Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Vanhasen hallituksen ohjelmassa tasa-arvo on nostettu keskeiseen rooliin talouspolitiikan rinnalle ensimmäistä kertaa hallitusohjelmien historiassa. (Ed. Zyskowicz: Niin ohjelmassa, entäs toiminnassa?) Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut edistämään samapalkkaisuutta ja naisten asemaa työelämässä pitkäjänteisillä ohjelmilla ja lainsäädännöllä.

Valtioneuvoston päätöksellä joulukuussa 2004 hyväksytty tasa-arvo-ohjelma valmisteltiin yhteistyössä tasa-arvoasiain neuvottelukunnan kanssa. Ohjelmaa valmisteltaessa myös oppositiopuolueet ovat siten hyväksyneet hallituksen tavan edistää tasa-arvoa.

Naisten ja miesten palkkaerojen pienentämiseksi hallitus ja työmarkkinajärjestöt sopivat ensimmäistä kertaa yhteisestä samapalkkaohjelmasta. Tämä on kiistaton saavutus. Samoin ensimmäistä kertaa samapalkkaisuutta edistetään ryhmässä, jossa ovat korkeimmat työmarkkinajohtajat, poliitikot ja korkeat virkamiehet. Tämän lisäksi vuonna 2005 uudistettiin tasa-arvolakia niin, että se antaa meille entistä paremmat työvälineet naisten aseman parantamiseksi työelämässä.

Naisten aseman vahvistaminen työelämässä on huomattavasti laajempi kysymys kuin kokoomuksen johdolla esitetyn välikysymyksen siitä antama kuva. Naisten työmarkkina-aseman vahvistaminen vaatii laajoja, pitkävaikutteisia ja työmarkkinaosapuolten kanssa yhteistyössä tehtäviä toimenpiteitä, pitkäjänteistä tasa-arvopolitiikkaa ja syrjinnän vastaisen asenteen edistämistä.

Onkin mukava huomata, että oppositiokin on tämän hallituskauden lopussa, vähän ennen vaaleja, huomannut, että naisten asema työmarkkinoilla ei olekaan tyydyttävä ja että sen parantaminen vaatii meiltä kaikilta yhteisiä ponnisteluja. Työtä on tehtävä edelleen niin hallituksessa kuin myös täällä eduskunnassa kuin myös valtion ja kuntien hallinnossa, tulosopimusneuvotteluissa sekä yksittäisillä työpaikoilla.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä on keskitytty erityisesti kahteen asiaan: naisten ja miesten välisiin palkkaeroihin ja perusteettomiin pätkätöihin.

Kokonaisuudessaan kuluvan vuosikymmenen aikana määräaikaisten työsuhteiden osuudessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Jatkuva kokoaikatyö on kasvanut tasaisesti, mutta samalla myös määräaikaisten työntekijöiden määrä on kasvanut.

Sama kehitys näkyy myös uusissa työsuhteissa. Uusista työsuhteista määräaikaisia on jatkuvasti noin puolet. Määräaikainen työsuhde toimii usein rekrytointiväylänä pysyvämpään työsuhteeseen.

Suomessa määräaikaiset työsuhteet kohdistuvat myös korkeasti koulutettuihin työntekijöihin. Akateemisten, synnytysikäisten naisten työsuhteet ovat useammin määräaikaisia kuin vastaavan ikäisten miesten työsuhteet.

Eräs syy tähän on Suomen vahvasti nais- ja miesaloihin eriytyneet työmarkkinat. Varsinkin kuntasektorilla työskentelee terveydenhuollon, sosiaalitoimen ja opetustoimen tehtävissä erityisen paljon naisia. Kun naiset jäävät näistä tehtävistä perhevapaalle, sijaiseksi palkataan useimmiten naisia, miehiä kun harvoin on tarjolla näihin tehtäviin. On kuitenkin syytä muistaa, että myös moni mies joutuu tekemään pätkätöitä.

Kuntasektorilla ja valtion palveluksessa olevien määräaikaisten työntekijöitten osuus koko työvoimasta on selvästi korkeampi kuin määräaikaisten osuus yksityisellä sektorilla. Määräaikaisten sopimusten yleisyyteen kunta- ja valtiosektorilla vaikuttavat perhe-, opinto- ja vuorotteluvapaista johtuvien poissaolojen ohella myös julkisen sektorin erityiset kelpoisuusvaatimukset. Nimittäin pysyvään palvelussuhteeseen voidaan nimittää vain tehtävän kelpoisuusehdot täyttävä henkilö. Esimerkiksi jos erityisopettajan toimeen hakevat eivät täytä säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia, tehtävään voidaan — muodollisen pätevyyden puuttumisen vuoksi — nimittää vain määräajaksi. Yksityisellä sektorilla työskentelee kuitenkin määräaikaisissa työsuhteissa lukumääräisesti enemmän määräaikaisia työntekijöitä kuin julkisella sektorilla.

Työsopimuslain mukaan määräaikainen työsopimus voidaan tehdä vain, kun siihen on laissa tarkoitettu perusteltu syy. Jos työnantajalla on pysyvä työvoiman tarve, perustetta määräaikaiseen sopimukseen ei tällöin ole. Työnantajan on mitoitettava henkilöstönsä siten, että pysyvät työt hoidetaan pysyvillä työsuhteilla. Yksi keino hallita jatkuvia sijaisuustarpeita on varahenkilöjärjestelmä. Siihen palkataan pysyviin palvelussuhteisiin työntekijöitä, jotka siirtyvät sijaisuustarpeen mukaan yksiköstä toiseen. Tällainen järjestelmä on ollut käytössä muun muassa suurimmassa sairaanhoitopiirissä, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Varahenkilöjärjestelmäkään kuitenkaan ei kokonaan poista määräaikaisten sijaisten tarvetta.

Varahenkilöjärjestelmän luominen on tietenkin helpompaa suuremmissa työpaikoissa. Näin ollen hallituksen kunta- ja palvelurakenneuudistus mahdollistaa myös järkevämmän henkilöstöpolitiikan jatkossa. Kun laadukkaampien palveluiden tehokkaammaksi tuottamiseksi edellytetään suurempia kuntakokoja tai yhteistoiminta-alueita, helpottuu myös määräaikaisen työn järjestäminen vakituisella henkilöstöllä. Näitä kysymyksiä onkin nyt syytä pohtia vakavasti joka kunnassa.

Valtiotyönantaja puolestaan on jo pari vuotta sitten antanut ohjeet määräaikaisen työvoiman käytöstä. Valtiolla on selkeä linja, jonka mukaan pysyvät tehtävät hoidetaan vakinaisessa palvelussuhteessa. Määräaikaisten palvelussuhteiden käytölle on aina oltava joko valtion virkamieslaissa tai työsopimuslaissa säädetyt perusteet. Valtionhallinnossa on käynnissä useita hankkeita, joiden tavoitteena on vähentää perusteettomien määräaikaisten palvelussuhteiden käyttöä.

Valtion palveluksessa määräaikaiset sopimukset kohdistuvat kohtalaisen tasaisesti naisiin ja miehiin. Valtion määräaikaisista palvelussuhteista noin puolet on yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. Yliopistoissa merkittävin määräaikaisuuden peruste on tutkimustoimintaan liittyvä projektiluontoisuus. Yliopistoissa on kuitenkin tehty pitkäjänteistä työtä määräaikaisten palvelussuhteiden vähentämiseksi. Yksi hyvä esimerkki on Kuopion yliopisto, jossa on jo saavutettu hyviä tuloksia.

Osa ministeriöistä hallinnoi Euroopan unionin rakennerahastoja Suomessa. EU-säädökset edellyttävät vakinaisesta hallinnosta erillisiä palvelussuhteita, mikä johtaa määräaikaisuuksiin. Ne ovat kuitenkin varsin pitkiä työsuhteita.

Arvoisa puhemies! EU-säädösten ja tasa-arvolain mukaan työnantajan on maksettava samasta ja samanarvoisesta työstä samaa palkkaa sukupuolesta riippumatta. Tämä on siis työnantajan lakisääteinen velvollisuus.

Naisten ja miesten suhteelliset palkkaerot ovat vuodesta 1996 alkaen pysyneet jokseenkin ennallaan. Palkkaero on noin 20 prosenttia. Sen sijaan yleisen ansiotason kasvaessa naisten ja miesten palkkojen euromääräiset erot ovat kasvaneet. Tilastokeskuksen viimeisin tieto naisten ja miesten ansioeroista on tämän vuoden kolmannelta neljännekseltä. Silloin kaikkien alojen ero oli 564 euroa. Sen sijaan yksityisellä sektorilla tuo ero oli 552 euroa.

Välikysymyksessä vaaditaan samapalkkaisuuteen liittyen kahta asiaa, toisaalta sitä, että samasta työstä maksetaan samaa palkkaa sukupuolesta riippumatta, ja toisaalta sitä, että koulutettujen naisvaltaisten alojen palkkoja on korotettava vastaamaan työn vaativuutta.

Mihin on välikysymyksen tekijöiltä unohtunut samanarvoisesta työstä maksettava sama palkka, jota lainsäädäntökin edellyttää? Sitä kauttahan nämä merkittävät palkkaerot juuri syntyvät. Työmarkkinaosapuolten ja Tilastokeskuksen selvitykset ja tutkimukset osoittavat, että naisten ja miesten palkkaerot samasta työstä ovat hyvin pienet. Sen sijaan palkkaerot kasvavat, kun verrataan samanarvoisia eri töitä keskenään. Suurin — ja myöskin vaikeimmin ratkaistava — palkkatasa-arvo-ongelma onkin eri töitä, mutta samanarvoisia töitä tekevien naisten ja miesten välillä. Ongelma kärjistyy erityisesti nais- ja miesvaltaisten työalojen välillä, jotka ovat eri työehtosopimussektoreilla.

Kun halutaan tehokkaasti vaikuttaa naisten ja miesten väliseen palkkaeroon, on pureuduttava kolmeen asiaan: ensimmäiseksi samanarvoisten eri työalojen ja eri sektoreiden naisten ja miesten töistä maksettavaan palkkaukseen, toiseksi sen oikeudenmukaiseen kehittämiseen sekä kolmanneksi naisten ja miesten sijoittumiseen näille eri työaloille ja eri sektoreille. Näin juuri hallitus onkin ryhtynyt työhön laajamittaisilla toimenpiteillään.

Selvitykset osoittavat, että naisten ja miesten suhteelliset ansioerot ovat sitä suuremmat, mitä pidemmälle koulutetuista tai mitä korkeammalla hierarkiassa olevista työntekijöistä on kyse. Hallitus on ollut korva tarkkana ja kuullut ja ottanut huomioon kaikkien naisvaltaisten alojen huolen tästä samasta ongelmasta. Nimittäin perusteettomia ansioeroja ei pidä hyväksyä millään tasolla eikä millään työalalla.

Arvoisa puhemies! Samapalkkaisuusohjelman yleisenä tavoitteena on, että naisten ja miesten palkkaero kaventuisi nykyisestä noin 20 prosentista vähintään 5 prosenttiyksiköllä vuoteen 2015 mennessä. Tämä tavoite voi kuulostaa vaatimattomalta, mutta se on itse asiassa kunnianhimoinen. Ohjelmaan sisältyy monta osatavoitetta, jotka yhdessä tähtäävät samapalkkaisuuden edistämiseen, ja monissa ohjelman tavoitteissa on jo hyvin edetty.

Uusia syrjimättömiä ja samapalkkaisuutta edistäviä palkkausjärjestelmiä on otettu viime vuosina käyttöön monilla työpaikoilla, ja tämä jatkuu edelleen. Esimerkiksi valtionhallinnossa on uudistettu palkkaperusteet tehtävien vaativuuden analysoinnin avulla.

Tasa-arvolain uudistaminen merkitsi samapalkkaisuuden kannalta edistystä. Tasa-arvosuunnitelmat ja niihin sisältyvät palkkakartoitukset tulivat pakollisiksi kaikille vähintään 30 hengen työpaikoille. Miesten ja naisten palkkaerot tehdään yrityksissä näin näkyviksi ja perusteettomat palkkaerot on sen jälkeen korjattava.

Hallitusohjelmassa hallitus sitoutui lisäämään naisten määrää poliittisessa ja taloudellisessa päätöksenteossa. Tasa-arvo-ohjelmassa asetetut tavoitteet naisten määrän lisäämiseksi valtionyhtiöiden ja valtion osakkuusyhtiöiden hallituksissa on saavutettu.

Naisten osuus johtotehtävissä onkin kasvanut, mutta ei todellakaan ole vielä riittävä. Naisten määrän lisääminen johtotehtävissä on olennainen osa naisten työmarkkina-aseman vahvistamista. Tätä työtä nyt jatketaankin yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa.

Arvoisa puhemies! Määräaikaisiin palvelussuhteisiin liittyy työntekijöiden kannalta taloudellista epävarmuutta. Siksi hallitus on pitänyt tärkeänä kehittää työ- ja sosiaalilainsäädäntöä niin, että määräaikaisen työntekijän asemaa on lähennetty pysyvässä työsuhteessa olevan työntekijän asemaan.

Viime vuosien aikana määräaikaisia työsuhteita koskevaa lainsäädäntöä onkin uudistettu useaan otteeseen. Työsopimuslaissa säädetään paitsi määräaikaisen sopimuksen tekemisen edellytyksistä myös kiellosta kohdella työntekijää eriarvoisesti sopimussuhteen määräaikaisuuden perusteella.

Hallituksen aikana on säädetty uusi vuosilomalaki. Laissa taataan oikeus lomaan silloin, kun lyhyet työsuhteet toistuvat saman työnantajan palveluksessa. Lisäksi laissa on parannettu pätkätöissä työskentelevien oikeutta lomapalkkaan.

Nykyisen hallituksen aikana myös sosiaaliturvalainsäädäntöä on muutettu vastaamaan muuttunutta työelämää. Pätkätyöstä kertyy parempaa sairaus- ja vanhempainpäivärahaa ja vanhempainpäivärahakausilta kertyy myös työeläkettä.

Perheen ja työelämän yhteensovittamisen helpottaminen ja vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten korvausten parantaminen ovat lainsäädännöllisiä keinoja, joiden avulla nuorten naisten työmarkkina-asemaa voidaan parantaa. Naisten miehiä heikompi työmarkkina-asema selittyykin pitkälti lapsen syntymään ja hoitoon perustuvilla vapailla. Isien nykyistä aktiivisempi osallistuminen perhevapaiden käyttämiseen parantaisikin nuorten naisten työmarkkina-asemaa. Eduskunnan käsittelyssä oleva perhevapaauudistus tasaa merkittävästi nais- ja miesvaltaisten alojen kustannuksia. Lisäksi tämä esitys kannustaa myös isiä pitämään pidempiä perhevapaita. Osana perhevapaauudistusta käynnistetäänkin yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa laaja viestintäkampanja, jolla kannustetaan isiä myös käyttämään näitä oikeuksiaan.

Lapsen subjektiivinen oikeus päivähoitoon mahdollistaa sekä äideille että isille työn ja perheen yhteensovittamisen. Myös muut palvelut ja etuudet helpottavat lapsiperheiden asemaa. Hallitus on kehittänyt toimivaa pienten lasten hoitojärjestelmää. Perheiden oikeutta osittaiseen hoitorahaan on laajennettu, pienten lasten hoidon tukitasoja on korotettu ja päivähoidon laadun ja sisällön kehittämistä on tuettu. Osittainen hoitovapaa laajennettiin toisen perusopetuslukuvuoden loppuun vuonna 2003. Myös pienten koululaisten oikeus ohjattuun aamu- ja iltapäivätoimintaan tuli lakisääteiseksi vuonna 2004, ja sitä laajennetaan ensi vuonna.

Arvoisa puhemies! Kuluvan hallituskauden aikana on selvitetty määräaikaisiin sopimuksiin liittyviä kysymyksiä. Selvityshenkilö ehdotti raportissaan voimassa olevan sääntelyn selkiyttämistä ja täsmentämistä. Raportin pohjalta työministeriö asetti kesällä 2006 kolmikantaisen työryhmän pohtimaan määräaikaisten sopimusten käytön edellytyksiä ja tällaista työtä tekevien asemaa. (Ed. Sasi: Voisiko työministeri laittaa itse asiat kuntoon?)

Perusteettomiin määräaikaisiin työsuhteisiin on puututtava. Vakinaiset tehtävät on hoidettava pysyvillä työsopimuksilla. Määräaikaisista työsuhteista ei kuitenkaan koskaan päästä täysin eroon. Jos määräaikaisuudet kiellettäisiin kokonaan tai niiden käyttöä rajoitettaisiin hyvin voimakkaasti, irtisanomiset lisääntyisivät ja olisimme aivan uudenlaisten ongelmien edessä. Tämä merkitsisi myös vuokratyön ja muun epätyypillisen työn lisääntymistä.

Hallitus ei usko, että pelkästään kasvava kilpailu työvoimasta poistaa pätkätyöt. Lainsäädäntöä on uudistettu ja yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa jatketaan määräaikaisiin sopimuksiin liittyvien ongelmien ratkaisemista. Tärkeää on, että työpaikoilla käydään keskustelua työvoiman käyttötavoista osana työelämän kehittämistä.

Arvoisa puhemies! Naiset tekevät tärkeää ja tuottavaa työtä, jonka vaativuus ja arvostus ei näy riittävästi palkkapussissa. Tämä on tasa-arvoon pyrkivän suomalaisen yhteiskunnan ongelma. Tästä syystä hallitus on käynnistänyt sekä tasa-arvo-ohjelman että samapalkkaisuusohjelman.

Yksi keskeinen syy palkkaerojen sitkeään säilymiseen on se, että toistaiseksi ei ole riittävästi päästy mittaamaan töiden samanarvoisuutta mies- ja naisvaltaisten ammattien ja alojen välillä. Tämä edellyttäisi sukupuolen mukaan jakautuneilla työmarkkinoilla useimmiten työehtosopimusrajoja ylittävää työn vaativuuden arviointia.

Hallitus on ilmaissut tässä asiassa tahtonsa asettamalla tasa-arvolain uudistuksen tavoitteeksi edistää muun muassa yli työehtosopimusrajojen tehtävää työn vaativuuden arviointia ja samapalkkaisuutta. Naisten ja miesten töiden vaativuuserojen ja palkkaerojen kartoitukset on sisällytettävä tasa-arvolain mukaisiin työpaikkojen tasa-arvosuunnitelmiin. Pallo on nyt työmarkkinajärjestöillä ja työpaikoilla. Tätä työtä hallituksen määrätietoinen ponnistelu tukee.

On hyvä, että eduskunta keskustelee työmarkkina-asemaa koskevista kysymyksistä. Pääministeri Vanhasen hallitus on toiminut johdonmukaisesti naisten työmarkkina-aseman parantamiseksi koko hallituskauden ajan. (Ed. Sasi: Missä ovat tulokset?) Hallituksen kaiken toiminnan lähtökohtana on, että kaikki ihmiset, naiset ja miehet, tytöt ja pojat, ovat keskenään tasa-arvoisia.

Sosiaali- ja terveysministeri Haataisen esittämä valtioneuvoston vastaus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

I statsminister Vanhanens regeringsprogram har jämställdheten för första gången i regeringsprogrammens historia fått en central roll vid sidan av den ekonomiska politiken. Regeringen har i sitt program förbundit sig att främja lika lön och bättre villkor för kvinnor i arbetslivet genom långsiktiga program och lagstiftning.

Det jämställdhetsprogram som antogs i december 2004 genom beslut av statsrådet bereddes i samarbete med delegationen för jämlikhetsärenden. Vid beredningen av programmet har således också oppositionspartierna godkänt regeringens sätt att främja jämställdheten.

För att minska löneskillnaderna mellan kvinnor och män har regeringen och arbetsmarknadsorganisationerna för första gången kommit överens om ett gemensamt program för lika lön. Detta är ett obestridligt framsteg. Det är också första gången som lika lön främjas i en grupp som består av arbetsmarknadsledare och politiker på högsta nivå samt höga tjänstemän. Ytterligare ändrades jämställdhetslagen 2005 så att den ger ännu bättre redskap än hittills för förbättrande av kvinnors villkor i arbetslivet.

Bättre villkor för kvinnor i arbetslivet är en betydligt mer omfattande fråga än vad som antyds i den interpellation som oppositionen nu med samlingspartiet i spetsen framställer. För att kvinnor skall få bättre villkor i arbetslivet krävs omfattande, långsiktiga åtgärder som genomförs i samarbete med arbetsmarknadsparterna, en långsiktig jämställdhetspolitik och främjande av en icke-diskriminerande inställning.

Det är trevligt att se att också oppositionen i slutet av denna regeringsperiod, strax före valet, har fått upp ögonen för att kvinnornas villkor på arbetsmarknaden inte är tillfredsställande och att det krävs gemensamma ansträngningar för att förbättra dem. Det finns fortfarande arbete att göra såväl i regeringen och riksdagen som i den statliga och kommunala förvaltningen, i de inkomstpolitiska förhandlingarna och på enskilda arbetsplatser.

I interpellationen har man särskilt fokuserat på två frågor: löneskillnaderna mellan kvinnor och män och omotiverade kortvariga anställningar.

Som helhet betraktat har det inte skett stora förändringar i andelen visstidsanställningar under det innevarande decenniet. Andelen fast heltidsarbete har ökat stadigt, men samtidigt har också antalet visstidsanställda stigit.

Samma utveckling kan skönjas också i nya anställningsförhållanden. Av nya anställningsförhållanden är andelen visstidsanställningar stadigt ungefär hälften. Ofta fungerar visstidsanställningar som rekryteringskanal till ett fastare anställningsförhållande.

I Finland drabbar visstidsanställningar också högt utbildade arbetstagare. Akademiskt utbildade kvinnor i barnafödande ålder har oftare visstidsanställningar än män i samma ålder.

En orsak är att arbetsmarknaden i Finland är kraftigt segregerad i kvinnliga och manliga branscher. Framför allt inom den kommunala sektorn arbetar särskilt många kvinnor inom hälso- och sjukvården, socialväsendet och undervisningsväsendet. När dessa kvinnor tar ut familjeledigheter anställs oftast kvinnor som vikarier, eftersom det sällan finns män att anställa för dessa uppgifter. Man bör dock komma ihåg att också många män är tvungna att arbeta i kortvariga anställningsförhållanden.

Den andel som visstidsanställda inom den kommunala sektorn och i statens tjänst utgör av hela arbetsstyrkan är klart större än andelen visstidsanställda inom den privata sektorn. Orsaken till att visstidsanställningar är så vanliga inom den kommunala och statliga sektorn är inte bara frånvaro på grund av familjeledighet, studieledighet och alterneringsledighet, utan också de särskilda behörighetskraven inom den offentliga sektorn. Endast personer som uppfyller behörighetsvillkoren kan utses till fasta anställningsförhållanden. Till exempel om de sökande till tjänsten som speciallärare inte uppfyller de föreskrivna behörighetskraven kan tjänsten på grund av avsaknad av formell behörighet tillsättas endast för viss tid. Inom den privata sektorn finns dock ett större antal arbetstagare i visstidsanställningar än inom den offentliga sektorn.

Enligt arbetsavtalslagen kan anställningar ingås för viss tid endast om det finns en i lagen fastställd grundad anledning till det. Om arbetsgivaren har ett bestående behov av arbetskraft finns det ingen anledning att ingå anställningsavtal för viss tid. Arbetsgivaren skall dimensionera sin personal så att stående uppgifter sköts genom fasta anställningsförhållanden. Ett sätt att hantera ett stående behov av vikarier är att upprätta en personalpool. I personalpoolen anställs i fasta anställningsförhållanden personer som förflyttar sig mellan enheterna enligt vikariebehovet. Ett sådant system har varit i bruk bland annat i Helsingfors och Nylands sjukvårdsdistrikt. Inte heller personalpoolen fyller helt behovet av visstidsanställda vikarier.

Det är naturligtvis lättare att upprätta en personalpool på större arbetsplatser. Det projekt för en reform av kommun- och servicestrukturen som regeringen inlett möjliggör också en förnuftigare personalpolitik. I och med att det förutsätts större kommuner och samarbetsområden för en effektivare produktion av mer högklassiga tjänster kommer det att bli lättare att utföra visstidsarbeten med hjälp av ordinarie personal. Alla kommuner borde allvarligt överväga dessa frågor.

Staten som arbetsgivare har redan för ett par år sedan gett anvisningar om användningen av visstidsanställd arbetskraft. Staten har en klar linje enligt vilken fasta uppgifter sköts i fasta anställningsförhållanden. För visstidsanställningar skall det alltid finnas grunder som fastställs antingen i statstjänstemannalagen eller i arbetsavtalslagen. Inom statsförvaltningen pågår flera projekt som syftar till att minska antalet omotiverade visstidsanställningar.

I statens tjänst är fördelningen av visstidsanställningar mellan kvinnor och män förhållandevis jämn. Av statens visstidsanställningar finns ungefär hälften vid universiteten och forskningsanstalterna. Vid universiteten är forskningen och dess projektbundenhet den viktigaste grunden för visstidsanställningar. Vid universiteten har man dock långsiktigt arbetat för att minska antalet visstidsanställningar. Ett exempel är Kuopio universitet där man redan har nått goda resultat.

En del av ministerierna administrerar EU:s strukturfonder i Finland. EU-författningarna förutsätter anställningsförhållanden som är separata från den ordinarie förvaltningen, vilket leder till visstidsanställningar, som dock är ytterst långa.

Enligt EU-författningarna och jämställdhetslagen skall arbetsgivaren oberoende av kön betala lika lön för lika och likvärdigt arbete. Detta är alltså arbetsgivarens lagstadgade skyldighet.

De relativa löneskillnaderna mellan kvinnor och män har i stort sett varit de samma sedan 1996. Löneskillnaden är cirka 20 procent. Däremot har skillnaderna mellan kvinnors och mäns löner i euro blivit större i takt med att den allmänna inkomstnivån har stigit. Statistikcentralens senaste uppgift om löneskillnaderna mellan kvinnor och män är från det tredje kvartalet i år. Då var skillnaden i alla branscher sammantaget 564 euro. Inom den privata sektorn var skillnaden däremot 552 euro.

I interpellationen ställs två krav i fråga om lika lön. Dels kräver man att lika lön skall betalas för lika arbete oberoende av kön, och dels kräver man att lönerna inom branscher som domineras av utbildade kvinnor skall höjas så att de motsvarar arbetets krav.

Ledamöterna bakom interpellationen tycks ha glömt att lika lön enligt lagstiftningen också skall betalas för likvärdigt arbete. Det är ju så de faktiska löneskillnaderna uppstår. Arbetsmarknadsparternas och Statistikcentralens utredningar och undersökningar visar att löneskillnaderna mellan kvinnor och män för lika arbete är mycket små. Däremot växer löneskillnaderna när man jämför olika arbeten av lika värde. Det största — och samtidigt det svåraste — problemet när det gäller lika lön är skillnaden i lön mellan kvinnor och män som utför olika arbeten av lika värde. Problemet tillspetsas framför allt mellan kvinno- och mansdominerade branscher som omfattas av olika inkomstpolitiska avtal.

Om man effektivt vill påverka löneskillnaderna mellan kvinnor och män måste man gå på djupet med tre frågor: för det första den lön som betalas för likvärdigt arbete som utförs av kvinnor och män inom olika branscher och olika sektorer, för det andra att lönen utvecklas rättvist och för det tredje hur kvinnor och män placerar sig inom olika branscher och olika sektorer. Detta är precis vad regeringen har gjort genom sina omfattande åtgärder.

Utredningar visar att de relativa inkomstskillnaderna mellan kvinnor och män är större ju högre utbildade arbetstagare det är fråga om, och ju högre upp i hierarkin de befinner sig. Regeringen har lyssnat och beaktat alla kvinnodominerade branschers oro för detta problem. Omotiverade löneskillnader skall inte accepteras på någon nivå eller inom någon bransch.

Det allmänna målet för likalönsprogrammet är att löneskillnaden mellan kvinnor och män före år 2015 skall minska med minst fem procentenheter från nuvarande cirka 20 procent. Denna målsättning kan låta anspråkslös, men är i själva verket ambitiös. I programmet ingår många delmål som tillsammans syftar till att främja lika lön. Inom många av programmets mål har man redan gjort framsteg.

Nya icke-diskriminerande lönesystem som främjar lika lön har under de senaste åren tagits i bruk på många arbetsplatser, och denna process fortgår. Till exempel inom statsförvaltningen har man reviderat anställningsgrunderna med hjälp av en analys av uppgifternas kravnivå.

Revideringen av jämställdhetslagen innebar ett framsteg för principen om lika lön. Jämställdhetsplanerna och de lönekartläggningar som ingår i dem blev obligatoriska för alla arbetsplatser med minst trettio anställda. På detta sätt synliggörs löneskillnaderna mellan kvinnor och män i företagen, och omotiverade löneskillnader måste därefter åtgärdas.

I regeringsprogrammet förband sig regeringen att öka antalet kvinnor i det politiska och ekonomiska beslutsfattandet. Jämställdhetsprogrammets målsättning att öka antalet kvinnor i statsbolagens och de statliga intressebolagens styrelser har uppnåtts.

Andelen kvinnor som innehar ledningsuppgifter har ökat, men är verkligen inte ännu tillräcklig. En utökning av antalet kvinnor i ledande ställning utgör en väsentlig del av stärkandet av kvinnornas ställning på arbetsmarknaden. Detta arbete fortsätts i samarbete med näringslivet.

Till visstidsanställningar anknyter från arbetstagarnas sida ekonomisk osäkerhet. Av denna anledning har regeringen ansett det vara viktigt att arbets- och sociallagstiftningen utvecklats så att ställningen för en visstidsanställd arbetstagare har närmats till ställningen för en fast anställd arbetstagare.

Under de senaste åren har lagstiftningen om visstidsanställningar ändrats upprepade gånger. I arbetsavtalslagen föreskrivs förutom om förutsättningarna för ingående av tidsbundna avtal även att det är förbjudet att behandla en arbetstagare ojämlikt på grund av att arbetsförhållandet är tidsbundet.

Under regeringsperioden har det stiftats en ny semesterlag. I lagen garanteras rätten till semester när det är fråga om flera korta anställningsförhållanden hos samma arbetsgivare. Dessutom har man i lagen förbättrat korttidsanställdas rätt till semesterlön.

Under nuvarande regering har även lagstiftningen gällande den sociala tryggheten ändrats så att den motsvarar ändringarna inom arbetslivet. Korttidsanställningar ger bättre sjuk- och föräldradagpenning och föräldradagpenningsperioderna ger rätt till arbetspension.

Att underlätta sammanjämkningen av arbete och familjeliv och bättre ersättningar för de kostnader som föräldraskapet medför är sådana lagstiftningsmässiga åtgärder genom vilka unga kvinnors ställning på arbetsmarknaden kan förbättras. Kvinnornas sämre ställning på arbetsmarknaden förklaras till stor del med ledigheter som baserar sig på barnafödsel och barnomsorg. Ett mera aktivt deltagande i utnyttjandet av familjeledighet från fädernas sida skulle förbättra de unga kvinnornas ställning på arbetsmarknaden. Den familjeledighetsreform som för närvarande behandlas av riksdagen utjämnar märkbart de kvinno- och mansdominerade branschernas kostnader. Dessutom uppmuntrar förslaget även fäderna att hålla längre familjeledigheter. Som en del av familjeledighetsreformen inleds tillsammans med arbetsmarknadsorganisationerna en omfattande informationskampanj för att uppmuntra fäderna att utnyttja familjeledigheter.

Barns subjektiva rätt till dagvård gör det möjligt både för mödrar och fäder att sammanjämka arbete och familj. Även andra tjänster och förmåner underlättar barnfamiljernas ställning. Regeringen har utvecklat ett fungerande vårdsystem för småbarn. Familjernas rätt till partiell vårdpenning har utvidgats, nivåerna på stödet för vård av små barn har höjts och utvecklingen av dagvårdens kvalitet och innehåll har stötts. Den partiella vårdledigheten utvidgades år 2003 till utgången av det andra läsåret inom den grundläggande utbildningen. Små skolbarns rätt till ledd morgon- och eftermiddagsverksamhet blev lagstadgad år 2004, och den utvidgas nästa år.

Under innevarande regeringsperiod har man utrett frågor som gäller tidsbundna avtal. Utredaren föreslog i sin rapport att gällande bestämmelser skall förtydligas och preciseras. På basis av rapporten tillsatte arbetsministeriet våren 2006 en arbetsgrupp på trepartsbasis för att dryfta förutsättningarna för utnyttjande av tidsbundna anställningsavtal och ställningen för de visstidsanställda.

Man bör ingripa i omotiverade visstidsanställningar. Ordinarie uppgifter skall skötas med fasta anställningsavtal. Man kommer dock aldrig att helt bli kvitt visstidsanställningarna. Om visstidsanställningar helt förbjöds eller användningen av dem kraftigt begränsades, skulle antalet uppsägningar öka och leda till nya slags problem. Detta skulle även medföra en utökad användning av hyrd arbetskraft och annat atypiskt arbete.

Regeringen tror inte att endast en ökad konkurrens om arbetskraften avskaffar korttidsanställningarna. Lagstiftningen har reviderats och tillsammans med arbetsmarknadsorganisationerna fortsätter man försöken att finna en lösning på problemet i anknytning till tidsbundna avtal. Det är viktigt att man på arbetsplatserna diskuterar metoderna för hur arbetskraft används, som ett led i utvecklingen av arbetslivet.

Kvinnorna utför viktigt och produktivt arbete vars krävande natur och värde inte syns tillräckligt i lönen. Detta är ett problem för det finländska samhället, som strävar efter jämställdhet. Av detta skäl har regeringen inlett både ett jämställdhetsprogram och ett program för lika lön.

En viktig orsak till att löneskillnaderna är så seglivade är att man hittills inte i tillräcklig utsträckning har kunnat mäta arbetsuppgifternas likvärdighet mellan mans- och kvinnodominerade yrken och branscher. Detta skulle på en arbetsmarknad som är uppdelad enligt kön oftast förutsätta en bedömning av arbetets kravnivå över kollektivavtalsgränserna.

Regeringen har i denna fråga uttryckt sin vilja genom att som mål för reformen av jämställdhetslagen uppställa främjandet av bland annat den bedömning av arbetskrav som görs över kollektivavtalsgränserna och likalönsprincipen. Kartläggningarna av arbetskravs- och löneskillnaderna i fråga om mäns och kvinnors arbete skall inkluderas i arbetsplatsernas jämställdhetsplaner, som utarbetas i enlighet med jämställdhetslagen. Bollen ligger nu hos arbetsmarknadsorganisationerna och arbetsplatserna. Regeringens målmedvetna ansträngningar stöder detta arbete. Det är bra att riksdagen diskuterar frågor gällande kvinnornas ställning på arbetsmarknaden. Statsminister Vanhanens regering har under hela regeringsperioden agerat målmedvetet för att förbättra kvinnornas ställning på arbetsmarknaden. Utgångspunkten för regeringens verksamhet är att alla människor, kvinnor och män och flickor och pojkar, är jämställda.

Välikysymyksen ensimmäisen allekirjoittajan puheenvuoro:

Sari  Sarkomaa /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen ja tasa-arvoministeri Haataisen vastaus osoittaa, että hallitus ei ole valmis näkemään eikä myöntämään, että naisten työmarkkina-aseman eteen ei ole tehty riittävästi. Erilaiset selvitykset ja työryhmät eivät muuta muuksi sitä tosiasiaa, että hallitus ei ole edennyt keskeisissä tasa-arvotavoitteissaan. Päinvastoin on menty taaksepäin. Hallitus ei ole lupauksistaan huo-limatta onnistunut tuomaan tasa-arvoa työpaikoille.

Arvoisa puhemies! Vuodentakainen vierailuni historiallisessa Fiskarsin ruukissa on jäänyt vahvasti mieleeni. Selväksi tuli, että sama tasapainoilu on ollut naisen osana kautta historian ja useat 1800-luvun naisten huolenaiheet voimme me 2000-luvun naiset yhä jakaa. Mieleenpainuvin oli ruukin palkkapolitiikka. Päivän palkka oli miehille markka ja naisille sekä lapsille 50 penniä. Sen ajan tasa-arvonaisten usko olisi voinut mennä, jos olisivat tienneet, kuinka hitaasti palkkatasa-arvo edistyy. Vuosisadat ovat vaihtuneet toisiksi, markat euroiksi, mutta palkkaepätasa-arvo pysyy.

Naisen euro on edelleen 80 senttiä, ja mikä hälyttävintä, ministeri Haatainen, palkkaerot ovat viime vuosina kääntyneet kasvuun. Tosiasia on, että palkkakuilu on tämän hallituskauden aikana syventynyt. Eikö pitäisi olla sanomattakin selvää, että suomalaisessa tasa-arvotyössä on aika ryhdistäytyä. Sama viesti tulee lukemattomilta tahoilta. Viimeksi tänä päivänä hoitoalan ammattilaiset olivat Eduskuntatalon edessä totesivat, ettei ole aikaa selvitellä, ei ole aikaa odotella, vaan vastuun väistelyn sijasta myöskin valtiovallan ja hallituksen on otettava lusikka kauniiseen käteen ja kannettava vastuuta ja toimittava. (Ed. Jaakonsaari: Entä kunnat?)

Arvoisa puhemies! Kun kokoomus ilmoitti tekevänsä välikysymyksen naisten asemasta työelämässä, monet sanoivat "vihdoinkin". Sain usealta taholta viestiä asian tärkeydestä. "Vihdoinkin" sanoivat myös akavalaiset sosiaali- ja terveysalan opettajat vieraillessani heidän tilaisuudessaan. Ammattikorkeakouluissa sosiaali- ja terveysalan opettajien palkka on jotakuinkin 1 000 euroa pienempi kuin tekniikan alaa opettavien. Eikö tällekin asialle pitäisi jotakin tehdä? (Ed. Jaakonsaari: Ehdottakaa yksi keino!) — Malttakaa mielenne.

Tavatessani Pääkaupunkiseudun terveydenhuollon luottamusmiehiä esille nousi puolestaanhoitohenkilöstön palkkakysymys. He kysyivät, emmekö me eduskunnassa voisi tehdä mitään sille, että koulutetut hoitajat menevät muualle töihin. (Ed. Jaakonsaari: Erittäin hyvä kysymys!)

Kannustavan palautteen ohella kokoomus on saanut myös toisenlaista. Erityisesti SDP on suhtautunut välikysymykseen lähinnä kokoomusta nälvien. Demarit ovat yrittäneet muistuttaa kokoomusta virheistä tasa-arvokysymyksissä.

Arvoisa puhemies! Me myönnämme, että olemme tehneet virheitä tässä asiassa. (Ed. Elo: Kokoomus on konservatiivinen puolue!) Vaikka meille tasa-arvon edistäminen on aina ollut tärkeä tavoite, (Ed. Gustafsson: Korvat heiluu!) emme me ole tehneet riittävästi asian edistämiseksi. Tämän myönnämme. (Ed. Elo: Korvat heiluvat ihan reilusti!) — Toivon, että eduskunnalla riittää korvia tasa-arvoasialle. — (Välihuutoja — Puhemies koputtaa) Naisten äänioikeudesta ja vaalikelpoisuudesta on kulunut sata vuotta ...

Kiitän puhemiestä. — Arvoisat edustajatoverit, naisten äänioikeudesta ja vaalikelpoisuudesta on kulunut sata vuotta, ja vieläkin miehet tienaavat huomattavasti naisia enemmän, vieläkin naiset tekevät miehiä useammin pätkätöitä, vieläkin naisia on miehiä vähemmän johtotehtävissä niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Edelleen perhe ja avioliitto ovat este naisten työllistymiselle. Perhe ja perhevapaat ovat uhka naisten urakehitykselle. Sen sijaan perhe on miehelle bonus.

Eiköhän olisi aika myöntää, eiköhän olisi rehellistä suomalaisia naisia kohtaan, jos kaikki puolueet ja työmarkkinajärjestöt yhdessä tunnustaisivat, että emme ole tehneet tarpeeksi naisten aseman parantamiseksi työelämässä? Eikö tämä olisi reilua? Erityisesti SDP:lle tuntuu olevan mahdotonta tunnustaa, että myös se on syyllinen tilanteeseen. (Ed. Elo: Mitä sanoo Zyskowicz tähän? — Ed. Zyskowicz: Yhdyn puhujaan!)

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallituksen ohjelmassa luvataan: "Hallitus edistää samapalkkaisuutta ja työelämän tasa-arvoa pitkäjänteisellä ohjelmalla yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Tavoitteena on poistaa perusteettomat palkkaerot naisten ja miesten välillä." Tavoite on erinomainen, mutta mitä on oikeasti tapahtunut? (Ed. Zyskowicz: On tehty ohjelmia!)

Hallitus on pahasti epäonnistunut samapalkkaisuuden edistämisessä. Naisten kuukausipalkka on keskimäärin 470 euroa pienempi kuin miesten. Yksityisellä sektorilla ero on, kuten tasa-arvoministeri totesi, vieläkin suurempi, 740 euroa naisten häviöksi. Mutta ei tämä vielä mitään. Tuoreen EU-komission selvityksen mukaan miesten ja naisten palkkaerot ovat viime vuosina Suomessa kasvaneet, samaan aikaan kun muissa EU-maissa kehitys on ollut täysin päinvastainen, eli palkkakuilu on Suomessa syvenemässä. (Ed. Gustafsson: Eduskunta ei päätä palkoista!)

Arvoisa puhemies! Naiselle on maksettava samasta työstä sama palkka kuin miehelle, mutta tämä ei kuitenkaan riitä poistamaan perusteettomia palkkaeroja. Koulutettujen, naisvaltaisten alojen palkat ovat pienemmät kuin vastaavien miesvaltaisten alojen. Koulutetun hoitohenkilöstön palkat eivät vastaa työn vaativuutta ja koulutusta. Ne ovat meillä Suomessa selvästi alle kehittyneiden teollisuusmaiden keskitason. Tämä on johtamassa hoitajapulaan, mikä vaarantaa koko terveydenhuoltomme. Yhtä lailla opettajia siirtyy jatkuvasti alalta muihin tehtäviin matalan palkkatason ja kasvavien opetusryhmien takia.

Hallituksen epäonnistunut kuntapolitiikka on ollutkin tällä vaalikaudella naisvaltaisten alojen suuri uhka. Istuva hallitus on omilla toimillaan heikentänyt kuntataloutta ja samalla murentanut pohjaa tilanteen kohentamiselta.

Ensi vuoden tulopoliittisella kierroksella koulutettujen, naisvaltaisten alojen palkkoja pitää selkeästi nostaa. Kuka huomenna hoitaa ja opettaa lapsiamme, kuka hoitaa sairaat ja huolehtii ikäihmisistä, jos tänään emme osaa rahallisestikaan arvostaa tätä tärkeää työtä? Tämä ei ole missään nimessä vain naiskysymys, vaan kysymys on koko hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuudesta ja siitä, kannattaako koulutus ylipäätään Suomessa.

Hyvät edustajatoverit! Arvoisa puhemies! Kunnathan sopivat työntekijöiden palkasta, mutta valtio voi kuitenkin tukea kuntia tässä asiassa. Valtiovalta, hallitus, voi ilmoittaa etukäteen maksavansa ylimääräistä valtionosuutta, mikäli kuntasektorille syntyy palkkaratkaisu, jossa koulutetuille ja naisvaltaisille aloille maksetaan keskimääräistä suuremmat palkankorotukset. Kolmikannassa valtiovallan ei pidä olla vain äänetön yhtiömies, vaan aktiivinen tasa-arvon eteenpäin viejä. Naisvaltaisten alojen palkkakysymykset on uskallettava nostaa ykkösagendalle myös työmarkkinapöydissä, ja kyllä sinne pöytiin pitäisi myöskin naisia saada. Tämä menettelyhän ei ole uusi, kuten tiedämme. Aiemmat hallitukset ovat tukeneet palkkaratkaisuja veronkevennyksin. Miksei hallitus yhtä lailla voisi tukea tasa-arvoa lisäävää palkkaratkaisua osallistumalla tästä kunnille aiheutuviin kustannuksiin? Eli keinoja on, jos vain on tahtoa ja uskallusta.

Arvoisa puhemies! Hallitus on hyväksynyt tasa-arvo-ohjelman, ja hyvä niin. Ohjelmassa on paljon hyviä tavoitteita. Ikävä kyllä toiminta jää usein pelkiksi selvityksiksi.

Ohjelmassa edellytetään hallitukselta erityisiä toimia etenkin julkisen sektorin pätkätöiden vakinaistamiseksi. Toimenpiteillä ei ole ollut merkittäviä vaikutuksia, päinvastoin pätkätyöt ovat viime vuosina kääntyneet kasvuun. Eli pätkätyöt ovat Suomessa lisääntyneet. Työministeriö, jonka pitäisi edistää työelämän tasa-arvoa ja laatua, näyttää huonoa esimerkkiä. Yhtäjaksoisesti jo vuodesta 95 sosialidemokraattien johdossa ollut työministeriö suosii määräaikaisia työsuhteita. Työministeriön työntekijöistä lähes joka kolmas on pätkätöissä. (Ed. Zyskowicz: Ei ole suutarin lapsilla kenkiä!)

Pätkätyöt ovat erityisesti julkisella sektorilla työskentelevien nuorten naisten riesa. Siellä joka neljäs nainen on määräaikaisessa työsuhteessa, kun yksityisellä sektorilla pätkätöitä tekee noin 17 prosenttia. Kaiken lisäksi suomalaiset naiset tekevät pätkätöitä enemmän kuin EU-sisaret. Aivan erityisen vaikeassa tilanteessa ovat pätkätöitä tekevät yksinhuoltajaäidit. Viime viikolla julkaistun väitöskirjan mukaan yksinhuoltajaäitien työllisyystilanne on huonompi kuin ennen 1990-luvun lamaa. Tämä on vakava varoitus naisten työmarkkina-aseman heikentymisestä. Valtio ja kunnat eivät millään voi puolustella sitä, että julkisella sektorilla teetetään pätkätöitä paljon enemmän kuin yksityisellä. Me kaikki päättäjät, niin hallituksessa kuin kuntatasolla, olemme syyllisiä julkisen sektorin pätkätöiden suureen määrään.

Nyt onkin toiminnan aika. Enää ei tarvita yhtään uutta selvitystä. (Ed. Gustafsson: Myös Helsingissä!) — Ed. Gustafsson, kuunnelkaa, Helsinkiin palaan kohta. — Seuraavan hallituksen on sitouduttava yksiselitteisesti perusteettomien pätkätöiden vähentämiseen, ja tämäkin hallitus ehtisi vielä toimia, jos vain tahtoa riittäisi. Pätkätöiden määrästä on tehtävä kuntien valtionosuuden kriteeri. Eli mitä vähemmän kunnan työntekijöistä on pätkätöissä, sitä suuremman valtionosuuden kunta saisi. Miltäs kuulostaa? (Ed. Zyskowicz: Kelpaako hallitukselle?) Hyvää henkilöstöpolitiikka olisi myös se, että myös sijaisuuksia hoidettaisiin vakituisen varahenkilöjärjestelmän voimin.

