Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän lakiesityksen ensimmäinen käsittely käytiin viime torstaiaamuna klo 02.20—03.05. Kun turnauskestävyyteni ei riittänyt sinne saakka, niin lausun tästä muutaman sanan. Sen lisäksi esitän tietysti lausumaehdotukset.

Arvoisa puhemies! Tämä on muiltakin osin aika mielenkiintoinen laki kuin pelkästään käsittelyajankohdaltaan. Tässähän hallitus joutui muuttamaan lakiesitystä sen jälkeen, kun se oli käynyt perustuslakivaliokunnassa. Lakiesityksen pyrkimys on oikein hyvä: tällä pyritään toisaalta parantamaan vanhempainetuuksia ja toisaalta tasaamaan myöskin äitiydestä työnantajille aiheutuvia kustannuksia. Sinänsä voi tietysti ikään kuin hieman sivusta todeta, että entisenä pienipalkkaisten naisten, ylipäätään naisten, työnantajana ihmettelen työnantajia, jotka eivät palkkaa parasta työntekijää niistä, jotka ovat tarjolla, jos on olemassa vaara, että hän saattaisi synnyttää lapsen. Joka tapauksessa pitää toivoa, että tämä hallituksen esitys edistää tällaisen, sinänsä epätoivottavan, käyttäytymisen vähenemistä. Tältä osin kuitenkin epäilen, että tämä lakiesitys on oikean suuntainen, mutta riittämätön. Osittain tältä osin esitys heikkeni. Kun siis alkuperäinen esitys oli, että isille 80 prosentin vanhempainraha ja äidille 70:n, niin nyt se muuttui sitten 75—75. Parempi ratkaisu olisi mielestäni ollut se, että olisi uhrattu hieman enemmän rahaa ja päädytty 80—80-jakoon.

Nämä pykälämuutokset, joita vastalauseessani esitin, tulivat valitettavasti perjantaina hylätyiksi, ja niinpä keskityn nyt kahteen asiaan, ensinnäkin minimipäivärahoihin. Se, että en tee alkuperäisessä rinnakkaislakialoitteessani olevaa esitystä, johtuu valiokunnassa esiintyneistä tulkinnoista siitä, kuuluvatko minimipäivärahat ylipäätään tämän esityksen piiriin. Kun aloite otettiin käsittelyyn, silloin mielestäni ne kuuluivat, mutta valiokunnassa ei näin käynyt, ja siksi olen tehnyt minimipäivärahoista vain lausumaesityksen ja totean vain, että minimipäivärahojen matala taso tältä osin on kansallinen häpeä. Se liittyy siihen, mistä täällä jo aiemmin oli veroasteikkojen osalta keskustelua. Ed. Sinnemäki totesi silloin, että näin matalat minimipäivärahat aiheuttavat muun ohella myöskin erilaisia tuloloukkuja puhumattakaan siitä, että ne saattavat pienituloiset yksinhuoltajaperheet kohtuuttomaan tilanteeseen. Siksi olen tehnyt lausumaehdotus ykkösen:

"Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee sairausvakuutuslain muutokset, joilla minimiäitiys-, isyys- ja vanhempainraha nostetaan 22,31 euroon päivältä - -." Esitän tämän hyväksyttäväksi.

Tämä itse asiassa on myöskin vastalauseessani, mutta kun tämä ja tämä toinen lausumaehdotus, joka koskettaa ottovanhempien vanhempainrahakauden ulottamista kymmenvuotiaita nuorempiin lapsiin, olivat siinä yhdessä, olen ne näissä pöydälle jaetuissa esityksissä erottanut. Tämä toinen lausumani todellakin koskee ottovanhempien vanhempainrahakauden pidentämistä. Ottovanhemmuuteen liittyy siinä määrin merkittäviä rasitteita, että tämä on perusteltua, ja siksi esitän toisen lausumaehdotuksen:

"Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee sairausvakuutuslain - - muutoksen, jolla ottovanhempien vanhempainrahakausi ulotetaan koskemaan 10 vuotta nuorempia lapsia."

Raija  Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on kannatettava. On hienoa, että kannustetaan perheitä jakamaan lasten hoitoa ja kannustetaan myös isiä käyttämään enemmän vanhempainvapaata. Mutta en voinut kertakaikkiaan ymmärtää sitä, miten hallituksen esityksessä tasa-arvoministeri Tuula Haatainen haksahti esittämään isille korkeampaa vanhempainrahaa kuin äideille. Senhän sanoo jo maalaisjärkikin, että näin ei voi olla, ja onneksi tämä asia on nyt sitten korjattu. Naiset ovat muutenkin kymmenen vuotta jäljessä urakehityksessä ja palkkakehityksessä verrattuna miehiin.

Mutta miten kannustaa miehiä käyttämään enemmän vanhempainvapaata, siinäpä kysymys. On tutkittu tätä asiaa ja todettu, että tulot ovat se suurin este ja toinen ovat kyllä ura ja asenteet. Korkeakoulutetut miehet käyttävät enemmän tätä vanhempainvapaata kuin vähemmän koulutetut. Työpaikoilla pitäisikin puuttua entistä enemmän näihin arvoihin, joita siellä on. Niihin ei välttämättä lainsäädännöllä kylläkään voida vaikuttaa, mutta lainsäädännöllä voidaan kannustaa sinnepäin.

Mutta miten tämä kaikki hyvä rahoitettaisiin, siitä on kokoomuksella vähän poikkeava näkemys. Kokoomus on sitä mieltä, että sitä ei pidä rahoittaa nostamalla työnantajamaksuja ollenkaan, sillä pitäisi nimenomaan mennä toiseen suuntaan. Suunta nykyisin on siis väärä. Sen sijaan pitäisi alentaa työnantajamaksuja, jotta työllistymisen kynnys olisi matalampi. Eli tämä kaikki pitäisi maksattaa valtiolla entistä enemmän, ja se ei kovin suurta kustannuserää merkitsisi, vain 70 miljoonaa euroa me tähän esitämme.

