Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys isyyslain parantamiseksi on kannatettava, ja siinä on hyviä elementtejä ennen kaikkea lasten oikeuksien kannalta.

Esitys merkittävästi parantaa isyyden tunnustamismahdollisuutta, koska jatkossa sen pystyisi tekemään äitiysneuvolassa ennen lapsen syntymää. Esityksen mukaan noin 70—80 prosenttia kaikista avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista voidaan tunnustaa ennalta äitiysneuvolassa tämän jälkeen. Tämä tarkoittaisi valtakunnallisesti noin 16 400—18 700:aa asiakaskäyntiä vähemmän kuin nykyisin. Tällä hetkellähän isyys tunnistetaan, tunnustetaan ja tehdään elatuspaperit lapsen syntymän jälkeen, ja tämä työvaihe jäisi sitten pois tämän uudistuksen jälkeen.

Toinen merkittävä asia tässä on se, että esityksen mukaan äidin oikeudesta vastustaa isyyden selvittämistä tai isyyden vahvistamista tuomioistuimessa luovutaan. Tällä keinollahan on pystytty estämään isää määrätyin edellytyksin saamasta oikeutta.

Kolmantena hyvänä esimerkkinä tässä on se, että tällä ehdotetulla isyyslain uudistuksella laajennetaan isänä itseään pitävän miehen kanneoikeutta sekä isyyden vahvistamista että kumoamista koskevissa asioissa elikkä isä voi nostaa isyyden vahvistamista koskevan kanteen ja hakea sitä isyyden tunnustamista ja sitten myös isänä itseään pitävälle miehelle ehdotetaan rajattu oikeus kanneoikeuteen äidin aviomiehen isyyden kumoamiseksi.

Nämä ovat erittäin tervetulleita siitä näkökulmasta katsoen, että Suomessa noin 30 000 lasta kokee vanhempien eron vuosittain. On arvioitu, että jopa 30 prosenttia eroperheiden lapsista ei jatkossa tapaa toista vanhempaa kuin vähän tai ei lainkaan. Suomessa ovatkin hyvin tavallisia huoltajuusriidat, jotka johtavat myös lapsen vieraannuttamiseen toisesta vanhemmasta. Ikävä kyllä usein nämä koskevat nimenomaan lapsen isää.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys tuo uskoakseni korjauksen tälle alueelle, sillä toivon mukaan jatkossa tämä isyys tunnustetaan ja tunnistetaan jo äitiysneuvolakäyntivaiheessa ennen lapsen syntymää, ja siinä mielessä uskon, että nämä huoltajuusriidat tältä osin vähenevät merkittävällä tavalla.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Nykyinen isyyslaki tuli voimaan lokakuun alussa 76, ja muutosta tähän on nyt perusteltu perheiden perustamistavoilla, sillä 70-luvulla alle 10 prosenttia lapsista syntyi avioliiton ulkopuolella ja tämänhetkinen tilanne on noin 40 prosenttia. Muutoksia tähän esitykseen on tapahtunut myös isyyden selvittämiskeinoissa, kun veriryhmätutkimuksista on siirrytty dna-tutkimuksiin.

Lapsille, jotka ovat syntyneet avioliiton ulkopuolella ennen isyyslain voimaantuloa, annetaan kanneoikeus isyyden vahvistamiseksi isyyslain voimaanpanolaissa asetetusta siirtymäajasta riippumatta. Esitys merkitsee sitä, että kanneoikeus, joka nykyisen lainsäädännön mukaan vanhentui 1. lokakuuta 81, palautetaan takautuvalla lainsäädännöllä, ja perustuslakivaliokunnan näkemys on samansuuntainen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useassa ratkaisussaan katsonut joustamattoman kanneajan rajoituksen loukkaavan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa.

Samoin ennen lokakuuta 76 avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset saavat oikeuden isän kuoleman jälkeen jaettavaan perintöön sen jälkeen, kun isyyssuhde on vahvistettu. Eräiltä osin perintöoikeutta rajoitetaan kylläkin.

