Arvoisa herra puhemies! Huomisen itsenäisyyspäivän jälkeisenä lauantaina monet syksyn ylioppilaat painavat lakit päähänsä, ja onnea heille tästä uurastuksesta.

Nyt kuitenkin on tilanne sellainen, että monet näistä ylioppilaista ovat lukioittensa viimeisiä. Hallitus on antanut oman rakennepakettinsa, johon sisältyy rajuja leikkauksia lukioverkkoon, ammatillisten oppilaitosten verkkoon ja koko koulutussektoriin. Nyt haluaisin kysyä ministeri Kiurulta, mitä hän ajattelee, minkälaisia vaikutuksia tällä rajulla verkkojen karsimisella on. Nuorethan joutuvat hakeutumaan kasvukeskuksiin, taistelemaan siellä jo taistelua käyvien asuntojen tavoittelijoiden kanssa, ja lisäksi elämisen kustannukset siellä varmasti tulevat kalliimmiksi. Nyt, arvoisa ministeri: onko näitä vaikutuksia mietitty, (Puhemies koputtaa) ja jos on, mitä aiotaan tehdä tämän asian eteen?

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Se kuva, jonka edustaja Kerola maalaa, ei ole se kuva, jolla itse olen ollut näitä päätöksiä tekemässä, eli en ainakaan itse koe, että tuon kaltaista toisen asteen kuvaa me olemme olleet rakentamassa. Haluan tyrmätä heti alkuunsa edustajan oletukset siitä, että toinen aste käydään jatkossa ainoastaan kaupunkien keskustoissa. Se ei tule pitämään paikkaansa.

Arvoisa herra puhemies! Kyllä nyt täytyy sanoa, että meillä on täysin erilainen käsitys ministerin kanssa tästä asiasta. Valtionosuusleikkauksilla on leikattu jokaista oppilasta kohden yli 200 euroa, mikä tarkoittaa sitä, että nämä kostautuvat nimenomaan pienille lukioille. Sen lisäksi rakennepakettiin sisältyy lukioverkon harvennusta ja ammatillisten oppilaitosten harvennusta. Siellä kerrotaan näin.

Nyt, arvoisa ministeri, toinen asia: Te sanoitte, kun Pisa-tulokset tulivat julki, että nyt käynnistetään iso rakenteellinen uudistus peruskoulun sisältöjen muuttamiseksi. Haluaisin kysyä, kun tätäkin ilmeisesti tehdään ministeriövetoisesti, sisältyykö tähän kenties tasokurssien ottaminen ohjelmaan.

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Mielelläni vastaan siihen edustaja Kerolan ensimmäiseenkin kysymykseen, mutta minä luulen, että siitä käydään vielä keskustelua, niin että jätän sen tähän, eli siinä on niitä eriäväisyyksiä, mistä olemme eri mieltä. Nimittäin me emme ole keskittämässä toista astetta ainoastaan kaupunkien keskustoihin, mutta käydään siitä kohta lisäkeskustelua.

Mitä tulee sitten Pisa-tutkimustuloksiin, niin on hyvä todeta, että kyllä meillä Suomessa on nyt aikamoinen paikka miettiä, haluammeko me todella peruskoulussa muuttaa opetuksellisia sisältöjä siihen suuntaan, miten opetuksellista pedagogiikkaa tehdään vähän eri tavalla kuin reilut kymmenen vuotta sitten, jolloin me vielä esimerkiksi matematiikan tuloksissa pärjäsimme. Ne isot kysymykset eivät edellytä edustaja Kerolan viittaamalla tavalla tasotestien käyttöönottoa, koska meillä tänä päivänä on jo tasoryhmät olemassa. Tosiasia on se, että vaikka meillä on yhtenäiskoulu, niin silti meidän kehitys on ollut viimeisten vuosien aikana pikemminkin päinvastainen: 30 prosenttia meidän kouluista käyttää jo tasoryhmiä. Jos tämä on se tilanne, johon ollaan jouduttu tämän viime vuosikymmenen kehityksen jälkeen, niin varmaan jokainen ymmärtää, että se suunta ei ainakaan ole oikea. (Martti Korhonen: Mistähän se johtuu?)

Arvoisa puhemies! Osana tuota viime viikon hallituksen työlistaa, julistusta tärkeistä asioista tälle hallitukselle, te linjasitte myös oppivelvollisuusiän nostamisesta. Julkisuudessa on ollut varsin ristiriitaisia tietoja niin ennen noita neuvotteluja kuin niiden jälkeenkin vielä, mitä tällä oppivelvollisuusiän nostamisella todella on tarkoitettu. Olisinkin nyt tiedustellut opetusministeriltä: Mitä tämä oppivelvollisuusiän nosto oikeasti tarkoittaa, ja ketä se koskee? Onko teillä, ministeri, henkilökohtaisesti sellainen ajatus, että tämä on jonkinlainen suuntaus kohti kenties pidempääkin oppivelvollisuusiän nostamista tai kenties ehkä meidän toisen asteen koulutuksen yhdistämistä, lukion ja ammatillisen opetuksen? Mihin tällä pyritään? Tärkein kysymys, arvoisa opetusministeri: onko teillä faktanäyttöä siitä, että tämä oppivelvollisuusiän nostaminen kalliina hankkeena on todella tuloksekasta nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä?