Jotta asia menisi eteenpäin, esitän vastalauseen 1 mukaista lausumaehdotusta, jossa eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee esityksen, jossa perhevapaakustannuksista työnantajille ja työntekijöille syntyvät kustannukset siirretään nykyistä enemmän valtion korvattavaksi.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Ed. Vahasalon esitys ei liene yllättänyt salissa ketään. Kokoomuksen linjanahan on laittaa myös verot valtion maksettaviksi.

Mutta varsinaisesti tästä mietinnöstä ja siihen liittyvästä syystä.

Itse odotin erittäin innokkaasti perhevapaauudistusta, erityisesti niitä kannustavia tekijöitä, millä isät uskaltaisivat jäädä ja jäisivät sinne kotiin nykyistä useammin. Erityisen ilahtunut olin siitä, että nykyinen hallitus ja itse asiassa jo pääministeri Jäätteenmäen hallitus kirjasi erittäin kauniisti tasa-arvoa edistäviä tekijöitä omaan hallitusohjelmaansa, ja ehkäpä siksi, siitä syystä, jäinkin odottamaan jotakin uskomatonta, jotakin erittäin hyvää, etenkin vielä kun tämä nykyinen hallitus lupasi suvata eli katsoa sukupuolivaikutukset kaikista esityksistään. Mutta kuten tässä jo ed. Vahasalon puheenvuorossa todettiin, ensimmäinen tänne saliin tullut versio ei todellakaan edistänyt tasa-arvoa, vaan itse asiassa edisti miesten ja naisten välistä epätasa-arvoa mitä suurimmassa määrin, ja siksi olen erittäin iloinen, että perustuslakivaliokunta niinkin näyttävästi kiinnitti huomiota asiaan.

Mutta kaiken kaikkiaan tämä lopputuloskin jatkaa kenties erittäin hyvää tarkoittavaa, mutta silti ainakin jossakin määrin epätasa-arvoa jakavaa linjaa. Itse puutun pariin kolmeen epäkohtaan.

Taannoin muutama vuosi sitten pääministeri Vanhanen julisti kiertäessään Suomen maata, että Suomen kansan suurin tehtävä on lisääntyä. Valitettavasti tällä hetkellä ongelmana on se, että pieni lapsi on selkeä köyhyysriski ja erityisesti nuorissa perheissä. Joka kahdeksas lapsi elää jo tällä hetkellä alle köyhyysrajan, ja olisin tietysti olettanut, että juuri näitten lapsiperheitten asiaa puolue, jonka pääministeri ja puheenjohtaja kehottaa lisääntymään, hoitaisi.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnitti omassa mietinnössään erityisesti huomiota siihen, että tämä kokonaisuudessaan lähtee ansiosidonnaisista etuuksista ja niihin puuttuvista asioista, ja huokaili mietinnössään minimiäitiys-, isyys- ja vanhempainrahan pienuutta, mutta ei ryhtynyt minkäänlaisiin toimenpiteisiin. Sekin on tyypillistä tälle hallituskaudelle. Tällä hallituskaudella on painotettu ansioon perustuvia oikeuksia, ei minimi- tai perusturvaan liittyviä oikeuksia. Senpä vuoksi olen myös ilahtunut, että työ- ja tasa-arvovaliokunta kiinnitti huomiota tähän minimiäitiys-, isyys- ja vanhempainrahaan ja ehdotti sitä peruspäivärahan tai työmarkkinatuen suuruiseksi. Ilolla voinkin siltä osin kannattaa ed. Virtasen tekemää lausumaa.

Toinen kohta, johon kiinnitin huomiota itse jo alkumetreillä, olivat adoptioon liittyvät kiemurat, jotka alkuperäisessä esityksessä olivat vähintäänkin olemattomia. Olen aina nostanut hattua ihmisille, jotka uskaltavat kasvattaa toisen ihmisen synnyttämiä lapsia, varsinkin jos tämä lapsi on vielä saattanut elää joitakin vuosia toisenlaisissa olosuhteissa, toisenlaisessa perheessä. Rohkeus kasvattaa toisen lasta vaatii myös sitä, että lapselle ja vanhemmille mahdollistetaan sitä yhteistä aikaa, jossa lapsen perusturva rakennetaan kenties aivan uudelleen. Monta kertaa adoptoidun lapsen kohdalla kyse saattaa olla myös traumoista, joita pitää työstää pitempään kuin kenties normaalissa lapsi—äiti-suhteessa tai lapsi—isä-suhteessa. Ja tietysti kansainväliset adoptiot tuovat omat kiemuransa myös näihin adoptioihin. Aina lapsen ongelmat tai lapsen hätä eivät näy ensimmäisinä päivinä, ne saattavat näkyä vasta useampien kuukausien aikana. Adoption kohdalla tarve vanhempien ja lapsen yhteiseen aikaan ei rajaudu vain pelkästään naperoikään. En sano, että se kenenkään lapsen kohdalla rajautuu vain siihen, mutta erityisen tärkeää on adoptiotilanteissa varmistaa, että vanhemmilla ja adoptoidulla lapsella on mahdollisuus kehittää yhteistä suhdetta. Siksi myös kannatan ed. Virtasen tekemää toista lausumaesitystä.

