Arvoisa puhemies! Minä haluaisin vähän tätä ilmastokysymystä nyt laajentaa siitä, mitä ed. Virolainen täällä kysyi.

Ilmastonmuutos on kuitenkin maapallon suurimpia ellei suurin uhka, ja nyt tästä varhaisesta talvesta huolimatta tilastot kertovat, että tästä vuodesta on tulossa tunnetun historian lämpimin. Kansainväliset ilmastoneuvottelut ovat tosiaan paraikaa käynnissä Meksikon Cancunissa, mutta kovin suuria odotuksia näihin neuvotteluihin ei tällä kertaa ainakaan julkisuudessa ole ladattu. Kööpenhaminan jälkeen syntynyt tilanne viittaa kuitenkin vahvasti siihen, että siellä sovituilla toimenpiteillä ei tulla pääsemään riittäviin päästövähenemiin, jotta max 2 asteen lämpenemistavoite voitaisiin saavuttaa. Kysynkin ympäristöministeri Lehtomäeltä:

Millaisin tavoittein ja odotuksin Suomi ja EU ovat Cancunin neuvotteluihin nyt menossa, ja mitkä asiat ministeri näkee sellaisina, joissa olisi mahdollista saavuttaa merkittävää edistystä?

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Suomen ja Euroopan unionin tavoitteena on, että päästään näillä keskeisillä neuvottelualoilla kuitenkin ottamaan askeleita eteenpäin: sopeutumisen rahoituksessa, toimien mitattavuudessa, päästövähennyksissä ja tietysti siinä, mikä on eniten valmis päätöksentekoa varten, eli Redd-mekanismissa. Toivottavasti siitä-kin mahdollisesti päätöksiin tässä päästäisiin. Ennen kaikkea on tärkeää, että Kööpenhaminan poliittisen sitoumuksen pohjalta otetaan askeleita eteenpäin ja vältetään neuvottelujärjestelmään kenties erittäin haitallisesti vaikuttavien kaikenlaisten taka-askeleiden ottaminen.

On hyvin tärkeää tässä huomioida, että vaikka viime talvena Suomessakin koettiin erittäin kylmä talvi, niin pohjoisella pallonpuoliskolla kuitenkin tuo talvikausikin oli poikkeuksellisen lämmin. Eikä nytkään pidä hairahtua, kun meillä on lumi maassa, ajattelemaan, että ilmastonmuutos on jotenkin peruttu, vaan kyllä tieteellinen näyttö siitä, että lämpeneminen tapahtuu ja että ihmisen toiminnalla on siinä keskeinen merkitys, on edelleen vahva.

Arvoisa puhemies! Näin juuri, kuten ministeri totesi, mutta EU:n rooli parhaimmillaan voisi näissä neuvotteluissa olla sellainen, että kehitysmaiden, toisaalta nousevien talouksien ja toisaalta teollistuneiden maiden välistä kumppanuutta voitaisiin yrittää vahvistaa, kun kuitenkin on kyse tällaisesta yhteisestä, koko maapallon tulevaisuutta koskettelevasta asiasta. Tässä yhteydessä yhtenä keskeisenä ulottuvuutena on keskustelussa ollut tämä kehitysmaiden ilmastorahoituksen järjestäminen, ja tässä on myös keskusteltu näistä niin sanotuista innovatiivisista rahoitusvälineistä, kuten transaktio- eli valuutanvaihtoverosta, kansainvälisestä lentoverosta, kansainvälisestä meriliikenneverosta jne. Minä kysyisin ministeriltä:

Onko Suomi aikeissa nostaa näitä kysymyksiä voimakkaasti esiin Cancunissa?

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Tämä rahoitus ja ehkä erityisesti nyt Cancunissa lyhyen aikavälin rahoitus ja sen osoittaminen, että me olemme tosissamme niiden sitoumusten kanssa, joita Kööpenhaminassa tehtiin, on luottamuksen kannalta aivan avainasemassa, koska kyllä tässä neuvottelussa on nyt aika paljon siitä keskinäisestä luottamuksestakin kysymys, voivatko meidän kehitysyhteistyöpartnerimme ja kehitysmaakumppanimme luottaa siihen, että sen, mitä me sanomme, me myös pidämme.

Euroopan unionin piirissä on nyt kerätty jäsenmaiden lyhyen aikavälin rahoituksesta yhteiset tiedot, jotta voimme siellä osoittaa, että unioni on vakavissaan sen yli 2 miljardin lyhyen aikavälin rahoituksen kanssa, jota me olemme tähän tarkoitukseen luvanneet. Pidemmässä aikavälissä, aivan kuten on viime vuonna Kööpenhaminassa puhuttu, se 100 miljardin vuositaso voi syntyä vain sillä tavalla, että onnistutaan mobilisoimaan rahoitusta myös muualta kuin julkisista budjeteista. Tässä tarkoituksessa nämä lentoliikenteen, meriliikenteen ja mahdolliset muut innovatiiviset rahoituskeinot ovat tärkeitä. Suomen hallitus on ollut kyllä lämpimästi niihin suhtautumassa, ja osana Euroopan unionia pyrimme niissäkin ottamaan askeleita eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Olisin siirtänyt palloa vähän ministeri Väyrysen suuntaan. Te olette seurannut prosessia Riosta saakka näissä ilmastonmuutosasioissa, ja mehän kaikki tiedämme, että moniin kehitysmaihin ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkein kriittisimmin. Olemme nähneet aavikoitumisen laajentumista, olemme nähneet vaihtuvia ilmastoja, myrskyjä, taifuuneita ja muuta, ja nämä muutokset iskevät köyhiin ihmisiin ehkä kaikkein dramaattisimmin. Olisin kysynyt, ministeri Väyrynen:

Miten Suomi voisi vielä nykyistä paremmin kehitysyhteistyössä ottaa huomioon kehitysmaiden tarpeet ympäristössä, auttaa heitä torjumaan ilmastonmuutosta ja varautumaan näihin suuriin muutoksiin, joita siellä on? Mitä välineitä Suomi voisi käyttää, ja miten itse näette kehitysyhteistyön ja ilmastorahoituksen suhteen tässä suhteessa? Voidaanko vielä enemmän varoja siirtää ympäristöpuolelle kehitysyhteistyössä?

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin vuonna 2007 hyväksytty uusi kehityspoliittinen ohjelma perustui hyvin vahvasti juuri Rion kestävän kehityksen periaatteelle, ja sen takia me olemme kaikessa kehitysyhteistyössä painottaneet ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa niin, että kun tultiin tilanteeseen, jossa tämä lyhytaikainen ilmastorahoitus oli järjestettävä, me olimme jo hoitaneet asiat niin, että me saatoimme tämän osoittaa.

Tästä eteenpäin mielestäni on kahta asiaa syytä korostaa. Ensinnäkin kaikessa kehitysyhteistyössä, kaikessa kehityspolitiikassa pitää ottaa huomioon ympäristöllisesti kestävän kehityksen periaatteet, ja toisaalta, kun ilmastotarkoituksiin tämän kehitysrahoituksen lisäksi tulee rahaa, myöskin näiden varojen käytössä täytyy taas noudattaa kehityspolitiikan kestävän kehityksen periaatteita. Tämän ilmastorahoituksenhan täytyy olla lisäistä rahaa, ja tämä tarkoittaa myöskin sitä, että meille vuonna 2015 ei riitä 0,7 prosenttia, vaan muutamia sadasosia sen yli on päästävä.