Jari Leppä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Elikkä tässä ehdotuksessa esitetään, että satovahinkojen korjaamisesta annettua lakia muutetaan ja sitä muutetaan niin, että varsinaisista satovahinkokorvauksista luovutaan ja ne siirretään vakuutuspohjaisiksi. Tämä on kaiken kaikkiaan todella iso periaatteellinen muutos, ja tässähän valtiontalouden kannalta tapahtuu niin, että nykyisellään nykyisen lain voimassa ollessa nykyinen meno muuttuukin yllättäen valtion tuloksi sen kautta, että näistä kaikista maksetaan 24 prosentin vakuutusvero.

Puhemies! Valiokunta painottaa, että tarkoituksena on tosiaan luoda vakuutuspohjainen satovahinkokorvausjärjestelmä, joka tarjoaa keinoja korvata poikkeuksellisten sääolojen ja tulvien aiheuttamia vahinkoja. Tähän liittyen on esillä ollut kysymys mahdollisuudesta myöntää tukea vakuutuksen ottamisen edistämiseksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että uusi vakuutuspohjainen korvausjärjestelmä saadaan luotua mahdollisimman nopealla aikataululla, ja korostaa sitä, että päätökset mahdollisesta uudesta tukijärjestelmästä tulee tehdä hyvissä ajoin ennen voimassa olevan korvausjärjestelmän päättymistä.

Valiokunta myös toteaa, että vakuutusmaksuveron korkea verokanta, 24 prosenttia, vaikuttaa korottavasti vakuutusmaksuihin, mikä heikentää maatalouden kannattavuutta edelleen ja saattaa vähentää tuottajien kiinnostusta satovahinkokorvausten hankkimiseen. Valiokunta edellyttääkin, että mahdollisuudet edellä mainitun veron välttämiseksi tai palauttamiseksi uudessa korvausjärjestelmässä selvitetään mahdollisimman pian. Tästä valiokunnalla on myös lausumaehdotus.

Puhemies! Meillä on kokemuksia jo kasvinterveyslain osalta siitä, että olemme siirtyneet vakuutuspohjaiseen järjestelmään. Kun tuo järjestelmä tuli, meillä ei ollut silloin voimassa olevaa vakuutustuotepalettia, ja sitä ei oikeastaan ole vieläkään siltä osin olemassa. Tuo kasvinterveyslaki astuu voimaan vuoden alussa, ja meillä ei oikein kunnollisia tuotteita siellä vielä edelleenkään ole. Siksi valiokunta kiinnitti aivan erityistä huomiota tässä, että meillä tämän siirtymäkauden aikana varmistetaan kaikilla tavoin, että meillä on niitä vakuutustuotteita tarjolla, ne ovat kohtuuhintaisia, ne ovat riittävän kattavia ja toimintajärjestelmä kaiken kaikkiaan saadaan sellaiseksi, että viljelijät niitä myöskin itselleen hankkivat. Se on oleellisen tärkeä asia.

Tosiaan, se lausumaehdotus, joka valiokunnalla on, on se, että tarkastellaan myös sitä, onko tässä järkevää — ja valiokunnan mielestä on järkevää — arvioida sitä, että tuo vakuutusmaksuvero, yleinen vero, 24 prosenttia, voisi näissä tapauksissa olla huomattavasti, paljon alempi. Siellä on tällä hetkellä useampia eri verokantoja, hyvinkin matalia, ja valiokunnan mielestä tässä tapauksessa on syytä selvittää mahdollisuudet mahdollisimman matalaan verokantaan, jotta nuo vakuutukset aikaan saadaan ja niille riittävä kattavuus.

Puhemies! Tähän lakiesitykseen sisältyy koko lakiesityksen hylkäävä lausumaehdotus, joka esitellään sitten omana asianaan.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten valiokuntaryhmä on jättänyt tähän käsiteltävään lakiesitykseen vastalauseen.