Nykylain mukaan lastenvalvojalla ei ole oikeutta aloittaa tai jatkaa isyyden selvittämistä, mikäli äiti kirjallisesti ilmoittaa vastustavansa sitä ja jos lapsi on äitinsä huollossa. Uuden lain myötä äidin yksipuolinen vastustusoikeus poistuu ja lastenvalvoja voi määritetyillä perusteilla lopettaa isyyden tutkimisen muun muassa sillä, ettei mies ole tunnustanut lasta ja oletetaan, ettei isyyden selvittäminen ole lapsen edun mukaista, ja jos lapsi on 15 vuotta täyttänyt ja hän ei vaadi tätä selvittämistä.

Kun isyys ei määräydy äidin avioliiton perusteella, nyt mahdollisuus tunnustaa isyys ennen lapsen syntymää on äitiysneuvoloissa, erityisesti kun lapsi syntyy niin sanotusti vakiintuneelle avoparille. Samassa yhteydessä isyyden tunnustava mies ja lapsen äiti voivat tehdä sopimuksen lapsen yhteishuollosta. Neuvoloille tulee uusia tehtäviä, oikeudellisen tiedon antamista, ja tämä vaatii tietysti henkilöstön kouluttautumista. Asiakkaille ei tulisi lisää neuvolakäyntejä, vaan heille varataan lisäaikaa muun määräaikaistarkastuksen yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Esityksen vaikutukset kohdistuvat lähinnä lapsiin ja myös niihin lapsiin, jotka ovat ehtineet aikuisikään. Ehdotuksella pyritään turvaamaan lapsen oikeutta molempiin vanhempiin ja yhdenvertaisuutta eri perherakenteissa.

Kuten äskeinen puhuja sanoi, niin kannatan tätä lakiesitystä, että tässä tulee hyviä parannuksia aikaan.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy tässä yhteydessä edellisten puhujien, Mäkipään ja Niikon, tavoin kiittää hallitusta tästä isyyslaista. Tämän jälkeen äiti ei voi enää niin helposti kuin aiemmin estää isyyden tunnustamista, ja se parantaa erityisesti niiden lasten, jotka syntyvät avioliiton ulkopuolella, oikeudellista asemaa. Näin alkaa nykyisin olla jo lähestulkoon joka toisen syntyvän lapsen kohdalla.

Se, mitä vielä toivoisin, olisi isän aseman vahvistaminen ja parantaminen myös erotilanteissa, mistä edustaja Niikko erityisesti äsken puhui. Näin vahvistuisi lapsenkin oikeus sillä tavoin, kuin se on juuri äskettäin YK:n 25 vuotta täyttäneessä lasten oikeuksien julistuksessa kirjattu. Olisi kohtuullista, jos isyyslakiin olisi nykyistä selvemmin kirjattu se, että vanhemmat pyrkisivät sopimaan jo lapsen syntyessä, ettei mahdollisen erotilanteen koittaessa lasta vieraannutettaisi kummastakaan vanhemmastaan. Nyt se on siellä vähän rivien välistä hyvällä tahdolla ehkä luettavissa.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriö oli pitkään koettanut sovitella hiukan ristiriitaisia asioita tuon isyyslakiehdotuksen kanssa — kehittyvä eurooppalainen oikeuskäytäntö, ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut, joissa katsotaan, että isyyden pitää olla mahdollista vahvistettavaksi yli vuosirajojen. Tämä Suomessa 70-luvun lopulla omaksuttu ratkaisu, että tietyn ajan jälkeen vain tuli tämmöinen absoluuttisempi oikeus isyyden vahvistamiseen, on ollut ristiriidassa sitten tämän kehittyneen oikeuskäytännön kanssa. Tähän muutokseen varmasti on keskeisesti vaikuttanut se, että lääketieteen menetelmät ovat kehittyneet ja pystytään entistä varmemmin dna-tutkimusten avulla osoittamaan isyys luotettavalla ja tarkalla tavalla.

Perustuslakivaliokunta joutui tässä puuttumaan sitten tuohon hallituksen esityksen säätämisratkaisuun. Tuo perusperiaate, että isyys on aina vahvistettavissa, havaittiin aivan oikeaksi. Ehdotettu täydellinen luopuminen isyyden vahvistamista koskevan kanteen aikarajoituksesta ja kannemahdollisuuden takautuva palauttaminen on perustuslakivaliokunnan mielestä varsin perusteltu ratkaisu. Avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen oikeutta saada alkuperänsä ja oikeudellinen suhde isäänsä vahvistetuksi on nykyisin pidettävä perustuslain 10 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvatun yksityiselämän suojan olennaisena henkilön identiteettiin liittyvänä osana.