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kiitos tästä kysymyksestä. On hyvä eduskunnallekin saattaa tiedoksi, kun täälläkin on ollut paljon niitä, jotka ovat halunneet nostaa toiselle asteelle menevien joukkoa sillä, että oltaisiin tehty täsmätoimia. Minä itsekin olen ollut pitkään täsmätoimien kannattaja, mutta kyllä meidän täytyy myöntää, että täsmätoimet kerta kaikkiaan eivät vain yksistään toimi. Vuoden 85 jälkeen, kun me olemme lukuisan joukon säätäneet täsmätoimia, me olemme säätäneet myöskin kolmenumeroisia miljoonasummia täsmätoimien hinnaksi, niin tämä suuri joukko täsmätoimia niiden kalleine euroineen on johtanut kuitenkin siihen, että tosiasiallisesti toiselle asteelle siirtyvien joukko on pikkusen pienempi tai samantasoinen kuin vuonna 85. Eli käytännössä sen jälkeen, kun oppivelvollisuutta on edeltävän kerran nostettu, Suomessa ei ole ollut enempää rytinää toiselle asteelle. Tämä on valitettavaa ja kertoo siitä tarpeesta, että jos me haluamme oppivelvollisuutta pidentää, niin sillä 99 prosentin ennustettavuudella, joka aikaisemmista oppivelvollisuuksien pidentämisistä on, se tarkoittaa sitä, että 99 prosenttia ikäluokasta käy sen lisävuoden, joka on osoitettu.

Arvoisa puhemies! Jos noin 400 lukiosta sata poistuu, niin se tarkoittaa sitä, että ryhmäkoot luokissa kasvavat. Miten se vaikuttaa opetukseen? Jos tämä oppivelvollisuus tulee siihen pisteeseen, että lisätään tämä yksi vuosi lisää, niin miten olette ajatelleet tämän vuoden oppisisällön? Se porukka, joka sen lisävuoden sitten kävisi, varmaan ei haluaisi pelkästään sitä teoriaa, joten sisällön pitäisi vuodella olla sellainen, joka kiinnostaa ja innostaa oppilasta enemmän.

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Itsekin yhdyn siihen, että kyllä me joudumme miettimään, mikä on se tulevaisuuden koulu, jota käydään, olipa se sitten peruskoulu tai olipa se sitten lukio tai ammatillinen oppilaitos. Kyllä me joudumme myöskin miettimään, että se koulu, jota me olemme aikoinaan käyneet, ei voi olla enää se malli, jolla tulevaisuuden koulussa käydään. Tämä haastaa meidät ymmärtämään myöskin tätä nuorta sukupolvea. Se ei ole aina helppoa, koska tosiasia on myöskin se, että onko meillä vähän käynyt Suomessa niin, että tämä meidän vaatimustasomme myöskin ja asenteemme koulunkäyntiä kohtaan on lipsumassa. Sitä kautta pitää kyllä tarkkaan miettiä, millä tavalla me myöskin sitten motivaatiota pidämme yllä mutta millä tavalla me myöskin osaamme aikuisina ihmisinä vaatia, että nuori sukupolvi kävisi koulunsa ja osallistuisi siihen koulun arkeen niin, että todella sitten koetaan, että oppiminen on kivaa, ja oppimista todella motivoidaan myöskin kotoa käsin, että lapset ja nuoret haluavat oppia jatkossakin ja tulla osaamistasoltaan maailman vahvimman kansan osallisiksi.

Herra puhemies! Tämä hallituksen kärkihanke ja -tavoite on nuorisotakuu. Se on hyvä sana, tärkeä sana, ja me kaikki allekirjoitamme sen, että pitää olla koulutuspaikka tai työpaikka jokaisella nuorella. Siitä on hyviä televisiomainoksia, hyviä kadunvarsimainoksia, ne ovat vetoavia ja ansiokkaita. Mutta, arvoisa puhemies ja arvoisa ministeri, mitä käytännössä tehdään? Jo tehtyjen koulutusleikkausten lisäksi leikataan koulutuksen alueellisesta saavutettavuudesta 200 miljoonalla eurolla — siis lisätään epätasa-arvoa alueitten välillä, oppilaitten välillä, koulujen välillä, lisätään epätasa-arvoa ja vesitetään nuorisotakuun tavoitteita siitä, että kaikilla oppilailla olisi koulutuspaikka. Ettekö te, ministeri, näe mitään ristiriitaa tämän asian sisällä?

Samaan aikaan leikkausten kanssa te saitte kuitenkin tavoitteenne läpi siitä, että koko ikäluokka laitetaan ehkä tuollaiseen nuorisokoulun tapaiseen lukion ja ammattikoulun yhdistelmään vuodeksi lisää. Miten te ajattelette, että nämä asiat ovat keskenään sopusoinnissa? Toivoisin myös, (Puhemies koputtaa) puhemies, että pääministeri vastaisi tähän kysymykseen. Onko kokoomuskin sitä mieltä, että näin tulee toimia?

