Inkeri Kerola /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssämme on siis hallituksen esitys 138 ja siihen liittyvä mietintö numeroltaan 41 sosiaali- ja terveysvaliokunnan muokkaamana.

Toimeentulotukilakia muutetaan siten, että vuoden 2010 loppuun määräaikaisena voimassa olevaa 11 §:n 3 momentin voimassaoloaikaa jatketaan edelleen määräaikaisena vuoden 2014 loppuun saakka ja lisäksi tässä laissa ammatillista koulutusta vailla olevalle alle 25-vuotiaalle myönnettävää toimeentulotuen perusosaa voidaan alentaa, jos häneltä on evätty työttömyysturva koulutuksesta kieltäytymisen vuoksi. Tämä lakiesitys on niin ikään osa talousarvioesitystä, ja tämä lakihan on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2011. Mietintöön sisältyy kolme vastalausetta.

Aloitan tällä siitä syystä, että tästä voitte päätellä, kaikki kuulijat, edustajat, tässä salissa, että asian käsittely oli hyvin monipolvinen, ristiriitainen ja monia ajatuksia herättävä, ja niistä varmasti lisää sitten näissä seuraavissa puheenvuoroissa.

Esitys yhdenmukaistaa ammatillista koulutusta vailla olevien nuorten kohtelua työmarkkinatuessa ja toimeentulotuessa. Tällä hetkellä työmarkkinatuki voidaan evätä mainituilla perusteilla, mutta nuorelle kuitenkin voidaan myöntää lähes saman suuruista toimeentulotukea. Tämä on epätarkoituksenmukaisella tavalla saattanut estää työttömyysturvan epäämisen tavoitteena ollutta koulutukseen kannustamista. Sata-komitea, joka on tämänkin ehdotuksen takana, on ehdotuksessaan edellyttänyt edellä mainitun ongelman korjaamista.

Lakiehdotuksella tavoitellaan sitä, että mahdollisuus perusosan alentamiseen koulutuksesta kieltäytyvän tai koulunkäynnin keskeyttäneen nuoren kohdalla aktivoi nuorta selvittämään yhteistyössä sosiaalityöntekijän ja työvoimaviranomaisten kanssa omaa elämäntilannettaan ja laatimaan tavoitteellisen suunnitelman elämänhallintansa parantamiseksi. Valiokunta korostaa, että perusosan alennus ei voi olla automaattinen toimenpide, joka tehtäisiin ilman asiakaskohtaista harkintaa. Rankaisemisen sijasta on ensin yhdessä asiakkaan kanssa harkittava muita vaihtoehtoja.

Toimeentulotukilain 10 §:n 2 momentin mukaan perusosan alentamisen yhteydessä on aina laadittava, mikäli mahdollista, yhdessä työnhakijan ja tarvittaessa yhteistyössä työvoimaviranomaisten ja muiden viranomaisten kanssa suunnitelma toiminnasta asiakkaan itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi. Sosiaalihuollon asiakaslain mukaisesti laadittuun palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muuhun vastaavaan suunnitelmaan voidaan sisällyttää muun muassa asiakkaan työnhakutavoitteet ja -suunnitelmat, asiakkaan koulutusvaihtoehdot ja -suunnitelmat sekä muut toimenpiteet ja asiakkaan osuus suunnitelman toteuttamisessa. Elikkä yksinkertaisesti sanottuna valiokunta haluaa korostaa sitä, että ketään nuorta ei ensisijaisesti rangaistaisi taloudellisesti, vaan pyrittäisiin etsimään räätälintyönä jokaiselle nuorelle sellainen polku elämään, jolla hän pystyisi sitten itsenäisesti myöhemmin kulkemaan.

Toimeentulotuen myöntäminen viimesijaisena tukimuotona edellyttää jo sinänsä, että kaikki toimeentuloa turvaavat vaihtoehdot selvitetään ensisijaisesti. Tässähän korostuu luonnollisesti moniammatillinen yhteistyö, ja tähän sisältyy myös se, että nuorille tarvittaessa tarjotaan terveydentilan sekä toimintakyvyn selvittämistä.

Valiokunta keskusteli tästä asiakokonaisuudesta pitkään, niin kuin tuossa äsken todettiin, ja halusi tuoda esille myös ne vaihtoehdot, joita ei erikseen tässä mietinnössä juurikaan korosteta, että on tärkeää, että jokaiselle nuorelle tarjotaan myös sellaisia aktivointitoimenpiteitä, jotka ovat luonnollisia ja läheisiä nuorille. Tässä yhteydessä muun muassa etsivä nuorisotyö nousi esille, niin ikään työpajatoiminta ja tämän tyyppiset aktivointitoimenpiteet, jotka tulisi nostaa ensisijaisesti esille ennen kuin lähdetään tälle lain sisältämälle toimenpidelinjastolle.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että kun tämä laki on määräaikainen, tämän vaikutuksia seurataan, niistä tehdään johtopäätökset ja tehdään parempi laki, jos kaikki osoittimet sitä näyttävät.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys todella käsittelee alle 25-vuotiaita kansalaisia. 11 §:hän hyväksyttiin aika lailla yksimielisesti, koska se on jo aikaisemmin ollut voimassa ja nyt vaan sitä pidennettiin vuoteen 2014. Se vaikea asia on tämä 10 §, joka herätti paljon vastustusta, keskustelua ja paljon epäröintiä myös valiokunnassa. Mutta kyseessä on Sata-komitean ehdotus, jonka mukaan siis toimeentulon perusosaa voidaan alentaa enintään 20 prosenttia, mikäli nuori kieltäytyy hänelle järjestetystä koulutuksesta tai lopettaa sen perusteettomasti.

Todella keskustelimme paljon tästä valiokunnassa ja pidimme tätä pykälää hyvin epäoikeudenmukaisena näitä reppanoita kohtaan. Kyseessä on Sata-komitean ehdotus, ja se on linjassa muun työttömyysturvan kanssa, missä myös työstä kieltäytyminen leikkaa turvaa. Sosiaalityöntekijöiltä toivomme, että kun he myöntävät tätä toimeentulotukea, niin he eivät tekisi rutiininomaisesti tätä leikkausta, vaan ottaisivat aina huomioon sen, mikä on syy tähän koulutuksesta kieltäytymiseen. Esimerkiksi me kuulimme sellaisesta tapauksesta, että Espoossa olevat nuoret lähetetään Kajaaniin kouluun. Ei ole siis mikään ihme, että he keskeyttävät opintonsa. Hallituspuolueet hyväksyivät alennetun perusosan edellyttäen, että sen soveltamisessa käytetään erityistä harkintaa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan tässä heti aluksi sanoa sen, että minusta on vastuun kantamisen pakoilua se, jos me menemme Sata-komitean taakse, että koska Sata-komitea on jotakin tehnyt, niin sen mukaisesti meidän pitää päättää. Tosiasia on se, että Sata-komitea on tehnyt selvitystyötä ja tehnyt omat ehdotuksensa ja esityksensä, mutta päätökset tehdään täällä ja me kannamme vastuun niistä päätöksistä. Me emme voi mennä Sata-komitean taakse, emme tässä asiassa, emmekä myöskään edellisissä asioissa, joista muun muassa tänään on käyty keskustelua.

Arvoisa rouva puhemies! Tuossa jo aikaisemmin muistelin entisen pääministeri Vanhasen vuoden takaista budjettipuhetta: "Edellisen laman virheitä ei pidä toistaa maksattamalla laman laskuja yhteiskunnan heikko-osaisilla." Näin totesi entinen pääministeri Vanhanen noin vuoden takaisessa budjettipuheenvuorossaan. Nyt kuitenkin tämä esitys on yksi esimerkki siitä, että näin tullaan kuitenkin tekemään.

