1) Lapsiperheiden aseman parantaminen
Pääministeri Paavo Lipponen
Arvoisa puhemies! Hallitus vastasi vajaa vuosi sitten perhepolitiikkaa
koskevaan välikysymykseen. Tämän jälkeen
eduskunnalle on annettu lapsipoliittinen selonteko. Hallituksen
politiikka perustuu selonteossa esitettyihin linjauksiin. Perhepolitiikkaa on
tutkittu viime aikoina. Vasta on hyväksytty Heikki Hiilamon
väitöskirja pohjoismaisesta perhepolitiikasta,
jossa myös arvioidaan suomalaista perhepolitiikkaa. Tämä on
erinomainen ja erittäin mielenkiintoinen teos, johon kannattaa tutustua.
Pohjoismaat ovat niitä harvoja maita, jotka osoittavat
sosiaaliturvaan suunnatuista varoista merkittävän
osan nimenomaan johdonmukaiseen perhepolitiikkaan. Esimerkkinä Espanjassa käytetään
2 prosenttia, Englannissa 9 prosenttia ja Ranskassa 10 prosenttia
sosiaaliturvaan osoitetuista varoista perhepolitiikkaan, kun Suomessa
vastaava luku on 13 prosenttia. Olemme siis Euroopan kärkimaita
tässä suhteessa.
Tukemalla erityisesti heikoimmassa asemassa olevien lasten kasvun
edellytyksiä pohjoismainen perhepolitiikka vähentää yhteiskunnallista eriarvoisuutta.
Samalla se auttaa miehiä ja naisia jakamaan vastuun lapsista
tasaisemmin. Pohjoismainen malli on myös moniarvoinen.
Se ei esitä yhtä ainoaa oikeaa perhemallia, vaan
antaa ymmärtää, että perheiden
koostumus ja elämäntilanne vaihtelee, ja meillä otetaan
myös huomioon lasten oikeuksien näkökulma.
Pohjoismainen malli, joka meillä on siis voimassa,
on myöskin ollut tuloksellinen. Nopeasti tietoyhteiskunniksi
muuttuvissa Pohjoismaissa sukupuolten tasa-arvo on edennyt pitkälle.
Kattavien lastenneuvolajärjestelmien myötä lasten
terveys on maailman huipputasolla ja lapsikuolleisuus hyvin alhainen.
Kattava päivähoitojärjestelmä mahdollistaa
naisten ja miesten osallistumisen työelämään
muita maita tasa-arvoisemmista lähtökohdista.
Jos suomalaista perhepolitiikkaa tarkastellaan sitten pohjoismaisittain,
meidän tilanteemme on hyvä. Suomessa lasten on
hyvä kasvaa ja elää. Lasten vanhemmilla
on keskimäärin hyvät edellytykset yhdistää perhe-
ja työelämä onnistuneella tavalla ja
viettää aikaa yhdessä lasten kanssa. Näitä syitä on
varmaankin taustalla, kun voidaan todeta, että syntyvyys
on Suomessa pysynyt muiden Pohjoismaiden tapaan muuta Eurooppaa
korkeammalla tasolla. Suomen koulut ovat äskettäin
saaneet myönteistä julkisuutta. Suomi on päässyt
Oecd:n kansainvälisissä vertailuissa aivan kärkeen. Äskettäin
on tullut vielä uusia samaan suuntaan viittaavia tuloksia.
Arvoisa puhemies! Perhepolitiikkaan on Suomessa jo pitkään
suunnattu runsaasti voimavaroja. Korkeatasoisen päivähoidon
vuoksi lasten molemmat vanhemmat voivat halutessaan osallistua työelämään.
Naisten asemaa tukee myös puolisoiden erillisverotus. Kaiken
kaikkiaan Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on voitu välttää Etelä-
ja Keski-Euroopassakin yleinen naisten riippuvuus puolisostaan.
Viimeksi työeläkeratkaisun yhteydessä sovittu
lasten kotihoidon aikana karttuva eläketurva vahvistaa
entisestään naisten ja miesten välistä tasa-arvoa.
Suomi on ollut edelläkävijä siinä,
että pienten lasten vanhemmilla on valinnan mahdollisuus lastenhoidon
suhteen. Turvallinen päivähoitojärjestelmä on
perhepolitiikan tukipilari. Sen rinnalla perheillä on mahdollisuus
hoitaa lasta kotona yhteiskunnan tuella. Harvassa maassa voi jäädä kotiin
hoitamaan omaa tervettä lastaan yhteiskunnan tuella. Perheiden
valinnat tämän järjestelmän
ansiosta näkyvät siinä, että Suomessa
on vähemmän alle kouluikäisiä lapsia
päivähoidon piirissä kuin Ruotsissa,
Tanskassa tai monissa muissa Euroopan unionin jäsenmaissa.
Hyvät kollegat, kuulijat, lapsiperheiden toimeentulon
kannalta vakaalla talouspolitiikalla on suuri merkitys. Maahan on
luotu vuoden 1995 jälkeen 300 000 uutta työpaikkaa.
Keskipalkkaisen henkilön verotus on keventynyt samaan aikaan
noin 7 prosenttiyksikköä. Näin keskituloiselle
jää noin 150 euroa, markoissa 900, enemmän
käteen kuukaudessa. Talouden vakauden ja Emu-ratkaisun
ansiosta asuntolainojen korot ovat laskeneet vuoden 95 noin 8,3
prosentista viime elokuun 4,6 prosenttiin. Ne ovat kaiken kaikkiaan
vakaalla tasolla. Jos otetaan vaikka 100 000 euron asuntolaina,
sellaista maksavalle perheelle jää yli 300 euroa
lisää käytettävissä olevaa
tuloa kuukaudessa verrattuna 95:n tilanteeseen. Hyvinvointivaltion
rahoituspohja on nyt oleellisesti vahvempi kuin kymmenen vuotta
sitten, kun valtio joutui lainaamaan vuosittain jopa 10 miljardia
euroa. Valtiontalous on ylijäämäinen
ja valtionvelka on selvästi laskenut.
Arvoisa puhemies! Hallitus on käynnistänyt sosiaalialan
kehittämisohjelman. Tarkoituksena on parantaa lapsiperheiden
sosiaalipalveluja. Ensimmäisessä vaiheessa vahvistetaan
lapsiperheiden palveluja, muun muassa neuvolatoimintaa ja sosiaalityötä.
Valtakunnallisen hankkeen rinnalla hallitus tukee paikallista toimintaa
ja edistää hyvien käytäntöjen
leviämistä. Viime vuosina on kehitelty menetelmiä,
joilla lasten ja nuorten kanssa työskentelevät,
kuten päivähoitohenkilöstö,
opettajat, nuorisotyöntekijät ja poliisikin, kykenevät
puuttumaan ongelmiin mahdollisimman aikaisin yhdessä vanhempien
kanssa. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten olosuhteita on parannettu
pienentämällä lastensuojeluyksiköiden kokoa.
Näin päästään kodinomaisempiin
oloihin.
Koululainsäädäntöä esitetään
muutettavaksi samaan suuntaan. Oppilaille säädetään
oikeus riittävään oppilashuoltoon. Lukioissa
ja ammattioppilaitoksissa madalletaan rajaa sosiaali- ja terveydenhuollon
tukipalveluihin. Lasten huoltajien tiedonsaantia vahvistetaan. Väkivaltaa,
kiusaamista ja häirintää ehkäistään
lisäämällä opettajien valtuuksia.
Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin osoitettiin vuoden 2000
valtion talousarviossa 70 miljoonan markan määräraha ja
edelleen viime vuoden talousarvioon 45 miljoonan markan määräraha
valtionavustuksen maksamiseksi lastenpsykiatrisen hoidon parantamiseen.
Näillä korvamerkityillä avustuksilla
on perustettu noin 300 virkaa, on käynnistetty satoja hankkeita
ja järjestetty koulutustilaisuuksia.
Suuri merkitys on sillä, että ensi vuoden
talousarvio lisää kuntien mahdollisuuksia hoitaa paikallista
perhe- ja hyvinvointipolitiikkaa. Kunta—valtio-suhde on
talousarviossa kuntataloutta vahvistava. Valtion hyvinvointipalvelujen
rahoitus kasvaa yli 300 miljoonalla eurolla. Kansallisen terveydenhuoltohankkeen
toimeenpanoon, sosiaalityön ja lastensuojelun voimavarojen
lisäämiseen ehdotetaan 57 miljoonan euron lisäpanosta.
Kaiken kaikkiaan, jos katsotaan kuntatalouden kehitystä jo
useamman vuoden aikana ensi vuosi mukaan lukien, valtion tuki kunnille on
ollut voimakkaassa kasvussa.
Lapsiperheiden toimeentuloa tuetaan merkittävästi
lapsilisillä sekä muilla tulonsiirroilla. 90-luvun
laman aikana ja sen takia valtio velkaantui ja työttömyysturvamenot
erityisesti kasvoivat. Näin ollen siis tulonsiirrot kaiken
kaikkiaan kasvoivat voimakkaasti. Osana valtiontalouden välttämätöntä vakauttamista
leikattiin muiden etuuksien ohella myös lapsilisiä.
Perhepolitiikan painopiste asetettiin palveluihin, kuten päivähoitoon
ja esiopetukseen. Niillä on suuri merkitys lapsiperheiden
toimeentulossa ja yhteiskunnallisten erojen tasoittamisessa. Näin
siis selkeästi voidaan todeta, että perhepolitiikkaa
harjoitettiin voimaperäisesti näistä kiistämättömistä leikkauksista
huolimatta.
Lamasta toivuttaessa on lapsiperheille rahassa maksettavia etuuksia
eli tulonsiirtoja tarkistettu kohdistamalla parannukset eniten tarvitseville. Äitiysavustuksia
on nostettu ja niiden myöntämismahdollisuuksia
laajennettu adoptiolasten osalta. (Ed. Pekkarinen: Äitiyspäivärahaa
on leikattu!) Työmarkkinatuen lapsikorotusta on korotettu
ja lapsikorotus on palautettu kansaneläkkeen ja työeläkkeen
saajille. (Ed. Pekkarinen: Ensin poistettiin!) Lapsen hoitotukea
on korotettu. Lapsipoliittisen selonteon toteuttamiseen on osoitettu
varoja. Asumistuessa hyväksyttäviä enimmäismenoja
on korotettu.
Lapsiperheiden vanhempien mahdollisuuksia ottaa vastaan työtä on
parannettu uudistamalla päivähoitomaksuja vähemmän
työtä rankaisevaan suuntaan sekä muilla
tuloloukkuja poistavilla toimilla. Näin yhä useampi
perhe voi elättää itseään
työllä. Aivan viimeksi hallitus on esittänyt
vähimmäisäitiyspäivärahan
korottamista ensi vuoden talousarvioesityksessä. (Ed. Pekkarinen:
Eikö olisi rehellistä kertoa, että se
leikattiin ensin 20 markalla?)
Arvoisa puhemies! Olen tässä selvittämässä näitä asioita
sen vuoksi, että sellainen käsitys, että niiden
leikkausten jälkeen, joita aikanaan tehtiin, on jatkettu
vain leikkaamista perhepolitiikassa, on täysin väärä käsitys.
(Ed. Pekkarinen: Silloin kun indeksikorotukset jäävät
tekemättä, se on sitä!) — Oppositio
saa täällä vastata tästä käsityksestä ja
perustella sitä. — Tämä koskee
muutenkin yhteiskuntapolitiikkaa eli sitä, että jatkuvasti
väitetään, että kunnilta leikataan
ja leikataan. Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa,
ja oppositio voisi tässäkin keskustelussa kertoa,
mihin perustuvat nämä väitteet jatkuvasta
leikkaamisesta. (Ed. Pekkarinen: Budjettiin! — Ed. Zyskowicz:
Valheeseen!)
Arvoisa puhemies! (Hälinää — puhemies
koputtaa) Nyt lapsiperheiden ongelmiin, jotka hyvin kiitettävällä tavalla
ovat täällä tulleet esille ja joita myös
todellakin tutkijat, muun muassa sosiaalipolitiikan tutkimuslaitos
Stakes ja yksittäiset tutkijat ovat tuoneet esiin. Uusimpien
selvitysten mukaan monet lapsiperheet kärsivät
toimeentulo-ongelmista. Yksinhuoltajaperheiden asema on heikentynyt
suhteessa muihin tulonsaajaryhmiin. Olisi hyvä tutustua
eduskunnassa siihen, miten eri tulonsaajaryhmien tulot ovat kehittyneet
90-luvulla. Siitä saamme varmasti ohjeita eteenpäin
sosiaalipolitiikkaan, enkä lähde nyt tarkastelemaan
sitä, mitä tulonsaajaryhmiä on erityisesti
suosittu. Mutta yksinhuoltajaperheet todella ovat tässä menestyneet
muita heikommin.
Toimeentulotukea saavissa perheissä oli vuonna 2000
runsaat 18 000 lasta. Uusimpien, vielä julkaisemattomien
tietojen mukaan pienituloisten lapsiperheiden määrä näyttäisi
olevan kasvamassa. (Ed. Pekkarinen: Ei se mikään
ihme ole!) Tällainen kehitys on katkaistava. Lapsiperheille
maksettavien etuuksien, erityisesti lapsilisien, reaaliarvo on laskenut.
Vaikka samanaikaisesti toteutetut palveluiden parannukset vastaavat
arvoltaan moninkertaisesti lapsilisien leikkausta, on syytä tarkistaa
myös rahassa maksettavia etuisuuksia. (Ed. Elo: Oikein,
hyvää politiikkaa!)
Monissa lapsiperheissä köyhyyden syynä on työttömyys.
Toimeentulovaikeuksien syynä ovat kuitenkin myös
pätkätyöt, osa-aikaisuus ja matalapalkkaisuus
tai näiden yhdistelmä. Huomattava osa pienituloisten
lapsiperheiden huoltajista on vailla koulutusta. Pitkän
koulutuksen, perhevapaiden ja pätkätöiden
yhdistelmä saattaa johtaa usein tilanteeseen, jossa äitiys-
ja vanhempainvapailla olevat joutuvat tulemaan toimeen pelkällä vähimmäispäivärahalla.
Tähän ryhmään kuuluu yli neljännes
vanhempainrahaa saavista naisista.
Mitä on siis tehtävä? (Ed. Pekkarinen:
Teillä on puoli vuotta aikaa!) Tarvitaan koko seuraavan
vaalikauden kattava suunnitelma, jolla puututaan nimenomaan lapsiperheiden
köyhyysongelmaan. Ohjelmassa on sitouduttava sekä palvelujen
kehittämiseen että etuisuuksien, kuten lapsilisien,
tarkistuksiin. Toimenpiteet on kohdennettava siten, että vaikeimmassa
asemassa olevat lapsiperheet ovat etusijalla.
Erityistä huomiota on kiinnitettävä sosiaalihuollon
palvelujen kehittämiseen. Tuen tarve on suurin perheissä,
jotka eivät yksin selviydy kasvatustehtävästään.
Kaikille lapsille maksettavia verottomia etuuksia, lapsilisiä,
on tarkistettava taloudellisten mahdollisuuksien puitteissa samalla
kiinnittäen huomiota etuusjärjestelmien rakenteisiin.
Tässä yhteydessä on kohennettava erityisesti
yksinhuoltajien asemaa ja muun muassa tarkistettava päivähoitomaksujärjestelmää heidän
osaltaan. (Ed. Puisto: Oikein!)
Tässä, arvoisa puhemies, eräitä suuntaviivoja keskusteluun.
Toivon, että kun näitä asioita kommentoidaan,
perhepolitiikkaa käsitellään kokonaisuutena,
jossa ovat mukana sekä palvelut että tulonsiirrot,
eikä niin, että tänä päivänä oppositio haluaa
puhua vain tulonsiirroista ja huomenna valittaa palveluista.
Lopuksi, lapsiperheet elävät tänä päivänä suurissa
paineissa työelämän ja työmarkkinoiden muutoksessa.
Hyvinvointivaltion tulevaisuus ratkeaa pitkälti sen mukaan,
miten me kykenemme sopeuttamaan työmarkkinat lapsiperheiden
tarpeisiin. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen
on keskeinen kysymys käsillä olevissa tulopoliittisissa
neuvotteluissa. Hallitus toivoo, että työmarkkinaosapuolet
löytävät neuvotteluissa ratkaisuja, jotka
ottavat huomioon niin työnantajien kuin työntekijöiden
tarpeet, lapsia unohtamatta.
Pääministeri Lipposen vastaus on ruotsinkielisenä näin
kuuluva:
Regeringen svarade för mindre än ett år
sedan på en interpellation om familjepolitiken. Sedan dess
har en barnpolitisk redogörelse överlämnats till
riksdagen. Regeringens politik grundar sig på de huvudlinjer
som presenterades i redogörelsen. Familjepolitiken har
varit föremål för undersökningar
på sistone. Alldeles nyligen godkändes en avhandling
av Heikki Hiilamo om den nordiska familjepolitiken. Avhandlingen
utvärderade också den finländska familjepolitiken
och är en förträfflig och mycket intressant
bok som det är värt att bekanta sig med.
De nordiska länderna hör till de få länder
som anvisar medel som är avsedda för den sociala trygheten
särskilt för att användas till en konsekvent
familjepolitik. Exempelvis Spanien använder 2 procent,
England 9 procent och Frankrike 10 procent av medlen för
social trygghet för sin familjepolitik när motsvarande
procenttal i Finland är 13. Vi är alltså i
det här avseendet ett föregångsland i
Europa.
Genom att stöda förutsättningarna
särskilt för de sämst ställda
barnens uppväxt minskar den nordiska familjepolitiken ojämlikheten
i samhället. Samtidigt hjälper den män
och kvinnor att dela ansvaret för barnen jämnare.
Den nordiska modellen är också pluralistisk. Den
förespråkar inte bara en enda familjemodell, utan
låter förstå att familjernas sammansättning
och livssituation växlar, och hos oss beaktar den dessutom
barnens rättigheter.
Den nordiska modellen, som alltså tillämpas hos
oss, ger också goda resultat. I de nordiska länderna,
som raskt utvecklas till informationssamhällen, har man
nått långt när det gäller jämställdheten
mellan könen och tack vare de omfattande barnrådgivningssystemen
hör barnen till de friskaste i världen och barndödligheten är
låg. Den helhetsbetonade barndagvården gör
det möjligt för kvinnor och män att delta
i arbetslivet från mera jämställda utgångspunkter än
i andra länder.
Den finländska familjepolitiken står sig
också i en nordisk jämförelse. Finland är
ett bra land för barn att växa upp och leva i.
Barnens föräldrar har i genomsnitt goda förutsättningar
för att kombinera familjeliv och arbete på ett
lyckat sätt och ha tid för samvaro med barnen.
Av den anledningen har nativiteten i Finland liksom i det övriga
Norden bibehållits på en högre nivå än
i det övriga Europa. Finlands skolor har för en
kort tid sedan fått positiv internationell publicitet.
Finland har nått toppresultat i Oecd:s jämförande studie
om skolelevernas kunskaper. Alldeles nyligen offentliggjordes nya
resultat som går i samma riktning.
I Finland har familjepolitiken redan länge anvisats
rikligt med resurser. Tack vare en kvalitetsmässigt god
barndagvård kan barnens båda föräldrar
arbeta om de vill. Kvinnornas ställning stöds
också av att makarna beskattas separat. Allt som allt har
man i Finland och det övriga Norden lyckats undvika att
kvinnan är beroende av sin make, vilket är allmänt
i Syd- och Mellaneuropa. Det senaste beslutet att hemvård
av barn ger rätt till pension, vilket fattades i samband
med revideringen av pensionslagstiftningen, förstärker
ytterligare jämställdheten mellan kvinnor och
män.
Finland har varit föregångare i och med att småbarnsföräldrarna
har en valmöjlighet när det gäller vården
av barnen. Den trygga barndagvården är familjepolitikens
stöttepelare. Jämsides kan familjerna vårda
sina barn hemma med stöd från samhället.
I få länder kan man stanna hemma och sköta
sitt eget friska barn med stöd från samhället.
Att familjerna utnyttjat sin möjlighet visar att det i
Finland finns färre barn under skolåldern i barndagvården än
i Sverige, Danmark eller många andra EU-länder.
En stabil ekonomisk politik är av stor betydelse för
barnfamiljernas situation. Sedan 1995 har 300 000 nya arbetsplatser
skapats i landet. Beskattningen av medelinkomsttagare har samtidigt
blivit cirka 7 procentenheter lindrigare. En medelinkomsttagare
har omkring 150 euro, dvs. 900 mark, mer kvar i handen per månad än
tidigare.
Tack vare stabiliteten och Emu-beslutet har bostadslåneräntorna
sjunkit från cirka 8,3 procent 1995 till cirka 4,6 procent
i augusti i år. För en familj med ett bostadslån
på 100 000 euro innebär detta över
300 euro mer i disponibel inkomst i månaden jämfört
med situationen 1995. Välfärdsstatens finansieringsbas är
nu väsentligt stabilare än för 10 år
sedan, då staten var tvungen att låna t.o.m. 10
miljarder euro per år. Statsekonomin visar ett överskott
och statsskulden har tydligt minskat.
Regeringen har inlett ett utvecklingsprogram för den
sociala sektorn. Avsikten är att förbättra servicen
till barnfamiljerna. I det första skedet stärks
servicen för barnfamiljerna, bl.a. rådgivningsverksamheten
och socialarbetet. Jämsides med det riksomfattande projektet
stöder regeringen den lokala verksamheten och främjar spridningen
av god praxis. Under de senaste åren har det utvecklats
modeller för att personer som arbetar med unga,
t.ex. dagvårdspersonal, lärare, ungdomsarbetare
och polis, skall kunna ingripa i problemen så tidigt som
möjligt tillsammans med föräldrarna.
Förhållandena för barn som placerats
i vård utanför hemmet har förbättrats
genom att barnskyddsenheternas storlek minskats. På så sätt
har man skapat mer hemlika förhållanden.
Det föreslås att skollagstiftningen skall ändras i
samma riktning. Eleverna skall i lag få rätt till tillräcklig
elevvård. I gymnasiet och i yrkesläroanstalterna
sänks tröskeln till social- och hälsovårdens
stödtjänster. Barnens vårdnadshavares tillgång
till information förbättras. Våld, mobbning
och störande beteende skall förhindras genom att
lärarna ges utökade befogenheter. Mentalvårdstjänsterna
för barn och unga anvisades i statsbudgeten 2000 ett anslag
på 70 miljoner mark och 2001 ytterligare 45 miljoner mark
för statsunderstöd till förbättring
av den psykiatriska vården av barn. Med dessa öronmärkta
bidrag har närmare 300 nya tjänster inrättats,
hundratals nya projekt startats och kurser anordnats.
Det är av stor betydelse att budgetpropositionen för
nästa år utökar kommunernas möjligheter
att sköta den lokala familje- och välfärdspolitiken.
Enligt statsbudgeten är relationen kommun — stat
inriktad på att stärka den kommunala ekonomin.
Den statliga finasieringen av välfärdsservicen ökar
med mer än 300 miljoner euro. För genomförandet
av det nationella hälsovårdsprojektet och för
utökandet av resurserna inom socialarbetet och barnskyddet
föreslås en tilläggssatsning på 57
miljoner euro. Allt som allt, om man ser på den utveckling
som redan under flera år, nästa år medräknat,
skett inom kommunernas ekonomi framgår det att statens stöd
till kommunerna ökat kraftigt.
Barnfamiljernas utkomst stöds på ett betydande
sätt genom barnbidrag och andra inkomstöverföringar.
Till följd av recessionen på 1990-talet blev staten
skuldsatt och utgifterna för utkomstskyddet för
arbetslösa sköt i höjden, likaså ökade
inkomstöverföringarna starkt. Som ett led i den
nödvändiga stabiliseringen av statsekonomin sänktes,
utöver vissa andra förmåner, också barnbidragen.
Tyngdpunkten för familjepolitiken förlades till
servicen, bl.a. dagvården och förskoleundervisningen.
Dessa är av stor betydelse när det gäller
barnfamiljernas utkomst och utjämnandet av de social skillnaderna.
Man kan således alldeles klart konstatera att familjepolitiken
drevs målmedvetet trots dessa obestridliga nedskärningar.
Under återhämtningen från recessionen
har de förmåner som betalas i form av pengar till
barnfamiljerna, dvs. inkomstöverföringarna, justerats
genom att förbättringarna riktats till dem som
har det största behovet. Moderskapsunderstöden
har höjts och möjligheterna att bevilja stöd
i samband med adoptioner har utvidgats. Arbetsmarknadsstödets
barnförhöjning har höjts och de som betalas
folkpension eller arbetspension har återfått rätten
till barnförhöjning. Vårdbidraget för
barn har höjts. Medel har anvisats för realiseringen
av den barnpolitiska redogörelsen. De maximala kostnader
som godkänns i samband med bostadsbidraget har höjts.
Möjligheterna för barnfamiljerna att ta emot arbete
har förbättrats i och med att dagvårdsavgifterna
har ändrats så, att den bestraffande effekten
av förvärvsarbete lindras och att en del andra
inkomstfällor avskaffas. Allt flera familjer kan därmed
försörja sig själva genom arbete. Dessutom
har regeringen i budgetpropositionen för nästa år
föreslagit att minimimoderskapspenningen höjs.
Jag står här och utreder dessa fakta därför
att uppfattningen att de nedskärningar som vi tidigare
blev tvungna att vidta skulle ha lett till ytterligare nedskärningar
i familjepolitiken är helt felaktig. Oppositionen får
här svara för denna uppfattning och också motivera
den. Detta gäller också övrig samhällspolitik,
dvs. de ständigt återkommande påståendena
att anslagen till kommunerna blir mindre och mindre. Det stämmer
inte alls, och oppositionen kunde också i denna debatt
redogöra för vad dessa påståenden om
upprepade nedskärningar grundar sig på.
Och nu till barnfamiljernas problem, som på ett berömligt
sätt har kommit fram här i dag och som även
enskilda forskare och bl.a. Forsknings- och utvecklingscentralen
för social- och hälsovården har lyft
fram. Färska undersökningar visar att många
barnfamiljer har problem med sin utkomst. Enföräldersfamiljernas
ställning har försvagats i förhållande
till de övriga inkomsttagargrupperna. Det skulle finnas
skäl för riksdagen att göra sig förtrogen
med hur inkomsterna i olika inkomsttagargrupper har utvecklats under 90-talet.
Det ger oss säkert vägledning för socialpolitiken
i fortsättningen, och jag börjar inte nu analysera
vilka inkomsttagargrupper som speciellt har gynnats. Men här
har enföräldersfamiljerna de facto inte haft samma
framgång som andra.
År 2000 levde drygt 118 000 barn i familjer som
fick utkomststöd. Enligt de allra nyaste, än så länge
opublicerade uppgifterna håller antalet barnfamiljer med
små inkomster eventuellt på att stiga. Denna trend
måste brytas. Realvärdet för de förmåner
som betalas till barnfamiljerna har sjunkit framför allt
i fråga om barnbidragen. Trots att de förbättringar
av servicen som samtidigt har genomförts värdemässigt
motsvarar nedskärningen av barnbidraget mångdubbelt, är
det skäl att se över också de i pengar
utbetalda förmånerna.
I många barnfamiljer är arbetslöshet
orsak till fattigdomen. Orsaken till utkomstsvårigheterna är
emellertid också kortjobb, deltidsanställningar
och låglönearbete eller någon kombination
av dessa. I barnfamiljerna med små inkomster saknar en
stor del av försörjarna utbildning. Kombinationen
lång utbildning, familjeledighet och kortjobb leder ofta
till en situation, där den som är moderskaps-
eller föräldraledig måste klara sig med
enbart minimidagpenning. Till denna grupp hör över
en fjärdedel av de kvinnor som får föräldrapenning.
Vad bör då göras? Det behövs
en plan för hela följande valperiod för
hur barnfamiljernas fattigdomsproblem skall åtgärdas.
Programmet skall vara en utfästelse som både gäller
utvecklandet av servicen och en justering av förmåner
så som barnbidragen. Åtgärderna skall
riktas så att de barnfamiljer som har det sämst
ställt skall prioriteras.
Särskild uppmärksamhet skall fästas
vid utvecklandet av socialvårdens tjänster. Behovet är störst
i de familjer som inte ensamma klarar sin uppgift som fostrare.
De skattefria förmånerna som betalas till alla
barn, barnbidragen, måste justeras inom ramen för
de ekonomiska möjligheterna, samtidigt som uppmärksamhet
måste fästas vid förmånssystemets
strukturer. I detta sammanhang måste särskilt
ställningen för familjer med bara en försörjare
förbättras och bl.a. dagvårdsavgifterna
granskas för deras del.
Här är alltså några riktlinjer
för debatten. Jag hoppas att ledamöterna i sina
kommentarer till dessa frågor behandlar familjepolitiken
som en helhet, som upptar såväl servicen som inkomstöverföringarna
och det inte blir så att oppositionen i dag enbart vill
polemisera om inkomstöverföringarna och i morgon
beskärmar sig över servicen.
Till sist, barnfamiljerna lever under stort tryck från
de förändringsprocesser som äger rum
i arbetslivet och på arbetsmarknaden. Välfärdsstatens
framtid beror i stor utsträckning på hur vi förmår
anpassa arbetsmarknaden efter barnfamiljernas behov. Samordningen
av arbete och familjeliv är en central fråga i
de kommande inkomstpolitiska förhandlingarna. Regeringen hoppas
att arbetsmarknadsparterna finner sådana lösningar
i förhandlingarna som beaktar såväl arbetsgivarnas
som arbetstagarnas behov, utan att för den skull glömma
barnen.
Välikysymyksen johdosta syntyy seuraava
Keskustelu:
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Tiedättekö, pääministeri
Lipponen, kuinka paljon yhteiskunnalle maksaa yhden huumeriippuvaisen
nuoren tarvitsema vuoden vieroitushoito tai vakavasti masentuneen
lapsen psykiatrinen hoito tai huostaanotto? Huikeat summat voi laskea, kun
tietää, että hoidot ovat pitkiä ja
tavanomainen vuorokausihinta nousee helposti 500 euroon. Yhden lapsen
huostaanoton keskimääräiset kustannukset
ovat 45 000 euroa. Huumeriippuvaisen nuoren pelkät
hoitokustannukset nousevat vuodessa jopa 150 000 euroon
eli lähes miljoonaan markkaan, ja näilläkin
panostuksilla vain osaa pystytään enää auttamaan.
Kaikkein tärkeimpiä arvoja ei voida mitata rahassa,
mutta jo pelkästään euroja tarkastellen
pitäisi käydä selväksi sen,
että perheiden hyvinvointiin ja toimintakykyyn kannattaisi
panostaa.
Hallitus ei ole oivaltanut perheen avainasemaa hyvinvointiyhteiskunnan
perustana. Mikään viranomais- tai palvelujärjestelmä ei
voi korvata perhettä kasvattajana ja hyvinvoinnin tuottajana.
Jos perhe ei suoriudu sille kuuluvista tehtävistä,
yhteiskunta ei suurilla panostuksillakaan pysty korjaamaan syntyneitä vaurioita.
Teidän johtamanne hallitus ansaitsee tunnustuksen monesta
asiasta, mutta perhepolitiikan hoitamisessa se on epäonnistunut.
Hallitusohjelman perhepoliittiset tavoitteet ovat köykäiset
ja visiottomat, eikä hallitus ole kyennyt reagoimaan perheiden
pahoinvoinnin hälytysmerkkeihin. Tutkimus toisensa jälkeen
on huutanut lasten psykiatristen sairauksien, väkivaltaistuvan nuorisorikollisuuden
ja päihteiden käytön lisääntymistä.
Viime vuosisadalla Suomi niitti kansainvälistä mainetta
lasten terveyden edistämisen mallimaana ajan hermolla olevan
lasten- ja äitiysneuvolajärjestelmän
ansiosta. Mutta nykylapsen hyvinvointia ei uhkaa enää riisitauti
vaan vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmat, työuupumus
ja voimavaroja nielevät perhekriisit.
Lipposen molemmat hallitukset ovat toimineet perhepolitiikan
suhteen ideologisesti samalla linjalla. Ensimmäinen hallitus
siirsi perhepoliittisten tukien painopistettä pois lasten
kotihoivasta ja samalla karsi rajulla kädellä lapsiperheiden
tulonsiirtoja. Leikkauksia aika pitkälti ymmärrettiin
vaikean taloustilanteen vuoksi. Mutta Lipposen toisen hallituksen
nuivaa suhtautumista perheisiin on vaikeampaa hyväksyä.
Miksi kotihoidon tuen rajua pudotusta tai lapsilisien leikkausta
ei ole korjattu, vaikka samaan aikaan on ollut mahdollisuus keventää tuloverotusta
miljardien eurojen edestä?
Pääministeri Lipponen, mistä johtuu
mainitsemanne lapsiperheiden lisääntyvä köyhyys?
Itse asiassa perhetuet ovat tällä vaalikaudella
leikkaantuneet huomaamatta. Kun vuonna 95 lapsilisiä leikattiin
8 prosentilla, tämän vaalikauden aikana niiden
ostovoima on heikentynyt 10 prosentilla. Kotihoidon tuki on Lipposen
hallitusten aikana pudonnut 38 prosenttia. Ruotsin sosialidemokraatit
ovat toimineet toisin. Lamanaikaiset leikkaukset perhe-etuuksiin
on siellä palautettu.
Pääministeri Lipponen on oikeassa siinä,
että itse asiassa suomalaiseen perhetukijärjestelmään sijoitetaan
prosentuaalisesti aika paljon, mutta tämä selittyy
suurilla kunnallisen päivähoidon kustannuksilla,
kun taas tulonsiirrot perheille ovat kansainvälisesti vertaillen
vaatimattomat. (Ed. Huotari: Eikö päivähoito
ole tärkeää?) Jos tuloksia tarkastellaan,
täytyy todeta, että perhetukijärjestelmämme
on kallis, mutta melko heikkotehoinen. (Ed. Jaakonsaari: Miten niin?)
Te, pääministeri Lipponen, korostitte ennen viime
vaaleja, että hallitusneuvotteluissa täytyy näkyä nuorten
ja perheiden ongelmien. Miten tämä on käytännössä näkynyt?
Hallitusohjelman kirjauksiin asti konkreettiset perhepainotukset eivät
siirtyneet, eivätkä tämän vaalikauden
aikana toinen toisensa perään tulleet hälyttävät
tutkimustulokset ole johtaneet kurssin tarkistukseen.
Eduskunnan voimakkaan painostuksen alla on kyllä lisätty
rahoitusta lastenpsykiatriaan, huumehoitoihin, viimeksi myös
adoptiovanhemmille. Nämä toimet ovat olleet välttämättömiä,
mutta silti oleellisin on jäänyt syrjään.
Oireita on lääkitty ja kosmeettisesti peitelty,
mutta pahoinvoinnin syihin ei ole kajottu.
Perheiden pahoinvointia ei ratkaista vain rahaa jakamalla, eikä hallitusta
voi panna tilille kaikesta perheiden kannalta kielteisestä arvomuutoksesta,
mutta politiikan tehtävänä on luoda olosuhteet
ja edellytykset, joiden puitteissa vanhemmat voivat kantaa kasvatusvastuunsa.
Poukkoileva perhepolitiikka on toiminut myös kielteisenä väestöpoliittisena
signaalina. Väestöliiton tuoreesta perhebarometrista
käy ilmi, että suomalaiset haaveilevat suuremmista perheistä kuin
he todellisuudessa tulevat saamaan. Alle 30-vuotiaista naisista
vain 4 prosenttia ilmoitti, ettei hanki ollenkaan lapsia. Kuitenkin
arvion mukaan jopa viidennes naisista tulee jäämään
lapsettomiksi. (Ed. Jaakonsaari: Ei se kyllä ole perhepolitiikan
syy!) — Syyksi lasten hankinnan viivästymiseen
ilmoitettiin yhteiskunnan heikko tuki lapsiperheille ja toisaalta
työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeudet.
Kun hallitus antoi vastauksensa vuosi sitten lapsiperheiden
aseman parantamista koskeneeseen välikysymykseen, perhepoliittiset
tulevaisuuden linjaukset luvattiin esittää myöhemmin valmistuvassa
lapsipoliittisessa selonteossa, johon pääministeri
Lipponen täällä viittasi. Keväällä valmistuneessa
selonteossa kartoitettiin perheiden tilannetta, mutta tulevaisuuden
linjaukset jäivät keveiksi ja varsin epämääräisiksi. Selonteossa
nostettiin esiin kaksi suurta ongelmaa: työn ja perheen
yhteensovittamisen vaikeudet ja lapsiperheiden ostovoiman heikentyminen.
Ongelmien suuruuteen nähden toimenpide-ehdotukset jäivät
kosmeettisiksi. Vaikka selonteossa todettiin, että työelämän
kasvavien vaatimusten vuoksi voidaan puhua jopa siitä,
että lasten oikeus omiin vanhempiin on kyseenalaistunut,
hallitus lupasi pääasiassa vain säilyttää nykyjärjestelmän.
Ainoa konkreettinen ehdotus oli isyysloman pidentäminen
kahdella viikolla, mikäli äiti luopuu omasta oikeudestaan
vanhempainlomaan kahden viikon ajalta. Isäkuukauden tavoite
on hyvä, mutta tällä tavalla toteutettuna se
ei todellakaan ole vastaus suomalaisten perheiden vaikeuksiin sovittaa
työ ja perhe-elämä.
Suomalaisessa yhteiskunnassa työ ja perhe eivät
näytä sopivan kitkattomasti samoihin raameihin.
Työelämä vaatii vanhemmilta eniten juuri silloin,
kun lapset tarvitsisivat kipeimmin vanhempiensa aikaa. Lapsiperheiden
vanhempien keskimääräinen yhteenlaskettu
viikkotyöaika on merkittävästi suurempi,
64 tuntia viikossa, kuin työikäisten lapsettomien
parien, joka on 48 tuntia viikossa. Muissa Pohjoismaissa on selvästi yleisempää,
että pienten lasten vanhemmat tekevät osapäivätyötä.
Vanhempien, etenkin äidin, työuupumuksen on
todettu ennakoivan lapsen psyykkistä pahoinvointia, masennusta
ja itsemurha-alttiutta. On hälyttävää,
että nuoret, alle 35-vuotiaat työssä käyvät
naiset kärsivät aikaisempaa enemmän stressistä ja
uupumuksesta. Tähän ikäryhmäänhän
sijoittuu valtaosa pienten lasten äideistä.
Työmarkkinajärjestöt esittivät
eilen osittaista hoitovapaata ja hoitorahoitusta laajennettavaksi toisen
kouluvuoden loppuun saakka, mikä toisi jo helpotusta monelle
perheelle. Vanhemmilla tulisi olla mahdollisuuksia ajan antamiseen
isommillekin lapsille silloin, kun se perheen omasta näkökulmasta
tuntuu tarpeelliselta. Monen murrosikää lähestyvän
peruskoululaisen syrjäytyminen voitaisiin estää,
jos kotona olisi koulupäivän jälkeen
aikuinen, joka katsoisi perään ja huolehtisi lapsen
ajankäytöstä. Koululaisten valvomattomalla
ajankäytöllä on tutkimuksissa todettu selvä yhteys
sekä päihteiden käytön lisääntymiseen
että koulumenestyksen heikkenemiseen perheen sosioekonomisesta
asemasta riippumatta.
Professori Tuula Tamminen on todennut, että vanhemman
kanssa vietetty aika on lapselle rakkauden mitta. Suomalaisten lasten
pahoinvoinnista merkittävä osa selittyy aikuisten
antaman ajan vähyydellä. Olisi aika alkaa tarkastella
perhetukijärjestelmää lapsen näkökulmasta.
Lapselle ylivoimaisesti tärkein toive olisi subjektiivinen
oikeus oman vanhemman syliin.
Vertaillessanne Suomen kotihoidon tukea muihin EU-maihin ette
huomioinut, pääministeri Lipponen, sitä,
että lähes kaikissa Euroopan maissa kotihoitoa
tuetaan verotuksen keinoin, mikä meillä Suomessa
puuttuu. Todellista euroissa mitattavaa valinnanvapautta erilaisten
päivähoitovaihtoehtojen välillä ei
tällä hetkellä ole kotihoidon tuen matalan
tason ja lyhyen keston vuoksi. Kun lapsi täyttää kolme
vuotta, tätä oikeutta ei enää hänellä ole.
Tutkimusten mukaan suomalaiset perheet ovat erilaisten perhe-etuuksien
suhteen kaikkein tyytymättömimpiä juuri
heikkoon kotihoidon tuen tasoon. Väestöliiton
perhebarometrin mukaan 40 prosenttia päiväkotilasten
vanhemmista haluaisi jäädä kotiin hoitamaan
lastaan, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Voidaanko puhua,
että kaikki vaihtoehdot ovat tasavertaisia, pääministeri
Lipponen? Miksi hallitus ei luota vanhempien omaan vaistoon ratkaista,
mikä on lapsen paras hoitopaikka?
Lapset ovat yksilöitä ja perheiden tilanteet vaihtelevat.
Monet pikkulapset sopeutuvat mainiosti päiväkotiin,
mutta joillekin kotihoito olisi ehdottomasti paras. Lasten mielenterveyden
häiriöillä on todettu yhteys liian varhain
aloitettuun ja toisaalta etenkin henkilöstöpulan
vuoksi heikkotasoiseen päiväkotihoitoon. Lastenlääkärit ovat
toistuvasti muistuttaneet kotihoidon vähentävän
pienten lasten infektiotautiriskiä.
Lastensuojelunäkökulma ja vanhempien kasvatusvastuun
tukeminen tulisi ulottaa nykyistä vakavammin ja läpäisyperiaatteella
myös muun lainsäädännön
alueelle. Missä viipyvät säädökset
alaikäisten tahdosta riippumattomasta huumevieroitushoidosta
tai koulujen huumetesteistä? Stakesin kouluterveyskyselyn
mukaan ainoa nuoren huumekokeiluja estävä tekijä on
vanhempien valvonta. Koulujen huumetestit toisivat alkavan käytön
varhaisessa vaiheessa vanhempien tietoon.
Arvoisa puhemies! Hallituksen lapsipoliittisessa selonteossa
todettiin, että tulonsiirtojen kehittämisen painopisteen
tulisi olla niiden ostovoiman turvaamisessa. Ainoaksi konkreettiseksi
ehdotukseksi on tästä maininnasta jäänyt
vain reilun euron korotusehdotus minimiäitiyspäivärahaan,
jonka taso jää edelleen selvästi työttömyysturvaa
alhaisemmaksi.
Kuukausi sitten kyselytunnilla te, pääministeri
Lipponen, vastustitte ehdotusta lapsilisien sitomiseksi indeksiin,
josta eduskunta antoi lapsipoliittisen selonteon käsittelyn
yhteydessä yksimielisen ponnen. Itsekin muuten olitte tuota
pontta hyväksymässä. Sen sijaan ehdotitte,
että ensin pitäisi lapsilisäjärjestelmän
rakennetta uudistaa niin, että purettaisiin lapsilukumäärän
mukaan nousevaa lapsilisien porrastusta. Totesitte useaan kertaan,
että porrastukselle ei ole mitään sosiaalipoliittista
perustetta. Hämmästelen syvästi tätä lausuntoanne,
sillä se osoittaa joko tietämättömyyttä järjestelmän
perusteista tai tarkoituksellista harhauttamista.
Lapsilisien tarkoitus on korvata lapsista aiheutuvia kuluja.
Mitä useampia lapsia perheessä on, sitä vähemmän
vanhempien muista tuloista jää yhtä lasta
kohti jaettavaa. Lapsilisätyöryhmän viime
vuonna julkaistussa muistiossa todetaan: "Lapsilisä ei
kata lapsen vähimmäiskulutuksesta aiheutuvia menoja,
jolloin perheelle syntyy tarvetta lapsen kulutuksen kattamiseen
perheen muiden tulojen kautta. Lisäkatteen tarve on sitä suurempi,
mitä useampia lapsia perheessä on. Tämän
vuoksi lapsilisän kohdentaminen useampilapsiselle perheelle
suhteellisesti suurempana on perusteltua."
Väitteenne, että porrastus asettaisi lapset
eriarvoiseen asemaan, on käsittämätön.
Päinvastoin lapsilisän nouseva porrastus lapsilukumäärän mukaan
asettaa kaikki lapset perhekoosta riippumatta tasavertaiseen asemaan.
Useissa Euroopan maissa porrastus on jopa jyrkempi. Porrastustahan
loivennettiin lapsilisäleikkauksen yhteydessä,
minkä seurauksena näemme, kun tutkimme niitä tilastoja,
joihin viittasitte, että toimeentulo-ongelmat kasautuvat
yhä vahvemmin monilapsisiin perheisiin. Lapsilisätyöryhmän
selvityksen mukaan kaikkein huonoimmassa taloudellisessa asemassa
ovat todellakin monilapsiset perheet. (Ed. Taipale: Niin ne ovat
aina olleet!) Tämä on yksi syy siihen, miksi suomalaiset
eivät Väestöliiton tutkimuksen mukaan
uskalla hankkia niin suuria perheitä kuin haluaisivat.
Lapsilisätyöryhmä esitti sen sijaan rakenteelliseksi
uudistukseksi lapsilisäoikeuden ulottamista 17-vuotiaisiin, jotka
ovat alaikäisinä vanhempiensa elatusvastuulla.
Miksi hallitus ei ole korjannut tämän väliinputoajaryhmän
asemaa, mitä muun muassa kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on
useaan kertaan ehdottanut ja täällä myös äänestyttänyt?
Arvoisa puhemies! Lipposen toinen hallitus on hoidellut perhepolitiikkaa
vasemmalla kädellä sivutyönä,
vaikka se on koko hyvinvointiyhteiskunnan sydän ja kuuluisi
politiikan raskaaseen ytimeen. Perheiden toimintakyvyn varaan rakennetaan
koko Suomen tulevaisuus. Perheet ovat odottaneet konkreettisia toimenpiteitä,
olihan perhepolitiikka ennen viime eduskuntavaaleja yksi keskeisimpiä vaaliteemoja
myös hallituspuolueilla. Jos kokoomus pitää aidosti
kotihoidon tuen korottamista tärkeänä,
mikä estäisi sen toteuttamista jo tällä vaalikaudella?
Ed. Zyskowicz totesi kesällä, että vaalien
jälkeen kokoomus on valmis keskustelemaan lapsilisien korotuksesta
ja siinä yhteydessä mahdollisesti tehtävästä järjestelmän
uudistuksesta. Pääministeri Lipponen on nyt kertonut
sen tavan, jolla sosialidemokraatit haluavat järjestelmää uudistaa,
mutta perheet olisivat varmasti kiinnostuneita siitä, millä tavoin
kokoomus aikoo järjestelmää uudistaa.
Jos sosialidemokraatit haluavat turvata lapsilisien reaaliarvon,
kuten puoluekokouksessa vaadittiin, miksi te ette toteuta sitä nyt,
kun olette vielä vallassa? Sääliksi käy
ministeri Biaudet’ta, joka on toistuvasti vaatinut tuloksetta
milloin lapsilisien korotusta, milloin tuntuvaa eläkekertymää lastenhoitovapaalta.
Jäin ihmettelemään, miksi ministeri Siimes
hiljattain julkaistussa tiedotteessa vasta nyt heräsi vaatimaan
perhenäkökulman ulottamista tulevaisuudessa kaikkeen päätöksentekoon.
Miksei menneiden kahdeksan vuoden aikana? Ja juuri kuulimme pääministeri Lipposen
puheesta, että hänen mainitsemansa tarpeelliset
uudistukset aiotaan kaikki heittää seuraavalle
vaalikaudelle. Lipposen toinen hallitus alkaa olla lähellä tilinpäätöshetkeään,
ja välikysymyksellämme halusimme kannustaa sitä viime
hetkellä tarttumaan niihin toimenpiteisiin, jotka se on
laiminlyönyt koko kautensa ajan. Valitettavasti pääministerin
vastaus ei sisältänyt perheiden odottamia ratkaisuja.
Arvoisa puhemies! Edellä esitettyyn viitaten ehdotan
eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavan perustellun
päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodon:
"Kuultuaan hallituksen vastauksen opposition välikysymykseen
eduskunta toteaa, että hallitus ei aio ryhtyä välittömiin
toimenpiteisiin lapsiperheiden tilanteen parantamiseksi ja perhepolitiikan
uskottavuuden palauttamiseksi,
ja siirtyy päiväjärjestykseen."
Puhemies:
Huomautan arvoisille edustajille, että niin pääministerin
vastaus kuin myös ed. Räsäsen ensimmäinen
puheenvuoro olivat sen pituiset, että ne vastasivat toisiaan.
Ryhmien puheenvuoroista alkaa kymmenen minuuttisuus, siitä syystä,
ed. Puisto, halusin teille tämän selvittää. (Ed.
Ojala: 25 minuuttia, ei ennen ole oppositiolle annettu niin pitkää aikaa!) — 17.50,
ed. Ojala, ja nyt on ed. Puiston vuoro.
Virpa Puisto /sd:
Arvoisa puhemies! Toivon, ettei aikani kulu tähän.
Oppositiolla on oikeus ja velvollisuuskin seurata ja arvioida
harjoitettua hallituspolitiikkaa. Tutustuttuaan huolellisesti asioihin
ja ollessaan harjoitetusta politiikasta eri mieltä oppositiolla on
oikeus tehdä välikysymys, joka on merkittävä parlamentaarinen
väline. Laadukkaassa välikysymyksessä on
esitetty vaihtoehto ja rahoitus. On valitettavaa, että välikysymysten
perinteinen merkitys on vähentynyt. Syynä tähän
on välikysymysten tiheys, pinnallisuus ja niissä harjoitettu
pikkupolitikointi. Tehkää politiikkaa, mutta älkää perheiden
kustannuksella luettelemalla pintafraaseja ilman toimintamalleja,
puhumattakaan rahoituksesta.
Perhepolitiikka ei ole vaaliväline. Sen hoitaminen
vaatii ammatillista paneutumista, pitkäjännitteisyyttä ja
yhteistyötä yli puoluerajojen. Hokema kaikkien
perheiden pahoinvoinnista ja vanhemmuuden yleisestä katoamisesta
ei tietenkään pidä paikkaansa. Stakes
julkaisi viime keväänä lasten ja nuorten
syrjäytymistä kuvaavan raportin, ja raportti vahvistaa,
että valtaosalla suomalaisista nuorista menee hyvin. Ne
perheet, joilla menee huonosti, putoavat yhä syvemmälle.
Näistä perheistä välikysymyksen
tekijät olivat kiinnostuneita vain toissijaisesti, heidän äänilläänhän
ei voiteta vaaleja eikä heidän ongelmansa poistu
lapsilisien euromäärän tarkistuksella
tai kotihoidon tuen korottamisella. Kevyt on myös esitetty
väittämä, että lasten lukumäärä on suoraan
verrannollinen perheiden saamiin tulonsiirtoihin. Kiistämättä niillä on
merkitystä, mutta ne tuskin ratkaisevat perhesuunnittelua.
Sen sijaan palvelujen puute saattaa ratkaista.
Hyvä kuitenkin, että tänään
puhutaan lapsista ja perheistä, mutta puhuttakoon asioista
oikeilla nimillä. Kiistämätön
totuus on, että maassamme vallitsee lastensuojelun vaje.
Kokeneemmat ja vastuulliset edustajat tietävät
ja tuntevat vajeen syntyhistorian, jonka yleisimpänä vaikuttajana oli
lama. Selvitäkseen 90-luvun taloudellisesta turbulenssista
hallitus ryhtyi Esko Ahon johdolla purkamaan julkista sektoria kohdentaen
toimenpiteet lastensuojelun ennaltaehkäisevään, korjaavaan
ja jälkihuollolliseen toimintaan. Samanaikaisesti myös
seurakunnat ryhtyivät alasajamaan avohuollollista perhetyötään.
Tämä meno oli sosiaalipolitiikan ammattilaiselle
Eeva Kuuskoskelle liikaa, ja hän jätti ministeriytensä. Sen
sijaan kristilliset tukivat tätä menettelyä ja hallituksen
linjaa: Toimi Kankaanniemi jätti vasta EU-kysymysten yhteydessä oman
ministeriytensä.
Ahon hallituksen testamentti oli synkkä. Myös lapsiperheet
joutuivat maksumiehiksi. Valtion- velka paisui, ja siitä toipuminen
vei aikaa. Vasta Lipposen toisen hallituksen aikana on päästy
reaalisesti lyhentämään velkaa. Samalla
valtiontalous on mahdollistanut tärkeitä sosiaalipoliittisia uudistuksia.
Osatotuutena välikysymyksessä luetellaan heikennyksiä,
joita Lipposen ensimmäinen hallitus joutui tekemään
vaalikautensa alussa. Sen sijaan Lipposen ensimmäisen ja
toisen hallituksen perhepoliittisia parannuksia ei käsitellä.
Tämä on erityisesti vihreiden allekirjoittajien
osalta outoa. Kysehän on myös teidän
saavutuksistanne, jopa teidän perheministerinne ajanjaksolta.
Ahon hallituksen aikana työttömyys kasvoi muutamassa
vuodessa kolminkertaiseksi. Välikysymyksessä todetaan,
että toimeentulo-ongelmat kasaantuivat erityisesti yksinhuoltajatalouksiin,
monilapsisiin perheisiin, joissa on työttömyyttä.
Tämä on totta. Työttömyys on
lapsiperheiden köyhyyden suurin syy. Köyhyyttä lisäävät
pitkäaikaistyöttömyys, työtulojen
puute ja pätkätyöt. Työllisyyden
hoito on edelleen parasta sosiaalipolitiikkaa. Samoin työn
ja perhe-elämän joustava yhteensovitus on hyvää perhepolitiikkaa.
Arvoisa puhemies! Kuten alussa totesin, perhepolitiikka on pitkäjännitteistä toimintaa,
joka tulee toteuttaa poikkihallinnollisesti. Välikysymyksessä arvostellaan
hallituspuolueita linjauksista, jotka tähtäävät
seuraavalle hallituskaudelle, siis reilun neljän kuukauden
päähän. Samanaikaisesti maassamme työskentelee
sosiaali- ja terveysministeriön, Stakesin ja lastensuojelujärjestöjen
ammatillisten lastensuojeluasiantuntijoiden yhteistyöryhmä,
joka kehittää valtakunnallista lastensuojelustrategiaa
vuoteen 2015, ja tätäkin aikajännettä pidetään
liian lyhyenä. Lieneekö välikysymyksessä sittenkin
ollut kyse enemmän vaaleista kuin todellisesta vastuusta?
Perheiden hyvinvointi on iso kokonaisuus, johon sisältyy
niin päivähoito-, koulutus-, sosiaali- ja terveyspalveluja
kuin tulonsiirtojakin. Se on myös työllisyyspolitiikkaa,
asunto-, ympäristö- ja kaavoituspolitiikkaa sekä yleistä talouspolitiikkaa,
juuri siten kuin pääministeri Lipponen omassa
puheenvuorossaan toi esiin. Se on lasten kulttuuria, lähikirjastoja,
liikuntaharrastuksia ja nuorisotyötä. Se on demokratiaa,
lasten ja nuorten osallistumisen edistämistä.
Se on myös arjen elämistä, jokaisen meidän
vastuulla olevaa välittämistä, rakastamista
ja rajojen asettamista.
Olemme viime vuosina saaneet paljon aikaiseksi. Parantunut työllisyystilanne
ja korkojen alentuminen ovat helpottaneet lapsiperheiden elämää.
Päivähoitoon ja esiopetukseen on tehty tärkeitä parannuksia.
Valitettavasti sosialidemokraateilla ei kuitenkaan ole rajattomasti
rahaa käytössä siten kuin keskustapuolueella
tuntuu olevan. Siksi olemme joutuneet tekemään
valintoja tulonsiirtojen ja palveluiden välillä.
Olemme valinneet palvelut. Hyvät lapsiperheiden palvelut
ovat paras tapa ehkäistä ongelmia. Useat tutkimukset
osoittavat, että nuorten väkivaltainen käyttäytyminen
on ennustettavissa jo päiväkoti- ja ala-asteiässä.
Tilanteeseen pitäisi tehokkaasti pystyä puuttumaan
mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tästä syystä Lipposen
hallituskaudella on perustettu lastensuojelun suurten kustannusten
tasausrahasto sekä korvamerkitty lasten psykiatriseen sairaanhoitoon
ja avohoitoon määrärahoja.
Selvitäkseen yhä haasteellisemmasta lastensuojelu-
ja perhepolitiikasta kunnat tarvitsevat rahaa ja osaamista. Tämän
tiedostaen hallitus korotti sosiaalitoimen valtionosuuksia merkittävästi
tälle ja ensi vuodelle. Ammatillisen osaamisen takaamiseksi
on perustettu maahamme alueelliset osaamiskeskukset, ja ne tukevat
lastensuojelua ja kuntien sosiaalityöntekijöitä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon toimivan kokonaisuuden saavuttamiseksi
on, kuten pääministeri kertoi, jo päätetty
laatia myös kansallinen sosiaalipoliittinen ohjelma.
Kuukausi sitten eduskunta hyväksyi lasten ja nuorten
hyvinvointia koskevan selonteon ja sen yhteydessä syrjäytymisuhan
alaisten lasten ja nuorten palveluihin sekä varhaiseen
puuttumiseen 15 miljoonan euron lisämäärärahan.
Tällä hetkellä budjetissa on merkitty
5 miljoonaa euroa. Budjetti on eduskunnan käsittelyssä,
ja ennen joulua ratkeaa, miten eduskunnan yksimielisesti hyväksymä selonteko
rahoitetaan.
Arvoisa puhemies! Lastensuojelu- ja perhepolitiikka on yhteiskunnallisille
muutoksille herkkä. Selvitäksemme kasvavista haasteista
on kaikki voimavarat yhdistettävä. Merkittävänä apuna viralliselle
sosiaalitoimelle on laaja ja ammatillisesti osaava järjestökenttä,
joka pahimman laman aikana kykeni estämään
lastensuojelun korjaamattomat vauriot.
Lasten ja lapsiperheiden kannalta suomalainen hyvinvointivaltio
laajoine universaaleine palveluineen on menestystarina, jonka tulevaisuus
on turvattava. Juuri missään muualla ei ole niin
tehokkaasti voitu saavuttaa mahdollisuuksien tasa-arvoa ja katkaista
huonoa sosiaalista perimää. Myönteisellä talouskasvulla
tulevalla hallituskaudella kykenemme turvallisuuden ja palvelujen
ohella lisäämään myös
tulonsiirtoja. Oleellista on kuitenkin muistaa, että perhepolitiikan
hoito muodostuu rahan ohessa arvoista ja asenteista, yhteisvastuusta
ja lähimmäisenrakkaudesta.
