Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt on siis loppusuoralla hallituksen esitys eduskunnalle sairausvakuutuslaiksi. Tämä lakihan on iso, se on tärkeä, se heijastuu koko suomalaiseen yhteiskuntaan monella tavalla, ja sen takia haluan vielä muutamaan seikkaan tässä aivan erityisesti kiinnittää huomiota.

Huomioni lähtee siitä näkökohdasta, että hallituksen esittelyn mukaan ja myöskin eduskunnan oikeusasiamiehen esittelyn mukaan kysymyksessä on lähinnä teknisluonteinen lakimuutos, hallituksen esitys. Kysymykseni vaan on, onkohan ihan tällä lailla, ja pyrin osoittamaan, että muutamissa paikoissa asia ei ole näin. Sanotaan myöskin, että kysymyksessä on kustannusneutraali esitys, mikä tietysti tarkoittaa sitä, että laillisuusaspektit katsotaan ajan tasalle, mutta lakia ei millään lailla varsinaisesti laajenneta — toisin sanoen sitä ehkä ei myöskään pitäisi silloin supistaa — ja vain välttämättömyyksiin kiinnitetään huomiota ja erityiset substanssimuutokset tehdään myöhemmin ja esimerkiksi koko rahoitusongelma, joka on aika iso, käsitellään erikseen, ja varmasti onkin aika viisasta, että näin tehdään.

Ongelmat ovat itse asiassa hallinnollisia tämän lain käsittelyssä, jos mittarina käytetään sitä, miten toiminta, potilaiden sairaanhoito, kokonaisuudessaan hoidetaan ja miten se kustannetaan, jos rajapinnaksi otetaan julkinen kontra yksityinen kontra kolmas sektori. On aika mielenkiintoista, että vuoteen 94 asti tämä rajapinta oli täysin ongelmaton, vanhan SVOLin aikaan. Nyt tässä ehdotuksessa, jota ollaan hyväksymässä, on sellaisia muutoksia, että kyllä ihmettelen, jos kansanedustajat ne sujuvasti hyväksyvät, niin kuin nyt ikävä kyllä siltä näyttää.

Otan yhden pykälän täältä aivan erityisesti esille. Se on toisessa osassa 2 luvun 3 §:n 3 momentti, ja se kuuluu näin: "Tämän lain nojalla ei korvata - - sairaanhoidon kustannuksia, kun yksityisen terveydenhuollon palvelut on järjestetty kunnallisen sosiaali- tai terveydenhuollon tiloissa - -." Kokoomuksen eduskuntaryhmä ei tätä asiaa ymmärrä, eikä tähän ole saatu kunnon selvitystäkään. (Ed. Taipale: En minäkään ymmärrä!) Onko niin, että tämä on pelkästään ideologinen asia? Jos näin on, niin kyllä järkyttävällä rajalla silloin meillä terveydenhuollon suhteen edetään. Tämähän tarkoittaa sitä, että jos suomalainen asuinpaikkaan katsomatta haluaa käydä yksityisessä terveydenhuoltolaitoksessa tai yksityisen lääkärin vastaanotolla, se käy siitä vaan, mutta jos tämä lääkäri sattuu olemaan tilanteessa, jossa hän on vuokrannut vastaanottotilan kunnalta ja maksaa kunnalle siitä korvausta, niin Kansaneläkelaitospa onkin sitten keksinyt hallituksen suosiollisella tuella, että tästä Kansaneläkelaitos ei korvaa potilaalle palautustaksan mukaisia asioita ollenkaan. Minun järkeeni ei käy, miten tasa-arvo silloin potilaan näkökulmasta toteutuu tässä asiassa. Tässä toteutuu vaan joku hallintokriteeri tai jokin ideologinen kriteeri. Terveydenhoidon tasapuolisuus tässä ikävä kyllä ei toteudu.

Täällä on toinen, samansuuntainen asia, joka itse asiassa on puhuttanut Suomea pitkään, mutta johon hallitus ei myöskään halua puuttua, ja se koskee yleensä näiden sairausvakuutuskorvausten palautustaksaa. Lakihan antaa mahdollisuuden, että 60 prosenttia yksityisellä sektorilla suoritetuista maksuista tiettyjen taulukoiden mukaan korvataan. Vuoden 87 jälkeen näitä taksoja ei ole tarkistettu, ja sen seurauksena nykypäivänä ihmiset saavat 60 prosentin sijasta keskimäärin noin 37 prosenttia takaisin, vaikka laki määräisi tai antaisi mahdollisuuden, jos ministeriö sitä lakia oikein ohjeissa soveltaisi ja olisi nostanut ajan tasalle, että vähintään tulisi 60 prosenttia. Tulee vain 37 prosenttia.