Hallitus esittää muutosta toimeentulotukilakiin esittämällä, että toimeentulotuen perusosaa voidaan alentaa 40 prosentilla alle 25-vuotiaalta nuorelta, jolla ei ole ammatillista koulutusta, joka kieltäytyy koulutuksesta tai keskeyttää sen niin, ettei hän ole myöskään oikeutettu työttömyysetuuteen. Näin halutaan tehdä, koska on ollut mahdollista, että henkilöltä on evätty työmarkkinatuki, mutta hän on voinut saada lähes saman suuruisen toimeentulotuen. Hallitus katsoo, että toimeentulotuen saaminen on saattanut estää kannustinvaikutusta, joka työttömyysturvan epäämisellä on koulutukseen hakeutumiselle.

Arvoisa puhemies! Toimeentulotuki on jo tällä hetkellä tasoltaan liian pieni. Jos tuesta vielä leikataan 40 prosenttia pois, vaarantaa se ihmisen välttämättömän toimeentulon tason. Toimeentulotuen leikkaaminen ei ole oikea tapa ohjata nuorta koulutukseen tai työhön. Asiantuntijoiden mukaan koulutuksesta kieltäytyminen tai sen keskeyttäminen johtuvat useimmiten henkilön vaikeasta elämäntilanteesta. Oikea ratkaisu ei silloin ole elämäntilanteen vaikeuttaminen entisestään.

Valiokunnassa kuullut monet asiantuntijat toteavat, että jopa kymmenettuhannet nuoret eivät pysty osallistumaan työharjoitteluun, työkokeiluun, työvoimakoulutukseen tai työhön hyvin erilaisten yksilöllisten syiden vuoksi. Näitä ovat muun muassa asunnottomuus, päihteiden käyttö, oppimisvaikeudet, vaikeat perhesuhteet, masennus ja jännittäminen. Näitä nuoria ei auteta kepillä eikä porkkanoilla. Nämä nuoret tarvitsevat yksilöllistä tukea, ja sitä tulee olla riittävästi. Heitä ei saa jättää yksin. He tarvitsevat tukea itsetunnon ja elämänhallinnan vahvistamiseen. He tarvitsevat laadukkaita kunnallisia peruspalveluja. He tarvitsevat aikuista ihmistä, joka kuuntelee, ymmärtää ja ohjaa heitä.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä palvelujärjestelmässä näitä nuoria tunnistetaan, heidän tarpeisiinsa vastataan ja heidän ongelmissaan autetaan hyvin sattumanvaraisesti. Etsivä nuorisotyö tekee osaltaan hyvää työtä, mutta ei tavoita kaikkia eikä ylipäätään toimikaan kuin noin puolessa maamme kunnista. Ongelmana on myös, ettei nuorten löytäminen pelkästään riitä, tarvitaan myös toimivat palvelut. Kuntien sosiaalityöntekijät eivät ehdi tavata kaikkia asiakkaita, saati tehdä kokonaisvaltaista arviointia nuorten tilanteesta tai antaa tarvittavaa tukea heille.

Hallituksen esittämät pakotteet voisivat ehkä toimia tilanteessa, jossa nuorella on tosiasiallisia valinnan mahdollisuuksia ja riittävästi tukipalveluja saatavilla. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole. Nyt on vaarana, että nuoren itsetunto vain nitistetään ja hänen mahdollisuutensa seistä omilla jaloillaan estetään. Vaarana on myös, että nuori ohjataan hänelle epätarkoituksenmukaiseen koulutukseen, joka ei anna eväitä työelämään siirtymiseen, vaan itse asiassa lisää nuoren turhautumista yhteiskuntaa ja elämää kohtaan. Kun nuorten työhön ja koulutukseen hakeutumista ohjaava järjestelmä ei muun muassa resurssipulan vuoksi toimi toivotusti, ei myöskään viimesijaisen toimeentuloturvan alentaminen voi toimia kannustimena.

Arvoisa puhemies! Sen sijaan, että hallitus parantaisi kaikista pienituloisimpien ja heikoimmassa asemassa olevien asemaa, se esittää heidän asemansa heikentämistä. Tämä on mielestämme kohtuutonta ja totaalisen väärää, emmekä voi siten hyväksyä sitä. Siksi esitämme, että ensimmäisen lakiehdotuksen 10 § hylätään ja että lakiehdotus hyväksytään muutoin valiokunnan mietinnön mukaisena.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kansanedustajan uralla kokee kaikenlaista. Kahdeksan vuoden aikana, jotka olen täällä lainsäädäntötyössä viettänyt, tämä lakiesitys on surullisin, murheellisin, uskomattomin esitys, jonka olen tavannut. Se on kohtuuttomin, se on kestämättömin lakiesitys.

Arvoisa puhemies! Tämä on uskomaton muun muassa siinä mielessä, että ensimmäisen kerran sosiaali- ja terveysvaliokunnan lakiesitysten käsittelyn yhteydessä kahdeksan vuoden aikana, jotka olen siellä varsin tiiviisti istunut, kävi niin, että yksikään valiokunnan huoneessa kuultu asiantuntija ei puolustanut tätä lakiesitystä. Esittelevä virkamies sanoi, että niin, ei hän nyt ota tähän kantaa, tämähän on tullut Sata-komiteasta tällaisenaan.

Sata-komitean perusturvajaoston puheenjohtaja, jota kuulimme, totesi, että kyllähän tämä kohtuutonta on nimenomaan niitä nuoria kohtaan, jotka eivät siihen koulutukseen kykene. Täällä kun keskusteltiin Osmo Soininvaaran sanomisista tai sanomatta jättämisistä kyselytunnilla, niin läsnä olleet kyllä kuulimme, kun hän totesi, että hänen mielestään tämä on kohtuutonta, mutta kyllä me nyt siellä Sata-komiteassa tämän nyt pistimme menemään, kun siinä oli nyt kuitenkin tämä työttömyysturvan leikkauskin.

Siis tässähän todellakin 10 §:ssä alle 25-vuotiailta nuorilta leikataan toimeentulotuesta 20—40 prosenttia, jos kieltäytyy koulutuksesta, minkä seurauksena jo aiemmin menetti työttömyysturvan. Ensin viedään ensisijainen etuus ja sitten viedään vielä viimesijainenkin etuus. Suomen perustuslain mukaankin viimesijaisen etuuden nyt pitäisi kuitenkin turvata se viimesijainen turva, että ihminen pystyy jotenkin tulemaan toimeen ja pysyy hengissä.

Hyvä on, tämähän voi kuulostaa tietysti sillä tavalla loogiselta ja perustellulta, että kun saa melkein saman verran toimeentulotukea kuin työttömyysturvaa, joka siis viedään, niin sitten nämä lusmut siinä määrin, kuin niitä nyt on, keksivät, että okei, käytetään sitä toimeentulotukea nyt sitten tässä hyväksi, ja tämä mahdollisuus nyt sitten poistetaan. Tämän vielä vaivoin saattaisi hyväksyäkin, mutta näitä niin sanottuja lusmuja on todella vähän, ja se on sellaista porukkaa, johon tämä keppi ei tehoa, hehän elävät siitä rahasta tietysti välittämättä oman elämäntapansa mukaisesti joka tapauksessa.

