Hannes Manninen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys suomalaisille pankeille myönnettävistä väliaikaisista valtiontakauksista. Hallitus pyytää eduskunnalta perustuslain 82 §:n 2 momentin mukaista valtuutusta antaa valtiontakaus enintään 50 miljardille eurolle. Näin ollen kysymyksessä on erittäin suuri ja merkittävä asia ja siihen on suhtauduttava kaikella vakavuudella siitä huolimatta, että tällä hetkellä mikään pankki ei ole ilmoittanut käyttävänsä tätä takausta. Mutta aika muuttuu, taloustilanne synkkenee jatkuvasti, ja täytyy lähteä siitä, että sekin päivä koittaa, jolloin näitä takauksia käytännössä annetaan.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saadun selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Siksi valtiovarainvaliokunta puoltaa esityksen hyväksymistä jäljempänä esitetyin täsmennyksin. Otan eräitä täsmennyksiä myöhemmin esille.

Taloudellisen, maailmanlaajuiseksi laajentuneen finanssikriisin vuoksi Eurooppa-neuvosto on kokouksessaan 15.—16.10.2008 sopinut järjestelyistä, joilla valtiot myöntävät takauksen pankkien liikkeeseen laskemille velkainstrumenteille. Nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esityksen mukainen takausvaltuus perustuu näin ollen Euroopan unionissa tehtyihin ratkaisuihin, joita myös Suomi on sitoutunut noudattamaan. Valtiontakaus on siis osa niitä toimenpiteitä, joilla rahoitusmarkkinoiden vakautta pyritään parantamaan. Muita EU-tasolla sovittuja toimia ovat pankkien pääomittaminen ja ongelmapankkien hoito siten, että sijoittajien ja tallettajien saamiset turvataan.

Talousvaliokunta on käsitellyt asiaa perusteellisesti ja antanut oman lausuntonsa tehden tiettyjä lisäehtoja ja -ehdotuksia määräysten tarkentamiseksi, joita valiokunnan puheenjohtaja esitellee erikseen, minkä vuoksi en puutu niihin lähemmin.

Valtiovarainvaliokunta suhtautuu siten lähtökohdiltaan myönteisesti, kuten äsken totesin. Valiokunta haluaa kuitenkin todeta, että nyt esitetty järjestely ei vielä sinänsä ratkaise niitä ongelmia, joita kiristynyt luotonsaanti tällä hetkellä aiheuttaa yrityksille. Finanssikriisin seurauksena yritysten rahoituksen saatavuus on vaikeutunut, rahoituksen ehdot ovat tiukentuneet ja lainanhoitokustannukset ovat nousseet.

Valiokunta kuitenkin toteaa tyydytyksellä, että hallitus on jo ryhtynyt mittaviin toimiin viennin rahoituksen turvaamiseksi takauksilla ja luototuksilla sekä pääomittamalla muun muassa valtion omistamia sijoitus- ja rahoitusyhtiöitä. Riittävän luotonantovolyymin turvaamiseksi rahalaitosten pääomittaminen on kuitenkin kaikkein tehokkain keino, koska nyt esillä oleva takaushan turvaa ainoastaan nykyisen tasoisen luotonantovolyymin ja vaikuttaa tietysti myöskin rahoituksen hintaan.

Takaukseen liittyvien ehtojen osalta on todettava, että komissio on 13.10.2008 antamassaan tiedonannossa todennut ne periaatteet ja ehdot, joita tulee noudattaa, kun harkitaan sitä, onko pankkien tukitoimia pidettävä kiellettynä valtion tukena. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kuitenkin komissio tulee tämän kuun lopulla antamaan uuden tiedonannon, jossa todennäköisesti tullaan jakamaan tukea saavat pankit kahteen ryhmään. Ensinnäkin, voisi sanoa, niin sanotuille terveille ja vakaille pankeille ei tultaisi asettamaan juurikaan ehtoja, sen sijaan kriisissä olevien pankkien tukiasiat käsiteltäisiin aivan erillisten ehtojen pohjalta.

Haluan kuitenkin korostaa, että hallituksen esityshän lähtee siitä, että tämä valtiontakaus voidaan antaa vain toimintakykyisille ja vakavaraisille suomalaisille talletuspankeille tai kiinnitysluottopankin tai tällaisen luottolaitoksen suomalaisen emoyrityksen liikkeeseen laskemille sijoitustodistuksille jne. Lisäksi talousvaliokuntahan esitti lisättäväksi tähän sellaiset kiinteistövakuudelliset joukkovelkakirjalainat, joiden vakuutena on ainoastaan asuntoluottoja, ja valtiovarainvaliokunta on yhtynyt tähän täsmennysesitykseen.

Mitä tulee muihin ehtoihin, valtiovarainvaliokunta on katsonut, että ehtoihin tulee ottaa Euroopan unionin hyväksymissä puitteissa ja kilpailijamaiden ehdot huomioiden säännökset pankkien johdon kohtuuttomien etujen rajoittamiseksi ainakin pääomitustilanteissa. Valiokunta haluaa korostaa, että muidenkin valtioneuvoston asettamien ehtojen tulee noudattaa Euroopan unionin hyväksymiä periaatteita ja että ehdot eivät saa heikentää suomalaisten pankkien kilpailukykyä muihin maihin nähden. Tavoitteena tulee siis olla, että suomalaispankkien kilpailuasetelma säilyy neutraalina.

Edelleen haluamme korostaa valiokunnan puolesta sitä, että Finanssivalvonnalla tulee olemaan erittäin merkittävä ja tärkeä rooli, kuten talousvaliokunta lausunnossaan on todennut, ja edellytämme sitä, että Finanssivalvonnalle varataan riittävät voimavarat, jotta se voi suorittaa tehtävänsä asianmukaisesti.

Tämän lisäksi valiokunta on tehnyt tähän päätösehdotukseen eräitä teknisiä muutoksia muun muassa muuttamalla sen yhden lauseen useiksi lauseiksi, ja lisäksi Muuta-kohdassa todetaan, että uusien takausten myöntötarvetta arvioidaan vuoden 2009 huhtikuun loppuun mennessä ja että ehtoihin kuuluu, että valtuudet takausten myöntämiseen päättyvät vuoden 2009 lopussa ja että valtiovarainvaliokunta edellyttää, että eduskunnalle annetaan selvitys tilanteesta viimeistään 30. huhtikuuta 2009.

Näillä täsmennyksillä valtiovarainvaliokunta ehdottaa, että eduskunnan suostumus annetaan. Tähän mietintöön liittyy kaksi lausumavastalausetta.

Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä valtiovarainvaliokunnan esittelypuheenvuorossa tuli tuotua esille paljon niitä näkökohtia, jotka ovat talousvaliokunnan lausunnossa. Meillähän samalla tavoin on ollut huoli siitä, millä tavoin Suomessa rahoitus saataisiin toimimaan. Tänään oli muun muassa äsken Rautaruukin hallintoneuvoston kokous, ja sielläkin suuri ongelma on se, että rahoitus ei toimi. Ennen kaikkea pk-sektori on sellainen, jossa ei pystytä kovin kauaksi tulevaisuuteen katsomaan, ja tämän takia pankit pitäisi saada toimimaan. Sitä taustaa vasten nyt sitten tämä takausasiakin täällä eduskunnassa ja myös talousvaliokunnassa on edennyt.

Meillähän oli myös paljon esillä se, mikä näkyy myös tästä lausunnosta, että verrattuna 1990-luvun alun tilanteeseen, jolloin ongelmatkin olivat kotimaisia ja pankitkin olivat kotimaisia, nyt ongelmat ovat kansainvälisiä ja pankit ovat Suomessa 60-prosenttisesti ulkomaalaisten käsissä, ennen kaikkea Danske Bankin ja sitten Nordean. Kun Danske Bankilla on Tanskan valtion takaus ja Nordealla Ruotsin valtion takaus, niin millä tavoin sitten nämä pohjoismaiset pankit ja Pohjolan hallitukset yhteistyössä pystyvät sopimaan siitä, mitkä ovat näitten takauksien rajat, ja mitkä ne ovat silloin, jos esimerkiksi Danske Bankin Suomen toiminnot muuttuvat sivukonttoriksi? Tässä talousvaliokunnan lausunnossa tämä asia on pyritty ottamaan kaikilla eri tavoin huomioon.

Talousvaliokunnankin lausunnossa on paljon kiinnitetty huomiota siihen, että jos takaus laukeaa, millä tavoin sitten tämä osake- tai muu omistus, valta pankin hallinnossa ja oikeudet osinko- ja muihin tuloihin tulevat valtion ja suomalaisten veronmaksajien turvaksi. Tähänhän liittyy nyt sitten asianomaisen ministerin tänään kertoman mukaan tämä pääomittaminen, tiettävästi 4 miljardia, eduskunnalle tuleva esitys, jolla voidaan tarvittaessa tukea pankkien pääoman muodostamista tietyin ehdoin, ja se, että vakuusrahastolakia tullaan muuttamaan. Tätä talousvaliokunnan lausunnossa myös edellytetään. Vakuusrahastolain muutoshan tarkoittaa sitä, että valtioneuvosto tietyin edellytyksin viranomaisten esityksestä voisi ottaa pankin toimintoja yhteiskunnan valvontaan ja haltuun, jotta veronmaksajille mahdollisesti koituva loppulasku olisi mahdollisimman pieni. 1990-luvultahan tästä on ollut riittävästi kokemusta.

Mehän vierailimme viime vaalikaudella silloin kelttien tiikeriksi mainitussa Irlannissa, jossa pankit ovat menneet roimasti vuodessa alaspäin. Pankkiosakkeitten arvo on laskenut jopa 90 prosenttia ja työttömyys on kasvanut, asuntotuotanto on lähes pysähtynyt ja muutenkin talletussuoja on nostettu siellä mahdollisimman korkeaksi. Kun tämä tilanne on ollut näin epävarma, niin tässä asiassa talousvaliokunta lähti tässä lopussa ilmenevään edellytykseen siitä, että eduskunnalle annetaan viimeistään ensi huhtikuun lopussa selvitys tästä tilanteesta, mikä silloin on näiden kaikkien asioitten osalta, jotka tässä nyt ovat olleet esillä. Tätä lausumaa ei valtiovarainvaliokunnan mietinnössä ole.

