Jari Leppä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Kiitos, puhemies! Jos sopii, kun se seuraava asia on myöskin samaa sukua tälle, niin voitaisiin esitellä ne yhtä aikaa.

Kiitoksia, kiitos paljon. — Arvoisa puhemies! Tässähän on nyt kysymyksessä yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen toimeenpanolaista kaksi suurinta elikkä suorat tuet ja kansalliset tuet ja sitten viljelijäkorvaukset ja ohjelmaperusteiset tuet.

Lähdetään liikkeelle siitä, että Euroopan unioni asetti mittavat ja hyvät tavoitteet maatalouspolitiikkansa uudistamiselle, jossa haluttiin järjestelmiä yksinkertaistaa, kannustavuutta ja kilpailukykyä eurooppalaiselle maataloudelle ja ruuantuotannolle lisätä ja myöskin myönteisiä ympäristövaikutuksia aikaansaada.

Puhemies! Yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen lopputulos on aivan päinvastainen kuin mitä tavoitteet olivat. Tämä on erittäin huonoa eurooppalaista lainsäädäntöä, ja valiokunta kävi tätä erittäin seikkaperäisesti läpi, täysin yksimielisesti. Olemme sitä mieltä ja voimakkaasti sanomme, että Euroopan unionin täytyy uudistaa päätöksentekoa niin, että se saa aikaiseksi myöskin sellaisia päätöksiä, mitä se tavoittelee, eikä niin, että lopputulos on aivan eri mitassa kuin mitä se tavoiteltu ja alkuperäinen esitys on. Tässä on käynyt juuri näin, ja tämä vaikuttaa erittäin voimakkaalla tavalla myöskin suomalaiseen ruuantuotantoon ja maatalouteen, ja ymmärrämme hyvin valiokunnassa sen, että hallitus on ollut tämän eurooppalaisen tulkinnan ja lopputuloksen vanki ja sen myötä tehnyt tämän oman esityksensä näistä laeista, ja siksi valiokunta on erittäin voimakkaalla tavalla myöskin ohjeistanut näiden lakien toimeenpanoa ohi sen, mitä varsinaiset lakipykälät sanovat. Muutamaa lakipykälääkin on muutettu, mutta nämä molemmat mietinnöt pitävät sisällään erittäin paljon alempiasteisen säädöstön ja asetusten muutoksia, mitä valiokunta edellyttää tai esittää eduskunnalle edellytettäväksi. Tämä on aika poikkeuksellista, mutta juuri siitä syystä, että tuo uudistus meni niin kauaksi siitä varsinaisesta tavoitteesta ja Suomen tavoitteesta, valiokunta näin voimakkaalla tavalla haluaa tähän oman viestinsä tuoda.

Käyn, puhemies, ihan lyhyesti läpi ne asiat, mitä tässä on viestitetty eteenpäin valmisteluun ja hallitukselle.

Aloitan kansallisesta varannosta. Valiokunta haluaa, että kansallista tukivarantoa käytetään mahdollisimman joustavalla ja yksinkertaisella tavalla ja niin, että se palvelee suomalaisen ruuantuotannon ja suomalaisen maatalouden kehittämistä ja kehittymistä. Aktiiviviljelijän määritelmän suhteen ei ehdoteta otettavaksi käyttöön kansallisia lisäkriteereitä verrattuna siihen, mitä Euroopan unioni esittää.

Tässä yhteisessä maatalouspolitiikan uudistuksessa tuli esille muutamia asioita, jotka rajaavat pois tukioikeudet. Siellä on muun muassa maneesiyrittäjät, jotka uhkasivat jäädä ulkopuolelle, aika merkittävissäkin määrin, maataloustuista, vaikka heillä olisi maneesiyrittämisen lisäksi merkittävästi myöskin muuta maataloutta, ja siksi täällä on sitten saatu aikaiseksi kolme eri kohtaa, jotka määrittelevät sen, miten myös maneesiyrittäjät voivat olla edelleenkin maataloustukien saajina. Muutoinkin valiokunta edellyttää hallitukselta toimia hevostalouselinkeinojen kehittämiseksi.

Aktiiviviljelijä-määritelmästä valiokunta ehdottaa, että tuo hallituksen ehdottama raja, josta sanotaan, että suoria tukia edellisenä vuonna saisi enintään 2 000 euroa, muutettaisiin, ja sen vuoksi valiokunta ehdottaa jäljempänä säädöksen muuttamista siten, että tuo raja nousee 5 000 euroon. Tämä on yksi niistä lakimuutoksista, joita valiokunta ehdottaa.

