Tarja Filatov /sd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Esityksen tausta on hallituksen rakennepoliittisessa
ohjelmassa. Esityksen päätarkoitus on vastata
työn ja työvoiman kohtaanto-ongelmaan sekä edistää työvoiman
liikuvuutta ja laajentaa työn vastaanottovelvollisuutta
tietyin ehdoin myös työssäkäyntialueen
ulkopuolelle. Esityksen tavoitteena on myös kokonaisuudessansa
vähentää työ- ja elinkeinotoimistoille
kuuluvia työttömyysturvajärjestelmän toimeenpanoon
liittyviä tehtäviä ja suunnata resursseja
mieluummin byrokratiasta työnvälitykseen ja asiakkaita
aktivoivaan toimintaan.
Samassa laissa myös ilman omaa syytään
työtä vailla olevien perhepäivähoitajien
ja työvapaalla olevien oikeutta työttömyysetuuteen
parannetaan. Kunnan perhepäivähoitajaa ei tavallisesti
lomauteta siksi ajaksi, kun häneltä ei ole varattu
hoitopaikkoja, vaikka tuolta ajalta ei makseta palkkaa, ja koska
hoitajaa ei lomauteta, ei voimassa olevasta työsuhteesta
johtuen hänellä ole oikeutta myöskään
työttömyysetuuteen. Nyt tässä esityksessä korjataan
tämä ongelma. Jatkossa siis tilanteissa, joissa
hoitaja omasta syystään riippumatta ei saa tuloja,
tämä tilanne rinnastetaan lomautukseen rinnastettavan
syyn perusteeksi.
Lisäksi tässä esityksessä muutetaan
myös muita osia. Esimerkiksi valiokunta pitää erittäin tarpeellisena
tehostaa työ- ja elinkeinotoimistojen toimintaa sitä kautta,
että siirretään tehtäviä työttömyysetuuksien
maksajille ja yksinkertaistetaan työttömyysturvasäännöksiä.
On aika älytöntä, että samoja
asioita käsitellään monessa instanssissa.
Mutta valiokunta korostaa, että kun tästä nyt vapautuu
resursseja, niin niitä tulee paitsi käyttää työnvälityksen
tehostamiseksi myös suunnata työttömien
henkilökohtaiseen palveluun, koska erityisen tärkeää kasvokkain
tapahtuva palvelu on nuorille ja pitkään työttömänä olleille
sekä niille asiakkaille, joille työ- ja elinkeinotoimiston
palvelut ja menettelytavat ovat ennestään vieraita.
Tässä esityksessä myös otetaan
askel kohti luottamukseen perustuvaa asiointia, joka on tärkeää.
Ehkä esitykset voidaan kokonaisuutena tulkita osin myös
norminpurkutalkoiksi siksi, että näissä esityksissä luovutaan
esimerkiksi yrityksissä työskentelyn, omassa työssä työllistymisen ja
opiskelun päättymisen osoittamisesta todistuksilla
ja selvityksillä. Valiokunta pitää tätä linjausta
hyvänä ja näkee sen, että asiakkaisiin
pitäisi mieluummin luottaa kuin joka asiassa heitä kontrolloida,
vaikka tietenkin kontrollia esimerkiksi työn vastaanottamiseen
tarvitaan.
Valiokunta uskoo siihen, että tämä luottamukseen
perustuva toimintatapa saattaa johtaa työttömyysturvajärjestelmän
yleistä hyväksyttävyyttä ja
uskottavuutta heikentäviin, myös tahattomiin erehdyksiin
tai tahallisiin väärinkäytöksiin
sekä vaikuttaa mahdollisten takaisinperintätilanteiden
vuoksi kielteisesti työttömyysetuuksien saajien
asemaan. Sen vuoksi valiokunta katsoo, että seurauksia
pitää arvioida ja mahdolliset epäkohdat
korjata nopeasti.
Myös koulutusta vailla olevien alle 25-vuotiaiden tilanteeseen
tulee muutoksia. Elikkä nykyisin nuori ei ole työttömäksi
jäädessään oikeutettu työttömyysetuuteen,
jos hän jättää hakematta syyslukukaudella
alkavaan ammatillisia valmiuksia antavaan koulutukseen tai lukiokoulutukseen.
Nykyisin työttömyysetuus lakkaa, vaikka nuori
olisi syyslukukauden alkaessa työllistymistä edistävissä aktiivitoimissa.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan säännöksiä muutettavaksi
siten, että nuoren oikeus työttömyysetuuteen säilyy
työllistymistä edistävän aktiivitoimen ajan,
ja tätä valiokunta pitää hyvänä.
Tämän lisäksi työstä kieltäytymiseen
työpaikan sijainnin perusteella tulee muutoksia. Henkilöllä on
80 kilometrin etäisyydelle tosiasiallisesta asuinpaikasta
ulottuvalla työssäkäyntialueella oikeus
ilman, että työttömyysetuuteen tulee
menetystä, kieltäytyä tarjotusta työstä,
jos päivittäisen työmatkan kesto ylittäisi
kokoaikatyössä keskimäärin 3
tuntia ja osa-aikatyössä keskimäärin
2 tuntia. Kun päivittäistä työmatkaa
arvioidaan, siinä otetaan huomioon joukkoliikenteen lisäksi myös
oma auto tai polkupyörä tai jokin muu mahdollisuus.