Vertailun vuoksi voidaan todeta, että tässä tänään myöhemmin esillä olevassa elinkeinoministeriön antamassa elinkeinoelämän ja vientiteollisuuden tukipaketissa valiokunta on lähtenyt siitä, että helmikuussa annetaan selvitys, mihin tilanne on näitten toimenpiteitten osalta johtanut ja mitä pitäisi mahdollisesti lisää tehdä. Tämä on erittäin tärkeätä, kun katsotaan nyt sitä tilannetta, mikä on tällä hetkellä Suomessa, mikä on Euroopassa ja mikä on maailmalla, koska se on synkentynyt viikko viikolta.

Tässä talousvaliokunnan mietinnössä tuodaan esille huoli siitä, että jos esimerkiksi Danske Bankin Suomen toiminnot muuttuvat sivuliikkeeksi, millä tavoin sitten Suomen ja Tanskan valtioitten hallitustasolla ja rahoitustarkastusten pitää yhteisesti pystyä sopimaan siitä, että tämä rajaus olisi mahdollisimman selkeä ja estettäisiin, kuten tässä todetaan, mahdolliset negatiiviset päällekkäiset toimet ja turvataan veronmaksajien edut.

Tämä veronmaksajien etujen turvaaminen onkin talousvaliokunnan lausunnossa yksi keskeinen kohta. Kun rahoitusmarkkinat eivät ole lähteneet Suomessakaan toimimaan, vaikka on ollut tiedossa, että eduskunta kaikella todennäköisyydellä tulee tällaisen päätöksen tekemään, että tällainen 50 miljardin takaus annetaan, niin talousvaliokunnassa keskusteltiin kovasti tästä takausmaksun hinnasta. Tässä meidän lausunnossamme sanatarkasti todetaan: "- - kansallista harkintavaltaa käytettäessä kiinnitetään huomiota siihen, etteivät ehdot ole toisaalta niin houkut-televat, että takaus muodostuu merkittävästi halvemmaksi kuin markkinaehtoinen pitkäaikainen rahoitus, eivätkä toisaalta niin tiukat, että ne käytännössä muodostuvat esteeksi takauksen ottamiselle. Suomen kannalta on erityisen tärkeää seurata vastaavien ehtojen sääntelyä muissa Pohjoismaissa."

Kun puhutaan 50 miljardin euron takaussummasta yhteensä, niin jokainen pystyy laskemaan, mikä siitä on prosentti, jos se on tämä maksu, tai mikä, jos se on 0,5 prosenttia. Tässä hallituksen suunnittelussa on lähdetty tästä 0,5 prosentista. Talousvaliokunnassa oli asiantuntijoita, jotka puhuivat myös sen puolesta, että tämä voisi olla markkinoilla oleva takauksen hinta, joka on 1,5 prosenttia. Se on toisessa tapauksessa huomattavastikin enemmän valtiolle tuloa tuottava. Mutta sitten tämän kolikon toinen puoli on se, millä tavoin se raha sitten liikkuu, tällä hetkellä se ei ainakaan tunnu liikkuvan, ja vastuu tässä suhteessa on myös näillä suomalaisilla pankeilla.

Arvoisa puhemies! Tähän talousvaliokunnan lausuntoon sisältyy myös yksi eriävä mielipide.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Mielellään olisi suonut, että hallitusrintamastakin olisi ollut useampi edustaja paikan päällä silloin, kun päätetään 50 miljardin euron yhteisistä vastuista. Mutta kunnia hänelle, joka on paikan päällä.

Tämä hallituksen esitys ja valtiovarainvaliokunnan mietintö osoittavat, että 1990-luvun lamasta ja pankkikriisistä ei kovin paljon opittu. Valtion takuita haetaan 50 miljardin euron verran, mutta vastikkeeksi ei vaadita omistusta ja sen mukana päätösvaltaa tuettavassa pankissa, jos tuen tarve realisoituu, ja se on paha virhe.

Minulla jäi mieleen se, kun syksyllä käsittelimme tätä Kaupthing-pankin asiaa ja siihen liittyen ylikorkeitten korkojen saamaa suojaa. Olimme muun muassa ed. Zyskowiczin kanssa siinä asiassa samaa mieltä puheitten tasolla, että ylikorkeaan korkoon tulee liittyä aina tavallista suurempi riski ja siihen väliin ei keinotekoisesti saa mennä kukaan. Mutta äänestyksessä tiemme sitten erosivat, minä äänestin niin kuin puhuin ja ed. Zyskowicz teki toisin.

Hän puhui siinä yhteydessä 24.10. myöskin tästä tämän päivän varsinaisesta aiheesta, ja suora lainaus eduskunnan pöytäkirjasta: "Sitten te sanoitte, että tämä onkin signaali, joka liittyy tähän laajempaan pankkien tukemiseen, tähän 50 miljardiin euroon. Hyvät toverit, se käsitellään myöhemmin ja se ei todellakaan ole vastikkeetonta se takaus tai pääomasijoitus tai pankkien haltuun ottaminen, joka liittyy laajempaan pankkitukipakettiin, jota täällä eduskunnassa tullaan käsittelemään. Kuten pääministeri, hallitus ja kaikki muut ovat teille vakuuttaneet, se kaikki tuki, jota annetaan, on vastikkeellista: Vastikkeellista on takausten antaminen pankkien keskinäiselle luotonannolle, vastikkeellista on pääomittaminen ja vastikkeellista on tietysti — jos siihen joudutaan — pankkien haltuunotto."

Samana päivänä toisessa puheenvuorossa hän sanoi: "Minä ainakin hyväksyn hyvin sen, että vastineeksi voidaan saada esimerkiksi hyvä tuotto sille rahalle, hyvä korko ja korvaus sille rahalle, jota annetaan, tai joku hyvä korvaus sille takaukselle, joka annetaan."

Hallituksen esityksessä tai valtiovarainvaliokunnan mietinnössä ei vieläkään ole ehtoa siitä, että takausten realisoituessa valtio eli veronmaksajat saavat tukea vastaavan omistusosuuden pankissa. Näin pitäisi olla, ja monessa muussa maassa näin menetellään. En tiedä sitten, onko valtio käynnistämässä erityisen tuottavaa bisnestä, kun aiemmassa keskustelussa korostettiin näistä tukitoimista saatavaa hyvää tuottoa, korkoa ja korvausta, ja mikä se tuotto tai korvaus sitten on? Valtioneuvoston asetuksessa se maksu on 0,5 prosenttiyksikköä vuotuisena maksuna ja neljännes prosenttiyksikkö kertamaksuna ja lyhytaikaisissa lainoissa tätäkin vähemmän.

Kannattaa muistaa aika synkkä historia 1990-luvulta. Suomessa ei ole koskaan tapettu niin paljon kannattavia yrityksiä kuin edellisen porvarihallituksen aikana, ja sen pankkikriisin vauriot näkyvät vieläkin suomalaisessa yritys- ja elinkeinorakenteessa. Samat puolueet ja osin myös samat henkilöt huseeraavat nytkin mestareina, kun näitä ongelmia yritetään ratkoa, ja varmasti kaikkien suomalaisten toive on, että tällä kertaa historia ei toistaisi itseään.

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallitus haluaa jatkaa Suomessa maailman kalleinta pankkitukitraditiota myös tämän uuden kriisin aikana. USA:ssa ja Saksassa, myös Englannissa pankkeja ollaan kyllä tarvittaessa valmiita ottamaan valtion haltuun uuden ajan sosialisoinneilla, mutta siihen Suomi on aivan liian äärioikeistolainen maa keskustalaisen pääministerin johdolla.

Perusongelma tässäkin kriisissä on se, että kuvitteellinen raha, euroedustaja Esko Seppäsen sanoin "hötöraha", on kasvanut aivan omaan määräänsä oikeaan rahaan ja siihen liittyvään reaalitalouteen nähden.

Rahoitusjärjestelmä täytyy pelastaa, se on selvä, mutta se on vasta minimiehto. Kun kuvitteellisen ja todellisen talouden kuilua kurotaan umpeen, silloin rytisee. Se on kuitenkin pakko tehdä. Jos EU-maiden ja muiden keskeisten talousmaitten välillä sovitut vakaustoimet eivät nyt riitä, pato murtuu ja seuraava hyökyaalto voi olla niin hirveä, ettei sitä voi edes kuvitella.

Tällaisena aikana julkisen sektorin vahva rooli korostuu niin elvytystoimissa, talouden valvonnassa, ohjauksessa kuin vakauttamisessakin. Valitettavasti Suomessa on valittu tie, jossa julkista sektoria ajetaan alas ideologisin syin, ja se perusvire näkyy myös tässä pankkitukiratkaisussa ja itse asiassa kaikissa näissä pankkitukimuodoissa.

Arvoisa puhemies! 1990-luvun lama oli suurelta osin kotikutoinen. Se johtui virheellisestä talouspolitiikasta, yritystoiminnassa tehdyistä virheistä samaten kuin pankkitoiminnasta. Silloin lamalla oli kasvot, mutta nyt elämme kasvotonta, luottamuspulasta johtuvaa yleismaailmallista finanssikriisiä. Se ei kuitenkaan suojaa meitä maksajan vastuulta, se kannattaa muistaa. Se, joka ottaa taatakseen, ottaa maksaakseen, ja tässä tilanteessa täytyy muistaa, että Suomessahan taloudellista vastuuta on siirretty eteenpäin muun muassa niin, että tämä epäoikeudenmukainen verolinja on siirtänyt maksajan taakan entistä enem-män pienituloisille. Kunnat ovat nykyisessä taloustilanteessa rampoja elvyttämään, ja valtion roolia elinkeinoelämässä on ideologisesti kavennettu surkealla omistajaohjauksella ja omistusten myynneillä.

