Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä ei ole aihetta itsetyytyväisyyteen. Käytin lähetekeskustelussa laajemman puheenvuoron enkä toista sitä kuin muutamalta osalta. Harvoilla kansanedustajilla on omalla nimellään laki, eikä minullakaan vielä ole, mutta (Ed. Pulliainen: Kohta on!) kymmenen minuutin kuluttua saattaa olla.

Mutta tämä kyllä vastaa sitä kuin jos Lex Kalliolla olisi vapautettu vain kolmasosa torppareista eikä kaikkia torppareita. Tilanne on se, että tätä lakia sovelletaan ehkä 4 000 henkilöön, kun sitä olisi pitänyt soveltaa 10 000—12 000:een ainakin tässä vaiheessa. Valtiolle tästä laista on äärimmäisen vähäiset kustannukset, 1 000 euroa per henkilö vuodessa, 3,7 miljoonaa euroa, kun Elma, eläkemahdollisuuksien selvittäminen, maksaa keskimäärin 700 euroa, ja jos lasketaan ne henkilöt, jotka eivät Elmalla pääse eläkkeelle, niin läpi päässeitä kohti se on noin 1 000 euroa. Jos olisi laskettu 10 000 eläkkeelle, se olisi maksanut vain 10 miljoonaa euroa eli äärimmäisen pienen summan verrattuna moniin muihin hankkeisiin ja rauhoittanut kansaa aika tavalla.

Laissa on selvästi puutteita, jotka tulisi korjata. Tämä ei koske esimerkiksi niitä henkilöitä, jotka kymmenen vuoden aikana ovat tilapäisesti työllistyneet puoleksi vuodeksi, olleet joissain koulutustoimenpiteissä, ovat unohtaneet hakea työttömyysturvaa — näitä on varsin paljon — tai sitten jotka on siirretty sosiaaliluukulle kokonaan tai osittain tai ovat olleet karenssissa. Tämä porukka on osittain aika vaikeavammaista. Jopa hallitus itse ja molemmat valiokunnat ovat todenneet, että nämä ihmiset täytyy hakea kodeistaan asti yksitellen ja kertoa, että tällainen laki on olemassa. Kyllä tämä jo osoittaa, että kyse ei ole työvoimasta. Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnalla on radikaalimpi ja kovempi kannanotto sinänsä kuin sosiaali- ja terveysvaliokunnalla, mutta molemmat ovat samansuuntaisia. Tähän asiaan varmasti pitää palata muutaman vuoden kuluttua.

Herra puhemies! Terveisiä Haapaveden ja Kärsämäen mutkasta, Hyrsylänmutkasta, jossa eilen olin. Katsoin Pulkkilassa ja Haapavedellä kymmenen potilasta kymmenessä tunnissa, ja olipa siellä Kärsämäen rajaltakin joitakin — ja ajatelkaa, siellä oli sentään aiemmin katsottu jo sata ihmistä. Siellä oli yksi kehitysvammainen, yksi selkeästi mielisairas, neljä henkilöä, jotka ovat 55- tai 59-vuotiaita mutta ovat tässä tapauksessa rajatapauksia, joukossa myös yksi henkilö, jonka suuri yhtiö on irtisanonut kirjallisesti terveydellisistä syistä kuusi vuotta sitten, mutta asianomaisen yhtiön eläkesäätiö ei ole hyväksynyt hänelle eläkettä neljään kertaan. En luettele asianomaisen tauteja, mutta ohitusleikkauksen ohella niitä oli viisi lisää, ja jokainen teistä olisi kiikarilla nähnyt, että asianomaisesta ei ole töihin. Laitankin hänet töihin Kansaneläkelaitoksen ikkunan alle tekemään jotain, että näkevät. Mutta kun kysyin molemmissa työvoimatoimistoissa, kuinka monta henkilöä kuuluu eläketuen piiriin, he ovat laskeneet ehkä kolme tai neljä löytävänsä. Ja kuitenkin siellä on 17 000 asukasta. Helsingissä on 9 000 pitkäaikaistyötöntä; tämä laki koskee mahdollisesti vain 400:aa.