Puhemies! Neljäntenä asiana viherryttämistuki. Tässä valiokunta toteaa, että EU:n maatalouspolitiikan keskeisenä tavoitteena oli maatalouspolitiikan säädösten yksinkertaistaminen. Tämän tavoitteen osalta uudistus epäonnistui. Erityisesti viherryttämiseen liittyvä säädöstö muodostui hyvin monimutkaiseksi ja myös meille Suomeen täysin sopimattomaksi. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat pysyvät nurmet, ja Euroopan unionin tuomioistuin 2. päivänä lokakuuta antoi suorastaan käsittämättömän päätöksen, ja myöskin komissio antoi jäsenvaltioille työasiakirjan, joka on samansisältöinen kuin tuo Euroopan unionin tuomioistuimen päätös.

Valiokunta pitää täysin tuomittavana komission edellä mainituista työasiakirjoista ilmenevää menettelyä, jossa takautuvaan tarkasteluun perustuen aiheutetaan viljelijöille menetyksiä peltojen tukikelpoisuutta muuttamalla. Valiokunta ei hyväksy työasiakirjan mukaista menettelyä, ja siksi on välttämätöntä, että hallitus vielä käy neuvotteluja komission kanssa menettelyn muuttamiseksi. Valiokunta edellyttää hallituksen siis neuvottelevan komission kanssa pysyvien nurmien osalta sellaisen ratkaisun, että tuotantosuunnan muuttaminen tai pellon omistuksen taikka hallinnon siirtäminen eri tuotantosuuntaa harjoittavalle tilalle on jatkossa mahdollista ilman pysyvistä nurmista aiheutuvia lisärajoitteita. Viljelijöiden, jotka ovat viljelleet nurmia osana normaalia viljelykiertoa, on aina ilman seuraamuksia voitava vaihtaa kasvilajia.

Peruslohkojen määritelmä on yksi asia, jossa alkuperäinen esitys oli sellainen, että peruslohkojen yhteiskäyttö ei olisi enää ollut mahdollista. Valiokunta muutti tätä tulkintaa toisenlaiseksi, ja peruslohkojen yhteiskäyttö on mahdollista edelleenkin, ja tämä tulee erityisesti erikoisviljelyssä kysymykseen.

Edelleen kasvulohkojen piirtäminen sähköiseen järjestelmään tulee pakolliseksi, ja tässä valiokunta pitää täysin välttämättömänä, että niin piirtämisessä kuin tukihaussa muutoinkin käytettävät tietokoneohjelmat ja sovellukset kehitetään helppokäyttöisiksi ja virheitä ennakolta estäviksi. Niiden täytyy olla toimintavarmoja ja sellaisia, että kun hakuaika aikanaan sitten tulee, tukia pystytään myöskin noissa hakuaikojen puitteissa hakemaan. Jollei näin tapahdu, tukihakuaikoja on jatkettava ja nuo järjestelmät on viipymättä korjattava.

Puhemies! Muutos, mikä tässä myöskin tapahtuu, on se, että pienin tuettava peltoala muuttuu 3 hehtaarista 5 hehtaariin lukuun ottamatta puutarhakasveja ja joitakin saaristoalueita.

Puhemies! Tukijärjestelmien monimutkaisuudesta jo totesinkin: valiokunta pitää tukijärjestelmiä äärimmäisen monimutkaisina ja erittäin paljon hallinnollista rasitusta lisäävinä niin hallinnon kaikille portaille kuin ennen kaikkea viljelijöille, ja siksi edellytys on se, mikä on myöskin kirjattuna valiokunnan lausumiin: näitä järjestelmiä on pakko yksinkertaistaa, ja niitä täytyy myöskin Euroopan unionin kanssa välittömästi ryhtyä uudistamaan — sitä säädöspohjaa, joka sieltä tulee.

Puhemies! Ihan lopuksi luen vielä nämä lausumaehdotukset, joita valiokunta eduskunnalle ehdottaa:

Ensimmäiseksi: "Eduskunta edellyttää tukijärjestelmän pysyvän nurmen säilyttämisvelvollisuuteen liittyen, että maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä nurmikierron katkaisemisesta todettua noudatetaan tukisäännöksiä sovellettaessa."

Toiseksi: "Eduskunta edellyttää, että hallitus toimii aloitteellisesti EU:n maatalouspolitiikan yksinkertaistamiseksi ja tukien hallinnointiin liittyvän byrokratian karsimiseksi."