Sen lisäksi täytyy muistaa, että meillä on erityisen helppoa ja halpaa irtisanoa työntekijöitä. Monetkaan taseeltaan vahvat yritykset eivät kanna yhteiskuntavastuutaan, vaan heti huonompien aikojen uhatessa ensimmäinen liikku on yt-neuvottelujen käynnistäminen, lomautukset ja irtisanomiset. Nämä kaikki tekijät kostautuvat talouskriisin aikana. Sosiaalisesti oikeudenmukainen yhteiskunta olisi vahvempi myös silloin, kun talous yskii.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On todella merkillepantavaa, että salissa on yksi keskustan kansanedustaja, yksi kokoomuksen kansanedustaja. Niin kuin täällä ed. Mustajärvi totesi, kunnia teille. Loput ovatkin sitten opposition, nimenomaan vasemmisto-opposition, kansanedustajia, jotka täällä ovat, eli asia ei kovin paljon kiinnosta.

Tästä on siis puhuttu aikaisemminkin ja puhuttiin myös tuen vastikkeellisuudesta. Ed. Mustajärven puheenvuoroon viitaten ja siihen, kun hän siteerasi ed. Zyskowicziä, niin puheidenkin pitäisi tietysti olla vastikkeellisia. Tässä mielessä olisi hyvä, jos ed. Zyskowicz olisi nyt täällä debatoimassa tästä, mitä hän tuolloin oli mieltä, kun asia oli lähetekeskusteluvaiheessa.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnön yhteydessä on vastalause, joka lähtee siitä, että tuen tulee olla vastikkeellista, jos sitä annetaan takauksen realisoituessa. Muitakin vaatimuksia pankille asetetaan, muun muassa, että se ei saa jakaa osinkoa kolmeen vuoteen. Tämä on aivan paikallaan, ja näin mielestäni pitää nimenomaan menetellä.

Mielenkiintoinen on myös ed. Uusipaavalniemen eriävä mielipide talousvaliokunnan lausunnon yhteydessä. Tulee mieleen, niin kuin tässä kollega ed. Kangas vieressä totesi, tuollainen 1970-luvun linja, joka on eittämättä varsin radikaali ja siinä mielessä vaikuttava ainakin sitä lukiessa.

Mutta kaiken kaikkiaan tämä asia on suuri ja vastikkeetta ei pidä tukea myöntää.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Vaikka tästä eduskuntasalista ei uskoisi, olemme keskellä maailmaa ja finanssimarkkinoita ja reaalitaloutta järisyttävää kriisiä, kaikki talouden perustekijät horjuvat. Tässä kansantalouden, talouden, työllisyyden ja hyvinvoinnin kriisissä porvarihallitus ei ole Suomessa edelleenkään reagoinut talouden syöksyyn kunnolla, riittävillä elvytyskeinoilla.

Talouskriisin seurauksena suomalaiset yritykset ja asiakkaat ovat rahoitusongelmien vuoksi joutuneet perumaan tai siirtämään aiemmin sovittuja toimituksia. Olemme erittäin vakavassa tuotannon leikkaus-, ja vaikeassa lomautus- ja irtisanomiskierteessä. Sosialidemokraattien vaihtoehtobudjetissa olemme esittäneet yksityiskohtaisia keinoja. Erityisesti on korostettava yritysrahoituksen polttavimpien ongelmien lieventämistä. Hallitus reagoi aivan oikein nimenomaan Teollisuussijoituksen ja Finnveran ja yritysten rahoitusinstrumenttien lisäämisen puolella, mutta tätä työtä on nopeasti jatkettava.

Itse asiassa se, mikä on vakavinta, on se, että tämän esityksen yhteydessä olisi pitänyt käsitellä koko talouden perustaa, elinkeinoelämän tilannetta yritysten näkökulmasta nyt erityisesti. Tässä tilanteessa, jossa valtiontalous on hyvässä kunnossa, kiitos edellisten hallitusten, ja jossa Suomi on yksi viidestä euroalueen vahvasta taloudesta, olisi pitänyt pankkien pääomittaminen, ongelmapankkien hoito sekä takausta koskeva esitys kaikki myös taloudellisten toimien kanssa käsitellä yhtä aikaa. Tähän erityisesti antaisi perusteen huomenna kokoontuva Eurooppa-neuvosto, joka nimenomaan pyytää Euroopan parlamenttia, neuvostoa, komissiota ja jäsenmaita ryhtymään määrätietoisiin toimiin tässä vakavassa tilanteessa.

Nimenomaan kriisin laajuuden vuoksi kehotetaan lisäämään ponnisteluja ja nimenomaan koordinoimaan yhteisiä lähestymistapoja, joissa keskeisinä suuntaviivoina on kysyntää tukevien toimien kautta vaikuttaa välittömästi, ja niiden on oltava määräaikaisia ja pahiten kärsiville aloille, teollisuuden aloille, rakennusalalle, kohdennettuja. Edelleen myöskin nimenomaan kiinnitetään huomiota siihen, että erilaisin toimin on suunnattava myöskin tukea tietyn tyyppisille yrityksille tai suoraa tukea erityisesti heikoimmassa asemassa oleville kotitalouksille. Tämä liittyy myöskin komission aikaisempaan tiedonantoon talouden elpymisestä finanssikriisistä, jossa haluttiin myöskin sosiaalisten vaikutusten pehmentämiseen, työttömyyden kasvavaan uhkaan ja kiroon löytää täsmätoimia.

Edelleen tietysti tältä osin rakenteellisissa uudistuksissa korostetaan investointien ja infrastruktuurin rahoituksen lisäämistä, yritysten kilpailukyvyn parantamista, pk-yrityksille myönnettävän tuen lisäämistä, työllisyyden edistämistä ja tutkimuksen ja kehityksen innovoinnin sekä koulutuksen edistämistä. Nämä ovat hyvin pitkälti itse asiassa samoja asioita, joita sosialidemokraatit jo tämän vuoden talousarvion ja kevään kehyksen yhteydessä esittivät. Nyt tältä osin pitäisi vihdoin tajuta, että ei riitä vanhan kaavan mukaisella hallituksen budjetilla eteneminen. Talouden kriisi hallituksen politiikalla syvenee ja sosiaalinen eriarvoisuus kasvaa. Se, miten tästä vaikeasta tilanteesta selvitään, on myöskin sosiaalisen eheyden ja suomalaisen sosiaalisen turvallisuuden kysymys.

Talousvaliokunnan lausunnon pohjalta valtiovarainvaliokunnassa nimenomaan painottui yritysten rahoituskysymys, johon sosialidemokraatit erityisesti halusivat kiinnittää huomiota, ja myöskin muiden toimien, kuten väliaikaisten valtiontakausten löytäminen, kotimaisen kysynnän vahvistaminen, tämän kokonaistarkastelun tarve. Sitten selkeästi kävi ilmi, että Finanssivalvonnan laatu ja voimavarat eivät ole kunnossa. Kun vakuutusvalvonta myöskin siirtyy Finanssivalvontaan, niin ei sieltä välttämättä mitään lisävoimavaroja tule vaan valvonnan ja tarkastustoiminnan lisäyksen tarvetta.

Mielenkiintoista oli myöskin, että valtion takauskantaa ei pyynnöstämme huolimatta haluttu analysoida valtiovarainvaliokunnassa. Syyskuun lopussa valtion takauskanta oli noin 14 miljardia, ja uusia valtion takauksia myönnettiin vuoden kolmannella neljänneksellä 1,6 miljardia euroa. Näistä uusista takauksista lähes 1,5 miljardia oli yrityksille myönnettyjä takauksia. Mielenkiintoista on se, että vuoden 2008 kolmannen neljänneksen lopussa 44 prosenttia valtion takauskannasta muodostui yrityksille myönnettävistä takauksista.

Herra puhemies! Tältä osin talousvaliokunnankin esille ottama suomalaisen pankin määritelmä ei edennyt toivomallamme tavalla valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä. Tässä ei riitä se, että viitataan valtiovarainministeriön ja Rahoitustarkastuksen työryhmään. Kysymys on aika olennaisesta asiasta: millä tavalla rajat ylittävät vaikutukset voivat ulottua Suomeen. On tärkeätä, että rajat ylittävän pankkitoiminnan turvamekanismit selvitetään yhdessä Ruotsin ja Tanskan kanssa, mutta on myöskin eduskunnan itse tiedettävä, minkälaisiin sitoumuksiin se ryhtyy. Tältä osin nimenomaan Kaupthing-ratkaisun yhteydessä sosialidemokraatit pitivät tärkeänä, että silloin epämääräiset valtion vastuut, jotta ne pysyvät esimerkiksi eduskunnan takauspäätöksen mukaisina, oli saatettava eduskunnan käsittelyyn perustuslain 82 §:n 2 momentin mukaisella tavalla. Tämä esityksemmehän hävisi.

Nyt esitämme laajaa lähestymistapaa. Eli, herra puhemies, esitän, että eduskunta hyväksyy vastalauseen 1 mukaiset lausumaehdotukset:

"1. Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy vahvempiin taloutta elvyttäviin toimiin ja vahvistaa yritysten suoraa rahoitusta edelleen aiemmin tehtyjen päätösten vahvistamiseksi.

2. Eduskunta edellyttää, että finanssivalvonnan henkilöstöresursseja on välittömästi vahvistettava ja turvattava rahoitus.

3. Eduskunta edellyttää, että kriisipankkien takausten realisoituessa Suomen valtion ja veronmaksajien etu turvataan kaikissa tilanteissa sekä valtion tulee saada tukea vastaava omistusosuus tukea ottavasta pankista.

4. Eduskunta edellyttää, että tukea saavan kriisipankin johtajien palkat, palkkiot ja korvaukset on kohtuullistettava.

5. Eduskunta edellyttää, että tukea saavan kriisipankin yksityisasiakkaiden luottoja ei saa irtisanoa eikä kasvattaa asuntoluottojen marginaalia.

