Matti Ahde /sd(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Meillä eduskunnassa on nyt käsiteltävänä Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus eduskunnalle toiminnastaan varainhoitovuodelta 2009. Tarkastusvaliokunta on yksimielisessä mietinnössään tarkastusviraston kertomuksesta käsitellyt talousarviosäännösten noudattamista, verotukia koskevaa raporttia, väylähankkeiden kannattavuuslaskelmia, valtion tuottavuusohjelmaa, lainvalmistelun laatua, hallituksen politiikkaohjelmia ja yhteiskuntarakenteen eheyttämistä. Valiokunta on mietinnössään arvioinut myös Valtiontalouden tarkastusviraston toimintaa ja sen tuloksellisuutta.

Verotukia koskevan kannanoton osalta eduskunnan edellyttämä verotukiselvitys valmistui lokakuussa tänä vuonna. Verotukien yhteismääräksi tässä Vattin tekemässä selvityksessä todettiin vuoden 2009 osalta, että se on 17,9 miljardia, ja verolainsäädännöstä löytyi yhteensä 201 eri verotukea. Verotukien lukumäärä ja arvo ovat kääntyneet selvään nousuun. Valiokunnan arvion mukaan siihen on osittain vaikuttanut myös kehysbudjetointi, koska verotuet ovat kehysbudjetoinnin ulkopuolella. Verotuella tarkoitetaan yleensä poikkeamaa verotuksen normaalista perusrakenteesta.

Suhteessa bruttokansantuotteeseen verotuet ovat 10 prosenttia ja suhteessa verotuloihin 23 prosenttia. Kysymys on isosta asiasta, mutta sen käsittely eduskunnassa on yleensä äärettömän vaikeaa ja vähäistä sen takia, että valtion talousarviossa ja tilinpäätöskertomuksessa tästä 17,6 miljardin suuruisesta verotukiosuudesta kerrotaan vain vajaalla liuskalla ja verotuloista ja niiden kohtalosta noin tuhannella sivulla. Tämä tekee ymmärrettäväksi sen, että eduskunnan on vaikea tietää, mihin verotuet menevät, minkälaisia vaikutuksia verotuilla on ja ketkä todellisuudessa ovat verotukien saajia.

Tämän asian läpiperkaaminen on varmaan tulevan hallituksen yksi kaikkein tärkeimpiä asioita tämän kokonaisverouudistuskäsittelyn yhteydessä. Henkilöverotuksessa suurimpia verotukia olivat muun muassa kunnallisverotuksen ansiotuloverovähennys, työntekijöiden lakisääteisen eläkevakuutusmaksun vähennys, työtulovähennys sekä oman asunnon myyntivoiton verovapaus. Elinkeinoverotuksessa merkittävin verotuki oli irtaimen käyttöomaisuuden poistoista aiheutuva verotuki. Arvonlisäverotuksessa suurimmat verotuet olivat elintarvikkeiden ja lääkkeiden alennetuissa verokannoissa.

Valiokunta pitää verotukien euromääräistä kasvua eräällä tavalla huolestuttavana, koska näin veropohja heikkenee ja edellytykset valtiontalouden kestävyysvajeen vähentämiseksi myös heikkenevät. Samalla tingitään myös verotuksen neutraalisuusperiaatteesta. Valiokunta edellyttääkin, että verotukiraportointia pidetään jatkossa ajan tasalla ja laskentamenetelmiä edelleen kehitetään. Tärkeää on selvittää, kenelle verotuet tosiasiallisesti kohdentuvat ja millaisia vaikutuksia verotuilla on. Valiokunta edellyttää verotukien saamista samalla tavoin valvonnan ja seurannan piiriin kuin budjetin kautta myönnetyt määrärahat.

Väylähankkeiden hyöty- ja kustannuslaskelmissa todettiin runsaasti puutteita. Tarkastusviraston tekemässä tarkastuksessa havaittiin väylähankkeiden kustannuslaskelmissa useita puutteita. Valiokunta edellyttääkin, että havaitut puutteet, jotka ovat tässä meidän mietinnössämme kerrottu, korjataan. Ja valiokunta on huolestunut siitä, että eduskunnan tosiasiallinen budjettivalta on kaventunut väylähankkeista päätettäessä. Eduskunnallahan on vuonna 2000 hyväksytyn perustuslakiuudistuksen myötä valtaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta sen mahdollisuudet käsitellä esimerkiksi liikenne- ja infrahankkeita ovat tosiasiallisesti selvästi pienentyneet.

Valiokunta ja samoin tarkastusvirasto ovat käsitelleet oikeusnormien määrää ja lainsäädännön selkeyttä. Valiokunnan mielestä olisi erittäin tärkeää, että lainsäädännön normitulvaa voitaisiin Suomessa rajoittaa. Tilannetta, että vuosittain — niin kuin edellisenä vuonna Suomessa on tapahtunut — säädetään noin 10 000 pykälää, ei voida pitää tyydyttävänä. Oikeusnormien määrää on tarpeen rajoittaa ja säädöshuoltoa parantaa. Tämä edellyttää hallitukselta voimavarojen kohdentamista lainvalmisteluun. Tästä on paljon puhuttu. Tulokset ovat toistaiseksi vielä jääneet puuttumaan. Valiokunnan mielestä lainsäädännön selkeys ja ymmärrettävyys ovat avainsanoja, kun puhutaan kansalaisten oikeusturvasta ja sen parantamisesta.

Tarkastusviraston kertomuksessa on myös käsitelty eräitä määrärahojen ylityksiä. Merkittävä osa tarkastusviraston kertomukseen sisältyvistä kielteisistä laillisuuskannanotoista koski talousarviossa myönnettyjen määrärahojen käyttöä ja siinä havaittuja virheitä. Vaikka määrärahan ylittämistapauksia on ilmennyt tilintarkastuksissa harvoin, valiokunta pitää virheitä vakavina ja edellyttää hallitukselta toimenpiteitä tämän tilanteen korjaamiseksi.

Valtiontalouden tarkastusvirastolle uutena tehtävänä annettu vaalirahoituksen valvonta valiokunnan mielestä ei saisi eikä saa heikentää tarkastusviraston edellytyksiä hoitaa sille perustuslaissa säädettyä valtiontalouden ylimmän ulkoisen tarkastuksen tehtävää. Valiokunta edellyttää, että eduskunta turvaa tarkastusviraston tuloksellisen toiminnan edellyttämät voimavarat.

Tarkastusvirasto on tehnyt kertomuksessaan myös selvityksen valtion tuottavuusohjelmasta ja sen tuloksellisuudesta. Valiokunnan mietinnössään esittämän käsityksen mukaan nykymuotoisen valtion tuottavuusohjelman jatkaminen seuraavalla hallitus- ja kehyskaudella ei ole tarkoituksenmukaista. (Ed. Erkki Virtanen: Loistavaa!) Kun arvioidaan tuottavuusohjelman merkitystä erityisesti yksityisen sektorin työvoimatarpeen turvaajana, on syytä huomioida, että valtion työvoima on vain noin 4 prosenttia koko työllisestä työvoimasta.