Nyt kun me yritimme saada sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tätä rajaa nostettua 3 prosenttiyksiköllä 40 prosenttiin, niin hallitusrintama yksimielisesti vastusti ja todennäköisesti tässä salissa huomenna, kun tästä äänestetään — me tulemme tästä lausumasta tekemään oman ehdotuksen, jonka teen tänään lopuksi — tulee itse asiassa vastustamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Hallitus ei halua, että toteutetaan tätä 60 prosentin korvaussääntöä.

Minusta tässä ollaan hyvin merkillisellä tiellä, ja jos olette eri mieltä, pyytäisin teitä arvoisia edustajia selittämään, mikä on syy siihen, että te haluatte suomalaista potilasta kohdella eri lailla riippuen siitä, mistä ovesta hän astuu sisälle, vaikka on aivan samasta sairaudesta ja samantasoisesta hoidosta kysymys. Tämä on kummallista asioiden käsittelyä meidän pienessä Suomessamme, jossa asiantuntijapohjainen työpanos pitäisi osata ottaa käyttöön kaikilta sektoreilta, missä sitä lieneekin, on se sitten julkista sektoria tai yksityistä tai kolmatta sektoria. Tämä on tietenkin tuttua meille poliitikoille, mutta Suomen kansalle tämä on tuntematonta.

Haluan erityisesti kyllä, että huomenna katsotaan, ketkä hallituspuolueiden kansanedustajista ovat sitä mieltä, että lainsäädäntöä Suomessa korvausprosenttien osalta ei tarvitse noudattaa. Tulkitsen sitä kyllä näin tylysti.

Arvoisa puhemies! Sen lisäksi haluaisin sanoa, että tässä lakiehdotuksessa on muitakin epätarkkuuksia. Viittaan eduskunnan oikeusasiamiehen lausuntoon, joka annettiin meidän valiokunnallemme. Siellä on useita esimerkkejä esimerkiksi lääkkeisiin liittyvistä seikoista, jotka eivät hallinnollisesti ole aivan niin tarkasti sanottuja kuin niiden etukäteen pitäisi olla, jotta potilas tietää, mihin jamaan hänen asiansa joutuvat.

Yksi surullinen esimerkki näistä on tiettyjen lääkkeiden anto. Jos niitä voidaan lääkemuodon takia antaa vaan sairaalan poliklinikalla, niin silloin kunta tai kuntayhtymä on velvollinen kustantamaan lääkkeen kaikki kulut, koska se on poliklinikalla annettavaa hoitoa. Jos samaa lääkettä annetaan muodossa, jonka voi antaa avohoidossa, niin Suomessa on levinnyt käytäntö, jonka mukaan lääketieteestä riippumatta taloudellisilla päätöksillä kustannukset on siirretty Kelalle, koska se on avohoidon kautta tapahtuvaa toimintaa näiden kuntayhtymien omien virkamiesten mielestä, ja, huom., samassa yhteydessä aiheutetaan lisäkuluja myöskin potilaalle omavastuun osalta. Tähän seikkaan valiokunta on kiinnittänyt tekstissä huomiota, mutta minusta henkikin on tässä samanlainen: hallinnon ehdoilla mennään, ei potilaan ja hänen sairautensa primäärisyyttä huomioiden niin kuin pitäisi.

Arvoisa puhemies! Nämä olivat ne seikat, jotka halusin aivan erityisesti sanoa.

Tähän loppuun luen lausumaehdotuksen, jonka teen: "Eduskunta edellyttää, että sairausvakuutuksen korvaustaksoista päätettäessä huomioon tulee ottaa myös kulloinkin tapahtuva kustannuskehitys. Välittömänä toimenpiteenä eduskunta esittää, että lääkärin- ja hammaslääkärinpalkkiosta suoritettavan korvauksen perusteena käytettävää korvaustaksaa nostetaan siten, että todellinen korvausprosentti nousee 40 prosenttiin."

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että terveydenhuoltoa katsotaan kokonaisuutena myös rahoituksen osalta, ja vaikka tässä ei nyt rahoitusta varsinaisesti käsitelläkään, tässä kuitenkin on kohtia, jotka siihen vaikuttavat.

