Arvoisa puhemies! Elintarvikeskandaalit maailmalla ovat lisääntyneet. Muistamme Kiinan melamiinit, Belgian, Hollannin ja Saksan pcb-jäämät, Italian dioksiinimozzarellat sekä nyt viimeksi Irlannin dioksiinipossut. Minä ennakoin tämän olevan vasta jäävuoren huippu siitä, mitä on tulossa. Jos ruuan tuotannon ainoana kriteerinä on tuottaa mahdollisimman halpaa ruokaa kasvottomille markkinoille, seurauksena on moraalikato. Missä välistäveto vain kannattaa ja on mahdollista, siellä sitä tehdään. Jos eläimet suostuvat syömään ravinnepitoista viemärijätettä eikä siitä jää kiinni, niin etiikasta piittaamattomat, ahtaalle vedetyt ulkomaiset tuottajat toimivat näin. Jos jalostusarvoa voidaan lisätä kepulikonstein olemattomalla riskillä, niin ahne jalostaja ottaa riskin. Business is business. Meidän suomalainen, säännöksille kuuliainen luterilainen toimintatapamme on muualla perin vieras.

Arvoisa ministeri Anttila, miten saamme säilytettyä jatkossakin suomalaisen eettisen ja moraalisen tavan tuottaa ruokaa ja miten kuluttajat voisivat paremmin saada tietoa tästä suomalaisesta tuotantotavasta, esimerkiksi maailman ainoasta salmonellavapaasta possusta?

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ed. Kalmarin kysymys on mitä ajankohtaisin juuri johtuen näistä skandaaleista, jotka olemme kohdanneet. Tässä Irlannin sianlihatapauksessahan kysymys on rehusta. Siis ongelma syntyi siitä, että rehun joukossa oli ainesta, josta sitten tämä korkea dioksiinipitoisuus on peräisin.

Suomessa nyt kuitenkin on elintarviketurvallisuusvirasto Evira perustettu nimenomaan elintarviketurvallisuutta varten, meillä on lainsäädäntö kunnossa, niin elintarvikelaki kuin rehulakikin, ja meillä järjestelmät toimivat.

Mutta kysymys on sitten siitä, miten me jatkossa voisimme entistä enemmän varmistua siitä, että Suomeen tuotava ruoka on mahdollisimman turvallista ja hyvää, koska tiedämme, että olemme vapailla markkinoilla, ja silloin on tietysti kysymys tästä ensisaapumispaikkavalvonnasta, joka pitää hoitaa kunnolla niin, että mihin se tuontierä ensimmäisenä tulee, siellä se valvotaan. Sitten toinen kysymys kuluttajien tiedonsaannista menee elinkeinoministeri Pekkarisen sektorille, joka koskee elintarvikkeiden päällysmerkintöjä. Siitähän on istunut työryhmä ja sitä puolta pitää kehittää, koska kuluttajilla pitää olla oikeus saada enemmän tietoa jatkossa.

Arvoisa puhemies! Todellakin Irlannista on myös Suomeen tuotu sianlihaa ja naudanlihaa viimeisten kuukausien aikana. Sitä ei tiedetä, onko se ollut myrkyllistä. Kysyisin nyt ministeri Anttilalta, kun te vastaatte elintarviketurvallisuudesta Suomessa:

Onko tässä tapauksessa ja näissä elintarviketurvallisuuskysymyksissä yleensäkin valvonta täällä riittävän toimivaa, onko valvonnan resurssit kohdistettu oikein? Nimittäin meistä suomalaisista, varsinkin viljelijäväestöstä, tuntuu usein, että meitä valvotaan hieman liikaakin ja turhan päiten.

Toinen asia on nämä alkuperämaamerkinnät, ovatko ne asiat järjestyksessä ja kunnossa, niin kuin pitää, koska suomalaiset kuluttajat arvostavat kotimaassa tuotettua ruokaa? Ylipäätään, uskallammeko me turvallisin mielin nauttia joulupöydän antimia, ministeri Anttila?

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Puhemies! Ihan tähän viimeiseen kysymyksen osaan ed. Hemmilälle totean, että aivan turvallisin mielin voidaan syödä suomalaista joulukinkkua, se on ihan tosiasia, koska meillä rehuasiat ovat kunnossa, meillä valvonta on kunnossa. Suomessa toimii pellolta pöytään -laatujärjestelmä, joka kymmenen vuotta on tehnyt työtä sen eteen, että suomalaisen elintarvikkeen laatu varmistetaan ketjun jokaisessa osassa, ja sillä me olemme saavuttaneet myöskin kuluttajien luottamuksen.

Mutta siinä, miten jatkossa saadaan riittävät valvontaresurssit, on kysymys siitä, että se ensisaapumispaikkavalvonta, joka valvoo sen ulkomaisen tuotteen tulon tänne, on varmasti se, jonka osalta meidän nyt pitää katsoa, toimiiko se todella niin kuin sen pitää toimia. Ehkä siellä voi myös resurssipulaa olla.

Sitten alkuperämaamerkinnät liittyvät myöskin tähän sarjaan, kuten äsken totesin ed. Kalmarin kysymykseen elintarvikkeitten päällysmerkintöjen osalta. Meidän pitää jatkossa voida esimerkiksi lihasta, joka on marinoitu, saada selville myöskin sen alkuperämaa eikä niin, että sen marinoinnin takia sen lihan alkuperämaata ei tarvitse ilmoittaa. Tässä on kysymys kuluttajille kuuluvista perusoikeuksista.

Arvoisa puhemies! Tässä tämä ongelmakenttä on tullut varsin hyvin kartoitettua ja Suomen hyvä elintarviketurvallisuustilanne. Mutta, arvoisa ministeri, tähän liittyy myöskin ylikansallisten signaalien käyttömahdollisuus. Jos maassa, jossa oma valvonta on keskeisessä asemassa, niin kuin tässä on tullut hyvin esille, me täällä sanktioisimme tämmöisen rikoksen elintarviketurvallisuustilanteessa, niin sen markkinointi muualle Euroopan unioniin saattaisi olla varsin tehokas konsti korostaa sitä, että elintarviketurvallisuusvalvonnan pitää olla myöskin muissa EU-maissa kunnossa. Onko tässä ajateltu tehtävän jotakin?

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Euroopan unionissahan toimii Efsa, joka on tämä elintarviketurvallisuusvalvontaviranomainen, joka sitten ohjeistaa nimenomaan jäsenmaiden vastaavia viranomaisia. Se on varmasti se oikea foorumi, jossa sitten pitäisi käsitellä tämän tyyppistä rikoksen asetelmaa, josta ed. Pulliainen kysymyksessään mainitsi. Tässä sitten pitää tehdä yhteistyötä tietysti oikeusministeriön suuntaan, jolle kuuluvat nämä asiat taas, kun puhutaan rikosoikeudellisista asioista.