Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Perjantaina pidetyssä istunnossa jo ilmoitin, että tulen esittämään tämän lakiehdotuksen hylkäämistä. Tämä lakiehdotus tarkoittaa sitä, että luotaisiin sellainen käytäntö, että olisi mahdollista, että määrätyissä tilanteissa ei muuntoa sakoista vankeuteen toteutettaisi enää ollenkaan. Tämä on mielestäni oikeustajua vastaan, että voi tehdä rikoksia vailla seurauksia.

Arvoisa puhemies! Voisin jotenkin ajatella, että tähän suuntaan mentäisiin, jos meillä olisi esimerkiksi pakkohoitomahdollisuus alkoholismin tai muun tällaisen seurauksena, koska väitetään, että suurin osa ihmisistä, jotka ovat tässä surkeassa tilanteessa, ovat siinä sen takia, että eivät pysty muuttamaan elämänsä suuntaa. Jos nyt yhteiskunta antaa sen merkityksen ja ohjeistuksen, että sinun ei tarvitse ryhdistäytyä ollenkaan, ei maksaa ollenkaan, ei mennä muuntosakkoon eikä mennä edes hoitoon, tämä on mielestäni väärä signaali. Semminkin kun sakon muuntojärjestystä on tämän eduskunnan aikana jo kertaalleen muutettu, mielestäni ei ole syytä koko sakkomuuntorangaistusta tällä lailla romuttaa.

Nämä ovat perusteet sille, että esitän tätä lakiesitystä hylättäväksi.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kannatan ensiksi heti alkuun ed. Soinin hylkäysesitystä.

Itse en voi ymmärtää tällaista järjestelmällistä lainmuutostyötä. Me olemme tänä vuonna jo kerran olleet muuntorangaistusta lieventämässä siten, että kolme päiväsakkoa vastaa yhtä muuntopäivää. Kun lukee hallituksen esityksen ja lakivaliokunnan mietinnön, tulee mieleen sellainen, erityisesti mietinnöstä, onko siellä pohdittu lainkaan sitä, millä tavoin rikoslain 2 a luvun 6 § tällä hetkellä määrittää sen, millä tavoin tuomioistuin voi jättää muuntorangaistuksen määräämättä. Siellähän todetaan, että jos sakkoon johtanutta tekoa on pidettävä vähäisenä ja se on tehty alle 18-vuotiaana tai muuntorangaistusta on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana ottaen huomioon sakotetun henkilökohtaiset olosuhteet, rikoksesta hänelle aiheutuneet muut seuraukset, sosiaali- ja terveydenhuollon toimet tai muut seikat. Minun mielestäni tässä pykälässä on nimenomaan määritelty, että tuomioistuimen tulee ottaa huomioon ne seikat, ettei tule tällaiselle henkilölle, jolla on ollut sakkorangaistus, kohtuuttomia seuraamuksia muuntorangaistuksesta.

Itse jotenkin olen näistä perusteluista aavistanut sen, että pääasiallinen tarkoitus on yksinomaan vankiluvun alentaminen. Mutta jotenkin tuntuu oudolta se, että taas toisaalta oikeusministeriössä korostetaan, että vankiluvun alentamisen tulee tapahtua hallitulla tavalla, toisin sanoen yhteiskunnan turvallisuutta ja oikeusjärjestelmän uskottavuutta vaarantamatta. Periaatteet ovat hyvät, ja myöskin lakivaliokunnan mietinnössä on kauniilla sanakäänteillä kirjoitettu tämä hyvää tarkoittava asia. Mutta taas toisaalta, kun pohtii ennaltaestävyyttä, johon myöskin mietinnössä on kiinnitetty huomiota, silloin ainakin minun mielestäni tässä on selvä ristiriita eli ikään kuin tämäkin olisi säästölaki. Ehkä omasta taustastani johtuen olen pyrkinyt korostamaan yleistä lainkuuliaisuutta nimenomaan siltä pohjalta, että lakeja kunnioitettaisiin. Tässä on nyt minun mielestäni sellainen järjestelmä taas tulossa, jolloin ennaltaestävyys menettää merkityksensä.