Yksityislääkärin palvelut ovat osa terveydenhuoltoa, ja yhteiskunta korvaa niitä omalta osaltaan. Niin kuin ed. Akaan-Penttilä sanoi, lain mukaan kelakorvaus on 60 prosenttia, mutta käytännössä korvaukset jäävät huomattavasti pienemmiksi. Todellinen korvaus on 31,5 prosenttia lääkärinpalkkioista. Kun kuntalainen käy yksityislääkärillä, yhteiskunnan korvaus siitä on noin 20 euroa. Kun hän käy kunnallisella puolella, niin yhteiskunnalle se maksaa noin 130 euroa. Kumpaakin me tarvitsemme, yksityistä ja kunnallista.

Yksityiset lääkäripalvelut täydentävät kunnallista palvelua, mutta on oikeus ja kohtuus kuitenkin, että lakia noudatetaan. Siksi kannatan ed. Akaan-Penttilän tekemää ehdotusta lausumaksi.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nimenomaan nyt olisi korkea aika nostaa näitä sairausvakuutuksen palautustaksoja, kun kerran hoitotakuu, eli hoitoonpääsyn enimmäisajat, astuu voimaan 1.3.2005.

Lääkärinpalkkiothan muodostavat, kuten ed. Akaan-Penttilä sanoi, vain alle 1 prosentin Kelan kokonaiskustannuksista ja hammaslääkäripalkkiot alle 2 prosenttia, joten on aivan oikeudenmukainen tällainen aika pieni korotus, jolloin sairaat voisivat hakeutua yksityislääkärille. Nythän tilanne on se, että kun hoitotakuu astuu voimaan, voi tulla aikamoinen hässäkkä, eivätkä varmaan hallituspuolueetkaan halua sitä, että ihmiset eivät pääse hoitoon ja tekevät erilaisia valituksia lääninhallituksiin, jolloinka se tulee kunnille paljon kalliimmaksi kuin hoidon järjestäminen.

Yhdyn ed. Akaan-Penttilän lausumaan siitä, että palautustaksat nostettaisiin nyt tässä vaiheessa 40 prosenttiin.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä on ihan aiheellisestikin ja ensimmäisen käsittelyn aikana erityisesti kritisoitu myös hallituksen esitystä. Nyt on läpikäyty äänestykset, ja eihän se esitys mikään täydellinen ole, ei missään tapauksessa, mutta yhden positiivisen asian haluaisin nostaa esille: 5 luku, Lääkekorvaukset, ja siinä korvattavat lääkkeet.

Tässä tapauksessa valiokunta on mietinnössään parantanut vaillinaista hallituksen esitystä lisäämällä korvattavuuden piiriin sellaisia lääketieteellisin perustein välttämättömiä lääkevalmisteita, joita siinä aikaisemmin ei ole ollut. Mielestäni tämä on tärkeä toimi, siitä onnittelut kyllä valiokunnalle. Esimerkiksi krooninen säärihaava-tyyppinen hoito voi olla hyvin kallis, ei-korvattavia lääkevalmisteen tyyppisiä hoitovälineitä ja -valmisteita, salvoja jne. Nyt niitä toivon mukaan sitten aletaan korvata ja sovelletaan tätä kohtaa. Tämä on myös soveltamiskysymys. Toivon mukaan Kela viisaalla tavalla tätä asiaa lähestyy.

Jaana Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan oivallisesti ed. Akaan-Penttilä problematisoi yksityisen ja julkisen hoidon rajapinnan ongelmia ja kysyi, onko tässä aatteellista tai ideologista maailmaa ja päätöksentekoa mukana. Ehkä onkin, kun hän viittasi tähän kohtaan, miksi yksityinen ei voi toimia samoin edellytyksin julkisen puolen tiloissa saaden asiakkaan puolelta kelakorvauksen. Ehkä vain on niin, että meillä on sittenkin paikoitellen tehottomuuteen vielä varaa, sitähän tämä ehkä on. Tämä ei ole poliittinen vastaus. Tämä on enemmänkin lääkärikansanedustajan vastaus. Kun ei vielä tarvitse tehoja ottaa, ei tiloista eikä mistään resursseista, viimeisen päälle, niin ihan vielä ei taida olla mahdottoman suuri hätä tässä maassa ja terveydenhuollossa.