Mutta sitten on tämä iso joukko näitä nuoria, jotka niistä syistä, joista ed. Anneli Kiljunen tässä edellä kertoi, eivät kykene siihen koulutukseen tai keskeyttävät sen. Vaimoni on työskennellyt 30 vuotta työvoimakoulutuksen parissa, isolta osalta myöskin näitten nuorten kanssa, ja minulla on ollut tilaisuus keskustella hänen kanssaan ja kuulla näitä kaikkia asiantuntijoita ja työministeriön asiantuntijaa, joka sanoi, että ei tämä ole oikein. Opetusministeriön nuorisotyöstä vastaava virkamies, kuulimme häntä valiokunnassa, sanoi, että tämä ei ole oikein.

Me kuulimme todella yhden vaikuttavimmista kuulemisista, joita olen tässä kahdeksan vuoden aikana kuullut. Diakonissalaitoksen Vamos-projektin työntekijät, jotka tekevät näitten nuorten kanssa päivittäin työtä, kertoivat meille yksiselitteisen selvästi, että nämä nuoret ovat karkaamassa koko yhteiskunnalta, meidän käsistämme ties minne, ja heitä on entistä enemmän, tuhansia Helsingissäkin. Viimeistään tämä lainmuutos tulee pudottamaan heidät kenties lopullisesti. Tätäkö me oikeasti haluamme?

Tämä on uskomatonta tietysti silläkin tavalla nyt, kun me kaikki tiedämme, mitä tämä kirjan mukaan tarkoittaa. Kun yleensä aina valiokunnasta kuitenkin löytyy joku hallituspuolueitten edustaja, joka näyttäisi osoittavan kuitenkin aitoakin myötätuntoa sitä hallituksen esitystä kohtaan, niin nyt, jos oikein tulkitsin paikalla olevia, teitä ei täällä paljon ole, todistakaa omalta osaltanne toisin, mutta näytti siltä, että kukaan valiokunnan jäsenkään ei olisi ollut valmis tätä kannattamaan, ellei olisi ollut pakko. En ole kuullut yhtään myönteistä lausuntoa tästä laista tässä talossa.

Epäilen, että kun tämä sali huomenna tästä äänestää, jos ryhmäkuria ei olisi, niin tämä kaatuisi 200—0. Minä olen sinänsä aina ollut valmis hyväksymään ryhmäkurin ja jopa puolustamaan sitä julkisesti sen vuoksi, että ilman ryhmäkuria pitkäjänteinen ja jäntevä hallituspolitiikka ei olisi mahdollista. Minä olen tietysti opposition edustajana vähän jäävi ketään velvoittamaan tai kysymään hallituspuolueitten jäseniltä, mitä te oikeasti ajattelette.

Jotenkin minusta tuntuu, että jos olisin teidän sijassanne, esimerkiksi ed. Juurikkala — me olemme ihmetelleet, miten vihreät voivat olla tämän takana — niin joutuisin kyllä kysymään itseltäni, missä se ryhmäkurin raja kulkee. Tässä on niin vakavasta asiasta kysymys, kaikkein vakavimmassa vaarassa olevien nuorten asiasta, että minä tunnen myötähäpeää tätä kaikkivaltiasta Sata-komiteaa ja sen jäseniä kohtaan, jotka eivät ole vaivautuneet miettimään, että kun yritetään kepittää pientä porukkaa, unohdetaan kokonaan miettiä, keitä muita tullaan lyöneeksi.

Tässä katsannossa tämä lakiesitys on todella uskomaton, käsittämätön, huolestuttava ja äärimmäisen murheellinen. Ei tämän jälkeen hirveästi tarvitse ihmetellä, miksi tässä maassa yhä useampi ihminen syrjäytyy, menettää otteensa elämään, ja sitten kun me puheissamme lähdemme tuonne vaalikentille, sanomme, että kyllähän me niistä kaikkein heikoimmista huolta pidämme, niin näinkö me pidämme heistä huolta?

Arvoisa puhemies! Edellä kerrotuista syistä ja vähän muistakin, joista oikein kestokykyni ei anna myöten puhua tässä, tulemme esittämään huomenna, että tämä 10 § hylättäisiin, ja jos sitä ei hylätä, me tulemme myöskin esittämään, että tämä koko lakiesitys hylätään, koska tämä 11 §:n vähäinen hyvä, joka siitä koituu, ei riitä pieneltä osaltakaan kattamaan sitä haittaa, jonka tämä 10 §:n hyväksyminen tulee aikaansaamaan.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys toimeentulotukilain muuttamisesta on mielestäni monella tavoin kohtuuton samaan aikaan, kun toimeentulotuessa olisi paljon parantamisen tarvetta, esimerkiksi kiireellisempinä lasten perusosan korottamistarve tai edes osan lapsilisästä etuoikeutetuksi tuloksi tekeminen tai perusosan korottaminen ja koko toimeentulotukijärjestelmän nykyaikaistaminen niin, että se huomioisi nykyistä paremmin nykyelämän välttämättömät menot. Samaan aikaan, kun on tällaisia toimeentulotuen kehittämistarpeita, niin ainoa, mitä hallitus tekee, on tämä toimeentulotuen heikentäminen eli leikkaaminen nuorilta. Hallitus on siis unohtanut toimissaan kaikkein köyhimmät toimeentulotuen saajat täysin. Tämä on mielestäni hävytöntä, kun Sata-komiteaakin mainostettiin juuri köyhimpien aseman parantamisella.

Tässä laissa on toki hyvää se, että 150 euron etuoikeutettu tai niin sanottu vapaan tulon menettely säädetään jatkumaan. Mutta sen sijaan toinen käsittelyssä olevan pykälä on mahdoton hyväksyä, ja esitämmekin esitetyn 10 §:n muutoksen hylkäämistä. Esityksen mukaan toimeentulotuen perusosaa voitaisiin jatkossa alentaa myös silloin, kun alle 25-vuotias, vailla ammatillista koulutusta oleva nuori kieltäytyy koulutuksesta tai keskeyttää sen niin, ettei hänellä ole myöskään oikeutta työttömyysetuuteen. Toimeentulotuki on jo tällä hetkellä tasoltaan kohtuuttoman alhainen. Jos tuesta vielä leikataan 20 prosenttia tai jopa 40 prosenttia pois, kuten tämä lakiesitys mahdollistaa, vaarantaa se ihmisarvon mukaisen, välttämättömän toimeentulon tason. Toimeentulotuki on aikoinaan säädetty viimesijaiseksi tukimuodoksi, jota saa siis silloin, kun mitään muuta riittävää tuloa ei perheellä tai henkilöllä ole. Tämän vuoksi en ole ikinä hyväksynyt näitä leikkausajatuksia, koska ne sotivat mielestäni jopa toimeentulotuen perimmäisen ajatuksen kanssa. Tästä niin sanotusta leikkurista tulee mitä todennäköisimmin myös automaattinen toimenpide, kuten myös jo olemassa olevasta leikkurista on pitkälti tullut, vaikka lakiteksti painottaakin yksilöllistä harkintaa ja kohtuullisuuden arviointia leikkausta tehtäessä.