Kolmas kohta, josta olisin toivonut jo tässä vaiheessa jotakin puhuttavan, on sijaisvanhemmat. Tämän hallituskauden ja kenties edeltävienkin hallituskausien aikana on harjoitettu sen verran epäonnistunutta perhepolitiikkaa, että se on johtanut erittäin epäinhimillisiin olosuhteisiin tietyissä perheissä, jotka ovat puolestaan johtaneet siihen, että sijaisvanhempien tarve on kasvanut huomattavasti. Ja toivoisinkin, että kun jatkossa mietitään perhevapaita, niin samalla tehdään sijaisvanhemmat yhdenvertaisiksi muitten vanhempien kanssa, koska useimmiten vielä sijaisvanhempien kohdalla ne ongelmat ovat moninkertaisempia. Ja toivon, että jatkossa samastaminen muihin vanhempiin koskee yhtä lailla erilaisia oikeuksia ja tukia kuin vaikkapa palveluita. Tällä hetkellähän sijaisvanhemmat eivät ole oikeutettuja muun muassa päivähoitopaikkaan.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tästä hallituksen esityksestä 112 voi sanoa, että se on perhevapaauudistuslaki, siis todella myönteisestä laista on kysymys. Tavoitellaan tasa-arvoa ja perheille hyvinvointia, mutta kuitenkaan kaikkea sitä, mitä tässä ehkä monet ovat odottamassa, että perheille tasa-arvoisuus lisääntyisi, tämä laki ei kyllä mahdollista. Sitä, että tässä laissa on heikkoja kohtia, osoittaa se, että tästä on tässä salissa äänestetty pykäläkohtaisessa, yksityiskohtaisessa käsittelyssä ja eri vastalauseissa on paitsi pykälämuutoksia myös lausumaehdotuksia. Erityisesti tämän lain heikko kohta mielestäni on se, että jos tasa-arvosta puhutaan, niin tässä laissa ei ole riittävästi otettu huomioon erityisesti adoptioperheiden ja monikkoperheiden tilannetta, miten heidän tilannettaan voitaisiin vahvistaa ja nähdä tasa-arvoisuuden toteutuminen muihin perheisiin nähden. Tasa-arvoinen oikeus osallistua lapsen hoitoon vakuutettujen perhetyypistä riippumatta ei siis edelleenkään toteudu ottolapsiperheissä, monikkoperheissä eikä erityisesti perhehoitoa antavissa perheissä, joissa on siis sijoituslapsia.

Esityksellä pyritään vaikuttamaan vanhempainetuuksien nykyistä tasa-arvoisempaan jakautumiseen. Ensimmäisenä olisi tullut poistaa vanhempainrahasta se ilmeinen kohtuuttomuus, että minimimäärä on edelleen pienempi kuin matalin työttömyyskorvaus, minimiäitiyspäiväraha. Tämän täällä ed. Virtanen on ottanut myös lausumaehdotukseksi. Se on erittäin hyvä, ja kannatan sitä, että tässä laissa olisi kiinnitetty jo tähän huomiota, mutta on erittäin tärkeää, että on lausumaesitys, jossa edellytetään, että hallitus tähän puuttuu. Tiedämme siis, että äideistä noin neljäsosalla on alle työttömän peruspäivärahan suuruinen vanhempainraha ja viidesosalla minimimäärä 15—20 euroa. Esitetyt muutokset vaikuttavat entistä selvemmin vanhemmuuden arvottamiseen sen perusteella, mikä on vanhemman tulotaso. Esitys ei kannusta millään tavoin esimerkiksi vähätuloista opiskelijaisää pitämään taukoa opinnoissaan ja hoitamaan lastaan.

Arvoisa puhemies! Erityisesti nyt tämä ottovanhempien asema: Adoptiovanhemmat eivät ole esitetyn muutoksen jälkeenkään tasavertaisessa asemassa biologisten vanhempien kanssa. Ottovanhempi ei voi käytännössä hyödyntää lain antamaa maksimiaikaa eli 234:ää arkipäivää lapsen syntymää seuraavasta arkipäivästä, koska Suomessa syntynyt lapsi muuttaa perheeseen yleensä vasta biologisen äidin 8 viikon harkinta-ajan jälkeen. Kansainvälisessä adoptiossa nuorimmat lapset ovat jo muutaman kuukauden ikäisiä perheeseen tullessaan. Lapsen kehityksen kannalta olisi kuitenkin tärkeää saada kiinnittyä uuteen perheeseen adoptiosuhteen tärkeinä ensimmäisinä kuukausina. Ottovanhempien vanhempainrahakauden vähimmäiskestoa olisikin tullut nykyisestään lisätä, ja tästä olemme tässä salissa jo äänestäneet.

Mutta toinen ottovanhempiin liittyvä, adoptioperheisiin liittyvä asia on tämä ikäkysymys. Täällä ed. Virtanen nosti myös sen lausumaehdotukseksi. Vastalauseessa 3 on myös lausumaehdotus, jossa vanhempainvapaan ulottaminen aina 9-vuotiaina adoptoituihin lapsiin toisi käytännössä lähes kaikki ottolapsiperheet etuuden piiriin. Suurin osa ottolapsista ainakin adoptiojärjestöjen esityksen mukaan on alle 9-vuotiaita, ja se kohta tulisi korjata.

Vielä ihan viimeiseksi, arvoisa puhemies, muutama sana perhehoitajista, koska 2. lausumaehdotus vastalauseessa 3 koskettaa perhehoitajia. Sairausvakuutuslain muutoksessa olisi tullut ottaa erityisesti huomioon niiden vastasyntyneiden asema, joita hoidetaan perhehoitolain 312/92 mukaisen toimeksiantosopimuksen perusteella perhehoitajan kodissa. Perhehoitoa antavalla henkilöllä ei ole oikeutta vanhempainpäivärahaan, vaikka hoidettava olisi vastasyntynyt. Erityisesti vauvaikäisen sijoitetun kannalta olisi olennaisen tärkeätä turvallisen kiintymyssuhteen muodostumiselle taloudellinen mahdollisuus kotihoidossa. Alle 3-vuotiasta sijoitettua lasta hoitavalle perhehoitajalle tulisi antaa oikeus myös lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain mukaiseen kotihoidon tukeen.