Mutta sv-korvausasia on vain sellainen, että mistä se raha otetaan. On varmasti aika yhteinenkin tahto, että tätä hommaa hoidetaan tulevina vuosina ja tulevatkin hallitukset hoitavat niin, että meillä elää sekä julkinen että yksityinen sektori ja yhdessä tehdään töitä niin, että nämä hommat hoituvat, hoituvat hoitotakuut ja hoituvat monet muut asiat. Työtä on vielä aivan valtavasti tehtävänä, ja tämä sairausvakuutuslain uudistaminen ja tekninenkin korjaaminen on ehkä yksi palanen siinä sarjassa. Mutta tulevilla hallituksilla riittää töitä.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sairausvakuutuslain kokonaisuudistus on todennäköisesti kuluvan vuoden suurin yksittäinen asia, jonka sosiaali- ja terveysvaliokunta on käsitellyt, ja sosiaali- ja terveydenhuollon asioissa ylipäätänsä ainakin kolmen suurimman asiakokonaisuuden joukossa.

Kun kuuntelin asian ensimmäistä käsittelyä ja yleiskeskustelua siinä, laitoin merkille sen maltillisuuden, jolla niin hallitus- kuin oppositiopuolueiden kansanedustajatkin ylipäätänsä tähän asiaan ja tehtyihin muutoksiin suhtautuivat. Ensimmäisen käsittelyn yhteydessä esimerkiksi ed. Virtasen puheenvuoro oli niin rakentava ja yhteistyöhakuinen, että se tuntui aika ajoin jopa aika hyvältä. Tosin se oli luontevaa jatkumoa sille käsittelylle, jonka sosiaali- ja terveysvaliokunta tämän asian kohdalla teki. Vaikean, suuren, laajan kokonaisuuden osalta yksissä tuumin päädyttiin ratkaisuihin, jotka nyt ovat hyväksyttävinä tai hylättävinä.

Arvoisa herra puhemies! Ed. Akaan-Penttilä omassa puheenvuorossaan totesi, että vuoteen 94 saakka, jolloin elettiin aikaisempaa valtionosuusjärjestelmää, julkisen ja yksityisen palvelutuotannon, julkisen ja yksityisen terveydenhuollon, rajapinta oli selvä. Sen jälkeen on ollut ongelmia. Tuosta asiasta on helppo olla samaa mieltä. Sen sijaan johtopäätösosuudessa ainakin vähintään kysyn: Ed. Akaan-Penttilä ja hyvät kokoomuksen edustajat, sekö on oikotie onneen, että sairausvakuutuskorvauksen tasoa nostetaan? (Ed. Saarikangas: Parempi kuin ei mitään!)

Aikaisemmin oppositiojakkaralta tätä asiaa katselleena minulle jäi sellainen vaikutelma, että oltiin ajautumisteorian mukaisesti liikkeellä, ja aina vähän tilannekohtaisesti ja kulloistenkin voimavarojen puitteissa tämä raja siirtyi suuntaan jos toiseen, etupäässä siihen suuntaan, että yksityisen puolen korvaustaksat olivat laskusuunnassa. Joka tapauksessa lähestyn asiaa niin, että tämä rajapinta on selvittämisen paikka. Se on varmasti aika laaja yhteinen tahto, että näin myös tapahtuu.

Olen itse koettanut ihan henkilökohtaisesti perehtyä käytettävissä olevan aineiston puitteissa, ihan tutkimusaineistonkin puitteissa, siihen, olisiko löydettävissä yksi yksittäinen viisastenkivi. Sellaista ei varmastikaan ole. Ei se myöskään löydy siitä, että näitä korvaustaksoja nostetaan. Se olisi linjaus, suuntaus, tiettyyn suuntaan.

Toisekseen merkittävää on — toistan uudemman kerran — ja olemme varmasti yhdessä sitä mieltä, että jotakin tälle tilanteelle pitäisi tehdä. Pelkkä ajautuminen johonkin suuntaan ei voi olla se toimintatapa, jolla näin merkittävässä, poliittista ja ideologistakin sisältöä omaavassa asiassa mennään eteenpäin. Ongelmat ovat tunnistettavissa. Ne pystytään nostamaan pöydälle. Toistan uudemman kerran: pelkkä sairausvakuutuskorvauksen nosto ei ole se ratkaisu, jolla oikotie onneen tässä tilanteessa etsitään.

Aivan niin kuin ed. Ylä-Mononenkin puheenvuorossaan totesi, kyllä kai meidän kaikkien niin ikään yhteinen tahto on esimerkiksi suoriutua hoitotakuusta mahdollisimman hyvin. Siinä tarvitaan sekä julkista sektoria että yksityistä sektoria, jotta tulevan vuoden kuluessa lainsäädännön voiman saava hoitotakuujärjestelmä toteutuu ja nimenomaan asiakkaan näkökulmasta toteutuu. On mielenkiintoista nähdä, kun kokoomus on luvannut tämän syksyn aikana, että heidän budjettivastalauseensa tulee olemaan heidän vaihtoehtonsa hallituksen budjettityöskentelylle, millä rivillä siellä lukee, että "vain muutaman prosentin" korotus sairausvakuutuskorvaukseen, niin kuin täällä teidän puheenvuoroissanne on todettu, ja minkälainen hintalappu sille on laitettu. Senkin me tiedämme, että "vain muutaman prosentin" tarkistus ei ole ihan ilmainen tälle yhteiskunnalle.