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Tyrmätään nyt alkuun yksi noista teidän väittämistänne: me emme suunnittele nuorisokoulua. Me haluamme oppivelvollisuutta lisätä, ja meidän rakennepoliittisen paketin osanahan on nuorten työurien pidentäminen, ja ainoa konkreettinen keino on 16-vuotiaitten ikäryhmässä nivelvaihetta siirtää toisen asteen puoleen sillä, että koko ikäluokka siirtyy. Ja niin kuin minä tässä totesin, kaikella sydämellä, täsmätoimia meillä on vaikka kuinka paljon, mutta niillä ei ole saatu siirrettyä ikäluokkaa toiselle asteelle, ja meidän ainoa mahdollisuutemme on, että meidän lapset ja nuoret kävisivät yhä enenevissä määrin toisen asteen koulutuksen.

On mahdotonta jatkaa niin, että meillä on yli 100 000 nuorta alle 30-vuotiasta, jotka eivät ole peruskoulun jälkeen mitään kouluja käyneet. Ei meillä ole olemassa sellaisia työmarkkinoita, joille tämä porukka olisi menossa. Tätä kautta oppivelvollisuuden pidentäminen on tärkeää. Ja me olemme esittäneet, että me voisimme lähteä liikkeelle 15 miljoonalla, ja minä en osaa oikein ajatella, että kun yhden nuoren syrjäytymisessä menee 750 000 euroa, niin sen kääntöpuolella oleva 15 miljoonaa olisi jollakin tavalla sellainen summa, että suomalaisessa yhteiskunnassa siihen ei olisi varaa. Siinä olisi muutaman kymmenen (Puhemies koputtaa) nuoren syrjäytymisvaarasta kysymys, ja minusta oppivelvollisuuden pidentäminen on aika halpa keino vielä sitä näkökulmaa ajatellen.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Tähän on päädytty, että oppivelvollisuus nousee 17 ikävuoteen, on varattu 15 miljoonaa euroa rahaa. On lähdetty siitä, että ensisijaisesti tavoitetaan ne nuoret, jotka eivät syystä tai toisesta ole päässeet tai eivät mene toiselle asteelle. Niitä on 5 000 joka vuosi, jotka ovat tippuneet sinne mustaan monttuun, niitä on 40 000 tässä yhteiskunnassa. Näitten eteen meidän pitää tehdä töitä ja tehdä tämä aukottomaksi.

Sitten täällä on haluttu todeta, että mitäs tälle nuorisotakuulle käy. Minä kerron: 75 prosenttia on saanut joko työn, koulutuksen tai muun toimenpiteen kolmen kuukauden aikana, 94 prosentille nuorista on tehty työllistämissuunnitelma. 25 prosenttia vielä toki valuu sen kolmen kuukauden yli, mutta näitä lukemia me pystymme painamaan alas. Pohjois-Savo johtaa nuorisotakuun toteuttamista: (Seppo Kääriäinen: Se on selvä asia!) 100 prosentille on tehty työllistämissuunnitelma, 90 prosenttia on saanut koulutusta tai työtä tai muita toimenpiteitä, ja vain 10 prosenttia valuu enää yli kolmen kuukauden työttömyyden. Tällaista maakunnallista yhteistyötä tarvitaan (Puhemies koputtaa) muuallakin, ja siinä me tarvitsemme myös teitä eri puolilla maata viemään Pohjois-Savon mallia eteenpäin. (Välihuutoja)

Arvoisa herra puhemies! Työllistämissuunnitelmien lisäksi tarvitsisimme työpaikkoja.

Mutta alkuperäiseen kysymykseen nuorten syrjäytymisestä ja sen suhteesta koulutukseen. Mielestäni tähän syrjäytymiskierteen ehkäisyyn tulee lähteä jo peruskouluissa. Toivoisin käytännön juttuja sinne peruskouluihin lisää ja Jopo-opetukseen panostamista ja sitä, että oppilaat voisivat suorittaa kunnialla peruskoulun loppuun, niin että se toiselle asteelle lähteminen olisi sitten helpompaa. Toivoisin myös, että meillä otettaisiin tietyllä tapaa uudistuksia, robotiikkaa ja soveltavaa matematiikkaa esimerkiksi siellä toisella asteella ja jo peruskoulussa.

Mutta kysyn sen lisäksi: kun mennään uuteen, voisiko niitä hyviä vanhoja käytäntöjä, arvoisa ministeri, ottaa käyttöön: luokkia takaisin, ryhmäytymistä, yhteisöllisyyttä ja lisää lähiopetusta esimerkiksi sinne ammattikouluihin?

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Juuri tätä pohditaan tällä hetkellä, eli Opetushallituksen johdolla on tekeillä myöskin ammatillisen koulutuksen perusteisiin muutoksia eli siihen, millä tavalla jatkossa ammatillisessa koulutuksessa opetetaan. Minusta me olemme liian vähän valitettavasti poliittisesti halunneet tuohon prosessiin osallistua. Ja allekirjoitan sen, että tämä on aika iso mahdollisuus myöskin vaikuttaa siihen, millä tavalla meidän nuoret jatkossa myöskin innostuisivat ammattikouluissa opiskelemaan, siihen että se sisältö puhuttelisi.