Nuoren rankaiseminen on kaikin puolin ehdottomasti väärä keino auttaa syrjäytyneitä nuoria. Pahimmillaan se vain hankaloittaa heidän asemaansa ja heikentää heidän toimintakykyään ja antaa signaalin, ettei nuorista ole mihinkään, edes lain pykäliä täyttämään. Tämä on myös monella tavalla vaarassa lisätä välinpitämättömyyttä yhteiskuntaa kohtaan. Ennemmin olisi puututtava tukipalveluiden puutteisiin. Aivan kuten valiokunnan mietinnössäkin todetaan, nämä nuoret eivät useinkaan osaa edes nimetä syytä sille, miksi he eivät hakeudu opiskelemaan tai eivät mene tai pysy opiskelemassa. He ovat niitä nuoria, jotka ovat usein kaikkein heikoimmassa asemassa yhteiskunnassa, ja näille nuorille hallitus antaa nyt raippaa. Näiden nuorten osalta henkilökohtainen palvelu ja kannustaminen ovat oikeampia toimenpiteitä kuin leikkaaminen jo ennestään tasoltaan alhaisesta toimeentulotuesta.

Asiantuntijalausunnoissa mainitaan, että tuhannet, jopa kymmenet tuhannet, nuoret eivät usein ole kykeneviä työharjoitteluun, työkokeiluun, työvoimakoulutukseen tai työhön hyvin monenlaisten syiden, muun muassa asunnottomuuden, päihteiden käytön, oppimisvaikeuksien, masennuksen tai jännittämisen takia. He eivät yksin kykene ottamaan vastuuta omasta elämästään, vaan omaavat monenlaisia elämänhallinnan ongelmia. Palvelujärjestelmä ei tällä hetkellä pysty tunnistamaan näiden nuorten tarpeita eikä auttamaan heitä ongelmien ratkaisemisessa. Sosiaalityöntekijät eivät ehdi tavata kaikkia asiakkaitaan, eivät ainakaan riittävän usein, eivätkä pysty tekemään näitä kokonaisvaltaisia arvioita nuoren tilanteesta tämän vuoksi.

Hallituksen esittämän kaltaiset pakotteet voivat toimia tilanteissa, joissa nuorella olisi tosiasiallisesti valinnanmahdollisuuksia ja palveluja saatavilla, mutta tällöinkin tulisi nähdä mahdollisuudeksi valita myös työnhaku tai muu yhteiskuntatakuun mukainen toimi, kuten työpajatoiminta. Hallituksen esityshän lähtee tässä kohtaa pelkästään opiskelupaikasta. Jos esimerkiksi koulutusta vailla oleva nuori henkilö katsoo työelämän vastaavan paremmin tarpeitaan ja sen vuoksi keskeyttää ammatillisen koulutuksen tai kieltäytyy koulutuksesta, on kohtuutonta alentaa toimeentulotukea, elleivät yhteiskunta tai työvoimaviranomaiset voi osoittaa nuorelle tätä työpaikkaa.

Perusosan alentamisen uhkaa saatetaan käyttää myös nuoren ohjaamiseen hänelle epätarkoituksenmukaiseenkin koulutukseen, joka ei tosiasiassa anna nuorelle eväitä työelämään siirtymiseen. Hän saattaa viedä tällöin myös opiskelupaikan juuri tätä opiskelupaikkaa kovasti haluavalta, mikä ei myöskään ole pakkohaussa hyvä ilmiö. Kun nuorten hakeutumista työhön ja koulutukseen ohjaava järjestelmä ei toimi toivotulla tavalla muun muassa resurssien vähäisyyden takia, ei myöskään ehdotettu uudistus toimeentulotuen perusosan alentamisesta voi toimia kannustimena. Hallituksen linja, jossa lisätään pakotteita, samalla vähentäen tuottavuusohjelman kautta resursseja muun muassa tärkeistä työvoimahallinnon palveluista, on kestämätön. Opiskelupaikkojakaan ei riitä kaikille, ainakaan eri puolilla maatamme, ja lisäksi nuori ei useinkaan saa tarvitsemiaan muita riittäviä tukipalveluja, kuten esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalveluja, jotka tukisivat opiskelu- ja työkykyä ja näiden piiriin siirtymistä.

Arvoisa rouva puhemies! Lähtökohtana tulee olla perusturvan parantaminen niin, että ensisijaisten etuuksien tasoa parannetaan toimeentulotukiriippuvuuden vähentämiseksi. Toimeentulotukea pitäisi kuitenkin kehittää, kuten tuossa puheen alussa totesin. SDP on esittänyt vaihtoehtobudjetissaan muun muassa lasten perusosan korottamista yhtenä toimeentulotuen kiireellisempänä kehittämistarpeena. Sen sijaan, että hallitus parantaisi kaikista pienituloisimpien ja heikoimmassa asemassa olevien asemaa, se esittää näiden kaikista köyhimpien aseman heikentämistä. Tämä on mielestäni kohtuutonta, emmekä voi hyväksyä esitettyä toimenpidettä.

Toivottavasti moni kuuntelisi sydämensä ääntä tämän äänestyksen yhteydessä. Minusta on vastuutonta, mikäli hallituspuolueet vievät tämän esityksen eteenpäin. Sen sijaan, että näille syrjäytyneille tai syrjäytymisvaarassa oleville nuorille ojennettaisiin auttavaa, tukevaa kättä, heille nyt osoitetaan raippaa. Tämä on kerta kaikkiaan mielestäni väärin ja kohtuutonta.

Kannatan ed. Anneli Kiljusen aiemmin tekemiä muutosesityksiä.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Suurin osa suomalaisista nuorista haluaa kouluttautua ja hankkia itselleen ammatin. Suomeen on kuitenkin muodostunut joukko nuoria, jotka eivät kokemuksiimme pohjautuen pysty omin voimin tai edes perheensä tuella rakentamaan myönteistä tulevaisuutta. Kaikilla nuorilla ei ole eikä välttämättä tule koskaan olemaan riittäviä valmiuksia korkeatasoiseen koulutusjärjestelmään tai vaativille työmarkkinoille. Joka vuosi sadat, jollei jopa tuhannet yhteishaussa hakeneet nuoret jäävät ilman opiskelupaikkaa, vaikka olisivat aktiivisesti vuosia hakeneetkin. Heikommassa asemassa oleville nuorille on hyvin vähän tarjolla ammatillisia työvoimakoulutuksia.

Arvoisa rouva puhemies! Toimeentulotuen perusosan alentaminen ja erityisesti siihen liittyvä kokonaisvaltainen suunnitelma nuoren aktivoimiseksi on tarkoitettu osaltaan edesauttamaan nuoren omatoimisuutta ja sijoittumista yhteiskuntaan. Tämä tavoite on hyvä ja yhteinen, mutta lakiehdotuksessa esitetty keino on kyllä mielestäni epäonnistunut ja tulee toimimaan päämääränsä vastaisesti.

Perusturvan alentaminen ei toimi kannustimena, jollei nuoren kohtaamiseen ja hänen elämäntilanteensa perusteelliseen selvittämiseen ole riittävästi resursseja. Tällä hetkellä palvelujärjestelmämme ei pysty kaikilta osin turvaamaan ihmisarvoista kohtelua syrjäytymisvaarassa oleville tai jo vakavasti syrjäytyneille nuorille. Esitetyn kaltainen perusosan alennus olisi mahdollinen vain tilanteessa, jossa palvelujärjestelmä toimisi hyvin ja eri toimijat pystyisivät aidosti tukemaan nuorta hakeutumaan koulutukseen ja työelämään. Nyt nuori voi jäädä ihan yksin ja häneltä uhataan viedä pienetkin mahdollisuudet sinnitellä arjessaan. Nuoren aktivoiminen edellyttää aivan toisenlaisia keinoja kuin mitä nyt esitetty sanktiomalli edustaa. Nuoret tarvitsevat heille räätälöityjä kokonaisvaltaisia palveluja, jotka pitkäjänteisesti tukevat ja kannustavat nuorta takaisin koulutukseen ja sitä kautta työelämään.

