11) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ikääntyneen
väestön toimintakyvyn tukemista sekä iäkkäiden
sosiaali- ja terveyspalveluista ja laiksi terveydenhuoltolain 20 §:n kumoamisesta
Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ensimmäisessä käsittelyssä on
hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ikääntyneen
väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden
sosiaali- ja terveyspalveluista ja laiksi terveydenhuoltolain 20 §:n
kumoamisesta. Kansanomaisemmin sanottuna niin sanottu vanhuspalvelulaki
on nyt ensimmäisessä käsittelyssämme.
Esityksen tavoitteena on varmistaa, että kunnat varautuvat
väestön ikärakenteen muutoksesta aiheutuvaan
palvelujen tarpeen kasvuun ja että iäkkäät
ihmiset saavat yksilöllisten tarpeittensa mukaista hoitoa
ja huolenpitoa yhdenvertaisesti koko maassa laadukkaiden sosiaali-
ja terveyspalvelujen avulla. Uudella lailla halutaan tukea ikääntyneen
väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja
itsenäistä suoriutumista sekä osallisuutta.
Esityksen tavoitteena on siirtää iäkkäille
henkilöille järjestettävien sosiaali-
ja terveyspalvelujen painopistettä laitoshuollosta kotiin
annettaviin ja kodinomaisissa asuinympäristöissä toteutettaviin
palveluihin sekä vahvistaa iäkkäiden henkilöiden
oikeutta laadultaan hyviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Laissa
säädetään myös pitkäaikaisen
hoitojärjestelyn pysyvyydestä ja iäkkäille
puolisoille annettavasta mahdollisuudesta asua yhdessä.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että esitys heijastaa
ja omalta osaltaan edistää asenteiden muuttumista
aikaisempaa myönteisemmiksi ikääntymistä ja
sen mukanaan tuomia palvelutarpeita kohtaan.
Määritelmistä:
Lakiehdotuksen lähtökohtana on iäkkään
henkilön toimintakyvyn edellyttämien palvelujen turvaaminen.
Lakiehdotuksen 3 §:n mukaan iäkkäällä henkilöllä tarkoitetaan
henkilöä, jonka fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen
tai sosiaalinen toimintakyky on heikentynyt korkean iän myötä alkaneiden,
lisääntyneiden tai pahentuneiden sairauksien tai
vammojen vuoksi taikka korkeaan ikään liittyvän
rappeutumisen vuoksi.
Lakiehdotuksessa ei siten määritellä tiettyä ikää,
jonka perusteella henkilö on oikeutettu muun muassa palvelujen
tarpeen arviointiin. Laissa tarkoitettuihin palveluihin oikeutetun
iäkkään henkilön määrittely
ehdotetulla tavalla on tulkinnanvarainen. Kuten säännöksen
perusteluissa todetaan, ei iäkkään henkilön
käsitettä ole mahdollista määritellä ilman
numeerista ikärajaa niin yksiselitteisesti, että tulkintaongelmilta
vältyttäisiin. Säännöstä sovellettaessa
on kuitenkin otettava huomioon lain tarkoitus ja suosittava lakiehdotuksen
yksityiskohtaisissa perusteluissa mainittua asiakasmyönteistä tulkintaa
siten, että ensiarviossa tukeudutaan henkilön
omaan käsitykseen toimintakyvystään ja
palvelujen tarpeestaan. Valiokunta korostaa, ettei rajanveto saa johtaa
siihen, että asiakas jää perusteettomasti lain
soveltamisalan ulkopuolelle.
Pitkäaikaisen hoidon ja huolenpidon periaatteista:
Iäkkään henkilön pitkäaikainen
hoito ja huolenpito toteutetaan lakiehdotuksen 14 §:n
mukaan ensisijaisesti hänen yksityiskotiinsa tai muuhun
kodinomaiseen asuinpaikkaansa järjestettävillä sosiaali-
ja terveyspalveluilla. Muu kodinomainen asuinpaikka voi olla esimerkiksi
sosiaalihuoltolain mukainen palveluasumisyksikkö tai perhehoitopaikka.
Ensisijainen pitkäaikaisen hoidon ja huolenpidon toteuttamistapa
voi perustelujen mukaan olla omaishoidon tuki, jos iäkkään
lähipiiriin kuuluu omainen tai muu läheinen henkilö,
joka on halukas ja kykenevä ryhtymään
omaishoitajaksi.
Iäkkään henkilön palvelutarpeeseen
voidaan 14 §:n 1 momentin perusteella vastata
pitkäaikaisella laitoshoidolla vain, jos siihen on lääketieteelliset
perusteet tai jos se on iäkkään henkilön arvokkaan
elämän ja turvallisen hoidon kannalta muuten perusteltua.
Ehdotetun 14 §:n 2 momentin mukaan iäkkään
henkilön tulee voida ylläpitää sosiaalista vuorovaikutusta
sekä osallistua mielekkääseen, hyvinvointia,
terveyttä ja toimintakykyä edistävään
ja ylläpitävään toimintaan.
Sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisen lisäksi
valiokunta korostaa ulkoilun ja liikunnan merkitystä sekä henkisen
että fyysisen hyvinvoinnin edistäjänä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että säännöksen perusteella
iäkkäille avio- ja avopuolisoille on järjestettävä mahdollisuus
asua yhdessä molempien niin halutessa myös sen
jälkeen, kun toinen heistä tai kumpikin tarvitsee
pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa muualla kuin aikaisemmassa
kodissaan. Lisäksi säädetään
kunnan velvollisuudesta turvata iäkkään
henkilön pitkäaikaisen hoitojärjestelyn
kokonaisuuden pysyvyys.
Palveluntarpeiden selvittämisestä ja palvelusuunnitelmasta:
Iäkkään henkilön palvelujen
turvaaminen edellyttää kattavaa palvelutarpeiden
selvittämistä, jossa arvioidaan sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi
myös hänen hyvinvointiaan, toimintakykyään
ja itsenäistä suoriutumistaan tukevien palvelujen
tarve. Valiokunta korostaa, että selvittämisessä tulee
ottaa huomioon iäkkään henkilön toivomukset,
mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja
kulttuurinen taustansa.
Palvelusuunnitelmaa laadittaessa on neuvoteltava iäkkään
henkilön ja tarvittaessa hänen omaisensa, läheisensä tai
edunvalvojansa kanssa vaihtoehdoista tarvittavan sosiaali- ja terveydenhuollon
palvelujen kokonaisuuden muodostamiseksi. Palvelusuunnitelma on
tarkistettava ilman aiheetonta viivytystä henkilön
toimintakyvyn muutosten aiheuttaessa muutoksia palvelutarpeeseen.
Perustuslakivaliokunta on esimerkiksi lastensuojelulain käsittelyn
yhteydessä todennut, ettei asiakassuunnitelma ole luonteeltaan
sitova asiakirja, ja piti aiheellisena muotoilla lastensuojelulain
säännökset siten, että suunnitelman
luonne yhtenä päätöksenteossa
huomioon otettavana seikkana käy siitä ilmi. Valiokunta
pitää tärkeänä, että iäkkään
henkilön näkemykset kirjataan palvelusuunnitelmaan,
jonka merkitys on keskeinen tehtäessä 18 §:ssä tarkoitettuja muutoksenhakukelpoisia
päätöksiä sosiaalipalvelujen
myöntämisestä.
Vastuutyöntekijästä:
Jos iäkäs henkilö tarvitsee apua
palvelujen toteuttamiseen ja yhteensovittamiseen liittyvissä asioissa,
on kunnan nimettävä hänelle vastuutyöntekijä,
jonka tehtävistä säädetään
lain 17 §:ssä. Vastuutyöntekijä muun
muassa seuraa palvelusuunnitelman toteutumista ja henkilön palvelutarpeen
muutoksia. Valiokunta toteaa, että vastuutyöntekijän
tehtävä on erittäin tärkeä esimerkiksi
muistisairaan henkilön turvallisuuden tunteen kannalta.
Sosiaalipalvelujen myöntämisestä:
Ehdotetun 18 §:n tarkoituksena on parantaa iäkkään
henkilön mahdollisuutta saada tarvitsemansa palvelut riittävän
ajoissa. Kunnan on tehtävä päätös
kiireellisten sosiaalipalvelujen myöntämisestä kirjallisen
tai suullisen hakemuksen perusteella viipymättä siten,
ettei iäkkään henkilön oikeus
välttämättömään
huolenpitoon vaarannu. Kiireellinen tarve saattaa edellyttää palvelun
järjestämistä välittömästi
esimerkiksi omaishoitajan sairastumisen vuoksi. Muista kuin kiireellisistä sosiaalipalveluista
päätös on tehtävä ilman
aiheetonta viivytystä, jolloin useimmiten on mahdollista
selvittää palveluntarve ja tehdä palvelusuunnitelma
päätöksenteon tueksi.
Jos päätöksenteossa joudutaan erityisen
painavista syistä poikkeamaan palvelusuunnitelmasta, poikkeaminen
on perusteltava päätöksessä. Valiokunta
korostaa myös tässä yhteydessä huolellisesti
tehdyn palvelusuunnitelman merkitystä henkilön
tarvitsemien palvelujen kokonaisuuden ja oman näkemyksen
huomioon ottamisen kannalta. Valiokunta pitää tämänkin
vuoksi tärkeänä, että palvelut
lähtökohtaisesti myönnetään
asiakkaan kanssa yhteistyössä tehdyn palvelutarpeiden
selvittämisen ja palvelusuunnitelman mukaisina.
Kuntien voimavaroista:
Lakiehdotuksessa asetetaan kunnille uusia tehtäviä,
joihin osoitetaan valtionosuusjärjestelmässä ja
talousarviossa voimavaroja. Kun on kyse esityksestä, jolla
on tarkoitus hillitä vanhustenhuollon kustannusten kasvua
erityisesti hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen sekä palvelurakenteen
muutokseen tähtäävillä toimilla,
valiokunnan näkemyksen mukaan lainmuutosten kustannusarviointi
on kuitenkin vaikeaa. Tämän vuoksi muun muassa
esitämme seurantaan liittyvää pontta
osana tätä mietintöämme.
Vuonna 2015 kunnille aiheutuvien kustannuslisäysten
on arvioitu olevan noin 151 miljoonaa euroa vuodessa, josta valtionosuus
on noin 82 miljoonaa euroa. Ottaen lisäksi huomioon taloudellinen
tilanne ja kuntien rahoitusasemaan vaikuttavat valtionosuuksien
leikkaukset on uudistuksen kustannusvaikutuksia kunnille seurattava.
Kunnan suunnitelmasta ikääntyneen väestön tukemiseksi:
Suunnitelmassa tulee arvioida ikääntyneelle väestölle
tarjolla olevien palvelujen riittävyyttä ja laatua
sekä palvelujen tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä.
Asiantuntemuksesta:
Ehdotetun 10 §:n mukaan kunnan käytettävissä on
oltava ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden,
toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemista sekä iäkkäiden
henkilöiden tarvitsemien sosiaali- ja terveyspalvelujen
laadukasta järjestämistä varten riittävästi
monipuolista asiantuntemusta.
Asiantuntemuksella tarkoitetaan perustelujen mukaan erityisesti
hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, gerontologisen
hoito- ja sosiaalityön, geriatrian, turvallisen lääkehoidon,
ravitsemuksen, monialaisen kuntoutuksen sekä suun terveydenhuollon
asiantuntemusta. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyistä syistä valiokunta
ehdottaa tähän liittyvää asetuksenantovaltuuden
poistamista ja vaadittavien asiantuntemuksen osa-alueiden mainitsemista
suoraan laissa. Tässä on siis tehty pykälämuutos.
Henkilöstöstä:
Hallituksen esityksessä on ehdotettu 20 §:n mukaan,
että toimintayksikössä on oltava henkilöstö,
jonka määrä, koulutus ja tehtävärakenne vastaavat
toimintayksikön palveluja saavien iäkkäiden
henkilöiden määrää ja
heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelujen
tarvetta, joka turvaa heille laadukkaat palvelut.
Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että valtioneuvoston
asetuksella on tarkoitus säätää asioista
kuntia sitovasti, minkä verran henkilöstöä toimintayksikössä on
oltava iäkästä henkilöä kohden
ja mitkä kelpoisuusvaatimukset henkilöstön
tulee täyttää. Lausunnon mukaan perustuslain
121 §:n kannalta voidaan pitää ongelmallisena
sitä, että henkilöstömitoituksen
määrittäminen jätetään
kokonaan valtioneuvoston ase-tuksen varaan. Valtuutusta pidettiin
myös perusoikeusliitännäisyytensä vuoksi
ongelmallisen avoimena. Perustuslakivaliokunta katsoi asetuksenantovaltuutta
arvioidessaan, että toimintayksikön henkilöstön
mitoituksesta on säädettävä lailla
tai 3 momenttia on täsmennettävä säännöksin,
joilla olennaisesti rajataan asetuksenantajan harkintavaltaa, jotta
lakiehdotus voidaan tältä osin käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa, että asetuksenantovaltuus
poistetaan lakiehdotuksen 20 §:stä. Kun
asetuksenantovaltuus poistetaan, valiokunta edellyttää,
että henkilöstömitoitusten toteutuminen
arvioidaan vuoden 2014 aikana, ja mikäli ympärivuorokautisessa
hoidossa tai hoivassa ei ole saavutettu suositusten mukaista, vähintään
0,5, henkilöstömitoitusta, hallitus antaa eduskunnalle
esityksen lain täsmentämiseksi. Tästä valiokunta
esittää lausumaa.
Valvonnasta:
Ehdotetun lain 23 §:n mukaan palveluista vastaavan
johtajan on huolehdittava, että toimintayksikössä järjestetään
omavalvonta palvelujen laadun, turvallisuuden ja asianmukaisuuden
varmistamiseksi. Valiokunta pitää omavalvonnan kehittämistä tärkeänä ja
toteaa, että laadun kehittämisen kannalta on olennaista,
että omavalvonnan toteutumista seurataan.
Ilmoitusvelvollisuudesta:
Lain 25 §:ssä säädetään
velvollisuudesta ilmoittaa sosiaaliviranomaiselle palveluntarpeessa
olevasta iäkkäästä henkilöstä,
joka on ilmeisen kykenemätön vastaamaan omasta
huolenpidostaan, terveydestään ja turvallisuudestaan.
Valiokunta pitää ilmoitusvelvollisuutta erittäin
tärkeänä osana palvelujen laadun ja riittävyyden turvaamista.
Vanhusneuvostosta:
Vanhusneuvostoa koskevalla säännöksellä pyritään
vahvistamaan kunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia
elinolojaan koskevien päätösten valmisteluun
ja palveluiden kehittämiseen. Valiokunta pitää tärkeänä,
että vanhusneuvostojen kokoonpanossa otetaan huomioon kunnassa
toimivien vanhusjärjestöjen edustus.
Itsemääräämisoikeudesta:
Iäkkään henkilön itsemääräämisoikeuden
ja ihmisarvon kunnioittaminen kuuluu lakiehdotuksen keskeisiin lähtökohtiin,
minkä lisäksi siitä säädetään
muun muassa asiakaslaissa ja potilaslaissa. Perustuslakivaliokunta
kiinnitti lausunnossaan huomiota siihen, ettei tällä hetkellä kuitenkaan
ole perustuslain edellyttämää lainsäädäntöä,
joka oikeuttaisi vanhuksen itsemääräämisoikeuteen
puuttumiseen. Käytännön hoito-tilanteissa
henkilökunta joutuu kuitenkin turvautumaan toimenpiteisiin,
joihin heillä ei ole lainsäädännön
antamaa valtuutusta. Tarvittavia säännöksiä ei
myöskään ole käsiteltävänä olevassa
lakiehdotuksessa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää perustuslakivaliokunnan
tavoin tärkeänä, että valtioneuvoston
piirissä meneillään oleva säädösvalmistelu
johtaa ripeästi tarvittaviin lainsäädännön
uudistuksiin.
Ja aivan lopuksi seurannasta:
Hallituksen esitys sisältää useita
uudistuksia, joiden toteutuminen esityksessä tarkoitetulla
tavalla edellyttää taloudellisia ja henkilöstövoimavaroja,
joita ei ole mahdollista arvioida kattavasti etukäteen.
Valiokunta esittää tähän liittyen
lausumaa, jossa hallituksen tulee seurata ja arvioida lain tavoitteiden
toteutumista ja vaikutusta erityisesti ikääntyneen
väestön hyvinvointiin, terveyteen ja toimintakykyyn
ja sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuteen sekä kunnille
aiheutuviin kustannuksiin.
Arvoisa herra puhemies! Tähän mietintöön liittyy
kaksi vastalausetta.
Lopuksi täältä puhujakorokkeelta
kiitokset valiokunnalle tämän lain hyvästä käsittelystä kovan
paineen alla. Muutamassa viikossa meille oli tila tälle
lain käsittelylle ja valmistelulle niin raivattu, että me
teimme sen, mihin meidän voimamme riittävät.
Näin puheenjohtajan roolissa kiitos kaikille valiokunnan
jäsenille siitä työstä, jonka
me yhdessä viimeisen neljän viikon aikana teimme
tämän erittäin merkittävän
lain toteutumisen edistämiseksi.
Anu Vehviläinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Tuossa edellä jo sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja
seikkaperäisesti esitteli tämän mietinnön,
joten itse keskityn tässä omassa puheenvuorossani
tähän keskustan vastalauseen eli vastalauseen
1 esittelyyn, ja lopuksi sanon muutaman sanasen tuosta perustuslakivaliokunnan lausunnosta
koskien erityisesti henkilöstömitoitusta.
Ensinnäkin totean sen, että myös
keskustan mielestä tämä vanhuspalvelulaki
on erittäin tarpeellinen ja tässä esitetyt
tavoitteet ovat erittäin hyvät ja kannatettavat.
Mutta tuolla valiokuntakäsittelyssä on noussut
muutamia asioita esille, joista meillä on olemassa epävarmuutta
ja joista epäillään, että niitä ei
ole tässä hallituksen esityksessä vielä riittävällä tavalla
varmistettu, ja tuon ne nyt tässä esille.
Ensinnäkin epäilemme sitä, että valtio
ei omalta osaltaan esitä riittävällä tavalla
rahoitusta tämän lain hyvään
toteuttamiseen siellä kunnissa.
Toiseksi, me emme tiedä täälläkään
salissa vielä, millä tavalla lähivuosina
sosiaali- ja terveyspalvelut tullaan järjestämään
tässä maassa, ja se luo tietysti epävarmuutta
myös näitten ikäihmisten palveluiden
ja vanhuspalveluiden järjestämiseen.
Kolmanneksi, omaishoidon tuen osalta keskusta olisi tahtonut,
että hallitus olisi tässä samalla pystynyt
esittämään yhtenäiset valtakunnalliset
kriteerit omaishoidon tukipalkkiolle, ketkä pystyvät
sitä saamaan, ja tekemään sellaisen päätöksen,
että omaishoidon tuesta vastaisi ja sitä hallinnoisi
ja hoitaisi Kansaneläkelaitos 1.7.2013 alkaen, jolloin
tämä laki on tulossa voimaan.
