Inkeri Kerola /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö numeroltaan 43 liittyen hallituksen esitykseen 183/2010.

Esityksen perusteluissa on arvioitu, että uudistus voisi tehostaa tilojen käyttöä ja tarjoaisi yksityisille terveydenhuoltopalvelujen antajille toimintamahdollisuuksia myös niillä paikkakunnilla, joilla yksityisiä terveydenhuollon käyttöön soveltuvia tiloja on heikosti saatavilla. Samalla se lisäisi palveluiden saatavuutta ja potilaan valinnanmahdollisuuksia. Valiokunta kävi tässä yhteydessä keskustelun erityisesti syrjäisistä alueista ja totesi, että tämä laki mahdollistaa muun muassa lääkäripalvelujen runsaamman tarjonnan siellä, mikäli kiinnostusta tähän tarjontaan tunnetaan.

Sairausvakuutuslain nykyisen 2 luvun 3 §:n perusteella sairausvakuutuksesta ei korvata asiakasmaksulain nojalla perittyjä maksuja, kunnan tai kuntayhtymän järjestämän sairaanhoidon kustannuksia eikä kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon tiloissa järjestetyn sairaanhoidon kustannuksia. Säännösten tarkoituksena on ollut pitää julkisen ja sairausvakuutuksesta korvattavan yksityisen terveydenhuollon keskinäinen suhde selkeänä sääntelyn, työnjaon ja rahoituksen suhteen.

Valiokunta korostaa edelleen, että vuokrattaessa tiloja itsenäiselle ammatinharjoittajalle tai muulle yksityiselle palvelunantajalle palvelujen tila- ja aikajärjestelyiden avulla tulee huolehtia siitä, että potilaalle on aina selvää, hoidetaanko häntä julkisen vai yksityisen sektorin toimesta. On huolehdittava myös siitä, että potilaat saavat julkisen terveydenhuollon palvelut yhdenvertaisesti tuloistaan, varallisuudestaan riippumatta eikä tilojen vuokraus supista julkisen palvelun tarjontaa.

Esityksessä arvioidaan, että julkisen terveydenhuollon palveluksessa oleville annettava mahdollisuus yksityisvastaanoton pitämiseen kunnallisissa tiloissa voisi edesauttaa ammattihenkilöiden sitoutumista julkisen terveydenhuollon virkoihin. Valiokunta pitää tätä tavoitetta kannatettavana ja korostaa, että esityksen lähtökohta on ollut tilojen avaaminen ensisijaisesti itsenäisille ammatinharjoittajille. Valiokunta pitää välttämättömänä, että vuokraustoiminta toteutetaan siten, että tiloista perittävät vuokrat sisältävät kaikki tilojen ja laitteiden käytöstä aiheutuvat kustannukset. Tästä luonnollisesti seuraa, että kunnat joutuvat tekemään entistä parempaa kustannusseurantaa myös siitä, minkälaisia kustannuksia heidän tiloistaan ja siellä olevista laitteistaan peritään.

Yksityiselle ja julkiselle omistukselle asetettuja vaatimuksia ei ole määritelty lainsäädännössä, vaan ne ovat muodostuneet Kansaneläkelaitoksen korvauskäytännössä. Tässä todettiin ongelmaksi se, että Kela tunnistaa nämä piirteet. Monesti on syntynyt ongelmallisia tilanteita siitä, mistä rajanveto suoritetaan, kenelle korvataan ja kenelle ei. Tämän vuoksi valiokunta pitää tarpeellisena, että laissa säädetään, milloin palvelujen antajaa pidetään sellaisena yksityisenä palvelun antajana, jonka hoidosta potilas on oikeutettu korvaukseen. Tästä syystä valiokunta ehdottaa, että 3 §:ään lisätään säännös, joka sisällöltään vastaa sairaanhoitokorvauksissa noudatettua soveltamiskäytäntöä. Tähän liittyy myös se, että valiokunta sääti tämän lain yhteydessä, että yhtiössä pitää olla yksityistä omistusta vähintään 25 prosenttia. Tämä on siis uusi lisäys.