Perusteettomien pätkätöiden vähentäminen julkisella sektorilla kysyy poliittista tahtoa. Oma kotikaupunkini Helsinki on hyvä esimerkki. Vuonna 2000 Helsingin kaupungin työntekijöistä lähes 26 prosenttia oli määräaikaisia, hyvin mittava määrä. Aloitimme määrätietoisen vakinaistamisen, ja tällä hetkellä määräaikaisia työntekijöitä on 16 prosenttia. Kuntatyön kuntoon laittaminen ja pätkätöiden pannaan laittaminen jatkuu Helsingissä, ja suosittelen ehdottomasti tätä joka kuntaan jokaiselle kuntapäättäjälle, varsinkin kun perusteettomat pätkätyöt ovat työsopimuslain mukaan ehdottomasti kiellettyjä. Työsuojeluviranomaisten on kyllä syytä tehostaa valvontaansa niin, että tätä lakia noudatetaan suomalaisilla työpaikoilla.

Arvoisa puhemies! Pätkätyöt ja epävarmuus tulevasta vaikeuttavat monin tavoin elämää. Pätkätyö saa monen siirtämään lasten hankintaa tai luopumaan kokonaan aikomuksista hankkia lapsia, ja tämä viestihän on täysin väärä. Euroopan nopeimmin ikääntyvässä maassa syntyvyyttä pitäisi ennemminkin kannustaa kuin jarrutella.

Arvoisa puhemies! Hallituksen perhevapaauudistus ei edelleenkään poista äitiriskiä. Niin kauan kun vanhemmuudesta aiheutuu enemmän kustannuksia naisia palkanneille työnantajille, naisten syrjintä työmarkkinoilla jatkuu. Ehdottomasti tehokkain keino edistää tasa-arvoa on korvata vanhemmuuden kustannukset nykyistä paremmin. Vanhemmuuden maksumiehiksi eivät saa joutua joko naisten tai miesten työnantajat tai edes molemmat, vaan kustannukset on hoidettava yhteisvastuullisesti. Raskaus ei ole työperäinen sairaus. Vanhemmuuden kustannukset on hoidettava korottamalla valtion osuutta sairausvakuutusmenoista eikä nostamalla työnantajien sivukuluja. Työllistämisen kynnystä ei pidä enää millään tavalla Suomenmaassa nostaa.

Hallituksen esityksestä, sen lisäks, että se ei poista äitiriskiä, puuttuu myös sairastuneen lapsen hoitoajan kustannusten korvaaminen. Olisi luontevaa, että tämän kustannusrasituksen yhtä lailla yhteiskunta korvaisi, ja varmasti tämä asia katkossa pitää entistä paremmin nostaa esille.

Kokoomus on myös esittänyt, että äitiysraha nostetaan samalle tasolle kuin palkka ennen äitiysvapaalle jäämistä ja että työnantaja saisi tästä täyden korvauksen. Näin työnantajalle ei tulisi lisää kustannuksia siitä, että se maksaa naiselle parempaa palkkaa.

Hallituksen perhevapaauudistusta mainostettiin tasa-arvon taidenäytteenä, mutta tosiasiassa se on monin tavoin torso. Esitys maksaa miehille korkeampaa vanhempainrahaa olisi entisestään syventänyt palkkaepätasa-arvoa. Olikin odotettua, että perustuslakivaliokunta tyrmäsi esityksen. Kokoomukselle oli alusta asti päivänselvää, että sama palkka samasta työstä on tavoite, jota ei eduskunnan tule romuttaa. — Ministeri Haatainen, varmaan viimeistään tässä kohtaa teidänkin mieleenne muistuu se, että naisten työmarkkina-asema, palkkakysymykset, ovat olleet hyvin vahvasti opposition agendalla koko vaalikauden. Tästäkin asiasta on monen monta keskustelua käyty tässäkin salissa.

Tavoite, että isät hoitaisivat nykyistä enemmän lapsia, on oikea ja kannatettava. Olisikin vakavasti harkittava vanhempainvapaan pidentämistä 12 kuukauteen. Pidempi vanhempainvapaa kannustaisi jakamaan vanhemmuutta isän ja äidin kesken.

Naisten työmarkkina-aseman parantamiseksi tarvitaan myös asennemuutosta niin työpaikoille kuin kotiin. Perheystävällisyydestä on tehtävä kilpailuvaltti ja rekrytointikeino. Joustavilla ja yksilöllisillä työjärjestelyillä voidaan edistää työssäjaksamista, työn laatua ja tuottavuutta sekä hyvää työilmapiiriä. Hyvä työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on sekä työnantajan että työntekijän etu niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Onkin korkea aika haudata ajatus, että miesten tekemä työ on jotain niin tärkeää, etteivät he voi jäädä kotiin hoitamaan perheen lasta. On lopullisesti päästävä eroon myös siitä ajattelusta, että työssäkäyvä äiti ei olisi hyvä äiti ja huolehtivainen vanhempi lapsilleen. Työn ja perheen on oltava jokanaisenoikeus.

Arvoisa puhemies! Hallitus ei välikysymysvastauksessaan luvannut ryhtyä riittäviin konkreettisiin ja välittömiin toimiin naisten aseman parantamiseksi työelämässä. Tämän vuoksi esitän seuraavaa sanamuotoa perustelluksi päiväjärjestykseen siirtymiseksi:

"Eduskunta toteaa, että hallitus ei ole toiminut lupaustensa mukaisesti ja vähentänyt naisten ja miesten välisiä palkkaeroja eikä perusteettomien pätkätöiden määrää; hallituksella ei myöskään ole poliittista tahtoa vielä tällä vaalikaudella ryhtyä konkreettisiin toimiin palkkaerojen ja perusteettomien pätkätöiden määrän vähentämiseksi sekä naisten työmarkkina-aseman parantamiseksi,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Keskustelu välikysymyksen johdosta:

Mari Kiviniemi /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voisin pyytää teitä, arvon kollegat, nostamaan käden ylös, jos tunnette naisen, jolta on työhaastattelussa kysytty perhesuunnitelmista. Jos kaikki nyt aivan rehellisesti vastaisivat, niin liian moni käsi tässäkin salissa nousisi siitä huolimatta, että tuon kysymyksen esittäminen on täysin lain hengen vastaista.

Esimerkki osoittaa, että pelkästään lakeja säätämällä naisten tasa-arvo työelämässä ei etene. Kyse on myös asenteista. Niihin vaikuttamisessa hallitus on toki keskeisellä sijalla, mutta ei ainoa toimija. Tasa-arvokysymyksissä tykit on syytä suunnata hallituksen ja kuntapäättäjien lisäksi työmarkkinaosapuoliin ja yrityksiin. Niissä tehdään ne arkiset päätökset, jotka vaikuttavat satojentuhansien naisten asemaan työelämässä. Hallituksen ja opposition keskinäinen syyttely ei tasa-arvoa paranna. Meidän pitää olla yhtenä joukkona kolmikannassa määräämässä kaapin paikka. Ikävä kyllä, rintamasta lipsujia riittää, eikä vähiten oppositiossa.

On silti hyvä, että keskustelemme tasa-arvosta, vaikkapa välikysymyksen muodossa. Tässä yhteydessä voi helposti kumota opposition väitteen, että hallitus olisi ollut passiivinen. Syytökset ymmärtäisi, jos oppositio olisi edes yrittänyt toimia hallituksen unilukkarina, mutta kokoomuksen pojatkin huomasivat vasta näiden vaalien alla, että myös tasa-arvosta pitää metelöidä. (Ed. Petri Salo: Tuo on kyllä aika loukkaavaa!)

Ministerin puheenvuorossa käytiin hallituksen saavutukset tyhjentävästi läpi. Hallituksen työ ansaitsee tunnustusta. Jo hallitusneuvotteluissa keskustan puheenjohtajan Anneli Jäätteenmäen johdolla tehtiin selväksi, että tasa-arvoasiat eivät ole marginaalipolitiikkaa. Emme halunneet neuvotella niistä sosiaali- ja terveystyöryhmän yhtenä alakohtana, vaan tasa-arvoasiat nostettiin hallitusneuvottelijoiden johtoryhmään talouspolitiikan rinnalle, niin kuin ministeri Haatainen täällä jo kertoi. (Ed. Zyskowicz: Missä on tulokset?) Siksi myös hallitusohjelman kirjaukset tasa-arvotavoitteista ovat aikaisempaa järeämmät. (Ed. Zyskowicz: Hienot kirjaukset, missä tulokset?)

Mutta työtä riittää. Vuonna 2004 naisten keskikuukausipalkka kokoaikatyössä oli 81 prosenttia miesten vastaavasta, ja suurin syy miesten ja naisten välisiin palkkaeroihin on työmarkkinoiden jyrkkä jakautuminen miesten ja naisten aloihin. Vain 9 prosenttia suomalaisista työskentelee aloilla, joilla on suunnilleen saman verran naisia ja miehiä. Joka kolmannen kohdalla vähintään 90 prosenttia työntekijöistä on samaa sukupuolta.

Eri sektoreiden ja toimialojen palkanmaksukyky ja rahoituspohja ovat kieltämättä erilaisia. Silti kyse on myös siitä, että naisalojen vaatimia taitoja ei arvosteta riittävästi eikä naisten tekemää työtä arvosteta. Tällä selittyy se, että saman toimialankin naisvaltaiset yritykset maksavat huonompaa palkkaa kuin miesvaltaiset yritykset.

Naiset ovat myös miehiä useammin huonommin palkatuissa työtehtävissä yritysten sisällä eli lasikattoja löytyy, mutta kaikkein käsittämättömintä on, että puhtaasti sukupuolesta johtuva palkkasyrjintä selittää edelleen noin puolet palkkaeroista. On kestämätöntä, että tässä maassa maksetaan vielä mieslisää.

Sukupuolesta johtuvien palkkaerojen kitkeminen ei ole helppo tehtävä. Tiedämme kyllä keskeiset keinot erojen kuromiseksi, ja ne ovat suurelta osin myös käytössä. Silti säätämistä ja hienosäätämistä riittää, ja uusia, järeitäkin tapoja on uskallettava lanseerata. (Ed. Zyskowicz: Äsken lanseerattiin Sarkomaan puheessa!)

Ensinnäkin henkilökunnan palkkaamisessa, ylennyksissä ja urakierrossa tasa-arvon toteutumista on edistettävä nykyistäkin pontevammin. Lasikattojen purkaminen ja naisten kannustaminen hakeutumaan myös korkeapalkkaisiin tehtäviin on tärkeää. Työpaikoilla on huolehdittava, että tasa-arvosuunnitelmat eivät jää mappeihin pölyttymään. Niitä on toteutettava käytännössä ja niiden vaikuttavuutta seurattava ja arvioitava.

Mutta, hyvät sisaret, meidän on myös itse opittava vaatimaan ja lyömään nyrkkiä pöytään. On uskallettava pyytää parempaa alkupalkkaa ja palkankorotuksia. Olemme selvästi nähneet, etteivät miehet aina tupopöydässä ensisijaisesti naisten palkkoja ajattele, ja voisikin sanoa, että naisten pääsy tuponeuvotteluihin on aivan yhtä oikeutettu vaatimus kuin yrittäjien vastaava. Talous on aivan liian tärkeä asia jätettäväksi vain miesten päätettäväksi.

Naisten urakehityksen kannalta olennaista on perhevapaiden ja niistä aiheutuvien kustannusten jakautuminen. Hallituksen perhevapaauudistus on ollut erittäin tervetullut. Se on iso askel oikeaan suuntaan, mutta tiedämme kaikki, että se ei kuitenkaan vielä riitä. Vasta sitten kun vanhemmuuden kustannukset jaetaan tasapuolisesti kaikkien työnantajien kesken, tasa-arvossa päästään oikein kunnolla eteenpäin.

Meiltä jää usein huomaamatta myös se tosiasia, että naiset kantavat edelleen miehiä suuremman vastuun kodeissa tehtävästä palkattomasta työstä. Erityisen räikeä tämä ero on pienten lasten hoidossa. Isistä alle kaksi kolmasosaa käyttää heille kuuluvan isyysvapaan edes osittain. Isiä, jotka hoitavat lapsiaan vanhempainvapaalla, on vielä vähemmän. Kaikki tämä on yhteydessä naisten työmarkkina-asemaan. Jos meillä ei ole tasa-arvoa kodeissa, on tasa-arvon toteutuminen työelämässä epätodennäköistä. Korjattavaa riittää siis myös paitsi työelämässä myös kodeissa ja perheissä.

Naisia on nykyistä enemmän kannustettava myös miesvaltaisina pidetyille aloille ja työtehtäviin, ja toisinpäin: myös miehiä on kannustettava naisvaltaisiin töihin. Tehtävä ei tietenkään ole helppo, niin kuin tiedämme, mutta tavoitteena on, että molemmat sukupuolet saataisiin näkemään kaikki ammatinvalintavaihtoehdot mahdollisuuksina.

Tasa-arvon toteutumista on edistettävä kaikilla kouluasteilla. Toimien tulee alkaa varhaislapsuudesta ja peruskoulusta. Asennekasvatuksella ja ainevalinnoilla on suuri merkitys. Tyttöjä ja poikia on rohkaistava tekemään ennakkoluulottomia, perinteistä poikkeavia ammattivalintoja.

Palkkaepäkohtien korjaaminen olisi helpompaa myös, jos palkkatietojen saatavuuskäytäntö olisi aika avoin. Pitää muistaa, että tietojen julkisuus ei ole ollut ongelma julkiselle sektorille, ja pikkuhiljaa avoimuus on lisääntynyt myös yksityisellä puolella esimerkiksi yritysten kertoessa entistä avoimemmin johtajiensa palkkatietoja. Uuden tasa-arvolain toimivuutta onkin seurattava ja tarvittaessa siirryttävä palkkatietojen saatavuudessa avoimempaan suuntaan. Tiedämme kaikki, että mikäli työnantajalla on asialliset perusteet kunkin työntekijän palkkaan, niin kovin tiukkaan käytäntöön ei ole syytä. Tasa-arvolain uudistuksen yhtä kohtaa, jossa edistetään yli työehtosopimusrajojen tehtävää työn vaativuuden arviointia, on myös seurattava.

Yhdessä kuntien kanssa on löydettävä ratkaisuja hoitoalan palkkakuopan täyttämiseen. Se ei ole helppo tehtävä, mutta jos aiomme turvata julkisen sektorin työntekijämäärän tulevaisuudessa, tekoja on saatava aikaan. Muuten naiset äänestävät alalla jaloillaan.

Arvoisa puhemies! Palkkaerojen lisäksi naisten työmarkkina-asemaa heikentävät olennaisesti pätkätyöt. Vuonna 2003 määräaikaisissa työsuhteissa työskenteli naisista 20 prosenttia ja miehistä 12,7 prosenttia, ja määräaikainen työ on selvästi yleisempää julkisella sektorilla — sosiaali-, terveys- ja opetusalalla — kuin yksityisellä sektorilla ja keskimääräistä yleisempää akateemisen koulutuksen saaneilla.

Määräaikaiset työsuhteet kohdistuvat erityisesti nuoriin sekä synnytysikäisiin ja koulutettuihin 25—45-vuotiaisiin naisiin. Ilman vakituista työsuhdetta perheen perustaminen ja asunnon hankkiminen on turvatonta ja hankalaa.

Työsuhteiden katkonaisuutta ja siitä aiheutuvaa epävarmuutta onkin vähennettävä, ja julkisella sektorilla tarvitaan erityisiä toimenpiteitä pätkätöiden poistamiseksi ja työsuhteiden vakinaistamiseksi. Tämä koskee sekä kuntia että valtiota, sillä niin se vain on, että niin kauan kuin kunnat ja valtio ovat pätkätöiden suurtyönantajia, yhteiskunnallisilla päättäjillä ei ole täyttä oikeutta syyllistää pätkätöistä yrityksiä.

Arvoisa puhemies! Samapalkkaisuuteen ja sukupuolten tasa-arvoon on Suomessa vielä matkaa. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaankin yhteistyötä poliittisten päättäjien ja yrittäjä- ja työmarkkinajärjestöjen kanssa. Onneksi on myös niin, että tasa-arvon vaatiminen ei ole pelkästään naisten asia. Yhä useampaa miestä harmittaa se, miksei tyttären tai puolison työpanosta ja kykyjä arvosteta riittävästi. Arvostuksen puute näkyy koko perheen hyvinvoinnissa, ei ainoastaan naisen kukkarossa.

Arto  Seppälä /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppositio on esittänyt hallitukselle periaatteellisella tasolla erityisen vakavan välikysymyksen. Se on kuitenkin tehty keveästi ja pinnallisesti. Oppositio varmasti tietää, että työpaikoilla yksityinen ja julkinen työnantaja sekä ay-liike ovat avainasemassa palkkatasoa ja sen kehitystä määrättäessä.

Välikysymys ohittaa täysin erityisesti naisia koskettavat ongelmat, jotka liittyvät työssäjaksamiseen, palkattomiin ylitöihin, vuokratyövoiman käyttöön, sekä työn jakamiseen ja johtamiseen liittyvät seikat. Oppositio unohtaa myös työpaikkojen luottamushenkilöiden aseman naisten ja miesten etujen ajamisessa ja puolustamisessa.

Kokoomukselle esitän kysymyksen kiviä heittelemättä: Mitä Kokoomus on itse tehnyt naisten ja miesten tasa-arvon lisäämiseksi työelämässä? Kokoomuksen nettisivuilla olevasta tavoiteohjelmasta vuosille 2003—2007 löytyy peräti kolme lausetta tästä aihepiiristä. Keinoja ohjelma ei paljasta.

Sukupuolten tasa-arvon edistäminen työelämässä on poikkeuksellisen painokkaasti ja laajasti kirjattu hallituksen ohjelmaan. (Ed. Zyskowicz: Missä ovat teot?) Hallitus on myös toiminut kaikilla ohjelmassa mainituilla lohkoilla. Hallituksella on oma tasa-arvo-ohjelmansa, josta on laadittu seurantaraportti. Samoin vaalikaudella on toteutettu sekä tasa-arvolain että perhevapaasäännösten uudistus. Myös luvattu kolmikantainen samapalkkaisuusohjelma on käynnistetty. (Ed. Zyskowicz: Ohjelmia piisaa!)

Uudistettuun tasa-arvolakiin sisältyy täsmennetyt säännökset tasa-arvosuunnitelmasta ja työnantajakohtainen palkkakartoitus. Laki antaa välineitä käydä kiinni työntekijöiden palkkauksessa ilmeneviin epätasa-arvoisuuksiin. Palkkakartoituksia työpaikoilla ei vielä tehdä sillä tarkkuudella kuin esimerkiksi tasa-arvoviranomaiset edellyttäisivät. Tasa-arvolain uudistuksen toimivuutta arvioidaan vuonna 2009. Silloin on mahdollisuus tarkentaa palkkakartoituksia koskevia säännöksiä niin, että samanarvoisten töiden vertailu yli työehtosopimusrajojen toteutuu käytännössä. (Ed. Petri Salo: Paperiliiton Ahonen näyttää esimerkkiä!)

Samapalkkaisuusohjelman tavoitteena on kaventaa naisten ja miesten palkkaeroja 5 prosenttiyksiköllä vuoteen 2015 mennessä. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on valmis sitoutumaan jopa nopeampaan palkkaerojen kaventamiseen kuin hallitus on ohjelmassaan kirjannut. Ryhmän mielestä julkiselle sektorille tarvitaan sekä lisää työvoimaa että yhteisten palveluiden tekijöille korkeampia palkkoja. Päättäjien on huolehdittava molemmista tarpeista. Esimerkiksi puhtaus- ja ruokapalvelujen ulkoistaminen merkitsee kaikkein pienipalkkaisimpien naisten työn siirtämistä tehtäväksi vielä pienemmällä palkalla. (Ed. Dromberg: Kuinka niin?)

Arvoisa puhemies! Töiden ja työtehtävien jakautuminen sukupuolten mukaan leimaa edelleenkin suomalaista työelämää ja pitää yllä naisten ja miesten palkkaeroja. Perusedellytys samapalkkaisuuden edistämisessä on, että naisten ja miesten tehtävien vaatimuksia ja palkkoja verrattaisiin keskenään saman työnantajan palveluksessa. Tämä on tärkein askel palkkaerojen kaventamisessa.

Naisten ja miesten keskimääräiseen 20 prosenttiyksikön palkkaeroon vaikuttaa Suomessa merkittävästi työmarkkinoiden eriytyminen. Jaotteluun naisten ja miesten ammatteihin voidaan vaikuttaa opinto-ohjausta kehittämällä. Työmarkkinoiden eriytymisen purkaminen ei kuitenkaan poista täysin naisten ja miesten töiden erilaista arvostusta eikä eri sektorien ja toimialojen erilaista palkanmaksukykyä ja rahoituspohjaa.

Pohjoismaissa hyvinvointiyhteiskunnassa toimivat julkiset palvelut johtavat siihen, että verovaroista maksettavat naisten palkat eivät pärjää miesvaltaisten vientialojen palkoille. Kokoomus ajaa vuodesta toiseen veronkevennyksiä. Samaan aikaan kokoomus vaatii välikysymyksessään opettajille, lastentarhanopettajille ja koulutetulle hoitohenkilökunnalle lisää palkkaa. Tämä yhtälö ei toimi.

Valtiotyönantaja on uudistanut palkkausjärjestelmän niin, että saman viraston henkilöstö kuuluu samaan palkkausjärjestelmään ja töitä arvioidaan samalla mittarilla. Myös kuntien palkkausjärjestelmä on uudistettu. Kunnissa suurena ongelmana on, että töitä ei verrata eri henkilöstöryhmien välillä. Vertailu tehdään vain saman hinnoitteluryhmän sisällä.

Olemmeko me kuntapäättäjinä toimivat kansanedustajat huolehtineet, että tasa-arvoinen palkkaus toteutuu käytännössä oman kunnan henkilöstön keskuudessa? (Ed. Jaakonsaari: Hyvä kysymys!) Esimerkiksi Helsingissä sosialidemokraatit eivät saaneet läpi vaatimustaan 20 miljoonan euron käyttämisestä palkankorotuksiin kaupungin vuoden 2007 budjettikäsittelyssä. (Ed. Kuosmanen: Miten Mikkelissä?) Kuntapuolue kokoomus vastusti tätä, kuten myös määräaikaisten työsuhteiden vakinaistamista, Helsingin budjetin toivomusponsiäänestyksessä. Kuntien peruspalveluiden kilpailuttamista ja ulkoistamista ajava kokoomus käytännössä heikentää monien pienipalkkaisten naisten asemaa työmarkkinoilla.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä todetaan, että suurimmat palkkaerot ovat yksityisellä sektorilla. Voidaan kysyä, olisiko kokoomuksen syytä ryhtyä järjestämään tasa-arvokoulutusta työnantajina toimiville jäsenilleen ja kannattajilleen. Tasa-arvolain tuntemuksessa ja palkkakartoituksen laatimisessa tuntuu olevan työnantajapuolella vielä opittavaa.

Erityisesti Pääkaupunkiseudulla palkkaerot lähi- ja perushoitajien ja sairaanhoitajien välillä ovat kasvaneet 2000-luvulla. Lähi- ja perushoitajat ovat kuitenkin suurin ammattiryhmä vanhustenhuollossa, jonka tärkeydestä tässäkin salissa on useaan kertaan puhuttu. Palkkaerojen kasvattaminen ei helpota hoitoalan henkilöstöpulaa. Epäoikeudenmukaiseksi koettu palkkaus toimii päinvastoin: itsensä syrjityiksi kokevat hakeutuvat muualle töihin ja uudet hakijat karttavat tällaisia työpaikkoja. Palkka on arvostuksen mittari. Sen lisäksi sillä on myös tultava toimeen.

Palkkaerojen kaventamisessa on viime kädessä kyse rahasta. Harvalta työnantajalta löytyy tahtoa muuttaa olemassa olevia palkkasuhteita, varsinkin kun se merkitsisi palkkakustannusten kasvua. Samapalkkaisuusperiaatteen toteuttaminen — sama palkka samasta ja samanarvoisesta työstä — merkitsisi useimmilla työpaikoilla sitä, että naisten palkkoja tulisi korottaa.

Arvoisa puhemies! Naisten oikeus työhön on ollut keskeinen osa sosialidemokraattien ja ay-liikkeen taistelua. Työajan lyhentäminen, perhepoliittisten vapaiden kehittyminen ja yhteiskunnan tuki perheille ovat tehneet palkkatyön mahdolliseksi myös naisille. Monissa Euroopan maissa osa-aikatyömarkkinat vastaavat perheiden tarpeisiin. Osa-aikatyö valitaan esimerkiksi lasten ollessa pieniä. Suomessa osa-aikatyötä tehdään yleensä, kun kokoaikatyötä ei ole tarjolla.

Välikysymyksessä viitataan siihen, että perhevapaiden työnantajalle aiheuttamat kustannukset kasautuisivat naisvaltaisille aloille. Kustannusten jakamiseksi nykyistä paremmin eri työnantajien kesken on vaalikaudella tehty runsaasti ponnisteluja. Maksumiehiä ei vain ole tahtonut löytyä. Miesvaltaisten alojen työnantajat eivät ole halukkaita lisäkustannuksiin. Porvaripuolueet ovat voimakkaasti ajaneet kustannusten maksamista verovaroista samaan aikaan, kun ovat olleet vaatimassa veronkevennyksiä. (Ed. Sarkomaa: Eikö hallitus ole keventänyt veroja?)

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä peräänkuulutetaan myös perusteettomien pätkätöiden vähentämistä. Ongelma on todellinen ja heikentää naisten työmarkkina-asemaa. Pätkätyöt ovat ongelma, koska niiden varaan ei voi elämäänsä rakentaa. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä painottaa, että kokoaikainen työ on ihmisen perusoikeus ja osa-aikaisen työn pitäisi olla mahdollinen sitä haluaville.

Välikysymyksessä puhutaan koulutettujen naisten asemasta. Minä puhuisin yhteisten palveluiden tekijöistä, jotta emme arvottaisi työntekijöitä suhteessa toisiinsa. Kokoomuksella on vahva ote muun muassa Husiin täällä Helsingin seudulla. Miten olette siellä hoitaneet leiviskänne pätkätöiden estämiseksi tai hoitajien tasapuolisen palkkauksen takaamiseksi? (Ed. Kuosmanen: Työministeriössä on 30 prosenttia pätkätöitä!)

Julkisella sektorilla määräaikaiset työsuhteet kohdistuvat usein koulutettuihin naisvaltaisiin ammattiryhmiin. Naisvaltaisilla hoito- ja kasvatusaloilla vanhempainvapaista johtuvat sijaisuudet voitaisiin hoitaa usein vakinaisella henkilökunnalla, jos tahtoa olisi. Valtiolla määräaikaisuudet liittyvät usein töiden projektiluontoisuuteen ja kytköksiin esimerkiksi Esr-rahoituksen kanssa. Eduskunta päättää valtion budjetista. Sosialidemokraattinen ryhmä haluaa toimia niin, että julkisen sektorin rahoitusresurssit ovat varmalla pohjalla tasa-arvoisen palkkauksen toteuttamiseksi.

Pätkätyökeskustelussa on hyvä muistaa, että pätkätöitä on muunkinlaisia kuin koulutettujen naisten määräaikaiset työsuhteet. Monet suoritustason työt ovat sesonkitöitä, näin esimerkiksi rakennusalalla, kaupan ja ravintola-alalla. Vastentahtoiset osa-aikatyöt, ekstraamiset, vuokratyö ja muut silpputyöt ovat suuri toimeentulo-ongelma monelle tavalliselle duunarinaiselle ja -miehelle.

Eduskunta on lainsäätäjänä laatinut useita pätkätyöläisten oikeuksia turvaavia lakeja. Laeista huolimatta aina löytyy työnantajia, jotka haluavat kustannusten minimoimiseksi riistää työvoimaa. Työelämän tasa-arvon lisäämiseksi peräänkuulutan työnantajilta sosiaalisen yhteiskuntavastuun kantamista. Suomi on sopimusyhteiskunta. (Puhemies koputtaa) — Arvoisa puhemies, ihan muutama vielä, jos sallitte.

Paremman ja reilumman työelämän kehittämistä täytyy jatkaa. Kaikki puolueet ovat ainakin sanoissaan korostaneet samapalkkaisuuden vaatimusta ja epätyypillisten työsuhteiden ongelmia. Vasemmistoliiton tovereilta olisi odottanut ryhdikkäämpää ja rehellisempää välikysymystä. Tästä myös teidän allekirjoittamastanne välikysymyksestä puuttui kokonaan arvio ongelmien syistä. Tässä olisitte voineet ottaa reilun luokkatietoisen näkökulman työelämän ongelmiin ja niiden ratkaisukeinoihin.

Perinteisesti kokoomus on suhtautunut nihkeästi työntekijöiden oikeuksia parantavaan lainsäädäntöön. On tosi hämmentävää, että puolue, joka vastustaa työntekijöiden oikeuksia parantavaa yt-lakia, tekee samanaikaisesti välikysymyksen naisten työmarkkina-asemasta. (Ed. Zyskowicz: Emme vastusta yt-lakia, vaan sen laajentamista pienyrityksiin!)

Suomi ei pärjää ilman naisten työtä. Hallitus on ottanut vakavasti hallitusohjelmaan kirjatun samapalkkaisuutta ja työelämän tasa-arvoa edistävän kirjauksensa ja toiminut sen mukaisesti.

Leena Harkimo /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Naisten työpanosta on aina tarvittu yhteiskuntamme rakentamiseen ja kehittämiseen ja tullaan aina tarvitsemaan.

Tuoreen kyselyn mukaan reilut 80 prosenttia työssä käyvistä synnytysikäisistä naisista on huolissaan jaksamisestaan ja reilut 60 prosenttia pelkää loppuunpalamista. Lähes joka viides vastaajista on sen itse kokenut, ja lisäksi kahdeksan kymmenestä tunsi loppuunpalamiseen sairastuneen naisen. Kiire aiheuttaa stressiä, mutta erityisiä paineita naisille tuo työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Kyselyn mukaan naiset pelkäävät eniten sitä, etteivät kykene hoitamaan työtehtäviään, jos sairastuvat. Toiseksi eniten he pelkäävät, etteivät jaksa olla hyviä äitejä. Tasa-arvon mallimaalla on siis vääristyneet kasvot. Miksi niin moni nainen uupuu taakkansa alla?

Arvoisa puhemies! Naisia tarvitaan sekä työelämässä että äiteinä, sillä Suomen talouskasvun mahdollisuuksia heikentää erityisesti väestön ikääntyminen ja siitä johtuva työvoiman tarjonnan vähentyminen. Hyvällä syyllä voidaan kysyä, onko perhe- ja työmarkkinapolitiikkamme ollut syntyvyyttä edistävää vai hidastavaa. Tutkimusten mukaan jälkimmäistä, sillä nuoret naiset eivät pätkätyösuhteiden ketjussa uskalla suunnitella perheen perustamista. Tämä on ymmärrettävää mutta samalla myös kovin surullista.

Miksi siis edes yrittää? Siksi, että perhepolitiikassa on kuitenkin saatu paljon aikaan. 1960-luvun lopulla naisten työssäkäyntiin suhtauduttiin oikeutena, jota tuettiin lastenhoitopalveluin.1970-luvulla pidennettiin äitiysrahakautta ja lomaoikeutta. 1980-luvulla isät ovat saaneet jäädä kotiin hoitamaan lasta, ja 1990-luvulta lähtien alle kolmivuotiaalla lapsella on ollut subjektiivinen oikeus päivähoitoon. Naisten työmarkkina-asema ei kuitenkaan ole parantunut, ja tässä myös kokoomus voi katsoa peiliin. (Ed. Petri Salo: Muut eivät tunnusta mitään!)

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä on koittanut aika parantaa naisten asemaa työelämässä. Kokoomuksen mielestä on sovittava kokonaisvaltaisesta ohjelmasta, joka tähtää julkisen sektorin perusteettomien pätkätöiden poistamiseen, palkkatasa-arvon toteutumiseen sekä vanhemmuuden kustannusten oikeudenmukaiseen tasaamiseen. Lisäksi tarvitaan pidempi vanhempainvapaa, joka kannustaisi jakamaan vanhemmuutta isän ja äidin kesken.

Keinoja kyllä löytyy, jos tahtoa ja halua niiden käyttämiseen on. Esimerkiksi Uudellamaalla Espoossa on otettu käyttöön vakituinen varahenkilöstö, jonka avulla voidaan tasata sijaisten tarvetta perhevapaiden ajaksi. Espoon henkilöstön kokonaismäärä on vuosina 2003—2006 kasvanut, mutta samanaikaisesti määräaikaisten työntekijöiden määrä on vähentynyt. Tämä on oikea suunta.

Arvoisa puhemies! Äitiydestä työnantajalle aiheutuvat kulut kohdistuvat raskaimmin nais- ja työvoimavaltaisille palvelualoille, joilla liikevaihto syntyy vain tehdystä työstä. Yrittäjälle henkilöstökulujen yhtälö on usein sellainen, ettei yritystä kannata laajentaa tai edes ylipäätään perustaa. Arvioiden mukaan työnantajalle kertyy kustannuksia lasta kohti noin 10 000 euroa. Nuoret naiset joutuvat tyytymään pätkätöihin, kun työhönottajat pelkäävät työntekijän perhevapaista aiheutuvia kustannuksia.

Hallituksen perhevapaauudistus on hyvä alku. Naisten syrjintää työhönottotilanteissa, äitiriskiä, ei voida kuitenkaan poistaa ennen kuin vanhemmuuden kustannukset korvataan yhteisvastuullisesti. Kokoomuksen mielestä uudistus tulee rahoittaa korottamalla valtion osuutta sairausvakuutusmenoista, ei nostamalla työnantajan sivutyökuluja.

Äitiyden, vanhemmuuden ja yrittäjyyden yhteensovittaminen edellyttää erityistoimia, sillä yrittäjän työ on epäsäännöllistä, työpäivät usein pitkiä ja toimeentulo epävarmaa. Yrittäjänaisen tilanne perhevapaiden aikana on epäoikeudenmukainen, sillä hän ei ole oikeutettu osittaiseen hoitorahaan. Verovähennysoikeuden laajentaminen yrittäjän sairaan lapsen hoidon järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin yhtiömuodosta riippumatta on konkreettinen toimenpide, jolla voidaan tukea erityisesti yksinyrittäjiä.

Yrittäjällä ei ole myöskään oikeutta lyhennetyn työpäivän tekemiseen. Neuvonta- ja rahoituspalveluja on kehitettävä vastaamaan paremmin naistoimialojen erityistarpeita. Työministeriön tukemaa yrittäjien sijaispalvelujärjestelmää on jatkettava ja laajennettava. Pilottikokeilu päättyy vuoden 2007 lopussa.

Työn ja perheen yhdistäminen on vaikeaa naisille, mutta vielä vaikeampaa yrittäjänaisille. Onnistumisen tunteet liittyvät naisyrittäjillä ennen kaikkea työtyytyväisyyteen ja perheeseen, ei pelkästään taloudelliseen menestykseen. Lainsäätäjällä on paljon työsarkaa edessään.

Arvoisa puhemies! Naisten työmarkkina-asemasta keskusteltaessa on tärkeää kiinnittää huomiota myös naisten etenemiseen työurallaan. Lukujen valossa on vaikea uskoa todeksi ministeri Haataisen väitettä siitä, että naisten määrä johtotehtävissä on kasvanut. Valtion virastojen ja laitosten huippujohtajista kolme neljäsosaa on miehiä, kunnanjohtajista 87 prosenttia. Miehet johtavat sairaanhoitoa, oikeuslaitosta ja korkeakouluja. Sairaanhoitopiireissä johtajina on 19 miestä ja yksi nainen. Sisäasiainministeriön johtotehtävissä poliisiosastolta kihlakuntiin naisia ei näy. Yliopistojen rehtoreita ja kanslereita on miesten hyväksi 20—5, ja vararehtoreissa peli menee jälleen miehille 32—8. Muitakin esimerkkejä löytyy viljalti.

Lasikattoilmiö on siis voimissaan, ja lasi tuntuu olevan panssarilasia. Syytä lasikatolle ei tunnu tietävän kukaan. "Asenteet vaikuttavat. Miesten työurat etenevät suoraviivaisesti ylös, kun naiset kiipeävät hajanaisia portaita. Ja siltä se vain näyttää, että miehet pyrkivät valitsemaan miehiä." Näin on sanonut tasa-arvovaltuutettu Päivi Romanov.

Viime viikolla saimme lukea, että valtionyhtiöiden 40 prosentin naiskiintiö hallituksissa täyttyy nipin napin. Ainakin yhdeksän yhtiön hallituksessa on naisia vähemmän kuin hallituksen periaatepäätös edellyttäisi.

Maan hallitukselle on annettava kiitos sen pörssiyhtiöille lähettämästä kirjeestä, jossa kehotettiin naisten aseman vahvistamiseen talouselämän johtopaikoilla. Kirjeessä todettiin, että sadan suurimman suomalaisen pörssiyhtiön hallituksissa on naisia alle 20 prosenttia ja että tasa-arvo on edennyt askel askeleelta mutta nyt on aika harpata eteenpäin. Tällaisia aktiivisia kehotuksia ja toimenpiteitä tarvitaan jatkossakin.

Ruotsin uusi kokoomusjohtoinen hallitus päätyi viime viikolla ratkaisuun, ettei naiskiintiöitä oteta käyttöön yrityksissä. Ruotsissa yhtiön omistajilla on jatkossa vapaus valita hallituksen kokoonpano siten, että yrityksellä on parhaat menestymisen edellytykset. Jotta naisia valittaisiin myös yhtiöiden hallitukseen, on kehitettävä sellaista perhepolitiikkaa, joka antaa naisille paremmat mahdollisuudet työuraan. Ruotsin hallitus on kuitenkin todennut, että kiintiöpelote tulee säilyttää niin kauan, kunnes tilanne edistyy. Kokoomus tukee näitä molempia ajatuksia.

Arvoisa puhemies! Punamultahallituksen hallitusohjelmassa todetaan: "Hallitus edistää samapalkkaisuutta ja työelämän tasa-arvoa pitkäjänteisellä ohjelmalla yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Tavoitteena on poistaa perusteettomat palkkaerot naisten ja miesten välillä." Olisi kohtuullista, että hallitus myöntäisi epäonnistuneensa tasa-arvon tuomisessa työpaikoille. Naisille maksetaan huonompaa palkkaa, ja he ovat miehiä huomattavasti useammin pätkätöissä. Naisvaltainen julkinen sektori on pahin pätkätyöllistäjä. Osa tasa-arvon esteistä perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön ja osa sen puuttumiseen. Hallituksella on edelleen mahdollisuus toimia tässä asiassa. Poliittiselle tahdonilmaukselle on nyt tilaus.

Arvoisa puhemies! Tuen ed. Sarkomaan ehdotusta perustellusta päiväjärjestykseen siirtymisestä.

Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallituksen vastaus ei tyydytä vasemmistoliittoa. Se ei tyydytä kaupan kassan pienipalkkaista, määräaikaista työntekijää. Se ei tyydytä tutkijaa, jolla on menossa jo kolmas tai neljäs määräaikainen pesti ilman varmuutta siitä, milloin seuraavan saa ja kuinka pitkäksi aikaa. Se ei tyydytä kuntien ja valtion määräaikaisissa työsuhteissa työskenteleviä työntekijöitä. Se ei tyydytä sairaalassa ja vanhainkodissa vaativaa työtä pienellä palkalla tekevää hoitohenkilökuntaa.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto korostaa, että tasa-arvoinen yhteiskunta hyödyttää miehiä, naisia ja myös nuoria. Varmuus työsuhteen jatkuvuudesta, palkkauksen ja uralla etenemisen oikeudenmukaisuus, työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen ja molempien puolisoiden osallistuminen lastenhoitoon tukevat koko perheen ja yhteiskunnan hyvinvointia.

Kysymys ei ole vain työelämän tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta vaan myös siitä, että yhteiskunta tarjoaa esimerkiksi joustavat ja laadukkaat päivähoitojärjestelyt. Viime kädessä on kysymys siitä, että kunnilla on riittävät voimavarat näihin palveluihin ja ne voivat huolehtia jatkuvista tehtävistään omalla vakituisella väellään.

Toteuttaessaan mittavat, reilusti inflaation ylittävät tuloveronkevennykset Vanhasen hal-litus on säälimättä ajanut kunnat ahdinkoon. Kaikesta pitää nyt säästää. Se näkyy kunnissa ja kuntayhtymissä siten, että etenkin naisvaltaisilla aloilla terveydenhuollossa ja lastenhoidossa työ on ketjutettua, alipalkattua, pätkittyä, määräaikaistettua tai polkuhintaan ulkoistettua.

Kuntatyön kurjuuteen on mahdollista vaikuttaa vain lisäämällä kuntien rahoitusta. Mikään muu ei auta. Heinäluoman budjettiesitys kuitenkin vain kasvattaa valtionosuuksien indeksitarkistusten jälkeenjääneisyyttä.

Tulopoliittisten sopimusten palkkaratkaisuihin on vuodesta 1977 lähtien yleensä sisältynyt niin sanottu tasa-arvoerä, joka muodostuu naispalkkaerästä ja matalapalkkaerästä. Tällä on estetty alojen välisten palkkaerojen repeäminen ylikäymättömäksi kuiluksi.

Nyt näyttää siltä, että Elinkeinoelämän keskusliiton uusi puheenjohtaja, hissitehtailija Herlin, tavoittelee aivan päinvastaista kehitystä vaatiessaan luovuttavaksi solidaarisesta palkkapolitiikasta ja sitoviin yleiskorotuksiin perustuvasta suomalaisesta mallista. Palkan muodostuksen perusteiksi hän haluaa yrityskohtaisesti määräytyvän tuottavuuden, kannustavuuden ja yksilöllisyyden. No, ei tässä mitään uutta ole. Samaa laulua ovat työnantajat aina esittäneet, ja samaa virttä on myös työreformia viritellyt keskusta veisannut.

Tämä tie on varmin tapa lisätä palkkauksen eriarvoisuutta. Vasemmistoliitto pitää tulopoliittisia sopimuksia tärkeinä, koska niillä voidaan sopia solidaarisemmasta palkkauksesta ja monista muista työelämän tasa-arvoa edistävistä järjestelyistä. Myös työehtosopimusten vähimmäispalkkausta koskevat säännökset ovat tärkeitä estettäessä työssä käyvän köyhälistön kasvua ja palkkaerojen suurenemista. Kaikki tässä salissa ovat varmaankin samaa mieltä siitä, että työnteolla on tultava toimeen ja pystyttävä elättämään lisäksi perhekin. Vain solidaarinen palkkapolitiikka voi auttaa nykyisiä naisvaltaisia aloja ja ammattiryhmiä paremman tasa-arvon saavuttamisessa eri alojen ja ammattiryhmien välillä.

Vasemmistoliitto pitää tärkeänä, että nykyisen kaltaisesta alojen jakautumisesta sukupuolten mukaan on päästävä eroon. Vanhempien tausta, kavereiden ja myös median vaikutus näkyvät nuorten koulutus- ja uravalinnoissa. Kouluviranomaisilta on edellytettävä suurempaa aktiivisuutta tämän valikoitumisen sekoittamiseksi. Yhteiskunnan on tuettava vanhempia kasvattamaan lapsistaan sellaisia aikuisia, joita sukupuolistereotypiat eivät sido. Entäpä jos saataisiin aikaan peräti käänteinen valikoituminen? Nuoret naiset hakeutuisivatkin joukolla putkimiehen ja liikejuristin oppiin ja nuoret miehet sairaanhoitajiksi ja lentoemänniksi.

Ärade talman! På arbetsgivarsidan ses inhyrd arbetskraft som en välsignelse för det finländska samhället och arbetslivet och man önskar att den skall bli betydligt vanligare än nu. På företagshåll kastar man längtansfyllda blickar mot Storbritannien, där redan 5 procent av arbetskraften är bemanningsarbetare. Förespråkarna för bemanningsarbete deklarerar att detta inte i fråga om arbetsvillkoren skiljer sig från traditionella anställningsförhållanden, och man ser inte heller i övrigt några problem med inhyrd arbetskraft.

Tapasin juuri kunnan palveluksessa 20 vuotta eripituisissa määräaikaisissa työsuhteissa työskennelleen naisen. Määräaikaisuuksista huolimatta työnantaja antoi, varmaankin ylpeänä, 20 vuoden uurastuksesta kiitoksena kaupungin ansiomerkin. Luulen, että rintaan kiinnitettyä pinssiä enemmän työntekijä olisi arvostanut työsuhteen vakinaistamista, mutta ei — määräaikaisuudet jatkuvat.

Esitän seuraavia parannuskeinoja:

Ensinnäkin ammattiliittojen kanneoikeutta ja valvontavaltaa tulee lisätä. Lopputuloksena pitää olla se, että perusteeton pätkätyö vahvistetaan tarvittaessa oikeudessa toistaiseksi voimassa olevaksi. Nythän tilanne on se, että jos työntekijä haastaa laittomia määräaikaisuuksia teettävän työnantajan oikeuteen ja voittaa kanteen, hän saa kyllä jonkunlaisen korvauksen mutta kuitenkin työt loppuvat. Tämän "vaikean" työntekijän on turha haaveilla enää edes uudesta pätkätyösuhteesta.

Ammattiliittojenkin tulee terästäytyä ja vaatia kovemmin myös julkiselta hallinnolta voimassa olevan lainsäädännön noudattamista. Lainvastaista pätkätöiden teettämistä ei oikeuta rahapula eikä se kulunut fraasi, että kunnat yrittävät parhaansa.

Vuokratyövoiman käyttö on ongelmallista. Siinä työsuhteet jäävät usein lyhytaikaisiksi ja työntekijät jäävät vaille monia vakinaiselle väelle kuuluvia oikeuksia. On syytä pelätä vuokratyön laajenemista, ellei sille säädetä rajoituksia. Muista maista on riittävästi esimerkkejä siitä, että vuokratyö laajenee yhä uusille aloille.

Vuokratyön suhteen olisi hyvä taas kerran ottaa mallia Ruotsista, jossa taataan henkilöstöpalveluyrityksissä työskenteleville ihmisille takuupalkka. Työntekijälle maksetaan odotteluajalta takuupalkkaa eli 90 prosenttia taulukkopalkasta, mikäli vuokratyönantajalla ei ole tarjota sovittua määrää töitä. Yritystoiminnan riski ei näin kaadu yksinomaan työntekijän niskaan.

I Finland utförs bemanningsarbete i ungefär lika stor utsträckning som inom EU i medeltal. Enligt statistiken från i fjol arbetade ungefär 1,2 procent av de finländska arbetstagarna inom bemanningsföretag. Mest bemanningsarbete utförs inom husbyggnadsbranschen och hotell- och restaurangbranschen. Enligt en uppskattning finns det inom EU redan över sju miljoner bemanningsarbetare och antalet växer hela tiden. Arbetsgivarna ändrar allt oftare ordinarie och stadigvarande anställningar till bemanningsarbete.

Det är mest unga kvinnor som drabbas av problemen med inhyrd arbetskraft och snuttjobb. Kvinnor under fyrtio har svårt att få stadigvarande arbete när arbetsgivaren är rädd för att kvinnan går på moderskapsledighet genast efter att anställningen avtalats.