Meidän iso haasteemme on siinä, että kun valmistutaan ammatillisesta koulutuksesta, niin ne ammatillisen koulutuksen sisällöt vanhenevat varsin nopeasti, kun ne ovat liian kapea-alaisia, ja silloin se keskeinen haaste tietenkin tulee siitä, millä me hankimme sellaisen tutkinnon, joka sitten aikojen kuluessakaan ei nopeasti vanhene, koska prosentuaaliset osuudet niistä, jotka sitten sen tutkinnon saatuaan ovat alaansa vastaavassa koulutuksessa, ovat kuitenkin yllättävänkin heikkoja.

Siltä osin minä kyllä olen itse valmis siihen, että ammatillinen koulutus on (Puhemies koputtaa) erittäin tärkeässä osassa ensi vuoden keskustelua.

Arvoisa puhemies! Ministeri Kiuru, ymmärrän, että opetusministerinä katsotte nyt ensisijaisesti peruskoulua, mitä tulee näihin heikentyneisiin oppimistuloksiin Pisa-tutkimuksen mukaan, mutta ongelmahan on paljon laajempi. Huonontuneiden oppimistulosten taustalla on varmasti monia syitä: kärsimättömyys lapsissa on kasvanut, ja oppiminen tapahtuu levottomassakin ympäristössä. Mutta peruskouluakin suurempi syy oppimistulosten huonontumiseen löytyy kuitenkin yhteiskuntamme entistä suuremmasta eriytyneisyydestä. Kaikki kodit eivät pysty huolehtimaan lapsen perustarpeista, jotka ovat oppimisen edellytyksinä: riittävä lepo, uni, riittävä huolehtiminen, rakkaus.

Olette perustamassa laaja-alaista asiantuntijaryhmää pohtimaan. Kuitenkin muistutan, että hallitushan on jo hallitusneuvotteluissa tunnistanut ongelman ja laatinut koulutuksen kehittämissuunnitelman, jonka tarkoituksena on vähentää osaamis- ja koulutuseroja. Kysynkin ministeri Kiurulta: onko tämä koulutuksen tasa-arvon toimenpideohjelma valmis, ja mitkä ovat ne toimet, (Puhemies koputtaa) joihin hallitus on ryhtynyt koulutuksen kehittämissuunnitelman mukaan osaamis- ja koulutuserojen tasoittamiseksi?

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Aika ajoin on hyvä katsoa menneeseen, ja varmaan se yksi opetus suomalaisen politiikan historiassa on ollut se, että me olemme pystyneet kerran jo tekemään ihmeitä, suomalaisia poliitikkoja on tarvittu siihen, että koulutuspoliittisesti on pystytty sopimaan, mitä jatkossa yritetään, ja siltä osin noiden 60-luvun lopun tapahtumien kannattaa olla meille kaikille todella kovasti tuolla mielen ylimmissä tiloissa mielessä. Nimittäin minusta se on ollut hienoa, että me olemme pystyneet sopimaan peruskoulun käynnistämisestä, ja 70-luvulla, kun sitä uudistusta vietiin eteenpäin, me kaikki olimme yhtä mieltä siitä, että suomalainen yhdenvertainen koulutusjärjestelmä, jossa kiinnitetään erityisesti huomiota siihen, että käytetään koko suomalaista osaamispotentiaalia hyväksi, on kantanut maailmalla tulosta.

Me olemme Pisa-tutkimusten tulosten mukaan vieläkin eurooppalaisessa ja OECD-vertailussa aivan, ihan kärkijoukoissa olevia maita. Nyt aasialaiset ovat menneet ohi, ja meidän täytyy muistaa vaan todellisuudessa se, että nyt on tehtävä paremmin. Koulujen väliset erot ovat (Puhemies koputtaa) merkittävässä kasvussa, opiskelijoiden väliset erot merkittävässä kasvussa. Nyt tarvitaan laaja-alaista mutta myöskin parlamentaarista työskentelyä tämän asian ratkaisemiseksi.

Arvoisa puhemies! Todellakin äskettäin julkaistun Pisa-tutkimuksen tulokset ovat huolestuttavia, ja erityisesti 15-vuotiaiden matematiikan taidot ovat heikentyneet vuodesta 2003, jolloin matematiikka oli viimeksi Pisa-tutkimuksen pääaihe.

On huomattava, että matemaattiset taidot ovat äärimmäisen tärkeitä meille, erityisesti viennistä ja insinööritaidosta riippuvaiselle kansantaloudelle, meidän vientiteollisuudellemme ja sille, että taataan tulevia osaajia tälle alalle. Millä tavoin hallitus nyt toimii parantaakseen matemaattisten ja luonnontieteellisten aineiden opetuksen tasoa, jotta valmiudet sitten toisen asteen opintoihin olisivat riittävät?