Anu Vehviläinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä välikysymys
olisi voitu välttää, jos hallitus olisi
kuullut lapsiperheiden ääntä ja lähtenyt vihdoin
korjaamaan perhepoliittisia virheitään. Pahimmat
virheet liittyvät Lipposen ensimmäisen hallituksen
leikkauksiin. Silloin leikattiin rajusti muun muassa minimiäitiyspäivärahaa,
kotihoidon tukea ja lapsilisiä. Pienimmän äitiyspäivärahan
leikkaus merkitsi kuukausitasolla 360 markan lovea äidin
perusturvaan. Kotihoidon tuen perusosaa leikattiin 400 markkaa kuukaudelta.
Lapsilisien leikkaus merkitsi kolmilapsisen perheen osalta lähes
3 000 markan menetystä vuodessa. Tälläkään
vaalikaudella perhetukien tasoa ei ole korjattu. Itse asiassa perhetuet ovat
reaaliarvoltaan heikentyneet, koska niitä ei ole sidottu
indeksiin.
Vastatessaan vuosi sitten keskustan välikysymykseen
hallitus lupasi, että sen perhepoliittiset linjaukset esitetään
lapsipoliittisessa selonteossa. Viime keväänä eduskunnalle
tuotu selonteko jäi kuitenkin perhepoliittiseksi suutariksi.
Siinä kuvailtiin perheiden ongelmia ansiokkaasti, mutta
parannusehdotuksia oli niukasti. Hallituksen ensi vuoden budjettiesitys
näytti lopullisesti sen, että hallituksella ei
ollut aikomustakaan tehdä korjauksia esimerkiksi kotihoidon
tukeen tai lapsilisiin.
Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet ovat ajaneet perhepolitiikassa
tänä vuonna kaksilla rattailla ja lujaa. Samalla
kun hallitus on ollut kyvytön kohentamaan lapsiperheiden
asemaa, on kukin hallituspuolue omissa puoluekokouksissaan ja keskeisten
vaikuttajiensa suulla hehkuttanut paremman perhepolitiikan puolesta.
Sosialidemokraatit vaativat kesällä kokouksessaan
lapsilisien reaaliarvon turvaamista. Kysymys kuuluu, miksi SDP ei
ajanut asiaa budjettiriihessä ensi vuoden budjettiin. Kokoomus
vaati kokouksessaan kotihoidon tuen korottamista. Miksi puolueen
vahva mies, valtiovarainministeri Niinistö, ei vienyt asiaa
budjettiriiheen ja ensi vuoden budjettiin?
Viimeisen silauksen hallituksen uskottavuuden romuttamiseksi
teitte te, pääministeri Lipponen. Tähän
asti olette eduskunnassa vastustanut jyrkästi parannuksia
perhetukiin. Nyt kuitenkin lokakuun alussa — oman vaalikampanjanne
avauksessa — te vaaditte lapsilisiin korotusta! Julkisuudessa
on kuitenkin ollut esillä, että nimenomaan te
ja ministeri Niinistö tyrmäsitte ministeri Biaudet"n
esityksen lapsilisien sitomisesta indeksiin vuoden 2004 alusta,
ei siis ensi vuoden alusta vaan vuoden 2004 alusta. Ei voi muuta kuin
ihmetellä hallituksen voimamiesten toimintaa.
Sanojen ja tekojen ristiriita kertoo siitä, että hallitus
itsekin myöntää perhepolitiikkansa virheelliseksi.
Hallituspuolueiden herättämät toiveet
ja auliit lupaukset lapsiperheille ovat jääneet
tyhjiksi. Kansalaisten silmissä asia on erityisesti uskottavuuskysymys.
Nyt olemme tilanteessa, missä vallassa oleva hallitus sysää omissa
näpeissään olevat ratkaisut seuraavalle
vaalikaudelle, sinne, minne tämän hallituksen valtakirja
ei ulotu.
Minimiäitiyspäivärahan, kotihoidon
tuen ja lapsilisien leikkausten jäädytys on anteeksiantamatonta
siksi, että viime vuodet ovat olleet kovan talouskasvun
aikaa. Kun reippaan talouskasvun oloissa hallitus hylkää vuosi
vuoden jälkeen budjetissaan lapsiperheet, kuka uskoo, että te
olisitte valmiita korottamaan perhetukia hitaamman talouskasvun
oloissa?
Arvoisa puhemies! Pidän arvostuskysymyksenä sitä,
miten hallitus suhtautuu lapsiperheiden toimeentuloon. Tutkimustietoa
lapsiperheistä on paljon. Tutkimusten mukaan toimeentulo-ongelmat
ovat kasaantuneet erityisesti yksinhuoltajille, monilapsisille perheille
sekä työttömyydestä kärsiville
vanhemmille. Tilastot osoittavat myös sen, että lapsiperheiden
ostovoima suhteessa muihin kotitalouksiin on alentunut. Hallitus
ei voi pestä käsiään lapsiperheiden
heikentyneestä tilanteesta vetoamalla veronalennuksiin
tai palveluihin panostamiseen. Veronalennukset ovat suosineet erityisesti
hyväpalkkaisia yksinasuvia ja lapsettomia perheitä.
Hallituksen väite palveluiden paranemisesta ei myöskään
pidä paikkansa. Muun muassa kouluterveydenhuollossa, lastensuojelussa
ja erityis- ja tukiopetuksessa on pahoja puutteita. Ryhmäkoot
ovat usein liian suuret, ja vain kolmasosassa päiväkoteja
on riittävästi kasvattajia. Hallituksen poukkoilevan
kuntapolitiikan vuoksi suuressa osassa kuntia ei pystytä antamaan
apua tarvitseville lapsille laadukkaita palveluita. Hallitus on
ottanut linjakseen sysätä palveluiden puutteet
kuntien kontolle. Tämä on väärin,
sillä hallitus on omilla toimillaan heikentänyt
kuntien kykyä järjestää asianmukaisia
palveluita.
Hallituksen perhepolitiikan onnettomin kohta on suhtautuminen
perhetukiin. Asiaan ei ole kiinnittänyt huomiota vain keskustaoppositio,
vaan toistuvasti myös eri tutkijat ovat nostaneet perhetukien
romuttamisen esille. Äskettäin sosiaalipolitiikan
päivillä Kuopiossa professori Pauli Niemelä otti
esille kotihoidon tuen kohtalon. Hänen mukaansa kotihoidon
tuki on pienentynyt reaalisesti lähes 40 prosenttia vajaan
kymmenen vuoden aikana.
Niemelä kysyi puheenvuorossaan myös perusturvan
tason laillisuuden perään. Hänen mielestään
Suomessa vallitsee laiton tilanne, koska perusturvan monet osuudet
ovat alle viimesijaiseksi tarkoitetun toimeentulotuen. Myös
keskustan eduskuntaryhmässä on arvioitu, että perhetukien osalta
toimitaan perustuslain pykälien rajamailla. Näin
on erityisesti minimiäitiyspäivärahan osalta,
joka on hallituksen toimien vuoksi vain 10 euroa eli 60 markkaa
päivässä.
Minimiäitiyspäivärahan saajien määrä on
lisääntynyt paljon viime vuosina: tänään
pienintä äitiyspäivärahaa saa
joka neljäs äiti. Vaikka hallitus tuo ensi vuodelle
päivärahaan kosmeettisen korjauksen, yli 20 000 äitiä joutuu
sinnittelemään yhä noin 270 euron eli
1 600 markan perusturvalla. Tämäkö on
hallituksen käsitys äitiyden arvosta? Kun hallitukselta
kului seitsemän vuotta saada aikaan reilun euron korotus
minimipäivärahaan, pieni laskutoimitus osoittaa,
että jos tällaisella linjalla jatkettaisiin pari
tulevaakin vaalikautta, niin päiväraha saavuttaisi
leikkausta edeltäneen 80 markan nimellistason vuonna 2011.
Siis lähes kymmenen vuoden päästä!
Lapsiperheillä ei ole varaa odottaa sinne saakka. He tarvitsevat
paremman perusturvan jo tänään.
Arvoisa puhemies! Keskusta painottaa vanhempien kasvatusvastuuta.
Lasten kannalta on tärkeintä, että heillä on
kasvun tukena vanhemmat, jotka tuntevat oman vanhemmuutensa ja laittavat
lastensa hyvinvoinnin aina etusijalle. Yhteiskunnan tehtävä on
tukea vanhempia heidän kasvatustehtävässään
ja luoda puitteet hyvän vanhemmuuden toteuttamiselle. Erityisesti työelämää tulee
kehittää enemmän lasten ja perheiden
ehdoilla.
Keskusta ei hyväksy hallituksen poukkoilevaa perhepolitiikkaa.
Suunnan on muututtava sosiaalisemmaksi ja perheitä arvostavaksi.
Painotamme perhepolitiikassa vakautta ja ennakoitavuutta. Perhepolitiikka
on kokonaisuus, johon kuuluvat hyvät palvelut asuinpaikasta
ja varallisuudesta riippumatta, riittävät perhetuet,
todellisia vaihtoehtoja sisältävä päivähoitojärjestelmä sekä lapsia
ja nuoria tukevat turvaverkot. Kotona tapahtuvalle lapsen hoidolle
on annettava todellinen arvo. Sen tulee näkyä perhetukien
tasossa ja myös eläkekertymässä.
Lapsiperheiden tilanteen parantamista ei tule lykätä tulevaisuuteen,
vaan päätöksiä pitää tehdä jo
tänä syksynä. Budjettikäsittelyn
yhteydessä pienintä äitiyspäivärahaa,
kotihoidon tukea ja lapsilisiä on kohennettava. Keskusta
on jättänyt näistä tärkeistä asioista
myös talousarvioaloitteet. Niistä äänestetään
joulukuussa. Silloin nähdään hallituspuolueiden
edustajien todellinen kanta perhetukien tasoon.
Arvoisa puhemies! Esittelemme lähiaikoina laajemmin
tulevan vaalikauden perhepoliittisia linjauksiamme. Tässä voin
kuitenkin sanoa, että mielestämme tulevaan hallitukseen
tulee perustaa perheministerin tehtävä. Katsomme,
että viime vuosina lapsiperheiden asiat ovat olleet tuuliajolla
osittain siksi, että ne eivät ole olleet oikein kenenkään
käsissä. Salkkuja on puolitettu, ja hallituksen
sisältä tulleet viestit ovat kielineet, että työnjako
perhepolitiikassa on ollut hukassa. Myrskyjä vesilaseissa
on synnytetty milloin isyysloman kestosta, milloin päivähoitomaksuista.
Menneenäkin viikonloppuna kokoomuksen varapuheenjohtaja
syytti peruspalveluministeriä päivähoitomaksuista.
Kokonaiskuva hallituksen perhepolitiikasta on ollut sekava.
Viimeisen vuoden ajan hallitus on kiertänyt lapsiperheitä kuin
kissa kuumaa puuroa. Keskusta esitti viime vaalien alla erillistä
perheasioiden ministerivaliokuntaa, jota johtaisi pääministeri. Jos
tämä olisi toteutettu, se olisi nostanut perheiden
asiat kokonaisuutena politiikan tärkeysjärjestyksen
kärkeen.
Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Räsäsen ehdotusta
päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.
Leena-Kaisa Harkimo /kok:
Arvoisa puhemies! Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan saavutuksia
voidaan parhaiten mitata sillä, miten suomalaiset perheet
nykyään pärjäävät.
Kansainvälisissä vertailuissa pärjäämme
hyvin. Näin on jatkossakin oltava. Hyvinvointiyhteiskunnan
rakenteet on turvattava.
Kaikki ei kuitenkaan ole kohdallaan. Syrjäytyneiden
lasten ja nuorten määrä on nousussa. Tämä kehitys
on pysäytettävä. Siinä tarvitaan myös
yhteiskunnallisia ratkaisuja. Vastuu on myös meidän,
poliitikkojen.
Välikysymys antaa oudon kuvan suomalaisesta lapsiperheestä,
ikään kuin tyypillinen suomalainen lapsiperhe
eläisi pelkkien tulonsiirtojen varassa. Opposition yksioikoinen
johtopäätös on se, että lapsiperheiden
tulot ovat tippuneet, koska lapsilisiä ja kotihoidon tukea
jouduttiin laman aikana leikkaamaan. Näin asia ei tietenkään
ole. Suomalaisten lapsiperheiden toimeentulo perustuu työstä saatavaan
tuloon.
Otetaan esimerkiksi perhe Viljanen, (Ed. Kuoppa: Perhe Harkimo
olisi parempi esimerkki! — Ed. Zyskowicz: Ei se ole toveri
Viljanen!) jossa on kaksi työssäkäyvää vanhempaa
ja kaksi lasta. Perheellä on asuntovelkaa 500 000
markkaa. Molemmat vanhemmat ansaitsivat vuonna 1995 12 000
markkaa kuukaudessa, mikä tuolloin oli keskipalkka. Vuonna
2002 Viljasen perheen käytettävissä olevat
tulot ovat 5 000 markkaa kuukaudessa korkeammat kuin vuonna
1995. Tämä johtuu nykyisen hallituspohjan aikana
toteutetuista palkan normaaleista tupokorotuksista, tuloverotuksen
keventämisestä sekä ennen kaikkea korkotason
laskusta. Näitä tavallisia viljasen perheitä Suomi
on täynnä, ja tällaisten perheiden määrä on
vain lisääntynyt. Suomeen on kyetty luomaan nykyisen
hallituspohjan aikana 268 000 uutta työpaikkaa.
Tätä saavutusta voidaan pitää erinomaisena.
Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden taloudellisen tilanteen parantumisesta
huolimatta on lasten ja nuorten henkinen pahoinvointi lisääntynyt.
Kansainvälistyvän maailman entistä kiireisempi
ja välittömään tyydytykseen
perustuva elämäntapa on omiaan vaikeuttamaan lasten kiinnittymistä yhteiskuntaan
ja sen arvoihin. Vika ei kuitenkaan ole lapsissa, vaan meissä aikuisissa,
jotka olemme luoneet maailmasta tällaisen.
Lasten ja nuorten pahoinvoinnin syyt ovat moninaiset. Niiden
arviointiin tämä välikysymyskeskustelu
tarjoaa hyvän mahdollisuuden. Välikysymyksen tekijät
tarkastelevat kuitenkin ongelmaa hyvin yksipuolisesti. Pahoinvointi
tuskin johtuu lapsipoliittisten etuuksien inflaatiotarkistusten
väliinjättämisestä. Se voi johtua
vanhempien syrjäytymisestä tai liian kiireisestä,
ehkä itsekkäästäkin elämänrytmistä.
Kansainvälistyvä ympäristömme
tuo lasten elämään omat kielteiset lieveilmiönsä:
lisääntyvät huumeet, raaistuvan väkivaltaviihteen.
On muistettava, että kuukausi sitten nuorisoasiain
neuvottelukunnan toimesta julkaistun nuorisobarometrin mukaan nuorten
tyytyväisyys omaan elämäänsä on
lisääntynyt. Se on asteittain kasvanut koko 90-luvun
loppupuolen ajan. Aivan kaikki ei siis koko ajan kehity huonompaan suuntaan,
kuten oppositio väittää.
Vastuu lapsista on aina ensisijaisesti lapsen omilla vanhemmilla.
Sukulaiset, kummit, ystävät ja naapurit muodostavat
sen turvaverkon, joka tukee vanhempien kasvatustehtävää.
Näitä turvallisia aikuissuhteita lapsi tarvitsee
tasapainoiseen kehitykseen. Nyky-yhteiskunnan haasteena onkin ennen
kaikkea aktiivisen vanhemmuuden ja yhteisöllisyyden kehittäminen.
Muun muassa liikenneturvallisuus on saanut viime aikoina vanhemmat
tekemään yhteistyötä ja verkottumaan.
Tällaista vuoropuhelua ja yhteistoimintaa saman alueen
tai koulun vanhempien välillä soisi olevan enemmänkin.
Näiden asioiden hoitamiseksi ei tarvita uutta lainsäädäntöä,
ei muutoksia valtion budjettiin, ei edes opposition vastalauseita.
Kysymys on meidän aikuisten arvoista, siitä, miten
me suhtaudumme lapsiimme ja nuoriimme.
Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä,
että päivähoitojärjestelmän
kehittämistä jatketaan edelleen siten, että perheille
taataan mahdollisuus valita lasten kotona hoitamisen sekä kunnallisen
ja yksityisen päivähoidon välillä.
Jo nyt monet kunnat ovat päättäneet kuntakohtaisista
kotihoidon tuen lisistä.
Mielestämme vanhemmilla tulee olla nykyistä selvästi
paremmat mahdollisuudet itse valita lapsilleen sopiva hoitomuoto.
Erityisesti pienempien, alle 3-vuotiaiden lasten osalta on perusteltua
järjestää hoito kodinomaisesti lapsen
omassa kodissa toisen vanhemman tai oman hoitajan toimesta tai perhepäivähoidossa.
Seuraavalla vaalikaudella on kotihoidon tuen sekä yksityisen
hoidon tuen tasoa nostettava. (Ed. Pekkarinen: Miksei tällä vaalikaudella?)
Välikysymyksessä ihmetellään,
mihin hallituspuolueiden puoluekokouksissa esittämät
vaatimukset lapsiperheiden aseman parantamisesta ovat unohtuneet.
Ainakaan kokoomuksen osalta ne eivät ole unohtuneet. (Ed.
Pekkarinen: Missä se näkyy?) Puoluekokouksessamme
Turussa viime kesänä asetimme palveluiden kehittämisen tulonsiirtojen
edelle. (Ed. Pekkarinen: Missä se näkyy?) Kannatamme
siis sitä, että seuraavalla vaalikaudella talouskasvun
myötä saatavat lisävoimavarat suunnataan
palveluiden kehittämiseen. (Ed. Pekkarinen: Ja sitä seuraavalla!)
Tämä merkitsee muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluiden
kehittämistä, vanhuspalveluiden parantamista,
kotipalveluiden määrän lisäämistä sekä syrjäytyneille
annettavien palveluiden laadullista kehittämistä.
Kotihoidon tuen tason korottamista pidämme palveluiden
parantamisena. Kotihoidon tukihan on vaihtoehto kunnalliselle päivähoidolle.
(Ed. Pekkarinen: Silti te olette leikanneet sitä!)
Olemme toistaiseksi esittäneet vain yhden tulonsiirron
korottamista. Kannatamme lapsilisien tason korottamista ja sitomista
indeksiin.
Kuten olemme korostaneet, tavoitteemme kohdistuvat ensi vaalikauteen.
Kokoomuksen osalta kysymys on vakavasti otettavista lupauksista,
koska emme oppositiopuolueiden tavoin ole luvanneet korottaa kaikkia
tulonsiirtoja ja samanaikaisesti parantaa kaikkia palveluita. Emme myöskään
viime vaaleissa luvanneet mitään sellaista, mitä emme
ole tällä vaalikaudella tehneet.
Keskusta-oppositio sitä vastoin ei vielä ole esittänyt
omia painopisteitään. (Ed. Pekkarinen: Minä kyllä käytin
puheenvuoron lähetekeskustelussa!) Arvoisat keskustalaiset,
se että te esitätte korotuksia kaikkiin määrärahoihin,
on äänestäjien harhaanjohtamista. Eikö juuri
kansalaisilla ole oikeus tietää, mitä te
todella ajattelette, jos valtaan pääsisitte? (Ed.
Pekkarinen: Ja mitä te teette tällä vaalikaudella!)
Odotamme edelleen lupaamaanne varjobudjettia vaatimustenne tueksi. (Ed.
Pekkarinen: Me emme luvanneet varjobudjettia!)
Myöskin vihreiden suhtautuminen lapsiperheiden tilanteeseen
tuntuu muuttuneen puolueen siirryttyä oppositioon. Vielä muutama
kuukausi sitten vihreät olivat hallituksessa vastaamassa itse
asioista. Itse asiassa vihreät ovat viimeiset seitsemän
vuotta olleet hallituksessa tekemässä perhepoliittisia
ratkaisuja. Nyt vihreät allekirjoittavat välikysymyksen,
jonka mukaan tämän ja edellisen hallituksen perhepolitiikka
on täysin epäonnistunutta. Missä on uskottavuus?
(Ed. Brax: Malttakaa jäädä odottamaan
puheenvuoroamme!)
Kuten budjetin lähetekeskustelun ryhmäpuheenvuorossa
totesimme, haluamme parantaa kotitalousvähennystä.
Kansanedustaja Hanna Markkula-Kivisilta on tehnyt asiaa koskevan
lakialoitteen, jonka 105 kansanedustajaa on allekirjoittanut. Aloitteessa
esitetään vähennyksen enimmäismäärän
nostamista 900 eurosta 1 200:aan sekä vähennysprosentin
nostamista 40:stä 60 prosenttiin.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä kotitalousvähennyksen
parantaminen on toteutettava vielä ensi vuoden budjetissa.
Kun budjettia tullaan joka tapauksessa täydentämään
työllisyyttä tukevilla toimenpiteillä,
on asia toteutettava tässä yhteydessä.
Vähennys lisää osaltaan palvelualojen
työpaikkojen määrää.
Sen lisäksi kotipalveluiden ostaminen helpottaa perheiden
arkea ja antaa lisää keskinäistä aikaa
vanhemmille ja lapsille.
Arvoisa puhemies! Lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantaminen
edellyttää muutosta suomalaisessa työelämässä.
Se edellyttää palveluiden kehittämistä,
mutta ennen kaikkea se edellyttää meiltä kaikilta
aikuisilta aikaa osallistua lastemme ja nuortemme arkeen. Muutos
alkaa pienistä asioista!
Katja Syvärinen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Se, miten hyvin perheillä ja
lapsilla arjessaan menee, riippuu monista tekijöistä.
Vanhemmat voivat keskinäisillä suhteillaan — silloin kun
huoltajia on kaksi — sekä suhteissa lapsiinsa
merkittävästi vaikuttaa lasten onnellisuuteen ja
hyvinvointiin sekä myöhempään
menestymiseen elämässä. Lapset tarvitsevat
turvallisia ihmissuhteita, aikuissuhteita, aikuisten aikaa, yhdessäoloa,
osallistumista ja turvallisen ympäristön. Lapset
tarvitsevat hellyyttä, lämpöä,
kannustusta, ymmärrystä, rajoja ja rakkautta.
Myös muiden aikuisten, sukulaisten, tuttavien tai naapurien
antama esimerkki on tärkeä lapsen tasapainoiselle
kasvulle. Meidän aikuisten on hyvä muistaa, että me
olemme lapsen onnea luomassa tai pahimmillaan sen riistämässä.
Lasten ja vanhempien taloudellinen toimeentulo perustuu työlle.
Kuluneiden kahden vaalikauden aikana on Suomeen luotu merkittävä määrä työpaikkoja,
kuten hallituksen vastauksessakin todetaan. Näin monen
perheen asema on oleellisesti kohentunut laman synkistä vuosista.
Vasemmistoliitto korostaa, että työn turvaamisen
on oltava keskeistä myös jatkossa. Hallitus on
myös ilmaissut halunsa tukea tuloratkaisun syntymistä,
jotta luotaisiin paremmat edellytykset työllisyydelle ja
toimeentulon turvaamiselle. Vaikka työ on toimeentulon
kannalta välttämätöntä,
se ei kuitenkaan voi olla koko elämän sisältö.
Koko yhteiskunta on vastuussa siitä, että vanhemmat
voivat käyttää riittävästi
aikaa yhdessäoloon myös lasten kanssa. Isyysloman
pidentäminen on vain yksi keino, ja meneillään olevissa
tuloneuvotteluissa odotamme työmarkkinajärjestöjen
ottavan todella vakavasti työn ja perheen yhteensovittamisen.
Erityisen tärkeää on, että osa-aikatyön
ja pätkätyön turvattomuutta voidaan vähentää ja
että perheillä olisi nykyistä varmempi
perusta tulevaisuudelleen. Se helpottaisi niitä paineita,
joita monet vanhemmat tällä hetkellä kokevat.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä lasten
etu on, että työaikaa lyhennetään
ja työtä jaetaan entistä tasaisemmin.
Pitää olla mahdollisuus järjestää työaikaa
myös perhetilanteen mukaan. Tiedämmehän,
että pienten, alle kouluikäisten lasten vanhemmat
tekevät eniten ylitöitä.
Työelämässä myös
työnantajan tulee joustaa. Lyhyempi päivittäinen
työaika, tiivistetty työviikko tai vuorotteluvapaa
ovat mahdollisuuksia, joista työntekijällä pitäisi
olla laajemmat oikeudet neuvotella työnantajan kanssa.
Hyvä työnantaja luo yhdessä perheellisen
työntekijän kanssa suunnitelman työ-
ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi. Tervetulleena
parannuksena on pidettävä sitä, että työmarkkinoilla
näyttää nyt olevan syntymässä sopimus
osittaisen hoitovapaan ulottamisesta pienten koululaisten vanhempiin.
Myös lapsen kotona tapahtuvan hoidon on oltava vaihtoehto
niille, jotka pitävät sitä työssä käyntiä tärkeämpänä.
Vasemmistoliitto korostaa, että vanhemmat ja perheet tarvitsevat
myös yhteiskunnan tukea sekä kasvatustehtävässään että toimeentulon
ongelmissa. Samalla on syytä palauttaa mieliin, että perheet
ovat nyky-yhteiskunnassa kovin erilaisia. Yhä harvemmilla
on mahdollisuus turvautua isovanhempiin ja muihin sukulaisiin, mutta
sellaisiakin perheitä yhä onneksi on. Toisaalta
on yksinhuoltajia, jotka usein lisäksi ovat yhteiskuntamme
pienituloisimpia ja joiden tuttavapiiristä ei aina löydy
apua tai tukea arjen vähäisissäkään
ongelmissa.
Yhteiskunnan lapsille ja vanhemmille tarjoama tuki muodostuu
laajasta palvelujen ja tulonsiirtojen kokonaisuudesta, ei yksittäisistä osatekijöistä.
Myös lapsista perheille aiheutuvia kustannuksia tasataan
niin palveluilla kuin lapsilisillä ja eri etuuksien lapsikorotuksilla.
Kaikkia yhtäläisesti palvelevat neuvolat, päivähoito,
esiopetus, yhtenäinen peruskoulu ja maksuton kouluruokailu
ovat tasa-arvoisen yhteiskunnan ydintä. Kuluneina vuosina
on voimakkaasti kehitetty palveluja. On annettu kaikille lapsille
oikeus päivähoitoon ja käynnistetty maksuton
esiopetus.
Kaikki ratkaisut eivät kuitenkaan riipu vain valtiovallasta.
Myös kunnissa on mahdollista voimavaroja ohjaamalla vaikuttaa
lasten hyvinvointiin. Kunta voi esimerkiksi luokkakokoa pienentämällä parantaa
oppimistuloksia tai maksamalla kuntakohtaista lisää helpottaa
lasten kotihoitoa, niin kuin monissa kunnissa onkin tehty.
Vasemmistoliitto painottaa, että laadukkaalla päivähoidolla
ja hyvällä opetuksella voidaan antaa kasvaville
lapsille hyvät tulevaisuuden eväät yhteiskuntaan.
Tarvitaan kodin, päivähoidon ja koulun yhteistyötä.
Jotakin onnistumisesta kertovat myös kansainväliset
vertailutiedot. Panostus palveluihin merkitsee myös sitä,
että koulussa oppilaille tulee oikeus riittävään
oppilashuoltoon ja lukioissa ja ammattioppilaitoksissa madalletaan
rajaa sosiaali- ja terveydenhuollon tukipalveluihin. Myös
kriisitilanteet on otettu huomioon parantamalla lasten ja nuorten
mielenterveyspalveluja.
Tärkeää kuitenkin on myös
se, että nuorten kanssa työskentelevät
oppivat tunnistamaan ne lapset ja nuoret, jotka tarvitsevat apua,
jotta auttaminen olisi ylipäätään
mahdollista. Tämä merkitsee päivähoitohenkilöstön,
opettajien ja nuorisotyöntekijöiden jatkuvaa kouluttamista.
Vaikka ongelmat saattavat näkyä lasten käytöksessä,
ne juontuvat kuitenkin usein aikuisten ongelmista, siitä,
että vanhemmat ovat menettäneet oman elämänsä hallinnan.
Siksi tarvitaan eri viranomaisten monipuolista yhteistyötä.
Palveluja voidaan ja niitä tuleekin edelleen kehittää.
Esimerkiksi koululaisten yhtenäinen iltapäivähoitojärjestelmä poistaisi
yksinäisten iltapäivien riskejä ja vähentäisi
lasten kokemaa turvattomuutta ja yksinäisyyttä.
Yksinäisyyttä paetaan helposti jengeihin, joissa
johtajat ottavat vastuullisen vanhemman paikan varsin helposti. Iltapäivähoito
tarjoaa paikan, jossa koululainen voisi toimia aikuisten kanssa.
Iltapäivähoitoa vielä parempi olisi kokopäiväkoulu,
jolloin yhteiskunnan vastuulla olisi opetuksen ja vapaa-ajan limittäminen
nykyistä kokonaisvaltaisemmin aikuisten ollessa työssä.
Kokopäiväkouluun voitaisiin siirtyä vaiheittain
lisäämällä koulupäivään
vapaata toimintaa ja harrastuksia. Lukuaineiden vastapainona voisi
olla esimerkiksi liikuntaa, taiteita, luontoon ja ympäristöön
liittyvää kerhotoimintaa jne.
Vasemmistoliiton mielestä linjaukset koululaisten iltapäivähoidon
järjestämisestä ja kokopäiväkoulusta
tulee tehdä seuraavan hallitusohjelman yhteydessä.
Myös neuvoloita voitaisiin kehittää koko
perheen hyvinvointikeskuksiksi, varsinkin, kun lapset ovat alle
kouluikäisiä. Näin voitaisiin vahvistaa
niitä hyviä kokemuksia, joita jo on saatu neuvoloiden
moniammatillisesta yhteistyöstä.
Arvoisa puhemies! Viime vuosina on parannettu palveluja ja sen
lisäksi myös vähimmäisetuuksia.
Vasemmistoliitto on pitänyt köyhyyden ja syrjäytymisen
torjuntaa keskeisenä tehtäväkenttänä.
Nyt myös pääministeri tunnustaa, että köyhien
perheiden määrä on kasvussa. Vasemmistoliiton
mielestä viimeistään seuraavan hallituksen
ohjelmassa on sovittava asumistuen 7 prosentin omavastuuosuuden
poistamisesta ja siitä, ettei lapsilisää enää oteta
huomioon tulona toimeentulotuessa. Tämä auttaisi
eritoten vaikeuksissa kamppailevia yksinhuoltajia.
Panostus palveluihin on merkinnyt sitä, että lapsilisä on
jäänyt toissijaiseksi. On kuitenkin selvää,
että näin ei voi jatkaa pidempään,
vaan lapsilisien ostovoima on tärkeää turvata
ja sen tasoa on korotettava. Lapsilisät voitaisiin esimerkiksi
ottaa tarkasteluun veronkevennysten yhteydessä, sillä lapsilisillä on
varsin luonnollinen yhteys verotukseen. Siirrettiinhän
taannoin verotuksen lapsivähennykset lapsilisiin. Monissa maissa
lapsiperheen vähäisempi veronmaksukyky otetaan
huomioon vähennyksillä, mutta meillä siihen
käytetään lapsilisää,
joka on tasa-arvoisempi. Lapsilisien indeksiin sitomiseen vasemmistoliitto
olisi ollut valmis jo budjettiriihessä, mutta korostamme,
että lapsilisän ostovoiman turvaaminen on otettava
seuraavan hallituksen ohjelmaan.
Perheiden kurahousuiseen arkeen kasaantuu yleensä eniten
menoja juuri silloin, kun lapset ovat pieniä. Tarvitaan
isompaa asuntoa, ehkä isompaa autoa. Toisaalta samaan aikaan
on epävarmuutta työelämästä.
Juuri näissä tilanteissa yhteiskunnan tulee tulla
vastaan.
Usein on sanottu, että hyvinvointivaltio on naisen
paras ystävä. Tässä keskustelussa
on ehdottomasti täydennettävä myös,
että kyllä hyvinvointivaltio on myös
lasten ja nuorten paras tasa-arvoisen tulevaisuuden turvaaja.
Pehr Löv /r:
Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! Det
börjar kännas onödigt bekant att stå här
i talarstolen för att diskutera ytterligare en interpellation
om samma ärende. Omsorgen om de unga och samhällsservicen överlag står
högt på listan på alla partiers agendor
och inte bara på oppositionens. För ett regeringsparti är
det aningen svårare än för ett oppositionsparti att
lägga förslag till budget. Ett regeringsparti måste
se till att alla sektorer och samhällsfunktioner fungerar.
Skulle budgeten inte innehålla t.ex. några sysselsättningsåtgärder
och om de resurserna skulle ha flyttats över till omsorgen
skulle vi idag ha diskuterat oppositionens interpellation om att
regeringen inte har förbundit sig att sänka arbetslösheten.
Se, että oppositio on nyt kahdeksan kuukauden sisällä tehnyt
kolmannen välikysymyksen samasta aiheesta eli yhteiskuntapalveluista, osoittaa
opposition politiikan käyneen yksioikoiseksi. Nyt myös
vihreät ovat pukeutuneet syyttäjän kaapuun
siitä huolimatta, että vihreiden aikaisempi vastuullinen
ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä on
vastannut tämän vuoden budjettikehysten valmistelusta — siis
samasta budjetista, jota hän nyt arvostelee. Entinen ministeri
Soininvaara voisi varmasti itse selostaa, miten vaikeaa kaikkien
rahoitusongelmien ratkaiseminen on yhdellä kertaa. Näistä kokemuksista emme
saane kuulla täällä tänään.
Talman! Nästa års budget innehåller
flera efterlängtade förhöjningar av stöd
samt nya stödformer för familjerna. Moderskapsunderstödet, som
familjen kan ta ut istället för moderskapsförpackningen,
höjs till 140 euro. Denna höjning kan cirka 56 000
nyblivna mammor utnyttja 2003. Samtidigt utvidgas moderskapsunderstödet
så att det höjs då en familj får
flera egna eller adopterade barn. För det andra barnet
som föds eller adopteras samtidigt utbetalas understödet till
dubbelt belopp. Får en familj trillingar är moderskapsunderstödet
tredubbelt. Ytterligare höjs den lägsta moderskapspenningen
med 1,36 euro till 11,45 euro.
Många par som lider av barnlöshet kan hjälpa lidande
barn genom internationell adoption. Det här är
ett mycket kostsamt projekt, speciellt då man räknar
med tjänstledighet utöver resor och avgifter.
Regeringen vill stöda dessa familjer med ett adoptionsbidrag
på antingen 1 900, 3 000 eller 4 500
euro beroende på från vilket land barnet adopteras.
Adoptivföräldrarna jämställs
också med biologiska föräldrar när
det gäller rättigheten till familjeledighet.
Sfp:s ministergrupp talade inför budgetförhandlingarna
för en indexbindning av barnbidragen. Det skulle bryta
trenden i värdeminskningen av barnbidraget och bevara barnbidragets köpkraft
sedan ifjol. Detta förslag fick dock inte gehör.
Arvoisa puhemies! Rkp:n ministeriryhmä ehdotti ennen
budjettineuvotteluja lapsilisien indeksiin sitomista. Tämä katkaisisi
suuntauksen, jossa lapsilisien arvo pienenee, ja säilyttäisi
niiden ostovoiman viime vuoden tasolla. Tämä ehdotus
ei kuitenkaan saanut vastakaikua. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on
aikaisemmin ehdottanut, että synnytysten määrän
vähentymisen vuoksi vuosittain vapautuvat budjettivarat
tulisi ohjata takaisin lapsille lapsilisien korotuksina. Tämä ratkaisu
olisi budjettiteknisesti kustannusneutraali.
Haluan muistuttaa, että sosiaali- ja terveysministeriö esitti
tuolloisen ministeri Soininvaaran johdolla, että lapsilisät
ulotettaisiin myös 17-vuotiaisiin. Ajatus oli kannatettava,
mutta suunnitelmaan sisältyi yksi valitettavan loukkaava elementti.
Vihreät halusivat rahoittaa 17-vuotiaiden lapsilisät
alentamalla nuorempien lasten lapsilisiä. Vihreiden ehdotus
olisi toisin sanoen heikentänyt nuorten lapsiperheiden
tilannetta. Taloudellisesti perheen tilanne on vaikein lasten ollessa
pieniä. Samanaikaisesti kun vanhemmat joutuvat suurien
kotiin liittyvien menojen eteen, he joutuvat kompromissaamaan työelämässä, mikä johtaa
kaikissa tapauksissa palkkatulojen pienenemiseen. Perheissä,
joissa on 17-vuotiaita lapsia, molemmat vanhemmat ovat tavallisesti palanneet
työelämään. Ruotsalainen eduskuntaryhmä kannattaa
ajatusta siitä, että lapsilisät ulotettaisiin
myös 17-vuotiaisiin, mutta tämä ei saa missään
tapauksessa heikentää nuorempien lasten lapsilisien
tasoa, kuten vihreiden malli edellytti.
Oppositio ei kummallista kyllä ilmeisestikään innostu
siitä, että suomalaiset isät saavat vihdoinkin
mahdollisuuden pitää oman isyyskuukauden. Ruotsalainen
eduskuntaryhmä on tästä toki innostunut.
Siitä huolimatta että isyyskuukausi ei saanut
sitä muotoa, jonka puolesta me teimme töitä,
ryhmä pitää tätä kuitenkin
voittona lapsiperheille heidän taistelussaan hyvän
vanhemmuuden ja aktiivisen työelämän
yhdistämiseksi.
Talman! Oppositionen låter sig tydligen inte begeistras över
att de finländska papporna nu äntligen får
möjlighet att ta ut en egen pappamånad. (Ed. Kallis:
Det är storartat!) Det är märkligt, för
det gör svenska riksdagsgruppen. Trots att pappamånaden
inte fick den utformning som vi jobbat för, ser gruppen
den ändå som en seger för barnfamiljerna
i deras kamp för att kombinera ett gott föräldraskap
med ett aktivt arbetsliv. Papporna är inte alltid motiverade
att delta i barnomsorg och uppfostran. Mammorna orkar ändå inte
bära hela ansvaret ensamma. Erfarenheterna från
Sverige visar att efter hand som papporna utnyttjar sin pappamånad, ökar
också deras benägenhet att ytterligare ta ansvar
för sina barn och stanna en längre period hemma
med barnen.
Svenska riksdagsgruppen hade gärna sett att mer av
den barnpolitiska redogörelsen funnits med i budgetförslaget.
Regeringen fattade i våras ett principbeslut om ett barnpaket
på 15 miljoner. Av det finns bara 5 miljoner kvar för
rådgivningsverksamhet i kommunerna för att motverka
utslagning av barn och ungdomar. Också det momentet kom
in i budgetboken efter omfattande arbete.
I debatten om samhällsservicen kan man inte alltid
bara titta på pengarna. Man måste också se till
kvaliteten. Den här regeringen har t.ex. infört förskola
för barn som är ett otroligt viktigt instrument
då det gäller jämlikheten mellan barnen.
Ytterligare är det värt att nämnas
att rätten till dagvård utvidgas i nästa års
budget till att gälla barn som omfattas av förlängd
läroplikt, dvs. barn som har intellektuellt hinder att
klara av skolgången i normal takt.
Puhemies! Välikysymyksen allekirjoittajat luettelevat
eri päätöksiä, joita hallituspuolueet
ovat tehneet puoluekokouksissaan mutta epäonnistuneet niiden
toteuttamisessa. Ruotsalaisen kansanpuolueen puoluekokouspäätökset
eivät ole mukana tässä luettelossa. Tämä johtunee
siitä, että Rkp näyttää onnistuvan
puolueen jäsenten asettamien tavoitteiden toteuttamisessa.
Suunnitelma lasten kotihoidon tuottamasta oikeudesta eläkkeeseen
sisältyy niin sanottuun Puron pakettiin, jonka eduskunta
saa tällä viikolla. Eläkeuudistus sisältää ilahduttavasti
säännökset kaikkien kotiin alle 3-vuotiaita
lapsia hoitamaan jäävien vanhempien eläkeoikeudesta.
Monet vanhemmat, usein äidit, eivät ole nykyisessä järjestelmässä ansainneet
eläkettä lainkaan. Nyt eläke lasketaan
siten kuin näillä vanhemmilla olisi 500 euron
kuukausipalkka. Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää summaa
liian pienenä, jos otetaan huomioon sen korvaavan tulojen
poisjäännin. Ryhmä ehdottaa, että laskentaperuste korotetaan
1 000 euroon kuukaudessa. Tällä osoitettaisiin
todellista arvostusta kotona tehtävälle työlle.
Tämä korotus ei sitä paitsi maksaisi valtiolle
laskettua enempää. Tämä johtuu
siitä, että alkuperäisissä laskelmissa
oli virheellisesti rajattu vanhemmat, jotka voisivat käyttää järjestelmää.
Kykenemme myös osittain toteuttamaan puoluekokouksemme
päätöksen iltapäivähoidosta kaikkien
lasten oikeutena. Budjettikirjaan sisältyy muun muassa
tuki yhteisöille ja säätiöille
iltapäivähoidon järjestämiseksi
lapsille ja nuorille syrjäytymisen estämiseksi.
Haluan toistaa toivomukseni, että tämä asia
voitaisiin kirjata seuraavaan hallitusohjelmaan. Yhdenkään
lapsen ei pidä joutua kuluttamaan aikaansa ilman aikuisen tukea.
Talman! Satsningar på barn och unga är inte enbart
social- och hälsovård. På utbildningssidan
finns flera positiva incitament. Barnens hälsa tryggas
genom att 20 miljoner euro skall användas till att sanera
mögeldrabbade skolor.
Svenska riksdagsgruppen har i flera års tid talat
för att antalet vuxna i skolan borde ökas. Skolsystemet
måste ha tillräckliga resurser för att kunna
notera problem och dessutom kunna motverka dem innan de kommer upp
till ytan. De unga kan inte uppfostra sig själva, de behöver vuxnas
stöd. Skolhälsovården får större
statsbidrag nästa år. Det är att hoppas
kommunerna kanaliserar medlen till just dessa funktioner.
Arvoisa puhemies! Monet naiset ovat nykyään
huolissaan tulevaisuudesta. Määräaikaiset sopimukset
vaikeuttavat nuorten naisten tulevaisuuden suunnittelua. Ruotsalainen
eduskuntaryhmä toivoo, että työmarkkinaosapuolet
asettaisivat neuvotteluissaan tällä kertaa etusijalle
matalapalkkaiset naisvaltaiset alat.
Talman! Regeringspartierna har en familjepolitisk agenda som
vi kommer att förverkliga efter hand som det ekonomiska
läget tillåter ytterligare satsningar.
Osmo Soininvaara /vihr:
Arvoisa puhemies! Ensin haluan kommentoida ed. Lövin
puheenvuorossa ollutta tietoa vihreitten kannasta lapsilisiin. Esitys
siitä, että lapsilisät ulotettaisiin
17-vuotiaisiin ja että tämä rahoitettaisiin
lapsilisiä alentamalla, oli kyllä liikkeellä.
Sitä on esittänyt sekä valtiovarainministeriö että eräs
asiaa pohtinut työryhmä, mutta kieltäydyin
viemästä sitä eteenpäin, koska
olisi mieletöntä ottaa pienten lasten vanhemmilta
rahaa ja sillä rahoittaa tätä. Sen takia
tämä tällä hetkellä on
odottamassa. Nimenomaan olen kieltäytynyt viemästä semmoista
esitystä eteenpäin.
Arvoisa puhemies! Varsinaiseen puheenvuoroon: Miksi meillä lasten
teko viivästyy ja miksi meillä lapsia syntyy selvästi
vähemmän kuin perheet niitä todellisuudessa
haluaisivat? Katsokaamme, missä olosuhteissa nuoret aikuiset
elävät ne vuodet, jolloin lasten teko pitäisi
aloittaa.
Opintotuen ostoarvon heikkenemisen vuoksi nuoret työskentelevät
nykyisin yleisesti opintojen ohessa. Kun opinnot tämän
vuoksi viivästyvät, viivästyy myös
parisuhteen vakiintuminen tai ainakin lasten hankkiminen. Ennen
lasten hankkimista on saatava kunnollinen asunto. Huomattava osa
nuorista perheistä asuu maamme kasvukeskuksissa. He joutuvat
kantamaan täysimääräisinä seuraukset
asuntopolitiikan epäonnistumisesta. Katon saaminen pään
päälle edellyttää joko suurta
asuntolainaa tai sitoutumista kohtuuttomiin vuokriin eli siis säännöllisiä tuloja
molemmilta puolisoilta. Nuoret miehet pääsevätkin
opintojensa jälkeen hyvin töihin, mutta nuorten
naisten edessä on pätkätöiden maailma.
Vaikka itse luottaisi optimistisesti siihen, että yhtä työpätkää seuraa
toinen työpätkä, pankinjohtaja ei siihen
luota. Asuntolainaa ei heltiä. Nuorten naisten pätkätyöt
lykkäävät synnyttämistä.
Tästä ei päästä ennen
kuin vanhemmuudesta työnantajalle koituvat kustannukset
tasataan työnantajien kesken.
Työelämä on erityisesti korkeasti
koulutettujen nuorten kohdalla muuttunut niin vaativaksi ja kilpailuhenkiseksi,
että lapsille ja perhe-elämälle ei myöskään
tahdo jäädä aikaa. Jos perheeseen lapsia
tulee, aluksi asutaan ahtaasti ja talous on hyvin tiukalla. Lasten
kasvaessa maksullinen päiväkoti lopulta vaihtuu
ilmaiseen kouluun, asuntoveloista aletaan selvitä, työuralla
edetään ja ansiotaso nousee. Perheen taloudellinen
tilanne on parhaimmillaan siinä vaiheessa, kun lapset alkavat
muuttaa pois kotoa. Tässä vaiheessa lopultakin
on varaa hankkia riittävän kokoinen asunto, se,
jota olisi tarvittu, kun lapset vielä olivat kotona.
Tulojen ja menojen jakautuminen elinkaaren ajalla on Suomessa
vinoutunut pahasti. Tämä on suurena syynä alhaiseen
syntyvyyteen ja synnytysiän kohoamiseen. Syntyvyys on laskenut
erityisesti hyvin koulutettujen naisten kohdalla. Tämä kielii
vaikeudesta sovittaa yhteen perhe- ja työelämä silloin,
kun työ on vaikeata ja haasteellista. Urasuuntautuneiden
perheitten kannalta on ongelmallista, että Suomessa kotiavun
palkkaaminen on tehty verotuksella lähes mahdottomaksi
ja että muutkin kotitalouksien työtaakkaa helpottavat
palvelut ovat palveluita syrjivän verotuksen vuoksi alikehittyneitä.
Kotitaloustyön verovähennysoikeus on asiaa nyt
jonkin verran helpottanut, ja iloksemme olemme saaneet kuulla, että tämän
etuuden käyttö on nopeasti kasvanut. Tätä suuntausta
tulee jatkaa. Tämä on myös tasa-arvokysymys,
sillä naiset sen kaksinkertaisen työtaakan yleensä kantavat.
Muista Euroopan maista poiketen Suomessa pienten lasten vanhemmista
molemmat tekevät tavallisesti täyttä työpäivää.
Meillä pitäisi päästä siihen,
että pienten lasten vanhemmista molemmat voisivat halutessaan
tehdä kuusituntista työpäivää.
Se toisi meille paremmin jaksavia vanhempia, vähentäisi
päivähoidon menoja ja tuottaisi tasapainoisempia
lapsia. Samalla molempien vanhempien kosketus työelämään
ja ammattitaito kuitenkin säilyisivät.
Tämä edellyttää kahta asiaa:
Ensiksikin lyhennetty työaika tulee tehdä perheille
myös taloudellisesti mahdolliseksi. Toiseksi pienten lasten vanhemmille
tulee suoda subjektiivinen oikeus työaikansa lyhentämiseen,
kuten on tehty Hollannissa.
Asuntokysymyksen saaminen kuntoon on keskeistä, sillä asumisen
kalleus on nimenomaan nuorten perheiden ongelma. Kun pääministeri kertoi
sinänsä ilahduttavasta korkojen alenemisesta,
se on hyödyttänyt niitä, jotka aikanaan
onnistuivat ostamaan asunnon halvalla, mutta nuorilla ovat edessä paljon
kohonneet asuntojen hinnat. Asuntopolitiikkamme on jäänyt
ajasta jälkeen. Se ei ole sopeutunut vapaasti määräytyviin vuokriin
eikä matalaan inflaatioon. Lapsiperheillä ei ole
edellytyksiä hankkia perheasuntoja, eikä toisaalta
perheillä ole lasten poismuuton jälkeen riittävää kannustinta
muuttaa pienempään asuntoon, jolloin perheasuntoja
taas vapautuisi lapsiperheille. Asuntopolitiikan epäonnistumisiin kuuluu
se, että asumisen menot kohdistuvat elinkaarella aivan
liian paljon aikaan, jolloin perheessä on pieniä lapsia.
Tämä vaikuttaa lapsiperheiden taloudelliseen asemaan
paljon paljon enemmän kuin vaikkapa lapsilisien korottaminen
10 eurolla kuussa.
Arvoisa puhemies! Pääministeri on ehdottanut
lapsilisien korottamista vaalien jälkeen siten, että korotuksesta
pääsisivät osallisiksi vain perheiden
ensimmäiset ja toiset lapset. Näin tuettaisiin
pääministerin sanonnan mukaan normaaleja perheitä ja
edelleen pääministeriä siteeraten vähennettäisiin
sitä eriarvoisuutta, joka johtuu siitä, että lapsilisä kasvaa
sisarten määrän kasvaessa.
Onko lasten kannalta eriarvoista, että ensimmäisestä lapsesta
maksetaan lapsilisää 90 euroa ja viidennestä 172
euroa? Lapsilisä kattaa vain osan lapsen aiheuttamista
kuluista. Perheen lapsiluvun kasvaessa yhteiskunta ottaa isomman
taloudellisen vastuun seuraavista lapsista, koska perheen mahdollisuudet
kantaa lapsesta aiheutuvat kulut ovat jo pienentyneet aikaisempien
lasten vuoksi. Lapsilisien porrastus lasten lukumäärän
mukaan on täysin perusteltua. Näin tehdään kaikkialla
maailmassa. Ranskassa lapsilisiä maksetaan vasta kolmannesta
lapsesta alkaen.
Lapsilisien nostaminen kaikkien lasten osalta 10 eurolla maksaisi
125 miljoonaa euroa vuodessa. Jos sama summa käytettäisiin
vain ensimmäisten ja toisten lasten lapsilisiin, korotus
olisi tietysti isompi, mutta vain 11,5 euroa kuussa. Ero on niin
pieni, että pääministerin ehdotus tuntuu enemmän
monilapsisia perheitä vastaan suunnatulta kuin niin sanotusti
normaalien perheiden hyväksi tehdyltä. Monilapsisissa
perheissä ei myöskään pitäisi
olla mitään epänormaalia. Ilman niitä Suomen
väkiluku kääntyisi jyrkkään laskuun.
Jos lapsilisien rakennetta halutaan muuttaa, kannattaisi ehkä maksaa
enemmän alle esikouluikäisistä lapsista.
Kirein taloudellinen tilanne on perheissä silloin, kun
lapset ovat pieniä. Keskittämällä lapsilisien
korotus alle 6-vuotiaisiin äsken mainittu summa riittäisi
30 euron korotukseen.
Suomessa ei tueta verohelpotuksin lasten kotihoitoa vaan maksetaan
erillistä kotihoidon tukea. Pääministerin
esittämät vertailut perhepolitiikkaan käytettävistä rahamääristä eri
maissa ovat harhaanjohtavia, koska muualla perhepolitiikan painopiste
on verohelpotuksissa. Suomalainen malli kuitenkin on parempi, ja
vihreät tukevat sitä. Kotihoidon tuki on kuitenkin
nykyisin liian matala. Perheiden arvovalinnoista kertoo kuitenkin
jotain se, että huolimatta kotihoidon tuen pienuudesta
ja huolimatta subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta
selvästi yli puolet alle 3-vuotiaista lapsista hoidetaan
kotihoidon tuen turvin. On hyvä, että Suomessa
tuetaan molempia vaihtoehtoja, mutta kotihoidon tuki on nyt jäänyt
liian pieneksi.
Kansalaisten on vaikea ymmärtää,
miten äitiyspäiväraha voi olla pienempi
kuin pienin työttömyyskorvaus. Vihreiden varjobudjetissa
esitetään rahoitus pienimpien äitiyspäivärahojen
nostamiseksi työttömyysturvan peruspäivärahan
tasolle. Äitiyspäivärahaan liittyy kaksi
muutakin ongelmaa. Jos lapsia syntyy peräkkäin
kaksi, jälkimmäisen lapsen kohdalla äiti
putoaa minimiäitiyspäivärahalle. Välttyäkseen
tältä tuhansien eurojen synnytyssakolta on pidettävä taukoa
ja mentävä välillä töihin.
Väestöräjähdyksestä kärsivissä kehitysmaissa
tämä voisi olla oiva keino pidentää synnytysten
väliä, mutta emmekö me Suomessa voisi
sallia sitä, että perheet hankkivat lapsia siinä tahdissa
kuin parhaaksi näkevät?
Minimiäitiyspäiväraha odottaa myös
sitä, joka synnyttää heti saatuaan opintonsa
valmiiksi. On siis mentävä ensin töihin
ja tehtävä lapset myöhemmin. Mitä järkeä tässä on,
kun ensisynnyttäjien korkea ikä alkaa olla jo
kansanterveydellinen ongelma? On syytä muuttaa äitiyspäivärahan
määräytymisperustetta silloin, kun opintotuelta
siirrytään äitiyspäivärahalle.
Arvoisa puhemies! Kun hallitus antoi huhtikuussa pääministerinkin
mainitseman lapsipoliittisen selonteon eduskunnalle, hallitus ilmoitti ottavansa
lapsipolitiikkansa keskeisimmäksi päämääräksi
torjua lasten syrjäytymiskehitystä. Tähän
tarkoitukseen luvattiin osoittaa 15 miljoonaa euroa. Kesän
budjettiriihessä hallitus vesitti tämän
itse keskeisimmäksi julistamansa asian täysin.
Luvattu raha pudotettiin kolmasosaan, mikä on tarpeeseen
nähden aivan liian vähän. Kun hallitus
näin käytännössä luopuu
siitä tavoitteesta, jonka se on itse julistanut kaikkein
tärkeimmäksi, on hallitus välikysymyksen
ansainnut.
Edellä esitetyn perusteella vihreän eduskuntaryhmän
puolesta ehdotan seuraavaa perustellun päiväjärjestykseen
siirtymisen sanamuotoa:
"Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta toteaa, että nuorten
lapsiperheiden taloudellinen tilanne on vaikeutunut erityisesti
asuntokysymyksen heikon hoitamisen vuoksi ja että hallitus ei
ole pitänyt lapsipoliittisen selonteon yhteydessä antamaansa
lupausta puuttua syrjäytymisuhan alaisten lasten tilanteeseen,
ja siirtyy päiväjärjestykseen."
Leea Hiltunen /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Mitä hallitusohjelman perhepoliittisista
tavoitteista on toteutunut vaalikauden ollessa jo lopuillaan? Ei
juuri mitään. Hallituksen lapsipoliittisesta selonteosta
on jäänyt käteen reilun euron korotus
minimiäitiyspäivärahaan ja luvatusta
15 miljoonasta 5 miljoonaan euroon leikattu satsaus syrjäytyneiden
lasten erityispalveluihin. Lastenpsykiatrisia palveluja on pakon
sanelemana jonkin verran lisätty, mutta ei tarvetta vastaavasti. Paitsi
raha on pullonkaulana myös pätevien työntekijöiden
puute. Työryhmän ehdotuksista huolimatta ei hallitus
ole antanut esityksiä pienten koululaisten aamu- ja iltapäivähoidon
kehittämiseksi.
Edellisellä kaudella tekemiään leikkauksia Lipposen
toinen hallitus ei ole korjannut. Päinvastoin lapsilisät
ja kotihoidon tuki ovat reaaliarvoltaan heikentyneet. Monet äidit
joutuvat edelleen sinnittelemään työttömyysturvaa
huomattavasti heikommalla minimiäitiyspäivärahalla
tai suunnittelemaan lapsen odotusta taloudellisesti otollisempaan
aikaan. Tämä on suuri epäoikeudenmukaisuus
ja väestöpoliittinen virhe.
Perheiden toimeentulo-ongelmat ovat kasaantuneet erityisesti
yksinhuoltajatalouksiin, monilapsisiin ja työttömyydestä kärsiviin
perheisiin. Lapsiperheiden toimeentulon kehitys on jäänyt jälkeen
muun väestön toimeentulon kehityksestä.
Köyhyysrajan alapuolella elävien lapsiperheiden
osuus 90-luvulla kaksinkertaistui.
Päivähoidon osalta hallitus on satsannut vain yhteen
vaihtoehtoon. Nykyjärjestelmä asettaa kunnallisen
päivähoidon muiden hoitojärjestelyjen
edelle, vaikka sen yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset ovat
noin kolminkertaiset kotihoidon tukeen verrattua. Kristillisdemokraattien mielestä
hallituksen
olisi tullut noudattaa omaa ohjelmaansa ja taata perheille todellinen
mahdollisuus valita omaan elämäntilanteeseensa
parhaiten sopiva tapa hoitaa lastaan. Mielestämme kotihoitoa
ja kunnallista päivähoitoa tulee tukea tasavertaisesti.
Etenkin alle 2-vuotiaiden lasten kohdalla on kotihoidon tuen korottaminen
pikaisesti ensiarvoisen tärkeää niin
lapsen kehityksen ja terveyden kuin kuntataloudenkin näkökulmasta.
Ensi vuoden budjetista äänestettäessä on
mahdollisuus näiden epäkohtien korjaamisen ohella myös
lapsilisien tarkistukseen, kun eduskuntaryhmämme äänestyttää realistiseen
vaihtoehtobudjettiimme sisältyvistä perhepoliittisista
korjauksista. Lapsilisien korotuksesta ei pitäisi olla epäselvyyttä,
sillä eduskunta äskettäin yksimielisesti
hyväksyi ponnen, jonka mukaan lapsilisät tulee
sitoa elinkustannusindeksiin.