Vasemmistoliitto on esittänyt vanhempainlomaan erityisen isäkuukauden käyttöönottoa. Se olisi osaltaan askel tasa-arvon suuntaan. Vanhempainvapaiden tulee olla samanlaiset myös perheissä, joissa molemmat vanhemmat ovat samaa sukupuolta. Yksinhuoltajaperheiden työssäkäynti ja perheen huoltaminen tarvitsee usein erityisiä järjestelyjä.

Hallitus on myös ollut valitettavan haluton puuttumaan naisten vähäiseen edustukseen pörssiyhtiöiden hallituksissa. Omistajat korostavat, että heidän tulee voida vapaasti valita edustajansa yhtiön hallitukseen, mutta ihmettelenpä kauheasti, jos omistajat eivät löydä päteviä naisia näihin herraklubeihin.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä edellyttää määrätietoisia toimia ura- ja ammatinvalinnan tasaisemman jakautumisen puolesta, sulun panemista pätkätöille ja vuokratyön sääntelyä oikeudenmukaisemman palkkapolitiikan edistämiseksi.

Tämä hallitus ansaitsee epäluottamuslauseen. Ehdotan perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:

"Eduskunta toteaa, että hallitus ei ole edistänyt miesten ja naisten tasa-arvoa työelämässä eikä rajoittanut pätkätöitä ja vuokratyötä, ja edellyttää hallituksen antavan esityksen takuupalkasta vuokratyössä, antavan esityksen ammatillisten järjestöjen rajoittamattomasta kanneoikeudesta laittomien pätkätöiden osalta ja sellaisten työsuhteiden toteamisesta toistaiseksi voimassa oleviksi ja antavan vuoden 2007 talousarviota täydentävän esityksen kuntarahoituksen lisäämiseksi, jotta kuntatyöntekijöitä voidaan vakinaistaa ja heidän palkkaustaan parantaa,

sekä siirtyy päiväjärjestykseen."

Tarja Cronberg /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden neuvoston hyvinvointivaliokunnan puheenjohtajana — hyvinvointivaliokunnan, johon kuuluvat pohjoismaiset tasa-arvokysymykset — tunnen usein syvää häpeää, kun vertailemme pohjoismaista tasa-arvoa eri maissa. Se, minkä usein täällä Suomessa koemme tasa-arvon ja hyvinvoinnin mallimaaksi, onkin pohjoismaisissa vertailuissa tasa-arvon peränpitäjä. Puheenjohtajana joudun usein esittämään kysymyksen, olemmeko edes samassa veneessä. Tuntemani häpeä muuttuu masennukseksi, kun ministeri toteaa, että kunnianhimoinen — alleviivaan: kunnianhimoinen — tavoite on kaventaa 20 prosentin palkkaeroa 5 prosenttiin jo vuoteen 2015 mennessä. Kuinka moni naissukupolvi joutuu vielä odottamaan tasa-arvon toteutumista?

Suomessa lait ja ohjelmat ovat ehkä kunnossa, mutta mikä on todellisuus? Ministeri perustelee tasa-arvon toteutumattomuutta sillä, että se on laajempi kuin välikysymyksen esittämät ongelmat. Näin voi olla, mutta jostain voi olla hyvä aloittaa.

Hallitus esimerkiksi lupasi ohjelmassaan edistää samapalkkaisuutta, mutta naisten ja miesten palkkaerot ovat viime vuosina kasvaneet. Kokoaikaisessa työssä olevien miesten ja naisten palkkaero vuonna 2003 hallituksen aloittaessa työnsä oli 514 euroa ja nyt, kolme vuotta myöhemmin, 570 euroa. Hyvä hallitus, ero on kaudellanne kasvanut 56 eurolla.

Pitkäaikaisuudesta puheen ollen Palvelualojen ammattiliiton puheenjohtaja laski eilen, että hallituksen tahdilla samapalkkaisuusohjelman tavoite palkkaerojen kaventumisesta 5 prosentilla toteutuu 40 vuoden kuluttua. Tämä on pitkäaikaista politiikkaa, mutta jaksammeko odottaa?

Kolmanneksi hallitus lupasi tasa-arvo-ohjelmassaan ryhtyä myös erityisiin toimiin etenkin julkisella sektorilla toistuvien määräaikaisten palvelussuhteiden vakinaistamiseksi. Ministeri totesi, että pätevyysvaatimukset asettavat esteen tämän lupauksen lunastamiselle. Merkitseekö tämä, että työministeriössä (Min. Haataisen välihuuto) — se on yksi syy — merkitseekö tämä sitä, että työministeriössä joka kolmas työntekijä olisi epäpätevä?

Se, että naisten euro, palkkaeuro, on vain 80 senttiä, voidaan nähdä eräänlaisena naisiin kohdistuvana erityisenä "lapsiverona". Tämän veron maksaminen alkaa jo työuran alussa. Työnantajat pelkäävät lisäkustannuksia, joita raskaus työnantajalle aiheuttaa. Siksi erityisesti synnytysikäiset naiset ovat määräaikaisissa töissä. Tätä erityistä "lapsiveroa" poistettaessa voidaan edetä kahta tietä. Hitaampi tie on kannustaa isiä ottamaan vanhempainvapaata. Ruotsissa miehiä on ahkerasti kannustettu tähän, taloudelliset porkkanat ovat kunnossa ja asennekampanjoita on tehty vaikka kuinka paljon työnantajien suostumuksella ja tuella. Silti isät käyttävät vain 18 prosenttia kaikista vanhempainpäivistä Ruotsissa. Suomessa vastaava luku on 5 prosenttia suurin piirtein. Tämä on siis pitkä, vaikkakin tärkeä tie. Välittömästi vaikuttava keino on jakaa kaikki vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset tasan kaikkien työnantajien kesken. Sen jälkeen nuoren naisen palkkaaminen olisi työnantajan näkökulmasta kustannusneutraali vaihtoehto.

Här vill jag påpeka om hur det står till i Norden. I Sverige har man genom årtionden haft ett system där alla arbetsgivare betalar en 2 procents försäkringsavgift för föräldrar och alla kostnader blir betalda via Riksförsäkringsverket. Och speciellt till kokoomus vill jag hälsa och säga att i Danmark har arbetsgivarna själva etablerat fonder för att jämna ut utgifterna för havandeskap och det vill säga att utgifterna för arbetsgivarna är neutrala.

Mutta hallitus ei ole valinnut kumpaakaan näistä teistä, ei vanhemmuuden selkeää jakoa, ei kustannusten selkeää jakoa. Yritys kannustaa isiä vanhempainvapaan käyttöön korotetulla päivärahalla pysähtyi perustuslakivaliokunnan perusteltuun vastalauseeseen. Kustannuksistakin päätettiin jakaa vain rajattu osa, mikä jatkaa nuorten naisten syrjäytymistä työelämässä.

Erityisen hankala tilanne on naisyrittäjillä, jotka usein, melkein aina, työllistävät juuri nuoria naisia. Pienelle naisyrittäjälle, jolla voi olla yhtä aikaa useita naisia äitiyslomalla, raskauden kustannukset voivat koitua erittäin raskaiksi, ja tämä hallituksen aikana, jonka yrittäjäpolitiikan yhtenä tavoitteena oli naisyrittäjien toimintaedellytysten helpottaminen.

Vihreät ovat esittäneet yhdistelmää, jossa jaetaan sekä vanhemmuutta että siitä työnantajalle koituvia kustannuksia. Olemme vaatineet isälle korvamerkityn vanhempainrahan pidentämistä 36 päivällä. Vanhemmuuden jakautuminen tasaisemmin parantaisi tasa-arvoa niin kotona kuin työelämässäkin. Mutta erityisesti olemme vaatineet työnantajien yhteisesti jaettavaksi kaikkia niitä kustannuksia, joita vanhemmuudesta työnantajille koituu. Hallituksen esityksessä äidin työnantajalle jää jatkuvasti maksettavaksi muun muassa raskauden aikana sairauslomapalkka, sijaisjärjestelyt sekä äitiysvapaan palkkakustannuksista osa. Suuri osa myös lasten sairastumisiin liittyvistä rasitteista jää äidin työnantajalle. On vaikea ymmärtää, miksi edes kustannusten jakoa ei voitu tehdä kerralla kunnolla.

Kuten tässä useissa puheenvuoroissa on todettu, määräaikaiset työsuhteet ovat lisääntyneet siinä määrin, että enää ei voida puhua epätyypillisistä työsuhteista. Ei ainakaan valtion ja kunnan palveluksessa. Mutta työntekijän harteilla on liian suuri vastuu, jos annamme yksin hänen tehtäväkseen vaatia työsuhteen vakinaistamista, silloin kun siihen on olemassa perustelut. Tämä vastuu pitäisi jakaa laajemmalle, ja siksi vihreät ovat vaatineet myös ammattiliitoille oikeutta puuttua siihen, onko työsuhde perustellusti vai perusteettomasti määräaikainen. Vaikka perusteettomat määräaikaisuudet saataisiinkin karsittua, on osa työstä aina määräaikaista. Ministeri viittasi EU-projekteihin. Suomessa on apurahatalous, ruuhkia puretaan erityisillä apulaisilla. Siksi samaan aikaan on parannettava niiden asemaa ja perusturvaa, jotka joka tapauksessa tekevät työtä pätkissä.

Arvoisa puhemies! Naisten palkka on selvästi pienempi kuin miesten. Suorin tie puuttua tähän palkkasyrjintään olisi tietenkin tasa-arvolaki. Palkkakartoitus antaakin luottamusmiehille mahdollisuuden valvoa ja edistää samapalkkaisuuden toteutumista. Vihreät ovat kuitenkin vaatineet, että nämä palkkatiedot pitäisi pystyä antamaan työntekijöiden edustajalle työpaikalla, siten että palkkatietojen saamiseen ei pitäisi tarvita tasa-arvovaltuutetun väliintuloa. Ministeri totesi, että tasa-arvolaki on työpaikoilla. Tasa-arvolaki ei tällä hetkellä ole työpaikoilla vaan tasa-arvovaltuutetun toimistossa. Täällä jonot estävät asioiden käsittelyä ja työväline ei toimi.

Vihreät kannustavat korjaamaan palkkavinoumia myös tulopoliittisissa sopimuksissa, mutta kohtalo, jonka yritys jakaa vanhemmuuden kustannukset kolmikannassa koki, osoittaa valitettavan hyvin kolmikannan tasa-arvoajattelua. Kolmikantaa ohjaavat miehet, joille isyys ja vanhemmuus ehkä enää ei ole ajankohtaista.

Naisten ansiotulo ei ole heikko vain suhteessa miehiin. Verrattaessa äitien ja lapsettomien naisten palkkausta keskenään huomataan äitiyden rokottavan ansioita. Yksi alle kouluikäinen lapsi alentaa äidin vuosipalkkaa lapsettoman naisen palkkaan verrattuna noin 10 prosenttia ja kolme alle kouluikäistä lasta jopa 30 prosenttia. Kun lapset ovat koulussa, äidin vuosiansiot jäävät 5 prosenttia pienemmiksi kuin lapsettomilla naisilla. On siis todellakin olemassa "lapsivero"!

Lopuksi se tosiasia, että naisille maksetaan huonompaa palkkaa kuin miehille, johtaa syrjäytymiseen myös myöhemmin elämässä, eläkkeellä. Jos naisen palkkaeuro on 80 senttiä, on naisen eläke-euro ehkä vain 60 senttiä. Perheen sisäinen työnjako, pätkätyösuhteet ja hoivatyöstä maksettu pieni palkka johtavat naisten kohdalla heikkoon työeläkkeeseen, usein köyhyyteen. Raskaus ja äitiys rokottavat siten ansioita läpi koko elämän. Vihreät ovatkin ehdottaneet eläkekorotusten kohdentamista nimenomaan pienimpiin kansaneläkkeisiin. Tämä korotus kohdistuisi köyhimmille eläkeläisille, jotka ovat yleensä naisia. Mutta ehdottaisin kuitenkin, kun puhumme tasa-arvon mallimaasta, että tehtäisiin selvitys myös eläkeläisten välisestä tasa-arvosta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Pohjimmiltaan tasa-arvossa on kyse yhteiskunnan arvopohjasta. Yhteiskuntamme epätasa-arvoisuus on joskus ilmiselvää, kuten se on tänään puhutuissa määräaikaisuuksissa ja palkkaeroissa. Usein se on piilevää ja siksi salakavalampaa. Asevelvollisuus on äitiyden tavoin poissaoloa työelämästä. Kuitenkin asevelvollisuuteen liitetään työelämän kannalta hyviä ominaisuuksia: johtajuutta, täsmällisyyttä, ryhmässä toimimista. Äitiys sen sijaan nähdään vieläkin usein rasitteena, se vie aikaa ja voimia työltä, haittaa keskittymistä eikä ainakaan opeta mitään työelämän kannalta hyödyllistä. Jotain on pielessä. Jos haluamme puolustaa Suomea, on puolustettava myös turvallista arkea perheissä.

Tältä pohjalta ehdotan seuraavaa sanamuotoa perustelluksi päiväjärjestykseen siirtymiseksi:

"Eduskunta toteaa, että hallitus on epäonnistunut ohjelmansa mukaisessa tavoitteessa vähentää naisten ja miesten välisiä perusteettomia palkkaeroja ja määräaikaisia työsuhteita eikä näin ollen nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Christina Gestrin /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! Interpellanterna lyfter upp ett tema som sysselsatt flera generationer och som fortfarande är ett delvis olöst problem, det vill säga att skapa en större jämställdhet inom arbetslivet. Oppositionen påminner om att regeringen lovat befrämja jämställdheten genom ett program med målsättningen att få bort omotiverade löneskillnader.

Regeringen godkände i december 2004 en jämställdhetsplan för åren 2005—2007. I planen ingår ett antal förbättringsförslag, bland annat för att stöda kvinnors företagsamhet. Regeringen behandlar också kvinnors företagsamhet specifikt i samband med politikprogrammet för företagsamhet. En annan åtgärd som regeringen genomdrivit är förnyandet av jämställdhetslagen, bland annat så att möjligheterna ges att på arbetsplatser granska lönenivån för att med ökad öppenhet minska löneskillnader mellan män och kvinnor.

Tidigare i år godkände regeringen ett program för att minska löneskillnaderna mellan män och kvinnor. I dag säger man ju, som vi har hört här redan tidigare, att kvinnans euro är 80 cent. Regeringen har utrett möjligheterna för att minska på de här löneskillnaderna, men det stämmer att utredningarna har visat att det kommer att ta lång tid innan en fullständig jämställdhet uppnåtts och det kommer att behövas flera generationers, flera regeringars arbete för det här.

Vi är alla medvetna om att lönenivån inom vårdsektorn släpar efter, och det här gäller också inom den privata sektorn. Enligt EK är lönerna inom den offentliga och privata vårdsektorn på samma nivå, vilket innebär att trycket att höja lönerna inom den offentliga sektorn inte blir tillräckligt starkt. Själv tror jag att lönenivån inom den kvinnodominerade vård- och omsorgssektorn kommer att stiga under de närmaste åren på grund av att konkurrensen om arbetstagare hårdnar samtidigt som behovet inom vård- och omsorgssektorn ökar. Det är enbart rättvist att så sker. Ett jämställdhetsproblem är att de kvinnodominerande branschernas röst inte är tillräckligt stark då arbetsmarknadsparterna förhandlar.

Redan nu kan vi se att många kommuner har stora problem att få tag på kunnig arbetskraft. Regeringen har höjt statsandelarna för social- och hälsovården och indexjusterat dem till 75 procent till skillnad från föregående regering som indexjusterade till bara 50 procent. En stor del av de frågor som oppositionen tog upp skall och kan bäst åtgärdas på kommunal nivå. Bland annat förslaget om att skapa en arbetskraftspool med heltidsanställda vikarier för att minska på snuttjobben är ett exempel på det här.

Välikysymyksen tekijät toteavat pienten palkkojen johtavan työvoimapulaan. Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä haluamme korostaa, että myös työpaikan olosuhteet, työsuhde-edut ja joustavat työajat ovat merkittäviä kriteerejä. Mielestämme kunnallisella tasolla tulisi rohjeta kokeilla uusia työaikamalleja, esimerkiksi niin sanottua kolme plus kolme -mallia, jossa työtä tehdään kolme päivää ja ollaan kolme päivää vapaalla kahden vapaapäivän asemesta. Ruotsissa järjestelmästä on saatu hyviä kokemuksia, jotka ovat johtaneet parempaan jaksamiseen työpaikoilla, sairauspoissaolojen vähenemiseen ja säästöihin siitä huolimatta, että palkat on pidetty samalla tasolla, vaikka työaika on hiukan lyhentynyt.

Hallitus on aktiivisesti laajentanut kotitalouspalvelujen verovähennysjärjestelmää. Uudistus on osoittautunut onnistuneeksi panostukseksi. 10 000 yritystä on perustettu, ja suurta osaa niistä johtaa nainen. Uudistus on yleisesti ottaen parantanut tyypillisten naisalojen, kuten kodinhoidon ja kotitaloustyön mahdollisuuksia. Samanaikaisesti se on mahdollistanut suurelle joukolle perheitä kotiavun ja muiden palvelujen ostamisen, mikä helpottaa kodin arkipäivää varsinkin perheissä, joissa molemmat aikuiset ovat työssä kodin ulkopuolella. Rehellisesti sanottuna, eikö useimmiten olekin kysymys perheenäidin arkipäivän helpottumisesta kaikkein eniten kotitalousavun ansiosta? Hallitushan ei voi päättää siitä, miten perheet jakavat kodin työt aikuisten välillä, mutta selvitysten mukaan naiset tekevät edelleen suurimman osan kotitaloustöistä.

Barnen skall ha rätt att få ha tid tillsammans med sina föräldrar. För att det skall vara möjligt krävs det också reformer på arbetsmarknaden. Just nu behandlas en lag i riksdagen om ersättningar för föräldraledigheter genom vilken man kommer att höja moderskaps- och föräldrapenningarna och fördela kostnaderna för föräldraledigheten jämnare mellan arbetsgivarna i enlighet med det som utlovats i regeringsprogrammet. Staten påtar sig en större roll för finansieringen av moderskaps- och föräldraledighet och det leder förhoppningsvis till att det blir lättare för kvinnor att bli fast anställda och att snuttjobben minskar.

Genom att höja ersättningsnivån vill regeringen också ge ett ekonomiskt incentiv för att få papporna att ta ut sin del av faderskaps- och föräldraledigheten. Under senaste regeringsperiod beslöt man att moderskapsledigheten är en pensionsberättigande tid, vilket också i långa loppet har en betydelse för kvinnornas inkomster. Regeringen har också föreslagit förenklingar till pappamånaden men de är ännu inte tillräckliga. Därför vill vi ytterligare förenkla villkoren för pappamånaden så att långt fler än 5 procent av papporna utnyttjar den till fullo.

On suuri haaste saada isät ymmärtämään, että niin heille itselleen kuin heidän lapsilleenkin tekee hyvää, että he käyttävät isyyslomansa ja myös osan vanhempainvapaasta. Tässä isien työpaikat ovat keskeisessä asemassa. Me tarvitsemme kaukonäköisiä yritysjohtajia, jotka ymmärtäisivät kotona olemisen ja rutiinien ja lastenhoidon hoitamisen parantavan yksilön sosiaalisia taitoja, opettavan hänet hoitamaan monia asioita yhdellä kertaa ja tekevän hänet ihmisenä ja miehenä kokonaisemmaksi.

Arkirutiinien ja lasten hoitaminen tuo sosiaalisen lisäulottuvuuden. On esimerkiksi osoitettu työttömäksi jääneen naisen selviävän työttömyydestä psyykkisesti paremmin kuin miehen, koska naisella on useammin myös muita sosiaalisia ulottuvuuksia tai sosiaalisia verkostoja kuin työ. Mies on useammin enemmän kiinni työssään ja työn tuomassa statuksessa. Tämä on myös syynä siihen, että miesten ylityöt ovat lisääntyneet ja siten myös ylityökorvaukset naisiin verrattuna. Nuoret isät kuuluvat ryhmään, joka tekee kaikkein eniten ylitöitä.

On jokseenkin tyypillistä, että suurimmat tasa-arvokysymykset ovat usein liittyneet kysymykseen työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Vuonna 1996 hyväksyttiin laki, joka antoi kaikille lapsille subjektiivisen oikeuden päivähoitoon. Tällä tavalla raivattiin suurin este naisten mahdollisuudelta osallistua työelämään eli vaikeus päivähoitopaikan saamiseen lapselle. Laki säädettiin kaudella, jolloin eduskunnassa oli enemmän naisia kuin koskaan. Tämä laki on myös yksi niiden lakien sarjassa, jolla on parannettu miesten ja naisten välistä tasa-arvoa. Se sai alkunsa sata vuotta sitten naisten saadessa äänioikeuden ja tullessa vaalikelpoisiksi.

Herr talman! Vägen mot en ökad jämställdhet har varit lång och knagglig och löneskillnaderna är fortfarande ett faktum. En annan brist är att så få kvinnor når ledande poster inom företagsvärlden. Också inom politiken är männen generellt sett fortfarande bättre representerade än kvinnor, även om många kvinnor nått höga positioner.

Den här regeringen har uppfyllt sitt löfte om att befrämja jämställdheten men mycket arbete återstår ännu för kommande regeringar innan vi kan konstatera att ett jämställt samhälle och en jämställd arbetsmarknad uppnåtts.

Talman! Jag föreslår att riksdagen återgår till normal dagordning.

Leena  Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallituksen ohjelmassa luvataan poistaa perusteettomat palkkaerot naisten ja miesten välillä, mutta tavoitetta hallitus ei ole saavuttanut. Palkkaerot ovat päinvastoin kasvussa. Naisten ansiot ovat vain 77—81 prosenttia miesten ansioista johtuen pääosin toimialojen eritasoisesta palkkauksesta. Korkeampi koulutuskaan ei takaa naisille yhtä suurta palkkaa kuin miehille.

Palkkaerot ovat siis osoittautuneet sitkeiksi. Niiden purkamista vaikeuttaa se, että palkat kartoitetaan tehtäväryhmittäin, jolloin naisten palkkoja verrataan keskenään, samoin miesten. Palkkatietojen saanti sekä sen osoittaminen, ettei kyse ole kokemus- tai koulutuseroista, on vaikeaa, vaikka epäilisikin sukupuoleen perustuvaa palkkasyrjintää.

Samanarvoisesta työstä siis tulee maksaa samansuuruista palkkaa. Palkkapolitiikan tulee olla kannustavaa, tasa-arvoista ja oikeudenmukaista. Kristillisdemokraattien tavoitteena on naisvaltaisten matalapalkka-alojen ansiotason nostaminen, esimerkkinä erityisesti terveydenhoito- ja sosiaalialan palkkojen korotustarve.

Pelkästään sosiaali- ja terveyspalveluihin tarvittaisiin etupäässä eläkkeelle siirtymisen vuoksi vuoteen 2010 mennessä 70 000 uutta työntekijää. Kuitenkin kahden vuoden sisällä valmistuneista sairaanhoitajista joka neljäs on lähtenyt ulkomaille töihin. Suomalaishoitajien muita Oecd-maita selvästi alempi palkkataso ja pätkätyöt ovat johtamassa hoitajapulaan, joka vaarantaa terveyspalvelujen tason. Tilannetta vaikeuttaa hoitohenkilökunnan noin 25 prosentin vajaus.

Vanhustenhuollon hoitajien lisäämisen ja palkkaustason korottamisen puolesta ministeri Heinäluomalle luovutettiin tänään vajaan 400 000 suomalaisen allekirjoittama adressi. (Ed. Pulliainen: Yli 400 000:n) — Anteeksi, yli 400 000:n. — Lähi- ja perushoitajien palkankorotusvaatimukset saavat tukea tuoreesta kyselytutkimuksesta, jossa vastaajista 79 prosenttia piti lähi- ja perushoitajien 1 600 euron peruspalkkaa todella riittämättömänä, Pääkaupunkiseudulla vieläkin useampi. Toivottavasti suomalaisten tahto ei jää kuulematta.

Korotukset eivät kuitenkaan tule ilmaiseksi. Kuntien ja kuntayhtymien palveluksessa olevien yhteensä noin 87 000 sairaanhoitajan, lähihoitajan, sairaala- ja hoitoapulaisen palkkojen nosto esimerkiksi 100 eurolla kuukaudessa merkitsisi yli 100 miljoonan lisäystä palkkakuluihin. Lähes saman verran maksaisi 2 500 uuden sairaanhoitajan palkkaaminen kokoaikatyöhön. Toki hoivapalveluissa on myös muuta hoivahenkilöstöä, jota tässä luvussa ei ole edes mukana. Kuntien taloustilanteen takia vastuun laskun maksamisesta pitäisi olla pitkälti valtiolla, jotta tästä selvittäisiin. Vaihtoehtobudjetissaan kristillisdemokraatit esittävät 4 000 uuden hoitajan palkkaamista vanhustenhoitoon ja tämän toteuttamiseen lisämäärärahaa kuntien valtionosuuksiin.

Arvoisa puhemies! Naiset tekevät pätkätöitä enemmän kuin miehet. SAK:n mukaan ovat työttömyyden vähennyttyä määräaikaiset ja osa-aikaiset työsuhteet lisääntyneet ja marginaalityövoiman piirteet muutenkin ovat lisääntyneet erityisesti naisten töissä voimakkaasti. Työnantajat käyttävät määrällisiä joustoja tasaamaan kysynnän vaihteluita. Julkinen sektori lisäsi laman aikana määräaikaisia työsuhteita säästösyistä. Nousukaudesta huolimatta pätkätyöt ovat edelleen lisääntyneet.

Määräaikaisia ja osa-aikaisia palkansaajia on jo yli puoli miljoonaa, eikä suurin osa heistä ole tyytyväinen työtilanteeseensa. Tietenkin vastavalmistuneille tai työttömille määräaikaiset työsuhteet voivat olla hyviä väyliä työelämään. Kuitenkin niiden yleistymisellä on myös monia kielteisiä vaikutuksia, kuten taloudellisen turvattomuuden tuomat paineet tai syntyvyyden aleneminen perhesuunnittelun vaikeutuessa. Vakinaisen työsuhteen toivossa ja määräaikaisuuksien päättymisen pelossa myös useimmiten suostutaan työnantajan toiveisiin oman jaksamisen uhalla ja perhe-elämän kustannuksella.

Julkisen sektorin tulisi olla tiennäyttäjänä positiivisessa muutoksessa, mutta asiassa on käynyt päinvastoin. Julkisella sektorilla töissä olevista naisista joka neljäs on määräaikaisessa työsuhteessa. Työministeriö, jonka pitäisi edistää työelämän laatua ja tasa-arvoa, on omalla esimerkillään viemässä kehitystä väärään suuntaan. Työministeriön työntekijöistä lähes joka kolmas on pätkätöissä. Akavan jäsenistön alle 30-vuotiaista valtion palveluksessa olevista naisista 73 prosenttia on pätkätyössä. Kunnilla vastaava luku on 65 ja yksityisellä sektorilla 25. Kristillisdemokraatit vaativat, että vastentahtoisen pätkätyön ongelmat on korjattava kunnissa ja valtiolla virkoja vakinaistamalla ja niin sanottuja vakinaisia sijaisia palkkaamalla.

Vakituiset työsuhteet ovat myös työnantajan etujen mukaisia, sillä ne lisäävät sitoutumista ja samalla työntekijän työmotivaatiota. Tutkimusten mukaan työntekijöillä, joiden toimi paikoissa työntekijöitä oli vähennetty, oli enemmän psyykkistä oireilua ja työhaluttomuutta. Tärkeää on myös työn johtaminen ja organisointi. Niillä nimenomaan voidaan vaikuttaa työhyvinvointiin.

Arvoisa puhemies! Myös osa-aikaiset työsuhteet ovat yleistyneet erityisesti palvelualoilla. Osa-aikatyö saattaa sopia hyvin esimerkiksi opiskelijalle. Tulot eivät kuitenkaan riitä perheen pääasialliselle huoltajalle, ja on vaikea sovittaa yhteen useamman osa-aikaisen työsuhteen työvuoroja.

Työajan joustaminen ja työaikapankkijärjestelmien edistäminen merkitsevät sitä, että työntekijä on töissä silloin, kun häntä eniten tarvitaan. Vastaavasti on voitava järjestää lapsiperheiden ja sellaisten perheiden, joilla on omaishoidettavia, työajan joustaminen hoitotarpeen mukaisesti. Kristillisdemokraatit korostavat, että kotona tehtävää hoivatyötä tulee arvostaa ja siitä on kerryttävä kohtuullinen määrä eläkettä. Vanhemmilla tulee olla taloudellinen mahdollisuus pienten lastensa hoitamiseen kotona.

Kristillisdemokraattien mielestä vuorotteluvapaajärjestelmä tulee vakinaistaa. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi vuorotteluvapaa tulisi olla mahdollinen myös suoraan vanhempainloman tai hoitovapaan jälkeen, jos lain vaatima työssäoloedellytys muuten täyttyy. Vuorotteluvapaa täydentäisi näin ensisijaisia perhevapaita.

Työn ja perheen yhteensovittamisesta on paljon puhuttu, mutta riittävästi parannuksia ei ole saatu aikaiseksi. Työllisyysasteen nostamista ei saa toteuttaa lyhytjänteisesti väestöpolitiikan kustannuksella. Unelmoidut lapset saattavat jäädä syntymättä, jos pariskunnat tietävät jo edeltä käsin, että lapsen kasvattamiseen ei järjesty aikaa. Opiskelun, työn ja perheen helpompi yhdistäminen kannustaisi saamaan lapsia nuorempana. Nykyisin iso osa lapsiperheen äideistä on kodin ulkopuolella ansiotyössä. Silti asenteet äitien velvollisuudesta hoitaa edelleen koti ja lapset istuvat lujassa, vaikka onneksi kehitystä kotitöiden tasaisempaan jakoon on ollut nähtävissä. Työuupumus yleistyy iän karttuessa etenkin naisilla ja on hyvin yleistä etenkin hoiva-aloilla. Sen vuoksi työuupumukseen on tartuttava mitä pikimmin.

Arvoisa puhemies! Yritysten johdossa kuten myös esimerkiksi yliopistomaailmassa keskeisillä paikoilla on edelleen valitettavan vähän naisia. Pääministerin ja sosiaali- ja terveysministerin nimissä lähetettiin kirje suuryritysten johdolle, jossa niitä kehotettiin hyödyntämään naisten osaamista paremmin. Myös kauppa- ja teollisuusministeriön toimesta valtio-omistaja on luvannut pyrkiä täyttämään 40 prosenttia yhtiöiden hallituspaikoista naisilla. Tätä tavoitetta tulee pyrkiä toteuttamaan. Huomio on kohdistettava myös yrittäjien sosiaaliturvaan. Yrittäjä on ongelmissa, kun hän jää äitiyslomalle tai lapsi sairastuu.

Arvoisa puhemies! Keväällä 2005 sovittiin miesten ja naisten samapalkkaisuutta edistävästä ohjelmasta, jonka esittämät toimenpiteet on pantava täytäntöön. Kuitenkaan hallitus ei ole puuttunut riittävän ponnekkaasti pätkätyöongelmaan ja edelleen naisten palkka on pienempi kuin miesten.

Lopuksi kannatan ed. Sarkomaan tekemää lausumaesitystä.

Timo  Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

(Ed. Pulliainen: Nyt tasa-arvo vyöryy saliin!) Arvoisa herra puhemies! Kiva, että puheenvuoroa on odotettu.

Tämä välikysymys on aiheellinen ja perusteltu. Heti kärkeen on todettava, että naisten aseman parantaminen työelämässä ei ole pelkästään eduskunnan päätöksistä kiinni. Kunnat, sairaanhoitopiirit ja muu julkinen valta ovat merkittäviä pätkätöiden teettäjiä. Täällä parannuksia vaatii esimerkiksi välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittajapuolue kokoomus, joka on Espoossa ollut vuosikymmeniä vallassa, ja siellä vastaavaa intoa pätkätöiden kuriin laittamiseksi ei ole ilmennyt. Mutta hyvä, että nyt ollaan liikkeellä, ja toivottavasti tämä heijastuu myönteisesti kuntapäätöksiin, mutta ei tässä SDP ja keskustapuolue ole kokoomusta puhtoisempia. (Ed. Sarkomaa: Ed. Soini väistelee vastuuta!) Vanhojen puolueiden pätkätyöpolitiikkaa.

Perussuomalaiset katsovat, mikä on ihmiselle hyvä eivätkä katso asioita sukupuolikysymyksinä. Pätkätyöt yksilölle ovat yhtä suuri ongelma, on kyseessä sitten mies tai nainen. Samaten pienipalkkainen työ, jolla ei elä, on sukupuolesta riippumaton. Pitää olla töitä, joista maksetaan sellaista palkkaa, jolla voi elättää itsensä ja perheensä, jos perhettä on. SDP:n kansanedustaja Ilkka Taipale puhuu paljon, eikä syyttä, yksinäisten miesten huonosta asemasta, ja se on myös tasa-arvonäkökulmasta syytä ottaa esiin. Mutta mahtavat voimat ovat vastassa eikä oikeutettuja eläkepäätöksiä Ilkka Taipaleen taistelusta huolimatta ja perussuomalaisten tuesta huolimatta ole saatu aikaan. Kysymys on nimittäin siitä, että yksinäisten miesten palkat eivät olekaan enää kovin paljoa erilaiset kuin naisten palkat, tätä eroa syntyy paljon enemmän perheellisten ja perheettömien välille kuin eri ammattikuntien välille. Tätä havaintoa ei yleensä oteta esiin.

Suuret ongelmat pätkätöiden teettämisessä liittyvät usein aloille, joissa olemme ihmisten ja heidän hoitamisensa kanssa tekemisissä. Etenkin naistyövaltaisessa vanhustenhuollossa on ilmennyt suuria puutteita viimeisten vuosien aikana. Pätkätöitä on teetetty tietoisesti, ja hoitohenkilökuntaa on yksinkertaisesti liian vähän etenkin vanhainkodeissa ja terveyskeskuksissa mutta myös kotipalveluissa.

Pätkätyöt ja riittämätön henkilökunnan määrä on monesti ajanut muutenkin pienipalkkaiset hoitajat jopa epäinhimillisiin olosuhteisiin työpaikoillaan. Henkilökunnan aika ei yksinkertaisesti riitä vanhusten syöttämiseen, pukemiseen, ulkoiluttamiseen tai välttämättömään hygienianhoitoon, vaan kiire ja stressi aiheuttavat työuupumusta sekä sairauslomia parhaansa yrittävälle hoitohenkilökunnalle. Ei yksi ihminen voi revetä samanaikaisesti moneen suuntaan, kun lisäksi vaatimukset kasvavat ja niin sanottu kilpailutus lisääntyy.

Perussuomalaiset näkevät, että valitusten kautta henkilökuntaa joudutaan varmasti jatkossa lisäämään ja vakinaistamaan, mikäli tätä lisäystä ei työnantajan toimesta vapaaehtoisesti hoideta niin kuin pitäisi ja inhimillistä olisi. Hoitohenkilökunnan palkkoja on myös kyettävä korottamaan, sillä ne ovat alle kehittyneiden teollisuusmaiden keskitason. Parantamalla hoitoalalla olevien naisten ja miesten asemaa työelämässä parannamme myös maamme vanhustenhuollon tasoa. Velvollisuutemme on huolehtia elämänsä ehtoopuolella olevista ihmisistä, jotka rakensivat omilla uhrauksillaan ja työllään Suomesta nykyisen kaltaisen korkean elintason maan ja siinä sivussa kasvattivat ja kouluttivat nykyisen aktiiviväestön sekä loivat maksuillaan pohjan nykyisille eläkejärjestelmille.

Arvoisa puhemies! Hoitoalalla olevien henkilöiden asemaa parannetaan ennen muuta vakinaistamalla työsuhteita. Vaikka palkkatasokin toki osaltaan kertoo alan arvostuksesta yhteiskunnassa, me perussuomalaiset epäilemme, että tuskin esimerkiksi sairaanhoitajat ja pian ehkä myös opettajat ja lastentarhanopettajat vaihtavat alaa pelkästään palkan vuoksi. Tuskin he kovaa ja vaativaa työtä sinällään ovat kavahtaneet, sillä usein heillä on ollut omaan alaansa varmasti sisäinen ja vakava kutsumus, halu auttaa. Mutta pikemminkin alaa vaihtavat ovat halunneet paeta työn pakkotahtisuutta ja jatkuvaa oman elämän hallitsemattomuuden tunnetta.

Lisäksi on todettava, että turvattomuus työsuhteen jatkumisen suhteen on heijastunut myös suomalaiseen perhe-elämään onnettomalla tavalla. Ei uskalleta sitoutua parisuhteeseen tai perheen perustamiseen juuri tällä hetkellä, kun tarvittaisiin lisää onnellisia suomalaisia lapsiperheitä yhteisen tulevaisuutemme turvaksi.

Arvoisa puhemies! Lopulta on väistämätöntä, että ihmiset uupuvat, kun asiat kaatuvat päälle eikä niihin ole mahdollisuutta vaikuttaa omalla toiminnallaan. Yksistään raha ei ratkaise tätä ongelmaa. Ei päälle kaatuva tekemättömien töiden taakka saati vastuu ihmisistä sillä kevene, että annetaan kosmeettisia palkankorotuksia. Raha ei myöskään paranna työilmapiiriä, jos olosuhteet säilyvät edelleen mahdottomina, resurssit riittämättöminä ja samaan aikaan vain kasvavat vaatimukset jostain abstraktista, keksitystä "tulosvastuusta", jonka käytännön työstä erkaantunut johtoporras on asettanut. Kaiken maailman tulosvastuu- ja tulospalkkausvirityksiä viime vuosina kehitelleet päättäjät ovat unohtaneet, keitä varten henkilökunta on palkattu ja mikä on koko asian perustehtävä.

Päättäjien olisi yhdestoista hetki herätä, ettei kehityksessä niin terveydenhoito- kuin sosiaalipuolella palata kauas menneisyyteen, jolloin sairaiden ja vanhusten selviytyminen oli omaisten ja hyväntahtoisten ihmisten varassa. Nythän jo lähes kaikkea kilpailutetaan. Eikö näin tapahtunut myös huutolaisaikana, jolloin vähävaraisia annettiin sellaisten hoitoon, jotka vaativat kunnalta vähiten korvausta? Toivottavasti ajattelumalli, jossa jokainen huolehtii vain itsestään, ei saa enää Suomen kansan keskuudessa ainakaan suurempaa kannatuspohjaa, ja uskon, että inhimillisyys pääsee niskan päälle näiden kylmien voimien puristuksesta huolimatta.

Arvoisa puhemies! Pitkällä tähtäimellä pätkätyöntekijöiden kyykyttäminen, pienessä alituisessa epävarmuudessa tai pahimmillaan pelossa pitäminen ei voi olla työnantajankaan etu, sillä tällä menolla Suomeen tulee pula ammattitaitoisen hoitohenkilökunnan lisäksi eräillä muillakin aloilla. Pätkätyöläinen ei uskalla edes sairastua, se kun voi vaarantaa uuden pätkätyösopimuksen saamisen. Tällaisia määräaikaisuuksia voi yhdellä henkilöllä olla työurallaan jopa yli sata, mikä on täysin kohtuutonta. Perussuomalaisten mielestä on luovuttava lyhytnäköisestä ja pinnallisesta pätkätyöpolitiikasta ja päädyttävä siihen, mikä on ihmiselle hyvä. Pätkätyöt on vakinaistettava ja työntekijöiden sitoutuneisuus, ahkeruus ja kokemus pitää tunnustaa ja palkita. Siksi ihmettelenkin hieman kokoomuspuolueen kantaa, että kokoomus toisi hoitajia Filippiineiltä ja antaisi vielä touhutonnin paluumuuttajille. Eikö pikemminkin pitäisi tukea niitä, jotka täällä pätkätöissä ovat vuosia raataneet pienellä palkalla kuin tukea paluumuuttajia? Eikö pitäisi tukea nimenomaan niitä, jotka ovat taistelleet ja tehneet täällä töitä? Mutta tämä on ilmeisesti sitä uutta poliittista kulttuuria oikealta.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset eivät oikein ymmärrä puhetta naisten ja miesten euroista. Eurot ovat molemmille samat. Ei meille työpaikoissa makseta sukupuolen mukaan eri palkkaa, ei eduskunnassakaan. Ei Helsingin Sanomien työpaikkailmoituksissa lue, että naiselle 80 prosenttia miesten palkasta.

Tuloerot ovat alojen ja ammattien välisiä, ja niihin voidaan vaikuttaa poliittisilla päätöksillä niin, että ihmisten hoitaminen on yhtä arvostettua kuin koneen käyttäminen, mutta ei asia koneen käyttäjän moittimisella mihinkään muutu. Miehisistä aloista voisi ottaa malliakin siinä, miten edunvalvontaa harrastetaan. On osattava vaatia ja käyttää äänen voimaa. Kyllä Fortumissakin kuulo parani, kun ääni koveni.

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Tämä keskustelu on ollut hyvin laaja, ja minusta se on myös osoittanut sen, että kuten tuossa puheenvuorossanikin halusin tuoda esille, tämä ongelma on hyvin monimuotoinen ja laaja siinä mielessä, että tähän ei ole mitään yksittäistä, selkeää ratkaisua olemassa, jolla asiat voitaisiin panna kuntoon yhdellä sormen napsautuksella. Ehkäpä juuri siitä syystä tässäkään keskustelussa ei tämän monimuotoisen ongelman kuvailun lisäksi ole juuri tullut konkreettisia esityksiä, joilla palkkaerot voitaisiin kerralla poistaa tai määräaikaisista työsuhteista päästä eroon. Mutta hyvä on, että näin laaja yhteinen käsitys on siitä, että tämä on vakava ongelma, ja tähänhän hallitus juuri on tarttunut, koska tämä Vanhasen hallitus pitää asiaa ja kysymystä äärimmäisen tärkeänä, ja siitä syystä olemme myös työhön tarttuneet.

Tässä keskustelussa näkyy kyllä mielenkiintoisella tavalla myös vasemmiston ja oikeiston ero. Täällä vasemmistoliitto esitti konkreettisia toimenpiteitä, ja niistä monet ovatkin sellaisia, joita juuri työmarkkinaosapuolten välisellä yhteistyöllä viedään kolmikantaisesti eteenpäin.

Välikysymyksen ensimmäiselle allekirjoittajalle, ed. Sarkomaalle, haluaisin korjata lukuja. Tilastokeskuksen viimeisin tieto yksityisen sektorin palkkaeroista on 552 euroa, ei 740 euroa, mutta erohan on todellinen, se on todellinen nais- ja miesvaltaisten alojen välinen ero, ja sitä ei pidä kenenkään vähätellä.

Mitä hallitus sitten on tehnyt? Kun täällä puhuttiin näistä pätkätöistä julkisella sektorilla ja erityisesti kunnissa, niin kuntatyönantajahan on velvollinen noudattamaan lakia ja huolehtimaan siitä, että perusteettomia määräaikaisia työsuhteita ei käytetä ja että pysyvät työt teetetään pysyvissä työsuhteissa. Siihen monilla täällä kuntavaikuttajina ja -päättäjinä on myös mahdollisuus, ihan oikeasti, sanoa sanottavansa ja huolehtia siitä, että poliittisesti näin myös päätetään. Valtiovalta omalta puoleltaan tietysti huolehtii siitä, että rahoitus kunnille turvataan. Tämän hallituksen aikana kuntien rahoitusta on selvästi vahvistettu enemmän kuin pitkiin aikoihin, (Ed. Pulliainen: Mutta ei turvattu!) ja tämän rahoituksen turvin kuntiin onkin syntynyt suuri joukko uusia naistyöpaikkoja, työllisyys on kasvanut, työpaikkoja on syntynyt, mutta samanaikaisesti kunnat ovat näitä pysyviä työsuhteita lisätessään lisänneet myös määräaikaisia työsuhteita.

Muistamme hyvin laman ajan, kun yksi ihminen saattoi tehdä kahden työt, koska kunnat eivät yksinkertaisesti tiukassa tilanteessa ottaneet sijaisia. Eli näin ollen työelämän laatu varmasti pikkuhiljaa on myös tätä kautta pystynyt paranemaan, mutta tämäkään ei poista sitä tosiasiaa, että kunnissa on edelleen määräaikaisia työsuhteita ja niistä pitäisi päästä eri järjestelyillä eroon. Hyviä esimerkkejä ovat nämä varahenkilöstöjärjestelmät, joita pitää kehittää.

Samoin vielä kerran haluan korostaa näitä rakenteellisia uudistuksia, joita hallitus on tehnyt käynnistäessään kunta- ja palvelurakenneuudistuksen. Kyllä se ihan oikeasti, kun päästään suurempiin kuntakokoihin, mahdollistaa paremman henkilöstöpolitiikan, ja siitä pitää nyt huolehtia, että tässä uudistuksessakin voidaan päästä vihdoinkin käytännössä siellä kuntatasolla eteenpäin.

Hallitus pystyy säätämään lakeja. Tasa-arvolaki on uudistettu. Sitä on terävöitetty sillä tavalla, että nyt siellä arkitasolla työpaikoilla pystytään paremmin pureutumaan myös palkkaepätasa-arvoon. Nyt siellä työpaikoilla on tehtävä tasa-arvosuunnitelmat ja sen osana on tehtävä palkkakartoitus. Tämän viestin pitää mennä eteenpäin, ja hyvä, jos tästä keskustelustakin eteenpäin työntekijöille menee viesti siitä, että tätä pitää myös työnantajalta edellyttää. Pallo on siis hyvin vahvasti työpaikoilla, ja tässä tietysti työmarkkinajärjestöillä on keskeinen rooli, ja tätä työtä hallitus myös samapalkkaohjelmalla ja tätä lainsäädäntöä uudistamalla on tukenut. Yksi hallitus ei kykene maailmaa panemaan kuntoon, kun sen on sadan vuoden ajan annettu mennä tähän jamaan, missä se tällä hetkellä on.

Täällä viitattiin myös puheenvuoroissa siihen, missä tilanteessa elettiin joskus ruukin aikoihin työpaikoilla. Kyllä niistä ajoista varmasti naisten asema on merkittävällä tavalla eteenpäin mennyt. Ennen naiset tekivät miestensä rinnalla maataloudessa palkatta työtä. He hoitivat lapset, hoitivat vanhukset. Naiset tekivät pienellä palkalla tehtaissa työtä. Kyllä moni asia on mennyt eteenpäin juuri suomalaisen, pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja palvelujärjestelmän kautta, joka on mahdollistanut, että näitä töitä, joita monissa maissa vielä Euroopassakin tehdään palkatta vapaaehtoistyönä, meillä tehdään palkallisina. Nämä naiset ovat kuitenkin meidän kaiken lainsäädäntömme piirissä ja taloudellisesti näin ollen itsenäisempiä, mutta sekään ei poista sitä, että palkkaerot ovat olemassa ja niiden poistamiseksi tarvitaan edelleenkin työtä. (Kokoomuksesta: Ne ovat kasvaneet!)