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Meidän ikävä totuus on nyt se, että matematiikassa on koko ikäryhmällä osaamistaso laskenut. Meidän ei auta selittää, että vain heikot eivät menesty tai vain parhaat ovat menettäneet osaamistaan, vaan ongelma on se, että tämä keskustelu on kääntymässä päälaelleen, koska ennen me pidimme huolta siitä, että koulutuksellinen tasa-arvo toteutuisi sillä, että tytötkin innostuisivat ja alkaisivat osata entistä paremmin matematiikkaa. Nyt kun tytöt ovatkin ensimmäistä kertaa matematiikassa poikia parempia, niin kyllä me olemme saavuttaneet tosi paljon, mutta samalla me joudumme myöntämään, että jos pojat eivät matematiikastakaan enää innostu, niin tämä on tietysti yhteiskunnallisesti kova juttu.

Me olemme tehneet useita toimia, jotka ovat alkaneet jo, ja voin toimittaa edustajalle listan jo aikaisemmista kehittämishankkeista, joita matematiikan puolella toimii. Ja minun pitää sanoa, että matematiikan opettajat ovat tehneet kyllä uraauurtavaa työtä. He ovat itse halunneet tarttua siihen, että saataisiin matematiikkaan tämä motivaatio takaisin.

Pisa-tutkimustulokset kertoivat auttamatta myös sen, että meillä näyttää se motivaatio korreloivan (Puhemies koputtaa) hyvin paljon osaamiseen, ja tähän meidän täytyy puuttua. Motivaatiota on lisättävä.

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä uutinen, että hallitus ei ole vielä päättänyt oppivelvollisuuden venyttämisestä. On hyvin tärkeää, että jokainen nuori saa sellaista osaamista, joka johtaa työllistymiseen ja yrittäjyyteen. Ei niinkään olennaista ole se, että saadaan tilastomerkintä, että saadaan jokainen nuori hetkeksi oppilaitokseen. On hyvä, että neuvottelu tästä vielä jatkuu.

Mutta, arvoisa puhemies, perusopetus on aina ollut laadukasta sen takia Suomessa, että me arvostamme koulutusta, meillä on pätevät, osaavat opettajat ja perusopetusta on jatkuvasti kehitetty. Laskevat oppimistulokset ovat olleet jo joitain vuosia tiedossa, ja sen takia aloitimme Perusopetus paremmaksi -hankkeen. On tärkeää, että opetusmenetelmiä kehitetään, aivan kuten opetusministeri on todennut. Mutta parhaillaan uudistetaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita sen mukaan, mitä hallitus päätti 2012 tuntijaosta ja perusopetuksen tavoitteista.

Kun opetusministeri on sanonut, että nyt ryhdytään tositoimiin, niin mietimme tuolla Opetushallituksen puolella, onko tarkoitus tähän prosessiin puuttua vai annetaanko (Puhemies koputtaa) sen työn mennä eteenpäin, mitä Opetushallituksessa tehdään opetussuunnitelman perusteiden osalta.

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Jaan tämän vastaukseni kahteen osaan, sillä lähden siitä, että sen, minkä hallitus on päättänyt, sillä linjalla pysytään, ja jos tulee jollekin yllätyksenä, niin oppivelvollisuutta on päätetty pidentää koko ikäluokkaan. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Sitten jatkan toiseen osaan, joka oli se, että millä tavalla tässä laaja-alaisessa parlamentaarisessa työskentelyssä mennään eteenpäin. Viittasin siihen, että me olemme poliittisesti löytäneet toisemme useita kertoja aikaisemminkin historiassa. Nyt täällä eduskunnassa tarvitaan sellaista selkeää otetta, että puututaan siihen, mitä suomalaisissa peruskouluissa voitaisiin tehdä jatkossa paremmin. Minä todella toivoisin, että kaikki haluaisivat siihen osallistua, ja niin kuin olen todennut, niin sen pitää olla myöskin parlamentaarinen luonteeltaan. Me tulemme näillä esityksillä aivan pian, mutta me tarvitsemme myöskin sitä asiantuntemusta, joka tiede- ja tutkimusmaailmalla on.

Tällä hetkellä, niin kuin edustaja toteaa, meillä on Opetushallituksessa meneillään varsin iso opetussuunnitelmien muutosprojekti. Jos me emme nyt tätä tilaisuutta käytä, niin asiaan palataan todennäköisesti noin kymmenen vuoden päästä uudelleen, näin se historia on näyttänyt. Sen takia näihin opetussuunnitelmiin, mihin edustaja Sarkomaa viittaa, on saatava tämänkin talon ja koko tämän kansallisen kierroksen evästykset mukaan, (Puhemies koputtaa) ja Opetushallitus on ilmoittanut olevansa tässä projektissa mielellään mukana.