Näistä 1. lausumaehdotus siis koskee perhehoitajia: "Eduskunta edellyttää sairausvakuutuslakia ja lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annettua lakia muutettavaksi siten, että perhehoitolaissa tarkoitetuille perhehoitajille annetaan oikeus perhevapaisiin heidän hoitaessaan vauvaikäistä sijoitettua lasta ja että alle kolmivuotiasta lasta hoitavalle perhehoitajalle annetaan oikeus kotihoidon tukeen."

Tämä 2. lausumaehdotus koskettaa ottovanhempia: "Eduskunta edellyttää hallituksen ryhtyvän toimenpiteisiin, että oikeus ottovanhemman vanhempainrahaan ja osittaiseen vanhempainrahaan laajennetaan koskemaan vakuutettua, joka on ottanut hoitoonsa yhdeksää vuotta nuoremman lapsen." Nämä lausumaehdotukset ehdotan lisättäväksi mietintöön.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies: Perheillä tulisi olla nykyistä suurempi valinnanvapaus perhevapaiden käytössä. Äitiys- ja isyysvanhempainetuus tulisi yksinkertaistaa ja yhtenäistää. Mielestämme vanhempainrahakauden tulisi olla vuoden mittainen ja siitä kuukauden äiti ja isä voisivat käyttää yhtä aikaa. Sukupuolisidonnaiset korvamerkinnät perhevapaista tulee poistaa kokonaan lukuun ottamatta kuukauden mittaista synnytyksestätoipumislomaa. Tällöin sekä isän että äidin mahdollisuus hoitaa lastaan paranisi nykyisestään.

Arvoisa puhemies! Näkisin, että perheille tulisi suoda omaa harkintaa ja valinnanvapautta entistä enemmän ja myös tukea perhepolitiikkaa entistä enemmän.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Kannatan ed. Rauhalan tekemiä lausumaehdotuksia.

Totean, että tämä lainsäädäntö on hyvä avaus oikeaan suuntaan, ja siitä on annettava hallitukselle kiitos ja tunnustus, että on päästy asiassa eteenpäin. Mielestäni tämä rahoitusmallikin, jota täällä on arvosteltu, on kuitenkin varsin perusteltu, ja se kai on sovittukin kolmikannassa tai ainakin vastaavasti.

Sen sijaan ikävänä yksityiskohtana tässä lainsäädännössä pidän sitä, että hallitus on jo esityksessään ulottanut tämän vanhempainvapaajärjestelmän koskemaan myös naisparien ja miesparien osaa. Tälle ei ole mitään juridista eikä biologista perustaa. Tämä on askel sillä tiellä, jonka edellinen hallitus otti ja jota Vanhasen hallitus valitettavasti on vienyt eteenpäin ja tälläkin uudistuksella vie eteenpäin. Tämä tie minun arvomaailmani mukaisesti romuttaa sitä kestävää perhepolitiikkaa ja sitä perustaa, joka on yhteiskunnan kannalta kuitenkin tärkeä ja arvokas.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhuimme näistä rekisteröidyssä parisuhteessa olevien tai naisparien oikeudesta synnyttää lapsia, niin silloin oltiin sitä mieltä, että se on lapselle pahasta, että kasvuolosuhteet eivät ole hyviä, ja sen takia jotkut halusivat sitä vastustaa. Nyt on pikkuisen vaikea ymmärtää, että ne, jotka halusivat vastustaa tätä, koska lapsella ei ole hyvä olla näissä perheissä heidän mukaansa, haluavat vielä entisestään vaikeuttaa näitten perheitten asemaa. Eikö tämä ole hiukan nurinkurista ja hiukan sodi tuota alkuperäistä periaatetta vastaan?

Ed. Rauhalan ajatukset olivat muilta osin hyviä, mutta jos sijoitusperhe olisi oikeutettu kotihoidon tukeen siltä samalta kunnalta, jolta se saa jo palkkaa, miksi osa siitä palkasta pitäisi maksaa kotihoidon tukena ja osa muuten? Siinä tulee pieniä vaikeuksia, jos perheellä on myös omia lapsia, jolloin taas tämä korvaus sijoitusperhelapsesta jäisikin pienemmäksi.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean vain, että sanoin, että on ikävää, että Vanhasen hallitus tälle tielle on lähtenyt, ja tämä on askel siihen suuntaan, mistä väitettiin, että tälle ei mennä, kun homo- ja lesbopareille annetaan näitä oikeuksia ja etuja. Lasten kannalta ymmärrän, että menetellään näin, kun tälle väärälle tielle on lähdetty.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kannatan ed. Vahasalon ehdotuksen mukaista lausumaa vastalauseessa 1, sillä työnantajamaksuja ei pitäisi enää lisätä.

Kannatan myös vastalauseessa 3 sen 2. lausumaa , joka parantaa adoptiovanhempien asemaa.

Olen myös sitä mieltä, että jos vanhemmat ovat samaa sukupuolta, ei heiltä voi kieltää vanhempainrahaa, sillä näitä pareja alkaa olla yhä enemmän ja lapsi kasvaa tämmöisessäkin perheessä erittäin mainiosti.

Pehr Löv /r:

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Den här reformen är mycket välkommen och en reform i rätt riktning. Det är inte många i oppositionen som lyft upp fördelarna. Jag är tacksam för att ledamot Kankaanniemi och ett par andra har nämnt att det här är ett steg i rätt riktning. Det är bra så men vi är inte i mål, det håller jag med om.