Työtä on tehtävä, ja itse toivon, että valmistelutyö siltä osin, että tätä rajapintaa todellakin selkeytetään ja siinä päästään eteenpäin, tapahtuisi mahdollisimman pikaisesti. Tämän kokonaisuudistuksen yhteydessä se ei ole ollut mahdollista.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Mitä tulee hoitotakuuseen, olen takuuvarmasti sitä mieltä, että se ei tule toteutumaan Suomen kunnissa. Se vielä, että kun siihen joudutaan — sinänsä hyvä asia — sijoittamaan euroja, niin tällä hetkellä juuri kunnanhallituksissa, -valtuustoissa, vielä jopa lautakuntatasolla kunnissa, joissa käsittely on vähän hitaammin mennyt, etsitään säästökohteita. Täällähän tuotiin esille aikaisemmin tänään kuntia, esimerkiksi Kuopio, josta ed. Virtanen puhui ja jossa on 8 miljoonaa euroa lisäsäästövaatimusta. Eli tämänkin asian kohdalla joudutaan viittaamaan kuntatalouteen, jos puhutaan potilasnäkökulmasta.

Edelleen, puhemies, totean senkin, että sairausvakuutuskorvaus yksityispuolen toimenpiteisiin, käyntipalkkioihin, hoitotoimiin, yksityissairaaloissa annettuun hoitoon nähden on sen kaltainen, että vaikka sitä nostettaisiinkin reaalisesti merkittävällä tavalla, niin tavallisella kansalaisella, tavallisella suomalaisella, puhumattakaan keskituloisista ja eläkeläisistä — työttömiä tässä ei edes kannata mainita — ei ole mitään mahdollisuutta hankkia näiden yksityisten palveluiden kautta itselleen terveyttä ja hoidattaa tautejaan, jos todellisista sairauksista on kyse.

Näin ollen julkinen sektori on aina se painopiste, ja se on hyvä pitää mielessä. Ajatellaanpa vaikka epämääräisten vatsavaivojen selvittämistä: lääkärissäkäyntejä kahdesta neljään, kaksi endoskooppista tutkimusta, vähintään kaksi ultraäänitutkimusta, verikokeita, mahdollisesti vatsa-alueen tietokonetutkimus — kaikki nämä yhdessä, joita varmasti vieläkin löytyisi lisää, tekisi jo sellaisen eurosumman, että siihen ei tavallisella kansalaisella ole mahdollisuuksia. Siis toisin sanoen siitä riippumatta, mikä tämä sairausvakuutuskorvaus on, me joudumme ajattelemaan aina julkisen sektorin ensisijaisuutta.

Lopuksi, sairausvakuutuskorvaukset myös lääkkeiden kohdalla tulevat tähän taloon varsin pian. Ministeri Mönkärehän alun pitäen puhui alkusyksystä ja sitten, että kunnallisvaalien jälkeen. Ongelma onkin se, että näin vaalien jälkeen niillä, jotka ovat ikään kuin, lainausmerkeissä, vallassa, on aina helpompi puhua asioista, koska nyt jälleen kerran voidaan unohtaa, että se mantra, jota hoettiin ennen vaaleja, "palvelut ovat ensisijaisia", onkin sitten jo käytetty asia ja pannaan kaappiin odottamaan vaikka seuraavia vaaleja. Näin ollen nyt on aika hiljaista tällä puolen ja kunnissa tapahtuu sitten kovaa vauhtia tämä säästöjen etsiminen. Mutta eduskunnassa, uskon niin, nämä asiat kyllä tulevat esille jälleen, kun käsitellään ensi vuoden talousarviota.

Eero Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä muutama kommentti tähän täältä puhujakorokkeelta, että näkee varsinkin hallituspuolueiden kansanedustajien ilmeet vähän paremmin.