Esityksessä ehdotettiin muutettavaksi satovahinkojen korvaamisesta annettua lakia siten, että lakia voitaisiin edelleen soveltaa seuraavina vuosina 2014 ja 2015 ja sen jälkeen satovahinkokorvaukset muuttuisivat vakuutusperusteisiksi. Kokonaisuudessaan esityksen tavoitteena on siirtyä sektorilla valtion vastuulta olevasta satovahinkojen korvausjärjestelmästä vakuutuspohjaiseen järjestelmään. Tämä tapahtuisi vuoden 2016 alusta. Yhtenä isona tekijänä uudistuksen taustalla on Euroopan unionin maatalousuudistus sekä sen edellyttämät vaatimukset.

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä suhtautuu varsin kriittisesti koko esitykseen, sillä viljelijöiden toimeentuloa ja selviytymistä on ajettu järjestelmällisesti alas maassamme koko Euroopan unionin jäsenyyden ajan. Samaten maamme istuva hallitus on omilla toimillaan sekä keskittämispolitiikallaan heikentänyt johdonmukaisesti myös viljelijöiden sekä koko maaseudun selviytymistä ja säilymistä. Tällaista kehitystä valiokuntaryhmämme ei voi olla tukemassa.

Toisaalta olemme myöskin huolissamme siitä kehityssuuntauksesta, että yhteiskunnan vastuita ollaan nyt tällä hetkellä siirtämässä vakuutusyhtiöille, joilta on turha odottaa hyväntekeväisyyttä viljelijöitä ja muita maataloustuottajia kohtaan. On aivan varmaa, että jos vakuutusyhtiö korvauksiin joutuu, niin se kyllä huolehtii omista saamisistaan. Toisin sanoen valiokuntaryhmämme pelkää hintojen nousua entisestään tällä alalla. Se saattaa aiheuttaa myöskin ruuan hintojen nousua. Maataloussektori on jo niin ahdingossa Suomessa, että yhtään lisähaastetta ei kaivata tai tarvita.

Valiokuntaryhmäämme huolestuttaa myös se näkökohta, että koko maatalouden satovahinkojen niin sanottua vastaavuusjärjestelmää, vakuutusjärjestelmää, ei ole vielä edes kehitetty, ei vakuutusyhtiöiden eikä muidenkaan toimesta. Tästäkään syystä emme voi uudistusta kannattaa, sillä siirtymäajat on jätetty liian lyhyiksi. Muutoinkin hallituksen esityksessä jää liian paljon asioita avoimeksi. Vakuutusverokanta on 24 prosenttia, mikä myös vaikuttaa heikentävästi suoraan maataloustuloon korkeiden vakuutusmaksujen vuoksi.

Jää myöskin arvailtavaksi, joutuvatko esimerkiksi jokivarsien ja vesistöjen rantojen asukkaat erilaiseen asemaan vakuutushinnoittelussa ja joutuvatko he yksin vastaamaan korkeampina vakuutushintoina siitä, että sattuvat asumaan rannoilla tai mahdollisten voimayhtiöitten juoksutusten alueella.

Voi myöskin arvioida, että Keski-Suomen ja pohjoisemman Suomen hallanaremmilla viljelysmailla saattaisivat vakuutusmaksut nousta suuremmiksi. Ovatko nyt eteläisen Suomen tai muun Suomen viljelijät velvollisia kompensoimaan näitä oloja? Eikö olisi tasapuolisempaa, jos valtio edelleen vastaisi näistä korvauksista?

Valiokuntaryhmämme edellä olevan perusteella ehdottaa, että hallituksen esitykseen sisältyvä lakiehdotus hylätään. Esitän hylkäystä.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsiteltävänä olevan lakiesityksen taustalla on Euroopan unionin maataloustukiuudistus ja siitä johtuvat vaatimukset. EU vie, ja Suomi seuraa ja vikisee. Missä EU, siellä ongelmat. Kuuluisat ongelmat ovat tällä kertaa eritoten maataloudessa.

