Inkeri Kerola /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on hallituksen esitykseen 137 liittyvä valiokunnan mietintö 37.

Tässä hallituksen esityksessä laiksi lastensuojelulain muuttamisesta on siis kysymys kunnan velvollisuudesta järjestää lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun asiakkaille avohuollon tukitoimia, joita halutaan täsmentää tässä laissa. Lapselle ja perheelle olisi järjestettävä lapsen terveyden ja kehityksen kannalta välttämättömiä sosiaalihuollon palveluja lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän asiakassuunnitelmassa arvioiman tarpeen mukaisesti. Tavoitteena on parantaa erityisesti kotipalvelun saatavuutta. Tämähän on yksi niistä budjettilaeista, joka läheisesti liittyy tuohon äsken keskusteltuun terveydenhuoltolakiin.

Arvoisa puhemies! Esityksen tavoitteena on siis kohdentaa erityisesti kotipalvelua ja perhetyötä niitä kipeimmin tarvitseville perheille. Tänä päivänä tämän tavoitteen olemme huomanneet erityisesti kaikissa kunnissa, missä päättäjinä olemme. Kunnan järjestämisvelvollisuutta täsmennetään siten, että lapselle ja perheelle on järjestettävä ne sosiaalihuollon palvelut, jotka ovat lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän arvion mukaan välttämättömiä lapsen terveyden tai kehityksen kannalta. Tämä on se jalo ja tärkeä periaate.

Uudistuksella ei luoda uusia oikeuksia lastensuojelun asiakkaille tai uusia velvoitteita kunnille. Kotipalvelujen lisäämisen esityksen mukaisesti arvioidaan aiheuttavan 1,2 miljoonan eu-ron kokonaiskustannukset. Se on otettu huomioon ehdottamalla valtionosuuksien lisäämistä 600 000 eurolla. Valiokunta oli varsin tietoinen siitä, että summa on todella pieni, vähäinen, ja toivomme, että eduskunnalla on tahtoa ja halua lisätä näitä resursseja vuosien myötä.

Lapsiperheiden kotipalvelujen määrä on vähentynyt huolestuttavasti viime vuosina, ja perheiden tukipalveluissa on merkittäviä kuntakohtaisia ja alueellisia eroja. Näistä löytyy raportteja sekä sosiaali- ja terveysministeriöstä että Mannerheimin Lastensuojeluliitosta. Nämä luvut ovat selvästi osoitettavissa. Muiden kuin lastensuojelun asiakkaina olevien lapsiperheiden palvelut saattavat uudistuksen johdosta jopa vähentyä nykyisestä, ja lapsiperhe saa kotipalvelua vain silloin, kun lapsi on jo lastensuojelun asiakas.

Tiedämme kaikki paitsi valiokunnassa olleet niin myös kaikki paikalla olevat edustajat sen, että kotipalveluun panostaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tuottaa paitsi taloudellista hyötyä niin myöskin sosiaalista hyvää, ja tämä ennaltaehkäisevässä mielessä on meidän kaikkien eduskunnassa istuvien hyvä painaa mieliimme. Kotipalvelu olisi monille lapsiperheille riittävä tuki vanhemmuuden vahvistamiseksi ja ongelmien ehkäisemiseksi varhaisessa vaiheessa. Valiokunta korostaakin, että oikein ajoitetuilla perheen tukipalveluilla voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä myöhempien palvelujen kustannuksissa.

Arvoisa puhemies! Valiokunta keskusteli lain käsittelyn yhteydessä sosiaalityöntekijöiden resursseista, heidän määrästään ja myöskin roolistaan. Sosiaalityöntekijöiden asema palvelutarpeen arvioimisessa ilman mahdollisuutta päättää palvelujen antamisesta on ongelmallinen. Erityisesti valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että sosiaalihuollon tehokas valvonta edellyttää, että aluehallintovirastojen valvontaresurssien riittävyydestä huolehditaan. Edelleen tähän resurssiongelmaan liittyy se, että saimme selville, että sosiaalityöntekijöistä 43 prosenttia vaihtoi työpaikkaa vuonna 2009, siis 43 prosenttia vaihtoi työpaikkaa. Näin ollen johtopäätös on tietysti se, että sosiaalityöntekijöiden puute ja suuri vaihtuvuus vaikeuttavat tarvittavan asiantuntemuksen ja kokemuksen saamista vaativaan lastensuojelutyöhön.

