Valto  Koski /sd (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lyhyesti koetan esitellä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön 28/2004 vp, joka liittyy tähän hallituksen esitykseen. Ensin on syytä todeta, että esityksessä ehdotetaan muutoksia, joilla nopeutettaisiin työtapaturma- ja liikennevahinkopotilaiden hoitoonpääsyä ja työelämään paluuta. Nopea toipuminen ja työkyvyn palauttaminen on työtapaturma- ja liikennevahinkopotilaiden edun mukaista. Esityksen tavoitteena on ehkäistä vakuutusjärjestelmälle hoidon viivästymisestä aiheutuvia tarpeettomia korvauskustannuksia ja vaikuttaa myös näin työnantajien työvoimakustannuksiin.

Tätä esitystä on pidetty myönteisenä ja tarpeellisena noin yleisesti, mutta tämän asian valiokuntakäsittelyssä on noussut esille muutamia asioita, jotka on syytä ottaa tässä esille. — Sitten vielä jatkoksi edelliselle, että esitys liittyy valtion vuoden 2005 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Valiokunnan kannanotoissa yleisperusteluissa todetaan, että hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaakin lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin, joista muutaman keskeisen kohdan käyn lävitse.

Valiokunnan mietinnön osalta nämä muutosehdotukset liittyvät 4. lakiehdotukseen, sen 1 §:ään, ja niissä itse asiassa vaan tarkennetaan tätä yhdellä ainoalla sanalla. Kun aikaisemmin siellä teksti on ollut "Suomessa asuvalle sellaiselle henkilölle, johon sovelletaan tämän lain osalta Suomea sitovaa sosiaaliturvasopimusta tai sosiaaliturvaa koskevaa kansainvälistä säädöstä", niin nyt tänne on tullut sitten "Suomessa asuvalle sekä sellaiselle henkilölle - -", mikä laajentaa tätä 1 §:n soveltamisalaa.

Myös 6. lakiehdotuksen 13 a §:ään valiokunnan kannanotossa liittyy muutos. Aikaisemmin tähän tekstiin on kuulunut seuraava sisältö: "Jos palvelun käyttäjä saa hoitoa kunnan ylläpitämässä terveyskeskuksessa, sairaalassa tai muussa terveydenhuollon toimintayksikössä, tarkoitetaan palvelun järjestämisestä aiheutuvilla kustannuksilla maksua, joka kansanterveyslain 22 §:n 2 momentin nojalla perittäisiin toisesta kunnasta olevan potilaan kotikunnalta." Valiokunnan kuulemisessa on vahvasti noussut esille, että tähän pitää lisätä myöskin kuntayhtymät, ja niin valiokunta onkin sitten muotoillut tämän tekstin niin, että tämä uusi muotoilu pitää sisällään ilmauksen "kunnan tai kuntayhtymän".

Sen lisäksi valiokunta on esittänyt lausumaa, joka on kirjoitettu tänne mietinnön loppuun ja kuuluu näin: "Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää pikaisesti, miten pysyvän laitoshoidon kustannukset sisällytetään tapaturma- ja liikennevakuutuksen täyskustannusvastuun piiriin, ja antaa eduskunnalle esityksen tarvittavista lainsäädäntömuutoksista."

Me kävimme valiokunnassa aika pitkän keskustelun siitä, onko syytä tätä tilannetta nyt tämän lain valmistelun yhteydessä yleensäkään jättää tälle tasolle, että osa näistä ihmisistä, jotka tapaturma- ja liikennevahinkopotilaiksi luetaan, rajattaisiin vakuutuslaitosten korvausvelvollisuuden ulkopuolelle. Kun tätä asiaa sitten Tapaturmavakuutuslaitosten liiton kautta käytiin tarkastelemaan, kuinka montaa Suomen kansalaista tai kansalaista yleensä saattaisivat kohdata tämäntyyppiset tilanteet, niin tämä selvitys antoi meille semmoisen vastauksen, että näitä on koko maassa noin 20—30, mikä on melko mitätön määrä lukumääräisesti, mutta näitten ihmisten osalta jääminen tämän korvauksen ulkopuolelle sitä vastoin on iso asia.

Me menimme jopa niin pitkälle, että valiokunnan ensimmäisen käsittelyn yhteydessä laadimme pykäläkohtaiset muutokset ja sen jälkeen lähetimme ministeriöön tarkastettavaksi, olisiko ministeriön käsityksen mukaan mahdollisuus jo nyt menetellä valiokunnan esittämällä tavalla. Tähän sitten sosiaali- ja terveysministeriö vastasi niin, että se johti siihen, että valiokunta päätyi sitten kuitenkin keskustelujen jälkeen tähän lausumaan ja hallituksen esityksen mukaiseen linjaan. Tässä ovat nyt sitten taustalla olleet monet asiat. En tiedä, kuinka vakavasti tätä asiaa valmisteltaessa esimerkiksi on tähän asiaan ja rakenteeseen paneuduttu, mutta yksi seikka, jota meille perusteltiin, on se, että vaikka tilastollisesti näyttää pysyvän laitoshoidon tapauksia olevan vuodessa, niin kuin totesin, 20—30 kappaletta, joista yhteensä maksetaan vuositasolla 0,5 miljoonaa euroa, niin — ministeriö totesi — tämä ei merkitse, että tästä aiheutuva vakuutusriski kymmenen ensimmäisen vuoden aikana olisi vähäinen, ja meille esitetyn näkemyksen mukaan se olisi tietysti ollut kymmenkertainen, jos tämä, niin kuin on syytä olettaa, meille annettu selvitys pitää paikkansa.