Lakiesityksen päällimmäinen tarkoitus on lopettaa valtion vastuulla oleva satojen korvausjärjestelmä ja siirtyä vakuutuspohjaiseen järjestelmään, tiivistäen sanottuna siirtää maksut ja kulut viljelijöiden kontolle.

Tähän saakka valtio on maksanut korvausta vahingosta, joka on aiheutunut kasvavalle tai korjuuvaiheessa olevalle sadolle hallan, raesateen, kaatosateen, rajuilman, poikkeuksellisten tulvien tai muun vastaavan viljelijästä riippumattoman poikkeuksellisen suuren luonnonolojen vaihtelun vuoksi. Nyt valtio on pesemässä käsiään vahingoista ja jättämässä asian kokonaan viljelijöiden kontolle. Lain voimaantulon jälkeen saavat meidän jokapäiväistä leipäämme tuottavat viljelijät selviytyä parhaaksi katsomallaan tavalla. Yksi yrittää selviytyä luottamalla säiden haltijaan, toinen hakee turvaa vakuutusyhtiöistä. Mikäli turvautuu jälkimmäiseen vaihtoehtoon, on syytä todeta, että tällä kertaa ei välttämättä saa sitä, mitä tilaa, koska tällä hetkellä vakuutusyhtiöillä ei taida edes olla kyseisiin tarpeisiin räätälöityjä vakuuksia.

Me olemme nyt laatimassa lakia, jolla ahdistamme viljelijät ottamaan vakuutuksia, mutta me emme tiedä, millaisia vakuutuksia edes on tarjolla, emmekä sitä, mihin hintaan. Erikoinen marssijärjestys ja outo menettelytapa, kun puhutaan huoltovarmuudenkin kannalta erittäin merkittävästä asiasta elikkä ruuasta.

Täytyy sanoa, että lakiesitys on mittatilaustyönä räätälöity vakuutusyhtiöiden tarpeisiin. Ymmärtäisin lakiesityksen helpommin, mikäli markkinoilla jo olisi valmiita vakuutuksia, joista viljelijät voisivat valita omiin tarpeisiinsa sopivimmat. Nyt ollaan luomassa tarve vakuuttamiseen, mutta me emme vielä tiedä, mitä se viljelijöille maksaa. Sanalla sanoen hallitus on ajamassa viljelijöitä takaperin puuhun.

Moni miettii itse tykönään, että tämähän on normaalia yrittäjäriskiä, joka pitää jokaisen yrittäjän tiedostaa ja suunnitella yritystoimintansa sen mukaisesti. Ehkä näin on, mutta valitettavasti maatalousyrittäjä ei voi mitenkään suojautua mahdolliselta yritystoimintaansa kohdistuvalta uhalta, koska maatalousyrittäjä ei voi vaikuttaa ilmojen haltijaan eikä tässä tapauksessa oikein vakuutusyhtiöihinkään. Nyt avautuu vakuutusyhtiöille niin sanottu tuhannen taalan paikka hinnoitella vakuutuksensa sellaisiksi, jotta varmasti jää katetta.

Arvoisa puhemies! Mielestäni lakiesitys on torso myös toisessa mielessä, sillä toteutuessaan laki ajaa ihmiset eriarvoiseen asemaan. Tapaturma- taikka liikennevakuutuksen ottaja voi omalla toiminnallaan ja käyttäytymisellään vaikuttaa turvallisuuteensa ja näin minimoida vahingon määrän, mutta nyt puheena olevassa lakiesityksessä vakuutuksenottajan riski riippuu kokonaan siitä, missä hänen viljelyksensä ovat. Pohjalaisilla talonpojilla on tästä karvaita kokemuksia, sillä heidän viljelyksensä jäävät tulvan alle joka kevät ja joka syksy. Kun viljelijän maat ovat tulvaherkällä alueella, hän joutuu ottamaan vakuutuksen, toisin kuin viljelijä, jonka maat ovat korkeammalla ja näin tulvalta turvassa. Tämä jos mikä asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan. Onkin perusteltua syytä kysyä: tätäkö hallitus haluaa?