Arvoisa puhemies! Tässä muutamia otteita valiokunnan yksimielisestä mietinnöstä.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti tästä lastensuojelulain muutoksesta. Ensinnäkin tämä laki täsmentää todella sitä aiempaa lastensuojelulain uudistusta ja varmistaa näin lastensuojelulain käytännön toteutuksen erityisesti näitten avohuollon tukitoimien osalta, mikä on hyvä. Tässä erityisesti painottuu se, että kohdennetaan lapsiperheiden kotipalvelua ja perhetyötä niitä kipeimmin tarvitseville.

Mutta muutaman asian haluan ottaa aivan erityisesti esiin. Ensimmäinen on tämä, minkä valiokunnan puheenjohtaja ed. Kerola tässä jo toi esiin, nämä lastensuojelun sosiaalityön resurssit. Resurssipula on kova, eikä sosiaalityöntekijöillä ole mahdollisuutta tukea perheitä sillä tavoin kuin heidän ammatillinen osaamisensa antaisi mahdollisuuksia, koska resurssit ovat niin vähäiset. Lisäksi vielä tämä kova vaihtuvuus työntekijöiden osalta ja myös se, että on paljon epäpäteviä työntekijöitä, aiheuttaa ongelmia lastensuojelun saralla.

Toinen asia, minkä nostan esiin, on se, että lapsiperheiden varhaisen tuen palveluita ja ennalta ehkäiseviä palveluita olisi järkevää ja tärkeätä vahvistaa. Esimerkiksi juuri tätä lapsiperheiden kotipalvelua tulisi saada varhaisessa vaiheessa monenlaisissa elämän haastavissa tilanteissa, joita ihan kaikille perheille voi tulla elämän varrella vastaan.

Nyt tämän lakiesityksen pohjalta pelkään kyllä, että käy niin, että jatkossa lapsiperheiden kotipalvelu tulee painottumaan entistä vahvemmin vain lastensuojeluperheille, ja kannan tästä syvää huolta, koska ennen kaikkea tätä lapsiperheiden kotipalvelua olisi järkevää saada ennalta ehkäisevästi jo paljon ennen lastensuojeluasiakkuuden syntymistä. Tämän haluan painokkaasti tähän keskusteluun nostaa esiin.

Maria Guzenina-Richardson /sd:

Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden kotipalveluja on vahvistettava, ja nyt täytyy sanoa, että tässä on kyllä sellainen laki, joka tulee todella tärkeään saumaan. Aivan kuten valiokunnan puheenjohtaja ed. Kerola tässä totesi, tähän lakiin kuitenkin sisältyy myös ongelmakohtia. Sen vuoksi on hyvin tärkeää, että tämän lain toteutumista tullaan seuraamaan tiiviisti täällä eduskunnassa.

Haluan viitata Talentian lausuntoon koskien tätä lakia. He tuovat esiin huolensa siitä, että sosiaalityöntekijät, jotka käsittelevät näitä hakemuksia, kun perhe haluaa itselleen kotiapua ja sitä tarvitsee, saattavat joutua puun ja kuoren väliin, koska jos kunnalla ei ole resursseja, he saattavat joutua tekemään kielteisen päätöksen tilanteessa, jossa sen päätöksen pitäisi ehdottomasti olla juuri sillä hetkellä positiivinen. Talentia tähdentää myöskin, että kun tässä nyt annetaan aluehallintovirastolle nykyistä paremmat mahdollisuudet valvoa lakia, niin tämä ei onnistu, jos siellä ei ole riittävästi henkilöstöresursseja.