Tältä osin siis oletan, että tähän on pakko puuttua, ja toivon todella, että ainakin maalla asuvat kansanedustajat puuttuvat tähän voimakkaasti. Tämä koskee heidän syrjäkulmiensa asukkaita. Itse en voinut puuttua pahemmin, koska ministeri sanoi, että jos hallituksen esitystä muutetaan millään tavoin, se vedetään pois. On kuitenkin parempi, että 4 000 ihmistä saa jotain tästä hyötyä. Kiitän kansanedustajia laajasta tuesta, vaikka tämähän oli aika pitkä prosessi, noin kymmenen vuotta, että tämä laki saatiin lävitse.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan kuitenkin osoittaa sitkeydestä ja aloitteellisuudesta kiitoksen sanat ed. Taipaleelle, koska en tiedä, olisiko ilman hänen aktiivisuuttaan tämä asia myöskään nykyisen hallituksen toimesta sitten lähtenyt kunnolla käyntiin. Tässä nyt jälleen kerran se näkyy, että kansanedustajalta vaaditaan sitkeyttä. Jos jotain tärkeää asiaa haluaa viedä eteenpäin, niin lopulta se sitten kyllä onnistuu.

Itse olen työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, ja siellä todellakin kävimme läpi laajemmin tätä väestönosaa ja totesimme, että siellä on myös asunnottomia, joilla ei ole yksinkertaisesti osoitetta, mihinkä tämä postitoimitus lähetettäisiin, että teillä on oikeus siihen ja tähän, vaan on todellakin kysymys myöskin henkilöistä, joita pitää aktiivisesti lähestyä muutoinkin kuin lappusten ja lippusten avulla ja myöskin opastaa tämän etuuden saamisessa.

Tämä on tärkeä palanen Vanhasen hallituksen ohjelmassa ja myöskin osa tätä työvoimapolitiikan uudistamista, että ihmisille, jotka ovat jo aikaa sitten turhautuneet työn hakemiseen, kurssittamiseen, kouluttamiseen ja pyörittämiseen ja sen lisäksi joiden työkyky on siinä ja siinä, löytyy oikea vaihtoehto. Tämä on erinomainen avaus tässä jälleen kerran. Seuraavat hallitukset varmaan jatkavat harjoituksia.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan täältä puhujakorokkeelta kiittää ja onnitella ed. Taipaletta, että olette jaksanut kymmenen vuotta tehdä työtä kohderyhmän kanssa, joka ei ole helppo, ja olette jaksanut nostaa sieltä sitten vakuutusjärjestelmän tasolle itse asiassa aika vaikean ja monissa kohti aiheellisestikin kiistanalaisen ryhmän. Te olette nyt saanut tässä erävoiton. Se on aikamoinen saavutus, ja kun sen mukana myöskin sitten termit ovat ihan asiallisesti kehittyneet, niin niistä halusin vielä uudemman kerran mainita.

Tämän lain nimihän on laki eläketuesta eikä suinkaan eläkkeestä. Minua ainakin kovasti ilahduttaa näiden termien erottaminen toisistaan, koska eläketuessa on laajempi harkinnan mahdollisuus, se ei ole eläkelainsäädännön alainen samalla tavoin. Silloin esimerkiksi työkyvyttömyys-käsitettä, joka kuuluu perinteiseen työeläkelainsäädäntöön, ei tarvitse tässä noudattaa. Silloin te olette pystynyt avaamaan aivan oikein sen, että pitkäaikaistyöttömien joukossa on edelleen kuitenkin henkilöitä, niin kuin täällä tekstissä sanotaan — luen vähän — "jotka menetetyn ammattitaitonsa, vähäisen koulutuksen, elämänhistoriansa, terveydentilansa ja näihin rinnastettavien muiden syiden vuoksi ovat vaikeasti työllistettäviä". Jokainen ymmärtää tämän tekstin jälkeen, että kyseinen henkilö ei enää töihin pysty, mutta meidän vakuutusjärjestelmässämme nämä kriteerit sellaisenaan eivät työkyvyttömyys-määritelmää täytä. Vanhaan aikaan yksilölliselle varhaiseläkkeelle näillä saattoi päästä, mutta sekin edellytti pitkää työsuhdetta ja pysyvää työsuhdetta, kunnes eläketapahtuma olisi lähtenyt käyntiin. Luulen, että tämä saattaa olla jopa merkittävä terminologinen muutos.