Arvoisa puhemies! Vanhemmuuden vahvistaminen on avainkysymys
lasten hyvinvoinnin kannalta. Lukuisista puheista huolimatta on
hallituksen ainoaksi esitykseksi tältä osin jäänyt isyysloman
pidentäminen kahdella viikolla, sekin vain, mikäli äiti
luopuu omasta oikeudestaan vanhempainlomaan samalta ajalta. Tämä päätös on
täysin olematon helpotus työ- ja perhe-elämän
yhteensovittamisen vaikeuksiin, vaikka tavoite lisätä isien
osallistumista vauvan hoitoon onkin hyvä.
Poiketen monista muista Euroopan maista on Suomessa itse valitun
osa-aikatyön tekeminen hyvin hyvin vähäistä.
Nykyinen järjestelmämme ei käytännössä luo
edellytyksiä siihen, vaikka osa-aikaisen työssäkäynnin
ja kotivanhemmuuden yhdistäminen olisi yksi hyvä vaihtoehto.
Tämän vuoksi kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on
esittänyt, että vanhempien mahdollisuuksia osa-aikatyön
tekemiseen parannetaan. Osa-aikatyön edistämisellä lisätään
vanhempien mahdollisuuksia huolehtia itse lapsistaan siten, että he
samalla voivat säilyttää yhteytensä työelämään.
Etenkin nuorille naisille tyypilliset pätkätyöt aiheuttavat
perheille ongelmia niin toimeentulon kuin perhesuunnittelunkin osalta.
Julkisen sektorin työnantajien olisi omalta osaltaan huolehdittava
siitä, että tarpeettomista pätkätöistä luovutaan
niin työntekijöiden kuin myös palvelunsaajien
etua ajatellen.
Kaikkien perheiden kohdalla ongelmien aiheuttajana ei suinkaan
ole liika työ tai pätkätyö, vaan
työn puute. Työttömyys näkyy
perheissä paitsi toimeentulo-ongelmina myös mielenterveys-
ja päihdeongelmien sekä yleisen syrjäytymiskehityksen
aiheuttajana. Kristillisdemokraattien huolenaiheena on ollut myös
kasautuva työttömyys, jossa syrjäytyminen
on muuttunut perheen yhteiseksi ongelmaksi, joka helposti periytyy
vanhemmilta lapsille. Vaikka tämä kierre tiedetäänkin,
ei mikään taho seuraa työttömyyden kasautumista
tällä hetkellä perheisiin. (Ed. Jaakonsaari:
Se ei pidä paikkaansa!) Täystyöttömyydessä elävien
perheiden tilanteen korjaaminen on tavoite, jota tulemme myös
jatkossa esittämään. Mielestämme
työvoimahallinnon tulee huolehtia siitä, ettei
perheissä ole kahta huoltajaa yhtä aikaa työttömänä.
Arvoisa puhemies! Useat asiantuntijat ovat ilmaisseet vakavan
huolensa väkivaltaviihteen vaikutuksesta nuorten ja lasten
elämänmallien ja ongelmanratkaisutapojen kehittymiseen.
Käsitys väkivaltaviihteen liiasta tarjonnasta
on myös kansalaisten keskuudessa varsin laaja: Ilta-Sanomien äskettäin
toteuttamassa kyselyssä kaksi kolmasosaa vastaajista oli
tätä mieltä. Vaikka väkivaltaviihde
on vain osaselitys lasten ja nuorten väkivaltaisuuteen
ja levottomuuteen, on se tekijä, johon on mielestämme
puututtava. Ongelmallista on etenkin se, että usein juuri
ne lapset, jotka joutuvat olemaan paljon yksin tai joiden kasvatukseen
ei ole riittävästi paneuduttu, ovat väkivaltaviihteen
vaikutuksille muita alttiimpia. Heidän kohdallaan ei riitä se,
että vedotaan vanhempien kasvatusvastuuseen.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on tehnyt ja
tekemässä ehdotuksia, joiden tarkoituksena on
väkivaltaviihteen ja muun epäeettisen tarjonnan
rajoittaminen. Näille esityksille toivomme myös
muiden ryhmien tukea. Kansallisilla ratkaisuilla ei tokikaan ole
mahdollista ratkaista koko väkivaltaviihteen ongelmaa,
mutta on selvää, että tarjonnan rajoittaminen
vähentäisi lasten ja nuorten ulottuvilla olevan
väkivaltaviihteen määrää.
Arvoisa puhemies! Lastensuojelun tarve on niin avohuollon kuin
huostaanotettujen ja sijoitustenkin osalta kasvanut erittäin
voimakkaasti viime vuosikymmenien aikana, eikä parempaa ole
näkyvissä. Edellytykset varhaiseen puuttumiseen
lasten ja nuorten kasvaviin ongelmiin ovat monilta osin tällä hetkellä puutteelliset.
Muun muassa kouluterveydenhuollon osalta ovat lapset eri kunnissa
hyvin erilaisessa asemassa. Odotammekin sosiaali- ja terveysministeriön
suosituksia kouluterveydenhuollon järjestämiseksi
ja kehittämiseksi. On erittäin huolestuttavaa,
mikäli kunnat pyrkivät säästöihin
oppilashuoltotyötä sekä erityis- ja tukiopetusta
leikkaamalla.
Mutta miksi entistä useammat perheet ja lapset voivat
huonosti? On aivan oikein perätty kadonnutta vanhemmuutta,
parempaa taloudellista turvaa perheille, syrjäytymistä ja
oireilua ehkäisevää ja hoitavaa palveluverkostoa,
niin kuin tämän välikysymyksen myötäkin
me vaadimme. Kuitenkin on myös syytä pohtia sitä,
onko yhteiskuntamme arvoperustassa jotakin hyvin hyvin pahasti pielessä,
miten nykyaikaa vaivaava sitoutumattomuuden, lyhytkestoisten ihmissuhteiden
ja yksilöllisyyden korostus näkyy osaltaan perheiden
arjessa näinä monina kielteisinä vaikutuksina,
joista täällä olemme kuulleet.
Vuosittain avioeron kokee noin 30 000 lasta. Eron vaikutukset
lapsen elämään ovat hyvin merkittävät.
Kristillisdemokraattien mielestä pitäisi selvittää mahdollisuudet
palauttaa sovittelu avioeron ehdoksi lapsiperheiden kohdalla ja
lisätä nykyisellään aivan liian
vähäisiä perheasiain sovittelupalveluiden
resursseja. Mielestämme avioerojen vähentäminen
tulisi nähdä osana ennalta ehkäisevää lastensuojelutyötä.
Monien arvioiden mukaan vanhemmuus ja aikuisuus ovat lisääntyvässä määrin
hukassa ja perheiden kasvava avuttomuus ja neuvottomuus yksinkertaisissakin
lapsen hoitamiseen ja kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä on
ilmeistä. Tässä tilanteessa on tärkeää kehittää olemassa olevia
peruspalveluja, kuten äitiys- ja lastenneuvolatoimintaa,
tukemaan nykyistä paremmin niin äitien kuin isienkin
vanhemmuutta ja parisuhdetta.
Arvoisa rouva puhemies! Kristillisdemokraateille perheen merkitys
ja hyvinvointi on syvällinen elämänkysymys,
ei vain poliittinen kestoteema. Haluamme korostaa jokaisen ihmisen
velvollisuudentuntoa läheisiään kohtaan
ja toisaalta perheiden autonomista asemaa keskeisinä yhteiskunnallisina
toimijoina. Vanhemmilla on lastensa kasvatusoikeus mutta myös
-velvollisuus. Perhe on yhteiskunnan perussolu, jonka hyvin- tai pahoinvointi
vaikuttaa ratkaisevasti koko yhteiskunnan toimintaan.
Hallituksen piiristä on jopa pääministerin suulla
herätelty kansalaisten toiveita paremmasta perhepolitiikasta
vaatimalla milloin lapsilisien, milloin äitiyspäivärahan,
milloin kotihoidon tuen korottamista. Nämä toistuvat
kannanotot mielestämme osoittavat hallituspuolueidenkin myöntävän
harjoittamansa perhepolitiikan virheelliseksi. Kristillisdemokraattinen
eduskuntaryhmä toteaa, ettei hallitus ole täällä vastauksessaan
antanut mitään viitteitä siitä,
että se aikoisi käyttää vielä käsillä olevaa
mahdollisuutta korjata perhepolitiikkansa linjaa, vaan sysää havaitsemansa
ongelmat seuraavalle hallituskaudelle.
Siksi ryhmämme kannattaa esitettyä epäluottamuspontta.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa puhemies! Lapsiperheet eivät ole Suomessa
yhtä hyvällä tuulella kuin pääministeri
Paavo Lipponen oli kampanja-avauksessaan muutama viikko sitten. Tilaisuudessa
hän esitti lapsilisien nostamista seuraavalla vaalikaudella.
Asiahan on sinänsä oikea, mutta hakematta tuli
mieleen, miksei kahdeksaan vuoteen lapsilisiin ole tehty parannuksia.
Onko niin, ettei pääministerin voima ole riittänyt
taistelemaan muiden hallituspuolueiden ja oman ryhmän mahdollista
lapsilisävihamielisyyttä vastaan?
Syntyvyys on Suomessa pudonnut pohjalukemiin. Yhtenä keskeisenä syynä tähän
on varmasti perhepoliittisten tukien putoaminen ja yhteiskunnan
ynseä suhtautuminen lapsiperheisiin. Syntyvyyden aleneminen
on vakava yhteiskunnallinen ongelma. Se johtaa ajan oloon siihen, että Suomi
harmaantuu ja eläkerasitukset käyvät kohtuuttomiksi.
Samantekevää ei ole sekään, kuka
vanhuksiamme hoitaa tulevaisuudessa. Itse ainakin haluan, että minua
aikanaan hoitava henkilöstö puhuu ja ymmärtää suomen
kieltä, koska en ole mikään kielinero.
Stakesin selvitykset puhuvat selkeää kieltään lapsiperheiden
aseman kurjistumisesta. Merkittävä osa lapsiperheistä on
pudonnut jopa köyhyysrajan alapuolelle. Lapsista yhä useampi
voi yhä huonommin. Yhteiskunnan kärjistyvä kahtiajako
on ulottunut aivan pienimpiin ihmisiin. Lasten pahoinvoinnista ja
psyykkisistä ongelmista on hyvin ja perustellusti kirjoittanut
muun muassa lastenpsykiatrian tunnustettu asiantuntija Tuula Tamminen.
Tietoa ja tosiasioita on saatavilla; tarvitaan vain päätöksiä.
1990-luvulla julkisen vallan vastuu lapsiperheiden hyvinvoinnista
on alentunut päivähoitopalveluita lukuun ottamatta
kaikissa perhetuen muodoissa. Tässä yhteydessä on
syytä toistaa ja kerrata, että vuonna 1995 lapsilisiä leikattiin
700 miljoonalla tapetulla markalla. Lapsilisien reaaliarvo on pudonnut
tätäkin enemmän, sillä niitä ei
ole korotettu yleisen hintatason muutoksia vastaavasti. Samanlaisen
kuihduttamisen kohteeksi on joutunut lasten kotihoidon tuki, jota
leikattiin vuonna 95 reippaalla 20 prosentilla. Nämä kylmät
faktat kertovat sen, mitä on tapahtunut.
Arvoisa puhemies! Suomessa on panostettu paljon lasten päivähoitoon.
Nämä satsaukset ovat sinänsä olleet
aivan paikallaan. Päivähoitopaikoissa henkilökunta
on valtaosin pätevää ja hyvin työhönsä motivoitunutta.
On järkyttävää toisaalta taas
lukea, että kaikkia lapsia ei kotona hoideta asianmukaisesti.
Jotkut lapset tai koululaiset eivät saa tarpeeksi ruokaa
viikonloppuisin, koska maanantaina kouluruokaa kerrotaan menevän
aina eniten. Kuulinpa äsken sellaisenkin valitettavan tositarinan,
kuinka pikkupoika oli syönyt lintulaudalta pähkinöitä ja
vastannut kysyjälle, ettei äiti ole tehnyt kotona
ruokaa. Yksikin tällainen tapaus on liikaa.
Lasten kunnallisesta päivähoidosta on kuitenkin
tehty ylivertainen vaihtoehto lasten kotihoitoon verrattuna. En
laisinkaan vastusta julkista tai yksityistä päivähoitoa,
mutta haluan kaikille vanhemmille todellisen ja taloudellisesti
mielekkään mahdollisuuden valita perheelleen paras tapa
järjestää lasten hoito. Perussuomalaisten
linja on, että luodaan todellinen lapsiperheiden talouden
turvaava vaihtoehto kotihoidon ja päivähoidon
välillä. Nykytilanteessa lasten kotihoito ei ole
taloudellisesti kilpailukykyinen vaihtoehto kunnalliseen päivähoitoon
verrattuna. Valtio maksaa Kelan kautta kotihoidon tukea yhdestä alle
3-vuotiaasta lapsesta 1 500 tapettua markkaa kuukaudessa.
Tätä tasoa ei voi pitää riittävänä.
Meillä on mahdollisuus korjata lapsiperheiden taloudellista
asemaa muuttamalla eduskunnan käsittelyssä olevia
kuluvan vuoden lisätalousarviota ja valtion vuoden 2003
talousarviota.
Kelan maksaman kotihoidon tuen lisäksi kunnat ja kaupungit
voivat itse maksaa omia kuntakohtaisia hoitolisiään.
Asun eduskuntaviikot Espoossa ja seuraan mielenkiinnolla senkin
kunnallispolitiikkaa. Espoo maksaa kunnallista kotihoidon tukea,
niin sanottua Espoo-lisää, 218 euroa eli 1 300
markkaa kuukaudessa. Keskusta ja vihreät ovat mukana tässä välikysymyksessä.
Etenkin keskusta on vaatinut kotihoidon tuen nostamista. Eilen iltana
Espoossa molemmat ryhmät sitoutuivat budjettisopuun, jossa
hylättiin perussuomalaisten puheenjohtajan ajama Espoo-lisän nosto.
Toteaisinkin, että keskustan perhepoliittisen työryhmän
puheenjohtajan Tanja Karpelan onkin syytä antaa kurinpalautusta
kotikaupunkinsa keskustalaisille, jotta nämä valtuustossa äänestäisivät
kotihoidon tuen noston puolesta. Kokoomuksen ja SDP:n linja on selkeä:
ne ovat sitä vastaan sekä eduskunnassa että kunnissa.
Toisaalta monet pienet kunnat eivät maksa kuntakohtaisia
lisiä lainkaan. Tämä on suuri epäkohta.
Näin ollen lapsiperheiden tuki voi olla täysin
erilainen asuinpaikkakunnasta riippuen. Siksi valtiovallan on taattava
kunnollinen kotihoidon tuki.
Arvoisa puhemies! Haluan tässä yhteydessä muistuttaa
siitä tosiseikasta, että vaikka vanhemmat ovat
vastuussa lastensa kasvatuksesta ja huollosta, on yhteiskunta vastuussa
siitä, että vanhemmilla on riittävät
edellytykset hoitaa vastuullinen tehtävänsä.
Arvoisa puhemies! Tässä talossa on niin sanottu
porvarillinen enemmistö, jonka luulisi kannattavan valinnanvapautta
ja moniarvoisuutta. Totuus on kuitenkin valitettavasti toisenlainen. Perhepolitiikkaa
on maassamme hoidettu mielestäni täysin punavihreän
käsikirjoituksen mukaisesti. Kokoomuksen ryhdittömyys
ja velttous on näissä asioissa mielestäni
anteeksiantamatonta. Puolueen perhepoliittinen linja on onttoa julkilausumapolitiikkaa,
jossa viikoittain vaaditaan lapsiperheille sitä ja tätä,
mutta rahaa ei tipu eikä liru, niin kuin tavataan sanoa.
Kuinka kauan lapsiperheet kestävät tätä kokoomuksen
perhepoliittista viserrystä? Onko niin, että kokoomus
on potkaistava pois hallituksesta, ennen kuin asiaan saadaan parannusta?
(Ed. Myllyniemi: Kyllä se putoaa automaattisesti!)
Kokoomuksen lausuntoautomatialle vetää vertoja
vain vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes, joka tänään
Kansan Uutisissa julistaa perheiden huomioimista joka tilanteessa. Olisihan
ministeri Siimeksellä ja hänen johtamallaan vasemmistoliitolla
ollut sateenkaarihallituksessa kosolti aikaa toteuttaa näitä lupauksia. (Ed.
Stenius-Kaukonen: Mutta ei voimaa!) Ilmankos vasemmistoliitto ja
kokoomus viihtyvätkin hyvin yhteisessä hallituksessa,
kun käytännön teot menevät niillä näin
hyvin yksiin. (Ed. Stenius-Kaukonen: Eivät todellakaan!)
Sitten vaalikampanjassa turuilla ja toreilla vasemmiston politrukit
seisovat jatsarit taikka saapikkaat jalassa jakamassa kansalle soppaa
ja sitten taivastellaan kokoomuksen sileäkätisten
kovasydämisyyttä.
Arvoisa puhemies! Lapsiperheet ovat jo varmasti huomanneet,
ettei hallituspuolueiden korulausepolitiikalla ole parannusta luvassa
ainakaan tämän hallituskauden aikana. Lupauksia
on ollut hirvittävä määrä muuten.
Perussuomalaisten linja on selkeä ja luotettava. Se on
sama eduskunnassa ja kunnissa. Siinä puheet, teot ja äänestyskäyttäytyminen
ovat yhtenäiset. Näin toivoisimme tapahtuvan myös
muissa puolueissa.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Anttila.
Ensimmäinen varapuhemies:
Seuraavana pääministeri Lipponen. Totean,
että nyt käytettävät puheenvuorot
saavat kestää enintään 7 minuuttia,
koska on kyse nopeatahtisesta keskusteluosuudesta.
Pääministeri Paavo Lipponen
Arvoisa puhemies! Olen keskustelusta sekä pettynyt
että paremmissa toiveissa. Erityisen pettynyt olen siitä, että ed.
Räsäsestä alkaen enemmän aikaa
käytettiin rähjäämiseen, syyttelyyn,
kuin vaihtoehtojen esittämiseen. Olisi hyvä todella
saada ne vaihtoehdot esiin. Kautta linjanhan täällä nyt,
kun vaalit lähestyvät, luvataan lisää lapsiperheille.
Se herättää toiveita. (Ed. Pekkarinen:
Kuka aloitti?) Kyllä me voimme olla varmoja siitä,
että lapsiperheet tulevat saamaan paremman kohtelun tästä eteenpäin.
Nyt sitten siirryn siihen, mitä sanoin täällä Helsingissä.
Silloin sosiaalivaliokunnassa oli tehty päätös
ja se on myöskin täällä eduskunnassa
hyväksytty, että lapsilisät tulisi sitoa
tulevaisuudessa indeksiin. Minä käytin puheenvuoron, jossa
halusin esittää rakenteellista korjausta. Silloin
kun lisätään voimavaroja, jotka ovat
rajallisia, pitää voida käydä älyllistä — vihreät,
tehän olette tämä älymystöjoukko
täällä — keskustelua siitä,
(Ed. Stenius-Kaukonen: Se koskee kaikkia uudistuksia, ei vain lapsilisiä!)
miten voimavarat suunnataan. Nythän on esitetty lapsilisiin
ensinnäkin indeksiin sitomista, tasokorotusta, 17-vuotiaita
mukaan lapsilisiin ja sitten puhutaan vielä rakenteellisista
korjauksista. Kyllähän näitä asioita
täytyy käsitellä yhtä aikaa,
kun nyt katsotaan tulevaisuuteen. Olen erittäin pettynyt siitä,
että ryhdytään pilkkaamaan silloin, kun
yritetään käydä asiallista keskustelua,
vihreät.
Otetaanpa sitten esimerkki siitä, mitä ed. Osmo
Soininvaara esittää. Hän sanoo, että minun
esitykseni syrjii useampilapsisia perheitä. Se on muuten
aivan henkilökohtainen esitys, minun puolueenihan voi jyrätä minut
tässä asiassa. Ensinnäkin, ne tulevat
kaikille lapsiperheille, mutta jos korotetaan vain alle 3-vuotiaiden
lapsilisiä, silloin ne eivät tule kaikille lapsiperheille,
ed. Soininvaara. Tämä on jälleen vain
esimerkki siitä, että käydään
nyt kunnollista keskustelua, olemme menossa vaaleihin, sen sijaan,
että nyt rähjätään
näistä asioista. Ei näihin määrättömiin lupauksiin
usko kukaan, joita täällä on tehty. (Ed. Pekkarinen:
Te puhutte seuraavan vaalikauden asioista!)
Ed. Räsänen sanoi, että hallituksen
politiikka on ollut poukkoilevaa. Ensinnäkin, edellisellä kaudella
leikattiin lapsilisiä ja muita etuisuuksia. Sitähän
ei kukaan kiistä, mutta silloin piti panna valtiontalous
kuntoon. Se oli johdonmukaista politiikkaa. Silloin vakautettiin
talous muun muassa liittymällä Emuun, mitä oppositio
vastusti. (Ed. Pekkarinen: Eikä harmita yhtään!)
Sillä, että korot ovat laskeneet, ei ole merkitystä vain
niille, jotka ottavat asuntolainaa, vaan koko taloudelle, sille,
että meillä on tulevaisuudenuskoa. Ihmiset, kotitaloudet,
uskovat enemmän siihen, että pärjätään.
Tällä on ollut merkitystä lapsiperheille.
Tämä on ollut hyvin yksipuolista käsittelyä, kun
puhutaan talouden kokonaisuudesta. Me emme ole kyenneet palauttamaan
näitä etuisuuksia siinä määrin
kuin Ruotsi, koska meidän talouskriisimme on ollut syvempi.
(Ed. Pekkarinen: Ette lainkaan!) — Olemme lähteneet
palauttamaan näitä, ja voidaan seuraavalla vaalikaudella
varmasti näillä lupauksilla tehdä hyvin
paljon, mutta silloinkin pitää tehdä valintoja. — Pitää muistaa
myöskin palvelut, jotka nimenomaan kohdistuvat parhaiten
sosiaalisesti. Ei voida yhtä aikaa tehdä kaikkea.
Tästä juuri se vaihtoehto puuttuu oppositiolta.
(Ed. Räsänen: Ei puutu!) Hallitus on tässä linjassa
aivan yksimielinen, että palveluja pitää painottaa,
ja sitten kun lähdetään kehittämään
tulonsiirtoja kuten lapsilisiä ja muita, siinäkin
suhteessa on käytävä hyvin tarkkaa keskustelua,
mihin ja missä tahdissa ja miten nekin kohdistuvat parhaiten
sosiaalisesti.
Hyvin paljon erilaisia väitteitä on esitetty,
ja kun on kysymys siitä, kuinka paljon meillä käytetään
osuutena sosiaaliturvasta perhepolitiikkaan, niin se luku, jonka
mainitsin, 13 prosenttia suhteessa esimerkiksi Espanjan 2 prosenttiin,
ei sisällä verotukea. Se on Eurostatin eli Euroopan unionin
tilastovertailusta vuodelta 2001 otettu. Kaiken kaikkiaan, jos verrataan
lamaa edeltävään vuoteen 1990, lasta
kohti perhepolitiikkaan käytetään nyt
200 markkaa enemmän vuodessa. Eihän se ole paljon,
mutta kuitenkin se kertoo siitä, että tällä tavalla
kokonaistasollakin katsottuna on aivan väärin
väittää, että meillä ei
olisi perhepolitiikkaa ja varsin vahvaa sellaista. (Ed. Kallis:
Lapsivähennys verotuksessa poistettiin!) Palveluihin ja
nimenomaan päivähoitoon käytetään suunnilleen
saman verran kuin lapsilisiin ja vastaaviin tulonsiirtoihin. Sillä tavalla
meidän järjestelmämme on tasapainossa,
ed. Räsänen, eikä ole niin, että meillä syrjittäisiin
kotihoidon tukea, kun sitähän osoittaa jo se,
että alle puolet lapsista on päivähoidon
piirissä, alle kuusivuotiaista. (Ed. Pekkarinen: Olette
te 25 prosenttia leikannut kuitenkin!) Muihin maihin verrattuna
me olemme aivan omassa luokassamme tässä suhteessa
Pohjoismaiden piirissä.
Heikki Hiilamon väitöskirja, joka on juuri
ilmestynyt, kertoo siitä, että meidän
lapsi- ja perhepolitiikkamme on hyvin kestänyt sen, että meillä on
ollut länsimaiden kaikkein vaikein lama sotien jälkeen.
Olemme siis tiellä kohti parempaa. Tällä vaalikaudella
nimenomaan on lähdetty järjestelmällisesti
ja johdonmukaisesti kehittämään yleensä sosiaalipolitiikkaa.
Kuntien taloutta on vahvistettu, ed. Pekkarinen, vielä kerran.
Kuntien verotulot, siis sekä valtionosuudet että kuntien
omat verotulot, ovat tällä kaudella kasvaneet
selvästi. Nyt sekä valtion että kuntien verotulot
eivät kehity enää yhtä vahvasti,
koska talouskehitys on heikko, ja se on meidän yhteinen
ongelmamme. Mutta voimavaroja kaiken kaikkiaan on suunnattu selvästi
nyt entistä enemmän sosiaalisiin tarkoituksiin.
Tällä tiellä on jatkettava, ja niin kuin
jo alussa totesin, kaikesta huolimatta olen toiveikas.
Ensimmäinen varapuhemies:
Ministeri Perho, ja sen jälkeen käymme pitkän
debatin, mutta pyydän jo painamaan V-painiketta.
Ed. Lintilä merkitään
läsnä olevaksi.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Tästä keskustelusta on tullut osittain
sellainen vaikutelma ikään kuin perhepolitiikkaa
olisi vain kaikki se, mikä on uutta ja lisäystä,
eikä se, mikä meillä on olemassa, mikä on arvokasta,
säilyttämisen arvoista ja hyvin säilynyt
ja kestänyt myöskin laman myrskyt.
Haluan käydä vähän kertauskurssia,
vaikka te käsittelettekin parasta aikaa eri valiokunnissa
ja erityisesti valtiovarainvaliokunnassa ensi vuoden budjettiehdotusta,
mitä se sisältää lapsiperheiden
näkökulmasta. Jos lasketaan mukaan sosiaali- ja
terveydenhuollon valtionosuuksien lisäykset sekä kustannuslisäykset
yleissivistävään koulutukseen elikkä peruskouluun
ja lukioon, niin kysymys on yhteensä 600 miljoonasta eurosta
eli 3,6 miljardista markkavainaasta. Se ei ole minusta mikään
ihan mitätön summa.
Mitä tähän sitten sisältyy?
Kaikki, jotka tekivät vuoden 2001 kesällä tätä niin
sanottua eduskunnan juhannuspakettia, muistavat ainakin, että sosiaali-
ja terveydenhuollon valtionosuuslisäykset oli tarkoitettu
nimenomaan lasten hyvinvointipalvelujen parantamiseen. Ensi vuodelle
on lisätty 104 miljoonaa euroa. Budjetin perusteluissa
lukee hyvin selkeästi, mitä on tarkoitus parantaa:
päivähoitoa, neuvolatoimintaa, oppilashuoltoa
jne.
Budjetti sisältää paljon pieniä parannuksia: äitiysavustusjärjestelmän
kohentamista, perhevapaajärjestelmän parantamiseen,
isyysvapaisiin 15 miljoonaa euroa, äitiyspäivärahajärjestelmän parantamiseen
9,6 miljoonaa euroa — kyllä sekin jotain on, kun
täällä on haluttu vähätellä tätä parannusta — erikseen
syrjäytyneiden tai syrjäytymisvaarassa olevien
lasten palvelujen parantamiseen 5 miljoonaa. Samaten Raha-automaattiyhdistyksen
avustusten jaon perusteluissa on mainittu monia tärkeitä lapsiperheiden
olosuhteita parantavia toimenpiteitä.
Se vaikutelma, joka täällä on haluttu
antaa, että lapsiperheet olisivat jääneet
täysin mopen osaan, nuolemaan näppejään,
puille paljaille, ei pidä näiden lukujen valossa
paikkaansa eikä pidä myöskään
niiden tosiasioiden valossa paikkaansa, jotka tätä vuotta
koskevat. Tämä ei tietenkään tarkoita
sitä, että maailma olisi lapsiperheiden osalta
tullut valmiiksi. Valitettavasti näin ei ole, ja juuri
siitä syystä on vireillä monia kehittämishankkeita
ja, totta kai, jokaisella puolueella on varmasti ihan aitoja, rehellisiä tavoitteita
seuraavan hallitusohjelman suhteen. Ne tulevat sitten punnintaan,
kun nähdään, ketkä seuraavaa
hallitusta muodostavat.
Kun lapsipoliittisen selonteon palautekeskustelua käytiin
tässä salissa, sosiaali- ja terveysvaliokunnan
mietinnön vastalauseessa muun muassa keskustan ryhmä edellytti,
että meidän neuvolajärjestelmäämme
pitää kehittää perheiden palvelukeskuksiksi.
Tämä työ on parastaikaa menossa. Meillä on
ollut jo kehittämishankkeita, meillä on koulutettu
terveydenhoitajia. Tämä on monessa neuvolassa
jo tätä päivää, ja
tarkoitus on, että tämä toimintamuoto
laajenee koko Suomen kattavaksi. Kaiken kaikkiaan kysymys onkin
juuri siitä, että meidän toimintatapamme
olisi varhaisen puuttumisen mallin mukainen, että jo neuvolassa
havainnoitaisiin mahdollisia ongelmia, tuettaisiin nuoria perheitä, äitejä,
isiä, myöskin tuettaisiin parisuhdetta, että päivähoidossa
erityispäivähoidon palvelut olisivat riittäviä,
oikea-aikaisia, että kouluterveydenhuolto ja oppilashuolto,
kasvatus- ja perheneuvolatoiminta olisi riittävän
vahvaa. Näiden järjestelmien vahvistamiseen on
tarkoitettu juuri valtionosuuksien korotus.
Paljon on kysymys siitä, että osattaisiin
kunnissa punnita, mikä on ihan oikeasti kallista ja mikä ei.
Varhaisen puuttumisen malli varmasti säästää kustannuksia
esimerkiksi raskaassa psykiatrisessa hoidossa. Eli kaikki parannukset, kaikki
muutokset järjestelmissä eivät tarvitse uutta
rahaa. Ne voivat jopa säästää rahaa
johonkin muuhun tärkeään lapsiperheiden
palveluun, vaikkapa lastensuojelulasten aseman kohentamiseen tai
muihin tärkeisiin kohteisiin.
Toivon, että jatkokeskustelu voisi keskittyä aidosti
siihen, mikä lapsen näkökulmasta on tärkeää,
miten me voimme päästä siihen ytimeen, että vanhemmilla
on enemmän kiireetöntä, hyvää aikaa,
hyvää arkea olla lasten kanssa.
Ensimmäinen varapuhemies:
Totean tässä vaiheessa, että nyt
on pyydetty 38 vastauspuheenvuoroa ja ne tullaan myöntämään.
Vastauspuheenvuoron pituus on enintään 1 minuutti.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Hämmästelen sitä,
että pääministeri Lipponen ei löytänyt
puheenvuoroistamme rakentavia vaihtoehtoja. Kristillisdemokraattinen
eduskuntaryhmä on niin tällä kuin edellisellä vaalikaudella
esittänyt joka vuosi vaihtoehtoja, joissa on painotettu
perheiden ja kotien hoivamahdollisuuksia ja joissa on myös huomioitu
niiden rahoitus. Nytkin ryhmämme käyttämässä puheenvuorossa
tuotiin nämä vaihtoehdot esiin. Kun tällä vaalikaudella
on ollut varaa keventää tuloverotusta miljardeilla
euroilla, miksi tästä ei ole edes osaa siirretty
perhetukien reaaliarvon säilyttämiseen ennallaan
tai jopa niiden parantamiseen?
Kun puheenvuorossanne, pääministeri Lipponen,
totesitte uusimpien selvitysten mukaan monien lapsiperheiden olevan
toimeentulo-ongelmissa, jäin ihmettelemään,
tulivatko nämä tulokset teille yllätyksenä.
Onhan näitä tutkimustuloksia julkaistu koko vaalikauden
aikana ja vuosi sitten (Puhemies koputtaa) välikysymyskeskustelun
yhteydessä juuri tästä samasta (Puhemies koputtaa)
ongelmasta puhuttiin.
Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pidän hyvänä sitä,
että pääministeri puheenvuorossaan tunnusti
ja tunnisti lapsiperheiden toimeentulo-ongelmat, mutta hänen
johtopäätöksensä oli täysin
riittämätön. Sen takiahan tämä välikysymys
on tehty, että näemme, että lapsiperheillä on
suuria toimeentulo-ongelmia ja erityisesti heille nimenomaan perhetukien
korotukset olisivat tärkeimmät.
Mitä tulee sitten palveluihin, niin herra pääministeri,
palveluita ei voi syödä. Eli ei voi puhua siitä,
että on palvelut kontra sitten perhetuet, vaan ne ovat
samaa kokonaisuutta, mutta palveluita ei voi syödä.
Ministeri Perho luetteli ansiokkaasti ensi vuoden budjettiasioita,
mitä niihin tulee, mutta ettehän te voi niillä pestä käsiä siitä, että suurimmat,
räikeimmät heikennykset, jotka te olette tehneet,
jätätte syrjään.
Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen iloinen siitä, että pääministeri
Lipponen sekä puheenvuorossaan että nyt vastauspuheenvuorossaan,
samoin kuin ministeri Perho, korosti kaikkien hallintoalojen merkitystä lapsiperheiden
toimeentuloon. On totta, että palveluja ei voi syödä,
mutta saadessaan työtä saa leipää.
Nämä ovat yhteydessä, samoin kuin kohtuullinen
asunto antaa lisää leipää. Seuraavalle
hallituskaudelle on syytä muidenkin kuin hallitusryhmien
kesäkokouksissaan linjata, mitä haluamme poikkihallinnollisesti
toteutettavaan lapsipoliittiseen linjaukseen tähän
maahan sekä terveydenhuollon ja sosiaalitoimen että ammatillisuuden
lisäämiseksi perheiden parhaaksi.
Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Opposition puheenvuorot ovat taas kerran
osoittaneet opposition heikon kyvyn nähdä tulevaisuuteen.
Näyttää siltä, että peruutuspeiliin
tuijottelu on sumentanut näkökyvyn. Ei kyetä näkemään
edes neljää kuukautta eteenpäin sitä,
että nyt hallituspuolueet asettavat seuraavan vaalikauden
tavoitteita. Eikö niin pidä tehdä, kun
vaalit ovat edessä? Samaan aikaan hallitus on tehnyt vahvaa
hallituspolitiikkaa. On asetettu painopisteitä, asetettu
palvelut ensisijaiseksi, se on ollut perheiden parhaaksi. Mikä tässä on
ristiriitaista, kysynpähän vain? Kysyn keskustalta,
missä on varjobudjetti. Te ette ehkä kykene ymmärtämään
sitä, että me asetamme painopisteitä seuraavalle
vaalikaudelle ja tälle vaalikaudelle, kun te ette ole kyenneet
sitä tekemään edes tällä vaalikaudella.
Arvoisa rouva puhemies! Ristiriitaisuuden huippu on se, että nyt
oppositio tekee välikysymyksen siitä, että pääministeri
Lipponen on puhunut lapsilisistä ja että kokoomus
on asettanut lapsiperheet painopisteeksi (Puhemies koputtaa) seuraavalla
vaalikaudella. Tämä on jo ristiriitaista.
Katja Syvärinen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Perho viittasi puheenvuorossaan
siihen, että on nähtävä se,
mikä on arvokasta ja mikä säilytettävää,
ja näin tietenkin on. Itse en löytänyt
hallituksen vastauksesta välikysymykseen kuitenkaan esimerkiksi
sitä, mikä on hallituksen kanta subjektiiviseen
päivähoito-oikeuteen ja sen säilyttämiseen.
Haluaisin, että pääministeri vastaisi
tähän.
Opposition on tietysti vaikea hyväksyä hallituksen
tekemiä selkeitä parannuksia. Ed. Vehviläinen
sanoi, että palveluita ei voi syödä.
Palveluita sinänsä ei voi syödä,
mutta esimerkiksi maksuton esiopetus palveluna on tehnyt sen, että esimerkiksi
6-vuotiaiden perheissä on säästetty tuhansia
markkoja, jopa tuhansia euroja päivähoitomaksujen
poistumisen myötä.
Pehr Löv /r (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä verrattiin Ruotsia
meidän järjestelmäämme. Ruotsi
on tosin palauttanut paljon, mutta tiedämme, että heillä on
myöskin aikamoinen budjettivaje ensi vuonna. (Ed. Elo:
Ei pidä paikkaansa, ed. Löv!) Onko se sitten viisasta?
Mutta haluan mainita vielä yhden asian. Meillä on
Suomessa kotihoidon tukijärjestelmä, joka on ainutlaatuinen,
jota ei muissa Pohjoismaissa ole. He katsovat kateellisina meidän
järjestelmäämme, ja se antaa juuri sen
mahdollisuuden. Miksi emme koskaan muista sitä, kuinka
suuri edistysaskel tämä on ollut Suomen järjestelmässä?
Sitä pitää tosin korottaa, mutta se on
olemassa, muistakaa se.
Irina Krohn /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Älylliseen keskusteluun, herra pääministeri,
kuuluu toisen osapuolen kuunteleminen. Vihreät ovat esittäneet
perhepoliittisia linjauksia tänä syksynä varjobudjetissaan.
Pääministerin avauksen jälkeen ed. Soininvaara
ryhmäpuheenvuorossaan laski tämän mallin
kustannukset ja vaikutukset perheille ja esitti lisäksi oman
mallinsa. On mielestäni hyvin vaikea elää yhteiskunnassa,
missä opposition rakentava, perusteellinen, matemaattinen,
tosiasioihin pohjautuva keskustelu koetaan pääministerin
taholta pilkantekona.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Pääministeri luki omassa
puheenvuorossaan sivulla 4 seuraavan kohdan: "Uusimpien selvitysten
mukaan monet lapsiperheet kärsivät toimeentulo-ongelmista." Herra
pääministeri, tämä on yksi syy
siihen, minkä takia oppositio on tehnyt välikysymyksen.
Me olemme tehneet välikysymyksen siitä syystä,
että olemme luottaneet edellisen välikysymyksen
jälkeen siihen, että teiltä tulee esitys,
joka poistaa tämän ongelman. Me olemme myöskin
tehneet vaihtoehtobudjettimme, jossa me ihan teidän toivomuksestanne
esitämme rahaa niihin kohteisiin, jotka ovat meidän
mielestämme ne kaikkein tärkeimmät. Tämä teidän
pyynnöstänne. Kun tämä ei ole
saanut tukea teidän budjetissanne, niin me emme näe
mitään muuta vaihtoehtoa kuin tehdä välikysymys,
(Puhemies koputtaa) jossa te Suomen kansalle vastaatte, mitä aiotte tehdä.
(Puhemies koputtaa) Mitä nyt aiotte tehdä? Nyt
te ette ole vielä antanut sellaista vastausta, joka meitä tyydyttäisi.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pääministeri yritti kääntää keskustelun
siihen, mitä seuraavalla vaalikaudella tultaisiin tekemään.
Arvoisa pääministeri, me välikysymyksen
allekirjoittaneet emme kysy sitä, mitä seuraavalla
vaalikaudella on tarkoitus tehdä, (Ed. Elo: Miksi ette
kysy?) vaan me haluamme kysyä sitä, mitä hallitus
tekee tällä vaalikaudella, kun sillä on
vielä valtaa paljon jäljellä. (Ed. Elo:
Neljä kuukautta!) Uskon ja olen varma siitä, että suomalaisia
kiinnostaa se kysymys, tunnustatteko te hallituksessa, että te
olette leikanneet lapsilisistä, kotihoidon tuesta, alimmasta äitiyspäivärahasta
ja lapsikorotuksista noin 2 miljardia vanhaa markkaa, yli 300 miljoonaa
euroa, ettekä ole edes indeksitarkistuksia näihin
etuuksiin tehneet lukuun ottamatta niitä pieniä parannuksia,
jotka nyt teette alimpaan äitiyspäivärahaan.
Tunnustatteko te tämän ja aiotteko teillä vielä olevan
tämän vaalikauden vallan puitteissa ryhtyä joihinkin
toimiin, joilla näihin koviin epäkohtiin edes
jonkinlaista korjausta (Puhemies koputtaa) tuotte? Te ette vastannut
selvästi. Minä ymmärsin, että te
ette aio tehdä (Puhemies koputtaa) näissä asioissa
mitään.
Pääministeri Paavo Lipponen
Arvoisa puhemies! Kuulustelutyyli ei oikein ole keskustelutyyliä.
Minä olen kertonut, mikä on ollut edellisen hallituksen
tilanne, tämän hallituksen painopiste sosiaalipolitiikassa,
jossa on tapahtunut voimakasta kehittämistyötä ja
nimenomaan on painotettu päivähoitoa, esiopetusta,
kaikkein köyhimpien palveluja.
Ed. Räsänen moittii tuloverotusta. Painopiste veronalennuksissa
on ollut pienituloisissa. Kunnallisverotus on muuttunut progressiiviseksi
sen takia, että pienituloisia on ryhdytty verottamaan ansiotulovähennyksen
ansiosta heikommin. Kuitenkin te haluatte verottomia etuuksia lisää suurituloisille.
Tämä on selvästi ristiriitaista.
Subjektiivista oikeutta, ed. Syvärinen, en ole ollut
tässä romuttamassa niin kuin en muutenkaan palvelujärjestelmää,
vaan päinvastoin sitä pitää kehittää.
Mitä vihreisiin tulee, niin minä olen erittäin kiitollinen
siitä, että ed. Soininvaara täällä on lähtenyt
tarkastelemaan näitä asioita. Sitähän
minäkin olen yrittänyt. Ei siinä mitään
räkäisiä nauruja tarvita.
Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Minä haluan todeta tässä,
että palvelut ovat paljon parempia kuin tulonsiirrot köyhälle
ihmiselle sen johdosta, että ne ovat suojassa inflaatiolta.
Mitä köyhempi, sitä tärkeämpää on
antaa arvoa maksuttomille palveluille taikka alihintaisille yhteisille
palveluille. Siinä mielessä tämä hallitus
on ehdottomasti oikein tässä painottanut.
Sitten olisin halunnut todeta sen, että kyllä meidän
täytyy sosiaaliturvalainsäädäntöä varmasti
tässä maassa kehittää niin,
että ei kaikkea tarvitse säädellä kovin
yksityiskohtaisesti. Pappaloma on yksi esimerkki. Äitiyspäivärahan
ja vanhempainrahan etuuksien määräytyminen
on toinen juttu. Kyllä näissä asioissa
täytyy perheille itselle kyetä jättämään
ratkaisu. Jos on tarkoitus antaa pappalomaa, ei tehdä mitään
lisäehtoja siihen.
Viimeiseksi, arvoisa puhemies, täällä ei
ole kuulemani mukaan puhuttu elatusavuista tänään mitään.
(Puhemies koputtaa) Siellä meillä on, jos muistan
oikein luvun, tämmöinen 3 miljardin piikki, maksamaton
elatusapujen määrä. Jos nämä maksettaisiin
...
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Minuutti on ylittynyt, ed. Vehkaoja!
... perheille ja lapsille, siitä saisimme jo hyvän
lisän perheiden toimeentuloon. (Puhemies koputtaa) He joutuvat
nyt olemaan elatustukien varassa.
Ensimmäinen varapuhemies:
Arvoisat edustajat, todella toivon, että pidättäydytään
siinä minuutin rajassa.
Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta oli hyvä, että pääministeri
hallituksen vastauksessa totesi sen, että köyhien
perheiden lukumäärä on kasvussa ja se
on huolestuttavaa. On tietysti tärkeää,
että me kaikkien lapsiperheiden asemaa kohennamme siten kuin
valtiontalous sallii, mutta välikysymyksen tekijät
eivät valitettavasti ole ottaneet tosissaan kaikkein köyhimpien
perheiden tilannetta. Pääministeri on tämän
myöntänyt.
Vasemmistoliiton puheenvuorossa toimme esille kaksi asiaa: asumistuen
omavastuun ja sen, että toimeentulotukea saavilla lapsilisät
lasketaan tuloksi. Nämä ovat kaksi kaikkein pahinta ongelmaa
köyhien lapsiperheiden kannalta. (Ed. Pekkarinen: Mutta
ettehän te niitä ole korottaneet!) — Olemme
näitä esittäneet.
Palveluita ei voida syödä, mutta kyllä sanon myöskin
aivan kuten ed. Vehkaoja, että palvelut ovat köyhien
perheiden paras turva.
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on moni
todennut sen, että lapsiperheet ovat menneet köyhyysrajan
alle. (Ed. A. Seppälä: Kaikkiko?) — Osa. — Erityisesti
pääministeri omassa puheenvuorossaan ja vastauspuheenvuorossaan
viittasi yksinhuoltajien ongelmaan. Kun me kaikki tiedämme,
että hallitus on antanut ensi vuoden budjettiesityksen,
niin tuskin eduskunnassa lapsilisiin hyvästä tahdosta
huolimattakaan voitaisiin tehdä kovinkaan suuria parannuksia.
Mutta jos valtiovarainvaliokunta päätyisi joitakin
etuuksia antamaan esimerkiksi yksinhuoltajaperheille, niin toivoisin,
että pääministeri, kun on hallituksen
johdossa, suhtautuisi myönteisesti mahdollisesti niihin muutoksiin,
jotka mahdollisesti pystyttäisiin tasoittamaan, koska kaikki
tiedämme, että hallituksen esitystä ei
voi täysin romuttaa, kun se tänne eduskuntaan
kerran on tuotu. Toivoisin tältä osin, kun pääministeri
useassa otteessa on painottanut yksinhuoltajien asemaa, että siihen
saataisiin ensi vuonna edes jonkinlainen avaus.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Täällä oppositio
ihmettelee sitä, että hallituspuolueilla on omia
erillisiä tavoitteitaan, jotka koskevat ensi vaalikautta
ja joilla mennään vaaleihin ja vaalien jälkeisiin neuvotteluihin.
En ymmärrä, mitä ihmettelemistä siinä on.
Enemmänkin olisi ihmettelemistä siinä,
jos hallituspuolueilla ei olisi ensi vaalikauteen kohdistuvia tavoitteita.
(Ed. S. Lahtela: Ihmettelemme sitä, mistä te saatte
kansan tuen!)
Sen sijaan ei keskusta eikä muu oppositio ole valmis
asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Keskusta
huutaa niin tulonsiirtojen kuin palvelujen perään.
Lisää rahaa riittää joka reikään.
Lapualla on tiettävästi kehitetty tämmöinen
oma setelipaino, jolla näitä rahoitetaan. Sen
sijaan hallituksen piirissä on tehty tärkeysjärjestykseen
asettamisia. Palvelut on nähty keskeisimmiksi. Kokoomus
lähtee myös ensi vaalikautta koskevissa tavoitteissaan
siitä, että palvelut ovat kaikkein keskeisimpiä myös
lapsiperheiden aseman kohdalla, joskin myös lapsilisien
kohdalla on aika tehdä korotus.
Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskusta ei todellakaan aliarvioi missään
tapauksessa palveluiden merkitystä, mutta kysymys on siitä,
että kunnissa ei ole mahdollisuuksia järjestää niitä laadukkaita
palveluita. Valtiovalta on omalta osaltaan vetäytynyt rahoitusvastuusta
monelta osin. Kun vielä kymmenisen vuotta sitten esimerkiksi
terveydenhuollossa valtio oli mukana niissä 40 prosentilla, niin
nyt se osuus on vain 20 prosenttia. Kysymys on siitä, että täällä kyllä tehdään
hyviä lakeja sinänsä, mutta sitten te
hallituspuolueen edustajat ette halua antaa rahaa sinne riittävästi
perään.
Mitä puhutaan toimeentulosta lapsiperheiden osalta,
niin totta kai se on tärkeä kysymys, miten lapsiperheet
tulevat toimeen, mitä siellä syödään.
Palvelut ovat toinen puoli sitä.
Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Asuntopolitiikka linkittyy aivan olennaisesti
lapsiperheiden asemaan, ja kun puhutaan siitä, mitkä lapsiperheet
ovat hyväosaisia ja mitkä huono-osaisia, niin
näkisin kyllä sen, että hallituksen epäonnistunut
asuntopolitiikka vaikuttaa niin, (Ed. Ojala: Miten te olette siihen johtopäätökseen
tullut?) että asuntojen hinnat ovat korkealla ja näin
ollen esimerkiksi suoraan tuloista ei voida päätellä sitä,
miten perheet pärjäävät. Eli
täällä Pääkaupunkiseudulla
samalla tulotasolla kuin jossain harvempaan asutulla seudulla perhe
voi olla ratkaisevasti köyhemmässä asemassa.
Näin ollen näen kyllä, että näitä politiikan
lohkoja on välttämätöntä linkittää toisiinsa.
Sinänsä olen erittäin tyytyväinen
siihen, mitä ministeri Perho totesi perheiden yhteisestä ajasta.
On hyvä asia, että tulopoliittisissa neuvotteluissa
ollaan pääsemässä ratkaisuun,
joka lisää perheiden yhteistä aikaa ja
mahdollisuutta osa-aikaiseen hoitovapaaseen.
Pääministeri Paavo Lipponen
Arvoisa puhemies! Asuntotilanteesta kannattaisi käydä erillinen
keskustelu, mutta kyllä vihreät ovat asuntopolitiikan
pahimpia jarruja esimerkiksi vastustamalla Vuosaaren satamaa, joka
merkitsee kymmenientuhansien asuntojen aukkoa täällä Helsingissä.
Kyllä pitää jonkinlaista rehellisyyttä harrastaa
tässäkin. Kaavoitus on keskeinen ongelma täällä Pääkaupunkiseudulla.
Tehkää jotakin! Te olette lyömässä kapuloita
rattaisiin joka paikassa kaavoituksessa. Siitä voidaan
keskustella.
Voidaanko palveluja syödä? Palveluissa voidaan
syödä, päiväkodeissa ja kouluissa,
mutta jos ei olisi näitä palveluja, ei olisi myöskään
varaa syödä, ja tämähän
on pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusta koko tämä palvelujärjestelmä, joka
vapauttaa töihin, hankkimaan toimeentuloa, ja tämän
takia pitääkin näitä asioita
harkita. Nyt täällä on budjettiesitys.
Tehkää vaihtoehdot sen sijaan, (Ed. Kallis: Meillä on!)
että tässä maalataan taivaanranta täyteen
lupauksia ja sitten säestetään niitä syytöksillä.
Käydään sitten vaalikeskustelu, kun on
sen aika. Kyllä me siinä pärjäämme.
Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vihreät ovat pitäneet esillä myös
sitä vaihtoehtoa, mikä ei sitten Helsingin kaupungin
päätöksenteossa edennyt, että uusi
satama olisi voitu rakentaa Kantvikiin. (Ed. Elo: Ei satamakeskustelua
nyt!) Tätä keskustelua minusta on tässä yhteydessä turha
avata, mutta kun kerran pääministeri näin
teki, niin todettakoon, että tässä satamakeskustelussa
olisi voitu mennä aivan toisille urille.
Sen linkittäminen, että vihreät olisivat
tämänhetkisen asuntopoliittisen ahdingon syynä,
on minusta kyllä aivan perusteetonta, koska kaavoitusasiat
olisi voitu hoitaa muullakin tavalla.
Ensimmäinen varapuhemies:
Palataanpa takaisin päivän aiheeseen.
Leea Hiltunen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Todella toivon, että me nyt
keskitymme käymään keskustelua välikysymyksen
pohjalta. On totta kai oikeutettua, että tuodaan esille
ajatuksia siitä, mitä seuraavaan hallitusohjelmaan
olisi syytä esittää, mutta kyllä ainakin
haluan todeta kristillisdemokraattien puolesta, että ihan
vakava huoli meillä on nyt totta kai tulevaisuudesta ennen
kaikkea mutta myös tästä päivästä.
Me elämme vielä tätä päivää ja syksyä,
budjetti on avoinna, ja meillä on paljon mahdollisuuksia
vielä osoittaa lapsiperheille se tahto, mitä täällä on
nyt haluttu.
Olen erittäin huolestunut siitä, jos nämä esitykset
ja puheenvuorot koetaan rähjäämiseksi
ja syyttelyksi, jos pääministeri näin
koitte, koska on kyllä ihan aito tahto tuoda esille se,
että siellä on sellaista korjaamisen mahdollisuutta
ihan niillä vaihtoehdoilla, mitä esimerkiksi kristillisdemokraattien
vaihtoehtobudjetissa on esitetty.
Ei voi asettaa vastakkain tulonsiirtoja ja palveluja, molempia
tarvitaan aivan varmasti. On erittäin epärehellistä,
(Puhemies koputtaa) jos näitä vastakkain asetetaan,
ja miksi perheet ...
Ensimmäinen varapuhemies:
Minuutti!
Anteeksi, jatkan myöhemmin.
Tuula Haatainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä minun täytyy sanoa, että kaikki
sosiaalipoliittinen tutkimus tukee kyllä sitä analyysiä,
jonka pääministeri teki täällä perhepolitiikasta
liittyen palveluihin. Kaikki evidenssi osoittaa sen, tosiasiat osoittavat
sen, että palvelut ovat parasta tuloerojen tasaamiseen
tähtäävää politiikkaa.
Se on kyllä ollut meidän sosialidemokraattinen
yhteinen linja, koska me olemme nähneet sen kansalaisten
arjen näkökulmasta. Köyhäkin
perhe tarvitsee palveluja.
Kun täällä ed. Vehviläinen
sanoi, että palveluja ei voi syödä, niin
kyllähän palveluissa myös syödään:
on ilmainen kouluruokailu, päiväkodeissa syödään,
ja palvelut ovat se keino, jonka avulla köyhässäkin
perheessä on ruokaa pöydässä ja
leipää. Jos palvelut jätettäisiin
yksityisen varaan, niin kaikkein köyhimmillä perheillä kaikki
rahat menisivät palvelujen ostamiseen, ja sellaisessa voucheryhteiskunnassa
häviäjiä (Puhemies koputtaa) ovat pienituloiset
lapsiperheet.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Palveluilla on myöskin oma tärkeä väestöpoliittinen tehtävänsä.
Kun on käynyt ilmi, että Etelä-Euroopan
maissa, Italiassa ja Espanjassa, syntyvyys on romahtanut, se on
tuskin enää yhtä lasta per perhe, niin
sen taustalta löytyy se, että näissä maissa
ei ole näitä palveluja. Siellä naiset
joutuvat valitsemaan joko uran tai lasten hankkimisen ja hoitamisen,
vain kaikkein varakkaimmilla on varaa esimerkiksi au pairiin tai
kotiapuun. (Ed. Elo: Miten on Kiinan laita?) Eli myös meidän ikärakenteemme
näkökulmasta on olennaisen tärkeää se,
että palvelut toimivat. On sanottu, että päivähoito
ja lasten kouluruokailu ovat ne keskeisimmät lapsiperheiden
palvelut ja tasa-arvon takaajat.
Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallitus ei ole
toteuttanut ei lapsilisien eikä kotihoidon tuen korotusta.
Se ei myöskään ole nostanut pienintä äitiyspäivärahaa
työttömyyspäivärahan tasolle
kokoomuksen ja demareiden kesäkokouksen puheista huolimatta.
(Välihuutoja vasemmalta: Onhan!) Teillä on ollut
kahdeksan vuotta aikaa. (Ed. Elo: Mitä Niinistö on
tehnyt?) Nyt tuntuu siltä, että kaikki sysätään
seuraavalle vaalikaudelle. Välikysymys kuului: Mitä hallitus
aikoo tehdä vielä tämän vaalikauden
aikana?
Pääministeri Lipponen, teidän sanojanne
käyttäen taivaanrantaan maalaillaan lupauksia.
Te olette, pääministeri, luvannut nostaa lapsilisiä. Onko
ymmärrettävä niin, että aiotte
tehdä vielä sen tämän vaalikauden
aikana vai sysätäänkö sekin
tuonnemmaksi? Ja arvoisa ministeri Perho: Kokoomus viime kesäkokouksessaan
esitti kotihoidon tuen korottamista. Aiotteko te tuoda vielä tällä vaalikaudella
tämän muotoista esitystä meille tänne
käsiteltäväksi?
Pääministeri Paavo Lipponen
Arvoisa puhemies! Vielä kerran ed. Karpelalle ja muille:
Olen käyttänyt puheenvuoron sosiaalipoliittisessa
keskustelussa siitä, että kun rajallisia voimavaroja
käytetään ja halutaan lisätä etuisuuksia,
nimenomaan verottomia etuisuuksia, niin silloin pitää katsoa
tarkkaan, mitä niillä rahoilla tehdään.
Me olemme nyt sellaisessa taloudellisessa tilanteessa, että valtion
verotulot ehtyvät, samoin kuntien; entistä tarkemmin pitää katsoa.
Kyllä riittää varmasti varaa tulevaisuudessa,
ja sen takia pitää katsoakin koko vaalikautta,
myös kohdennettuihin tulonsiirtojen parannuksiin, vähimmäisäitiyspäivärahaan,
lapsilisään, mutta todellakin pitää katsoa,
miten se tehdään. (Ed. Pekkarinen: Ummet ja lammet
seuraavasta vaalikaudesta, mutta välikysymys koskee tätä vaalikautta!)
Täällä on nyt budjettiesitys; otetaan
kantaa budjettiesitykseen. Nyt on minun tehtäväni
ainakin tässä keskustelussa jo tehty ja pitää lähteä muihin
töihin, vaikka tupoa tekemään, jos se
on syntyäkseen.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Tämän välikysymyksen
tekoaika on siinä mielessä aika erikoinen, että hallitus
antoi budjettiehdotuksensa syyskuun alussa ja nyt se on jo antanut kaikki
budjettilakiesityksensä eli lienee aika poikkeuksellista,
että nyt tultaisiin yhtäkkiä tänne
sitten mahtavien lisäpakettien ja esitysten kanssa. Mitä tähän
kotihoidontukikorotukseen tulee, niin kokoomus on sekä puoluekokouksessaan
että kesäkokouksessaan ottanut kantaa siihen,
että kotihoidon tuen korotus on sen tärkeä tavoite
ensi vaalikaudella toteutettavaksi. Emme ole esittäneetkään,
että me nyt sitä haluamme tähän
syssyyn korottaa.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pääministeri Lipponen yritti väistää kysymyksen
veronkevennysten ja perhetukien suhteesta. Itse asiassa hallituksen
tuloveronkevennysten seurauksena juuri suurituloiset ovat voittaneet
euroissa eniten, eli hallitus on itse edistänyt tuloverojen
repeämistä. Ja mielestäni oli aika populistista
ja sosiaalipoliittisesti onttoa vihjata, että lapsilisien
korotus, jota ehdotimme, merkitsisi hyvätuloisten suosimista.