6. Eduskunta edellyttää, että hallituksen selvitettyä suomalaisen pankin määritelmän ja rajat ylittävän pankkitoiminnan turvamekanismit selvitys tulee saattaa eduskunnan käsittelyyn perustuslain 82 §:n 2 momentin mukaisella tavalla."

Herra puhemies! Näillä linjauksilla pehmennettäisiin kriisin vaikutuksia. Myöskin eduskunta vastuullisesti katsoo kriisipankeille liittyvien vastuiden hoidon Suomen valtion ja veronmaksajien edun mukaisella tavalla. Samalla on tärkeätä, että EU:n linjaamalla tavalla kunnossa olevat pankit saavat joustavasti takaukset ja että takausehdot eivät estä niiden toimintaa tässä vaikeassa tilanteessa.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Rajamäen ponsilauselmaehdotuksia, jotka hän äsken luki. Niitä on kuusi kappaletta tässä sosialidemokraattien vastalauseessa.

Minun on pakko sanoa ääneen se, mitä tässä syvimmässä mielessäni tunnen, kun nyt tätä tavattoman isoa asiaa käsitellään. Se on se, että kyllähän me nyt Suomessa myöskin joudumme omalta osaltamme osallistumaan tällaisen kansainvälisen ahneen kapitalismin paikkailuun tavalla, jonka loppupäätä emme tiedä. Uskaltaako sen ääneen sanoa, että tässähän osoittautuu todeksi se, että kun ahneelle kapitalistille antaa pikkusormen, niin ei mene yksin käsi, vaan on mitä ilmeisimmin menossa nurin Suomessa, Euroopassa, maailmalla, kannattavia yrityksiä, on konkursseja, ja tästä joutuvat kärsimään tavalliset ihmiset, perheet ja näin. Taustalla on osin myöskin välinpitämättömyys ja tietynlainen yhteiskunnallinen tahtotila, joka nyt primääristi kai synnytettiin Yhdysvalloissa, mutta sen kaltaista pankkijärjestelmää, finanssitavarataloa ja niin sanottua uusliberalistista taloutta, jossa vastuuta ei ole tunnettu, on syntynyt sitten pitkin Eurooppaa. Siis on luotu tällainen hämähäkkiseitikkojärjestelmä erilaisten johdannaisjärjestelmien kautta, joista valta ja vastuu on totaalisesti hämärrytetty, jolloin on erittäin vaikea ollut sitten ikään kuin seurata, mikä pankkien tosiasiallinen taseiden tila ja kannattavuus jne. on. No, nyt me tiedämme, että tämä kehitys on johtamassa siihen, että niin Euroopan unionissa kuin uskon että Yhdysvalloissakin tästä nyt osataan ja on pakkokin tehdä johtopäätöksiä siitä, miten valtion ohjausta, vaikutusvaltaa, on lisättävä, jotta tämän tyyppisestä taloudellisesta uhkapelistä, jota on harjoitettu, voitaisiin jatkossa ainakin pääosin päästä eroon.

Minun on tullut myöskin noin Suomen näkökulmasta ikävä meidän Postipankkijärjestelmää, meidän valtion pankkia, joka minulle osin käsittämättömistä syistä, vaikka silloin olin itsekin kansanedustaja, onnistuttiin poistamaan kartalta. Olen todennut, että se on ollut kollektiivinen virhe eduskunnan taholta. Vaikea sanoa, mikä tilanne nyt Postipankin kohdalta sitten tällä hetkellä olisi, mutta perään tällä ikään kuin muistelulla sitä, että tällainen peruspankkitoiminta on minulle kuitenkin arvo sinänsä ja sen takia haluan tässä puheenvuorossani ikävöidä meidän Postipankkiamme.

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki tavoilleen uskollisena piti erinomaisen puheenvuoron ja myöskin nämä sosialidemokraattien lausumaehdotukset kävi lävitse ja ne esitteli. Ehkä tuohon ponteen 5 haluaisin todeta ikään kuin lisäkaneettina sen — tämä ponsihan kuului näin: "Eduskunta edellyttää, että tukea saavan kriisipankin yksityisasiakkaiden luottoja ei saa irtisanoa eikä kasvattaa asuntoluottojen marginaalia" — että kyllä meidän tausta-ajatuksemme tässä yhteydessä on nyt se, että jos ja kun näiden lomautusten ja irtisanomisten seurauksena nuoret asuntovelalliset perheet ja kenties vanhemmat perheetkin voivat joutua kohtuuttomiin tilanteisiin omien lainojensa kanssa ja kautta, niin me haluamme tällä lausumallamme sitouttaa mahdollista tukea saavat kriisipankit toimimaan niin, ettei näitten asiakkaitten luottoja irtisanota eikä käytetä heidän hädänalaista tilaansa väärin.

Arvoisa puhemies! Ehkä tämä riittää tältä osin, kun 5 minuuttia tuli ylitettyä.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Chicagon yliopistossa kehiteltiin uusliberalistinen ideologia. Sen kehittely alkoi jo 1960-luvulla, ja siitä tuli sitten USA:n johtava ideologia Ronald Reaganin kaudella. Tämän uusliberalistisen ideologian perustavoite on kaikenlaisen sääntelyn purkaminen "markkinat tietää paremmin" -väitteen pohjalta. Siis markkinoiden uudelleen vapauttaminen siltä sääntelyltä ja ohjaamiselta, johon erityisesti Euroopan puolella työväenliike oli myös markkinatalousmaissa pystynyt. Aloitettiin suuri remontti juuri tällä väitteellä, että näin talouden kasvu kiihtyy ja se sitten tuottaa kaikille paremman tuloksen. Tämä vapauttaminen, sääntelyn purku, ulotettiin myös pankkitoimintaan. Juuri tämän seurauksena on tämä pankkikriisi nyt sitten olemassa. Sehän on tarkoittanut johdannaisia ja johdannaisten johdannaisia, loputonta rönsyilyä, jota nyt sitten perataan pahimmassa mahdollisessa tilanteessa tietämättä vieläkään, mistä se pahin kohta sieltä löytyy. Tämä on varmasti myöskin pankkien tavattoman varovaisuuden taustalla vahvana tekijänä, tämä rönsyjen rönsyily loputtomiin. Kyllä tämä uusliberalistinen ajattelu myös Suomeen rantautui siellä 1990-luvun alkupuolella ja oli erittäin vahvoilla Lipposen ykköshallituksen kaudella, jolloin jo aloiteltiin tätä laajamittaista yksityistämistä myös tässä maassa. Ed. Jukka Gustafsson puhui esimerkiksi Postipankin kohtalosta, joka sitten vei sen pankin tarun loppuun, kun haluttiin, että valtiolta pois kaikki ja markkinavoimat peliin.

Kyllä varmasti ollaan siinä tilanteessa, että tämmöinen sääntelemätön markkinatalous on nyt tiensä päässä ja uutta haetaan tilalle. Tässä uuden hakemisen vaiheessa on kuitenkin selvää, että jollei valtio nyt toimi mitenkään, niin jäljet tulevat olemaan karmeita. Kaikki tietävät, missä tilanteessa esimerkiksi pienet yritykset ja keskisuuret yrityksetkin ovat. Pankeista ei tahdo löytyä nyt lainaa mitenkään. Jos näin jatkuu pitempään, niin kuten nuo ekspertit ovat nyt tänäänkin viimeksi sanoneet, edessä voi olla jotain aivan ennennäkemätöntä, jonka lopputuloksena on jotakin ennennäkemätöntä kauheutta koko planeetan mitassa. Tämän vuoksi valtion tulee nyt pankeille nämä takuut antaa ja valtuus eduskunnasta siihen pitää saada. Ei tässä ole nyt vaihtoehtoa tässä tilanteessa, mutta samalla kyllä vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittää ja edellyttää, että kyllä tässä pitää nyt tätä pankkitoimintaa heti lähteä ohjaamaan, ennen kuin ne isommat uudet linjat on määritelty, miten valtio palaa areenalle.

Tässä tilanteessa pitää löytyä keinoja ainakin näitten mahdollisten kriisipankkien osalta ottaa jo nyt käyttöön tiettyjä ratkaisuja. Suomessahan pankit eivät ole huonossa kunnossa — ainakin niin sanotaan, että ne eivät ole huonossa kunnossa, ja siltähän se näyttääkin — mutta siitä huolimatta voi tulla tilanne, jossa takuut laukeavat. Siinä tilanteessa pitää kyllä valtion saada sitten siitä pankista, jota autetaan, vastikkeeksi osakkeita tai näissä muissa pankeissa sopivin järjestelyin myös muuta omistusta ja sitä myöten myös päätösvaltaa, suoraa päätösvaltaa. Me esitämme myös perustelulausumassamme, jonka ed. Kuoppa täällä pian esittelee tarkemmin, että jos joku pankki hakee tätä valtiontakuuta, välittömästi pitää näitten pankkien johtajiston edut jäädyttää. Eihän se voi olla niin, että samaan aikaan jaettaisiin näissä pankeissa edelleen etuja entiseen tapaan, vaikka valtiota tarvitaan apuun. Myös osingonjako tulee keskeyttää niissä pankeissa, jotka joutuvat tätä takuuta hakemaan.

Tässä ollaan. Villi kapitalismi tuli tiensä päähän, ja niin kuin usein ennenkin, uhreiksi joutuvat ihan muut kuin ne, jotka tämän kaiken aiheuttivat. Tässä tapahtuu isosti ottaen juuri se, että voitot on privatisoitu ja tappiot ja uhrit sitten sosialisoidaan. Niitä kantaa sitten valtiovalta, joka on yhtä kuin veronmaksajat. Mutta näin tässä tilanteessa on tehtävä, mutta ei ilman ehtoja.