Neljänneksi, keskusta jätti erillisen lakialoitteen
vanhusasiavaltuutetun tehtävän ja toimiston perustamisesta.
Eli katsoimme, että vaikka tätä lakia
toteutetaan siellä kunnissa, niin jatkossakin tulee olemaan
asioita liittyen muun muassa ikäihmisten itsemääräämisoikeuteen,
joista tulee varmasti tulkinnallisia tilanteita, ja olisi hyvä, että meillä olisi
valtakunnallinen vanhusasiavaltuutettu, joka pystyisi ottamaan kantaa
ja olemaan ikäihmisten ja vanhusten aito valtakunnallinen
puolustaja heidän asemaansa ja oikeuksiinsa liittyvissä kysymyksissä.
Tuolla asiantuntijakuulemisessa tuli esille, että muun
muassa professori Sirkka-Liisa Kivelä edelleenkin katsoo, että olisi
ollut erittäin hyvä, jos tällainen vanhus-asiavaltuutetun
tehtävä olisi nyt pystytty perustamaan.
Sitten meillä on kaksi pykälämuutosta,
jotka tulen tämän lain yksityiskohtaisessa käsittelyssä sitten
esittämään, mutta esittelen ne myös
tässä nytten. Ensinnäkin lain 3 §:ssä todellakin
määritellään määritelmiä eli
sitä, mikä on iäkäs henkilö.
On totta, että sitä on erittäin vaikea
määritellä, mutta tähän
pykälään on jätetty eräs
sana, joka mielestämme on erittäin huono. Täällä sanotaan näin,
että on muotoilu korkeaan ikään liittyvästä "rappeutumisesta".
Keskustan mielestä sana "rappeutuminen" ei ole kyllä asianmukainen vaan
olisi pitänyt korvata sanalla "heikentyminen".
Lain 11 §:ssä on vanhusneuvostoista
ja niitten asemasta. Me olemme sitä mieltä, että tässä pykälässä olisi
pitänyt sanoa selkeästi, että vanhusneuvostoissa
tulee olla edustettuina kunnassa toimivat keskeiset eläkeläisjärjestöt.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet tietävät,
että tämä oli myös eläkeläisjärjestöjen
yhteistyöjärjestön Eetun toivomus, mutta
tämä muutos ei kuitenkaan hallituspuolueille käy.
Toivottavasti, hyvät valiokuntakollegat, ette tykkää huonoa,
mutta tämä tilanne meni minun mielestäni
vielä hieman sekavammaksi, kun nyt tänne mietintöön
laitettiin, että pitää turvata vanhusjärjestöjen
asema. Ja kun eläkeläisjärjestöt
olivat meitä lähestyneet, niin epäilen,
että siellä kunnissa aletaan käydä keskusteluja
nyt siitä, ketkä siellä ovat mukana,
vanhusjärjestöt vai eläkeläisjärjestöt,
vai päätetäänkö niistä paikoista
vain puhtaasti aina kuntavaalien tuloksen perusteella.
Sitten pari sanaa perustuslakivaliokunnan lausunnosta liittyen
tähän henkilöstömitoitukseen.
Minusta on kyllä aivan erikoista, että hallitus päättäessään
tästä asetuksenanto-oikeudesta budjettiriihen
yhteydessä ei tarkistanut sitä, voiko asetuksella
tällaisesta asiasta säätää.
Minä ymmärrän sen, kun muistan, minkälaista
kiihkoista keskustelua oli hallitusryhmien ja hallituspuolueitten
sisällä tästä asiasta elokuussa
ja vähän myöhemminkin, mutta siitä huolimatta
ei voi olla sillä tavalla, että poliittisen kompromissin tarve
ja halu menevät juridisen ja perustuslaillisen tarkastelun
ohi. Nyt toivon, että täällä,
sekä meidän edustajien että erityisesti
hallituksen piirissä, katsottaisiin myös tarkasti
sitä, mitkä ovat asioita, joista voidaan säätää asetuksella,
ja mitkä vaativat lain tasoisen säätämisen.
Tämä on minun mielestäni koko hallitukselle
noloa.
Annika Saarikko /kesk:
Arvoisa puhemies! Edelliseen puheenvuoroon, jonka edustaja
Vehviläinen käytti: on helppo yhtyä niihin
asioihin, jotka vanhuspalvelulaissa ovat hyviä ja toisaalta myös
niihin, joihin keskusta on esittänyt kritiikkiä ja
huomioita.
Kuitenkin ehkä ensimmäisenä on syytä todeta se,
että oletan, että sittenkin se vanhuspalvelulain
tärkein osuus on vasta edessä. Takanahan on oikeastaan
useamman vuoden, usean eri hallituksen ajan kestänyt vääntö ja
valmistelu siitä, millainen vanhuspalvelulaki Suomeen tarvitaan.
On erinomaisen hyvä, että tuo prosessi on nyt
valmis ja laki on vihdoin tässä kohdin eduskunnan käsittelyssä.
Mutta mitä tarkoitan sillä, että tärkein
on vasta edessä?
Käytännössä on niin, että suomalaiset
kunnat, kuntapäättäjät, sosiaali-
ja terveysalan työntekijät, sairaanhoitajat, lähihoitajat,
tulevat toteuttamaan tämän lain, sekä sen
hengen että sen pykälät. Ja kannamme
kyllä syvää huolta siitä, kun tämä laki
maksaa euroja ja paljon, että tässä kuntien
taloudellisessa tilanteessa varmasti on aidot resurssit tämä laki
toteuttaa. Pidämme erittäin tärkeänä,
että tiiviisti nyt täältä eduskunnankin suunnalta
seurataan sitä, miten tämä laki käytännössä astuu
voimaan ja miten sen vahvat kirjaukset siitä, että jokaisella
ikäihmisellä on itsemääräämisoikeus,
oikeus saada tietoa, oikeus saada vaikuttaa, oikeus saada päättää itseensä kohdistuvista
palveluista ja vieläpä niin, että ne
mahdollisimman pitkälle on turvattu kotiin, todella aidosti
toteutuvat.
Lisäksi, arvoisa puhemies, on kyllä syytä kiinnittää huomiota
samaan asiaan, johon edustaja Vehviläinen viittasi puheensa
loppupuolella. Tämä vanhuspalvelulaki on sisältänyt
kaikki hyvän ja mielenkiintoisen poliittisen draaman ainekset
tänä syksynä. Siksi tuntuu vähän
siltä, että ikään kuin tämä poliittinen
draama on saanut osaltaan vähän nolon lopun.
Me muistamme kaikki hyvin, miten vanhuspalvelut ja niistä säädettävä laki
ajautui suuren huomion kohteeksi Kataisen hallituksen budjettineuvottelujen
alla loppukesällä. Päähallituspuolueet
sosialidemokraatit ja kokoomus ottivat tosissaan mittaa siitä,
tarvitaanko lakiin kirjausta henkilöstömitoituksesta
eli kuinka monta hoitajaa pitää laitoshoidossa
potilasta kohti olla. Lopulta ainakin minusta tuntui siltä,
että kun budjettiriihestä tultiin ulos näennäisen
kompromissin kanssa, kukaan ei oikein tiennyt, mitä hallitus
lopulta asiasta päätti. Me teimme keskustassa tästä välikysymyksenkin
ja halusimme mielestämme aiheellisesti kyseenalaistaa hallituksen linjan
ja kyvyn hoitaa tätä tärkeää asiaa
ikääntyvässä Suomessa. Me todella
nimittäin tarvitsemme tämän lain.
Noiden budjettiriihen neuvottelujen jälkeen peruspalveluministeri
totesi hyvin selkeästi, että nyt asiaa seurataan
henkilöstömitoituksen osalta ja tämä 0,5:n,
kuuluisan desimaalin 0,5, hoitajan mitoitus laitetaan toimeen asetuksen
kautta ikään kuin perälautakirjauksena,
jos asia ei muuten onnistu. Mutta miten sitten kävikään?
Kertokaa, hyvät hallituspuolueen edustajat, miten on mahdollista,
että täällä joulukuun puolessa
välissä olemme tilanteessa, jossa perustuslakivaliokunta
on ensimmäinen taho, joka puuttuu siihen, että ei
näin isoa asiaa pystytä säätämään
asetuksella. Miten on mahdollista, että hallituksen ja
sen virkamiesten läpi tulee esitys, jossa ei ole minkäänlaista
kirjausta siitä, että tämä on
pykälätasoinen asia eikä ole mahdollista
asetuksella sitä antaa? Tämä hämmästyttää poliittisena
prosessina koko syksyn mittaiselta ajalta. Tämä on
jonkinlainen paljon melua tyhjästä -prosessi,
jossa kyllä valtiovarainministeri Urpilaisen sanat siitä,
että kyseessä on historiallinen uudistus, hitusen
erikoisilta näyttävät lopputuloksen valossa.
Kuitenkin, arvoisa puhemies, haluan vielä kerran todeta,
että vanhuspalvelulaki sinällään on
hyvä asia. Meidän tulee varmistaa resurssit niin,
että se todella kunnissa toteutuu, että jokainen
ikäihminen voi Suomessa kokea kauhunsekaisten tunteiden
sijaan varmuuden siitä, että kun omat voimat ehtyvät,
hänestä pidetään huolta. Uskon,
että tähän on vahva poliittinen tahto
Suomessa, ja siksi tämän lain toteutumisen seuranta on
erityisen tärkeää.
Vielä lopuksi haluan korostaa samaa kuin edustaja Vehviläinen.
Tästä laista uupuu kuitenkin omaishoidon tuen
kehittämisen osuus, sen maksatuksen siirto Kelalle, ja
näkisimme sen mielellämme tulevan voimaan samaan
aikaan tämän tärkeän lakikokonaisuuden
kanssa.
Leena Harkimo /kok:
Arvoisa puhemies! Iäkkäiden ihmisten määrä ja
osuus väestöstä on jo pitkään
ollut kasvussa. Sen me tässä salissa tiedämme
varsin hyvin. Väestön ikärakenteen muutos
voimistuu edelleen, kun suuret ikäluokat ikääntyvät.
Vuonna 2040 enemmän kuin joka neljäs suomalainen
tulee olemaan 65-vuotias tai sitä vanhempi. Väestön
ikääntymisen myötä sosiaali-
ja terveyspalveluiden kokonaistarve kasvaa siitäkin huolimatta,
että iäkkäät ihmiset ovat nykyisin
keskimäärin terveempiä ja toimintakykyisempiä kuin
aikaisemmin. Lisäksi yhteiskunnan taloudellinen liikkumavara
kapenee, kun huoltosuhde heikkenee suurten ikäluokkien
siirtyessä eläkkeelle. Näiden seikkojen
lisäksi yleisen taloudellisen tilanteen heikentyminen on
kasvattanut vakavaa huolta siitä, miten iäkkäiden
ihmisten tarvitsema hoito ja huolenpito pystytään turvaamaan
tulevaisuudessa.
Arvoisa puhemies! Esityksellä säädetään
laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn
tukemisesta sekä iäkkään sosiaali-
ja terveyspalveluista. Tavoitteena on varmistaa, että kunnat
varautuvat väestön ikärakenteen muutoksesta
aiheutuvaan palveluiden tarpeen kasvuun. Uudella lailla halutaan
tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia,
terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista sekä osallisuutta.
Lain tavoite on oikea. Erityisen tyytyväinen olen myös
sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön, jossa
vihdoin viimein nostetaan esille ikäihmisten terveyttä ja
hyvinvointia edistävät sekä sairauksia
ennalta ehkäisevät keinot.
Kun keskustelu on vanhuspalvelulain tiimoilta keskittynyt lähinnä nokitteluun
tarvittavista hoitohenkilökiintiöistä,
on jo aika, että keskusteluun tuodaan myös ehdottomasti
kaikkein kustannustehokkain ja jokaisen ikäihmisen yksilöllistä hyvinvointia
tukeva keino, liikunta. Kyse ei ole rakettitieteestä. Kaikkein
yksinkertaisin tapa edistää kaikenikäisten
suomalaisten hyvinvointia on lisätä arkiliikuntaa.
Tähän tarvittavat toimenpiteet onnistuvat parhaiten
tehostamalla hallinnonalojen rajat ylittävää yhteistyötä valtakunnallisesti,
alueellisesti ja paikallisesti.
Arvoisa puhemies! Liikunnalla ei voida estää vanhenemista,
mutta sen avulla on mahdollista vähentää vanhenemiseen
liittyvien muutosten voimakkuutta ja seurauksia. Liikkumisella on suuri
merkitys fyysisten sairauksien ehkäisyssä, hoidossa
ja kuntoutuksessa. Liikunta on keskeisessä asemassa useiden
kansanterveydellisesti tärkeiden pitkäaikaissairauksien
kuten sydän- ja verisuonitautien, tyypin 2 diabeteksen,
keuhko-sairauksien, tuki- ja liikuntaelinsairauksien sekä mielenterveysongelmien
ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa.
Liikuntaharjoitteilla on myönteisiä vaikutuksia
myös älyllisiin toimintoihin ja mielen virkeänä pitämiseen.
Lisäksi iäkkäät hyötyvät
erityisesti siitä, että liikunta hidastaa lihaskatoa
sekä lihasvoiman ja kestävyyden pienenemistä,
notkeuden vähenemistä sekä tasapainon
ja kävelykyvyn huononemista. Liikunta ryhmässä on
myös sosiaalinen kohtaaminen eli toisin sanoen erinomainen
lääke valitettavasti monen vanhuksen kokemaan
yksinäisyyteen.
Jos vilpittömästi mietimme kaikkein parhaimpia
keinoja ikäihmisten hyvinvoinnin parantamiseksi ja toimintakyvyn
ylläpitämiseksi, en rehellisesti sanottuna keksi
toista yhtä hyvää keinoa kuin liikunta.
Yhteiskunta, joka panostaa liikuntaan, ei edistä pelkästään
ikäihmisten vaan koko kansakunnan hyvinvointia tässä,
nyt, tänä päivänä ja
pitkälle tulevaisuuteen.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Haluan omasta puolestani kiittää sosiaali-
ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Juha Rehulaa erinomaisesta valiokunnan
työn johtamisesta, joka johti sitten siihen, että hän
saattoi kiittää koko valiokuntaa.
Tässä katsannossa edustaja Saarikon puheenvuoro
ei ollut ihan yhtä riemastuttava. Toki ymmärrän,
kun kokemusta jonkin verran on, että opposition pitää yrittää löytää hallituksen
esityksestä tai siihen johtaneista prosesseista arvosteltavaa,
ja kyllä sitä oikeasti tietysti näitten
mitoitusten osalta tässä tapauksessa löytyykin.
Mutta kun te sanoitte, että tällä nyt
katsotaan, onko hallitus kyvykäs näin merkittävässä lakiesityksessä toimimaan,
niin nyt se on nähty. Tämä esitys on täällä,
ja minä väitän, että tämä on
erittäin hyvä lakiesitys. Se, onko se pelkästään
hallituksen ansiota tai missä määrin
se on opposition ansiota, on toissijaista sille, että ensimmäisen
kerran meillä on laki, joka aidosti parantaa iäkkään
henkilön mahdollisuutta saada laadukkaita sosiaali- ja
terveyspalveluja ja ennen kaikkea itse vaikuttaa hänelle
järjestettävien palvelujen sisältöön
ja toteuttamistapaan. Tämä laki tarvittiin, koska kunnat
eivät aiemmin ole huolehtineet riittävästi näiden
oikeuksien toteuttamisesta.
Iäkkäälle henkilölle tulee
nyt aiempaa laajempi oikeus oman palvelutarpeensa selvittämiseen. Siinä selvityksessä
arvioidaan
kattavasti ensisijaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi
hänen hyvinvointiaan, toimintakykyään
ja itsenäistä suoriutumistaan tukevien palvelujen
tarve. Valiokunnassa korostimme mietinnössämme,
että selvityksessä tulee ottaa huomioon iäkkään
henkilön omat toivomukset ja yksilölliset tarpeet. Selvitys
on tehtävä yhteistyössä henkilön
itsensä ja tarvittaessa myös hänen omaistensa
kanssa.
Arvoisa puhemies! Selvityksen pohjalta on tehtävä palvelusuunnitelma,
ja sen pohjalta määräytyy päätös
palvelujen myöntämisestä. Tämä on
tämän lain keskeisin kohta. Suunnitelma ei muodosta
subjektiivista oikeutta palveluihin, mutta jos suunnitelmasta poiketaan,
siihen on oltava erittäin painavat syyt. Eduskunnan vahva tahto
on, kun se hyväksyy tämän lain ja sen
myötä valiokunnan perustelut ja lausumat, että mitä palvelusuunnitelmaan
on kirjattu, on myös toteutettava. Jos iäkäs
henkilö ei ole tyytyväinen kunnan palvelupäätökseen,
hän voi valittaa siitä hallinto-oikeuteen. Toivottavasti
hallinto-oikeus ei näitä valituksia joudu käsittelemään,
vaan kunnat ymmärtävät velvollisuutensa
tässä suhteessa.
Arvoisa puhemies! Lain lähtökohta on, että hoito
ja huolenpito toteutetaan ensisijaisesti kotona tai kodinomaisessa
asuinpaikassa. Pitkäaikaishoito voidaan toteuttaa laitoshoitona
vain silloin, kun se on lääketieteellisesti perusteltua
tai jos se on iäkkään henkilön
arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta
muuten perusteltua. Me korostimme, että lain tarkoituksena
on turvata jokaiselle oikea asuin- ja hoitopaikka mukaan lukien
laitoshoito sitä tarvitseville, eikä tätä lakia
saa tulkita niin, että laitoshoitoa ei turvattaisi niille,
jotka sitä oikeasti tarvitsevat tai että vanhukset
lain perusteella pitäisi kotiuttaa laitoksesta vastoin
heidän tahtoaan.
Pidimme myös erittäin myönteisenä ja
tärkeänä, että laki velvoittaa
kunnat järjestämään iäkkäille
avio- ja avopuolisoille mahdollisuuden asua yhdessä molempien
niin halutessa myös sen jälkeen, kun toinen tai
kumpikin heistä tarvitsee pitkäaikaista hoitoa
ja huolenpitoa muualla kuin aiemmassa kodissaan. Tämän
jälkeen puolisoiden epäinhimillisen "asumuserottamisen"
ei enää pitäisi olla mahdollista.
Arvoisa puhemies! Laki velvoittaa kunnan turvaamaan iäkkään
henkilön pitkäaikaisen hoitojärjestämisen
pysyvyyden. Järjestelyä voidaan muuttaa, jos iäkäs
henkilö itse sitä toivoo tai jos se on tarpeen
hänen palvelutarpeidensa muutoksen johdosta. Me yhdyimme
lain perusteluihin siitä, ettei esimerkiksi kilpailuttaminen
sellaisenaan muodosta syytä hoitopaikan vaihtamiseen. Jatkossa
ei siis ole mahdollista, että sellaisessakaan palveluasumisessa,
joka ei perustu vuokrasuhteeseen, vanhus voitaisiin siirtää vastoin
hänen tahtoaan johonkin toiseen hoito- tai asuinpaikkaan.