Täällä oli muutamia virheitä, joita haluaisin korjata. Ed. Harkimo sanoi, että valtionhallinnossa ei olisi menty eteenpäin, että naisten määrä johdossa ei olisi lisääntynyt. Minulla on täällä lukuja: johtotehtävät, kansliapäälliköt, alivaltiosihteerit, osastopäälliköt, ylijohtajat. Vuonna 2003, kun tämä hallitus otti tehtävänsä vastaan, näissä tehtävissä oli 6 naista. Vuonna 2005 eli viime vuonna näissä tehtävissä oli 31 naista. Eteenpäin on menty, mutta ei varmasti täydellinen tasa-arvo ole vielä saavutettu. Samoin myös yksityisissä yrityksissä, myös pörssiyhtiöiden hallituksissa, on naisten määrä pikkuisen kasvanut. Siellähän (Puhemies koputtaa) valtio omassa nimityspolitiikassaan on huolehtinut tästä 40 prosentin tavoitteesta, mutta yksityisellä puolella kehitys on ollut huomattavasti vaatimattomampaa.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on ollut varsin tärkeä, ja se osoittaa, että Suomessa eduskunnassa tunnetaan hyvin ne ongelmat, jotka liittyvät naisten työmarkkina-asemaan ja niihin tasa-arvokysymyksiin, jotka työelämässä ovat. Mutta jos me katsomme sitä kehitystä, mitä viime aikoina on tapahtunut, ja jos me katsomme esimerkiksi niitä uusia asioita, joilla pyritään edistämään naisten työmarkkina-asemaa, niin silläkin puolella on tapahtunut paljon. Tällä hetkellä suomalaisten naisten kokoaikainen työllisyysaste on Euroopan unionin korkein, ja me olemme olleet huomattavasti heikommalla sijalla, jos katsomme hallituskauden alkua.

Hallituksen määrätietoinen linja on ollut se, että silloin, jos on kyseessä epätyypillisiä työsuhteita, niistä pyritään tekemään kustannusneutraaleja työnantajan näkökulmasta, jotta niitä ei käytettäisi ikään kuin edullisemman työntekijän saamiseksi. Jos ajatellaan vaikkapa tällä eduskuntakaudella tullutta vuosilomalakia, se parantaa pätkätyöläisen lomaetuuksia, se parantaa lomapalkan kertymistä. Sen lisäksi soviteltua päivärahaa on päätetty jatkaa, pätkätöiden sairaus- ja vanhempainpäivärahaa ja erityishoitorahan määräytymistä on parannettu. Muutosturva koskee myös hiukan pidempään määräaikaisessa työsuhteessa olleita. Tasa-arvolain muutos toi raskaana olevan naisen asemaan parannusta. Sen lisäksi meillä on tullut työaikapankkilainmuutos, joka parantaa määräaikaisissa työsuhteissa olevien ihmisten asemaa, ja paljon muuta lainsäädäntöä.

Muun muassa yt-laki on yksi keino, jolla pyritään saamaan kuriin epätyypillisiä työsuhteita siten, että yhdessä katsotaan, mitkä työt työpaikalla on tehty määräaikaisina, mitkä vuokratyössä ja miten näistä voitaisiin päästä eroon. Tämä edistää sitä työpaikkakohtaista hallintaa, jolla voidaan löytää vaihtoehtoja määräaikaiselle ja vuokratyölle. Ttällä eduskuntakaudella hallitus on antamassa vielä kuntia koskevan yt-lakiesityksen, joka pyrkii samaan.

Mielenkiintoista on ollut se, että silloin, kun täällä keskusteltiin yt-laista, palkkatietojen antaminen, määräaikaisten työsuhteiden tietojen antaminen ja vuokratyösuhteista tiedon antaminen koettiin byrokratian lisäämisenä, mutta ne tiedot ovat juuri välineitä, joilla tätä isoa ja monimutkaista ongelmavyyhtiä voidaan saada paremmin kuriin. Mutta pitää muistaa myös, että on hyvin erilaisia määräaikaisia työsuhteita. Meillä myydään kesällä kioskista jäätelöä, ja jokainen ymmärtää, että suomalaiset eivät talvisäässä jäätelöä osta tuolla kaduilla, ja silloin on perusteltua, että työtehtävä on määräaikainen. (Ed. Sarkomaa: Ministeri Filatov, nyt ei ole kyse jäätelön myynnistä!)

Mutta sen lisäksi voidaan kehittää työpaikkatasoisesti niitä välineitä, joilla tällaisiakin ongelmia hallitaan. Työpoolit ovat yksi sellainen esimerkki, jota työhallinnon välineillä on kehitetty ja jossa sellaiset firmat, joilla on eri kausisesonki, pyrkivät löytämään yhteisiä työntekijöitä. Työvoimapoliittisella koulutuksella on turvattu, että näillä henkilöillä on yhteinen osaaminen, jolloin kesällä voidaan käyttää työntekijää kesäsesonkipaikassa ja talvella talvisesonkipaikassa. Esimerkiksi Levin alue laskettelukeskuksena, joka on hyvin tyypillinen kausiluontoinen työalue, on hyvin edennyt siinä, että määräaikaisista työsuhteista on saatu pysyviä, kun talvella ollaan mäessä ja kesällä tehdään korjaustöitä. Tämän tyyppisiä elementtejä on monessa paikassa. Yhtenä hyvänä esimerkkinä tuli tämä Puotiska, joka koskee yrittäjänaisten asemaa ja sitä, että tällaisilla renkailla voidaan valmistaa semmoinen muoto, jolla saadaan pysyviä sijaisia tietyn tyyppisiin työpaikkoihin.

Sitten tässä puututtiin muun muassa työministeriön määräaikaisiin työsuhteisiin, ja tässä voisi sanoa, että tilastoja pitää lukea hieman sieltä sisältä, ennen kuin ne kertovat totuuden. Työministeriössä on 29 prosenttia määräaikaisissa työsuhteissa, mutta yksi kolmannes näistä ihmisistä on sellaisia, joilla on pysyvä taustavirka työministeriössä. Meillä harjoitetaan sitä, että ihmiset kiertävät työtehtävissä. Julkisella sektorilla se näkyy määräaikaisina työtehtävinä, vaikka ihmiset ovat pysyvässä työsuhteessa. Sen sijaan yksityisellä sektorilla tämän tyyppiset tehtävät eivät näy määräaikaisuuksina. Sen lisäksi työministeriö on hyvin naisvaltainen ministeriö, minkä vuoksi siellä on enemmän sijaisuuksia kuin monessa muussa ministeriössä. Lisäksi me olemme EU-ministeriö, jossa Esr-rakennerahastojärjestelmä tuo ohjelmakauteen sidottuja määräaikaisia työtehtäviä. Jos nämä putsataan pois ja sen lisäksi määrämittainen työelämän kehittämisohjelma ja EU:n rasismin vastaiseen kampanjaan liittyvät määräaikaiset työtehtävät, niin määräaikaisia työtehtäviä työministeriöstä löytyy neljä kappaletta, ja nekin ovat projektiluonteisia. Meillä on hyvin määrätietoisesti tehty työtä yhdessä henkilöstöjärjestöjen kanssa, jotta epätyypillisiä työsuhteita on pystytty perkaamaan, ja uskallanpa väittää, että harva tuntee oman ministeriönsä määräaikaiset työsuhteet yhtä hyvin kuin minä.

Jos mietimme vielä niitä välineitä, joilla jatkossa voidaan päästä eroon näistä erityyppisistä, erilaisista epätyypillisistä työsuhteista, niin silloin tullaan kyllä työpaikkatasoiseen työelämän kehittämiseen. Kunnissa voidaan miettiä, että jos on kouluavustaja lukukausien aikaan, niin entäpä jos samalle ihmiselle solmittaisiinkin työsuhde, jolloin hän kesällä on sijaisena päiväkodeissa. Tämä on sitä työpaikkatasoista toimintaa, jota meidän on tehtävä, (Puhemies koputtaa) koska laeilla tätä ongelmaa ei yksin voi muuttaa. Kunnista, oikeastaan isoista kaupungeista, kiitoksen voisi antaa Vantaalle, koska siellä on kaikkein vähiten määräaikaisia työsuhteita. Siellä näiden määrä on samalla tasolla kuin yksityisellä sektorilla, kun se muutoin julkisella sektorilla on korkeampi. Mutta pitää muistaa, että määräaikaisia työntekijöitä määrällisesti on huomattavasti paljon enemmän julkisen sektorin ulkopuolella, elikkä ei tämä niin yksiulotteinen asia ole.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen hallituksen ja erityisesti sosialidemokraattien vähättelevää, ylimielistä ja selittelevää otetta. Eikö olisi reilua suomalaisia naisia kohtaan myöntää, että emme me ole tehneet riittävästi tasa-arvoisen työmarkkina-aseman saavuttamiseksi?

Täällä ministeri Haatainen kikkailee luvuilla. Lukuni olivat oikeat, olin ottanut myöskin ylityöt mukaan. Mutta olivat luvut mitkä tahansa, ei niitä kannata selitellä, kun tosiasia on, että palkkakuilu kasvaa ja määräaikaiset työsuhteet ovat kasvaneet. Ei tässä ole juhlimisen aika, vaikka tämän päivän Demarissa tasa-arvoministeri skoolaa tasa-arvolle. Eikö nyt pitäisi selittelyn sijaan kääriä hihat ja ryhtyä tositoimiin ja keskustella nyt tässä keskustelussa, mitä keskustellaan, niistä toimista, joita tehdään naisten työmarkkina-aseman edistämiseksi? Kokoomus teki ehdotuksen. Esimerkiksi minun puheenvuorossani oli ehdotus siitä, että kolmikannassa valtiovalta voisi olla aktiivinen tasa-arvon edistäjä ja luvata valtion osuuden, jos syntyy semmoinen palkkaratkaisu, jossa todella korotetaan naisvaltaisten (Puhemies koputtaa) alojen palkkoja. Oletteko te valmiita tukemaan tätä ehdotusta?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On totta, että ongelma on yhteinen, mutta ratkaisukeinot tuntuvat olevan kovin erilaiset kokoomuksella ja täällä vasemmalla laidalla oppositiossa. Mutta vaikka ministeri Haatainen tämän oli huomannut, niin ette kuitenkaan ottanut kantaa siihen, aiotteko tuoda tänne esityksen takuupalkasta vuokratyössä, kanneoikeudesta, jotta yksittäisen työntekijän ei tarvitsisi riidellä työnantajaa vastaan siitä, jatkuuko työsuhde vai eikö se jatku.

Kokoomuksen osalta: Minäkin olin ihmetellen lukenut tätä maahanmuuttopoliittista ohjelmaa, jossa tarkoituksena on tuoda Filippiineiltä sairaanhoitajia, ja ilmeisesti tarkoituksena on myös sitten maksaa heille pienempää palkkaa, (Eduskunnasta: Ei pidä paikkaansa!) koska ei ainakaan teidän esityksessänne ole missään lukenut, että hoitajapulaa tehokkaimmin poistetaan sillä, että korotetaan suomalaisten sairaanhoitajien palkkoja. Syy, minkä takia hoitoalalta lähdetään pois, on pätkätyöt ja huono palkka. Silloin pitää puuttua näihin molempiin asioihin.

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aika erikoista, että ministeri Haatainen viittaa kunta- ja palvelurakenneuudistukseen siten, että suurempi kuntakoko ratkaisisi paremman henkilöstöpolitiikan kautta määräaikaiset työsuhteet kunnissa. Puitelaki kunta- ja palvelurakenneuudistuksessahan tukee yhteistyöpiirien syntymistä, jossa useat kunnat ratkaisevat terveydenhoitoon liittyviä ongelmia yhdessä. Nimenomaan sairaanhoitopiirit ovat se paikka, jossa määräaikaisia työsuhteita on paljon. Ne todennäköisesti tulevat kunta- ja palvelurakennelain myötä lisääntymään eivätkä suinkaan vähentymään, joten ihmettelen tätä ratkaisua.

Toinen kysymys liittyy vanhempainkustannusten tasaamiseen. Kun puhutaan, että politiikka on pitkäaikaista, niin kuinka kauan meidän täytyy odottaa, ennen kuin vanhempainkustannusten tasaus on toteutettu siten, että nuoret naiset eivät enää syrjäydy työelämästä?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Naiset tekevät joka tapauksessa pätkätöitä enemmän kuin miehet, ja määräaikaisia ja osa-aikaisia palkansaajia on liian paljon, puoli miljoonaa on todella, ja se ei ole vähenemässä. Vaikka näitä vertailulukuja tässä tilastoista esitettiin, että varmasti myönteistäkin siellä on, niin asia on oikeutettu kysyä.

Mutta kysymykseni erityisesti on näistä matalapalkka-aloista, joilla on naisia ja jotka liittyvät hoivatyöhön. Arvoisat ministerit, mielestäni se ei ole pelkästään työmarkkinajärjestöjen asia, millä me saamme sinne riittävän työntekijämäärän, joka erilaisten selvitysten mukaan tarvitaan. Esimerkiksi Sirkka-Liisa Kivelänkin selvitysraporttiin liittyy, että aikamoinen määrä täytyy lisää saada. Mitkä ovat hallituksen keinot, jotta me saamme, koska tiedetään, että juuri niissä työyhteisöissä, joissa on vaativaa työtä ja on vähän työntekijöitä, (Puhemies koputtaa) työuupumus on kova.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opposition uskottavuus tämän välikysymyksen tekijänä on erittäin heikko. Teot puuttuvat, mutta valitettavasti puuttuvat myös ne puheet. En kyllä muista, että kokoomus olisi koskaan lyönyt nyrkkiä pöytään näissä tasa-arvokysymyksissä. Viimeksi, kun sen aika oli, jolloin asiasta olisi voinut edes puhua, oli silloin, kun päätettiin tuposta muutama vuosi sitten. Olin silloin pääministerin talouspoliittisena neuvonantajana — ei niissä pöydissä kyllä paljon juuri muita naisia näkynyt — mutta silloin en kuullut kyllä kokoomukselta tämän tyyppisiä puheenvuoroja kuin nyt, vaikka kuinka isolla korvalla yritin kuunnella. Mutta se ongelma, joka pitäisi pikaisimmin oikeastaan ratkaista, jonka ed. Cronbergkin nosti esiin ja jonka hyväksi hallitus on kyllä tällä kaudella jo paljon tehnyt, on tämä perhevapaakustannusten jakaminen. Siinä meidän pitäisi kyllä yhtenä rintamana, hallituksen ja eduskunnan, (Puhemies koputtaa) pystyä näyttämään se kaapin paikka työmarkkinajärjestöille ja hoitamaan niin, että ne kustannukset jaetaan tasan isien ja äitien työnantajien kesken.

Arto Seppälä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaalle: SPD ei missään tapauksessa vähättele eikä nälvi teitä, ei millään tavalla, se on ihan turhaa ajatella. Hihat on kääritty ja tehty töitä koko ajan sen eteen, että täällä pärjätään tasa-arvoisesti ja viedään näitä asioita eteenpäin, niin kuin molemmat ministerit täällä kertoivat teille hyvin avoimesti. Työtä on paljon vielä tehtävä tässä yhdessäkin. Toivon, että oppositiokin lähtee eikä nälvi meitä taas tästä, että me teemme kuitenkin töitä täällä — käännän niinpäin.

Mutta kysyn, miksi kokoomus kuitenkin jatkuvasti on veronmaksajien kukkarolla, kun näiden perhevapaiden lisäämisestä työelämässä puhutaan. Miksi näin tapahtuu joka tilanteessa? En ymmärrä sitä ollenkaan. (Ed. Sarkomaa: Milloin SDP on yrittäjiä ymmärtänyt?) — Kyllä me ymmärrämme yhtä lailla yrittäjiä varmasti. Tämä ei vaan toimi millään meidän mielestämme.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman, värderade ministrar! Min gamla mormor lärde sig att för en kvinna är det viktigt att ha en utbildning och att staten är en sådan arbetsgivare som garanterar en jämlik lön åt man och kvinna.

Men nu, bästa minister, så håller vi ju på att införa det nya lönesystemet UPJ och jag vill fråga jämställdhetsminister Haatainen: Har man gjort en könskonsekvensbedömning av hur det kommer att utfalla och vilken uppföljning har man av det? För som man säger på det andra inhemska, så kommer pärstäkerroin, face-koefficienten, att i rätt stor utsträckning avgöra vilken lön man får, dessutom vet vi att kvinnor begär mindre lön än män.

Och för det andra, minister Filatov, vi har just sett att det nationella programmet för nästa år, året mot diskriminering, har offentliggjorts. Jag hoppas att det innehåller åtgärder för att kunna göra någonting åt det som konstaterades, att av alla kvinnor i Europa har finländska kvinnor över 45 år mest erfarenhet av åldersdiskriminering i EU-länderna. Vi har med skäl pratat mycket om snuttjobben och unga kvinnor, men i fråga om kvinnor över 45 år: Kommer det här programmet att hjälpa på den här punkten?

Arvoisa puhemies! Vanha, kiltti isoäitini opetti: Hanki ammatti, ja valtion leivissä ainakin kohdellaan tasapuolisesti naisia ja miehiä. Epäilen, että vanhan isoäitini ihana oppi ei ehkä päde enää tänään, kun meillä on uusi palkkausjärjestelmä, jossa pärstäkerroin voi vaikuttaa enemmän, ja tiedämme, että naiset usein pyytävät vähemmän palkkaa kuin miehet. Kysyisin tasa-arvoministeriltä: Minkälaista tasa-arvovaikutusten arviointia on suoritettu tämän järjestelmän sisään luomisessa ja minkälaista seurantaa on, ettei se julkisella sektorilla valtiolla vielä lisää sukupuolisyrjintää? Toisaalta vastikään (Puhemies koputtaa) ilmeisesti on hyväksytty ... Mutta ministeri Filatov vastaa.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun katsoi ja kuunteli sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoroa, niin ei voi muuta kuin todeta, että kyllä on ylimielistä tekstiä. Ei oikeastaan muuta ajatusta tule mieleen kuin että on väärä kysyjä, että ongelmaa on väärä palokunta sammuttamassa. Tämä on teidän vastaus esimerkiksi koulutetuille naisille, jotka ovat monesti itsestään riippumatta pätkätöissä, perheen vuoksi sitäkin enempi erilaisissa määräaikaisissa työsuhteissa, ja te sanotte, että väärin sammutettu, väärä kysyjä. Uskomatonta ylimielisyyttä.

Ryhmäpuheenvuorossanne todettiin, että kokoomus on väärällä tiellä, koska me vaadimme maltillisia tuloveronkevennyksiä. Näyttää kyllä hyvin siltä, että vaalit on tulossa, demarit alkavat vastustaa jälleen kerran vaalien alla veronkevennyksiä siitä huolimatta, että te olette 12 vuotta peräjälkeen olleet alentamassa itse tuloveroja. Kannattaisi tämä tosiasia tunnustaa ja kertoa myös niille omille äänestäjille myös vaalien alla, (Puhemies koputtaa) miksi näin on tehty: siksi, että saataisiin työpaikkoja. (Ed. Backman: Siksi että saatiin tuporatkaisu!)

Siitä minä, herra puhemies, yllätyin, että demarit ovat ilmoittaneet vastustavansa veronhuojennuksia yksilöllisistä eläkevakuutuksista. Tä-mä on teidän terveisenne koulutetuille naisille. (Puhemies: Aika!) Tämä SAK:n suulla ilmoitettiin.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Haatainen totesi: "Perusteettomiin määräaikaisiin työsuhteisiin on puututtava." Esittäkää ohjelma, jolla tämä perusteettomien määräaikaisten työsuhteiden käyttö loppuu. Miksi ette esitä selvää ohjelmaa? Miksi se on jätetty tekemättä, kun se kerta tiedetään? Miksi seisotaan tumput suorana ja odotetaan, että jotain tapahtuisi? Yleensä pitää tehdä, jos kerta nähdään ongelma.

Toisena asiana vielä: Jos meinataan saada riittävästi sairaanhoitajia, perushoitajia jnp., niin kyllä heidän palkkatasoaan on parannettava. Se on ehdottomasti tehtävä, ja tähän tarvitaan rahaa, ja kunnat tarvitsevat rahaa tähän. Silloin ei kyllä suuria veronhuojennuksia tehdä, vaan veroilla ne on kerättävä, arvoisa ministeri.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kausi alkaa olla lopuillaan, mutta, arvoisa ministeri Haatainen, teillä on vielä yksi suuri mahdollisuus hoitaa toteu-tukseen näitä puheitanne, joita olemme kuulleet: ohjelma, ohjelma, ohjelma ja vieläkin kerran ohjelma. Se ohjelma on se, että nyt juuri valmistaudutaan seuraavaan tupokierrokseen, siihen mahdolliseen. Millä tavalla te annatte nyt ohjeita Valtion työmarkkinalaitokselle ja neuvotteluissa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa, niin että se, mitä te äsken juuri pöntöstä kerroitte, toteutuu palkkauksellisesti ja tasa-arvoistavasti?

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä tulee ed. Kiviniemen puheenvuoroon, niin viime vaaleissa kyllä naisten ja miesten tasa-arvokysymykset, eripalkkaisuus, olivat kyllä voimakkaasti esillä, ja ne olivat esillä pääministeriehdokas Jäätteenmäen toimesta. Hän nimenomaisesti sanoi, että miesten ja naisten palkkaeroihin voidaan puuttua. Varmasti moni naisäänestäjä näin uskoi ja keskustaa äänesti, mutta se takuu ei kauan sitten kestänyt.

SDP:lle sanoisin aivan kuten puheenjohtaja ed. Katainen tuossa, että tuntuu, että väärä kysyjä ja väärä kysymys. Meidän ero varmasti teihin on se, että meillä on kyllä varaa myöntää, että silloin, kun me olemme olleet hallituksessa, emme ole tehneet riittävästi, mutta me olemme ottaneet opiksemme. Teillä on ylimielinen asenne. Te vain syyllistätte kokoomusta, vaikka teidän hallituskaudella asiat ovat menneet huonompaan suuntaan. (Ed. Backman: Siinä se ero onkin, me olemme tehneet!) — Ed. Backman, palkkaerot ovat kasvaneet. Kysymys kuuluu: Onko hyvin koulutetut naiset tuomittu ikuiseen palkkakuoppaan?

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä keskustelusta on unohtunut kokonaan monet muut alat: kaupan työntekijät, ravintolatyöntekijät, siivoojat, ompelijat, puutarhatyöntekijät. Ne ovat kaikki naisvaltaisia aloja. Minulla on rinnassani tämmöinen naisten euro, taikka mikä tämä on, tämmöinen lovi tässä eurossa, kun se on jotain viidesosan pienempi kuin miesten. Täällä monella ei näy sitä olevan. Minulla on ainakin mielessä koko ajan tämä juttu ollut tässä, ja siksi panin tämän rintaan.

Kyse on siitä, eikö meidän pitäisi nyt lähteä siitä, jotta pyritään aktivoimaan näillä naisvaltaisilla aloilla järjestäytymistä, opettamaan heille työtaistelutaitoja, ja jo koulusta asti, koska kysehän on siitä, jotta työmarkkinapöydässä pitää olla lujana, pitää olla lujaa tahtoa, että porukka on takana. Ei täällä eduskunnassa päätetä näiden ihmisten palkoista, vaan kyse on siitä, että saadaan ihmiset tappelemaan niistä oikeuksistaan. Jos katsoo sitä, mitä paperissa, metallissa ja yleensä tuolla tehtaiden puolella on tapahtunut, niin kyllä siellä on pitänyt tapella, eivät ne ole itsestään tulleet. (Puhemies koputtaa) Kolmikantapöydässä ei valtiovalta sano, minkä verran nostetaan palkkaa, vaan kyllä niiden järjestöjen pitää itse tapella se.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Naisyrittäjien määrä Suomessa on suhteellisen suuri EU-tasolla mitattuna. Tällä hetkellä naisyrittäjiä on maassamme, jos maatalous lasketaan pois, noin 33 prosenttia kaikista yrittäjistä. Tosin keski-ikä on korkea. Alle 50-vuotiaita naisyrittäjiä on Suomessa muita EU-maita selvästi vähemmän. Naisyrittäjä törmää usein perheen ja yrittämisen välisen tasapainon hallinnan ongelmiin varsinkin silloin, kun perheessä on pieniä lapsia. Yrittäjille työ- ja vapaa-ajan välinen raja ei aina ole kovinkaan selkeä. Yrittäjien pitkät työtunnit yhdistettynä perheenäidin rooliin tuovat naisyrittäjän arkeen lisää paineita. Siksipä kysyisinkin nyt ministereiltä: Miten hallitus kokee onnistuneensa naisyrittäjyyden edistämisessä tällä hallituskaudella?

Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa on todella reilut 230 000 yritystä, joista naisten omistamia ja johtamia yrityksiä on se reilut 30 prosenttia. Näistä yrittäjänaisista yli puolet on niin sanottuja yksinyrittäjiä. Heidän yhtiömuotonsa on usein toiminimi. Nämä yrittäjänaiset eivät ole oikeutettuja verovähennysoikeuteen järjestäessään hoitajaa sairaalle lapselleen. Heillä on siis vaihtoehtoina palkata se hoitaja, maksaa kulut, sulkea yrityksensä tai ottaa se sairas lapsi mukaan työpaikalleen. Tämä on epäkohta, johon hallitus voisi halutessaan reagoida. Lakialoite tästä asiasta on olemassa. Näyttää kuitenkin nyt siltä, että sitä tahtoa ja halua toimia ja korjata tämä tilanne, sitä ei nyt löydy.

Ed. Seppälälle sanoisin, että raskaus ei ole työperäinen sairaus. Näin ollen ei myöskään sen kuluja tule sälyttää työnantajalle.

Kari  Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Haatainen totesi, että työsopimuslain mukaan määräaikainen työsopimus voidaan tehdä vain, kun siihen on laissa tarkoitettu perusteltu syy, ja edellisessä kappaleessa totesi, että julkisella puolella, valtiolla ja kunnalla, näitä sopimuksia on huomattavasti enemmän suhteessa kuin yksityisellä sektorilla. Tähän kätkeytyy sen tosiasian tunnustaminen, että julkisella puolella rikotaan työsopimuslakia tältä osin. Ministeri meni kuntapäättäjien selän taakse siitä, mitä kunnissa tapahtuu, mutta valtion osuus on minun mielestäni selkeästi hallituksen vastuulla.

Mitä tulee sitten kokoomuksen lähtökohtaan näissä asioissa, niin kokoomuksen veropolitiikka, jota ikävä kyllä nyt istuva hallitus on kokonaisuudessaan toteuttanut vielä enemmän, mitä kokoomus vaalikauden alussa edes uskalsi hallitukselta toivoakaan, se vie voimavarat julkiselta sektorilta pätkätöiden poistamiseen, kunnollisten palkkojen maksamiseen, kouluttamiseen jne. Mitä tulee sitten työelämän kehittämiseen, siinä on aina kokoomus työnantajan puolella.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kokoomuksen ryhmäpuheenjohtaja kysyy, miksi sosialidemokraatit eivät pidä uskottavina kokoomuksen puheenvuoroja. Siksi, että kokoomuksen toiminta vaikkapa satavuotisen eduskuntahistorian aikana ei ole uskottavaa, kun puhutaan naisten aseman parantamisesta. Sosialidemokraattien osalta tältäkin osin katu-uskottavuus on paljon parempaa. Kun te puhutte nyt esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan tai opetusalan naisten palkkakysymyksestä, mitä yhteistä on Tehyn, OAJ:n tai kunnallisen työmarkkinalaitoksen johdolla? Kaikki voisivat pitää kokoomuksen tiloissa keskinäisen kokouksen ja sopia näistä asioista. Kokoomus pystyy vaikuttamaan asioihin myös oppositiosta käsin. Tämä asia ei ole hallitus—oppositio-asia, vaan tämä on yhteinen asia. Sen takia kyseenalaistamme sen uskottavuuden, jolla kokoomus nyt syyttää vain hallitusta tästä kysymyksestä.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ylimielisyys sen kun jatkuu. Ed. Backmanin viesti yli puolelle miljoonalle, 600 000:lle kokoomusta äänestävälle ihmiselle, joista suuri osa on palkansaajia, on se, että te olette ihmisiä, jotka haluatte toisillenne pahaa. Elikkä te äänestätte puoluetta, joka haluaa toisille ihmisille pahaa. Tämä on teidän viestinne. Tämä osoittaa sosialidemokraattien suuren ylimielisyyden tämän vakavan asian ympärillä.

Tämä on yhteinen haaste. Minä haluan kysyä teiltä: Oletteko te valmiita sitoutumaan siihen, että seuraavassa palkkaratkaisussa valtio tulee tukemaan sellaista palkkasopimusta, maltillista palkkasopimusta, esimerkiksi kuntien- ja valtionosuuksilla, jolla pystytään kohentamaan naisvaltaisten alojen palkkausta ja hyvinvointialojen vetovoimaisuutta? Oletteko valmiita siihen?

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perinteisesti sosialidemokraatit ovat olleet valmiit kytkemään monia muita asioita tulopoliittisiin kokonaisratkaisuihin, toisin kuin kokoomus. Kokoomus puhuu täälläkin verolinjasta. Verolinjan ero oli juuri se, että kokoomus tekee veronalennukset riippumatta siitä, syntyykö tulopoliittisia kokonaisratkaisuja vai ei. Sosialidemokraatit ovat koko ajan nitoneet ne kiinni talous- ja työllisyyspolitiikkakokonaisuuteen, tulopoliittisiin kokonaisratkaisuihin. Sen takia tämän tyyppisiä kysymyksiä voidaan ottaa esiin osana tulopoliittista kokonaisratkaisua.

Mutta sosialidemokraatit eivät ole innostuneita sellaisesta, mitä kokoomus esitti eilen STT:n mukaan: kokoomus toisi hoitajia Filippiineiltä. Tuodaan vielä matalapalkkanaiset tänne hoitamaan nämä työtkin.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä hirvittää tämä sosialidemokraattien ylimielisyys. Te täällä syytätte opettajia, syytätte sairaanhoitajia yksin siitä, että palkat ei ole nousseet, ja te väistelette vastuuta siitä, ihan kuin valtiovallalla ja hallituksella ei olisi tässä asiassa vastuuta. Kokoomus on täällä esittänyt konkreettisia esityksiä siitä, että voisiko valtiovalta olla kolmikannassa aktiivinen tasa-arvon eteenpäin viejä eikä äänetön yhtiömies. Oletteko te tähän asiaan valmiit? Siihen ei ole tullut selkeää vastausta.

Tuosta heitosta filippiiniläisistä sairaanhoitajista: Kokoomus on todennut, että Suomessa pitää tehdä aktiivista maahanmuuttajapolitiikkaa. Me olemme valmiita siihen, että tänne tulee ihmisiä eri puolelta Suomea tekemään erilaisia töitä. (Välihuutoja) Filippiiniläiset tai henkilöt mistä muualta tahansa maailmasta ovat tervetulleita Suomeen tekemään sairaanhoitajan työtä samanlaisin palkkaehdoin kuin täällä tehdään työtä. (Puhemies koputtaa) Me emme missään nimessä ole tätä maahanmuuttoasiaa esittäneet siinä mielessä, (Puhemies: Aika!) että ei pitäisi sairaanhoitajilla nostaa palkkaa ja työolosuhteita parantaa. Te täysin vääristelette kokoomuksen kantoja. Olen hyvin pahoillani siitä, ed. Backman.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sanoisin, että kyllä ed. Backmanin kannattaisi tarttua tähän kokoomuksen ajatukseen siitä, että valtiovalta voisi olla aktiivinen osapuoli kolmikannassa ja luoda porkkanoita ja kannustimia sille, että työmarkkinaosapuolet sitten todellakin edistävät tasa-arvoa, ja toisaalta ajatukseen siitä, että myöskin valtio voisi luoda kannustimia kunnille siihen, että esimerkiksi pätkätöistä luovutaan. Tämä on erinomainen ajatus, mutta toivoisi, että myös valtiovarainministeriö innostuisi tällaisista uusista kannustinkeinoista.

Tämän hallituksen tasa-arvopolitiikan ongelma on se, että sillä on ollut aivan liian hyvä hallitusohjelma, varmaankin pääministeri Jäätteenmäen ansiosta, mutta sitten toteutus on todella kaikkea muuta. Monet uudistukset menevät päinvastaiseen suuntaan. Tämä uusi palkkausjärjestelmä, kunta- ja palvelurakenneuudistus, kaikki voivat luoda uudenlaisia loukkuja naisille, ja tämä pitäisi tiedostaa.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Häkämies kommentoi jo jokin aikaa sitten puheenvuoroani, joten hänelle lähinnä vastaan. Hän sanoi, että keskusta nosti nämä asiat esiin neljä vuotta sitten, ja se pitää paikkansa. Pääministeri Jäätteenmäen työn ansiosta nämä tasa-arvoasiat kirjattiin hallitusohjelmaan aikaisempaa järeämmin, ja se on myös tuottanut tulosta. Kyllä tämän hallituksen työt tasa-arvon eteen kestävät vertailua ja tarkastelua, mutta se on selvää, että emme ole saavuttaneet tarpeeksi.

Meillä on erittäin pitkä matka kirittävänä vielä, jotta saisimme näitä palkkaeroja tasattua, ja tarvitaan monipuolisia keinoja, mutta se ongelma tässä on se sama, jonka olen sanonut täällä varmaan jo ties kuinka monta kertaa, että me emme tee näitä päätöksiä yksin. Tästä ei päätä yksin hallitus eikä päätä eduskunta, vaan tässä ovat myöskin työmarkkinajärjestöt osana. Se on totta, että heille meidän pitää pystyä näyttämään se kaapin paikka.

Mitä tulee tähän hoitajien palkkausongelman hoitamiseen, niin varmasti puolueista keskusta, (Puhemies koputtaa) jos mikä, on siihen valmis.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa nyt, että kokoomus suhtautuu todella vähättelevästi ja ylimielisesti siihen työhön, jota tämä hallitus on tehnyt tasa-arvon eteen. Tuossa ed. Katainen sanoi, että väärä palokunta sammuttamassa. Ei suinkaan. Me täällä reunalla olemme todella onnellisia, että nyt te vihdoinkin olette ajaneet sen paloautonne sieltä paloasemalta ulos ja lähteneet parantamaan yhdessä meidän kanssamme tätä naisten asemaa työelämässä. Onhan se jo nähty tuossa yt-lain yhteydessä, että teitä ei kiinnosta yhtään tippaa naisten aseman parantaminen työelämässä. Teille se on aivan samantekevää. Siksi toisekseen kun te väitätte koko ajan, että täällä päässä olisimme jotenkin kyvyttömiä hoitamaan tätä asiaa, niin nuo ministerit ainakin äsken kertoivat aika korutonta kertomaa siitä, miten upeasti täällä on hoidettu näitä tasa-arvoasioita tämän hallituksen toimesta. Ed. Akaan-Penttilällä (Puhemies koputtaa) taitaa olla aika paljon töitä, että saa ne vaikut pois kokoomuksen eduskuntaryhmän korvista.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on ihmetelty, miksi naiset eivät nouse yritysten johtotehtäviin. Asiahan on aivan selvä. Oma kokemukseni työnantajana kertoo, että naiset ovat keskimäärin osaavampia, ahkerampia, vastuuntuntoisempia ja epäitsekkäämpiä. Mitähän tämä kansainvälinen kilpailukykymme sanoisi siitä, jos tällaisia ihmisiä valittaisiin yritysten johtoon? Siinähän voisi käydä jopa niin, että paperiteollisuuden siivoojien palkat jäisivät alentamatta.

Kun olen sadan pienipalkkaisen työntekijän entisenä työnantajana kuunnellut tätä keskustelua, niin en nyt tiedä, ketä täällä pitäisi ihmetellä. Voin väittää, että niitten pienipalkkaisten naisten kannalta tämä on ollut aika ikävää kuultavaa. Kyllä täällä on kauniita puhuttu, mutta olen kohtuullisen varma, että seuraavien neljän vuoden aikanakaan tällä menolla pienipalkkaisten naisten asema ei parane.

Päivi  Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Naisvaltaisten alojen ja juuri hoiva-alojen heikko palkkaus on tasa-arvo- ja toimeentulokysymys, mutta kysymys myös on koko julkisen sektorin työpaikkojen kilpailukyvystä varsinkin tulevaisuudessa, kun näistä työntekijöistä tulee meillä pulaa. On kestämätöntä, että maailman huipputasoa edustavan hoitoalan koulutuksen saaneista niin suuri osa lähtee ulkomaille töihin tai pakenee muille aloille.

Tuolla hetki sitten Eduskuntatalon portailla otimme vastaan yli 400 000 nimen adressin, jossa vaadittiin vanhusten hoitajille parempaa palkkaa ja enemmän hoitajia. Siellä valtiovarainministeri Heinäluoma puhui kauniisti ja lupasi, että vanhustenhoito nousee aivan ykkösteemaksi sosialidemokraateilla, ja hän pyysi muistuttamaan, että verojakin tarvitaan. Nyt kysyn sitä, että miksi hallitus ei ole hoitanut (Puhemies koputtaa) tätä asiaa. Jos se on sosialidemokraateille ykkösasia, niin miksi ihmeessä tilanne on päästetty näin kurjaan jamaan?

Ahti  Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin sosialidemokraattisten edustajien Seppälä ja Backman ylimielisiä puheenvuoroja, katselin samalla noita patsaita tuolla arvoisan puhemiehen yläpuolella. Ne patsaat kuvaavat työtä ja tulevaisuutta, ja tulevaisuutta kuvaa nainen, joka on kääntänyt teille selkänsä. Jos te jatkatte samalla linjalla kuin te olette jatkaneet tämän hallituksen aikana ja jatkatte täällä tänä päivänä keskustelussa, aivan varmasti tuo selkä ei käänny toisinpäin.

Minä kysyisin ministeri Filatovilta: Mitä te olette tehneet 4 000 sairaanhoitajan saamiseksi Suomeen takaisin? Heitä on Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Englannissa, Irlannissa, Saksassa, Sveitsissä yli 4 000 sairaanhoitajaa sen takia, että he ovat täysin alipalkattuja. Oletteko yhtään kertaa sanonut kolmikantaneuvotteluissa, että olisi jotain tehtävä? Oletteko kertaakaan sanonut meille ministeriaitiosta, että lupaatte tehdä jotain? Sanotteko nyt? Voitteko tehdä jotain esimerkiksi tämän yhden ongelman puolesta, kun te sanoitte, että ei ole ainoastaan yhtä keinoa vaan on monta keinoa? (Puhemies koputtaa) Kertokaa tähän yhteen asiaan ratkaisu.

Tatja Karvonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomus oli ollut yhteen menoon seitsemän vuotta hallituksessa, kun Maija Perho käytti huhtikuussa 2002 puheenvuoron, jossa hän kertoi, ettei hallituskaudella ollut saavutettu tavoitteita, ja katse oli seuraavissa vaaleissa jo vuotta ennen vaaleja. On kysyttävä, kuinka uskottavaa kokoomuksen politiikka on nyt, kun te kolme kuukautta ennen vaaleja otatte tämän tärkeän asian esille. Mielestäni moraaliakin politiikanteossa pitäisi olla.

Meillä Rovaniemellä on hyväksytty ensi vuoden talousarvioon asia, että kaupunkiin laaditaan palkkaohjelma, jolla korjataan epätarkoituksenmukaisia palkkaeroja. Tämä tuli talousarvioon keskustalaisten vaatimuksesta. Kuinka monessa kokoomusjohtoisessa kunnassa voidaan esitellä samanlaisia toimenpiteitä?

Arvoisa puhemies! Tein pienen retken nettisivuille, jolloin selvisi, että STTK:n hallituksessa on vain 5 naista 16:sta, SAK:n hallituksessa 2 ja Akavan hallituksessa 2 naista 16:sta. Yhteensä näissä järjestöissä istuu 9 naista 55:stä. Voidaan ihan rehellisesti kysyä, ovatko työmarkkinajärjestöjen miehet pitäneet huolen myös siitä, että he saavat naisille kuuluvan palkan. Olisin kysynyt ministeriltä, (Puhemies koputtaa) olisiko hallituksen seuraavissa tuponeuvotteluissa vaadittava työmarkkinajärjestöiltä naisten osuuden parantamista hallituksissa sieltä 14,5 prosentista aina sinne 40 prosenttiin saakka.

Tarja  Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nuoret naiset syrjäytyvät ilmeisesti jatkossakin työmarkkinoilta sen takia, että eduskunnassa on kaksi aivan toisistaan poikkeavaa käsitystä. Ed. Lahtela sanoi, että naisten työmarkkinajärjestöjen pitäisi tapella eduistaan. He ovat tätä yrittäneet, mutta paperi ja metalli ovat todenneet, että kustannukset pitää kantaa siellä, missä ne syntyvät, toisin sanoen naisten työpaikoilla. Kokoomus puolestaan esittää, että raskaus ei ole työperäinen sairaus, toisin sanoen se pitää ratkaista työpaikkojen ulkopuolella. Tässä tuntuu siltä, että kolmikannassa voi olla aika vaikea päästä yhteisymmärrykseen edes siitä, missä nämä kustannukset syntyvät. Jos ei siitä päästä yhteisymmärrykseen, niin ehdotankin, että tämä kysymys, joka on laaja yhteiskuntapoliittinen kysymys, siirretään eduskunnan ratkaistavaksi pois kolmikannasta.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyvinvointimme perusta on aina ollut siinä, että naiset osallistuvat aktiivisesti työmarkkinoille, ja siksi on absurdia, että vuodesta toiseen täällä saa perätä tasa-arvoa ja ministeri kuittaa tämän vain sillä, että muutama naisvirka on valtakunnan hallintoon tullut lisää. Samaan aikaan jotkut työvoimaviranomaiset myöntävät, että alle kouluikäisten lasten äidit ovat erittäin heikossa asemassa työnhaussa ja samassa tilassa yli 50-vuotias uusperheellinen mies on vastaavasti "rautainen osaaja".

Kyllä hallituksen tasa-arvopolitiikka on törkeästi epäonnistunutta ja kuten ed. Kiviniemikin puheenvuorossaan totesi, kyse on asenteesta. Haluankin lanseerata seuraavanlaisen lauseen: "sovinismi ei ole seksikästä".

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pienipalkkaiset naiset ovat varmasti palkankorotuksensa ansainneet, ja nimenomaan kaikki eivätkä pelkästään yhden koulutusryhmän edustajat, joita täällä nyt tahdotaan nostaa esille.

Haluaisin kysyä kokoomuksen puolelta, kuinka johdonmukaisia te olette olleet politiikassanne. Tämänkin vuoden aikana on käyty useita keskusteluja tässä salissa matalapalkkatyön lisäämisestä tässä maassa. Te olette edellyttäneet näissä salikeskusteluissa, että työnantajia täytyy tukea sosiaaliturvamaksujen alennuksilla matalan palkan eli matalapalkkatyössä (Ed. Lindén: Kaikki työ on tärkeää!) ja laajentaa nämä. Nämä ovat hyvin johdonmukaisesti toisiinsa kytkeytyviä asioita. Mikäli me teemme tämän tyyppisiä ratkaisuja, se tarkoittaa, että palkkojen nostokynnys nousee eli kannattaa maksaa pienempää palkkaa, koska mitä enemmän saa maksualennuksia siellä alapäässä, sen enemmän niitä matalapalkka- ja nimenomaan naisaloilla olevia matalapalkkaratkaisuja syntyy.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Vielma, tuo lapsi tuolla toiveikkaasti vilkuttaa kansanedustajille mutta pettyy varmasti näihin puheisiin. Täällä jo ministeri Haatainen on ed. Sarkomaan puheenvuoroja avannut ja kuplia puhkaissut, (Ed. Sarkomaa: Kertokaapa yksi kupla, joka on puhkaistu!) samoin ed. Sarkomaa on tehnyt ministeri Haataisen puheenvuoroille.

Täällä on myös Husin asioista puhuttu. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri ei ole pystynyt myöskään hoitamaan nimenomaan, jos puhumme nyt, hoitohenkilökunnan ongelmia. Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Kotkassa sosialidemokraattien ja kokoomuksen akseli heikentää sairaanhoitoa, terveydenhoitoa vähentämällä hoitohenkilökuntaa, lisäämällä hoitohenkilökunnan hiostamista, heikentämällä työolosuhteita. (Puhemies koputtaa) Palkkakysymys pitää valtakunnallisesti ratkaista, mutta hoitohenkilökunnan (Puhemies koputtaa) työolo-suhteet voidaan ratkaista paikallisesti.

Suvi  Lindén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kovin erilainen ääni oli kellossa jokunen viikko sitten, kun tässä salissa keskusteltiin työperäisestä maahanmuutosta ja niistä toimenpiteistä, joilla tänne Suomeen saataisiin puolalaisia putkimiehiä. Miksi sitten ei filippiiniläisiä sairaanhoitajia, ed. Backman? Kuulostaa kovin rasistiselta tämä teidän kantanne naispuolisen työperäisen maahanmuuton lisäämiseksi.

Arvoisa puhemies! Keskustan ryhmäpuheenvuoron loppukaneetti oli mielestäni tänään keskustelun pohjanoteeraus. Keskustahan tunnetaan puolueena, jonka edustajat kunnallispolitiikassa toimivat ympäristössä, jossa ennen istutettiin isäntä varsinaiselle paikalle luottamustehtävään ja emäntä varapaikalle. Sen jälkeen, kun tuli kiintiölaki, nyt sitten toisin päin, että isäntä on varalla ja emäntä varsinaisena ja toivotaan, että emäntä ei kävisi kokouksissa. Ilman tätä kiintiölakia taitaisi keskustalla olla nykyistä huomattavasti vähemmän naisia luottamustehtävissä, ed. Kiviniemi.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin ed. Tiusaselle, että tämä ei ole kyläpolitiikkaa, mutta en tunnista semmoista, että ollaan vähentämässä, kun kymmenen virkaa oli nytkin sairaanhoitajille auki.

Mutta tähän varsinaiseen välikysymykseen. Hoito- ja palvelualojen lisäksi yksi suuri ryhmä on kaupan alan työntekijät, ja kun välikysymyksen otsikko on "Naisen aseman parantaminen työelämässä", tuntuu ristiriitaiselta se vähittäiskaupan selonteossa ollut eriävä mielipide asiaan, että kaikkien tulisi olla myöskin sunnuntait ja illat ja vaikka yötkin töissä. (Ed. Backman: Naiset sunnuntaiksi töihin!) Koska he ovat kuitenkin naisia, niin siksi myöskin tulisi järjestää päivähoito ynnä muut asiat, joissa myöskin on sitten naisia, joten tämä on varsin ristiriidassa tähän tänään esillä olevaan asiaan.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aika erikoista, että kun puhutaan naisten aseman parantamisesta työmarkkinoilla, hallitus syyttää oppositiota. Tasa-arvoministeri Haatainen ihmetteli, mihin välikysymyksen tekijöiltä on unohtunut samanarvoisesta työstä maksettava sama palkka, ja vastaa, että jos palkkaeroihin halutaan pureutua, pitää vaikuttaa kolmeen asiaan: eri työalojen ja eri sektoreiden naisten ja miesten töistä maksettavaan palkkaukseen, toiseksi sen oikeudenmukaiseen kehittämiseen sekä kolmanneksi naisten ja miesten sijoittamiseen eri työaloille ja eri sektoreille. Näin juuri hallitus on tehnyt laajamittaisilla toimenpiteillään, toteaa tasa-arvoministeri Haatainen. Kuitenkin, arvoisa ministeri, naisten ja miesten suhteelliset palkkaerot ovat vuodesta 1996 pysyneet jokseenkin ennallaan. Arvoisa ministeri, kukahan tässä nyt oikein huijaa ja ketä?