Mikko  Kuoppa /vas:

Herra puhemies! USA:ssa alkoi rahoituskriisi säätelemättömän kapitalismin pelatessa itsensä umpikujaan, ja ahneus kävi nyt kyllä myöskin kapitalisteille kalliiksi tässä, sillä omaisuus menee uusjakoon. Suomi on tässä myöskin osakärsijänä. Vaikka meillä ei ole omaa syytä, niin tämä kriisi kyllä tulee tänne.

Hallitus peitteli ja rauhoitteli tätä kriisin syvyyttä vielä budjettikeskustelussa ennen kunnallisvaaleja. Silloin ei ollut muka mitään ongelmia, vaikka kaikki ongelmat jo olivat näkyvissä. Teollisuuden vienti oli supistunut, rakennustuotanto, erityisesti asuinrakennustuotanto putosi alas kuin kivi. Mutta siitä huolimatta hallitus rauhoitteli, että mitään ei ole tapahtumassa ja meillä on erittäin hyvä tilanne, että me tästä selviämme. Tietenkin Suomi selviää, en minä sitä epäile, mutta ketkä sen selviämisen joutuvat maksamaan?

Nythän kun yrityksillä on vähän tilauksia, ainakin osalla yrityksistä, ja rahoitus on kireällä, niin tämä yritysten tärkein voimavara elikkä henkilöstö joutuu ensimmäisenä maksumieheksi. Tästähän on esimerkkinä tämä valtava lomautusaalto, joka on alkanut ja näyttää jatkuvan joka päivä. Tämä lomautusaalto on muuttumassa irtisanomisiksi, ja Suomen Pankin viimeisen ennusteen mukaan työttömyys kasvaa ensi vuonna 50 000 henkilöllä. Se tulee koskettamaan vähintäänkin 200 000 ihmistä jo pelkästään tämä kasvu, puhumattakaan niistä työttömistä, jotka jo tähän mennessä ovat työttöminä. Tästä aiheutuu kyllä varsin suuria ongelmia.

Valtiovarainministeriössä on laskettu, että kotimaan kulutus ja kysyntä pitäisivät työllisyyttä yllä, mutta on selvää, että jos ihmiset joutuvat lomautetuiksi ja työttömiksi, niin heidän kulutuskykynsä varmasti laskee ja sitä kautta myöskin kotimainen palvelutuotanto ja yleensä kotimarkkinateollisuus joutuu vaikeuksiin, mutta tietenkin hieman myöhemmin kuin vientiteollisuus. Tästä syystä olisi äärimmäisen tärkeätä, että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin lisäämällä kotimaista kulutuskykyä, jotta ihmisillä olisi ostovoimaa ja voitaisiin edes kotimarkkinateollisuus ja palvelut pitää yllä. Mutta jos työttömyys päästetään kasvamaan, niin kuin nyt näyttää, että se lähtee jyrkkään nousuun, niin sen taittaminen on todella vaikeaa ja sitten myöskin kotimarkkinateollisuuden ja kotimaisten palvelujen veto kyllä loppuu.

Nyt hallitus ja valtio ovat käytännössä pakkoraon edessä turvatakseen yleensä rahoitusmarkkinoiden toiminnan. On annettava takuut pankeille ja sitä kautta yritettävä saada yritysten rahoitus kuntoon, jotta ne voisivat toimia ja etteivät toiminnaltaan ja kunnoltaan terveet yritykset kaatuisi rahoitusongelmiin, joita saattaa syntyä, koska pääomia tarvitaan jatkuvasti. Näin ollen on välttämätöntä, että valtio takaa pankkisektoria. Mutta siinä on se riski, että nämä takuut myöskin lankeavat — se, joka takaa, se ottaa myöskin vastuun — ja 50 miljardin euron vastuu on kyllä valtavan suuri. Siinä suhteessa on välttämätöntä, että takuita ei anneta vastikkeettomasti ja että hallitus ja eduskunta vaativat kunnolliset vakuudet ja vastikkeet siitä, kun näitä vakuuksia annetaan.

Sen johdosta vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittää seuraavan perustelulausuman, joka on vastalauseessa 2: "Eduskunta edellyttää, että valtion takauksen saavat pankit pitävät johdon palkkauksen ja muut edut sillä tasolla, jolla ne olivat 17.10.2008, ja että takauksista peritään vähintään Euroopan keskuspankin suosittelema korvaus ja että takuiden myöntämiselle kirjataan ehdot, joiden mukaan pankille annetun takauksen realisoituessa valtion maksettavaksi pankki ei saa jakaa osinkoa kolmeen vuoteen ja valtiolle turvataan siinä yhteydessä sen tukea vastaava omistusosuus ja päätösvalta kyseisessä pankissa."

Mielestäni nämä ehdot ovat vähimmäisehtoja, jotka tulee saada, kun tämä hyväksytään. Myöskin tulevaisuutta ajatellen, kun pankkeja joudutaan pääomittamaan, niin on selvää, että silloin nimenomaan tämä omistusehto täytyy saada näihin ehtoihin ennen kuin pääomitusta ja veronmaksajien rahoja suoraan pankeille annetaan.

Työttömyyden kasvun estämiseksi valtiovallan pitäisi nyt toimia välittömästi eikä odottaa helmikuun alkuun, niin kuin nyt on ilmoitettu, että helmikuun alussa annetaan lisäbudjetti, jolla työllisyyttä lähdetään parantamaan. Mielestäni valtiovallan pitäisi — olisi pitänyt jo nyt tässä varsinaisessa budjetissa — tehdä ne ratkaisut ja lähteä työllisyyttä parantamaan, koska siitä tietenkin menee taas muutama kuukausi eteenpäin, ennen kuin käytännön toimet alkavat. Työttömyys on kyllä nyt kaatumassa päälle ennätysvauhtia, ja siihen kyllä pitäisi reagoida välittömästi.

Veijo Puhjo /vas:

Herra puhemies! Käsittelemme nyt kansainvälisen talouden notkahduksen ja mahdollisesti sitä seuraavan pitkäkestoisen laman takia suomalaisille pankeille annettavia väliaikaisia, aina 50 miljardiin euroon nousevia valtiontakauksia. Kun emme tiedä, kuinka pahaksi mahdollinen lama muodostuu, on aivan selvää se, että Suomessakin tulee tehdä ratkaisuja, ettei koko pankkijärjestelmä romahtaisi. Siksi on hyväksyttävä nyt esitetyt pankkitakaukset, etteivät kaikki yhteiskunnankin toiminnot romahtaisi.

Vasemmistoliitto ei halua kuitenkaan myöntää takauksia pankeille ilman vastikkeita. Siksi kannatan ed. Kuopan lausumaehdotusta, jonka mukaan: "Eduskunta edellyttää, että valtion takauksen saavat pankit pitävät johdon palkkauksen ja muut edut sillä tasolla, jolla ne olivat 17.10.2008, että takauksista peritään vähintään Euroopan keskuspankin suosittelema korvaus ja että takuiden myöntämiselle kirjataan ehdot, joiden mukaan pankille annetun takauksen realisoituessa valtion maksettavaksi pankki ei saa jakaa osinkoa kolmeen vuoteen ja valtiolle turvataan siinä yhteydessä sen tukea vastaava omistusosuus ja päätösvalta kyseisessä pankissa."

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu kansainvälisestä kriisistä. Kysymys on maailmanlaajuisesta kriisistä, joka johtuu monesta asiasta mutta ensimmäistä kertaa taloushistorian aikana ennen kaikkea siitä, että tietoliikenneyhteydet ovat tehneet tämän mahdolliseksi. Nykyisin voidaan seurata kaikkia pörssejä vaivatta ympäri maailmaa ja raha liikkuu nopeammin kuin mikään muu tuotannontekijä.

Itse asiassa on aika yllättävää, että tätä mahdollista kriisin syytä eivät ekonomistit huomanneet ainakaan laajemmin kuin vasta sen jälkeen, kun kriisi oli käynnistynyt. Muutamia havaintoja parin vuoden takaa ekonomistien ammattilehdissä on ollut, ja niissä todetaan, että syynä — yhtenä syynä, ehkä ei ainoana ollenkaan — oli se, että Bill Clintonin hallitus vuonna 1996 mielestäni aivan oikein sosiaalisin perustein halusi taata kaikille oman asunnon hankinnan ja siihen 100 prosentin lainoituksen. Tämä lainakanta kuitenkin oli sikäli poikkeuksellinen, että ensimmäiset 80 prosenttia lainoista oli asunnoilla taattua velkaa ja viimeiset 20 prosenttia oli ilman vakuutta olevaa velkaa.

Tämän jälkeen pankkiirit, näin voidaan varmasti sanoa, ja ennen kaikkea investointipankkiirit, jotka eivät ole siis talletuksia vastaanottavia pankkeja, ryhtyivät rakentamaan näistä sellaisia finanssituotteita, joita sitten ennen kaikkea yhdysvaltalaiset ja myöhemmin myös eurooppalaiset eläkeyhtiöt innolla ostivat, koska näissä oli parempi tuotto kuin perinteisissä muissa instrumenteissa.

Vähitellen kuitenkin alettiin epäillä, että kaikki ne velalliset, jotka olivat alle normaaliluokituksen takaisinmaksukyvyltään — siitä tämä subprime-käsitekin tulee — eivät pysty suoriutumaan näiden velkojen lyhentämisestä eivätkä ehkä edes korkojen hoitamisesta. Tästä seurasi tällainen ketjureaktio, jonka seurauksena Suomikin yhtenä maailman maana on ajautumassa erittäin vakavaan reaalitalouden kriisiin.

Vaikka tässä nyt puhutaan 50 miljardin pankkituesta, niin en tiedä, onko hyvä vai huono asia se, että pankit eivät näytä olevan kovin innostuneita tämän takausmahdollisuuden käyttämisestä, koska seurauksena on mahdollisesti se, että pankit ovat varsin huonoja antamaan lainoille uudistuksia tai maksuehtojen muuttamisia, mikä viime kädessä heijastuu niiden ihmisten taloudellisen tilanteen vaikeutumisena, jotka ovat tässä pankkien kannalta heikoimmassa ja vähiten kiinnostavassa kategoriassa, ja veikkaan, että se on kyllä kotitaloudet. Tämän jälkeen tulevat ehkä pienet yrittäjät, ja viimeisenä siellä ovat suuryritykset, pörssiyhtiöt, joita ei kovin mielellään päästetä konkurssiin niiden kerrannaisvaikutusten johdosta.