Lapsilisäjärjestelmän tarkoituksena ei
ole tasata köyhien ja rikkaiden välisiä tuloeroja,
vaan sen täytyy tapahtua verotuksen keinoin. Sen sijaan
lapsilisien tarkoitus on tasoittaa lapsiperheitten ja lapsettomien
tuloeroja, ja se olisi tarpeen tässä vaiheessa.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä rakennetaan kuvaa
siitä, että juu juu, on voitukin leikata suorista
tulonsiirroista lapsiperheiltä, kun jotenkin kuntien palvelut
ovat ratkaisevasti parantuneet. Viime viikkojen aikaan olemme kuulleet
kymmenistä, sadoista kunnista eri puolilta Suomea, kuinka
suurissa vaikeuksissa kunnat ovat jopa peruskoulutuksensa järjestämisen
kanssa.
Me olemme tässä salissa puhuneet monta pitkää keskustelua
siitä, minkälaisissa vaikeuksissa monet terveyspalvelut
ovat. Lasten kunnallisen päivähoidon osalta on
tehty laajentumisia, pieniä parantamisia, se on totta,
mutta monien muiden palveluiden osalta tilanne on toinen kuin täällä yritetään
maalata. Se on totuus, että te olette leikanneet, Lipposen
hallitukset, noin 2 miljardia vanhaa markkaa näistä keskeisistä etuuksista. Ed.
Zyskowiczille, jo budjetin lähetekeskustelussa kerroin
omasta puolestamme siitä korjausten listasta, mitä keskusta
esittää. Siinä keskeisellä sijalla
ovat juuri nämä perhe-etuudet, niihin kajoaminen,
niiden korjaaminen, mutta myöskin kuntien aineellisen perustan
(Puhemies koputtaa) vahvistaminen niin, että kunnat pystyvät
tarjoamaan paremmin ...
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Minuutti!
... ne palvelut, mistä täällä niin
paljon on puhuttu.
Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nyt kyllä ed. Pekkarinen kertoikin,
mistä on kysymys. Keskusta ei siis tule omalla varjobudjetillaan,
vaan te teette korjauslistan niistä hyvistä kohteista,
mihin te haluatte lisää rahaa. Sitä me
olemme kyllä pelänneetkin. Minä kysyn
missä se rahasampo on, ed. Pekkarinen, mistä te
tahkoatte sitä rahaa kaikkiin sinänsä ihan
hyviin tarpeisiin, joihin mekin mielellämme rahaa laittaisimme?
Mutta valitettavasti sitä rahasampoa ei ole keksitty. Mutta
jos te sen olette keksineet, niin hyvä on.
Mutta sitten minun, arvoisa puhemies, on pakko sanoa, kun vihreiden
välikysymykseen liittyvässä ryhmäpuheenvuorossa
todettiin, että asuntopolitiikka on se syy, miksi vihreät
haluavat olla välikysymyksessä mukana. Aika erikoista.
Te olitte seitsemän vuotta hallituksessa, tuitte hallituksen
asuntopolitiikkaa, ja nyt — ykskaks — kaiken ongelma
näyttääkin olevan asuntopolitiikka. Aika
erikoista!
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti, kertomatta vielä kaikkia
yksityiskohtia, minä lupaan ed. Ojalalle yhden rahoituslähteen,
johon hyvin mieluusti toivon, että nimenomaan vasemmistoliitto
antaa kohtamiten sitten oman vastauksensa. Me tulemme esittämään
muun muassa sellaisia toimia, joiden toimien kautta kaikista äveriäimmät
osallistuvat näitten asioitten rahoittamiseen, joista äsken
tässä puhuin. Toivon, että saamme teiltä silloin
tukea.
Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Opposition heikkous tässä perhepolitiikassa
on se, että se ajaa vain yhtä ainutta asiaa eli
tulonsiirtoja. Kuitenkin perhepolitiikkaan vaikuttavat monet muutkin
tekijät. Tärkeää on, että on
vaihtoehtoja olemassa. Perheille on välttämätöntä voida
valita itselle ja lapsilleen sopivat palvelut, ja opposition esityksestä vaihtoehdot
puuttuvat. Kaikki suomalaiset perheet eivät mahdu samaan
muottiin, valitettavasti. Nykyhallitus on tehnyt paljonkin toimenpiteitä lapsiperheiden
aseman parantamiseksi, mutta ne ovat liittyneet palvelujen parantamiseen
ja muun muassa työn ja perheen yhteensovittamiseen. Jos
oppositio olisi ollut vallassa, ei toimenpidelista olisi ollut yhtään
sen pidempi tai parempi, ehkä se olisi voinut olla vähän
erilainen. Mutta kaikkia toimenpiteitä (Puhemies koputtaa) kuitenkin
tarvitaan.
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Minuutti!
Kerralla ei saada kaikkia asioita kuntoon.
Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Ojalalle: Eduskunnan
pöytäkirjoista löytyy kyllä pitkin
hallituskautta rakentavia asuntopoliittisia kannanottoja nimenomaan
perhepolitiikan yhteydessä. Ministeri Siimes on niihin
myös vastannut. Siltä osin niitä löytyy
kyllä ihan monen vuoden takaa eikä suinkaan vain
viimeisten viikkojen ajoilta. Internetiä käyttämällä löytyy.
Mutta sitten ministeri Perhon rakentavaan puheenvuoroon. Omaltakin
osaltani haluaisin siitä kiittää ja kehua.
Kysyisin oikeastaan ministeri Perholta, näkisittekö,
että olisi kohtuullista, että näissä tulevaisuusnäkemyksissä olisi
myös hintalaput kaikkien puolueiden osalta, kun kerran vaalikeskustelua
nyt käydään, niin että meistä jokainen
sitoutuisi siihen, että niissä on hintalaput. Siitähän
ainakin oma arvosteluni pääministerin ensimmäistä ulostuloa
kohtaan aiheutui, että siinä ei ollut hintalappua.
Samassa yhteydessä kysyisin ministeri Perhon näkemystä ed.
Syvärisen kysymykseen päivähoitolain
tulevaisuudesta, (Puhemies koputtaa) koska ed. Syvärinen
oli erittäin tärkeällä asialla.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Minusta olisi oikein ja rehellistä,
että hintalaput laitettaisiin, koska viimeistään
hallitusneuvottelutilanteessa niitä hintalappuja tarvitaan.
Siinä sitten minusta käy hyvin ilmi se, miten
realistinen ja rehellinen kunkin tarjous tältä osin
on.
Mitä tulee subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen,
keskusteluahan on käyty lähinnä siitä,
että jos molemmat vanhemmat tai toinen vanhemmista on koko
ajan kotona, olisiko mahdollista silloin kokopäivähoitoa
rajoittaa puolipäivähoitoon tai muuhun palveluun.
En itse ainakaan kannata sitä, että millään
tavoin horjutettaisiin sitä, että työssäkäyvällä,
opiskelevalla tai sosiaalisista tai muista syistä tarvitsevalla
perheellä tämä oikeus säilyy.
Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Olipa aika mielenkiintoista kuulla
ministeri Perholta se, että uusia avauksia ei voida enää tehdä,
koska budjettilait ovat jo eduskunnassa, ne on jo tuotu eduskuntaan.
Kuitenkin puhutaan, että työllisyyspakettia valmistellaan.
Eikö sillä ole mitään budjettivaikutuksia
ensi vuodelle? Nämä odotukset, mitä tässä salissa
opposition puolella on, perustuvat, ministeri Perho, hallituksen
omiin puheisiin, hallituspuolueiden edustajien omiin puheisiin.
Mutta nyt on käynyt selväksi, että ainoa
paketti, mitä hallitukselta vissiin voidaan enää odottaa,
on joulupaketti, eikä sitäkään
meille tuhmille lapsille taida tulla.
Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Vahasalo kysyi, missä ovat
opposition vaihtoehdot. Nimenomaan vaihtoehtoja lastenhoitoon olemme
halunneet ajaa ja niitä vahvistaa. Kotihoidon tukea on
leikattu kahdeksan vuotta sitten aivan liikaa. Olemme vaatineet,
että sitä parannettaisiin, että perheet
voisivat näitä vaihtoehtoja käyttää.
Ministeri Perho otti tänne Italiankin jo varoittavaksi
esimerkiksi. Täytyy kuitenkin muistaa syntyvyysluvut: 65 000
vuonna 90, 63 000 vuonna 95, tällä hetkellä noin
56 000 lasta. Minusta nämä luvut ovat
kuitenkin sen kaltaisia, vaikka ne ikävakioidaankin, että ei
ole mahdollisuutta ajatella, ettei näillä olisi
kielteistä vaikutusta myöskin tulevaisuuden palveluiden
tuottamiseen, yhteiskunnan kokonaisrakentamiseen. Kansalaiset, perheet
ovat saaneet huonoja tulosopimuksia, nollamerkkisiä tai
miinusmerkkisiä nyt jo monen vuoden ajan. Toivoisimme nyt vähän
parempaa tulosopimusta ensi vuoden budjettiin.
Pirkko Peltomo /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Pääministeri Lipponen lähti
tupoa tekemään ja hyvä näin,
sillä tupopöydässä on esillä tärkeitä,
myös lapsiperheitä koskevia asioita. Kun parannetaan
talouskasvua ja työllisyyttä, yhä useampi
lapsiperhe saa myös sitä kautta työtä ja
parempaa toimeentuloa.
Rouva puhemies! Työn ja perheen yhteensovittamisessa
pienten lasten vanhemmille on turvattava valinnan mahdollisuus laadukkaaseen päivähoitoon.
Nyt erityisesti koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan
järjestäminen on myös tupopöydässä esillä eli
tämä osittainen hoitovapaan kehittäminen
ja jatkaminen pieniin eka- ja tokaluokkalaisiin. Mutta niin miesten
kuin naistenkin työhön osallistumista tarvitaan,
jotta työllisyysastetta pystytään nostamaan
ja hoitamaan tulevaisuudessa muun muassa lapset, vanhukset, vammaiset
ja sairaat.
Mirja Ryynänen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pääministerin vastauksessa
voi hyvin yhtyä siihen kohtaan, jossa pääministeri
itse kaipasi ohjelmaa, jolla puututaan lapsiperheiden köyhyysongelmaan,
elikkä pääministeri myönsi sen,
että pienituloisten köyhtyvien lapsiperheiden
määrä on kasvussa. Minusta tämä osoittaa
vain sen, että tämä välikysymys
on hyvin perusteltu ja aiheellinen ja että harjoitettua politiikkaa
on syytää muuttaa.
Kyllä me keskustassa kannamme huolta eriarvoisuuden
kasvusta, joka tänä päivänä on
tosiasia; sen osoittavat tuoreet verotilastot, jos katsomme niitä.
Tuloerot kasvavat, ja kun samalla tulonsiirtojen taso alentuu, kyllä silloin
seurauksena on köyhyysloukku hyvin monen kohdalla. Kyllä myöskin
harjoitettu veropolitiikka on suurituloisia suosinut, siitä ei
mihinkään pääse. Sitten kun
painopiste siirtyy kohoaviin kunnallisveroihin, se kohdistuu jälleen
kovimpana pienituloisiin. Olen hyvin iloinen siitä, että (Puhemies koputtaa)
pääministeri lupasi muutosta tähän
politiikkaan. Sillä tavalla se on tietysti ensi vaalikauden
asioita.
Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni lapsiperheiden suurin
ongelma tai ainakin yksi paha ongelma ovat asuntojen hinnat ja asuntojen vuokrat
verrattuna lapsiperheiden tuloihin. Eli siihen pitäisi
hallituksen entistä enemmän kiinnittää huomiota,
tukea lapsiperheitä asunnon hankkimisessa edullisin korkolainoin
ja vuokrasubvention kautta.
Sitten toinen asia: 1980-luvulla meillä lapsiperheillä oli
valinnan mahdollisuus ainoastaan kunnalliseen päivähoitoon,
mutta tänä päivänä on
erittäin paljon hallitus tuonut uusia vaihtoehtoja, eli
hallituksen perhepolitiikka minun mielestäni on ollut oikean
suuntaista. Pääministeri Lipposen vastaukset kestävät
kyllä hyvin opposition arvostelun.
Marja-Liisa Tykkyläinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuten pääministeri totesi,
sosiaaliturvasta on käytetty perhepolitiikkaan 13 prosenttia.
Täällä on käyty keskustelua
siitä, että tämä hallitus ei
enää tee mitään. On selvää,
että tällä hetkellä budjetti
on eduskunnan käsissä, eri valiokunnissa. Valtiovarainvaliokunta
käsittelee tällä hetkellä muun
muassa perhepolitiikkaan liittyviä asioita. Tämän maan
hallitus on tehnyt tällä vaalikaudella oman osuutensa,
ja pääministeri Lipponen esitteli seuraavaa eduskuntavaalien
jälkeen tulevaa hallitusta, jonka pitää tehdä korjauksia.
Haluan todeta, että tämä eduskunta
on tehnyt korjauksia viime vuoden budjettiin ja tulee tekemään
myöskin tämän vuoden budjettiin korjauksia.
Lupaan sen valtiovarainvaliokunnan jäsenenä. Muun
muassa otan esille esimerkiksi iltapäiväkerhotoimintaan
liittyvät rahoitukset, jotka turvaavat niille lapsille,
jotka ovat yksin kotona, jonkinlaista turvaa. Monia muita korjauksia
(Puhemies koputtaa) tulemme suorittamaan edelleenkin.
Niilo Keränen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jos lapsiperheitten tuet ovat niin hyvät
ja jos lapsiperheitten palvelut ovat niin hyvät kuin täällä on
hallituksen taholta kehuttu, niin miksi meillä kuitenkin
on näin paljon ja lisääntyvässä määrin
näitä pahoinvoinnin ilmiöitä?
Miksi neljännes lapsiperheistä saa edelleen toimeentulotukea?
Miksi näiden köyhimpien perheiden määrä yhä kasvaa?
Vai mittaako hallitus tulonsiirtojen ja palvelujen hyvyyttä joillakin muilla
mittareilla? Minusta hallituksen tähän saakka
esittämät lääkkeet eivät
kyllä muuta tilannetta oleellisesti ja tässä välikysymyskeskustelussa
ainakin joitakin uusia ideoita on tullut.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! On hyvä, että pääministeri
joskus herkällä korvalla kuuntelee, mitä etupenkissä huudetaan.
Hän totesi, että palveluissa voi syödä,
niin kuin kerroin, päiväkodissa ja esikoulussa
tämän eduskunnan hyväksymän
lain mukaan myöskin maksuttomasti, mutta on tärkeää,
että myöskin kotona voidaan syödä. (Eduskunnasta:
Aivan!)
Kun ministeri Perho on nyt enää paikalla,
oletteko te valmis esittämään, kun pääministeri
lähti tuponeuvotteluihin, että hallitus ehdottaa
nimenomaan lapsiperheiden toimeentulon kohentamiseksi sitä,
että lapsilisiä nyt korotetaan? Millä perusteella?
Sillä perusteella, että verovähennykset ovat
vielä auki. Eikö todella olisi oikeudenmukaisempaa,
että verovähennyksistä käytettäisiin osa
lapsiperheiden suoraan tukemiseen. Silloin kaikkein vaikeimmassa
asemassa olevatkin saisivat lisätuloa itselleen.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kansalaisten arkikokemusten lisäksi
Sitran tuoreessa raportissa todetaan Matti Rimpelän vahvistaneen,
että investoimalla lapsiperheitten ongelmatilanteiden aikaiseen
puuttumiseen niitä säästetään
suurilta vaurioilta. Ed. Puisto puheessaan kuitenkin sanoi, että tällaisilla
perheillä, jotka voivat huonosti, on vähän ääniä jaettavana.
Nyt tämän keskustelun perusteella tullaankin siihen
tulokseen, että sosialidemokraatit eivät ole kiinnostuneet
tämän vuoksi näiden ihmisten asioiden
hoitamisesta.
Virpa Puisto /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tahallista väärinymmärrystä. Juuri
niinhän sanoin, olin hämmästynyt ryhmämme
puheenvuorossa siitä, että välikysymyksessä yhden
kappaleen verran oltiin kiinnostuneita niistä perheistä,
joilla tutkimuksen mukaan menee huonosti. Se kertoo välikysymyksen
allekirjoittajien asenteista. Samoin asenteista kertoo myös
se, että keskustavoittoisissa kunnissa, joissa keskustalla
on yksinkertainen enemmistö, on valitettavasti eniten laiminlyöty
lastensuojelun ja sosiaalityöntekijöitten virkojen
täyttämisiä, on tullut eniten valituksia
Lastensuojelun tasausrahaston kehittämisestä,
on laiminlyöty, kuten nyt kuulimme, esimerkiksi Espoossa
keskustan tuella kotihoidon tukea. Se ei hymyilemällä eduskunnassa
parane ja muita puhumalla, jos kunnissa toisin toimii.
Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin vastata ed. Puistolle:
Ed. Räsänen puheenvuorossaan tänään
aloitti nimenomaan näistä kaikkein synkimmistä luvuista,
jotka me näemme lastensuojelussa, huumekysymyksissä jne.
Minusta se oli vastaus tähän kysymykseen, koska
ongelmakohtia on tavattoman paljon. Juuri tällä aloitettiin,
mutta välikysymyksen pääsisältö oli
siinä, onko perusperhe kunnossa. Silloin, jos perusperhepolitiikka
ei ole kunnossa, tulee näitä ongelmia. Mutta,
ed. Puisto, sanoisin, että tähän asiaan
me vastasimme hyvin selkeästi.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Varsin monessa puheenvuorossa ja aivan erityisesti
pääministerin puheenvuorossa kävi ilmi,
että on puute rahasta ja tulopohja selvästi todellakin
tämän hallituksen toimeliaisuudessa vuotaa pahemman
kerran. Tänä vuonnakin harmaasta taloudesta ja
rikollisesta mustasta taloudesta johtuen jää yli
2,5 miljardia euroa tuloja valtiolta saamatta. Jos sitä asiaa
hoidettaisiin kunnolla, ei niiden ehdotusten kanssa, mitä oppositio
on esittänyt ei ainoastaan lapsipolitiikassa, mitään
rahoitusongelmia olisi.
Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kyllä minä totean
ed. Kerolalle, että mielestäni voisi edes kohteliaisuudesta
kuunnella toisten ryhmien ryhmäpuheenvuoroja. Sosialidemokraattien
keskeisin sanoma ryhmäpuheessa ja paljon muutenkin matkan
varrella on ollut syrjäytymisuhan alla olevien lasten palvelut
ja ne ensiksi.
Haluaisin sanoa keskustan omiin vaihtoehtoihin, kun puhuttiin,
että te tulette esittämään vaihtoehdon,
jossa kaikkein äveriäimmiltä otettaisiin,
että ihmettelen, miten tämä on linjassa
niiden vaatimusten kanssa, mitä te toisaalla olette esittäneet.
Esimerkiksi puheenjohtajanne esitti Veronmaksajain Keskusliitolle,
että kaikkia veroja tulisi alentaa, jopa perintöveroa,
jopa pääomaveroa. Se ei ainakaan mielestäni
kaikkein äveriäimpiin kohdistu, jos tällaisia
toimenpiteitä tehdään. Täällä muun
muassa keskusta aiemmin vastusti pääomaveron korotuksia.
Onko tämä nyt sitä politiikkaa, että äveriäiltä otetaan
ja köyhille annetaan? Minusta tämä kuulostaa
aivan päinvastaiselta.
Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Viitanen malttaa nyt vain nukkua muutaman
yön, kyllä se vaihtoehto teille sitten tulee.
Palaan vielä palvelukeskusteluun, kun minut ymmärrettiin
kyllä nyt vasemmalla puolella aivan väärin.
Haluan lukea teille, mitä Marjatta Bardy eli Stakesin tutkimusjohtaja
on tästä asiasta sanonut: "Tulonsiirrot ovat nyt
pienentyneet ja palvelut ohentuneet. Kohennusta tarvitaan kummassakin
järjestelmässä. Perheet eivät
voi syödä palveluita, eivätkä tulonsiirrot
voi korvata palveluiden tarjoamaa yhteisöä ja
sen mahdollistamia resursseja." Tuliko teille selväksi?
Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kun täällä puhutaan, mitä hallitus
aikoo tehdä perhepolitiikan uskottavuuden palauttamiseksi
kansalaisten keskuudessa, ihmettelen vain sitä, miten tätä asiaa
oikein käsitellään ja kuinka heikosti
se on osattu markkinoida, kun ajatellaan, että esimerkiksi
kaksi kautta on tässä salissa tehty työtä sen
eteen, että kotitöiden teettäminen verotuloilla
saadaan aikaiseksi ja lisääntymään.
Ensiksihän se oli kokeiluna. Nythän on jo 66 000
suomalaista ollut vuonna 2001, jotka käyttävät
näitä palveluita. Ainakin Työtehoseuran
tutkija sanoo, että palveluiden käytön
todellinen buumi on vasta alkamassa ja odotetaan, että 120 000
ostajaa on realistinen taso. Näitä asioita ei
saa unohtaa.
Hannu Aho /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kun pääministerin
vastausta lukee, tässä on kuin olisi kaksi henkilöä kirjoittanut
a- ja b-osan. Tässä toisessa osassa kuitenkin
kerrotaan, että lapsiperheet kärsivät kasvavista
toimeentulo-ongelmista, elikkä siellä myönnetään
asia. Jos ajatellaan niitä kuntia, joissa on todella isoja
perheitä, monilapsisia perheitä, ei tarvitse muuta
kuin ympärilleen vilkaista ja katsoa, mitkä ovat
kunnan mahdollisuudet auttaa toimeentulossa. Tässä on
yhteiskunta pettänyt pahemman kerran. Siitä hallitus
ei pääse yli eikä ympäri. Tässä eivät
puheet enää auta eikä auta sekään,
että seuraavalla vaalikaudella sitten palataan asioihin.
Aikaa on ollut kahdeksan vuotta näitä asioita
hoitaa, ja ne ovat todella jääneet hoitamatta.
Tarja Kautto /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun kuuntelen näitä opposition ehdotuksia,
totean sen, että ne ovat hyvin yleislinjaisia ja eivät
auta. Tuntuu siltä, että teille ei ole vielä valjennut
se, että ehkä teidän oma perusperheajatteluideanne
ei ole tämän päivän koulutettujen
nuorten ihanne, ruveta ensimmäiseksi kotiäidiksi
ja seuraavaksi tekemään lapsia ja ajatella, että lapset
tuovat leivän tullessaan. Se on todella mennyttä aikaa.
Täytyy sanoa, että niin Suomessa kuin muissakin
maissa tietyllä tavalla koulutuksen ja elintason ja laadun
hinta on se, että ajatellaan, että ei tehdä vaan
lapsia, tarvitaan monia vaihtoehtoja. Siitä olen samaa
mieltä, että asumistilanne toimii tehokkaammin
kuin entisen armeijan jarru siinä, ruvetaanko lapsia hankkimaan.
Täytyy sanoa, että vihreiden jeesustelu, miten
he ovat tukeneet kohtuuhintaista asumista, ei ainakaan Pääkaupunkiseudulla
pidä paikkaansa.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa ajattelin
vielä kerran kerrata sen logiikan, millä tavoin
hallitus on näiden kahden kauden aikana toiminut.
Kun Suomi nousi lamasta hirveän velkataakan kanssa,
joka toki oli otettu sen takia paljolti, että ihmisten
toimeentulosta pystyttiin pitämään huolta,
ensisijaisen tärkeää oli vakauttaa Suomen
talous, saada kansantuote kasvuun, saada pyörät
pyörimään. Tämä piti
tehdä osittain sitä kautta, että valtion
menoja vähennettiin. Se koski lapsiperheitä. Siihen
en ole missään yhteydessä oppositiolta
saanut vastausta, mikä opposition vaihtoehto siinä tilanteessa
olisi ollut — tuskin se, että mistään
ei olisi säästetty. Kun sitten Suomi lähti
nousuun, kansantuote kasvoi, tätä kasvuvaraa on
käytetty velan lyhentämiseen, mikä on oikein
(Puhemies koputtaa) ajatellen tulevaa matalasuhdannetta. Sitä on
käytetty veronalennuksiin, jotka ovat hyödyttäneet
myös lapsiperheitä, pieni- ja keskituloisia. Sitten
sitä on käytetty muun muassa lapsiperheiden palvelujen
ja etuuksien parantamiseen kohdennetusti, eli nämä kaikki
kolme asiaa ovat olleet tärkeitä ja perusteltuja.
Eero Lämsä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lasten- ja nuortenpsykiatrian palveluissa
todettujen puutteiden johdosta eduskunta lisäsi päätöksillään
vuoden 2000 talousarvioon valtionavustuksen kunnille lasten- ja nuortenpsykiatrian
palveluihin. Määrärahaa lisättiin
myös 2001—2002. Tämä ylimääräinen panostus
lasten- ja nuortenpsykiatriaan tuli sairaanhoitopiirien mukaan todelliseen
tarpeeseen, näin sanotaan valtioneuvoston selonteossa eduskunnalle.
Nyt kuitenkin vuoden 2003 budjetissa esitetään
tämän momentin poistamista. Onko nyt näin,
että nämä asiat ovat kunnossa? Minulle
ainakin on tullut sellaista viestiä, että nämä asiat
eivät todellakaan ole kunnossa.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Nämä asiat eivät
ole kunnossa, mutta tätä työtä on
tarkoitus jatkaa 104 miljoonan euron sosiaali- ja terveydenhuollon
valtionosuuksien korotuksen turvin. Ennen kaikkea on tärkeätä tehdä niitä toimenpiteitä,
joilla jonoja saadaan lyhennettyä, niitä toimenpiteitä,
joilla voidaan vaikuttaa siihen, että lasten mielenterveysongelmia
voidaan vähentää. Nehän liittyvät
juuri varhaiseen puuttumiseen: neuvolatoiminnan vahvistamiseen, erityispäivähoitoon,
kouluterveydenhuoltoon, oppilashuoltoon, perheneuvolatoimintaan
jne., eli tehdään oikeita asioita oikeaan aikaan.
Tämä, jos mikä, on paikallista kunnallispoliittista
harkintaa, mihin painopiste laitetaan. Jos nämä asiat laiminlyödään,
kyllä ne jonot vaan siellä edelleenkin ovat. Totta
kai tähän vaikuttaa hyvin moni muu asia, muun
muassa juuri työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen.
Ensimmäinen varapuhemies:
Totean tässä vaiheessa, että edelleen
jäljellä on 25 pyydettyä vastauspuheenvuoroa
ja keskustelu jatkuu vastauspuheenvuoroilla.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pääministeri Lipponen puheessaan
edelleen vahvisti tavoitteensa lapsilisien porrastuksen purkamisesta.
Hän totesi, että hän ei tiedä,
tukevatko sosialidemokraatit häntä tässä tavoitteessa.
En ole kuullut kenenkään sosialidemokraatin täällä kommentoivan
tätä pääministeri Lipposen ehdotusta,
en myöskään ed. Puiston puheenvuorossaan.
Kysyisin nyt sosialidemokraateilta, ehkä ennen kaikkea
sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajalta ed. Vehkaojalta,
jolla on sosiaalipolitiikan asiantuntemusta: Kannatatteko pääministeri
Lipposen mallia lapsilisäjärjestelmän
uudistamiseksi?
Mikko Elo /sd (vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Ensinnäkin eräs korjaus, kun täällä ed.
Löv väitti, että Ruotsissa oltaisiin
menossa alijäämäiseen budjettiin. Ruotsin
pääministeri Persson ennen vaaleja sanoi, että pyhin
asia on hänelle se, että Ruotsin talous säilyy
ylijäämäisenä. Kaikki muut,
tulonsiirrot ja muut, ovat sen jälkeen. Ed. Löv,
kyllä pitäisi pyrkiä nyt totuuteen.
Mitä tulee ed. Pekkarisen väitteisiin siitä,
ettei voisi puhua siitä, mitä tulevalla vaalikaudella
aiotaan tehdä, mielestäni se on aivan päätöntä. Kyllähän
tosiasia on se, että budjetti on nyt eduskunnassa, niin
kuin on monta kertaa todettu, ja eduskunta päättää sen
pohjalta tekemättä tuskin kovin suuria muutoksia
kuitenkaan. Mutta sitten on tuleva vaalikausi, ja silloin me luomme
uusia linjauksia.
Kun ed. Räsänen totesi oikeastaan vanhan fraasin
siitä, että lapsilisät kuuluvat kaikille, myös
suurituloisille, ja ne ovat erotuksena lapsettomista perheistä,
kyllä toteaisin toisaalta, että se on aika julmaa
ajattelua. Monet lapsettomat perheet ovat lapsettomia ilman omaa
syytään. (Puhemies koputtaa) Mielestäni
tuloharkintaa kannattaa edelleenkin miettiä (Puhemies koputtaa), miettiä sitä,
tarvitsevatko kaikki suurituloiset, niin kuin ed. Räsänen
esimerkiksi, lapsilisiä.
Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Tässä välikysymyksessä kysytään,
aikooko hallitus ryhtyä tällä vaalikaudella
toimenpiteisiin. Pääministeri vastaa, että tarvitaan
koko seuraavan vaalikauden kattava suunnitelma, jolla puututaan
lapsiperheiden köyhyysongelmiin. Tästä saa
selkeästi sellaisen vaikutelman, että kysymyksen,
mikä kohdistui selkeästi tälle vaalikaudelle,
vastaus on katsottu kauas tulevaisuuteen. Taitaa olla niin, että tällä hallituskokoonpanolla
ei kyetä puuttumaan suuriin eikä pieniin asioihin,
ei ainakaan pienen ihmisen asioihin, jolloin jää väkisin
semmoinen käsitys, että muutosta tarvitaan, hallituspohja ja -ohjelma
pitää rakentaa kokonaan aivan uudelle pohjalle,
jolla ymmärretään ihmistä ja
erityisesti lapsiperheitä.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pääministeri poistui sinänsä voittajana,
kun hän oli nimenomaan sitä mieltä, että palvelut
ovat ensisijaisia. Mutta tyytyväisyys ei voi olla kovin
laajaa, koska palveluja on tässä yhteiskunnassa
lakkautettu ja heikennetty. Neuvoloita on vähennetty, kouluterveydenhoitoa
on heikennetty, eikä myöskään
Kansallinen terveysprojekti Jussi Huttusen mielestä ole
saanut kylliksi varoja.
Ministeri Perho totesi aivan oikein, että seuraavassa
budjetissa on enemmän nimenomaan valtionapuja terveydenhoitoon,
mutta niitä kai ei ole suinkaan korvamerkitty, eli tämä valinta
tapahtuu kuntien puolella. Kun yhteiskunta on väkivaltaistunut
ja alkoholisoitunut entistä enemmän — alkoholin
kulutus menee kohta Ranskan ohi suomalaisella viinapäällä varustettuna — meillä todella
ja nimenomaan lapsilla tulee olemaan ongelmia. Silloin tarvitaan
näitä palveluja ja niihin tarvitaan myös
valtion budjetissa lisää rahaa.
Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lainsäädännön
epäkohtien korjaamisen pitää olla meidän
yhteinen tavoitteemme. Otan esille kaksi erityiskysymystä,
joihin pitäisi löytää nopeasti
ratkaisu.
Toinen koskee osittaista hoitorahaa. Jos tällä hetkellä yrittäjä,
perheenjäsen, haluaisi lyhentää työpäiväänsä ja
hoitaa osan päivästä lastaan, hän ei
pääse nykylainsäädännön
mukaan osittaisen hoitorahan piiriin, ja tämä on
väärin.
Toinen koskettaa kehitysvammaisten lasten vanhempia. Tällä hetkellä,
jos lapsen vanhempi on mukana kehitysvammalaitoksessa hoitojakson
aikana, hän ei pääse erityishoitorahan
piiriin, mutta jos lapsi on keskussairaalassa, silloin tämä erityishoitoraha
lapsen vanhemmalle tulee. Tässäkin kohdellaan
kaltoin monta kertaa pienimmän äitiyspäivärahan
piirissä olevia vanhempia.
Kumpikaan esittämistäni ongelmista ei ole miljardiluokan
kysymys, vaan tärkeitä niille, joita tämä koskettaa.
Tähän toivoisin nopeaa ratkaisua.
Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tutkimuksissa tutkijat ovat esittäneet,
että nimenomaan nopeasti vaihtuvat hoitajat päivähoidossa
päiväkodeissa ja opettajien vaihtuvuus kouluissa
on yksi ongelma. Lapset tarvitsisivat nimenomaan jatkuvaa, turvallista
aikuista, jonka he tuntevat hyvin. Nyt kysymys, mikä on
todellinen vaihtoehto perheille ja vanhemmille, on mielestäni
täällä ollut vielä hakusessa,
koska mielestäni todellinen vaihtoehto ei ole, että meillä on
vain päivähoito, koska kotihoidon tuki ei ole
todellinen vaihtoehto, koska nimenomaan monet perheet ovat sanoneet,
että he eivät voi jäädä kotiin,
vaikka haluaisivat.
Kysyisin todella sitä, miten ymmärretään
perheitten aito huoli, joka mielestäni nousee kokemuksesta.
Ei se ole vain niin, kuin ed. Kautto täällä sanoi,
että meillä on väärä käsitys
perheestä. Kyllä (Puhemies koputtaa) sekä tutkijat
että ihan perheet ovat sanoneet, että he haluaisivat (Puhemies
koputtaa) toisenlaisia vaihtoehtoja.
Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Yhdyn niihin, jotka ovat arvostelleet
asuntopolitiikkaa, mutta se kehnous juontuu jo 60-luvulta. Olisi
kelvannut juuri tämä asia kopioida Ruotsista;
niin ei tapahtunut.
Kotihoidon tuki syntyi tilanteessa, jossa asumisesta maksettiin
15:kin prosentin korkoja. Tätä asiaa on selvitetty,
ja itse asiassa tämä kysymys olisi voitu hoitaa
vaikkapa asumistuen kautta, mutta se keksittiin hoitaa palveluvaihtoehtona.
Nyt kun EY-tuomioistuimesta ollaan odottamassa päätöstä,
joka todennäköisesti tulee johtamaan siihen, että me
joudumme kotihoidon tuen systeemiä muuttamaan, niin oikeastaan
ministeri Perholta kysyn: Eikö pitäisi nyt selvittää vihdoin ja
viimein, kannattaako se sittenkään viedä vielä tiiviimmin
palvelujen lähelle ja vaihtoehdoksi vai pitäisikö sittenkin
vaihtoehtona tutkia tämän tuen siirtämistä asumistuen
yhteyteen, lapsiperheiden asumistukeen siitä syystä,
että minä kysyn tässä nyt, onko
Suomella myöskään varaa kahteen rinnakkaiseen
tukijärjestelmään, (Puhemies koputtaa)
jotka maksetaan tällä tavalla ilman tarveharkintaa,
tuloharkintaa, koska kaikki (Puhemies koputtaa) varakkaat voivat
saada sekä lapsilisän että kotihoidon
tuen?
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En voi olla puuttumatta ministeri Perhon toistuvasti
esittämään yhtälöön,
jossa hän kertauksenomaisesti toteaa, mikä on
ollut hallituksen politiikka. Aina se on perustunut siihen samaan,
että hallitus hyväksyy aina ja kaikkialla sen
tulokertymän, mikä sattuu kertymään,
pyrkimättä millään tavalla aktiivisesti vaikuttamaan
siihen, että niistä veropoliittisista ratkaisuista,
lainsäädännöllisistä ratkaisuista,
jotka on päätetty, pidettäisiin kiinni,
että niiden mukaisesti verot kannettaisiin. Jos tästä pidettäisiin kiinni,
teilläkin olisi ollut pelivaraa vaikka kuinka paljon enemmän.
Nyt te olette aina vain vetoamassa siihen, että rahat eivät
riittäneet.
Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Pääministeri Lipponen
totesi puheessaan, että talouskasvu on heikkoa. Talouskasvuun
vetosi myös ministeri Perho. Arvoisa ministeri, sanoitte,
että korkean talouskasvun aikana on maksettu valtionvelkaa,
jotta on saatu liikkumatilaa. Tosiasia on kuitenkin se, että valtionvelkaa
on maksettu osinkotuloilla ja valtion omaisuutta myymällä ja
juurikaan muuta ylijäämää hallitus
ei ole saanut aikaan.
Nyt kuitenkin on tilanne, jossa pitäisi tehdä jotain.
Lapsiperheet voivat pahoin. Koulumaanantaisin lapset syövät
erittäin paljon enemmän kuin muina arkipäivinä.
Tämä kertoo sen, että osa lapsista on
viikonvaihteen hyvin niukalla ruoalla, ja se johtuu mitä suuremmalla
todennäköisyydellä rahan puutteesta.
Jos halutaan luoda talouskasvua, pitää luoda työpaikkoja.
(Puhemies koputtaa) Työ on parasta sosiaaliturvaa, mutta
tätä ei hallitus halua hoitaa.
Ensimmäinen varapuhemies:
Totean tässä vaiheessa, että jäljellä on
19 pyydettyä vastauspuheenvuoroa, joista nyt myönnän
muutaman ja sen jälkeen annan ministerille vähän
pidemmän vastauspuheenvuoron.
Kalevi Olin /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pitkään tätä puheenvuoroa
pitikin odottaa. Kun täällä monet käyttävät
useita peräkkäin, niin tämä keskustelu
ei oikein kulje tasapainossa, arvoisa puhemies, hallituspuolueiden
ja muiden välillä.
Totean vain, arvoisa puhemies, sen, että tämä keskustelu
on saanut jo hieman sivistyneempiä piirteitä.
Alussa tämä keskustan puheenvuorojen käyttö oli
vähän niin kuin huutokauppameklarin heilumista
eikä vihreidenkään kääntöpolitiikka kovin
uskottavaa ollut.
Haluan todella keskusteluun ainoastaan, arvoisa puhemies, sen,
että perhepolitiikka osana yhteiskuntapolitiikkaa jos mikä,
on mitä monisäikeisin alue. Koskemalla yhteen
kohtaan voidaan heikentää toista.
Toiseksi, ja sitten päätän: Kaikkien
perheiden asema ei ole heikko tässä yhteiskunnassa,
vaan huomio pitää kiinnittää niihin
lapsiperheisiin, joilla on hätä.
Kari Myllyniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen on täältä poissa,
mutta hän oli huolestunut harmaasta taloudesta ja siitä,
mistä rahaa tähän torjuntaan saataisiin.
Valtiontilintarkastajat tänä vuonna ovat erikoisesti
tähän asiaan keskittyneet. Toivottavasti ed. Pulliainen
on lisäämässä poliisin määrärahoja,
kun niitä tulemme esittämään.
Mutta itse asiaan. Olen sitä mieltä, että verotuskäytännössä pitäisi
palata vanhaan hyvään systeemiin: lapsivähennykset
takaisin, koska lapsilisää ei kerta pystytä nostamaan.
Toisaalta kukaan ei ole puhunut siitä, tulisiko harkita,
josko lasten sairauskulut voitaisiin vähentää verotuksessa.
Miksi näin ei voitaisi tehdä?
Ed. Leea Hiltunen oli oikeassa puhuessaan väkivaltaviihteen
huonosta vaikutuksesta lapsiin. Valitettavasti Stakesin tai vastaavan
tutkimuslaitoksen päivystävä dosentti
on väkivallan vaikutuksesta aivan eri mieltä kuin
me tavalliset ihmiset.
Ismo Seivästö /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Muutama vuosi sitten tehty tutkimus osoittaa
sen, että lapsi kuluttaa lapsiluvusta riippumatta noin
2 236 markkaa eli 376 euroa kuukaudessa. Edellinenkin puhuja
viittasi siihen, olisiko näissä veroratkaisuissa
kuitenkin ollut menneinä vuosina mahdollista tehdä sellaisia siirtoja,
että tämä todellisuus olisi nykyistä paremmin
otettu huomioon. Kyllä kuitenkin on nyt käynyt
niin, että veroratkaisuissa suurituloiset ovat saaneet
huomattavasti enemmän, koska ratkaisut ovat olleet prosenttiperusteisia.
Jos olisi tyydytty samoihin euro- tai markkamääräisiin veronkevennyksiin
kaikissa tuloluokissa, liikkumavaraa olisi ollut useita miljardeja
enemmän käytettäväksi palveluihin
ja lapsiperheiden aseman parantamiseen.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Vehviläinen käytti hyvin näppärää ilmaisua,
kun hän pohdiskeli, että palveluja ei voida syödä.
Minun ajatukseni oli puhua vanhemmuudesta. Jäin miettimään
myöskin sitä, että vanhemmuutta ei voida
syödä, siitä huolimatta, että vanhemmuus
on harvinaisen tarpeellinen lapsille, jos puhumme nuorten kehittymisestä.
Haluaisin viitata keskusteluun, mitä täällä on aikaisemmin
käyty siitä, että moderni tietotekniikka
on luonut oheiskasvatusjärjestelmän, luonut virtuaalitodellisuuden,
jossa itse asiassa sallitaan paljon sellaista, jota elävässä elämässä ei sallita,
suorastaan rohkaistaan sellaisiin asioihin, jotka on kielletty elävässä elämässä:
tv-väkivalta, Internetin pedofiliasivut, tietokonepelit,
joissa on perussisältönä useimmiten tappaminen,
tuhoaminen. Tämä vaikuttaa kollektiiviseen tietoisuuteemme
ja vaikuttaa erityisesti lapsiin ja nuoriin. Mitä varten
meillä nimenomaan elintarvikkeiden osalla ei sallita pilaantuneita
tuotteita? Miksi emme myöskin mediateollisuuden tuotteiden
osalta voi asettaa rajoitteita pilaantuneille tuotteille?
Merikukka Forsius /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Vahasalo jälleen kerran vähätteli
tulonsiirtojen merkitystä. Tosiasia vaan on se, että moni
lapsiperhe joutuu tulemaan toimeen niiden varassa, jos esimerkiksi
töitä ei ole. Hallitus tosin on linjannut palvelut
tulonsiirtoja tärkeämmiksi ja toisaalta hallitus
painottaa palvelujen merkitystä, mutta toisaalta se sitten
leikkaa palvelujen tarjoajilta eli kunnilta.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kautolle toteaisin ensinnäkin,
että perhemalleja on vielä senkinlaisia, että jompikumpi
vanhemmista haluaa hoitaa omat pienet lapsensa kotona aika pitkään.
On kysymys myös äidistä ja monesti myös
isästä, onneksi.
Sitten keskusteluun, missä kilpailtiin siitä,
riittävätkö kuntien rahat. Sanoisin vielä sen
lisäten ed. Vehkaojan puheenvuoroon, että paitsi
elatusapumaksut myös huostaanottomaksut ovat sellaisia
ja erityisesti huostaanottomaksut, että valtio ei millään
tavalla tue niitä kuntia, joissa nämä maksut
ovat erittäin suuret. Näistäkin johtuvat menot
kostautuvat sitten kunnissa.
Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Pienten lasten isät tekevät
eniten ylitöitä maassamme, ja se aika on pois
lapsilta.
Pääministeri Lipponen puhui tuposta, ja kysynkin
Perholta, pitäisikö nyt sitten hallituksen edesauttaa,
että tupossa otettaisiin tällainen ongelma huomioon
ja ratkaistaisiin se. Työnantajathan tässä ovat
ratkaisevassa asemassa. He johtavat töitä työpaikoilla,
ei hallitus eikä oppositio.
Yksi suurimpia ongelmia on asumisen kalleus, ja se on lapsiperheitten
suurin ongelma. 7 prosentin omavastuu pitäisi vuokrista
poistaa. Tämähän on todettu, että se
on yksi suurimpia köyhyyden syitä. Tätä en
ole huomannut, että oppositio, välikysymyksen
tekijät, olisivat tällaisia vaatineet: kaikista
köyhimpien lapsiperheitten aseman parantamista.
Mirja Ryynänen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En tiedä, oliko ed. Kauton heitto
keskustan suuntaan tehty ihan vakavissaan, mutta minä nyt
vastaan kuitenkin.
Keskustan perhepolitiikan ydin on juuri tarjota vaihtoehtoja
erilaisille perheille erilaisissa tilanteissa. Tosiasia on, että hyvin
monet perheet haluavat valita kotihoidon tuen. Ongelma on vain se,
että sen taso ei ole tarpeeksi korkea, niin että se
toimisi ihan todellisena vaihtoehtona eri perheille, ja nämä kuntakohtaiset
lisät eivät tietenkään ole kaikkien
oikeus. Niitä ei ole kaikkialla mahdollisuus saada. Sen
takia tätä parannusta tarvitaan.
Minusta ne modernit nykyajan naiset, joitten ed. Kautto arveli
haluavan pelkästään työelämään — että he
eivät halua jäädä kotiin — minusta
ne modernit nykyajan naiset haluavat elämänkaariajattelua,
haluavat oikeuden äitiyteen, oikeuden uraan, mahdollisesti
myöskin peräkkäisinä jaksoina,
eivät välttämättä yhtä aikaa. Lyhennettynä työpäivänä siihenkin
(Puhemies koputtaa) pitäisi olla mahdollisuus. Minä korostaisin
sitä, että pitäisi pohtia myöskin
pienen lapsen, alle 3-vuotiaan lapsen, subjektiivista oikeutta omiin
vanhempiinsa.
Ensimmäinen varapuhemies:
Nyt ministeri Perholle vastauspuheenvuoro, aikaa 2 minuuttia!
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Ed. Vehkaoja tiedusteli kantaani kotihoidon
tukeen tai siihen vaihtoehtoon, että se liitettäisiin
asumistukijärjestelmään. Mielestäni
nykyjärjestelmä on ihan hyvä. Niiden
ongelmien suhteen, joita meillä on nyt tämän
tulkinnan suhteen EU-kuviossa, mielestäni on vain selkeämmin
vahvistettava sitä yhteyttä, että kotihoidon
tuki on osa palvelujärjestelmää. Se on
päivähoidon vaihtoehto.
Ed. M. Salo totesi, että hallitus on tuskin saanut
aikaiseksi ylijäämää ja senkin
vähän, minkä se on saanut, se on saanut
osakkeiden myynnillä. Kuitenkin tämä keskustelu,
jota täällä on käyty, ja ylipäätänsä keskustan
ja opposition politiikka kyllä on tähdännyt
siihen, että budjetti olisi alijäämäinen.
Ei näitä vaatimuksia pystytä kyllä muulla
tavoin toteuttamaan.
Ed. Salo pahoitteli myös sitä, että meillä on lapsia,
jotka maanantaiaamuisin ovat nälkäisiä koulussa,
ja arveli, että syynä on lapsiperheiden köyhyys.
Varmasti näinkin on, mutta nämä perheet,
joissa tällainen tilanne on, ovat usein juuri niitä,
joissa monesta eri syystä, on siellä taustalla sitten
ollut työttömyyttä tai päihdeongelmaa
tai muuta, vanhemmuus on hukassa, enkä usko, että näitä perheitä auttaisi
esimerkiksi se, että lapsilisä olisi esimerkiksi
20 euroa korkeampi tai 10 euroa korkeampi. Tällaiset perheet
tarvitsevat monipuolista ammatillista tukea, ja toimeentulo ei välttämättä aina
ole se päällimmäinen näissä tilanteissa.
Verotuksesta taas kerran nostettiin esiin se, onko ollut oikein,
että suurituloisten verotusta on laskettu. Jos me vertaamme
Suomea muihin EU-maihin ottaen myöskin huomioon sen, millä tavoin
sosiaaliturvajärjestelmä rahoitetaan muissa maissa,
niin mielestäni meillä ei vieläkään
verotus ole aivan kohdallaan. Mehän olemme halunneet hallituksessa
painottaa pienituloisten ja keskituloisten veronalennuksia. Sitä,
että tässä on onnistuttu, todistaa muun
muassa kynnyspalkan puolittuminen, joka on aika merkittävä asia
työllistymisen näkökulmasta.
Tarja Kautto /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta kotihoito on lapselle ilman muuta
ihan hyvä asia ja pienille lapsille eritoten. Mutta minua
häiritsee se, että oppositio käyttää tätä ikään
kuin mantrana, ratkaisuna kaikkiin lapsiperheiden, joissa on pieniä lapsia, ongelmiin.
Tarvitaan nimenomaan hyvin erilaisia ja monen tyyppisiä ratkaisuja.
Sitten minä en ymmärrä, miten te
sovitatte sen yhteen, kun te samassa lauseessa valitatte sitä, että päivähoidossa,
koulussa, terveydenhuollossa ei ole henkilökuntaa, ei saada
palkattua henkilökuntaa, se vaihtuu liikaa. Kun katsoo
tätä meidän ikärakenteidemme
käyrää ja muuttoliikkeitä, niin
millä ihmeen laskuopilla te yhdistätte esimerkiksi
nämä asiat omaan tolkutukseenne siitä, että pienten
lasten äitien kotiin jääminen ratkaisisi
kaikki asiat?
Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Forsius, joka nyt ei ole enää paikalla,
ei kuunnellut tarkkaan tai ymmärsi tahallisesti väärin
käyttämäni puheenvuoron. En suinkaan
vähättele näitä tulonsiirtoja
perheille, mutta valitin kyllä sitä, että se
on ollut oppositiossa se ainut vaihtoehto, joka on noussut pinnalle
täällä, (Ed. Vehviläinen: Mitä on
leikattu!) monta muutakin vaihtoehtoa pitäisi tuoda esille. Tämä on
hyvin monisäikeinen kokonaisuus.
Marja-Leena Kemppainen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Pääministeri omassa
puheenvuorossaan toi esille sen, että Emun myötä asuntolainojen
korot ovat laskeneet ja sitten ovat pysyneet vakaina ja sitä kautta
asumiskustannuksiin on ollut vaikutusta. Mutta meillä on
hyvin paljon niitä ja ennen kaikkea niitä pienituloisia
perheitä, jotka asuvat vuokra-asunnoissa. Millä tavalla
tällä hetkellä Emu ja hallituspolitiikka
ovat vaikuttaneet nimenomaan näitten lapsiperheitten vuokra-asumiskustannuksiin?
Mitkä ovat ne toimenpiteet, mitä ajatellaan? (Ed.
Kautto: Asumistukea on korotettu huomattavasti!)
Olen mielenkiinnolla seurannut tätä keskustelua,
ja tässä käydään tätä mantran
hokemista. Minusta tuntuu, että kun me oppisimme sen kuuntelemisen,
mitä ed. Krohn peräsi jokin aika sitten, niin
nämä mantran hokemiset jäisivät
pois.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En voi olla vielä yhden kerran kommentoimatta
ministeri Perhon edustamaa näkemyssuuntaa tulo- ja menoarvioiden
tuloihin. Ei millään voi hyväksyä sitä,
että jos täällä päätetään,
että verokanta on tämä ja verotuksen
järjestelmä on tämä, niin teillä ei
ole mitään mielenkiintoa siihen, että ne
verot kannettaisiin ja että tehtäisiin töitä veronkannon
hyväksi, kun maailma on koijareita täynnä.
Sillä tavalla teillä sitten on uupelo rahasta
koko ajan ja sitten te olette pulassa tämmöisen
aktiivisen opposition kanssa. Sääli teitä.
Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Debatin viimeinen puheenvuoro osaltani.
Haluan todeta nyt sen, että teitä hallituspuolueiden
ihmisiä ärsyttää suunnattomasti,
kun me arvioimme sitä, että teidän keskeiset
ministerinne ja vaikuttajanne tekevät milloin mitäkin
perhepoliittisia kannanottoja, mutta ne eivät näy
sitten hallituksen yleisessä linjassa. Haluan toistaa vielä,
että te ajatte kyllä kaksilla rattailla näissä asioissa.
Tämä on minusta se uskottavuuskysymys kansalaisiin
päin, eli nyt kun teillä olisi viimeiset metrit,
mahdollisuus tehdä päätöksiä,
niin te kaikki vaan siirrätte niitä ensi vaalikaudelle
ja sitä tulevalle vaalikaudelle. Kun otin esille minimiäitiyspäivärahan,
niin selvää on, että jos tällainen
meno jatkuisi, se olisi 2011 siinä vanhassa kahdeksankympin
tasossa.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Oppositio kyllä mielestäni
ajaa kaikilla mahdollisilla rattailla ja me teidän mielestänne
vain kaksilla rattailla. Ed. Pulliaiselle kiitokset tästä sitkeydestä ja
kolminkertaisesta muistuttamisesta.
Totta kai on tärkeää päästä harmaan
talouden kimppuun. Esimerkiksi Tuotevalvontakeskus, joka tutkii
ravintola-alaa, jossa tätä harmaata taloutta muun
muassa ilmenee, on saanut lisävoimavaroja juuri harmaan
talouden kimppuun käymiseksi. Varmasti näitä ponnistuksia
ja toimenpiteitä tältä osin voidaan ja
on mahdollista lisätä, eli ei ole kysymys siitä,
ettei tätä ongelmaa tunnustettaisi.
Pirkko Peltomo /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Lipposen hallitus on kuitenkin pyrkinyt
auttamaan kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia lapsiperheitä.
Koska täällä salissa on erittäin
paljon huonomuistisia ihmisiä ja kertaus on opintojen äiti,
niin haluan todeta näitä lapsimyönteisiä päätöksiä:
muun muassa alle kouluikäisten päivähoito-oikeus,
6-vuotiaiden maksuton esiopetus, opetustoimen yksikköhintojen
palauttaminen lamaa edeltävälle tasolle, työmarkkinatuen
lapsikorotukset, kansaneläkkeen saajien lapsikorotusten
palautukset ja asumistuen normivuokrien korotukset ja korkojen alentaminen,
jotka todellakin helpottavat monia lapsiperheitä, sosiaali-
ja terveyspalvelujen valtionosuuden korotukset, joissa pääpaino
oli lasten ja nuorten hyvinvointi, kouluterveydenhuolto ja koulujen
iltapäivätoiminta, lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen
lisäresurssit ja enimmäisaika hoitoonpääsylle,
vuorotteluvapaajärjestelmän jatkaminen, äitiysavustusten
korottaminen ja lastenhoitovapaiden pitomahdollisuuksien joustaminen.
Näitä löytyy vaikka kuinka paljon, ja
nämä ovat (Puhemies koputtaa) esimerkkejä kaikkein
heikoimmassa asemassa olevien lapsiperheiden auttamisesta.
Pertti Mäki-Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Perho oli harvinaisen oikeassa,
kun hän totesi, että oppositio ajaa useammilla
kuin kaksilla rattailla. Puheenjohtaja Jäätteenmäkeä ei
ole tässä salissa näkynyt, ja täytyy
toivoa, että hän on pyörittämässä setelipainoa,
koska millään muulla konstilla näistä keskustan
ja opposition vaatimuksista ei selvitä. Kun katsotaan listausta,
mitä esimerkiksi tämän vuoden budjettiin
tehtiin, tämä merkitsisi suurin piirtein 15 000
miljoonan vanhan markan menolisäyksiä valtion
tämän vuoden budjettiin. Minä en ymmärrä,
miten tämä voitaisiin taloudellisesti toteuttaa.
Voi kysyä, onko joku edunsaajaryhmä vielä tänä päivänä tässä valtakunnassa,
jolle keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja tai puheenjohtaja
ei olisi luvannut selkeitä korotuksia ja lisäetuisuuksia. Tällä menolla
kansantalous romahtaisi, ja sen jälkeen tässä valtakunnassa
kyllä olisi piru irti ja varmastikin voitaisiin ruveta
puhumaan köyhyydestä ja kurjuudesta.
Leea Hiltunen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Aivan oikein ed. Peltomo toi esille
näitä asioita, mitä on hoidettu hallituksen
toimesta. Tuo luettelo oli pitkä ja hyvä. Mutta
nyt vaan kysyn sitä, miksi meidän perheillämme
ja meidän lapsillamme on kuitenkin arjessa erittäin
paha olla. Ne seuraukset, joita näkyy tutkimuksissa ja
tilastoissa, Stakesin ja kouluterveystutkimuksissa ja Matti Rimpelän
viestittäminä ja monien lastenpsykiatrien puheenvuoroissa ja
tutkimuksissa, kertovat, että kuitenkin tarvitaan jotain
muuta. Mitkä ovat ne syyt? Nyt varmasti on jotain hyvin
pahasti hakusessa. Emme tiedä, miksi kuitenkin meidän
lastemme tilanne on se, mikä on. Kustannuksia tulee päihteiden käytöstä,
huumeiden käytöstä, sairastumisesta, mielenterveyshäiriöistä ja
kaikista näistä väkivaltaisuuksista.
Näihin haluttiin tällä välikysymyksellä puuttua,
että mentäisiin syihin ja katsottaisiin, jos kuitenkin
voitaisiin joitakin sellaisia ratkaisuja löytää,
jotka epäkohtia ennaltaehkäisisivät,
ja ongelmia voitaisiin hoitaa toisella tavalla kuin nyt on hoidettu.
Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pääministerin ja ministerin lailla
kiinnitän huomioni siihen, että keskustan ja kristillisten
tapa ratkaista lapsiperheiden aseman parantaminen on kyllä kestämätön
paitsi valtiontaloudellisesti niin myöskin lapsiperheiden
kannalta. Se ei käy tasasuuruisella haulikkopanoksella
ampuen, vaan pitää paneutua todella vaikeimmassa
asemassa olevien lapsiperheiden tilanteeseen niin palvelujen, työllisyyden
kuin muun näkökulmasta. Tässä suhteessa
pitäisi kyllä pian löytää ratkaisu
tähän köyhyysloukkuun, joka meillä on,
tulonsiirtojen ja pienten tulojen yhteensovittamisen ongelmaan.
Yksinhuoltajaa, jotka ottaa pätkätyön
vastaan, rangaistaan asumistuen leikkauksilla, toimeentulotuen leikkauksilla,
hyvä, että työnilo jätetään.
Tähän perustaan pitäisi pystyä puuttumaan.
Kyllä meillä kieltämättä tässä on
isot haasteet siinä tilanteessa, jossa jopa 13 000
lasta on sijoitettuina omien kotiensa ulkopuolelle. Ei se hyvinvointivaltion
kannalta tietysti kestävä tilanne ole. Mutta nimenomaan
pitää nyt ampua täsmäohjuksia
tässä tilanteessa eikä vaaleista huolimatta
kepulaisia haulikonpanoksia.
Irina Krohn /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mielestäni aika on ajanut ohi sosialidemokraattien
roolissa suomalaisten naisten aseman keskeisenä parantajana.
Tällä hetkellä esimerkiksi sosialidemokraattien
johtama ay-liike on saanut aikaiseksi tilanteen, missä suomalaiset
naiset tekevät eniten pätkätöitä.
