Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä on tarkoitus muuttaa kuntouttavaa työtoimintaa koskevaa lakia, ja näistä perusteluista haluaisin hieman käydä keskustelua.

Kuntouttavassa työtoiminnassahan on tarkoitus 3—24 kuukauden jakson aikana auttaa henkilöä osallistumaan kuntouttavan työtoiminnan kautta semmoisiin valmentaviin toimenpiteisiin, millä lisättäisiin hänen mahdollisuuksiaan päästä työmarkkinoille. Lisäksi on tarkoitus lisätä elämänhallintakykyä ja ehkäistä syrjäytymistä ja sitä kautta ehkäistä ongelmia, mitä mahdollisesti voisi syntyä.

Keskeisin esitys tässä on se, että kuntouttavaa työtoimintaa lyhennetään viidestä päivästä neljään päivään viikossa. Elikkä käytännössä sanottuna tämähän on yksi näistä hallituksen leikkauslakiesityksistä.

Arvoisa puhemies! Siinä mielessä olen huolissani siitä, että hallitus esittää tämän toimenpiteen ikään kuin tämä olisi hyvä. Tässä ei yhtään anneta kritiikkiä sen suhteen, että tämä päinvastoin voi heikentää niitten ihmisten työmarkkinoille pääsyä. Tällä nähdään olevan vaikutuksia muun muassa sellaiseen, jota haluan siteerata.

"Sen sijaan ehdotetulla muutoksella voi olla kuntouttavan työtoiminnan uudenlaisen profiloitumisen kautta vaikutusta avoimille työmarkkinoille ja työ- ja elinkeinotoimiston tarjoamiin palveluihin hakeutumiseen niiden henkilöiden osalta, jotka kokevat pystyvänsä osallistumaan työhön, palveluihin tai toimintaan viitenä päivänä viikossa.

Ehdotetulla muutoksella voidaan lisäksi arvioida olevan vaikutusta asiakkaalle siten, että osallistuessaan kuntouttavaan työtoimintaan enintään neljänä päivänä viikossa asiakkaalle jää viikossa yksi sellainen vapaa arkipäivä, jolloin hänen on mahdollista esimerkiksi hoitaa henkilökohtaisia asioitaan tai osallistua kokopäiväisesti johonkin muuhun sosiaali- tai terveydenhuollon palveluun ilman, että se vaikeuttaa hänen osallistumistaan täysipainoisesti kuntouttavaan työtoimintaan."

Tällainen arvio tästä ikään kuin positiivisesta puolesta on täyttä puppua. Täällä hallituksen esityksessä myös puhutaan siitä, että tämä ei lisää kuntien tai työ- ja elinkeinohallinnon tehtäviä eikä muutettaisi kuntouttavan työtoiminnan järjestämisvelvoitetta lainkaan. Mikäli tämän hallituksen esityksen mukaisestikin toimintapäiviä lyhennetään yhteensä 169 700 päivää vuodessa ja toivotaan, että he saisivat sillä yhdellä päivällä käydä hoitamassa näitä työllisyysasioita elikkä etsimässä työpaikkaa työvoimatoimistosta, niin kuinka voidaan sanoa samanaikaisesti, että tämä ei lisää työhallintokustannuksia kunnille tai muille työvoimaviranomaisille?

Itse en usko, että tällä on tällainen niin sanottu positiivinen vaikutus, koska me tiedämme, että kuntouttavaa työtoimintaa on pääsääntöisesti noin neljä tuntia päivässä. Toki se saa olla kahdeksan tuntiakin päivässä, mutta kovin moni ei siihen kykene, eikä näitä kahdeksan tuntia pitkiä kuntouttavia työpäiviä haluta järjestää.

No, mikä tässä sitten on selkein tavoite? Se löytyy täältä hallituksen esityksestä. Tällä säästetään kuntien kustannuksia noin 5 miljoonaa euroa. Lisäksi tällä säästetään valtiontaloudessa noin 3 miljoonaa euroa menoja. Ja tämä säästöhän on tässä kärkenä, miksi tämä hallituksen esitys annetaan. Minä ymmärrän ja hyväksyn sen, että hallitus hakee säästöjä. Siitä en ole eri mieltä, mutta minä en hyväksy sitä, että eduskunnalle esitetään tämmöinen leikkaustoimenpide ikään kuin hallituksen uutena rakenteellisena toimenpiteenä, joka hyödyttää näitä kuntoutettavia henkilöitä.