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa puhemies! Kyllä minä hieman ihmettelen nyt, täytyy myöntää, arvovaltaista oppositiopuoluetta kokoomusta. Teidän jokaisessa puheenvuorossanne käytetään ensimmäiseksi ilmaisua, että ylimielisesti suhtaudutaan. Minä olen tehnyt työtä tasa-arvon puolesta koko ikäni ja täällä puhujakorokkeelta kerroin, mitä tämä hallitus on tehnyt (Ed. Hemmilä: Miksi tilanne on tämä?) tasa-arvon edistämiseksi ja palkkauksellisen tasa-arvon vahvistamiseksi ja naisten työmarkkina-aseman edistämiseksi. Minä en ole ollut ylimielinen teihin päin enkä ole syyttänyt näistä asioista teitä. Olen kertonut asiallisesti, kuinka asiat ovat.

Olen myös korjannut muutamia virheitä. Näitä tilastolukuja on tietysti erilaisia, kun eri summia lasketaan. Mutta viimeisimmässä puheenvuorossa, joka kokoomuksen ryhmästä tuli, todettiin juuri tämä tosiasia, että suhteellinen palkkaero, prosentuaalinen palkkaero, miesten ja naisten välillä ei ole kasvanut. Mutta kun palkkasumma on kasvanut, silloin euroissa maksettava palkkaero on kylläkin kasvanut, joten toivoisin, että tätäkin keskustelua voitaisiin käydä asiallisesti eikä tällaisella nälvimistyylillä. (Ed. Hemmilä: Kuka nälvii ja ketä?)

Täällä kyseltiin, ed. Astrid Thors kysyi, uudesta palkkausjärjestelmästä, jota valtionhallinnossa viedään eteenpäin. Se on ministeri Wideroosin asia, mutta perusajatus tietysti on se, että kun arvioidaan työn vaativuutta, sehän mahdollistaa myös tämän järjestelmän kautta sukupuolten palkkaerojen kaventamisen.

Ed. Cronberg ja monet muutkin ovat ottaneet perhekustannukset esiin. Tämän hallituksen esityksestä nyt vihdoinkin tasataan erittäin voimakkaasti työnantajille aiheutuvia perhevapaakustannuksia ja (Puhemies koputtaa) nimenomaan mies- ja naisvaltaisten alojen kesken. Tämä on ollut asia, joka on ollut listalla pitkään, ja nyt siinä mennään merkittävällä tavalla eteenpäin.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on selvästi käynyt ilmi se, että monet ongelmat täällä taustalla johtuvat asenteista. Silloin kun me pyrimme vaikuttamaan asenteisiin, niin lainsäädäntö on se pohja, jolla luodaan raamit. Mutta jos asenteet eivät muutu, niin me törmäämme aina siihen tilanteeseen, että lakia ei välttämättä noudateta niin kuin se on tarkoitettu. Sen vuoksi on tärkeää tehdä myös erilaista ohjelmatyötä, jolla pystytään vaikuttamaan niin työnantajien asenteisiin kuin työkavereiden asenteisiin, jotta naiset olisivat tasavertaisempia työelämässä.

Kun ed. Gestrin puuttui tähän EU-tutkimukseen, joka liittyy naisten ikäsyrjintään, niin siinä meillä on ollut ikäohjelma, josta Suomi on saanut kansainvälistäkin tunnustusta. Meillä tehdään jatkuvasti työtä tällä puolella, ja me olemme saaneet ylipäätään ikääntyneiden ihmisten työmarkkina-aseman paremmaksi, koska työllisyysaste siellä on noussut EU:n huippuvauhtia. Siitä huolimatta ennen muuta työnantajien asenteet ovat vielä hyvin diskriminoivia, kun tullaan tiettyyn ikään, ja jos ajatellaan miesten ja naisten asemaa työmarkkinoilla, silloinkin törmätään usein sukupuoliasenteisiin, joiden mukaan ajatellaan, että naisten tehtävä on tehdä sitä hoivaa, joka liittyy yhteiskuntaamme.

Sen vuoksi on tehtävä kaikilla tasoilla työtä ja etsittävä niitä välineitä, joilla tukitaan lainsäädännön reikiä. Sen vuoksi asetin selvityshenkilön, joka kävi läpi näitä epätyypillisiä työsuhteita. Tuo selvityshenkilön raportti osoitti, että meillä on lainsäädäntö suhtkoht kunnossa, mutta ongelma on se, että työpaikoilla ei aina noudateta lakia. Sen vuoksi tällä hetkellä istuu kolmikantatyöryhmä, jonka tehtävä on esittää lisää välineitä, joilla voidaan päästä irti epätyypillisistä työsuhteista, silloin kun ne eivät toimi meidän työmarkkinoidemme kannalta perustellusti ja tuovat ihmisten elämään epävarmuutta.

Me kuljemme kohti työntekijöiden markkinoita. Sen vuoksi esimerkiksi kunnissa (Puhemies koputtaa) on ryhdytty vakinaistamaan hoiva-alan työntekijöitä, perustamaan sijaisrenkaita ja löytämään sellaisia välineitä, joilla näistä, sanotaan, vääristä, epätyypillisistä työsuhteista voitaisiin päästä eroon.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Haatainen on aivan oikeassa siinä, että teitä ei voi syyttää ylimielisyydestä tässä keskustelussa. Mutta sen sijaan kun SDP:n miesedustajien puheenvuoroja täällä salissa on kuunnellut, niin voi vain todeta, että ei ole ihme, että tämän asiantilan parantamiseksi tasa-arvon osalta ei ole tapahtunut mitään. Tulee lähinnä sen kaltainen kuva, että se ed. Lindénin palokunta on liikkeellä, muttei itse asiassa tiedetä, missä palaa. (Välihuuto) — Anteeksi, ed. Lintosen.

Tosiasia on edelleen se, että moni naisvaltainen ala on täysin alipalkattu. Jos katsotaan esimerkiksi meidän hoiva-alaamme, joka on erittäin raskasta fyysistä ja psyykkistä työtä, ja verrataan sitä esimerkiksi näihin napinpainajiin monessa tehtaassa, niin tilanne on, voi sanoa, suorastaan katastrofaalinen. Jos ajatellaan esimerkiksi opettajia tai kirjastonhoitajia, joilla on itse asiassa viiden ja puolen vuoden akateeminen loppututkinto takana, ja verrataan (Puhemies koputtaa) heidän palkkatasoaan näiden miesten palkkatasoon, niin todellakin, kuten ministeri Filatov sanoi, asenteissa on vielä paljon parantamisen varaa.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä on ollut ihan kiva kuunnella, kun kokoomus ja vihreät ja keskustakin ovat vannoneet kolmikannan nimeen ja sen autuaaksi tekevään voimaan, kun tähän asti on tottunut kuulemaan sen, että ei se saa kuin pahaa vain aikaiseksi. Tällä tavalla kun itse olen aina ajatellut, että nimenomaan keskitetty tulopoliittinen ratkaisu on matalapalkka-alojen naisten tuki ja turva ja paras ystävä, niin todella mukavaa, että tekin olette tullut tähän nyt sitten mukaan.

Mutta sen lisäksi kyllä ministeri Haataiselle vielä olisin sanonut tästä työnantajien vastuusta, joka koskee vanhemmuudesta aiheutuvia kustannuksista. Yritelmä oli kyllä melko outo, kun esititte, että miehille pitäisi maksaa samasta työstä, eli lasten hoitamisesta, parempaa palkkaa kuin naisille. No, tarinan loppu on tunnettu. (Välihuuto) — Kyllä on. Olin itse perustuslakivaliokunnassa asiaa käsittelemässä, ja siellä kyllä asiantuntijat (Puhemies koputtaa) rivissä taivastelivat, miten hallitus on voinut tällaisen tuoda. Mutta hyvä, että asialle edes yritetään tehdä jotain. Mutta ei ole ollenkaan vielä riittävästi tehty.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin, ministerit Haatainen ja Filatov, te olette osallistuneet tähän keskusteluun asiallisesti ja rakentavasti, ei siinä mitään. Minusta on hyvä, että katsotaan nyt vähän eteenpäin. Asiat tältä osin ovat menneet huonoon suuntaan tällä vaalikaudella, mutta nyt pitää katsoa eteenpäin.

Tämä kokoomuksen esitys: Ensinnäkin kokoomus on ollut tekemässä ja tukemassa tupo-ratkaisuja sillä tavalla, että valtiovalta on tullut veroratkaisulla tukemaan palkkaratkaisua. Me olemme olleet tekemässä niitä ja teemme niitä jatkossakin, jos ne ovat Suomen talouden kannalta hyviä ja me olemme siinä asemassa. Mutta kokoomus on tässä salissa tänään tehnyt ehdotuksen siitä, että valtiovalta seuraavan tupon yhteydessä, jos ja kun sellainen syntyy, tulisi nimenomaisesti vastaan eräällä tavalla kuntalisällä, niin että niihin kuntiin, joissa määräaikaisuuksia on vähemmän, kohdistettaisiin korotettua valtionosuutta. Minusta on äärimmäisen asiallista se, että ed. Hautala ja ed. Backman sanovat, että tässä on järkeä. Minä uskon, että tätä keskustelua seuraavat naiset, jotka kokevat epävarmuutta työelämästä, (Puhemies koputtaa) lyhyistä työsuhteista, hakevat jotain tämän tyyppistä. Haetaan ratkaisuja ja vähän konsensusta.

Tero   Rönni /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että tulossa on todella helppo tulopoliittinen kierros ensi vuoden puolella. Jos vielä yritysjohtajat tämän kuuntelevat, niin tämähän on läpihuutojuttu koko homma.

Ed. Häkämies kyseli palkkaeroista ja väitti, että ne ovat kasvaneet. Voi kysyä, mistähän syystä. Väittäisin, etteivät ainakaan hallituksen toimesta ole nousseet minkäänlaisiksi eivätkä erot suurentuneet. Mutta jos katsellaan yksityisten yritysten johtajien palkankorotuksia, jotka ovat olleet satoja prosentteja vuodessa aina vuodesta toiseen ja samaan aikaan tuotanto on siirretty vuokratyöhön ja määräaikaisiin hommiin, niin siitä se johtuu. Kysyisinkin kokoomukselta, oletteko valmiita, että kielletään koko vuokratyö lailla. Siinä me voimme toimia. Meidän ryhmästämme varmaan kannatus löytyisi, että lopetetaan vuokratyö kokonaisuudessaan, tehdään siitä määräaikaista. Samaten siivoojien ja kaupan alan nollaviikkosopimukset kielletään. Ihmisten täytyy saada semmoinen palkka, että he tulevat sillä toimeen, (Puhemies koputtaa) ja tämä säädetään lailla. Minä luulen, että meidän ryhmämme kannattaa lämpimästi tätä asiaa näin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Haatainen ei ole vielä kertonut meille, minkälaiset ohjeet hän on antanut seuraavaa tupokierrosta varten, jotta ne tavoitteet, jotka hän ohjelmallisesti toi tuossa esiin, toteutuvat. Minä autan teitä, arvoisa ministeri. Tätä tupokierrosta varten Kunnallisen työmarkkinalaitoksen valtuuskunnassa ovelalla tavalla ujutimme jälkeenjääneisyyden korjaamisohjelman, joka koskee muun muassa sairaanhoitoalan palkkauksia koko tälle aika pitkälle tupokaudelle.

Nyt, arvoisa ministeri, kertokaa, mitenkä saman tyylisesti esimerkiksi asiat aiotaan hoitaa seuraavalla kerralla myöskin valtioon liittyen ja upj huomioon ottaen, ja kokoomus kertoo tietysti sen, millä tavalla kokoomus on tässä savotassa mukana.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin haluaisin painottaa vielä sitä, että puheet täällä ja teot ovien ulkopuolella ovat kaksi eri asiaa. Kotka on tuollainen 56 000 asukkaan kylä. Sairaanhoitopiiri on 200 000 asukkaan alueen kylä. Jos siellä tehdään toisenlaisia ratkaisuja kuin puheet täällä, niin tilanne on ristiriitainen myös niiden ihmisten näkökulmasta, jotka katsovat toivon mukaan tätäkin keskustelua tai ovat katsoneet.

Se on hyvä asia toki, ed. Paatero, että ne kymmenen virkaa ovat avoinna. Mutta niin kuin te tiedätte, ne liittyvät nyt tähän Ensineuvo 24:n puhelimeen vastaamiseen, jolloinka tämä tulee kaupungin toimeksi, jos vielä viittaan tähän yksityiskohtaan, jonka ed. Paatero mainitsi.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme ministeri Haataisen kanssa tehneet jo 80-luvulta lähtien tätä tasa-arvotyötä, mutta työ on vielä kesken.

Tupopöydässä, kun katsotaan sitä joukkoa, siellä on herrarivistö. Missä ne naiset ovat tupopöydästä? Teimme kerran ehdotuksen, että siellä pitäisi olla nainen ja mies silloin, kun näistä neuvotellaan, jokaiselta osapuolelta. Ei se ole vielä toteutunut.

Mutta kiinnittäisin huomiota opettajiin ja tämän hetken tilanteeseen. Kyllä täytyy sanoa, että opettajilla on entistä rankempi työpäivä ja heidän palkkansa ei ole kyllä sitä luokkaa, mitä sen tänä päivänä pitäisi olla. Mutta missä ne miehet ovat ja miesopettajat? Myöskin kouluun täytyisi saada ne mallit, jotka asenteellisesti näyttäisivät myös, että olemme tasa-arvoisia. Tähän täytyisi kiinnittää erityistä huomiota.

Koulutuspoliittisen selonteon yhteydessä me myöskin mietimme maahanmuuttajia ja heidän asemaansa tulevaisuudessa. Nyt kysyisinkin työministeri Filatovilta, (Puhemies koputtaa) miten te pyritte saamaan ne ammatti-ihmiset, jotka ovat tänne muuttaneet, työelämään ja myöskin sellaisiin paikkoihin, että he hyödyttäisivät niin itseään palkallisesti kuin myöskin työelämäämme.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä tasa-arvoministeri Haatainen toi kyllä hyvin esille, että hallituksen ohjelmassa tasa-arvo on nostettu keskeiseen rooliin talouspolitiikan rinnalle, ja se on todella tärkeä asia. Sen vuoksi tässä nyt peräänkuulutetaan juuri sitä, että sen ohjelman tavoitteet toteutuisivat ja päästään eteenpäin.

Täällä on puhuttu myös näistä maahanmuuttajista, kuten edellä ed. Drombergkin nosti esille, miten heidät saadaan työelämään. Kysymykseni: Kun nyt on kyse tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta — minusta voitaisiin, vaikka se ei suoraan ole tässä välikysymyksessä, ajatella kuitenkin tasa-arvokysymyksenä — miten ovat meidän vammaisemme, jos vammaiset otetaan yhdeksi ryhmäksi, heidän työelämään pääsemisensä, koulutukseen pääsemisensä? Minusta täällä on varmasti montakin tällaista kysymystä, kun me tavoittelemme tasa-arvo-ohjelman toteutumista, työelämässä tasa-arvon toteutumista, miten siellä paitsi naiset ja miehet myös vammaiset ovat tasaveroisessa asemassa. Minkälaisen (Puhemies koputtaa) tukimuodon perusteella saadaan heidät tasa-arvoiseen asemaan?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ollut mielenkiintoista kuunnella täällä, kun kokoomuksessa kannetaan vahvaa huolta sosiaali- ja terveydenhuollon ja opetushenkilöstön hyvinvoinnista ja tasa-arvosta. Samanaikaisesti tiedämme, että Tehyä johtaa kokoomukselainen ja kuntatyönantajakin taitaa olla myös kokoomukselainen.

Myös iloisesti kuuntelin sitä, kun ed. Häkämies kannusti pohtimaan tupossa myös niin sanottua kuntalisää ja kantaa huolta siltä osin myös, että kuntien osuutta myös näissä neuvotteluissa pitäisi vahvistaa, ja sitä kautta kuulosti ihan hyvältä. Nyt haluaisin kuitenkin muistuttaa, että arkityö on se todellisuus, joka kuitenkin näyttää sen, mitä tapahtuu.

Esimerkiksi Helsingissä sain tietoa siitä, että sosialidemokraatit yrittivät budjettineuvotteluissa saada ylimääräistä 20 miljoonan euron palkkarahoitusta henkilöstön saatavuuden (Puhemies koputtaa) vahvistamiseksi ja kuitenkin kokoomus monilla kielteisillä kannoillaan esti tämän. Tosiasia oli se, että sosialidemokraatit ja vihreät olivat sitä viemässä eteenpäin. (Puhemies: Aika!) Siinä mielessä kokoomuksen teot eivät aina vastaa puheita.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Samlingspartiet säger här idag att man borde beakta och belöna de kommuner som vill minska löneskillnaderna. Här sade vi att det skulle vara väldigt bra om gärningarna utanför den här salen stämde överens med det som man säger idag. Men så vitt jag vet har Kommunförbundet idag enhälligt beslutat föreslå att man inte skall ha någon normstyrning, att man inte skall ha öronmärkningar av pengar. Jag tycker det här inte riktigt stämmer, eftersom vi vet att samlingspartiet är starkt representerat i Kommunförbundets styrelse. Har ni i Kommunförbundets styrelse gjort någonting åt den här saken med tanke på målsättningarna för den kommande regeringsperioden ?

Värderade talman! Ytterligare hoppas jag att vi skulle kunna göra någonting åt det svinn av arbete som de eviga projekten leder till inom universitetsväsendet som här tidigare talades om. (Puhemies koputtaa) Man kunde utföra en utvärdering av (Puhemies koputtaa) hur mycket tid och hur mycken mänsklig energi (Puhemies koputtaa) som går förlorade genom det.

Arvoisa puhemies! Arvoisat ministerit! Kysyn kokoomuslaisilta, ovatko he ottaneet tänään Kuntaliiton hallituksessa esiin tämän saman asian, josta he puhuvat täällä, kun olemme kuulleet, että Kuntaliitto on esittänyt tavoitteitaan kunnallistalouden ja hallinnon osalta seuraavalle hallituskaudelle. Minun korviini on tullut, ja todella korviin on tullut, että ei haluta mitään korvamerkintöjä, vähemmän normiohjausta eikä uusia subjektiivisia oikeuksia tai ehkä päinvastoin, vanhoja subjektiivinen oikeuksia pois. Ovatko teot muualla samat kuin puheet täällä?

Lopuksi haluaisin puhua rakkaan yliopis- tomme puolesta. Vähemmän projektirahoitusta, enemmän vakinaista rahoitusta, jotta ei mene niin paljon aikaa hukkaan siinä hakemisessa. Tehkäämme arvio, miten paljon työtunteja siinä menee hukkaan ja miten paljon tulee lisää vain pätkätöitä.

Arto Seppälä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Missään tapauksessa en halua olla ylimielinen eikä SDP-ryhmä, ei millään tavalla. (Ed. Vielma: Korkea aika korjata tyyliä!) Mutta ihmettelen kyllä sitä, että kun tämä hallitus kuitenkin ja meidän ministerimme ovat tehneet paljon tämän asian eteen, niin arvostellaan näinkin voimakkaasti meitä kaikkia. Tämä teidän välikysymyksenne kohdistuu meihinkin. Koska tässä ovat myöskin työmarkkinajärjestöt mukana ja valtio on ollut tässä koko ajan myöskin sopimassa näitä asioita ja viemässä näitä asioita eteenpäin, tuntuu vähän erikoiselta kyllä ja hyvinkin erikoiselta.

Me haluamme myöskin puhua lähihoitajista ja siivoojista jne., pienipalkkaisista henkilöistä ja naisvaltaisista aloista. Itse olen ollut 17 vuotta naisvaltaisella alalla töissä ja varmasti puolustin niitä naisia, jotka olivat siellä töissä. Siitä voi ottaa selvää vaikka Mikkelin suunnalta. Mikkelissä kaupunki palkkaa nyt ensi vuonna yli 20 henkilöä, uusia auttavia käsiä vanhainkotiin, palvelutaloihin, koska niitä tarvitaan, ja myöskin määräaikaisia vakinaistetaan. Tällainen linja on meillä Mikkelissä. Kun Kotkasta puhuttiin täällä, niin Mikkelissä on tällainen linja.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppälä, kyllä se varmasti pahalta tuntuu, kun tosiasiat nostetaan esille. Tällä vaalikaudella palkkakuilu naisten ja miesten välillä on syventynyt ja pätkätyöt ovat lisääntyneet. Tämä asia pitää nostaa esille, ja täällä on tehty esityksiä näiden asioiden eteenpäinviemiseksi. Paljon on tehty.

Mutta lähtökohta, jonka kokoomus totesi, on se, että joka puolella pitää katsoa, onko tehty riittävästi. Kun tulokset ovat nämä, niin täytyy myöntää, että ei ole tehty riittävästi. Alussa näytti siltä, että demarit ovat keskeisin jarru naisten työmarkkina-aseman parantamiselle, kun te ette myöntäneet, että paremmin pitäisi tehdä. Hyvä, että olette tulleet vastaan.

Ylimielisyys, mistä se tulee? Ed. Backman täällä totesi ja syytti opettajia ja sairaanhoitajia, kun eivät ole riittävästi tehneet. Toukokuussa 2006, kun oppositio kysyi palkkaeroista, niin ministeri Heinäluoma sanoi, että ei se ole valtiovallan asia. Hän kysyi, eivätkö sairaanhoitajat ja muut voisi keskenään pitää palaveria. Tämä jos joku on ylimielistä. Olen erittäin iloinen, että täällä on todettu myöskin demareiden suulla, että valtiovalta voi olla työmarkkinapöydissä (Puhemies: Minuutti!) aktiivinen tasa-arvon eteenpäinviejä. Se oli jo edistysaskel, ja kokoomus on siitä erittäin tyytyväinen.

Mari  Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyysin alun perin puheenvuoroa vastatakseni ed. Lindénille, mutta kun kävi ilmi, että hän ei varsinaisesti kommentoinutkaan mitään sellaista, jota olin puheessa esittänyt, niin jätän kommentoimatta.

Mutta kun ed. Anneli Kiljunen otti täällä esiin Helsingin kaupungin tilanteen, niin siihen listaan, ketkä näitä palkankorotuksia olivat kannattamassa, sosialidemokraattien ja vihreiden lisäksi voi todellakin lisätä keskustan. Kokoomus oli se, joka ei niistä ohjelmista ole missään vaiheessa innostunut, ja tässä se saldo ei ole erityisen hyvä.

Mutta se, että näissä palkkaeroissa ei ole tapahtunut aivan sellaista kehitystä, kuin olisi toivottu, ja niitä ei ole saatu kurottua umpeen, on tietenkin valitettavaa. Meidän pitää ilman muuta olla rehellisiä ja kysyä itseltämme sitä, olemmeko me hallituksessa tehneet riittävästi. Mutta se ei ole oikein, että täällä väitetään, että hallitus ei ole tehnyt mitään ja hallitus on ollut huono. Tämä hallitus on tehnyt erittäin paljon toimenpiteitä tasa-arvon eteen, paljon enemmän kuin aikaisemmat, ja se johtuu siitä, että jo alun pitäen (Puhemies: Minuutti!) nämä tasa-arvokirjaukset kirjattiin hallitusohjelmaan tavalla, jota ei ollut aikaisemmin tehty.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Täällä on usein tullut esiin se, mikä voi olla valtiovallan rooli silloin, kun tehdään keskitettyjä tulopoliittisia sopimuksia. Valtiovalta voi olla monin elementein mukana rakentamassa tasa-arvoa sitä kautta, mutta suomalaisessa järjestelmässä valtiovalta ei ole puuttunut palkkapolitiikkaan. Sen takia esimerkiksi, kun verotuksesta ja sen vaikutuksesta hoiva-alojen ja julkisen sektorin palkkoihin on puhuttu, on tärkeää se, että olemme tehneet veronkevennyksiä nimenomaan tulopoliittisten kokonaisratkaisujen yhteydessä, (Ed. Kuoppa: Varallisuusveron poisto!) koska silloin on ollut ennakoitavissa, minkälaisia palkkasummia tulee, ja myös tiedetty, miten se vaikuttaa julkisella sektorilla. Jos me olisimme tehneet veronkevennyksiä irti tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta, olisimme herkästi ajautuneet tilanteeseen, jossa veroja olisi ensin kevennetty, sitten palkkoja olisikin korotettu kaikilla, niin mies- kuin naisvaltaisillakin aloilla, enemmän kuin on ennakoitu, ja sen jälkeen julkisella sektorilla olisi oltu tekemisissä sen kysymyksen kanssa, mistä löytyvät ne rahat, joilla maksetaan naisvaltaisille aloille palkkasopimukset. Sen vuoksi esimerkiksi tasa-arvoerät ovat olleet tupopöydissä, että ne ovat tulleet sinne poliittisen paineen kautta niin ammattiyhdistysliikkeen sisältä kuin poliittisen järjestelmänkin sisältä. Jatkossakin on tärkeää pitää huoli siitä, että julkisella sektorilla on palkanmaksukykyä. Silloin joudumme jatkossakin tasapainottamaan veronkevennyksiä ja sitä palkkakehitystä, jota suomalaisessa yhteiskunnassa on.

Mutta jotta päästään näihin ydinkysymyksiin kiinni, niin silloin on kyse jokaisen työyhteisön sisällä tapahtuvasta työn johtamisesta, työn järjestelystä, sen organisoinnista ja monesta muusta välineestä, jolla paremmin nykyaikana pystytään puuttumaan niin määräaikaisiin työsuhteisiin, vuokratyösuhteisiin kuin ylipäätään siihen epätyypillisten työsuhteiden kirjoon, joka meillä on. Jos me pelkästään säätelemme asioita laeilla, niin me luomme järjestelmän, jossa aina siirrytään huonompaan mekanismiin. Siellä, missä vuokratyökin on tiukasti säädelty, niin siellä itse asiassa on paljon yksittäisiä ammatinharjoittajia, joilla ei ole minkäänlaista turvaa, ja sen vuoksi on etsittävä tasapainoa tähän kokonaisuuteen.

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen aikana on todellakin hyvin vahvasti tehty kolmikantaisesti yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen kanssa ja muun muassa merkittävällä tavalla pystytty tämän neuvottelumekanismin kautta vahvistamaan pätkätyöalueella työskentelevien naisten asemaa. Muun muassa tämä työnantajakustannusten tasaus, siis perhevapaista aiheutuvien työnantajakustannusten tasaamisjärjestelmä, ja näitten päivärahojen tasojen nostaminen ja etuisuuksien vahvistaminen erityisesti näillä aloilla, joilla tehdään paljon tätä pätkätyötä — ja silloin puhutaan kaupan ja hotelli- ja ravintola-alan työntekijöistä — tämä koko kokonaisuus, jossa etuisuustasot nousevat, jossa työnantajakustannuksia tasataan ja jonka yhteyteen nyt tuodaan vielä laaja tiedotuskampanja yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa, on tehty yhteistyössä valtiovallan, työnantajien ja työntekijäin — palkansaajajärjestöjen — kanssa ja siitä on saavutettu yksimielisyys. Minusta tämä on iso, merkittävä asia, jota ei pidä vähätellä. Sen jäljet tulevat näkymään. Nyt tämän tiedotuskampanjan avulla me pystymme menemään myös miesvaltaisille työpaikoille markkinoimaan sitä, että isyys on ihan varteenotettava vaihtoehto ja lapsen kanssa kotiin hoitovapaalle jääminen.

Ed. Soini ei ole täällä enää salissa, mutta hän väitti, että syntyvyys olisi laskenut, että naisten työssäkäynti heikentäisi sitä. Se on päinvastoin. Syntyvyys on noussut tänä vuonna. Niissä maissa, joissa nämä hoitovapaat ovat hyvät, lasten päivähoitopalvelut toimivat ja naisten työmarkkina-asema on vahva, myös syntyvyys on korkea. Niissä maissa, joissa palvelut puuttuvat ja äitiyslomat ovat lyhyet, myös syntyvyys on lähes nollassa. Näin on Euroopan unionissa. Siitä syystä tämäkin puoli pitää tässä naisten työmarkkina-asemakeskustelussa huomioida.

Mutta hallitus on tehnyt niin paljon, kun se on neljän vuoden aikana tällä mekanismilla kolmikantaisesti voinut asioita viedä eteenpäin. Kertaan vielä. Tasa-arvolaki on uudistettu, tasa-arvo-ohjelma on tehty hallituksen omin voimin ja samapalkkaisuusohjelma ensimmäistä kertaa saatu kolmikantaisesti päätetyksi, ja se vuosi sitten hyväksyttiin. Nyt sitä on lähdetty viemään eteenpäin. Tulokset, sen hedelmät, tulevat näkymään myöhemmin, mutta tähän tämä ei vielä jää. Kyllä työtä piisaa vielä eteenkinpäin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Filatov nyt poistui puhelimeen, mutta olisin hänelle kommentoinut heti suoraltaan, että hänellä ei nyt oikein näytä olevan hallinnassa se, millä tavalla tämä yhteys Valtion työmarkkinalaitoksen ja valtiovarainministeriön sillä puolella ja toisaalta Kunnallisen työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan välillä toimii. Se toimii niin ajantasaisesti. Minä olin 12 vuotta siellä valtuuskunnan jäsenenä. Tiedän sen äärimmäisen hyvin, että kaikessa mahdollisessa on jopa minuuttitasoinen yhteys, jossa neuvotellaan, sovitaan, katsotaan, että yhteisesti pidetään huoli siitä, että rahoituskin on kunnossa. Siksi on oikeutettua vaatia ministeri Haataiselta noitten puheitten jälkeen, jotka olemme kuulleet, millä politiikalla käytännön tasolla tupossa jatketaan.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomus täällä vaati tupopöytään naisia. Hyvä ajatus, ja varmasti tuemme sitä, että saadaan ammattiyhdistysliikkeen johtoon yhä enenevässä määrin naisia, mutta kokoomus voisi pesänselvittelynsä aloittaa ihan omasta kotoperäisestä päätöksentekojärjestelmästään. Puolueen johdossa on naisia kohtuullisen vähän. Jos mukaan lukee puoluehallituksen ja puoluevaltuuston puheenjohtajiston, niin siellä on seitsemän naista ja 17 miestä, että tällainen suhdeluku on siellä. Toivotaan vaan, että teillä tämä ylin johto sitten päättää asioista. Siellähän on vähän runsaammin naisia.

Haluaisin vielä, arvoisa puhemies, tässä tuoda esille sen, että tässä keskustelussa ei ole syytä nyt lähteä jakamaan korkeasti koulutettuja naisia ja sitten muita matalalla palkalla työtä tekeviä naisia eri kategorioihin ja eri kasteihin. Olen vähän kuulevinani rivien välistä sitä, että kokoomus haluaisi ajaa nimenomaan vain näitten korkeammin koulutettujen naisten asiaa. Toivon, että asia ei ole näin, sillä ne lastenhoitajat (Puhemies koputtaa) ja pienellä palkalla työtä tekevät siivoojatkin tarvitsevat sen palkankorotuksen.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä matalapalkkaerätkään eivät ole aivan ongelmattomia. Kymmenen vuotta sitten tupossa sellainen oli. Matalapalkka-aloille annettiin 0,5 prosenttia järjestelyerää. Arvatkaa, kuka sai toimitusjohtaja Virtasen johtamassa yrityksessä suurimman korotuksen? Toimitusjohtaja Virtanen, koska korotus oli prosenttiperusteinen. (Ed. Rönni: Olisi voinut kieltäytyä!) — Minä kieltäydyinkin siitä.

Kysymys on tietysti siitä, että niin kauan kuin tehdään prosenttiperusteisia palkankorotuksia ja myöskin prosenttiperusteisia veronalennuksia, niin palkkaerot eivät pienene. Päinvastoin ne kasvavat. Onko hallitus valmis edistämään sitä, että tehtäisiin euromääräisiä tai senttimääräisiä korotuksia? Onko kokoomus siihen valmis? Ovatko sosialidemokraattiset miehet valmiita siihen? (Ed. Esa Lahtela: Ollaan valmiita!) Tällaisista rakenteista on kysymys, kun puhutaan oikeasti siitä, mitä pitäisi tehdä, (Puhemies: Minuutti!) ja ratkaisevia kohtia tulee ihan lähitulevaisuudessa. Tässä tulevat nyt sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien palkankorotukset. Siinä testataan, kuka haluaa todella tehdä jotain.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus ei kuitenkaan ole tehnyt riittävästi tasa-arvon eteen, koska meillä on 120 000 yksinhuoltajaperhettä, joissa asuu 184 000 lasta. Laman jälkeen yksinhuoltajaäidit eivät ole työllistyneet yhtä hyvin kuin muut. Lähes neljännes yksinhuoltajaäideistä luokitellaan köyhiksi, ja 42 prosenttia heistä kuuluu alimpaan tuloviidennekseen.

Miten hallitus aikoo puuttua näiden perheiden ongelmiin, joissa köyhyys periytyy sukupolvelta toiselle? Vastaukseksi tässä ei riitä se, että yksinhuoltajakorotukseen on lisätty muutama euro, vaan oikeat keinot, joilla työllistämiskynnystä voitaisiin madaltaa, koska yksinhuoltajaäidit eivät työllisty samoin kuin muut. Miten hallitus tässä valossa voi puhua pitkäjännitteisestä tasa-arvopolitiikasta?

Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tasa-arvokysymykset hajoavat todellakin hyvin laajalle, ja jos kunnista puhutaan, niin palkkatasa-arvo ei edisty, jos kilpailutamme yli-innokkaasti esimerkiksi päivähoito- ja sosiaali- ja terveyspuolen palveluita. Espoossa kokoomus on ollut hyvin innokas tässä asiassa, ja lasten päivähoitoa on kilpailutettu Espoossa niin, että hinta painaa enemmän kuin laatu, ja mistä se hinta otetaan? Se otetaan työntekijöiden selkänahasta, heidän palkoistaan, työehdoistaan, eli sillä yritetään sitten ratsastaa ja saada kuntaan etua, ja tähän olisi saatava jotain tolkkua, koska tämä heikentää niiden päivähoidon parissa työskentelevien naisten asemaa ihan selkeästi.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuo edellä mainittu kilpailutus on todella mielenkiintoinen kysymys, koska näen, että se ei ole kyllä yhden puolueen asia. Olen myös kaupungissa ja tilanteissa ollut, joissa on kilpailutusta. Se on varmasti kyllä paljon syvempi ja laajempi kysymys kuin yhteen puolueeseen liittyvä. Se liittyy koko tähän kunta- ja palvelurakenteeseen ja kehitykseen, jota meillä Suomessa yhteiskunnassa kehitellään ja ollaan viemässä eteenpäin.

Mutta minun kysymykseni. Täällä aikaisemmin itse kysyin ja ed. Drombergkin kysyi näistä maahanmuuttajista. Nyt ei kummaltakaan ministeriltä tullut niihin kysymyksiin vielä vastausta juuri tästä tasa-arvonäkökulmasta, miten tuetaan ja miten kehitetään sitä, että maahanmuuttajien kohdalla päästään tasa-arvoisuuteen. Erityisesti, kun tässä on nyt kysymys naisten asemasta, niin tiedän, että maahanmuuttajanaiset, äidit, ovat ne, jotka jäävät usein vielä enemmän työelämän ulkopuolelle kuin miehet.

Erityisesti minun kysymykseni oli myös näistä vammaisista, miten tasa-arvoa päästään heidän kohdallaan toteuttamaan.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin varmaan vasemmistoliiton valtuustoryhmä voidaan lisätä siihen joukkoon, joka vaati pienipalkkaiselle hoivahenkilökunnalle Helsingissä lisää liksaa.

Mutta, arvoisa puhemies, se kokoomuksen ehdotus siitä, että palkittaisiin ylimääräisillä valtionosuuksilla niitä kuntia, joissa on keskimääräistä vähemmän perusteettomia määräaikaisia työsuhteita, on minusta kannatettava. Sen voisi oikeastaan ulottaa myöskin valtionhallinnon eri sektoreille, antaa enemmän toimintamäärärahoja niille sektoreille, niihin ministeriöihin, joissa perusteettomia määräaikaisia työsuhteita on vähän. Mutta minua vähän pelottaa, että se kääntyy vain kepiksi, koska kokoomuksen veropolitiikka vie todennäköisesti mahdollisuudet niiden valtionosuuksien kasvattamiseen ja toimintamäärärahojen lisäämiseen, (Ed. Sarkomaa: Eikö vasemmistoliitto esittänyt keppiä jossain vaiheessa?) mutta parempi sekin on kuin ei mitään näiden perusteettomien määräaikaisten, itse asiassa laittomien työsuhteiden vähentämiseksi.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tähän ministeriöiden toimintamäärärahaan ja määräaikaisuuksiin, niin pelkäänpä vain, että se johtaisi täysin päinvastaiseen kehitykseen, koska yksi syy, miksi tietyissä ministeriöissä ei ole vakinaistettu tehtäviä, liittyy siihen, että tavallaan sitä rahaa, jota voi käyttää palkkaukseen, on liian vähän. (Ed. Uotila: Miksi sitä on liian vähän?) Sen vuoksi katsotaan, mihin se riittää kokonaisuudessaan.

Kun tässä tulee niin monia kysymyksiä, niin kaikkiin ei ehdi vastaamaan.

Esimerkkinä vammaisten työelämään kannustamisesta — tai kun on pyritty auttamaan vammaisia työelämään, kannustaa ei tarvitse, koska he sinne pyrkivät ja haluavat — on palkkatukijärjestelmässä tehty uudistus, joka mahdollistaa sen, että vammainen ihminen voi saada vaikka pysyvän palkkatuen. Siitä tällainen jähy-sääntö on poistettu, ja se liittyy aina siihen, että jos tuo tuki auttaa hänen työllistymistänsä, silloin sillä voidaan kompensoida myös niitä ongelmia, joita vamma ehkä joissakin työtehtävissä aiheuttaa. Mutta sielläkin tullaan asennepuoleen.

Maahanmuuttajien kohdalla on tehty paljon määrätietoista työtä, joka onkin johtanut siihen, että jos ajattelemme vaikkapa 90-luvun loppua, niin silloin meillä maahanmuuttajien työttömyysaste oli 45, ja nyt uusimmat luvut osoittavat, että se on 24. Se on vieläkin liian korkea, mutta siellä koulutuksella, työharjoittelulla, työelämän yhteistyöllä, yhteistyöllä työnantajien kanssa ja erilaisilla projekteilla on onnistuttu murtamaan niitä ennakkoluuloja, joita maahanmuuttajiin usein työmarkkinoilla kohdistuu.

Sen lisäksi kysyttiin, mitä on tehty naisyrittäjyyden edistämiseksi. Yrittäjyysasiat kuuluvat kauppa- ja teollisuusministeriölle, mutta esimerkiksi työministeriössä Puotiska, joka pyrkii siihen, että naisyrittäjät voisivat saada pysyviä sijaisia tällaisesta sijaisrenkaasta, on yksi esimerkeistä, joilla on pyritty helpottamaan nimenomaan naisyrittäjien asemaa työmarkkinoilla.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on tehty monen näköisiä vertailuja palkkojen osalta miesten ja naisten välillä, muun muassa ed. Rönni teki. Minä muistuttaisin tapahtumista viime vuodelta: Kun oli paperialan työtaistelu Suomessa, oli lakossa ja työsulun piirissä (Ed. Uotila: Ei ollut lakko, vaan työsulku!) — minä juuri, anteeksi ed. Uotila, sanoin työsulun ja lakon piirissä — paperialan henkilöitä, joilla oli noin kolminkertainen palkka sairaanhoitajiin nähden. He ovat palkkansa ansainneet paperipuolella ja keskimäärin miehiä, mutta niin ovat myöskin sairaanhoitajat yli 90-prosenttisesti naisia, alipalkattuja naisia.

Minä toistan kysymykseni, ministeri Filatov, johon ette ole vastannut: Mitä olette tehnyt, mitä aiotte tehdä, että ne yli 4 000 suomalaista sairaanhoitajaa, ainakin suuri osa heistä, jotka ovat työolosuhteitten ja huonon palkan vuoksi muualla, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Englannissa, Irlannissa, (Puhemies: Minuutti!) Sveitsissä, Saksassa, palaisivat Suomeen? Mitä olette tehnyt, mitä aiotte tehdä?

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa puhemies! Ihan tähän yleiseen keskusteluun vielä haluaisin korostaa sitä, että tämän hallituksen aikana on viety eteenpäin myös tällaista valtavirtaistamisen ajatusta koko hallituksen tasolla, eli meillä ei enää katsella tasa-arvoa niin, että se olisi pelkästään jonkun yksittäisen ministerin tai ministeriön asia, vaan kaikki ministerit omalla sektorillaan vastaavat myös tasa-arvopolitiikasta. Tätä valtavirtaistamista on viety järjestelmällisesti eteenpäin, ja nyt olen myös asettamassa pysyvään virkaan henkilön tekemään tätä työtä.

Uusi palkkausjärjestelmä on otettu käyttöön, ed. Thors ja jotkut muutkin kyselivät siitä. Vielä siitä ei ole kattavaa yhteenvetoa olemassa, mutta ministeriöstä saadun tähänastisen tiedon mukaan naiset ovat pärjänneet varsin hyvin suoriutumisen arvioinneissa. Uusi palkkausjärjestelmä upj:hän, kuuluu ministeri Wideroosin alueeseen..

Yrittäjyydestä kyseltiin joissakin puheenvuoroissa. Naisyrittäjät ovat omana kohtanaan yrittäjäpoliittisessa ohjelmassa, ja siellä tätä kokonaisuutta on hyvin määrätietoisesti myös viety eteenpäin. Sen mukaan, mitä olen naisyrittäjien kanssa keskustellut, kyllä heiltä ihan myönteistä palautetta tulee siitä, miten hallitus on myös naisnäkökulman tässä ohjelmassa huomioinut.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Näiden ulkomaille siirtyneiden hoiva-alan ammattilaisten eteen olen käynyt Tehynkin kanssa keskustelemassa tästä asiasta, mutta muun muassa ulkosuomalaisohjelmaa valmisteltaessa on puututtu siihen, millaisin välinein voitaisiin houkutella ihmisiä takaisin. Mutta itse asiassa kyse on enemmänkin työyhteisöjen kehittämisestä. Palkkaus on yksi elementti, määräaikaisuus on yksi elementti, mutta tullaan myös niihin asioihin, jotka liittyvät johtamiseen, työaikajärjestelyihin, jaksamiseen ja moneen muuhun. Olen muun muassa työelämän kehittämisohjelmasta nimenomaan korvamerkinnyt rahaa tänne hoivasektorille, jotta siellä tehtäisiin parempaa työyhteisöä, jotta ihmisten olisi helpompi tulla sinne, koska julkinen sektori tuskin koskaan pystyy kilpailemaan palkoilla, mutta sen sijaan me voimme pyrkiä siihen, että työyhteisöt olisivat parempia, ne olisivat huomattavasti paremmin johdettuja kuin ne tällä hetkellä ovat, koska johtamiskysymykset ovat yksi meidän työyhteisöjemme pahoinvoinnin suurimmista syistä. Näillä välineillä olen pyrkinyt edistämään sitä, että naisvaltaisilla työpaikoilla olisi paremmat oltavat.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on Helsingin ja Espoon tilanteeseen viitattu. Aika usein, kun eduskunnassa nostetaan esiin yksittäisen kunnan asioita, ei tarkkaan tunneta tilannetta. Kokoomus on johtava puolue Helsingissä, ja vahvasti on tehty töitä sen eteen, että me olisimme esimerkillinen työnantaja. Vakinaistettu on työsuhteita: Vuonna 2000 oli 26 prosenttia pätkätöitä, nyt on 16 prosenttia. Kovasti on tehty töitä sen eteen, että työolosuhteet olisivat hyvät. Olemme laittaneet lisää virkoja niin, että meillä on enemmän työntekijöitä esimerkiksi terveydenhuollossa.

Nämä keskustelut palkkauskysymyksistä ovat sellaisia, että me olemme vastustaneet sitä, että yhden ryhmän palkkoja nostettaisiin. Esimerkiksi demarit esittivät vain sairaanhoitajille korotusta. Me olimme sitä mieltä, että pitää työntekijöitä Helsingissä kohdella samanvertaisesti. Valtuutettu Anttila teki esityksen, että vain sairaanhoitajille tulisi korotus, (Ed. Arto Seppälä: Kaupunginjohtajille!) ja me olemme vahvasti tehneet vastuullista politiikkaa, että meidän työntekijöitämme, kaupungin työntekijöitä, kohdellaan tasavertaisesti. Sikäli täällä pidetyt puheet eivät pidä paikkaansa.

Arvoisa rouva puhemies! Kun täällä demareiden ryhmäpuheenvuoron pitäjä sanoi, että hän ei ymmärrä kokoomuksen kantaa vanhemmuuden kustannusten tasaamisesta, niin haluan ihan lopuksi vielä todeta, että siksi yhteisvastuullisesti pitäisi kantaa vanhemmuuden kustannukset, koska niin kauan kuin työnantajalle tulee äidistä enemmän kustannuksia, naisten syrjintä työmarkkinoilla jatkuu. Toivon, että otatte tämänkin esityksen (Puhemies koputtaa) itsellenne, kun olette muut kokoomuksen esitykset nyt ottaneet omalle listallenne. (Puhemies: Minuutti!) Eli tämä välikysymys oli onnistunut, ed. Seppälä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ihmettelen yhtä asiaa tuossa, kun kokoomus esittää, jotta niitä kuntia palkittaisiin, joissa ei tämmöisiä perusteettomia jatkamisia ole taikka tämmöisissä työsuhteissa ole olemassa pätkätöitä. Eihän perusteettomia voi olla, nimittäin siitähän pitää rangaista, se on sanktioitu, se asia. Eihän semmoisia pidä lähteä palkitsemaan, koska se menee sitä kautta, ei mistään valtionapujen palkitsemissysteemin kautta, jos ymmärsin oikein.

Tässä keskustelussa on unohtunut, niin kuin vastauspuheenvuorossani totesin, monet monet alat, jotka ovat matalapalkka-aloja, ja suuri osa niistä on naisvaltaisia. Kysehän on siitä, jotta kyllä yhä edelleen näen sen sillä tavalla, että koska valtiovalta on siellä kolmikantapöydässä yhdessä kulmassa, niin sen tehtävänä on määrättyjä asioita, niin kuin täällä on todettu, se voi puuttua veropolitiikkaan, se voi sosiaalipolitiikkaan puuttua, joitakin elementtejä antaa siihen.

Tietysti yksi asia on julkisen puolen rahoitus. Se on toinen kysymys, mutta se on vain osa tästä kokonaisuudesta, kun puhutaan naisten eurosta, jossa on tämmöinen lovi, tässä euron kolikossa. Se tarkoittaa sitä, että kyllä meidän pitäisi saada sinne kolmikannan kulmaan, jossa palkansaajat ovat olemassa, sinne neuvottelupöytäänhän pitää saada vahvuutta, osaamista, tahtoa. Itse kun olen pitkään pääluottamusmiehenä ollut, niin tiedän, että on melkein turha neuvotella, jos jengi ei ole takana, jos niin ei ole, ei tapahdu vaan mitään.