Muuten tämä laki on aivan erinomainen, ja nyt täytyy vain toivoa, että nämä henkilöstöresurssit tulevat turvatuksi ja että sosiaalityöntekijät saavat tehdä sen työnsä niin hyvin, että tästä ei tule semmoinen lastensuojelun kriisitoimenpide vaan nimenomaan ennalta ehkäisevä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä varmaan läsnä olevat edustajat muistavat, kun jokin iltapäivälehti kyseli meiltä joku aika sitten, onko teitä nyt kiusattu tai ahdisteltu, ja ajattelin, että vastaan, että en vastaa, kun ei ole kokemuksia, kunnes sitten yhtäkkiä sosiaali- ja terveysvaliokunnan kokouksessa huomasin, että nythän minua kiusataan. Minua kiusattiin ensinnäkin kuuntelemalla asiantuntijoita tässä myöhemmin esille tulevassa toimeentulotuen leikkauslaissa. Sen jälkeen sitten tuli vielä käsittelyyn tämä laki, joka on siis, kuten täällä on edellä todettu, mitä erinomaisin.

Mutta kun kuulimme asiantuntijoina näitä käytännön työntekijöitä ja kun he kertoivat juuri sen huolen, joka on täällä noussut esiin myöskin kaikkien minua ennen puhuneitten puheenvuoroissa, eli tämän resurssipulan ja sen aiheuttaman työn vaikeutumisen, jonka seurauksena melkein puolet työntekijöistä vaihtaa työpaikkaa vuoden aikana, ja toisaalta myöskin vaikka olisi haluja ja vaikka olisi lain suomat edellytyksetkin, mutta kun ei ole voimavaroja, niin siihen ei pystytä, ja kun kysymys on lapsista, lapsista, jotka ovat menettämässä otteensa elämään, syrjäytymässä, kun minä tämän kuulin, niin silloin minusta kyllä aidosti tuntui, että nyt minua kiusataan. Ja vielä enemmän minua kiusasi se, kun tällaista kiusaa olen tuntenut täällä aiemminkin: yhteinen havainto yhteisestä ongelmasta, jonka me kaikki tunnistamme, ja teemme lakeja, joista kuitenkin tiedämme, että ne eivät johda tavoitteeseensa, koska voimavarat puuttuvat, niin jotenkin tulee mieleen, että jotain tarttis tehdä vähän enemmänkin.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin aluksi täytyy todeta se, että olen aivan samaa mieltä kuin tässä edellä käydyt puheenvuorot. Elikkä tämä lakiesitys on hyvä. Tämän taustallahan on viime hallituskaudella hyväksytty suuri lastensuojelun kokonaisuudistus. Ja kun tämän seurannan myötä todettiin, että lain tavoite avopalveluiden vahvistamisesta ei ole toteutunut muun muassa kotipalveluiden osalta, niin tämä laki haluaa vahvistaa ja täydentää sitä lainsäädäntöä, joka viime kaudella hyväksyttiin. Siinä mielessä toivoisi, että tällä tavalla myös muitakin lainsäädäntöjä kehitettäisiin, että kun nähdään selkeitä puutteita joissakin asioissa, että lain perimmäinen tavoite ei toteudu, me voisimme sitä kautta tällä tavalla kohdennetusti lisätä joko voimavaroja tai sitten vahvistaa joitakin lainsäädännöllisiä osioita näistä isoista hankkeista ja lainsäädännöistä. Siinä mielessä tämä on erittäin hyvä.

Nyt tämän lain tavoitteenahan nimenomaan on vahvistaa avohuollon tukitoimia ja siten vähentää raskaampia toimenpiteitä lastensuojelussa. Painopisteenä on kotipalvelu, kuten täällä on mainittu. Mutta haluan tässä myös omalta osaltani tähdentää sitä, josta myös valiokunnassa olemme keskustelleet ja joka salissa on tullut esiin. Elikkä meidän pitää myös samanaikaisesti muistaa, että niille perheille, jotka eivät ole lastensuojelutoimenpiteitten piirissä, myös kohdennetaan kotipalvelua, koska jos me pystymme riittävän ajoissa tukemaan perheitä, niin nämä ihmiset eivät myöskään tule lastensuojelutoimenpiteitten piiriin.

Meillä on valitettavasti ajettu kotipalvelua alas. Me varmasti kaikki muistamme, kun vielä 1990-luvun alussa kotipalvelua sai kohtuullisen hyvin. Meillä oli vielä 1990-luvun alussa noin 90 000 perhettä, jotka saivat vuoden aikana kotipalvelua, mutta tämä palvelumuoto kuitenkin lopetettiin lähes kokonaan ja ainoastaan muutaman tuhannen lastensuojeluasiakkaan on ollut enää mahdollista saada sitä — ja lähinnä vielä perhetyöntekijä, joka tarkoittaa sitä, että ollaan jo selkeästi lastensuojelutoimenpiteitten piirissä. Tämä perhetyöntekijöitten työ on kuitenkin ihan erilaista kuin esimerkiksi kodinhoitajien työ, joka aikaisemmin on tarkoittanut kevyempiä toimenpiteitä.