Tämä uudistus on todella tervetullut, ja se on parannus oikeaan suuntaan. Kovin moni opposition edustaja ei ole sitä kehunut, vaikka nyt parista suusta on kehuja tullut, ja siitä olen iloinen. Kun tällä tavalla edetään, niin se on aina kompromissi. Kolmikantaiset sopimukset ovat aina kompromissiratkaisuja. Mutta kuitenkaan ei päästä siitä, että tämä nyt parantaa vanhempien mahdollisuuksia hankkia lisää lapsia. Siis syntyvyys tulee nousemaan, ja se tasoittaa naisvaltaisten ja miesvaltaisten yrittäjien kustannustaakkaa tähän liittyen, elikkä se on oikean suuntainen kaikessa mielessä.

Herr talman! Det blir nu så att ersättningen för kostnaderna till arbetsgivarna för föräldraledigheterna höjs, vilket förbättrar de kvinnodominerade branschernas situation. Då moderskapspenningen under de 56 första dagarna stiger från 70 till 90 procent av lönen så innebär det för de branscher som ofta är kvinnodominerade att de i tre månaders tid får betydligt mindre löneutgifter, vilket naturligtvis gynnar en förbättrad nativitet och konkurrens för de här branscherna. Vi får alltså en dubbeleffekt, föräldrarna får mera pengar i handen inom vissa branscher och i andra situationer så jämnar det ut skillnaderna mellan olika arbetsgivare.

Regeringen hade föreslagit att för att gynna pappornas möjligheter att ta ut föräldraledighet skulle penningen stiga till 80 procent under 50 dagar. Det här fann grundlagsutskottet att var i strid med jämställdhetsbestämmelserna, så nu blir det 75 procent i 30 dagar för båda parterna och det är väl okej, det tror jag. På det här sättet så får vi ändå en förbättring av möjligheterna att ta ut föräldraledighet. Det ger också en större flexibilitet för pappan när han kan ta ut sin ledighet i ett senare skede, och det är alltid välkommet.

Vi skall också komma ihåg att den lägsta moderskapspenningen höjdes med ungefär 30 procent 2005, men jag hör nog också till dem som beklagar att miniminivån är för låg om vi jämför till exempel med arbetsmarknadsstödet som ligger till och med lite över. Så där har nog nästa regering och riksdag att ta i tu med ännu, vi är inte i mål.

Talman! Jag vill ännu fästa uppmärksamhet vid en paragraf, 16 § säger att i ett registrerat parförhållande så skall den part som inte är förälder ha rätt till föräldraledighet. Den som icke är förälder skall ha rätt till föräldrapenning. Det är ganska förvånande att man i en sjukförsäkringslag förbigår bestämmelserna om juridiskt föräldraskap på det här sättet. Det är inte fråga om att man inte skall se till barnets rätt i alla skeden, men det är inte förenligt med god förvaltningssed och logisk juridik att man går den här genvägen.

Därför så röstar jag emot den här paragrafen, men den kommer att gå igenom i den slutliga behandlingen, det vet vi redan. Skulle man ha tagit bestämmelser om intern adoption före det här, då skulle man med tanke på barnet ha kunnat acceptera skrivningen, det är helt klart. Jag vill inte med det här säga att jag skulle ha stött det förslaget heller, men i varje fall så har vi nu nog en konflikt som man inte i lagstiftningsarbete borde se.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Vahasalo ed. Asko-Seljavaaran kannattamana esitteli täällä kokoomuksen oman lausumaehdotuksen, jossa esitetään, kuten ed. Sirnö jo totesi, veroja valtion maksettaviksi eli sitä, että yritysten sijasta valtio maksaisi tästä lakiesityksestä koituvat kustannukset.

Siinä vaan unohtuu se, että valtio olemme me. Jos yritykset eivät näitä kustannuksia maksa, niin sitten ne maksavat muut veronmaksajat eli tässä tapauksessa muitten ohella samat äidit ja isät, jotka näistä etuuksista pääsevät nauttimaan. Ja on vaikea kuvitella, millä tavalla se edistäisi naisten työllistymistä nimenomaan tältä kannalta. Toisekseen, jos näin menetellään, niin se ei muuta niitten yritysten suhteellista etua, jotka ovat tähän saakka kärsineet siitä, että heillä on paljon naisia töissä.

Kaiken kaikkiaankin tämä ilta on ollut aika mielenkiintoinen tämän kokoomuksen veropoliittisen linjan kannalta. Ed. Sasi täällä aiemmin vaati, että suurituloisten pitäisi saada suurempia veronalennuksia kuin pienituloisten, ja nyt täällä vaaditaan, että yritysten ei pitäisi maksaa ollenkaan veroja. Kyllähän tällä tavalla tietenkin verotkin jäävät valtion ja erityisesti kaikkien pienituloisimpien maksettaviksi.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on hallituksen esitys vanhempainpäivärahoja ja työnantajakustannusten korvaamista koskevan lainsäädännön muuttamisesta, jonka itse nostan yhdeksi tämän vaalikauden sosiaali- ja terveysministeriön esittelemistä asioista tärkeimmäksi, jos ei nyt ihan hoitotakuun rinnalle niin ei kauaksikaan.

Toisekseen, mikä ainakin osalta tässä keskustelussa mukana olleista on unohtunut, on se, että takana on noin puolentoista vuoden prosessi, johon hallitusohjelma antoi sykäyksensä. Ensin oli selvitysmies, joka antoi mietintönsä muun muassa rahoituksen osalta. Sen jälkeen oli laajapohjainen työryhmä, joka teki oman esityksensä, ja tämän jälkeen hallitus teki oman esityksensä.