Tässä tilanteessa, kun puhutaan, että ihmisten
pitäisi pitää viittäkin eri
ammattia, on kohtuutonta ajatella, ettei perheillä, miehillä ja
naisilla, voisi olla muutaman vuoden, kysymys on alle 3-vuotiaista lapsista,
mittainen mahdollisuus viettää näitä vuosia
siellä perheen parissa. Tämä on selvästi muunneltua
totuutta, mitä pääministeri puhui tässä puheessaan,
että harvassa maassa voi jäädä kotiin
hoitamaan omaa tervettä lasta yhteiskunnan tuella. Tämä on
tullut monessa puheessa esille, että useimmissa maissa
on ratkaistu tämä asia jotenkin. Me suomalaiset
olemme valinneet mallin, missä korostetaan ihmisen, perheenjäsenen, subjektiivista
suhdetta yhteiskuntaan, ja siitä syystä meillä ei
ole tätä verovähennysmallia, (Puhemies
koputtaa) mutta sosialidemokraattien pitäisi huomata, että naiset
voivat elämässään arvostaa myös
muita aikoja kuin työelämässä vietettyjä.
Katja Syvärinen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Krohn minusta aivan kohtuuttomasti väittää,
että pätkätyöt olisivat ammattiyhdistysliikkeen
vika. Näinhän ei suinkaan ole. Kyllä työelämän
ongelmat syntyvät jotenkin muuten. (Ed. Krohn: Miksi ne
ovat juuri naisten ongelma?) Ymmärsinkö oikein,
arvoisa puhemies, että kokoomus ministeri Perhon suulla
on nyt esittämässä, että työttömien
oikeutta laittaa lapsensa kokopäiväiseen päivähoitoon
oltaisiin valmiita rajoittamaan, siis että kokoomus olisi
valmis rajoittamaan tätä? Se ei käy ollenkaan
yksiin tämän työ- ja perhe-elämän
yhteensovittamisen kanssa, erityisesti jos ajatellaan jotain yksinhuoltajaa,
joka yrittää perheensä arkea järjestää.
On epävarmuus siitä, voiko lapsi olla päiväkodissa
vai ei, pitää olla työmarkkinoiden käytössä,
valmis ottamaan nopeasti töitä vastaan, kun monissa
kaupungeissa on jopa neljän kuukauden odotusaika päivähoitoon.
Tämä on aivan käsittämätön
esitys, ja jos kokoomus tätä on esittämässä,
niin toivottavasti ei tuo ainakaan tälle hallitukselle
moisia ajatuksia.
Leena-Kaisa Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On hyvä muistaa, että tavallisen
suomalaisen lapsiperheen toimeentulo perustuu työstä saatavaan
tuloon, ja tässä epävakaassa talouskasvun
tilanteessa mielestäni olisi ensiarvoisen tärkeää pureutua
kannustinloukkujen ja verokiilan problematiikkaan. Stakesin viimevuotisen
tutkimuksen mukaan 41 prosenttia työttömistä elää tilanteessa,
jossa työn vastaanottaminen ei kannata tai se hyödyttää vain
hyvin vähän, ja tämä on mielestäni
myös perheellisille erittäin suuri apu, jos tähän
tilanteeseen pureudutaan kunnolla.
Marja-Leena Kemppainen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Peltomolle: Hän luetteli
pitkän listan, joka oli erittäin tärkeä lista,
ja hän toi siellä esille alle kouluikäisten
lasten oikeuden päivähoitoon. Se on ihan hyvä asia,
mutta se jakaa perheet epätasa-arvoisiksi. Ja tämä on
se yksi ongelma, josta yritetään viestiä viedä sillä tavalla,
että kaikki perheet olisivat tasa-arvoisia, että heillä olisi
oikeus valita sellainen päivähoitomuoto kuin he
itse haluavat, joko hoitaa kotona tai viedä päivähoitoon,
eikä se tarkoita sitä, että kaikki äidit
kotiin. Jos ed. Mäki-Hakola ei ole tutustunut kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettiin:
siellä on sekä tulot että menot. Kannattaa
tutustua, ja voin vaikka toimittaa sen, jos ei satu mistään
löytymään.
Pirkko Peltomo /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin vihreille näistä pätkätöistä:
Se on työnantajat, jotka työllistävät.
Tässä salissa on tehty merkittävä päätös, kun
saimme aikaan työsopimuslain, jolla nimenomaan yritetään
edistää sitä, että näistä määräaikaisista
ja pätkätöistä päästään
eroon. Minusta se oli erittäin merkittävä laki,
joka on täällä yhteisymmärryksessä syntynyt.
Me tarvitsemme jatkossakin sosiaaliturvan maksajia. Tänä päivänäkin
tupopöydässä keskustellaan siitä,
miten työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista
voidaan joustavoittaa, jotta sekä naisilla että miehillä on mahdollisuus
käydä työssä ja samanaikaisesti hoitaa
osittain lapsiaan. Tämä on merkittävä uudistus.
Olen tehnyt siitä lakialoitteen. Se on myöskin
sosialidemokraattien viime puoluekokouksessa kesäkuussa
hyväksytty, ja nyt näyttää,
että tämä asia myös etenee.
Toivoisin, että kun keskustellaan yleensäkin perheiden
asemasta, niin kaikkein tärkeintä on se, että perheille
on työtä ja sitä kautta meillä on
myös sosiaaliturvan maksajia ja sitä (Puhemies
koputtaa) kautta toimeentuloa, jotta jatkossakin ...
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Minuutti!
... pystymme työllistymään ja työllistämään.
Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pyysin tämän vastauspuheenvuoron
ed. Kauton puheenvuoron johdosta, joten nyt vastaan siihen. Kun
hän muun muassa käytti sanaa "jeesustelu" vihreiden
asuntopolitiikan osalta, niin minusta tuntuu nyt, että se ärsyyntyminen
ja reaktio tuli siitä, että nostetaan esiin perhepolitiikan
arjen keskeisin ongelma, miten maksaa asunto juuri silloin, kun
lapset ovat pieniä ja tulot vielä epävarmoja
ja pieniä. Se on sen verran arka aihe, että näyttää siltä,
että kun ed. Kuosmanen siitä puhuu, se ei ole
ongelma, tai kun ministeri Siimes vastikään julkisuudessa näyttävästi
tuli esiin omilla vaatimuksillaan hallituksen sisältä,
mutta sitten jos se tuleekin vastikään oppositioon
siirtyneeltä taholta, niin se on ongelma. Minusta tuntuu,
että tämä arjen ongelma on niin suuri,
että meidän kaikkien kannattaisi kyllä,
myös siis meidän vihreiden, ennen kaikkea keskittyä siihen,
mitä kaikkea voidaan realistisesti tehdä sille
ongelmalle, ja vastaisuudessa keskittyä niihin esityksiin
enemmän kuin kilpailuun siitä, kenellä on
oikeus puhua tästä katastrofista, johon kuuluu
muun muassa se, että helsinkiläiset asuvat yhtä ahtaasti
kuin varsovalaiset.
Ensimmäinen varapuhemies:
Totean tässä vaiheessa, että pyydettynä on
kuusi vastauspuheenvuoroa ja ne myönnetään.
Sen jälkeen on ministeri Perholla vastauspuheenvuoro vähän
pidemmän kaavan mukaan, ja sitten siirrytään
takaisin puhujalistaan.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Ed. Krohnille ed. Peltomo jo vastasikin, mutta
aiemminkin on ilmennyt, että vihreiden puolella tämmöistä perustavanlaatuista
epätietoisuutta löytyy siitä, mitä valtaa
ammattiyhdistysliike käyttää. Ehkä on
syytä vielä korostaa, että esimerkiksi työhönotosta
päättää työnantaja
direktio-oikeutensa piirissä, ei ammattiyhdistysliike.
Päinvastoin, ammattiyhdistysliike on juuri toiminut aktiivisesti
tällaista pätkätöiden väärinkäyttöä ja
levittämistä vastaan, mihinkä ed. Krohn
kaipasi sosialidemokraattien kantaa, ja sosialidemokraatit, niin
kuin ammattiyhdistysliikekin ovat toimineet juuri samaan suuntaan
kuin ed. Krohn kaipaili eivätkä suinkaan päinvastaiseen.
Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lipposen hallitukset ovat perhepolitiikassa
molemmilla hallituskausilla käyttäneet välineenä palvelujen
lisäämistä. Valitettavasti tämä palvelujen
kehittäminenkin on jäänyt osittain tämmöiseksi
ideologiseksi hokemaksi. Tästä on seurauksena
se, että lasten ja ihmisten pahoinvointi suomalaisessa
yhteiskunnassa lisääntyy koko ajan. Minusta tässä tarvittaisiin
nyt sekä hallituspuolueiden että opposition taholta
sellaista nöyryyttä, että me hakisimme
todella niitä ratkaisuja, jotka palvelevat lasten ja ihmisten
etua. Sen jälkeen vasta voidaan olla tyytyväisiä,
kun voimme lukea sen, miten lasten ja suomalaisten kansalaisten
hyvinvointi lisääntyy.
Ismo Seivästö /kd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa
pääpaino on perheissä, terveydessä ja
työllisyydessä. Tämän vaikutus
kassavirtaan on toisella puolella ihan yhtä suuri kuin toisella
puolella. Sen verran eroa on hallituksen esitykseen, että me
emme ota lisälainaa suurituloisten verohelpotusten rahoittamiseksi.
Siinä on yksi olennainen ero kristillisdemokraattien vaihtoehdoksi
hallituksen politiikalle.
Ed. Rajamäki erittäin hyvin tiivisti juuri
sen, mitä oppositio tällä välikysymyksellään
esitti. Kun täällä sanotaan, että oppositio
ajaa monilla rattailla, se johtuu siitä, että oppositioryhmät ovat
erikokoisia. Keskusta tarvitsee vähän isommat
rattaat kuin vihreät ja kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset.
Kun vasemmistoliiton puheita kuuntelee, kyllä sieltäkin
tulee hyvin terhakasta oppositiopolitiikkaa puolueelta, jolla on
kaksi ministerin salkkua.
Matti Kangas /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! On uskomatonta kuulla, että pätkätyöt
olisivat ay-liikkeen syytä. Eivät sinne Prisman
kassoille palkkaa muut kuin Prisma työnantajana, ei siellä ole
ay-liikkeellä ja pääluottamusmiehellä oikeutta
palkata työntekijöitä. Sanon näin,
että sosiaali- ja terveydenhuollon keskeiset korjaukset
sodan jälkeen on tehnyt ay-liike näissä kaikennäköisissä tupoissa
ja muissa sopimuksissa. Pätkätyöt ovat
myös yksi suurin syy lapsiperheiden suuriin ongelmiin ja
köyhyyteen.
Irina Krohn /vihr (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kysyisin, missä asiassa suomalaiset
miehet ovat Euroopan työmarkkinoilla heikoimmassa asemassa.
Kyllä se tilanne, mikä työmarkkinoilla
vallitsee, liittyy myös ay-liikkeen toimintaan. Kyllä tässä tämä tupo,
perinteinen kolmikanta, on ollut. Minusta on uskomatonta, että ministeri
Koskinen pitää oikeusvaltion perusoppia ja kertoo,
että eduskunnalla ei ole tässä laisinkaan
valtaa. Ja vaatimus työnantajakulujen tasaamisesta isien
ja äitien työnantajien kesken tuli vihreiden vaatimuksesta
hallitusohjelmaan. Ei ainakaan ay-liike tämän
kaltaisia vaatimuksia ole tuonut esille hallitustavoitteissa. Kyllä minä sanoisin,
että suomalainen ay-liike on osittain vastuussa siitä,
että se ei ole samalla intensiteetillä kuin esimerkiksi
paperityöläisten etuja ajanut naisten etuja ja
naisille tärkeitä asioita työelämässä.
Naisille usein ovat olleet tärkeämpiä juuri
työpaikan turvallisuus ja muunlaiset asiat kuin ehkä joku
pekkaspäivä tai joku markka.
Päivi Räsänen /kd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustajat Peltomo ja Rajamäki totesivat
täällä, että Lipposen hallitus
on kohdistanut resurssinsa kaikkein heikoimmassa asemassa oleville
lapsille. Ihmettelen sitä. Nimittäin koko tämä välikysymys
lähti aika pitkälti liikkeelle siitä tai
eräs sen merkittävä sysääjä oli se,
että juuri lapsipoliittisen selonteon yhteydessä luvattu
syrjäytymisuhan alaisille lapsille välttämättä tarvittava
15 miljoonan euron raha jäi toteutumatta tulevan vuoden
budjettiin eli hallitus ei pitänyt tästä lupauksestaan
kiinni. Kysynkin, oletteko, ed. Peltomo, tältäkin
osin tyytyväinen hallituksen toimintaan.
Pirkko Peltomo /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Räsäselle: Jos kuuntelitte
ryhmäpuheenvuoromme pitäjän Virpa Puiston
puhetta huolella, niin hän totesi, että tähän
asiaan puututaan eduskunnassa. Asian käsittely on eduskunnassa
ja myös valtiovarainvaliokunnassa kesken.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Suomalainen ammattiyhdistysliike on ajanut
esimerkiksi suomalaisille äideille Euroopan parhaat ja maailmankin
parhaat äitiysetuudet. Nimittäin juuri äitiysloman
kestoa, vanhempainlomien kestoa, on tulopoliittisten ratkaisujen
kautta päivä ja viikko kerrallaan saatu kasvatettua
ja sitten saatu myös eduskunta hyväksymään
nämä. Osa näistä on vedetty
eduskuntavetoisesti tai poliittisen järjestelmän
puolelta, niin kuin kotihoidon tuki, mutta suurinta osaa näistä,
esimerkiksi äitiys- ja lapsuusajan turvaan liittyviä asioita,
on vedetty ammattiyhdistysliikkeestä päin. Täytyy
kokonaisuus pitää mielessä.
Naisten ja miesten palkkaerojen kaventamisessa ei ole päästy
niin pitkälle kuin on tavoiteltu, mutta kuitenkin siinäkin
ollaan ihan kärkijoukossa. Viimeisten 20 vuoden aikana
lisätasautumista ei ole tapahtunut, ja siinä on
itsetutkiskelun paikka niin ammattiyhdistysliikkeelle kuin ennen
kaikkea työmarkkinajärjestelmälle ja
poliittiselle järjestelmälle, mitä vielä voidaan
tehdä.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Ed. Katja Syvärisen kysymykseen subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta
— ette
ollut salissa silloin, kun käytin tästä puheenvuoron — totesin, että en
missään tapauksessa eikä kokoomus ole romuttamassa
subjektiivista päivähoito-oikeutta. Sen sijaan
sanoin, että on käyty keskustelua siitä,
onko välttämätöntä kaikissa
tilanteissa, joissa molemmat vanhemmat ovat kotona, että lapsi
on esimerkiksi 8—10 tuntia päivähoidossa, riittäisikö silloin
mahdollisesti puolipäiväpaikka. Mutta ehdottomasti,
jos on kysymys esimerkiksi yksinhuoltajasta, juuri siitä syystä,
jonka ed. Syvärinen totesi, tämä oikeus
pitää olla.
Se, mitä täällä eri puheenvuoroissa
on tullut esille ja mihin ovat paljolti kiertyneet lasten mielenterveysongelmat,
lasten pahoinvointi, liittyy kyllä siihen, paljonko vanhemmilla
on lapsilleen aikaa. Lastenpsykiatri Tuula Tamminen, joka on yksi
alan auktoriteetti, on todennut monta kertaa, että lasten
suurin ongelma on aikuisten nälkä, ei kaikilla,
mutta sillä osalla, joka voi huonommin. Silloin me tietysti
tulemme työelämään, työelämän
pelisääntöihin, työelämän
joustoihin, pätkätöihin jne. Nämä asiat
ovat nyt aika vahvasti tupopöydässä.
Varmasti me kaikki toivomme, että myös sieltä tulee
jotain myönteistä, mutta paljon on kysymys siitä,
missä määrin niitä mahdollisuuksia,
joita tänä päivänä jo
on olemassa työlainsäädännön,
työaikalainsäädännön
puitteissa, käytetään. Nyt kysytään
sitten sen perään, mitä vielä tämän
lisäksi tarvitaan.
Valitettavaa on se, että pätkätöitä teettää kuntatyönantaja
tänä päivänä, teettää perusteettomia pätkätöitä,
katkoo näitä, vaikka on tarve olemassa jatkuvalle
työsuhteelle. Tämä asia pitäisi
ottaa hyvin vakavasti ja saada siihen parannus. Minusta tämä on
perusteltua myös siksi, että lähitulevaisuudessa
julkinen sektori on aikamoisessa kilpailuasemassa osaavan, ammattitaitoisen
henkilöstön suhteen, eli siitä kannattaisi
pitää kiinni myöskin vakinaistamalla
määräaikaisia työsuhteita, kun
löytyy hyvät perustelut.
Vielä kerran näistä rattaista, kuinka
monilla mikin puolue ajaa: Kun sanoin, että oppositio ajaa
kaikilla mahdollisilla rattailla, en tarkoittanut sitä,
että useampi oppositiopuolue, vaan tarkoitin aika pitkälle
sitä, että keskustalla on kaikki rattaat käytössä.
Valitettavasti ne kulkevat vähän eri suuntaankin
riippuen siitä, mikä päivä on menossa
ja mille yleisölle puhutaan.
Tarja Kautto /sd:
Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden hyvinvointi on riippuvainen
monesta seikasta. Siihen kuuluu oleellisesti päivähoito-, koulutus-,
sosiaali- ja terveyspalveluja, työllisyys- ja asuntopolitiikkaa,
ympäristön turvallisuutta ja viihtyisyyttä,
lasten harrastuksia sekä tietenkin huolenpitoa ja rajojen
asettamista, joissa vanhemmilla on päävastuu.
Yhteistyötä koulun ja vanhempien välillä tulisi
lisätä ja vahvistaa.
Työ kuuluu elämän perusasioihin.
Yhteiskunta- ja sosiaaliturvajärjestelmämme rakentuu työntekoon
ja yrittämisen kannustamiselle. Siten työn ja
perheen yhteensovittaminen on eräs tärkeimmistä,
mutta myös vaikeimmista haasteista. Hallitus on helpottanut
työn ja perheen yhteensovittamista muun muassa vuorotteluvapaajärjestelmän
kautta, äitiysavustusta korottamalla ja lastenhoitovapaiden
pitomahdollisuuksia joustavoittamalla, mutta on monia muitakin seikkoja, jotka
vaikuttavat työn ja perhe-elämän tasapainottamisen
onnistumiseen.
Työnantajia on kannustettava suhtautumaan myönteisesti
perhevapaiden, osittaisten perhevapaiden ja isien vanhempainvapaiden
käyttöön. Hallitus on suunnitellut kahden
viikon pidennystä isyysvapaaseen, mikä onkin parannus
nykytilanteeseen, koska käytännössä perhevapaat
keskittyvät edelleen naisille.
Työttömyys on uhka perheiden hyvinvoinnille.
Se aiheuttaa toimeentulon heikkenemisen lisäksi epävarmuutta
tulevasta sekä elämänpiirin kaventumista
ja syrjäytymisen uhkaa. Työttömyys on
lapsiperheiden köyhyyden suurin syy, joten työllisyyden
hoitoon panostamalla parannetaan olennaisesti myös lapsiperheiden
toimeentuloa ja elämänlaatua.
Arvoisa puhemies! Nyky-yhteiskunnan arvomaailma heijastuu lapsiperheiden
hyvinvointiin. Pitkään venyvät opinnot
ja työelämän paineet ja kiireet voivat
johtaa siihen, että monet lykkäävät lapsien
hankkimista. Myös taloudellinen epävarmuus rasittaa
monia. Kiireisessä työtahdissa työntekijät
uupuvat, ja epävarmuus työn jatkuvuudesta varastaa
voimavaroja vanhemmuudelta. Lapsi voi jäädä ilman
tarvitsemaansa kasvun tukea kilpaillessaan vanhempien ajasta työelämän
kanssa.
Väestöliiton syksyllä julkaiseman
perhebarometrin mukaan suomalaisten lapsenhankinnan toiveet ja todellisuus
eivät kohtaa juuri näistäkin edellä mainituista
syistä. Barometrin mukaan yhteiskunnan lapsiperheisiin
kohdistamista tukitoimista pidettiin tärkeimpänä joustavaa
työaikaa sekä toisaalta kotihoidon tukeen liittyviä toimia. Tutkimus
osoitti myös, että paineet kotihoidon tukeen kasvavat
ja kunnat ovat jo alkaneet käydä kilpailua lapsiperheistä omilla
kuntalisillä. Syrjäiset ja varattomat kunnat ovat
heikossa asemassa muuttoliikkeen vuoksi, kun taas kasvavilla kunnilla
on paineita palvelujen järjestämisessä. Minä uskon,
että tämä on myös pohjana nimenomaan
siihen ristiriitaiseen vastakkainasetteluun, mitä täällä keskustelussa
on ollut.
Myös perheiden rakenne on muuttunut, avioerojen määrä lisääntynyt
ja yksinhuoltajatalouksien määrä kasvanut.
Taloudellisesti heikoimmin menestyvät yksinhuoltajat ja
parit, joilla on alle kouluikäisiä lapsia. Kasvukeskuksissa
päivähoitoikäisten lasten perheiden tilannetta
vaikeuttavat erityisesti korkeammat asumiskustannukset. Mielestäni
kohtuuhintaisten asuntojen tarjonnan lisääminen,
perheiden asumisviihtyvyyden ja asumisväljyyden kasvattaminen
sekä asumistuki ovat lapsiperheiden hyvinvoinnin kannalta
keskeisiä tavoitteita. Nuorten sitominen suureen velkataakkaan
omistusasunnon saamiseksi luo niin paljon epävarmuutta,
että mietitään useampaankin otteeseen,
pystytäänkö turvaamaan halutun lapsen
elämä ja jaksetaanko itse. Monissa lapsiperheissä juuri
asumiskustannusten takia köyhyys tulee ovesta sisään
ja rakkaus lentää saman tien ikkunasta ulos.
Tässä yhteydessä haluan vastata vihreiden esittämään
tilanteeseen. Arvostelin nimenomaan heidän politiikkaansa
vuokra-asuntojen osalta ja myöskin sitä, että nimenomaan
kunnissa päätetään, tuotetaanko
vuokra-asuntoja vai ei. Tässä mielessä olen
ainakin Pääkaupunkiseudulla huomannut, että vihreiden
politiikka on ollut erittäin tempoilevaa.
Arvoisa puhemies! Syrjäytyvien lasten ja nuorten kysymys
on lapsipolitiikkamme keskeinen ongelma. Välikysymyksessä viitataan
arvoympäristön muutokseen ja siihen, miten vanhemmilla
ei ole voimavaroja suojella lapsiaan kehitykselle haitallisilta
vaikutteilta, kuten väkivaltaviihteeltä. Esimerkiksi
Internetin kautta saatavan tiedon leviämistä ei
voi estää. Siten mediakasvatusta tulisi järjestää niin
päiväkodeissa kuin kouluissa, sillä lapsia
ja nuoria ei voi varjella ikuisesti ympäristön
vaikutteilta. Avoimella keskustelulla ja arvoasenteiden luomisella
voidaan sen sijaan välttää vääristyneiden
maailmankuvien syntyminen.
Valitettavan usein lapsen turvattomuus ja syrjäytyminen
on lähtöisin kotioloista. Lapsi tarvitsee turvalliset
ja vakaat kasvuolosuhteet myös silloin, kun kotona on vaikeaa. Äitiys-
ja lastenneuvolat ovat avainasemassa päihdeongelmaisten
perheiden havaitsemisessa, samoin kuin kouluyhteisö kouluikäisten
kohdalla. Tuki- ja hoitopalveluja suunniteltaessa päihdeongelmallisille tai
perheväkivallan uhreille on pyrittävä mahdollisimman
laaja-alaiseen verkostoon sekä jatkuvuuteen.
Kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen valtionosuutta korotetaan
vuosina 2002—2003 painopisteenä lasten ja nuorten
hyvinvointi, kouluterveydenhuolto ja koulujen iltapäivätoiminta.
Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen määrärahoja
on lisätty ja oikeutta hoitoon parannettu. Lasten ja nuorten
ongelmat vaativat yhä osaavampaa tukea ja osaamista, ja
tämä vaikuttaa koko perhepolitiikan onnistumiseen.
Ennalta ehkäisevä työ on sekä perheen
että koko yhteiskunnan edun mukaista.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Mikkola.
Mirja Ryynänen /kesk:
Arvoisa puhemies! Tuoreet verotustiedot kertovat viime vuosina muotoutuneesta
tulonjaosta yhden oleellisen piirteen: tuloerot ovat revähtäneet
häkellyttävän suuriksi. Todella suurituloisten
kasvava määrä on vain toinen puoli tulonjaon
todellisuudesta. Kuva kärjistyy dramaattisesti, kun siihen
lisätään tuloasteikon alapäässä tapahtunut
päinvastainen kehitys. Pienimmät tulot ovat jumiutuneet paikalleen,
ja samalla sosiaaliset tulonsiirrot ovat alentuneet. Samalla veropolitiikan
alennukset ovat suosineet suurituloisia ja painopisteen siirto kunnallisverotukseen
rasittaa suhteellisesti eniten pieniä ja keskituloisia.
Tämän politiikan kielteiset vaikutukset kohdistuvat
täydellä painolla juuri lapsiperheisiin, jotka
useimmiten ovat pienituloisia ja tulonsiirroista riippuvaisia. Kyllä taloudelliset
paineet ja ehkä eritoten kalliin asumisen kautta tulevat
paineet ja epävarmuus tulevaisuudesta vaikuttavat myöskin
lasten hankintaan. Ei ihme, että syntyvyys on putoamassa
jälleen pohjalukemiin.
Äskettäin Kuopiossa pidetyillä Sosiaalipolitiikan
päivillä todettiin, että luottamus yhteiskuntaan
rapautuu hyvin nopeasti eriarvoisuuden kasvun myötä.
Professori Pauli Niemelän viesti Sosiaalipolitiikan päivillä oli,
että perhepoliittinen sosiaalipolitiikka pitäisi
ajatella kokonaan uudelleen. Hän, kuten muutkin päivien
alustajat, oli erityisen huolissaan lapsiperheistä. "Perheet
on käytännössä unohdettu, tukea
riittää vain juhlapuheiden tasolla", kuului sanatarkasti
tutkijoiden vakava sanoma. Kyse ei siis ollut opposition poliittisesta
mustamaalauksesta, vaan alan johtavien tutkijoiden yhdensuuntaisesta
sanomasta. Sanomansa tueksi tutkijat luettelivat samat vastaansanomattomat
karut luvut, jotka täällä on välikysymyksen
tekijöiden taholta jo moneen kertaan todettu.
Syvimmän laman aikana jouduttiin, totta kai, leikkaamaan
kaikkia tukia ja etuuksia, mutta Lipposen hallitukset ovat kuristaneet
lapsiperheiden taloutta vielä sittenkin, kun maa oli jo
saatu kasvu-uralle ja monet muut pääsivät
nauttimaan talouskasvun hedelmistä. Lapsilisien reaaliarvo onkin
pudonnut vuodesta 94 yli 10 prosenttia, ja kotihoidon tuen leikkaus
vuonna 96 oli peräti 22,5 prosenttia. Samoin jo ennestään
matalan minimiäitiyspäivärahan leikkaus
vuonna 96 oli neljänneksen luokkaa. Nyt tulossa oleva pieni
korotus on tähän nähden kyllä aika
kosmeettinen; peruspäivärahan tasosta ollaan vieläkin
kaukana.
Arvoisa puhemies! Juhlapuheet eivät nyt siis riitä,
vaan perhetukia on parannettava tekemällä indeksikorotukset
lapsilisiin, nostamalla kotihoidon tuen tasoa todelliseksi vaihtoehdoksi
ja nostamalla pienin äitiys- ja vanhempainraha peruspäivärahan
tasolle, kuten keskusta onkin talousarvioaloitteissaan esittänyt.
Perhe-etuuksien ostovoima on myös säilytettävä sitomalla
ne indeksiin. Parasta ennalta ehkäisevää sosiaalipolitiikkaa
on tukea perheitä ja niiden jaksamista lastenhoidossa ja
kasvatuksessa. Perhe luo perustan lapsen tulevaisuudelle, ja samalla
on kyse koko yhteiskunnan tulevaisuudesta.
Suomalaiset ovat syystäkin olleet ylpeitä koko maan
kattavasta neuvolajärjestelmästä ja sen korkeasta
tasosta äitien ja lasten terveyden edistäjänä.
Siksi onkin hämmästyttävää,
ettei tutuksi ja turvalliseksi koettua neuvolaa ole vieläkään pystytty
kehittämään vastaamaan kokonaisvaltaisemmin
tämän päivän lapsiperheiden
tarpeisiin. Kyse on siis neuvoloiden resursoinnista, siitä,
että niiden kautta tarvittava moniammatillinen tuki tulee
jokaisen lapsiperheen ulottuville ja se tulee riittävän
ajoissa, ennen kuin ongelmat kasaantuvat ja kärjistyvät
ja hinta niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin kasvaa.
Ministeri Perho on toki viemässä asiaa eteenpäin,
mutta erilaiset kunnat tarvitsevat todellisia mahdollisuuksia palvelutasonsa
parantamiseen. Kun meillä toimii jo hyvin yhteinen synnytysvalmennus,
niin samaa yhteistä toimintamallia, esimerkiksi psykologin ja
terveydenhoitajan neuvontatiimillä, tarvittaisiin todella
kokonaisvaltaisempaan vanhempien valmennukseen aina parisuhteen
hoidosta kasvatuksen ongelmiin. Eikä vanhemman osa ja vastuu
pääty pikkulapsivaiheeseen: kyllä murrosikäiset
tarvitsevat yhtä lailla vanhempiensa vastuuta ja rajoja.
Toivoisin, että hallitus myös käytännössä ottaisi
vakavasti esimerkiksi Suomen Psykologiliiton viestin varhaisen puuttumisen
edistämisestä kouluissa, päiväkodeissa
ja lastenneuvoloissa. Puutteellista vanhemmuutta ja välittämistä ei
voi kokonaan korvata, mutta yhteiskunta voi kyllä tukea
lapsia ja perheitä juuri tuomalla asiantuntija-avun mahdollisimman
lähelle niin sanottujen normaalipalveluiden yhteyteen.
Eli syrjäytymisen estäminen on todella nostettava
painopisteeksi.
Työttömyys on erityisen suuri ongelma lapsiperheiden
arjessa. Silloin tarvitaan konkreettisesti yhteiskunnan antamaa
toimeentulotukea. Mutta myös vaativa työelämä tuntuu
yhä useammin vievän vanhempien ajan ja voimat
aivan liian kokonaisvaltaisesti. Vanhempien arvojärjestys
ei varmasti aina ole kohdallaan, mutta asennemuutosta tarvitaan
myös työnantajapuolella. Työn ja perheen
tasapainoinen yhdistäminen, yhteensovittaminen, on lopulta
kaikkien etu. Siksi lyhyemmän työajan pitäisi
olla jokaisen lapsiperheen valinnanmahdollisuus.
Pienten, alle 3-vuotiatten lasten toivoisi kuitenkin saavan
täyden kasvun rauhan ja subjektiivisen oikeuden omiin vanhempiinsa,
isään tai äitiin, mieluiten lapsen omassa
kodissa. Näin parhaiten luotaisiin pohja lapsen terveelle
kasvulle tulevaisuudessa.
Raija Vahasalo /kok:
Arvoisa puhemies! Opposition heikkous perhepolitiikassa on
se, että sen on kuultu ajavan täälläkin
salissa vain yhtä asiaa eli tulonsiirtoja perheille. Oppositio
väittää, että sillä on
myöskin vaihtoehtoja, mutta kuitenkaan se ei ole antanut
tunnustusta hallitukselle siitä, että on muun
muassa palveluja parannettu.
Lapsiperheiden hyvinvointiin vaikuttavat monet asiat, muutkin
asiat kuin tulonsiirrot, kuten työn ja perheen yhteensovittaminen,
työllisyystilanne, yleinen taloudellinen kehitys, veronkevennykset
jne. jne. Vanhemmuuden vahvistaminen on avainkysymys koko perheen
ja lasten hyvinvoinnin kannalta. Siihen vaikutetaan monella eri
tavalla. Lapsiperheiden hyvinvointiin vaikuttaa suuresti se, että ne
voivat itse valita lapselleen sopivan päivähoitopaikan.
Vanhemmat ovat useimmiten itse parhaita asiantuntijoita tässä.
Kuitenkin julkinen valta ohjaa liiaksi erilaisilla laeilla ja
asiakasmaksuilla sitä, mihin vanhempien kannattaa, ainakin
taloudellisessa mielessä, laittaa lapsensa hoitoon. Eri
päivähoitomuodot eivät ole lainsäädännössä nykyään
samanarvoisessa asemassa. Tämä johtaa siihen,
että monet kunnat joutuvat itse räätälöimään
omia ratkaisujaan, jotta samanarvoisuus eri päivähoitomuotojen
välillä toteutuisi edes osaksi. Tästä ovat
esimerkkinä kotihoidon tuen kuntalisät. Onnetonta asiassa
on se, että maamme asukkaat ovat varsin eriarvoisessa asemassa
riippuen siitä, missä kunnassa sattuvat asumaan.
Tänä syksynä lisäksi ylimääräistä huolta
vanhemmille ovat tuottaneet useiden kuntien esitykset kuntalisien
poistosta tai pienentämisestä. Mielestäni
on elintärkeää, että eri päivähoitomuodot,
julkinen, yksityinen perhepäivähoito, päiväkotihoito
sekä kotihoidon tuki asetetaan samanarvoiseen asemaan niin,
että perheet voivat aidosti tehdä valinnan eri
päivähoitomuotojen välillä.
Kotihoidon tukea on korotettava, mutta se ei ole voinut tapahtua
vielä tällä vaalikaudella. Yleinen ilmapiiri
ei ole ollut riittävän suopea tälle asialle.
Kenties joidenkin puolueiden linjanvedoissakaan ei ole haluttu tätä kotihoidon
tuen korotusta saada. Lisäksi maassamme näyttää olevan
tyypillistä se, että vain yksi asia mahtuu kerralla
agendalle. Kun olemme nyt hoitaneet viime aikoina eläkeläisten
asioita, ei lapsiperheitä ole välttämättä tarpeeksi
hyvin huomioitu, mutta nyt on heidän vuoronsa. Yksi asia,
joka pitää korjata, on lapsilisät. Näiden
tasokorotus ja indeksiin sitominen tulee ajankohtaiseksi seuraavalla
hallituskaudella varsinkin, jos kokoomus on hallituksessa mukana.
Lapsilisä on perheille kulukorvaus, ja sellaisena se on
jatkossakin pidettävä.
Hyvään perhepolitiikkaan kuuluu se, että on olemassa
vaihtoehtoja. Perheille on välttämätöntä voida
valita itselleen ja lapsilleen sopivat palvelut. Opposition esityksestä valitettavasti
nämä vaihtoehdot ovat puuttuneet. Kaikki suomalaiset perheet
eivät mahdu samaan muottiin. Tilastokeskuksen tekemän
työvoimatutkimuksen mukaan pienten lasten vanhemmat tekevät
yhä pidempiä työpäiviä.
Tämä tapahtuu aina lasten kustannuksella. Työn
ja perheen yhteensovittamiseen on nykyhallituksen aikana tehty parannuksia.
Lainsäädäntö muutenkin tarjoaa
mahdollisuuksia joustoihin, mutta siitä huolimatta esimerkiksi
miehet harvoin käyttävät oikeuttaan täysimittaisesti
isyyslomaan. Asenneilmapiiriä on parannettava sellaiseksi,
että se kannustaa perhevapaitten pitämiseen. Miehetkin
on saatava huolehtimaan vaippavuorista.
On tutkittu, että kun työ ja perhe kyetään
yhdistämään hyvin, se parantaa työpaikan
ilmapiiriä ja nostaa työn tuottavuutta. Siksi
työn ja perheen yhteensovittaminen auttaa sekä työntekijää että työnantajaa
ja ennen kaikkea lasta.
Kokoomus on esittänyt myös sitä,
että oikeus palkattomaan lyhennettyyn työpäivään
eli oikeus osittaiseen hoitovapaaseen pidennetään
nykyisestä ensimmäisen luokan syyslukukaudesta koskemaan
kahta ensimmäistä lukuvuotta kokonaisuudessaan.
Valtakunnallisen lapsiasiamiehen virka tulisi pikaisesti perustaa.
Kunnalliset lapsiasiamiehet eivät yksin riitä.
On tärkeää, että maassamme olisi
taho, jonka tehtäviin kuuluu seurata lainsäädäntöä ja
päätöksentekoa siltä osin kuin
se koskee lapsia.
Nyt kaikki lapsia koskevat asiat kuuluvat yleensä vain
kotona tehtäviksi muiden tehtävien ohella. Ei
tarvitse siis ihmetellä, ettei päätöksenteossa
osata ottaa tarpeeksi huomioon lasten asemaa.
Se, mistä voisi älähtää lujastikin,
on se, että lastensuojelulain uudistus ei ole toteutunut.
Se on ollut sellainen lakiesitys, jonka edelle ovat aina muut muka
tärkeämmät lakiesitykset kiilanneet. Valtioneuvoston
selonteossa Lastensuojelusta kohti lapsipolitiikkaa vuodelta 95
on hyvin kirjattu nykylastensuojelulainsäädännön
puutteet ja ongelmakohdat. Ne olisi ollut hyvä saada nopeasti
korjatuksi.
Arvoisa puhemies! Nykyhallitus on tehnyt paljonkin (Puhemies
koputtaa) toimenpiteitä lapsiperheiden aseman parantamiseksi.
Oppositiolla, jos se olisi ollut vallassa, olisi toimenpidelista ollut
samanlainen, ei yhtään kuitenkaan sen pidempi
(Puhemies koputtaa) tai parempi, vaikka niin väittävät.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Kehys tälle keskustelulle,
mitä me käymme lapsiperheiden toimeentulosta ja
hyvinvoinnista tai huonostivoimisesta, on tietysti koko yhteiskunnassa.
Yhteiskunta on todella väkivaltaistunut, ja kun katselee
maailmaa Suomen ympärillä, siellä on
sotatila tai uhkaamassa oleva sota, ympäristökatastrofit
ovat maailmalla sekä paikallisia että globaaleja.
Tämä on sekä aikuisten maailmaan että heidän
käyttäytymisensä ja tuntemisensa kautta
lasten elämään vaikuttava todellisuus.
Se heijastuu taas niihin meitä kaikkia järkyttäneisiin
tapahtumiin, joita on viime vuosina tässä yhteiskunnassamme
ollut nähtävissä.
Väkivallasta, joka tätä yhteiskuntaa
on puistattanut, löytyy piirteitä, jotka ovat
tuttuja väkivaltaviihteestä. Viihteeksi ainakin
näennäisesti tarkoitettu maailma on tullut järkyttäväksi
todellisuudeksi. Väkivaltaviihteessä uhri nousee maasta
raskaiden potkujen ja lyöntien jälkeen, jotka
on suunnattu esimerkiksi päähän. Todellisuudessa
näin ei tietenkään käy, vaan
uhri menehtyy tai vammautuu vaikeasti. Tilastothan osoittavat, että muun
muassa vaikeat päävammat ovat vahvasti lisääntyneet.
Television ja median vaikutuksesta on puhuttu paljon myös
tänään. Televisiota ilman vanhempiensa
ohjausta katsovia tai videopelejä pelaavia lapsia on, ja
he näkevät tuhansia väkivallantekoja,
tappoja, murhia, raiskauksia, ennen aikuisikäänsä.
Vastaavaa on runsaasti tarjolla, ei vain televisiokanavilta, vaan
tietysti videopeleistä ja kaseteilta. Sen lisäksi
tulevat tietysti kaapeli- ja taivaskanavat, ja uutuutena on tietysti
se, että on alettu jo tuottaa tarkoituksella roskaohjelmia,
jotka on suunniteltu mauttomiksi.
Alkoholin käyttö on kasvussa. Se on yksi ympärillämme
oleva tosiasia, kehystekijä. Suomalaisella viinapäällä ohitetaan
ranskalaiset, ja kun tunnemme vielä suomalaisen viinapään
ominaisuudet, tiedämme, että tuo ohitus tulee
huimaamaan. Keskimääräinen kulutus on
jo nyt 10 litraa absoluuttista alkoholia. Tupakointi on lisääntynyt
ensimmäistä kertaa sitten 70-luvun. Mainonta on
vahvaa ja kohdistuu aikuisväestöön, nuorisoon,
mutta myös lapsiin. Painotan vielä sitä,
että aikuisten käyttäytymisessä tapahtuvat muutokset
heijastuvat tietysti lasten käyttäytymiseen. Formulasirkus
mainostaa alkoholia ja kulkee alkoholin ja tupakan voimalla. Ralliautoilijat puolestaan
istuvat tupakka-askeissa ja ajavat niitä pitkin Afrikan
pölyäviä teitä.
Mutta vanhemmat ovat tietysti edelleen avainasemassa. Jos heidän
jaksamisensa riittää ja vanhemmuus riittää,
niin huoli ei ole suuri. Mutta varsin usein se ei riitä.
Silloin yhtenä syynä tietysti on täällä paljon
puhuttu pitkäaikaistyöttömyys, joka tuo
monta muuta ongelmaa mukanaan, ja ongelmilla on taipumus kasaantua. Olemme
huomanneet, että ne myös periytyvät. Muun
muassa työttömyys on periytymässä.
Mahdollisuus avun saantiin on tämä palvelukysymys,
josta pääministeri paljon puhui. Kuten aikaisemmin
totesin, hän poistui sillä tavalla voittajana,
että hän puolusti palveluja, ja palvelut ovat
toki avainasemassa. Mutta todellisuus on se, että neuvolapalveluja
heikennetään, kouluterveydenhoitoa on heikennetty
ja sairaanhoidon ja terveyden budjettia, sosiaalibudjettia. Esimerkiksi
vuoden 94 tasoa, mikä tässä eduskunnassa oli
silloin saavutettu, ei ole vielä 2003 budjettiesityksessä saavutettu,
vaan siinä on edelleenkin useamman miljardin väli,
jos puhutaan markoista, vuoden 94 reaalitilanteeseen verraten.
Valtiovallalla on siis oma tehtävänsä tukea kuntia
turvaverkoissa, ja tätä eduskunta on tehnyt, kuten
täällä on todettu, korvamerkitsemällä esimerkiksi
psykiatrisen lasten ja nuorten terveyden- ja sairaanhoidon rahoitusta.
Kansallinen terveysprojekti on monella tavalla tärkeä.
Se ei ole ainoastaan mitään leikkausjonojen lyhentämistä,
se on kokonaisvaltainen projekti, jonka päämääränä on
myös ennalta ehkäistä. On valitettavaa,
että tuon projektin tavoitetasoa ei ole pystytty vuoden
2003 budjettiesityksessä saavuttamaan.
Loppujen lopuksi, arvoisa puhemies, tarvitsemme siis yhteisen
tahdon tässä yhteiskunnassa, jotta pystyisimme
tämän lasten pahoinvoinnin voittamaan. Varmasti
esimerkiksi paljon puhuttu tulonsiirtokysymys auttaa asiassa, mutta varsinainen
apu tulee kokonaisvaltaisesta yhteiskunnan kehityksen kääntämisestä,
josta myös monet muut täällä ovat
aikaisemmin puhuneet tai muuten sen puolesta esiintyneet.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa puhemies! Paavo Lipposen hallituksella on merkittäviä saavutuksia,
joista suurin on mielestäni varsinkin hänen ensimmäisen
hallituksensa aikaansaannosta, mutta myös tämän
hallituksen alkutaipaleelle jäi vielä tehtäviä koskien
valtiontalouden tasapainoon saattamista ja sen katastrofin torjumista, mikä sitä uhkasi.
Myös on syytä olla ylpeä päivähoitolaista
ja esikoulu-uudistuksesta. Varsinkin se, että päivähoitolaki
myös Lipposen toisen hallituksen osalta säilyi
muuttumattomana eikä sitä heikennetty, vaikka
paineita oli monien hallituspuolueiden sisällä,
oli saavutus, jolle on syytä antaa kehuja ja tunnustusta.
On myös erityisesti kiitettävä ja kehuttava
ministeri Biaudetta siitä, että hän
onnistui isyysviikkojen saannissa. Aivan kuukaudesta ei vielä tullut
totta, mutta alku kuitenkin ja hyvä sellainen.
Mutta yhtä lailla on totta, niin kuin täällä on tänään
monessa puheessa, myös pääministerin omassa
arviossa, todettu, että lapsiperheiden asema tämän
päivän Suomessa vaatii parannuksia. Lipposen molempien
hallituksien aikana, jos katsotaan, minkä väestöryhmien
asema on suhteellisesti heikentynyt ja minkä parantunut,
niin lapsiperheiden asema kuitenkin, osittain johtuen siitä ikävästä tosiasiasta,
että oli pakko saada valtiontalous tasapainoon, on heikentynyt
eniten ja erityisesti on heikentynyt yksinhuoltajaperheiden asema.
Tämä on faktaa eikä poliittista fiktiota taikka
populistista vaalikeskustelua. Sen takia hyvät neuvot ovat
kalliit, ja kyllä mielestäni tämänkin
illan keskustelu on sikäli paikkansa ansainnut.
Vihreillä on ollut viime vuosien aikana hallitusyhteistyön
sisälläkin selvästi enemmän
painotuseroja kuin aikaisemmin ja niin varmaan monella muullakin
hallituspuolueella. Me emme ole siinä poikenneet mitenkään.
Se on nähty tänään täällä salissakin.
Hallituksen sisällä on eri painotuksia, eikä kukaan
voi sanoa, että on ollut tyytyväinen. Suuri rakenteellinen
eroavaisuus on liittynyt veronalennuksien painotukseen. Tämä liittyy
lapsiperheiden asemaan sillä tavalla kyllä, että kun
olisimme halunneet, että uusia työpaikkoja synnytetään
tehokkaimmin nimenomaan alentamalla verotusta asteikon alapäästä,
jotta niin sanottuja vähän tuettavia työpaikkoja
syntyy rehellisille työmarkkinoille eikä pimeille
työmarkkinoille, näemme, että se olisi
kasvattanut työllisyyttä hallituksen linjaa ja
veronalennusta paremmin ja sikäli tuonut myös
vakaamman verotulopohjan, millä taas olisi paljon kaivattuja palveluja
ja tulonsiirtoja pystytty tekemään.
Toinen riita, erimielisyys, joka on ollut vihreille vaikea kestää,
koska hävisimme, on se, että kun viime vuosina
viimeinkin vaikeiden tasapainottamisvuosien jälkeen on
ollut hiukan liikkumavaraa, hallituksen priorisoinnit siitä,
mihin ensin laitetaan rahaa, kun sitä viimeinkin on pikkuisen
laittaa lisää, eivät ole olleet oikeita.
Me olisimme priorisoineet ensin lapsiperheitä ja sen jälkeen
kaikista heikoimmassa asemassa olevia eläkeläisiä.
Nyt sekä lapsiperheet että kaikista köyhimmät
eläkeläiset saavat odottaa. Viimeisessä budjettiriihessä vielä tätä linjaa
jatkettiin niin, että osittain eläkeläisille
tulevia etuuksia rahoitettiin nostamalla sairausvakuutuksen omavastuuosuutta,
joka osuu juuri sairaimmille eläkeläisille. Mutta
varsinkin se, että lapsiperheet ovat saaneet odottaa nämä vuodet,
on ollut vihreille vaikeaa niellä.
Viimeisimmässä budjettiriihessä myös,
aivan niin kuin ed. Soininvaara kertoi, vesitettiin se Soininvaaran
pitkälle neuvottelema lapsipoliittisen ohjelman keskeinen
seikka, että erityisen vaikeassa asemassa olevien lasten
palveluita oli tarkoitus parantaa 15 miljoonalla eurolla, ja se
summa jäi kolmannekseen, mikä käytännössä siis
tarkoittaa jokaisessa neuvolassa, jokaisessa toiminnassa kahta kolmannesta
vähemmän uusia resursseja, ja se on paljon.
Tänään ja eilen on juuri pidetty
erityisliikunnan valtakunnalliset neuvottelupäivät,
joissa olin paitsi puhumassa myös kuulemassa, kuinka 5-vuotisseulonnassa
neuvoloissa, jos seulaan niin sanotusti jää kiinni
motorisesti heikkotasoinen, kömpelö lapsi ja jos
asiaan pystytään kuntouttavalla liikunnalla puuttumaan
ajoissa, pystytään todennäköisesti
ennalta ehkäisemään merkittävä määrä paitsi
syrjäytymistä myös ja ennen kaikkea luku-
ja matematiikkahäiriöitä. Neuvolalla on
todella suuret mahdollisuudet estää kansantalouden
ja yksittäisten ihmisten elämässä suuria katastrofeja.
Tällä hetkellä, kun neuvoloilla ei ole
niitä määrärahoja, joita se
Soininvaaran 15 miljoonaa euroa juuri olisi ollut, ja kun se jäi vaan
5:een, oikeasti on vakavasta asiasta kyse. Siltä osin kyllä pidän
aiheellisena tämän päivän keskustelua
ja myös välikysymystä.
Ajanpuutteen vuoksi en käy asuntopolitiikasta tässä yhteydessä enempää keskustelemaan.
Toteanpahan
vaan, että on fakta, että me suomalaiset Oecd-tilastojen
mukaan asumme todella ahtaasti ja kalliisti. Varsova ja Helsinki
eivät meidän tulotasoomme nähden ole
saman arvoisia kaupunkeja Oecd:n mittareissa, mutta asumisen laadussa
ne ovat, ja erityisen ahtaasti asuvat lapsiperheet. Minä luulen,
että tässä on meillä kaikilla
aika paljon tekemistä. On myös kuvaavaa, ettei
oppositio ole tästä kysymyksestä kertaakaan
tehnyt välikysymystä. On myös totta, että hallituksen
sisällä ei ole kertaakaan asiasta äänestetty.
Mitään konkreettista esitystä ei ole tuotu
eikä siitä ole äänestetty. Me
olemme tyytyneet täällä salissa ja kolumneissamme
asiasta tappelemaan ja keskustelemaan mutta sitä pitemmälle
emme ole päässeet, joten kaikilla meillä on tältä osin
tekemistä.
Lopuksi, kun puheenvuoroni loppuu, kannatan ed. Soininvaaran
ehdotusta perustelluksi päiväjärjestykseen
siirtymiseksi.
Sakari Smeds /kd:
Arvoisa puhemies! Pääministerin ja hallituksen
taholta on toistuvasti kysytty, mikä on opposition vaihtoehto.
Perusteltuhan tuo kysymys on. Hallituksen ja kristillisdemokraattien
vaihtoehtojen ero näkyy mielestäni kaikkein kirkkaimmin
juuri tämän välikysymyksen aiheessa,
perhepolitiikassa. Välikysymys juuri tästä aiheesta
on perusteltu myös siksi, että pääministeri
itse oman vaalikampanjansa avajaistilaisuudessa herätteli
toiveita lapsilisien korottamisesta, vaikka hallitus on toiminut
täysin toisin.
Lipposen johdolla sosialidemokraattien ja kokoomuksen linja
on ollut lapsiperheille varsin tyly. Perhetukia on leikattu rajusti,
niin kotihoidon tukea kuin lapsilisiäkin. Kotihoidon tukea
Lipposen johdolla leikattiin 1 908 markasta 1 500 markkaan.
Samaan aikaan tosin kunnallista päivähoito-oikeutta
laajennettiin. Voidaan sanoa, että rahoitus haettiin kotien
hoivatyön mahdollisuuksia heikentämällä.
Perheiden valinnanmahdollisuuksien kannalta kotihoidon tuki olisi
nyt viimein tärkeä saada nousu-uralle, ja juuri
tätä kristillisdemokraatit ovat julkistamassaan
vaihtoehtobudjetissa esittäneet.
Jos kotien hoivatyötä ei voida edistää ja
kannustaa tulonsiirtojen kautta, olisi se tietysti mahdollista myös
verotusjärjestelmäämme muuttamalla. Sosiaalietuuksia
määriteltäessä perheitä käsitellään
usein yhtenä yksikkönä, jolloin puolison
tulot vaikuttavat toisen etuuksiin. Tämä on ymmärrettävää.
Verotuksessa puolisoita käsitellään kuitenkin
erikseen, mikä johtaa saman tulotason perheiden varsin
erilaiseen kohteluun yhden ansaitsijan perheiden tappioksi. Mahdollisuus
perheverotukseen olisi siksi aivan paikallaan ja perusteltua. Ymmärrän
kyllä, että sosialidemokraattien taholla tälle
ei löydy kannatusta, ei sen koommin tälle kuin
kotihoidon tuen korottamisellekaan, sillä mielestäni
jähmettyneistä ideologisista syistä johtuen
vasemmalla on vieroksuttu sitä työtä,
mitä toinen puolisoista tekee kotona. Mutta miksi kokoomus
käytännön toimissaan kannattaa tätä samaa
lastenhoidon kansallistamisen linjaa? Kristillisdemokraatit haluavat
perheille vaihtoehtoja, sillä perheiden tilanteet poikkeavat
toisistaan niin kovin paljon.
Hallituksen perhepoliittinen linja on monelta muultakin osin
ollut kylmä. Pienyrittäjien ja monien kaupan pienipalkkaisten
työntekijöiden mahdollisuutta perheiden yhteiseen
vapaapäivään hallitus on heikentänyt
liikeaikalakiin tehdyillä muutoksilla. Hallitus oli sitä mieltä,
että markkinavoimille on raivattava lisätilaa
kuuden päivän sijasta seitsemännestäkin.
Hallituksen arvopohjasta käsin ihmisen arvo ja tarkoitus
toteutuu ilmeisimmin parhaiten juuri silloin, kun hän toimii
kuluttajana ja markkinavoimien palvelijana. Hyvällä tavalla
luterilaisen kirkon arkkipiispa puuttui meneillään
olevassa kirkolliskokouksessa tähän shoppailun
ylikorostuneeseen arvostukseen. Hän peräänkuulutti
sen pohtimista, mikä on hyväksi ihmiselle. Tähän
toiveeseen voi yhtyä.
Tällä vaalikaudella hallitus laati lain kuvaohjelmien
tarkistamisesta, joka höllensi väkivaltaa ja epäeettistä ainesta
sisältävien kuvatallenteiden ennakkotarkastusta.
Hallitus ei ole tehnyt mitään korvaavaakaan median
väkivaltatarjonnan hillitsemiseksi. Kristillisdemokraatit
ovat esittäneet valtakunnallisen joukkoviestinnän neuvottelukunnan
perustamista, jonka tehtävänä olisi käsitellä periaatteelliselta
kannalta mediaan liittyviä eettisiä kysymyksiä.
Olemme myös esittäneet, että saastuttaja
maksakoon -periaate pitäisi ulottaa ympäristön
saastuttamisesta myös ihmisen mielen saastuttamiseen. Siksi
esitämme erillistä K-veroa, jossa esimerkiksi
K18- tai K15-videosta tai elokuvasta perittäisiin erillistä haittaveroa.
Tällöin ohjelmiston laatijat joutuisivat harkinnan
eteen, tarjotako laadukasta draamaa vai kovaa väkivaltaa.
Luulen, että hyvien elokuvien ystävien iloksi
tämän kaltainen veromalli muuttaisi ohjelmistoa
laadukkaampaan suuntaan.
Kun on käsittääkseni varsin selkeästi
osoitettavissa ja osoitettu, että väkivalta vaikuttaa
etenkin lasten maailmankuvaan negatiivisella tavalla, miksei lainsäätäjäkin
voisi lasten edun nimissä paljon tomerammin puuttua median
väkivaltatarjontaan? Epäeettisen ohjelmatarjonnan
rajoittamista on vastustettu muun muassa sananvapauden periaatteeseen
vedoten. Näin pyhäinpäivän jälkeen
on paikallaan sanoa, että olen varma, että menneet
sukupolvet vapautta puolustaessaan käsittivät
vapauden periaatteen kyllä aivan muuksi kuin viihdeteollisuuden
oikeudeksi tehdä väkivallalla rahaa.
Arvoisa puhemies! Pääministerin vastaus ei sisältänyt
selkeitä toimenpiteitä perhepoliittisen linjan
muuttamiseksi. Monelle lapsiperheelle tämä oli
pettymys, mutta viesti oli kyllä selkeä: perhepoliittinen
linja ei muutu, ellei kansa äänestä uuden
hallituspohjan puolesta.
Ulla Juurola /sd:
Arvoisa puhemies! Olen ollut eduskunnassa nyt lähes
kaksi kautta. Ensimmäinen kausi oli aikaa, jolloin teimme
lähes yksinomaan negatiivisia päätöksiä.
Itse asiassa jouduimme leikkaamaan lähes kaikkia budjetin menokohtia
yksinkertaisesti siitä syystä, että velaksi
eläminen piti saada loppumaan. Hyväksyin tämän
periaatteen ja perusteen. Samaisella kaudella tehtiin kuitenkin
selkeä päätös esimerkiksi sosialidemokraattisessa
ryhmässä siitä, että taloudellisten
mahdollisuuksien rajoissa parannamme ensisijaisesti palveluja. Näin
säädettiin esimerkiksi päivähoidon
subjektiivinen oikeus. Hyväksyin tämän
linjan. Tällä kaudella olemme voineet tehdä pelkästään
hyviä päätöksiä, vaikkakin
sosiaaliturvan osalta parannukset ovat olleet ehkä pieniä askelia,
parempaan kuitenkin. Palveluja on parannettu kohdistuen lapsiin
ja nuoriin, ja pääministerin vastauspuheenvuorossa
tulivat hyvin esille nämä parannukset. Olen hyväksynyt
tämän linjan.
Haluaisin kuitenkin nyt muutamalla sanalla pohtia tulevaisuutta.
Sosiaalipoliittisen perhepolitiikan linjaukset ovat vanhastaan tähdänneet
siihen, että tuloeroja tasoitetaan lapsiperheiden ja lapsettomien
perheiden välillä, että tuloeroja pitäisi
tasoittaa vanhemman polven ja nuoren polven välillä ja
ennen kaikkea perhepolitiikalla pitäisi pystyä edesauttamaan
sitä, että lapsia uskalletaan synnyttää.