Valiokunnan mielestä valtion vuonna 2003 käyttöön ottama tuottavuusohjelma on painottunut mekaanisiin henkilöstövähennyksiin tuottavuuden kustannuksella. Esimerkiksi tietotekniikan käytössä, johon valiokunta on eräissä toisissa yhteyksissä kiinnittänyt useaan kertaan huomiota, sähköisten palvelujen kentässä ei ole saatu lainkaan toivottuja tuloksia, jotka voisivat silloin, kun henkilötyövuosia vähennetään, tulla avuksi tuottavuuden kohottamisessa. Myös tässä tarkastusviraston kertomuksessa todetaan Tilastokeskuksen tilastoinnin perusteella, että vuonna 2009 kokonaistuottavuus kääntyi laskuun, se oli noin miinus 2 prosenttia, ja työn tuottavuuskin kääntyi laskuun 0,2 prosenttia.

Valiokunta pitää julkisen vallan ja julkisten palveluiden tuottavuuden kohottamista tärkeänä, mutta valiokunta toteaa, että tällä nykyisellä mekaanisella mallilla se ei toimi. Tämä on tärkeä ymmärtää, että valiokunta pitää siis tärkeänä, että tulevissa hallitusohjelmaneuvotteluissa ryhdyttäisiin tätä tuottavuusohjelmaa rakentamaan aidon tuottavuusohjelman perustalle.

Herra puhemies! Tässä valiokunnan mietinnössä on käsitelty näitä asioita ja eräitä muita asioita perusteellisemmin, mutta huomioon ottaen tämän tunnin ajan, joka meillä on nyt aikaa käsitellä tätä Valtiontalouden tarkastusviraston kertomusta, päätän tähän ja luotan, että kansanedustajat ovat lukeneet mietinnön.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Suuret kiitokset tarkastusvaliokunnalle raportista. Tärkeitä asioita on käsitelty, hyvin poimittu olennaisia kysymyksiä, kuten nyt verotukikysymykset. Puuttuisin kuitenkin oikeastaan vain tähän tuottavuusohjelma-asiaan.

Puheenjohtaja puhui, että tuottavuusohjelma on kovasti mekaaninen. Se on varmaan aika paljon katsojan silmässä. Valtiontalouden tarkastusvirastohan totesi taas päinvastoin, että se nimenomaan ei ole mekaaninen, koska siinä on esimerkiksi henkilöstön vähentämistarpeiden määrä siis suhteutettu luonnolliseen poistumaan ja henkilöstön lähtötasoon.

Samoiten, kun tässä todetaan, että vuonna 2009 tuottavuus ei ole kehittynyt positiiviseen suuntaan vaan kääntynyt laskuun, siihen on hyvin luonnollinen selvitys. Eli kyseessä oli laaja-alaisimpia hallinnon uudelleenjärjestelyjä. Jos sen sijaan katsomme vuoden 2008 tilastoa, niin työn tuottavuus kasvoi 1,7 prosenttia Tilastokeskuksen mukaan valtionhallinnossa, ja tämä on taas hyvä tavoite. Toisaalta pidemmän ajan keskiarvo on 0,6 prosenttia työn tuottavuuden kasvattamisessa vuodesta 2005 lähtien eli siitä lähtien, kun tämä tuottavuusohjelma otettiin edellisen hallituksen toimenpiteenä käyttöön. Tämä hallitus on siis jatkanut edellisen hallituksen lanseeraamaa tuottavuusohjelmaa, koska se on hyvä.

Tuottavuusohjelman sisällössä varmastikin on aina uudelleen ajattelemisen varaa, mutta sitä ei kannata missään nimessä heittää romukoppaan. En ihan allekirjoita sitä väheksyvää sävyä, jolla ehkä Vtv:kin omassa lausunnossaan on todennut, että valtion palveluksessa on vain 4 prosenttia työllisistä. Ei yhdenkään sektorin, sen paremmin kuntien kuin yksityisen kuin valtionkaan sektorin, tuottavuusponnisteluja voi väheksyä. Jokaisen pitää tehdä paljon, ja uskon, että parhaillaan näytettävät esimerkit valtionhallinnon puolella voivat toimia hyvinä esimerkkeinä myös kuntien tuottavuuden parantamisessa.

Jos ajatellaan tätä toissijaista tavoitetta. Ensisijainen tavoite on siis, että vuoteen 2015 mennessä valtion palveluja olisi järjestetty uusiksi niin, että 15 000 tällä hetkellä valtion palveluksessa olevaa ihmistä voisi siirtyä yksityisen sektorin palvelukseen. Se on se ensisijainen tavoite, koska yksityiselläkin sektorilla todennäköisesti tulee työvoima olemaan hyvinkin kortilla. Mutta se toissijainen tavoite on rahan säästäminen. Tämän valtion tuottavuusohjelman jatkaminen suunnitellusti merkitsee euroina sitä, että kuluvan vaalikauden alusta seuraavan vaalikauden loppuun mennessä, 8 vuoden ajanjaksolla, me voimme kohdentaa noin miljardi euroa uusiin kohteisiin, kun olemme saaneet tätä säästöä aikaiseksi. Minusta se on hieno homma. Eli kohdennamme sitä palvelujen laatuun ja saatavuuteen, ja kun tämä tulee vielä palvelujen uudelleen järjestämisen kautta, niin itse pidän sitä erittäin hyvänä tavoitteena.

Näistä muista tuloksista. Julkisella sektorilla tehdään arvokasta työtä hyvin koulutettujen ammattilaisten kesken, mutta aina on parantamisen varaa. Näitä tuottavuusohjelman tavoitteita on pääsääntöisesti saavutettu varsin hyvin. Valtiolla siirrytään 2 vuotta myöhemmin tällä hetkellä eläkkeelle kuin 10 vuotta sitten. Valtion henkilöstön työtyytyväisyys on kehittynyt nousujohteisesti vuodesta 2005 lähtien, ja sairauspoissaolojen määrä on kääntynyt laskuun ja on alhaisempi kuin vuonna 2005 eli ennen tuottavuusohjelmaa. Eli kun tätä on pidetty tämmöisenä kylmänä ruoskaohjelmana, niin eivät ainakaan nämä luvut sitä puolla. Mutta en sano sitä, etteikö aina voisi jotakin tehdä vielä paremmin.

Tarkastusvaliokunta on aivan oikein kiinnittänyt huomiota siihen, että työn tuottavuuden parantamisen ohessa täytyy katsoa kustannusvaikuttavuutta, ja esimerkiksi henkilöverotus on erittäin hyvä esimerkki tästä. Vuonna 2009 meillä on Verohallinnossa 460 htv:tä vähemmän kuin vuonna 2003, ja samaan aikaan asiakkaille tarjotaan verotusta varten tarvittavat tiedot ja pääosin valmiiksi kerätyt tiedot ja veroilmoitus valmiiksi täytettynä. Eli laatu on parantunut, palvelun saatavuus on parantunut, ja olemme säästäneet rahaakin.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin tästä tuottavuusohjelman mekaanisuudesta. Tällä tarkoittaa valiokunta mietinnössään sitä, mikä asiantuntijakuulemisessa itse asiassa kaikista ministeriöistä ja valtion virastoista tuli, että jokainen virasto ja ministeriö saa joka vuosibudjetin yhteydessä tai kehysbudjetin yhteydessä tietyn määrän, joka niiden pitää vähentää henkilökuntaansa palveluksesta. Ja se on johtanut useissa tapauksissa siihen, että palvelujen laatu on heikentynyt. Se on johtanut useissa tapauksissa siihen, että on jouduttu jopa ulkoistamaan eräitä palveluja, ja sen seurauksena valtion menot ovat lisääntyneet ainakin lyhyellä aikavälillä.