Ensinnäkin, onko tämä kokonaisuudistus vai ei? Tietenkin sitä on lupa sanoa kokonaisuudistukseksi, koska koko laki kaikkine pykälineen on ollut pöydällä auki ja sitä on tarkasteltu. Mutta kyllä tämä tietysti yksipuoliseksi kokonaisuudistukseksi jää, koska kaikki rahoitukseen liittyvät asiat on päätetty ihan eri kautta tuoda eduskuntaan myöhemmällä ajalla. Sen takia esimerkiksi itse mieluummin käyttäisin tästä paketista vaikkapa nimitystä selkeyttämispaketti tai laillisuuden tasalle ajattelun paketti tai toimittamisen paketti, jota kantaa minusta eduskunnan oikeusasiamies omassa lausunnossaan kannatti.

Ed. Rehula, oikeastaan vaan sen takia tämä terminologia, että tavallinen suomalainen veronmaksaja, työtä tekevä ammattitaitoinen ihminen, saa vähän väärän kuvan tästä asiasta, jos hän uskoisi, että se on kokonaisuus, jonka myötä kaikki asiat tosiaan muuttuvat. Nyt, kun ei edes tämä palautustaksa näy saavan ilmaa siipiensä alle, ei voi oikein rintaansa rykien sanoa, että tässä tehdään isoja uudistuksia, joita tietysti pitää tehdä.

Erittäin miellyttävää on se, että ainakin keskustapuoluelaisten kansanedustajien kanssa tässä on ihan selvästi yhteistä rajapintaa meillä jatkossa, kun mietitään, miten koko tämän paketin jatkoa hoidetaan ja miten otetaan näitä asioita esille. Jos vähänkin oikein nyt aistin, niin suurta ideologista eroa ei taida sairaan potilaan hoidossa ja siinä paikassa, mihin hän menee hoidettavaksi, olla kepun ja kokoomuksen välillä. Mutta demarithan tässä nyt ovat olleet kyllä hiljaa. Toivoisin, että joku demareiden kansanedustajista sanoisi tähän jotain, sillä jos tämän sairauden hoidon takana on ideologisia näkökulmia edelleen nykyaikana näin vahvasti, niin minusta se on jotenkin pelottavaa. Siinä on jotain hyvin vanhanaikaista, se ei kuulu enää tähän päivään.

Vaikkapa se, mitä ed. Tiusanen äsken sanoi, että jos yksityinen puoli jotenkin nostaa liikaa päätään, se ei hyödytä köyhiä tai köyhät eivät voi sitä käyttää, on väärä väite, koska nimenomaanhan se hyödyttää köyhiä, ei suoraan, mutta mutkan kautta. Ne, joilla on varaa yksityiseen — ja suurimmalla osalla itsensä hoitavista ihmisistä hädän tullen on aina varaa siihen — ovat poissa silloin yleisistä jonoista. Ja kyllä esimerkiksi meidän, kokoomuksen, terveyspolitiikan selkäranka edelleen on, että on yhteiskunnan verorahoilla toimiva järjestelmä, johon eräänlaisena lisäapuna tulevat nämä muut toimintapisteet, jotka nyt kasvavat kauheasti, kolmas sektori ei niinkään, mutta yksityissektori kasvaa oikein voimalla Suomessa. Sinne on tullut jo ulkomailta pääomia, ja toimintaa tuetaan ja rahoitetaan. Vaikka se sairausvakuutuskorvausosuus on edelleen 1 prosentin luokkaa, niin kuin ed. Asko-Seljavaara täällä aivan oikein sanoi, niin kyllä tässä viisaan hallituksen tietysti pitäisi nähdä, mihin suuntaan me olemme menossa. Siitä johtuu, että me olemme halunneet harkitusti tässä myötäkarvaan menemisessä nostaa tämän sairausvakuutuskorvausasian esille, koska se on yksi kipeimpiä pitkään puhuttuja ongelmia kaiken tämän keskellä.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Puhemies! Varmasti keskustalle on tärkeää, että potilaalla on vaihtoehtoja. Meille on erittäin tärkeätä, että julkinen terveydenhuolto elpyy ja alkaa toimia, niin kuin me kaikki ajattelemme, että sen pitää toimia. Mutta toinen, yhtä tärkeä asia on se, että kansalaisilla on vaihtoehtoja. Se on keskustalla yksi tärkeä periaate myöskin esimerkiksi päivähoidon, pienten lasten hoitamisen, osalta, pitää olla vaihtoehtoja. Se ei ole mikään vaihtoehto, että aina pitää tehdä vain yhdellä tavalla.