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Erkki Virtanen oli ihan oikeassa, kun hän sanoi, että kaikki asiantuntijat olivat tätä lakiesitystä vastaan. Itse ainakin henkilökohtaisesti panin toivoni ministeri Risikkoon, kun hänkin tuli kuultavaksi vielä valiokuntaan, ennen kuin tätä mietintöä ruvettiin laatimaan. Kaikesta huolimatta, mitä tässä edellä toin esille, tämä hallituksen esitys on todella vaikea hyväksyä. Mutta täytyy sanoa, aivan niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Inkeri Kerolakin sanoo, että toivotahan niin, että jatkos tullaan tekemään sitten parempiakin lakia.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Nuoret eivät toivolla elä, vaikka ed. Sihto toivoi parempia lakeja. Tietysti kokoomus on toivolla yrittänyt ihmisiä elättää, mutta kyllä toimeentuloon tarvitaan suomalaisessa yhteiskunnassa myös rahaa.

Arvoisa rouva puhemies! On täysin kohtuutonta ja käsittämätöntä, että alle 25-vuotiailta täysi-ikäisiltä, jotka ovat työttöminä ilman koulutusta tai ovat keskeyttäneet koulutuksen, voidaan minimitoimeentuloa leikata 20—40 prosentilla, minimitoimeentuloa, jolla ei nytkään tule toimeen, ja ennen muuta kun tiedetään, että ne nuoret, jotka kykenevät koulutukseen ja työhön, ovat halukkaita ottamaan sitä vastaan. Tässä lyödään kaikkein heikoimmassa asemassa olevia suomalaisessa yhteiskunnassa. Tässä halutaan rokottaa niitä, joilla on monenlaisia ongelmia, on asunnottomuutta, on oppimisvaikeuksia, on mielenterveysongelmia. Sitä joukkoa, joka syrjäytetään suomalaisesta yhteiskunnasta, nyt entistä pahemmalla tavalla ajetaan alas.

Erikoista tässä laissa on se, ketkä tämän ovat räätälöineet, ketkä ovat olleet tämän lain kätilöitä. Arvoisa rouva puhemies! Oli uskomatonta nähdä, että tämän lain takana on Sata-komitean perusturvajaoston puheenjohtaja Osmo Soininvaara pääpäsmärinä, kuten ministeri Risikko tänään kyselytunnilla toi esille.

Osmo Soininvaara on Sata-komitean perusturvajaoston puheenjohtajana kovasti kritisoinut kaikkia muita siitä, että perusturvan tasoa ei ole saatu nostettua, ja nyt hän on leikkaamassa surkean alhaista minimitoimeentuloa nuorilta, alle 25-vuotiailta. Miten tämä on mahdollista puolueelta, joka kovasti toitottaa perustulon puolesta? Näinkö otetaan komeita askelia kohti perustuloa sillä, että leikataan jo nyt surkean alhaista minimitoimeentulon tasoa? Ei nyt sentään menty niin pitkälle kuin ed. Zyskowicz tänään kyselytunnilla, kun hän oli sitä mieltä, että nuorille ei pitäisi antaa tukea ollenkaan. Mutta kyllä tämän jälkeen minusta vihreät voivat suosiolla lopettaa puhumiset perustulosta ja muiden syyllistämiset, kun itse omalla politiikalla ovat leikkaamassa nuorten minimitoimeentuloa. Minä en voi mitenkään ymmärtää, miten vihreiden pääideologi Osmo Soininvaara on voinut ajaa tällaista asiaa läpi, miten sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen ed. Alanko-Kahiluoto ei ole laittanut vastaan tällaisessa hankkeessa, joka murentaa sitä pohjaa, että rakennettaisiin perustuloa tähän suomalaiseen yhteiskuntaan. Tämä on surkea osoitus siitä, miten puheet ja teot ovat täysin ristiriidassa.

En voi millään tavalla hyväksyä sitä, että meidän aivan liian pientä perusturvan tasoamme leikataan tällä tavalla — mutta eihän tässä ole edes kysymys perusturvan tasosta, vaan minimitoimeentulon tasosta. Ainoa mahdollisuus, mikä meillä täällä on niillä, jotka haluamme puolustaa heikossa asemassa olevia, niillä, jotka haluavat puolustaa sitä, että tulevaisuudessa meillä olisi mahdollisuus ottaa askelia perustuloa kohden, on äänestää vastaan tätä esitystä, joka romuttaa ne kaikki puheet, joita on pidetty sen puolesta, että ihmisillä olisi oikeus edes kohtuulliseen toimeentuloon.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ajattelin ensin pitää minuutin, vai minkä kahden minuutin puheenvuoron paikaltani, mutta ed. Arhinmäen puheenvuoron jälkeen päätin tulla tänne puolustamaan tätä Osmo Soininvaaran nimen saanutta lakiehdotusta. (Ed. Arhinmäki: Lex Soininvaara!)

Minä itsen näen tämän vähän toisella lailla, kuin mitä esimerkiksi ed. Arhinmäki näki. Näen, että tämä on viimeinen semmoinen turvaverkko, missä nuori voidaan saada kiinni, (Ed. Arhinmäki: Kyllä!) koska tähän mennessä he, jotka eivät enää saa esimerkiksi työmarkkinatukea ja jäävät toimeentulotuelle makaamaan kotiin, he saavat maata siellä kaikessa rauhassa ilman, että kukaan puuttuu tai välittää tai tekee suunnitelmaa tai mitään muutakaan. Tai he voivat olla asunnottomina kadulla ilman, että kukaan edes tietää, että he ovat siellä. Tämä on nyt kuitenkin sellainen järjestelmä, millä toivottavasti saadaan ne viimeisetkin nuoret jollakin tavalla kiinni ja palveluiden piiriin.

Tässähän on kysymyksessä se, että nyt tällä hetkellä tässä on tarkoitus tehdä joka tapauksessa suunnitelma kunkin lapsen tai nuoren kohdalla ja tarkoitus on nimenomaan käyttää harkintaa. Tässä sanotaan nimenomaan, että tämä ei saa jättää ihmistä inhimillisesti ottaen tyhjän päälle tai toimeentulovaikeuksien varaan. (Ed. Erkki Virtasen välihuuto) — Joo, tämä harkintapykälä tässä on selvästi olemassa, sitä suorastaan suositellaan, että kunnat käyttävät. — Mutta tällä nimenomaan tuetaan sitä, että ihminen omatoimisestikin voisi edes yrittää jotakin. Tällä hetkellä kuntien resurssit eivät varmaan tähän kaiken kaikkiaan riitä. Mutta meidän pitää pitää huoli poliittisina päättäjinä siitä, että kunnilla myös tulee olemaan toimenpideresursseja ja toimenpidetahtoa sen lisäksi, että he tekevät tämän suunnitelman.