Mitä näihin henkilöstön työviihtyvyystutkimuksiin tulee, niin senhän me saatoimme havaita, että VM:n tutkimuksen tulokset työtyytyväisyydestä ja tuottavuusohjelman vaikutuksista siihen olivat positiiviset, mutta Tilastokeskuksen tulokset olivat aivan toisen suuntaiset. Molemmat ovat kuitenkin valtiovarainministeriön alaisia organisaatioita. Tilastokeskus kertoi, että tämä työn tuottavuus on heikentänyt ja huonontanut työhyvinvointia ja työilmapiiriä valtion virastoissa ja laitoksissa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näin juuri, ja minä otan vaan yhden esimerkin tuosta tuottavuusselvityksestä. Sen, että aikoinakaan pääministerinä Matti Vanhanen sieltä omalta tuoliltaan kertoi meille, että kun tehdään juuri niin kuin arvoisa valtiovarainministeri juuri selosti, niin siitä vapautuvat varat se yksikkö saa käyttää oman toimintansa kehittämiseen. Kun se on jättänyt ne vakanssit täyttämättä, niin sen jälkeen se ulkoistaa ne hommat, ja sen jälkeen se ulkoistettu henkilökunta hoitaa jossakin ne tehtävät niin, että ne jollakin tavalla tulevat tehdyiksi. Ei tässä ole mitään järkeä, arvoisa valtiovarainministeri.

Edelleen totean, että tästä dilemmasta ei päästä millään muulla kuin teidän puolueenne Raimo Ilaskiven jo 40 vuotta sitten esittämällä tavalla, käyttämällä nollabudjetointia. Palaan siihen silloin, kun varsinainen puheenvuoroni on.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuottavuusohjelmaa tullaan jatkossakin tarvitsemaan. Meidän tulee kyseenalaistaa meidän koneistomme ja miettiä, onko vaikuttavampia keinoja tehdä.

Pohdin tuossa tätä tuottavuusohjelman ongelmatiikkaa. Osin siellä tehdään virheitä sen takia, että tuijotetaan pelkästään henkilötyövuosia, kun pitäisi tarkastella kokonaiskustannuksia. Ja siltä osin varmasti siellä on tehty väärin arvioita: on ulkoistettu toimintoja, vaikka samaan aikaan kustannukset ovat ehkä jopa saattaneet jollain aikajänteellä kasvaa. Ja tältä osin tulisikin paino olla siinä, miten ne yksikkökustannukset ja kokonaiskustannukset kehittyvät.

Selvää on, että seuraavat vuodet vaativat meiltä paljon, oikeastaan lisää tuottavuutta ja myös pohdintaa ja priorisointeja siinä, onko meillä esimerkiksi yritystukien jakamista vai ovatko ne niitä verotukia, joita täällä on moitittu, mitkä ovat kaikista vaikuttavin konsti.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kiitän valiokuntaa erinomaisesta työstä. Tässä on lähtökohtana se, että tuottavuusohjelman kokonaishyötyjen tarkastelussa on olennaisia puutteita, ja tässä yhteydessä muun muassa viitataan, että jatkossa harmaan talouden torjunnan viranomaisresursointi irrotetaan tuottavuusohjelmasta koko harmaan talouden torjuntaketjun osalta. Juuri näin.

Ja tästä harmaasta taloudesta tulee nyt mieleen, miten tätä tuottavuusohjelmaa on käytännössä ajettu. Muun muassa supistamalla työsuojeluhallinnon voimavaroja, Työterveyslaitoksen voimavaroja. Siis on käytetty hyvin mekaanista toimintamallia. Tältä osin pidän isona puutteena sitä, että henkilöstö ei ole ollut aidosti tekemässä tätä tuottavuusohjelmaa, asettamassa sen määrällisiä ja laadullisia tavoitteita. Ja sen vuoksi pidän hyvänä, että tämän valiokunnan kannanotto on näinkin voimakas ajatellen nyt sitten seuraavaa hallitusta ja hallitusohjelmaa, että saadaan tästä laadullisesti korkeatasoisempi.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin arvoisan valtiovarainministerin puheenvuoroa, niin tuli kyllä vähän kummallinen olo. Vähän vaikutti siltä, että te ette ole lukenut oikein kunnolla tätä mietintöä ja vielä vähemmän te olette lukenut tätä Valtiontalouden tarkastusviraston kertomusta, jota tässä on arvioitu.

Tässähän ei hyökätä sinänsä tuottavuusohjelmaa vastaan — vaikka varmaankin monet valtiovarainministeriön virkamiehet ovat vetäneet herneen nenäänsä ja ansaitusti — vaan tässä esitetään arvio siitä, millä tavalla siitä aidosta ja alkuperäisestä tuottavuusohjelmasta on luisuttu tähän tuottavuusohjelmaan, joka kaikkien, ainakin eduskunnassa laajasti vallitsevan ja myöskin Valtiotalouden tarkastusviraston, näkemyksen mukaan ei ole enää oikealla polulla. Ja se, mitä tässä yritetään, on, että tässä analysoidaan, miten se polku on mennyt väärään, ja esitetään, miten sille polulle päästäisiin takaisin. Tässähän todetaan, että tuottavuusohjelmaa tarvitaan edelleenkin, mutta ei pidä nyt närkästyä siitä, että huonosti tehtyä työtä arvioidaan.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuottavuusohjelman ongelma on se, että siinä tuottavuus tosiasiallisesti mitataan henkilöstömäärän vähentämisenä. Jos ajattelemme esimerkiksi poliisin tai vankeinhoidon henkilöstön vähentämistä, niin kyllähän se toki palkkakustannuksia vähentää, mutta valtion ja kansantalouden menot lisääntyvät, jos rikosten selvittäminen tai uusintarikollisuuden torjuminen vaikeutuu. Ja kysyn teiltä nyt, ministeri Katainen, kun tarkastusvaliokunta edellyttää tässä mietinnössä hallituksen laativan näitä vaihtoehtoisia työvoimaennusteita: milloin aiotte toteuttaa, missä aikataulussa aiotte tämän valiokunnan vaatimuksen toteuttaa?