Aika hankala on nimittäin valtiovallan toimin sanoa, jotta kaupan alalla pitää muuten maksaa enemmän palkkaa, vaan kyllä sen pitää olla siellä kaupan alan toimijoiden sisällä. Siellä pitää PAM:in neuvottelijoiden olla niin tiukkana, pitää olla järjestäytynyt ja porukan sataprosenttisesti takana, että siellä vaan ryhti pitää. Kun sanotaan, jotta "myö tarttetaan nyt vähän lisää liksaa tässä", niin sen takana seistään sitten, tarvittaessa mennään lakkoon. Tämä on unohtunut koko tässä systeemissä. Sen takia tämä kokoomuksen ekana kirjoittama välikysymys on minusta aiheellinen. Tässä voidaan keskustella nyt semmoisista aiheista, jotka ovat syvimpiä ja perimmäisiä.

Kysehän on siitä, että tässä on pitkästä prosessista kyse. Kun tämä homma ei hetkessä hoidu, niin silloinhan pitää lähteä siitä, jotta lähdetään jo peruskoulusta asti kasvattamaan tyttöjä ja poikia siihen, miten tärkeää on järjestäytyä. Siellä opetetaan nämä jalot taidot. Lähdetään siitä, mitä tarkoittaa sopiminen ja työehtosopimus, ja opetetaan jo ala-asteella leikin varjolla tämmöisiä lakkoasioita, mitä se tarkoittaa. Silloin pitää lähteä syvimmästä sieltä ja tiedetään nämä, kun tullaan sitten työelämään. Sitten ammattikoulussa vahvennetaan sitä ja ihan koulutetaan, jotta ollaan valmiit tulemaan työelämään ja siihen kovaan maailmaan. Sen takia kiitos kokoomukselle, että tämä avaa tämmöiset mahdollisuudet tässä. Olen sitä mieltä, että tämä pitää ottaa opetusohjelmiin kaikilla tasoilla, jolloin saadaan ne kuntoon, nyt kun siellä on jollakin tavalla puutteita.

Ed. Virtanen totesi oikein hyvin, jotta naiset ovat monissa asioissa parempia. Ne ovat taitavampia, niin kuin nähdään, ne pitävät huolta paremmin kuin miehet monista asioista. Sen takia naiset varmaan hakeutuvatkin enemmän hoivapuolelle, koska he haluavat pitää huolta ihmisistä ja tuntevat sillä tavalla vastuuta. Mutta pitää samalla opettaa myös, jotta semmoinen yhteenkuuluvuus ja semmoinen henki pitää aikaansaada. Jos halutaan palkkaa lisää, niin silloin pitää olla takana asioissa eikä livetä siitä ja ensimmäisenä lähteä pois neuvottelupöydästä, vaan sanoa, että "hei, meidän palkka on 80 prosenttia jätkien palkasta, me tarvitaan ihan 100 kokonaan eikä yhtään vähempää", eikä lipsuta siitä hommasta. Sitä kautta me saamme nimittäin tulosta. En usko, että hallitus pystyy sitä sanomaan eikä kukaan sivullinen pysty siihen, jotta nyt jollakin alalla pitää nostaa palkkaa. Sen takia tässä olisi semmoinen yksi asia, joka pitää hoitaa.

Sitten toinen tästä sairaanhoitajakysymyksestä: Työelämävaliokunta kävi Norjassa, ja kyllä ne ihmiset olivat sieltä tulossa pois. Tavattiin sairaanhoitajia. Syy, miksi he olivat yleensä lähteneet sinne, olivat pätkätyöt, toinen syy tietysti palkka. Mutta yksittäinen suuri asia oli, jotta heillä oli ollut määräaikaisia työsuhteita Suomessa eikä mitään tulevaisuutta. Siellä heille tarjottiin heti pysyvä työsuhde ja kohtuullisen hyvä palkkakin. Sen takia meidän pitäisi ensittäin, ennen kuin tuodaan hoivaihmisiä Filippiineiltä tai jostakin muualta, houkutella nämä ihmiset takaisin ja siihen kehittää muuttoraha. (Puhemies koputtaa) Maksetaan näille muuttoavustukset, niin nämä ihmiset tulevat ja pystyvät muuttamaan sieltä pois.

Mikko  Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Lapintien tekemää ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodosta.

Täällä on puhuttu paljon sairaanhoitajien ja hoitohenkilökunnan, kirjastonhoitajien, opettajien palkkauksesta, mikä on aivan oikein, mutta yksi todella matalapalkkaryhmä on yleensä palvelualojen työntekijät. Jos esimerkiksi kaupanalalla myyjän palkka on noin 9 euroa tunti ja yleensä heidän tuntimääränsä, jos se on hyvä, on noin 30 tuntia viikossa, se tekee 270 euroa viikossa, elikkä 1 080 euroa kuukaudessa. Tästä otetaan verot pois, ja tällä palkalla ihmisen pitäisi tulla toimeen. Kokoomuspuolue ei tunnu olevan huolestunut todella pienipalkkaisten ihmisten asemasta, vaan päinvastoin, he ovat olleet jopa vaatimassa, että tälle alalle pitäisi saada lisää näitä osa-aikaisia työntekijöitä.

Mielestäni kaikista keskeisin asia pienipalkkaisuuden poistamisessa on se, että työntekijät järjestäytyisivät mahdollisimman hyvin, sataprosenttisesti omaan ammattiliittoonsa, ja hoitaisivat ammattiliittoon sellaisen johdon, joka on valmis sitten hoitamaan tämän matalapalkkakysymyksen, sillä pelkällä työnantajien hyväntahtoisuudella ei yleensä palkankorotuksia tule. Työnantajat, olivat ne sitten julkisen puolen työnantajia tai yksityisen puolen työnantajia, pitävät kyllä huolen siitä, että ylimääräisiä senttejä palkankorotuksiin ei tule. Näin ollen olisi erinomaisen tärkeää, että työntekijät ovat hyvin järjestäytyneitä, mitä esimerkiksi oikeistossa elikkä kokoomuksen ja kepunkaan puolella ei kovin hyvästi katsella. Mahdollisimman vahvat ammattiliitot pystyvät parhaiten turvaamaan työntekijöitten oikeuksia. Ne liitot, jotka ovat hyvin järjestäytyneitä, ovat myöskin parhaiten pystyneet omia etujaan työnantajiin nähden turvaamaan ja myöskin turvaamaan jäsenistölleen kohtuullisen palkkatason. Suomessa palkkatasot yleensä eivät ole korkeita, vaan päinvastoin, me olemme lähes Välimeren maiden tasolla reaalipalkkojen suhteen.

Yksi suuri hämmästelyn aihe on minulla tämä eduskunnan hyväksymä, kokoomuksen ja hallituspuolueiden yhdessä hyväksymä, matalapalkkatuki. Sehän maksetaan 55 vuotta täyttäneille työntekijöille, joiden palkka on 900—2 000 euroa kuukaudessa. Tähän on varattu 100 miljoonaa euroa. Onkin syytä kysyä, montakohan uutta työpaikkaa tällä on syntynyt ja montakohan työpaikkaa tällä on pystytty turvaamaan.

Eräässä keskikokoa hieman suuremmassa kunnassa, jossa on vakituisia työntekijöitä noin 780 henkilöä, 70 henkilöä saa tätä matalapalkkatukea, mikä tekee noin 8 000 euroa kuukaudessa tälle kunnalle tukea. Mielestäni rehellisempää ja paljon oikeudenmukaisempaa olisi se, että nostettaisiin kuntien valtionosuuksia niin, että ne pystyvät maksamaan kunnollisen palkan eikä niin, että sidotaan tämä palkka, ettei se saa nousta määrättyä tasoa ylemmäksi, jotta tämä kunta saa tämän matalapalkkatuen. Tämä on todella tulevaisuudessa yksi pahimpia palkkajarruja, joita voi olla, tämän tyyppinen matalapalkkatuki. Tämän työllistämisvaikutuksista kyllä epäilen, että ne on todella pieniä. Toinen tämmöinen ala, joka tätä voi käyttää, on tietenkin liikeala ja palvelualat, ja siellä sitä varmasti käytetään.

Vielä muutama sana verotuksesta. Nyt on toteutettu prosentuaaliset veroratkaisut, ja niissä on hyöty kyllä mennyt nimenomaan suurituloisille. Pienituloinen, 15 000 euroa vuodessa ansaitseva on tämän hallituskauden aikana saanut 491 euroa tulon lisäystä eli 4,1 prosenttia nettotulon muutosta. 200 000 euroa ansaitseva hyvätuloinen, suurituloinen, on saanut tämän hallituskauden aikana 4 869 euroa eli 5,1 prosenttia nettotulon muutosta. Siinä suhteessa kokoomus ja hallituspuolueet ovat veljiä keskenään. Ne ovat erityisesti suosineet hyvätuloisia veroratkaisuissa, ja tämä on osaltaan ollut lisäämässä suomalaisten tuloeroja. Ja kaiken huippuna on tietenkin varallisuusveron poisto.

Heidi  Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Kannatan ensinnäkin ed. Cronbergin tekemää lausumaesitystä.

Pääministeri Jäätteenmäen hallitusohjelma oli erittäin lupaava, ja näkyi todellakin, että pääministeri Jäätteenmäki oli myöskin ennen vaaleja pitänyt vahvasti esillä tasa-arvoteemoja ja nimenomaan niin, että hallitusohjelmaan kirjattiin sellaisia selkeästi valtavirtaistamisperiaatteita kuten esimerkiksi, että tasa-arvo kuuluu koko hallitukselle. Voin kyllä kuvitella, että aina ei varmasti tasa-arvoministerilläkään aivan helppoa ole koko hallituksen kanssa. Tämä selvästi jää kyllä haasteeksi seuraavalle hallitukselle.

Voi miettiä, millä tavalla näitä tavoitteita on toteutettu. Olen pettynyt siihen, että esimerkiksi nyt valtion talousarvion sukupuolivaikutusten arviointi näyttää jäävän vuoden 2008 budjettiin — tämä on siis valtiovarainministeriön tavoite — enkä voi oikein ymmärtää, minkä takia tässä on edistytty niin hitaasti, koska kuitenkin sillä tavalla voitaisiin selvittää hyvinkin tarkkaan se, miten erilaiset tulot ja menot vaikuttavat erikseen naisten ja miesten elämään, koska epäilemättä näitä vaikutuksia löytyy kaiken aikaa.

On sellaisia uudistuksia, joissa olisi todella kipeästi tarvittu sukupuolivaikutusten arviointia, esimerkiksi kunta- ja palvelurakenneuudistus, jossa vahvasti luodaan kannustimia tällaisten yhteistoiminta-alueiden muodostamiseen. Yhteistoiminta-alueiden ongelma on ylipäätänsäkin se, että ne eivät ole kovinkaan läpinäkyviä. Kuntalaisten mahdollisuudet vaikuttaa erilaisiin kuntien yhteenliittymiin, oli kyse terveydenhoidosta tai kirjastotoimesta, ovat paljon vähäisemmät kuin mallissa, jossa kunnanvaltuusto todellakin valvoo toimintaa. On varmasti viimeinen hetki pohtia sitä, että millä tavalla esimerkiksi näissä yhteistoiminta-alueissa ja kuntaliitoksissa sitten kohdellaan mies- ja naistyöntekijöitä ja millä tavalla heidän, myöskin naisten, etunsa turvataan.

Tarvitaan uusia keinoja tasa-arvon edistämiseen. Tässä keskustelussa — ja se on varmasti ollut tämän paras ansio — on todella tullut joitakin uusia ajatuksia, kun näitä on täällä käsitelty. Pidän erittäin hyvänä ajatusta, jonka kokoomus on tuonut esiin, että valtiovallalla pitäisi olla aktiivisempi rooli kolmikannassa ja että voitaisiin luoda tuponeuvotteluihin kannustimia valtionosuuksien kautta siihen, että esimerkiksi lyhytaikaisia määräaikaisia työsuhteita karsitaan. Ylipäätänsä pitäisi saada valtiovarainministeriö ymmärtämään, että tarvitaan uudenlaisia kannustimia, jotka ohjaavat myöskin kuntia toimimaan tasa-arvon suuntaan. Niin kuin ed. Thors täällä sanoi, niin tätä ei varmaankaan edistä se, että vähennetään erilaisia korvamerkintöjä. Ylipäätänsä pitäisi luoda kriteerejä, joilla tasa-arvon kaltaisia kaikkien periaatteessa hyväksymiä tärkeitä tavoitteita käytännössä voidaan edistää.

Palkkatasa-arvossa olen kiinnittänyt huomiota siihen, että juuri matalapalkka-aloja koskien Palvelualojen ammattiliiton puheenjohtaja Ann Selin on todennut, että kestää 40 vuotta saavuttaa samapalkkaisuus tätä menoa. Silloin hän tarkoittaa sitä, että päästäisiin 5 prosentin vähenemään miesten ja naisten palkkaeroissa. Hän onkin arvioinut, että jokaisessa palkkaratkaisussa pitäisi korottaa palvelualojen palkkoja 0,7—0,8 prosenttia enemmän kuin muita palkkoja. Kyllä meidän on tällaisia asioita koetettava edistää; muuten emme pääse näihin tavoitteisiin.

Perhevapaista vielä muutama ajatus. Siellä on ehkä tapahtunut kaikkein ilahduttavin herääminen nimenomaan tällä vaalikaudella, ja katsoisin, että ed. Cronbergin asiasta tekemällä lakialoitteella on ollut suuri merkitys sille, että on saatu lisää keskustelua ja myöskin toimenpiteitä. On annettava tunnustus hallitukselle siitä, että hallitus on tehnyt esityksen perhekustannusten ja vanhempainvapaakustannusten jakamisesta. Mutta niin kuin ed. Kiviniemi sanoi, vielä paljon on tehtävää ja tässä pitää edetä määrätietoisesti. Saattaa olla niin, että asia on ollut liian kauan kolmikannan käsissä. On sellaisia yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä, jotka eivät ole tiukasti työmarkkinakysymyksiä ja jotka kuuluvat itse asiassa lainsäätäjälle, ja seuraavan hallituksen on vietävä tämä perhekustannusten tasajako loppuun. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Lopuksi haluaisin sanoa, että on hyvä, että hallitus palkitsee hyviä yrityksiä, joissa tasa-arvo otetaan tosissaan. Huomaan, että Neste Oil, jonka hallintoneuvostossa itsekin olen, on saanut ministeri Haataiselta palkinnon erinomaisesta tasa-arvotyöstä. Haluaisin tässä lopuksi kysyä, että kun hyvä yrityskulttuuri aivan selvästi vaikuttaa siihen, että tasa-arvoa muun muassa tasa-arvosuunnittelun avulla edistetään, niin mitenkähän mahtaa olla eduskunnan laita. Epäilen kyllä, että tässä talossa ei ole kovin hyvää yrityskulttuuria siinä suhteessa, että täällä kannustettaisiin käytännössä tasa-arvoon. Meidän edustajien on varmasti puututtava myös oman talomme tasa-arvopolitiikkaan.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtelan kommenttiin suomalaisista sairaanhoitajista ja lääkäreistä Norjassa pitäisi lisätä oleellinen osa. He kertoivat kyllä, että he eivät halua tulla tähän suomalaiseen byrokraattiseen ja hierarkkiseen järjestelmään. Se oli minun mielestäni ykköskynnyskysymys siinä paluukuviossa, ei suinkaan mikään muu. Se oli ykkösasia.

Arvoisa puhemies! Mikäli tämä välikysymys olisi lähtöisin vasemmistoliiton taholta, niin voisin uskoa asian vilpittömyyteen, mutta nyt kyllä pidän tätä pelkkänä poliittisena pelinä, jolla kokoomus yrittää nyt esittää niin työläistä, niin työläistä, että oksat pois. Olisipa tätä samaa asiaa saatu nauttia esimerkiksi työelämävaliokunnan työssä yhteistoimintalain käsittelyn yhteydessä tai edes jonkinlaisissa toimissa aiempien vuosien aikana.

Poimin tuosta edustajan kalenterista kokoomuspuolueen edustajien eri ammatteja ja otin niistä huomioon toisen, jos jollakin oli kaksi. Lista oli aika hyvännäköinen: eri alojen maistereita 11, yrittäjiä 7, rehtoreita ja opettajia 3, lääkäreitä 2, toimitusjohtajia pari, oikeustieteen kandidaatteja 2, vuorineuvoksia 2, vanhempia konstaapeleita 2, maanviljelijöitä 2, diplomi-insinöörejä 2 ja prikaatinkenraali, sitten varatuomari, toimittaja, markkinointisihteeri, taloussihteeri. Olipa joukossa yksi sairaanhoitajakin. Tässä joukossa ei juuri työläisten ammatteja vilahtele. Ehkä sairaanhoitaja sekä opettajat tietäisivät jotain tämän päivän työelämästä, kun sitä katsotaan työntekijän näkökulmasta, (Ed. Sarkomaan välihuuto) ja kun katsotaan yleensä tasa-arvon kannalta, niin pitää katsoa kyllä työntekijän näkökannasta. Sen ovat opettaneet noin kymmenen työpaikkaa ennen tänne tuloa ja vierailut tuhansilla työpaikoilla, useamman tunnin vierailut taikka, sanotaan, että päiväkausiakin joskus. Sitä ei, ed. Sarkomaa, tätä asiantuntevuutta tuo yhden tunnin vierailu jossain työpaikalla kahvihuoneessa kahvikupposen ääressä, (Ed. Sarkomaa: Tässä on terveydenhoitoalan ammattilainen, röntgenhoitaja — kyllä tuo aika ylimielistä puhetta on!) oikein suurta asiantuntijaa sillä eväällä ei tule.

Mielestäni työntekijän näkökulma on kuitenkin oikea tarkastelukulma, jos puhutaan tasa-arvosta työpaikalla. Yritysten johtoa nämä asiat eivät kiinnosta. Sen olemme saaneet kuulla useiden yrittäjien kommenteissa erityisesti nyt, kun olemme käyneet yt-lakia lävitse.

"Yrityksen tehtävänä on tuottaa mahdollisimman paljon voittoa yrittäjälle ja sijoittajalle. Työntekijät ovat sitä varten, että tämä on mahdollista. Mikäli työ ei kiinnosta tai sitä ei ole tarjolla, menkööt kortistoon. Verorahoilla maksettakoon korvaukset, yrityksillä ei voi olla mitään yhteiskuntavastuuta. Eiväthän he ole senttiäkään laittaneet tämän yrityksen ylläpitämiseen." Näin päästeli meille pari viikkoa sitten eräs pirkanmaalainen yrittäjä, kun kansanedustajina olimme vierailemassa Toijalassa, siinä kyydin aikana. Aika kovaa tekstiä, ja tällä tavalla varmasti edistetään työpaikoilla tasa-arvoa. Laki tietenkin auttaa ja tasoittaa näitten änkyröitten toimintaa, mutta ei sekään mahdottomuuksiin yllä.

Puhemies! "- - tasa-arvoa ei saavuteta pelkästään tasa-arvolailla. Kyse on pitkälti asenteista, ja kodin esimerkki - - on avainasemassa." Näin totesi kokoomuksen ed. Holmlund tasa-arvolain käsittelyssä 29.3.2005. Samassa keskustelussa nykyistä työelämän tasa-arvoa pitivät hyvänä tai hyvään suuntaan menneenä kokoomuksen edustajat Risikko, Laxell ja Vielma. Suurena mörkönä nähtiin tässä keskustelussa kokoomuksen taholta palkkojen julkistaminen yksityisellä puolella — eikö tämänkin asian pitäisi lisätä tasa-arvoa, jos palkat olisivat myöskin siellä julkisia, ettei siinä tarvittaisi aina tasa-arvovaltuutettua — kuten myöskin yhteistoimintalain ulottaminen 20 henkeä työllistäville työpaikoille. Tätä teidän logiikkaanne on hyvin vaikea ymmärtää. Osaltaan ollaan niin kauheasti menossa työläisen puolelle ja sitten, kun konkretiaan pitäisi tarttua, niin sitten ollaan täysin toista mieltä.

Puhemies! Muutenkin on mennyt yli ymmärryksen teidän kommenttinne tämän illan aikana.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kuten täällä on hyvin käynyt ilmi, naisten ja miesten välinen palkkaero on tällä vaalikaudella kasvanut. Kun näin on ja kun hallitus ohjelmassaan on maininnut tavoitteekseen aivan toisenlaisen suunnan, hallitus on epäonnistunut. Siksi välikysymys. Ne hallituspuolueiden edustajat, jotka täällä puolustavat hallitusta, vastustavat naisten ja miesten välisen palkkaeron pienentämistä. Tämä on surullista kuultavaa sellaisilta edustajilta, joiden eduskuntaryhmä on läpi vuosikymmenien väittänyt olevan solidaarinen. Samasta työstä on maksettava sama palkka. Lisäksi naisvaltaisten alojen palkkoja on nostettava, vai onko jonkun mielestä esimerkiksi kätilön kuukaudessa saama keskipalkka 1 843 euroa sopivalla tasolla, entäs hammashoitajan 1 647 euroa?

Arvoisa rouva puhemies! Kysyin tuttaviltani näkemyksiä, joita heidän mielestään kannattaisi tässä keskustelussa tuoda esiin. Palautetta tuli runsaasti, ja kukaan ei väittänyt tätä välikysymystä turhaksi. Naisten ja miesten välinen palkkaero tuli vahvasti esiin. Esimerkiksi eräs päiväkodinjohtaja ei pitänyt alansa palkkakehitystä ollenkaan samanlaisena kuin miesvaltaisilla esimiesaloilla. Noin 25 vuoden työkokemuksella, 34 alaisen lukumäärällä, 140 lapsella, vastuulla henkilöstöhallinnosta, turvallisuudesta, työvuorojärjestelyistä, taloudesta, budjettiseurannasta jne. palkkaa hän saa päiväkodinjohtajana alle 2 300 euroa kuukaudessa. Onko tämä missään suhteessa työn vaativuuteen? Ei ole. Onko maisteritasoisen opettajan, tutkijan vaatimustason palkka 1 512—1 785 euroa kilpailukykyinen minkään työntekijäryhmän kanssa, entä tohtoritason vaatimuspalkka alkaen 2 382 euroa?

Arvoisa hallitus, yliopistot ovat täynnä matalapalkkaisia ihmisiä, joista enemmistö on naisia. Onko tämä välikysymys aiheeton? Ei ole, koska esimerkiksi yliopistot ovat valtion laitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Palkkaerojen lisäksi naiset ovat saamapuolella pätkätöiden eli määräaikaisten työsuhteiden suhteen. Erityisen vaikeassa asemassa ovat pätkätöitä tekevät yksinhuoltajaäidit. Vuosikausia vasemmiston johtamassa työministeriössä työntekijöistä lähes kolmannes on pätkätöissä. Olen ylpeä siitä, että yksityisellä sektorilla työskentelevistä naisista huomattavasti harvempi, 16,6 prosenttia, on määräaikaisessa työsuhteessa kuin julkisella sektorilla työskentelevistä naisista. Toki 16,6:kin on liikaa, mutta kun vastaava osuus julkisella sektorilla on neljäsosa, ei voi kuin ihmetellä sitä, millä perusteella osan mielestä yksityinen riistää ja julkinen ei näin tekisi.

Koska vastakkainasettelun aika on ohi, pitäisi julkisen sektorin, myös ministeriöiden, ottaa tässä asiassa mallia yksityisestä sektorista ja lopettaa perusteettomat pätkätyöt. Tämä näkemys nousi esiin useissa saamissani palautteissa. Perusteluna julkisen sektorin pätkille ei voi olla EU-projekti tai jotkut muut syyt. Tietysti osa pätkätöistä on selkeästi projekteja, joihin sopii määräaikainen työntekijä, mutta vuosia jatkuva työ useissa pätkittäisissä projekteissa, joissa tosiasiallisesti on ollut kyse yhdestä ja samasta toimenkuvasta, on työntekijän kannalta kohtuutonta.

Kolmas ongelma liittyy perhevapaisiin. Perhevapaiden työnantajalle aiheuttamat kustannukset heikentävät naisen työmarkkina-asemaa. En vieläkään ymmärrä, miksi keskustan, SDP:n ja Rkp:n hallitus heittää tätä palloa työnantajien välillä eikä näe, että oikeudenmukaisin tapa hoitaa tämä asia on korvata nämä kulut valtion tulemisella mukaan nykyistä suuremmalla summalla.

Muitakin ongelmia on. Ne liittyvät asenteisiin muun muassa sen suhteen, että jo 45-vuotiasta naista pidetään työmarkkinoilla kalkkeutuneena mummona, samaan aikaan kun saman ikäinen mies omaa rautaisen elämän- ja työkokemuksen.

Arvoisa rouva puhemies! Naisen uraputki jääkin liian usein parin vuoden pyrähdykseksi siinä välissä, kun lapset on saatu, juuri ennen mummoontumista. Vastaavassa iässä miehillä sitä sanotaan elämänkokemukseksi. Kaiken kaikkiaan naisia pitäisi kannustaa eteenpäin.

Mikko  Immonen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä välikysymys on enemmän kuin perusteltu. Kyllähän hallituspuolueiden edustajat yrittävät tätä vähätellä, mutta silloin he itse asiassa vähättelevät kaikkia niitä naisia, jotka työelämässä joutuvat tekemään työtä pienellä palkalla useinkin vain määräaikaisissa työsuhteissa vailla varmuutta jatkosta.

Se, joka vähättelee tätä välikysymystä, vähättelee kaupan kassan työntekijöitä tai sairaanhoitajia. Hän ei piittaa niistä yliopistojen tutkijoista, jotka tutkinnoista huolimatta joutuvat elämään epävarmuudessa. Itse asiassa niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla on paljon niitä, joiden kohtalona on pätkätyö ja pieni palkka.

Meillä on ammattiyhdistysliike tehnyt johdonmukaisesti työtä sen puolesta, että palkkaerot miesten ja naisten välillä pienenisivät. Siihen taitaa vain kulua nykyvauhdilla vielä neljä vuosikymmentä, jos on uskominen Palvelualojen ammattiliiton puheenjohtajan arvioon. On pantu toiveita tasa-arvosuunnitelmiin ja työn vaativuuteen perustuvaan palkkausjärjestelmän uudistamiseen. Se on kuitenkin pitkällinen prosessi. Helpoimmin tällainen tasa-arvoa lisäävä uudistus olisi toteutettavissa pk-yritysten puitteissa. Nykyinen kuntien talousahdinko sen sijaan rajoittaa aika lailla mahdollisuuksia kuntien palkkarakenteen rukkaamiseen ja pikemminkin yllyttää pätkätöiden lisäämiseen ja ulkoistamiseen. Ministeri Heinäluoman olisi aika hellittää kukkaronnyörejä.

Hyvät edustajatoverit! Hallitus on ollut uskomattoman saamaton käymään käsiksi lainvastaisiin pätkätöihin edes julkisessa hallinnossa. Sellainen saamattomuus ei ansaitse eduskunnan luottamusta. Ammattiliitoilta tarvitaan nyt aktiivisuutta laittomien pätkätöiden suhteen, ja siihen liitot tarvitsevat myös lainsäätäjän apua. Ammattiliiton pitäisi voida itse ajaa kannetta tällaisissa tapauksissa ja saada työsuhde vahvistetuksi toistaiseksi voimassa olevaksi.

Pätkätyötä pakosta tekevä ei itse useinkaan halua vaarantaa asemaansa. Työnantajat taas vetävät päinvastaiseen suuntaan. He haluavat työntekijöiden joustavan joka suhteessa ja vastustavat palkkaperusteiden määrittelyä työehtosopimuksissa, vaikka yleissitovat sopimukset ovat ainoa varma tapa tuoda palkkaukseen myös sellaisia tasa-arvon elementtejä kuin naispalkkaerä ja matalapalkkaerä. Sillä puolella halutaan ottaa kaikki joustot käyttöön mahdollisimman työntekijäkohtaisina. Jos jotakin joustoa tarvitaan, sitä tarvitaan työntekijän hyväksi, niin että perhetilanne tulisi paremmin otetuksi huomioon työajoissa. Eivät työntekijät kuitenkaan mitään jukuripäitä ole, kyllä sillä puolella on joustohalua silloin, kun siinä pysytään kohtuudessa eikä mennä sanelupolitiikkaan. Ammattiyhdistysliike ja ihmiset työpaikoilla ovat olleet aina valmiita neuvottelemaan, kunhan heidät otetaan tasa-arvoisina.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Lapintien ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi. Siinä on kiteytetysti tuotu esille tämän hallituksen politiikan ongelma.

Merikukka  Forsius /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomalaiset mieltävät oman maansa mielellään sukupuolten välisen tasa-arvon mallimaaksi. Todellisesta tasa-arvosta ollaan vielä kuitenkin kaukana monilla yhteiskunnan osa-alueilla, muun muassa työelämässä. Naisten palkat ovat Suomessa keskimäärin 80 prosenttia miesten palkoista. Työmarkkinoiden selvä jakautuminen mies- ja naisaloihin on johtanut EU:n huomautukseen tasa-arvon huonosta toteutumisesta Suomessa. Naisten mahdollisuuksista edetä uralla antaa heikon kuvan se, että valtionhallinnon johtavissa viroissa on Suomessa vähiten naisia koko EU:ssa.

Puheissa ja kirjoituksissa naisten työtä ja naisvaltaisia aloja arvostetaan. Päättäjät korostavat mielellään sairaiden, lasten ja vanhusten hoitamisen merkitystä sekä opetus- ja kulttuurialoilla tehtävän työn tärkeyttä. Tilipussissa näiden pitkää koulutusta vaativien alojen arvostus ei kuitenkaan näy. Ei siis ihme, että esimerkiksi hoitoalalla vallitsee työvoimapula. Heikosti palkatut työpaikat eivät kiinnosta nuoria, ja paremman palkan perässä monet hoitajat suuntaavat ulkomaille. Kasvavan työvoimantarpeen takia tilanne tulee pahenemaan tulevaisuudessa.

Toinen hyvä esimerkki on peruskoulunopettajat, joiden palkat ovat pienistä parannuksista huolimatta edelleen selvästi matalampia kuin useimmilla muilla korkeakoulututkintoa vaativilla aloilla. Peruskoulunopettajien ja rehtorien jakautumassa tulee myös silminnähtävästi esiin epätasa-arvo johtaviin tehtäviin valittaessa. Kaikista opettajista yli 70 prosenttia on naisia, mutta rehtoreista vain 40 prosenttia.

Koska naisvaltaiset, heikosti palkatut alat ovat useimmiten julkisella sektorilla, voisi hallitus omilla toimillaan vaikuttaa merkittävästi tilanteeseen. Näin se ei ole tehnyt. Päinvastoin, verotusta on kevennetty. Palvelujen laadun takaamiseksi ja julkisen sektorin naisvaltaisten alojen palkkakehityksen turvaamiseksi veropohjaa on pyrittävä pikemminkin kasvattamaan. Tämä tulee tehdä suuntaamalla verotusta nykyistä enemmän energia- ja ympäristöveroihin.

Toinen asia, joka luo epätasa-arvoa työelämään, on naisten miehiä yleisemmät pätkätyöt. Myös pätkätyöt ovat erityisen yleisiä julkisen sektorin naisvaltaisilla aloilla. Hallituksen toimet pätkätyöläisyyden vähentämiseksi ovat olleet vaisuja, vaikka keinoja kyllä olisi. Pätkätöitä voitaisiin vähentää tehokkaasti antamalla ammattiliitoille pätkätyötä koskeva kanneoikeus eli oikeus valvoa, onko työsuhde perustellusti määräaikainen. Käyttöön tulisi myös ottaa työaikapankkeja, joilla on jo saavutettu hyviä tuloksia pätkätyön vähentämisessä. Laajemmassa mielessä epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien asemaa parantaisi perustulon käyttöön ottaminen.

Arvoisa puhemies! Synnytysikäisille naisille tarjotaan usein pätkätöitä siksi, että työnantajat pelkäävät kustannuksia, joita työntekijän mahdollisesta vanhemmaksi tulemisesta aiheutuu. Kelan korvauksista huolimatta vanhempainvapaalle jäävästä työntekijästä koituu työnantajalle 7 000—10 000 euron kulut. Riski lankeaa nimenomaan naisia työllistäville työnantajille, sillä naiset jäävät huomattavasti miehiä enemmän kotiin hoitamaan lapsia. Esimerkiksi viime vuonna alle 6 prosenttia kaikista vanhempainpäivärahapäivistä maksettiin isille.

Hallitus on toteuttamassa uudistuksen, jossa kustannuksia tasataan kaikkien työnantajien kesken vain osittain. Kokonaan toteutumatta jäi isien kannustaminen vanhempainvapaalle äitiä korkeammalla päivärahalla, sillä perustuslakivaliokunta katsoi esityksen perustellusti syrjiväksi. Jatkossa kustannukset tulisi jakaa kokonaisuudessaan.

Myös molempien vanhempien käydessä töissä lastenhoitovastuu kotona on valitettavasti edelleen äideillä isiä suurempi. Niinpä työelämän kohtuuton kuormitus on heille suurempi riski. En voikaan olla ihmettelemättä sitä, että samassa istunnossa, jossa kokoomuksen välikysymys luettiin, puolue esitti kauppojen aukiolojen vapauttamista. On vaikea ymmärtää, miten naisvaltaisen kaupanalan työaikojen vapauttaminen parantaisi naisten asemaa työmarkkinoilla. Mielestäni tasa-arvon vaikutukset olisi aina otettava huomioon päätöksiä tehtäessä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kokoomus on herännyt puolustamaan naisten asemaa työelämässä esittämällä nyt keskustelussa olevan välikysymyksen. Puolueen puheenjohtaja on jo julkisessa päiväkirjassaan ehtinyt puolustaa välikysymystä, kun julkisuudessa on uskallettu kyseenalaistaa heidän motiiviaan ja aitouttaan asiaan. Asia sinällään on erittäin tärkeä ja vakavasti otettava. Asiaa ei pidä vähätellä, eikä sitä täällä kukaan vähättelekään, mutta välikysymys kokoomukselta tässä vaiheessa eduskuntakautta kuulostaa tehdyltä, ei todelliselta. Kokoomus on toiminut hallituksessa 16 vuotta yhtäjaksoisesti, ja tänä aikana ei heiltä voinut kyllä odottaa tämän suuntaista miesten ja naisten välistä palkkaerokeskustelua. Vastaavasti kokoomuksen vuosien 2003—2007 tavoiteohjelmasta saa etsimällä etsiä tasa-arvoon, pätkätöihin ja työelämän muihin ongelmiin liittyviä ajatuksia ja ratkaisuehdotuksia. Myöskään puolueen niin sanotussa varjobudjetissa ei esitetä nyt esillä olevan ongelman ratkaisua. Ainoa asiaan liittyvä esitys on hallituksen perhevapaauudistuksen kustannuksia lisäävä ehdotus. Välikysymyksen toivonkipinä tuo väkisin mieleen tulevat eduskuntavaalit.

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallitus on ottanut tasa-arvon yhdeksi tärkeimmäksi teemaksi talouspolitiikan rinnalle. Tasa-arvo ei ole vain sosiaali- ja terveysministeriön tai työministeriön asia, vaan se on osa kaikkea lainsäädäntötyötä ja hallintoa. Hallitus on tehnyt isoja periaatteellisia tasa-arvoon liittyviä uudistuksia tämän hallituskauden aikana. Mainittakoon esimerkkinä tasa-arvo-ohjelma, jossa on yli sata erillistä hanketta, joiden avulla tasa-arvoa Suomessa edistetään. Tämän lisäksi tasa-arvolaki uudistettiin vuonna 2005, mikä toi muun muassa palkkakartoituksen ja sitä kautta tasa-arvotavoitteen osaksi työelämän kehittämistä. Tämän lisäksi samapalkkaisuutta edistetään niin sanotun samapalkkaohjelman avulla, jossa on yli 30 erillishanketta, joita viedään järjestelmällisesti eteenpäin.

Täällä on kannettu paljon huolta lapsiperheiden asemasta työelämässä. Tämä on ollut myös hallituksen huoli, ja tästä syystä hallitus on lukuisin eri keinoin parantanut myös perheiden asemaa, helpottanut työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista sekä kehittänyt työelämän rakenteita vastaamaan nykyajan tarpeita ja sukupuolten tasa-arvon parempaa toteutumista. On tehty hoitovapaan merkittävä laajennus ja osittaisen hoitorahan korotus, lapsilisän tasokorotus, samoin yksinhuoltajakorotus. Äitiys- ja isyys- ja vanhempainrahojen tasoa on nostettu, perustettu lapsiasiavaltuutetun virka, asetettu varhaiskasvatuksen neuvottelukunta, uudistettu sairausvakuutuslaki perhevapaiden työnantajakustannusten tasaamiseksi sekä uudistettu ansiosidonnaisen vanhempainrahan saantiehdot niin, että lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijöiden asema on parantunut. Perhevapaakustannusten uudistamiseksi on tehty paljon töitä, samoin perhevapaiden kehittämiseksi niin, että ne jakautuvat tasaisemmin sukupuolten kesken. Palaan niihin vielä myöhemmin seuraavassa puheenvuorossani.

Hallitus on myös parantanut pätkätyöntekijöiden asemaa erittäin merkittävästi uudella vuosilomalailla, jonka mukaan käytännössä kaikesta työstä ansaitaan lomaa tai lomakorvausta. Myös työttömyyspäivärahan määräytymistä on parannettu niin, että se voidaan määritellä useasta osa-aikatyöstä. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.

Arvoisa puhemies! Hallitus on kantanut suurta vastuuta työelämän kehittämisestä nimenomaan tasa-arvon näkökulmasta. Käytännön arki ja työelämä on kuitenkin se, joka viime kädessä ratkaisee, palkkaako työnantaja naisen vai miehen, kuinka pitkäksi aikaa ja millä perustein. Vastuu työelämän kehittämisestä, pätkätöiden vähentämisestä ja tasa-arvon toteutumisesta, perhe- ja työelämän yhteensovittamisesta on meille kaikille yhteinen.

Arvoisa puhemies! Tähän taustaan viitaten on kyllä kohtuutonta väittää, että hallitus olisi pahasti epäonnistunut tavoitteessa edistää samapalkkaisuutta ja työelämän tasa-arvoa. Todella paljon on tehty ja tehdään edelleen.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Anneli Kiljunen arvosteli edellä kokoomusta välikysymyksestä ja totesi, että kokoomuksen toivonkipinä on seuraavat eduskuntavaalit. Voin ihan vilpittömästi yhtyä siihen, että maamme toivonkipinä on seuraavat eduskuntavaalit, se pitää kyllä paikkansa. Muutoksen on tapahduttava.

Arvoisa puhemies! Kun me avaamme illalla televisiomme, voimme näin itsenäisyyspäivämme alla todeta kuten kenraali Ehrnrooth aikoinaan, että Suomi on hyvä maa ja sitä kannattaa puolustaa. Kaikki myös tiedämme, miksi Suomi on hyvä elintasomaa. Se on siksi, että olemme jaksaneet ponnistella yksituumaisesti, naiset ja miehet, vaikeimpinakin aikoina. Olemme olleet riittävän yhtenäisiä ja pärjänneet juuri tuon yhtenäisyyden vuoksi.

Kun suljemme tuon television ja mietimme tilannetta maassamme tarkemmin, on suorastaan hätkähdyttävää todeta, miten paljon korjattavaa löytyy kuitenkin juuri suhtautumisessamme naisiin ja heidän toimintaansa elämän eri aloilla ja eri aikoina. Näin siitäkin huolimatta, että he ovat uhranneet hyvinvointimme eteen vähintään yhtä paljon kuin me miehet, jotka tosiasiassa ilman naisiamme, vaimojamme, äitejämme, sisariamme, tyttäriämme, miniöitämme, sisar hento valkoisia jne., olisimme melko avuttomia. Ainakin istuva punamultahallitus on ollut avuton jopa kahdeksan rehdin naisen tukemana.

Edellä kuvaamani tilanne on aivan liian paljon kiinni asenteista, joita on syytä avoimesti tarkastella ja tuulettaa. Tehty välikysymys puoltaa paikkaansa jo tässä mielessä.

Olisi ollut mielenkiintoista kuulla pääministeri Vanhasen vastauspuheenvuoro esittämäämme välikysymykseen otsikolla "Pääministerin itsenäisyyspuhe naisille". Uskon, että se olisi aivan varmasti ylittänyt kaikki uutiskynnykset ja toivon, että saamme joskus vielä tuon puheen kuulla. Tällä sanomallani en millään tavalla vähättele ministereiden Haatainen ja Filatov meille käyttämiä puheenvuoroja ja antamia vastauksia. Ne ovat olleet ihan tyylikkäitä ja asiallisia.

Minua eivät kuitenkaan tyydytä keskustelun kuluessa välikysymykseen annetut vastaukset, eivät ministereiden eivätkä yksityisten kansanedustajien vastaukset. Hallitus on epäonnistunut pahasti muun muassa samapalkkaisuuden edistämisessä. Naisten kuukausipalkka on meillä keskimäärin 470 euroa pienempi kuin miesten, ja muissa EU-maissa palkkaerot ovat muun muassa julkisella sektorilla selkeästi pienemmät kuin Suomessa. Tämä meidän pitäisi tunnustaa.

Kuvaavaa hallituksen työskentelylle on, että se yritti nostaa vain miesten vanhempainrahaa, minkä perustuslakivaliokunta totesi kuitenkin perustuslain tasa-arvo-periaatteen vastaiseksi, ja hallitus joutuu tukemaan kokoomuksen esittämää linjaa asiasta. Kokoomus on nimittäin tehnyt pari kuukautta sitten oman lakialoitteen, jonka mukaan pitää nostaa sekä miesten että naisten vanhempainrahaa.

On pakko kysyä, miksi hallitus ei ole tuonut ehdotuksia naisten aseman parantamiseksi yhtä suurella innolla, onhan punamultahallituksessa kahdeksan naisministeriä, kuten edellä totesin.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi huomautan, että aivan erityinen häpeätahra maassamme naisten palkkojen osalta ovat hoitohenkilökunnan palkat, jotka ovat roimasti pienemmät kuin keskimäärin Oecd-maissa. Tästä on seurannut, että muun muassa sairaanhoitajia työskentelee ulkomailla yli 4 000 henkilöä. Olemme saaneet vastaukset ministeri Filatovilta, mitä on tehty, jotta nämä saataisiin takaisin Suomeen suurimmalta osalta. Nämä toimenpiteet ovat alkutoimenpiteitä ja mielestäni eivät kuitenkaan riittäviä.

Tällä vaalikaudella on hoitohenkilökunnan palkoista kysytty hallitukselta monta kertaa, mutta aina olemme saaneet vastauksen, että asia kuuluu työmarkkinajärjestöille. Tämän me kyllä tiedämme. Mutta olemme kuulleet kantoja ministeriaitiosta paljon vähäpätöisemmistäkin asioista kuin hoitohenkilökunnan palkoista ja työolosuhteista.

Sen verran ryhtiä minä toivoisin hallitukselta, että juuri nyt se puuttuisi nimenomaan naisten palkkauksen epäkohtiin ja tekisi työtä kaikin käytettävissä olevin keinoin, jotta nämä epäkohdat voitaisiin poistaa tai niitä korjata.

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! "Suomi, tasa-arvon mallimaa", tätä saa tosiaan kuulla niin Suomessa kuin ulkomaillakin, sillä suomalaisen tasa-arvon maine on huomattavasti parempi kuin sen toteutuminen käytännössä. Joskus tuntuu siltä, että suomalaisesta tasa-arvosta on tehty hyvin brändätty tuotemerkki, joka lätkäistään jokaisen poliittisen puheen tai ohjelman kylkeen ja jonka suojissa voi myydä melkein mitä vain.

Emme voi kuitenkaan loputtomasti ratsastaa menestystarinalla suomalaisista naisista, jotka saivat äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden ensimmäisinä maailmassa, sillä on vielä paljon epäkohtia, joiden takia tasa-arvoa ei ole saavutettu. Suomalaisen tasa-arvon hyvä maine on joissakin asioissa katteetonta ja johtaa pahimmillaan laiskuuteen naisten aseman parantamisessa. Yksi suurimmista epäkohdista on edelleen naisten ja miesten palkkaerot ja määräaikaiset työsuhteet naisten riesana. Siksi pidän opposition esittämää välikysymystä erittäin aiheellisena.

Kun Euroopan unionissa miesten ja naisten palkkaero on noin 15 prosenttia, meillä se on edelleen 20 prosentin luokkaa. Työmarkkinamme ovat niin sukupuolittain jakautuneet, että Euroopan unioni on antanut siitä Suomelle huomautuksen. Toki hallitus on palkkaeroista ja epätasa-arvosta tietoinen, mutta hallitusohjelmakirjaukset ja hienot ohjelmat eivät sinänsä riitä, ellei tavoitteita saavuteta käytännössä. Pelkkä samapalkkaisuusohjelma sinänsä ei ole vielä suuri saavutus, mutta tärkeä askel eteenpäin kylläkin. Suurin haaste samapalkkaisuuden tavoitteen saavuttamisessa on erityisesti työn vaativuuden arviointiin ja erilaisten tehtävien vaativuuden vertailemiseen sopivan arviointijärjestelmän kehittäminen. Kuten samapalkkaisuusohjelmassakin todetaan, oikeudenmukaisuutta ja palkkatasa-arvoa edistetään erityisesti onnistuneeseen vaativuuden arviointiin pohjautuvalla palkkausjärjestelmällä, koska suurimman osan palkasta muodostaa yleensä juuri työn vaativuuden mukaan määräytyvä palkan osa.

Naisten aseman ongelmat tiivistyvät paitsi epätasa-arvoiseen palkkaukseen, myös työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen ongelmiin, naisten pätkätöihin ja nuorten naisten pahoinvoinnin lisääntymiseen. Myös opiskelun ja perhe-elämän yhteensovittaminen on erittäin haasteellista. Lasten hankkiminen heikentää naisten työmarkkina-asemaa, ja niin ei todellakaan pitäisi olla. Vanhemmuuden kustannusten epätasaisen jakautumisen takia työllistyminen on hankalaa erityisesti nuorille naisille. Perheen perustamisiässä olevilla 20—29-vuotiailla nuorilla työllisyysaste on ylipäätään peräti 15 prosenttiyksikköä heikompi kuin ennen lamaa. Ei pitäisi ihmetellä siten ensisynnyttäjien keski-iän jatkuvaa nousua, kun työmarkkinoilla on tarjolla vain epävarmaa pätkää ja silppua. Työelämän epävarmuus tuo epävarmuuden myös perheen toimeentuloon ja hyvinvointiin.