Tämä laki antaa vuoden päästä toimintansa aloittaville
vanhusneuvostoille aivan uudenlaiset toimintaedellytykset. Ne eivät
toimi enää poliittisten päättäjien
tai virkamiesten hyväntahtoisuuden varassa, vaan niille
tulee pykäliin kirjattu oikeus saada tietoa, osallistua
valmisteluun ja seurata päätösten tekoa
ja niiden täytäntöönpanoa kaikissa
niissä asioissa, jotka ikääntyneitä ihmisiä koskettavat.
Valiokunta aivan oikein korosti mietinnössään,
että vanhusneuvostoihin tulee turvata ikääntyneitä ihmisiä edustavien
järjestöjen edustus, enkä olisi nyt aivan
yhtä huolissani kuin edustaja Vehviläinen tämän
kirjauksen täsmällisyydestä. Kun me puolueet
täällä pystymme tulkitsemaan tätä aivan
oikein, niin uskon kyllä, että myöskin
meidän omien puolueittemme edustajat kunnissa pystyvät
samaan.
Arvoisa puhemies! Edellä kuvatut ja monet muut lain
parannukset eivät itsestään tuo ikääntyneille
paratiisia maan päälle. Laki luo edellytykset
mutta myös velvoituksen kuntien tehdä oikeita
ja riittäviä päätöksiä.
Tähän mennessä niin ei aina ole tehty.
Ensi heinäkuusta eteenpäin kunnat eivät
enää voi esimerkiksi rahanpuutteeseen vedoten
luistaa siitä vastuusta, joka niille on kuulunut tähänkin
saakka. Ja edustaja Vehviläinen, edustaja Saarikko: Kyllä kunnissa
pitää löytyä rahaa vanhuksista
huolehtimiseen. Kysymys on myöskin priorisoinnista kunnissa.
Arvoisa puhemies! Ratkaisevassa asemassa ovat kuitenkin kuntien
uudet päättäjät. Enää he eivät
voi vetäytyä "kun laki ei velvoita eikä rahaa
ole" -selityksen taakse. Ensi heinäkuussa laki alkaa
velvoittaa. Silloin oikeasti testataan, ketkä ihan oikeasti
pitävät huolta ikääntyneiden
hyvinvoinnista.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Täytyy myös omalta
osalta todeta se, että olen erittäin helpottunut,
että me olemme tässä vaiheessa tämän
lain osalta, ja voin tulkita nyökkäyksistä,
että näin ovat myös muutamat muutkin
edustajat täällä salissa. Me varmaan
muistamme kaikki sen vuoden 2009, kun oikeuskansleri toi esille
sen räikeän, erittäin harmillisen tilanteen,
jossa laitoksissa asuvien vanhusten hoito oli todella räikeää ja
sitä laiminlyötiin. Hän toi sen näkyväksi,
jonka seurauksena sosialidemokraatit tekivät välikysymyksen,
jonka seurauksena silloinen peruspalveluministeri Risikko lupasi
tuoda eduskuntaan vanhuspalvelulain. Elikkä vuodesta 2009
tätä prosessia on viety eteenpäin, ja
tämä prosessi on ollut erittäin polveilevaa, mutta
nyt täytyy todeta, että meidän on katsottava
tulevaisuuteen, eteenpäin, koska ne suurimmat haasteet
ovat tulevaisuudessa, miten tämä laki viedään
käytäntöön kunnissa, ja siinä meillä vielä on
useamman vuoden työsarkaa edessä.
Tässä yhteydessä tulevaisuuteen katsottuna voi
myös todeta sen, että valiokunta halusi katsoa
tulevaisuuteen muun muassa näiden kahden lausuman avulla,
joissa haluttiin selkeyttää perustuslakivaliokunnan
näkemystä, johon edustaja Saarikkokin viittasi
omassa puheenvuorossaan. Täytyy tässä yhteydessä todeta,
että tämä lakipykälä tarkistettiin
ennen lopullista lakimuotoilua oikeuskanslerilla ja hän
hyväksyi sen muotoilun, jonka perustuslakivaliokunta kuitenkin sitten
muutti, mutta sitten sosiaali- ja terveysvaliokunta hyvällä yhteistyöllä selkeytti
tätä lakia ja toi siihen sen perimmäisen
ajatuksen, joka myös hallituksella oli 30.8. tätä vuotta,
miten tämä laitoshoito tai ympärivuorokautinen
hoito tulee toteuttaa jatkossa.
Toinen asia, johonka valiokunta otti vahvasti kantaa, oli seurantapykälä,
joka myös sitten toi sen oman tahtotilansa siitä,
että koska meillä on monia kysymyksiä tulevaisuudessa
edessä, niin meidän on tärkeä seurata
tätä lakia, kuinka se tulee toteutumaan, ja siltä osin
katse tulevaisuuteen on myös meillä edessä.
Arvoisa puhemies! En lähde käymään
läpi tämän lain sisältöä enkä mietintöä.
Valiokunnan puheenjohtaja kävi sitä ansiokkaasti äsken
läpi, ja olen myös hänen laillaan erittäin
tyytyväinen siihen valiokuntakäsittelyyn, joka
meillä valiokunnassa oli. Siltä osin voisin sanoa,
että me monelta osin myös selkeytimme lakia sekä avasimme
sitä, ja tästä suuri kiitos valiokunnalle.
Arvoisa puhemies! Vanhusten palveluiden laatu ja saatavuus ovat
viime vuosina olleet paljon puheissa. Esiin on tullut ikäviä tapauksia, joissa
vanhuksia on jätetty lähes heitteille. Kunnassa
on ehkä tiedetty, että vanhus tarvitsee apua, mutta
ei ole ollut riittävästi aikaa eikä muita
resursseja hoitaa asiaa kuntoon. Muut asiat ovat ajaneet ohi ja
henkilökunnalla on ollut kädet täynnä töitä.
Vanhuspalveluiden mitoituksissa, niiden laadussa ja rahoituksessa
on pitkälti kyse arvovalinnoista. Nyt saamme näitä arvovalintoja helpottamaan
myös tämän vanhuspalvelulain. Lailla
vahvistetaan merkittävästi ikääntyneen
väestön oikeuksia. Kunnan on järjestettävä palvelut
huomioiden perustuslain 19 §:n säännös
jokaisen ihmisen oikeudesta välttämättömään
huolenpitoon. Meidän on viimeinkin satsattava ikäihmisten
palveluihin ja saatettava heidän oikeusturvansa hyvälle
tasolle niin, että jokainen voi luottaa siihen, että ikääntyminen
on Suomessa turvallista ja jokaisella on mahdollisuus saada elää hyvää vanhuutta.
Se on tämän lain lähtökohta.
Nyt on tärkeää, että jokaisessa
kunnassa käydään lain vaatimukset läpi
ja tarvittaessa käydään valtuustoissa
vaikka arvokeskustelua, jotta ikääntyville ihmisille
varmasti saadaan perustuslain mukaiset ja ihmisarvoiset vanhuspalvelut, nykyistä vahvempi
asema myös heille yhteiskunnassa. Tässä työssä me
varmasti kukin teemme parhaamme omissa kunnissamme.
Arvoisa puhemies! Me tiedämme, että kuntien
taloudellinen tilanne on tällä hetkellä ja
lähitulevaisuudessa vaikea. Kunnat joutuvat tekemään
suuria päätöksiä niin kuntalaisten
kuin myös kuntienkin osalta. Lakiehdotuksessa asetetaan
kunnille uusia tehtäviä, joihin osoitetaan resursseja
sekä valtionosuusjärjestelmässä että talousarviossa.
Vuonna 2015, kun laki on täysimääräisesti
voimassa, kunnille aiheutuvat kustannuslisäykset ovat noin
151 miljoonaa euroa, josta valtionosuus on runsaat puolet. On tärkeää, että uudistuksen
kustannusvaikutuksia kunnille seurataan tarkasti, jotta laki toteutuu
kaikille vanhuksille yhdenvertaisesti asuinkunnasta riippumatta.
On syytä muistaa, että lain yhtenä tehtävä on rakenteellisilla
toimilla nimenomaan hillitä vanhustenhuollon kustannusten
kasvua. Se ei tarkoita palveluista tinkimistä, vaan päänvastoin
se tarkoittaa hyvää ja oikea-aikaista palvelua
sekä erityisesti hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen tähtäävien
palveluiden painottamista. Kaikkien tutkimusten mukaan iäkkäiden
henkilöiden terveyden ja toimintakyvyn paraneminen vähentää laitoshoidon
tarvetta ja ylipäätään alentaa
vanhustenhuollon menojen kasvua merkittävästi. Toisin
sanoen kun parannamme palveluiden laatua, räätälöimme
palvelut jokaisen ihmisen oman palvelutarpeen mukaisesti ja aikaistamme
palveluiden saantia niin, että ne tukevat ihmisten omaa toimintakykyä ja
arkista elämistä, me saamme samalla säästettyä kustannuksia
merkittävällä tavalla. Etenkin jos pitkäaikaishoitoa
voidaan ehkäistä ja myöhentää sen
alkamista, saamme aikaan merkittäviä säästöjä.
Kunnat voivat omilla tulevaisuuteen rohkeasti katsovilla päätöksillä vaikuttaa
olennaisesti tulevaan kustannuskehitykseen. Tässä työssä me
varmasti kaikki olemme mukana.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Pekka Ravi.
Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tiedän, että on pitkä lista,
mutta ajattelin, että kysyn kyllä nyt valiokunnan
varapuheenjohtaja, edustaja Kiljuselta, kun ministeri ei ole täällä paikalla.
Olisin kyllä suonut Guzenina-Richardsonin olevan paikalla
tässä. Kun tästä asetuksenantovaltuudesta
on keskusteltu näitten henkilöstömitoituksen
osalta, ja itse epäilin, että budjettiriihessä poliittinen kompromissin
tarve syrjäytti juridiikan ja perustuslaillisen tarkastelun,
niin tässä te, varapuheenjohtaja Kiljunen, totesitte,
että tämä asetuksenanto-oikeus ja -valtuutus
tarkistettiin oikeuskanslerilta. Haluaisin kysyä sitä,
tarkistettiinko se siellä budjettiriihessä vai
vasta budjettiriihen jälkeen valtioneuvoston käsittelyssä ja
antoiko oikeusministeriö tämän asetuksenantovaltuuden mennä läpi
ja sitten vasta nyt toissa viikolla perustuslakivaliokunta puuttui
tähän.
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minulla ei ole tarkkaa käsitystä siitä,
missä vaiheessa oikeuskanslerilta tämä on
kysytty. Minulla on käsitys siitä, että se on
kysytty siinä vaiheessa, kun tätä lakia
valmisteltiin, ja ministeri Maria Guzenina-Richardson on tuonut
sen esille muutamiakin kertoja, en muista, onko täällä täysistuntosalissa,
mutta kuitenkin tuonut sen esille nimenomaan siitä syystä, että tämä pykälämuotoilu
on tarkistettu oikeuskanslerilta ja hän on sen hyväksynyt,
minkä seurauksena tämä muotoilu tuotiin
sen muotoisena eduskuntaan käsittelyyn. Tämä on
hänen tuoma selvityksensä asiasta, minkä takia
en voi muuta sanoa. Tiedän, että Maria Guzenina-Richardson on
tällä hetkellä kuumeisena kotona, minkä takia hän
ei ole tällä hetkellä täällä.
Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta tämä on hyvä keskustelu
käydä nyt niin kuin selvitys siitä, miksi
olemme tilanteessa, jossa tämä lain ehkä julkisuudessa
eniten puhututtanut osa, ja tekisi mieli sanoa myös, että se
osa, jonka hallituspuolueet halusivat eniten julkisuudessa nousevan
esiin, päätyikin täällä lopulta
valiokuntakäsittelyn jälkeen aivan toisenlaiseen
muotoon kuin mitä se hallituksen budjettiriihen tultua
alun perin oli.
Minusta on myös syytä nostaa esiin se, että kyllähän
pohjimmiltaan oli kysymys ymmärtääkseni
hallituspuolueiden varsin erilaisesta tahdosta siitä, tuleeko
tätä henkilöstömitoituskirjausta
tähän osaksi vanhuspalvelulain pykäläkokonaisuutta,
ja jonkinlaisesta laihasta kompromissista kai voitiin alun perin
puhua, että siitä tuli asetuksen tasoinen kirjaus,
ikään kuin perälautamerkintä,
jos asiat eivät muuten asetu kuntoon. Sinänsä tämä edustaja
ja varapuheenjohtaja Kiljusen esiin tuoma tarkennus, miten asiat
ovat edenneet, on hyvin mielenkiintoinen, ja olisi kyllä toivottavaa,
että ministereiltäkin vielä kuulisimme,
miten prosessi todella päätyi tähän
pisteeseen.
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vielä haluan tarkentaa. Tämä on
meidän valiokuntamietinnössä nimenomaan tarkennettu
vielä siihen muotoiluun, joka oli 30.8.2012 sosiaali- ja
terveysministeriön yhteinen tahto elikkä sos.polin
tahto, ja siinä mielessä täällä lukee:
"Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa, että asetuksenantovaltuus
poistetaan lakiehdotuksen 20 §:stä. Kun
asetuksenantovaltuus poistetaan, valiokunta edellyttää,
että henkilöstömitoitusten toteutuminen
arvioidaan vuoden 2014 aikana ja mikäli ympärivuorokautisessa
hoidossa/hoivassa ei ole saavutettu suositusten mukaista
(vähintään 0,5) henkilöstömitoi-tusta,
hallitus antaa eduskunnalle esityksen lain täsmentämisestä hallituksen
30.8.2012 sopi- malla tavalla. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa
- -." — Tämä on meidän
yhteisessä valiokuntamietinnössä.
Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ei liene lainkaan epäselvää, kun
mentiin budjettiriiheen, etteikö sosialidemokraateilla
ja osalla hallituspuolueista ollut erilainen käsitys siitä,
tulisivatko mitoitukset lakiin vai eivät. Me olisimme halunneet
sitovat mitoitukset tähän lakiin jo nyt.
Voi sanoa, että se on tietysti kompromissitulos, että tuli
ajatus siitä, että asetuksen muodossa tämä voitaisiin
hoitaa, mikäli kunnat eivät sitten toteuta tätä asiaa
suosituksenomaisesti. Itse ajattelen niin, että jos nyt
sitten käy ilmi, että tämän asetuksen
myötä tätä henkilöstömitoitusta
ei pystyttäisi sitomaan, niin mikä estää tuomaan
myös sitten lakimuutokset 2013 lopulla, jos nämä asiat eivät
toteudu. Tätä täytyy nyt kaikessa rauhassa katsoa
ja miettiä, mitenkä päästään
eteenpäin.
Tärkeintä kait on se, (Puhemies koputtaa)
että kunnat tarkastavat toimintaansa ja miettivät
tarkkaan, millä tavalla he lähtevät tätä hallituksen esityksen
ja eduskunnan lain tahtoa noudattamaan ilman, että siellä näitä pakkoja
välttämättä on. (Puhemies koputtaa) — Täytyykö lopettaa?
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Nyt tähän debattiin viimeinen vastauspuheenvuoro
edustaja Saarikko, ja sitten mennään puhujalistaan.
Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olisi tietysti toivottavaa ja olisi ollut
hyvä kuulla tässäkin keskusteluvaiheessa
myös toisen puolueen ja itse asiassa pääministeripuolue
kokoomuksen näkemys siitä, miten tämä sopimus
aikanaan laadittiin ja mitä budjettiriihessä heidän
mielestään sovittiin ja mikä on heidän
näkemyksensä siitä, miten tämä asetuksenantovaltuus
päätyikin nyt sitten täällä eduskunnassa
vasta tähän muotoon, että se onkin vain
valiokunnan lausuma. Tulkitsenko oikein, että tässä pohjimmiltaan
nyt tämä perälautakirjaus muuttuikin
nyt vain ilmassa leijuvaksi hyväksi tahdoksi siitä,
että hallituspuolueiden sopimus pitää,
se kaikki, joka budjettiriihessä 2012 loppukesän
päivinä sovittiin, koska se on aika iso ja merkittävä ero,
onko asia osana hallituksen esitystä vai onko se valiokunnan
lausuma ja ikään kuin ajatus hallituksen hyvästä tahdosta,
joka alun perin sovittiin? Ajat voivat silloin olla kovin toiset,
ja me tietysti keskustassa toivomme, että joka tapauksessa
toteutuu lain hyvä henki siitä, että vanhuksista
pidetään huolta ja kunnat tähän
resursoivat. Se on tärkeintä, että se
toteutuu.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Tätä jäämme nyt hetkeksi
pohtimaan. Nyt mennään puhujalistaan.
Hanna Mäntylä /ps:
Arvoisa puhemies! Aluksi on kiitettävä hallitusta
siitä, että tämä laki ollaan
vihdoin saamassa voimaan. Haluan osaltani kiittää myös
koko valiokuntaa hienosta ja antoisasta työskentelystä sekä erityisesti
valiokuntamme puheenjohtajaa Juha Rehulaa, ja haluan myös
tässä esittää kiitokset valiokuntaneuvoksillemme.
Lähtökohtaisesti voidaan toki kysyä,
millainen hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee erillisen lainsäädännön
turvaamaan vanhuksille hyvän elämän edellytykset
elämänpolun ehtoopuolella. Ikäihmisten
palveluiden heikko tila on kuitenkin ollut jo pitkään
tiedossa, ja on hyvä, että asiantilaa pyritään
korjaamaan. Julkisuudessakin esillä olleet vanhusten kaltoinkohtelut
ovat olleet varsin karmaisevia. On selvää, että näin
ei voi jatkua, vaan parannuksia todella tarvitaan.
Lakiesityksessä on siis paljon hyvääkin.
Perussuomalaiset kuitenkin katsovat, että on tiettyjä seikkoja,
joita ei ole loppuun saakka mietitty, ja niitä tuommekin
esiin sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön
jättämässämme vastalauseessa.
Eräs merkittävä asia, josta perussuomalaiset kantavat
suurta huolta, on kunnille varatut resurssit tämän
lain toteuttamiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Matkan varrella
kuullut esitykset tämän lain kustannuksista ovat
olleet hyvin vaihtelevat ja epätäsmälliset.
Tätä ovat nostaneet esiin myös monet
asiantuntijat.
Kuten hyvin tiedämme, kunnissa taloustilanteet ovat
jo nyt hyvin vaikeat, ja moni kunta joutuukin tekemään
kipeitä päätöksiä sen
suhteen, mitä palveluja kyetään tarjoamaan
ja millä laadulla. Lastensuojelulaki, jota uudistettiin
muutama vuosi sitten, on erinomainen esimerkki siitä, mitä tapahtuu,
kun velvoitteita kunnille lisätään mutta
niiden toteuttamiseen ei varata tarpeeksi resursseja. Esiin nousseet
ongelmat lastensuojelulain noudattamisessa tai noudattamatta jättämisessä ovat
olleet järkyttäviä. Perussuomalaiset eivät
halua saman toistuvan tämän lain kohdalla, ja
siksi vaadimmekin hallitusta varaamaan ensi vuoden lisätalousarviossa
riittävästi resursseja kunnille. Perussuomalaiset
osaltaan esittivät varjobudjetissaan 75 miljoonan euron
lisäystä kohdennettavaksi erityisesti hoitoisuudeltaan
vaativiin vanhuspalveluihin.