Tällä hetkellä meillä on myöskin tilanne se, että me päästämme hyvin herkästi nuoret putoamaan näiden verkkojen ulkopuolelle tai niiden läpi. Siitä itse asiassa kertoo jo sekin, että meillä on yhdeksäsluokkalaisia peruskoululaisia, jotka keskeyttävät kaikki opintonsa, tai sitten meillä on nuoria työttömiä, joista 30 prosenttia on pelkän peruskoulutuksen varassa tai 45 prosenttia pelkän ylioppilastutkinnon varassa. Meidän pitää myöskin huomioida, että etsivässä työssä, mitä nyt on jo lisätty ja mitä tehdään, ihan selvästi on tullut ilmi 16—24-vuotiaiden kohdalla, että 75 prosenttia näistä lapsista, miksikä minä kyllä kutsun heitä, on ilman minkään valtakunnan tutkintoa. Heistä on 97 prosenttia ilmoittanut, että haluavat tulla hoidetuiksi ja haluavat tulla autetuiksi. Mutta missä aikuiset ovat olleet silloin, kun he ovat alun perin tätä apua tarvinneet?

Nyt meidän pitää ehdottomasti pitää huolta siitä, että jo siinä vaiheessa, kun nämä lapset ovat koulussa, kun he ovat viidennellä luokalla, neljännellä luokalla, meillä tulee myös opetustoimi mukaan tähän turvaverkon rakentamiseen niin, että nämä lapset joutuvat jo siellä koulussa kiinni siinä vaiheessa, kun nähdään, että heillä on lukivaikeuksia tai sosiaalista eristyneisyyttä tai ongelmia tai vaikeuksia. Ja että heidät esimerkiksi voidaan jättää luokalleen, käymään luokka uudelleen, eikä katsoa läpi sormien ja päästää heitä seuraavalle luokalle lähinnä sen takia, että opettaja ei halua enää katsoa heitä toista vuotta. Jos me siinä vaiheessa saisimme nämä lapset kiinni, meillä olisi aika mielenkiintoista seurata myöskin, kuinka paljon vähemmän heitä kuuluu sen jälkeen näihin niin sanottuihin reppanoihin, jotka eivät oikein kykene elämäänsä hallitsemaan, työssä olemaan tai koulua käymään.

Lisäksi minä kyllä olen sitä mieltä, että jokaisella lapsella on isä ja äiti. Ja jos he ovat hengissä, niin heilläkin pitäisi olla jonkin valtakunnan vastuu omista jälkeläisistään. Ja minä todella olen sitä mieltä, että lapsi on se, joka tähän kaikkeen on vähiten syyllinen. Ja kyllä vanhempien pitää myöskin katsoa peiliin ja miettiä, mikä on heidän vastuunsa omista lapsistaan, eikä jättää heitä pelkästään yhteiskunnan tukien varaan.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Karhuvaaralle haluan ensinnäkin todeta sen, että miten ihmeessä te koette niin, että nyt tällä taattaisiin näille nuorille nämä tukipalvelut. Miten se, että leikataan nuoren toimeentulotukea, jotenkin nyt varmistaisikin yhtäkkiä näiden palveluiden saannin? Minusta teillä on erittäin erikoinen tapa ajatella tästä. Ja miten te, jos te tuolla tavoin ajattelette, perustelette sitten sen, että tämä raha myös vähennetään sieltä kunnista, että kunnille ei jää enempää resursseja, jotta he voisivat tukea näitä nuoria paremmin? 2 miljoonaa euroa vähennetään nyt tämän vuoksi valtionosuuksista kunnilta, joilla olisi voitu näitä tukipalveluita vahvistaa. Miten perustelette tämän? Ja miten perustelette myös sen, että kaikkein köyhimmät toimeentulon saajat ovat tällä hallituskaudella jääneet täysin vaille mitään parannustoimia, kaikkein köyhimmät, yhteiskunnan kaikkein köyhimmät?

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Karhuvaaran perustelut, miksi hän tukee tätä Lex Soininvaaraa, olivat kaukana siitä todellisuudesta, missä nämä heikossa asemassa, hyvin heikossa asemassa olevat syrjäytetyt nuoret tällä hetkellä ovat. On aivan totta, että meillä on suuria ongelmia jo sen suhteen, että 4 prosenttia lapsista ei pääse syystä tai toisesta esikouluun. 7 prosenttia, noin suurin piirtein, on pudokkaita peruskoulun jälkeen. Syrjäytyminen on periytyvää. Te sanoitte, että vanhemmilla pitää olla vastuu. Totta kai pitää olla vanhemmilla vastuu, mutta hylkäämmekö me ne lapset ja nuoret, joiden vanhemmat ovat itse syrjäytyneitä eivätkä pysty kantamaan vastuuta? Toivoisin, ed. Karhuvaara, että te kertoisitte konkreettisesti, miten tämä Lex Soininvaara auttaa niitä nuoria, jotka on syrjäytetty jo peruskouluvaiheessa. Sillähän te perustelitte tämän lain hyväksyntää, että koska nuoret syrjäytetään peruskoulussa, niin otetaan niiltä minimitoimeentulotukikin pois.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karhuvaara, en ole näin kyynistä puhetta kuullut vielä tässä talossa täällä ollessa. Te kannatte ensin syvää huolta näistä nuorista ja sanotte, että nyt heitä autetaan, mutta sitten te sanotte, että se auttaminen pitää tapahtua ottamalla heiltä viimesijainen etuus pois, se etuus, jolla he pysyvät hengissä. Siis sillä tavallako he löytyvät autettaviksi, että kun he sitten alkavat kuolla nälkään, niin sitten he ryömivät siellä kadulla ja sieltä heidät joku pelastaa näihin toimenpiteisiin? Missä te olitte, kun projektijohtaja Ulla Nord ja projektityöntekijä Katja Ollikainen tästä Vamos-projektista kertoivat, minkälaista se työ on näitten nuorten kanssa, jotka ovat viattomia siihen, että he jäävät pois siitä koulutuksesta ja tulevat näin rangaistuiksi?

Kuten ed. Arhinmäki sanoi, niin syrjäytyminen on menossa jo toiseen, jopa kolmanteen polveen. He maksavat isoisiensä ja isoäitiensä ja vanhempiensa työttömyydestä ja syrjäytymisestä. (Puhemies: Minuutti!) Nyt sitten heiltä otetaan 4 miljoonaa pois ja kunnilta vielä heidän auttamiseksi 2 miljoonaa, niin ei tässä ole mitään tolkkua enää.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy sanoa sillä tavalla, että minä olen itsekin erittäin yllättynyt ed. Karhuvaaran puheenvuorosta. Ensinnäkin te sanoitte, että tämä toimeentulotuki on viimesijainen tukiverkko. Mikä se tukiverkko teille on, kun toimeentulotuen 40 prosentin leikkuri tarkoittaa sitä, että ihminen saa 250,47 euroa kuukaudessa ja hän jää usein vielä ilman mitään tukiverkkoa ja tukipalveluja, niin miten 250 eurolla, 8 euroa päivä, maksetaan ruoka, ravinto, puhtaus, kaikki muut, mitä ihminen elämässään tarvitsee?

Sitten peräänkuulutatte tätä lakia aivan kuin näihin ihmisiin pystyttäisiin puuttumaan peruskouluiässä. (Ed. Karhuvaara: No voidaan puuttua!) — Eihän peruskoulu enää kosketa lainkaan tätä lakia, vaan tämä koskettaa 18—25-vuotiaita nuoria, (Ed. Erkki Virtanen: Täysi-ikäisiä!) — täysi-ikäisiä ihmisiä. — Olen siinä mielessä samaa mieltä, että peruskouluikäisten lasten pitäisi saada tukea, mutta elleivät he ole saaneet (Puhemies: Minuutti!) riittävästi tukea, niin ei heitä voi aikuisinakaan siitä syyllistää.

