Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Nyt käsitellään tuloverolain muuttamista. Olen reilu vuosi sitten tehnyt hyvän aloitteen tuloverolain 93 §:n muuttamiseksi siten, että halvimmaksi kulkuneuvoksi hyväksyttäisiin julkisen kulkuneuvon sijaan oma auto, mikäli työnantaja edellyttää oman auton käyttöä työpaikalla tai oman auton käyttö voidaan muutoin osoittaa työn suorittamisen kannalta välttämättömäksi tai oman auton käytön voidaan selkeästi osoittaa kohtuullistavan työmatkaan käytettyä aikaa.

Arvoisa puhemies! Kodin ja työpaikan väliset matkat on oikeus vähentää verotuksessa tulonhankkimisesta aiheutuneina kuluina. Vähennys tehdään perustuen halvimman kulkuneuvon käyttöön. Mikäli julkinen kulkuneuvo on käytettävissä asunnon ja työpaikan välisellä matkalla, vähennysoikeus on halvimman mahdollisen kuukausi- tai seutulipun hinnan suuruinen. Tuloverolain 93 §:stä on vakiintunut tulkinta. Sen mukaan oman auton käyttöä työmatkakulujen vähentämisessä voi verottajalle perustella vain, jos julkisen kulkuneuvon odotusajat töihin saavuttaessa tai sieltä lähdettäessä ylittävät Verohallituksen ohjeissa annetut ajat. Ohjeiden mukaan vasta päivittäisen odotusajan ylittäessä kaksi tuntia voidaan perustella oman auton käyttöä. Auton tarvitseminen työn suorittamiseen ei ole ollut riittävä peruste verovähennykseen oman auton käytöstä työmatkoilla, saati mikään muu peruste.

Herra puhemies! Reilu vuosi sitten tosiaan lakialoitteessani esitin oman auton käytön matkakuluvähennysoikeuden laajentamista koskemaan työssään omaa autoa tarvitsevia henkilöitä. Perusteena nykyiselle lain tulkinnalle nimittäin käytetään korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua niinkin kaukaa kuin vuodelta 1979. Ratkaisu syntyi tuolloin tiukan äänestyksen jälkeen yhden äänen enemmistöllä. Päätöksen mukaisesti työssään omalla autolla työpaikan toimipisteestä toiseen kulkeva henkilö ei saa vähentää työmatkakulujaan kodin ja työpaikan välillä perustuen oman auton käyttöön, vaikka hän siis joutui ajamaan työpaikalle omalla autollaan, jotta voi siirtyä työpaikasta toiseen työn suorittamisen vuoksi kesken työpäivän.

On tietenkin luonnollista, että autoa työssään tarvitseva henkilö kulkee sillä myös työmatkansa. Minkään muun ratkaisun vaatiminen on erittäin kohtuutonta. Edes työantajan ehdotonkaan vaatimus oman auton käytöstä työssä ei ole ollut peruste vähentää kodin ja työpaikan välisiä matkoja omalla autolla kuljettuina. En pidä oikeudenmukaisena käytäntönä ylipäätään soveltaa ennakkotapauksena enää yli 25 vuotta vanhaa äänestyksen jälkeen syntynyttä ratkaisua. Lainsäädäntöä tulisi täsmentää siten, että se on täsmällistä, tarkkarajaista ja että kansalaiset sitä ymmärtäisivät. Kansalaisten tasavertaisen kohtelun tulee perustua selkeään lainsäädäntöön eikä ikivanhoihin ennakkotapauksiin.

Herra puhemies! Oman auton käyttökulut tulisi voida verotuksessa vähentää sen selkeästi kohtuullistaessa työmatkaan käytettyä aikaa. Koska nyt, ja varsinkin nykyisin, työssäkäyntialueet ovat laajentuneet, useiden ammattien luonne on muuttunut niin, että työn suorittaminen edellyttää yhä suurempaa joustavuutta työaikojen suhteen. Keskeisintä, Pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta, on vielä se, että julkisen liikenteen yhteydet eivät ole monestikaan läheskään niin hyviä, että ne takaisivat kohtuulliset työmatka-ajat. Työmatkakulujen vähennysjärjestelmän tulisikin olla sellainen, että se tukisi työvoiman liikkuvuutta ja joustavaa siirtymistä paikasta toiseen.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi: Nykyiset erittäin korkeat polttoaineiden hinnat yhdistettynä monimutkaiseen matkakuluvähennysjärjestelmään heikentävät suomalaisten tasapuolisia työssäkäyntimahdollisuuksia. Monille oma auto on työssäkäynnin edellytys, sillä joukkoliikenneyhteydet eivät ole kaikkialla kovin hyvät. Muualla kuin suurissa kaupungeissa ja niiden lähellä joukkoliikenteen vuoroja on jatkuvasti karsittu. Nykyisellään työ vaatii joustoa työaikojen suhteen. Työn ja työmatkojen lisäksi tulisi aikaa jäädä hiukan muuhunkin elämään. Esimerkiksi ne henkilöt, jotka käyvät työssä pidemmän matkan takaa, ihan tosissaan nykyisin alkavat harkita työssäkäynnin mielekkyyttä ja kannattavuutta nykyisillä pysyvästi korkeaksi jääneillä polttoaineen hinnoilla ja samanaikaisesti riittämättömillä matkakulujen vähentämismahdollisuuksilla.

Herra puhemies! Olisin toivonut, kun valtiovarainvaliokunta on muutoin tehnyt niin ansiokasta ja perusteellista työtä, että se olisi malttanut tutustua tähän tekemääni lakialoitteeseen ja kohtuullistanut verotusta tältä osin. Samalla kansalaisten tasavertainen kohtelu olisi myöskin ollut entistä mahdollisempaa verottajan kannalta katsottuna.