Petri  Salo  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jotta ei aivan väärää käsitystä synny tästä tarkastusvaliokunnan mietinnöstä, niin totta kai tässä on kritiikkiä mukana, mutta ei tässä kuitenkaan sanota niin, että valtio olisi työnantajana mitenkään epäonnistunut täysin tuottavuusohjelman laadinnassa. Sanoisin näin esimerkkinä jopa, että Verohallinnossa, joka on toteuttanut lähes 500 henkilötyövuotta säästöä ja tehokkuutta, voisi sanoa, laatu on parantunut, saatavuus on parantunut, sähköiset järjestelmät ovat kehittyneet onnistuneesti, verotus on luotettavaa, se on nopeaa ja tehokasta. Se olisi jopa esimerkkinä valtionhallinnon muille aloille.

Toinen, mikä tehtiin jo aikaisemmin, 10—15 vuotta sitten, on, että katsastustoimi ulkoistettiin viranomaistoiminnasta ulkoisesti. Ja tänä päivänä autoilija uskaltaa mennä katsastustoimipaikkaan, vaikka maksu on ehkä vähän korkea, mutta palvelu on hyvää.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lähtökohtaisesti tuottavuutta pitää julkisessa hallinnossa tavoitella, mutta kun tämä niin sanottu tuottavuusohjelma näyttäytyy sillä tavalla, että tehdään entistä vähemmän, entistä huonompaa, entistä pienemmällä porukalla. Minä ymmärrän, että tuottavuus on jotain sellaista, että tehdään enemmän ja parempaa laatua.

Myönnän, että julkisessa hallinnossa tuottavuutta kuvaavien tunnuslukujen kehittäminen on vaikeata, sen ovat asiantuntijatkin meille kertoneet. Mutta eikö, ministeri Katainen, juuri sitä pitäisi tavoitella, aivan niin kuin täällä ed. Lauslahti sanoi myöskin, että pitäisi katsoa se kokonaisuus, mitä jonkun palvelun tuottaminen maksaa?

Nyt on kyllä kympin suutari aiheuttanut satasten vahinkoja poliisin, Tullin, Verohallinnon puolella. Nämä virkamiehet tienaavat monenkertaisesti palkkansa, jos sinne resursseja osoitetaan. Ja mikä on tuottavuutta? Onko se sitä, että läpäisyperiaatteella mennään kouluista suurin joukoin läpi, vai sitä, että nuoret osaavat sitten työelämässä, kun he valmistuvat? Samoin on terveydenhuollossa. Laadun perään tässä kuulutetaan.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Voi olla, että joillakin aloilla on tehty huonoja tuottavuustoimia, se on hallinnonalojen ja virastojen osaamisesta hyvin pitkälti kiinni. Mutta hyviä esimerkkejä on myös paljon, joista mainittakoon nyt vaikkapa se, että suuri osa meistä saa esitäytetyn veroilmoituksen, vaikka Verohallinnossa on vähemmän ihmisiä. On muutettu toimintatapoja, palvelun laatu on parantunut kansalaisen kannalta ajateltuna, ja olemme säästäneet rahaa, olemme voineet käyttää rahaa ihmisen kannalta tärkeämpiin asioihin.

Sitten ulkoistuksesta vaan sanon, että sehän ei ole mikään patenttilääke, varsinkaan jos ulkoistus ei johda siihen, että valtionhallinnolla on mahdollisuus ostaa palvelua tai pyytää tarjouksia usealta palveluntarjoajalta. Semmoinen ulkoistus, joka johtaa yksityiseen monopoliin, ei ole mikään järkevä toimi, ja semmoinen pitää estää ihan totaalisesti, koska se ei ole hyvä. Silloin pitää ehkä pitää tämä julkinen monopuoli mieluummin. Mutta jos ulkoistuksella saadaan lisää kilpailua aikaiseksi, niin se kannattaa kyllä silloin tehdä, koska silloin julkinen palveluntarjoaja, joka vastaa veroeurojen käytöstä, voi kilpailuttaa laatua ja hintaa, ei pelkästään hintaa vaan laatua ja hintaa. Tämä olisi hyvä tavoite.

Meillä on ollut tavoitteena — ja näin myös tehdään — että 75 prosenttia näistä rahoista, jotka tuottavuusohjelmien kautta säästyvät, ohjautuu hallinnonalalle uudestaan. Se oli aikaisemmin 50, nyt se on 75. Eli tällä tavalla saadaan enempi sitä laatua, kun säästetään.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä meidän laajassa asiantuntijakuulemiskierroksessamme — ehkä ministerille vain on syytä todeta — käytännöllisesti katsoen kaikki muut ministeriöt, valtiovarainministeriötä lukuun ottamatta, tuskailivat joko osittain tai jotkut tosi paljon tuottavuusohjelman, tämän mallin ja tämän mekanismin, kanssa. Se on tosiasia, sen me olemme tietenkin joutuneet ottamaan nyt tässä omassa mietinnössämme huomioon.

Sitten yksi käytännön esimerkki — se on edelliseltä hallituskaudelta, sen takia sen mielelläni kerron. Se liittyy Autorekisterikeskukseen. Eduskunta sai lain, kun Autorekisterikeskus joutui tuottavuusohjelmansa kourissa miettimään, mistä se voi vähentää sen määrän henkilökuntaa, mikä heille oli annettu ohjeeksi. Se päätettiin toteuttaa siten, että keskus ulkoistettiin, kilpailutettiin ja eduskuntaan tuotiin laki, koska keskus hoitaa viranomaistehtäviä. Se hintalappu oli valtion menojen kasvuna noin miljoona euroa. Se on hassu tapa toteuttaa ulkoistuksia, vaikka oli kilpailu taustalla.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Yksi niitä jännittävimpiä jännitteitä, mitä ylipäätään tämän kohta neljännesvuosisadan ajan täällä pyörineenä olen kokenut, liittyy juuri siihen näytelmään, jonka eräs pieni osio tässä näyteltiin valtiovarainministerin ja eduskunnan ison salin välillä. Se kävi valiokunnassa harvinaisen hyvin selville, kuinka jännite oli kehittynyt Vtv:n ja valtiovarainministeriön johdon, siis virkamiesjohdon, välillä. Se on aika historiallinen nokittelu, jos nyt näin sivistyneesti voi tämän asian ilmaista. Onko se huono vai hyvä asia? Minusta se on hyvä asia, (Ed. Erkki Virtanen: Niin on!) se on ehdottomasti hyvä asia. (Ed. Gustafsson: Jaa nokittelu?) — Se, että käydään nämä asiat alkukielellä läpi, esitetään argumentit ja siellä sitten on raati arvioimassa, mitenkä argumentit ovat olleet relevantteja kummallakin puolella. — Tässä ei ole mitään pahaa, päinvastoin. Jos asioita voidaan ruotia tällä tasolla, niin se on erinomaisen hyvä asia. Mielenkiintoista tässä Vtv:n kertomuksessa on se, että siinä myöskin Vtv arvioi itse omaa toimintaansa oikeanlaisen tuottavuuden näkökulmasta, ja se on hyvä asia. Sitä pystytään sitten miettimään tarkemmin.