Noin puolet suomalaisista naisista on määräaikaisissa työsuhteissa, ja useimmiten pätkätyökierre koituu nuorten ja koulutettujen synnytysikäisten naisten osaksi. Suomi painii määräaikaisissa työsuhteissa samassa sarjassa muun muassa Espanjan ja Portugalin kanssa. Molemmat ovat maita, joissa yleensä katsotaan Suomea ylöspäin tasa-arvon mallimaana. Tilastoista saa valitettavasti kiittää erityisesti valtiota ja kuntia. Naisten on edelleen myös vaikea päästä julkisen sektorin johtopaikoille. Hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa kyllä julistetaan hyvää henkilöstöpolitiikkaa, mutta Suomessa on valtionhallinnon johtavissa viroissa vähiten naisia verrattuna muihin EU:n jäsenmaihin. Tämäkin on niitä asioita, joihin hallitus epäilemättä aikoo kyllä puuttua, mutta vasta seuraavassa hallituksessa.

Arvoisa puhemies! Joskus on todella ärsyttävää olla nuori nainen. Se nyt vain on niin, että yhteiskunta on helpompi pelikenttä niille, jotka ovat sattuneet saamaan syntymässään y-kromosomin. On selvää, että biologia sanelee joitain asioita naisten ja miesten elämässä, mutta työmarkkinoiden epätasa-arvoa biologia ei aiheuta. Työmarkkinoiden epätasa-arvoa aiheuttavat miesten ehdoilla räätälöidyt työmarkkinat, naisvaltaisten ammattialojen heikko arvostus, naisten ja miesten palkkaerot ja vanhempainvapaiden epätasa-arvoinen jakautuminen naisten ja miesten kesken. Kaikki nämä ovat asioita, joihin voidaan poliittisilla ratkaisuilla puuttua.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! "En ole vielä kuullut yhdenkään miehen kysyvän neuvoa avioliiton ja uran yhdistämisestä." Näin lausui aikoinaan Gloria Steinem. Varmasti uran ja perhe-elämän yhdistäminen on nykyisinkin juuri naisten esittämä kysymys.

Vanhasen hallitus toteaa hallitusohjelmassaan tasa-arvon olevan merkittävä osa työpolitiikkaa. Hallitushan pyrkii edistämään samapalkkaisuutta ja työelämän tasa-arvoa yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Tärkeää onkin edistää samapalkkaisuutta sekä tasata perhevapaista aiheutuvia työnantajakustannuksia jatkossakin. Näiden asioiden eteen on työskennelty tällä hallituskaudella, kuten olemme kuulleet, ja paljon on myös saatu aikaan.

Vuonna 2005 uudistettiin tasa-arvolakia. Siinä tärkeimpänä edistysaskeleena oli tasa-arvon edistämisvelvoitteiden, erityisesti tasa-arvosuunnittelua koskevan velvoitteen, täsmentäminen. Toisin sanoen työpaikkojen tasa-arvosuunnitelmille säädettiin vähimmäissisältö. Edistysaskeleista huolimatta työtä on jatkettava. Monet alat ovat kovin mies- tai naisvaltaisia. Lisäksi palkkaeroja miesten ja naisten välillä löytyy. Valitettavasti miehen euro on edelleen naiselle reilut 80 senttiä. Lasikatto on jossain määrin edelleen olemassa. Käytännössä siis naiset usein tekevät työtä, jossa palkkataso on matalampi miesvaltaisiin aloihin verrattuna.

Myös yritysten johtotehtävissä edelleen suurin osa on miehiä, ja palkkaerot sielläkin ovat olemassa. Muutokset näissä asioissa eivät tapahdu käden käänteessä. Työnantajalla ja työpaikkojen asenneilmapiirillä on suuri vastuu tasa-arvon toteutumisesta ja perhevapaiden pitämisestä. Työnantaja voi vaikuttaa konkreettisilla päätöksillään siihen, että työntekijöillä sukupuoleen katsomatta on samat mahdollisuudet niin palkkauksessa kuin työuralla etenemisessä. Työolosuhteilla on myös merkitystä, jotta pystytään ennalta ehkäisemään vaikkapa seksuaalista häirintää ja yleensä sukupuoleen perustuvaa syrjintää.

Arvoisa puhemies! Yhä useimmiten nainen hoitaa perheen pienet lapset kotona. Lastenhoidon ja työelämän yhteensovittaminen ei ole helppoa. Usein määräaikaiset työt kasaantuvat perheen perustamisvaiheessa oleville naisille. Onneksi muun muassa vanhempainpäivärahoja on saatu nostettua ja samalla on pyritty tasaamaan paremmin työnantajakustannuksia. Tämä osaltaan voi tasata perhevapaiden käyttöä äitien ja isien kesken. Tarvitaan siis hyvää yhteistyötä niin perheiden, yhteiskunnan kuin työmarkkinoiden kesken lasten ja nuorten parhaaksi.

Arvoisa puhemies! Käytännön esimerkki: Tänä syksynä annetussa esityksessä sanotaan, että jos työnantaja maksaa äitiyslomalaiselle palkkaa, Kelan maksama korvaus nousee 56 päivän osalta. Saamani selvityksen mukaan, jos kuukausipalkka työntekijällä on esimerkiksi 2 000 euroa, työnantajan saama korvaus nousee noin 2 kuukauden ajalta 400 euroa kuukaudessa. Jos palkkaa ei makseta, saa työntekijä 56 päivältä korotuksen äitiyslomarahaansa Kelalta. Korvaus nousee 70 prosentista 90:een. Vuosilomakustannusten kompensaatio työnantajalle paranee. Uudessa esityksessä loma-ajan palkan lisäksi sivukulut korvataan työnantajalle. Otetaanpa esimerkki: Työntekijän kuukausipalkka on 2 000 euron tuntumassa, työnantaja saa lisää noin 600 euroa vuosilomakustannuksiin liittyvää korvausta äitiyslomaa kohden. Lakiesityksestä tulevat korotukset työnantajamaksuihin ovat taas kyseisellä palkkatasolla hieman yli 10 euroa vuodessa työntekijää kohden.

Arvoisa puhemies! Pätkätyöt ovat yleisiä myös kunta- ja valtiosektoreilla. Tässä on siis ryhdistäytymisen paikka. Tarkoituksenmukaista olisi, että työ olisi määräaikaista vain silloin, kun sen luonne sitä vaatii. Tällöin kyse voi olla esimerkiksi sijaisuuksista tai vaikkapa työharjoittelusta. Työttömyyden suhteen ei naisten ja miesten välillä esiinny merkittäviä eroja. Kun ollaan naisvaltaisilla aloilla, on tosissaan pohdittava esimerkiksi sijaispankkijärjestelmää nyt, kun niitä työntekijöitä vielä ehkä on, mistä ottaa.

Vuoden 2005 alusta astui voimaan parannus muun muassa naisyrittäjän äitiysloman ja hoitovapaan ajalta karttuvaan eläketurvaan. Aiemmin yrittäjä kerrytti eläkettä vain, jos hänen YEL-vakuutuksensa oli voimassa. Näin myös kynnys ryhtyä yrittäjäksi ehkä madaltuu. Onneksi pienyrittäjä löytää apua maakunnista monelta taholta. Yhtenä mainitsen tässä maa- ja kotitalousnaiset. Heidän yritysneuvontansahan auttaa kehittämään ja monipuolistamaan maaseudun nais- ja perheyrittäjyyttä. Palveluiden avulla yrittäjä voi arvioida, suunnitella ja kehittää yrityksensä toimintaa muun muassa yrityksen laadun, kannattavuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Maailma ei ole näiden asioiden suhteen valmis, mutta siitä on yhteistuumin yritettävä tehdä parempi ja tasa-arvoisempi.

Arvoisa puhemies! Vielä kommentti kokoomuksen ed. Sarkomaan puheenvuoroon viitaten. Hän sanoi jotenkin niin, että syntyvyyttä pitäisi ennemmin kannustaa kuin jarruttaa. Ainakin itselläni on kokemus tässä, että taitaa olla seitsemän äitiä, jotka synnyttävät parin kuukauden sisällä tuttavapiirissäni, eli minä olen vain todennut, että kyllä se Vanhasen hallituksen perhepolitiikka toimii.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! On erittäin kiitettävää, että rouvat ministerit ovat paikalla tässä välikysymyskeskustelussa vielä kello 20.15.

Käsittelen aluksi työntekijäin asemaa erikois- ja perussairaanhoidossa. Oecd:n maaraportti ilmestyi noin vuosi sitten ja kertoi, että suomalainen terveydenhuolto on edelleen eurooppalaisessa mittarissa ja kansainvälisesti hyvin halpaa ja hyvää. Se, että sairaanhoito on halpaa, johtuu siitä, että henkilöstön palkat ovat huomattavasti pienemmät kuin muualla kehittyneissä maissa. Lisäksi henkilökunnan mitoitukset ovat paljon matalammat kuin Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa, joissa me monet olemme olleet töissä. Siellä on huomattavasti enemmän sairaanhoitajia leikkaussaleissa ja osastotyössä. Suomalaisen terveydenhuollon työntekijä siis tekee enemmän työtä ja pienemmällä palkalla kuin naapurimaissa, ja useimmiten tämä työntekijä on nainen.

Husissa on yli 20 000 työntekijää, joista 21 prosenttia on vakinaisessa virassa. Määrä vaihtelee: Etenkin lääkäreiden määräaikaisuus on yleistä. Lääkäreistä 35 prosenttia on määräaikaisia. Lääkärithän alkavat myös vähitellen naisistua. Se, että lääkärit ovat määräaikaisia, johtuu siitä, että meillä on hyvin paljon erikoistuvia lääkäreitä ja he eivät ole vakivirassa.

Hoitohenkilökunnasta määräaikaisia on 18 prosenttia, ja se johtuu vuosilomista, äitiyslomista, hoitovapaista ja sairauslomista. Kun työntekijä jää äitiyslomalle, on täyttölupaa usein vaikea saada ja ennen kuin se on saatu, on viivästynyt taas pari kuukautta eteenpäin ja sijainen on hoitanut tätä virkaa. Tämä epäkohta voitaisiin poistaa perustamalla niin sanottujen sisäisten sijaisten vakansseja. Näitä sijaisia ministeri puheessaan kutsui varahenkilöiksi. Nyt me kutsumme heitä sisäisiksi sijaisiksi. Ennen vanhaan todella oli näitä varahenkilöitä, mutta rahan puutteen vuoksi ne on poistettu jo ainakin 15 vuotta sitten.

Sairaanhoitajapula on ankara ja johtuu alan aliarvostuksesta sekä liian matalasta palkkatasosta. Sairaanhoitajat toimivat mieluummin Stockmannilla myyjinä kuin omassa ammatissaan. Sairaalat joutuvat käyttämään yhä enemmän vuokratyövoimaa eli erilaisia keikkalaisia, joita vuokrataan yksityisistä sekä kaupunkien ylläpitämistä vuokratyövoimavälityksistä. Tällaisia on Helsingissä muun muassa Seure, joka on meidän oma vuokratyönvälittäjämme. Seure maksaa parempaa palkkaa kuin me maksamme itse, ja se on erittäin hankala epäkohta. Jotkut sairaanhoitajat todella siirtyvät kokonaan Seuren palvelukseen, koska siellä he saavat paremman palkan ja paremmat työvuorot.

Kun viimeisten 15 vuoden aikana ei ole ollut tarpeeksi rahaa palkata henkilökuntaa, on jokaiseen avoimeen hoitohenkilökunnan vakanssiin yritetty aina palkata sairaanhoitaja eikä ole otettu perushoitajaa, koska vakansseja on ollut vähän. Tämä on vääristänyt hoitohenkilökuntarakennetta siten, että meillä oikeastaan on vain sairaanhoitajia eikä ollenkaan lähi- ja perushoitajia, joita oikeastaan pitäisi olla aina työparina. Mutta kun ei ole ollut rahaa, niin on palkattu se enemmän osaava, jotta saataisiin hänestä enemmän irti.

Sairaaloissa ja terveyskeskuksissa olisi kiireesti aloitettava uusi henkilöstöpolitiikka, joka onkin jo suunnitteilla Hyksissä. Tämän henkilöstöpolitiikan periaatteena tulee olla lisätä vakansseja samaan määrään kuin on muissa Pohjoismaissa ja korottaa hoitohenkilökunnan palkkatasoa ja luoda mahdollisuus erilaisiin työaikoihin, lisätä myös koulutusta ja parantaa johtamista.

Lopuksi, arvoisa rouva puhemies! En usko, että naisilla enää on kovin pahaa lasikattoa uralla etenemisessä, sillä naisia alkaa olla jo enemmistö yliopisto-opiskelijoista. Naiset tulevat myös pian elinkeinoelämään. Kun suuret ikäpolvet eli pönäkät herrat poistuvat eläkkeelle, niin siellä on paljon elinkeinoelämän hallituspaikkoja tarjolla myös naisille. En halua olla kiintiönainen, vaan pätevä hallituksen jäsen. Tulen kannattamaan kokoomuksen ehdotusta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Olisi tietysti hienoa, jos nämä puheet täällä suuressa salissa sitten olisivat heti todellisuutta tuolla ovien ulkopuolella. Näin ei kuitenkaan ole. Tässä mielessä tämä debatti, joka alkuvaiheessa täällä salissa käytiin ja jossa tasa-arvoministeri Haatainen oli aktiivinen, samoin ed. Sarkomaa, osoittaa juuri tätä ristiriitaisuutta. Kun molempien puheita tarkkaan kuunteli, huomasi, että molemmat pystyivät kritisoimaan vastapuolta, eli julistuksenomaiset puheet hyvästä tilanteesta ovat valitettavasti aika tavalla epätosia, koska meillä ensinnäkin on todellinen työssä käyvä köyhälistö, jonka palkka ei riitä elämiseen. Heistä hyvin monet ovat naisia, mutta on tietysti miehiäkin. On apuhenkilöitä, jos mennään nyt naisten työtehtäviin, siivoojat ovat pääosin heitä, kaupan kassat, pätkätöissä kaupoissa käyvät henkilöt, jotka eivät kaikki suinkaan ole opiskelijoita ja jotka tekevät ikään kuin tämän toisesta lähtökohdasta kuin ne, joiden pysyvä työsuhde on sitten pätkinä, päivä pätkittynä ja viikko pätkittynä. Näitä työpaikkoja ovat kaupat, vähittäiskaupat.

Terveydenhoito on ollut erittäin paljon esillä, ja onkin kyllä todettava, että se on syystä, koska huono palkkaus terveydenhoidossa, hoitotyössä, heijastuu tietysti potilaisiin ja heidän omaisiinsa, koko tähän järjestelmään, josta pitäisi todella pitää huolta. Terveydenhoito on kriisissä ja sairaalat huutavat lääkäreitä, mutta tulevaisuudessa yhä enemmän on pulaa hoitohenkilökunnasta johtuen kyllä tästä huonosta palkkapolitiikasta. Se, että Filippiineiltä haluttaisiin tänne työvoimaa sairaaloihin, on tietysti yksi tapa hoitaa ongelmaa. Mielestäni paljon tehokkaampi tapa on se, että Suomessa koulutetut sairaanhoitajat pysyisivät Suomessa ensinnäkin ja toisaalta pysyisivät niissä tehtävissä, joihin he ovat koulutetut. Tämä vaatisi tietysti a) parempia työolosuhteita ja b) myös parempaa palkkaa. Tämä palkkatason heikkous, että se on noin ... (Ed. Sarkomaan välihuuto) — Ei varmasti sitä, mutta nimenomaan sitä, ed. Sarkomaa, että meillä on varmasti lähempänä kotoamme oleva mahdollisuus hoitaa tämä asia. Te itse sairaanhoitajana tai röntgenhoitajana tiedätte varsin hyvin, mikä tilanne on meidän koulutetun henkilökuntamme kohdalla. Varsin moni on ulkomailla, varsin moni tekee muita töitä muuallakin kuin Stockmannilla, niin kuin täällä jo todettiin.

Mutta meidän pitäisi nimenomaan rohkaista itseämme ennen muuta tekemään sellaisia päätöksiä, että tämä toteutuisi, ja todellakin tässä palkkakysymyksessä se tosiasia, että palkkataso on Suomessa hoitohenkilökunnan kohdalla 20 prosenttia heikompi kuin Oecd-maissa, merkitsee, että sen ratkaisun avaimet ovat tässä talossa hyvin pitkälle. Tämä on ongelma. Emme ole sitä ratkaisseet. Sitten toisaalta kotikunnissamme teemme, tai osa meistä tekee, budjettikokouksissa päätöksiä, joilla heikennetään paikallisesti sairaanhoidon toimintaedellytyksiä, ja tämä on todella murheellista ja murhaavaa.

Sairaanhoitopiirini oman keskussairaalan 28 potilaan hoito tapahtuu osastolla, joka on 19 paikan hoito-osasto, 19 hoitopaikkaa ilman ainuttakaan lisähenkilöä, ja kun tulee henkilökunnalle sairaustapaus, niin se kuitataan sillä, että toinen sairaanhoitaja, joku muu sairaanhoitaja, joutuu jatkamaan työpäiväänsä toisella työvuorolla. Tämä on todella huono asia.

Täällä on myös viitattu siihen, että napinpainajat teollisuudessa, niin kuin heitä kutsuttiin, saavat parempaa palkkaa, mutta se todella ei ole paperityöläisten vika. Kyllä se on sitten enemmän meidän yhteinen ongelmamme, ja kaikki tuki tälle 455 000 allekirjoituksen adressille, joka tänään luovutettiin valtiovarainministerille.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! 40 vuotta tässä työmarkkinahommassa mukana olleelle tämä on ollut hyvin hämmentävä tilaisuus monessa mielessä ja sinänsä mielenkiintoinen. Rohkenen pilata monen sellaisen edustajan illan, joka vielä sattuu kuulemaan tämän, kertomalla muutamia näkökohtia historiasta.

Vuosi 1970 oli käänteentekevä vuosi näissä tasa-arvoasioissa. Ennen tuota vuotta esimerkiksi valtionhallinnossa näistä palkka-asioista, työsuhdeasioista, myöskin tasa-arvoon nykykielessä liittyvistä asioista päätettiin menettelytapalailla, elikkä työnantajalla oli suvereeni mahdollisuus ratkaista asiat juuri niin kuin halusi, olisi saattanut suorastaan eräällä tavalla työsopimustasolla päättää siitä, mitenkä palvelussuhteen ehdot määräytyvät. Tuona vuonna 1970 siirryttiin VES-kauteen elikkä siirryttiin sopimusjärjestelmään, joka toi myöskin lakko-oikeuden.

Tämä ajankohta on mielenkiintoinen tämän päivän teeman kannalta palkkapolitiikassa. Nimittäin ennen vuotta 1970 siirryttiin tupoaikakauteen. Vuonna 1965 sovittiin ensiksi Rantanen—Hetemäki-sopimuksesta vuosiksi 66—68, ja sitä seurasivat Liinamaa ykkönen ja kakkonen. Näissä sopimuksissa oli hyvin merkityksellistä se, että niissä ei ollut, kun elettiin menettelytapalain aikaa, häivähdystäkään mistään järjestelyvaraerästä, ei siis mitään. Mutta kun vuonna 1970 tuli UKK-sopimus, elikkä tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen puuttui asioihin, kaikki muuttui kertaheitolla. Nyt, kun on täällä kysytty ... Minä olen ihan tarkoituksella, kun odotin tätä omaa puheenvuoroani, ministeriä hätyytellyt näillä tupoasioilla. Nimittäin tilanne oli sellainen, että silloin otettiin UKK-sopimuksessa mukaan järjestelyvara ja se oli 2—3 prosenttia palkkasummasta, jolla ruvettiin hoitamaan näitä asioita. Sen jälkeen koskaan ei niin suurta järjestelyvaraa suhteessa näihin palkankorotuksiin ole ollut, elikkä kulttuurimuutos tapahtui 1970-luvun alussa, ja sen jälkeen tämä elementti on ollut jatkuvasti silloin, kun on kollektiivisesti sovittu tupolla, siis tulopoliittisella sopimuksella, keskitetyllä ratkaisulla taikka sen jollakin johdannaisella. On ollut naispalkkaerä, matalapalkkaerä, ja aivan erikoinen järjestelyvarakomponentti on ollut kuoppakorotukset. Muistan aivan hyvin, kuinka — siitä nykyisetkin ministerit olisivat varmasti ylpeitä, jos olisivat valtionhallinnossa vaikuttamassa siihen, johonka itse olin vaikuttamassa keskeisesti työntekijäjärjestön johtajana — valtion puhelinvirkailijoille järjestettiin kaikkien aikojen taso- ja kuoppakorotusoperaatio. Harvoin on niin hienoja juhliakaan tullut pidettyä, kun sitten nämä valtion puhelinvirkailijat kiittivät saamastaan palveluksesta. Elikkä siis toisin sanoen tästä kulttuurista on nyt kysymys. Se tarkoittaa siis käytännössä sitä, että meillä on olemassa elementtejä nykyisessäkin käytännössä, joilla nämä asiat pitäisi hoitaa.

Mutta sitten se kiusallinen yksityiskohta, että vaikka kuinka sovittaisiin jostakin — esimerkiksi työehtosopimuksissa sovitaan taulukkopalkkojen muutoksista, tasoista — sitten tulevatkin liukumat ja sotkevat koko homman ja vaikuttavat tilastoihin juuri sellaisina kuin arvoisat ministerit ja sitten tietysti ed. Sarkomaa oppositiosta ovat täällä esitelleet ja julkituoneet. Elikkä toisin sanoen sitten se epätasa-arvoa luova palkkatasoero tuleekin sitä kautta, kun palkkasummista lasketaan. Se saattaa olla aivan massiivinen ero, ja sitä ei ole edes sovittu, elikkä toisin sanoen siinä on työmarkkinajärjestelmä hoitanut asian.

Paula  Risikko /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Suomalainen työelämä on muuttunut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Yksi merkittävimmistä muutoksista on määräaikaisten työsuhteiden määrän kasvu.

Yhä useampi suomalainen työskentelee määräaikaisessa työsuhteessa. Naiset ovat miehiä useammin pätkätyösuhteessa. Työsuhteessa olevista naisista määräaikaisessa työsuhteessa oli vajaat 20 prosenttia, miehistä pätkätöitä teki vain 12 prosenttia. Suomessa pätkätöissä on hieman suurempi osa työvoimasta kuin muualla Euroopassa. EU-maissa keskimäärin 13,5 prosenttia palkansaajista työskentelee määräaikaisessa työsuhteessa. Suomessa vastaava luku on 17,1 prosenttia.

Pätkätöitä ei sinänsä pidä tuomita. Monesti pätkätyö on ihmisen elämäntilanteeseen sopivakin. Esimerkiksi moni opiskelija mielellään tekee opintojensa lomassa pätkätöitä. Osa pätkätöistä perustuu siihen, että äitiys- ja vanhempainvapaalla olevalle työntekijälle haetaan sijainen. Suurin ongelma pätkätöissä on se, jos pätkätyöt muuttuvat vastoin henkilön omaa tahtoa pysyväksi olotilaksi.

Osa palkansaajista siirtyy jatkuvasti pätkätyösuhteesta toiseen. Osa heistä on varmasti tähän ihan tyytyväisiäkin, ja toki näin pitää ollakin. Suurin osa ei pitkän päälle kuitenkaan ole tyytyväinen jatkuvaan työsuhteensa epävarmuuteen, ja ihminen tarvitsee perusluonteensa mukaisesti turvaa ja pysyvyyttä. Tätä eivät edes Yhdysvalloissa oppinsa saaneet työelämän konsultit voi muuksi selittää.

Jatkuva pätkätyöstä toiseen siirtyminen aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Perheen perustaminen siirtyy myöhäisempään vaiheeseen kuin itse haluaisi sen siirtää. Asuntolainan saaminen on vaikeampaa kuin vakinaisessa työsuhteessa olevalla, esimerkkinä nyt vain asuntolaina, toki muukin laina pakkaa niin olemaan.

Tilastot osoittavat, että pätkätyöt eivät niinkään ole yksityisen sektorin ongelma. Viime vuonna vain 10 prosenttia yksityisen sektorin palkansaajista oli pätkätöissä. Sen sijaan kuntapuolen työntekijöistä pätkätyössä oli 23 prosenttia ja valtiolla 24 prosenttia.

Määräaikaisten työsuhteiden suosiminen kuntapuolella johtuu pääosin siitä, että kunnissa ei voida olla varmoja siitä, minkälaisia uusia velvoitteita valtio kunnille asettaa ja miten kuntien valtionosuuksia vuosittain muutetaan. Pätkätyöt ovat keskittyneet koulutetuille terveydenhuolto-, sosiaali- ja opetusalan palkansaajille. Aivan erityinen ongelma koskee korkeasti koulutettuja naisia.

On arvioitu, että vuoteen 2010 mennessä sosiaali- ja terveydenhuollossa tarvitaan 70 000 uutta työntekijää. Kunnissa tämä on otettava huomioon jo nyt, sillä muutos on edessä jo viiden vuoden sisällä. Jotta kuntasektorille saadaan työvoimaa, on kuntapäättäjien oltava valmiit tarjoamaan riittävän hyvin palkattuja pysyviä työsuhteita. Sillähän sitä vetovoimaa tehdään.

Arvoisa puhemies! Kunnissa ja kuntayhtymissä tulee selvittää, mikä on peruste mihinkin määräaikaiseen työsuhteeseen. Esimerkiksi useat pätkätöitä tekevät hoitotyöntekijät paikkaavat pysyvää sijaistarvetta ja siten heidän tehtävänsä vakinaistamiselle olisi todelliset perusteet. Terveydenhuollossa työskentelevistä työntekijöistä on 25 prosenttia määräaikaisia eli niin kutsuttuja pätkätyöntekijöitä. Alle 35-vuotiaista työntekijöistä määräaikaisia on jopa 38 prosenttia.

Tutkimusten mukaan määräaikaisen työvoiman käyttö vaikuttaa pääsääntöisesti kielteisesti hoitajien työssäjaksamiseen, potilashoidon tuloksellisuuteen ja laatuun, työyhteisön toimivuuteen ja työilmapiiriin sekä kustannusten hallintaan. Lisäksi sillä on kielteinen vaikutus organisaation pyrkimyksiin turvata henkilöstön saatavuus.

Väestön ikääntyessä hoitohenkilökunnan tarve lisääntyy, kuten monissa puheenvuoroissa on tullut esiin. Myös lähiaikojen suuret eläkkeelle siirtymiset lisäävät henkilöstön tarvetta. Yhteiskunnassamme ei ole varaa päästää valtion varoin pitkään koulutettuja siirtymään muille aloille. Pakkosiirtyminen ei myöskään ole yksilön kannalta mielekäs ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi ehdotankin erityisesti terveydenhuoltoalan varahenkilöjärjestelmien kehittämistä edelleen siten, että eri organisaatiot yhdessä perustavat yhteisiä varahenkilöjärjestelmiä tai resurssikeskuksia, joihin voidaan vakinaistaa tehtäviä. Esimerkiksi terveyskeskus ja keskussairaala saattavat olla hyvinkin lähellä toisiaan, joten siirtyminen on paljon mahdollista. Lisäksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä on hyvä tämä asia huomioida.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Aioin jo todeta, että on historiallinen hetki, että puhun tyhjälle salille lukuun ottamatta arvoisia ministereitä, mutta näin ei vielä kuitenkaan käynyt.

Edessämme ja käsissämme on aivan oikea, aivan valtavan vakava ongelma, jos ajattelemme lähitulevaisuutta ja sitä, miten me aiomme selvitä kasvavasta hoivan ja hoidon tarpeesta. Palkkatasa-arvo, ainakin niiden mielestä, jotka kuuluvat tähän hoivaajien, hoitajien, työntekijöiden joukkoon, on keskeinen kysymys siinä, pysyäkö Suomessa, pysyäkö omassa ammatissa tai hakeutuako alan koulutukseen.

Arvostuksen puutteen kokemus on varmasti yksi tekijä, kun ottaa huomioon terveydenhuoltoalan ja sosiaalialan ja myös sosiaalityöntekijöiden, kirjastonhoitajien työn vaativuuden. Minusta on mietittävä aiemmasta poiketen, mikä on valtiovallan rooli tässä kokonaisuudessa, miten palkkausta voidaan kehittää. On aivan selvää, että kuntatyönantajan palkanmaksukyky aika pitkälti perustuu siihen, mikä on valtion myötävaikutus valtionosuuksien kautta. Totta kai on muitakin tekijöitä, mutta kun me tiedämme, että eri kuntien palkanmaksukyky vaihtelee, niin tavalla tai toisella pitäisi pystyä puuttumaan tähän kysymykseen, koska viime kädessä tämä talo ja hallituksen jäsenet ja hallitus kokonaisuudessaan ovat vastuussa siitä, että palvelujärjestelmä pysyy pystyssä ja pysyy laadukkaana. Kokoomuksen välikysymystekstissä ja puheenvuoroissa on yksi ehdotus, jota toivon vakavasti pohdittavan.

Toinen keskeinen puheenaihe ja tämän välikysymyksen sisältökysymys on pätkätyöt, joilla on, niin kuin on hyvin monessa puheenvuorossa aiheellisesti todettu, väestöpoliittinen, perhepoliittinen, tasa-arvopoliittinen ulottuvuus. Tästä syystä varmasti on paljon tehtävää julkisen ja, totta kai, myös yksityisen sektorin työpaikoilla. On varmasti paljolti tahtokysymys se, että käytetään niitä keinoja, jotka osassa kuntia on jo käytössä. Täällä on viitattu tähän varahenkilöstöjärjestelmään. Edellinen puhuja, ed. Risikko, nosti esille ehdotuksen seudullisista sijaispankeista, siitä, että terveyskeskus- ja sairaanhoitopiiri voivat tehdä yhteistyötä. Meillähän on jo näitä malleja, jotka pitäisi pystyä levittämään koko Suomeen, ja osana tätä kunta- ja palvelurakennehanketta, jossa etsitään näitä yhteistyömuotoja, myös tämän asian järjestämiseen on varmasti nyt mahdollisuus ja erityinen h-hetki.

Tämä pätkätöiden problematiikka pitäisi saada vähenemään niin paljon kuin mahdollista tasa-arvopoliittisista syistä, koska naisten työmarkkina-asema juuri tästä syystä on heikompi kuin miehillä. Ennen kaikkea asenteiden muokkaaminen on tässä asiassa äärettömän tärkeää ja totta kai myös se, että nämä vanhempainvapaat käytettäisiin nykyistä tasapuolisemmin ja että tätä perhekustannusten tasausta edelleen kehitetään. Nyt ollaan ottamassa hyvä askel eteenpäin, mutta kehitettävää riittää edelleen.

Aivan lopuksi haluan vielä todeta yhden ryhmän eli naisyrittäjät, joiden perhepoliittiset etuudet kaipaavat kohennusta, jotta myös heillä on helpompi mahdollisuus perheellistymiseen.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Välikysymys on erittäin tärkeästä asiasta elikkä työelämän tasa-arvosta. On totta, ettei erityisesti naisia koskettavien määräaikaisten työsuhteiden osuudessa ole valitettavasti tapahtunut kovin paljon muutoksia viimeisen vuosikymmenen aikana. Määräaikaisten työsuhteiden määrä on pysynyt suht saman määräisenä koko 2000-luvun. Erityinen piirre on Suomessa se, että tämä kohdistuu myöskin korkeasti koulutettuihin työntekijöihin.

Sosialidemokraatit ovat kuitenkin aina pitäneet tasa-arvokysymystä jo reilun sadan vuoden ajan yhtenä tärkeimmistä, ja siitä syystä sen eteen on tehty määrätietoisesti myös työtä. Se on niin tärkeä, että sitä on tehty ja sitä tehdään yhä edelleenkin suunnitelmallisesti eteenpäin. Näistä hyvinä esimerkkeinä on myöskin se, että työpaikoille on saatu laadittavaksi tasa-arvosuunnitelmat ja palkkakartoitukset. Kun käsittelyssä olleessa yt-laissa ajatuksena on se, että työpaikat tekisivät tasa-arvosuunnitelmia, kertoisivat vuokratyövoiman käytöstä elikkä epäsäännöllisistä työsuhteista tai palkoista avoimesti, tätä kokoomus kuitenkin vastusti. Täytyy siis ihmetellä, missä on tämän välikysymyksen logiikka suhteessa yt-lain periaatteisiin.

Tasa-arvon edistämisen kannalta on tietenkin keskeinen asia myöskin, että työelämän kehittämisrahaa kohdennetaan työaika- ja sijaisjärjestelyjen parantamiseen siten, että epätarkoituksenmukaisia pätkätöitä voidaan karsia.

Nyt jo päätettyjä toimia on se, että vuoden 2007 alusta korotetaan äitiyspäivärahaa ja isille maksettavaa vanhempainrahaa. Työantajille maksettavaa vuosilomakorvausta korotetaan ja isäkuukauden käyttöä järkeistetään. Nämä toimenpiteet ovat juuri niitä, joilla pystytään naisten tasa-arvoa työelämässä parantamaan. Nämä ratkaisut myöskin lisäävät miesten osallistumista lasten hoitamiseen ja vähentävät nuoriin naisiin kohdistuvia pätkätöitä ja alentavat heidän työllistymiskynnystään. Yksi asia, josta en ole tänään vielä kuullut, on myöskin se arvonlisäveron alennus, joka kohdistuu partureihin ja kampaamoihin, koska nämä alat ovat varsin naisvaltaisia, naisten asema työelämässä parantuu myöskin näiltä osuuksilta.

Nykyinen hallitus niin kuin edellisetkin on erityisesti kiinnittänyt huomiota myös yksinään lasten kanssa arkea pyörittävien mahdollisuuteen työllistyä, ja tärkeimpänä näistä on tietenkin ollut subjektiivinen lasten päivähoito-oikeus. Sehän koskettaa erityisesti niitä perheitä, joissa tehdään epäsäännöllistä työaikaa, epävarmoja työpätkiä ym. Myös joustavat päivähoitojärjestelyt, kuten ympärivuorokautinen hoito ja viikkohoito, tukevat näitä perheitä. Hallituksen ensi vuoden budjetissa peruspalvelut on se keino, jolla on myöskin satsattu lapsiperheisiin ja kaikkein pienituloisempien asemaan.

Mainittakoon vielä, että hallitus hyväksyi helmikuussa 2006 samapalkkaisuusohjelman, joka on kyllä tullut tänään myöskin jo mainituksi. Tavoitteena siinä on kaventaa naisten ja miesten palkkaeroja. Selvitys osoittaa kuitenkin, että toimenpiteet samapalkkaisuuden edistämiseksi on aloitettava työpaikoilta. Tärkeää on, että kaikki palkanosat, työ- ja tehtäväkohtainen osa, henkilökohtaiseen suoritukseen, pätevyyteen ja arviointiin perustuvat osat sekä tulosperusteiset palkanosat kohtelevat naisia ja miehiä tasapuolisesti. Näissä arvioinneissa on valitettavan paljon eroja siinä, miten kohdellaan miehiä ja naisia pisteytysten osalta.

Ihmetellä hieman täytyy myös sitä, että kun kokoomus on täällä ottanut erityisesti esille opetus- ja hoitoalat, niin näiden järjestöjen johdossa on, niin kuin tänään jo tuli esille, kuitenkin vahva kokoomusedustus. Tuntuisi loogiselta, että sitten näiltä osin olisi asia jo saatu eteenpäin. Hyvänä valitettavana käytännön esimerkkinä pikkulinnut kertoivat myös Espoon kaupunginvaltuuston kokouksesta, jossa oli esitys muun muassa hoitajien palkkojen korotuksista. Yksikään kokoomuslainen ei korvaansa lotkauttanut, kunnes yksi oli alkanut varoitella, että hoitajien palkkoja jos nostettaisiin, alkaisivat muutkin sitä vaatia. Tietääkseni tämä on tapahtunut tällä viikolla, jotenka mitenkä samalla viikolla voidaan täällä salissa puhua toista, kun käytännön elämässä tehdään toista?

Tässä välikysymyksessä ja keskustelussa on otettu todella aiheellisesti huolta hoitajien ja opettajien palkoista. Se on totta. Mutta hyvin vähän on keskitytty oikeasti pienipalkkaisiin naisiin, joita ovat lähihoitajat, siivoojat, kaupan työntekijät. Kaupan työntekijöihin viittasinkin jo aiemmin. Muun muassa en ymmärrä yhtään, mitenkä sunnuntaiaukioloajat parantaisivat naisten palkkaus- ja työoloja tässä asiassa.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Paatero kertoi, että kokoomuslaiset eivät olleet tukemassa Espoossa. Tietysti olisi tärkeä nyt kuulla heiltä, mihin se perustui. Itse olen terveydenhuoltoalan ihminen ja opettaja, joka voi sanoa, että kolmisenkymmentä vuotta on tämän asian puolesta puhunut, ja kokoomuksen ajatus on se, että me saisimme joka puolella Suomessa nousemaan hoitoalan ja opettajien palkat. Se on kyllä meidän ehdoton tavoitteemme, ja sen eteen on tehty töitä. Joka väittää muuta, puhuu kyllä muunneltua totuutta. Siihen, mitä on tapahtunut Espoossa, minä en tietenkään ota kantaa tässä.

Mutta, arvoisa puhemies, miksi tulin tänne vielä? Tulin muistuttamaan, mitä työelämä- ja tasa-arvovaliokunta lausui lausunnossaan 8/2006 ja joka on päivätty 17. toukokuuta tänä vuonna ja on lausunto hallituksen toimenpidekertomuksesta vuodelta 2005. Luen täältä nyt ihan suoraan:

"Hallituksen kertomuksessa todetaan, että työministeriön asettama selvityshenkilö Kirsti Palanko-Laaka luovutti määräaikaisiin työsuhteisiin ja määräaikaisten työtekijöiden asemaan liittyviä kysymyksiä koskevan selvityksensä joulukuussa 2005 ja työministeriö ryhtyy tarvittaviin lainsäädäntö- ja muihin toimiin kevään 2006 aikana.

Selvityshenkilön raportin mukaan määräaikaisten työsuhteiden laaja käyttö merkitsee työelämän riskien uudelleenjakoa. Määräaikaisissa työsuhteissa ongelmat kasautuvat ja mahdollisuudet edunvalvontaan ovat heikot. Pilkkoutuvilla työsuhteilla on yhteys köyhyyteen ja köyhien työssäkäyvien ongelmiin. Ne murentavat myös verotuksen ja sosiaaliturvan rahoituspohjaa.

Määräaikaiset työsuhteet kohdistuvat erityisesti synnytysiässä oleviin koulutettuihin naisiin. Määräaikaisuus on 25—44-vuotiaiden ikäluokissa vähintään kaksi kertaa yleisempää naisilla kuin miehillä. Määräaikaisten osuus on kasvanut eniten yli 30-vuotiailla naisilla. Näyttää siltä, että määräaikaisuus kohdistuu erityisesti naisiin, jotka ovat jo pitkään työskennelleet määräaikaisissa työsuhteissa.

Perusteettomat määräaikaiset työsuhteet synnyttävät vajeen työlainsäädännön perusturvan, syrjimättömyyden periaatteen ja sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumisessa. Erityisiä ongelma-alueita ovat määräaikaisia sopimuksia koskevat käytännöt kunta-alalla, korkeasti koulutettujen määräaikaiset palvelusuhteet yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa, projektityöksi organisoitu pysyväisluonteinen työ sekä teollisuuden ja palvelualoilla määräaikaisesti ja vuokratyöntekijöistä muodostettu suhdannepuskuri.

Valiokunta pitää tärkeänä valvonnan tehostamista ja työsopimuslain täsmentämistä ja kiirehtii hallituksen toimenpiteitä hallituksen esityksen valmistelemiseksi."

Eli tämä oli työ- ja tasa-arvovaliokunnan lausunto. Nyt tietysti kysyn, missä ovat ne toimenpiteet, joita täällä nyt on peräänkuulutettu.

Sitten hieman toiseen asiaan, arvoisa puhemies. Nyt kun molemmat ministerit ovat paikalla — arvostan suuresti, että olette täällä paikalla, ja sattuu olemaan vielä ministeri Haatainenkin — totean vaan yhden probleeman, mikä myöskin on näissä pätkätöissä ja epätyypillisissä työsuhteissa. Se on työntekijöiden työterveyshuolto, joka ei toteudu systemaattisesti. Täällä on puhuttu paljon siitä, mitä pätkätyöt vaikuttavat naisten asemaan ja mitä ne vaikuttvat palkkaan ja mitä siihen ja tuohon. Ne ovat kaikki totta, mutta haluan tuoda vielä yhden näkökulman, pätkätyöläisten työterveyshuollon elisen, mitä siihen voisi kehitellä. Toki olen itsekin sitä paljon pohtinut, mutta haluan nostaa sen tässä esille.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä keskusteltiin parisen viikkoa sitten yt-laista, ja kokoomus antoi vahvaa kritiikkiä hallitukselle muun muassa siitä, että lakiesityksen mukaan yrityksen tulee kertoa palkkatiedot ja määräaikaiset työsuhteet. Kokoomuksessa nähtiin ongelmana se, että yt-laki vaikuttaa työelämän sisältöihin ja sen tavoitteena on lisätä tasa-arvoa ja vähentää pätkätöitä. Nyt te puhutte eri tavalla. Mikä on todellinen linjanne ja tavoitteenne, kun ajatuksenne vaihtelevat jatkuvasti? Ei tämä ainakaan lisää uskottavuuttanne naisten tasa-arvon ja pätkätöiden osalta.

Arvoisa puhemies! Työllisyys yleisesti on kehittynyt myönteisesti, mutta samalla myös määräaikaisten työntekijöiden määrä on valitettavasti kasvanut. Uusista työsuhteista määräaikaisia on jatkuvasti noin puolet. Sektoreittain katsottuna määrällisesti eniten määräaikaisia työntekijöitä on yksityisellä sektorilla. Kuitenkin prosentuaalinen osuus kaikista työntekijöistä on yksityisellä puolella huomattavasti alhaisempi kuin valtiolla tai kunnilla, aivan kuten ministeri Filatov tänään aikaisemmin meille totesi.

Tosiasia on valitettavasti, että Suomessa määräaikaisia työsuhteita on korkeasti koulutetuilla työntekijöillä ja akateemisten synnytysikäisten naisten työsuhteet ovat useammin määräaikaisia kuin vastaavan ikäisillä miehillä. Tähän syitä on useita, etenkin täälläkin useaan otteeseen huolta tuonut kuntien tilanne. Kuntien terveys- ja sosiaalitoimessa sekä opetustoimen tehtävissä työskentelee erityisen paljon naisia. Kun naiset jäävät perhevapaalle, myös heidän sijaisensa ovat useimmiten naisia. Kuntasektorin määräaikaisista palvelussuhteista 49 prosenttia on sijaisuuksia. Kuntien naistyöntekijät ovat myös tyypillisiä vuorotteluvapaan käyttäjiä.

Yksi syy kuntien määräaikaisuuksiin on myös tehtävään vaadittavan kelpoisuuden puuttuminen. Jos valittava henkilö ei täytä säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia, hänet voidaan palkata ainoastaan määräaikaiseen työsopimussuhteeseen. Epäpätevyyksistä johtuvia määräaikaisia sopimuksia on 19 prosenttia kaikista kuntien määräaikaisista työsuhteista.

Täällä on jo puhuttu varahenkilöjärjestelmistä, joita kunnissa ja kuntayhtymissä on käytössä. Näissä järjestelmissä on toki omat puutteensa, mutta ne ovat järkeviä, tarpeellisia ja mahdollistavat määräaikaisten sijaisten työsuhteiden vakinaistamisen. Sijaisjärjestelmää ja niiden määräaikaisten työntekijöiden vakinaistamista voidaan kehittää esimerkiksi satsaamalla varahenkilön riittävään koulutukseen ja perehdytykseen, jotta he selviävät jatkuvasti muuttuvista työtehtävistä. Esimerkiksi talviaikana kouluavustajina toimivat pätkätyöläiset voidaan työllistää vakinaisesti niin, että he kesäaikana toimivat päivä- tai vanhainkotien lomasijaisina tai vastaavissa muissa tehtävissä.

Määräaikaisiin sopimuksiin liittyviä kysymyksiä on selvitetty tämän hallituksen aikana jo useaan otteeseen. Joulukuussa 2005 selvityshenkilö esitti määräaikaista työtä ja lainsäädännön kehittämistä koskevassa raportissaan sääntelyn selkeyttämistä ja täsmentämistä. Hän kiinnitti huomiota myös määräaikaisten sopimusten käytön valvontaan liittyviin kysymyksiin. Raportin pohjalta on edelleen selvitetty työmarkkinaosapuolten käsityksiä määräaikaisen työn käytöstä ja lainsäädännön kehittämistarpeista. Työmarkkinajärjestöt ovat olleet erimielisiä selvityshenkilön esittämien ehdotusten toteuttamismahdollisuuksista, ja nyt istuva kolmikantainen työryhmä tarkastelee selvityshenkilön tekemien ehdotusten pohjalta tai kokonaan niistä riippumatta mahdollisuutta valmistella toimenpiteitä, joilla voidaan vähentää määräaikaiseen työhön mahdollisesti liittyviä ongelmia.

Arvoisa puhemies! Ajatellen Suomen tulevaisuutta ja ikärakenteen voimakasta muutosta on tärkeää tukea monipuolisin erilaisin keinoin perheitä, jotta lapsen saaminen ei ole uhka perheen tulevaisuudelle. Jotta vaikutus olisi työelämän tasa-arvon kannalta kestävä, on perheen ja työn joustavan yhdistämisen lisäksi vaikutettava rakenteisiin, jotka nykyisin johtavat naisten työmarkkina-aseman heikkenemiseen perheen perustamisen vuoksi. Perhepoliittisten etuuksien tason takaaminen ja päivähoitojärjestelyjen kehittäminen ovat keskeisiä välineitä perhepolitiikassa. Työaikajärjestelyjä kehittämällä voidaan merkittävästi helpottaa lapsiperheiden arkea. Työaikalyhennysten lisäksi pitäisi edelleen kehittää osittaista hoitovapaata ja hoitorahaa, jotta työssäkäyvät vanhemmat voivat valita myös osa-aikaisen työn.

Tänään on sosiaali- ja terveysvaliokunnasta valmistunut mietintö vanhempainpäivärahojen nostamisesta ja työnantajakustannusten jakamisesta työnantajien kesken. Tämä on yksi tärkeä askel tasa-arvon tiellä ja on osoitus hallituksen määrätietoisesta politiikasta sukupuolten välisen tasa-arvon lisäämiseksi työelämässä. Tärkeänä tavoitteena on lisätä isien vanhempainvapaiden käyttöä parempien etuuksien avulla. Jos isätkin käyttävät vanhempainvapaata nykyistä enemmän, ei työnantajien taloudellisen riskin kannalta olisi eroa, kumpaa sukupuolta palkataan. Kun nuorten naisten palkkaamisen esteitä poistetaan ja työsuhteisiin liittyvää epävarmuutta vähennetään, naiset myös uskaltavat halutessaan hankkia lapsia varhemmin ja mahdollisesti enemmän kuin nykyisin. Kaiken kaikkiaan on tärkeää, että poliittisin päätöksin tuetaan perheitä ja pyritään vaikuttamaan työelämän asenteisiin siten, että perheellisyyttä ei nähdä uhkana työnteolle.