On syytä myös pohtia tilannetta, jossa viljelijä on neuvottelemassa vakuutusta peltolohkolleen, jonka satoa vakuutusyhtiö erittäin todennäköisesti joutuu korvaamaan joka kevät ja joka syksy. Mikä on tällaisen vakuutuksen hinta? Mikäli hinta pidetään edes jotenkin siedettävänä, tulee vakuutusyhtiöille kyseisestä vakuutuksesta tappiota. Koska vakuutusyhtiöiden tavoite on tuottaa voittoa omistajilleen, otetaan tulvavahinkojen tappiot pois muilta vakuutuksenottajilta vyöryttämällä korvausvastuita myös heidän vakuutuksiinsa. Näin vakuutusyhtiö, joka joutuu korvaamaan runsaasti tulvavahinkoja, joutuu todennäköisesti korottamaan myös muiden asiak-kaidensa vakuutusmaksuja.

Arvoisa herra puhemies! Minä kannatan edustaja Heikkilän tekemää lain hylkäysesitystä.

Timo V.  Korhonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustajat Heikkilä ja Hongisto käyttivät, totta kai, hyvin perustellut ja näkemykselliset puheenvuorot. Itse päädyin kuitenkin kannattamaan tätä hallituksen esitystä nyt ensinnäkin siitä raadollisesta syystä, että mitä ilmeisimmin EU:n valtiontukisäädökset tulevat estämään nykyisen kaltaisen satovahinkokorvausjärjestelmän. Sen lisäksi tämän lain osalta on kuultu satovahinkoneuvottelukuntaa ja maatalouden keskeisiä toimijoita, jotka ovat kaikki pitäneet pääosiltaan tätä tehtyä hallituksen esitystä järkevänä ja kannatettavana, joten ainakin minun on jo tältä pohjalta vaikea lähteä tätä esitystä tyrmäämään. Mutta on aivan selvää, että on varmistuttava siitä, että meille löytyy todella tällainen korvaava järjestelmä riittävän ajoissa, kun tämä nykyisen kaltainen satovahinkokorvausjärjestelmä poistuu.

Eli tässä tapauksessa vakuutuspohjainen järjestelmä on pakko saada aikaan. On tärkeää tietysti varmistaa, että järkevät vakuutustuotteet syntyvät ajoissa, ja on oleellista, että nämä järkevät, riittävän edulliset vakuutusmaksutuotteet syntyvät myös niille alueille, joilla on esimerkiksi vuosikymmenien saatossa todettu mittavat tulvariskit. Eli on aivan välttämätöntä, että myös tällaisille alueille saadaan tuotteet, joita alueen tuottajat voivat käyttää.

Sitten on totta kai välttämätöntä, niin kun tässä puheenjohtaja Leppäkin totesi, että on löydettävä sellaiset tuotteet, jotka myös hinnaltaan ovat sellaisia, että kannattavuuskriisissä oleva maatalous pystyy niitä käyttämään.

Eli tätä taustaa vasten ajatellen tämä valiokunnan lausumaehdotus, "eduskunta edellyttää, että mahdollisuudet vakuutusveron välttämiseksi tai palauttamiseksi uudessa korvausjärjestelmässä selvitetään mahdollisimman nopeasti", on erittäin kannatettava lausumaehdotus ja se pitää toteuttaa.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! "Pane leipään puolet petäjäistä, kaksin verroin minä ojaa kaivan", lausui Saarijärven Paavo vaimolleen Johan Ludvig Runebergin runossa. Tässä maatalouden kannattavuuden tilanteessa minulla on tämän lain kohdalla sellainen tunne, että maanviljelijä laitetaan kaivamaan kaksin verroin ojaa näitä vakuutusmaksuja maksaessaan.