Jos perhe pystyisi saamaan kotipalvelua ja kodinhoitajan kotiinsa, vaikka sellaisessa tilanteessa, että lapsi sairastuu tai vanhemmat sairastuvat ja tarvitaan esimerkiksi jonkun ajanjakson tukea perheeseen, niin nämä kaikki vahvistavat vanhemmuutta, tukevat perheen hyvinvointia ja sitä kautta ehkäisevät tulevia mahdollisia raskaampia toimenpiteitä. Tästä syystä on erittäin hyvä, että tämä laki vahvistaa kotihoidon saatavuutta. Ongelma on kuitenkin valitettavasti se riittämätön rahoitus, mutta tuntuu, että se on vähän joka asiassa. Mutta myös valiokunta totesi omassa valiokunnan kannanotossaan, että tämä rahoitus ei välttämättä ole riittävä. Tämä 600 000 euroa, joka kunnille kohdentuu, kohdentuu koko maahan ja jakaantuu kaikkien kuntien kesken. Mutta minun mielestä tässä on tärkeä se viesti, joka lähtee eduskunnasta, nimenomaan tämä, että avohuoltoon ja avopalveluihin pitää lisätä resursseja.

Toinen asia, joka täällä on tullut esille. Kun itsekin olen sosiaalityöntekijä siviiliammatiltani, niin tämä tietysti koskettaa myös sitä kokemusta, jota itsellänikin on ollut. Siinä mielessä näen hyvänä, että tässä esityksessä halutaan sosiaalityöntekijöiden arviointityötä ja asiakassuunnitelman toteuttamista entistä suunnitelmallisemmaksi. Tämä on erittäin hyvä asia. Se tuo myös perhetyöhön enemmän parempaa jäntevyyttä, suunnitelmallisuutta, ja tuo myös palveluihin läpinäkyvyyttä, mikä on erittäin hyvä asia.

Mutta haluan myös omalta osaltani sanoa sen, mikä täällä on tullut esille, mihin valiokuntakin otti kantaa. Elikkä valiokunnan saaman selvityksen mukaan sosiaalityöntekijöistä 43 prosenttia vaihtoi työpaikkaa vuonna 2009. Se kertoo kyllä todella surullisesta tilanteesta, joka sosiaalityön saralla on. Se kertoo myös siitä, että sosiaalityöntekijöiden työn vaativuuden ja ylikuormittavuuteen ei ole puututtu riittävästi. Resursseja heille ei ole annettu riittävästi, ja tähän on ehdottomasti saatava korjaus, tai muuten tämä trendi tulee jatkumaan ja sosiaalityöntekijät vaihtavat jatkossakin työpaikkoja muihin helpompiin tehtäviin. Me tarvitsemme lisää sosiaalityöntekijöitten vakansseja kuntiin, ja heille tulee antaa mahdollisuus tehdä hyvää ja laadukasta sosiaalityötä. Näin me pystymme parantamaan myös lastensuojelutyötä ja vahvistamaan meidän avohuoltomme palveluita.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on kyllä hyvä ja todella perusteltu ja oikeastaan varmistaa lastensuojelulain käytännön toteutuksen vuodelta 2008, mitä lastensuojelulaissa säädettiin.

Täytyy tuoda esille se, että tällä uudistuksella ei luoda uusia oikeuksia lastensuojelun asiakkaille eikä kunnille tule uusia velvoitteita. Tavoitteena on, että lastensuojelun avohuollon tukitoimia lisätään ja siten vähennetään raskaampien tukitoimien tarvetta. Tässä työssä sosiaalityöntekijän osaaminen nousee kyllä arvoon arvaamattomaan, ja siksi onkin tietysti huono asia, että sosiaalityöntekijöiden puute ja suuri vaihtuvuus vaikeuttavat tätä arvioinnin tekemistä.