Tähän liittyy mukaan toinen hyvin tärkeä asia, jonka edustaja varmaan on kyllä itse miettinyt. Se on se, että kun eläketuen rahoitus nyt järjestetään, sehän ei rasita eläkejärjestelmää, siis työeläkejärjestelmää, ollenkaan, koska suurin osa näistä ihmisistä on hyvin vähän ollut töissä, ja siltä osin kuin heillä on työpalvelua, totta kai se tulee työeläkejärjestelmän kautta huomioitua, mutta koko heidän tätä eläketukeaan ei tavallaan oteta väärästä paikasta eli työeläkerahastoista, vaan se otetaan siltä, joka tästä lainsäädännöstäkin vastaa, eli se otetaan valtion pussista. Mutta kun sitten luetaan täältä taloudellisista vaikutuksista, mitä toisaalta jää tekemättä — kun saadaan jotain, niin muualta jää jotain pois — niin valtion nettomenolisäyshän on silloin tällä vajaan 4 000 hengen joukolla ainoastaan 3,5 miljoonaa euroa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi eräitten pitkäaikaisesti työttöminä olleitten henkilöitten eläketuesta on hyvä ja kannatettava, että se tällaisena on tullut, ja kiitos ed. Taipaleelle tästä työstä. Ne 4 000, vähän vajaatko, jotka pääsevät tälle eläketuelle, ovat sen tarpeessa, mutta paljon isompi joukko, niin kuin täällä ed. Taipale kertoi, vielä on sitä odottamassa. Itse asiassa ne kaikki, jotka 90-luvulla työelämästä syrjäytyivät eivätkä sen jälkeen ole päässeet töihin, olisiko heitä 70 000—80 000, pitäisi päästää tämmöiselle eläketuelle taikka antaa heille jostakin luukulta rahaa, että ei ole sosiaalitoimen harkinnan alla, niin että joka päivä harkitaan, annetaanko vai ei. Se vie ihmisarvonkin tällainen harkitseminen.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Arvoisa ed. Taipale, kun nimesin ensimmäisen käsittelyn yhteydessä Claes Anderssonin tämän lakiesityksen isäksi ja teidät tämän äidiksi — ymmärrätte lääkärinä varmasti tämän biologian oikein hyvin — niin haluan kiittää tästä äidillisestä huolenpidosta tältä osin. Se, mikä minua kuitenkin tässä huolestuttaa, on se, että toisin kuin ed. Ylä-Mononen äsken mainitsi, perustelujen mukaan tämä on kuitenkin kertalakiesitys. Kun tässä samalla rajaukset ovat niin tiukat, että mukaan on päässyt vain 4 000 eniten tarpeessa olijaa, niin joutuu kyllä tuntemaan huolta siitä, mitä sitten tapahtuu niille, jotka aivan yhtä lailla olisivat tämän tarpeessa, mutta eivät tätä tukea saa. Heille pitää tehdä jotakin, muuten omatuntomme älköön olko rauhoitettu.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Käsittelyssä oleva lakiesitys ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö ovat todella kiitoksen ansainneet, ja on ed. Taipale sitten isä tai äiti — mieluummin kyllä noin partasuista miestä kutsuisin isäksi, niin kuin itseänikin toivoisin kutsuttavan — hän ansaitsee joka tapauksessa kiitoksen. Tämä on pitkän, sinnikkään taistelun tulosta, että ollaan tässä vaiheessa. Ed. Taipale on tehnyt tietysti mahtavaa työtä tuolla kentällä, kun hän on pyyteettömästi auttanut näitä ihmisiä, jotka ovat osittain tässä tilanteessa, josta monet ovat sitten päässeet ansaitulle eläkkeelle. Mutta kaikki eivät pääse, ja tällä nyt pienehkö osa heistä pääsee, ei eläkkeelle vaan eläketuen piiriin. Tämä on positiivinen, myönteinen, asia.