Tiedän tarkkaan, että päätökseen
hankkia lapsia vaikuttavat monet tekijät, kuten työn
ja perheen yhteensovittamisen pulmat, pätkätyön
pulmat — etenkin naisten osalta — ja tietysti
työllisyyskysymykset, onko työtä ja onko se
vakituista jne. Tässä puheenvuorossani keskityn
kuitenkin pelkästään tulonjakokysymykseen.
Tilastot osoittavat selvästi, sitä ei voi
kieltää, että lapsiperheet ja etenkin
yksinhuoltajaperheet ovat tulokäyrien alimmilla tasoilla.
Jokainen meistä tietää, että nuoren
perheen kustannukset ovat korkeimmillaan, asumiskustannukset ovat korkeita,
asutaan vuokralla tai hankitaan omaa asuntoa, opintolainat rasittavat
ja yksinkertaisesti elinkustannukset lapsiperheissä, päivittäiset elinkustannukset,
ovat korkeimmillaan. Sosiaalipolitiikan näkemyksen mukaan
on aina esitetty, että sijoitukset lapsiperheisiin ja pienituloisiin parantavat
suoraan kotimaista kysyntää, koska lapsiperheet
joutuvat käyttämään yleensä kaikki tulonsa
päivittäiseen kulutukseen. Sijoitukset lapsiperheisiin
siis mielestäni parantavat myöskin työllisyyttä.
Tiedämme kaikki, että maamme väestön
ikärakenne muuttuu nopeasti, ja vaikka nyt nämä lapset,
jotka syntyvät, eivät ehdikään
enää työntekijöiksi siihen aikaan,
kun vanhusväestön määrä on
huippukaudessaan, syntyvyydestä huolehtiminen on kuitenkin
jatkossa yhteiskuntamme toimivuuden ehto. Kun tämän
päivän nuoret miettivät perheen perustamista
ja lasten hankkimista, he varmasti eivät pohdi sitä,
onko mahdollisesti tulevaisuudessa psykiatrista hoitoa tarjolla
tai minkä kokoisia ovat opetusryhmät. He kuitenkin
tekevät päätöstä tilanteessa,
jossa he miettivät, onko heidän taloudellinen
tilanteensa turvallinen, uskaltavatko he sen vuoksi tehdä lapsia.
He tietysti myöskin pohtivat, mitkä ovat päivähoitomahdollisuudet,
koulutusmahdollisuudet, ja varmasti he pohtivat, onko työtä,
kuinka pysyvää se on ja elääkö palkalla.
Lapsiperheiden ja lapsettomien perheiden välistä tuloeroa
voidaan hyvin vähentää lapsilisäjärjestelmällä.
Se on edelleen hyvä järjestelmä. Se on
tähdännyt alun perin juuri tähän.
Itse olen kuitenkin jo tullut vähitellen kyyniseksi siihen, että lapsilisäjärjestelmää
todellakin
voitaisiin parantaa ja korottaa, varsinkin jos uusikin hallitusohjelma
kaikkein tarkimmin säätelee sitä, mikä on
menojen yläraja. Sen takia olen viime aikoina pohtinut
myöskin, olisiko sittenkin parasta suunnata kaikki veronalennusmahdollisuudet
tuloverotuksen osalta nimenomaan lapsiperheisiin, olisiko aika siirtyä puhdaslinjaisesta
verotuksesta takaisin kohdennettuihin veronkevennyksiin, verovähennyksiin,
ja näin puhun lähinnä siis huoltajavähennyksestä,
lapsivähennyksestä.
Lapsivähennykset ovat käytössä useissa
tärkeissä kilpailijamaissamme, ja tässäkin
suhteessa ehkä sitten nuoret työntekijät,
perheelliset työntekijät, olisivat paremmin kilpailukykyisiä myöskin
siinä, miten he haluavat jäädä maahan tai
lähteä maasta. Huoltajavähennystä on
pidetty epäoikeudenmukaisena. Olisiko se sitä,
mikäli se toteutettaisiin samoin kuin kotitalousvähennys? Se
voitaisiin siis tehdä myöskin kunnallisverosta silloin,
kun valtionverotusta ei tapahdu. (Ed. Syvärinen: Pitäisi
kompensoida kunnille!) — Ja aivan, se pitäisi
ehdottomasti kompensoida kunnille. — Sen lisäksi
tietysti täytyy pohtia niitä lapsiperheitä,
joilla ei ole tuloverotusta lainkaan. Esimerkiksi silloin opintotuella
elävien tilanne pitäisi katsoa uudelleen.
Tämä on siis minun yksi vaihtoehtoni, miettiä sitä,
miten lapsiperheiden todellista taloudellista tilannetta korjattaisiin,
ellei lapsilisiä oikeasti pystytä sitten korjaamaan,
ja tämä olisi vaihtoehto nimenomaan sille, että veronkevennykset
tuloverotuksen osalta kohdennetaan kaikille tuloryhmille.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! "Perhepolitiikan laiminlyönti on
valtionvelkaakin suurempi uhka tulevaisuuden Suomelle". Tämä suora
lainaus välikysymystekstistä on mielestäni
se lähtökohtainen kuva, jonka pohjalta meidän
pitäisi pysähtyä etsimään
niitä ratkaisuja, joilla me vastaamme paremmin lasten ja
perheiden nykyiseen tilanteeseen. Nimittäin lasten hyvinvointi
on yhteiskunnallinen kuumemittari. Tämä kuumemittari
on tällä hetkellä pahasti punaisella.
Valitettavasti Lipposen hallitusten valtakaudella on menetetty pitkä aikakausi
vaikuttaa perheiden tulevaisuuteen ja ennen kaikkea tulevaisuudenuskoon.
Yhä pyritään luomaan kuvaa, että ikääntymisen
ongelmaan voidaan vastata vain siirtolaisuudella. Samalla halutaan
kuitenkin unohtaa se, että ikääntymisen
haasteen kohtaa koko Eurooppa.
Poliittisesti on olemassa hyvinkin erilaisia mahdollisuuksia
helpottaa lapsiperheiden asemaa. Lipposen hallituksen ainoana perhepoliittisena
välineenä on ollut palveluiden lisääminen. Se
toki helpottaa työssä käyvien perheiden
tilannetta, mutta se ei vastaa lainkaan perheiden taloudelliseen
ahdinkoon, ja monessa tapauksessa se ydinkysymys, lasten hyvinvointi,
on kuitenkin ollut toissijainen asia.
Perheiden taloudellinen asema on taas merkittävin perheiden
itsensä kokema arvostustekijä. Hyvätkään
palvelut eivät muutu taloudellisessa ahdingossa arvostukseksi.
Valitettavasti palvelujen kehittäminenkin on jäänyt
pelkäksi ideologiseksi iskulauseeksi. Perheet ovat joutuneet
erityisesti kasvukeskuksissa taistelemaan jo vuosien ajan esimerkiksi
lastenhoitopaikoista.
Lapsiperheiden omassa elämässään
kokemaan arvostukseen voidaan vaikuttaa muun muassa seuraavilla
välineillä: perhetukia korottamalla; kehittämällä verotusta
lapsiperheitä kannustavampaan suuntaan; perheiden merkittävimpiä elinkustannuksia,
kuten asumisen ja liikkumisen kustannuksia, pienentämällä;
ja kotityötä tekevien vanhempien taloudellista
asemaa parantamalla. Kahden hallituskauden jälkeen on oikea aika
arvioida nykyisen hallituksen saavutuksia näiden asioiden
ympärillä. Mikä on siis ollut Lipposen
hallituksen vastaus näihin perheiden kannalta keskeisiin
asioihin? Perhetukien kohtalon me kaikki jo tunnemme. Saldoksi ovat
jääneet pääsääntöisesti
leikkaukset.
Arvoisa puhemies! Kokonaisveroasteessa nykyinen hallitus on
kyennyt palaamaan vuoden 1995 lähtötilanteeseen,
mutta mielestäni olennaista on huomata se, että ainoastaan
ja vain vuoden 1995 lähtötilanteeseen. Viime vuosina
markkinoidut veronalennukset ovat siis olleet aikaisempien kiristysten
palauttamista. Kun tarkastellaan erityisesti lapsiperheitä,
huomataan, että verotus on edelleen suurin rasite perheiden
taloudelliselle hyvinvoinnille. Suomi verottaa esimerkiksi kaksilapsista
yhden tulonsaajan perhettä raskaammin kuin mikään
muu Euroopan unionin jäsenmaa. Jopa Ruotsikin verottaa
vajaat 4 prosenttiyksikköä keveämmin
42 000 euron tulonsaajaa tällaisessa perheessä.
Ero kevyimmin verottaviin maihin on 25 prosenttiyksikön
luokkaa.
Maahamme on siis luotu olosuhteet, joissa on taloudellisesti
lähes mahdotonta jäädä hoitamaan
omaa lastaan kotiin. Kun vielä tiedämme sen, että taloudelliset
rasitukset ovat kovimpia lasten ollessa pieniä, syntyvyyden
aleneminen kymmenen viime vuoden aikana ei ole enää mikään
yllätys. Nykyinen hallitus ei ole siis vain kehittänyt
palveluita, vaan samalla myös painostanut kotihoidon sijasta
viemään lapset yhteiskunnan hoitoon. Tavoite on
ollut selvästi ideologinen, sillä kotihoito olisi
monessa tapauksessa yhteiskunnalle päiväkoteja
halvempaa ja ennen kaikkea monessa tapauksessa lapsen kannalta parempi
vaihtoehto. Valitettavasti palvelujen kehittämisessäkin
on valittu vielä yhteiskunnan kannalta kallein eli suurten
päiväkotien linja. Perhepäivähoidon
paremmuus pienten lasten kannalta on unohdettu. Hoitajien vaihtuvuus
rasittaa yhäkin liian monen lapsen elämää.
Arvoisa puhemies! Kuitenkin vaikein asia poliittisesti nykyiselle
hallitukselle on ollut siis kotityötä tekevien
vanhempien aseman parantaminen. Tämän lasten hyvin
kannalta erittäin tärkeän työväestön
aseman ymmärtäminen on näyttänyt
olevan mahdotonta. Käytän ilmaisua "työväestön
ymmärtäminen", koska meidän on kyettävä laajentamaan
työn käsitettä myös kotona tapahtuvaan
työhön. On vaikea nähdä niitä ideologisia
tekijöitä, jotka pakottavat kieltämään kotityötä tekevän
vanhemman työn arvon tukemalla ainoastaan vastaavaa työtä tekevää yhteiskunnan
palveluksessa olevaa ihmistä. Miksi tässä asiassa
ei voida antaa perheiden itse päättää hoitomuodostaan?
Onko tähän saliin kertynyt sellainen viisaus,
että me voimme määrittää Möttösen
perheen lapsille olevan parasta vain päiväkotihoidon?
Perhepolitiikkaa ei pitäisi rakentaa ongelmatapausten
vaan tavallisten perheiden perusteella. Tavallinen perhe tietää itse
omat tarpeensa. On selvää, että ongelmaperheitä meidän
pitää tukea niillä mahdollisuuksilla,
jotka kokonaisvaltainen, yhteiskunnassa hyvin hoidettu perhepolitiikka
voi tarjota.
Arvoisa puhemies! Meillä pitäisi olla kirkkaampana
se yhteinen visio suomalaisesta yhteiskuntapolitiikasta, miten tuotamme
yhteiskunnallisia ratkaisuja, jotka varmistavat ihmisen, luonnon
ja yhteiskunnallisen eheyden kannalta suuriarvoisimman osaamisen.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa puhemies! Perhepolitiikan uskottavuus tarvitsee jatkuvaa
seurantaa. Siksi haluankin tuoda julki erään hallituksen
keskeisen teon kahden viime hallituskauden ajalta. Vuodesta 1997
vuoteen 2000 kotityön teettämistä tuettiin
kahdella eri kokeilumallilla. Etelä-Suomen, Oulun ja Lapin
lääneissä kokeiltiin verovähennysmallia
ja muualla kokeiltiin suoraa yritystukea. Vuodesta 2001 alkaen verovähennysmalli
vakinaistettiin koko maassa ja yritystuki lopetettiin.
Vuonna 2000 verovähennysoikeutta käytti runsaat
30 000 suomalaista, kun taas seuraavana vuonna 2001 verovähennyksen
käyttäjiä oli lähes 70 000.
Myös vähennysten euromäärä on
yli kaksinkertaistunut ollen vuonna 2001 lähes 30 miljoonaa
euroa. Viime vuonna kotityön teettäjiä oli
lähes 12 000 enemmän kuin edellisenä vuotena.
Verohallituksen tiedon mukaan kotityön verovähennysoikeuden
käytön lisääntyminen on ollut
tasaista. Työtehoseurasta vahvistetaan sama suunta. Siivouksen
teettäminen on vasta tulossa suosituksi. Itse näen,
että asia on vasta tulossa tutuksi ihmisille. Kaiken keskellä monetkaan
eivät ole vielä huomanneet, että juuri
he voisivat käyttää kotityötä apunaan
arkisen elämän helpottamiseksi. Eihän
verovähennysoikeus ole ollut käytössä koko
maassa kuin vasta toista vuotta. Uskon, että kotityön
käyttö lisääntyy edelleen. Tätä mieltä on
myös Työtehoseuran tutkija Taija Härkki.
Hänen mukaansa palveluiden käytön todellinen
buumi on vasta alkamassa. Kotityön ostajien määrän
arvioidaan ainakin tuplaantuvan viime vuoden luvuista. 120 000
ostajaa on realistinen määrä.
Keskimääräinen verovähennys
yhdessä kotityötä teettävässä perheessä on
ollut 432 euroa vuonna 2001. Kokeiluvuonna 1997 keskimääräinen
vähennys oli 353 euroa eli pyöreästi
laskien noin 2 600 markkaa vuodessa ja kuukautta kohti 216
markkaa. En voi olla mainitsematta, että arvioin viime
kaudella, että kotityön verovähennys voisi
tuoda kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja. Arvio
vaihtelee sen mukaan, miten käytön määrittelee.
Mikään virasto ei ole vielä selvittänyt
sitä, paljonko uusia työpaikkoja on kotityön verovähennysoikeuden
käytöstä syntynyt. Varmasti tulemme ajan
kuluessa saamaan siitäkin lisää tietoa.
Helsingin Uusyrityspalvelusta yritysneuvoja Heikki Karjalainen
kertoo, että alalle on tullut töihin paljon ihmisiä,
jotka ovat pitkään olleet poissa palkkatyöstä,
esimerkiksi kotiäitejä. Myös pitkäaikaistyöttömiä on
työllistynyt kotipalveluyrittäjinä.
Eräs näkökulma asiaan on se, että ihmiset
haluavat ottaa elämän omiin käsiinsä ja
jakaa aikansa ja voimansa mielensä mukaan silläkin uhalla,
että tulotaso pienenisi. Kuitenkin ainakin itse katson — ja
sitä vaadin — että kotityön
tekijän palkkataso voi muodostua asianmukaiseksi vain sillä lailla,
että kotiin palkatun työntekijän palkkaus
on kokonaisuudessaan sivukuluineen verotuksessa vähennyskelpoinen.
Hallitus on siis tehnyt uskottavia ja myönteisiä päätöksiä perhepolitiikan
sektorilla ainakin edellä mainitun esimerkin ja faktojen
perusteella.
Irina Krohn /vihr:
Arvoisa puhemies! On ollut miellyttävä kuunnella
joidenkin hallituspuolueiden edustajien puheenvuoroja, kuten ed. Syvärisen
ja äsken ed. Juurolan. Voi sanoa, että rintamalinjat
näissä lapsikysymyksissä eivät
kuitenkaan mene pelkästään oppositio—hallitus-akselilla.
Ed. Juurola kertoi hyvin Lipposen ensimmäisen hallituksen
alusta. Itse muistan tilanteen, kun tänne tulin pienen
lapsen äitinä ja ed. Janina Andersson kai suurin
piirtein imetyksen välissä tuli tänne
kanssani leikkaamaan lapsilisät, äitiysrahat ja
ties mitä, mutta silti koimme, että teimme oikein.
Ainoa näistä leikkauksista, joka silloinkin oli
mielestäni ideologisväritteinen, oli kotihoidon
tuen leikkaus. Mutta toisaalta me vihreät silloin katsoimme,
että hallitusohjelmassa olimme saaneet kuitenkin lapsiperheiden
suhteellista asemaa parannettua, ja saatiin se kauan taisteltu subjektiivinen
päivähoito-oikeus.
Se on sellainen asia, jonka tunnen, koska oma äitini
oli 70-luvulla Lastentarhaopettajaliiton ensimmäinen toiminnanjohtaja
ja järjesti kai liiton ensimmäisen laittoman lakonkin,
jolloin heidän tavoitteensa oli päivähoitolaki
ja esikoulu. Tiedän, että äidilleni on
ollut hyvin suuri asia, että sitten, kun hänen
tyttärensä näihin tehtäviin
tuli, ne 30 vuotta vanhat tavoitteet toteutettiin. Täytyy
sanoa, että Lipposen hallitukset ovat tehneet myös
hyviä päätöksiä, mutta
täytyy muistaa, että siemenet niihin on istutettu
jo kauan sitten ja ehkä ihan muualla kansalaisyhteiskunnassa.
Siksi ajattelen myös sillä tavalla, että nämä välikysymyskeskustelussa
esiin nostetut kipupisteet ovat uusia viestejä siitä,
mitä Suomelle tällä hetkellä kuuluu
ja mitkä ongelmat pitää tulevaisuudessa
osata ratkaista.
Väittäisin, että meillä lasten
asioiden hoitamista heikentää tällainen
suomalainen myytti suomalaisen naisen vahvuudesta. Sota-aikana oli myytti
suomalaisen sotilaan vahvuudesta, tai ei se ollut myytti, mutta
kun me olemme aina tottuneet, että yksi suomalainen vastaa
kymmentä jotakin muuta, niin meillä myös
suomalainen nainen on rakentanut identiteettinsä sen varaan,
että hän kyllä kestää vähän
huonommallakin ruoalla, hän on niin kuin vähäruokainen
nautakarja, joka pärjää pakkasessa ja
vähällä ruoalla ja on terveenä ja
hoitaa velvollisuutensa. Tavallaan tämä naisten
tyytyminen kuvaan itsestään vahvana on tosiasiallisesti
heikentänyt myös suomalaisten lasten asemaa. Me
suomalaiset naiset ikään kuin olemme vaatineet
itseltämme liikaa ja lähteneet siitä,
että kyllä me pärjäämme,
kunhan nyt jotakin on.
Tämä todella tulee ilmi siinä, että hyvin
vaikeasti on politiikaksi saatu muodostettua se ajatus, että nainen
voi haluta muutakin kuin vain itsenäisen työelämän.
Minä itse olen ehdottomasti sen kannalla, että jokaisella
on oma elämä, oma työ, oma eläke,
oma palkka. Mutta jos me ajattelemme, että tulemme työskentelemään
68-vuotiaiksi ja se on hyvin pitkä elämänkaari
ja sen aikana ammatit tulevat vaihtumaan, niin en pitäisi sitä kohtuuttomana,
jos joitakin vuosia tästä elämästä ihminen
haluaisi viettää hoitamassa omaa lastaan. Mutta
tämä on sellainen tabu, ja tämän asian ääneen
sanominen on kuin sen suomalaisen vahvan naisen myytin murentamista.
Tämä johtaa myös siihen, että hoemme
tätä kotihoidon tukea kuin mantraa ja unohdamme
sen, että sekin malli sisältää tällaisen
tulevaisuusloukun, koska siinä ei ole eläkettä.
Vähättelemme ja ehkä pilkkaamme tätä keskieurooppalaista
mallia, missä on perhesidonnainen etuus, jota en itsekään
sinänsä kannata. Täytyy muistaa, että esimerkiksi
Saksassa avioerotapauksissa kotiinjäänyt puoliso
saa vastaavan määrän työssäkäyvän puolison
eläkkeestä kuin mitä avioliitto on kestänyt.
Meidän mallimme perustuu tämmöiseen vahvaan
naiseen, mutta sisältää valtavia tulevaisuusloukkuja.
Toinen asia, joka on ollut vaikea, mutta edistynyt, on se, saako
perinteisiä, kotona tehtäviä töitä teettää rahalla.
Muistan, että kun ed. Tuija Brax oli vihreiden puheenjohtaja,
hän kävi julkista taistelua silloisen ministerin
Arja Alhon kanssa kotityövähennyksestä.
Silloin leimattiin, että vihreät vaativat piikayhteiskuntaa,
ja pidettiin epäsopivana, että kotona tehtäviä töitä tekisi joku
toinen palkalla. Sitä ihmettelee, miten on mahdollista,
että vasemmiston on hyvin helppo hyväksyä sanotaan
vaikka auton korjaus, auton korin ruostemaalaus kyllä voidaan
teettää autokorjaamolla, mutta kotona tehtävät
lattianvahaukset, ikkunanpesut, ruoanlaitto ja muut ovat jotain
sen kaltaista, että jos niitä tekee joku toinen palkkatyönä,
siinä tulee sen kaltainen alistussuhde, joka ei sovi nyky-yhteiskuntaan.
Mielestäni mikään työsuhde ei
saa olla alistussuhde, mutta en voi ymmärtää,
että lattian puunaaminen olisi jotenkin alistavampaa kuin
auton korin rassaaminen. Tässä asiassa kotityövähennys
on hirveän suuri päänavaus, mutta aivan
riittämätön.
Tiedän esimerkiksi, että kun tavoitteena on
ollut parantaa naistutkijoiden asemaa, niin naistutkijat itse sanovat,
että heille olisi keskeinen mahdollisuus palkata kotiapua.
Hallitus ohjelmissaan aina korostaa naistutkijoiden aseman parantamista,
mutta ei kuitenkaan tartu niihin keinoihin, mitä nämä ihmisryhmät
itse esittävät. Todella toivon, että täällä ei
oma poikani tai tyttäreni tai ed. Katja Syvärisen
tytär tai joku muu 30 vuoden kuluttua ole näitä asioita
vasta hoitamassa, vaan että ne hoituvat ensi vaalikaudella,
että olisimme vähän viisaampia ja nopeampia.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Perheen asemaa tulee vahvistaa yhteiskunnassa asenteiden
ja lainsäädännön muutoksilla
sekä taloudellisilla ratkaisuilla. Mielestäni
arvonäkökulman valinta perhepolitiikkaan on perheen
näkemistä yhteiskunnan tärkeimpänä yksikkönä, koska
se yhdistää ainutlaatuisella tavalla huolenpidon,
kasvatuksen ja yhteisvastuun, siis sellaisia asioita, joita nimenomaan
lapsi kasvuunsa tarvitsee. Perheessä luodaan ihmisen kasvun,
kehityksen ja hyvinvoinnin perusta. Siksi perhetukia tarvitaan,
siksi perheelle suunnattuja palveluja tarvitaan ja niiden arviointia
tarvitaan. Erilaisia uusia vaihtoehtoja tulee kehittää.
Tämän välikysymyksen peruskysymys
on se, ovatko nämä palvelut, ovatko nämä tukijärjestelmät
olleet riittäviä. Vastauksena tähän
tänäänkin olemme kuulleet, että varsinaisesti
hallituksella ei ole ollut perhepolitiikassa sellaista linjaa, joka vahvistaisi
perheen asemaa. On yksittäisiä toimenpiteitä,
mutta sellaista, mikä selkeästi vahvistaisi perheitten
asemaa ja lasten hyvinvointia, ei ole tullut esille. Mielestäni
pääministeri Lipposen vastauksessa nimenomaan
lasten syrjäytymiseen liittyvät ongelmat jäivät
liian vähälle huomiolle. Lasten syrjäytyminen
on todellisuutta, perheitten köyhyys on todellisuutta.
Sitä ei voi sivuuttaa sanomalla, että Suomi on
ollut, niin kuin pääministeri Lipponen toi esille
puheessaan, edelläkävijä monessa hyvinvoinnin
asiassa, pienten lasten vanhemmille esimerkiksi on valinnan mahdollisuuksia
kehitetty jne. Näin kuitenkin perheet kokevat, että valinnan
mahdollisuudet eivät ole riittäviä.
Arvoisa puhemies! Lasten ympärillä on erilaisia
kasvattajia, erilaisia tukijärjestelmiä. Tutkijat ovat
esittäneet, että nopeasti vaihtuvat sijaiset niin
päiväkodeissa kuin kouluissa panevat pienen lapsen
pään pyörälle. Lapsen ääni
kuuluu huonosti niin pienissä kuin suurissa kunnissa. Lastenpsykiatrian
professori Tuula Tamminen on peräänkuuluttanut
monessa eri yhteydessä, että päättäjien,
poliitikkojen, tulisi kuunnella lasta, mutta ennen kaikkea lasten
lähipiiriä, siis vanhempia, lähi-ihmisiä,
jotta lapsen mielipiteet tulisivat aidosti esille. Lapsi tarvitsee,
niin kuin täällä on tullut esille, aikaa,
ei pelkästään niin sanottua laatuaikaa,
joka käsite on Tuula Tammisenkin mukaan nimenomaan aikuisten
keksintö. Lapset tarvitsevat aikaa voi sanoa jopa rajattomasti.
Lapsi tarvitsee vastuullista, pitkäjänteistä tukea,
ei pelkästään niin sanottua laatuaikaa.
Yhteisenä huolena on ääneen sanottu
myös, että olemme yhteiskunnassamme jo menettämässä kokonaista
sukupolvea. Yhä kasvava määrä lapsista
ja perheistä on yhä vaikeutuvammassa tilanteessa.
Toteutettu perhepolitiikka on toiminut kielteisenä väestöpoliittisena
signaalina. Yhtenä kysymyksenä on kotihoidon tuki,
joka on Lipposen hallituksen aikana pudonnut noin 38 prosenttia.
On todellisuutta, että työn ja perheen yhteensovittaminen
on edelleen vaikea yhtälö, toteutumaton yhtälö.
Työelämä vaatii vanhemmilta eniten aikaa
juuri silloin, kun lapsi sitä kipeimmin tarvitsisi. Selvityksen
mukaan moni vanhempi jo haluaisi jäädä hoitamaan
lapsiaan kotiin. Todellista vaihtoehtoa kotihoidon tuki ei anna.
Yhteiskuntamme markkinavoimille antautuminen, kilpailuyhteiskunnan
luominen, näkyy mielestäni lapsen hyvinvoinnissa
negatiivisena. Tämä yhteiskunta on unohtanut arvot,
joissa perheen merkitys korostuisi ja lapselle annettava aika mahdollistuisi.
Arvojen hämärtyminen on lisännyt kasvatuksen
ongelmia. On keskusteltu liian vähän yhteisestä arvopohjasta.
Julkisessa palvelujärjestelmässä vältellään
tarjoamasta lapsille ja nuorille selkeää näkökulmaa
siitä, mistä käsin ihmiselämän
tarkoitus voisi avautua. Kun luovutaan arvokasvatuksesta, viedään
samalla perusta tunteiden arvioinnilta. Yhteisen arjen puuttumisen
seurauksena kokemuksellinen ja turvallinen yhteys lapsen ja vanhempien
välillä häviää.
Tällä hetkellä painopiste yhteiskunnan
palveluissa ei ole riittävästi ennalta ehkäisevissä toimenpiteissä.
Palveluissa eri hallintokunnat, toimijatahot, edelleenkin hoitavat
lapsia sirpaloituneesti, usein projektinomaisesti. Hoidon tai tuen jatkuvuus
ja lapsen maailmaa eheyttävät arvonäkökulmat
puuttuvat.
Arvoisa puhemies! Yhteiskunnassamme on tapahtumassa perheen
toissijaistumista ja vanhempien ja lasten maailmat etääntyvät.
On kysymyksessä ajan henki, joka vaikuttaa nuorten ja vanhempien
välisiin suhteisiin. Itsenäistyneille lapsille
ja nuorille toverit tulevat niin tärkeiksi, että monissa
tapauksissa he jopa korvaavat vanhemmat. Kulttuuri- ja viihdeteollisuus
on tällaiseen tilanteeseen tarttunut hanakasti ja tarjonnut lapsille
ja nuorille omia tuotteitaan. Niiden avulla rakennetaan lasten ja
nuorten omia maailmoja, ja tässä yhteydessä tulevat
mukaan myös tuotteet, jotka ovat lapsen kasvulle vahingollisia. Niiden
avulla rakennetaan lasten ja nuorten omia maailmoja, joihin he voivat
vetäytyä joko yksin tai yhdessä kavereiden
kanssa. Tällaisessa tilanteessa on vanhempien vaikea luoda
uskottavasti yhteyttä lapsiinsa ja saada heidät
vakuuttuneiksi omista kasvatusperiaatteistaan.
Arvoisa puhemies! Tutkimusten mukaan suomalaisten työpäivät
ovat keskimäärin pidentyneet ja työ tuntuu
entistä vaativammalta. Tämä on erityisesti
perheitä rasittavaa. Niinpä erilaisten sosiaalitukien
lisäksi työn ja perheen yhteensovittaminen on
tärkeä kehittämisen alue.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Perhepolitiikan tärkein tavoite
on vahvistaa vanhemmuutta luoden niin taloudellisia kuin henkisiäkin
edellytyksiä perheiden hyvinvoinnille. Lienemme kaikki
yhtä mieltä siitä, että ensisijainen
vastuu lapsista on aina lapsen omilla vanhemmilla. Tämän
jälkeen kuuluu kysymys: Millä toimenpiteillä tätä tavoitetta
voidaan edesauttaa siinä arkipäivän ja
tämän päivän tilanteessa, missä onneksemme
useimmilla lapsilla on mahdollisuus parempaan lapsuuteen kuin milloinkaan
aikaisemmin mutta missä kuitenkin liian suuri, aivan liian
suuri joukko lapsia, useita tuhansia yhdestä ikäluokasta,
voi huonosti? Millaisen viestin me päättäjät
puheillamme, tekemillämme päätöksillä ja
ennen kaikkea tekemättömillä päätöksillä viestitämme
tästä asiakokonaisuudesta, jolla me lähestymme
perhepolitiikkaa? Toisekseen, kiinnitämmekö me
riittävästi huomiota siihen, miten jo syntyneitä ongelmia
eri vaikeusasteineen pyritään ratkaisemaan, vai luommeko
me myös edellytyksiä sille, että tätä päivää vähemmän
joudutaan tai ajaudutaan tilanteisiin, joissa on jo ehtinyt tapahtua
jotakin vakavaa?
Pääministeri luetteli puheenvuorossaan talouspolitiikan
linjauksista ja onnistumisista lähtien asioita, joilla
on vaikutettu lapsiperheiden arkipäivään.
Puheenvuoron jälkeen ainakin itse jäin kysymään,
miksi niin moni lapsistamme elää turvattomuudessa
ja taloudellisen ahdingon oloissa, kun näin paljon asioita
on jo tehty. Kyse on mielestäni päättäjien
arvoista ja arvostuksista. Lipposen hallituksien arvot ja arvostukset
vaikuttavat olevan tasolla, jolla edes hallituksella muodissa olevia
työryhmiä tai projekteja ei ole perustettu ratkomaan
kokonaisvaltaisesti perhepolitiikan ongelmakysymyksiä.
Pääministeri minusta aivan oikein peräänkuulutti
täällä tänään sitä,
että asioita on tilkkutäkin sijasta ratkottava kokonaisvaltaisesti,
mutta tämän tyyppistä työryhmää pääministeri
ei ole perustanut. Tiedossani on yksi työryhmä,
joka perustettiin noin reilu vuosi sitten hallituksessa käydyn
kovan väännön jälkeen päivähoitomaksulaista.
Eräs tie ulos siitä pattitilanteesta, jossa tuolloin
oltiin, oli se, että perustettiin työryhmä,
jonka piti selvittää kokonaisvaltaisemmin päivähoitomaksujärjestelmämme
ja lakimme ongelmia, mutta ei ilmoitettu, milloin tuo työ päättyy.
Toistaiseksi näyttää siltä,
että hallituksen testamenttiin tulee näiltäkin
osin jäämään merkintä keskeneräisestä asiasta,
jossa aikanaan päästiin vain eteenpäin,
kun toisaalta tunnistettiin ratkaistavia ongelmia, toisaalta poliittisten
puolueitten erimielisyyksien vuoksi ei voitu asiassa edistyä.
Ennakoitavuus ja vakaus eivät synny juhlapuheissa ja
vaalilupauksissa, elleivät puheet saa myös katetta
osakseen. Kylmä ja kova linja on mielestäni ollut
orastavasti lämpenevään suuntaan. Ymmärtäähän
sen, vaalit ovat tulossa. Tätäkin taustaa vasten
kysyn hallituspuolueiden edustajilta, missä on teidän
tärkeysjärjestyksenne, asia, jota te olette päivä toisensa,
viikko toisensa ja kuukausi toisensa jälkeen meiltä opposition
edustajilta edellyttäneet ja vaatineet. Teillä kyllä julistetaan
pehmopuheenjohtajan suulla, teillä tehdään
yksittäisiä irtiottoja, joilla lapsiperheiden
nykytilannetta pyritään puheitten tasolla parantamaan.
Näitä te olette viime kuukausien aikana kyllä viljelleet.
Mutta erityisesti kokoomukselta haluaisin tässä yhteydessä kysyä ja
saisin ehkä vastauksenkin, jos tällä hetkellä salissa olisi
edes yksi kokoomuksen kansanedustaja, mikä on kokoomuksen
tärkeysjärjestys, kun te viette perhepolitiikkaa
eteenpäin. Me olemme nyt vaiheessa, jossa ryhmäpuheenjohtaja
Zyskowiczinkin suulla julistetaan, että tulevalla vaalikaudella
kokoomus parantaa palveluja. Te olette tähän asti
toimineet tavalla, jolla palvelut ovat heikentyneet, tavalla, joka
on seurausta siitä, että ne, joilla rintamavastuu
palvelutuotannossa on, eli kunnat, ovat joutuneet osaltaan ahdinkoon
ja tätä kautta joutuneet puuttumaan niihin välttämättömiinkin
palveluihin, joita lapsiperheet tarvitsevat.
Emme me keskustassa välttämättä näitä asioita
tarvitse aukipuhuttuina. Me osaamme lukea kyllä rivien
välistäkin. Kokemus puhuu tämän puolesta,
mutta kymmenettuhannet lapsiperheet odottavat varsinkin näin
ennen vaaleja, mitkä ovat ne kokoomuksen takaamat peruspalvelut, joita
nyt luvataan.
Ei voi olla niin, että julistetaan mantranomaisesti,
kuinka velka lyhenee ja verotusta on voitu keventää,
samanaikaisesti kun kuntien valtionosuuksien indeksitarkistukset
on jätetty vuosi toisensa jälkeen tekemättä.
Arvoisa puhemies! Pääministerin kanssa voi olla
samaa mieltä hänen puheensa niiltä osin,
kun hän totesi, että perhepolitiikka on kokonaisuus. Juuri
näin on. Tällöin ei mielestäni
kuitenkaan voi unohtaa esimerkiksi sitä, että kun
hän täällä tänään
puheessaan julisti, että nyt ei ole viime vuosina enää mitään
leikattu, niin mitähän se sitten on, kun kustannustason
nousua vastaamaan tarkoitetut indeksitarkistukset puolitetaan. Pääministerin
mukaan siis ei leikata, kun puolitetaan.
Perheen ja työelämän yhteensovittaminen
on avainkysymys silloin, kun puhutaan vanhempien mahdollisuuksista
antaa aikaa omille lapsilleen. Näiltä osin on
avainkysymys se, mitä tupopöydässä saadaan
aikaan. Tupopöydässä ei säädetä suoranaisesti
lakeja, mutta sieltä lähetetään viesti
ja toisaalta tehdään päätöksiä siitä,
mitä lähivuosien aikana tapahtuu, eikä voi
kuin toivoa, että työmarkkinaosapuolet löytävät
ratkaisunsa niin, että lapsia ei unohdeta.
Me odotamme keskustassa, mutta meistä viis, jos me
olemme niin ongelmallisia yhteistyökumppaneita. Suomalaiset
lapsiperheet odottavat toimia, ja niitten toimien pitää olla
muutakin kuin sanahelinää ja vaalilupauksia.
Ulla Anttila /vihr:
Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä on
tehnyt ensi vuotta koskevassa vihreässä vaihtoehtobudjetissa
sekä varsinaisen budjetin eduskuntakäsittelyssä esitykset vähimmäisäitiys-
ja vanhempainrahan sekä kotihoidon tuen korottamiseksi
sekä lisämäärärahaksi
lasten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Toteutuessaan
nämä ehdotukset parantaisivat suomalaista lapsi-
ja perhepolitiikkaa.
Suuri osa lapsiperheistä kokee ongelmaksi yhteisen
ajan puuttumisen tai sen vähäisyyden. SAK:n puheenjohtaja
Lauri Ihalainen ehdotti kesäkuussa äidin ja isän
osittaisen hoitovapaan laajentamista koskemaan alle kymmenvuotiaiden lasten
vanhempia. Ehdotus oli erittäin tervetullut lasten ja perheiden
hyvinvoinnin kannalta. Psykologian professori Lea Pulkkisen ja muiden asiantuntijoiden
mukaan kouluikäisten lasten pitkä yksinolo koulupäivän
jälkeen on ongelma psyykkisen kehityksen kannalta. Perheen
yhteisen ajan lisääminen helpottaa vanhemmuutta, koska
vanhemmat pysyvät myös paremmin selvillä siitä,
mitä lapset todella tekevät. Turvallisuus alkaa
siis perheistä.
Kunnat ja valtio eivät valitettavasti ole sopineet
yhtenäisestä mallista koululaisten iltapäivähoidon
järjestämiseksi. Alueelliset erot iltapäivähoidon
ratkaisemisessa ovat huomattavat. Nykyistä toimivampia
malleja odoteltaessa on erityisen tärkeää toteuttaa
työelämän joustoja, jotka tukevat lapsiperheitä.
Jos ongelmia ei ratkota, vaarana on, että perheiden ongelmat
kärjistyvät entisestään. Työelämän
koventuminen ja pätkätöiden lisääntyminen
vaikeuttavat työn ja perheen yhteensovittamista jatkuvasti.
Perheiden yhteisen ajan lisäämiseksi tarvitaan
siis uusia ja ennakkoluulottomia ratkaisuja.
Puheenjohtaja Ihalaisen aloitteesta osittaista hoitovapaata
esitetään laajennettavaksi nyt käytävissä tuponeuvotteluissa.
Eilen STT:n uutisten mukaan kävi ilmi, että työmarkkinajärjestöt
pidentäisivät mahdollisuutta lyhennettyyn työaikaan
puolitoista vuotta eli koko toisen kouluvuoden loppuun asti. Uutena
asiana ensimmäisen ja toisen luokan oppilaiden vanhemmille
ehdotetaan maksettavaksi tältä vapaalta myös
osittaista hoitorahaa. Uudistukset voisivat tulla voimaan aikaisintaan
vuoden 2004 alussa, mikä olisi tietenkin parannus nykytilanteeseen
nähden.
Jätin jo viime vuonna eduskunnan käsiteltäväksi
lakialoitteen osittaisen hoitovapaan laajentamisesta. Ehdottamassani
mallissa osittaista hoitovapaata laajennettaisiin koskemaan jompaakumpaa
alle 12-vuotiaan lapsen vanhemmista. Ikäraja olisi kuitenkin
18 vuotta, jos lapsi on vammainen tai pitkäaikaissairas.
Nykyisestä laajennettu osittainen hoitovapaa olisi
erittäin tärkeä parannus myös
vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten vanhemmille,
jotta he voivat pysyä mukana työelämässä samaan
aikaan, kun lapsi asuu kotona. Vammaisten lasten perheet tarvitsevat
erityistä tukea, sillä lapsen erityistarpeet voivat
vaatia perheeltä paljon aikaa ja voimavaroja. Hallitusohjelman
kirjaus vammaisia lapsia koskevan lainsäädännön
yhdistämisestä ei ole toteutunut kuluneella eduskuntakaudella.
Vammaisten lasten perheille suunnattu palveluohjauskokeilu sen sijaan
etenee paraikaa. Palveluohjauskokeilun tulokset tulee hyödyntää ja
koota yhteen niin, että perheet saavat tarvitsemansa palvelut
ja tiedon muun muassa sosiaaliturvasta koordinoidusti. Palveluohjaus
tuleekin siis vakinaistaa. Keskeinen kysymys vammaisten lasten kannalta
on myös se, että he saavat riittävän
määrän avustajapalveluita.
Syrjäytymisen ehkäiseminen on tärkeää lapsipolitiikassa.
Lasten oppimisvaikeudet on havaittava ajoissa ja myös perheiden
sisäisiin vakaviin ongelmiin, kuten perheväkivaltaan,
on pystyttävä puuttumaan, ennen kuin nämä ongelmat
kärjistyvät. Kehittämishankkeiden pohjalta
neuvoloiden toimintaa on suunnattava tunnistamaan ongelmat jo varhain.
Esimerkiksi lukivaikeuksiin pystytään puuttumaan
parhaiten silloin, jos ongelmaan löydetään
ratkaisu ajoissa eikä se pääse heikentämään
lapsen itsetuntoa ja henkistä kehitystä.
Arvoisa puhemies! Lapsi- ja perhepolitiikkaan tarvitaan lisäresursseja,
mutta monia hankkeita voidaan edistää myös
palvelujen laatua ja uusia toimintamalleja kehittämällä.
Edellä olevan perusteella kannatan ed. Soininvaaran
ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen
sanamuodosta.
Bjarne Kallis /kd:
Arvoisa herra puhemies! Joitakin viikkoja sitten luin väitöskirjan,
joka oli kirjoitettu elokuussa 1998, tai se oli oikeastaan kyllä heinäkuussa
1998. Se oli ruotsalainen väitöskirja. Siinä todettiin
Ruotsin poliittisesta tilanteesta, että Ruotsin kristillisdemokraatit
voivat hyvinkin pian nousta 15 prosentin suuruiseksi puolueeksi.
Puolitoista kuukautta myöhemmin puolue oli noussut 13 prosenttiin,
oli puolessatoista kuukaudessa noussut 5 prosentista 13,5 prosenttiin.
Kun katson salia, tulee mieleeni, että kristillisdemokraatit
Suomessa voivat kyllä nousta Suomen suurimmaksi puolueeksi,
aivan kuten tilanne tänä päivänä,
tällä hetkellä salissa on. Salissa on
kolme kristillisdemokraattia, kaksi keskustalaista, kaksi vihreästä liitosta
ja yksi sosialidemokraatti. Uskon vakaasti, että tämä toteutuu,
kun ottaa huomioon, miten suurella innolla tietyt puolueet keskittyvät
nyt todella tärkeään asiaan.
Tänä päivänä moni
on kysynyt, miksi lapsiperheiden asemasta tehtiin välikysymys.
Syitä on useampia. Ensimmäinen syy on se, että on
tehty runsaasti lupauksia lapsiperheiden aseman parantamiseksi.
Noin vuosi sitten, kun samasta aiheesta oli välikysymys,
vastauksissa siihen välikysymykseen annettiin runsaasti
lupauksia siitä, että lapsiperheiden asemaa parannetaan.
Välikysymystä pidettiin myöskin varsin
tärkeänä. Hieman myöhemmin tuli
lapsipoliittinen selonteko, jossa annettiin myöskin runsaasti
lupauksia. Vain yksi lupaus on toteutumassa, ja sen arvo on noin
5 miljoonaa euroa.
Ennen budjettiriihtä kesällä hallituksen
ministerit ja eduskuntaryhmät luettelivat, mitä kaikkea
ensi vuoden budjettiesitykseen tulee saada, jotta lapsiperheiden
asema paranisi. Budjettiesitys annettiin. Siihen ei kyllä kovinkaan
paljon parannuksia lapsiperheiden asemaan tullut. Mutta välittömästi
sen jälkeen, kun budjettiesitys oli annettu, tässä salissa
niin kuin myös julkisuudessa hallituspuolueitten edustajat
kuten myöskin ministerit pääministerin
johdolla ovat puhuneet lapsiperheiden puolesta. No, ei ole ihme,
jos lapsiperheet odottavat parannuksia.
Mutta kun budjettiesityksessä ei ole mitään, niin
sen takia välikysymys tehtiin, vastaukset annetaan. Näissä vastauksissa,
mitä pääministeri on nyt hallituksen
puolesta antanut, budjettiin ei luvattu ensimmäistäkään
parannusta. Vaikka tiedän, että hallituspuolueitten
edustajat tulevat äänestämään
luottamuksen puolesta, ihmettelen sitä kyllä suuresti,
sillä samanaikaisesti he äänestävät
kyllä omia lupauksiaan vastaan. Tätä Suomen
politiikka ei kestä. Sanotaan, että politiikan uskottavuus
on kärsinyt. Tietenkin se kärsii, jos tässä salissa äänestetään
tietyllä tavalla ja heti, kun ulos kentälle päästään,
ollaan luettelemassa, mitä kaikkea on yritetty saada budjettiin
ja mitä kaikkea yritetään vaalien jälkeen
seuraavalla kaudella saada. Näitten lupausten arvo on plus miinus
nolla.
Tästä syystä kristillisdemokraatit
ovat tehneet vaihtoehtobudjetin. Tästä syystä vihreät
ovat tehneet vaihtoehtobudjetin. Minä laskin, että vihreiden
vaihtoehtobudjetista löytyy noin 95 miljoonaa euroa lapsiperheiden
aseman parantamiseksi. Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa tämä summa
on 117 miljoonaa euroa. Eli suurin piirtein samalla summalla haluamme
parantaa. Rahoituksessa on eroja: vihreät ottavat sähköverosta
pääasiallisesti ne tulot, me otamme tietyistä pääomaliikkeistä.
Kun kristillisdemokraatit oman vaihtoehtobudjettinsa laativat,
ei se perustunut mihinkään minusta tuntuu -periaatteeseen,
vaan aika laajasti oli kyllä tehty erilaisia kysymyksiä,
selvityksiä, tutkimuksia, mitkä ovat ne kaikkein
tärkeimmät asiat, millä voidaan lapsiperheiden
asemaa parantaa. Kun tänä päivänä on
hyvin paljon puhuttu tässäkin salissa juuri palveluista
ja on sanottu, että palveluja ei voi syödä,
niin on tullut mieleeni, miten tärkeä ruoan arvonlisäveron alentaminen
olisi ennen kaikkea suurperheille ja vähätuloisille
perheille. Sitten kun on sanottu, että palveluissa syödään
ja on viitattu kouluihin ja päiväkoteihin, että siellä saa
kuitenkin syödä, niin kyllä tämä pitää paikkaansa,
mutta olisi kyllä hyvä käydä näissä päiväkodeissa,
kouluissa kyselemässä opettajilta, päivähoitajilta,
mistähän mahtaa johtua se, että maanantaisin
(Puhemies koputtaa) melkein kaikkialla lapset kuulemma ovat nälkäisiä ja
syövät selvästi enemmän kuin
muina päivinä.
Keskustelusta vedän sen johtopäätöksen,
että kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetti tulee saamaan
kannatusta.
Niilo Keränen /kesk:
Herra puhemies! Perhepolitiikan tärkein tehtävä on
luoda yhteiskuntaan sellaiset olosuhteet, että meidän
lapsistamme kasvaisi terveitä, pärjääviä,
itsenäisiä ja myös sosiaalisia aikuisia.
Monet elämänvalinnat ovat ihmisten itsensä päätettävissä,
ja vanhemmat myös itse kasvattavat lapsensa, mutta yhteiskunnan
tulee luoda sellaiset olosuhteet, niin taloudelliset kuin henkisetkin
edellytykset, että perheet voivat hyvin. Professori Pauli
Niemelä totesi äskettäin sosiaaliturvan
päivillä, että parasta ennalta ehkäisevää sosiaalipolitiikkaa
on tukea perheitä ja niiden jaksamista lasten hoidossa
ja kasvatuksessa.
Välikysymysvastauksessa pääministeri
Lipponen totesi: "Suomessa lasten on hyvä kasvaa ja elää."
Pääministeri kiersi kuitenkin koko puheensa ajan
niitä tosiasioita, jotka täällä ovat
tulleet keskustelussa esiin muun muassa ed. Vehviläisen
puheenvuorossa: Lapsilisiä leikattiin vuonna 95 Lipposen
ensimmäisen hallituksen aloittaessa noin 700 miljoonalla
markalla ja kotihoidon tukea 22,5 prosentilla. Lapsilisien leikkaus
merkitsi kunkin lapsen kohdalla 6—15:tä prosenttia miinusta.
Lipposen molemmat hallitukset ovat jonkin verran korjanneet monia
laman aikana tehtyjä pakkoleikkauksia. Näitä lapsiperheiden perusasioita
ei ole kuitenkaan korjattu yhtään. Päinvastoin
leikkauksia on tehty vuonna 95 suoritettujen leikkausten päälle,
vaikka pääministeri vastauksessaan toista väittikin.
Mitä muuta lapsilisien jäädyttäminen
vuoden 96 tasolle on kuin leikkaamista? Vastaavana aikana esimerkiksi työttömyysturvan
peruspäivärahaa on korotettu runsaat 10 prosenttia.
Kuitenkin, arvoisa puhemies, pääministeri
totesi puheessaan: "Hyvinvointivaltion rahoituspohja on nyt oleellisesti
vahvempi kuin kymmenen vuotta sitten, kun valtio joutui lainaamaan vuosittain
jopa 10 miljardia euroa. Valtiontalous on ylijäämäinen
ja valtionvelka on selvästi laskenut." Pääministeriltä voisi
kysyä, miksi tästä paremmasta rahoituspohjasta
ei mitään ole riittänyt perheitten perustukiin.
Hallituksen puolelta todetaan toistuvasti, että palveluja
on parannettu, työpaikat ovat lisääntyneet
ja verotus on alentunut ja että nämä ovat
vaikuttaneet myös lapsiperheisiin, kuten muihinkin. Varmaan
näin on, mutta, arvoisa puhemies, miten silloin selitetään
esimerkiksi se tosiasia, että lapsiperheet muodostavat
neljänneksen kaikista toimeentulotuen saajista? Jos työllisyys
ja verotuksen keveneminen olisivat vaikuttaneet kaikkiin kansalaisiin
samalla tavalla, lapsiperheiden osuus ei olisi näinä vuosina
tällä tavalla korostunut.
Pääministerikin totesi vastauksensa vaalipuheosassa,
että toimeentulotukea saavissa perheissä oli vuonna
2000 runsaat 118 000 lasta ja että tällainen
kehitys on katkaistava. Hallitus saisi joskus miettiä vähän
sitäkin, onko oikein, että työttömyyden
perusturva lapsiperheiden kohdalla, sairausvakuutuksen vähimmäispäiväraha, pienin
äitiyspäiväraha
ja kotihoidon tuki ensisijaisina etuuksina ovat pienempiä kuin
viimesijainen toimeentulotuki. Erityisesti yksinhuoltajaperheiden
ja yhden tulonsaajan perheiden kohdalla toimeentulovaikeudet ovat
todella suuret ja köyhyysluvut huolestuttavat.
Arvoisa puhemies! Hallitus vetoaa toistuvasti perhepolitiikkapuheenvuoroissaan
siihen, että palveluja on parannettu. Toiseksi ainoa esimerkki
palvelujen parantamisesta on kuitenkin lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin
osoitetut 70 ja 45 miljoonaa markkaa kahtena viime vuonna. Näillä sanotaan
perustetun 300 virkaa ja aloitetun runsaasti uusia hankkeita. Kun
kuitenkin muistetaan, että lapsista 2—4 prosenttia
on vakavissa mielenterveysongelmissa, se merkitsee ehkä 25 000:ta
lasta. Lisäksi ehkä noin 15 prosenttia lapsista
tarvitsee kevyempää psyykkistä tukea,
siis noin 80 000 lasta lisää. Riittävätkö ne 300
virkaa ja uudet hankkeet mitenkään?
Arvoisa puhemies! Toisena esimerkkinä parantuneista
palveluista esitetään päivähoidon
kehittäminen ja esiopetus. Päivähoito
on erinomainen asia yhteiskunnassa, jossa lasten huoltajan on pakko
käydä kodin ulkopuolisessa työssä. Päinvastoin
kuin pääministeri väitti, suurimmalla
osalla lapsiperheistä ei kuitenkaan ole todellista mahdollisuutta
käyttää päivähoidon
kaikkia vaihtoehtoja eli yli 3-vuotiaan lapsen hoitamista kotona.
Esiopetus on niin uusi asia, että sen vaikutuksesta pitkällä tähtäyksellä lasten
kehitykseen en pysty vielä mitään arvioita
esittämään.
Arvoisa puhemies! Jos lapsiperheiden palvelut ja tuet ovat niin
hyvällä mallilla kuin hallitus väittää,
sopinee kuitenkin kysyä, miksi sitten lastemme pahoinvointi
lisääntyy. Meillä on olemassa lukuisia
tilastoja ja selvityksiä lapsiperheiden köyhyydestä,
ylivelkaantumisesta, lasten ja nuorten pahoinvoinnista, mielenterveysongelmista,
huumeiden käytöstä, jopa rikollisuudesta. Monien
lasten ja nuorten yksinäisyys, irrallisuus ja elämän
näköalattomuus ovat sellaisia merkkejä,
että ne eivät lupaa yhteiskunnalle helppoa tai halpaa
tulevaisuutta. Palveluja toki voidaan lisätä ja
niitä tuleekin lisätä siinä määrin
kuin kipeitä kohtia tulee esiin, mutta tällaisella
palokuntameiningillä niitä kipeitä kohtia
kyllä riittää. Tulevaisuutta varten olisi
syytä katsella hiukan nenäänsä pitemmälle
ja paneutua ennaltaehkäisyyn ja etsiä siihen sopivia
keinoja. Kertauksen vuoksi palaan vielä puheeni alkuun,
jossa lainasin professori Niemelää: "Parasta ennalta
ehkäisevää sosiaalipolitiikkaa on tukea
perheitä ja niiden jaksamista lasten hoidossa ja kasvatuksessa."
Arvoisa herra puhemies! Useissa vastaavanlaisissa puheenvuoroissani
täällä eduskunnassa saman tyyppisissä yhteyksissä olen
perännyt yhteiskunnalta asennemuutosta. Yhteiskunnan tärkeimpiä asioita
tuntuvat olevan vain vakaalla työuralla olevan aikuisen
henkilökohtainen pärjääminen
ja ennennäkemätön itsekkyys. Lasten ja
heidän kasvattajiensa asemaa yhteiskunnan tulevaisuuden
tärkeimpänä voimavarana ei arvosteta
eikä uskalleta arvostaa. Tässä Suomen
hallitusherrat voisivat näyttää esimerkkiä.
Esko Kurvinen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Minun kyllä täytyy
aivan aluksi todeta, että lapsiperheiden maailma ei nyt
ole ihan niin synkkä kuin opposition tekemässä välikysymyksessä on
annettu ymmärtää ja mitä edellinen
puhuja juuri tuossa korosti. Rahasta tai lainsäädännöstä on
mielestäni turha etsiä pääsyyllistä eräiden
lasten ja nuorten ja lapsiperheiden pahoinvointiin. (Ed. Keränen:
Missä se sitten on?) Mielestäni se on aivan liian
yksinkertainen ratkaisu. Millään valtion antamalla
taloudellisella tuella tai muulla turvalla ei ole lähellekään
sitä merkitystä, minkä perhe tai läheiset
lapsille ja nuorille tarjoavat. Yhteiskunnan selän taakse
ei voi piiloutua tai jättää nuoria viranomaisten
vastuulle. Hyvinvointiyhteiskunta, jossa kaikki vastuu on siirretty
yhteiskunnalle ja viranomaisille, on tässä mielessä aikansa
elänyt. Pahoinvoinnin torjumisen ratkaisun avaimet löytyvät
arvomaailmasta, vastuusta, välittämisestä ja
yhteisöllisyydestä.
Jos rahasta halutaan puhua, eivät itse asiassa tavallisen
lapsiperheen raha-asiat suinkaan ole huonontuneet tämän
hallituksen aikana, niin kuin välikysymyksessä halutaan
väittää. Tämä minun mielestäni
oppositionkin on hyvä muistaa. Esimerkiksi keskituloisen
lapsiperheen kuukausitulot ovat nousseet sadoilla euroilla viimeisen
seitsemän vuoden aikana. Tämä johtuu
siitä, että hallitus on vuosittain tehnyt huomattavia
tuloveron kevennyksiä, palkat ovat nousseet ja korkotaso laskenut.
Toiseksi, viime vuosina uusia työpaikkoja on syntynyt lähes
300 000. Ylivoimaisesti suurin osa lapsiperheistä elää nimenomaan
työtä tekemällä eikä tulonsiirtojen
varassa. Siksi jokaisen mahdollisen tulonsiirron nostamisen sijasta pitää keskittyä
ennen
kaikkea työpaikkojen luomiseen ja palvelujen parantamiseen.
Hyvät ja toimivat palvelut tulevat ennen tulonsiirtoja,
jolloin niistä hyötyy mahdollisimman moni lapsiperhe.
Lapsiperheiden hyvinvoinnin parantamista on tietenkin jatkettava.
Lähitulevaisuudessa on tehtävä useita
tärkeitä lapsiperheiden asemaa kohentavia päätöksiä.
Päivähoitojärjestelmää on kehitettävä niin,
että vanhemmilla on nykyistä paremmat mahdollisuudet
valita, kuinka lastenhoidon haluavat järjestää.
Monet haluaisivat hoitaa lapsensa kotona, jos heillä vain
siihen olisi taloudelliset mahdollisuudet. Lapsilisien tason korottaminen
ja sen sitominen indeksiin sekä yleisen lapsilisien rakenteen
muuttaminen on mielestäni hoidettava myös kuntoon.
Arvoisa puhemies! On erittäin huolestuttavaa, miten
lasten ja nuorten pahoinvointi ja häiriökäyttäytyminen
on kasvanut. Erityisesti nuorten syyllistyminen raakoihin ja täysin
käsittämättömiin väkivaltaisuuksiin
tuntuu syvästi pahalta. Tässä kohtaa
pitää kuitenkin muistaa, että suurin osa
lapsistamme ja nuoristamme voi hyvin ja että suurimmalla
osalla on sekä hyvät perheolot että hyvä kasvuympäristö.
Yhteiskuntamme yhteiset pelisäännöt pitää opetella
jo lapsena. Lähtökohtana on, että meidän
on ymmärrettävä toimintamme seuraamukset
ja kannettava niistä myös vastuu. Oikean ja väärän
ymmärtäminen ja tämän käsityksen
mukaan eläminen alkaa jo pienenä, jatkuu koulussa,
ja tämän jälkeen aina aikuisikään
saakka. Mikään tausta tai ikä ei anna anteeksi
tehtyjä väärinkäytöksiä.
Kasvatuksen merkitystä ei voi koskaan liikaa korostaa,
ensisijainen kasvatusvastuu on vanhemmilla, ei yhteiskunnalla eikä viranomaisilla.