Mutta otan yhden esimerkin tästä julkisen ja yksityisen rajamaastosta, joka on käypää elämää tällä hetkellä. Hyvin suurelle osalle pienituloisista kansaneläkeläisistä tänä päivänä terveyskeskuksessa sanotaan, kun on silmässä vähän näköhämminkiä: "Mene silmälääkäriin." No, mihinkäs tämä ihminen menee silmälääkäriin? Ei hän ainakaan julkisen puolen silmälääkäriin todennäköisesti mene, ehkä jossain harvassa paikassa, mutta käytännössä se tarkoittaa: mene yksityiselle silmälääkäriin, sanoo terveyskeskuslääkäri. Jos tätä oikein katsotaan, niin tämänhän pitäisi hoitua niin, että sieltä tulee ostopalvelusopimus matkaan potilaalle, eikä tällä pitäisi olla mitään tekemistä Kelan kanssa. Mennään vaikka Lahteen ja katsotaan, siellä on terveyskeskuksen toiminta ikään kuin yksityistetty, toimii loistavasti. Me joudumme tätä yksityisen ja julkisen rajapintaa tarkastelemaan vielä monesta näkökulmasta, ei ainoastaan sairausvakuutuskorvauksen näkökulmasta. Tämä järjestelmä, julkinen, ei pysy ilman monimuotoisuutta ja eri vaihtoehtoja kunnossa eikä parhaassa mahdollisessa toimintavaiheessa.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Kun terveydenhuollon menopaineet kasvavat jatkuvasti, niin pitää katsoa, mitä sillä rahalla saa, paljonko tehokkuutta saadaan, paljonko vaikuttavuutta saadaan. Meillä ei mikään rahamäärä tule riittämään, jos me satsaamme sitä yksistään julkiseen sektoriin. Meidän pitää katsoa, että se tasapaino yksityisen ja julkisen terveydenhuollon välillä on ja säilyy, sillä meidän tehtävämme on pitää huolta siitä, että asiakkaalla on varaa käyttää myös yksityisiä palveluja. Sen vuoksi tämä kelakorvauksen määrä on niin oleellinen kysymys.

Hallitus sanoo, että he eivät halua nostaa sitä, koska silloin nämä kelakorvausrahamäärät nousevat. Totta kai ne nousevat. Mutta kun nyt pitäisi katsoa sitä kokonaisuutta, kokonaisrahoitusta, niin kokonaisuus huomioon ottaen tämä rahapussi pysyy hyvissä kantimissa eikä ajauduta kriisiin tässä terveydenhuollossa, niin kuin nyt on pelko. Kaikissa muissakin palveluiden tuotannoissa, niin kuin päivähoidossa, niin kuin ed. Ylä-Mononen sanoi, myönnetään, että pelkällä kunnallisella tuotannolla ei pystytä näitä tarpeita tyydyttämään; tarvitaan molempia, yksityistä ja kunnallista. Meidän tehtävämme on pitää huolta siitä, että molemmat toimivat hyvin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen pistäytyi täällä äsken toteamassa, että hän vakaasti uskoo siihen, että hoitotakuu ei tule toteutumaan.

Arvoisa puhemies! Kun meidän puolueemme peruspalveluministeri Osmo Soininvaara, tuossa tehtävässä ollessaan, esitteli meille Kuusamon-kokouksessa sen, millä tavalla tämä hoitotakuu tulisi järjestää, ja esitteli sen mallin, jota hän ryhtyy ajamaan, se vaikutti erinomaisen upealta ja hienolta asialta. Se kuvaus edelleenkin tuntuu tavoittelemisen arvoiselta tavoitetilalta. Olen todellakin pahoillani, jos tämä suuri mahdollisuus on nyt tärvelty ja se, mitä ed. Tiusanen tässä ennusti, tulee toteutumaan.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä hoitoonpääsyn turvaamisen osalta edetään ex-ministeri Soininvaaran viitoittamaa tietä. Se on sitten toinen juttu, miten tuo kenttä tuolla taipuu, siitä on sekä hyviä että huonoja viestejä kuulunut.

Pyysin puheenvuoron siinä vaiheessa, kun ed. Akaan-Penttilä puhui kokonaisuudistuksesta ja oli sitä mieltä, että koska rahoituslaki näiltä osin puuttuu, ei voi puhua kokonaisuudistuksesta tässä yhteydessä. Sairausvakuutuslaki on kirjoitettu uudestaan. Se on käynyt perustuslakivaliokunnan läpi, jossa on arvioitu, että se näiltä osin toimii peilaten meidän uutta perustuslakiamme. Toisekseen sitä on selkiinnytetty. Ei se ihmisten kannalta edelleenkään kovin yksinkertainen lainsäädäntöteksti ole. Jokaisen suomalaisen tulisi se pystyä lukemaan ja myös ymmärtämään. Se ei ole yksinkertainen, mutta laki on kuitenkin kirjoitettu sillä tavalla, että se vastaa näissä puitteissa, mistä on nyt mahdollisuus edetä, tätä päivää. Se on sairausvakuutuslain kokonaisuudistus.