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkään minä en sanonut, että toimeentulotuen leikkaaminen on viimeinen tukiverkko, vaan sanoin, että tämä laki on työkaluna viimeinen tukiverkko, koska siinä vaiheessa, kun ihminen tulee sinne toimistoon ja hänelle ilmoitetaan, hänen kanssaan neuvotellaan siitä, että tämä toimeentulotuki vähenee, mikäli näihin toimenpiteisiin ei ryhdytä, mitä yhteistyössä sosiaalitoimen ja ehkä opetustoimen ja työvoimaviranomaisten ja tämän nuoren itsensä ja hänen omaistensa kanssa tehdään. Ja harkinnanvaraisesti mietitään, leikataanko tämä toimeentulotuki vai eikö leikata. Jos tällaista lakia ei olisi, niin tuskin se ihminen edes tulisi sinne sosiaalitoimistoon muuta kuin kuittaamaan toimeentulotuen jostakin, ilman että voi edes nähdä virkailijaa, ja nyt edes se näkeminen on välttämätöntä.

Toisena asiana se, että peruskoululaisia tämä ei koske. En sanonut niin, vaan sanoin, (Puhemies: Minuutti!) että tälle laille ei enää edes löytyisi asiakkaita, mikäli me hoitaisimme lapsemme jo siinä vaiheessa, kun heillä on oppimisvaikeuksia tai nähdään, että heillä on ongelmia, jo ala-asteella.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt sitten se puheenjohtajan takki päältä pois ja muutoin puhumaan.

Tämä laki, täytyy myöntää, on hyvin toisaalta—toisaalta-laki, kaksiulotteinen. Toisaalta näen, että tässä on hyvä pyrkimys lähteä etsimään kaikki ne nuoret, jotka on mahdollista vielä löytää tästä joukosta, joka ei itse selviydy, hakemaan omaa polkuansa elämässä. Mutta toisaalta täältä löytyy sitten kyllä se toinenkin puoli, että porukasta löytyy moniongelmaisia nuoria, joille ei löydy yhtä ainoaa ratkaisua elämänsä tielle. Heidät pitäisi taluttaa kädestä pitäen moneen eri toimenpiteeseen, ennen kuin kyettäisiin etsimään heille esimerkiksi koulutuspaikka tai viemään heidät johonkin työpaikan ovelle niin sanotusti. Elikkä näen niin, että täältä voi muutamia tällaisia henkilöitä löytyä, joille selvitysten kautta voidaan etsiä vielä persoonallisempi sijoituspaikka yhteiskunnassa, mutta ehkä tämä moniongelmaisuuden hoito on kuitenkin se ensisijainen toimenpide, jota tämän lain sisällä tarkoitetaan.

Poimin pari muistiota asiantuntijakuulemisesta, ja täällä toisessa sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijakuulemisen lausunnossa korostetaan sitä, että "tuen alentaminen voidaan tehdä vain edellyttäen, että alentaminen ei vaaranna ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaista välttämätöntä toimeentuloa eikä alentamista voida pitää muutenkaan kohtuuttomana". Edelleen todetaan, että "tämä kohtuullisuusharkinta koskee myös nyt ehdotettua uutta tuen alentamisperustetta. Tuen alentaminen on harkittava jokaisessa yksittäistapauksessa erikseen, eikä siitä voi eikä saa muodostua automaattista menettelyä". Jos näin toimimme, niin en näe tälle laille mitään uhkatekijöitä leijuvan ilmassa, mutta jos toimimme niin kuin pykälät yksistään sanovat, niin näen tässä hyvinkin suuria uhkapilviä.

Perustekijä mielestäni on se, että vaikka olemme tehneet hyviä toimenpiteitä, suunnanneet koulutusta uudelleen ja lisänneet työllistämismäärärahoja, jota kautta nuorisotyöttömyys on laskenut, niin meillä on kuitenkin vielä paljon tehtävää sen eteen, että saamme poimittua nimenomaan sellaiset nuoret, jotka ovat jo syrjäytyneet, ovat moniongelmaisia. Heiltä ei löydy kotoa turvaverkkoa, heiltä ei löydy turvaverkkoa myöskään sieltä kaveripiiristä eikä muualta yhteiskunnasta. Ainut turvaverkko, joka saattaa löytyä, on jonkun ohjaamana jonkun viranomaisen puheille, ja tästä ryhmästähän on juuri kysymys.

Tämä hallitus on yrittänyt etsiä ratkaisuja myöskin näiden nuorten ongelmaan. Kehysriihessä on sovittu 77 miljoonan euron lisäyksestä nuorisotyöttömyyden vähentämiseen, ja tästä Temmin osuus on reilu 30 miljoonaa euroa. Nämä kolme kärkeä, joiden toteutus on jo alkanut, ovat järjestyksessään: ensimmäiseksi seteli vastavalmistuneiden rekrytointiin ja oppisopimuskoulutukseen, toiseksi nuorten yrittäjyyden tukeminen, johon kuuluu muun muassa neuvontaa, starttirahaa, osuuskuntayrittäjyyttä, ja kolmanneksi nuorten palvelumallin vahvistaminen te-toimistoissa, joka on mielestäni yksi niistä asioista, jotka ehkä saattavat tuoda tuloksia pitemmällä aikajänteellä: 40 määräaikaista työnsuunnittelijaa tukemaan ruuhkien purkua, 28 suurimmalle paikkakunnalle vuoden 2011 loppuun mennessä henkilöstöä, joka koostuu ammatinvalintapsykologeista, jotka ovat nimenomaan perehtyneitä ammattitaidottomien nuorten ohjaukseen. Miten nämä nuoret sitten saadaan näinkin korkeatasoisten toimenpiteitten piiriin, onkin jo toinen kysymys.

Yksi iso asia liittyy koko nuorisoikäluokkaan ja lähinnä heidän koulutukseensa. Iso asia mielestäni on se, että me olemme valmiita suuntaamaan koulutuspaikkoja nuorille jokaiselle alueelle niiden erityistarpeitten mukaan. Näitä erityistarpeita voivat olla nuorisoikäluokan koko, elinkeinorakenne sillä alueella tai yleensä nuorisotyöttömyyteen ja moniongelmaisuuteen liittyvät ongelmat. Jos me nämä vaateet ja toiveet kykenisimme täyttämään, niin yksi osa tästäkin joukosta, jolle tämä lain esittämä toimenpiteistö on kohdennettu, saataisiin varmasti eliminoitua.

Kaiken kaikkiaan, rouva puhemies, vaikka itsekin näen tässä lakiesityksessä enemmän negatiivista kuin positiivista, niin toivon, että tällä aika-akselilla, joka tähän lakiin on sisällytetty, voidaan nähdä ne tulokset, mitä tämä mahdollinen alentaminen on vaikuttanut, ja sitten voidaan sen perusteella tehdä johtopäätökset. Jos yksikin nuori tämän lain nojalla saadaan kävelemään omin jaloin, niin minusta sekin on jo saavutus, koska tällaisen nuoren taluttaminen kestää vuosikausia.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ihmettelen edelleenkin sosiaalityöntekijäkansanedustajia, jotka sanotte, että teidän omat kolleganne kentällä eivät osaa hoitaa tätä asiaa tai eivät voi hoitaa sitä. Mehän olemme moneen kertaan nimenomaan tässä mietinnössä sanoneet, että tätä lakia voidaan soveltaa ainoastaan erittäin harkiten. Kyllä minä uskon, että he pystyvät siihen.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt täytyy kyllä myöntää myös se, että tänä iltana on paljastunut kokoomuksen ja vihreitten käsitys kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tilanteesta.