Arvoisa puhemies! Kiinnitän yhteen yksityiskohtaan huomiota, joka ei suorastaan ole tässä kertomuksessa mutta joka oli täällä eduskunnassa käsillä vuonna 2009 ja joka on tämän päivän yksi hallitsevia uutisia, joka liittyy Vtv:hen. Se on tämä biopolttoaineasia. Siinä on, arvoisa pääjohtaja — joka on varmaan kuulolla jossakin päin nyt tällä hetkellä — Vtt:stä peräisin oleva rakenteellinen virhe, joka ei ole teidän johtamanne laitoksen tietoisuuteen tullut. Se tarkoittaa sitä, että niissä biopolttoaineissa, joissa siemenistä tehdään biopolttoainetta ja jotakin muuta, onkin kaksi elinkaarta rinnakkain: niissä on elintarvike-elinkaari, ja niissä on energiaelinkaari. Siitä seuraa automaattisesti ajatteluvirhe ja laskentavirhe, ja se on tämän päivän uutisissa, ja se on syytä teidän korjata seuraaviin tiedotteisiinne. Mutta se osoittaa sitä vaan, että vaikka on kuinka hyvä tarkastusvirasto, niin aina saattaa sattua pieniä kömmähdyksiä joukossa.

Näistä verotuista muutama näkökohta, liittyen siihen, mitenkä itse koen tämän verotukiasian ja sen voimakkaan nousevan trendin. Arvoisa puheenjohtaja totesi jo sen, että se on kehyksen ulkopuolella. Mutta mistä siinä on kysymys? Siinä on kysymys siitä, että siinä ostetaan kehyksen ulkopuolelta oikeutus mennä kehyksen yli, joka maksetaan verotukena. Tuliko selväksi? Elikkä siis toisin sanoen kysymys on erittäin taitavasta poliittisesta jiposta. Sitähän voi itseänsä pettää, eikä siinä mitään, kun tyytyy siihen, niin sehän sopii oikein hyvin.

Sitten tähän samaan liittyi myöskin budjettivalta, budjettivallan käyttö. Eihän täällä nyt varmaan ensi viikolla ja seuraavalla viikolla, kun budjettiasioita käsitellään, kun ne tulevat valtiovarainvaliokunnasta tänne, käsitellä silloin verotukia juuri ollenkaan: ei analyyttisesti, ei määrinä, että lapsilisät ovat vähän vaille 500 miljoonaa euroa verotukea jnp. Ei tämmöisiä käsitellä ollenkaan. Siis toisin sanoen tavallaan budjettivalta ei ole niin kuin hanskassa. Se ei ole konkreettinen asia, se on siellä jossakin.

Aivan täsmälleen sama asia tulee esiin kolmannessa asiassa, jota tässä kertomuksessa käsitellään, ja se on väyläinvestoinnit. Siellä on mennyt kaikki valta konsulteille, ihan kaikki valta. Sitten vielä ongelmallista on, jos on siirrytty elinkaarimalliin. Minä muistan erään valtiovarainministerin, joka kerran eräässä yhteydessä sanoi, että tällaiseen elinkaarimalliin, kun tuossa Lahdenväylälläkin oli, ei ikinä pitäisi mennä sen äärettömän kalleuden takia. Olen henkilökohtaisena omana havaintonani tehnyt ihan täsmälleen sen saman havainnon. (Ed. Ahde: Rahoituskustannukset nousevat!) — Rahoituskustannukset ovat huikeat.

Arvoisa puhemies! Kunnioitan tätä 5 minuutin rajaa, jotta muillekin jäisi aikaa. Olisi ollut kyllä enemmän sanottavaa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Erittäin mielenkiintoista on tämä keskustelu verotuista ja tästä valtion tuottavuusohjelmasta, mutta itse haluaisin kysyä tarkastusvaliokunnan mielipidettä näistä väyläinvestoinneista. Saitteko sen käsityksen, että tämä kannattavuuslaskelma ja hyöty—kustannus-laskelmat näistä väylistä on tehty ennen kuin niistä on päätetty? Kun Helsingin seudullahan asuu 30 prosenttia Suomen kansasta ja täällä on monia teitä, jotka kunnat joutuvat rakentamaan omilla rahoillaan tai joihin ne joutuvat lainaamaan valtiolle rahaa, vaikka ne ovat valtion väyliä, niin jakautuvatko nämä samassa suhteessa kuin tämä kansa jakautuu tässä maassa? Minusta tuntuu, että väylät valitaan enemmänkin poliittisin perustein kuin valtion ja kansantalouden kokonaishyötyä ajatellen.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Tuohon ed. Asko-Seljavaaran kysymykseen valiokunnan jäsenenä voin todeta, että sellaista epäilystä on, että nämä hyötysuhdelaskelmat eivät ole aitoja. Voisi leikkisästi sanoa, että kun näitä hankkeita laitetaan jonoon ja niille näitä kertoimia lasketaan, niin jos ne laskettaisiin kaikki yhteen, tulisi niin valtavasti hyötyä, ettei se tänne varmaan mahtuisikaan. Elikkä kyllähän niissä tietysti jonkinlaista tarkoituksenmukaisuutta on, ja sen takia tähän on kiinnitetty huomiota.

Arvoisa puhemies! Tästä tuottavuusohjelmasta, joka tämä mietinnön ja kertomuksen osalta on eniten noussut julkisuuteenkin: Kyllä tämä on ihan vakava paikka. Valiokunta lähtee siitä, että nykyisessä muodossa ei ole tarkoituksenmukaista jatkaa tätä tuottavuusohjelmaa, ja se kritiikki on täällä aivan selkeästi sanottu. Tuottavuus on tuotos—panos-suhdetta, ja sitä voidaan tavoitella joko puuttumalla panokseen ja katsomalla panoksen suuruutta tai arvioimalla tuotosta, kuinka paljon tuotosta halutaan. Nyt jopa ministeriön korkeimmalta virkamiestaholta on valiokunnassa kerrottu, että jo nimeksi tälle tuottavuusohjelmalle olisi aikoinaan pitänyt rehellisemmin laittaa "henkilöstön vähentämisohjelma" eikä "tuottavuusohjelma" — on sieltäkin todettu, että tämä olisi ollut rehellisempää — mutta koska on paljon helpompi poliittisesti myydä "tuottavuusohjelma" kuin valtion "henkilöstön vähentämisohjelma", niin aikoinaan päädyttiin tähän "tuottavuusohjelmaan". Mutta jos tuottavuutta haetaan vain siten, että puututaan siihen toiseen osatekijään, panokseen, ja sitä vaan matemaattisesti vähennetään — tässä tapauksessa henkilöstön muodossa — niin eihän se ole edes lähtökohtaisesti aitoa tuottavuuden hakemista. Tästä on kysymys.

Täällä valtiovarainministerin reagoinnista tuli mieleen se vanha suomalainen sananlasku "Se älähtää, johon kalikka kolahtaa", ja niinhän se onkin. Minä uskon, että valtiovarainministeri sisimmässäänkin tunnustaa sen, ettei tämä ihan oikein ole mennyt, mutta kun näin on päätetty, niin sitä viedään systemaattisesti eteenpäin. Mutta valiokunnan mielestä nyt on ihan oikeasti tuumaustauon paikka ja seuraavalla vaalikaudella seuraavan hallituksen toimesta pitää arvioida tämä tuottavuusohjelma uudelleen.