Arvoisa herra puhemies! Siteeraan hallitusohjelmaa: "Hallituksen tavoitteena on nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä. Suomi sijoittuu OECD-maiden kärkijoukkoon keskeisissä nuorten ja aikuisten osaamisvertailuissa, koulupudokkaiden vähyydessä sekä nuorten ja työikäisten korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden väestön osuudessa vuoteen 2020 mennessä." Kysyn herra pääministeriltä: mihin toimenpiteisiin johtamanne hallitus on ryhtymässä julkaistujen Pisa-tulosten perusteella, jotta hallitusohjelman tavoite saavutetaan ja vähintään puolen lukuvuoden kestävyysvaje kurotaan umpeen tänä syksynä kolmannen peruskoululuokan aloittaneiden täyttäessä 15 vuotta vuonna 2020? Toivottavasti vastauksenne ei ole: Ruotsin tie on meidän tie.

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kyllä se on hyvä sanoa, että Ruotsin tie ei ole meidän tie, koska Ruotsi-esimerkki tässä suhteessa ei palvele Suomen tietä.

Mutta haluaisin mennä edustajan nostamiin yksityiskohtiin, sillä se, mistä me voimme olla ylpeitä, on se, että hallitus tavoittelee pääsyä maailman osaavimmaksi kansaksi juuri tuohon vuoteen mennessä, ja jos me katsomme muiden kuin tämänhetkisten 15-vuotiaitten asetelmaa, niin siellä puolella meillä menee hyvin. Reilu kuukausi sitten saimme tuloksia Piaac-tutkimuksesta, joka on aikuisten osaamista mittaava OECD-maiden tutkimus. Siinähän meillä meni erinomaisen hyvin. Voi sanoa, että me olimme maailman osaavin kansa, kun nämä tutkimusalueet lasketaan yhteen. Mutta hälyttävä merkki oli se, että jo tuo tutkimus kertoi, että 15—19-vuotiaitten ikäryhmässä osaaminen oli huonompaa kuin yli 20-vuotiaitten ikäryhmissä. Niiden, jotka olivat saaneet käydä suomalaisen peruskoulun 70-luvulta, osaaminen oli maailman huipputasoa, niin että kyllä tämä systeemi on toiminut. Nyt iso kysymys on se, olemmeko eduskuntana mukana siinä, (Puhemies koputtaa) että päästään kehittämään tätä tämän nykypolven koulunkäyntiä niin, että hekin olisivat osa maailman parhainta kansaa.

Arvoisa puhemies! Minun on todella vaikea uskoa ja ymmärtää sitä, että siellä salin oikealla puolella halutaan sitä, että 16—17-vuotiaat nuoret jäävät sohvalle makaamaan ja pelaamaan pelejä. (Välihuutoja kokoomuksen ryhmästä) Sen takia oppivelvollisuusiän nosto on niin tärkeä.

Mutta, edustaja Kalmari, te olitte oikeassa siinä asiassa, kun nostitte keskusteluun meidän peruskoulun ja erityisesti sen yläasteen koulutuksen kehittämisen. Siis oppivelvollisuusiän nosto yksin ei ratkaise meidän nuorten ongelmia. Se motivaatio ja kipinä, mitä nuoret tarvitsevat, pitää synnyttää jo siellä peruskoulun yläasteella, jolloin on luonnikasta, että jokainen nuori jatkaa toisella asteella. Sen takia nyt on tärkeää, kun on käynnistetty opetussuunnitelman uudistustyö, että siinä yhteydessä muun muassa tätä työvaltaista pedagogiikkaa kehitetään yläasteella, (Puhemies koputtaa) jotta pojat ja enenevästi myöskin tytöt saavat tekemällä oppia ja olla mukana. (Puhemies: Jaha, edustaja Gustafsson, meillä on... — Naurua) Ja se kysymys on: (Puhemies: Edustaja Gustafsson!) opetusministeri varmaan huolehtii, että opetussuunnitelmassa huomioidaan tämä.

Pääministeri Jyrki Katainen

Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! Vähän tuohon edelliseenkin kysymykseen. Opetusministeri vastasi jo hyvin sisällökkään vastauksen. Nuorisotakuu on yksi keino, jolla tähän osaavimman kansakunnan tavoitteeseen vastataan, (Mauri Pekkarinen: 6 000 nuorta lisää työttömänä vuoden aikaan!) eli jokaiselle nuorelle tarjotaan mahdollisuus opiskella ja kouluttautua ja sitä kautta päästä myös työhön.

Näiden Pisa-tutkimustulosten julkistamisen jälkeen minä olen seurannut aika tarkkaan, oikeastaan vain julkisista lähteistä, asiantuntijoiden keskustelua. Minusta se on ollut erittäin hyvää ja herättävää. Se on mennyt aika syvälle. Siellähän pohditaan, ovatko nykyaikaiset opetusmenetelmät ihan ajan tasalla, että voiko tulevaisuuden sivistykseen tähdätä menneisyyden rakenteilla. Minä luulen, että meillä on historiallisestikin sellaisia kohtia, joita kannattaa siirtää eteenpäin, esimerkiksi hyvätasoinen opettajankoulutus tai opettajan rooli siellä luokkahuoneessa. Mutta olisiko opetusmenetelmissä jotakin, mitä meidän kannattaisi oppia, ehkäpä tuolta Aasian maista? Nyt tätä kannattaa kyllä hyvin huolella selvittää. (Puhemies koputtaa) Koko tämän tarkastelujakson aikana rahahan on sinänsä lisääntynyt perusopetuksessa. Nyt ei ole ensi sijassa ainakaan siitä kysymys.