Toivonkin, arvoisa puhemies, ministeriä huomioimaan sen, että nämä henkilöt, jotka nytten jäävät tämän yhden päivän vaille kuntouttavaa työtoimintaa, saisivat aidosti jonkun konkreettisen toimenpiteen sille viikon arkipäivälle. Nimittäin tämä on kuitenkin ensisijaisesti sosiaalinen tuki näille henkilöille, kuten täällä esityksessäkin sanotaan, että osana sosiaalihuollon tarjoamia palveluja järjestettävä kuntouttava työtoiminta on enemmän sosiaalipoliittinen kuin työllisyyspoliittinen toimenpide, joten tämä kärki pitää muistaa pitää hengissä tämänkin leikkauksen jälkeen.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan tässä itsekin ihmettelen hiukan samoja asioita, mitä tässä edustaja Niikkokin nosti esiin. Tässä nyt, kun olen tätä esitystä tavaillut, vaikka tämä nyt ei ole pitkä, niin selkeä säästötavoitehan tässä on. Tosin en ihan nyt pääse näihin indikaattoreihin sisälle, jotka tässä nyt on pyritty avaamaan, vaikka näitä tässä nyt olen koettanut arvioida ja laskea. Hiukan niitäkin tässä kyseenalaistan, miten nämä säästöt syntyvät, koska kuitenkin siellä kunnassa edelleenkin täytyy olla näitä ohjaavia henkilöitä, on sitä työtoimintaa neljä päivää viikossa tai viisi päivää viikossa. Tietysti varmaan siihen tietyt laskentaperusteet sitten on.

Oikeastaan minuakin kiinnostaisi nimenomaan tämä, miten tässä nähdään, että tämä on tämmöistä uudenlaista profiloitumista, eli miten ihmeessä nämä ihmiset sitten tämän uudistuksen myötä, kuten tässä esityksessä annetaan ymmärtää, voisivat työllistyä paremmin sinne avoimille työmarkkinoille, koska näin minä tätä tulkitsen. Jos he eivät nyt tämän kuntouttavan työtoiminnan aikanakaan ole sinne työllistyneet, kuten täällä myöskin kerrotaan, että tämän kuntouttavan työtoiminnan yksi ongelma on se, että avoimille työmarkkinoille ei niin vain mennäkään, niin miten ihmeessä tämä muutos nyt sitä sitten muuttaisi? Mistä ne työpaikat niille ihmisille sinne sitten otetaan? Tähän tietysti toivoisin ministeriltä vähän vastausta ja samoin siihenkin, vastaako tämä tämäntyyppinen kuntouttava työtoiminta enää tänä päivänä näihin haasteisiin ja ongelmiin.

Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty

Arvoisa puhemies! Edustajilta varsin hyviä kysymyksiä. Haluan todeta, että tämä lakiesitys kuuluu peruspalveluministeri Huovisen vastuulle. Nämä kaksi lakiesitystä ovat tässä minun esitysteni välissä, mutta toki myöskin tätä asiaa tunnen.

Niin kuin edustaja Niikko puheenvuorossaan sanoi, kuntouttavassa työtoiminnassa on kyse enemmänkin sosiaalipalvelusta, jossa kyse on nimenomaan sosiaalipuolen palveluista, joita rakennetaan ihmisen, asiakkaan, ympärille, jotta osallisuus yhteiskunnassa pysyisi ja erilaisiin ongelmiin, jotka mahdollisesti estävät työllistymistä, voidaan sosiaalityön ja muiden osallistavien keinojen kautta puuttua.

Kun itse olen työskennellyt kunnassa ja vastannut tästä toiminnasta, niin hyvin usein sellainen maksimaalinen aika, että olisi viisi päivää viikossa ja kahdeksan tuntia päivässä, on kyllä monelle hyvin pitkä aika. Sen takia hyvin monissa kunnissa käytetään paljon lyhyempiä aikoja, jotka myöskin asiakkaiden näkökulmasta ovat riittäviä ja myöskin joskus jopa nekin liian pitkiä. Monesti on kyse siitä, että ehkä ihan arkisten toimintojen tekemisessä on haasteita ja niitä sitten yhteisesti opetellaan tai sitten tuetaan asiakkaita muilla tavoin.

Johanna Jurva /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kuntouttavaa työtoimintaa ollaan rajaamassa viidestä päivästä neljään päivään.

Esityksen Taloudelliset vaikutukset -kohdassa todetaan seuraavaa: "Kuntouttavan työtoiminnan jakson kalenteriviikon enimmäisosallistumispäivien määrän vähentämisen vaikutuksesta kuntouttavan työtoiminnan toimintapäivien arvioidaan vähenevän 169 700 päivällä vuodessa olettaen, ettei työtoimintaan osallistuvien henkilöiden lukumäärä tai jaksojen pituudet muutu."