Perussuomalaiset ovat esittäneet lain hylkäämistä. En vastusta sinänsä mitään vakuuttamista lähtökohtaisesti enkä periaatteellisesti, mutta tässä maatalouden kannattavuuden tilanteessa ja yleensä talouden tilanteessa — maataloudenkin näen tärkeänä osana Suomen kansantaloutta — minä olisin halunnut tämän lain valmistellummin tänne eduskuntaan käsiteltäväksi. Niin kuin tässä on moneen kertaan tullut mainituksi, meillä ei ole vakuutustuotteista juurikaan tietoa tällä hetkellä. Yleisesti kyllä tiedetään, miten vakuutusjärjestelmät toimivat, ja tiedetään, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja totesi mietinnön esittelyssä, että lausumassa on kiinnitetty huomiota, että tähän vakuutusveroon täytyy kiinnittää huomiota. Mutta vakuutuspohjaiseen järjestelmään siirtyminen ilman asianmukaista esittelyä vakuutustuotevalikoimasta ei mielestäni ole hyvää lainvalmistelua maatalouden kohdalta.

Vakuutusmaksuverosta on todettava vielä, että vaikka me tässä kauniisti kirjoitamme mietinnössä, niin epäilen, että verokarhu pitää omastaan kiinni ja maatalouden kannattavuus jää siinä mitä ilmeisimmin toiseksi.

No, se on ehkä totta, että tämä on Euroopan unionin lainsäädäntöön perustuva lakiesitys, mutta mistään ei minulle ainakaan asiantuntijakuulemisissa tullut kuitenkaan esille, että tässä olisi vielä ollut kiire tämän lainsäädännön osalta. Eli siksikin tätä olisi voitu tarkastella paljon perustellumminkin. Elikkä jos vakuutusvero pysyy sellaisenaan kuin se tällä hetkellä on ja valiokunta ei toiveistaan huolimatta saa siihen muutosta, se on, niin kuin valiokunnan varapuheenjohtaja totesi, maatalouden kannattavuuteen suoraan vaikuttava tekijä.

Eli kyllä tässä on Saarijärven Paavon tunnelma, ei siitä, että kaksin verroin kaivaa ojaa, vaan Paavo totesi vielä lopuksi, että vielä syvemmän ojan hän kaivaa, eli maataloudelle on mitä ilmeisemmin melkoinen savotta ojankaivuuta edessä.

Lars Erik Gästgivars /r:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on problemaattinen, jos tulvavakuutukset tulevat niin kalliiksi, etteivät perheet voi ostaa eivätkä edes saa ostaa tulvavakuutuksia. Monessa Etelä-Pohjanmaan paikassa on hyvin usein tulvia ja talot uivat lähes joka vuosi tulvavedessä. Syy ei ole asukkaissa. Syy on monesti siinä, että ely-keskukset ja luonnonsuojelijat eivät hyväksy eivätkä anna lupaa ruoppauksiin. Kysyn: kuka tulee silloin perheen apuun?

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa puhemies! Vakuutustuotteita ei tietenkään synny, jos ei niille ole markkinoita. Kun pitkä siirtymäaika nyt todennäköisesti alkaa kohti vakuutuspohjaista korvausjärjestelmää, silloin vasta alkaa vakuutustuotteiden suunnittelu. Näin se on tapahtunut muinakin kertoina.

Sitten meillä on myös hyviä kokemuksia vakuutuspohjaisista järjestelmistä. Otan esille vain yhden, ja se on salmonellavakuutus. Sen ovat käytännössä ottaneet kaikki suomalaiset kotieläintuottajat. Maksu on erittäin edullinen, ja se vakuutusturva on erittäin kattava. Se on myös joustava, paljon joustavampi kuin mitä olisi satovahinkokorvausjärjestelmä. Se on selvää, että siinä on myöskin hyviä puolia. Asialla on aina vähintäänkin kaksi puolta.

Se, mikä on ihan selvää keskustan osalta — sanon sen nyt jo tässä hyvin selkeästi — on se, että keskusta ei hyväksy sitä, että tälle määrättäisiin 24 prosentin vakuutusvero. Se on päivänselvä asia. Vakuutusveron tällä kohdalla pitää olla alemmalla tasolla kuin tuo 24, tai muuten tämä asia ei ainakaan keskustan puolesta tule edistymään.