Sosiaalityöntekijän asema palvelutarpeen arvioimisessa on sikälikin ongelmallinen, että sosiaalityöntekijällä ei ole mahdollisuutta päättää palvelun antamisesta, mutta kun hän kirjaa sen hyvin sinne asiakassuunnitelmaan, se tuo kuitenkin sellaista läpinäkyvyyttä ja mahdollisuutta sitten viranomaisvalvonnan avulla puuttua ongelmaan. Siksi olisikin tärkeää, että aluehallintovirastojen valvontaresursseista huolehdittaisiin, että niitä olisi riittävästi.

Yksi huoli on tietysti se, että tämä tuo myös sellaisen ongelman mukanaan, että kotipalveluja saavat vain ne perheet, jotka ovat jo lastensuojelun asiakkaita. On täysin mahdollista, että ne perheet, jotka eivät ole vielä niin pitkälle joutuneet, jäävät ilman kotipalvelua, ja se ei tietysti ole hyvä asia.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Ihmettelen kovasti kansanedustajia, kun aina epäilemme sitä, että sosiaalityöntekijät eivät osaa tai pysty tai heidän resurssinsa eivät ole riittävät hoitamaan tällaisia tehtäviä. Onneksi nyt sitten tämä sosiaalihuoltolain uudistus tulee kokonaisuudessaan ensi kaudelle meille. Kyllä minä uskoisin, että juuri lastensuojelutyö on niin mielenkiintoista, että siellä ei se vaihtuvuus voi olla 43 prosenttia. Ehkä se on niitten juoppojen kanssa pelaaminen.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! On erinomaista, että eduskunta kiinnittää huomiota lastensuojelulain muutostarpeisiin tällä tavalla, että korostetaan tässä lyhyessä mietinnössä ennalta estäviä toimenpiteitä. Paras tulos varmaan saavutetaan sillä, että nimenomaan perhetyötä vahvistetaan ja perhetyötä lisätään, koska kaikki ne lastensuojelulain alaiset toimenpiteet ovat sitten jo todella raskaita, ja silloin ollaan jo perheessä hyvin pahassa tilanteessa.

Minä korostaisin nyt voimakkaasti myöskin sitä, että kuntien pitäisi ja kunnissa pitäisi enemmän yhteistyötä kolmannen sektorin toimijoitten kanssa nimenomaan lastensuojelun alalla. Nimenomaan perhetyössä toimii niin monta järjestöä Suomessa, ja liian vähän kunnat ottavat huomioon nimenomaan yhteistyön merkityksen näitten järjestöjen kanssa.

Itse olen ollut pitkään Mannerheimin Lastensuojeluliiton työssä mukana, ja nyt Raha-automaattiyhdistyksessä olen huomannut sen viimeistään, kuinka suuria avustuspotteja näille kolmannen sektorin tekijöille nimenomaan perheiden tukemisessa Raha-automaattiyhdistyksen kautta menee. Toivoisin, että kunnissa ymmärrettäisiin se merkitys ja se, että ehkäisevä työ tulee huomattavasti halvemmaksi kuin lastensuojelulaissa tarkoitetut korjaavat toimenpiteet.

Päivi Räsänen /kd:

Herra puhemies! Tämä lakiesitys on erittäin hyvä ja se edistää sitä samaa tarkoitusta, jota sosiaali- ja terveysvaliokunta on monta kertaa myös kuntien valtionosuusrahoituslainsäädäntöä käsitellessään vaatinut tai edellyttänyt, että lastensuojelukertoimessa huomioitaisiin myös avohuollon tukitoimet eikä ainoastaan huostaanotot, niin kuin asianlaita on tällä hetkellä. Eli tämän lain tarkoitus on muuttaa painopistettä sinne varhaisen puuttumisen toimiin ja avohuollon tukitoimiin, mikä on hyvä asia.