Hyviä esimerkkejä Verohallinnon osalta on olemassa, hyviä esimerkkejä on julkishallinnon osalta muualtakin, mutta eivät nekään ole aikoinaan tulleet sillä, että on otettu vaan numeraalinen tavoite vähentää henkilöstöä näin ja näin paljon, jääty odottamaan, että mitähän siitä tulee. Niin kuin on todettu, monessa tapauksessa lopputulos on ollut kokonaistuottavuuden kannalta jopa negatiivinen.

Seuraavalla vaalikaudella, kun sekä valtion tuottavuutta että myöskin kunnissa tapahtuvaa tuottavuuskehitystä arvioidaan ja tehdään tuottavuusohjelmia, niissä pitää aidosti ottaa henkilöstö mukaan, niissä pitää aidosti tarkastella kokonaistuottavuutta. Vaikka se julkisten palvelujen tuottamisen osalta ei olekaan yksinkertainen asia, niin siitä huolimatta siihen on pyrittävä ja ajateltava myöskin sitä, minkälaista vaikuttavuutta niillä panoksilla, kun sitä tuotosta tehdään, se tuotos myöskin aikaansaa.

Arvoisa puhemies! Tässä on monta muutakin tärkeää kohtaa, joihin on kiinnitetty huomiota. Tämä verotukikeskustelu on todella tärkeä. Niin kuin täällä ed. Pulliainen hyvin selkeästi sen totesi, verotukien lisääntyvä käyttö on monessa tapauksessa aivan konkreettinen keino kiertää menokehyksen kahletta ja menokehyksen antamaa rajoitetta. Kun halutaan jonnekin resursseja ja menokehys ei anna periksi sijoittaa siihen valtion rahoja, niin kehitetään verotuki, jolla saadaan konkreettisesti kuitenkin siihen se sama hyöty. Veronmaksajan kannalta se on kuitenkin menetettyä verotuloa, ja mitä enemmän tällaisia keinoja käytetään, sitä kovempaa verotusta sitten muut joutuvat harrastamaan ja sitä kovempi verorasitus sitten muille kohdistuu. Se, että myös näitä verotukia edes arvioidaan tasapainoisesti menojen osalta ja verotulojen osalta, ehkä tuo sitä läpinäkyvyyttä ja jatkossa sitten ohjaa myöskin poliittista keskustelua siihen suuntaan, että ne ovat samalla viivalla ja niistä siihen budjettikirjaankin sitten vähän useampia rivejä ja sivuja tulee kuin tähän mennessä on tullut.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Takerrun myös aihealueeseen tuottavuusohjelma ja lähden siitä näkövinkkelistä, että valitettavasti tuottavuusohjelmalla on päädytty tilanteeseen, joka on supistanut tarpeellisia toimintoja ja lähinnä kohdistunut yksipuolisesti henkilöstömäärän vähentämiseen. Esimerkkejä maastamme:

Puolustusvoimien rakennuslaitos: Naistyöpaikkojen katoaminen, henkilöstörakenteen vinoutuminen, työssäjaksamisen heikentyminen, sairauslomien lisääntyminen. Tämä johtuu erittäin pitkäjänteisestä tuottavuusohjelmatoteutuksesta ja herättää kysymyksen, kuinkahan paljon nämä toimet ovat tuoneet lisäkuluja kaiken kaikkiaan.

Maanmittauslaitos: Siellä tuottavuusohjelma on merkinnyt sitä, että asiat seisovat. Yhdet ihmiset joutuvat juoksemaan entistä enemmän. Yhä vähemmän valtiolle tuottavaa työtä, päätöksiä ja erilaisia ratkaisuja toimipisteissä tehdään, kun ei ole tarpeeksi ihmisiä kiertämään maakuntia, tekemään kaavoituksen pohjalta aloitettuja ratkaisuja loppuun ja palvelemaan kansalaisia siinä tehtävässä, mihin heidät on asetettu.

Listaa voi jatkaa: Metsähallitus, Tulli, Rajavartiosto, työvoimahallinto, poliisi, Metla. Viimeisimmät uutiset kertovat iloa siinä suhteessa Metlan osalta, että valtion budjettiin ollaan lisäämässä 1,5 miljoonaa rahaa. Puute on kuitenkin 2,5 miljoonasta, ja tällä hetkellä näyttää tilanne siltä, että huolimatta strategiasta, joka Metlallakin on vahva ja perustuu siihen ajatukseen, että henkilöstö on tärkein voimavara, niin suinkaan todennäköisesti tämä rahanlisäyskään ei poista sitä ongelmaa, että Metlassa halutaan ulkoistaa tiettyjä toimintoja ja siinä samassa on lähdössä 20—30 työpaikkaa. Se on sitä osaamista, jota metsästä tietääkseni edelleen isolta osalta elävä Suomi tässä maassa tarvitsee. Halutaanko hukata se osaaminen, mikä meillä on?

Yhtenä seikkana haluan korostaa myös Rikosseuraamuslaitoksen isoa tuottavuusohjelmaa ja sen merkitystä kansalliselle turvallisuudelle ja ennen kaikkea nostaa pöydälle sen kysymyksen, kuinkahan paljon todellisuudessa näillä toimenpiteillä on saavutettu säästöä. Sain kuluneen kuukauden aikana tietoa siitä, mitä oli ajateltu esimerkiksi Konnunsuon vankilan lakkautuksen yhteydessä saavutettavan, ja tässä lisänä vielä ajatus siitä, että Pelson vankilasta vähennetään vankipaikkoja. Tavoitteet Konnunsuolla olivat 25 miljoonassa eurossa, ja kas kummaa, se säästö on hukkunut tai tehostamistoimenpiteiden tavoite on hukkunut muihin korjaustarpeisiin, paljusellien remontointiin, mikä on tietysti hyvä asia. Mutta täytyy kiinnittää huomiota siihen, että myös toimiva vankilayhteisö on ajettu siinä rinnalla alas. Aluepoliittisesti nämä ratkaisut ovat olleet erittäin kovia.

Rikosseuraamuslaitokselta on edellytetty 80 henkilötyövuoden säästöjä tulevalle vuodelle 2011. On huomioitava, että saman vuoden aikana on kuitenkin tarkoitus ottaa käyttöön valvontarangaistus elikkä tämä kuuluisa pantarangaistus, ja se tarkoittaa kuitenkin mielellään uusia ihmisiä, jotka pystyisivät Ruotsin mallin mukaisesti aidosti kontrolloimaan ja seuraamaan ja tukemaan myös vankien koevapaudessa selviytymistä. Tällä hetkellä tilanne näyttää kuitenkin siltä, että olemassa olevista resursseista täytyy nyt löytää henkilöstöä vähentämällä säästöjä niin, että pystytään toteuttamaan tätä uutta rangaistusmuotoa.