Kun mietinnössä puhutaan aivan oikein siitä, että pitäisi pyrkiä käyttämään yhdyskuntapalvelun tyyppisiä seuraamuksia tai päihdehuollon piiriin kuuluvia toimenpiteitä, jotenkin tuntuu siltä, että kaikki tiedostavat ongelman, mutta mitään varsinaisesti ei tehdä. Välikysymyskeskustelun yhteydessä kävi ilmi monessa puheenvuorossa se, että päihdeongelmaisille ei ole kunnilta tulossa sitä apua, joka kunnille kuuluisi sen johdosta, että ei ole varoja ohjata tällaisia henkilöitä hoitoon. Nyt pyritään sitten tuloksiin tällaisen järjestelmän kautta, jossa 20 päiväsakkoa enintään olevat sakkorangaistukset jäisivät muunnon ulkopuolelle. Kyllä me saamme tilastot pienenemään myöskin rikosten osalta tällaisilla menettelyillä. Olen aivan varma siitä, että sen jälkeen, kun tämä laki tulee voimaan — en tiedä, onko se sitten moraalisesti, virkamiesoikeudellisesti oikein — henkilöt rupeavat pääsemään huomautuksella eikä mitään rangaistuksia sellaisista teoista anneta sellaisille henkilöille, kun tiedetään, että turha antaa, koska sillä ei ole mitään merkitystä. Näitä ei muunneta, jos ei pystytä perimään. Eli yleinen lainkuuliaisuus kyllä tulee varmasti laskemaan määrätyn kansanosan keskuudessa.

Mielestäni on aika erikoista, että me säädämme tänä vuonna jo toisen kerran tämän suuntaista lainsäädäntöä ja kuitenkin ristiriitaisesti myöskin hallituksen esityksessä perustellaan, että vankiluku pitäisi saada alemmaksi, mutta taas toisaalta oikeusjärjestelmän uskottavuutta ei saa vaarantaa. En tiedä, ajattelenko liian vanhanaikaisesti, mutta minun järjenjuoksuuni tällainen menettely ei sovi, kun kuitenkin puhutaan siitä, että keskeinen keino vankiluvun vähentämiseen on rikollisuuden vähentäminen. Mutta taas toisaalta, kun viranomaisilla ei ole resursseja rikoksentorjuntaan, jotenkin tuntuu siltä, että nyt yksioikoisesti on lähdetty jopa säästölinjalle lainsäädännössä ja tämänkin lain osalta niin sanottuna säästölakina. Silloin kun puhutaan yleisestä lainkuuliaisuudesta ja lakien ennaltaestävyydestä, pidän sellaista menettelyä ja kehitystä virheellisenä.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Yhdyn ed. Vistbackan kritiikkiin kokonaisuudistuksen tarpeesta. Tämä esitys, joka nyt meillä on käsillä, on lähes vastaava sirpaleuudistus kuin mitä pakkokeinolakien osalta on tällä kaudella tehty. Eli tietyllä tavalla ei ihme, että meidän viranomaisemme ovat kohta eksyksissä, onpa kyse tuomarista tai poliisista, mitä tässä talossa päätetään, kun sirpale kerrallaan päätetään.

Mutta sen sijaan toteaisin, että ed. Soinin huoli otettiin huomioon valiokunnassa ja se nostettiin esiin ja siitä keskusteltiin myös hyvin vakavasti, mikä merkitys tällä nyt tehtävällä muutoksella on. Siinä yhteydessä todettiin, että kieltämättä saattaa tähän esitykseen, johon nyt sitten päädyttiin, liittyä tiettyjä ongelmia ennaltaehkäisevyyden ja uskottavuuden suhteen, mutta samalla todettiin myös ihan selkeästi valiokunnan äänellä, että kyse, toisin kuin hallituksen alkuperäisessä esityksessä oli, ei ole säästötoimenpiteestä, vaan kyse on huolesta siitä, onko vankila välttämättä oikea paikka näille kaikista pienimpiä sakkoja saaville henkilöille.

