Jouko Laxell /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Taideväärennökset ovat osa harmaata taloutta. Suomessa taiteen asiantuntija filosofian tohtori Pauliina Laitinen-Laiho toteaa taideväärennöksistä seuraavaa:

Yleensä taideväärennösten myynti on mahdollista, kun ostajalla on kiire saada edullisesti myytävä teos itselleen ja myyjä alleviivaa teoksen olevan hyvä sijoituskohde varsinkin, kun on myymässä teosta markkinahintaa edullisemmin. Taideväärennökset täydentävät markkinatarjontaa ja ne yleensä myydään tarjoustuotteina. Väärennöksiä uskalletaan tehtailla ja myydä sillä uskomuksella, että ostajat eivät tunnista alkuperäistä kyseisen taiteilijan teosta tai tyyliä. Väärentäjät pelaavat ajan kanssa. He pelkäävät jäävänsä kiinni, mutta toivovat, että se ei tapahdu heidän omana elinaikanaan. Museoiden kokoelmiin päässeet väärennökset ovat taidehistorialliselta kannalta kaikkein haittaavimpia.

Tohtori Laitinen-Laihon mukaan taidemarkkinoille on viime aikoina tullut yhä enemmän ammattirikollisia. Venäläisten ja virolaisten lisäksi Suomen taidemarkkinoilla hämmentävät myös ruotsalaiset rikolliset. Poliisilla ei ole riittävästi tietoa taideväärennöksistä. Yhdelläkään viranomaisella ei ole kokonaiskuvaa taidemarkkinoista. Resurssipulasta kärsivän poliisin kautta tieto väärennöksistä ei kulje eteenpäin. Hajanaisen tiedon takia väärennöksiä on helppo myydä.

On erittäin tärkeätä, että taiteen ostajien oikeuksia vahvistetaan lainsäädännöllä. Taideteokset on merkittävä väärennökseksi. Poliisilla pitää olla myös osaamista ja voimavaroja väärennösten tutkimiseen.

Arvoisa puhemies! Vaikka taiteilija voi muutoin vaatia väärennöksen hävittämistä, säännös ei koske hyvässä uskossa hankittua taidekappaletta. Niinpä väärennös voi myöhemmin palata uudelleen markkinoille aitona työnä ja kierre jatkuu. Taideväärennöksiin sovelletaan tekijänoikeuslain 58 §:n säännöksiä tekijänoikeuden loukkauksesta aiheutuvista menettämisseuraamuksista. Lähtökohta on, että tuomioistuin voi määrätä tekijänoikeutta loukkaavan kappaleen hävitettäväksi tai muutettavaksi.

Laitinen-Laiho on todennut, että Suomi on taideväärennysmaana kiinnostava, koska väärennöksiä koskeva lainsäädäntö on kehitysasteella. Esimerkkinä hän mainitsee lokakuussa 2003 Porin käräjäoikeudessa käsitellyn tapauksen, joka oli yksi siihen asti suurimmista taideväärennösten kauppaan liittyvistä oikeudenkäynneistä. Taideväärennökset annettiin takaisin omistajilleen. Jälleen kerran taideväärennösongelma pantiin kiertämään. Yhteiskunta odottaa, että uhri itse kantaa vastuun eikä myy teoksia eteenpäin. Tämä ei tarkoita sitä, että keräilijä itse myisi väärennökset aitoina, vaan sitä, että jossain vaiheessa työt ehkä tulevat markkinoille perillisten tai muiden tahojen kautta, ja kohta niillä on markkinoilla uudet taustatiedot.

Arvoisa puhemies! Lakialoitteeni on ensimmäinen pyrkimys kehittää tekijänoikeuslakia siihen suuntaan, että se estää taideväärennösten uudelleen tuloa markkinoille. Laissa esitetään, että taideväärennökset merkitään väärennöksiksi aitoustutkimuksen avulla asiantuntijoiden toimesta. Taideväärennös voidaan merkitä väärennökseksi myös taiteilijan tai taideteoksen tekijänoikeuksien haltijan pyynnöstä. Jos taas taideteoksen omistaja ei halua aitoustutkimusta, ei myöskään väärennösmerkintää saa tehdä. Tämä tosin tekee taideteoksen omistajan epäilyksen alaiseksi, koska hän ei halua tutkituttaa taideteoksensa aitoutta — varmasti selkeä merkki tarkoitusperästä.

Todettakoon lopuksi, että lakialoitteeni on vain pieni osa tarvittavaa lainsäädäntöä, jolla harmaan talouden toimintaa taideväärennösten osalta voidaan torjua. Pidänkin tärkeänä, että hallitus pyrkii kehittämään taideväärennösten tekemistä ja levittämistä estävää lainsäädäntöä.