Mutta kun työssäkäyntialueen ulkopuolelta tarjotaan
töitä, niin silloin, kun työ on pysyvä ja toimeentulon
turvaava ja uudella paikkakunnalla on saatavissa henkilölle
ja hänen perheelleen sopiva asunto eikä henkilöllä ole
painavaa henkilökohtaista syytä olla vastaanottamatta
tuota työtä, siitä on nykylaissa seurannut
karenssi, jos tällaisissa olosuhteissa kieltäytyy
työstä.
Perustuslakivaliokunnan tulkintojen mukaan tämä itse
asiassa vaikuttaa liikkumisvapauteen ja vaikuttaa siihen, että ihminen
ei voikaan enää vapaasti valita asuinpaikkakuntaansa.
Tätä ongelmaa valiokunta on korjannut sitä kautta,
että jos työmatka kestää julkisilla
kulkuvälineillä yli 3 tuntia, niin se riittää perusteeksi,
eikä näitä muita perusteita tarvitse
välttämättä arvioida.
Tämä hallituksen esitys lähti siitä,
että alle 3 tunnin työmatkalla päivittäin
pitää ottaa työtä vastaan työssäkäyntialueen
ulkopuolella. Tuossa hallituksen esityksessä oli olemassa
kustannussuoja osa-aikatyölle, elikkä jos tietyin
perustein työmatkakustannukset nousevat niin suuriksi tai
työn vastaanottamisesta aiheutuvat kulut niin suuriksi,
että se syö suurimman osan työstä saatavasta
hyödystä, niin tuota työtä ei
tarvitse vastaanottaa. Mutta esimerkiksi kokoaikatyöhön tätä samaa
suojarajaa ei ollut.
Valiokunnan mielestä olisi aika hassu tilanne, jos
vaikkapa nyt sitten Hämeenlinnasta Helsinkiin pitäisi
ottaa työtä vastaan osa-aikatyössä sellaisella
nettotulolla, joka on korkeampi, ja siitä voisi kieltäytyä,
mutta jos tuo työ olisi kokoaikaista ja nettotulo olisi
pienempi, niin siitä ei voisikaan kieltäytyä.
Ja samaan aikaan kuitenkin työssäkäyntialueen
ulkopuolella vastaanotettu työ on sillä tavalla
turvatussa asemassa jatkossa, että jos kolmen kuukauden
sisällä ihminen toteaa, että se työssäkäynti
on mahdotonta joistakin syistä, niin hän voi tuon
työn lopettaa ilman karenssiseuraamuksia.
Tämä hallituksen esitys olisi saattanut johtaa tilanteeseen,
jossa kokoaikatyö on kannattamattomampaa kuin osa-aikatyö,
ja tuohon osa-aikatyöhön olisi turvajärjestely
olemassa. Lisäksi se työnantajan näkökulmasta
saattaisi johtaa tilanteeseen, jossa työtön, joka
tietää ja tuntee työttömyysturvajärjestelmän
karenssit, ottaa työtä vastaan ja hetken päästä keskeyttää työn.
Hänelle ei tulisi karenssia. Mutta sellaiselle työttömälle, joka
ei tunne järjestelmää ja kieltäytyisi
työtä tarjottaessa, tulisi karenssi. Jos kuulostaa
monimutkaiselta, niin se on juuri monimutkaista. Nyt tässä lähdettiin
siitä, että sekä osa-aikatyö että kokoaikatyö on
saman turvan piirissä.
Lisäksi työhallinnossa on otettu käyttöön
sinänsä ihan hyvä järjestelmä,
jossa esimerkiksi työllistymissuunnitelmaa voidaan täydentää puhelimitse.
Mutta samaan aikaan on rinnastettu nämä puhelintoimet
esimerkiksi työllistymissuunnitelman täydentämiseen
tai sen laatimisesta kieltäytymiseen ja käyttöön
on otettu niin sanottu puhelinkarenssi. Tuo puhelinkarenssi on saattanut
olla jopa 30 päivää korvauksetonta määräaikaa.
Kyse on siitä, että työtön ei
vastaa puhelimeen silloin, kun etukäteen ilmoitettuna päivänä työvoimatoimistosta
soitetaan. Nyt hallitus halusi muuttaa tuota järjestelmää siten,
että tämä puhelinyhteys rinnastettaisiinkin
vähän erilaiseen tilanteeseen eli siihen, että ei
tulla tekemään sitä työllistämissuunnitelmaa,
ja silloin tuo karenssi olisi vain 15 päivää.
Mutta valiokunta katsoi, että itse asiassa puhelinsoittoon
vastaamattomuuden ei pidä olla karenssin peruste, varsinkin
koska nuo soittoajat eivät ole eksakteja ja usein myös
puhelinyhteydet ovat hieman hataria riippuen siitä, missä kohtaa tätä maata
sattuu sijaitsemaan ja miten verkkoyhteydet toimivat. Sen vuoksi
valiokunta katsoi, että on positiivista, että sinänsä voidaan
asioida puhelimella, mutta erityisesti siitä syystä,
että työvoimatoimistoihin soittaminen on nykyisin aika
vaikeaa, ei ole kohtuullista, että tuollaista soittokarenssia
käytetään. Sen vuoksi valiokunta esitti
siitä luopumista mietinnössänsä.
Tähän mietintöön on jätetty
yksi vastalause.
Yleiskeskustelu päättyi.