Komissio on antanut tämän ehdotuksen jäsenvaltioilleen 13. lokakuuta, eli runsaat kaksi kuukautta on varmaan kulunut siitä, kun tätä ehdotusta on pohdittu, ja nyt näyttää jo siltä, että komissio on tehnyt kiireessä tai kokemattomuuttaan sellaisia rajauksia takauksen käyttämiseen, että sen käyttöarvo on vähäinen.

Suomessa on kuitenkin lähdetty siitä, että tätä ei anneta kriisipankeille, ei ainakaan siinä vaiheessa kriisipankeille, kun sitä annetaan — myöhemmin tietysti pankki saattaa ajautua kriisiin — ja tavoitteena on nimenomaan huolehtia siitä, että näitä takausvastuita ei jouduttaisi valtion tai koko kansakunnan voimin paikkailemaan. Se on hyvä asia, ja sen johdosta osa niistä eriävistä mielipiteistä tai muutosehdotuksista, joita asian kulun yhteydessä on tehty, on toki ymmärrettäviä, mutta ymmärtääkseni valtiovarainvaliokunta samoin kuin talousvaliokunta on lähtenyt siitä, että tukea ja takausta voidaan antaa vain kunnossa oleville, kannattavuudeltaan toimintakykyisille pankeille.

Mutta mielestäni on itsestäänselvää, että reaalitalouden kriisi alkaa jo tulla tärkeämmäksi kuin tämä finanssikriisi ja olisi syytä miettiä todella, mitä muuta voitaisiin tehdä. Se, että valtio elvyttää, tuskin edes tässä tilanteessa riittää, vaan tässä täytyisi saada yrityksetkin toimimaan loogisesti siten, että vahingot kansantaloudessa jäisivät mahdollisimman suppeiksi.

Tässä yhteydessä olen ehdottanut, että investointivaraukset ja poistojen vapaa käyttö esimerkiksi korjausrakentamisessa tai energiaa säästävässä rakentamisessa olisivat vaikutuksiltaan paljon nopeampia kuin asuntotuotannossa, jossa lupamenettelyt ym. johtavat siihen, että käynnistämiseen päästään perin hitaasti.

Arvoisa herra puhemies! Tuki on varmaan tarpeen — toivon mukaan se saadaan aikanaan myös takaisin — mutta tuskin tässä talouden tilanteessa suinkaan edes riittävä toimenpide. Elvyttämistä ja muita toimenpiteitä kaikilla tahoilla olisi kiirehdittävä.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Samoin kuin ed. Lehti täällä totesi, niin pankeissa, kun kävivät talousvaliokunnassa kuultavana, ei kovin innostuneita oltu näistä takausehdoista, ja kyllä jäi sellainen mielikuva, että pankeilla, niin kuin ne kertoivat, on vahvat taseet ja ne voivat mennä senkin taakse, että ei myönnetä lainoja yrityksille eikä kotitalouksille, vaan katsotaan laman ylitse ja annetaan sitten mennä yritysten nurin. Tämä pitää muistaa aina.

Mutta se, mikä minua tässä eniten korpeaa, on se — 1990-luvun lamankin muistaa hyvin, ja sen kärsineenä voin sanoa, kun mukana on ollut — että mitään ei ole opittu. EU:kin tänne Suomeen perustettiin ja mentiin mukaan, ja EU:ssakaan ei ole rahoitustarkastusta, että olisi pankkeja ja ennen kaikkea pankinjohtajien päätöksiä ruvettu tarkastamaan. Nyt on niin, että pankinjohtajat saavat tehdä minkälaisia riskiratkaisuja hyvänsä ja he ovat oppineet siihen, että valtio ja veronmaksajat ne viime kädessä maksavat, jos he epäonnistuvat. Nyt pitäisi suomalaisten ministereiden ja valtiovallan EU:ssa ajaa sitä, että tänne saataisiin EU-mitassa rahoitustarkastus taikka sitten antaa kansallisten rahoitustarkastusten mennä, kun täällä on näitä monikansallisia pankkeja ja rahoituslaitoksia, eri maihin tarkastamaan. Suomellakin on ongelmana se, että ainoa kotimainen pankki on Osuuspankki. Kaikki muut ovat ulkolaisia pankkeja, ja nyt ei Rahoitustarkastuksella ole esimerkiksi Tanskaan taikka Ruotsiin valtuuksia mennä kyselemään, minkälaisia riskejä siellä emoyhtiö on ottanut ja miten se vaikuttaa näihin haarakonttoreihin tai tytäryhtiöihin. Tätä pitäisi nyt kiireesti ajaa. Nyt on taas housut kintuissa, tällaiseen on taas tultu. Kymmenen vuotta oli väliä, ja nyt on taas tällainen.

Ed. Lehti tuossa otti ansiokkaasti esille sen, mistä se alkoi, ja pitkälti olen samaa mieltä siitä, että Jenkeissä ei kanssa rahoitustarkastus pelannut ollenkaan ja (Puhemies: No niin, 2,5 minuuttia!) siellä elettiin yli kymmenen vuotta velaksi.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on tosi isosta jutusta kyse. Jos tämä realisoituu, tämä takaus, niin se on sitten valtionvelka kaksinkertainen tähän tämänpäiväiseen verrattuna, että se vaan kuvaa sitä mittasuhdetta, kun sanotaan, että se on nytkin jo liian iso.

Jenkeissä, mistä äsken oli puhe, siellähän nämä luottoluokittajat pettivät perusteellisesti, jos miettii, että siellä on tämmöinen firma, mikä luokitti näitä juttuja, ja se varmaan teki sen kaikkein isoimman uskottavuuskriisin tässä, kun siellä on olevinaan tällainen elin, jonka piti vahtia sitä systeemiä.

Nyt kun ollaan tässä tilanteessa, niin tietysti pitäisi miettiä 1990-luvun alun kriisistä sitä, mitä olisi opittu, ja näyttää osin, että ei ole opittu mitään siitä, koska nyt tämä lähtökohta on taas vähän saman oloinen, jotta kinataan siitä, pitääkö elvyttää vai ei. Muistan hyvästi sen, kun olin yhden tämmöisen tuotantolaitoksen pääluottamusmiehenä ja jouduin johonkin paneeliinkin, ja silloin oltiin menossa aika syvään lamaan, se oli tiedossa, Ruotsi lähti elvyttämään aika vahvasti, käytiin Tukholmassa kuuntelemassa, mitä siellä tapahtuu, ja siellä satsattiin julkiseen rakentamiseen ja teihin ja siltoihin ja rautateihin ja kaikkeen tällaiseen, ja Suomessa sanottiin, olin nimittäin lääninhallituksen järjestämässä paneelissa, jossa oli täältä, kukahan mahtoi ollakin, tämä Ahon neuvonantaja, ja hän sanoi, jotta Suomessa on liian korkea velka — silloin se oli joku 60 miljardia markkaa se velan taso — joten ei voi ottaa lisää velkaa elvytykseen, jotta sen velan hoitokulut ovat niin korkeat. Sitten sen jälkeen, kun miettii, mitä tapahtui, niin sen hallituskauden jälkeen Aholla oli yli 300 miljardia se velan määrä markkoina. Jos silloin olisi lähdetty aikanaan elvyttämään reippaasti, niin ei olisi menty niin syvään lamaan eikä olisi mennyt niitä 400 000:ta työpaikkaa, mitkä menivät silloin.

Nyt kinataan vähän saman oloisesta tilanteesta, jotta mitä pitäisi tehdä. Hallitus rajautti vähän reilusti, niin kuin sokeasti, veroeuroja tuonne veronkevennyksinä, siis niin kuin Katainen sanoi, että ei tässä mitään kevennetä mutta jätetään toisille vähän enemmän rahaa käteen. Mutta ne, joille jätetään enemmän ensi vuonna, todennäköisesti eivät käytä sitä niihin elvyttäviin toimiin elikkä kulutukseen.

Sen takia nyt odottaisi kyllä ihan ilman mitään sen kummempia sarvia ja hampaita, että tässä nyt tehtäisiin nopeita lisäelvytystoimia siten, jotta näitä rakentamishankkeita ja tiehankkeita laitettaisiin nyt liikenteeseen, koska niillä on aluetalouden osalta merkitystä ja työllisyyden osalta merkitystä. Ja siellä on paineita investointeihin olemassa, mutta siellä ei ole rahoja investoihin niillä, jotka niitä tekisivät.

Sitten tästä omistusoikeudesta, josta on puhuttu, niin minusta sitä virhettä ei pidä tehdä nyt, mikä tehtiin silloin 1990-luvulla viime laman aikana, jotta siihen pitää vaan iskeä tiukasti kiinni ja edellyttää, että ensinnäkin otetaan pankit vaikka haltuun, mutta että saadaan takaisin ne rahat aikanaan, mitä tähän satsataan.

Samaten meillä tässä vastalauseen lausumaehdotuksessa todetaan se, jotta kyllä nyt pitää nämä johtajien palkat ja palkkiot ja korvaukset kohtuullistaa, koska ollaan tässä saumassa. Tässä voi kyllä olla tietysti se uhka, jotta pankit eivät mielellään ota näitä rahoja, kun tietävät — siis pankinjohtajat — että voisivat menettää tässä jotain. Sen takia olen ymmärtänyt, että tämä enemmistö, joka ei ole halunnut tähän lähteä, niin onko se pelännyt tätä vai mikä tässä on se intressi, kun ei ole haluttu tämmöisiä jyrkästi täällä todeta.