Arvoisa puhemies! Epätyypillisissä työsuhteissa olevien aseman parantamista on edelleen tehostettava ja mentävä siihen suuntaan, kuten hallitus on tähän mennessä tehnyt. Epävarmuus työstä ja taloudellisesta turvasta tulevaisuudesta on merkittävä este tuottavuuden nostamiselle, työelämän tasa-arvolle ja työssäjaksamiselle. Naisten ja miesten tasa-arvoa työelämässä on edistettävä kaikilla tasoilla voimakkaasti ja johdonmukaisesti. Palkkatietojen saanti on turvattava niin syrjintäepäilyissä kuin palkkavertailuja tehdessä ja tasa-arvolain toteutumista on edistettävä työpaikoilla. Työelämän tasa-arvoa on kehitettävä paitsi lainsäädännöllä myös asenteisiin vaikuttamalla.

Vaikka hallituksella on asiassa suuri vastuu, on vastuu tasa-arvon toteuttamisesta myös työmarkkinajärjestöillä, työnantajilla ja työntekijöillä, on kyse sitten kunnanvaltuustosta tai yrityksistä. Sukupuolesta ja puoluekannasta riippumatta voimme kaikki yhteistyössä vaikuttaa tasa-arvoisempaan työelämään ja tulevaisuuteen.

Lauri  Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen tekijöitä voi kiittää siitä, että on syntynyt monipuolinen, laaja keskustelu tärkeästä aiheesta. Samoin kuin kiitos ministereille Filatov ja Haatainen, että jaksavat olla täällä, kuten paikalla olevat edustajatkin, vielä käymässä tätä tärkeää keskustelua.

Viime vaalikaudella työskentelin työelämä- ja tasa-arvoasiainvaliokunnassa, ja silloin monet kysymykset, joista tänä iltana on täällä puhuttu, tulivat valiokuntatyön kautta tutuiksi. Tänään Eduskuntatalon edessä oli kautta maan saapunut hoito- ja hoiva-alan työntekijäjärjestöjen edustajia kertomaan noita järjestöjä koskevista kysymyksistä. Kyseessähän ovat pääasiassa naisvaltaiset alat, joita nuo järjestöt edustivat, ja hyvin tiedämme, että hoito- ja hoivatyöntekijöitten, olkoonpa kyseessä mies tai nainen, palkat ovat valitettavasti vahvasti jälkeenjääneitä. Täällä on viitattu myös opetusalaan, osaltaan sen palkkojen jälkeenjääneisyyteen erityisesti lastentarhanopettajien kohdalta, kirjastonhoitajien osalta, mutta myös monella muulla tavalla voidaan löytää kysymyksiä, jotka koskevat niitä aloja, joilla pääosa työntekijöistä on naissukupuolta. Meidän tulisi yhteiskunnassa osoittaa kunnille, jotka monta kertaa ovat juuri näiden alojen työnantajia kuntina tai kuntayhtyminä, lisää voimavaroja, että palkkataso voisi olla työtehtävien todellisten vaatimusten mukaista ja työhön kuuluvan vastuun mukaista. Eräs aviomies valitti maanantai-iltana minulle sitä, kuinka hänen aviovaimonsa melkein itkien tuli hoitajan yötyöstä aamulla pois, vaativasta työstä, jossa hän koki, että työntekijöitä on myös liian vähän. Kyseinen hoitajakin tekee tuota työtä myös pätkätyöntekijänä.

Hallitus on aivan oikein ryhtynyt toimiin, joilla äitiydestä, lapsen synnyttämisestä aiheutuvia kuluja tasataan. Tämä on tunnustusta ansaitseva teko ja omaa myönteisyydessään historiallista arvoa. Pitkään on ollut periaate: samasta työstä sama palkka. Tämä pääsääntöisesti toteutuu julkissektorilla, mutta tietysti siitä johtuen, että naissukupuolella on synnyttämisestä ja lastenhoidosta seuraten vuosia välissä, joita ei miehillä ole, näin ollen tuo palkka jää sitten jälkeen. Tämä koskee osaltaan myös eläkekehitystä.

Arvoisa puhemies! Toivon, että hyvän keskustelun pohjalta löydetään hyviä aineksia tulevaan hallitusohjelmaan ja tulevaan työskentelyyn.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Oppositiokansanedustajan pyhä velvollisuus on tietenkin toimia, antaa kaikkensa saadakseen hallituksen kaatumaan. Siitä huolimatta olen tässä illan mittaan vähän epäillyt, että onkohan nimeni oikeassa paperissa. Ei minulla mitään sitä vastaan ole, vaikka hallitus tähänkin kaatuisi, mutta epäilen, että jos niin käy, niin naisten asema suomalaisessa työelämässä ei siitä kyllä ainakaan lyhyellä tähtäimellä kovin paljon parane.

Oikeastaan minua on vaivannutkin tässä tämäniltaisessa keskustelussa se, että tätä on käyty tästä huono — hyvä hallitus -lähtökohdasta, koska tähän asiaan se ei kyllä avaa kovin laajaa ja avaraa näkökulmaa. Tämä osittain varmaan johtuu siitä, kuten täällä jo aiemmin illalla debatissa mainostin, että minulla oli ilo toimia ennen tänne tuloani kymmenen vuotta toimitusjohtajana yrityksessä, jossa työskenteli 100 matalapalkkaista naista ja 50 matalapalkkaista miestä ja syntyi joitakuita käytännön kokemuksia. Kyllä niistä ehkä selkein ja voimakkain oli se, että vallitseva järjestelmä, kun se on sellaiseksi syntynyt ja kehittynyt, erittäin voimakkaasti asenteistakin riippumatta ylläpitää tätä vallitsevaa eriarvoisuutta sukupuolien välillä suomalaisessa työelämässä. Olen jäävi todistamaan omista asenteistani, mutta luulen, että ne eivät ole kaikkein naisvastaisimpia. Siitä huolimatta ei ollut kovinkaan helppoa toimia niin, että tämä vallitseva ero naisten ja miesten palkoissa olisi kaventunut.

Toistan sen, minkä kerroin jo aiemmin illalla. Muistaakseni vuonna 1996 tupon yhteydessä sovittiin matala- ja naispalkkaerästä, joka tarkoitti siinä tilanteessa sitä, että niille aloille, niille työpaikoille, missä enemmistö työntekijöistä oli joko naisia tai matalapalkkaisia, osoitettiin puolen prosentin järjestelyerä, siis kaikille näitten työpaikkojen työntekijöille. Seuraus oli se, että kun se noin puoli prosenttia osoitettiin kaikille työntekijöille, toimitusjohtaja eli minä sain nelinkertaisen palkankorotuksen pienipalkkaisiin siivoojiin verrattuna, koska palkkani, josta prosenttiosuus laskettiin, oli nelinkertainen.

Toki se oli tietysti korjattavissa sillä tavoin, että yrityksen sisäisten järjestelyjen kautta kyseinen erä voitiin ohjata siivoojille, mutta ei se poista kuitenkaan sitä tosiasiaa, että niin kauan kuin tehdään prosenttipohjaisia palkankorotuksia, pienituloiset jäävät aina absoluuttisesti jälkeen suurituloisemmista ja naiset jäävät jälkeen miehistä, koska he ovat pienituloisempia. Tämä sama pätee tietenkin myös, jos asiaa yritetään korjata verotuksella tekemällä prosenttipohjaisia verovähennyksiä, koska yksi prosentti 5 000:sta on 50, mutta kaksi prosenttia 2 000:sta on vain 40. Tämä on valitettavasti tietysti näkynyt tässä tämän hallituksen mutta niin tietysti myöskin edellisten hallitusten veronkevennyksissä.

Joka tapauksessa on selvää, että jos ja kun parannuksia pyritään saamaan aikaan, niin teot ratkaisevat. Niitten tekojen tekemistä tullaan testaamaan varmasti tässä aivan lähiaikoina, kun Tehy ja muut hoitoalan järjestöt tulevat aivan varmasti seuraavan tupon yhteydessä esittämään ehkä keskimääräistä suurempia palkankorotusvaatimuksia aivan oikeutetusti. Suomi käyttää terveydenhuoltoon bruttokansantuotteestaan muutaman prosenttiyksikön vähemmän kuin muut Pohjoismaat ja useimmat eurooppalaiset maatkin USA:sta puhumattakaan. Valtaosan tästä erosta, siis tästä bkt-osuuserosta, selittää se, että suomalainen hoitohenkilöstö saa muita maita pienempää palkkaa, ja tästä se tietenkin johtuu, että täältä lähdetään hoitajan töihin myös ulkomaille.

Toisaalta sairaanhoitopiirin hallituksen jäsenenä tietysti voi kauhistuksella odottaa sitä tilannetta, kun tämä oikeutettu palkankorotusvaatimus esitetään ja toivon mukaan myöskin toteutetaan. Siinä tilanteessa kysytään, mistä kuntien rahat siihen riittävät, ja kun täällä on nyt kauniisti, toivottavasti ei hurskaasti, puhuttu siitä, että tämä pitää hoitaa valtionapujen kautta, niin on nyt syytä todella toivoa, että niin kävisi.

Se, mikä minua julkisissa palkoissa jonkin verran huolestuttaa, on tämä valtion tuottavuusohjelma. Sen kohteena on enemmistöltään naisia siitä syystä, että valtion työntekijöistä erittäin merkittävä osa ja ilmeisesti juuri niissä toimissa, joihin tuottavuusohjelma pahiten suuntautuu, työskentelee naisia. Kun työministerikin on paikalla, niin voi tietysti kysyä, missähän määrin naisten työtaakka lisääntyy siitä, että esimerkiksi Pohjois-Savon te-keskuksessa palkkarahoja työvoimaosastolla on tarjolla tulevassa budjetissa vain niin vähän, että siellä jää, jos sen mukaan joudutaan toimimaan, useita henkilöitä palkkaamatta, koska palkkarahat eivät riitä. Se tarkoittaa tietysti sitä, että jäljelle jäävät tekevät sitten entistä enemmän työtä, kuten ovat tietysti tehneet jo tähän saakkakin. Valtionhallinnossakin valitettavan paljon edelleenkin tehdään palkatonta ylityötä, nimimerkillä valitettavasti läheistä kokemusta omaava.

Mutta on aivan selvää, että palkkaerot kaventuvat vain sillä tavoin, että ammattien välinen sukupuolijakauma tasoittuu, että yhä useampi siivooja on mies, että yhä useampi hoitaja on mies, että yhä useampi hitsari on nainen, yhä useampi maalari on nainen. Lähentymistä on tapahtunut, mutta sitä ei ole tapahtunut riittävästi. Se johtuu varmasti tietysti asenteista, mutta se johtuu tietysti myöskin siitä, että edes koulutusjärjestelmätkään eivät ole suosineet tätä kehitystä.

Tekemistä on aivan riittävästi, ja vaikka mahdollisuudet vaikuttavat aika usein lähinnä kuivalta erämaalta, niin kannattaa nyt muistaa kuitenkin se vanha pikku prinssin totuus, että erämaan tekee kauniiksi sinne jonnekin kätketty kaivo. Pitää toivoa, että suomalaiset naiset suomalaisessa työelämässä pääsevät nauttimaan sen kaivon virvoittavista nesteistä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan muutama huomio vielä tästä välikysymyskeskustelusta. Tosiaan lähtökohtahan tälle välikysymykselle oli se, että kun palkkaerot ovat Suomessa kasvussa — se on tosiasia, kun ne muissa EU-maissa ovat kapenemassa — ja pätkätyösuhteiden määrä, katsotaan nyt mitä tilastoa tahansa, on kasvamaan päin eikä vähenemään päin, niin oli ihan selvää, että tähän asiaan piti kiinnittää huomiota. Olennainen perustelu tälle välikysymykselle oli myöskin se, että niin usein, kun puhutaan naisten tasa-arvosta ja palkkaeroista, kaikki ovat samaa mieltä, että niitä pitää kaventaa, mutta kovin helposti ei sitten löydy sitä vastuutahoa. Erityisesti kun eduskunnassa on keskusteltu tästä asiasta, on tullut niitä heittoja, jotka on koettu ylimielisiksi.

Esimerkiksi suullisella kyselytunnilla valtiovarainministeri Heinäluoma on todennut, että jos katsotaan, ketkä hoitajien palkkauksesta vastaavat, niin pitäkää te kokoomuksessa vaan ihan ikioma pikku palaveri tästä asiasta ja katsotte, mitä asialle teette. Jos tämän tyyppisiä heittoja tulee eduskunnasta näin vakavasta asiasta, kun kysymys on koko hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta, siitä, riittääkö meillä osaajia, sairaanhoitajia ja opettajia tuottamaan meidän palveluitamme, niin on ihan selvää, että tästä asiasta täytyy keskustella. Kaikin puolin tämä välikysymys oli perusteltu.

Kyllä koen, että tässä keskustelussa on päästy eteenpäin, mutta haluan vielä nostaa esille sen — ed. Paatero nosti esille tämän saman asian — minkä sosialidemokraatit Paaterosta Heinäluomaan ovat esittäneet, että osoitetaan opettajia, kun siellä on kokoomuslainen puheenjohtaja liitossa, tai Tehyä, jossa on kokoomuslainen puheenjohtaja. Yhtä lailla voitaisiin sanoa, onko se sitten Pamissa sosialidemokraattien vika, että siellä eivät ole palkat nousseet. Nämä ovat älyllisesti todella epärehellisiä heittoja ja varmasti loukkaavat sairaanhoitajia ja opettajia. Tulee sellainen mielikuva, että täällä eduskunnassa vaan heitellään eikä oteta vakavasti näitä asioita.

Sen takia olemme kyllä kokoomuksessa ilahtuneita siitä, että nyt on päästy keskustelemaan myös siitä, mitä valtiovalta ja eduskunta voi tehdä. Selvää on, että tässä on eri toimijatahoja, ja niin kuin kokoomus on todennut, niin me myönnämme, että emme ole yltäneet parhaimpaamme, ja aiomme jatkossa tehdä entistä enemmän. Meidän viestimme oli myöskin se, että joka taholla tarkistetaan toimia, koska niin kuin täällä ministerit Filatov ja Haatainen ovat todenneet, paljon on tehty ja varmaan onkin tehty, mutta vaikutukset eivät ole varmasti olleet sellaisia, mitä on toivottu. Missään nimessä emme väheksy niitä toimia, mitä on tehty, mutta tosiasia on, että jos me aidosti haluamme saada tämän palkkaepätasa-arvon ja pätkätyöt kuriin, niin kyllä me tarvitsemme entistä tehokkaampia toimia seuraavalla vaalikaudella ja toivottavasti jo tällä vaalikaudella.

Kiitän kyllä ministereitä tässä vaiheessa, että erittäin ansiokkaasti olette istuneet, ministerit Haatainen ja Filatov, niissä keskusteluissa, joita hallinnonalallanne on ollut. Toivon, että kiitokset tulevat myöskin monella muulla tavalla kuin meidän puolestamme. Ihan muutaman asian vielä nostan esille, koska on kohtuullista, että päästään listassakin eteenpäin.

Mutta, arvoisa rouva puhemies, koska tämä on tärkeää, niin haluan todeta vielä tämän, että esimerkiksi edustajalta, joka demareilla piti ryhmäpuheenvuoron, kysyn vielä sen, mihin te perustatte tämän, että todellakin opettajia ja sairaanhoitajia pelkästään näistä palkkaeroista ja matalasta palkasta syytetään, ja toivon todella, että tämän keskustelun jälkeen ollaan yhtä mieltä siitä, että kun jokaisella tasolla vastuuta kannetaan, niin saamme myöskin ratkaistua tämän asian.

Vielä, arvoisa rouva puhemies, kun täällä on kysytty, minkä takia täällä on erityisesti puhuttu sairaanhoitajista ja opettajista, niin valtiovallan ja eduskunnan on erityisesti mietittävä sitä, millä tavalla hyvinvointiyhteiskunnan palvelut tuotetaan, ja kun pulaa on ollut sairaanhoitajista ja nyt jo nähdään, että opettajat pakenevat alalta muihin töihin, niin tämä on nostettu esiin yhtenä oireena, mihin johtaa tämä epätasa-arvoinen palkkapolitiikka. Se on tuhoamassa hyvinvointiyhteiskuntaa, mutta kyllä yhtä vahvasti välikysymyksen pohjalla olivat kaikki naiset, eri työtä tekevät naiset eri palkkatasoilla, eli huolissaan on oltu palkkaeroista, oli se naisen työ tai palkka mikä tahansa, tämän haluan tähän vielä sanoa.

Sitten tästä aktiivisesta maahanmuuttajapolitiikasta haluan sanoa, että kun täällä on heitelty varsinkin vasemmalta laidalta, että mitä ihmettä, kokoomuksen raportissa on puhuttu Filippiineiltä tulevista sairaanhoitajista, niin kyllä minä ihmettelen, mitä teillä on vastaan sitä, jos Suomeen tullaan tekemään erilaisia töitä. Totta kai me uskomme kokoomuksessa siihen, että kun palkkakysymykset ovat kunnossa ja työolosuhteet ja täydennyskoulutus, niin pienenevistä ikäluokistakin terveydenhuoltoon tulee työntekijöitä. Jos meille arvioitu työvoimapula Suomeen tulee, niin kokoomus on nähnyt, että on tärkeätä, että me houkuttelemme maasta muuttaneita sairaanhoitajia, terveydenhuollon henkilöstöä, takaisin, mutta toivomme, että eri ammateissa, myöskin koulutetuissa ammateissa, on maahanmuuttajia työssä. Näistä asioista pitää voida puhua. Uskon, että koko eduskunta on samaa mieltä, että aktiivista maahanmuuttajapolitiikkaa täytyy tehdä, eli sikäli vähän ihmettelen noita heittoja. Mutta uskon, että tästä ollaan ihan samaa mieltä, kun luetaan se raportti ja ollaan ihan rehellisiä.

Sitten vielä näistä eri kuntien asioista. Itse olen Helsingin kaupunginvaltuutettu, ja todella kovasti on tehty töitä, että määräaikaisia on vakinaistettu, ja entistä enemmän pitäisi myöskin niitä sijaisuuksia tehdä vakinaisen varahenkilöstön voimin. Täällä on nostettu esiin joitain yksittäisiä valtuuston ponsia, joista on äänestelty. Aina en ole kannattanut demareiden ponsia eikä päinvastoin. Ei ponsilla tätä palkkakysymystä ratkaista eikä myöskään sillä, että yksittäisille henkilöstöryhmille pelkästään tehdään palkankorotuksia. Varmasti on syytä miettiä siellä Helsingin kaupunginvaltuustossa ja se ei ole tämän paikan kysymys ratkaista, millä tavalla me saamme houkuteltua meille hoitajat ja opettajat.

Mutta sitä kritisoin vähän, että täällä esimerkiksi Kotkasta oleva kansanedustaja puhuu Espoon tai Helsingin asioista ilman, että hän niistä mitään tietää. Olisi hyvä, että niihin asioihin paneuduttaisiin. Mutta vakaasti kokoomus tekee töitä Helsingissä sen eteen, että meillä olisi hyvät työolosuhteet ja palkkakysymyksetkin olisivat kunnossa, mutta Helsinki-lisillä ei tätä palkkakysymystä ratkaista, sen tässä lopussa haluan vielä sanoa.

Mutta lopuksi ihan viimeisimmäksi totean sen, että olen todella tyytyväinen, että kokoomuksen ehdotukset siitä, että ensi vaalikaudella, kun tulee seuraavat neuvottelut, valtiovalta ja hallitus on aktiivinen tasa-arvon eteenpäinviejä eikä ole äänetön yhtiömies eli ollaan valmiita harkitsemaan sitä, että maksetaan ylimääräistä valtionosuutta, jos sinne koulutetuille naisvaltaisille aloille tehdään selkeämmät korotukset, ja ollaan valmiita miettimään valtionosuuskriteeriksi niissä kunnissa, joissa on vähemmän pätkätöitä, sitä, että siitä palkittaisiin.

Toivon vielä, että tätä vanhemmuuden kustannusasiaa mietitään, että lähdettäisiin siitä, että yhteisvastuullisesti korvattaisiin ne kustannukset, koska niin kauan kuin äitiriski on olemassa, naisia syrjitään työmarkkinoilla. Se on ihan tosiasia. Siitä ei päästä mihinkään. Toivon, että tässäkin asiassa tullaan kokoomuksen linjoille.

Ihan lopuksi, olen iloinen, että hallitus on muuttanut esitystään, perhevapaauudistusta, niin että ei lähdetä sille tielle, että syvennetään palkkaepätasa-arvoa tasa-arvon nojalla, niin kuin tässä vanhempainvapaauudistuksessa oli, eli on hyvä, että sekin on korjattu ja sitä kautta tasa-arvoa saadaan järkevällä tavalla eteenpäin eikä heikennetä naisten asemaa.

Esko-Juhani  Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Tämänkin vaalikauden aikana olen tutustunut paikan päällä jo lähes kaikkiin Lapin terveydenhoidon yksiköihin ja vanhusten hoitopaikkoihin. Pääosa noiden paikkojen työntekijöistä on naisia ja hyvin kovaa työtä tekeviä naisia, nykyajan proletaareja, voisi varmuudella sanoa. Mutta mitä ovatkaan palkat? Lähihoitajalle tai perushoitajalle alkupalkka 1 500 euroa eikä sairaanhoitajalle juuri tämän isompi.

Tässä on joku kummallisuus, tässä tilanteessa. Kaikki tietävät, että terveysalan ja vanhustenhoidon työntekijät ovat ääritärkeitä. Me emme ilman heitä selviä. Mutta kun tilipäivä tulee, niin tämä arvio ei sitten näykään tilipussissa. Kaiken lisäksi kunnat ovat olleet vielä erittäin huonoja työnantajia siinä mielessä, että on pidetty määräaikaisia pätkiä pätkien jälkeen. Eräällä Lapin terveydenhoidon alan työpaikalla taisin kuulla ennätyksen, olikohan jopa 30 pätkätyötä vuosikymmenien mittaan ilman vakinaisuutta. Siis tämmöistä on kuntien ja kuntainliittojen työnantajuus. Siinä ei ole hurraamista.

Väistämättä edessä onkin terveydenhoidon bkt-osuuden nosto, jos tästä asiasta meinataan selvitä. Valtionapuja kunnille pitää tulla selvästi nykyistä enemmän. Suomi kitkuttaa nyt terveydenhoidossa 7,8 prosentin bkt-osuudella ja on vajoamassa kehitysmaasarjaan kokonaissatsauksessaan. Tämä selittyy hyvin pitkälle juuri näistä poikkeuksellisen matalista hoitajapalkoista. Näin ei yksinkertaisesti voida jatkaa. Seuraavalla vaalikaudella terveydenhoidon ja myös vanhustenhoidon bkt-satsaukseen pitää tulla selvä tasokorotus. Se tarkoittaa paljoa rahaa. Silloin tullaan tietysti veropolitiikkaan. Vanhasen hallitus on jakanut yli 3 miljardia euroa veronalennuksia. Pääosin euroissa ne ovat menneet isompituloisille. Eivät ne hoitajat niistä ole juurikaan osuuttaan saaneet. Olihan siellä vielä varallisuusveron poistokin, joka meni suoraan Suomen rikkaimmille. Tämmöiseen politiikkaan ei ole enää varaa, jos mielitään poistaa matalapalkkaisuus terveydenhoidon alalta ja vanhustenhuollosta . Tietenkin sitä pitää tehdä muuallakin, mutta nämä matalapalkkaisuudet ovat nyt räikeällä tavalla näkyvissä tällä perimmäisen tärkeällä sektorilla.

Jos näin jatketaan hoitoaloilla, päädytään umpikujatilanteeseen, siihen että alojen vetovoima heikkenee ja 10—15 vuoden päästä olemme armottomassa hoitajapulassa. Se tarkoittaa Suomenniemellä umpikujaa todellakin, koska muualta tänne tuleviin hoitajiin meidän ei kannata laskea. Se ei ole realistinen ajattelutapa, että me saamme muualta tänne työntekijät. On maita, jotka tälle pohjalle aika paljon ovat rakentaneet, mutta heillä on sitten tietyt keinonsa tai perusteensa näin laskeakin. Esimerkiksi Englanti saa väkeä, joka on saanut sen kielen koulutuksen ihan pienestä pitäen muualtakin tulleena tai Englannin entisistä siirtomaista tulleena.

Minä ihmettelenkin, että nuo ministeriaitiossa istuvat rouvatkin ovat olleet niin kovassa vauhdissa niitä verohelpotuksia jakaessaan. Teiltä nyt vähintäänkin olisi voinut odottaa sitä, että te olisitte lyöneet jarrua näille miljardiveronalennuksille ja vaatineet näitä osuuksia juuri näihin kuntien valtionosuuksiin, jotka käytetään terveydenhoitoon ja vanhustenhuoltoon, jotta niitä palkkoja kunnissa olisi voitu nostaa.

Tietenkin ed. Sarkomaan kova puhe tässä asiassa on sikäli onttoa, että aihe välikysymykseen on oikea, mutta tämä puhujan uskottavuus on jonkun verran ainakin minun silmissäni koetteilla sen vuoksi, että sieltä oikealta on näitä verohelpotuksia vaadittu vielä enemmän. Tässä se on se koko tilanne. Jos rahaa ei satsata näihin julkisen sektorin hoitojärjestelmiin, niin palkkojakaan ei pystytä parantamaan ja tämä puhe jatkuu vaan loputtomiin pelkkänä puheena.

Pentti Tiusanen /vas:

Rouva puhemies! Naiset ovat väkeviä ja vahvoja. Ketkäpä muut kouluttavat itseään, täyttävät kansalais- ja työväenopistot, erilaiset kielikurssit, muut harrastukset, kehittävät itseään, osallistuvat kulttuuritoimintoihin? He nimenomaan käyttävät niitä ja osallistuvat paljon paljon enemmän kuin miehet. Mies makaa sohvalla, nainen kehittää itseään. Tämä on aika tavalla tosiasia.

Mutta se ei oikeuta yhteiskuntaa, joka on edelleen aika tavalla miehinen ja miesten käsissä, käyttämään naisten hyväuskoisuutta ja hyväsydämisyyttä hyväkseen nimenomaan terveydenhoidossa maksamalla heille liian pieniä palkkoja. Tätä Florence Nightingale -asennoitumista, hyödynnetään ja käytetään hyväksi. Tämä on ihan pohjimmaisia kysymyksiä.

Tässä filippiiniläisten sairaanhoitajien tuominen Suomeen, tässä kokoomuksen innovaatiossa, on myös se heikkous, että meidän pitää todellakin lähteä siitä, että käytämme omia resurssejamme, koska kielikysymys on aina ongelmallinen eikä tämä käy englanniksi. En aliarvioi heidän valmiuttaan, filippiiniläisiä työntekijöitä, vierastyöläisiä on ympäri maailman etenkin Yhdysvalloissa ja arabimaissa, mutta tämä ei voi olla mikään ratkaisu suomalaisiin ongelmiin.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluaisin vain todella todeta, että naiset tekevät myös kahta työtä. Toinen odottaa kotona, ja se ei ole vain sitä sohvaperunan hoitamista, siinä on paljon muutakin. Näin ollen miesten pitää tässä asiassa katsoa myös peiliin.

Kiitoksia ministereille Haatainen ja Filatov, jotka ovat olleet koko keskustelun ajan täällä.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa puhemies! Todellakin terveydenhuoltohan on noussut tänä iltana hyvin monessa keskustelussa esiin, ja alan vetovoimasta on todella kannettava huolta. Meillä on valtava työvoimapula tulossa.

Äsken ed. Tennilä toi esille, että bkt:sta pitäisi saada enemmän terveydenhuoltoon. Tällä hetkellä bkt:sta menee noin 8,5 prosenttia terveydenhuoltoon, ja se on tosi vähän verrattuna moneen muuhun maahan. Todella rahaa tarvitaan siihen, että alan vetovoima säilyy. Se tarkoittaa, että pätkätyöt pois ja palkkaa enemmän, koska täytyy sanoa, että vaikka meillä on kuinka ihana ala, terveysala, niin jos ei tule kunnollista palkkaa, kuka sitä jaksaa tehdä, koska jokainen tietää, että kutsumuksella ei laskuja makseta.

Täällä on nyt vähän erikoisesti siteerattu työryhmän raporttia eli Arto Satosen työryhmän raporttia. Totean nyt vielä kerran, mikä meidän ideamme tässä on. Ensiksikin ensisijaisesti meidän pitää saada omasta maasta koulutettuja hyviä terveydenhuollon ammattilaisia. Ensisijaisesti siellä on työttömiä mutta myöskin sitten niitä, jotka ovat terveydenhuoltoalan henkilöitä mutta ovat joutuneet menemään juuri näiden pätkätöiden vuoksi jonnekin muulle alalle töihin. Tiedän, että esimerkiksi kauppojen kassoilla on hyvin paljon terveydenhoitajia, sitten terveydenhoitajakoulutuksen saaneita meillä on myöskin esimerkiksi sellaisessa kuin Atriassa, liha- ja elintarviketeollisuudessa, siellä on hyvin paljon sairaanhoitajakoulutuksen saaneita, ja se on kyllä huono homma. Heidän houkuttelunsa takaisin tälle alalle on tärkeää, ja se on juuri nämä: pätkätöistä pois eli vakinaistaminen ja palkat.

Seuraava vaihtoehto on tietenkin se, että houkutellaan ulkomailta hoitajia takaisin, ja vasta kolmas vaihtoehto on ulkomailta rekrytointi. Siinä olisin itsekin hyvin varovainen, koska olen kymmenen vuotta räätälöinyt ulkomaalaisille opetusohjelmia ja koulutusohjelmia nimenomaan terveydenhuoltoalalle ja eri maissa on hyvin hyvin heterogeeninen koulutus. Siitä syystä (Puhemies koputtaa) olen samaa mieltä kuin ed. Tiusanen, että tässä pitää olla varovainen.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa rouva puhemies! En mielelläni haluaisi ottaa esille yksittäisen kunnan asioita, mutta ed. Sarkomaa antoi pontta tähän vielä lopuksi. Minulla on tässä Helsingin Sanomat, joka uutisoi 11.10.2006 Espoon valtuuston kokouksesta. Siellä käsiteltiin demareitten aloitetta, joka koski muun muassa hoitajien palkkojen korotuksia. Helsingin Sanomissa todetaan, että puoli salillista kokoomuslaisia oli vaiti ja aihe ei kiinnostanut. Vain lautakunnan kokoomuslainen puheenjohtaja äityi varoittamaan, että jos hoitajien palkkoja nyt nostettaisiin, pian olisivat kaikki muutkin, lääkärit ja sen semmoiset, mankumassa lisää. Tämä nyt sen takia vielä tästä lopuksi. On totta, että ponsilla näitä asioita ei ratkaista kunnissa, mutta niillä annetaan kyllä viestiä oman kunnan väestölle ja erityisesti henkilöstölle, miten kunnanvaltuustossa hoidetaan asioita. Niissä kannattaa olla kyllä hyvin tarkkana.

Lopuksi aivan se, että tämä keskustelu on toivon mukaan ollut tarpeen, mutta kyllähän hallitus kuitenkin on nämä asiat hoitanut.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Haluaisin tässä lopuksi vielä muutaman asian nostaa esiin ehkä oikaistakseni sitä keskustelun sävyä, joka tässä on syntynyt, koska tietyllä tavalla tämän keskustelun perusteella voisi olettaa, että pätkätyöt ja määräaikaiset työt ovat vain julkisen sektorin ongelma. Mutta itse asiassa täällä sisällä on sellaisia mekanismeja, jotka saavat prosentit näyttämään erilaisilta julkisella ja yksityisellä puolella. Silloin kun yksityisellä puolella tehdään sijaisjärjestelyjä, niin siellä voidaan työntekijälle osoittaa toiset tehtävät ja hän sijaistaa silloin toista henkilöä, mutta julkisella sektorilla, erityisesti valtiolla, mutta myös kunnissa, silloin kun on virasta kyse, ihminen pitää määrätä siihen virkaan sijaistamaan niitä tehtäviä. Ei voida normaalilla työnkierrolla osoittaa, että teet tämän poissaolevan ihmisen työtehtäviä, ja niistä tulee näitä määräaikaisia, ylimääräisiä töitä julkiselle puolelle.

Sitten jos katsotaan julkisen ja yksityisen puolen aloja siten, että kun julkinen puoli on lähinnä naisvaltainen toimiala, ja siellä tulee enemmän sijaisuuksia, esimerkiksi äitiys- ja vanhempainvapaiden vuoksi, niin yksityisellä puolella naisvaltaisten alojen määräaikaisten työtehtävien prosenttiosuudet ovat itse asiassa lähestulkoon yhtä suuria kuin julkisella puolella kokonaisuudessaan. Elikkä aina pitäisi mennä näiden tilastolukujen sisälle, jotta löydetään syyt ja seuraukset. Voisi sanoa, että yksityisellä puolella vielä kasautuu osa-aikaisuus, määräaikaisuus ja vuokratyö, erityisesti palvelualoilla, joilla työskentelee paljon naisia. Vaikkapa ammattiliitto PAM:n työntekijöistä 50—60 prosenttia tekee töitä osa-aikaisissa työsuhteissa vastentahtoisesti, ja silloin jos siellä vielä on määräaikaisuus siinä päällä, niin se kertoo, että silloin tullaan todella niihin isoimpiin ongelmiin, jotka koskevat naisia työelämässä. Tällä puolella on saatu työaikapankilla, työaikajärjestelyillä ja erityisillä työpaikkatasolla tehtävillä sopimuksilla ja työnjohtokysymyksillä hyviä tuloksia aikaiseksi, ja silloin pitää mennä sinne työpaikkatasolle.

Kun ed. Risikko kysyi, että mitä on sitten tehty tämän selvityshenkilöraportin seurauksena. Ensin käytiin työmarkkinajärjestöjen kanssa neuvonpitoa siitä, että mitkä ovat ne ongelmat, ja miten näistä voitaisiin päästä eteenpäin, eikä ole mikään suuri salaisuus, että työnantajapuoli ei ollut kovin halukas lähtemään oikeastaan avaamaan tätä kysymystä millään lailla, koska hekin halusivat mennä ikään kuin ei niin toden numerotiedon taakse, joka osoittaa, että julkisella puolella nämä ongelmat ovat. Mutta hyvällä yhteistyöllä lopulta saimme aikaan kolmikantaisen työryhmän, joka käy läpi paitsi näitä raportin esityksiä, niin etsii myös muita välineitä, joilla tämä todellisuus saataisiin paremmin tottelemaan meidän lainsäädännön tahdon mukaisesti, ja epätyypillisiä työsuhteita voitaisiin karsia silloin, kun ne eivät ole tarkoituksenmukaisia.

Muita toimia, joita asian eteenpäinviemiseksi on tehty selvityshenkilön raportin jälkeen, on esimerkiksi yt-lain uudistus, jossa on haettu lisää välineitä nimenomaan määräaikaisuus- ja vuokratyöproblematiikan kiinni saamiseksi; palkkaturvauudistus, joka on lähtenyt siitä, että määräaikaisessa työsuhteessakin paremmin karttuisi palkkaturva silloin, kun käytetään työaikajoustoja; ja esimerkiksi kuntiin tuleva yt-lakiuudistus, joka on ministeri Mannisen pöydällä ihan viittä vaille valmis ja tulee vielä tämän syksyn aikana eduskuntaan. Se myös pyrkii löytämään niitä välineitä, jolla voitaisiin saada tätä epätarkoituksenmukaisuutta kuriin. Sen lisäksi työpaikkatasolla tapahtuvaan työhön on työelämän kehittämisohjelmassa tietyllä tavalla korvamerkitty raha nimenomaan epätyypillisten työsuhteiden karsintaan.

Jos mennään hiukan taaksepäin, niin esimerkiksi edellisen tupon jälkeen oli yhteinen työryhmä, jossa pyrittiin ohjeistamaan työmarkkinajärjestöjen kanssa yhteistyössä työpaikkoja siitä, että siellä puututtaisiin näihin ongelmiin ja ymmärrettäisiin, mitä työsopimuslaki aikanaan tarkoitti ja mihin sillä on pyritty. Mutta on ilahduttavaa, että kokoomuskin on ymmärtänyt määräaikaisten työsuhteiden ongelmallisuuden, koska silloin kun teimme työsopimuslakia, silloinen kokoomuksen puheenjohtaja oli sitä mieltä, että ne säädökset, jotka pyrkivät määräaikaisen työn rajoittamiseen, ovat itse asiassa työmarkkinoita jäykistäviä eikä sen tyyppisiä esityksiä pitäisi tehdä. Toisaalta myös silloin toinen kokoomuslainen ministeri oli sitä mieltä, että vuokratyössä ei pitäisi olla samoja työehtoja. Elikkä kyllä näitä neuvotteluja on käyty monella tavalla, mutta on ilahduttavaa huomata, että tässä muutosta on tapahtunut.

Mutta kun täällä kritisoitiin niitä edustajia, jotka ovat käyttäneet joitakin kuntaesimerkkejä, vaikka eivät istu näiden kuntien valtuustoissa, niin voisin sanoa, että kyse on samanlaisesta esimerkkien käytöstä, mitä välikysymyksen tekijä ed. Sarkomaa käytti työministeriön määräaikaisten lukujen kohdalla. Minä selvitin hänelle hyvin tarkkaan ja alusta pitäen, mistä nuo luvut muodostuvat, mutta se tarkennettu tieto ei häntä kiinnostanut, vaan hän vetosi ainoastaan lehtitietoihin ja käytti niitä numeroita eikä vaivautunut tuota puhettansa korjaamaan, vaikka varsin hyvin tiesi, miten asia tosiasiallisesti on.

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa rouva puhemies! Olisin halunnut vastata kokoomuksen välikysymyksen tekijälle, ed. Sarkomaalle, mutta valitettavasti hän ei enää ole täällä paikalla. Nimittäin hän puhui edelleenkin tästä perhevapaakustannusten tasaamisesta. Jollain tavalla minua lievästi sanoen harmittaa se, että asia, jota pitkään, vuosikaudet, pohdittiin täälläkin eduskunnassa, olivat hallituskokoonpanot mitkä tahansa, ja etsittiin ratkaisua, miten voitaisiin vanhempainvapaista aiheutuvia kustannuksia entistä paremmin nais- ja miesvaltaisten alojen kesken tasata, niin nyt, kun siihen sitten on väännetty ja etsitty ratkaisu, jolla merkittävällä tavalla pystytään viemään eteenpäin tätä kysymystä ja jonka tunnustavat yrittäjätkin — naisvaltaisten alojen yrittäjät tunnustavat, että tämä helpottaa heidän tilannettaan huomattavasti — niin siitä ei voida antaa sitten tunnustusta, koska kyllä minun mielestäni teoista, jotka oikeasti toimivat siihen suuntaan, johon pyritään, pitää sitten kyetä myös tunnustus antamaan.

No, tuo uudistus, joka nyt eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnasta on eteenpäin tullut, varmasti pitkällä tähtäimellä tulee nyt parantamaan naisten asemaa työmarkkinoilla ja erityisesti synnytysiässä olevien naisten asemaa, josta täällä on huolta aivan oikeutetusti kannettu. Tuo esityshän nyt nostaa vanhempainpäivärahatasoja. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että niin työnantaja- kuin palkansaajajärjestöjen kanssa yhdessä päästiin vihdoinkin tilanteeseen, että niillä aloilla, joilla työehtosopimuksen mukaista palkkaa ei makseta äitiysloman ajalta, nostetaan nyt sitten äitiyspäivärahan tasoa alussa 90 prosenttiin, joka on merkittävä taloudellinen tuki näille perheille. Mutta tässäkin täytyy muistaa sitten se, että tämän päivärahan tason nostaminen 90 prosenttiin myös tasaa työnantajakustannuksia, koska niillä aloilla, joilla TESin mukainen täysi palkka maksetaan, työnantaja saa nyt 90 prosentin tasoisena tuon korvauksen. Näin ollen se helpottaa tietysti erittäin paljon naisvaltaisia aloja. Eli tämä uudistus monella tapaa edesauttaa nyt tilannetta.

Se, mikä tässä nyt eduskuntakäsittelyssä tämän osalta muuttui, oli nimenomaan tämä tapa, jolla haluttiin kannustaa isiä pitämään pidempiä vanhempainvapaita. Tuo hallituksen alkuperäinen esitys sisälsi tämän esityksen, että isän vanhempainrahaa olisi korotettu siinä alkuvaiheessa 50 arkipäivältä 80 prosenttiin. Tätä pidettiin työmarkkinajärjestöjen esityksessä hyvänä tapana kannustaa isiä taloudellisella porkkanalla. Siihen saatiin myös oikeuskanslerin toimistosta lausunto, jossa sitä puollettiin nimenomaan siitä näkökulmasta, että sillä on naisten asemaa vahvistava vaikutus työmarkkinoilla sitä kautta, että isät sitten pitäisivät näitä vanhempainvapaita.

Tässä oli erilaisia näkemyksiä, ja nyt, kun perustuslakivaliokunta päätyi siihen, että se olisi pitänyt säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä, niin esitystä sitten muutin yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa sellaiseksi, että nyt sitten 30 ensimmäiseltä arkipäivältä sekä isä että äiti saavat korotetun 75 prosentin tasoisen korvauksen. Tässäkin ratkaisussa niissä perheissä, joissa isät pitävät vanhempainvapaan, taloudellinen hyöty, jonka perhe saa, on suurempi kuin niissä perheissä, joissa äiti yksinomaan pitää vapaansa. Eli näin ollen siihen jäi tämä taloudellinen kannustin, joka on hyvä. Tämä ratkaisu toivon mukaan edesauttaa sitä, että isät pitävät pidempiä vapaita. On varmasti kaikkien meidän yhteinen tahto, että tähän päästään.

Ed. Risikko täällä puheenvuoroissaan esitti hyvin luovia ratkaisuja näistä varahenkilöjärjestelmistä, joita on otettu käyttöön. Tällaista todellakin tarvitaan, ihan aitoja, konkreettisia hyviä esityksiä, joita sitten siellä paikallistasolla viedään eteenpäin. Tämä on sitä työpaikkatason konkretiaa, jota nyt tarvitaan.

Ed. Risikko myös peräsi työntekijöiden työterveyshuoltoa nimenomaan pätkätöissä. Lainsäädännön mukaan työnantajan pitää järjestää työsuhteen muodosta riippumatta kaikille työntekijöille lainmukainen työterveyshuolto. Työsuhteen pituudesta ja tyypistä riippuen korvaustasoja ja erityisoikeuksia voidaan myöntää eri tavoin, mutta perustyöterveyshuolto pitää kuitenkin kaikille työntekijöille tarjota. Tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa 2003—2004 asetettiin työryhmä, jonka piti selvittää epätyypillisissä töissä työtä tekevien työterveyshuollon toteutumista, ja puutteet siellä selvästi todettiin. Silloin päädyttiin siihen, että parannetaan tiedottamista. Työnantajapuoli sai tehtäväkseen tiedottaa jäsenyrityksilleen työterveyshuoltolain velvoitteista, ja myös ohjeistusta täsmennettiin.

Ed. Perho puhui erityisesti määräaikaisista työsuhteista ja korosti, että nimenomaan työpaikoilla tehtävä työ on hyvin tärkeää. Olen samaa mieltä ed. Perhon kanssa siitä, että nimenomaan, kun puhumme epätyypillisistä töistä, määräaikaisista töistä, työtä pitää tehdä paikallistasolla, kuntatasolla, työpaikoilla ja siinä työnantajalla on selkeä vastuu. Lainsäädäntö on olemassa, ja lakeja pitää noudattaa.

Mutta keskustelu on ollut erittäin hyvä ja antoisa. Tästä eteenpäin varmasti tulee myös meille kaikille eväitä. Hallitus ainakin kautensa aikana on täysipainoisesti tehnyt työtä näitten eteen, mutta hetkessä asioita ei todellakaan muuteta.

Kimmo  Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä kokoomuksen välikysymys oli sikäli tervetullut, että hallitus pääsi mainiosti raportoimaan sekä ministerien että edustajien suulla niistä lukuisista edistysaskeleista, joita kuluvalla kaudella on tehty. Mainitsen nyt vaan muutaman. Esimerkiksi tasa-arvolain uudistus oli hyvin merkittävä askel miesten ja naisten tasa-arvoa kohti työmarkkinoilla. Siinä työpaikoille viedään tämä vertailu ja tasa-arvosuunnitelmat, joissa myös pyritään niitä askeleita löytämään eteenpäin. (Ed. Arto Seppälä: Näin on, tämä on hyvä!) Olisin toivonut, että ministeri Haatainen olisi ihan hetken malttanut, mutta kun kiireitä näyttää olevan, niin hyvää yötä! (Ed. Arto Seppälä: Auto odottaa!) Täytyy sitten etupäässä kehua varmaan hallituksen tekemisiä.

Arvoisa puhemies! Käsitteillä oleva perhevapaakustannusten tasaus on sekä nuorten naisten työmarkkina-aseman että työnantajien kannalta erittäin hyvä. Ministeri jo mainitsi erityisesti korotetun kompensaation työnantajille, jotka maksavat äitiysloman ajalta palkkaa. Mutta erittäin merkittävänä, jopa tätä tärkeämpänä, pidän vuosilomakompensaation korotusta, koska se tulee kaikille työnantajille riippumatta siitä, minkälaisten työehtosopimusten alaisina ollaan.

Isiä kannustava osuus hiukan heikkeni eduskuntakäsittelyn aikana. Joittenkin mielestä se ehkä parani, mutta joka tapauksessa ratkaisu, joka STM:ssä löydettiin, on, sanotaan, välttävä. Jos olisi ollut paremmin aikaa, olisi ehkä voitu löytää vielä parempia ratkaisuja, esimerkiksi isyysloman tai tämän bonusvapaan korvauksen korottaminen, mikä olisi voitu kohdistaa pelkästään isille, mutta kohtuullisen tyydyttävä ratkaisu tuosta nyt joka tapauksessa löytyi. Vielä täytyy mainita ne lukuisat työn ja perheen yhteensovittamiseksi (Puhemies koputtaa) tehdyt uudistukset, esimerkiksi osittaisen hoitovapaan laajennus, joka mahdollistaa naisten osallistumisen sekä työmarkkinoille että perheen hoitoon.

Paula  Risikko /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan vaan lyhyesti olisin ministeri Haataiselle sanonut tästä työterveyshuollosta pätkätyöläisten kohdalla, että se on ihan totta: Tavoite on se, ja laki sanoo näin, mutta käytäntö on hieman toista, elikkä se ei ihan systemaattisesti toteudu.

Toinen, mihin olisin kannustanut, ja pyytäisinkin ministeri Haataista, että hän veisi tätä asiaa eteenpäin, eli että tällaisia innovatiivisia käytäntöjä otettaisiin terveydenhuollossa käyttöön näiden varamiesjärjestelmien ja varahenkilöjärjestelmien kehittämisessä, kuten esimerkiksi, että jos keskussairaala ja terveyskeskus ovat fyysisesti lähellä, tällaiselle yhteiselle varamiesjärjestelmälle ei ole mitään estettä, mutta en tiedä sellaista Suomessa olevan, ja se voitaisiin aivan hyvin järjestää. Mutta siinä olisi aika hyvä, että olisi ministeriltäkin vähän tällaista ponnistelua sen puolesta ja tukea sinne kentälle.