Vanhemmat tai vanhempi takaa lapsensa hyvinvoinnin ja turvallisuuden.
Vanhemmat ovat lastensa esikuvia, joiden toiminta ja arvostukset
heijastuvat lapseen. Lapset tarvitsevat vapautta ja rakkautta, mutta myös
selviä rajoja.
Mielestäni yksi merkittävimmistä syistä lasten
ja nuorten oireiluun on yhteisöllisyyden katoaminen ja
toisaalta välinpitämättömyyden
kasvaminen. Olemme muuttuneet valitettavan yksilökeskeisiksi.
Huolehdimme vain omista asioistamme emmekä välitä puuttua
toisten tekemisiin. Onko ihmisten luonnollinen sosiaalinen kanssakäyminen
ja toisistamme huolehtiminen todella näin kuihtumassa?
Lasten ja nuorten turvallisuuden tunne syntyy ennen kaikkea siitä, että tehdään
yhdessä asioita ja vietetään yhdessä aikaa.
Tätä aikaa eivät televisio, tietokone
tai harrastukset korvaa. Toki harrastukset tarjoavat nuorille henkistä hyvinvointia,
tekemistä ja onnistumisen tunteita, mutta vanhemman läheisyyttä ja
tukea ne eivät korvaa missään tapauksessa.
Arvoisa puhemies! On aivan liian yksinkertaista ja itsekästä vedota
siihen, että työelämässä kiireiltä ei
kykene perhe-elämäänsä hoitamaan. Joskus
työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on
haasteellista, mutta ei mahdotonta. On paljolti itsestä kiinni,
miten ajankäyttönsä suunnittelee. Ennen
kaikkea pitää olla halu pistää asiat
tärkeysjärjestykseen. Esimerkiksi pienten lasten erilaisten
hoitojärjestelmien tarkoituksena on juuri tarjota perheille
valinnan mahdollisuuksia lastenhoidon suhteen kulloisenkin elämäntilanteen
mukaan. Tätä mahdollisuutta on vastedeskin tuettava,
kuten jo aikaisemmin totesin.
Arvoisa puhemies! Pahoinvointiin on mahdotonta etsiä yhtä yksittäistä tekijää.
Lapsille ja nuorille on kuitenkin tarjottava turvallinen ilmapiiri,
jossa perheen ja yhteiskunnan vastuuverkot muodostuvat toimiviksi
ja mahdollisimman aukottomiksi kokonaisuuksiksi. Kysymys on arvoista
ja valinnoista, ei niinkään rahasta eikä lainsäädännöstä.
Yhteisöllisyys on palautettava takaisin sille kuuluvaan
arvoon.
Merikukka Forsius /vihr:
Arvoisa puhemies! Perhepolitiikka on työttömyyden
kitkemisen ohella alue, jossa Lipposen hallitukset ovat epäonnistuneet
ehkä kaikkein dramaattisimmin. Lapsiperheiden toimeentulo
on tutkimusten mukaan jäänyt jälkeen
muun väestön toimeentulon kehityksestä.
Köyhyysrajan alapuolella elävien lapsiperheiden
osuus kaksinkertaistui viime vuosikymmenellä. Nämä hätkähdyttävät
luvut on tiedetty jo pitkään.
Hallitukselta odotettiin tuntuvia parannuksia, kun se keväällä antoi
lapsipoliittisen selontekonsa. Selonteon eväät
olivat kuitenkin laimeat, ja budjettiriihessä hallitus
vesitti niitä entisestään. Samaan aikaan
vaalikuumeiset hallitusedustajat pääministeri
Lipposen johdolla esittävät näkemyksiään
perhepolitiikan parantamiseksi. On pääministeriltä melkoisen
irvokasta ja huonoa suhteellisuudentajua osoittavaa vaatia lapsilisiin korotuksia,
jotka helposti nousisivat pitkälti yli 100 miljoonan, ja
leikata samalla 10 miljoonaa kaikkein heikoimmin pärjääviltä lapsilta.
Syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten palveluihin
luvatut 15 miljoonaahan kutistuivat budjettiriihessä kolmannekseen.
Tutkimusten mukaan ihmiset maksavat veronsa mukisematta, jos
saavat niille vastinetta. Hallitus on jo keventänyt verotusta
sen verran kuin ohjelmassaan linjasi, mutta haluaa silti keventää vielä lisää.
Kun täällä aina kysellään,
millä opposition vaatimat etuudet rahoitettaisiin, niin
esimerkiksi ensi vuoden tuloveroalessa menetettävillä 315
miljoonalla voitaisiin tuntuvasti parantaa lapsiperheiden asemaa.
Lapsilisien indeksikorotus, kotihoidontuen nosto, pienimmän äitiysrahan
korottaminen työttömän peruspäivärahan
tasolle sekä luvattu 10 miljoonaa rahaa syrjäytyville
lapsille maksaisivat yhteensä noin 112 miljoonaa. Summa
jää reippaasti alle puoleen siitä, mitä veronkevennyksissä menetetään.
Hallitus on linjannut palvelut tulonsiirtoja tärkeämmiksi.
Oikea käsi ei silti aina tiedä, mitä vasen
tekee. Toisaalta hallitus painottaa palvelujen merkitystä,
ja toisaalta se leikkaa palvelujen tarjoajilta eli kunnilta. Tulonsiirtojen
merkitystä ei myöskään saa vähätellä.
Moni lapsiperhe joutuu tulemaan toimeen niiden varassa, jos esimerkiksi
töitä ei ole.
Viime vuosina on puhuttu paljon pätkätöistä. Aikuisten
pätkätyöt ovat yhteydessä lasten
elämän pätkittäisyyteen. Vanhempien
pätkätyöt tuovat monesti stressiä ja
epävarmuutta lapsiperheiden arkeen. Jos opettajat koulussa
tai hoitajat päiväkodissa vaihtuvat taajaan, on
lapsen hankala solmia pysyviä ja turvallisia aikuiskontakteja. Kaikilla
ei ole kotona turvallista ja välittävää aikuista.
Siksi sellainen pitäisi löytyä edes koulusta,
päiväkodista tai harrastuksista. Jatkuvuus ihmissuhteissa
tuo lapselle turvallisuuden tunnetta, jota ilman on vaikea kasvaa
tasapainoiseksi aikuiseksi.
Kun toimeentulon hankkiminen vie kasvavan osan vanhempien voimavaroista,
jää lapselle yhä vähemmän
aikaa. Moni yrittää korvata ajanpuutetta niin
sanotulla laatuajalla, jolloin tehdään jotain
erikoista. Kuitenkin lapset kaipaisivat ihan tavallista ja tylsääkin
yhdessäoloa ja sitä, että heitä kuunnellaan.
Niin kuin piispa Wille Riekkinen vastikään totesi,
"lapset tarvitsevat aikaa, rakkautta, rauhaa ja levollista menoa".
Viisas kansakunta katsoo tulevaisuuteen ja näkee tulevien
sukupolvien hyvinvoinnin tärkeänä. Tätä Suomessa
ei ole sisäistetty. Kun tulee puhe lasten ja nuorten pahoinvoinnista,
ryhdymme helposti vain hoitamaan oireita. Vaadimme lisää kuria
ja järjestystä, sensuuria ja valvontakameroita.
Emme huomaa, mistä pahoinvointi kumpuaa, emme
osaa puuttua sen syihin.
Valtiovallan selkeä panostus perhepolitiikkaan ehkäisisi
ongelmia, mutta opposition perhepoliittiset vaatimukset tyrmätään
aina siihen vedoten, että ne maksavat liikaa. Talous on
noussut politiikassakin tärkeimmäksi arvoksi.
Kovat arvot heijastuvat niin kunnanvaltuustojen kuin eduskunnankin
päätöksissä. Kuvaavaa nykyisille
arvostuksillemme on minusta Helsingin Sanomista viime viikolla poimittu
otsikko, jonka mukaan hyvinvointi ei haittaa talouskasvua, siis näin
päin. Eikö talous olekaan väline hyvinvoinnin
rakentamiseen?
Lasten ja perheiden näkökulma on otettava huomioon
kaikessa poliittisessa päätöksenteossa.
Monesti teemme tiedostamatta lapsiperheiden arkeen vaikuttavia ratkaisuja.
Esimerkiksi, kun sallitaan kauppojen aukiolo sunnuntaisin, kiristetään
monen yksinhuoltajan tilannetta entisestään, tai
kun valtionosuuksien indeksikorotuksia leikataan, kavennetaan kuntien
mahdollisuuksia laadukkaiden koulu- ja päiväkotipalveluiden
järjestämiseen.
Välikysymyksessä viitataan siihen, miten hallituspuolueet
kesällä vaativat parannuksia perhepolitiikkaan.
Puolueiden ministereiltä ja eduskuntaryhmiltä ei
ole kuitenkaan löytynyt paukkuja viedä näitä asioita
eteenpäin hallituksessa. Niitä ei ole löytynyt
myöskään pääministeriltä, joka
on esittänyt lapsilisien korottamista. Vaalien alla voi
tietysti tuoda kaikenlaisia vaatimuksia esiin ja koettaa näin
kätkeä sen, ettei ole itse pyrkinyt parannuksia
toteuttamaan hallituksessa ollessaan. Uskon, että fiksut
kansalaiset näkevät populististen vaalipuheiden
taakse.
Arvoisa puhemies! Hallituksella on vielä mahdollisuus
näyttää, etteivät kannanotot
olleet vain katteetonta vaalikansan kosiskelua. Budjetti on ratkaisematta
eduskunnassa. Siihen voivat hallitusryhmätkin vielä vaikuttaa.
Seuraavalla vaalikaudella olisi syytä rakentaa hallitus,
jonka rahkeet riittävät paremman perhepolitiikan
tekemiseen. Jos hallituksessa toimisi lapsi- ja perheministeri,
ei perhepolitiikka ehkä niin herkästi hukkuisi
muiden asioiden alle. Viimeaikaisten lapsiperheitä kosiskelevien
puheidensa perusteella perheministeriksi sopisi vaikka pääministeri
Lipponen, ainakin varjohallitukseen.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Eilen pidettiin Jyväskylässä Tulevaisuusfoorumit
2002 -tapahtuma, mittava kokoontuminen, jonka Lipposen hallitus
oli järjestänyt ja koolle kutsunut. Agora-sali
Jyväskylän yliopistossa oli lähes täynnä osanottajia
maakunnasta, mutta myös Helsingin päättäjiä.
Paikalla oli myös pääministeri Lipponen
sekä toinen valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes. Lisäksi
paikalla oli alustajina lukuisa joukko maamme monien alojen huippuasiantuntijoita.
Aamupäivä kului perhepolitiikan merkeissä.
Puhuttiin lapsista, nuorista, mutta myös aikuisista aina
vanhuuteen asti professorien luennoissa.
Professori Lea Pulkkinen Jyväskylän yliopistosta
piti erittäin arvokkaan ja puhuttelevan, vakavan alustuksen
teemasta "Mukavasti yhdessä". Hänen puheenvuoronsa
on minulla kirjallisena. Valitettavasti sitä ei voi tässä kokonaan
lainata eikä referoidakaan ajan puutteen vuoksi, mutta
jos joku edustaja sen haluaa, niin minulta voi pyytää ja
voin sen kopioida. Siinä on paljon sellaista asiaa, joka
on tähän keskusteluun ja tähän
Suomen kansan tilanteeseen vakavasti osuvaa, eikä vain
syiden pohtimista, vaan syiden pohtimisen lisäksi myös
ratkaisumalleja, miten tästä eteenpäin.
Professori Pulkkinen toteaa muun muassa, että on arvioitu,
että 7—15 prosenttia lapsista ja 15—25
prosenttia nuorista kärsii mielenterveyshäiriöistä ja
että peruskoululaisista 15—20 prosenttia selviytyy
huonosti vähimmäistavoitteista. Lastensuojelun
avohuollon piirissä on lähes 50 000 lasta.
Määrä on kaksinkertaistunut 1990-luvulla. Hän
toteaa edelleen, että sosiaalisen kehityksen tuloksia arvioidaan
harvoin rahallisesti. Brittiläisessä tutkimuksessa
näin on tehty. Se osoittaa, että ne lapset, joilla
kouluiän alussa havaitaan vakavia käytöshäiriöitä,
maksavat yhteiskunnalle ylimääräisinä kustannuksina
28 vuoden ikään mennessä kymmenen kertaa
enemmän kuin ne, joilla ei ole käytöshäiriöitä.
Summat ovat 7 000 euroa ja 70 000 euroa eli kymmenkertainen
määrä. Ylimääräiset
kustannukset aiheutuvat muun muassa huostaanotoista, erityishoidoista,
kuten huume- ja päihdevieroituksesta, terveydenhoitokustannuksista,
rikosten aiheuttamista vahingoista ja seuraamuksista sekä erityisopetuksesta. Suomessa
on arvioitu, että yhden syrjäytyneen lapsen ylimääräiset
hoitokulut nousevat hänen elinaikanaan 670 000:sta
840 000 euroon riippuen siitä, millaisia toimenpiteitä hän
saa osakseen.
Professori Pulkkinen toteaa, että lapset reagoivat
ulkoisiin oloihin eri tavoin temperamenttinsa pohjalta. Toiset suuntaavat
pahan olonsa sisäänpäin, toiset ulospäin.
Edellisille yhteiskunta on perinteisesti tarjonnut hoitoa, jälkimmäisille
rangaistuksia. Yhtä kaikki, pelkästään
syrjäytyminen työelämästä koko
työiän ajan eli noin 40 vuotta, aiheuttaa noin
500 000 euron kansantulon menetyksen.
Tässä on lukuja, jotka kertovat aika synkkää kieltä siitä,
kuinka suuri osa meidän lapsistamme ja nuoristamme kärsii
näistä ongelmista tänä päivänä.
Kun aina puhutaan rahasta, joka on toki tärkeä asia,
tässä myös on laskelmia siitä,
mitä kustannuksia nämä häiriöt
ja ongelmat tulevat aiheuttamaan yksilöille ja koko yhteiskunnalle. Summat
ovat niin suuria, että toivoisi, että hallituksessa,
ainakin seuraavassa hallituksessa, jonka todella odotan olevan lapsiystävällinen
ja perheystävällinen, otettaisiin nämä vakavasti,
koska nämä ovat todellakin niin merkittäviä lukuja,
että niihin panostaminen tuottaa tulevaisuudessa tavattoman
hyvän tuloksen taloudellisestikin. Taloudelliset luvut
ovat tietysti vain osa tätä todellisuutta. Suuri
merkitys on sillä henkisellä hyvin- tai pahoinvoinnilla,
joka sitten heijastuu monella muulla tavalla ihmisten elämänlaatuun.
Professori Pulkkinen esittää, että nyt
on sosiaalisten innovaatioiden ja niiden kokeilun ja tutkimuksen
aika. Sitä varten olisi maassamme organisoitava Tekesiä vastaava
sosiaalisten innovaatioiden kehittämiskeskus Sokes. Hän
esittää toimenpiteenä vanhemmuuden tukemista,
lapsilähtöisyyden vahvistamista ja koulun sosiaalisen pääoman
vahvistamista. Nyt on menossa tällainen valtakunnallinen
kokeiluhanke Mukava, jossa näitä asioita tutkitaan
ja kehitetään.
Eilen Jyväskylän foorumissa oli mukana myös pääministeri,
joka puhui globaalista taloudesta ja sen vaikutuksista Suomen tilanteeseen
ja aluepolitiikkaan, mutta ministeri Siimes oli paikalla ja käytti
puheenvuoron perhepolitiikasta eli juuri siitä, mistä tänään
keskustellaan. Hän totesi muun muassa, että ilman
toimivia ja hyvinvoivia perheitä ei ole olemassa toimivaa
ja hyvinvoivaa kansantalouttakaan. Siksi perheet ja perhe-elämän
tarpeet huomioon ottava näkökulma pitää ottaa
vakavasti kaikessa päätöksenteossa. Erityisvastuu
perhepoliittisista tulonsiirroista ja perheille eri elämänvaiheissa
tarjottavista palveluista on varmasti myös tulevaisuudessa
sosiaali- ja terveysministeriöllä, mutta perhenäkökulma
tulee ulottaa myös muualle, niin koulupolitiikkaan, työelämän
pelisääntöihin kuin (Puhemies koputtaa)
yhdyskuntasuunnitteluun, asuntopolitiikkaan ja elinkeinopolitiikkaankin.
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Ed. Kankaanniemi, 7 minuuttia!
Ministeri Siimeksen puheenvuoro on myös minulla saatavana.
Siinä on paljon perhepoliittisia näkökulmia,
jotka toivoisin käytävän läpi
myös laajemmin. Ne osoittavat, että vasemmistoliitossa
teot ja sanat ovat myös ristissä aika pahasti
näissä asioissa.
__________
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Anttila.
__________
Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.
Hannu Aho /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Lapsiperheiden aseman parantaminen on varmaan
asia, josta puhetta riittää vaikka aamuun asti.
Kun ajattelee keskustelua, mitä on käyty, tuntuu
siltä, että kyllä puheissa ainakin halutaan
vastuuta kantaa, mutta vastuun kantaminen halutaan liian helposti
pistää aina eteenpäin. Jopa pääministeri
käytti useamman kerran sanontaa: seuraavan hallituksen
hallitusohjelmassa. Tämä laittaa kyllä ihmettelemään
sitä kysymystä, miksi se on niin kuuma peruna,
ettei tämä hallitus, joka on nyt kaksi kautta
istunut, ole pystynyt — tai eikö se ole halunnut — näihin
asioihin todella paneutumaan niin syvällisesti, että se todella
ymmärtää, missä lapsiperheet
tänä päivänä ovat,
mikä niiden todellinen asema on.
Minä väittäisin, että ne
kuntapoliitikot, jotka kunnallishallinnossa ovat mukana, niissä kunnissa,
joissa todella on isoja lapsiperheitä, ovat joutuneet silmästä silmään
katsomaan tilannetta jokapäiväisessä elämässä,
päätöksenteossa, mitä kunnallishallinnossa
tulee eteen. Sitä ei voi ohittaa, jos asiaan todella halutaan
paneutua. Kuitenkin toisaalta, jos ajatellaan sitä tilannetta,
se on yhteiskunnan rikkaus, jotta nämä lapsiperheet voivat
hyvin edes kohtuullisessa määrin. Meillä varmasti
eroja on. Jokainen tietää sen, että itse kunkin
taloudellisessa hallinnassa, vaikka on sama väkimäärä,
sama rahamäärä, toinen pystyy käyttämään
taloudellisemmin kuin toinen samat euronsa ja markkansa, mutta siitä huolimatta
vastuu lapsista ja lapsiperheiden asemasta on meille yhteinen. Sen
on oltava yhteinen, sen on oltava läheinen sillä tavalla,
että asioita todella halutaan korjata oikeaan suuntaan.
Väittämät, että hallitus
ei ole leikannut kuntataloudesta, ovat varsin ihmeellisiä,
koska jokainen meistä tietää, että näitä indeksejä on
aina puolitettu. Niitä ei ole koskaan täysinä,
pitkiin aikoihin, maksettu. Tämä on sitten — käytetään siitä sanontaa
puolitus tai mitä vain — todellista leikkausta,
jossa rahaa kunnilta otetaan pois. Aina sanotaan, että kunnan
pitää tehostaa toimintaansa, jotta se toinen puolisko
löytyy sitten käyttöön. Tässä on
kymmenen viime vuotta jokainen kunta varmaan tehostanut ja jälleen
kerran tehostanut toimintojaan, ja kun puhutaan lapsiperheistä ja
samalla inhimillisyydestä, niin ei niitä voida aina
vain tehostaa ja tehostaa. Jossakin tulee raja vastaan. Siihen tehostamiseenkin
tarvitaan kyllä rahaa.
Olen saanut seurata hyvin läheltä isojenkin perheitten
toimeentulomahdollisuuksia, sillä omassa kunnassani on
lähes kaksikymmentä alaikäistä lasta
parhaassa perheessä. Jos sen suhteutatte itse kukin täällä omaan
perheeseen, varmaan tietää, että kyllä siinä tarvitaan
monenlaisia toimia perhepolitiikassa niin sisäisesti kuin myöskin
kuntapuolella. Jos katsotaan tilannetta, että tällaiset
perheet pystyvät elämään onnellista elämää,
päivähoitokysymykset ovat hyvin tärkeällä osalla.
Voin sanoa, että omassa kunnassa ne on hoidettu sillä tavalla,
kun kunnan päättäjien keskuudessa oli
tahtotila, että jokaiselle, joka lähtee työhön
ja haluaa saada lapsensa joko päivähoitoon, tai
sitten jos on useampia, niitä hoidetaan kotona, kaikille
annetaan tämä tasapuolinen mahdollisuus. Siellä on
kohtuuhyvin pystytty sitä toteuttamaan, ei tietenkään
aina joka hetki, joka päivälle, mutta pitemmällä aikajuoksulla siihen
on kyllä pystytty vastaamaan. Mutta tämä vaatii
riittävät taloudelliset mahdollisuudet kuntasektorilla,
jotta näihin palvelun tarpeisiin pystytään
vastaamaan.
Siinä, millä tavalla perheet voivat, työllisyys on
yksi hyvin tärkeä kysymys ja nimenomaan se, että työtä olisi,
uskaltaisi luottaa siihen, että työt jatkuvat
ja voidaan pitkäjänteisesti hoitaa asioita. Silloin
myöskin perhepolitiikka säilyy jäntevällä tasolla,
ja kyllä se jokaisen mielenterveyteen ja talouteen vaikuttaa,
onko työtä ja toimeentuloa myöskin huomenna
ja sitä seuraavina päivinä.
Toisaalta päivähoitokysymykset ja kotihoidon
tuki ovat äärettömän tärkeitä,
puhumattakaan lapsilisistä, joista täälläkin
on paljon puhuttu. Ne ovat jääneet jälkeen
kyllä reaaliajasta hyvinkin paljon. Kun sitä heitetään,
kuka mitäkin tarvitsee, tulee muistaa, että ei
lapsilisiä ole pakko nostaa, ellei halua. Minä uskoisin,
että jokainen, jolla on lapsia, tietää,
että alkuvaiheessa on isoja menoja, mutta kyllä ne
jatkuvat koulutuksen myötä hyvinkin pitkään,
eikä yksistään lapsilisillä mikään
perhe elä. Kyllä siinä tarvitaan muitakin
toimeentulomahdollisuuksia, ja niitä varmaan jokainen yrittää kykyjensä mukaan hankkia.
Mutta se, että me täällä liian
paljon puhumme emmekä todellisuudessa tee päätöksiä,
ei jää kyllä siitä kiinni, ettei
meillä rahaa ole. Rahaa on se sama määrä olemassa,
mutta miten se jaetaan, mitä etuuksia annetaan, siinä meillä on
tarkistamisen varaa. Siinä kyllä katson, että Lipposen hallitus
ei ole onnistunut viime aikoina tarpeeksi hyvin. Pääministerin
vastauksessakin on sanottu, että uusimpien selvitysten
mukaan monet lapsiperheet kärsivät toimeentulo-ongelmista.
Jos nämä ongelmat olisi hoidettu, kyllä ne
silloin olisivat varmaan paremmassa jamassa eikä tarvitsisi
tutkimuksissakaan näin kirjoittaa. Koskaanhan nollatuloksiin
ei päästä, mutta tätä parempaa tahtotilaa
ja todellisia päätöksiä puheiden
sijasta meidän pitää enempi tehdä,
ja varmaan tullaan nytkin katsomaan, millä tavalla itse
kukin täällä puhuu ja millä tavalla
sitten asioissa painaa nappia, kun niistä todellisuudessa äänestetään.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Ensin toteaisin ed. Kankaanniemelle,
joka epäili vasemmistoliiton puheita ja tekoja: Kyllä me
olemme sitä mieltä kuin ministeri Suvi-Anne Siimes
Jyväskylässä eilen kertoi, olemme me
sitten oppositiossa tai hallituksessa. Se on sitten aina, millainen
voima missäkin tilanteessa puolueelle annetaan ajaa asioita
eteenpäin. Niin on varmasti kristillisdemokraateillakin.
Varsinaiseen asiaan.
Arvoisa puhemies! Lapsiperheet ja lapsiperheitten aseman vahvistaminen
on vasemmistoliiton ykköstavoite. Vanhempien kasvatusvastuu korostuu,
kun yhteiskunnassa on paljon lapsiperheisiin liittyviä ongelmia.
Yhteiskunnalta lapsiperheet odottavat rahaa eivätkä pelkkää myötätuntoa.
Lapsiperheitten ongelmiin vastataan antamalla lisää rahaa,
esimerkiksi täysimääräinen indeksikorotus
lapsilisiin.
Lapsiperheet tarvitsevat palveluja, päiväkotipaikkoja
tarvitaan lisää, samoin lastenhoito pitää pystyä järjestämään
sellaisina vuorokaudenaikoina, kun vanhemmat joutuvat olemaan vuorotöissä.
Erityisesti yksinhuoltajan tilanne on vaikea. Miten yhdistetään
lasten tarpeet ja työelämän vaatimukset?
Tämä ristiriita tulisi viedä mielestäni
kolmikantaneuvottelupöytään, missä työnantajat
tulisi sitouttaa tämän ongelman ratkaisuun. Siinä he
ovat keskeisessä asemassa. Se on täällä jo
nyt tänäänkin unohtunut monesti. Uusimpien
selvitysten mukaan pienten lasten isät tekevät
paljon ylitöitä. Siihen kaivataan järkeä, miten
hoidetaan lapsiperheitten ongelmia. Lapset tarvitsevat vanhempiaan.
Yhteiskunnan ja työelämän pitää joustaa
enemmän, jotta vanhemmille jää enemmän
aikaa olla lasten kanssa.
Meillä on lapsiperheitten ongelmia ja haasteita selvitetty
paljon. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että pitää tarttua
ongelmakohtiin. Osaamista meillä on paljon ja asiantuntijoita.
Nyt kaivataan tekoja. Räikeä ongelma on se, että lapsiperheet asuvat
liian ahtaasti. Lapset tarvitsevat oman huoneen ja omaa rauhaa.
Läheskään kaikissa kodeissa ei tätä pystytä järjestämään,
koska asuntojen neliöhinnat ovat liian korkeat. Lapsiperheitä pitää tukea
niiden asumisessa. Vuokra-asumisen 7 prosentin omavastuu tulee poistaa.
Tätähän pidetään köyhyyden
keskeisimpänä syynä. Vuokra-asunnoissa
asuvat tämän maan köyhimmät lapsiperheet.
Arvoisa puhemies! Lapsiperheitten ongelmat ja korkea työttömyys
liittyvät toisiinsa. Suomessa on edelleen 300 000
työtöntä. Vähävaraiset lapsiperheet,
joissa vanhemmat ovat työttöminä, ovat
vaikeassa tilanteessa. Monessa perheessä työttömyys
periytyy. Vanhemmat ovat pitkäaikaistyöttömiä,
ja nuoriso jää samoin ilman työpaikkaa.
Pääministeri korosti, että tulee
tehdä valintoja. Olen samaa mieltä varsinkin,
kun kyse on lapsiperheitten edusta. Mielestäni lapsiperheittenkin
etujen kohdalla pitäisi ottaa tarveharkinta käyttöön,
kun rahaa on rajallisesti. On etsittävä ne perheet,
jotka apua tarvitsevat, ja heitä on autettava. Verohelpotukset
tulee suunnata vaikeassa asemassa oleville lapsiperheille ja taata
näille peruspalvelut ja perusturvallisuus. Monelle lapselle
voi päiväkodin hoitaja olla se henkilö,
johon voi turvautua, ei aina vanhempiinkaan.
Työttömyyden poistaminen on parasta lapsipolitiikkaa.
Sen takia vieläkin olen eri mieltä työllisyyspolitiikasta,
kun yritetään työllistää esimerkiksi
lähes kuusikymppisiä ihmisiä. Tänäkin
vuonna 70 miljoonaa markkaa, jos markoista vielä puhutaan,
käytetään lähes eläkeikään
tulevien ihmisten työllistämiseen. Ne rahat pitäisi suunnata
nuoriin, jotka ovat usein nuoria perheellisiä, ja näin
hoitaa nuorten ja lapsiperheitten työllisyyttä.
Nuoret töihin ja vanhat eläkkeelle, sen pitää olla
mottona.
Reijo Kallio /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Perhepolitiikka on suuri ja monitahoinen
kokonaisuus. Toimenpiteet ulottuvat perheiden palveluihin ja tulonsiirtoihin,
koulun, lastensuojelun ja nuorisotoimen kehittämiseen sekä työmarkkinoiden
kehitykseen, yhdyskuntasuunnitteluun ja asuntopolitiikkaan. Perheiden
hyvinvoinnissa keskeistä on myös talous- ja työllisyyspolitiikan onnistuminen.
Parasta perhepolitiikkaa on viime vuosina mielestäni
ollutkin se, mihin pääministerikin viittasi, eli
se, että maahamme on luotu vuoden 1995 jälkeen
yli 300 000 uutta työpaikkaa. Merkitystä vailla
ei ole myöskään se, että ostovoiman
kehitys on ollut hyvää, eikä sillä,
että korkotaso on vakiintunut historiallisesti tarkastellen poikkeuksellisen
alhaiselle tasolle. Alhainen korkotaso on säästänyt
koko joukon euroja asuntovelallisille perheille.
Päivähoitoon ja esiopetukseen on tehty tärkeitä parannuksia.
Meillä on aivan pienten lasten kotihoitoa tukeva pitkä äitiys-,
isyys- ja vanhempainloma. Vuoden 1996 alusta tuli voimaan alle kouluikäisten
oikeus saada päivähoito. Vuoden 2000 aikana toteutettiin
maksuton esiopetus. Monia muitakin parannuksia on voimavarojen puitteissa
tehty. Kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen valtionosuutta korotetaan
tänä ja ensi vuonna ja rahoitusta kohdistetaan
erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointiin, kouluterveydenhuoltoon
sekä koulujen iltapäivätoimintaan. Lasten
ja nuorten mielenterveyspalvelujen määrärahoja
on lisätty ja oikeutta hoitoon on parannettu. Työn
ja perheen yhteensovittamista on helpotettu vuorotteluvapaajärjestelmän
jatkamisella.
Lähiajan kiireellinen asia, jonka ryhmäpuheenvuoromme
pitäjä ed. Puistokin otti esiin, on syrjäytymisuhan
alaisten lasten ja nuorten palvelut. Eduskunnan on tätä asiaa
syytä hoitaa niin, että nyt budjettiin merkityn
5 miljoonan euron määräraha korotetaan
15 miljoonaan euroon lapsipoliittisen selonteon linjausten mukaisesti.
Kiireellisintä on huolehtia niistä, jotka ovat
eniten avun tarpeessa.
Arvoisa puhemies! Maamme tulevaisuus rakennetaan huolehtimalla
lasten ja perheiden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Kaiken lähtökohta
mielestäni on, että me kykenemme takaamaan lapsille
hyvän lapsuuden. Tämä puolestaan edellyttää vanhemmuuden
ja vanhempien kasvatustehtävän tukemista.
Tänään aivan liian monen lapsen arjesta
puuttuu aikuisten riittävää läsnäoloa
ja kiireetöntä yhdessäoloa vanhempien
kanssa. Koti on kuitenkin se ankkuripaikka, jonka tehtävänä on
antaa nuorelle ja lapselle läheisyyttä ja hyväksyntää.
Tärkeää on myös kyetä antamaan
lapsille ja nuorille oikeat arvot ja kasvatus, ja tässä vastuu
on meillä kaikilla. Lasta ja nuorta ei saa jättää yksin.
Työelämän vaatimusten ja lastenhoidon
yhteensovittaminen on edelleen useissa perheissä yhtälö,
jota ei ole saatu ratkaistua tyydyttävästi, ja
monissa perheissä ongelmana on se, että töitä tehdään
liikaa. Niinpä työn uuvuttamilla vanhemmilla ei
ole aikaa eikä voimavaroja vastata lasten tarpeisiin.
Perheen ja työelämän yhteensovittamista
voidaan tarkastella ainakin kolmesta näkökulmasta: perheen,
valtion ja työmarkkinoiden.
Ensimmäinen näkökulma korostaa perheen omaa
vastuuta. Sen mukaan lasten pahoinvoinnin taustalla ei ole ansiotyö sinänsä vaan
perhettä uhkaavat ilmiöt, kuten vähentynyt
aika perheelle, vanhemmuuden katoaminen ja avioerot.
Valtion ja julkispolitiikan tehtävänä nähdään sillan
rakentaminen perheen ja työmarkkinoiden välille
eli mahdollisuuden antaminen vanhemmille yhdistää työ ja
perhe-elämä. Pienten lasten perheiden arkea helpottaisi
yksinkertaisesti se, että toinen tai molemmat vanhemmat
voisivat vähentää työssäkäyntiä.
Lainsäädännölliset edellytykset
ovat olemassa, sillä työntekijöillä on
oikeus osittaiseen hoitovapaaseen eli lyhennettyyn työaikaan
siihen asti, kun lapsi aloittaa peruskoulun.
Työmarkkinat eivät kuitenkaan näytä vihreää valoa
tälle käytännölle, sillä sangen
harvat äidit lyhentävät työaikaansa.
Isistä näin ei menettele juuri kukaan. Itse näen,
että työn ja perhe-elämän yhteensovittamista
on helpotettava lastenhoito- ym. palveluilla. Työelämässä vanhemmuus
on otettava nykyistä paremmin huomioon. Erityisesti työnantajapuolen
on tarpeen kiinnittää huomiota työntekijöiden
toiveisiin ja tarpeisiin. Onkin tärkeää,
että nämä asiat nostetaan näkyvämmin
esiin tulopoliittisissa neuvotteluissa, kuten täällä monet
puhujat ovat tänään esittäneet.
Työelämässäkin pitää nimittäin
muistaa, että ihmisillä on muutakin elämää kuin
työ.
Mielestäni onnistunut työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen
edellyttää ennen kaikkea asenteiden ja toimintatapojen
muutosta työpaikoilla. Esimerkiksi pienten lasten vanhempien tarpeet
puoltavat mahdollisimman säännöllistä päivätyötä.
Jatkuva ylitöiden tekeminen tai epämukavat työajat
puolestaan vaikeuttavat perheiden elämää.
Arvoisa rouva puhemies! Oman messunsa arvoinen olisi yksinhuoltajaperheiden
asema. On väitetty, että jos yksinhuoltaja yrittää saada
perhettä paremmalle uralle tai yrittää päästä paremmin
työelämään kiinni, tämä ei
onnistu, koska päällekkäiset tukijärjestelmät
syövät tulojen lisäyksen. Mielestäni
tässä on osittain perää, sillä vaikka
tukiloukkoja on viime vuosina kyetty vähentämään,
edelleen niistä kärsivät yksinhuoltajat
ja sellaiset perheet, joissa toinen vanhemmista on työttömänä.
Tässä onkin vielä paljon työtä tehtävänä.
Kun aiemmin totesin, että kiireellisin asia on parantaa
kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien lasten tilannetta, niin perheiden
osalta nostaisin kyllä yksinhuoltajaperheiden ongelmat
työlistan kärkipäähän.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Lapsiperheiden aseman parantaminen käy entistä tukalammaksi
tulevaisuudessa. Ennusteet kertovat siitä, että perherakenteet
muuntuvat muuntumistaan. Eräs suurimmista käsittelemättömistä ongelmista
alkaa nostaa päätään perheiden
pienentyessä. Sosiaalisen turvan vähenemisen lisäksi
perheestä muodostuu sitä haavoittuvampi, mitä pienempi
se on. Tämä puolestaan lisää yhteiskunnallisen
avun tarvetta. Nykyisen muuttoaallon mukanaan tuoma ongelma korostuu
erityisesti kasvukeskuksissa, mutta ei jää näkymättä myöskään
taajamien ulkopuolella. Niin ikään asumistukijärjestelmä suosii
nuoren muuttamista entistä aiemmin pois kotoaan. Perherakenteiden
muuntumisella on siis seurauksensa ja vaikutuksensa, joista joitakin
on erittäin vaikea ennakoida.
Perheiden sisäiset tulonsiirrot, jopa sukupolvien yli
menevät, saattavat muuntaa perheiden sisäistä toimeentuloa
yllättävästikin. Taloudellinen huolehtiminen
lähimmäisestä todennäköisesti
vähentyy perhesiteiden löystyessä sekä perhemallien
tietoisesta muuntamisesta johtuen. Tähän ei yhteiskunta,
saati sitten hallitus, kyenne varautumaan riittävästi.
Kaikki lapset eivät kykene taistelemaan näitä muutosvoimia
vastaan varsinkaan silloin, kun vanhemmat eivät tunnista
omaa kasvatusvastuutaan. Arviolta kolmasosalta lapsia puuttuu perushoiva
ja positiivinen minäkuva. Noin kymmenesosa lapsista potee
erinäisiä mielenterveyden häiriöitä.
Huonoissa oloissa kasvavien lasten ennuste ei siis ole hyvä.
Perhepolitiikkaan sijoittaminen kaikilla tavoilla, ei pelkästään
taloudellisesti, on isompi sijoitus kuin arvaammekaan. Herääkin
kysymys, mihin hallitus on nähnyt tärkeämmäksi
sijoittaa viime vuosina ennakoitua pienemmän syntyvyyden
vuoksi säästyneet resurssit.
Nyt on aika uskaltaa ennakkoluulottomasti keskustella vaihtoehtoisten
hoitomuotojen tarjoamisesta. Tällöin saavat perheet
keskustella ja jopa päättää keskenään
heille parhaiten sopivasta lastenhoitomuodosta. Yhteiskunta ei ole
oikea taho tekemään näitä ratkaisuja,
miettimään lapselle parasta hoitomuotoa, ei varsinkaan
sen vuoksi, että kukin lapsi tulee nähdä yksilönä. Olemme
käsitelleet massoja ja suosineet massakasvatusta jo aivan
liian pitkään. Jos yhteiskunnassa on vallalla
yksilöiden huomioimisen buumi, miksi se ei näy
myös perhepolitiikassa? Eivätkö kotitaloudet
ole parhaassa tapauksessa myös työpaikkoja tarjoavia,
palkkaa maksavia työnantajia?
Entä miksi painottaa vaihtoehtojen tärkeyttä? Siksi,
että meillä on ympärillämme
liikaa esimerkkejä huonosti voivista lapsista. Tänäkin
iltana on perusteltu, että suurin osa lapsistamme ja nuoristamme
kuitenkin voi hyvin. Tämäkin on tosiasia, mutta
yksikin huonosti voiva on liikaa. Lasten elämän
edellytykset luodaan vanhempien ja kasvuympäristön
yhteisvaikutuksella. Siinä maamme ylin vallanpitäjä hallitus
eduskuntineen on suuremmassa vastuussa kuin ehkä kaikki
tunnistavat ja kauemmaksi tulevaisuuteen kuin osaamme arvatakaan.
Arvoisa puhemies! Tänä iltana on keskusteltu paljon
työn ja perheen yhteensovittamisesta. Silmiini osui lukiessani
päivän lehtiä eräs artikkeli, jossa
perheenisä kertoi omista ratkaisuistaan tehdessään
lasten eteen kasvatustyötä. Hän kertoo: "Tosiasiassa,
jos tekee vuorokaudestaan ajan kolmijaon, katsoo, että työlle,
vapaa-ajalle ja levolle on kaikille vuorokaudessa aikaa kahdeksan tuntia,
ei perhe ja työ ole mahdoton yhtälö.
Mutta jos työ vie vapaa-ajan ja levon osuutta, ei sitä kukaan
jaksa kauaa. Kärsijänä on perhe."
Matti Väistö /kesk:
Arvoisa puhemies! Eduskuntavaalien lähestyessä seuloutuvat
keskusteluun tärkeät asiat. Perhepolitiikka, perheasiat
kaikkinensa ja perheen merkitys yhteiskunnassa ovat mielestäni
asioita tärkeimmästä päästä.
Välikysymys ja tätä koskenut keskustelu
on nostanut tämän hetken ongelmat esille kipeällä tavalla.
Tiedämme, että suomalaiset ikääntyvät. Tiedämme
myös, että meidän syntyvyytemme on alentunut
erittäin nopeasti. Tässäkin on vielä hyvin
suuria alueellisia eroja. Näköpiirissä on,
että useat maamme maaseutualueiden kunnat harmaantuvat
lähivuosikymmenen aikana ripeää tahtia.
On siis tärkeää pohtia, millä tavoin
vahvistamme vanhemmuutta, luomme taloudellisia edellytyksiä perheille,
perheiden perustamiselle, luomme edellytyksiä lasten hoidolle
ja eritoten kotona tapahtuvan hoidon järjestämiseen
niin, että se on myös taloudellisesti selkeä vaihtoehto. Ilmeisestikään
nykyinen perhepolitiikka ja ne linjaukset, joita Lipposen ensimmäinen
hallitus teki ja joita se ei ole juurikaan korjannut, eivät riittävästi
kannusta lasten hankkimiseen.
Arvoisa puhemies! Taloudelliset kysymykset ovat luontevasti
nousseet keskusteluun. Perhetukien leikkaaminen — lapsilisä,
kotihoidon tuki, lapsikorotukset, pienimmät äitiys-
ja vanhempainrahat — on ollut kipeä menetys.
Niitä perusteltiin aikanaan talouden välttämättömillä säästöillä,
mutta talouden vahvistuessa saamapuoli on jäänyt
vähälle. Tulokset ovat ohjautuneet yhteiskunnassa
muille, eivät niille, joilta eniten on leikattu. Tarvitaan
siis välttämättä selkeät
tasokorotukset perhetukiin, tarvitaan kotona tapahtuvan hoidon vahvistamista
ja tarvitaan myös verotuksellisia ratkaisuja, joilla myös
yhden tulonsaajan lapsiperheet voivat selviytyä nykyistä paremmin
yhden työssäkäyvän tuloilla.
Tosiasia on, että lapsiperheiden osuus ylivelkaantuneista kotitalouksista
on varsin suuri, ilmeisesti puolet. Tosiasia on myös se,
että monet vähimmäisetuudet ovat jääneet
sen tason alapuolelle, mitä meillä perustoimeentulon
tasolta tulee edellyttää.
Arvoisa puhemies! Huolestuttavaa on, että toimeentulon
laiminlyönti lapsiperheiden osalta näkyy monella
tavoin jo nyt lisääntyvinä ongelmina,
kouluvaikeuksina, mielenterveysongelmina, syrjäytymisinä,
vakavina oireina monin tavoin lasten ja lapsiperheiden elämässä.
Ongelmien lisääntyminen tulevaisuudessa on varsin
todennäköistä nykymenolla, ellei asioihin
tartuta kiireesti ja laajalla rintamalla. Vaikeutuneen taloudellisen
tilanteen korjaukset ovat yksi osa tätä. Sen ohella
tarvitaan toimenpiteitä myös asuntopolitiikan
osalta. Kun lapset ovat pieniä, tilantarve suurin, niin
taloudellinen asema on usein heikoin, joudutaan asumaan ahtaasti,
velkaannutaan, joudutaan ylitöihin. Kaikkinensa voi sanoa, että lapsiperheiden
niin kuin monien muidenkin perheiden tuloista liian suuri osa menee
asumisen kustannuksiin. Osittain tähän on syynä asumisen
kalleus ja viime vuosina keskittymisen myötä kasvukeskuksissa
tapahtunut jatkuva hintojen ja vuokrien nousu.
Hallituspuolueet ovat todenneet, että palveluja on
parannettu. Tätähän hallituskin on omassa vastauksessaankin
todistanut. Pitäisi katsoa kuitenkin kokonaisuutta. Lapsiperheiden
tarvitsemat terveyspalvelut kouluissa ja myös monet muut
kuntien ylläpidettäviksi annetut peruspalvelut
ovat vaikeuksissa johtuen siitä, että kuntien
taloudellinen tilanne on erittäin heikko hallituksen leikkaustoimista
johtuen. Ongelmiin ei näin ollen kyetä riittävän
ajoissa puuttumaan, ja tälle puolelle, ennalta estävään
toimintaan ja ongelmakehityksen varhaiseen havaitsemiseen pitäisi
erityisesti kiinnittää huomiota niin terveydenhoidon
kuin muiden lapsiperheille tärkeiden peruspalvelujen ja
myös päivähoidon osalta.
Arvoisa puhemies! Mainitsin jo muuttoliikkeen Pääkaupunkiseudulle
ja täällä tapahtuvan asumisen hintojen
nousun ja myös palvelujen niukkuuden. Tähän
liittyy myös juurettomuus, muutokset herkässä tilanteessa
sekä lasten että nuorten osalta, irrallisuus ja
monien syrjäytymiskehitystä edistävien
tekijöiden kasautuminen. Olisi siis välttämätöntä myös
laajemmin kiinnittää huomiota yhteiskuntapolitiikassa
ja päätöksenteossa nykyistä tasapainoisempaan
maan kehitykseen huomioon ottaen myös sen, että perheet
tarvitsevat läheisyyttä, tarvitaan isovanhempien
tukea ja turvaa, tarvitaan yli sukupolvien kulkevaa yhteyttä,
sellaista yhteyttä, jonka varassa aiemmin on kyetty monia
ongelmia ja karikoita välttämään.
Arvoisa puhemies! Keskusta on omalta osaltaan linjannut lapsiperheiden
aseman parantamiseen tarvittavia ratkaisuja niin perhetukien kuin muiden
tässä talossa päätettävien
asioiden osalta. Me näemme tärkeänä,
että lapsilisien tasoa korotetaan, kotihoidon tuen tasoa
korotetaan, pienimpiä äitiys- ja vanhempainpäivärahoja
korotetaan. Me näemme tärkeänä myös
sen, että perhepolitiikka vakautetaan ja aikaansaadaan luottamus
niin, että perhelinjauksiin voidaan suhtautua vakaalla
ja ennakoitavalla tavalla. Lapsissa ja nuorissa, lapsiperheissä,
on tämän maan tulevaisuus.
Jouko Jääskeläinen /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Tämän päivän
keskustelu on käynyt monia tärkeitä asioita
läpi. Ihan pari kommenttia ja hajahuomiota muutamaan asiaan.
Varmaan kukaan meistä välikysymyksen tekijöistä ei
väitä, että rahan voimalla lapsia tehtäisiin
tai tässä olisi jonkinlainen sen kaltainen vaikutus.
Raha on tärkeä lasten hoidossa, kasvatuksessa,
perheiden jaksamisessa, mutta tietysti se, miten monta lasta on
ja minkälaisia lapsiperheiden tilanteet ovat, on hyvin
monesta muustakin asiasta kiinni. Tämän toki myönnämme.
Toinen asia, mistä on suhteellisen monta kertaa ollut
puhetta, on velkojen korot. On hyvä asia, että veloilla
on matalammat korot kuin joskus, mutta täytyy tietysti
muistaa, että asuntojen hinnatkin ovat nousseet ja asumisella
on oma hintansa joka tapauksessa. Ehkä tätä argumenttia ei
kauhean paljon kannata käyttää.
Kolmas asia on käytännön perhepolitiikan
tulos elikkä meidän lapsilukumme. Repliikkipuheenvuorossa
aikaisemmassa vaiheessa keskustelua tähän viittasin.
Nämä luvut eivät ole kovin ilahduttavia.
Jos katsomme pitkässä juoksussa, niin vuonna 90
syntyvyys oli 65 500 lasta, vuonna 95 63 000 lasta
vuodessa. Sen jälkeen, kun katsotaan näitä lukuja,
niin luvut ovat pienentyneet, vuonna 96 oli vajaa 61 000
ja viime vuoden luku oli sitten jo 56 000 ja noin 200 päälle.
Nämä ovat sen kaltaisia lukuja, että väestömäärämme tietyssä vaiheessa
lähtee laskuun ja pienenemään. Nämä luvut
merkitsevät myöskin sitä, että tietyssä vaiheessa,
joka on itse asiassa varsin lähellä, työelämästä poistuu
enemmän väkeä kuin työelämään
uusina ikäluokkina tulee sisään. Tämä hetki
on itse asiassa hyvinkin lähellä.
Siinä suhteessa perhepolitiikan ja väestöpolitiikan
virheet, joita kiistämättä aikaisempina vuosikymmeninä on
tehty, vaikuttavat hyvin syvästi meidän yhteiskuntamme
kehitykseen, ja on selvää, ettei niitä enää itse
asiassa parhaillakaan ratkaisuilla tässä vaiheessa
pystytä täysin korjaamaan. Perhebarometrithan
kertovat, että lapsiperheet haluaisivat keskimäärin
2,4 lasta, hassu luku tietysti, mutta kun joku sanoo kaksi ja toinen
kolme ja kolmas sanoo viisi, niin keskiarvohan siitä tulee.
2,4 lasta tarkoittaisi käytännössä lukuna
sitä, että meillä olisi 20 000
lasta enemmän kuin tällä hetkellä,
koska nykyinen syntyvyys on 1,76, jos mennään
desimaaleihin. Meillä olisi 20 000 lasta enemmän
joka ikäluokassa, jos tämä perheiden
ja äitien, naisten, toive saisi toteutua, ja yhteiskunnan
väestöpoliittisen uusiutumisen takia joka tapauksessa
tarvittaisiin se 2,1, niin kuin viisaat tieteilijät toteavat.
Sekin olisi 10 000 enemmän kuin tällä hetkellä,
eli suuria kysymyksiä, tavattoman suuria kysymyksiä meillä on
edessä.
Arvoisa rouva puhemies! Lasten kasvaminen kohti aikuisuutta
tapahtuu heidän omilla ehdoillaan, sitä emme voi
liiemmälti kiirehtiä. Ruumiillista kasvua voimme
edistää, tiedon määrää lisätä entistä varhaisempiin
vuosiin, mutta mitäpä lapsi tiedolla tekee, ellei
hän pysty sitä käsittelemään
ja soveltamaan elämänsä sen hetkisiin rakennuspuihin
ja ongelmiin. Oman äidin syli ja kiireetön aika
on lapselle parasta sielun lämmikettä tulevien
elämänmyrskyjen keskellä. Isän roolin
olemme tässä havainneet yhä tärkeämmäksi.
Näin vanhemmuus jatkossakin on mitä tärkein
asia silloin, kun puhutaan perhepolitiikasta myöskin kansakunnan
tasolla olevana kysymyksenä.
Lapsiperheiden arki on monessa kohdin tiukka, tosin eri tavalla
ankara kuin joskus ennen, jolloin saattoi olla kyse aivan leipäpalastakin.
Täällä on tänään
viitattu syrjäytymiskysymyksiin, jotka koskevat erästä osaa
perheitämme, erästä osaa lapsiamme ja
nuoriamme. Joudumme tietysti kysymään, onko syrjäytyminen
matematiikkaa, onko se maantieteellinen kysymys vai voimien uupumista.
Liian monen suomalaisen kannalta se on tätä kaikkea,
ja voidaan todeta, että liian usein menestys on langennut
menestyville ja heikommat ovat sittenkin jääneet
oman onnensa sepiksi. Näihin kaikkiin voidaan tulonjako-
ja työvoimapolitiikalla vaikuttaa ja aluepolitiikallakin,
että elämisen olosuhteet olisivat tasaiset.
Mutta väistämättä esiin
nousee kysymyksiä myös arvoista. Olemmeko kadottaneet
jotain tärkeää ja oleellista perheessä ja
perheistä? Kun lapsemme ovat paitaressuja, niin he eivät
ole paitaressuja enää taloudellisessa mielessä,
vaan silloin on kyse usein henkisestä jaksamisesta ja osaamisesta.
Lähetämmekö heidät liian usein
risaiset paidat, henkisesti ajateltuna risaiset paidat päällänsä maailman
myrskyihin? Aina silloin tällöin huomion kerjäämisen
keinot muuttuvat käsittämättömän
koviksi ja sitten tuskin enää tajuamme lasten
tai nuorten hätähuutoja.
Mielenkiintoisen näkökulman toi esille arkkipiispa
Paarma, joka kirkolliskokouksen avajaisissa arvioi nykyistä menoa,
myöskin markkinataloutta ja elämän ilmiöitä.
Hän totesi vapaasti lainaten: "Me olemme nyt jonkinlaisessa
arvojen murrosvaiheessa, me alamme entistä enemmän tajuta,
että on tultava muutos tähän kiireeseen
ja tähän talouden ylikorostamiseen, kaupankäyntiin
pyhinä ja arkena. Nyt on ajateltava, mikä on hyväksi
ihmiselle ja perheelle." Tätä arvoajattelua ja
-pohdiskelua on siis laajasti ilmassa yhteiskunnassa. Missä ovat
arvot, jos sallimme tilanteita, että lapsemme ovat ylipitkien
hoitopäivien muodossa "heitteillä", tai jos sallimme
ne yksinäiset, pitkät iltapäivät,
jolloin pieni koululainen on yksin kotona? Nämä ovat
talouden ja arvojen rajapinnassa olevia kysymyksiä.
Kasvatuspsykologit ja -tutkijat ovat viestittäneet,
että pienen lapsena kotona tapahtuva hoito on lapsen kehityksen
kannalta teoreettisesti ja käytännöllisesti
parasta. Alle 3-vuotiaan elämän rauhoittaminen
ja turvallisuuden luominen ovat peruselementtejä henkisen
kasvamisen edistymiselle. On aika tunnustaa, että kotona
tapahtuvalle hoidolle ei ole sallittu riittävästi
puitteita ja vaihtoehtoja. Siksi olemme puhuneet monissa puheenvuoroissa
täällä pienimmistä äitiyspäivärahoista,
kotihoidon tuesta ja myöskin lapsilisistä. Nämä ovat
asioita, joilla voidaan vaikuttaa myöskin ja varsinkin
näihin varhaislapsuuden hoivan tilanteisiin. Tähän
päivään asti hoivatyöstä eläkekertymää ei
ole syntynyt. Uusi laki, huomenna tähän saliin
tuleva, on jo paljon myöhässä ja on myönteisessä mielessä paljon
vartijana, jos se riittävän turvan ja tuen antaa.
Arvoisa rouva puhemies! Perheen ja työn yhteensovittamisessa
on paljon tekemistä. Talouden ja arvojen kysymykset on
nivellettävä yhteen, ja sanoisin näin:
kun nuorilla on hätä, meidän aikuisten
on pysähdyttävä ja mentävä itseemme.
Sananvapauden ylikorostaminen on omalta osaltaan johtanut nuorten
ja jopa lasten arvomaailman pirstoutumiseen. Viime vuosina päätökset
myöskin tässä salissa ja talossa ovat vieneet
tässä asiassa väärään
suuntaan. Heräämistä on nyt ollut tapahtumassa,
ja toivon todellakin, että myöskin tällä ulottuvuudella
perhepolitiikka saa uudella tavalla vaikuttaa lainsäädännön
sisältöön, sen arvoihin ja sanamuotoihin.
Henkinen kulttuurimme tarvitsee paluuta koetellulle, Raamattuun
nojaavalle kristilliselle arvopohjalle. Se antaa hyvän
perustan myös taitavalle rahan käytölle
niin, että senttimme, euromme eivät kulu virheiden
korjaamiseen vaan uuden ja hyvän luomiseen.
Marja-Leena Kemppainen /kd:
Arvoisa puhemies! Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Kun
se voi hyvin, niin silloin koko yhteiskunnalla on paremmat edellytykset
samaan. Lapsiperheet ovat yksi keskeinen väestöryhmä,
johon kohdentuu merkittävä osa julkisen vallan
voimavaroista. Miten lasta ja lapsiperheitä kunnioittavat
arvovalinnat ohjaavat yhteiskunnan päätöksentekoa,
miten nämä arvovalinnat ovat toteutuneet Lipposen
hallituksen päätöksenteossa? Ne ovat
kysymyksiä, joihon oppositio haluaa välikysymyksellä etsiä vastauksia.
Lipposen hallituksen perhepoliittisia arvovalintoja on jo aiemmin pohdittu
eri keskustelujen, välikysymysten ja selontekojen yhteydessä.
Koska hallituksen lupaukset ja opposition kysymykset eivät
ole kohdanneet, on tämä välikysymys paikallaan
ja juuri oikeaan aikaan populistisista syytöksistä huolimatta.
Ilolla voin todeta sen, että suurin osa suomalaisista
lapsista ja heidän perheistään voi hyvin. Työttömyys
ja sen tuomat ongelmat eivät kosketa, päivittäinen
arki on niin sanotusti normaalia ilman suurempia häiriöitä,
on perheitä, joita onneksi pienet häiriötekijätkään
eivät heilauta. Tutkimusten ja asiantuntijoiden mukaan
meillä on kuitenkin yhä kasvava ryhmä niitä lapsiperheitä, joiden
tilanne heikkenee entisestään.
Työttömyys ongelmineen tuo perheille häiriötekijöitä,
joista ilman yhteiskunnan tukea ei selvitä. Jos perheessä työttömyys
on jo toisessa sukupolvessa, voi lapsille olla epäselvää,
mitä työssä käyminen yleensä tarkoittaa.
Tulisikin mahdollisimman nopeasti kartoittaa ne lapsiperheet, joiden
molemmat tulonhankkijat tai ainut tulonhankkija on ollut pitkään
työttömänä, ja yhteistyössä eri
hallintokuntien kanssa mahdollistaa tukitoimin työelämään
siirtyminen. Työttömyyttä tulee pystyä tarkastelemaan
myös perheyhteisön kannalta. Vain viidennes köyhyysrajan
alapuolella olevien lasten vanhemmista on vakituisessa työsuhteessa.
Hallituksen olisi tullut ja tulee ottaa tämä asia
vakavasti, ja niin halutessaan se vielä ehtii tehdä tälle
asialle jotakin.
Lapsiperheiden talous on tiukimmillaan silloin, kun lapset ovat
pieniä. Pienituloisten lapsiperheiden osuus kasvoi 90-luvulla
16 prosentista 23 prosenttiin. Mikäli vanhempia vaivaavat
toimeentulo- ja arkielämän selviytymisen kysymykset,
on sillä selvä vaikutus lasten kanssa olemiseen
ja heidän tarpeisiinsa vastaamiseen.
Lapsiperheille tulonsiirroilla on selvä vaikutus, ja
monille ne ovat välttämätön
lisä selviytyä taloudellisesti. Lapsiperheet tarvitsevat
lapsilisät indeksikorotuksineen. Lapsilisien indeksikorotus
ei saa tässä talossa kannatusta jostain kumman
syystä, mutta kun samaan aikaan kuitenkin käydään äänestyksiä esimerkiksi
puolustusmenojen tietyistä määrärahoista,
joihin edellytetään indeksikorotusta, niin ei
voi kuin ihmetellä asioiden tärkeysjärjestystä.