On ollut mielenkiintoista kuulla kokoomuksen esitykset todellakin siitä, miten tämä hanke olisi tullut rahoittaa. Jos katsoo historiaperspektiiviä tältä osalta, niin ensimmäinen selvitysmiehen esitys lähti siitä, että kustannukset jaetaan työnantajien kesken. Tämä hallituksen esitys, joka nyt on jo mietintömuodossa, lähtee siitä, että vastuu jaetaan laajemmin. Olen vasemmistoliiton edustajien Sirnö ja Virtanen kanssa täsmälleen samaa mieltä: slogaani "verot valtion maksettaviksi" tästä ulos tulee. (Ed. Vahasalo: Entäs työllistyminen?) Jos se on sitten se linja, jota halutaan eteenpäin viedä, niin siitä vaan, mutta ainakin itselläni näin keskustan kansanedustajana on vastuunjaosta hieman toisenlainen käsitys.

Arvoisa herra puhemies! Tavoitteenhan tulee olla todellinen perhevapaakustannusten tasaaminen miesten ja naisten välillä. Me emme saa unohtaa tässäkään keskustelussa, että maailma ei valmistu yhdellä lainsäädännöllä. Toisekseen meidän eduskunnassa pitää pysyä siinä rootelissa, joka meille kuuluu. Meillähän on jatkossakin useita toimialoja, joilla ei esimerkiksi palkallista äitiyslomaa tämänkään lainsäädännön jälkeen ole. Se on työmarkkinapolitiikkaa, ja se pidettäköön siellä, mutta tämä asia ei saa unohtua. Meillä on jatkossakin iso joukko naisvaltaisia aloja, joilla palkallista äitiyslomaa ei ole.

Tavoitteen tulee olla pitkällä aikavälillä päästä siihen todelliseen kustannusten tasaamiseen, ja minusta tämä lainsäädäntö, jossa äitiysrahan määrää nostetaan ensimmäiseltä kahdelta kuukaudelta 70 prosentista 90 prosenttiin, isälle maksettavaa vanhempainrahaa ja isyysrahaa nostetaan, työnantajan palkkakustannukset alenevat ja valtio tulee tuohon kustannusvastuuseen mukaan, on myönteinen asia. Isän vanhempainvapaajaksoa joustavoitetaan.

Olen ollut eduskunnassa tilanteessa, jossa oli x määrä euroja rahaa, taisi olla vielä siihen aikaan markkoja, joilla piti saada isyysvapaaseen lisää, ja sillä tehtiin muutos, joka oli jo alun alkaen erinomaisen hankala, saatikka sitten, että sen käytön olisivat tavalliset ihmiset ymmärtäneet. Näiltä osin mennään selkeästi eteenpäin, ja ottovanhemmille maksetaan jatkossa nykyistä pidemmältä aikaväliltä vanhempainrahaa.

Nämä ovat asioita, jotka eivät muuksi muutu. Sellainen henkilö, joka lukee tämän sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön vastalauseineen, saattaisi saada sellaisen kuvan, että tässä on jotakin pahasti pielessä. Vastalauseita on neljä kappaletta, eikä kaukana ollut, että olisi ollut viisi. Mutta tämä lakiesitys pohjimmiltaan maistuu näin hallituspuolueen kansanedustajan näkökulmasta siltä, että esitys on hyvä, mutta se on vähän niin kuin sen vakituisen palopäällikön aikanaan toteama tilanne VPK:n sammuttamasta tulipalosta, että väärin sammutettu. Ja toisekseen, osittain, kun nuo vastalauseet lukee, niin on jäänyt kyllä hieman muutakin epäselväksi kuin se, miten kokoomus tämän tyyppiset hankkeet haluaisi rahoittaa. Niin kuin totesin ja täällä esimerkiksi ed. Kankaanniemi totesi, rahoitusmalli on hyvinkin perusteltu ja vastaa ja viestittää kokonaisvastuuta.

Tasa-arvoisen lapsen hoitamisen ja huomioon ottamisen suurin este siinä vaiheessa, kun lapset ovat pieniä, ovat kuitenkin asenteet. Rahalla pystytään asioihin vaikuttamaan. Varsinkin tilanteessa, jossa rahaa ei ole, se, että sitä on, helpottaa olemista ja tekemistä, mutta meillä on käsittelyssämme lakiesitys, joka on viesti valtiovallalta tukea perheitä, ja se ei ole vähäpätöinen asia.

Meidän on päästävä jatkossakin eteenpäin. Niin kuin totesin omassakin puheenvuorossani jo, tämä maailma ei näiltä osin valmistu. Meillä on työelämä tilanteessa, jossa kiire lisääntyy ja meinaa käydä niin liian useissa tilanteissa, että perhe ja lapset joutuvat kärsimään vanhempien työpaineesta ja sen elämän arjesta, mitä työelämä vaatii. Mutta toisinpäin osaltaan valtiovalta minun mielestäni tämän lainsäädännön kautta viestittää sitä tahtotilaansa, että perheen parissa kannattaa ja pitää aikaa viettää, ja tämä on edistysaskel aivan kiistatta tähän suuntaan. Yksittäiset elementit, kuten päivärahan tason nostaminen, eivät suoranaisesti lisää tasa-arvoa, mutta niillä on merkitystä silloin, kun päätöksiä tehdään, ja toivoa sopii, että näiltä osin viesti, jonka eduskunta näin joulun alla antaa, on perheiden osalta kannatettava ja kannustava.