Arvoisa puhemies! Lähtökohtaisesti lakiesityksessä esitetyt
palvelusuunnitelman laatiminen ja vastuutyöntekijän
tehtävä ovat kannatettavat. Sen sijaan tällaisenaan
lakiin kirjattuina ne jättävät monta
kysymystä avoimeksi.
Palvelusuunnitelman osalta olisimme toivoneet määriteltäviksi
ne aikarajat, joiden puitteissa palvelusuunnitelma ja sen mukaiset
palvelut on järjestettävä. Pelkäämme,
että liian epätäsmällinen laki
antaakin kunnille mahdollisuuden evätä liian pieniin
määrärahoihin vedoten vanhuksilta sellaisia
palveluita, joihin he olisivat oikeutettuja. On erittäin
huolestuttavaa, jos kuntien järjestämisvastuuta
joudutaan linjaamaan lopulta oikeusprosessien kautta. Lisäksi
laissa olisi tullut olla selkeä maininta siitä,
että palvelusuunnitelma on tosiasiallisesti otettava päätöksenteossa
huomioon. Perussuomalaiset myös katsovat, että tehtyjen
päätöksien tulee olla selkeästi valituskelpoisia
ja että asiakasta ohjataan asianmukaisesti tarvittaessa
tässä prosessissa. Aivan liian usein asiakas jää vastaavissa
tilanteissa yksin.
Myös vastuutyöntekijän rooli jää mielestämme
liian avoimeksi. Suuri huoli on siitä, kuinka monta asiakasta
yhdelle vastuuhenkilölle voidaan laittaa. Asiakkaiden tarvitsemat
palvelukokonaisuudet voivat olla hyvinkin monimuotoisia ja mutkikkaita
sekä aikaa vieviä. Olisikin erittäin
tärkeää, että vastuutyöntekijää ei
kuormiteta liikaa liian suurilla asiakasmäärillä.
Mikäli näin tapahtuu, lain hyvä tarkoitus
kokonaisvaltaisesta palvelusta jää aivan varmasti
uupumaan.
Arvoisa puhemies! Henkilöstömitoitus on asia,
jota perussuomalaiset haluavat selvitettävän tarkemmin
ja kattavammin, mutta myös huomattavasti nopeammassa aikataulussa
kuin hallituksen esityksessä on kaavailtu. Kannamme huolta
paitsi riittämättömästä henkilöstön
määrästä vanhusten palveluissa
myös hoitoalan henkilökunnan jaksamisesta. Hoitoalalta
on paennut vuosien aikana jopa kymmeniätuhansia hoitoalan
ammattilaisia muihin tehtäviin, koska työn kuormittavuus
on liian korkea. Työssäjaksamisen ongelmista kärsii
erittäin moni hoitaja. Henkilöstömitoitus
on yksi asia, jolla työn kuormittavuutta voidaan pienentää,
mutta yksin sitä emme pidä riittävänä.
Koko laaja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kenttä on
monin tavoin aliarvostettua ja myös siihen on tultava parannuksia.
Kaiken ikäisillä on oltava oma arvokas paikkansa
osana yhteiskuntaa, myös ikääntyvillä ja vanhuksilla.
Kenenkään ei kuulu joutua pelkäämään
vanhenemista. On selvää, että ikääntyvien hoivan
ei tule olla yksin yhteiskunnan vastuulla, vaan myös omaisilla
ja läheisillä on oma tärkeä vastuunsa,
jonka moni on jo ottanutkin. Omais-hoitajan asemaa tulisikin ehdottomasti
parantaa. He antavat paitsi inhimillisesti myös kansantaloudellisesti
mitaten uskomattoman panoksen huolehtimalla ja hoivaamalla läheisiään.
Ikääntyvässä Suomessa omaishoidon
merkitys kasvaa entisestään.
Nykyisellään omaishoitoa tuetaan kunnissa hyvin
vaihtelevasti. Omaishoitajat ja hoidettavat ovatkin hyvin eriarvoisessa
asemassa asuinkunnasta riippuen. Jos omaishoidon tuki olisi Kelan vastuulla,
kansalaisten tasa-arvoinen kohtelu voitaisiin nykyistä paremmin
turvata. Perussuomalaiset ovatkin jo kauan vaatineet hallitukselta toimia
tuen siirtämiseksi Kelan vastuulle. Omaishoitajilla tulee
olla myös oikeus säännöllisiin
vapaisiin ja terveystarkastuksiin sekä nykyistä paremmat
mahdollisuudet toimintakyvyn ylläpitämiseen liikunnan
ja virkistystoiminnan avulla.
Arvoisa puhemies! Edellä mainituista epäkohdista
johtuen perussuomalaiset ovat jättäneet vastalauseen
ja tulevat tekemään asian yksityiskohtaisessa
käsittelyssä vastalauseen 2 mukaiset pykälämuutosesitykset.
Lisäksi jätämme vastalauseen mukaiset
lausumaesitykset asian toisessa käsittelyssä.
Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Mäntylä toi erittäin perustellusti
esille sen, kuinka ja mihinkä perustuen perussuomalaiset
jättävät vastalauseen, mutta yhteen kohtaan
haluan täsmentää: siihen, miksi hoitoalalta
on siirrytty pois muihin tehtäviin.
Ei ole niin, että se iso joukko hoitoalan henkilökuntaa
1990-luvun lopulta lähes 2000-luvun puoleenväliin
asti siirtyi työn raskauden takia pois alalta, vaan teknologiateollisuuden
suuri imu veti ihmisiä vuorotöihin, ehkä suuremman kuin
julkisen alan sektorin palkkauksen vuoksi, pois alalta. En pidä perusteltuna,
että väitetään, että työn
raskauden vuoksi. Työ on raskasta, ja kunnioitan hoitajien
tekemää työtä, mutta on väärin
väittää, että vain juuri sen
takia hoitoala olisi tyhjentynyt hoitajista, vaan kysymys on siitä,
että houkuttelevampaa oli siirtyä it-alalle kokoamaan
kännyköitä ja muita, mikä ryösti
valitettavasti meiltä pätevää hoitohenkilökuntaa ehkä väärälle
uralle, ja nyt meidän on saatava aikaiseksi, että me
houkuttelemme heidät takaisin.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Tähän debattiin myönnän
kaksi vastauspuheenvuoroa, ja jos ilmenee, että myöhemmin
tässä keskustelussa on debatin tarvetta, niin
järjestetään semmoinen sitten vielä jossakin
vaiheessa, mutta hyvät ystävät, meidän
on myöskin listassa päästävä eteenpäin,
meillä on valtavan paljon asioita.
Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Voin tässä ihan omasta kokemuksestani
kertoa, että olen perushoitaja ensimmäiseltä ammatiltani
ja tiedän varsin hyvin, miten raskasta ja kuormittavaa
hoitoalan työ on ollut ja on yhä edelleen.
Sanotaan näin, että hoidettavien hyvän
hoidon vaatimukset kasvavat koko ajan, koska myös hoidettavilla
on yhä enemmän hyvin vaativia asioita, joihin
he sitten myöskin tarvitsevat hyvin monimuotoisia, erilaisia
toimenpiteitä. Itse näen sen näin myöskin
sosiaalipuolen ammattilaisena, että meillä sosiaali-
ja terveysala on kokonaisuudessaan hyvinkin aliarvostettua. Tämä ala
on ylipäätään semmoinen, että se
vaatii aikamoisen kutsumuksen tänä päivänä,
jotta sinne hakeudutaan ja siellä halutaan pysyä.
Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Myllykosken Jari otti esiin syitä,
minkä takia hoitoalalta on ihmisiä siirtynyt muihin
tehtäviin, ja varmasti uusi teknologia on ollut se, mikä on
houkutellut sitten hoitajia kevyempään työhön.
Mutta varmaan kaikista suurin syy, minkä takia ollaan
sitten vaihdettu alaa, on kumminkin siinä, että kun
miettii sitä, miten sosiaali- ja terveydenhuollon ihmisiä koulutetaan,
miten se työ pitää tehdä ihmistä kunnioittaen
ja suurin piirtein parasta antaen, ja sitten kun menee sinne todellisuuteen,
missä on liian vähän henkilökuntaa ja
kauhea kiire ja aina joutuu lähtemään
työstä pois sillä mielellä,
että ei saanut kaikkea tehtyä niin hyvin kuin
olisi halunnut, niin siihen varmasti väsyy ja kyllästyy
ja ajattelee, että ehkäpä vaihdan sitten
toiseen työpaikkaan, missä saan työni
tehtyä ja voin hyvillä mielin lähteä työpaikalta
kotiin.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Sitten puhujalistaan, jota puretaan nyt siis jonkin aikaa.
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tähän
keskusteluun alalta poishakeutumisesta sen verran, että uusimpien tutkimusten
mukaan hoitotyöntekijöitä tällä hetkellä uuvuttaa
kaikkein eniten se ammatti-identiteetin ja todellisuuden välinen
ristiriita. Eli hoitajat tietävät, miten sitä työtä pitäisi
tehdä, heillä on hirveän korkea työmoraali,
mutta resurssien niukkuuden takia he eivät voi tehdä sitä sillä tavalla
kuin he tietävät, mikä olisi oikein.
Tämä on se kaikkein suurin uuvuttava tekijä tällä hetkellä.
Mutta nyt varsinaisesti tähän lakiin. Nyt
voidaan sanoa, että lopultakin. Tätä lakia
on odotettu kauan, ja lopultakin olemme siitä päättämässä.
Asiasta on keskusteltu täällä jo useamman kerran,
mutta haluan vielä korostaa muutamia asioita, jotka on
muun muassa mediassa nostettu esille viime aikoina.
Lain tarkoitus on tukea ikääntyvän
väestön hyvinvointia sekä parantaa sen
mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun
ja palvelujen kehittämiseen. Lisäksi lain tarkoitus
on parantaa iäkkään henkilön mahdollisuutta
saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluita sekä vahvistaa
hänen mahdollisuuksiaan vaikuttaa hänelle järjestettävien
palvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan.
Tavoitteena on siis saada ikäihmisten ääni
paremmin kuuluviin, sillä he ovat oman elämäntilanteensa
parhaita asiantuntijoita. Lain henki on se, että ammattihenkilöiden
ja asiantuntijoiden tulee olla palveluja tarvitsevien ihmisten kumppaneita,
ei ylhäältä alaspäin katsovia
auktoriteetteja.
Toisaalta laadukkaiden palvelujen järjestäminen
edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden
vankkaa ammattitaitoa ja asiantuntijuutta. Laissa korostetaankin,
että ikääntyneen väestön
hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen
tukemista sekä henkilöiden tarvitsemien sosiaali-
ja terveyspalvelujen laadukasta järjestämistä varten
on oltava riittävästi monipuolista asiantuntemusta.
Asiantuntemuksella tarkoitetaan erityisesti hyvinvoinnin ja
terveyden edistämisen, gerontologisen hoito- ja sosiaalityön,
geriatrian, turvallisen lääkehoidon, ravitsemuksen,
monialaisen kuntoutuksen sekä suun terveydenhuollon asiantuntemusta.
Käytännössä tämä tarkoittaa
sen ymmärtämistä, ettei ikäihmisiä voi
hoitaa kuka tahansa eikä käsiparien määrä yksin
riitä laadukkaaseen hoitoon. Kaikilla työntekijöillä on
oltava riittävä koulutus ja ammattitaito. Sen
lisäksi tarvitaan edellä manittuja erityisasiantuntijuusalueita.
Valitettavasti esimerkiksi muistisairaiden hoitotyöhön
asennoidutaan edelleen siten, että kuka tahansa pystyy
sitä tekemään. Muistisairaiden kohtaaminen
ja heidän kuntouttava hoitotyönsä edellyttää kuitenkin
vankkaa erityisosaamista ja hyvää koulutusta.
Lain toteutuminen edellyttää myös sosiaali-
ja terveysalan koulutuksen kehittämistä.
Toivottavasti kunnat ja kunnalliset päättäjät ymmärtävät,
että lain täytäntöönpanon
myötä voidaan hillitä vanhustenhuollon
kustannusten kasvua erityisesti hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen
sekä palvelurakenteen muutokseen tähtäävillä toimilla.
Tutkimusten perusteella iäkkäiden henkilöiden
terveyden ja toimintakyvyn paraneminen alentaa laitoshoidon tarvetta
ja vähentää vanhustenhuollon kokonaismenojen
kasvua merkittävästi. Erityisesti pitkäaikaishoidon ennaltaehkäisyllä ja
myöhäistämisellä on merkittäviä kustannusvaikutuksia
pitkällä aikavälillä. Kunnat
voivat tämän lain järkevällä täytäntöönpanolla
vaikuttaa olennaisesti tulevaan kustannuskehitykseen.
Arvoisa puhemies! Mediassa on viime viikkoina puhuttu laitospaikkojen
vähentämisestä tämän
lain myötä. Niin sanottu raskas laitoshoito, esimerkiksi
terveyskeskuksen vuodeosasto, ei saisi olla kenenkään
koti. Siksi tavoitteena onkin oltava, että ikäihminen
on siellä hoidossa ainoastaan, kun siihen on pätevät
perustelut. Esimerkiksi muistisairaan ja dementoituneen henkilön oikea
hoitopaikka ei ole koskaan terveyskeskuksen vuodeosasto, ellei hänellä ole
siellä olemiseen päteviä lääketieteellisiä tai
muita perusteita. Jos muistisairautta sairastava henkilö ei
selviydy enää kotihoidossa, oikea hoitopaikka
on tehostetun palveluasumisen muistiyksikkö tai muistisairaita
varten perustettu ryhmäkoti. Tämänkaltaisista
hoitopaikoista on tällä hetkellä valtava
pula joka puolella Suomea.
Vanhuspalvelulain toteutuminen edellyttääkin
toimenpiteitä myös asuntoministeriössä.
Tällaisten hoito- ja asumispaikkojen rakentamisella on
kiire, sillä muistisairautta sairastavien henkilöiden
määrä kasvaa koko ajan yhteiskunnassamme
samaa tahtia kuin kansakuntamme ikääntyy. Viime
toukokuussa julkaistiin sosiaali- ja terveysministeriössä kansallinen
muistiohjelma, jossa on määritelty muistisairaiden
ihmisten laadukas ja vaikuttava hoito. Kuntien tulisikin ottaa se
vanhuspalvelulain rinnalle arvioidessaan ja uudistaessaan ikäihmisten
palveluita tämän lain voimaan tullessa.
Pirkko Mattila /ps:
Arvoisa puhemies! Täällä salissa
niin mietinnössä kuin siihen jätetyssä vastalauseessa
ja pykälämuutosesityksessä on kiinnitetty
huomiota aivan oikeisiin asioihin, arvokkaaseen vanhuuteen ja riittäviin
palveluihin ja riittävään resursointiin.
En käy niitä kertaamaan, mutta PS-vastalauseessa
on kiinnitetty huomiota vähemmän mainittuun asiaan
täällä salikeskustelussa, mitä edustaja
Mäkisalo-Ropponen tässä sivusi, saattohoito
ja mahdollinen saattohoitolakikin. Tämä on tärkeää monessakin mielessä,
mutta haluan erityisesti puhua muistisairaan potilaan saattohoidosta.
Meillä ei ole siihen Käypä hoito -suositusta
tällä hetkellä. Monta muuta suositusta
on.
Muistisairaudet, dementia ovat kuolemaan johtava sairaus. Sairastuva
ehkä alkuvaiheessa sairautta tietää tähän
kuolevansa, ehkä myöhemmin ei. Tästä johtuen
voi kysyä, joutuvatko muistisairaat elämänsä loppuvaiheessa
esimerkiksi hoitoihin, jotka aiheuttavat enemmän hoitokärsimystä,
eivätkä he saa kohdata tätä lähestyvää kuolemaansa
arvokkaasti. Tähän liittyvät tietysti myös
koulutusasiat, jotka täällä on otettu
esille, elikkä riittävä henkilökunta,
osaavat kädet, ja aivan kuten edustaja Mäkisalo-Ropponen
sanoi ja itsekin hoitajataustaisena tiedän, tähän
tarvitaan ammattitaitoa, kuka tahansa ei voi olla muistisairaita
ja vanhuksia hoitamassa. Samoiten on syytä kysyä,
onko meillä tarpeeksi geriatreja elikkä vanhusten
hoitoon erikoistuneita lääkäreitä.
Lea Mäkipää /ps:
Arvoisa puhemies! Kukaan ei voi väittää,
etteikö laki ikääntyneiden henkilöiden
sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaamiseksi eli vanhuspalvelulaki
tulisi tarpeeseen. Sitä se on ja lisäksi hyvin
ajankohtainen.
Vanhuspalvelulaki turvaa iäkkäiden ja muuten
toimintakuntoaan menettäneiden ihmisten hoidon ainakin
näennäisesti. Toki siihen jää muutamia
kysymysmerkkejä. Aluksi on todettava myönteisenä,
että lakiin ei ole asetettu mitään ikärajaa,
milloin ihminen pääsee lain piiriin. Vanhuuseläkkeen
lisäksi muun muassa toimintakyvyn heikkeneminen erilaisista
syistä antaa saman oikeuden. Me ihmiset olemme yksilöitä ja toimintakykymme
säilyminenkin on yksilöllistä. Selkeä parannus
ikäihmisten hoitoon on lain mukaan tuleva lupaus siitä,
että pariskunnat ainakin pyritään pitämään
yhdessä mahdollisimman pitkään. Suuri
merkitys on silloin kotiavun järjestämisellä,
johon ei kunnissa tällä hetkellä ole
riittäviä mahdollisuuksia.
Vanhuspalvelulain pyrkimys iäkkäiden ihmisten
laadukkaaseen ja tarpeen mukaiseen hoivaan on hyvä ja kunnioitettava
päämäärä. On kuitenkin
huomioitava, että pelkkä laki ei tätä turvaa anna.
Lain toteutumiselle on luotava riittävät resurssit.
Kunnissa ja valtakunnallisesti pyritään laitoshoidon
vähentämiseen. Tässäkään
päämäärässä ei
ole mitään ajatusta, ellei samaan aikaan resursoida
omaishoidon ja kotihoidon tarpeisiin. Kaikissa laskelmissa on osoitettu
omaishoidon edullisuus laitoshoitoon nähden. Tästä huolimatta hallitus
ei näe riittävää tarvetta luoda
edellytyksiä omaishoidon kehittämiseen. Omaishoitajien hoitokorvaus-,
loma- ja eläkeasioiden hoitaminen tulisi järjestää pikaisesti.