Tämä kuulostaa kovin hataralta olettamukselta, kun huomioidaan maassamme vallitseva työttömyys, joka tuskin korjaantuu lähitulevaisuudessa eikä ainakaan sormia napsauttamalla. Mielestäni tulisikin kehittää kuntouttavaa työtoimintaa vastaamaan tätä päivää työttömien aktivoinnissa. Viime aikoina tämä järjestelmä on valitettavasti saanut osakseen kritiikkiä ja arvostelua. On jopa puhuttu työttömien hyväksikäytöstä halpatyövoimana.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Kuntouttava työtoiminta jakaa ihmisten näkemyksiä hyvin voimakkaasti: osa kokee pääsevänsä kuntouttavaan työtoimintaan, ja osa kokee, että heidät pakotetaan jopa orjatyöhön tämän nimikkeen alla. Kyse on varmasti usein siitä, miten tuo toiminta on järjestetty ja miten ihminen on motivoitu siihen toimintaan. Sen vuoksi olin hieman pettynyt siihen, että tässä laissa on kyse ainoastaan näiden päivien muuttamisesta maksimipäivistä, viidestä, neljään päivään ja sitä kautta tietysti myös säästötoimenpiteistä, koska olisin toivonut, että tätä kokonaisuutta olisi arvioitu vähän laajemmin ja mietitty niitä välineitä, joilla olisi kuntouttavan työtoiminnan laatuun panostettu ja siihen toimeenpanoon, jota kunnissa tapahtuu.

Kun itse esimerkiksi tein selvityshenkilönä välityömarkkinaraporttia, kävi selvästi ilmi, että ihmiset ohjautuvat usein vääriin toimenpiteisiin. Ihminen, jolla on työkykyä, joutuu kuntouttavaan työtoimintaan, koska palkkatukipaikkaa ei löydy, saatikka sitten työtä avoimilta työmarkkinoilta. Ja toisaalta myös moni, joka on ikään kuin portaita pitkin kulkenut palkkatukeen, lähelle avoimia työmarkkinoita, joutuukin palaamaan kuntouttavaan työtoimintaan sen vuoksi, että palkkatukijakso ei voi jatkua ja työtä avoimilta työmarkkinoilta ei löydy.

Sen vuoksi toivoisin, että kun näitä jatkossa mietitään, niin mietittäisiin sitä, miten ihmiset ohjautuvat eri toimenpiteisiin ja mitä voitaisiin tehdä sen motivoinnin lisäämiseksi ja myös sen eteen — niin kuin me esimerkiksi työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa kirjasimme tähän lakiin monipalvelukeskusten tai entisten TYPien lakisääteistämisestä monipalvelukeskuksiksi — että tehtäisiin selkeä ero kuntouttavan työtoiminnan ja palkkatuetun työn välillä, koska muuten ihmiset kokevat ikään kuin moraalikatoa siinä, että joku tekee samaa tehtävää rinnalla, saa siitä kuntouttavan työtoiminnan korvauksen, ja toinen tekee samaa työtä ja saa siitä palkan. Tämä syö suomalaisessa yhteiskunnassa työn arvoa. Itse kuulun siihen joukkoon, joka ehdottomasti on työuskovainen, jos näin voi sanoa, minkä vuoksi myös se työn arvo pitää säilyttää.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt kun puhutaan kuntouttavan työtoiminnan työajasta, niin toisin oikeastaan esiin toisen pienen epäkohdan, joka tähän asiaan liittyy.

Nimittäin kesäkuun alussa muutettiin työvoima- ja yrityspalvelulakia sillä tavoin, että työsopimuslain velvoitteet huomioidaan kirjaimellisesti. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että nyt kuntouttavassa työtoiminnassa, kun ollaan osa-aikaisessa työsuhteessa, tämä yhdistys tai järjestö, joka sitä toimintaa tarjoaa, joutuu palkatessaan uutta henkilöä ensin tarjoamaan tätä työtä jo työssä oleville osa-aikaisille ennen kuin uusi osa-aikainen voidaan ottaa — kun tähtäimessähän on se, että kaikki tekisivät niin sanottua täysipäiväistä työsuhdetta. Tietysti tällaisessa kuntouttavassa työtoiminnassahan tämä on täysi mahdottomuus, kun ajatushan ei varmaankaan ole se, että kaikki tekevät sen täyden työpäivän, vaan he harjoittelevat sitä työntekoa ja pikkuhiljaa sitten tulevat työelämän piiriin. Tällöin olisi tärkeätä, että mahdollisimman moni ihminen, siis lukumääräisesti, pääsisi tämän kuntouttavan työtoiminnan piiriin, siis ne, jotka sitä tarvitsevat. Näin ollen olisi myös suotavaa, että tämä meidän järjestelmämme sen mahdollistaisi.