Mutta yksi semmoinen, joka liittyy isompaan kuvioon. Tässähän ollaan niin kuin menossa vähän saman oloiseen tilaan — kun historiaa on luettu jonkun verran — kuin 1880-luvulla, jolloin oli tämmöiset nälkävuodet. Jotenkin koko maailmassa on vähän semmoinen tilanne niin kuin vilja olisi tuhoutunut kokonaan ja sato olisi hävinnyt, ja tässä ollaan menossa niin kuin tämmöistä suurta katastrofia kohti, jossa leipä loppuu. Tämä aasinsiltana eteenpäin. Kun katsoo historiaa, niin näissä tilanteissa toivon mukaan ei tapahdu niin, mutta kun maailmanlaajuisesti on tämmöinen menossa että siellä tulee isot määrät työttömiä, kuten tiedetään, ja jos nämä toimet eivät tehoa — siis maailmanlaajuisesti, ei pelkästään Euroopan unionissa, vaan muissa maissa kanssa — niin tässä on ainekset muuhunkin kriisiin kuin talouskriisiin. Jos mietittäisiin, mitä on tapahtunut 1900-luvun alussa, 1930-luvullahan oli suuri lama, ja mitä sitten tapahtui sen jälkeen: käytiin kalistelemaan aseita. Se voi olla siinä mielessä aiheellinen huoli, koska työttömyys tulee aiheuttamaan tämmöisiä mellakoita ja tyytymättömyyttä ja sitten joku hurjempi johtaja voi katsoa, että puretaan se paine johonkin tuonne ulospäin johonkin toiseen maahan, ja tässä voi olla semmoiset isot ainekset, joiden ei toivoisi toteutuvan.

Sen takia minusta on tärkeää, jotta nyt ollaan etsimässä maailmanlaajuisesti niitä aineksia, millä tavalla semmoinen isompi muu kriisiytyminen saadaan tässä hallittua, eikä lasketa niin pitkälle, jotta työttömyys kasvaa ja köyhyys lisääntyy ja sieltä kautta olisi vaarassa tulla tämmöiset niin kuin pahemmatkin jutut, jotka voisivat koitua aika pahaksi koko ihmiskunnan tappioksi. Sen takia tässä ei kai ole uskallusta esittää, että tämä hylättäisiinkään.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Käyty keskustelu on kosketellut myös 1990-luvun alun lamaa. Talousvaliokunta tätä asiaa käsitellessään kuuli silloista pääministeriä Ahoa, ja hän vähän vertaili nyt päällä olevaa tilannetta ja sitä vajaan 20 vuoden takaista tilannetta, ja siinä on tiettyjä yhtäläisyyksiä mutta myös tavattoman paljon erilaisuuksia. Jo lähtökohdiltaan ollaan tietysti eri tilanteessa.

Silloinhan oli kotimainen, kansallinen lama. Saman tyyppistä oli muissa Pohjoismaissa, mutta se ei ollut kansainvälistä puhumattakaan globaalia, niin kuin nyt on. Toki varmasti on niin, että vaikutukset ovat monella tavalla samanlaiset nyt kuin ne olivat silloin, mutta kyllä lääkkeet varmasti ovat myös osin erilaiset tällä kertaa. Taisi ed. Lahtela pohtia niitä 1990-luvun alun laman lääkkeitä ja puhui, että olisi pitänyt elvyttää silloin enemmän velkarahalla. Tiedämme kuitenkin, jotka silloin olimme täällä, että pahimpana vuonna valtio otti 60 miljardia markkaa velkaa elvytykseen ja joka vuosi valtavat summat, niin suuret summat, että enempää ei mistään enää saanut ja korkotasokin oli varsin suuri. (Välihuuto) — Olisi pitänyt aikaisemmin tehdä se niin, sitä tavallaan tehtiin 1980-luvun lopulla, ja siitä se johtuikin, että elvytettiin väärällä tavalla, elettiin aivan jalat irti maasta, ja niin sitten kävi kuin kävi.

Ehkä ei kannata sitä kuitenkaan sen enempää muistella. Sieltä tulisi myös ikäviä muistoja silloiselle 1990-luvun alun oppositiolle, joka vastusti valtion säästötoimenpiteitä, joita hallitus ei saanut sitten läpi, jotka olisi pitänyt saada ohjattua toisella tavalla kuin mihin ne olivat silloin menossa. Mutta jääköön tämä muistelematta tässä tämän pitemmälti.

Herra puhemies! Tämä enintään 50 miljardin euron suuruinen takaus suomalaisten pankkien rahoituksen saamiseksi on asia, joka on hyväksyttävä. Sille ei varmaan vaihtoehtoja ole. Koska muissa maissa on tällaisiin järjestelyihin menty, suomalaiset pankit eivät voi olla tässä suhteessa eri asemassa. Tämä koskee myös näitä ehtoja.

Talousvaliokunnan puheenjohtaja Skinnari totesi talousvaliokunnan lausuntoon liittyvän tärkeän maininnan, että tämä paketti ei saa olla liian houkutteleva mutta ei myöskään sellainen, että se olisi liian heikko pankkien kannalta. Uskon, että tämä kokonaisuus olisi varsin hyvä, jos päätöksenteon pohjana olisi talousvaliokunnan lausunto. Mutta minä en ole ihan tyytyväinen tähän valtiovarainvaliokunnan mietintöön.

Valtiovarainvaliokunta ei ole pannut tänne niitä linjauksia, jotka ovat talousvaliokunnan lausunnossa, ei ainakaan riittävän selkeästi. Talousvaliokunta teki lausuntonsa erittäin perusteellisesti ja rohkeasti kirjoitti tänne edellytyksiä, jotka pitää silloin ottaa huomioon, kun Valtiokonttori tekee yksittäisiä takaussitoumuksia valtion ja veronmaksajien puolesta. Valtiovarainvaliokunta joko ei ole tehnyt huolellista työtä tai on tarkoituksella jättänyt nämä ehdot hyvin epämääräisiksi.

Tässä on neljä kohtaa, joihin kiinnitän huomiota. Nämä eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä, mutta ensinnäkin, jos pankki ottaa takauksia valtiolta, pankin johdon etuuksiin puuttuminen on mielestäni oikein. Se on myös välttämätöntä ja se on EU:nkin ohjeissa sanottu, tosin siellä hyvin epämääräisesti. Talousvaliokunta kirjoitti lausuntoonsa siitä aika selkeästi ja myös kattavasti niin, että se on kattavampi kuin esimerkiksi sosialidemokraattisen ryhmän vastalauseessa oleva yksi ponsilausuma. Nimittäin talousvaliokunta otti laajasti esille nämä johdon etuudet, esimerkiksi eläke-etuudet, joita Nordea-pankki on juuri ennen takauksen ottamista jakanut johtajilleen; aivan käsittämättömiä eläke-etuuksia Ruotsissa, ei Suomessa tietenkään, koska ei Suomessa vielä näitä ole voitukaan antaa. Tällaisiin kohtuuttomiin eläke-etuuksiin pitää siinä yhteydessä puuttua niin kuin myös palkkio- ja muihin etuuksiin. Tätä ei valtiovarainvaliokunta ole mielestäni riittävän selkeästi lausunut.

Toinen tärkeä kohta on täällä esille noussut omistuksen ottaminen siinä tapauksessa, että pankki tätä takausta käyttää ja takaus realisoituu valtion maksettavaksi. Siinä tilanteessa tämä talousvaliokunnan lausunnon sivulla 2 oleva lausuma on mielestäni aivan paikallaan ja tärkeä. Pidin sitä ihan kynnyskysymyksenä koko asialle, eli: "Pääomituksen yhteydessä valtiolle tulee taata pääomitusta vastaava määrä esimerkiksi osake- tai muuta omistusta, päätösvaltaa pankin hallinnossa ja oikeus voitonjakoon." Tämä on mahdollista, vaikka jotkut väittivät ettei ole. Mielestäni osakeyhtiömuotoisissa pankeissa tämä on hyvinkin helposti järjestettävissä. Toisaalta tosiasia on se, että suomalaiset pienet paikallispankit, paikallisosuuspankit ja säästöpankit eivät tällaista tukea tule varmastikaan käytännössä tarvitsemaan, ja jos joku tällainen pieni pankki tarvitsee, niin ilmeisesti sen tarina on siinä pisteessä, että se on jo liittymässä isompaan pankkiin ja näin se ongelma on hoidettavissa muuta tietä. Toki tällaisillakin pankeilla on esimerkiksi kiinteistöjä, joihin voidaan sitten ottaa omistusoikeutta, jos näin haluttaisiin. Mielestäni tähän järjestelyyn, kun veronmaksajille otetaan tällainen vastuu, on syytä kyllä kiinnittää huomiota ja vaatia, että jos näin käy, näinhän ei 1990-luvun alussa käynyt, ei olisi voitu ottaa omistusoikeuksia, kun ei menty näin pitkälle, mutta tässä tilanteessa jos näin käy, niin tämä on paikallaan. Siksi tuo vasemmistoliiton ehdottama lausuma on mielestäni tältä osin selkeä ja hyvä.

Kolmas kohta on nämä takauksista perittävät maksut. Siinä talousvaliokunta pyrki siihen, että ne olisivat ehkä hivenen raskaammat kuin Ruotsissa ja Tanskassa juuri tämän sivuliikenäkökulman takia. Ehkä ne nyt jäävät tässä sellaiselle tasolle, että ne eivät ole esteenä tämän takauksen ottamiselle, jos pankilla siihen on todella tarve, mutta eivät myöskään ole houkuttelevia liialla keveydellään.

Neljäs asia, johon talousvaliokunta voimakkaasti kiinnitti huomiota, olivat juuri nämä sivuliikkeet, käytännössä Nordean ja Sampo-pankin sivuliikkeet, ja siinä tilanteessa, jos ne muuttuisivat nykyisistä tytäryhtiöistä sivuliikkeiksi, pitää Ruotsin ja Tanskan hallitusten kanssa sopia, miten takauksille, jos niitä on siinä tilanteessa voimassa, käy. Emmehän voi ajatella, että me takaisimme Suomen puolesta Ruotsin ja Tanskan pankkeja siinä tilanteessa, että niillä on vain sivuliikkeet täällä.