Omaishoidon tuen siirtäminen Kelan hoitoon toisi ainakin
tasa-arvoa hoitomaksuihin. Jos haetaan säästöjä ikäihmisten
hoidosta, nopein tie olisi omaishoidon järjestäminen
sille kuuluvalle arvokkaalle tasolle.
Kaikesta huolimatta laitoshoitoa tarvitaan ja monissa kunnissa
lisäpaikkojen tarve on suuri. Laitoshoitoa ei kuitenkaan
saa tehdä järjettömillä vaatimuksilla
ylettömän kalliiksi. Kun avi, aluehallintovirasto,
vaatii huonemitoituksissaan omaa wc:tä ja keittiötä sellaiselle
henkilölle, joka on vuoteen omana, voidaan kysyä,
onko avi ajan tasalla. Hoitajamitoituksissa, joka olisi paljon tärkeämpi
asia, ollaan valmiita joustamaan. Hoitajamitoituksen puuttuminen
laista tulee tuomaan ongelmia hoitajien jaksamisen ja sitä kautta
työvoiman saannin kannalta.
Kun vanhuspalvelulakia alettiin puuhata, olisi odottanut, että sosiaali-
ja terveystyön järjestämissuunnitelmat
olisivat valmiina. Nyt ei näin ole. Sote-systeemit ovat
levällään kuin varpusparvi ja kunnille
tuodaan uutta lakia, jonka kustannusjako on täysin hämärän
peitossa. Peruspalveluministerin lupaamat miljoonat lain hoitamiseen
ovat edelleen kateissa. Syksyn budjettineuvotteluissa ministeri
on luvannut vahtia kuntarahoituksen saantia. Ongelma on vain siinä,
että ministerikään ei tiedä,
paljonko rahaa lain toteuttaminen vaatii. Hallitus on varannut vanhuspalvelulain
toteutukseen 30 miljoonaa euroa ja Kuntaliiton varovaisessa laskelmassa
arvioidaan kustannuksiksi noin 200 miljoonaa euroa. Turha pelko
kunnissa ei ole se, että jälleen tuodaan kuntiin laki,
jonka toteuttamisen kunnat kustantavat. Onko peruspalveluministerillä jo
tarkempia laskelmia lain toteutuksen kustannuksista ja onko sovittu,
että kustannukset korvataan kunnille täysimääräisesti?
Tämä on joskus hyvä meidänkin tietää.
Tässä perussuomalaisten vastalauseessa, niin kuin
edustaja Mattilakin mainitsi, on tästä saattohoidosta.
Siitä ei ole täällä eduskunnassa
kovinkaan paljon puhuttu. Tiedämme, että saattohoidon
tavoitteena on hoitaa potilasta niin, että hänen
jäljellä olevan elämänsä laatu
on mahdollisimman hyvä ilman kipuja ja muita haittaavia
oireita. Vaikka parantavaa hoitoa ei enää ole,
potilas saa edelleen hoitoa ja vielä on paljon tehtä-vissä hänen
olonsa helpottamiseksi. Lääkäri huolehtii
potilaan kivun hoidosta ja muista hoidoista tarvittaessa kysyen
neuvoja erikoissairaanhoidon, kipuklinikan tai saattohoitokodin
lääkäreiltä.
Arvioidaan, että vuosittain noin 15 000 ihmistä Suomessa
tarvitsee saattohoitoa. Noin puolet heistä voidaan hoitaa
kotona tarvittaessa kotisairaanhoidon tai kotisairaalan turvin.
Muut potilaat tarvitsevat hoitoa sairaalassa tai saattohoitoon erikoistuneissa
hoitokodeissa. Tästä saattohoidosta varmaan enempikin
tullaan kuulemaan, ja on aivan oikein, että me olemme vaatimassa, että saataisiin
tämmöinen niin sanottu saattohoitolaki myös
eduskunnan käsiteltäväksi.
Tuula Peltonen /sd:
Arvoisa puhemies! SDP asetti jo vuonna 2007 tavoitteeksi vanhustenhoidon
tason kohottamisen. Jätimme tuolloin aloittavalle hallitukselle
perinnöksi terveen valtiontalouden ja suunnitelmat vanhusten
hoivan ja hoidon parantamisesta, mutta jostakin syystä vanhuspalvelut
jäivät silloin vielä kuntoon laitta-matta.
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin valmistelema vanhuspalvelulaki tarttuu
nyt vihdoin pitkäaikaiseen ongelmaan. Politiikka on tahdon
asia. Kyse on arvovalinnoista, ja tälle hallitukselle tärkeä arvo
on huolehtia ikäihmisistä.
Vanhuspalvelulaissa toteutuvat laajan kokonaisuuden palvelut.
Kyse on niin kotiin vietä-vien palveluiden kehittämisestä kuin
niiden vanhusten auttamisesta, jotka eivät selviä enää kotona
edes sinne vietyjen palvelujen turvin. Unohtaa ei saa myöskään
ikääntyneiden oman tahdon huomioimista sekä laitoksissa
että kotona, mikä on erittäin tärkeä asia
huomioitavaksi tämän lain käsittelyssä.
Lakiehdotuksessa on huomioitu ennaltaehkäisy ja kuntoutus.
Moniammatillisuuden avulla voidaan nimenomaan luoda riittävä toimintakenttä palvelujen
määrittämiseksi. Sitä asian-tuntemusta
tarvitaan niin geriatriasta, turvallisesta lääkehoidosta,
monialaisesta kuntoutuksesta kuin iäkkäiden suun
terveydenhuollosta. Kaiken kaikkiaan erittäin hyvä laki
ja tärkeä eteenpäin vietäväksi.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kauan odotettu vanhuspalvelulaki on
saamassa sisältönsä huomisten äänestysten
jälkeen. Laissa on paljon hyvää, aivan
keskeisenä asiana se, että koko laki lähtee
siitä, että ihmisen paras paikka asua ja elää on
kotona. Laki lähtee siitä, että tuota
kotona asumista on tuettava kaikin käytettävissä olevin
tavoin ja keinoin. Vain silloin, kun kotona selviytyminen ei enää ole
mahdollista toimintakyvyn ollessa lääketieteellisin
perustein niin heikko, että se ei onnistu, pitää sitten
kodin vaihtua laitosmaiseen hoitoon ja hoivaan.
Vanhuspalvelulaissa on paljon asioita, jotka ovat hyviä,
kannatettavia. Se lähtee ihmisen yksilöllisistä tarpeista.
Tavoitteena on turvata yhdenvertaiset palvelut koko maassa, ja tavoitteena on
se, että ihminen saa palveluja niitä tarvitessaan.
Kotipalvelujen ensisijaisuus, kuten puheenvuoroni alussa sanoin,
on se ykkösasia, ja se on hyvä, lakiin kirjattu
asia. Palvelusuunnitelma pitää laatia, palvelusuunnitelma,
jonka perusteella tehdään päätös
siitä, millaisia palveluja tarvitaan. Kaikin käytettävissä olevin
keinoin pitää pyrkiä tukemaan ihmisen
toimintakykyä, on se sitten liikuntaa, kulttuuripalveluja
tai fysioterapiaa — erilaisia palveluja, joilla tuota kotona
asumista ja elämää tuetaan. Palvelutarvearviointi
tulee tehdä viipymättä. Sen on oltava
monipuolista, siinä on oltava asiantuntemusta ja osaamista. Iäkkäälle
henkilölle on nimettävä vastuutyöntekijä.
Kuntien on varauduttava siihen palvelutarpeeseen, joka syntyy väestön
ikääntymisen myötä. On ilmoitusvelvollisuus
tilanteessa, jossa ei ole omaista tai henkilö ei itse kykene
oman kuntonsa vuoksi olemaan niitä palveluja vailla, joita tarvitsee.
Vanhusneuvosto tulee kuntiin. Tässä on paljon
asioita, jotka ovat kiitettäviä ja kannatettavia.
Tämä laki on ikään kuin
runko, raami sille, miten tässä maassa tulee jatkossa
ikääntyvän väestön
palvelut järjestää. Miksi sanon näin,
että runko? Asiantuntijakuulemisenkin yhteydessä on
tullut selväksi se, että tämä laki
ei ole mitään, ellei haluta tehdä muutosta
ensinnäkin palvelurakenteisiin ja toisaalta ellei haluta
panostaa siihen ihmisen yksilöllisyyttä korostavaan
palvelujen kysyntään. Tulipa asiantuntijakuulemisen
yhteydessä esille toteamus siitä, että nyt
tarvitaan intoa ja halua järjestää nämä asiat
kuntoon. Tämä laki on kuin hahlo, jossa toisessa
reunassa on nykytila, jossa mikään ei muutu, ja
sitten toisessa reunassa on selkeästi nykytilaa parempi
tilanne.
Arvoisa herra puhemies! Tämä on runko ja tämä on
raami, hahlo, jonka välille palvelut tulevat kuntakentällä asettumaan.
Kun puuttuu yksi, niin puuttuu kaikki. Kun puuttuu riittävästi
rahaa, voi käydä niin, että ollaan tämän
hahlon siinä reunassa, jossa mikään ei
muutu. Hallitus leikkaa ensi vuonnakin 806 miljoonaa euroa kuntien valtionosuuksia,
vaikka samanaikaisesti tähän lakiin ollaan lisäämässä ensi
vuonna reilu 30 miljoonaa, vuoden 2015 tasossa 82 miljoonaa uutta rahaa — 82
miljoonaa uutta rahaa, kun samanaikaisesti valtionosuuksia on leikattu
toisaalla 3,4 miljardia. Tämä epäsuhta
on merkittävä, ja ollaan tilanteessa, jossa hyväkään
laki ei välttämättä toteudu,
ellei sitä intoa ja halua ole. Eli kovakaan into ei riitä,
jos resurssit ovat riittämättömät.
Tämän lain valmistelu on ollut, arvoisa herra puhemies,
vertaansa vailla oleva prosessi. Tämäkin keskustelu
on tänään osoittanut sen, että on edelleenkin
erilaisia näkemyksiä siitä, mitä olisi lain
yhden pykälän osalta pitänyt kirjoittaa,
sen pykälän osalta, johon perustuslakivaliokunta puuttui
sen suhteen, että tuota asetuksenantovaltuutta henkilöstömitoituksesta
ei voi antaa. Tässä on ollut paljon tunnetta ja
tuntoja, ja enpä malta olla palaamatta valtioneuvoston
tiedotustilaisuuteen budjettiriihen jälkeen, jossa valtiovarainministeri
vertasi tätä vanhuspalvelulakia historialliseen
lainsäädäntöön, vertasi
kansanterveyslain ja peruskoululain säätämiseen
lain, jossa innolla ja tahdolla on toteutumisen kannalta iso merkitys.
Tämä lainvalmistelu on ollut näytelmä,
jossa on toisaalta tullut hyvin esille se, että eri puolueilla
on eroja. Mutta sitten tätä kompromissia, jota
voi kielikuvalla sanoa mahalaskuksi, voi ihmetellä ääneen,
miten ihmeessä tämän henkilöstömitoitusasian
kanssa, josta viikkokausia tässä maassa väännettiin,
on voinut käydä näin. Miten on voinut
käydä niin, että lainvalmistelun yhteydessä ei
varmistettu sitä, että on perustuslain vastaista
antaa asetuksenantovaltuus? Miten se on mahdollista? Miten se on
kerta kaikkiaan mahdollista? Vai pitääkö tästä tehdä se
johtopäätös, että alun alkaenkaan
ei ollut kysymys mistään muusta kuin yhden puolueen
kuntavaalitäystä? Oli tehty suunnitelma kesällä,
mitkä asiat nostetaan kuntavaalien keihäänkärjiksi,
ja niitä sitten ajettiin. Ei tätä voi
kuin ihmetellä ja hämmästellä.
Kun on riittävän kauan ollut eduskunnassa, muistaa
erilaisia tilanteita, joita on ratkottu lausumien ja ponsien kautta.
1999 eduskuntavaalien alla eduskunta kirjasi kansaneläkkeen
pohjaosapäätökseen: "Valtiontalouden
tilanteen niin salliessa kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus
pysäytetään." Tuosta ajasta on pian 13
vuotta. Oli hyviäkin vuosia, ja niillä, jotka
enemmistöllä tuon kirjauksen lausumana kirjasivat,
oli valtaa useita vuosia senkin jälkeen. Heillä oli
valtaa tilanteessa, jossa valtiontalouden tilanne olisi sallinut
sen, että tuo pohjaosan leikkaus olisi pysäytetty.
Mitä tämä lausuma täällä tarkoittaa?
Meillä on lausuma, jossa viitataan tiettyyn päivämäärään,
tiettyyn hallituksen sopimukseen, tilanteeseen, jonka voi tulkita
niinkin, että hallitus alun alkaen siirsi tämän
itselleen hankalaksi koetun ja sisäisiä ristiriitoja
herättäneen asian seuraavalle hallitukselle.
Mitä tämä lausuma tarkoittaa? Se
on tullut tänään selväksi, että sosialidemokraateille
tämä tarkoittaa sitä, että nämä mitoitukset
tulevat. Kokoomuksen kantaa emme ole kuulleet, koska koko illan
aikana yksikään kokoomusedustaja ei ole tähän
keskusteluun osallistunut. Ja yksi mielenkiintoinen piirre tässä on:
näin ihan henkilökohtaisesti olen yrittänyt
selvittää, mikä on tällä hetkellä henkilöstömitoitus
336 kunnassa. Vielä minulla tuota tietoa ei ole.
Toinen ja vielä olennaisempi asia. Tuo lausuma ja tuo
asetuksenantovaltuus hallituksen pohjaesityksessä lähti
siitä, että jos yhdessäkin paikassa tuo
mitoitus 0,5 alittuu, niin mitoituksesta tulee säätää laki.
Asiantuntijakuulemisen yhteydessä on käynyt selväksi,
että meillä on tarkka tieto yksityisen sektorin
palvelutuottajilta, mikä mitoitus missäkin yksityisen
sektorin palveluja tuottavassa laitoksessa on, mutta julkisella
puolella meillä ei tuota tietoa ole. Meillä ei
ole pohjaa, josta me lähdemme tuon lausuman mukaisesti
etenemään. Minusta tämä on peräti
mielenkiintoista. Meillä ei ole tietoa, mikä on
se pohja. Sen tiedän, että jossakin on tämänhetkinen
tilanne näistä 0,5:stä ja 0,8:sta ja
mitä niitä sitten missäkin kunnassa on.
Tämän mitoituksen yksi ongelmahan on se, että jos
tästä lainsäädäntö tulee, laskevatko
ne kunnat, jotka ovat asiansa hoitaneet paremmin kuin jotkut toiset,
oman palvelutasonsa tuolle 0,5:n tasolle? Sitä on turha
tässä vaiheessa edes miettiä. Mutta kyllä minä olen hämmästynyt
siitä, että nyt sidotaan jotakin sellaista, jonka
pohja ei ole tiedossa.
Tämä on ollut unelmien rakentamista, tahtotilojen
julistamista ja — jos nyt haluaa vähän
ilkeästi asiaa ajatella — yhden puolueen kunnallisvaalitäky,
joka nyt tänään, tässä joulukuun
loppuillassa, saa täydellisen mahalaskun.
Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Rehula kummasteli tätä perustuslakivaliokunnan
kantaa tai oikeastaan sitä, että hallituksen esitystä valmisteltaessa
ei hoksattu hallituksen esitykseen sisältyvän
asetuksenantovaltuuden liiallista laajuutta suhteessa nykyiseen
perustuslain tulkintaan.
Itse en pidä hämmästyttävänä sitä,
että tässä oikeuskanslerin pikaisessa
arvioinnissa tähän ei ole puututtu. Siinähän
oli esitykseen yritetty kirjoittaa tällaisia rajaavia,
suuntaavia kriteereitä, joiden perusteella sitten asetuksen
olisi voinut antaa. Kuitenkin tämä jo nykyisen
perustuslain aikana, yli 10 vuoden aikana vakiintunut tulkinta on
ollut hyvin ahdas: silloin, jos on kysymys lainsäädännön
alaan kuuluvista asioista — tässä tapauksessa
hyvinkin tarkasti kunnille tulevista velvoitteista ja toisaalta
ihmisten perusoikeuksiin liittyvästä oikeudesta
saada varma, hyvä hoito ja siihen liittyvä henkilöstömitoitus — tämäntyyppisten
asioiden pitäisi olla lain tasolla kirjattuina. Nythän
tämä (Puhemies koputtaa) valiokunnassa tehty ratkaisu,
että annetaan valiokunnan poliittinen tahto ja eduskunnan
poliittinen tahto siitä, että pitää lakiin
kirjoittaa tämä riittävä henkilöstömitoitus,
vastaa kyllä tätä vakiintunutta perustuslain
tulkintalinjaa.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Edustaja Rehula vastauspuheenvuoro, ja muita vastauspuheenvuoroja
ei tässä sallita.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tämän asian tekee
erityisen mielenkiintoiseksi perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan,
pitkäaikaisen jäsenen, edustaja Johannes Koskisen
puheenvuoro siksi, että viimeisen 10 vuoden aikana, niin
kauan kuin uusi perustuslaki on ollut voimassa, aivan niin kuin
te, edustaja Koskinen, sanoitte, me olemme tehneet täällä paljon
lainsäädäntöä, jossa
asetustasoisia säädöksiä, normeja
on siirretty lain tasolle, koska tuo 10 vuotta voimassa ollut perustuslaki
on niin edellyttänyt.
Nyt te sosialidemokraatit yritätte täällä,
aikaisemmissakin puheenvuoroissa, vyöryttää syyn oikeuskanslerille.
(Johannes Koskinen: Ei, ei!) Ei teillä kenelläkään
välähtänyt — teillä,
jotka olette vaatineet näitä mitoituksia, joilla
on kokemusta perustuslakivaliokunnan työskentelystä — siinä vaiheessa
kertoa omalle ministerillenne, että tämä ei
ole nyt menossa ihan pykälien mukaisesti. Sen ymmärrän,
että teillä on ollut poliittinen vääntö hallituspuolueitten
kesken. Lopputulos on mahalasku.
Arja Juvonen /ps:
Arvoisa herra puhemies! Vanhuslaki on valmis. Se on kuin lapsi,
joka on kasvanut aikuiseksi ja joka lasketaan maailmalle siinä toivossa,
että se löytäisi paikkansa yhteiskunnassa
ja tekisi mennessään hyviä ja tärkeitä asioita
ja tekoja, muuttaisi kenties maailmaa tai tekisi siitä edes
hiukkasen paremman, kuin se tällä hetkellä on.
Vanhuslaki on tehty muuttamaan ja parantamaan suomalaisten vanhusten
asemaa, ja sen odotukset ovat korkealla. Vuosien keskustelujen jälkeen
olemme vihdoinkin saaneet ikäihmistä koskettavan
lainsäädännön paperille, ja
nyt on aika siirtää se kuntiin, kaupunkeihin ja
vanhustenhoivalaitoksiin. Laki siirtyy ihmisten keskelle, ja lain
toteutuminen on ihmisistä kiinni. Toteutuuko vanhuslaki,
jää nähtäväksi. Muistakaamme
Mahatma Gandhin sanoja: yhteiskuntaa voi arvostella sen mukaan,
miten se kohtelee haavoittuvaisimpia ja vähäosaisimpia
jäseniään.
Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset jättivät
vanhuslakiin pykälämuutosesityksiä kuten
myös vastalauseensa. Vaikka laissa on hyvää,
olisi siinä ollut myös parannettavaa. Kuntien
taloudellinen tilanne on häilyvä, ja valtionosuuksia
leikataan. Kunnat kamppailevat säästölistojen
keskellä, ja tulevan valtuustokauden kuntapäättäjille
on luvassa vaikeita päätöksiä. Samalla
kun joudutaan säästämään,
joudutaan myös investoimaan vanhuslain myötä tuleviin tarpeisiin.
Lakiin kirjatut vastuutyöntekijät ottavat
paikkansa ja roolinsa, joka on heille itselleen vielä avoin.
Lakiin kirjatun palvelusuunnitelman toteutumisen valvonnan vastuu
siirtyy heille. Vastuutyöntekijän toimenkuva tulee
varmasti olemaan nimensä veroinen: vastuuta, valvontaa, seurantaa — mutta
kuinka monen vanhuksen, asiakkaan?
Vanhuslain käsittelyn aikana olemme kuulleet 60—100
vanhuksen palvelusuunnitelmien toteutumisen valvonnasta. Asiakashaitari
on pitkä ja venyvä ja toimenkuva ehkä myös
sellainen, jossa voi piillä pieniä riskejä.
Toimenkuvalla voidaan säästää määrittelemällä asiakasmäärä mahdollisimman
suureksi.
Arvoisa herra puhemies! Vanhuslaki määrää kuntia
vanhusneuvostojen toimeenpanoon. Vanhusneuvosto ei ole uusi asia,
vaan lukuisissa kunnissa on jo nyt toiminnassa olevat vanhusneuvostot.
Mitkä ovat vanhusneuvostojen tehtävät? Onko
niillä päätäntävaltaa?
Vanhusneuvostojen merkitystä olisikin pitänyt
laissa korostaa siten, että neuvosto olisi antanut vuosittain
oman lausuntonsa ja näkemyksensä kunnan vanhusasioista
kunnan tarkastuslautakunnalle. Kunnan tarkastuslautakunnasta käsin on
mahdollista päästä vaikuttamaan ja puuttumaan
kunnassa havaittuihin epäkohtiin. Kuntien tarkastuslautakunnat
ovat siis paljon vartijoita.
Arvoisa herra puhemies! Ihmisen hoitaminen ei tapahdu pelkällä paperilla.
Hoito- tai palvelusuunnitelmien todelliset toteuttajat ovat hoitotyöntekijöiden
kädet. Jos niitä ei ole tarpeeksi, ei ole olemassa
hyvää, turvallista, laadukasta ja inhimillistä hoitoa.
Hoitajamitoitusta ei voida kuitenkaan tasapäistää,
sillä hoidontarpeita on erilaisia. Tärkeää on
kuitenkin, että hoidettava, hoitoisuus ja hoitaja kohtaavat
oikealla ajalla ja oikealla määrällä.
Laitoshoidon vähentämisessä on uhkakuvia,
joissa ikääntynyt kotiutetaan yksinäiseen
kotiin minimaalisen kotihoidon turvin. Ajatus oman kodin turvasta,
rauhasta ja lämmöstä ei välttämättä olekaan
niin auvoinen kuin ajatellaan. Kotiin pitää löytyä myös
hoitaja.
Vanhuslakiin alun perin kirjatun hoitajamitoitukseen liittyvän
asetuksenantovaltuuden poisjäänti on hyvä asia.
Asetuksenantovaltuus ei itsessään valtuuta antamaan
asetusta. On hyvä, että hoitajamitoitusta tarkkaillaan
ja epäkohtiin puututaan tarvittaessa jo vuonna 2014 ja
lakia tarvittaessa täsmennetään. Koulutettua
henkilökuntaa tulee olla riittävästi,
ja heidän gerontologista osaamistaan tulee vahvistaa muun
muassa täydennyskoulutuksella. Onkin hienoa, että vanhuslain
10 §:ään saatiin myös
perussuomalaisten toivoma lakitekstin lisäys gerontologisten
ja geriatristen asiantuntijoiden tärkeydestä kuntien palkatessa
henkilöstöä järjestäessään
palvelujaan.
Vanhustenhoidon valvonnan heikkous on Suomessa noussut esiin
säännöllisesti. Valviran ja aluehallintovirastojen
tekemä valvonta on tärkeää ja
arvokasta, mutta valitettavasti heidän resurssinsa eivät
aina ole riittävät tai yllä kaikkialle.
Vanhuslain ensimmäisessä luonnoksessa mukana ollut
hoitajan ilmoitusvelvollisuus hoivakentällä näkemästään
epäkohdasta olikin ymmärrettävä ajatus
yrittää parantaa vanhustenhoidossa havaittuja
puutteita. Hoitajan ilmoitusvel-vollisuus poistui kuitenkin lakitekstistä,
mikä on yksittäiselle hoitajalle hyvä ja
helpottava asia. Valvonnan ja raportoinnin siirtäminen
hoitotyön tekijälle sisälsi riskejä,
joita kukaan tuskin mielellään ottaa kantaakseen.
Arvoisa herra puhemies! Puhun tässä vanhuslaista
vain pienen raapaisun. Vanhustenhoitajana pitkään
työskennelleenä on helppo siirtää laki ajatuksissaan
hoivakentälle. Laissa on paljon hyvää,
ja sen esittelytekstissä on selvennyksiä, avauksia
ja tarkennuksia. Toivon, että kunnat, kaupungit, hoivayksiköt
ja vanhustenhoidon henkilökunta johtajineen ottavat vastaan
lain positiivisin mielin ja ryhtyvät toimimaan lain viitoittamalla
tavalla. Laki myös velvoittaa.
Vanhuslaissa on toki myös puutteita, myös yksi
hyvin suuri, mustaakin mustempi aukko. Vanhuslaki ei ota kantaa
eikä huomioi ikääntyneen ihmisen saattohoitoa.
Vanhuksen saattohoidon on oltava inhimillistä ja hyvää,
ja se on nähtävä luonnollisena osana
ikääntyneen elämän ehtoossa,
vaikka me emme haluaisikaan puhua kuolemasta tai saattohoidosta.
Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2010
selvityksen "Hyvä saattohoito Suomessa". Selvityksessä toivottiin
kuntien laativan omia kuntakohtaisia saattohoitosuunnitelmia ja
ohjeistuksia. Selvityksen taustalla olivat saattohoidon epäkohdat,
jotka olivat tarpeettoman yleisiä Suomessa. Saattohoito-ohjeistuksia
ei ole kuitenkaan sosiaali- ja terveysministeriön toivomuksesta
huolimatta kuntiin laadittu.
Perussuomalaiset toivoivat saavansa ohjeistusten laatimisvelvoitteen
vanhuslakiin toimenpidealoitteella, joka kulki vanhuslain käsittelyn rinnalla.
Näin ei kuitenkaan ikäväksemme tapahtunut.
Tämän suuren epäkohdan huomioimatta jättäminen
herättikin meidät näkemään
suomalaisessa lainsäädännössä olevan
tyhjiön. Meiltä puuttuu saattohoitolaki, jonka
aikaansaamiseksi toivomme hallitukselta toimia. Olemmekin tehneet
asiasta toimenpidealoitteen.
Lauri Heikkilä /ps:
Herra puhemies! Edustaja Rehula esitteli sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön
ja lakiesityksen perusteellisesti. Siellä on kuvattu hoitotarpeen
kasvua, painopisteen siirtymistä kodinomaisiin palveluihin
ja iäkkään henkilön toimintakyvyn
turvaamista ja hänen tarvitsemiensa näkökohtien
huomioonottoa.
Tässä mietinnössä ja lakiesityksessä tavoitteena
on varmistaa, että kunnat varautuvat väestön ikärakenteen
muutoksesta aiheutuvaan palveluntarpeen kasvuun ja että iäkkäät
ihmiset saavat yksilöllisten tarpeittensa mukaista hoitoa
ja huolenpitoa yhdenvertaisesti koko maassa. Laadukkaiden sosiaali-
ja terveyspalveluiden avulla uudella lailla halutaan tukea ikääntyneen
väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja
itsenäistä suoriutumista sekä osallisuutta.
Esityksessä niin ikään on tavoitteena
siirtää iäkkäälle henkilölle järjestettävien
sosiaali- ja terveyspalvelujen painopistettä laitoshuollosta
kotiin annettaviin ja kodinomaisessa asuinympäristössä toteutettaviin
palveluihin sekä vahvistaa iäkkäiden
henkilöiden oikeutta laadultaan hyviin sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Laissa säädetään myös
pitkäaikaisen hoitojärjestelyn pysyvyydestä ja
iäkkäille puolisoille annettavasta mahdollisuudesta
asua yhdessä.
Nämä ovat hyvin tavoitteita, mutta hallituksen
esityksestä ainakin perussuomalaisesta ja opposition näkökulmasta
tulee mieleen, mistä löydetään
rahoitus asioiden toteuttamiseen.
Myöskin henkilöstömitoitusta on pyöritelty,
ja lakiesityksestä on poistettu henkilömitoitusta
kuvaavat lukuarvot. Ainoastaan keskustan vastalauseessa on mainittu
tuo 0,5, joka mielestäni ei ole riittävä ainakaan
kaikilla aloilla. Siinä pitäisi ottaa huomioon
hoidettavien vanhusten lukumäärä ja myöskin
heidän kuntonsa, kun mietitään, minkälaisia
hoitajia tarvitaan. Myöskin hoitajien koulutus ja osaaminen
työssään tulisi ottaa huomioon henkilöstömitoitusta
mietittäessä. Varmasti parempaan hoitoon kyettäisiin,
jos henkilöstömitoitus olisi 0,7:n luokkaa.
Omaishoidon palkkioiden maksun siirtäminen Kelalle
ja tiettyjen kunnista riippumattomien palkkioiden säätäminen
veisi asioita myöskin eteenpäin, jos ajatellaan,
että omaishoitoa pitäisi lisätä vanhustenhoidossa.
Perussuomalaisten edustajat Mäntylä, Mattila,
Mäkipää ja Juvonen ovat tuoneet vastalauseessamme
esitettyjä näkökohtia hyvin esiin. Toivonkin,
että tämä vanhuspalvelulaki tulee toteutumaan
ja myöskin resursseja saadaan riittävästi
siihen.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Ihan muutamaan asiaan vielä.
Hämmästelen kyllä edustaja Rehulan,
arvostetun valiokuntamme puheenjohtajan, joka on ollut mukana tekemässä meidän
valiokuntamme lausumaehdotusta eduskunnalle, puheenvuoroa siinä,
kun hän toteaa, että tämä on
täydellinen mahalasku henkilöstömitoituksen
osalta. Kun itse näen, ja se oli ymmärtääkseni
myös valiokunnan selkeä yhteinen tahto tämän
lausuman osalta, että kun tämä kirjoitettiin,
että "eduskunta edellyttää", niin nimenomaan
se tuo tämän lausuman kautta vahvemman henkilöstömitoituksen
täsmentämisen. Elikkä kun siellä lukee,
että ensinnäkin perustuslakivaliokunta on muotoillut tämän
oman esityksensä, jonka seurauksena sosiaali- ja terveysvaliokunta
on vahvistanut omaa linjaustaan, joka on ollut lähtökohtana
tälle henkilöstömitoitukselle, niin eduskunta
tuo oman vahvan kannanottonsa tähän, että eduskunta edellyttää henkilöstömitoituksen
täsmentämistä laissa. Silloin kyse ei
ole vain lausumasta, tavallisesta lausumasta, vaan näen,
että se ennen kaikkea tuo sille vahvemman näkökulman
siihen nähden, mikä se alkuperäinen esitys
oli.
Edustaja Mäkipää kantoi, niin kuin
täällä ovat monet kantaneet, ihan aiheesta
huolta tämän lain rahoituksesta ja sen toteutumisesta.
Myös valiokunta kävi keskustelua rahoituksesta,
ja halusimme ennen kaikkea yhdessä kuulemisessa keskittyä siihen
ja pyysimme Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta arviota siitä,
mitkä ovat tämän lain todelliset kustannukset.
Kuten sielläkin todettiin, näitten kustannusten
arviointi on erittäin vaikeaa sen takia, että meillä kunnissa
ei ole riittävän selkeästi tietoa siitä,
mikä on todellinen palvelutarve esimerkiksi kotipalveluiden
osalta tai omaishoidon osalta. Nyt tämä laki tuo
selkeän velvoitteen kunnille, jonka seurauksena tämä tulee
meille kaikille vahvemmin tietoon. Myös tähän
liittyen valiokunta yksimielisesti teki tähän lausuman,
tai jos ei yksimielisesti, niin teki kuitenkin lausuman, jossa edellytetään
näitten kustannusten seuraamista, jotta sitten saataisiin
todelliset tiedot siitä, mitkä ovat tämän
lain todelliset kustannukset. Mielestäni nämä molemmat ovat
erittäin hyviä.
Täällä on kannettu aiheesta huolta
myös omaishoidosta. Näen kuitenkin, että tämä lakiesitys
vahvistaa niin kotihoitoa kuin omaishoitoa ja tavoitteena tällä lailla
on tehdä näkyväksi kotona asuvien ikääntyvien
ihmisten todellinen tilanne niin palveluiden tarpeen osalta kuin
muutenkin. Valitettava tosiasiahan on se, että meillä on
tällä hetkellä erittäin huonossa
elämäntilanteessa ja heikossa terveydentilassa
asuvia ihmisiä yksin kotona tai omaishoidon parissa. Nyt
tämä laki tuo myös näille ihmisille
paremman oikeusturvan muun muassa sen suhteen, että kotihoitoon tulee
laatusuositukset, joiden pohjalta myös kotihoitoa voidaan
tulevaisuudessa vahvemmin määrittää ja
palvelutarpeen kautta myös näille ihmisille tulee
parempi oikeus saada palveluita kotiin.
Omaishoidon osalta täällä on peräänkuulutettu
omaishoidon kehittämistä ja toivottu sitä,
että omaishoidon määrittäminen
ja kriteerit olisi saatu tämän lain yhteydessä.
Henkilökohtaisesti näen Omaishoitajat ja läheiset
-liiton puheenjohtajana, että tämä asia
ei ole noin yksiselitteistä, koska omaishoito ei kosketa
ainoastaan ikääntyvien ihmisten palveluita. Meillä on
omaishoitotilanteessa lapsiperheitä, joissa perheeseen
syntyy lapsi ja tämä omaishoitosuhde syntyy heti
välittömästi. Meillä on vammautuneita
liikenneonnettomuudesta, sairauden takia ja monesta syystä,
ja tulee perhetilanteita yllättäen tai sairastumisen
myötä, jolloin myös muut kuin ikääntyvät
ihmiset tarvitsevat omaishoitoa kotiinsa. Tästä syystä mielestäni
on erittäin hyvä, että meillä on tämä valtakunnallinen
omaishoidon kehittämisohjelma, joka huomioi tämän
omaishoidon kokonaisuuden ja arvioi tätä kokonaisuutta
omaishoidon kehittämisen kannalta.
Yksi tärkeä muutos toivottavasti syntyy siinä, että omaishoitoa
ei enää tulevaisuudessa nähdä sosiaalipalveluna,
vaan se on yksi hoitomuoto, ja sitä kautta omaishoito ja
omaishoitajien asema tulevat ihan uudella tavalla osaksi tätä meidän palvelujärjestelmäämme.
Meillä on tällä hetkellä arviolta
noin 250 000 työssä käyvää omaishoitajaa,
jotka myös hoitavat toista ihmistä. Myös heidän
oikeusturvansa pitää arvioida uudella tavalla.
Tämä kokonaisohjelma tulee väliraportin kautta
meille kaikille arvioitavaksi tammikuussa. Me pystymme sitten tuomaan
näkemyksiä siihen ja antamaan lausuntoja siihen,
jonka jälkeen sitten näemme, millä tavalla
tämä kokonaisuus etenee. Mutta on ehdottoman tärkeää,
ja ehkä juuri tämän lain takia on vielä entistä tärkeämpää,
että tätä omaishoitoa kehitetään
yhtenä hoitomuotona tukemaan ikääntyviä ihmisiä,
kun he asuvat kotona.
Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tähän edustaja Kiljusen puheenvuoroon
muutama lyhyt huomio.
Olemme samaa mieltä omaishoidon kehittämisen
kokonaisuudesta, siitä, että se koskee erilaisia
ihmisryhmiä, ei vain ikääntyneitä ihmisiä, mutta
me korostimme erityisesti tämän Kela-siirron merkitystä.
Niin kuin sosialidemokraatitkin hyvin tietävät,
niin teidän, meidän kuin moni muukin puolue ennen
eduskuntavaaleja oli täysin yksimielinen kokoomusta lukuun
ottamatta siitä, että tämä on
hyvä uudistus omaishoidon kokonaisuudessa, että tasa-arvoiset
kriteerit saadaan Kela-siirron kautta. Siksi katsoimme, että se
asia on kypsä siirrettäväksi tämän
kokonaisuuden yhteydessä, varsinkin kun kuitenkin on totta, että tämä omaishoidon
asia pitkälti koskee ikäihmisiä, toivottavasti
jatkossa yhä useampia ikäihmisiä lähimmäisen
vastuun kautta niin, että me tuemme tätä arvokasta
lähimmäistyötä.
Te totesitte kustannuksista. Haluan muistuttaa, että priorisointia
on tapahtunut siinä kohti, kun hallitus päätti
valtionosuuksien leikkauksista. Kunnilla tulee olemaan tiukkaa tämän
toteuttamisen kanssa, halusimmepa tai emme.
Viimemmäksi vielä tähän
asetuksenantovaltuuteen. Arvoisa puhemies! Kyllä sosialidemokraatit
halusivat tästä tämän lain ykköskeskustelunaiheen.
Minusta on johdonmukaista, että se on nyt sitten täälläkin
edelleen sen teidän aloittamanne pelin mukaisesti se ykkösasia,
josta me täällä nyt puhumme siksi, että tämä ei
vastaa sitä tulkintaa, jonka hallituspuolueet, erityisesti
sosialidemokraatit, budjettiriihen jälkeen tästä asiasta
kertoivat. Yhdyn edustaja Rehulan arvioon siitä, että tämä kokonaisuus,
sekä prosessi että lopputulos, vastaa kyllä mahalaskunomaista
ilmiötä.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
No niin, näyttää olevan tarvetta
joihinkin debattipuheenvuoroihin. Toivon kuitenkin, että tämä debatti,
jos se sallitaan, vie tätä keskustelua eteenpäin,
ettei enää toisteta varsinaisissa puheenvuoroissa
aivan välttämättä kaikkea sitä,
mitä debattipuheenvuoroissa on sanottu.
Nyt on pieni debatin aika. Yritetään kirjata täältä ylös.