Me nyt toivomme valiokunnassa, että tämän lausuman kautta voitaisiin tätä asiaa ministeriössä selvittää ja mahdollisuuksien mukaan tehdä siihen korjaukset.

Tähän ei nyt tältä osin ole muuta esiteltävää.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kysymys on niin sanotun laastariveron poistamisesta. Kuten valiokunnan puheenjohtaja totesi, se on perusteltua siltä osin, jos ja kun sillä voidaan nopeuttaa potilaitten pääsyä hoitoon, kun ei tarvitse arvuutella sitä, mihin hoitopaikkaan nyt laitetaan, sen mukaan, kenelle kustannukset koituisivat. Tähän kuitenkin liittyy vastapainona tietysti riski siitä, että potilaan oikeus itse valita hoitopaikkansa heikentyy. Kun vakuutusyhtiöstä tulee välitön maksaja, niin on tietysti pelättävissä, että se myöskin etenkin tapaturmavakuutuksen osalta sanelee sen, mistä sitä hoitoa sitten heidän kustannuksellaan tarjotaan. Tästä syystä, mitä valiokuntakin korostaa, potilaan oikeus itse valita hoitonsa on jatkossakin turvattava ja sitä pitää seurata. Tähän liittyy myöskin se vaara, että jos potilas ja vakuutusyhtiö eivät pääse yksimielisyyteen, siinä voi käydä sillä tavalla hassusti, että kunta joutuu maksumieheksi, ja myös se pitää voida välttää.

Tämä pysyvä laitoshoito, mistä ed. Valto Koski puheenvuorossaan mainitsi, oli todellakin sillä tavalla mielenkiintoinen, että me valiokunnassa päätimme tämän vain kuulemma muutamaa ihmistä koskevan ongelman poistaa siirtämällä pysyvän laitoshoidon tähän mukaan, mutta sitten ministeriö ilmoitti, että ei muuta kuin vedätte takaisin kuin myllymatissa, ja näin sitä sitten kuuliaisesti tehtiin.

Tähän liittyy myös vaara siitä, että kunta joutuu maksumieheksi, ja sitä ei voi pitää perusteltuna. Tämä on itse asiassa hyvä esimerkki jatkoksi tuohon kyselytunnillakin käytyyn keskusteluun siitä, miten nämä kunnille koituvat lisäkustannukset lainsäädännön seurauksena itse asiassa syntyvät. Tänne tulee tällaisia pieniä uhkia eri puolilta. Sitten ne kasautuvat. Kymmenen kertaa 0,5 miljoonaa on 5 miljoonaa. Yhtä hyvin olisi voitu perustella, että sadan vuoden aikana tulee sata kertaa 0,5 miljoonaa eli 50 miljoonan uhka. Ne tulevat tietysti tässä tapauksessa vakuutusyhtiölle, mutta ne voivat tulla yhtä hyvin kunnalle. Tällä tavallakin kuntien talous valtion toimin on vaarassa joutua entistä suurempiin vaikeuksiin.

Paula  Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan tässä selvitettiinkin jo edellisen puhujan ja myöskin valiokunnan puheenjohtajan suulla sitä, mitä todellakin tapahtui tämän hallituksen esityksen yhteydessä keskusteluissa tuolla valiokunnassa. Minä vaan nyt oikeastansa vahvistaisin sitä, että kun meillä aluksi oli kuitenkin vielä vahvempi muutos tähän ehdolla ja sitten me päädyimme yksimielisesti tähän lausumaehdotukseen, niin toivon, että hallitus todella ottaisi sen haraviinsa. Täällä sanotaan näin: "- - hallitus selvittää pikaisesti, miten pysyvän laitoshoidon kustannukset sisällytetään tapaturma- ja liikennevakuutuksen täyskustannusvastuun piiriin, ja antaa eduskunnalle esityksen tarvittavista lainsäädäntömuutoksista." Tämä ei ole täällä sattumanvaraisesti, vaan todella me toivomme, että se pikaisesti tapahtuu.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tähän samaan, koska valiokunta teki hyvää työtä, päätyi yksimieliseen mietintöön. Tässä haluan paitsi nostaa tietysti nämä muutosesitykset myös haluan — kun emme tehneet sitä muutosesitystä sitten tähän, niin kuin ensin oli ajatus, ihan pykälämuutoksiksi saakka, vaan se nyt sitten on lausumaehdotuksena tämän laitoshoidon osalta — tässä puheenvuorossani korostaa sitä, että minä toivon, että tämä on niin sanottu turvalauseke tai lausuma, joka otetaan vakavasti, niin että se selvitetään ja nimenomaan ministeriössä se ei jää vaan sellaiseksi, että aika kuluu ja sitten tulee näitä joitakin selvityksiä vaan, jotka jäävät johonkin mappiin. Eli tällä yksimielisellä, hyvällä työllä me todella toivomme, että tämä jatkokin tulee hyväksi, koska paitsi potilaan tulee saada hyvää hoitoa myös tässä on kysymys siitä, niin kuin edellä ed. Virtanen toi tämän maksuvelvoitteen, kuinka paljon kunnat tästä joutuvat sitten maksamaan, jos tässä ei päästä hyvään tulokseen. Näen erittäin tärkeänä tämän lausumaehdotuksen ja sen toteutumisen, että sitä selvitetään mahdollisimman pikaisesti.