Kolmanneksi: "Eduskunta edellyttää, että maatalouden suorat tuet, kansalliset tuet kuin myös Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmankin mukaiset tuet maksetaan ajallaan ja siinä aikataulussa kuin nykyisinkin, mikäli EU:n säännöksistä ei suoranaisesti muuta johdu."

Neljänneksi: "Eduskunta edellyttää esityksen pohjalta säädettävien lakien tulkinnan seuraamista ja maa- ja metsätalousministeriön varmistavan, etteivät lakien perusteella annettavat valtioneuvoston asetukset, ministeriön asetukset, maaseutuviraston määräykset tai soveltamisohjeet ole ristiriidassa valiokunnan mietinnössä esitettyjen linjausten kanssa, ja että maa- ja metsätalousministeriö toimittaa valiokunnalle vuosittain selvityksen lakien soveltamisesta."

Eli tällä halutaan, puhemies, vielä toistan, ohjeistaa koko meidän koneistoamme niin, että se toimii sen mukaan, mitä me lainsäätäjät haluamme. — Kiitoksia.

Timo V.  Korhonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Meillä on siis tällä hetkellä, yhden aikaan yöllä, käsittelyssä käytännössä suomalaisen maatalouden kannalta yhdet maatalouspolitiikan merkittävimmistä laeista eli kaksi isoa puitelakia, joilla käytännössä toimeenpannaan yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmät tilatasolle Suomessa. Lait ovat puitelakeja, joissa erittäin ongelmallista lainsäätäjän näkökulmasta on se, että molemmat lakikokonaisuudet ovat EU-asetusten kautta hyvin tiukasti rajattuja ja sillä tavalla eduskunnan kädet ovat monellakin tavalla sidottuja. Mutta erittäin myönteistä on ollut nyt valiokunnan käsittelyn aikana se, että valiokunta on kyllä hyvin määrätietoisesti ja päättäväisesti pyrkinyt hakemaan niitä rajoja, joita käytännössä pystytään löytämään ja hakemaan.

Erityisen ongelmallista näitten lakien osalta on muun muassa se, että käytännössä EY-tuomioistuin alkaa vaikuttaa maatalouspoliittiseen lainsäädäntöön: ei pelkästään valvo lain toteuttamista vaan vaikuttaa myös lainsäädäntöön. Tämän myötä syntyi muun muassa paljon puhuttanut niin sanottujen pysyvien nurmien ongelma, koska tuomioistuin todella alkaa määräämään myös suomalaisille tiloille täysin vierasta viljelytapaa. Erityisen ongelmallista on, että tuomioistuin pyrkii säätämään suomalaisille tiloille niin sanottua takautuvaa lainsäädäntöä, eli maatilojen olisi pitänyt jo vuonna 2010 tässä tapauksessa tietää, millaista viljelykiertoa vuosittain olisi pitänyt harjoittaa, jotta vuonna 2015 tilat täyttäisivät tuomioistuimen vuonna 2014 tekemät kyseenalaiset linjaukset. Tätä ei missään tapauksessa voi hyväksyä.

Valiokunta pyrki hakemaan mietinnössään hyvässä yhteistyössä viljelijöitten kannalta myönteisiä ratkaisuja hyvin monimutkaiseen lakikokonaisuuteen, mutta on pakko todeta, että ei näillä lakikokonaisuuksilla kyllä saavuteta yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteita hallinnollisen taakan vähentämisestä ja ruuantuotannon kannustettavuudesta. Näiden lakien käsittelyn yhteydessä viranomaisohjeet muuttuivat usealtakin kohdin, toimeenpano-ohjeitten osalta viljelijöitten kannalta myönteiseen suuntaan, hyvä niin. Mutta toki tässäkin on syytä kysyä, miksi ministeriö ei alun alkaen ohjeistanut hallintoa paremmin lukuisissa yksityiskohdissa, muun muassa niin sanottujen pysyvien nurmien määrittelyssä tai vaikkapa tukimaksatusten suorittamisessa ajallaan. Tässä on syytä korostaa sitä, että koko ajan maataloushallinnon, -ministeriön on pyrittävä toimimaan niin, että me Suomessa pyrimme käyttämään kaiken yhteisen maatalouspolitiikan liikkumavaran viljelijöitten hyväksi.

Arvoisa puhemies! Maatalouden tukijärjestelmät muuttuvat voimakkaasti ensi vuoden puolella. Siksi on välttämätöntä, että hallinto tekee kaiken mahdollisen sen eteen, että maatilat kykenevät selviytymään muun muassa ensi kevään hakuruletista. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että niin peltolohkojen piirtämisessä kuin tukihaussa muutenkin käytettävät atk-ohjelmat ja atk-sovellutukset toimivat. Tämä on kyettävä toteamaan hyvissä ajoin ennen kevään hakuajan alkamista. Valiokunta on näistäkin lausunut hyvin selkeästi.