Valiokunnan käsittelyn aikana todettiin, että pitää olla muita keinoja, joilla niin sanottua taparikollisuutta kitketään, ja pitäisi olla myös muita keinoja, joilla sitten taas ne, jotka ovat väärässä paikassa, saataisiin kuntoutetuksi jollain muulla toiminnalla kuin vankilatuomioilla. Pitäisi olla jotakin muuta toimintaa, ja kuten Vistbacka totesi, niitä keinoja — ja myös ed. Soini totesi — niitä keinoja ei tällä hetkellä ole käytössä. Mutta toivon, että tässä seurannassa asiaan kiinnitetään huomiota.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sirnö sanoi, että tällä ei ollut tarkoitusta vähentää vankilukua. Täällähän lukee etusivulla hallituksen esityksessä, että esityksen tavoitteena on vähentää sakkovankien lukumäärää. Elikkä tämä on niin sanotusti budjettiin liittyvää lainsäädäntöä. Tästä oli hyvä esimerkki aikoinaan, kun vielä Johannes Koskinen oli oikeusministerinä: Kerran kysäisin häneltä, miksemme tällaisella talonpoikaisjärjellä ajatellen voi istuttaa vankiloissa noita tuomioita. Se ei mene oikein kenenkään oikeustajuun, että jos saa vaikka kahdeksan vuotta tuomiota, siitä istutaan puolet ja siitä puolesta, neljästä vuodesta, jää jäännösrangaistukseksi yksi kuukausi. Miksei tuomioita istuta? — Ei, ei semmoisia voi istuttaa niin kauan päivästä päivään, koska meidän budjettimme on laadittu nykyisten lakien mukaan, elikkä istutaan vain pikkuisen malliksi, ensikertalaiset puolet ja nuoriso vielä alle siitä, kolmasosan, ja uusintarikolliset kaksi kolmasosaa. Näin se menee.

En ollut sinä päivänä valitettavasti valiokunnassa, jouduin olemaan Oulussa, kun tämä asia, tämä mietintö, valmistui siellä, mutta muina päivinä kyllä olen ollut siellä terhakkaasti puuttumassa aiheeseen, ja tämä on minusta hyvin huono signaali yhteiskunnalle. Ennen kaikkea tässä on huonoa se, kuten valiokunnassa puhuttiin aiheesta, että tässähän ei alle 20 päivän päiväsakkoja muunneta enää vankeustuomioksi. Tuli esille muun muassa näitä asioita. En tiedä, ottiko joku kantaa — olin pois tästä hetken — siihen, että esimerkiksi alle 20 päivän päiväsakkomääriä ei saa niputtaa yhteen. Oletetaan, että joku ajaa vaikka ylinopeutta ja saa 15 päiväsakkoa. Seuraavalla viikolla se ajaa toisen kerran ja saa 16 päiväsakkoa ja vielä vaikka kolmannenkin kerran. Näitä tämmöisiä alle 20 päivän sakkomääriä ei saa siis niputtaa, ja se on minusta käsittämätön juttu. Eikö tämä anna vantteran signaalin yhteiskunnan eläjille, että otetaan selvää, mistä rikoksesta saa varmasti alle 20 päiväsakkoa, ja niitä saa sitten tehdä niin paljon kuin tykkää, koska niitä ei saa niputtaa? Mutta sen sijaan, jos ajat pikkuisen enemmän ylinopeutta ja saat 21 päiväsakkoa, se on muunneltavissa oleva rangaistus.

Salissa tällä hetkellä ei taida olla yhtään juristia — täällä eduskunnassa on kansanedustajina paljon juristeja — mutta veikkaanpa, että minun tietoni ovat enemmän päivitettyjä, kun istun vähintään kerran kuukaudessa Oulun käräjäoikeudessa lautamiehenä. Elikkä näen tätä hommaa käytännön tasolla jatkuvasti, olen nähnyt useita vuosia jo, lähes kymmenen vuotta, no en nyt sentään, kahdeksan kuitenkin. Näen siellä, minkä tyyppisiä ihmisiä muuntorangaistushenkilöt ovat. He ovat, niin kuin täälläkin sanotaan usein, useimmiten päihdeongelmaisia, asunnottomia ja laitapuolen kulkijoita. Tietenkään tuommoinen vankeusrangaistus ei heille ole mikään oikea ratkaisu. Mutta siinä mielessä kannatan kyllä tätä muuntorangaistusta, että he ovat sen verran reppanaa porukkaa yleensä ja ovat todella terveydellisesti useimmiten niin huonossa kunnossa, kun heidät vankilaan viedään, että se on ikään kuin yhteiskunnan apu heille, kun heidät määrätään istumaan sakkoja vankilaan, jolloin heille saa tehtyä siellä viikossa kuitenkin kunnollisen juuriharjalla pesun, lysolia ja juuriharjaa, ja sen lisäksi tulee terveystarkastus ja tämän tyyppistä hommaa, siinä mielessä hyvä asia.