Mielenkiintoiseksi tämän tilanteen tekee se, jos haetaan uutta toimintamallia ja uudenlaista ajatusta siitä, että vankeinhoitoa siirretään entistä enemmän avolaitoksiin, mikä tietysti on sinällään erittäin tärkeä suuntaus, mutta ongelmana on se, että meillä on entistä enemmän moniongelmaisia vankeja, jotka tarvitsevat erityistä tukea ja apua selviytyäkseen elämässä eteenpäin niin, että vankeuskierre lakkaisi. Tällä hetkellä tilanne on se, että tuottavuusohjelman johdosta vankeinhoidosta on katoamassa juuri se voimavara, joka tekisi työtä vankien kuntouttamisen, työtoiminnan, aktivoinnin, päihdehuollon parissa. Tuntuu käsittämättömältä, jos se voimavara hukataan, jolla edesautettaisiin kansalaisten pääsemistä rehelliselle tielle ja vankilakierre saataisiin katkaistua. Juuri ne toimijat leikataan tuottavuusohjelman vaikutuksesta pois.

Pidän tätä menettelyä aivan järjettömänä ja uskon siihen, että tulevien vaalien yhteydessä löytyy uudenlainen ohjelma, jolla pystytään todella turvaamaan myös henkilöstön osaaminen, jaksaminen ja selviytyminen tässä hullusti kilpailevassa maailmassa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun tässä salissa on näitä tarkastusvaliokunnan mietintöjä muutaman vuoden ajan käsitelty, minusta on entistä useammin alkanut tuntua siltä, että tästä tarkastusvaliokunnasta ja sen apurista, Valtiontalouden tarkastusvirastosta, on muodostunut eduskunnan omatunto, sellainen apparaatti, joka oikeasti voi ja osaakin sanoa, mitä me täällä ajattelemme tai mitä haluaisimme sanoa monista muistakin asioista, jos voisimme. Tietenkin me oppositiossa aina voimme, mutta kuten tämänkin mietinnön yksimielisyys osoittaa, tarkastusvaliokunnassa on voitu yhdessä puuttua sellaisiin ongelmiin, jotka koskettavat meitä kaikkia aivan riippumatta siitä, olemmeko hallituspuolueitten tai oppositiopuolueitten edustajia. Tuottavuusohjelma on tässä katsannossa kyllä varmasti aivan oma lukunsa.

Kun luin tämän mietinnön tuottavuusohjelmaosuuden tuolla kämpälläni, niin loppuun päästyäni keitin kahvit ja kaadoin hieman konjakkia lasiin ja kohotin maljan sekä tarkastusvaliokunnalle että Valtiontalouden tarkastusvirastolle. Tässä nimittäin ... (Ed. Uotila: Keiden läsnä ollessa?) — Joo, ihan yksin varmuuden vuoksi — Minusta tässä tekstin osassa, jossa on yhdistetty viraston analyysi vallitsevasta tilanteesta ja toisaalta sitten valiokunnan sen pohjalta tekemät arviot, on ehkä parasta tekstiä, mitä minä olen täällä ollessani lukenut, ja juuri siksi, että siinä ei yritetäkään peitellä niitä ongelmia, jotka ovat olleet meidän kaikkien nähtävissämme, vaan tuodaan ne selkeästi esiin ja esitetään myöskin selkeät ratkaisut, mitä pitäisi tehdä.

Tuottavuuden arvioinnissa julkisten palvelujen tuottavuuden ja hallinnon tuottavuuden arvioinnissa on tietenkin tämä mittaamisen ongelma. Jos tuottavuus määritellään tuotoksen ja panoksen suhteeksi, silloin siinä on välttämättä oltava mukana myöskin se välittävä tekijä eli vaikuttavuus. Jos lääkäri tutkii viiden sijasta kymmenen potilasta, niin tuottavuus on kaksinkertaistunut, mutta vaikuttavuus saattaa olla puolittunut, koska niistä viidestä kolme olisi parantunut tämän tutkimuksen ja hoidon tuloksena, ja jos sitten kymmenestä potilaasta vain yksi paranee, niin vaikuttavuudelle käy huonosti. Sen takia niitä ei voi tarkastella erikseen, vaan on tarkasteltava näiden muodostamaa kokonaistuottavuutta.

On muutamia todellisia helmiä tässä tekstissä, joista ensimmäinen on, kun tässä arvioidaan viittä erilaista kohtaa, miten alkuperäisen tuottavuusohjelman pyrkimyksiä on käsitelty. Täällä todetaan, että viidennessä toimenpidetyypissä henkilöstöä pitää vähentää, koska sitä on päätetty vähentää. Taidatkos tämän selkeämmin sanoa. Tästä todella toivon mukaan valtiovarainministeriön herkkähipiäiset virkamiehet nyt ymmärtävät oikeasti, mitä tällä on tarkoitettu.

Sitten on tämä valiokunnan yhteenveto, jossa valiokunta korostaa, että "- - tuottavuuden parantamisessa tuotoksilla tulee saada aikaan haluttuja vaikutuksia kansalaisten, yritysten ja yhteiskunnan näkökulmasta. Tämän vuoksi palvelujen laadun ja saatavuuden sekä kustannusvaikuttavuuden näkökulmien tulee sisältyä tuottavuuteen." Näinhän se on, ja se ongelma on ollut juuri siinä, että ne eivät hyvin monissa tapauksissa ole sisältyneet, kun väkeä on vähennetty.

Siis eihän tästä hommasta tule mitään, ellemme pysty päättämään, mitkä ovat ne tehtävät, mitä valtion pitää hoitaa, ja kuinka paljon siihen tarvitaan porukkaa. Ilman sitä voidaan pyörittää kaikennäköisiä tuottavuusohjelmia ja kaikennäköisiä väenvähentämisohjelmia, mutta se on suhteellisen varmaa, että kansalaisten hyvä ei siitä lisäänny. Sen sijaan palaaminen sinne alkuperäisen tuottavuusohjelman tavoitteisiin, joissa siis samalla porukalla pyritään saamaan enemmän ja parempaa aikaan, on se oikea tie, ja sitä toivoisi muitten ohessa valtiovarainministeriön virkamiestenkin jatkossa noudattavan.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden tarkastusvirasto on kertomuksessaan eduskunnalle nostanut esiin monta tärkeää asiaa, joita voitaisiin tässä yhteiskunnassa hoitaa paremmin ja pitää hoitaa paremmin. Haluan tässä tarkastusviraston kertomuksen ja valiokunnan mietinnön osalta joitakin asioita nostaa esille, ehkä ensimmäisenä tarkastusviraston voimavarakysymyksen.

Tarkastusvirastolle on annettu uusia tehtäviä, vaalirahoituksen valvonta, ja jonkin verran on havaittavissa, että tarkastusvirasto on joutunut sopeuttamaan tehtäviä määrärahojen puitteisiin. Se ei tämmöisessä tarkastustoiminnassa voi olla oikea periaate. Jos tarkastettavaa on, pitää siihen löytyä resurssit, ja uskon, että se on myös tuottavaa työtä. Tästä tarkastusvaliokunta on ollut huolissaan ja kiinnittänyt siihen huomiota.