Puhemies! Kuten puheenjohtaja Leppä tuossa totesi, valiokunta kirjasi eduskunnan päätettäväksi neljä hyvin selkeää lausumaa. Otan lyhyesti ainoastaan neljännen esille. Eli valiokunta kirjasi lausumaksi muun muassa: "Eduskunta edellyttää esityksen pohjalta säädettävien lakien tulkinnan seuraamista ja maa- ja metsätalousministeriön varmistavan, etteivät lakien perusteella annettavat valtioneuvoston asetukset, ministeriön asetukset, maaseutuviraston määräykset tai soveltamisohjeet ole ristiriidassa valiokunnan mietinnössä esitettyjen linjausten kanssa, ja että maa- ja metsätalousministeriö toimittaa valiokunnalle vuosittain selvityksen lakien soveltamisesta." Eli tämä osoittaa sen, että valiokunta haluaa erittäin tarkasti seurata hallinnon toimintaa suhteessa maatiloihin, ja uskon ja toivon, että hallinnossa otetaan tämä valiokunnan kirjaus hyvin tarkkaan huomioon.

Eeva-Maria  Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyse on todella isosta ja merkittävästä asiasta, todella suurista rahasummista ja työmääristä viljelijöille ja virkamiehille. Tässä salissa on monesta paljon paljon pienemmästä asiasta keskusteltu hyvin monet tunnit. Tässä on kyse viljelijän isommuksista asioista, mitä on. Tältä tukiuudistukselta odotettiin paljon. Mikä oli tulos? Tulos oli se, että byrokratia lisääntyy, vaikeudet vain tulevat kasvamaan ja maatalous hukkuu kohta omaan paperishow’hunsa.

Kuten edustaja Leppä toi esille, uudistusmuokkaus on saatava pikaisesti liikkeelle, sillä ei todellakaan voi olla tarkoitus, että maanviljelijöitten pitää olla paperibyrokraatteja ja hallinnon kustannuksiin alkaa menemään jo huomattava osa koko maatalouspuolen rahoituksesta. Ei meidän valtiontalous kestä tämmöistä, ei EU:n talous kestä tämmöistä, ja viljelijät eivät jaksa tätä systeemiä.

Muutaman asian otan tästä esityksestä esille, mikä on erityisesti meillä pohjoisessa otettu todella huolestuneena vastaan.

Ensimmäinen asia meillä poronhoitoalueella on se, että tuettava pinta-ala nousee 3 hehtaarista 5 hehtaariin. Tämmöisiä tiloja on ilmeisesti jopa 250, mutta poronhoitoalueista minulle on sanottu, että niitä olisi noin 100 kappaletta. Oli sitten määrä mikä tahansa, mutta satakin tilaa poronhoitoalueella on, kuulkaa, niin iso määrä, että kyse on todella monen poromiesperheen olennaisesta osasta heidän tulojansa. Toisille tuo voi kuulostaa pieneltä asialta, mutta porotalous elää pienillä rahoilla, pienillä kokonaisuuksilla, ja tässä se, että on tukirajan piirissä, on todella merkittävä asia. Olisin toivonut, että valiokunta olisi yrittänyt tätä vielä voimakkaammin laittaa esille, sillä minä katson omasta mielestäni sen, että poronhoitoalue olisi voitu rinnastaa esimerkiksi tavalla tai toisella saaristoalueeseen.

Muita asioita meille pohjoisen ihmisille tässä on tämä pysyvä nurmi. Tietenkin tämä pysyvä nurmi koskettaa koko Suomea, mutta erityisesti meitä pohjoisen ihmisiä, koska lähes kaikki viljeltävä pinta-ala on heinää eli nurmea, ja vaikka se uusittaisiinkin, niin siitä tulleepi sen jälkeen kuitenkin pysyvää nurmea. Tulee ihan käsittämättömiä rajoituksia. Esimerkiksi meillä kotona on viljelty aikaisemmin — aina vuosien mukaan, miten näyttääpi — välillä ohraakin jopa tai on perunaa viljelty jopa myyntiinkin asti, mutta tällä hetkellä, kun meidän pellot ovat kaikki nurmiviljelyssä, me emme pysty enää viljelemään ohraa. Me emme pysty laittamaan isompaa perunamaata myyntiin, koska ne ovat pysyvällä nurmella kaikki ja pysyvän nurmen pinta-alaa ei saa mennä vähentämään.

