Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tätä lakiesitystä käsitellään nyt viidennentoista kerran yksivuotisena. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on ainakin kaksitoista kertaa peräkkäin, kahtenatoista eri vuotena, ollut sitä mieltä, että tätä ei pitäisi käsitellä yksivuotisena, vaan säätää pysyväksi. Ja samalla eduskunta, kun kysymys on Ahon hallituksen aikaisesta raippaverosta, viimeisestä sellaisesta, on ollut myös sitä mieltä, että tällaisesta järjestelmästä tulisi ylipäätään luopua. Siitä huolimatta joka vuosi eduskunta, siis valiokunnan kannasta huolimatta, on tämän lakiesityksen hyväksynyt, ja niin se teki myöskin ensimmäisessä käsittelyssä äänestysten jälkeen nyt.

Siksi, arvoisa rouva puhemies, esitän, että lakiesitys hylätään.

Veijo Puhjo /vas:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Virtasen tekemää hylkäysesitystä.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Varmasti se kritiikki, että laki on tällainen määräaikainen laki ja jatkuvasti uudistetaan, on paikallaan. Mutta muutoin tietysti voidaan nähdä, että jos näin ei meneteltäisi, niin tietysti nämä etuudet olisivat paremmat. Mutta tässähän sitten taas verrataan palkansaajiin, joille se vähennys annetaan. Siinä mielessä tietysti voi puolustaa hallituksen esitystä. Mutta todella kyllä kun vuosia määräaikaisena lakina tätä asiaa on käsitelty, niin olisi kohtuullista, että sitten tässä tapauksessa seuraava hallitus tekisi eduskunnalle sellaisen esityksen, jonka pohjalta eduskunta ottaisi tähän pysyvän kannan.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt ed. Kuismalle on todettava, että tämä teidän esityksestänne ilmenevä solidaarisuus, lainausmerkeissä, on hieman arveluttavaa. Siis tässähän työttömäksi jäävät, sairaat, äitiyspäivärahaa saavat, vammautuneet, jotka siis pääsevät näistä etuuksista nauttimaan sen takia, että ovat, ehkä nyt äitiyttä lukuun ottamatta, joutuneet epätoivottavan tapauksen uhreiksi, ikään kuin osoittavat solidaarisuuttaan niille, jotka eivät sellaisen kohteeksi ole joutuneet. Ja ainakaan minun oikeustajuni ei sitä solidaarisuutta ymmärrä. Siis tämähän aikanaan syntyi siitä yksinkertaisesta lähtökohdasta, että vastaavia etuusmenoja haluttiin supistaa, ja se otettiin niiltä, joilta on kaikkein vähiten muutenkin ollut otettavaa näitten vuosien kuluessa. Se alkuperäinen tarve on poistunut jo kauan sitten. Mutta kun kolmikannassa — siis työntekijäjärjestöthän ovat aina olleet sitä mieltä, että tämä pitäisi poistaa — työnantajat eivät ole siihen suostuneet, niin tässä sitä ollaan edelleen yksivuotisessa esityksessä.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä suhteessa ed. Virtanen on oikeassa, että tästä vähennyksestä kärsivät sellaiset henkilöt, joiden kohdalla se ei ole monessakaan tapauksessa kohtuullista. Kysymyshän tietysti on perimmiltään siitä, miten suuret nämä päivärahat ovat. Tämähän on vain laskentasääntö, ja heidän asemaansa voisi parantaa monella muulla tavalla.

Ed. Virtanen myös kertoi sen todellisen syyn, mikä on tässä taustalla, ja minkä takia sellaista pysyvää, yhteisesti tyydyttävää ratkaisuakaan ei ole saatu. Tämä kolmikanta, mihin täälläkin vedotaan, ja on melkein pyhäinhäväistys, jos sitä kritisoi, ei aina toimi. Tässä on yksi tapaus, ja on eräitä muitakin tapauksia, jossa eduskunta asetetaan tosiasioiden eteen, ja sillä tavalla myös, että erityisesti heikompiosaisten ja työntekijöiden kannalta nämä päätökset ovat huonoja.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! Kyllä nyt kolmikantaa sentään täällä salissa uskalletaan kritisoidakin, eikä se ole kaikille pyhä asia. Se on tietysti saanut aikaan yhtä sun toista hyvääkin, mutta esimerkiksi tällä vaalikaudella lakivaliokunta kyllä yksimielisesti totesi siinä vaiheessa, kun kolmikanta päätti ruveta rikosoikeuden asiantuntijaksi ja sääti käsittämättömän avoimen ja ankaran rikostunnusmerkistön erääseen työvoiman sivukuluihin liittyvien maksujen asiaan, että rajansa silläkin on, missä asioissa kolmikanta on asiantuntija, ja saimme lopulta puolet tahdostamme läpi aivan täällä salissa asti.