Yhdyskuntapalvelu olisi varmasti, niin kuin täällä on esitettykin, parempi vaihtoehto, paitsi että taas tämän tyyppinen katras, jolle muuntorangaistuksia tulee, ei ole soveliasta yhdyskuntapalveluun. Yhdyskuntapalvelu on monesti ankarampi rangaistus kuin vankilarangaistus siitä syystä, että siihen paikkaan täytyy mennä selvin päin määrättyyn aikaan joka päivä, kun se homma etenee. Muussa tapauksessa se peruuntuu.

Siitä syystä myöskin, arvoisa puhemies, ihmettelen aina valiokunnan kannanotoissa — tämä on yleinen tapa melkein kaikissa valiokunnissa — että perustelut alkavat samalla lauseella: "Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena." Esimerkiksi tätä esitystä en pidä ollenkaan tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Olen sen myöskin valiokunnassa sanonut.

Eli se on se murhe. Olisin varmasti ollut silloin valiokunnassa esittämässä sen tyyppistä vastalausetta — nähtävästi siellä ei kukaan sitä tehnyt — että jollakin tavalla nämä alle 20 päivän useat peräkkäiset tuomiot täytyisi voida niputtaa yhteen. Toki on tuolla isommissakin rangaistuksissa olemassa tämä käsittämätön, kaikkien kansalaisten oikeustajua vastaan oleva asetelma, että mitä useamman saman tyyppisen rikoksen teet, niin sitä vähemmän saat tuomiota per rikos. Se on niin sanottu tukkualennus. Se pätee tässäkin.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti vaan se, että mielestäni lakivaliokunta menettää omien kannanottojensa merkityksen, kun se jälleen toistaa, että tulisi pääsääntöisesti käyttää yhdyskuntapalvelun tyyppistä seuraamusta tai päihdehuollon piiriin kuuluvia toimenpiteitä. Jos tämä esitys olisi hylätty, olisi pakotettu hallitus tekemään se. Minä kannatan nimenomaan sitä, että nämä ihmiset joutuisivat hoitoon että heidän tilansa paranisi. Mutta nyt kun ei tapahdu mitään, he jatkavat samaa kierrettä, ed. Rajala. Kyllä siellä viina ja muut kelpaa ottaa, kun ei kukaan puutu millään tavoin. Minä kannan huolta myös heidän hyvinvoinnistaan siltä osin, ja sen johdosta mielestäni lakivaliokunnan ei olisi tullut hyväksyä tätä, vaan painottaa, että näitten ihmisten seuraamusjärjestelmän pitäisi olla toisenlainen ja nimenomaan sellainen, että päihdeongelmaiset ohjattaisiin hoitoon. Silloin mielestäni tilanne olisi ihan asiallisesti viety oikein päin. Eli jotenkin tuntuu siltä, että tässä on vaan valiokunnan enemmistö tyytynyt siihen, että kun ei raha riitä hoitoonohjaukseen, tehdään tällainen lievennys.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Edelleenkin yhdyn tähän ed. Vistbackan esittämään kritiikkiin. Ongelma on vaan se, että ministeriössä on kohta kolme vuotta maannut valmis esitys sopimushoidosta, joka jostain syystä ei ole hallituspuolueitten budjettisopuun koskaan mahtunut. Lakivaliokunta on yksimielisesti ollut miettimässä tätä, että heti kun se vaan taloon tulisi, niin lakivaliokunta sen hyväksyisi. Valitettavasti niin vaan ei ole päässyt tapahtumaan, koska kyseessä on kuitenkin muutamia euroja vaativa esitys. Muistaakseni vasemmistoliiton eduskuntaryhmäkin on pariin otteeseenkin tehnyt tästä sopimushoidosta oman esityksensä.

Mutta muistuttaisin ed. Vistbackaa myös siitä, että valitettavasti aina hoito ei ole mahdollista. Hyvin monet kunnat hankkivat päihdehuoltoa ostopalveluna, ja valitettavasti päihdehuolto tuppaa olemaan ensimmäisiä asioita, joissa kunnat lipeävät hankinnoista. Niin ollen kaikissa kunnissa ja kaikissa tapauksissa ei edes hoitopaikkaa ole olemassa, vaikka sellaista tarvetta pystyttäisiin tässä järjestelmässä jopa osoittamaan ja hyväksyttäisiin, että hoito olisi se oikea paikka.