Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Tätä lakia luonnonsuojelulain uudistuksesta on valmisteltu aika tuskallisen prosessin kulkiessa, noin kuutisen vuotta kai tämä on prosessissa ollut ja minulla on ollut viimeiset 1,5 vuotta ilo osallistua tämän prosessin läpiviemiseen.

Nyt se, mikä tässä on periaatteellista, on tietysti se, miten ajatellaan, että mikä on luonnonsuojelualue. Senhän tietysti nimikin sanoo aika selkeästi, että se on alue, jossa on tarkoitus suojella luontoa, ja tarkoittaa siis ekosysteemin suojelua, mutta myös siellä piilevien ja elävien eliöiden, niin eläimien kun kasvienkin suojelua. Se on se peruslähtökohta ja koko luonnonsuojelualueajatuksen idea, eihän siinä muuten mitään järkeä olisikaan.

Joitakin poikkeuksiahan tästä on, ja merkittävimpänä tässä pääosin perinnesyistä ja paikallisen asutuksen elinmahdollisuuksien johdosta on suurin poikkeus, metsästyslain 8 §:n mukainen säädös, jonka mukaan pohjoisen, eli entisen Lapin läänin ja suuren osan Kainuusta, kuntien alueella paikallisilla asukkailla on oikeus harrastaa metsästystä luonnonsuojelualueilla. Ja tämä alue ja nämä kunnat, joita tämä 8 § koskee, siis myös luonnonsuojelualueiden osalta, on lueteltu laissa, ja siinä mielessä ne ovat selkeästi erotettavissa. Sen sijaan niin sanotussa Etelä-Suomessa, eli tämän 8 §:n määrittelemän alueen eteläpuolella sijaitsevassa osassa Suomesta taas pääsääntö on se, että luonnonsuojelualueilla ja kansallispuistoissa ei saa metsästää.

Nyt tässä suuntaan ja toiseen voidaan tapauskohtaisesti sitten tehdä muutoksia kyseisen luonnonsuojelualueen perustamistarkoituksen ja sen ominaisuuksien mukaan. Eli pohjoisessa Suomessa voidaan määrittää alueellisia tai jotain eläinlajia koskevia metsästyskieltoja, jos se on luonnonsuojelualueen ominaisuuksien kannalta tarpeen. Ja samoin sitten etelässä on mahdollista sallia jonkun eläinlajin metsästäminen luonnonsuojelualueella, jos metsästys ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta tai aiheuta haittaa alueen muulle käytölle.

Tämä perusjako tässä luonnonsuojelulain uudistuksessa edelleen säilyy, ja valiokunta on mietinnössään aika tarkoinkin eritellyt niitä syitä, joiden nojalla olisi mahdollista eteläisillä luonnonsuojelualueilla tämä metsästäminen sallia. Siinä mielessä tämä laki pitkällisen väännön jälkeen säilyttää perustulokulmaltaan nykyisen tilanteen, ja niin minusta on hyvä.

Sitten täällä vastalauseet koskevat aika paljon tätä 15 §:ää ja sen eri momentteja. Eli täällä on tämä 15 §:n 1 momentin 3 kohta, joka sallii sellaisten eläinyksilöiden poistamisen, jotka kansallispuiston ulkopuolella aiheuttavat vaaraa ihmishengille tai huomattavan taloudellisen vahingon vaaraa. Pidän itse kyllä, vaikka olenkin tämän mietinnön ja lakiuudistuksen takana, tätä pykälää aika kuolleena kirjaimena ja tarpeettomana, koska nykyinen poliisilaki jo antaa mahdollisuuden tällaisten tapauksien poistamiseen. Toisekseen tästä ei nähdäkseni voi minkäänlaista yleistä käytäntöä syntyä sen johdosta, että nämä luvat näitä poistamisia varten täytyy aina tämän alueesta vastaavan viranomaisen eli käytännössä Metsähallituksen myöntää. Ja koska tässä on, että tämmöisen luvan perusteena pitäisi olla ilmeinen uhka ihmisen turvallisuudelle tai merkittävän taloudellisen vahingon syntymisestä, niin tämä kynnys on varsin korkea ennen kuin näitä lupia voisi tulla. Että siinä mielessä minä en pidä tätä pykälän muotoilua tällaisenaan mitenkään vaarallisena. Enkä näe missään tapauksessa, että tämä lakikokonaisuus avaisi metsästyksen etelän kansallispuistoissa tai muissakaan kansallispuistoissa nykyistä kummemmin. Näin ei tule tapahtumaan.