Ensinnäkin vihreitten osalta ed. Alanko-Kahiluoto ei ollut tämän asian käsittelyn yhteydessä viimeisessä käsittelyssä, jossa tätä lainsäädäntöä hyväksyttiin valiokunnassa, eikä vihreistä ollut hänen tilallaan ketään edustajaa. Nyt on juuri, täytyy sanoa, teille suuri kunnia, teitä ei voi syyllistää tässä. Mutta sitten toisaalta kokoomuksen viesti tämän keskustelun yhteydessä istuntosalissa tänään on kyllä osaltaan tuonut kylmää kyytiä ainakin minulle tästä asiasta.

Nyt täällä valiokunnan mietinnössä lukee, aivan kuten valiokunnan puheenjohtaja totesi, että valiokunta huomauttaa, että toimeentulotukilain 10 §:n 4 momentin mukaan perusosan alentaminen voidaan tehdä vain edellyttäen, ettei alentaminen vaaranna ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa. Mutta sitten samanaikaisesti meidän perustuslakimme kuitenkin turvaa ihmiselle riittävän toimeentulon. Ja nyt jos me oletamme, että toimeentuloraja tässä tilanteessa on 250 euroa, niin onko se perustuslain mukaan riittävä toimeentulo?

Minun mielestäni tämä asia pitäisi jopa viedä perustuslakivaliokuntaan, että missä kulkee raja, kun me puhumme, että ihmisille on turvattava riittävä toimeentulo. (Ed. Asko-Seljavaara: Ne on usein kotona asuvia nuoria!) Ei tässä muuta.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan samoin kuin ed. Anneli Kiljunen, kysyisin myös ed. Kerolalta, mikä tilanne on teidän mielestänne semmoinen, että tuo 40 prosentin alennus toimeentulotuen perusosaan ei vaarantaisi ihmisarvoisen elämän edellytyksiä. Minun mielestäni se kyllä näin aina toimii.

Ymmärrän sen, että keskustelussa tästä laista heijastuu se, että tämä on selkeästi vähän vaikea laki hyväksyä ainakin monille keskustan kansanedustajille ja myös vihreiden kansanedustajille, joten toivoisinkin vielä, että tässä inhimillisyys voittaisi, mitä selvästi teidän puheenvuoroistanne täällä on kuitenkin heijastunut tänään, keskustan edustajilla, jotka paikalla ovat olleet.

Se, mitä itse haluan vielä korostaa, on, että viime kaudella säädettiin nuorten yhteiskuntatakuu. Taattiin se, että kenenkään nuoren ei pitäisi kolmea kuukautta pidempään olla tyhjän päällä, vaan yhteiskunnan pitäisi tarjota näitä aktiivitoimenpiteitä. Se oli oikea tapa toimia: kannustaa yhteiskuntaa tulemaan vastaan nuoria. Mutta nyt vaan tämä yhteiskuntatakuu ei toteudu, kun sille ei ole varmistettu resursseja. Se on se toimi, mitä ennen kaikkea tarvitaan: niiden vahvistamista.

Ed. Asko-Seljavaaralle. Minä en koe kyllä miellyttävänä tuota tapaa, miten te yritätte vääristellä täällä edustajien sanomisia tänään. Me ehdottomasti arvostamme sosiaalityöntekijöitä, mutta heitä on liian vähän. He eivät ehdi antaa näille nuorille heidän tarvitsemaansa aikaa. Siitä on kyse, ja myös toimeentulotuen käsittelyä suorittavat paljon etuuskäsittelijät, joilla ei ole juurikaan edes harkintavaltaa näissä asioissa vaan teknisesti toteuttavat toimeentulotuen käsittelyä, joten esimerkiksi nämä asiat ovat sellaiset, jotka vaikeuttavat sitä harkinnan tekoa, ennen kaikkea nämä sosiaalityön resurssit.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Pakko käyttää puheenvuoro tässä keskustelussa. Jokainen meistä ymmärtää, että eihän joku 250 euron kuukausitulo nyt ole minkäänlainen perustoimeentulo. Jokainen ymmärtää ja me jokainen hyväksymme sen, että perustoimeentulo ei voi rakentua pelkästään johonkin toimeentulotuen varaan. Ei tietenkään. Haluan oikaista nyt näitä käsityksiä. Eivät kokoomuslaiset halua edes ajatella niin, että jollain 250 eurolla jonkun ihmisen pitäisi elää.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tähän taustatiedoksi vielä ed. Taiveaholle, että me jokainen olemme Suomessa määritelleet sen, mikä on ihmisarvoinen toimeentulon taso, ja myönnämme kaikki sen yhteisesti, että olemme jääneet siitä jälkeen, ja teemme parhaamme, että näitä perustoimeentulon tasoja voitaisiin nostaa. Muistan asiantuntijakuulemisesta myös sen, että nuorisosta voi löytää kolme selkeää eri ryhmää, joista löytyy niitä, jotka eivät välitä, mutta löytyy myös niitä, jotka ovat vielä pelastettavissa työelämään, jos heille löytyy sopivaa apua, sopivaa taluttajaa. Ja itse panen toivoni siihen, että näistä nuorista, joista vielä on löydettävissä halua ja kykyä osallistua koulutukseen tai työelämään, kun heille saadaan tarpeeksi kova ryhti taakse, on vielä mahdollisuus löytää työkykyisiä henkilöitä. Toivon, että tämä ryhmä saadaan vielä koottua kokoon.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä ed. Hemmilälle todeta, että todellakaan tämä 250 euroa ei ole riittävä toimeentulo ja sen takia halusin sen tässä nostaa esille tänä iltana. Tosiasia kuitenkin näitten nuorten osalta on, että he ovat jääneet pois koulutuspaikasta tai ovat niin sanotulla syrjäytymisen riskipolulla. Eikä yhteiskunta ole saanut heistä otetta, eivätkä he ole saaneet yhteiskunnasta otetta. Tämän seurauksena he ovat myös menettäneet työttömyyspäivärahan, ja sitä kautta heillä ei muuta toimeentuloa enää ole kuin toimeentulotuki, ja nyt me kosketamme juuri sitä väestöryhmää tässä tilanteessa.

Jos näiden ihmisten osalta tilanne kääntyy siihen suuntaan, että he eivät saa tukipalveluja eivätkä he saa erilaisia tukitoimia, voi käydä sillä tavalla, että ainoa toimenpide, jota heidän osaltaan tehdään, on tämä 40 prosentin leikkuri, joka käytännössä tarkoittaa silloin sitä 250 euron toimeentuloa kuukaudessa, eikä se silloin voi missään nimessä olla kannustin ihmisille sen syrjäytymispolun katkaisemiseksi. Kyllä ne ihmiset tarvitsevat ihan toisenlaisia toimenpiteitä.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy tämän keskustelun kuultuaan todeta, että kyllä tämä aika takaperoista lainsäädäntöä on, että näillä valiokunnan esittämillä reunaehdoilla näyttää siltä, että tätä uhkaa, joka tässä lainsäädännössä muodostuu, ei voida koskaan panna toimeen, koska tässä syntyy ihan väistämättä kohtuuton tilanne sen henkilön kannalta. Aivan niin kuin täällä ed. Hemmiläkin totesi, ei voida kuvitella, että joku tulisi toimeen 250 eurolla.

Toisekseen on kyllä todettava, että kyllä tämä ajatus tämän viimesijaisen etuuden leikkaamisen käyttämisestä ikään kuin kannustimena on sekin aika takaperoinen kannustin.