En halua vähätellä puolustusmenoja, ymmärrän,
että sielläkin on omat mutkansa. Mutta silloin
kun puhumme lapsiperheistä ja näistä asioista,
ymmärrän, että priorisointi on paikallaan
ja arvokeskustelua myös voidaan käydä.
Puheet ja käytäntö eivät aina
jostain kumman syystä kohtaa. Mielestäni lapsilisät
tulee laajentaa myös 17 vuotta täyttäneille.
Päivähoito on yksi kiistellyimmistä poliittisista
keskustelunaiheista. Sen myös tämän illan
keskustelu on osoittanut. Mikäli alle kouluikäisten lasten
vanhemmilla olisi tasavertainen mahdollisuus valita lastensa hoitomuoto,
ei keskusteluun olisi tarvetta. Subjektiivinen oikeus päivähoitoon
tarvitsee rinnalleen myös mahdollisuuden lasten kotona
hoitamiseen. Vastakkainasettelussa ei lapsen ja hänen perheensä hyvinvointi
ja etu saa jäädä poliittisen ideologian
varjoon. Rakenteita tulee tarkastella rohkeasti ja niitä tulee muuttaa
tarvittaessa.
Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen
nyt käytettävissä olevin keinoin ei ole
mahdollista. Muutokseen olisi todella tarvetta. Tätä mieltä ovat
myös eri tutkijat ja asiantuntijat, jotka tukevat lasten
kotihoidon lisäämistä.
Lapsiperheiden palveluissa on edelleen kaikista korjauksista
huolimatta kovasti puutteita. Lamavuosien seuraukset ongelmineen
tarvitsevat tämän päivän palveluilta
aivan erilaisia resursseja kuin aikaisemmin. Lapsipoliittisen selonteon
yhteydessä hallitus lupasi syrjäytymisen ehkäisyyn
15 miljoonaa euroa. Kuitenkin me tiedämme, että sinne
on ehdotettu vain 5 miljoonaa. Debatissa nousi mielenkiintoinen
asia esille, kun hallituspuolueiden edustajat lupailivat, että tämä asia
korjaantuu nyt valiokunnassa käsittelyn aikana. Mielenkiinnolla
jään seuraamaan, miten joulukuussa tämä asia
todellisuudessa sitten päätetään.
Lapsiperheet tarvitsevat myös asuntoja. Vähävaraiset
lapsiperheet asuvat hyvin usein vuokra-asunnoissa. Millä tavalla
hallitus on harjoittanut asuntopolitiikkaa? Vuokra-asuntojen hintataso on
noussut, ja etenkin kaupungeissa se on aivan kohtuuton. Aiemmin
edullisten vuokra-asuntojen vuokrataso on jopa niin korkea, ettei
kaikkiin löydy hakijoita. Omistusasuntoja helpottaa vakaa
ja alhainen korkotaso, mutta vuokralla asumiseen se ei ole vaikuttanut.
Mielestäni hallitus ei ole onnistunut vähävaraisten
asuntopolitiikassa.
Edellä olen muutaman esimerkin kautta tuonut esille
hallituksen tekemiä lapsipoliittisia arvovalintoja. Ikävä kyllä joudun
toteamaan, että hallituksella taitaa olla perhepoliittisen
arvokeskustelun paikka, ennen kuin se on liian myöhäistä.
Leea Hiltunen /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Ajattelen niin, että päättäjänä on
itseni pettämistä, jos katselen yleisiä hyvinvointitilastojen keskiarvoja
ja lukuja siitä, miten meidän perheillämme
yleisesti menee hyvin tässä ajassa, ja ikään
kuin teen johtopäätökseni sen pohjalta
ja samalla ummistan silmäni kaikilta niiltä epäkohdilta,
jotka kuitenkin ovat todellisia niin monen perheen kohdalla ja lapsen
ja nuoren kohdalla tällä hetkellä.
Tietysti me saamme iloita siitä ja olla todella kiitollisia
siitä, että suuri osa lapsiperheistämme elää konkreettisesti
ihan työstä saatavilla tuloilla ja että perheissä välitetään
toinen toisistaan ja voi sanoa, että hallitaan elämä ja
on hyvä olla. Ajattelen myöskin näin,
että esimerkiksi tämän välikysymyksen
yksi viesti olisi se, että me kaikin tavoin vahvistaisimme
tätä kehitystä, että perheille,
joilla tällä hetkellä menee hyvin, jotka
pitävät huolen toinen toisistaan ja joilla on
toimeentuloa, tämä olisi mahdollista vielä tulevaisuudessakin.
Toinen asia on sitten se, mihin on todella pysähdyttävä:
miten kohdata tämä toinen puoli, nähdä se
maailma, missä meidän lapsemme tänä päivänä syrjäytyvät
ja joutuvat kohtaamaan hyvinkin vakavia tilanteita. On perheväkivaltaa,
on insestiä, on lasten hyväksikäyttöä,
on alkoholin väärinkäyttöä,
huumeita ja monenlaista tuskaa ja kipua perheissä monien
taloudellisten kysymysten ja ongelmien ohella, työttömyyden
ja muun syrjäytymisen ohella.
Siinä mielessä tämä välikysymyskin
pitäisi käsitellä hyvin pieteetillä.
En jaksa ymmärtää, mistä nousee
se ponnin, kun täällä todetaan, että välikysymyksen
allekirjoittajat, oppositio, ovat vain hyvin pinnallisesti puuttuneet
asioihin, pinnallisesti nostavat asioita esille ja ovat hyvin yksipuolisesti
tarkastelleet asioita jne., ikään kuin syyllistetään
tällaisesta asian tarkastelusta. Se tuli hyvinkin monelta
taholta esille hallituspuolueiden puheenvuoroissa.
Olen siitä todella kovasti huolestunut, miksi emme
silloin, jos halutaan epäkohtia nostaa esille ja yksituumaisesti
hakea niihin ratkaisuja, näin tee. Miksi ei uskalleta ottaa
esille niitä kiireellisiä asioita, jotka edellyttävät
toimenpiteitä jo nyt, tämän syksyn aikana
budjettiratkaisun yhteydessä, ja mitkä ovat sitten
niitä eivät niin kiireellisiä asioita,
vaan sellaisia asioita, joita voidaan todella sitten esittää hallitusohjelmaan
ja tulevaisuuden suunnitelmiin? Perhepolitiikan keskiössä pitää olla
kuitenkin lapsi ja perheen eri jäsenet ja perheen kokonaistilanne.
Mielestäni perhepolitiikka on sidoksissa yhteiskunnan
hyvinvointiin hyvinkin monella tavalla. Moderni elinkeinoelämä tunnustaa
perheen tehtävän, yhteiskunnallisen merkityksen. Työntekijöiden
henkilökohtaisessa elämässä ja heidän
perheissään esiintyvät ongelmat heijastuvat
työhön, alentavat tuottavuutta ja sitovat työntekijän
energiaa. Puolueeni ja ryhmäni, kristillisdemokraatit,
haluavat korostaa sitä, että perhepolitiikka olisi
aina se keskeinen hyvinvoinnin tae ja myös toimivan markkinatalouden
perusta. Näin kaikki perhepoliittiset ratkaisut vaikuttavat hyvin
pitkälle tulevaisuuteen väestörakenteen kehittymisen
myötä.
Täällä on tullut esille erityisesti
ed. Jääskeläisenkin puheenvuorossa, miten
huolestuttava väestökehitys meillä on.
On myös kysymys huoltosuhteesta, miten se heikkenee nopeasti
väestön ikääntyessä ja
syntyvyyden laskiessa. Näihin meillä tulee olla
ratkaisuja, miten me kohtaamme tämän kehityksen.
Ennen kaikkea perhepolitiikassa pitää olla pitkäjänteisyyttä sen
lisäksi, että kohtaamme ne kiireelliset kysymykset
tässä ja nyt täsmäsuunnitelman
mukaisesti täsmätoimenpiteitä etsien,
täsmäratkaisuja etsien.
Muistaakseni kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa ed. Harkimo
totesi, että ei tarvita lainsäädäntöä jne.,
on vain kysymys siitä, miten me suhtaudumme lapsiin. Olen
tässä hyvinkin vahvasti eri mieltä. Mielestäni
me tarvitsemme lainsäädännöllisiä uudistuksia,
tarvitsemme toimenpiteitä ja myöskin talousarviossa
uudelleenarviointia. Ennen kaikkea me tarvitsemme kaikkien poliittisten,
lainsäädännöllisten päätösten
vaikutusten arviointia perheissä. Mikä vaikutus
on meidän lainsäädännöllämme
erilaisten perheiden kohdalla tänä päivänä ja
tulevaisuudessa? Politiikan kokonaisvaikutusten seuranta ja arviointi
on tärkeää, ja tuon arvioinnin pohjalta
sitten tehdään suunnanmuutoksia ja ratkaisuja.
Tätä varten me varmasti tarvitsemme perheministeriön,
sellaista yli ministeriöiden rajojen tapahtuvaa yhteistyötä,
niin että todella voidaan sanoa, että seuraavassa
hallituksessa katsotaan, miten ratkaisut vaikuttavat kokonaisuudessaan
meidän yhteiskunnassamme perheiden hyvinvointiin.
Lasten ja nuorten pahoinvointi on tutkimusten mukaan riippuvainen
monista monista asioista, heidän perhetilanteestaan jne.
Täytyy sanoa, että ei lasten pahoinvoinnin yleistymistä voi
selittää aivan yhdellä tekijällä.
Hyvin merkittävä on se ilmapiiri, mikä meillä yhteiskunnassa
vaikuttaa. Tässä toivoisin, että avioliitossa,
perheessä, jossa kunnioitetaan kristilliseltä arvopohjalta
avioliiton merkitystä, nähtäisiin se
todellinen vahvuus, voimavara, mikä on, kun perheessä rakastetaan
toinen toistaan, huolehditaan, välitetään, kannetaan
vastuuta ei ainoastaan taloudellisesti, vaan myöskin ennen
kaikkea kasvatusvastuu on siellä perheen sisällä.
Tämä ei varmaan aivan itsestään
tapahdu tässä ajassa, vaan toivoisin, että siihen
yhteiskunnaltamme löytyisi ratkaisuja, että meillä annettaisiin
tilaa perheille kasvattaa ja myöskin eväitä ja
edellytyksiä kasvatustehtävää hoitaa,
että tässä tehtävässä tulisivat
meidän terveydenhuoltomme ja sosiaalitoimemme resurssit
mukaan ja ennen kaikkea meidän koulumaailmamme kaikkine
mahdollisuuksineen, joita meillä tällä hetkellä koulumaailmassa
on, otettaisiin käyttöön ja ponnisteltaisiin
sen eteen, että meidän lastemme terve kasvu on
mahdollista.
Arvoisa puhemies! Yhden asian haluan vielä ottaa esille:
kansalaisten ja tutkijoitten huolestuneisuuden siitä, että väkivaltaviihteellä on
tuhoisat vaikutukset meidän nuoriimme. Tällä kaudella
on tehty ratkaisu, kun hallitus poisti väkivaltaisten ja
pornografisten videoiden ja elokuvien ennakkotarkastuksen. Tämä oli
virhe. Nyt nämä tuotteet saivat uuden myyntiympäristön,
kun marketeissa, kioskeissa, joissa erityisesti meidän lapsemme
ja perheemme liikkuvat ja ovat, he kohtaavat tämän
asian. Haluaisin, että tämä nimenomaan
tulisi aivan tässä ja nyt jo syksyn aikana keskusteluun,
mikä on meidän tietotekniikkamme kehitys ja millä tavalla
nimenomaan tietotekniikan parempi hyödyntäminen
otetaan eri tasoilla hallituksen toimenpiteinä hallintaan, mutta
ennen kaikkea, kun tiedämme, että tietotekniikan
käytössä on omat riskinsä, miten
riskejä hallitaan ja ennalta ehkäistään
ja vähennetään.
Ajattelen näin, että me tarvitsisimme silloin aivan
niin sanottua mediakasvatuksen lisäämistä opetussuunnitelmiin,
oppimateriaalia ja opettajien koulutusta monella tavalla eri tasoilla,
siis jo päiväkodeissa ja kouluissa. Tässä olisi
haastetta erityisesti kokeiluille ja tutkimukselle. Kun me tiedämme,
minkälaisia virikkeitä meidän nuoremme
ja lapsemme ja toki aikuisetkin saavat, kun he virtuaalimaailmassa
surffailevat, niin mielestäni tähän tarvitaan
jotain sellaista myönteistä lähestymistä.
Oletan myöskin niin, että emme ihan mediaa koskevan
lainsäädännön uudistamisellakaan
selviä, vaan tarvitsemme kuluttajainformaatiota ja -lainsäädäntöä.
Tässä esimerkiksi kristillisdemokraattien esittämä haittaverokin
olisi varmasti yksi keino, jonka voisimme ottaa käyttöön,
ennen kaikkea myöskin erilaisia kannustinjärjestelmiä,
joissa esimerkiksi kannustetaan tuottajia, jotka tuottavat sellaisia ohjelmia,
joista väkivalta ja saaste ovat poissa.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Ensimmäisessä puheenvuorossani
jouduin pitkälti keskittymään työn
ja perheen yhteensovittamisen kysymyksiin sekä lapsiperheiden
tulonsiirtoihin rajallisen puheajan vuoksi ja sen vuoksi tässä puheenvuorossani
haluan käsitellä lastensuojelun kannalta tärkeitä muita
kysymyksiä. Lastensuojelu ja vanhempien kasvatusvastuun
tukeminen tulisi mielestäni ulottaa läpäisyperiaatteella
kattavammin lainsäädäntöön.
Kun uusia lakeja säädetään,
lastensuojelun näkökulma pitäisi ottaa
vahvemmin mukaan tarkasteluun. Tätähän
vaati muun muassa myös ministeri Siimes hiljattain kannanotossaan.
Otan esiin muutaman esimerkin näistä kysymyksistä.
Kansalaiset ja tutkijat ovat huolestuneita väkivaltaviihteen
tuhoisasta vaikutuksesta nuoriin, minkä myös ed.
Leea Hiltunen puheenvuorossaan ansiokkaasti otti esiin. Itse asiassa
hallitus on omalla toiminnallaan vaikeuttanut vanhempien kasvatustehtävää viedessään
tällä vaalikaudella läpi esityksensä kuvaohjelmalaista,
joka käytännössä poisti väkivaltaisten
ja pornografisten videoiden ja elokuvien ennakkotarkastuksen. Tämän
myötä kova porno ja raaka väkivalta saivat
uuden myyntiympäristön marketeista ja kioskeista
ja ne ovat yhä helpommin lasten ja nuorten ulottuvilla.
Toki näissäkin kysymyksissä vanhemmilla
on ensisijainen vastuu, mutta tässä yhteydessä pitäisi
muistaa ennen kaikkea ne lapset, joiden vanhemmat eivät
joko kykene tai eivät sitten jostakin syystä halua
kantaa vastuutaan. Perustuslaissa kyllä puhutaan lasten
ja terveyden suojelemisesta, mutta merkillisesti tässä tapauksessa
näiden bisneksentekijöiden ilmaisuvapaus katsottiin
vielä tärkeämmäksi perusoikeudeksi.
Media on lyhentänyt länsimaissa lapsuutta. Aikuisuuteen
kuuluvat asiat tunkeutuvat lapsen mieleen liian varhain, silloin
kun lapsi ei vielä kykene käsittelemään
näitä asioita. Väkivaltaviihteellä on
kiistaton yhteys lasten ja nuorten väkivaltaiseen käyttäytymiseen.
Voidaan miettiä, millaisesta aivopesusta on kysymys, kun
aikuistuva nuori on tutkimusten mukaan nähnyt televisiosta
keskimäärin 16 000 murhaa ja 200 000 muuta
väkivallantekoa. Jos uskomme television mainosten vaikuttavuuteen,
miksi nämä eivät vaikuttaisi nuoren mieleen?
Toinen kysymys: Avioerojen vähentäminen tulisi
nostaa poliittiseksi tavoitteeksi. Siltä tulisi uskaltaa
riisua se tabuluonne, joka sillä tällä hetkellä on,
ja nähdä se osana ennalta ehkäisevää lastensuojelutyötä.
On tunnustettava, että lapsen perusturvallisuuden kivijalka
on luottamus äidin ja isän pysyvyyteen lapsen
arjessa. Omien vanhempien avioliitto on lapsen henkinen koti. Avioeron
vaikutukset lapsen elämään ovat huomattavasti
vakavammat kuin yleisesti luullaan. Avioliitto on perheen ydinsuhde
ja perhettä koossa pitävä side, ja kyllä lapsikin
tämän oivaltaa. Lasten mielenterveysongelmien
riskitekijöistä löytyy myös
rikkinäisten perheiden aiheuttama turvattomuus. Avioeroperheen
lapsella on huomattavasti suurempi riski sairastua psykiatrisesti
kuin muilla lapsilla.
Tutkimusten mukaan noin 30 prosenttia eronneista katuu eroaan
kolmen vuoden kuluttua, eli täydellä syyllä voidaan
mielestäni puhua myös turhista avioeroista. Avioliittolakia
tulisi mielestäni uudistaa niin, että ainakin
lapsiperheiden kohdalla siihen palautettaisiin tarpeettomat avioerot
ehkäisevä sovittelu ennen eron myöntämistä.
On myös muistettava, että lapsiperheen hajoaminen
ei ole enää kahden kauppa, ja sovittelussa olisi
juuri se mahdollisuus, että ulkopuolinen henkilö olisi
valvomassa aivan erityisesti lapsen edun toteutumista. Kun sovittelusta
avioeron ehtona luovuttiin vuonna 88, avioerojen määrä kasvoi,
merkillistä kyllä, juuri tuon 30 prosenttia. Ensiksi
pitäisi korjata se ongelma, että vapaaehtoiseenkin
sovitteluun on nykyisin vaikea päästä,
eli sovittelupalveluiden resursseja tulisi lisätä.
Arvoisa puhemies! Huumeiden ja alkoholin käytön
lisääntyminen on, surullista kyllä, kaikkein
voimakkainta tyttöjen ja nuorten naisten kohdalla, minkä seurauksena
myös päihderaskaudet ovat lisääntyneet.
Tällä hetkellä äidin päihteidenkäyttö on
jo merkittävin synnynnäisen kehitysvammaisuuden
aiheuttaja. Näiden lasten hoito ja kuntoutus on moninkertaisesti
kalliimpaa kuin olisi näiden naisten raskaudenaikainen tehokas
hoito. On arvioitu, että yhden päihteiden vaurioittaman
fas-lapsen kuntoutus maksaa puoli miljoonaa euroa hänen
elämänsä aikana.
Voimassa oleva päihdehuoltolaki on päihdekäyttäjien
profiilin muuttuessa osoittautunut käytännössä vanhentuneeksi.
Päihdehuoltolain tahdosta riippumattoman hoidon määräykset
soveltuvat lähinnä torjumaan alkoholistimiesten
itselleen ja ympäristölleen aiheuttamia haittoja, mutta
sen sijaan esimerkiksi huumeita käyttävän raskaana
olevan naisen tapauksessa niistä ei ole hyötyä.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta totesi lapsipoliittisesta selonteosta
antamassaan mietinnössä vuonna 96, että on
ryhdyttävä toimenpiteisiin päihdehuoltolain
muuttamiseksi sikiösuojelun paremmin huomioon ottavaksi.
Mitään muutosehdotuksia hallitus ei ole kuitenkaan
saanut aikaan. Samoin päihdehuoltolain tulisi ottaa nykyistä paremmin
huomioon muiden päihteiden kuin alkoholin vieroitushoidon
vaatimukset. Alaikäisten huumevieroitushoidon säädökset kaipaisivat
pikaista tarkistamista. Ei voi olla oikein, että yhteiskuntamme
katsoo 12-vuotiaalla olevan oikeus tuhota halutessaan elämänsä huumeilla.
Toki vapaaehtoisuuteen pohjautuvan päihdekuntoutuksen
tulee aina olla ensi sijalla, mutta jos alaikäisellä lapsella
tai päihdeäidillä ei itsellään
ole voimavaroja pysyä vieroituksessa ja kuntoutuksessa
tai siihen hakeutua, yhteiskunta on kyllä mielestäni
välinpitämätön, jos se ei tue häntä siinä tapauksessa.
Norjasta on saatu hyviä esimerkkejä ja kokemuksia
tämän tyyppisestä lainsäädännöstä.
Itse asiassa siellä saamani tiedon mukaan sata prosenttia
naisista eli kaikki naiset ovat siirtyneet tämän
kolmen kuukauden pakkohoidon jälkeen vapaaehtoiseen vieroitushoitoon.
Arvoisa puhemies! Lastensuojelun näkökulma
on jäänyt jalkoihin, kun lainsäädännössä ja päätöksenteossa
on ylikorostettu aikuisten oikeuksia, aikuisten yksilönvapautta
ja sananvapautta, jotka ovat toki hyvin tärkeitä asioita,
mutta aivan yhtä tärkeäksi niiden rinnalle
tulisi nostaa lastensuojelun näkökulma ja huomioida
näin kaikkein heikoimmat jäsenet yhteiskunnassa.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden eteen on tehty joitakin parannuksia tämän
eduskunnan aikana. Väite, ettei mitään
ole tehty, on tietenkin väärä. Esimerkkinä vain
esikoulujärjestelmä, joka tuo myös helpotusta
monien lapsiperheiden talouteen; ei kuitenkaan kaikille lapsiperheille
tämä uudistus vaikuta mitään.
Mutta tarvetta ja mahdollisuuksia olisi ollut varmasti tehdä paljon
enemmänkin kuin nyt on tehty lasten ja lapsiperheiden hyväksi,
jos arvovalinnat olisivat olleet toisenlaisia.
On hyvä, että lapsiperheiden asemasta keskustellaan
ja ennen kaikkea ryhdytään myös sanoista
tekoihin. Maassamme syntyvyys on ollut huolestuttavasti laskussa.
Tämä kehitys jatkuu, ellemme huolehdi
lapsiperheiden toimeentulosta paremmin kuin nyt on tehty. Ongelmat
ovat suuret, ja korjauksia on varmasti tehtävä useamman vuoden
aikana, ennen kuin laman aikana syntyneet pahimmat epäkohdat
on saatu edes korjatuiksi. Lapsilisien korotusvaatimukset ovat oikeutettuja
samoin kuin niiden sitominen indeksiin siten, ettei niiden ostovoima
pääse heikkenemään, niin kuin
nyt on käynyt jo useamman vuoden ajan.
Arvoisa puhemies! On hyvä, että meillä on
valinnanmahdollisuuksia erilaisiin lasten hoitomuotoihin, myöskin
kotona tapahtuvaan hoitoon. Kuulun niihin edustajiin, jotka näkevät
erilaiset vaihtoehdot hyvinä. Otan tässä esille
kuitenkin yhden pienen ongelman — ei välttämättä pieni
ongelma sille perheelle, jonka kohdalle se sattuu. Tämä liittyy
lapsiperheiden lastenhoidon järjestelyyn, ja se vaatisi
mielestäni korjausta. Jos esimerkiksi äiti on
kotona työttömänä ja etsii työtä,
hän voi joutua kieltäytymään
tarjotusta työstä, kun lasten päivähoitoa
ei saa heti järjestymään. Mutta töihin
pitäisi mennä kuitenkin välittömästi.
Näin on varsin usein lyhyiden työjaksojen kohdalla
ollut. Tämä on mielestäni erityisesti naisia
syrjivä epäkohta, johon pitäisi saada
pikaisesti korjausta. Eli päivähoidon järjestäjien
pitäisi tämä paremmin huomioida. Ellei
näin tapahdu, meidän on tarvittaessa vaikka lainsäädännössä asiaan
vaikutettava, niin että hoitopaikka järjestyy
työhön päässeen vanhemman lapselle
tai lapsille siten, ettei hän menetä tätä työpaikkaa. Nyt
tämä on ongelma, joka jarruttaa työllisyyttä ja
tekee työmarkkina-asiat tältä osin myöskin
ongelmallisiksi.
Arvoisa puhemies! Sitten on puhuttu paljon arvovalinnoista.
On ollut mukava kuulla, että kirkon taholta on kiinnitetty
paljon huomiota markkinoiden ylivaltaan, viimeksi muun muassa arkkipiispa.
Tämä ylivalta on tosiasia, josta monta kertaa
vasemmiston taholta on puhuttu ja varoitettu, ja sillä on
ollut paljon vaikutusta myös perheiden ja etenkin lapsiperheiden
tilanteeseen, monellakin tavalla, niin kuin täällä on
useissa puheenvuoroissa todettu.
Sitten rahakysymys. Se on myöskin arvovalinta. Täällä on
aivan oikeutetusti kysytty myös, mistä rahat lapsiperheille.
Yhdyn niihin näkemyksiin, että suurituloiset ovat
saaneet verohelpotuksia. Paljon vähempi olisi varmasti
heille riittänyt, ja säästyneillä varoilla
olisi lapsiperheiden asemaa voitu parantaa nykyistä paremmin. Mutta
sitten, mikä koskettaa myöskin oppositiota, arvovalinnan
paikka oli myöskin viime keväänä,
kun täällä päätettiin
hankkia vanhoja panssarivaunuja 100 kappaletta Saksasta 100 miljoonalla
eurolla, noin 600 miljoonalla markalla. Useimmat niistä edustajista,
jotka vaativat nyt ja heti rahaa lapsille, äänestivät
silloin panssareiden puolesta. Siinäkin olisi ollut vaihtoehto,
arvovalinta, että ei olisi hankittu aseita, vaan olisi
tälläkin rahalla korotettu vaikkapa lapsilisiä.
Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Lyhyesti ed. Valppaan hyvin rakentavaan
puheenvuoroon kaksi ihan pientä kommenttia. Hän
arvioi, että pitäisi näitä laman
myötä tulleita virheitä korjata, ja hän
liitti siihen myöskin syntyvyyden. Nythän on kuitenkin
niin, että lamavuosina 90—95 syntyvyys laski 2 500
lasta ja 95—2001, eli selkeästi laman jälkeen,
7 000, eli syythän ovat 70-luvun hyvin virheellisissä väestö-
ja perhepoliittisissa ratkaisuissa, jotka johtivat siihen, että nyt hyvin
pienet ikäluokat ovat synnyttämässä.
Eli näkisin tämän tällä tavalla.
Aikaisemmin on viitattu siihen, että ensimmäisen
lapsen syntymä nykyisin siirtyy yhä pidemmälle
ja pätkätöitä tekevät
ja myöskin paljon opiskelleet synnyttävät myöhemmin
ja pätkätyöt vaikuttavat tähän
tilanteeseen. Ne ovat näitä tämän
hetken lukemia. Mutta halusin tämän täsmennyksen
ed. Valppaan muuten rakentavaan puheenvuoroon.
Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nämä luvut, mitkä ed.
Jääskeläinen esitti, ovat ihan totta.
Mutta kyllähän myöskin lapsiperheiden
osalla heikennyslinja lähti myöskin ennen 95:tä,
eli myöskin sieltä seuraavat nämä ongelmat
tähän päivään saakka.
Totuus on varmaan se, että silloin ja sen jälkeenkin tämä asia
on ollut huonossa hoidossa.
Hannes Manninen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Välikysymysvastauspuheenvuorossaan
pääministeri Lipponen painotti, että perhepolitiikan
on oltava pitkäjänteistä. Asia on juuri näin.
Kuitenkin Lipposen ensimmäinen hallitus aloitti lapsiperheiden
kannalta todella shokkihoidolla. Lapsilisiä leikattiin,
kotihoidon tukea leikattiin, lisäksi käytiin käsiksi
kansaneläkkeen lapsikorotuksiin, myöskin työttömyysturvan osalta,
elikkä voi sanoa, että lähes kaikessa
pyrittiin lapsiperheiden etuuksien pienentämiseen.
Monet, varsinkin useampilapsiset perheet, jotka tutkimusten
mukaan ovat kaikkein vaikeimmassa asemassa, kärsivät
todella rankasti. Lapsilisien ja kotihoidon tuen menetyksen johdosta saattoi
samalla perheellä olla jopa yli 1 000 markkaa
kuukaudessa menetyksiä. Se järkytti monissa tapauksissa
merkittävällä tavalla perheiden taloutta.
Jos puhutaan johdonmukaisesta ja pitkäjänteisestä perhepolitiikasta,
se tarkoittaa, että nuorten perheiden on voitava suunnitella
tulevaisuutensa ja heillä on oltava lupa uskoa, että se
taloudellinen pohja, mikä on luvattu ja minkä voimassa oleva
lainsäädäntö antaa, on myöskin
pitävä. Ei auta ollenkaan syrjäytyviä ja
vaikeuksissa olevia se, että suurimmalla osalla lapsista
ja lapsiperheistä asiat ovat kunnossa ja hyvin. Jokainen
menetetty lapsi ja nuori on liikaa. Se on oltava kaiken toiminnan
tavoitteena.
Arvoisa puhemies! Voisi todeta, että ihminen on kuin
puu, joka juurtuu maahan. Jos ja kun ihminen reväistään
juuriltaan ja siirretään, tai ihminen yleensä siirtyy,
toiseen paikkaan, on tuo sopeutuminen tehtävä huolella,
aivan samalla tavalla kuin puunkin istutus. Ellei riittävästi
huolehdita sopeutuksesta, se merkitsee monesti kuihtumista ja ongelmia.
Tämän vuoksi, kun meillä yhteiskunta
on erittäin suuressa muutoksessa vilkkaan, kiireisen työelämän
vuoksi, myöskin voimakkaan muuttoliikkeen vuoksi, perheet
tarvitsevat todella merkittäviä tukitoimia sekä taloudellisesti
että henkisesti, jotta he voivat juurtua ja aloittaa uuden
elämän uudessa paikassa, paikassa, joka ympäristö on
aiemmin outo. Heillä ei ole myöskään
sukulaisia eikä muita olemassa olevia ihmissuhdeverkostoja,
vaan ne kaikki on rakennettava uudelleen. Se vaatii ihmiseltä kovia
ponnistuksia.
Pääministeri mainitsi myöskin sosiaalialan
kehittämisohjelmasta, joka on tekeillä. Se on
varmaan tarpeen ja tärkeä juuri tämän
tyyppisten asioiden vuoksi. Mutta aina on muistettava se, etteivät
mitkään ohjelmat eivätkä mitkään
sosiaalityöntekijöiden armeijat voi korvata vanhempien
ja perheiden omaa rakkautta ja huolenpitoa lapsista. Perheissä ennen
kaikkea, mutta myöskin koulussa on huolehdittava, että yhteiskunnan vakaat
perusarvot, toisten ihmisten kunnioittaminen, työn arvostus,
rehellisyys ja oikeudenmukaisuus, juurtuvat myös lapsiin
ja nuoriin ja sitä kautta heidän elämänsä saa
vankan ja vakaan pohjan. Jos vuorovaikutus perheessä ja
ihmisten välillä ei normaalisti toimi, on todella
mahdotonta muutoinkaan sitä tilannetta auttaa, mutta yhdessä perheen
ja sitä avustavien sosiaalityöntekijöiden
ja muiden tukihenkilöiden kautta varmasti asiassa päästään
eteenpäin.
Perheen ja työelämän yhteensovittaminen
on myöskin yhteiskuntamme keskeisimpiä ja tärkeimpiä kysymyksiä.
Siinä asiassa on edistyttykin viime aikoina, vaikka välillä mentiin
kovasti valitettavaan suuntaan. Nytkin meneillään
olevissa tulopoliittisissa neuvotteluissa, näin olen ainakin
ymmärtänyt, myös ammattiyhdistysliikkeellä on
selkeänä tavoitteena entistä parempi työelämän
ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Näitä tavoitteita
meidän kaikkien on syytä tukea.
Lapset ja nuoret ovat yhteiskuntamme kallein voimavara. He ovat
kansakuntamme tulevaisuus. Siksi meidän on kaikin keinoin
pidettävä huolta siitä, että tuo
tulevaisuus voi parhaalla mahdollisella tavalla hoitaa yhteiskuntaa
ja toimia tulevassa yhteiskunnassa niin, että he toimivat
vankalla ja vakaalla pohjalla ja vievät suomalaista yhteiskuntaa
eteenpäin kansakuntien joukossa.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Tämä lähes
lopuillaan oleva välikysymyskeskustelu lapsiperheiden asemasta,
lapsiperheiden aseman parantamisesta, on mielestäni antanut
kuitenkin sellaista virikettä, sellaista arvopohjaa, että tämä keskustelu,
vaikka hallituspuolueiden osalta on annettu ymmärtääkin,
että se on osittain tarpeetonta ja vanhan kertausta, on
kuitenkin sellaista, mikä tulevaa talvea, tulevaa yhteiskunnan
kehitystä, ehkä voisi sanoa tässä alun perin
rehellisen suoraankin, että tulevia vaalejakin ajatellen
on tarpeellista ja suorastaan välttämätöntä.
Keskustelu siitä, mikä lapsiperheiden asema on
Suomessa tänä päivänä,
mikä se asema voisi olla tulevaisuudessa ja kuinka sitä voitaisiin
kehittää, ei ole hukkaan mennyt. Uskon, että ei
myöskään turhille, kuuroille korville
ole tänään puhuttu.
Tämä keskustelu, mikä on syntynyt
siihen, kuinka hallitus olisi voinut tämän asian
paremmin hoitaa ja paremmin tehdä, on sellainen, että tätä käydään
vielä viikkoja tämänkin jälkeen. Mielestäni
se hallituksen ylimielinen vastaus, jossa on todettu, että kaikki
on hoidettu, kaikki on järjestyksessä, seuraavassa
hallitusohjelmassa asiaan palataan ja tehdään,
on sellainen, mitä en olisi toivonut koskaan kuulevani
taikka en ainakaan voi ymmärtää sitä kuultuna,
että hallituksen taholta näin kerrotaan.
Tämä näkyvyys siitä, niin
kuin ed. Jääskeläinen äsken
puheenvuorossaan totesi, että syntyvyys on laskenut ja
laskemassa, syntyvyys, joka viime sotien jälkeisellä ajalla
on matalimmalla tasolla, mitä se on koskaan ollut olemassa,
on merkki siitä, että suomalainen yhteiskunta,
suomalaiset kodit ja suomalainen nouseva kansa ei luota sellaisenaan
tulevaisuuteen, että voitaisiin nähdä kodin
ja perheen asema niin vahvana kuin se on nähty aikaisemmin.
Se on vakava ongelma. Tällaista signaalia ei pitäisi
olla nähtävissä eikä pitäisi
syntyä. Mikään vetoomus siihen, että tämä on
maailmanlaajuinen ja yleiseurooppalainen ilmiö, ei riitä selityksenä siihen,
että suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole tulevaisuuden työntekijöitä eikä olemassa
tulevaisuuden maksajia, eläkkeen maksajia, hoitajia sille
joukolle, joka tällä kertaa näitä asioita
on päättämässä. Tähän
olisi herättävä muussakin keskustelussa
ja muussakin päätöksenteossa kuin tässä välikysymyskeskustelussa.
Kun ajatellaan sellaista näköalaa, mitä tulee perheiden
kestävyyteen ja perheiden hyvinvointiin, mielestäni
ed. Räsänen äsken tätä asiaa
lähestyi aivan erinomaisella tavalla nähdessään sen,
mikä on avioerojen merkitys, kestävyys, mikä on
sovittelun merkitys ja mikä on asia ja asema sillä lapsella,
joka joutuu jommastakummasta vanhemmastaan eroon, useimmiten joutuu
ristiriitaisen väittelyn ja kiistelyn kohteeksi. Kuinka
tällaisesta lapsesta voi ainakaan yleispiirteisesti ottaen
tulla vahvaa suomalaista, vahvaa tulevaisuuden rakentajaa ja päättäjää?
Tätä asiaa pitäisi enemmän pohtia
ja enemmän myöskin tutkia, kuinka tämä asia
voitaisiin sovitella ja tehdä ja toteuttaa, niin kuin ed.
Räsänen tässä jonkin muotoisen
pakkosovittelun muodossa tarjosi mahdollisuutta myöskin
semmoiseen kestävään vanhaan paluuseen.
Tämän osalta sitä asiaa, että perheiden
osalta ei ole oikeata kasvupohjaa eikä tulevaisuudenkuvaa,
ei myöskään tämän päivän koulu
pysty korjaamaan eikä saattamaan järjestykseen,
jos kotoa lähtiessä yleensäkään
ei ole ollut oikeita arvoja ja oikeata perhekuvaa. Mikään keinotekoinen
kannettu vesi ei tässä asiassa voi korvata kodin
merkitystä.
Mitä tulee hallituksen vastaukseen lapsipoliitiikan
asemaan, mielestäni siinä oli vahvaa se, että todettiin,
että vakaa ja vahva talouspolitiikka luo vahvan kasvuympäristön
ja tulevaisuudenmahdollisuudet myöskin perhepolitiikalle. Talouden
vakaus on tietysti yksi peruslähtökohta tässä asiassa,
ja katson, että se on selkeä ja oikea signaali
vastauksen osalta olemassa, mutta muuten hallituksen vastaus oli
täysin ylimielinen ja täysin niin heitettynä ja
sillä lailla sävellettynä, että oppositio
on tehnyt väärän välikysymyksen
ja on ollut väärästä asiasta
kysymys. Tätä en voi ymmärtää enkä käsittää.
En myöskään voi ymmärtää sitä hallituspuolueiden
edustajien yleistä kannanottoa ja käsitystä puheenvuoroissa,
joissa todettiin, että he kaikki rivistä alkaen,
lähes jokainen puhuja, tunsivat olevansa oikealla asialla
ja välikysymyksen allekirjoittajat tunsivat olevansa väärässä.
Ainakin annettiin ymmärtää niin, että tämmöinen
vääryyden tunne pitäisi syntyä ja
tulla. Itse tätä asiaa miettiessäni en
todennut tippaakaan olevani väärässä enkä katso,
että kukaan muukaan oli väärässä,
eikä tällaista ajatusta synny eikä tule.
Siinä mielessä pidän hallituspuolueiden
edustajien puheenvuoroja tällä pohjalla en oikeutettuina enkä ymmärrettävinä vaan
epätoivoisena taisteluna tulevien äänestäjien äänistä ja
sympatioista. Tähän kyllä voi vanhaa
poliitikko Vennamoa lainaten todeta, että kansa tietää ja
ymmärtää ja kansa tulee myöskin
sen jaloillansa ja käyttäytymisellänsä näyttämään,
että hallitus ei näillä selityksillä tule
puhtain jauhoin selviämään tulevista
taisteluista.
Mitä tulee lasten henkiseen kasvualustaan, mielestäni
pääministeri Lipposen linjaus oman vaalikampanjansa
avajaistilaisuudessa siitä, että kaksilapsinen
perhe olisi jonkin näköinen ihanne ja kahdesta
ensimmäisestä lapsesta voitaisiin maksaa ja hoitaa,
normalisoida tämä lapsilisäkorotus sellaisella
tasolle, että sitä kohennettaisiin, on jonkinlainen
linjaus, en usko, että se on hallituksen linjaus, mutta
se on väärä signaali siihen nähden,
että ikään kuin annetaan ymmärtää,
että kahdesta lapsesta suuremmat perheet olisivat vähemmän
suosittuja tai toivottuja. (Eduskunnasta: Epänormaaleja!) — En
usko, että pääministeri Lipponen on tällä tarkoittanut,
että nämä suuremmat perheet olisivat
epänormaaleja, mutta katson, että tätä asiaa
voidaan myöskin näin tulkita, ja kun katson, että opposition
edustajalla on vapaa oikeus tulkita asioita niin kuin parhaaksi näkee,
katson, että tämä tulkinta ei voi ainakaan olla
kokonaan väärässä. Sen pohjalta
toivoisin, että nähtäisiin myöskin
hallituksen edustajien taholta jokainen tähän
tasavaltaan, Suomeen, syntyvä lapsi yhtä toivottuna
ja tärkeänä ja yhtä kannustettavana,
niin kuin tämänkertainen lapsilisien porrastus
on olemassa, kun aina uusi syntyvä lapsi ja lisälapsi
perheeseen tuo uudet kulut ja uudet lisäkulut. Sen osalta
näitä pitäisi kehittää niin,
että jokaisen osalta korotus nähtäisiin
yhtä tarpeellisena kuin nähdään
myöskin ensimmäisen lapsen osalta.
Jos ajatellaan kasvuympäristöä, mitä tulee useampaan
lapseen ja suurempaan perheeseen, missä on äiti,
isä ja monta lasta, kun tätä maailmaa
mietitään, suomalaista yhteiskuntaa, kun se on
muuttunut maalaiselämästä teollistuneeseen tietoyhteiskuntaan,
on myöskin menetetty jonkinlainen kasvuympäristö kodin
ja työn ympäristön merkeissä.
Vanha maalaiselämä oli sen tyyppinen, että äiti
vei lapset aamulla ja illalla lypsylle mukanaan, kun ei ollut päivähoitoa
eikä muutakaan hoitajaa. Väki tottui työhön,
oppi ymmärtämään työn
merkityksen sekä myöskin työssä kohdatut
vastoinkäymiset. Suuret perheet hioivat toinen toisensa
eikä ollut näitä sopeutumisongelmia,
joita nykyisin tulee sen jälkeen, kun siirrytään
kouluelämään, puhumattakaan sen jälkeen.
Tältä osin tähänkin haasteeseen
pitäisi kyetä vastaamaan toisella lailla ja aivan
uudella ymmärtämyksellä kuin tätä asiaa
nyt on pohdittu ja nähdään.
Ed. Valpas otti tässä asiassa erittäin
kovan näkökohdan esille siinä, että Suomi
osti Saksasta käytettyjä panssarivaunuja korvatakseen
vanhat neuvostoperäiset vaunut, joita Itä-Saksasta
oli halvalla tänne saatu. En olisi uskaltanut tätä näkemystä tähän
puheenvuoroon ottaa, mutta kun ed. Valpas hallituspuolueen edustajana
tämän tähän otti, uskallan myöskin
tätä asiaa miettiä ja nähdä.
Kun näin, että ed. Pulliainen on seuraava puheenvuoron
varaaja, katson, että hän kommentoi tätä puhettani,
ja siltä osin luulen, että tämä tulee
pohdittua näin isänmaallisessa mielessä niin
hallituksen sisältä kuin ulkoakin. Jos ed. Valppaan
puheenvuoroon jollakin lailla sisälle menisi, jos Suomessa
olisi myöskin 30-luvulla tehty niin, että olisi
katsottu, mistä ruoka ja leipä halvimmalla tulee
ja syntyy, olisimme aivan eri ongelmien, eri lähtökohtien
osalta taistelemassa tässä eduskunnassa, jos Suomen
eduskunta sen muotoisena olisi kuin se nyt on, ellei tähän
asiaan olisi varauduttu.
Tämän pohjalta täytyy sanoa, että on
kunnia myöskin tuoda terveisiä suuren suomalaisen
sankarin, Marokon kauhun, Aarne Juutilaisen monologista Espoon teatterista.
Siellä nimenomaan todettiin, että 60—70-luvulla
taistolaisvasemmistolainen kansa Suomessa lauloi pilkkalauluja veteraaneista,
isänmaan pelastajista ja taistelijoista. Jollei heidän
apunaan olisi ollut myöskin aseistusta ja panssarivaunuja,
ei tätä yhteiskuntaa näin olisi olemassa.
Rouva puhemies! Katson kuitenkin, että suomalaisessa
perheessä, suomalaisessa yhteiskunnassa on kasvualusta
suurelle isänmaanrakkaudelle, kasvuvoimalle ja sen tavoitteena
on säilyttää myöskin itsenäisyys
ja vapauden arvostus sekä suomalaisen nykyisenkin yhteiskunnan
kaipuu ja kasvuperusta myöskin tulevina vuosikymmeninä.
Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aluksi pisteet rehellisyydestä opposition
edustaja Seppo Lahtelalle, kun hän totesi, että välikysymys
on tehty tulevia vaaleja varten.
Mutta sitten asiaan: Meillä ei ole, niin kuin ed. Lahtelakin
varsin hyvin tietää, mikään
30-luvun tilanne nyt. Sitten panssareista puheen ollen, ne ovat
siinä mielessäkin turha ostos, että kun
ne on jo Saksassa todettu vanhentuneiksi — nehän
ovat kai kymmenen vuotta vanhoja — kohta ollaan vaatimassa
niiden tilalle uudempia panssareita. Sitten toisaalta eihän
niille panssareille ole mitään tarvetta nyt näköpiirissä.
Sitten vielä, jos tarvetta todella olisi tai tulisi, niitä ei
kuulemma voi lainkaan käyttää Pohjois-Suomen
puolustukseen, ne vajoavat kuulemma suohon painonsa takia, sillat
eivät kestä siellä jne. Siellä pitäisi
kaikki maantietkin rakentaa uusiksi.
Ensimmäinen varapuhemies:
Arvoisat edustajat, totean, että keskustelu panssareista
menee aika kauas varsinaisesta aiheesta, ja toivonkin, että jatkossa
pitäydytte enemmän tässä aihepiirissä.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Minä nyt kuitenkin rohkenen käyttää oikeutta
todeta, että tässä periaatteessa olennaista
on se, mihin ed. Valpas puheenvuorossaan kiinnitti huomiota, millä tavalla
hän aikoo perhepolitiikan rahoittaa. Sehän tässä on
kupletin juoni. Se nyt sattui osumaan panssareihin tällä kertaa,
aivan kuten ed. Seppo Lahtela arvasi, näin on.
Tässä nimittäin on suuri periaatteellinen
asia eräässä mielessä, nimittäin
siinä, että minua hämmentää syvästi
ja perusteellisesti se, että vasemmistoliiton piirissä — se
ei koske yksistään ed. Valpasta, vaan se koskee
lähestulkoon kaikkia vasemmistoliiton kansanedustajia ja
ministereitä — kun pitäisi löytää rahoituspohjaa,
se löydetään juuri tällaisesta
mallista, jonka ed. Valpas äsken toi. Mutta kun kysytään,
eikö verotuksen, sellaisena kuin eduskunta on sen päättänyt,
joka koskee kaikkia sen verotuksen kohteeksi tarkoitettuja, oikeudenmukaisen
toteuttamisen kautta verokertymää voitaisi lisätä,
se ei kyllä tule ed. Valppaalle mieleen ja erikoisesti
se ei tule puolueen puheenjohtajalle ministeri Siimekselle mieleen.
Hänelle ei kerta kaikkiaan tule mieleen. Se on siis ihan
mahdoton tehtävä, että tähän
satsattaisiin. Se sama ilmiö, ikään kuin
rahan pois työntäminen, näkyy Arsenalin
tarkastuksessa erittäin hyvin. Kaikkein rajuimmat ja tylyimmät kirjeet
tulevat ministeri Siimekseltä. Kun me yritämme
osoittaa, että tuolla olisi satoja miljoonia euroja rahaa,
ottakaa nyt ihmeessä ne pois, ei kelpaa millään.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Täällä on
käytetty tänään useita hyviä puheenvuoroja
ja laaja-alaisia näkökulmia tähän
aiheeseen, jossa käsittelemme koko yhteiskuntamme tulevaisuuden
kannalta aivan avainkysymyksiä. Totean omalta osaltani
tämän keskustelun lopuksi, että olen
pettynyt hallituksen vastaukseen kysymykseemme. Odotin, että pääministerin
puheessa olisi tehty edes pieni avaus esimerkiksi lupaamalla ensi
vuoden budjettiin jo aiemmin sovittu 15 miljoonan euron rahoitus
syrjäytymisuhan alaisten lasten välttämättömiin
palveluihin. Odotin myös sitä, että pääministeri
olisi antanut jonkinlaisen positiivisen vastauksen työmarkkinajärjestöjen
eilen esittämään osittaista hoitovapaata
ja rahoitusta koskevaan laajennusehdotukseen, mikä toisi
helpotusta monen perheen kohdalla. Itse asiassa kaikki tarvittavat
uudistukset jätettiin avoimiksi, tulevan vaalikauden ja
tulevan hallitusohjelman yhteydessä ratkaistaviksi. Vaikka
hallitus ei tarttunut haasteeseen, toivon, että tämä keskustelu
omalta osaltaan nostaisi perhepolitiikan tulevien vaalien kärkiteemojen joukkoon,
jotta puolueet todella valmistelisivat perheiden asemaa parantavia
esityksiä tulevaan hallitusohjelmaan.
Leea Hiltunen /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Olen myöskin pettynyt todella
tähän pääministeri Lipposen
vastaukseen, minkä hän antoi tähän
välikysymykseen, joka oli todella ihan vakavasti ja syvällä ajatuksella
tehty. Pettymys on sikäli, että myöskin
näissä isojen puolueitten, erityisesti kokoomuksen
ja SDP:n, ryhmäpuheenvuoroissa annettiin ymmärtää,
että ikään kuin oppositio olisi hyvin
pinnallisesti ja ylimielisesti, yksipuolisesti tätä asiaa
tarkastellut.
Kuitenkin jos nyt tässä vaikka luettaisiin
uudelleen nuo oppositiopuolueen edustajien puheenvuorot, niin sieltä on
löydettävissä niitä vaihtoehtoja,
ratkaisuja, joilla voitaisiin pieninkin askelin korjata nyt jo näitä kysymyksiä,
kun on selvästi myöskin hallituspuolueiden taholta esitetty,
että perheiden kohdalla on korjattavia puutteita. Tämä tietysti
jäi ikävänä mieleen tästä keskustelusta.
Mutta totta kai toivon, että näistä keskusteluista
löytyy myöskin sellaisia ratkaisuja, joita vielä voidaan
yksituumaisesti korjauksena viedä eteenpäin, ja
ymmärsin, että tuo 15 miljoonaa euroa tulee lasten
ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Se olisi todella
tarpeellinen.
Laaja-alainen tarkastelu perhepolitiikassa ja lapsipolitiikassa
on tarpeen. Sikäli kehitystä 80- ja 90-luvulla
on syytä tarkastella, sitä, mitä tapahtui
80-luvulla, minkälaisia ratkaisuja, mikä oli meidän
talouskasvumme ja hyvinvointipolitiikkamme sisältö ja
tavoite. Vielä kun tuota 80- ja 90-luvun taitteen vakavaa
tilannetta, lamaa, mietin ja niitä ratkaisuja, mitä tehtiin,
niin tuskinpa sen ensimmäisen neljän vuoden aikana
tehtiin sellaisia huononnuksia, leikkauksia, lapsi- ja perhepoliittisiin
tilanteisiin, joita ei olisi voitu korjata jo kaudella 95—99.
Siinä mielessä meillä on haastetta
nyt, että todella vielä voidaan korjata tämänkin
kauden aikana näitä, kun tiedämme, mitkä muutokset meillä on
ollut. Keskitytään nyt ennen kaikkea heikoilla
olevien perheiden tilanteisiin ja niihin korjauksiin.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen sai vielä pyytämään
puheenvuoron. Kun rakensin tuon puheenvuoroni ja kun täällä aina
sanotaan, että kun esitetään jotakin,
sitten ei ole rahoitusta, sen takiahan nämä panssarit
nousivat esille, koska se oli yksi vaihtoehto, aivan niin kuin ed.
Pulliainen myöskin totesi.
Mutta toin myös toisen vaihtoehdon esille. Eli verotuksesta
olen sitä mieltä, että suurituloiset
eivät olisi tarvinneet niin suuria verohelpotuksia. Mehän
teimme verohelpotuksia enemmän kuin hallitusohjelmassa
sovittiin. Eli siellä olisi ollut se toinen keino. Nythän
meidän olisi se keino vielä mahdollista käyttää,
kun kerran on suunnitteilla nämä verohelpotukset.
Mitä tulee ed. Pulliaisen näkemykseen lisärahan
hankinnasta, minä en kyllä suhtaudu hänen näkemyksiinsä tämän
asian suhteen kielteisesti. Uskon myös, että hänen
esittämällään tavalla voidaan
saada lisää rahaa valtiolle.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Kyllä ymmärrän
aika hyvin, että sosialidemokraatit ja kokoomus ylläpitävät
tätä kovaa hallituspolitiikkaa ja vastaavat ylimielisesti, mutta
sitä en ymmärrä, että Rkp ja
vasemmistoliitto siipeilevät vielä siinä saman
tien matkassa. Enkä ollenkaan ymmärrä sitä,
että vasemmistoliiton edustajat näkevät
tämän asian tavallaan ylimielisenä ja
kantavat enemmän huolta hyvätuloisten veronalennuksista
kuin perhepolitiikasta ja matalamman kansan toimeentulosta ja tulevaisuudesta.
Tähän nähden pidän valitettavana,
että tässä vaiheessa vasemmistoliiton
parhaat henkiset voimat ovat salissa ed. Valppaan kautta ja ne,
keille nämä sanat pitäisi todella osoittaa
ja sillä lailla oikein moitteen sävyssä,
ovat nyt jo poissa, jossakin muualla kiireemmässä elämässä,
valmistautumassa huomiseen sanankäyttöön
ja puheenvuoroihin, kun tulee kysymys jostain muusta aiheesta.
Mutta toivon, että tämä sanoma, tämä sisältö ja
henki, menee ed. Valppaan kautta myöskin puolueenne johdolle,
että tämä kova politiikka ei voi olla
hyväksi eikä Suomen kansa voi sitä ymmärtää,
jos te tällä rintamalla jatkatte myöskin eteenpäin.
Jukka Vihriälä /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Välikysymyskeskustelu alkaa
olla päätöksessä, ja täällä voi
sen todeta — ehkä on taas jo useammankin kerran
tämän päivän aikana ja tänä iltana
todettu — että Lipposen hallituksen vastaus tähän
oppositiopuolueiden, kristillisdemokraattien ensimmäisenä,
allekirjoittamaan välikysymykseen lapsiperheiden asemasta
on ollut hyvin, miten sanoisi, ylimielinen eikä kovin paljon
ole mitään antanut. Se oli ennen kaikkea selittelyä sekä asioiden
siirtämistä vaalienjälkeiseen aikaan.
Ei ole uskallettu tunnustaa sitä tosiasiaa, että lapsiperheiden
asema on merkittävästi heikentynyt vuodesta 95
alkaen. Se on täällä moneen kertaan tämän
keskustelun aikana esille tuotu. Ennen kaikkea pienituloiset lapsiperheet
ovat kärsineet eniten 90-luvulla tehtyjen tulonsiirtojen — lapsilisien,
kotihoidon tuen, lapsikorotusten ja pienimpien äitiys-
ja vanhempainrahojen — leikkauksista. Minusta tätä asiaa
on syytä toistaa, niin kuin politiikassa yleensäkin
toistaminen ja asioiden esille otto yhä uudelleen on tärkeää.
Ja se tulee entistä tärkeämmäksi
erityisesti vaalien alla.
Lipposen hallitus väittää, että tehdyt
veronkevennykset ja pitkään matalana säilynyt
korkotaso korvaavat perhe-etuuksiin tehdyt leikkaukset. Kevennyksistä ovat
kuitenkin hyötyneet pääasiassa keski-
ja suurituloiset. Perhe-etuuksiin ei ole tehty edes indeksitarkistuksia,
kuten moniin muihin toimeentuloetuuksiin. Monet lapsiperheet elävät
tänään köyhyysrajan alapuolella
työttömyydestä, pätkätöistä ja
tulonsiirtojen leikkauksista johtuen. Yhden tulonsaajan lapsiperheet ovat
todella suurissa vaikeuksissa. Sekin on täällä tänä päivänä hyvin
arvovaltaiselta taholta todistettu.
Arvoisa puhemies! Eduskunta käsitteli jokin aika sitten
selonteon lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Keskustelun päätteeksi äänestettiin
lausumista. Keskusta esitti, että pienin äitiys-
ja vanhempainraha nostetaan työttömän
päivärahan tasolle, että tehdään
kokonaisselvitys lapsiperheiden taloudellisesta tilanteesta huomioon
ottaen eri tukien, maksujen ja verotuksen yhteisvaikutukset ja että yhden
huoltajan perheen verotukseen liittyvät epäkohdat
korjataan. Hallituspuolueet kaatoivat aivan kirkkaasti tämän
ponnen. Eduskunta hylkäsi myös lausuman, jolla
päivähoitojärjestelmää olisi
kehitetty vanhempien valinnanvapautta ja joustavuutta lisäävään
suuntaan ja turvaten myös kotona tapahtuva kasvatus- ja
hoivatyön tukeminen kotihoidon tuen tason kilpailukyky
säilyttäen ja päivähoitomaksupolitiikkaa
uudistaen.
On selvää tietenkin, arvoisa puhemies, että tässä poliittisessa
tilanteessa lapsiperheiden asemasta tehty välikysymys ei
kaada Lipposen toista hallitusta. Ehkä se juuri näin
joulua lähestyttäessä tiivistää hallituksen
rivejä. Kyllä tämä keskustelu
ja enemmistön kannat osoittavat sen, että perhepolitiikka
ei ole ollut eikä ole Lipposen hallituksen tärkeyslistalla
kovin korkealla.
Lapsiperheet ovat jääneet muusta väestöstä toimeentulon
kehityksessä selvästi jälkeen. Tämän
asian tunnustamisen aika tulee seuraavissa eduskuntavaaleissa. Jos
keskusta on mukana hallituksessa, tulisi uuteen hallitukseen perustaa perheministeriö,
jolle keskitetään lapsiperheiden asiat ja jonka
tehtävänä on koordinoida lainsäädäntöä ja
kehittämistoimintaa eri ministeriöiden välillä.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Ihan yksi asia, vaikka näen, että ministeri
Johannes Koskinen odottaa jo varmasti seuraavaa asiakohtaa.
Pääministeri Lipposen vastausta on arvioitu. Minulla
on siitä yksi kommentti. Pääministeri Lipponen
ei vastauksessaan ollenkaan ottanut kantaa siihen, mitä nimenomaan
monet perhepolitiikan asiantuntijat, perheen hyvinvoinnin tai pahoinvoinnin
asiantuntijat, ovat nostaneet esille: mikä merkitys on
väkivaltaviihteellä, kaikella sillä haitallisella,
minkä kanssa lapset joutuvat kasvotusten mediassa ym. ilman
suojaa. Me olisimme todella odottaneet, että pääministeri
Lipponen olisi ottanut tässä kantaa, miten hallitus näkee
sen, mikä merkitys on kaikella väkivaltaviihteellä ja
sillä, mitä lapset tänä päivänä tässä maailmassa
kokevat. Se jäi tästä vastauksesta kokonaan
pois. Kuitenkin asiantuntijat näkevät sen erittäin
merkittävänäkin lasten pahoinvointiin vaikuttavana
tekijänä.
Keskustelu päättyy.