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Minä yhdyn kaikkiin edeltäviin puhujiin. Minusta on tärkeätä se, että me huomaamme, että meillä on myös varaa parantaa. Mutta on hyvä lähteä liikkeelle siitä, että meillä on maailman parhaat opettajat. Mitä tahansa me haluammekin suomalaiselta peruskoululta, niin kyllä meidän opettajat siihen pystyvät, ja minusta se on tärkeä viesti, että tässä ei ole mitään hätää siinä suhteessa.

Nyt pitää vain miettiä, millä tavalla tämä tuleva sukupolvi pystyy kerta kaikkiaan saamaan elämälleen sellaiset innostuksen lähteet sieltä koulusta, että he jaksavat jatkaa opiskeluitaan, pidentää omia henkilökohtaisia työuriaan, hankkimaan itselleen hyvinvointia, joka tulee myöskin yhteiskunnan hyödyksi. Nämä kaikki taidot opitaan myös kouluissa. Eli tarvitaan yhteisöllisiä taitoja, tarvitaan kipinää siihen, että jokainen kokee, että hänelle löytyy koulunkäynnin ajalla jo elämän tarkoitus, jota hän sitten toteuttaa. Mutta tarvitaan myöskin innostusta sen motivaation herättämiseen, niin nopeaa kuin hidastakin oppimista, ja se haastaa meidät miettimään vähän uudelleen tätä koko kuviota.

Mutta sitten pitää muistaa, että kaikki ei ole, kuulkaa, koulun vika. Minua opetusministerinä vähän harmittaa, että me emme katso myöskin tämän yhteiskunnan asenteita. Kuinka moni muistaa kysyä, miten meidän lapsilla ja nuorilla meni koulussa, mitä tänään on opittu, ja kuinka moni omilla asenteillaan tukee sitä, että kuitenkin suomalaisissa kouluissa eniten opitaan? Se ei ole vain vapaa-aika, se ei ole vain internet ja harrastukset, joissa opitaan. Ennen vanhaan se sosiaalinen media oli koulu ja internet oli koulu. (Puhemies koputtaa) Miksi koulu olisi menettänyt nyt omaa asemaansa? Minun mielestäni päinvastoin. Koululla on vielä tärkeä oppimisen... (Puhemies: Jaha, nyt taitaa olla jo minuutti tullut täyteen!)

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni hallitus on tunnistanut, että tarvitaan hyvin erilaisia toimenpiteitä, jotta pystytään auttamaan näitä nuoria, jotka eivät pääse eteenpäin joko opiskelemaan tai työelämässä. Meillä on koko paletti erilaisia toimenpiteitä. Meillä on oppisopimusjärjestelmää, työpajatoimintaa, lisätään opiskelupaikkoja ynnä muuta. Mutta silloin, kun luotiin tätä nuorisotakuuta, puhuttiin paljon tästä kuntouttavasta toiminnasta, koska moni nuori de facto tarvitsee tätä, ja tämä oli osa tätä nuorisotakuuta silloin. Mutta nyt tämä, että myös tällä tavalla tuetaan nuoria, on jotenkin hävinnyt tästä keskustelusta, ja moni nuori ei pysty vastaanottamaan oppisopimuspaikkaa tai opiskelupaikkaa, koska voi niin huonosti. Mitä tälle on tapahtunut?

Talman! Jag är alltså orolig för de ungdomar som inte har möjlighet och kapacitet att ta emot studieplatser eller annat. Vad har hänt med den rehabiliterande verksamheten som var en väsentlig del av ungdomsgarantin?

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Ei missään nimessä ole unohtunut tämä kuntoutusosio, koska sehän on yksi tärkeä kivijalka tämän kaiken onnistumisen kannalta, koska meillä todella on paljon sellaisia nuoria, jotka eivät kykene ottamaan vastaan koulupaikkaa tai työpaikkaa, ja siinä tarvitaan sitä kuntoutusta. Sillähän suomalainen nuorisotakuu eroaa kaikista muista Euroopan maitten nuorisotakuista, että meillä on myöskin tämä kuntoutus.

No, mitä tälle ollaan sitten tehty? Meillähän on paljon näitä järjestötoimijoita, Raha-automaattiyhdistys tukee. Sitten me saimme ensi vuoden alusta Kelan nuorten ammatilliseen kuntoutukseen kriteerien väljentämiseen rahaa, ja sitä kautta tulee tätä ammatillista kuntoutusta. Meillä totta kai on paljon vielä tekemistä, ja meidän pitää saada yleensäkin nämä toimijat puhaltamaan nyt nimenomaan näitten nuorten puoleen ja nämä järjestötoimijat myöskin. Tästä on tarkoitus vielä tulevassa sosiaali- ja terveyspoliittisessa ministeriryhmässäkin kuulla vielä nuorisotakuun edustajia TEMin puolelta ja sitten tuoda se meidän sosiaali- ja terveysministeriön näkökulma siihen. Tämä tullaan kirkastamaan. (Puhemies koputtaa) Jos se on nyt ollut hävinnyt, niin kyllä se tullaan tässä kirkastamaan vielä ihan ulospäinkin. — Kiitos.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki

Arvoisa puhemies! Vaikka oppivelvollisuusiän nostaminen on tärkeä asia, niin se ei yksin ratkaise näitä ongelmia. Sen vuoksi nuorisotakuussa on erittäin voimakkaasti painotettu etsivää nuorisotyötä: sitä, että löydetään ne nuoret, jotka putoavat koulutusjärjestelmien ulkopuolelle, eivät pärjää koulussa tai edes oppisopimuskoulutuksessa.