Toisekseen keskustalle on, aivan niin kuin ed. Ylä-Mononen täällä totesi, julkinen terveydenhuolto, julkinen palvelujärjestelmä, tämän meidän nykyisen palvelujärjestelmämme ja myös lähitulevaisuuden, näköpiirissä olevan tulevaisuuden, perusta. Esimerkiksi julkisen terveydenhuollon toimivuus on kaikki kaikessa. Se on tärkeä, mutta me tarvitsemme siihen sivulle, rinnalle — käytän sanaa rinnalle — muutakin palvelutuotantoa, koska tämä meidän julkinen terveydenhuoltomme esimerkiksi ei ole siinä mallissa, että se täysin pystyisi kysyntää vastaamaan. Rajapintoja etsittäessä, jos jostain kokoomuksen ja keskustan yhteistä rajapintaa koettaa hakea, tärkeää on se, että tämä rajapinta pitää selkiyttää. Julkisen ja yksityisen terveydenhuollon rajapinta esimerkiksi pitää selvittää.

Kolmas asia: Me hoidamme tänään merkittävän osan sairausvakuutuksen rahoitusta budjettivaroista eikä sairausvakuutusmaksuista, niin kuin ajatus on ainakin alun alkaen näiltäkin osin ollut. Rahoituslaki on tulossa eduskuntaan lähimmän vuoden sisällä, ja näiltä osin pääsemme pureutumaan siihen sitten, kun asia on hallituksen esityksenä eduskunnassa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihmettelen suuresti tätä keskustan penseää suhtautumista tähän vähäiseen sairausvakuutuksen palautustaksojen korotukseen. Olenkin erittäin iloinen ed. Rehulan toteamuksesta, että sitten kun tämä sairausvakuutuksen rahoituksen kokonaisuudistusesitys tulee, tämä korotus otettaisiin huomioon. Toivon, että se tulisi kyllä ensi keväänä eikä vasta vuoden päästä, koska silloin meillä olisi mahdollisuus saada nämä korotukset ja silloinhan valtio ei olisi se maksaja, vaan maksajinahan ovat silloin vakuutetut itse sekä työnantajat, valtio olisi vain pienemmällä osalla.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana hoitotakuusta. Sen kaiken takana on hyvä tarkoitus. Luulen, että se saattaisi erittäin hyvin Suomenniemellä onnistuakin, ellei meillä olisi tätä jonopainetta, joka näköjään on sen sorttinen, että vastuunalaiset ministerit eivät täällä salissa uskalla sanoa, että jonot pystytään hoitamaan, kaikki ne, jotka tällä hetkellä ovat, sen määräajan puitteissa, joka alkaa maaliskuun ensimmäisenä päivänä ensi vuonna ja loppuu kuusi kuukautta siitä eteenpäin. Tämä kaiketi on se ongelma, jossa rahoitus ja osittain toiminta ja muu ovat vielä suurena kysymysmerkkinä. Sen lisäksi pelkään, että Suomen kansalaiset ovat ymmärtäneet tämän positiivisen termin niin, että taivas aukeaa 1.3., jolloin heidän suhtautumisensa myös kaikkeen hoitosaatavuuteen muuttuu entistä vaativammaksi. Voi olla, että on eräänlaisia oikeudenkäyntejäkin sitten lähellä, kun hoitokriteerit taitavat kuitenkin kiristyä. Siltä tämä näytti esimerkiksi Dipolin tilaisuudessa viime viikolla, kun olin kuuntelemassa.

Lopuksi sanoisin, arvon puhemies, vielä sen, että tämän hoitotakuun rinnalla olisi täysin toiseen asiaan hallituksen pitänyt kiinnittää huomio, ja se on niin sanottu osaoptimointi, jossa hyvin suuri osa rahasta kuluu siihen, että potilaalle ei tehdä mitään. Joko hän on jonossa tai hän on siitä kuntoutumassa pitkällä sairauslomalla jonotettuaan liian kauan. Meillä, niin kuin eräs tutkijaprofessori väitti, maksetaan aika paljon siitä, että asioita ei hoideta, ja vain kolmasosa rahasta menee siihen, että asia hoidetaan.