Ihan joihinkin asioihin otan tässä kantaa, vaikkapa ensin tähän valtion tuottavuusohjelmaan, josta on paljon puhuttu. Tältä osin haluan nyt todeta, että Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan valtion henkilöstön vähentämispyrkimyksistä ei sinänsä pidä luopua, koska työikäinen väestö alkaa nyt vähentyä, ja tämähän on ollut yksi oleellinen lähtökohta koko tuottavuusohjelmalle. Mutta henkilöstön vähentämisohjelman pitäisi perustua tuottavuutta parantaneista toimenpiteistä seuranneeseen henkilöstötarpeen vähenemiseen, ja nyt näyttää, että kaikilta osin näin ei ole tapahtunut, vaan on jouduttu kategorisesti henkilöstöä vähentämään. Tämä käy ilmi tarkastusviraston kertomuksesta, ja tämä on käynyt ilmi niissä laajoissa kuulemisissa, mitä valiokunnassa on tästä aiheesta käyty. Tätä tuottavuusohjelman toteuttamistapaahan on seurattu usean vuoden aikana, ja ohjelma sinänsä on tarpeen, mutta sen toteuttamisessa on puutteita.

Valtiovarainministeri puolusti tuottavuusohjelman toteutumista ja otti esimerkiksi Verohallinnon. Ehkä voisi todeta, että Verohallinnossa on tietotekniikkaa pystytty kohtuullisen hyvin käyttämään hyväksi, mutta kaikilta osin ei ole onnistuttu yhtä hyvin. On tärkeää, niin kuin tarkastusvaliokunta edellyttää, että nyt henkilöstötarpeet selvitetään ja toimitaan henkilöstön vähentämisessäkin järkevien periaatteitten mukaan. Henkilöstön eläköitymisen piti olla yksi semmoinen peruste, joka otetaan huomioon henkilöstöä vähennettäessä, mutta näyttää, että tätäkään periaatetta ei ole kovin hyvin pystytty noudattamaan.

Sitten joihinkin asioihin. Verotukiasia oli sellainen, mikä kertomuksessa nousi voimakkaasti esiin. On tosiaan jo aiemminkin todettu, että verotuista on hyvin vähän ollut tietoa käytettävissä. Ehkäpä oli yllätys, että verotuet kaiken kaikkiaan, joita 201 kappaletta näytti löytyvän, ovat olleet 17,6 miljardia euroa, ja kun niitä tarkasteli, niin varmasti siellä on valtaosa sellaisia verotukia, jotka ovat tarpeellisia ja perusteltuja, mutta varmaan jatkossa on tarpeen myös niitten vaikuttavuutta tarkemmin selvittää. Eräs syy verotukien käyttöön näyttää olevan, niin kuin täällä on todettu, kehysraamit, ja verotukia käyttämällä on sitten vähän voitu näitten raamien yli mennä.

Politiikkaohjelmat ovat sellainen asia, mikä varmasti kiinnostaa valiokunnan esityksenä. Nimenomaan painotan sitä, että nykymuotoisina politiikkaohjelmat eivät ole tuoneet niitä tuloksia, mitä on odotettu. Tarkastusvaliokunta on todennut tarkastusviraston selvitykseen perustuen, että nykymuotoisten politiikkaohjelmien jatkaminen seuraavalla hallituskaudella ei ole tarkoituksenmukaista. Ohjelmien tarkoituksenmukainen toteuttaminen edellyttää, että niiden käytössä on riittävät valmisteluresurssit ja ohjelmien toteutuksen vaatimat määrärahat. Myös tähän poliittiseen ohjaukseen ja poikkihallinnollisuuteen tässä on kiinnitetty huomiota.

Haluan vielä puuttua, vaikka aika näyttää loppuvan, yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen Pääkaupunkiseudulla ja nimenomaan painotan sitä, että kysymys on Pääkaupunkiseudulla tapah- tuneesta yhdyskuntarakenteen hajautumisesta. Mutta tätä on joissakin yhteyksissä haluttu sekoittaa hajarakentamiseen ja taas hajarakentamisesta maaseudulla on nimenomaan täällä eduskunnassa päätetty. Valtioneuvoston maaseutupoliittisen selonteon yhteydessä maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä, joka hyväksyttiin, nimenomaan todettiin maaseudun kaavoituksen, liikenteen ja asumisen osalta, että kaavoituksessa tulee ottaa kattavasti huomioon erityyppisten maaseutualueiden erilaiset tarpeet ja kaavoitukselliset periaatteet eivät voi olla samanlaisia maaseudun väljyydessä ja kaupunkien läheisyydessä. Nyt näistä periaatteista on eri tahoilla vähän tingitty.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Asko-Seljavaaran kysymykseen vain lyhyt kommentti näistä väyläinvestointien kannattavuuslaskelmista. Tässä olemme todenneet, että yksittäisten väylähankkeiden kannattavuuslaskelma sisältää siis hyöty—kustannus-laskelmat sekä herkkyystarkastelun.

Tässä tarkastusviraston kertomuksessa havaittiin väylähankkeiden kustannus—hyöty-laskelmissa, sanotaan, paljon puutteita, erittäin runsaasti puutteita. Laskelmat oli tilattu pääasiassa konsulteilta, jotka eivät olleet tie- ja ratahankkeiden osalta tallentaneet laskelmiaan siten, että niitä edes olisi myöhemmin ollut saatavilla tai tarkistettavissa. Konsulttien tekemien hyöty—kustannus-laskelmien riippumattomuutta ja oikeellisuutta ei ollut valvottu vaan oli vain luotettu laskelmien hyvyyteen.

Tämä tietenkin on erittäin raskauttava asia, ja sen takia valiokunta halusi kiinnittää näihin laskelmiin huomiota ja sitten edellytti ponnessa, että valiokunta edellyttää, että väylähankkeiden hyöty—kustannus-laskelmien toteutumisessa ilmenneet puutteet korjataan, jotta eduskunta saa entistä luotettavampaa ja laadukkaampaa informaatiota päätöksentekonsa perustaksi, ja se on todella heikkoa näissä väyläinvestoinneissa.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin hyvä, että tarkastusvaliokunta nyt kaikki puolueet kattavana on ottanut tämän kannan, jota SDP esitti viime vuoden budjettikäsittelyssä. Eduskunnan budjettivallasta kannetaan aiheellisesti huolta. Jos eduskunta ei omaa tahtoansa toteuta konkreettisissa budjettipäätöksissään, niin tarvitaan iso peili. Sen takia, kun nyt nähdään, että tuottavuusohjelma on johtanut kestämättömään tilanteeseen muun muassa sisäisen turvallisuuden viranomaisten osalta — Tullin, Rajavartioston, Hätäkeskuslaitoksen syöksy on syntynyt tuottavuusohjelma taustallaan — niin kyllä nyt todella eduskunnan pitää tässä asiassa ottaa oikeasti vastuu. Sosiaalidemokraatit tulevat esittämään nyt valtiovarainvaliokunnassa ja eduskunnan käsittelyssä todella tarkastusvaliokunnan kannan mukaisesti tuottavuusohjelman pysäyttämistä.