Mutta kyllä mielestäni tässä tulee myöntää rehellisesti se, että kun nyt lapsiperheiden kotipalvelua painotetaan voimakkaammin lastensuojeluasiakkaille, niin on selvää, että silloin jää vähäisemmäksi muiden lapsiperheiden osuus, joiden kohdalla pystyttäisiin jo ennalta ehkäisemään, jos resursseja olisi riittävästi panostaa myös niihin lapsiperheisiin, jotka eivät ole vielä lastensuojelun asiakkaita. Mutta tässä meille on yhteistä haastetta parantaa lasten ja perheiden asemaa kotipalvelujen tehostamisen ja parantamisen kautta.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara, kyllä se varmaan on kiinnostavaa työtä, mutta se työ, kun olen sitä joskus päässyt vähän liian läheltä seuraamaan, on kyllä myöskin silloin, kun perheitten ja lasten vaikeudet ovat todellisia, niin kuluttavaa, että siinä alkaa kyllä kiinnostavuuskin kärsiä. Se nyt vaan on näin.

Ed. Hemmilä otti sinänsä mielenkiintoisen kysymyksen esiin tästä kolmannen sektorin ja julkisten palveluiden välisestä suhteesta. Tietysti on ihan hyvä, että kolmas sektori toimii siellä, ja on ihan hyvä, että Rahis rahoittaakin niitä, mutta kyllähän niitten työmäärä on itse asiassa lisääntynyt juuri sen vuoksi, että kunnat ovat entistä enemmän vetäytyneet jopa lakisääteisten tehtävien hoitamisesta. Sitten toisaalta, kuten tiedätte, käydään keskustelua siitä, mitä Raha-automaattiyhdistys oikeasti voi rahoittaa, ja keskustelua siitä, kenen pitäisi rahoittaa tällaista työtä, joka tässäkin tapauksessa on oikeasti sellaista, joka kuuluisi nimenomaan julkisesti rahoitettujen palvelujen piiriin. Se keskustelu pitäisi käydä valmiiksi, jotta tämä koko ongelmakenttä saataisiin selväksi, jolloin myöskin järjestöt voisivat toimia selkeämmin, helpommin, ja voisivat olla varmoja myöskin omasta rahoituksestaan, ettei oltaisi sen varassa, mitä se Rahiksen hallitus nyt milloinkin sattuu päättämään tästä, kelpaako se vai eikö se kelpaa. (Ed. Hemmilän välihuuto) — No ei niin, siis tämä on vaan käytännön ongelma, ja juuri tämän takia tässäkin asiassa rakenteitten pitäisi olla selviä ja tehtävänjaon pitäisi olla selvä.

Mutta kyllä se ongelma nyt kuitenkin on täällä voimavarojen puolella, ja siinä mielessä on vähän murheellista lukea tätä valtiovarojen joulurahalistaa, kun sosiaali- ja terveysministeriön kohdalla lukee työehtosopimusten kääntäminen: (Puhemies: 2 minuuttia!) 230 000 euroa, lapsiperheiden kotiapu: tekstiä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluaisin ed. Asko-Seljavaaralle sanoa: En oikein tiedä, ketä te tarkoititte sillä, kun sanoitte, että kansanedustajat eivät arvosta sosiaalityöntekijöitten työtä. En ainakaan itse allekirjoita tätä. Arvostan sitä erittäin korkealle. Toisaalta sitten myös se, että alkoholiongelma voi olla myös monen lapsiperheen lastensuojelun taustalla, ja siinä mielessä sielläkin tehtävä sosiaalityö on erittäin arvokasta. Ja vaikka siellä ei olisi edes lastensuojelua, niin jokainen alkoholiongelmainenkin henkilö tarvitsee myös sosiaalityötä, ja se työ on myös arvokasta. Se sosiaalityö, jota siellä tehdään, on myös erittäin raskasta ja kuluttavaa, aivan kuten täällä on aikaisemmin todettu.

Valitettava tosiasia on kuitenkin myös se, että tämä sosiaalityöntekijöitten vakanssien perustaminen eri kunnissa on erittäin vaikeaa, koska niitten perusteleminen on erittäin vaikeaa. Siellä voi olla joskus vaikeaa perustella sitä, minkä takia kuntaan tarvitaan sosiaalityöntekijöitä, ja joissakin tilanteessa voidaan kysyä myös ihan aidosti, arvostetaanko sosiaalityötä ja sosiaalityöntekijöitten tekemää työtä, kun vakansseja ei perusteta riittävästi. Meillä ei ole riittävästi sosiaalityöntekijöitä kunnissa.

