Ritva Elomaa /ps:
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on tavoitteena nostaa
Suomi maailman osaavimmaksi kansakunnaksi vuoteen 2020 mennessä.
Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää opetuksen
ja tutkimuksen laadun kehittämistä. Hallituksen
esitys puolestaan vähentää opetus- ja
kulttuuriministeriön hallinnonalan valtionosuuksia vuonna
2013 yhteensä yli 95 miljoonaa euroa. Leikkaukset kohdistuvat yleissivistävään
koulutukseen, ammatilliseen koulutukseen, vapaaseen sivistystyöhön,
ammatilliseen aikuiskoulutukseen sekä ammattikorkeakouluihin.
Myös indeksikorotusten jäädyttäminen
heikentää entisestään keskeisten
koulutuksen tarjoajien toimintaedellytyksiä.
Edellä mainitut leikkaukset ovat selvässä ristiriidassa
hallituksen kirjaamien koulutuspoliittisten tavoitteiden kanssa.
Taloudellisesti tiukkoina aikoinakin tulee panostaa koulutukseen.
Tämä on pitkällä aikavälillä järkevää toimintaa
lyhytnäköisten säästötavoitteiden
saavuttamisen rinnalla. Jatkuvien leikkausten seurauksena koulutuksen
taso heikkenee ja suomalaisen osaamisen tulevaisuudennäkymät
vaarantuvat. Tämä taas heijastuu osaltaan talouskasvuun.
Hallituksen perusajatus turvata kaikille nuorille opiskelu-
tai työpaikka yhteiskuntatakuumuodossa on mainio. Se, kuinka
hallitus on sitoutunut yhteiskuntatakuun käytännön
toteutukseen, on aivan toinen tarina. Kouluihin kohdistuvat leikkaukset
vähentävät luonnollisesti aloituspaikkoja,
mikä puolestaan vaikeuttaa nuorisotakuun onnistumista.
Kansanopistot ja erilaiset opintokeskukset kärsivät
leikkauksista. Leikkaukset puolestaan vaikuttavat opetustarjonnan
hintoihin. Tämän seurauksena vähävaraisten
kansalaisten kouluttautumismahdollisuudet heikkenevät,
mikä johtaa sivistyksellisen ja koulutuksellisen epätasa-arvon
voimistumiseen. Haja-asutusalueiden ihmiset kärsivät
tämänsuuntaisesta kehityksestä eniten
vähäisten kouluttautumis- ja kulttuurinharjoittamismahdollisuuksien
seurauksena. Kansalaisten sivistystarve ei pienene, vaikka kuntia tai
opistoja kuinka yhdistettäisiin. Vuosittain kansalais-
ja työväenopistoissa opiskelee maanlaajuisesti noin miljoona henkilöä. Tätä itsensä
kehittämismahdollisuutta
ja yhteisöllisyyttä edistävää toimintaa
pitää tukea entistä enemmän sen
heikentämisen sijaan jo pelkän syrjäytymisen
ehkäisyn nimissä.
Oppisopimuskoulutus on todistetusti tehokas tapa kouluttautua
uuteen ammattiin ja työllistyä samalla. Hallituksen
esitys ei vahvista oppisopimuskoulutusjärjestelmää,
eikä esityksestä käy ilmi, millä tavoin
oppisopimuksen vähimmäismäärä määräytyy
jatkossa.
Edellä olevien epäkohtien perusteella perussuomalaiset
eivät hyväksy hallituksen esitystä. Olemme
tehneet vastalauseen, jossa ehdotetaan lakiehdotuksen hylkäämistä.
Inkeri Kerola /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Yhtä synkkä kuin on
yö nyt vähää vaille kello 1
yöllä, yhtä synkältä näyttää myös
tämä hallituksen esitys, jonka mietintö on
ensimmäisessä käsittelyssä tänään.
Se koskee hallituksen esityksiä 97 ja 168. Näistä molemmat
esitykset kuuluvat tähän kuuluisaan hallituksen
sopimaan säästöpakettiin, ja kuinkas
muuten, kun koulutuksesta on päädytty ottamaan, niin
myös näissä lakiesityksissä sisältö on
sen mukainen, että koulutuksesta on varaa hallituksen mukaan
leikata.