Mutta ongelmia sitten oli tässä perintöoikeuden rajoittamisessa, kun hallituksen esityksessä asetettiin tuommoinen fataali raja tuon 1. lokakuuta 1976 rajapyykin kohdalle. Tältä osin perustuslakivaliokunta katsoi, että tuota isyyslakiehdotuksen 67 §:n 1 momentin sääntelyä ei voida pitää hyväksyttävänä siltä osin kuin se merkitsee ennen lokakuun alkua 1976 avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten asettamista eri asemaan myös silloin, kun perittävä on kuollut lain voimaantulon jälkeen.

Näiden kohtien osalta myös 67 §:n 2 momentin ja 67 §:n 3 momentin kohdalta perustuslakivaliokunta havaitsi selvän ristiriidan perustuslain ja nykyisen ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa, ja esitettiin sitten sitä koskien muutostarpeet. Lakivaliokunta on ne asianmukaisella tavalla ottanut huomioon. Tässä on vielä pari tapausta korkeimmassa oikeudessa odottamassa tätä tulkintaratkaisua, ja toivottavasti myös niissä sitten materiaalinen oikeus nykyisen eurooppalaisen oikeustilan mukaisesti toteutuu.

Tuossa lopussa perustuslakivaliokunta totesi tulevasta lainsäädännön uudistamisesta seuraavasti: "Perustuslakivaliokunta katsoo, että valtioneuvoston on myös valtiosääntöisistä syistä jatkossa syytä ryhtyä toimenpiteisiin sellaisen muun ohella isyyden vahvistamiseen ja kumoamiseen liittyvän perinnönjaon peräyttämistä koskevan lainsäädännön valmistelemiseksi, jossa peräyttämisen edellytyksistä, oikeusvaikutuksista ja menettelyistä säädetään mahdollisimman täsmällisesti. Valiokunnan mielestä on tärkeää, että tässä yhteydessä kiinnitetään huomiota osapuolten tietoisuuteen perillisasemasta ja siihen liittyvään toimintamahdollisuuteen kohtuullisessa ajassa. Valiokunta pitää myös tarpeellisena perintö- ja testamenttisaannon vanhentumisajan lyhentämisen laajempaa arviointia oikeusvarmuuden ja omaisuudensuojan näkökulmasta ottaen huomioon esimerkiksi velan vanhentumisesta annetun lain mukainen velan yleinen vanhentumisaika."

Tässä niitä eväitä tulevaan lainsäädännön jatkouudistamiseen, ja niiltäkin osin lakivaliokunta näyttää samansuuntaiset toivomukset ja ponnet hallitusta kohtaan esittäneen.

Johanna Jurva /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy itsekin lausua tästä isyyslaista, joka on todella hieno uudistus ja odotettu sellainen: Itse pidän erityisen hyvänä tässä sitä, että isyyden tunnustaminen voidaan tehdä neuvolan puolella. Oikeastaan siihen haluaisin sitten huomauttaa, niin kuin on tässä valiokunnan mietinnössäkin, että uudistuksen toimeenpano edellyttääkin, että neuvoloille uudesta tehtävästä aiheutuva lisätyö ja sen vaatima työaika otetaan asianmukaisesti huomioon neuvoloiden henkilöstömitoituksessa.

Edustaja Niikko ja edustaja Eerola nostivat todella tärkeän asian esille eli tämä lapsen vieraannuttamisen, mikä on mielestäni sellainen asia, mistä täytyy käydä keskustelua ja mihin täytyisi löytyä jonkunnäköisiä ratkaisuja, koska erotilanteessa lapsella täytyy olla oikeus niin isään kuin äitiin.

Mutta haluan tässä tilanteessa myös huomauttaa, että on olemassa myös se kolikon toinen puoli, että erotilanteessa esimerkiksi isä tai äiti, se kumpi on se etävanhempi, taas ei kanna sitä vastuuta tästä lapsesta. Myös siitä täytyy pystyä puhumaan.