Mutta tässä keskustelussa, niin kuin ensimmäisen käsittelynkin keskustelussa, ilmeni, että tämä on tavattoman rajattu monella tavalla: syntymävuodet, joita tämä koskee, on tiukasti rajattu, ja sitten tämä on tietyllä tavalla määräaikainen järjestelmä. Toivottavasti ei tarvittaisi tällaista pysyvää, vaan nämä vakiintuneet järjestelmät hoitaisivat nämä ihmiset sellaiseen taloudelliseen perusturva-asemaan, ettei tarvittaisi tämäntyyppisiä poikkeusjärjestelyjä. Mutta kun näin ei ole, niin tällaista tarvitaan. Toivomus olisi, että tämä olisi voitu laatia avarammaksi, niin että todella, voi sanoa, yhteiskuntamme kaikkein hankalimmassa asemassa olevat, joita tämä suurimmalta osin koskee, pääsisivät sellaiseen asemaan, että heidän ei tarvitsisi päivittäin taistella eläkevakuutusyhtiöitten, eläkelääkäreitten, työvoimatoimiston ja Kansaneläkelaitoksen ja muiden tahojen kanssa jokapäiväisestä perustoimeentulosta. Tämä mallihan turvaa nyt näille, jotka tähän pääsevät, kansaneläkettä vastaavan tuen. Se ei valtavan suuri ole, mutta se on kuitenkin pysyvä järjestelmä ja turva heidän osaltaan.

Tämä koskee, niin kuin tuolla todetaan, arviolta 3 900:aa henkilöä, ja kuultiin, että nettokustannukset valtiolle ovat noin 3,5 miljoonaa euroa, eli pieni, hyvin vaatimaton avaus tämä on, mutta siitä huolimatta tietysti positiivinen sellainen. Nyt kun tämä tie on avattu, toivomus on, että tätä laajennettaisiin. Ed. Taipale vetosi meihin maalaisedustajiin, että me siellä maaseudun syrjäkylillä elävät — itsekin sellainen oikeastaan olen — ajaisimme voimalla, että tätä laajennettaisiin, koska siellä on niitä ihmisiä, joita tämä koskisi. Tämä on tietysti hyvä toivomus. Kyllä näitä varmasti on kaupungeissa ja suurissa taajamissakin, eli kyllä tämä on ja olkoon yhteinen asia niin helsinkiläisille kuin meille maalaisillekin.

Herra puhemies! Kun tässä keskustelussa on ilmennyt, että laajentamisen tarvetta on ja täällä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön liitteenä on työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunto ja siinä lausunnossa on eriävä mielipide ja siinä eriävässä mielipiteessä on lausumaehdotus, niin, herra puhemies, ehdotan, että eduskunta hyväksyisi tämän lausumaehdotuksen ja näin kiirehtisi tämän asian eteenpäinvientiä. Uskon, että koko eduskunta on kyllä valmis myönteisesti tätä asiaa ajattelemaan, mutta hallituksessa on turhaa hitautta.

Siksi, herra puhemies, ehdotan, että eduskunta hyväksyy eriävän mielipiteen mukaisen lausumaehdotuksen, että "lakiehdotuksen kohderyhmää laajennetaan niin, että lain piiriin tulevat kaikki ne, jotka eivät enää ole tosiasiallisesti työmarkkinoiden käytettävissä lakiehdotuksen perusteluissa mainituista syistä".

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! On helppo antaa kiitosta ed. Taipaleelle arvokkaasta työstä. Yhdyn samalla tavalla ed. Kankaanniemen näkemykseen, että tuo rajaus on liian tiukka ja sitä täytyy hölventää. Pää on auki saatu. Tältä osin toivon mukaan eduskunta oikeasti näkee, että tuolla maaseudulla, ennen kaikkea siellä, on sellaisia ihmisiä, joita ei enää työelämään saada.