Ensimmäinen vastauspuheenvuoro edustaja Rehula.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Olen seurannut vanhuspalvelulain valmistelua
jo viime vaalikaudella. Kädessäni on Jyrki Kataisen
hallituksen hallitusohjelma, jossa todetaan, että vanhuspalvelulaki säädetään.
Olen seurannut sillä tarkkuudella, että minulla
on käytettävissäni peruspalveluministerin
puheenvuorot viimeisen puolentoista vuoden ajalta siitä,
mitä on tapahtunut. En voi unohtaa sosialidemokraattisen
eduskuntaryhmän kesäkokouksen julistusta, miten
yhtenä naisena ja miehenä tuitte peruspalveluministerin
tavoitetta, miten vanhuspalvelulaissa asiat laitetaan kuntoon, kun
hoitajamitoitus säädetään. En
myöskään unohda valtioneuvoston tiedotustilaisuutta,
jossa valtiovarainministeri julisti, että tämä laki
on kansanterveyslakiin ja peruskoululakiin verrattava uudistus.
Nyt meillä on lausuma. Arvoisa edustaja Kiljunen, te sanotte,
että tämä on vahva lausuma. Lausumat
ovat ihan samanlaisia. Ne menevät sinne siniseen kirjaan,
jonka me kerta vuoteen käsittelemme täällä ja
sitten ihmettelemme, tapahtuvatko asiat vai eivät. Tämä on,
sosialidemokraatit, teille takaisku, tappio. Teidän kärkihankkeenne
sai mahalaskun.
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tällä lausumalla on
selkeä aikarajoitus, joka tuo sille huomattavasti velvoittavamman
merkityksen kuin pelkästään tämmöinen
tyypillinen lausuma. Tässä arvioidaan, että meidän
pitää vuoden 2014 aikana arvioida ympärivuorokautisen
hoidon tila ja sen perusteella sitten valmistella mahdollinen laki henkilöstömitoitusta
varten.
Toinen asia, joka koskettaa sosialidemokraattien painopistettä tämän
lain sisällöstä. Me olemme koko ajan
tuoneet selkeästi esiin, että kyse on laajasta
näkökulmasta, kyse ei ole vain sosiaali- ja terveydenhuollosta,
vaan tämä laki edellyttää myös
laajempaa arviointia meidän kaavoituksessa, asuntorakentamisessa,
liikenteessä mutta myös meidän sosiaali-
ja terveydenhuollon palveluissa ja painopisteen pitää olla
kotipalveluissa, omaishoidossa. Toimme yhden tärkeän
osa-alueen, joka tuli oikeuskanslerin huomautuksista vuonna 2009,
(Puhemies koputtaa) jolloinka todettiin, että laitoksissa
asuvien vanhusten hoito ei täytä nykyisiä laatusuosituksia,
minkä pohjalta halusimme täsmentää ne
tavoitetilat, jotka näissä oikeuskanslerin tuomissa
raporteissa tulivat. Kyse on laajasta, (Puhemies koputtaa) isosta
kokonaisuudesta, ei yhdestä osasta, joka koskettaa ympärivuorokautista
hoitoa tai laitosasumista.
Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä edustaja Kiljuselta,
koska olen ymmärtänyt, että olette puolueena
olleet hyvinkin huolissanne tästä henkilömitoitusten
toteutumisesta: minkä vuoksi sitten näette, että sitä on
syytä lähteä arvioimaan vasta vuoden
2014 aikana, ja mitä se oikeastaan käytännössä sitten
tarkoittaa? Perussuomalaisethan ovat omassa lausumaehdotuksessaan
esittäneet, että tähän arviointityöhön
ja laatusuositusten toteutumisen seurantaan pitäisi ryhtyä välittömästi.
Siitä olen edustaja Kiljusen kanssa täysin
samaa mieltä, että omaishoito on paljon muutakin kuin
pelkästään tätä vanhustenpalveluihin
kohdistuvaa huolenpitoa, mutta jos se jatkuu entisellään
eikä sitä siirretä ajan mittaan Kelan
hoidettavaksi, niin miten tämä alueellinen tasa-arvo
ja oikeudenmukaisuus sitten toteutuu?
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vastaan edustaja Mäntylälle.
Kuten valiokunnassa on todettu Terveyden ja hyvinvointilaitoksen
valiokuntakuulemisen yhteydessä, tämä seuranta
käynnistyy todellakin välittömästi,
ja sen takia tämä valvontajärjestelmä,
joka luodaan tämän lain yhteyteen, lähtee
toteuttamaan sitä seurantaa välittömästi
kuntien kanssa. Mutta sen takia tämä on vuonna 2014,
että on arvioitu, että annetaan kunnille riittävä aika
sille, että ne toteuttavat tämän laatusuosituksen
asettamat minimimitoitukset vuoden 2014 aikana. Tänä aikana
tehdään se lopullinen arvio ja sitten, jos joku
yksikkö ei tätä täytä,
niin sen jälkeen vuonna 2015 välittömästi
tämä laki tulee voimaan.
Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustajat Saarikko ja Rehula tässä moittivat
vanhuspalvelulakia, mutta kyllä se on, kuulkaa, hyvät
edustajat, peruskoululakiin verrattava uudistus. Peruskoululakikin
lähdettiin tuomaan Lapista tänne Etelä-Suomeen,
ja tänä päivänä koko
maailma tuntee Suomen koulujärjestelmän ja nautimme
suurta mainetta.
Väestörakenteen muutos on tosiasia maailmassa.
Suomi on tässä eturintamassa nyt etenemässä ja
tekemässä niitä ratkaisuja, niin että pystytään
ikääntyvästä väestöstä pitämään
hyvä huoli ja tarjoamaan hyvät palvelut. Me luomme nyt
näitä käytäntöjä,
palveluita ja jopa standardeja, eli tässä on nyt
meillä iso paikka ja suuri mahdollisuus luoda jotain hyvää ja
parempaa hoivaa.
Sosialidemokraatit ovat kiinnittäneet tässä lainvalmistelussa
huomion siihen, että kotona on hyvä asua, kotiin
pitää tuoda palvelua, mutta samalla on myös
huolehdittava siitä, että kun ihminen on hyvin
heikossa kunnossa ja ainoastaan laitosolosuhteissa voidaan tarjota
hänelle kunniallinen hoiva, (Puhemies koputtaa) niin siellä laitoksissa
on oltava riittävästi henkilökuntaa.
Se mahdollistaa myös sen, että alalle tulee innostuneita
ja sitoutuneita nuoria ihmisiä.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Tähän debattiin myönnän
vielä seuraavat vastauspuheenvuorot: edustajat Kuusisto,
Juvonen, Mäkisalo-Ropponen, Rehula ja Saarikko. Sen jälkeen
jatkamme, ellei jotakin aivan poikkeuksellista ilmene, puhujalistasta.
Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuuntelin erittäin mielelläni valiokunnan
puheenjohtajan, kansanedustaja Rehulan esittelyä tästä vanhuspalvelulaista.
Hän käsitteli sen hyvin laajasti ja täydellisesti.
Ajattelin, että myös keskustapuolueen jäsenet
ja varsinkin valiokunnan puheenjohtaja, kuka on valiokuntatyöskentelyä ohjannut
ja johtanut, olisi myös iloinen ja innoissaan, että me
olemme saaneet näin hyvän vanhuspalvelulain. Siis
siellä on lain sisään niin paljon hyviä asioita
kirjattu, ja nämä täytyy myös
toteuttaa. Eli minä en ymmärrä sitä,
minkä takia Rehula ei arvosta sitä johtamaansa
työtä ja tätä aikaansaannosta,
minkä me olemme saaneet valiokunnassa yhdessä tehtyä. Tämä on
suuri muutos. Tällä nimenomaan turvataan ikäihmisille
palvelut, ja laki takaa sen. Varmasti henkilökuntamitoituskin
määräytyy sen mukaan, mikä on
lain teksti, mitkä tavoitteet pitää siellä kuntatasolla
saavuttaa. (Puhemies koputtaa) Sen mukaan on myös hoitohenkilökunnan
mitoitus.
Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Vanhustenhoidossa on paljon kipupisteitä:
itsemääräämisoikeutta rajoitetaan, fyysistä olotilaa
rajoitetaan ja vanhuksia lääkitään.
On ollut aika yllättävää tässä asiantuntijakuulemisten
myötä kuulla se, että ei se ongelma olekaan
ostopalvelupaikoissa, missä on henkilökuntavajetta — siellä kunnat
velvoittavat ja vaativat, että sen mitoituksen pitää olla
korkeampi — vaan se on todellakin siellä kunnassa.
Elikkä tässä on tullut semmoinen tunne,
että kyllä vanhuslakia tehdään
kuntia varten, ja tämä tuntuu uskomattomalle,
koska tilanne on ollut aina tiedossa, että siellä ei
ole henkilökuntaa, ja nyt olisi todellakin toivottavaa,
että henkilökuntaa sitten saataisiin sinne kuntiin
lisää. Mutta kuinka me voimme nyt sitten valvoa
ja kuinka se sitten tulee näkyväksi, että siellä oikeasti
se 0,5 tulee olemaan, koska se on ihan käsittämätöntä,
että se on kunnissa tällä hetkellä.
Valvonnalla on kyllä suuri merkitys nyt lain tultua voimaan,
ja se on hyvin tärkeä huomata ja korostaa sitä.
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä henkilöstömitoituksesta
keskustelu on sen takia hankala asia, että totta on, että nykyisillä hoitokäytännöillä
tehdään
kotihoidossa olevista ihmisistä laitospotilaita ja laitoksessa
asuvista ihmisistä vuodepotilaita turhan takia tämän
kuntouttavan hoidon puutteen takia. Nyt pitäisi huomioida,
että tarvitaan riittävät resurssit, jotta
kuntouttava hoitotyö toteutuisi, mutta toisin päin
sanottuna voi työyhteisössä olla vaikka
miten paljon niitä resursseja, mutta ne eivät
auta, jos ei ole riittävää ammattitaitoa
ja osaamista. Nyt toivottavasti tämä laki sitten
ohjaa kuntia siihen, että siellä laitetaan molemmat
asiat kuntoon, sekä tämä henkilökuntamäärä että myös
ammattitaito, koska tämä on ikäihmisen
kannalta inhimillistä mutta pidemmällä tähtäyksellä tulee
varmasti kunnalle myöskin kaikkein edullisimmaksi. Jos
jompikumpi asia ei toteudu, niin tähän tullaan
varmasti jatkossa puuttumaan.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme oleva laki
on lähtökohtaisesti hyvä. Tästä on
helppo tehdä pitkäkin puhe niin, että tässä on
pelkästään myönteisiä asioita,
mutta 1) resurssit, niitä ei ole kyetty turvaamaan, ja
2) jos Suomen toiseksi suurin puolue tekee oman kunnallisvaalikampanjansa
yhdeksi kärjeksi sen, että tähän
lakiin kirjataan hoitajamitoitus, laitoshoito, ja sitten meillä on
jäljellä lausuma, niin ei tätä voi
oppositiopuolueen... Arvoisat edustajat, olen oppositiopuolueen
kansanedustaja. Meillä valitettavasti parlamentarismissa
on sellainen tilanne, missä oppositiopuolueen kansanedustajakin
pääsee valiokunnan puheenjohtajaksi. Valiokunnan
puheenjohtajana esittelen mietinnön juuri niin kuin se
on tehty, mutta kyllä te ette voi viedä minun
oikeuttani kritisoida tätä teidän puolueenne
täydellistä mahalaskua.
Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vielä vahvemmaksi vakuudeksi: me
olemme kaikki keskustalaiset edustajat täällä käyttäneet
puheenvuoron, jossa olemme aivan aluksi todenneet, että tämä on
hyvä, että vanhuspalvelulaki on lopulta tässä pisteessä,
ja toivomme todella, että kunnat sitoutuvat — uudet
valtuutetut ja kuntien virkamiehet — siihen, että tämä todella
toteutuu.
Edustaja Lipponen tuossa totesi, että tämä on historiallinen
esitys. Tiedän edustaja Lipposen taustan historianopettajana
enkä uskalla lähteä hänen kanssaan
väittelemään historiallisuuden käsitteestä,
mutta niin kuin itse sen olen ymmärtänyt, niin
se vaatii kuitenkin jonkinlaista toteutumaa pitkällä aikavälillä siitä,
että olemme voineet osoittaa sen olevan selkeä parannus
kansakuntamme hyvinvoinnin kohottamiseksi. Ehkä se on niittänyt
mainetta maailmalla aivan kuten totesitte peruskouluun verraten.
Tästä laista emme, edustaja Lipponen, arvoisa
puhemies, voi vielä sitä sanoa. Tämä tulee
historialliseksi, jos tulee, silloin kun se todella päätyy
toteutukseen kuntatasolla. Me olemme säätäneet
lain, ja nyt alkaa sen tärkein vaihe eli käytäntöön
vieminen kuntapuolella. (Puhemies koputtaa) Vasta sitten se voi
olla historiallinen.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Koetetaanpas välistä purkaa taas sitä puhujalistaa.
Edustaja Tölli.
Tapani Tölli /kesk:
Arvoisa puhemies! Totean aluksi, että tämä laki
on hyvä ja tärkeä, niin kuin keskustalaiset
puheenvuoron käyttäjät ovat todenneet.
Tästä keskustelusta haluan todeta sen ihmetyksen
aiheen, että päähallituspuolueen edustajat loistavat
tämän tärkeän lain käsittelystä poissaolollaan.
Katsoin, että yksi kokoomuksen edustaja tästä asiasta
on jotakin tässä keskustelussa sanonut. Jos tämä on
tärkeä laki, niin kyllä tämmöisen
lain käsittelyssä on oltava mukana.
Arvoisa puhemies! Kiinnitän muutamaan asiaan huomiota
siinä järjestyksessä kuin tässä mietinnössä on.
Poimin muutaman asian.
Yksi on kuntien voimavarat. Tässä todetaan, että kunnille
aiheutuvien kustannusten on arvioitu olevan vuodessa noin 151 miljoonaa
euroa, josta valtionosuus on noin 82 miljoonaa euroa. Nyt on syytä kiinnittää huomiota
siihen, että esimerkiksi ensi vuonna kuntien valtionosuuksia leikataan
yli 800 miljoonaa euroa. On silloin aika marginaalista todeta, että tämä on
rahoitettu ja tämän vanhuspalvelulain tarvitsemat
resurssit on turvattu. Aika vaikeassa tilanteessa on suuri osa kunnista
tällaisen valtionosuusleikkauksen keskellä. Tällä vaalikaudella
valtionosuusleikkaukset yhteensä ovat noin 3,4 miljardia
euroa. Siinä ovat kunnat todellisen haasteen ja todellisten
vaikeuksien edessä. Minulla on vahvasti se käsitys, että suurin
osa kunnista haluaa hoitaa vanhuksensa mahdollisimman hyvin. Vaikea
on hoitaa, jos resurssit viedään. Tässä tulevat
myös perustuslailliset kysymykset vastaan. On nimittäin niin,
perustuslaista johtuu, että antaessaan kunnille tehtäviä valtiovallan
on huolehdittava siitä, että kunnilla on näitä tehtäviä varten
tosiasiallisesti käytettävissään
resurssit, ja nyt ne resurssit ovat vaarantumassa.
Sitten tähän liittyy se tekijä, että kunnat
ovat varsin eriarvoisessa asemassa. Tässä mietinnössä todetaan
ryhdikkäästi: "Ottaen lisäksi huomioon
taloudellinen tilanne ja kuntien rahoitusasemaan vaikuttavat valtionosuuksien
leikkaukset, on uudistuksen kustannusvaikutuksia kunnille seurattava."
Tässä keskustelussa on viitattu lausumiin ja arvioitu,
mikä niiden merkitys on, mutta kun tässä sitten
sanotaan, että "tätä on seurattava",
niin tämän merkitys on huomattavasti vielä vähäisempi.
Jos se seuranta ei johda mihinkään johtopäätöksiin,
niin se on yhtä tyhjän kanssa.
Olen useita kertoja tämän puolentoista vuoden
aikana kysynyt hallituksen edustajilta, oletteko seuranneet ja onko
hallitus ja valtiovarainministeriön kuntaosasto seurannut,
mikä vaikutus kuntien eriarvoistumiseen on ollut ja on
valtionosuusleikkauksilla, ja erityisesti, mikä vaikutus
on ollut kiinteistöveron poistamisella verotulon tasauksesta.
Se on merkittävästi saattanut kunnat eriarvoiseen
asemaan. Tässä alkaa tulla kansalaisten yhdenvertaisuus.
Sitten kun tässä todetaan, että "nyt
sitten seurataan", kyllä se on tärkeää,
että näin kirjataan, mutta olisi ollut syytä kirjata,
että myöskin seurannasta tehdään
johtopäätöksiä ja johtopäätökset
johtavat toimenpiteisiin.
Arvoisa puhemies! Toinen asiakokonaisuus, johon haluan kiinnittää huomiota,
on lainvalmistelu ja lainvalmistelun taso. Silloin, kun kiireessä pikkusen
ristiriitaisessa tilanteessa ja suuren innostuksen vallitessa tehdään
lainsäädäntöä, niin
tulee tällaista jälkeä. Tämä asetuksenantovaltuus
on aika surullinen esimerkki. Toisaalta ymmärrettävää,
että siihen ei paneuduttukaan ja nyt ollaan tässä tilanteessa.
No, tämä tilanne on se, mikä tässä on
edellä kuvattu.
Toinen asia, johon on syytä kiinnittää huomiota
ja johon perustuslakivaliokunta kiinnitti huomion, on iäkkäiden
henkilöiden itsemääräämisoikeus
ja heidän ihmisarvonsa kunnioittaminen. Eli kun on kysymyksessä tilanne,
että hoitohenkilökunta joutuu turvautumaan toimenpiteisiin, joihin
sillä ei ole lainsäädännön
antamaa valtuutusta, ja tiedän, että sosiaali-
ja terveysministeriössä on selvitystyö käynnissä tähän
asiaan liittyen, niin olisi ollut perusteltua, että tämän
lainvalmistelun yhteydessä olisi tähän
asiaan vähintäänkin kiinnitetty huomiota.
Se on aika tärkeä asiakokonaisuus, ja haluan ottaa
nyt tässä yhteydessä esille sen, mihin
sosiaali- ja terveysvalio-kuntakin on kiinnittänyt huomiota,
että tähän asiaan liittyvä säädösvalmistelu
etenisi.
Merja Kuusisto /sd:
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa sukupolvien välinen
tasa-arvo on asetettu hallituksen keskeiseksi tavoitteeksi. Tämän
tavoitteen saavuttamista tukevat nuorten yhteiskuntatakuu ja vanhuspalvelulaki.