Tätä meistä ei kukaan todellakaan toivonut, ja tämä tuli meille viljelijäpuolen ihmisille täytenä sokkina. Mistä hullusta tämmöinen tuli esille? Onko tarkoituksena se, että Suomen peltopinta-alaa vähennetään? Tulipa mieleen sekin, että lähes kaikki Suomen turvepellot ovat nurmella, käytännössä kaikki turvemaan pellot ovat nurmella, mikä tekee vähitellen sen, että meillä ei kohta enää vanhaa jänkää elikkä suopeltoja pysty edes uusimaankaan, eikä niitä kannata kohta enää uusiakaan, ne menetetään muuksi alueeksi, suoksi takaisin, ihan niin kuin luonnonsuojelujärjestöt ovat toivoneetkin.

Byrokratia tulee siis pahasti lisääntymään. Toivon, että me saisimme jollakin tavalla muutoksia aikaiseksi jatkossa. Ja maksuaikataulu, tämä täytyy saada kuntoon. Vaikka tässä salissa on pari viikkoa sitten luvattu, että osa rahoituksista saadaan hoidettua jo ensi vuoden puolella, niin kyllä ne kaikki rahoitukset pitäisi saada maksuun jo ensi vuonna, mitä ikinä vain mahdollista, sillä hyvin monella viljelijällä tulleepi tämän systeemimuutoksen takia olemaan ensi syystalvesta todella vaikeat taloudelliset tilanteet.

Anne  Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi Euroopan unionin suorista tuista maataloudelle annettua lakia siten, että siinä huomioitaisiin yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta johtuvat unionin tekemät muutokset tukijärjestelmiin. Lisäksi esityksellä ehdotetaan muutettavaksi maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annettua lakia siten, että se vastaa maamme Euroopan komissiolle tekemiä esityksiä kansallisista tuistamme Etelä- ja Pohjois-Suomen osalta. Lopuksi lakiin säädettäisiin uusi toimeenpano-ohje asteittain pakolliseksi tulevista sähköisistä karttapiirroksista kasvulohkojen osalta.

Perussuomalaisten maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenet pitivät sinällään hyvänä sitä, että maataloustuilla — sekä unionin tasoisilla että kansallisilla tuilla — pystytään tasoittamaan viljelijöiden selviytymistä omalla toimialallaan. Maataloustuet ovat kuitenkin merkittävin osa maaseutuyrittäjien tulonmuodostuksessa. Tuet myös auttavat sekä mahdollistavat edes jossain määrin pienempien viljeltyjen tilojen selviytymistä alan kovassa puristuksessa. Valiokuntaryhmämme oli erittäin huolissaan uusissa tukimuodoissa ilmenevästä aktiiviviljelijän määritelmästä. Jatkossa on huolehdittava siitä, että niin sanotun aktiiviviljelijän määritelmä ei tee tukikelvottomaksi niitä aktiivisesti maataloutta harjoittavia viljelijöitä, joiden tiloilla harjoitetaan maatalouden ohella myös muuta toimintaa.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset haluavat kiinnittää huomiota siihen, että niin sanotun viherryttämistuen vaatimukset voivat pahimmillaan johtaa siihen, että valvonnat tulee suorittaa entistä lyhyemmässä ajassa. Syksyllä peltojen kasvipeitteisyyden toteaminen on lumentulon vuoksi mahdotonta, ellei ilmakuvauksiin saada EU:lta lisää tukia. Tämä ei maamme kasvuolosuhteiden vuoksi ole käytännöllisesti mahdollista. Toisaalta uudet viherryttämistuen vaateet ja siihen liittyvät tarkastamisvelvollisuudet johtavat myös siihen, että tarkastuskäynnit eri tiloilla tulevat huomattavasti lisääntymään. Tämä ei ole kenenkään etu, emmekä halua tämänkaltaista kehitystä maahamme.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Pakko sanoa näin maanviljelijän tyttärenä muutama sana tästä EU:n byrokratiasta maanviljelysten suhteen ja tästä paperisodasta. Tämä tukipolitiikka on aivan mahdotonta tällä hetkellä maanviljelijöille. On laskettu, että sen hinta on jopa 0,5 miljardia, ja sehän on tuista pois. Se maksetaan niistä maanviljelytuista, joten on ehdottoman tärkeää — mihin valiokuntakin on ottanut paljon nyt kantaa — että tätä byrokratiaa vähennetään ja ministeriö ja kaikki taistelevat suomalaisen maanviljelijän puolesta, että hän pysyy hengissä.