Kysyisinkin ministeriltä, kun hän nyt sattuu olemaan paikalla, onko tämä asia työn alla ja selvityksessä, niin että tämä epäkohta tässä laissa korjataan.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Filatov toi hyviä näkökulmia esille siitä, millainen tämä kuntouttava työpaikka voi olla huonossa tapauksessa ja millainen hyvässä tapauksessa. Kuitenkin me tiedämme sen, että tällaisella kuntouttavalla työpaikalla on hyvin suuri merkitys monelle tämmöiselle sosiaalisesti syrjäytyneelle tai syrjäytymisriskissä olevalle henkilölle, sillä sieltä löytyy usein semmoinen yhteisö, jota heillä ei arjessa ole lainkaan. Siinä mielessä, kun me teemme tällaisia lakeja, joissa me lyömme kerrasta poikki yhden päivän pois kaikilta, siinä ei tavallaan yksilöllistä tarkastelua enää suoda niitten henkilöitten osalta, joille se viideskin päivä voisi olla merkityksellisempi kuin muille.

Tärkeänä olisin kuitenkin halunnut nähdä sen, että hallitus olisi aidosti yrittänyt edes viedä eteenpäin näitä kuntouttavassa työtoiminnassa olevia henkilöitä siten, että tällä yhdellä arkipäivällä olisi todellinen merkitys. Me tiedämme, että jos he omatoimisesti itse ikään kuin hakevat sinä päivänä joitain muita tukitoimenpiteitä tai vaikka työvoimahallinnon palveluita tai sosiaaliviranomaisten palveluita, niin eihän niitä juurikaan saa, jos ei siellä resursseja lisätä. Elikkä tästä ei välttämättä ole minkäännäköistä hyötyä heille, jos ei siinä ole sitä kipinää mukana elikkä sitä ihmistä, joka voisi siinä rinnalla kulkea ja viedä eteenpäin. Siinä mielessä totta kai on tärkeätä, että nämä henkilöt, jotka tuolla ovat, eivät loppuelämäänsä siellä olisi, vaan löytäisivät sen polun työelämään tai muuhun semmoiseen merkitykselliseen toimintaan, joka luo arkeen sisältöä.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt on pakko antaa tässä edustaja Filatoville suuri, suuri kiitos, koska hän kiteytti tämän asian kyllä niin ytimekkäästi ja hyvin, sen, mistä tässä pohjimmiltaan on monin tavoin kysymys.

Itsekin entisenä työvoimahallinnon ihmisenä tiedostan kyllä hyvin nämä ongelmat, mistä hän tässä puhui, ja nimenomaan tämä kuntouttavan työtoiminnan ja palkkatuetun työn erottaminen on yksi oleellinen asia. Toisaalta tosin tästä omasta ajastani työvoimahallinnossa on jo aikaa, ja totta kai lainsäädännöt ja monet muutkin asiat tässä matkan varrella ovat muuttuneet, mutta kuitenkin tuntuu, että tänä päivänä pitäisi löytää niitä ratkaisuja entistä enemmän nimenomaan siihen, että ne ovat niitä yksilöllisiä polkuja myöskin ihmisille, jotka siellä työvoimahallinnossa asioivat ja tarvitsevat niitä erityyppisiä tukitoimenpiteitä, eikä niin, että me koetamme laittaa kaikki samaan massaan ja samojen palveluiden piiriin.

Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty

Arvoisa puhemies! Kuten jo aikaisemmin totesin, tämä on ministeri Huovisen vastuulle kuuluva asia. Kun tässä edustaja Kopra kysyi, minkälaisia asioita on selvitetty, niin siihen vastauksena sanon, että en todellakaan tiedä, mitä kaikkia asioita ministeriössä on tämän asian tiimoilta tällä hetkellä selvityksessä. Mutta kuten tässä keskustelussa on hyvin tullut esille, kuntouttava työtoiminta on nimenomaan sosiaalihuollon palvelu, ei työvoimapuolen palvelu, ja se on hyvin tärkeä asia, kun ajatellaan tätä palvelua ja sitä kokonaisuutta, minkä se sitten asiakkaalle muodostaa.