Nämä ehdot ovat mielestäni kohtuullisia. En yhtynyt ed. Uusipaavalniemen hylkäysesitykseen, jonka hän talousvaliokunnassa teki. Hänellä on hyvät perustelut siihen, mutta mielestäni se olisi liian raju toimenpide, ja näin ollen tämä takauspäätös on, ikävä kyllä, tehtävä, mutta noita ehtoja siihen on myös kyllä asetettava.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin näkemyksiin, mitä muun muassa ed. Mustajärvi sanoi, että hallituksen esitys on aivan liian löysä tai veltto, miten sitä nyt haluaa kuvata. Suomalainen veronmaksaja nimittäin pannaan jälleen pörssipelureiden ja ahneiden johtajien takuumieheksi ja -naiseksi. 1990-luvun porvarihallituksen töppäilyistä ei ole opittu yhtään mitään, vaan ihan samoja virheitä eri muodoissa tehdään jälleen. (Min. Pekkarisen välihuuto) — No, ministeri Pekkarinen voi varmaan nyt arvioida tätä asiaa miten haluaa.

Vanhasen porvarihallitus on vähätellyt maailmanlaajuista talouskriisiä. On ensinnäkin annettu ymmärtää, että tämä lama ei koske meitä, sitten on sanottu, että meille tulee pieni taantuma. Mutta kuitenkin totuus näyttää aivan toisenlaiselta. Näyttää siltä, että voimme joutua paljon suurempiin vaikeuksiin kuin mitä valtiovarainministeri Jyrki Katainen on ennakoinut ja kertonut tähän asti. (Ed. Skinnarin välihuuto) — Minä en tiedä, mitä mieltä hän taas tänään on, mutta jatkuvasti nämä hänen näkemyksensä muuttuvat. — Ministeri ei näytä olevan ollenkaan ajan tasalla eikä, niin kuin tässä ed. Skinnari totesi, myöskään täällä paikan päällä, mikä on varsin kummallista, kun puhutaan näin suuresta asiasta kuin 50 miljardin euron takauksesta. Kyllä tämä osoittaa melko suurta välinpitämättömyyttä hallituspuolueittenkin edustajien kannalta. Ministeri Pekkarinen on onneksi paikalla.

Arvoisa puhemies! Vasemmisto-opposition taholta on tehty kaksi vastalausetta, joissa edellytetään tiukkoja ehtoja valtiontakaukselle. Kannatan näitä esityksiä ja toivon, että ne saadaan eduskunnan päätöksiksi myös, sillä vain näillä lausumilla turvataan myös veronmaksajien etu.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä näyttää siltä, että olemme menossa kohti paljon heikompia aikoja kuin vielä muutama viikko sitten saatoimme kuvitella. Rahoitus tulisi todellakin saada toimimaan ja yritystoiminta pk-sektorilla tulisi saada liikkeelle, jotta tilauksia olisi. Kuten täällä aikaisemmin totesin, niin esimerkiksi juuri Rautaruukki on joutunut omia toimenpiteitään tekemään, kun tilaukset ovat loppuneet osittain kuin seinään. Nyt on enemmänkin alettu jo kilpailla siitä, kuka ennustaa huonoimpia aikoja ja kuinka pitkälle ajalle — nyt jo negatiivisimmat alkavat lähestyä kymmentä vuotta.

Nyt tässä tapauksessa pitäisi tehdä jotakin. Täällä on nyt oikeastaan aika hyvin kartoitettu näitä syitä, mutta on tässä osa jäänyt. Valvonta on ollut huonoa, mutta myöskin tämä kansainvälinen Ifrs-kirjanpitojärjestelmä, joka otettiin käyttöön, on osoittautunut aukolliseksi. Tilintarkastus on selkeästi pettänyt. Se on ennen kaikkea ollut Yhdysvalloissa näin mutta se on ollut myös muualla. Ja sitten keskuspankkien rahan kylvö: keskuspankkeja ei valvo käytännössä juuri kukaan, ja se on aiheuttanut sitten sen, että ollaan tilanteessa, jossa kukaan ei oikein ihan tarkkaan tiedä, paljonko ollaan velkaa, mutta se tiedetään, että ollaan velkaa liikaa ympäri maailmaa.

Tähän liittyy myös sitten näitten reittauslaitosten arviot yritysten tilasta. Näyttää siltä, että isot yritykset pystyvät isolla rahalla ostamaan itselleen sellaisia reittauksia, että ne saavat yhä enemmän ja lisää velkaa yhä alemmalla korolla. Näinhän se oli mutta ei ole enää. Vaikka Suomi on tässä pärjännyt hyvin, niin nyt alkaa näkyä näitä huonoja merkkejä. Kun 1990-luvulla Neuvostoliiton hajotessa oli aika tavalla ulkomaisella, eurooppalaisella rahalla ostettua omaa ongelmakenttää ja työttömyys oli paha, niin ulkopuolella kuitenkin maailma toimi. Nyt me olemme tilanteessa, jossa ulkopuolella oleva maailma ei toimi edes sillä tavoin kuin Suomi toimii. Tämä on se erittäin huolestuttava asia. Entä sitten Amerikan manner ja Aasia, joka vuonna 2001 kuplaa oli pelastamassa, niistä tähän pelastukseen nyt ei ole. Nämä kaikki yhdessä ovat vaikuttaneet siihen, että meidän pitäisi pystyä täällä Suomessa laittamaan nyt sitten näillä investoinneilla ja muilla elvytyspäätöksillä toimintaa liikkeelle.

Talousvaliokunnassa olemme lähteneet mielestäni oikein siitä, että helmikuussa, heti kun eduskunta tulee, viimeistään silloin kokoonnumme — muistan, kun 1990-luvulla tammikuussa kokoonnuttiin päättämään 50 miljardin markan takauksista ja muista velvoitteista suomalaisille pankeille — katsotaan nyt, mikä tilanne on sitten tammikuussa, miten maailma kehittyy, kun yritysten tilinpäätökset ja muut vuoden lopussa saadaan aikaiseksi. Mikä tässä on ehkä myös jäänyt liian vähälle huomiolle, on se, mihin talousvaliokunnassa kiinnitettiin huomiota ja kuunneltiin myös Valtiokonttorin edustajaa, että miten Valtiokonttori käytännössä hoitaa tätä takausruljanssia. Sitten se, että tässä nopeassa aikataulussa Rahoitustarkastuksen lausunnot ovat sellaisia, että ne kestävät päivänvalon veronmaksajienkin näkökulmasta, mikä on aina otettava huomioon.

Lopuksi tämä Suomen ja suomalaisten etu. Kun meillä on nyt 60-prosenttisesti suomalaiset pankit ulkomaalaisten hallinnassa, niin meidän on katsottava tarkkaan se, että suomalaisten veronmaksajien rahoja ei nyt ainakaan sitten levitetä ympäri Eurooppaa eikä ympäri maailmaa, niin kun kävi 1990-luvulla. Tämä on erittäin tärkeä asia tässä määrittelyssä, mikä on suomalainen pankki ja mikä on suomalaisille pankeille annettava takaus. Tässä suhteessa valtiovarainministeriö, Rahoitustarkastus ja Valtiokonttori ovat erittäin tärkeässä roolissa.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Syy, miksi sosialidemokraatit jättivät vastalauseen valtiovarainvaliokunnassa, oli juuri se, että talousvaliokunnan esille tuomiin asioihin ei saatu selvyyttä eivätkä hallituspuolueet olleet valmiit tekemään sen mukaisia johtopäätöksiä. Tällainen on muun muassa suomalaisen pankin määritelmän täsmentäminen, ja sosialidemokraatit edellyttävät, että se on tuotava eduskuntaan samalla tavalla kuin koko tämä asia. Samoin emme saaneet takeita Finanssivalvonnan voimavarojen välittömästä parantamisesta.

Kiinnitän erityistä huomiota siihen, että valtiovarainministeri Katainen ei ole paikalla tänäänkään. 24.10. Kaupthing-asian käsittelyssä valmisteltiin suuressa valiokunnassa Ecofin-asiaa: ei näy valtiovarainministeriä. Salissa myöskään Kaupthing-takuiden yhteydessä ei näy valtiovarainministeriä. Tässä vakavassa talouden syöksytilanteessa ja tämän erittäin suuren asian käsittelyssä ei näy hallituksen valtiovarainministeriä. Tämä on minusta erittäin vakava viesti nyt jostain.

Haluan kiinnittää tähän myöskin lopuksi huomiota, että tämä kysymys on sitä suuruusluokkaa Suomen finanssimarkkinoiden ja koko reaalitalouden ja ennen kaikkea suomalaisten yritysten ja kotitalouksien hyvinvoinnin kannalta, että tässä asiassa pitää olla vakavampi käsittely myös hallituksen vastuuministereiden osalta.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Todellakin Suomen bruttokansantuote on noin 180 miljardia euroa, ja tässä on nyt kysymys noin 50 miljardista eurosta eikä vastuunalaisia ministereitä näy täällä. Ymmärrän, että ministeri Pekkarinen on seuraavien asioiden takia täällä ja ansaitsee siitä erinomaisen tunnustuksen, että on. Mutta missä on vastuunalainen ministeri Kiviniemi? Missä valtiovarainministeri? Pääministeri on Oslossa ja ansaitsee olla siellä, mutta tämä on kyllä aivan käsittämätöntä, että missään vaiheessa valtiovarainministerit eivät ole paikalla selvittämässä tätä tilannetta, joka on äärimmäisen vakava, globaali ongelma, jonka reaaliset vaikutukset meidän reaalitalouteemme ovat jo aivan mahdottoman raskaat, ja sitten tehdään näitä päätöksiä, joilla otetaan tällaiset vastuut. Tässä tarvittaisiin nyt kyllä aivan toisenlainen ote hallitukselta kuin tässä asiassa on nähty.