Arvoisa puhemies! Käynnissä olevien terveydenhuoltoon liittyvien uudistushankkeiden sekä esityksen vaikutuksiin liittyvien epävarmuustekijöiden johdosta valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, ettei lainmuutosta toteuteta pysyvänä, siis toisin kuin hallitus ehdotti. Julkisen ter-veydenhuollon tiloissa annetusta yksityisestä sairaanhoidosta voitaisiin maksaa sairaanhoitokorvaus määräaikaisen lain nojalla neljän vuoden ajan. Määräaikaiseen lainsäädäntöön tulee liittää seuranta- ja arviointitutkimus, jotta kokeilun vaikutukset pystytään kattavasti selvittämään ja saatuja kokemuksia hyödyntämään tulevissa uudistuksissa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, valiokunta pitää tärkeänä, että seurannan perusteella arvioidaan lainmuutoksen vaikutuksia potilaiden asemaan, kunnallisiin palveluihin ja yksityisten toimijoiden kilpailuasemaan. Elikkä seuranta on erittäin tärkeä tämän lain sisällön osalta, että voidaan tehdä johtopäätöksiä sitten, kun isompia uudistuksia terveydenhuollossa toteutetaan.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Kiitän tässä aluksi paitsi valiokunnan puheenjohtajaa myös varapuheenjohtajaa Sirpa Asko-Seljavaaraa, joka kohteliaasti päästi minut edelleen puhumaan aikataulujeni vuoksi.

Tässä hallituksen esityksessä siis ehdotetaan muutettavaksi sairausvakuutuslakia niin, että kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon tiloissa annetusta yksityisestä sairaanhoidosta voitaisiin maksaa sairaanhoitokorvaus sairausvakuutuslain perusteella. Lakiehdotuksen tarkoituksenahan on tehostaa hallitusohjelman periaatteiden mukaisesti julkisten tilojen käyttöä ja mahdollistaa yksityisten terveyspalvelujen saatavuus alueellisesti nykyistä laajemmin. Mielestäni tämä jälkimmäinen on erittäin kannatettava tavoite. Joidenkin erikoislääkäripalveluiden saatavuus on tälläkin hetkellä voimakkaasti yksityispalveluiden piirissä. Jos esimerkiksi gynekologin tai silmätautien erikoislääkärin palveluja saa omalta paikkakunnalta terveyskeskuksen tai paikallissairaalan tiloissa yksityiseltä iltavastaanotolta, niin potilaiden ei tarvitse matkustaa yksityisille lääkäriasemille maakuntien keskuspaikkakunnille.

Hallituksen esitys voi myös edistää terveydenhuollon ammattihenkilöiden sitoutumista julkisen terveydenhuollon virkoihin paikkakunnilla, joilla ammattitaitoisen henkilöstön saatavuus on ollut ongelmallista, ja näitä ongelmiahan maakunnissa on tällä hetkellä runsaasti.

Korostan sitä, että esitys ei muuta terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen perusperiaatteita, ja siksi myös itse tämän esityksen olen hyväksymässä.

Yksityisestä sairaanhoidosta maksetaan sairaanhoitokorvauksia, eikä nyt esitetty laki merkittävästi lisää yksityisen terveydenhuollon osuutta palveluista. Näin asiantuntijat arvioivat.

Julkisissa tiloissa toteutuvasta yksityisestä terveyspalvelusta on kuitenkin syytä tiedottaa selkeästi. Kyllä potilaan tulee olla tietoinen siitä, asioiko hän nyt kunnallisen lääkärin kanssa vai toimiiko palvelun antaja yksityisenä ammatinharjoittajana julkisomisteisissa tiloissa.

Tasapuolisten kilpailuedellytysten turvaamiseksi on erityisen tärkeää se, millä ehdoilla ja kuinka paljon kyseisiä tiloja tulee vuokrattavaksi. Eli avainasemassa on sen varmistaminen, ettei tiloja vuokrata alihintaan vaan sellaiseen käypään ja markkinaehtoiseen hintaan, jolla vastaavia yksityisiä tilojakin vuokrataan.