Vanhuspalvelulaki on yksi tärkeimmistä ja merkittävimmistä uudistuksista
koko kuluvan hallituskauden aikana. Meille sosialidemokraateille
vanhuspalvelulaki on ollut pitkäaikainen tavoite, ja me
osaamme myös iloita siitä, että tavoite
on saavutettu. Lain tavoitteena on turvata ikäihmisille
heidän toiveidensa mukaista ja yksilölliset tarpeet
huomioivaa hoitoa. Hoidon painopisteenä ovat kotiin vietävät
palvelut. Lain tärkeänä tavoitteena on
tukea ikääntyvien ihmisten toimintakykyä ja
selviämistä omassa kodissa mahdollisimman itsenäisesti.
Tavoitteena on parantaa myös ikäihmisten vaikutusmahdollisuuksia
ja palvelujen saantia kunnissa.
Lain myötä ikäihmisten ääni
nousee esille myös vanhusneuvostojen kautta. Hoidon suunnittelussa
ja toteutuksessa kuunnellaan palvelujen käyttäjää eli
ikäihmistä sekä hänen läheisiään
ja omaisiaan. Tarvittaessa ikäihmisen tueksi nimetään
vastuutyöntekijä. Kunnille laki asettaa monipuoliset
vaatimukset henkilökunnan tietotaidosta. Hoitoa myös
arvioidaan ja valvotaan tiukasti.
Arvoisa puhemies! Lain myötä vanhuksilla on päätösvaltaa
omaan elämäänsä liittyvistä valinnoista.
He voivat esimerkiksi asua omassa kodissaan niin pitkään
kuin haluavat, ja tarvittavat palvelut tulee tuottaa kotiin. Heillä on
myös lakiin perustuva oikeus saada tarpeen mukaan esimerkiksi
kuntoutusta, suunhoitoa ja muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita.
On erittäin hyvä, että laissa on
kiinnitetty huomiota myös tuotettujen palvelujen laatuun
ja palvelujen saannin varmistamiseen. Tärkeitä palvelujen
laadun osatekijöitä ovat riittävä ja
ammattitaitoinen henkilökunta, osaava johtaminen sekä asianmukaiset
toimitilat.
Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollon suuri
ongelma on se, että hoitoalalla ei pysytä. Monet
hoitoalan koulutuksen saaneet siirtyvät täysin
toisiin tehtäviin. Tällä hetkellä jo
yli 30 000 koulutettua sairaan- ja lähihoitajaa
on vaihtanut alaa, ja se on huolestuttavaa. Miten voimme turvata
myös jatkossa ammattitaitoisen ja riittävän
henkilöstön sosiaali- ja terveydenhuoltoon?
Lain takaaman ikäihmisen itsemääräämisoikeuden
ja vahvistumisen seurauksena toiveet hoidosta ja hoitopaikasta on
otettava huomioon päätöksiä tehtäessä.
Uusi laki turvaa parhaimmillaan arvokkaan ja hyvän vanhuuden.
Sitä tavoittelemme jatkossa ihan jokaisessa kunnassa.
Ritva Elomaa /ps:
Arvoisa puhemies! Vanhuspalvelulaki on todella tarpeellinen
ja odotettu. Vielä kun saisi sen toimimaan ja todeksi myös käytännössä.
Kuntien riittävät resurssit lain toteutumiseen ovat
kysymysmerkki. Omaishoito toteutuu eriarvoisesti Suomessa. Kansalaisten
tasa-arvoinen kohtelu omaishoidossa voitaisiin taata paremmin, jos
tuen maksaminen siirrettäisiin Kelalle.
Henkilöstömitoituksesta. Hoitotarpeet voivat olla
erilaisia hoivattavien kunnosta riippuen, ja tässä kohtaa
onkin hyvä ottaa muutama esimerkki. Varsinais-Suomessa
Tarvasjoella henkilöstömitoitus on noin 0,7, ja
siellä hoitajat ovatkin ottaneet yhteyttä, että pitääkö heistä nyt
sitten jonkun saada kenkää. He hoitavat hyvin
vanhukset laitoksessa ja tällä resurssimäärällä.
Nyt, kun puhutaan 0,5:stä, niin mikä on tilanne
lähitulevaisuudessa? On myös paikkoja, joissa
on yksi yökkö, yksi hoitaja yöllä;
tapahtuu exitus, eli potilas kuolee, häntä pitää ruveta
laittamaan. Kuka hoitaa muita potilaita silloin?
Vanhuspalvelulailla pyritään vanhusten saamaa
hoitoa ja sen laatua parantamaan — siis parantamaan. Kyllä tässä riittää sarkaa.
Eräs ystäväni on omaishoitaja Uudessakaupungissa,
ja hän hoitaa 85-vuotiasta äitiään,
jolla on monta sairautta. Hänellä on myös
paha diabetes. Muutama viikko sitten hänen äitinsä tarvitsi
jalkahoitoa. He menivät kysymään, voisiko
saada ajan. Sanottiin, että tämä jalkahoitaja
on ulkoistettu, että häntä pitäisi
nyt lähteä roudaamaan sitten, kun ajan saa, Raumalle
tai Nousiaisiin. Parantamista riittää.
Täytyy sanoa omasta kokemuksestani hoitoalalta. Olen
röntgenhoitaja, ollut monessa sairaalassa röntgenhoitajana,
mutta sitä ennen olin suoraan koulusta, lukiosta 1,5 vuotta
Koskelan sairaskodissa täällä Helsingissä kolmivuorotyössä. Jo
silloin oli tilanne se, että ei siellä paljon
kahvitunneille ehtinyt. Hoitajien määrä hoidettaviin nähden
on tällä hetkellä kyllä liian
alhainen, ja hoitajan työ on todella vaativaa.
Useimmissa kulttuureissa vanhempia ihmisiä kunnioitetaan,
ja myös tämmöistä asennemuutosta
voisi olla tarpeen saada Suomessakin. Meidän pitää hoitaa
kunnialla vanhuksemme ja ikäihmisemme. Näin ollen
täytyy erittäin vakavasti suhtautua varsinkin
henkilöstömitoitukseen hoitolaitoksissa.
Päivi Lipponen /sd:
Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeätä,
että laissa korostetaan ikäihmisen kunnon arviointia
ja palvelusuunnitelman laatimista hyvin moniammatillisen osaamisen kautta,
mutta se ei kuitenkaan riitä. Onneksi laki edellyttääkin,
että kun nämä suunnitelmat on sitten
kaikessa viisaudessa laadittu, niin ne myös laitetaan toimeen
ja siihen pitää olla määräaika.
Olen kuitenkin erittäin huolissani siitä,
kuinka ketterä tämä palvelusuunnitelma
on joustamaan ikäihmisen kunnon muutosten seurauksena — nimittäin
kyllähän me tiedämme, että kun ikää tulee,
niin kunto voi tänään olla vielä varsin pirteä,
mutta jo huomenna voi olla tilanne hyvin toinen — niin
että ikäihminen ei sitten jää pitkäksi
aikaa niin sanotusti heitteille.
Sirpa Paatero /sd:
Arvoisa herra puhemies! Vanhuspalvelulaki, kuten me täällä salissa
sitä kutsumme, elikkä laki ikääntyneen
väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden
sosiaali- ja terveyspalveluista — on upeaa, että se
on vihdoin täällä salissa käsittelyssä,
ja vaikka kriittisiä näkökulmia on tänäänkin
salista lakia kohtaan tullut, ovat kaikki yksimielisesti olleet
tämän perusidean kannalla, että laki
iäkkäiden ihmisten hoivan turvaamiseksi tarvitaan.
Olen tyytyväinen siihen, että vaiheessa, jolloin
tämä laki valmistui, siihen on tullut hyviä muutoksia,
muun muassa se, että ikä ei ole määräävä kriteeri
vaan että palveluiden tarve määritellään
iäkkään ihmisen kunnon mukaan.
Toinen hyvä uudistus tulee tämän
lain myötä, jolloin mietitään,
mitkä ovat kotihoidon kriteerit ei pelkästään
laitoshoidon vaan kotihoidon osalta, ja se työ on nyt jo
käynnissä.
Poliittinen realismi oli ehkä se totuus, joka kaatoi
nämä laitoshoidon mitoitukset tässä lain käsittelyvaiheessa.
Siihen oli paineita varmaan puolin ja toisin, ja 0,5, joka tällä hetkellä on
siis suosituksena, tulee epäilykseni mukaan olemaan se
2015 voimassa oleva asetuksen määräys,
mutta onneksi meillä suurin osa laitoksista on jo 0,6 tai,
niin kuin äsken kuultiin, 0,7 hoitajan mitoituksella, eikä sekään
ole liikaa, vaan varmaan vieläkin parempaan olisi mahdollisuus.
Hyvää oli myöskin se, että tässä laissa
kuntatalouden tiukkuuden tietäen tullaan vastaan kuntia
54,3 prosentin valtionosuudella eikä 30:n, joka on tässä viime
vuosina ollut myöskin realismia.
Sosialidemokraatit ovat tehneet omassa valmistelussaan oman
vanhuspoliittisen ohjelman ja vaatineet vanhuspalvelulakia jo edellisellä hallituskaudella,
ja siitä syystä eduskuntavaaleissa hallitusohjelmassa
se oli niin tärkeä asia meille saada myöskin
lain tasolle ja nyt valmiiksi.
Ajatus siitä, että ikäihmiset eivät
ole vain hoidettavia tai ikäihmiset eivät ole
vain rasite, on se peruslähtökohta meidän
arvomaailmassamme. Itsemääräämisoikeus
ja osallisuus oman elämänsä päätöksiin
ja toimintaan täytyy olla lähtökohta,
on se ihminen sitten asumismuodossa missä tahansa. Tähän
liittyvät tietenkin ne jo monessa kunnassa olevat vanhuspoliittiset
strategiat ja, niin kuin tähänkin mietintöön
on kirjattu, kuntien suunnitelmat ikääntyneen
väestön tukemiseksi. Kunnallehan on kirjattu velvollisuus
huolehtia ikääntyneen väestön
hyvinvoinnin edellytyksistä, niin kuin jo kuntalain 1 § sanoo,
että kunnan tehtävä on huolehtia kuntalaistensa
hyvinvoinnista. Sitä on toteutettava niin, että palvelut tukevat
hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä, itsenäistä suoriutumista
ja osallisuutta sekä ennalta ehkäisevät
muuta palveluntarvetta. Tähän minä liitän
myös vahvasti liikunta- ja kulttuuripalvelut, joista tulee
virikettä ja sisältöä elämään,
ja jos ajatellaan todellisuutta ikäihmisten liikkumisen
osalta, vaikkapa tilastoja eläkeläisten liikkumisesta,
kaksi kolmasosaa pelkästään eläkeikäisistä,
ei puhuta edes ikäihmisistä, ei liiku kuntonsa
kannalta riittävästi.
Kaksi kolmasosaa siis liikkuu liian vähän,
ja jos katsotaan sitä kuntoisuutta lihaskunnon osalta,
niin ne kriteerit, jotka olisivat tavoitteena pitkälle
jatkuvaan omatoimiseen asioiden hoitamiseen, kotona asumiseen, tämä lihaskuntotavoite
toteutuu
vain muutamalla prosentilla iäkkäistä ihmisistä.
Siitä syystä, jotta tämä tilanne
paranisi, me tarvitsemme laajaa yhteistyötä kuntien
sisällä eri viranomaisten kesken niin, että ikäihmisten
asiat eivät ole vain sosiaali- ja terveystoimen asioita.
Näin voimme myöskin välttää sosiaali-
ja terveydenhuollon lisääntyviä kustannuksia
ja turvata ikäihmisille parempaa elämänlaatua
ja selviytymistä mahdollisimman pitkään siellä kotona.
Pieni satsaus liikuntaan, omatoimisuuden lisäämiseen,
auttaa monta ikäihmistä selviytymään
pidempään.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Kun meille sosialidemokraateille asetettiin
kysymys tästä henkilöstömitoituksen
muotoilusta, missä vaiheessa oikeuskansleri tai oikeastaan
ministeriö on ottanut siihen kantaa, niin täällä tulee vastaus
ministeri Maria Guzenina-Richardsonilta. Hän sanoo, että Oikeuskanslerinvirasto
hyväksyi muotoilun ennen esityksen eduskuntaan tuontia,
elikkä tämä on käsitelty ennen
kuin se on eduskunnan käsittelyyn tullut. Mutta joka tapauksessa
tämä on myös viesti, että on
ollut oikeuskanslerin selvitettävänä tämä muotoilu
ja se on siinä yhteydessä. Totta kai valmistelu
on yritetty tehdä parhaalla mahdollisella tavalla ja tässä yhteydessä on
ollut erilaisia näkökantoja, mutta nyt asiassa
mennään eteenpäin.
Toinen asia, joka täällä on tullut
esille. Edustaja Rehula totesi, että tämä laki
olisi sosialidemokraattien vaalikikka tämän syksyn
vaaleihin. Ensinnäkin täytyy todeta, että vuonna
2009, kun oikeuskansleri puuttui laitoshoidossa olevien ikääntyvien
ihmisten palveluiden laatuun, niin siinä yhteydessä sosialidemokraatit
tekivät vuonna 2009 syksyllä välikysymyksen.
Välikysymyksen teksti kuului lopullisesti näin:
"Mihin kiireellisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä vanhusten
laadukkaat palvelut ja heidän perusoikeutensa turvaavan
lain säätämiseksi ja lain toteutumisen
takaavien riittävien resurssien turvaamiseksi."
Tässä yhteydessä peruspalveluministeri
Risikko lupautui valmistelemaan vanhuspalvelulain, ja sillä polulla
tässä yhteydessä ollaan. Tässä yhteydessä myös
puolueemme puheenjohtaja edellytti minun valmistelevan puolueellemme
vanhuspoliittisen ohjelman, joka hyväksyttiin puolueemme
valtuustossa 2010. Mutta nyt, mikä on mielenkiintoista,
kun viittaatte tähän kikkailuun, keskustalaiset
tekivät tänä syksynä syyskuun
25. päivä välikysymyksen vanhuspalvelulaista.
Voidaan kysyä, onko tämä sitten sitä vaalikikkailua vai
ei.
Toinen kysymys, jonka haluaisin asettaa keskustalaisille. Kun
olette käyneet vahvaa keskustelua siitä, onko
tämä henkilöstömitoitus mahdollisesti
oikein muotoiltu tähän, kysyisin teiltä: mitä mieltä keskustalaiset
ovat valiokunnan mietintöön laitettavasta lausumasta,
oletteko tämän lausuman takana vai näkisittekö,
että tämä lausuma pitäisi tehdä jotenkin
muulla lailla, tai mikä teidän käsityksenne
yleensä on tästä henkilöstömitoituksesta?
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:
Arvoisa puhemies! Edustaja Lipposen huoli palvelusuunnitelman
ajan tasalla pysymisestä on erittäin tärkeä.
Tässä laissahan tähän pyritään
erityisesti tämän vastuuhenkilön avulla.
Vastuuhenkilön eräs keskeinen tehtävä yhdessä tämän
moniammatillisen tiimin kanssa on huolehtia tästä palvelusuunnitelman
tekemisestä, jatkuvasta arvioinnista ja suunnitelmaan tehtävistä tarvittavista
muutoksista, eli se vastuuhenkilö nyt on erittäin
tärkeä ihminen tämän lain hengen
toteuttamiseksi.
Merja Kuusisto /sd:
Arvoisa puhemies! Nyt on puhuttu paljon vanhuspalvelulain henkilökuntamitoituksesta,
mutta lakihan sisältää sen, että jokaiseen
kuntaan ja vanhustenhoitopisteeseen pitää tulla
osaavaa henkilökuntaa geriatrian osalta ja samoin kuntoutuksen
osalta. Nämä vaateet kun täyttyvät,
niin ilman muuta se henkilökuntamitoituskin nousee jokaisessa
hoitopaikassa, missä ikäihmisiä hoidetaan.
Haluan korostaa vielä sitä, että kyllä se
hoitotyö on hyvin suunniteltua ja ennakkoon mietittyä.
Ihan selkeästi, jos on niin, että hoitotavoitteet
ovat erilaiset, että ne eivät pysty vastaamaan esimerkiksi
hoitohenkilötarpeeseen, niin kyllä se vaan nykypäivänä on
niin, että ei hoitohenkilökunta sitä hyväksy
vaan siinä vaiheessa sanotaan, että hoidon vaatimukset
ovat nämä ja nämä ja emme kykene
niitä yksinkertaisesti toteuttamaan tällä henkilökuntamitoituksella.
Kyllä se niin on, että sitä henkilökuntamitoitusta
silloin nostetaan.
Omasta kunnastani voin sanoa, että meillä on esimerkiksi
Tuuskodossa 0,67 henkilökuntamitoitus ja meillä on
valtuustossa tehty päätös siitä, että meidän
terveyskeskusosastoillakin henkilökuntamitoitus on 0,55.
Jos keskustalaisilla on huoli tästä henkilökuntamitoituksesta
ja sen riittävyydestä, niin teillä on
hyvät mahdollisuudet jokaisen toimia siellä kotikunnissanne
valtuutettuina ja päätöksentekijöinä,
että huolehditte, että teette valtuutettuina valtuustossa
asiasta päätöksiä.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Minulla sattuu olemaan 29. syyskuuta 2009
päivätty keskustelu välikysymyksestä. Tämä on
mielenkiintoista luettavaa historiasta.
Tiedän tasan tarkkaan, ja keskusta tietää,
mikä on tämä vanhuspalvelulain prosessi.
Ja korjattakoon äkkiä eduskunnan pöytäkirjoihin,
jos minä olen sanonut täällä salissa
tämän illan aikana tai koskaan aikaisemminkaan,
että vanhuspalvelulaki olisi sosialidemokraattien vaalikikka.
En varmasti ole sanonut niin. Mutta se, mitä olen sanonut,
on: te nostitte eduskuntaryhmänne kesäkokouksen
ykkösasiaksi ja uutiseksi sen, että te yhtenä naisena
ja miehenä tuette peruspalveluministerinne esitystä siitä,
että tämä hoitajamitoitus tulee lakiin.
Yhtenä naisena ja miehenä. Tällaisia
uutisia minä olen lukenut.
Eikä siinä vielä kaikki, sillä valtiovarainministeri,
puolueen puheenjohtaja Jutta Urpilaisen suulla tämä toistettiin.
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman, joka oli tuolloin
tuo sanansaattaja ja viestinviejä, ei jättänyt
kenellekään epäselväksi: hoitajamitoitus
on sosialidemokraateille tärkeä. Kuulen korvissani,
kun jossakin Meritullinkadun kabinetissa on todettu vanhuspalvelulaista
neuvoteltaessa: "tämä on meille kynnyskysymys".
Minä en ole sanonut enkä tule sanomaan, että vanhuspalvelulaki
on vaalikikka. En ole sanonut enkä sano, mutta tästä hoitajamitoituksesta
sellainen yritettiin tehdä.
Nämä paperit, joissa on yli kahden vuoden historia
omalta osaltani, kolmen vuoden historia välikysymyskeskustelusta
lähtien, kertovat täysin yksiselitteisesti, mitä kaikkea
tässä on tapahtunut lähtien siitä,
että hallitusohjelmaan kirjattiin, asetettiin työryhmä jne.
jne.
Yleiskeskustelu päättyi.