Haluan tuoda tässä julki sen, että pitkäaikaistyöttömän työllistäminen tällä hetkellä on äärimmäisen ongelmallista byrokratian suhteen. Sitä byrokratiaa täytyisi kanssa purkaa merkittävästi. Minuun on moni työnantaja ottanut yhteyttä, että he eivät enää lähde siihen ruljanssiin, niitten lappujen ja lippujen täyttämiseen. Tähän pitäisi puuttua myöskin.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Pitkäaikaistyöttömyys aiheuttaa suuren toimeentulotuen tarpeen pitkäaikaistyöttömille henkilöille. Se aiheuttaa suurta taloudellista hätää. Kun on ilmennyt, että jopa kymmenen vuotta käytännöllisesti katsoen, jopa kauemminkin, on työtön saanut olla, lainausmerkeissä sanottuna, aivan omassa rauhassaan elikkä työvoimaviranomaiset eivät ole pystyneet yhtään työpaikkaa tarjoamaan näille henkilöille, niin on vähintäänkin kohtuullista, että edes tämmöinen eläketukijärjestelmä luodaan, mitä pidän siinä mielessä myönteisenä, että viimeinkin on tunnustettu tämä suuri ongelma ja pieni osa näistä pitkäaikaistyöttömistä, työmarkkinatuella olevista, sitten pääsee tämän eläketuen piiriin. Mutta hyvin paljon jää edelleenkin näitä väliinputoajia, ja olen hyvin huolestunut heidän kohtalostaan. Tilannehan on se, että myöskin 1947 jälkeen syntyneitten kohdalla näitä pitkäaikaistyöttömiä on, jotka pitäisi saada vastaavan tyyppisen lain piiriin. Lisäksi tämä laki kyllä tulisi mitoittaa sillä tavalla, että se turvaisi edes kohtuullisen toimeentulon, että ei ainakaan sitten tarvitsisi enää toimeentulotukiluukulle mennä.

Lisäksi, kun nyt on aina korostettu sitä, että pitkäaikaistyöttömiä ensimmäisenä pitää kouluttaa ja tarjota heille työtä jnp., se tietenkin periaatteessa on ihan hyvä ja kaunis ja oikeakin ajatus, mutta pitäisi katsoa kyllä yksilöllisesti kanssa sitä asiaa, koska monet näistä pitkäaikaistyöttömistä ovat todella menettäneet työkykynsä ja sitten kun tulee tätä lakinpäästäottamiskurssitusta elikkä tätä työnhakukurssitusta näille ihmisille, joilla saattaa olla 30:n, jopa 40:n, vuoden työhistoria takana, niin se tuntuu kyllä aika nöyryyttävältä, niin kuin eräs pitkäaikaistyötön totesi, että kyllä hän on lakkinsa osannut päästä ottaa pois aina, kun sisälle mennään, ei sitä tarvitse konsultin hänelle opettaa. Elikkä tämä pitäisi ottaa huomioon, ja ennen kaikkea nämä väliinputoajat pitäisi saada lain piiriin.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on oikean suuntainen, mutta se ei ole riittävä; näinhän usein sanotaan. Tämän lain ulkopuolelle todella jää liian suuri joukko pitkäaikaistyöttömiä. Tässä mielessä ed. Kankaanniemen lausumaehdotus tämän joukon laajentamisesta on minusta erityisen hyvä, ja kannatan tätä hyvää ehdotusta. Minä uskon, että tällä lausumalla tulee olemaan merkitystä, kun koko eduskunta sen antaa täällä.

Siitä, milloin tämä asia on tullut esille, on paljon keskusteltu. Tämän tärkeän asian nosti todella aikoinaan esille ministeri Andersson, mutta nyt ed. Taipale on kyllä pitänyt tästä asiasta hyvää huolta. Hän on pitänyt sitä jatkuvasti esillä, ja hänen pitkäjänteinen työnsä on minusta nyt tuottamassa tulosta, ainakin osittain, tähän hyvinkin vaikeaan ja pitkäaikaiseen ongelmaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensiksikin onnittelut ed. Taipaleelle Lex Taipaleesta. Todella on tässä suhtkoht vähän täällä ainakin tämän 17,5 vuoden aikana aikaansaatu. Mutta minua askarruttaa tässä yksi kysymys: Olisiko siis tämän asian nyt kerralla hoitaminen merkinnyt valtiolle nettomääräisesti lisää menoja jonkun 11 miljoonaa euroa tai vähän vaille 15 miljoonaa euroa? Tämä jäi ed. Taipaleen esittelystäkin minulle auki, mikä on se nettomääräinen meno, mihin valtiovarainministeriö ei nyt ollut valmis.