Sitten vielä toinen seikka, johon vastalauseet keskittyvät, on tämä hirvenajon salliminen. Hirven ajaminen on tietysti luonnonsuojelualueen perimmäistä tarkoitusta vastaan, koska se häiritsee hirven elämää ja sen lisäksi se häiritsee myös muiden eläinten ja eliöiden elämää siellä. Mutta, kuten edellinenkin momentti tässä, tämäkin on erikseen luvan takana. Eli Metsähallituksen tulee tähänkin toimintaan myöntää lupa, ja tästäkään ei niin muodoin voi kovin yleistä käytäntöä tulla, koska Metsähallituksen tehtävänä on pitää huolta näistä luonnonsuojelualueista.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä aivan lopuksi totean tässä, että kun tämä laki on 6 vuotta nyt seissyt, tämän olennainen pihvi tai yksi niistä on se, että tässä tehdään nämä valtuussäännökset selväksi. Tällä hetkellä meillä odottaa 750 000 hehtaaria tulevia luonnonsuojelualueita tämän lain voimaantuloa, että ne saadaan prosessissa eteenpäin. Näitä alueita on yhteensä 1 800 kappaletta. Että on oikein hyvä, että tämä laki saadaan säädettyä, että nämä luonnonsuojelualueet voidaan lain mukaan ja perustuslain mukaan saada perustetuksi.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten jo aiemmin keskustelussa toin esille, maa- ja metsätalousvaliokunta paneutui vuosi sitten tähän luonnonsuojelulain uudistukseen todella tarkasti. Me teimme hyvin perusteellisen ja hyvin perustellun lausunnon, ja nyt on havaittavissa, että ympäristövaliokunta ei ole juuri mitään ottanut huomioon siitä, mitä maa- ja metsätalousvaliokunta esitti.

Tässä edellinen puhuja, ed. Juurikkala, otti esille ainakin kaksi asiaa 15 §:n osalta. Haluaisin nyt muistuttaa siitä, että luonnonsuojelu on muutakin kuin sitä, että jätetään se luonto ikään kuin heitteille. Kun ihminen on kuitenkin se, joka voi sitten määritellä näitten eri lajien menestymismahdollisuuksia siellä luonnossa, niin se, mitä maa- ja metsätalousvaliokunta korosti, oli se, että monesti vierasperäiset lajit lisääntyvät hyvin nopeasti, ellei ihminen puutu nimenomaan rajoittamalla sitä lisääntymistä.

Toinen asia sitten, mihin maa- ja metsätalousvaliokunta kiinnitti huomiota, oli juuri se, että kun näihin vanhoihin alueisiin liitetään nyt uusia alueita, silloin erityisesti täällä Etelä-Suomessa metsästysmahdollisuudet heikkenevät hyvin paljon. Samalla myöskin sitten eräitten luonnonsuojelualueitten osalta on todettava myöskin liikenneturvallisuuden heikentyminen.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Minusta tässä laissa on kohtuutonta tämä metsästyksen ja hirvenajon salliminen tietyin edellytyksin jatkossa kansallis- ja luonnonpuistoissa. Suojelualueet edustavat arvokkainta luontoamme, ja niiden tarkoituksena on alkuperäisluonnon suojeleminen. Nyt kun tämä metsästys sallitaan tietyin reunaehdoin, niin on esimerkiksi vaarana se, että rauhoitetut ja jopa uhanalaiset eläimet häiriintyvät tästä metsästyksestä ja toisaalta myös virkistyskäytölle voi olla tällä haitallisia vaikutuksia.