Asenteiden lisäksi on suuri merkitys silläkin, minkälainen viesti tästä lakiesityksestä kaiken kaikkiaan annetaan, ja neuvoloilla ja muilla lapsiperheiden kanssa työskentelevillä tahoilla tulee olemaan oma merkityksensä myönteisen viestin eteenpäin saattamisessa. Jos me haluamme kansanedustajina todellakin viestittää, että tämä lakiesitys on huono ja ei tästä mitään tule, niin sekin on tietysti viesti. Itse en haluaisi tämän kaltaisessa toiminnassa mukana olla, kun olemme tilanteessa, jossa pyritään pitkälläkin aikavälillä tilanteeseen, joka on nykyhetkeä parempi.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On varsin merkillistä, että vasemmistoliitto, keskustapuolue ja varmaan Rkp:kin siellä vanavedessä haluavat mennä ja käydä yritysten kukkarolle ja ulosmitata sieltä joka ikisen sentin. Kyllä se vaan niin on, että te puhutte työllistymisen tärkeydestä, mutta sitten teette kuitenkin sellaisia lakiesityksiä, jotka estävät työllistymistä. Pitäisi nähdä tämä kokonaisuutena, kun lakimuutos yhtäältä saattaa aiheuttaakin yllättäviä muutoksia toisaalla. Esimerkiksi kunnallisverovähennyksen muutos aiheutti sen, että eläkeläisillä verotus kiristyikin, mikä ei ollut varmaan ehkä tarkoitus, mutta näin siinä vaan kävi, ja tässä käy ihan samalla tavalla. Eli kun haluatte puhua tasa-arvosta ja tasapuolistamisesta ja kaikesta tällaisesta, niin ette huomaakaan, että samalla myöskin vähennätte työllistymismahdollisuuksia. Firmoille pitää antaa edellytykset työllistää. Sehän tässä on oleellista.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rehula sanoi, että tätä lakia valmisteltiin useita vuosia. Mitenkähän sinne saattoi pujahtaa semmoinen "pieni" virhe, että isälle maksetaan korkeampaa vanhempainrahaa kuin äidille? Se sitten jouduttiin korjaamaan. Onkohan muitakin virheitä?

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan oikein, ed. Vahasalo, pitää nähdä kokonaisuuksia. Teille suosittelisin tämän lakiesityksen lukemista perusteluineen. Nimittäin kun käydään yrittäjien kukkarolla, niin valtiovalta tulee vastaan merkittävällä osuudella siihen kustannusten nousupaineeseen, jonka tämä esitys olisi tuonut mukanaan, ellei valtio olisi tullut tähän mukaan. Eli kannattaa, ed. Vahasalo ja ed. Asko-Seljavaara, lukea näitä esityksiä, kun tulee väittämään, että yrittäjien kukkarolle taas kerran mennään.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tekee mieli jatkaa siitä, mihin ed. Rehula lopetti. Tässähän annetaan yrityksille rahaa, koska yritykset itse asiassa saavat siltä ajalta, kun työntekijät ovat äitiyslomalla, nämä päivärahat. Kun niitä lisätään, niin se kompensoi sitä, mitä yrittäjät joutuvat näitten kustannusten kattamiseksi maksuja maksamaan. Tässähän itse asiassa kysymys on siitä, että tässä vain yritysten välisiä suhteita muutetaan sen edistämiseksi, että ne yritykset, joissa on enemmän synnytysikäisiä naisia tai naisia yleensä kuin miehiä, pääsisivät siitä huonommasta asemasta, missä ne ovat nyt olleet. Kyllä tätä nyt todella kannattaa katsella kokonaisuutena.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä hallituksen esitys on tarkkaan luettu, ja siitä syystä juuri meidän onkin ollut pakko tehdä tämä ponsiesitys tähän, jotta tämä suuntaus menisi parempaan ja oikeaan suuntaan. Suuntauksen pitäisi olla se, että työnantajamaksuja pitäisi vähentää eikä sitten taas joillain kepulikonsteilla tasoittaa tai mahdollisesti myöskin lisätä.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vahasalo voi vilkaista myös oman puheenvuoroni viime viikon välikysymyskeskustelusta, jossa annoin ihan euromääräisen esimerkin tästä, mitä se työnantajalle voisi tuoda, naisvaltaisen alan työnantajalle esimerkiksi, tämä esitys. Mutta ei siitä sen enempää.

Tällä tosiaan tasataan vanhemmuudesta aiheutuvia kustannuksia työnantajille, mutta samalla korotetaan sitten vanhemmille tulevaa äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa tietyiltä osin. Samalla tällä esityksellä vähennetään naisten keskinäistä eriarvoisuutta tietyissä tapauksissa riippuen siitä, miten työehtosopimuksessa on määritelty tuo työnantajan maksama palkka työsuhteessa sinä aikana, kun on äitiysvapaalla.

Mutta haluan korostaa tässä yhteydessä myös sitä, että vuoden 2005 alustahan nostettiin jo minimiäitiys-, -isyys- ja -vanhempainpäivärahoja noin 30 prosenttia eli noin 100 eurolla kuukaudessa. Tämä oli erittäin hyvä suunta ja osoitus siitä, että kun keskusta vaalien alla puhui paljon perhepolitiikasta, niin näitä asioita on myös tässä hallituksessa toteutettu. Mutta on totta myös se, että myös tätä uudistusta täytyy jatkaa seuraavankin hallituksen, jotta päästään edelleen kohti tuota työmarkkinatuen tasoa. Tiedän kyllä, että se kustannusvaikutus olisi noin 50 miljoonaa euroa, jos siihen kerralla mentäisiin.

On myös hyvä, että tämän esityksen myötä isyysvapaan käyttöä joustavoitetaan. Siitä ainakin itselleni on tullut paljon palautetta myös tuolta kentältä, että se jäykistyi tietyllä tavalla viimekertaisen uudistuksen myötä, joten hyvä näin.

Mutta en tosiaan näihin korotusprosentteihin ja muihin sen enempää mene, koska välikysymyspuheenvuorossani siitä jo puhuin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ihmettelen kokoomuksen arvostelua tässä hommassa, koska tässähän jaetaan kustannuksia, niin kuin tässä on edellä todettu. Itse en ole osannut hahmottaa sitä, mitä se tarkoittaa jollakin naisvaltaisella alalla. Nythän muut osallistuvat tähän, niin että sitä en voi sillä tavalla tässä hetkessä kuvitella, mitä tämä jollakin työpaikalla voisi vaikuttaa työantajan kustannuksiin. Mutta kun tässä laajenee tämä piiri ja tosin eräiltä osin tulee yhteiskunta vastaan erinäköisin tavoin, niin todennäköisesti se kustannus ei ole hirveän iso ainakaan.