Uudistuksen menestyksellisen toteuttamisen takaamiseksi tilojen ja niissä olevien laitteiden kustannukset tulisi jakaa selkeästi eri toimijoiden kesken, jottei tuo julkisen ja yksityisen välinen rajanveto hämärtyisi. Mikäli samoissa tiloissa on sama työvoima tai muitakin potentiaalisesti yhteisiä kustannuksia, on tärkeää varmistaa, että yksityisen puolen kustannuksia ei vyörytetä julkisen puolen kustannuksiin. Tämä on toki myös erittäin tärkeää yksityisen sektorin sisällä tapahtuvan reilun kilpailun turvaamiseksi. Kilpailuneutraliteetin varmistamiseksi eri toimijoiden kesken tulisi tilojen vuokraaminen suorittaa avoimella ja syrjimättömällä menettelyllä.

Esitänkin, että tuohon 3 §:ään, jossa käsitellään korvattavuutta koskevia rajoituksia, tulisi lause, jossa edellytetään, että tilojen vuokraajat tulee valita avoimella ja syrjimättömällä menettelyllä ja tiloista perittävän vuokran tulee sisältää kaikki ne kustannukset, jotka tilojen ja laitteiden käytöstä aiheutuvat.

Pidän myös myönteisenä sitä, että valiokunta päätyi muuttamaan esitystä niin, että se säädetään määräaikaiseksi. Mielestäni kuitenkin kolmen vuoden määräaika olisi parempi kuin valiokunnan esittämä neljän vuoden, jotta jo hyvissä ajoin tulevalla vaalikaudella päästäisiin arvioimaan lakiesityksen vaikutuksia, sekä niitä mahdollisia kielteisiä seurauksia että sitten näitä myönteisiä, tavoiteltuja seurauksia.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt voimme ed. Särkiniemen kanssa kahdestaan täällä puolustaa hallituksen esitystä, sillä tämähän on esitys, joka mahdollistaa kelakorvauksen julkisessa sairaanhoidossa.

Herra puhemies! Kelan kanssahan on sovittu, että kelakorvauksen saamiseksi yksityistä omistusta tulee olla 25 prosenttia. Tämä järjestyy aika hyvin, koska esimerkiksi Husissa olemme suunnitelleet niin sanottua Hyks Oy:tä, jossa siis pääomistaja olisi Hyks ja toinen omistaja Hyks-instituutti.

Tällaisia suunnitelmia on lukuisia Suomessa, ja päätarkoituksena on se, että julkisen terveydenhuollon ammattihenkilöitä sitoutetaan paremmin julkisen terveydenhuollon virkoihin. Kyseessä ovat erikoisalojen lääkärit ja mahdollisesti myös hoitajat, joilla on erityistaitoja kuten sikiön ultraäänitutkimuksen taito.

On yllättävää, että oppositiopuolueet SDP ja vasemmisto haluavat hylätä tämän lakiesityksen. Vasemmisto ei siis halua, että julkisen ter-veydenhuollon palveluksessa olevat henkilöt pysyvät viroissaan, vaan että loputkin lääkärit ja taitavat hoitajat hakeutuvat yksityisiin yrityksiin ja pysyvästi. Tällöin Terveystalo ja muut kansainvälisten sijoittajien omistuksissa olevat varsin aggressiiviset terveyspalveluyritykset pääsisivät paremmin hyötymään suomalaisten potilaiden rahoista ja koko kansan verovaroista.

On esitetty pelko, että lääkäreiden ja hoitajien vastaanotot julkisen terveydenhuollon tiloissa olisivat verovaroin tuettuja, paitsi tietenkin nämä pienet kelakorvaukset. Näin ei mielestäni missään tapauksessa ole, vaan esimerkiksi Hyksissä on laskettu, että Hyksin tiloissa oleva vastaanotto on kalliimpi kuin esimerkiksi Dextrassa tai Terveystalossa. Se johtuu siitä, että Hyksissä on varsin kalliit suuret tilat, erittäin suuret vyörytykset, siis hallinto on siellä kallista, siellä on suuret kiinteistömenot ja suuret poistot. Potilaille on tietenkin tiedotettava, että he ovat nyt yksityisen terveydenhuollon potilaina ja he joutuvat maksamaan vastaanotostaan sen määrän, mikä on aiemmin sovittu.