Toinen suuri kysymys, ongelma, on se, että meillä ei ole myöskään riittävästi päteviä sosiaalityöntekijöitä. Sen takia myös koulutusta pitäisi vahvistaa, jotta me saisimme valtakuntaan riittävän määrän ammatillisesti osaavaa työntekijää sillekin saralle.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Anneli Kiljunen vei oikeastaan sanat suustani. Ihan samoin olisin halunnut vastata ed. Asko-Seljavaaralle, että minun mielestäni täällä salissa ei ole kukaan väheksynyt sosiaalityöntekijöiden työtä tai arvostellut heitä. Päinvastoin, täällähän on minun mielestäni ollut hyvin vahvasti arvostus läsnä heidän tekemäänsä tärkeätä työtä kohtaan. Ongelma on vain se, että heitä on liian vähän. Heillä on liian vähän aikaa näille perheille, aivan kuten ed. Anneli Kiljunen tuossa edellä toi esiin. Minusta kyllä te, ed. Asko-Seljavaara, halvensitte puheenvuorollanne päihdetyöntekijöitä. Minun mielestäni myös heidän tekemänsä työ on äärimmäisen tärkeää, ja sikäli ihmettelen tuota kommenttia. Se liittyy vahvasti myös lastensuojelutyöhön, aivan kuin ed. Kiljunen toi esiin.

Sen sijaan haluan yhtyä ed. Hemmilän huoleen, kuinka kolmannen sektorin toimija, kuten Mannerheimin Lastensuojeluliitto, pystyy jatkossa tuottamaan lapsiperheiden kotipalvelua tai lastenhoitopalveluja. Tällä hetkellä on suuri vaikeus saada väliaikaista lastenhoitoapua esimerkiksi tilanteessa, jossa yksinhuoltaja tekee vuorotyötä ja jolla on kouluikäinen pieni lapsi. On vaikea saada tällaisessa tilanteessa sitä hoitoapua kotiin, ja tässä kolmas sektori on ollut tärkeä tukija. Toivoisinkin, että tämä jatkossa ratkaistaisiin. Pienille koululaisille pitäisi saada kyllä tällaisissa tilanteissa minun mielestäni oikeus päivähoitoon jollakin tavalla paremmin turvattua kuin tällä hetkellä on.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Kunnissa tehdään niin julkisen sektorin kuin kolmannen sektorinkin taholta todella arvokasta työtä. Kaikki se työ, mikä tähtää perheiden hyvinvoinnin lisäämiseen ja nimenomaan niitten ongelmien vähentämiseen ja ennalta estämiseen, on kaikki arvokasta työtä, ja sitä varmasti me kaikki kansanedustajat ja muut arvostamme.

Tässä esityksessähän valiokunta on todennut, että kuntien valtionosuuksia lisätään 600 000 eurolla, kun tämä kustannusvaikutus näyttäisi olevan kaksinkertainen, 1,2 miljoonaa. Tuliko valiokunnassa joko tämän asian käsittelyn yhteydessä tai sitten muuten onko tullut esille, mikä merkitys tällä nykyisellä informaatio-ohjauksella on siihen, että kunnat eivät kykene järjestämään näitä palveluja toivotulla tavalla? Onkohan niin, että Suomessa pitäisi harkita vakavasti ainakin tiettyjen palvelujen osalta normiohjausta? Tämä kysymys on monta kertaa esitetty myöskin ihan siellä kuntatasolla ja nimenomaan siinä yhteydessä, kun kunnissa tavallaan se telaketjusiipi jyrää tämmöisten pehmeitten arvojen edustajat.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Hemmilän kysymykseen vastaan lyhyesti, että paitsi tämän asian yhteydessä niin monessa muussa yhteydessäkin tästä asiasta luonnollisesti on keskusteltu. Mielestäni kustannustietoisuus kunnissa kyllä pistää panemaan asioita oikeaan järjestykseen. Jos lastensuojelutoimenpide joudutaan tekemään, tiedämme kaikki, kuinka kallista se on siellä loppupäässä, ja sitten taas informaatio-ohjaus tai korvamerkintä sinne alkupäähän on luonnollisesti paljon halvempaa. Tämä kustannustietoisuus on minusta vaikuttavampaa kuntapäättäjien keskuudessa kuin konsanansa normiohjaus.