Toinen iso panostus on ollut nuorten työpajatoiminta. Siellä nimenomaan lähdetään ihan perusasioista: sosiaalisia taitoja opiskellaan, päivärytmiä, sitä, että aletaan miettimään, mikä voisi olla se kiinnostus. Sekä työpajatoiminta että etsivä nuorisotyö on laajentunut merkittävästi, ja tulokset ovat hyviä. Esimerkiksi valtaosa nuorten työpajan läpikäyneistä nuorista jatkaa siitä eteenpäin ja löytää sen oman uran, niin että tämä on yksi keskeinen osa nuorisotakuuta ja se toimii.

Sitten sen rinnalla on vielä ollut sitä, että vaikka yli 99 prosenttia meidän nuorista suorittaa perusopinnot, niin on niitä, jotka eivät pääse läpi. Heille on räätälöity omia hankkeita, joilla suoritetaan (Puhemies koputtaa) ensin se peruskoulututkinto.

Arvoisa puhemies! Pienen kansakunnan voima on sen sivistyksessä. Tämä viisaus on näyttänyt suuntaa sille arvomaailmalle, jonka varaan isänmaamme menestys kaikilla osa-alueilla on rakentunut. Kun nyt on itsenäisyyspäivän aatto, on syytä palauttaa mieliin, että kyllä se juuri tämä henkinen voima on ollut se, jota Snellmanista lähtien sivistykseksi olemme kutsuneet, joka on auttanut tätä kansakuntaa selviämään sen vaikeimmistakin kriiseistä.

Saattaa tuntua liian juhlalliselta aloittaa näin, mutta kyllä tämä liittyy tähän keskustan avaamaan keskusteluun koulutuksesta. Kun me puhumme sivistyksestä, kun me puhumme peruskoulun laadusta, opetuksen taso ei parane, kun sieltä jatkuvasti säästetään. Tästä me puhumme, ja tästä on kysymys yleissivistävästä lukiosta puhuessamme. Eivät tasa-arvoiset opiskelumahdollisuudet parane, jos nuoret eivät pääse esimerkiksi pitkien matkojen maakunnassa kotikunnassaan lukioon. Ei ammatillisen koulutuksen taso parane, jos oppilaat lähetetään koulusta kotiin (Puhemies koputtaa) niin sanottuun etäopiskeluun, kun koululla ei ole varaa järjestää lähiopetusta. (Puhemies: Jaha, nyt on aika täynnä!)

Onko hallitus tietoinen, arvoisa puhemies, että tällä politiikallaan se horjuttaa paitsi osaamisperustetta myös kansakunnan henkisen sivistyksen perustaa?

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Itsekin tässä tulee juhlallinen tunne, kun sain eilen olla jo itsenäisyyspäiväjuhliakin viettämässä ja tästä tämä jatkuu vaan. Täytyy sanoa, että meidän isoin menestystekijämme suomalaisina on ollut se, että me olemme ymmärtäneet panna aika paljon juuri tähän sivistyksen ja koulutuksen koriin. Meillä ei ole öljyä eikä meillä ole ollut paljon mineraalejakaan, joiden varaan heittäytyä, mutta meillä on ollut tämä kansa, jonka osaamispotentiaalin varaan me olemme laskeneet. Ja se know-how, jonka me olemme rakentaneet, on maailman mittakaavassa tuonut meille menestystä ja talouskasvua, ja minä yhdyn siihen samaan linjaan, että siitä kannattaa pitää kiinni.

Mutta, edustaja, minä haluan teille kyllä vilpittömästi sanoa, että minä toivon, että te ette haluaisi nähdä tässä vain politiikan siementä, koska jostain syystä alusta asti, kun olen ollut melkein kuusi kuukautta näissä palvelutehtävissä uudella ministeripallilla, on kyllä näyttänyt siltä, että halutaan tahallaan ymmärtää asiat väärin. Jotta meillä olisi mahdollisuus näin vahvaan koulutukseen, meidän on pakko miettiä meidän järjestäjäverkkoamme, ja siellä, missä meillä on järjestäjäverkkoa toisella asteella, (Puhemies koputtaa) se ei voi olla 800 metrin päässä enää, vaan kyllä meidän täytyy lähteä siitä, että niillä alueilla, missä nämä nuoret tarvitsevat koulutuspaikat, sen järjestäjäverkon pitää olla niin kuin ennenkin (Puhemies koputtaa) ja siellä, missä sitä ei ole tai missä on liian paljon, meidän täytyy tehdä uhrauksia.