On myös epäilty, että kyseessä olisi erikoismaksuluokan takaisintulo sairaaloihin. Tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa, sillä erikoismaksuluokka oli aivan toisenlainen toiminta. Erikoismaksuluokan potilaita ei itselläni koskaan ollut, ja se johtui siitä, että pidin erikoismaksuluokkaa kaikin puolin epäoikeudenmukaisena. Erikoismaksuluokkahan oli sellainen, että sairaala maksoi kaikki kustannukset ja potilas maksoi ainoastaan vähän suuremman asiakasmaksun kuin muut potilaat, ja sitten hän maksoi ekstraa lääkärille. Tätä pidin epäoikeudenmukaisena, enkä sen vuoksi koskaan pitänyt näitä eml-potilaita.

Tässä Hyks Oy:ssä taas tilanne on ihan toisenlainen, ja olisi mielellään käyttänyt tätä mahdollisuutta, koska meillä on paljon erikoistaitoja omaavia lääkäreitä ja hoitajia, jotka on hyvä pidättää täällä julkisen terveydenhuollon tiloissa niin, että heidän ei tarvitse lähteä muualle pitämään vastaanottoa.

Pidän kelakorvauksen maksamista julkisen terveydenhuollon tiloissa annetusta yksityisestä sairaanhoidosta erittäin positiivisena, ja uskon, että se tulee piankin käyttöön. Sitä ei kuitenkaan tulla koskaan laajentamaan suuriin ja vaarallisiin leikkaustoimenpiteisiin vaan ainoastaan vastaanottoihin ja pieniin toimenpiteisiin. Luotan täysin suunnittelijoihin ja ammatti-ihmisiin suomalaisessa terveydenhuollossa. He osaavat suunnitella tämän toiminnan niin, ettei siitä synny muille veronmaksajille tai sairaaloille muita kustannuksia kuin vähäiset kelakorvaukset.

Laki on määräaikainen, se oli keskustapuolueen tahto, hyväksyimme sen.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että jälleen kerran saan sanoa viimeisen sanan. Se on kyllä toistunut aika usein minun elämässäni, mutta niissä tilaisuuksissa on yleensä semmoinen todellisuus, että minun lisäkseni ei ole ollut muita eläviä paikalla, kun olen puhunut, mutta sopii näin.

Jos me katsomme tällaista isoa kuvaa, niin suomalaisten ei tarvitse olla yhtään häpeissään siitä, mitä meidän terveydenhuoltomme maksaa. Jos sitä suhteutetaan bruttokansantuotteeseen, niin olemme varmasti hyvää keskitasoa. Siitä huolimatta sekä kansainväliset asiantuntijat että myöskin kotimaiset asiantuntijat antavat ymmärtää ja kaikki, jotka asioita vähän ovat lukeneet, tietävät, että meillä on rahoituksen monikanavaisuuden ongelma, joka tekee palveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta — yksityisestä ja julkisesta — kokonaisuutena aavistuksen verran sekavia. Ei oikein kukaan osaa sanoa, mitä maksaa ja kuka maksaa.

Tässä mallissa on minusta positiivista se, että se tuo lisää palveluita, se lisää valinnanmahdollisuuksia, silloin kun se toteutuu hyvin, se voi sitouttaa henkilökuntaa pysymään viroissa ja mahdollistaa ehkä ansaintalogiikkaakin tavalla, jolla sitä tähän asti ei ole ollut mahdollista tehdä. Se tehostaa laitteiden käyttöä ja investoidun omaisuuden tehokasta käyttöä kokonaisuudessaan. Siinä mielessä se on hyvä.

Puutteena on se, että se ei ratkaise sitä varsinaista isoa ongelmaa, joka liittyy palvelurahoituksen rakenteeseen. Kilpailuneutraalisuuden kannaltakin tässä on varmasti ongelmia, koska tiedän, että meillä on sellaisia kuntia, jotka eivät pysty laskemaan käyttötalouden kuluja millään selväjärkisellä tavalla, ja sen vuoksi voi olla, että muutamilla paikkakunnilla voi tulla monenmoisia valituksia, ja saattaa olla, että ainakin tuomarit niissä saavat hyvät tulot.

Kaiken kaikkiaan lakiesitys tässä muodossa kuuluu siihen sarjaan, että jos meillä on hyviä lakeja, semmoisia lakeja, jotka voidaan viedä läpi, ja sitten semmoisia lakeja, joita ei sittenkään ehkä tarvitse vastustaa, tämä kuuluu siihen viimeiseen, ja tyydymme tähän.