Mutta syy, miksi tätä tehdään, tietysti on, jotta meidänhän pitäisi saada syntyvyyttä kasvatettua, ja kyllä minä näen, että se on myös firmojen yhteiskuntavastuun piikissä, jos yleensä puhutaan yhteiskuntavastuusta, nimittäin kun tiedetään kuitenkin, jotta meillä työntekijät vähenevät. Kun kohta joudutaan ja nytkin joudutaan ulkomailta tuomaan ihmisiä, toivotaan, että sieltä siirtyisi työntekijöitä tänne, ja kaikki temput tehdään ja toivotaan, että ihmiset jaksaisivat pitempään työmarkkinoilla, niin kyllä minusta tässä on yhteinen ponnistus siinä, jos aiotaan turvata jatkossa, että meillä on henkilöstöä yrityksissä, sitten meillä on myös maksajia, jotka maksavat meidän tulevat eläkkeet. Kyllä tässä pitäisi kaikkien olla mukana eikä noin yksisilmäisesti ajatella kuin kokoomuksessa nyt ajatellaan, jotta okei, yrityksiltä kaikki vastuut pois ja valtio maksaa verot ja samalla ne ihmiset, jotka tietysti saavat tätä etuutta, maksakoot korkeampia veroja siinä hommassa. Tämä on yhteiskuntavastuun paikka.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Vastalauseessa 3, jossa esitämme paitsi lausumia ja näitä pykälämuutoksia, perustana on nimenomaan tämä tasa-arvoisuus sillä tavalla, että meillä nyt on perheitä, joissa nimenomaan minimitoimeentulolla ollaan ja eletään, ja sen vuoksi olemme kiinnittäneet huomiota tähän minimiäitiyspäivärahaan. Se nyt jää tästä, ja olisimme nähneet, että siihen olisi ainakin vahvemmin puututtu tässä laissa.

Toinen on nämä erilaiset monikko- ja adoptioperheet: ne olisi pitänyt ottaa edelle, kun täällä on sitten nämä rekisteröidyt parisuhteet. Rekisteröidyssä parisuhteessa olevan kumppanin vanhempainraha on otettu tähän 16 §:ään, ja me olemme sitä esittäneet poistettavaksi, ja perusteluna vielä sekin, että kyllähän se valiokunnassa tuli selkeästi esille, että sitä ei kolmikannassa tehty yksimielisesti, vaan se oli ministeri Haataisen tuomana, tämä pykäläkohta. Näin näimme, että tasa-arvoa laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin ajatellen tämä ei olisi se ensimmäinen, joka tulisi. Eettisinä perusteluina näen vahvasti sen, että meidän tulisi hyvinkin lähteä miettimään arvonäkökulmasta, minkälaista perhekäsitystä me tuemme erityisesti silloin, kun me tasa-arvosta puhumme. Ei ole kysymys siitä, että näitten lasten asioita halutaan huonontaa, vaan nimenomaan tästä eettisestä näkökulmasta, miten suhtaudumme perhekäsitykseen.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelimme siitä, kenen tämä uudistus pitäisi maksaa, ja ed. Vahasalo peräsi sitä, että tämä asia pitää nähdä kokonaisuutena. Ed. Vahasalo, tämä todellakin pitää nähdä kokonaisuutena. Tässähän on yhtenä suurena tavoitteena madaltaa kynnystä naisten työllistämiseksi.

Täällä verokeskustelussa ed. Sasi syytti hallitusta kikkailusta ja temppuilusta ja viestitti kokoomuksen tahtoa synnyttää todellisia työpaikkoja. Kun hahmottaa kokonaisuuden, niin tässä on kyse eräästä lainsäädännöstä, jolla on tavoite synnyttää niitä aitoja työpaikkoja. Pidän kannatettavana tätä kokonaisvastuuseen perustuvaa rahoitusmallia, niin että me yhteisvastuullisesti huolehdimme tämän tyyppisten asioitten eteenpäinviemisestä.

Toiseen asiaan, herra puhemies, kommentti: Täällä vasemmistoliitto on tehnyt lausumaesityksen vähimmäispäivärahojen tasoon liittyen. Tässä yhteydessä haluan muistuttaa, että yksi kuluvan vaalikauden perhepolitiikan käytetyistä elementeistä ja keinoista on ollut se, että pienimpiä vanhempainrahoja ja äitiys-, isyyspäivärahoja nostettiin 92 eurolla kuukaudessa. Maailma ei valmistunut näiltäkään osin tällä yhdellä korotuksella, mutta kyse on merkittävästä asiasta, jolla on liikuttu oikeaan suuntaan.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen perusteluista kyllä käy ilmi, kun sen lukee, että yksittäisten työnantajien kannettavaksi jää kuitenkin edelleen merkittävissä määrin vanhemmuudesta syntyviä kustannuksia, edelleen jää sinne. Eli teidän yhteisvastuunne tässä asiassa koskee vain firmoja, ja meidän yhteisvastuumme koskee koko yhteiskuntaa. Vanhempainvapaat ja muut pitäisi katsoa myös laajemmasti, niin kuin ed. Rauhala tässä sanoi, että se on väestöpoliittinen asia, eikä pelkästään pienestä näkövinkkelistä. Siinä mielessä tämä olisi erittäin suuri ja tärkeä signaali, että valtio ottaisi tämän kontolleen eikä sälyttäisi näitä asioita edelleenkin sinne työnantajille.