Tämän hallituksen aikana ovat valitettavasti viestit perinteisen luonnonsuojelun kannalta olleet varsin kielteisiä. On sallittu hotellirakentaminen kansallispuistoissa, ja muutenkin toimet luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi ovat olleet valitettavan vähäisiä. Esimerkiksi Etelä-Suomen metsiensuojeluohjelma Metson mukainen rahoitus on ollut alakantissa ja arvioidaan, että riittämättömän rahoituksen vuoksi nämä Metsolle asetetut tavoitteet jäävät saavuttamatta, ja nyt aivan viimeisimpänä uutisena tuoreen selvityksen mukaan joka kymmenes eliölaji on maassamme tällä hetkellä uhanalainen. Tämä kertoo siitä, että ei ole pystytty pitäytymään näissä kansainvälisissä velvoitteissa siitä, että uhanalaisten lajien väheneminen saataisiin pysäytettyä.

Kun nämä viestit ovat tämän kaltaisia, niin pitäisi olla selvä, että tämä edellyttää suojelutoimien tehostamista ja osoittaa sen, että luonnonsuojelu ja sen rahoituksen taso on ollut riittämätön. Näihin kyllä pitäisi tarttua vahvemmin, sen sijaan että nyt lähdetään avaamaan luonnonsuojelualueelle tällaisia sinne kuulumattomia toimia.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kansallispuistojen rooli on tietenkin ennen muuta luonnon ja eläinten suojeleminen, tarvitaan paikkoja siihen. Mutta kansallispuistoilla on merkittävä virkistyskäyttöpuoli, jonka haluan tässä tuoda esille.

Metsästys ei kuulu kansallispuistoihin, varsinkaan eteläisessä Suomessa, ja suurin osa suomalaisista ei sallisi metsästystä kansallispuistoissa. Nyt tässä laissa ollaan tietyillä reunaehdoilla mahdollistamassa metsästys ja erityisesti tämä hirvenajo.

Pitää nostaa esille näiden virkistyskäyttäjien, kansallispuistojen kävijöiden turvallisuus. Itselleni tutuin kansallispuisto on Nuuksion kansallispuisto. Toivottavasti tämä eduskunta myös toisen minulle tutun alueen, Sipoonkorven, nostaa kansallispuiston asemaan. Nuuksiossa käy tuhansia retkeilijöitä viikonloppuisin, arviolta 180 000 retkeilijää vuodessa. Pitää muistaa, että eteläisen Suomen metsistä vain 0,3 prosenttia on rauhoitettua metsästykseltä ja näiden alueiden virkistysarvo on valtavan suuri. Ei voida odottaa, että kansallispuistossa kävijät, jotka haluavat käydä siellä virkistäytymässä, suunnittelevat käyntiään kansallispuistossa sen mukaan tai edes tietävät siitä, onko alueella käynnissä hirven-ajoa, ja valmistautuvat siihen, että sen sijaan, että on rauhassa metsässä, niin voi tulla vastaan metsästysseurueita.

Tämä kohta on osoitus siitä, että näin käy, kun pääministerinä on pääministeri, joka esittää metsästystä kouluihin, ja maa- ja metsätalousministeri ja ympäristöministeri ovat keskustalaisia. Tässä on tulos Etelä-Suomen kansallispuistojen osalta.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! On kyllä pakko puuttua tähän keskusteluun siltä osin, mitä kansallispuistoissa tarkoitetaan hirvenmetsästyksellä tai hirvenajolla. Nythän nykyisinkin useimmissa kansallispuistoissa, nimenomaan kyseisten kansallispuistojen lakeihin, on kirjattu mahdollisuus hirvenmetsästykseen.