Se, mikä minua tässä tyrmistyttää ja
keskustan ryhmää tyrmistyttää erityisesti,
on se, että kun hallituksen markkinoima nuorten yhteiskuntatakuu
on kuitenkin yksi hallituksen kärkihankkeista, niin nämä molemmat
lakiesitykset lyövät kyllä molemmille
korville tätä jaloa tavoitetta. Ennen kaikkea
kantaisin huolta siitä, että kun esimerkiksi kansanopistot
ovat ilmoittaneet erikseen ministeriöön, että heillä on
valmius hoitaa syrjäytyneitä nuoria, on erinomaiset
internaattimahdollisuudet monessa kansanopistossa kautta koko maan,
niin tämä tavoitekaan ei pääse
tämän säästöesityksen
kautta toteutumaan. Nimittäin kesken vuoden tehdyt leikkaukset,
määrältään jopa 15
prosenttia kerralla keskimäärin, aiheuttavat luonnollisesti
sen, että kansanopistoilla on tosi työ ja toimi
saada normaalirytminen koulutus pyörimään
sen sijaan, että voitaisiin järjestää tämmöisiä akuutteja
opiskelumahdollisuuksia. Mutta siitä huolimatta asiantuntijakuulemisissa kävi
ilmi, että kansanopistoilla on edelleen valmius ottaa vastaan
syrjäytyneitä nuoria, mutta toivottavasti myös
ministeriöstä tulee jotakin vastakaikua näille
kädenojennuksille.
Arvoisa herra puhemies! Vapaa sivistystyö on ollut
aina Suomessa se, jonka avulla on turvattu koko kansan, laajan kansanosan,
sivistystaso. Tämän esityksen myötä näyttää siltä,
että, juuri niin kuin edellisessä puheenvuorossa
kerrottiin, nimenomaan vähävaraiset ihmiset, syrjäseuduilla
asuvat mutta myös — huom. — kaupunkien lähiöissä asuvat
vähävaraiset ihmiset eivät voi enää osallistua
omakustannustason nousun vuoksi tähän vapaan sivistystyön
tarjoamaan koulutukseen.
Ruotsissa, kun 90-luvulla nähtiin se, että lama alkaa
koetella siellä nurkissa, oivallettiin ja huomattiin se,
että kansalaisten koulutustasoa kannattaa pitää yllä nimenomaan
vapaan sivistystyön kansalaisopistotyyppisen toiminnan
avulla ja näin ollen tietenkin turvata se, että kun
parempi aika koittaa ja työmahdollisuudet paranevat ja koulutuspaikkoja
tarvitaan lisää, kansalla on säilynyt
se tietty koulutustaso verissä ja myöskin halu
kouluttautua. Tätä Suomessa ei ole oivallettu
etenkään nyt tällä hetkellä,
kun taloudellinen tilanne on se, mikä on. Toivoisin, että ministeriössä otettaisiin
tässä asiassa mallia nimenomaan tuolta naapurimaasta.
Arvoisa puhemies! Indeksijäädytykset kautta koko
linjan näissä koulutussektoreissa aiheuttavat
luonnollisesti sen, että meidän koulutustarjontamme
ja koulutusvaatimuksemme eivät voi vastata siihen tavoitteeseen,
jota hallitus hallitusohjelmassaan tavoittelee. Tästähän
seuraa luonnollisesti se, että paitsi opiskelupaikkojen
väheneminen myöskin opettajakunnan, henkilöstön väheneminen
on tosiasia. Elikkä kun valtio toisella kädellä sanoo
huolehtivansa työpaikkojen luomisesta, niin se toisella
kädellä itse aiheuttaa tätä työttömyyttä myöskin
koulutussektorilla.
Arvoisa puhemies! Näillä muutamilla esimerkeillä keskustaryhmä on
laatinut vastalauseen, jonka sisältönä on
se, että nämä hallituksen esitykset 97
ja 168 hylättäisiin. Perusteena on se, että näin
rajut leikkaukset koulutussektorilla eivät voi kantaa hedelmää pidemmän
päälle niin, että Suomi voisi menestyä kansainvälisessä kilpailussa
myöskin osaamisessa.
Yleiskeskustelu päättyi.