Varsinaisesti hirvien suoranaisista vaikutuksista liikenneonnettomuuksiin, ei ole nyt toistaiseksi paljon suoranaista tutkimusaineistoa, mutta tuolla Karkkilassa lähellä Liesjärven kansallispuistoa arvioidaan ihan käytännön kokemusten perusteella tapahtuneen ainakin normaalia enemmän liikenneonnettomuuksia ja nimenomaan hirvieläinonnettomuuksia. Sen vuoksi tässä olisi ollut erittäin tarpeellista, että — vaikka rajoitetusti sitten, mutta kuitenkin — kansallispuistoissakin olisi voitu sitten poistaa tämmöiset pyyntiluvanvaraiset riistaeläimet nimenomaan yksilöinä, jotka suojelualueen ulkopuolella voisivat aiheuttaa ilmeisen vaaran liikenneturvallisuudelle. Tämä oli se meidän valiokuntamme perusidea, ja tätä nyt ei sitten ympäristövaliokunta voinut hyväksyä, ja se on valitettavaa. Ei hirviä pitkiä matkoja mihinkään ajeta, ja sitten — kun tässä puhutaan pelkästään hirvistä eikä hirvieläimistä — peuroja siis ei ainakaan voida edes yrittää ajaa ja peuroja ei tietenkään voitaisi ajaa.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama huomio tähän käytyyn keskusteluun. Ensinnäkin ed. Hemmilälle noista vierasperäisistä lajeista. Tässä 15 §:n 1 momentin 2 kohdassahan todetaan tämä mahdollisuus vierasperäisten lajien poistamiseen niiden runsastuessa, että tämä täällä on. Sen sijaan varmasti maa- ja metsätalousvaliokunta teki huolellista työtä omasta näkökulmastaan tätä lausuntoa laatiessaan, mutta toki ympäristövaliokunta tekee omaa työtään ympäristönsuojelun näkökulmasta. Jouduimme ottamaan siten vain soveltuvin osin nämä maa- ja metsätalousvaliokunnan huomiot lukuun tässä ja kaikilta osin emme ottaneet.

Tämä kysymys näistä Liesjärven kansallispuiston liepeillä tapahtuneista runsaista hirvikolareista. Siitähän tutkimuksessa ei ole saatu yksiselitteistä evidenssiä, että näin olisi. Että se on vähän auki. Että on tai ei. (Ed. Hemmilä: Mutta käytännössä on!) Nyt totean kuitenkin tämän hirvionnettomuusongelman osalta sen, että jos on hirviä, jotka aiheuttavat vahinkoa suojelualueen ulkopuolella, niin silloinhan ne liikkuvat myös suojelualueen ulkopuolella, jolloin voidaan lisätä hirvenkaatolupia siinä lähialueilla sillä tavalla, että kun ne tulevat sieltä suojelualueelta sen ulkopuolelle, niin ne voidaan silloin kaataa. Tämä on ehkä hiukan yksinkertaistettu kuvio, mutta näin todella voidaan siihen hirvikantojen säätelyyn puuttua.

Lopuksi, arvoisa puhemies, totean tuosta, että tämä hallitus on toki saanut nyt mantran tavoin toistuvissa puheenvuoroissa mainetta ikään kuin aivan poikkeuksellisen luonnonsuojeluvihamielisenä hallituksena. Nämä puheet ovat kyllä aika liioiteltuja, jos ajatellaan, että nyt Selkämeren kansallispuiston perustamisesitys on jo eduskunnan käsittelyssä ja kaiken saadun tiedon perusteella myöskin Sipoonkorven kansallispuiston perustaminen tulee. Myöskin Metso-ohjelma on saanut nyt tuntuvasti lisää rahoitusta, ei vielä riittävästi, mutta huomattavasti enemmän. Että ei tässä nyt ihan pelkkiä takaiskujakaan ole, että joiltain osin on menty eteenpäinkin.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Mitä tulee hirvieläinten metsästysmahdollisuuksiin näitten luonnonsuojelualueitten tai kansallispuistojen ulkopuolella, niin ne ovat aika rajalliset, kun eläimet ovat viisaita, varsinkin hirvet ovat viisaita, ja hyvin tiedämme, että hirvet hakeutuvat sinne suoja-alueille, eikä niitä niin vaan sieltä sitten ajeta ulkopuolelle, jotta voitaisiin niitä kaataa.

Mutta haluan vielä puuttua tähän keskusteluun tästä luonnonsuojelusta siinä mielessä ja sillä ajatuksella, että luonnonsuojelualueilla ihmisellä on luonnonhoitovelvoite. Ja metsästäjät ovat kyllä myöskin ansiokkaasti hoitaneet luontoa, ja erityisesti näitten tulokaslajien — tämmöisten vierasperäisten, vahingollisten lajien, kuten esimerkiksi supikoiran ja minkin — hävittämisessä metsästäjät ovat tehneet ansiokasta työtä ja toivottavasti saavat tehdä sitä tulevaisuudessakin vielä tämänkin lain puitteissa.