Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Saa nähdä, kuinka nopeatahtiseen puheeseen tässä yllän.

Perustuslakisopimus on pitkän valmisteluprosessin tulos. Sitä valmisteltiin perusteellisesti yli kaksi vuotta, ensin tulevaisuuskonventissa ja sen jälkeen hallitustenvälisessä konferenssissa. Itse neuvotteluprosessi päättyi valtioiden ja hallitusten päämiesten yhteisymmärrykseen Brysselissä kesäkuussa 2004 sekä juhlalliseen allekirjoitukseen Roomassa saman vuoden lokakuussa. Sopimuksen oli määrä astua voimaan Suomen puheenjohtajakaudella marraskuun ensimmäisenä päivänä 2006. (Hälinää)

On mukavampi puhua, kun kuulee oman äänensä.

Sopimus vaatii voimaan tullakseen kaikkien jäsenvaltioiden ratifioinnin, kunkin oman perustuslain mukaan. Vähän vajaa puolet jäsenvaltioista oli ehtinyt käydä läpi sisäiset ratifiointimenettelynsä, kun Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestykset kuluvan vuoden touko—kesäkuussa muuttivat tilanteen olennaisesti. Kahden EU:n perustajavaltion selkeään ei-äänten voittoon päättyneen kansanäänestyksen jälkeen oli selvää, ettei perustuslakisopimus voi tulla voimaan alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti.

Europeiska rådet fattade i juni 2005 beslut om en cirka 12 månader lång period av eftertanke beträffande det konstitutionella fördraget. Samtidigt beslöt rådet att återkomma till saken det första halvåret 2006, dvs. under Österrikes ordförandeskap. Europeiska rådet uttryckte sin förhoppning om att perioden av eftertanke skulle utnyttjas för en bred debatt om Europas framtid.

Täällä Suomessa valtioneuvosto oli valmistautunut antamaan eduskunnalle esityksen perustuslakisopimuksen hyväksymisestä syyskauden alussa. Eurooppa-neuvoston pohdintataukoa koskevan päätöksen jälkeen valtioneuvosto katsoi, ettei eduskuntaa ole tässä tilanteessa syytä pyytää hyväksymään perustuslakisopimusta. Tämänhetkisten tietojen pohjalta näyttää siltä, ettei perustuslakisopimuksen kohtaloa saada ratkaistuksi ennen Ranskan ja Alankomaiden vaaleja keväällä 2007. Eduskunnalle haluttiin ... (Hälinää)

Eduskunnalle haluttiin kuitenkin antaa mahdollisuus käsitellä sopimusta asiantuntijoiden laatiman analyysin pohjalta sekä ottaa siihen poliittinen kanta. Sen vuoksi eduskunnalle päätettiin antaa selonteko, joka sisältää sekä oikeudellisen analyysin perustuslakisopimuksen sisällöstä että valtioneuvoston näkemyksen siitä.

Valtioneuvoston näkemys on aivan yksiselitteinen: perustuslakisopimus olisi selkeä parannus unionin nykyisiin perussopimuksiin verrattuna. Se ei ole kaikilta yksityiskohdiltaan täydellinen eikä meidän toivomustemme mukainen, mutta se on tasapainoinen ja Suomen kannalta hyväksyttävä kokonaisuus. Se vahvistaisi unionin toiminta- ja päätöksentekokykyä vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Sen voimaan saaminen olisi sekä unionin että Suomen etujen mukaista.

Toivon, että eduskunta käsittelee selonteon perusteellisesti ja kattavasti ja että se kertoo näkemyksensä siitä, ennen kuin Eurooppa-neuvosto palaa asian käsittelyyn Itävallan puheenjohtajakaudella. Eduskunnan kanta voisi myötävaikuttaa myönteisen ilmapiirin syntymiseen Euroopassa. Suomen hallituksen ja eduskunnan poliittiset kannat asiaan ovat meneillään olevan pohdintatauon aikana aivan yhtä selkeä viesti ulkomaailmalle kuin sopimuksen oikeudellinen ratifiointi.

Selonteko on hallituksen esitystä vapaampi tapa käsitellä perustuslakisopimusta. Edustajat voivat näin keskittyä sopimuksen sisältöön kokonaisuutena miettimättä, onko sopimuksessa jokin sellainen osa, jota ei voitaisi ratifioida. Se sopii paremmin myös kansalaiskeskustelun pohjaksi. Ja jos tilanne myöhemmin muuttuu niin, että sopimuksen ratifiointi näyttääkin tarpeelliselta, ratifiointi on mahdollista suorittaa varsin nopeasti selonteon perusteellisen käsittelyn ansiosta.

Arvoisa puhemies! Kattavan eduskuntakäsittelyn lisäksi toivon, että selonteosta olisi apua myös kansalaiskeskustelussa unionin tulevaisuudesta. Me Suomessa olemme edellä muita jäsenmaita. Meillä on kuultu kansalaisjärjestöjen lisäksi kansalaisia ympäri maata. Ulkoasiainministeriön Eurooppa-tiedotus järjesti laajan, koko maan kattavan keskustelutilaisuuksien sarjan sopimuksesta jo viime talven ja kevään aikana. Kansalaisjärjestöjä kuullaan Suomen puheenjohtajakaudesta ja unionin tulevaisuudesta seuraavan kerran ensi vuoden alussa, tämänhetkisten suunnitelmien mukaan helmikuussa.

Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestykset ovat vaikuttaneet ilmapiiriin ja kansalaisten näkemyksiin koko unionissa, myös meillä Suomessa. Tämä on aivan luonnollista, niin selvästi ilmaistu kansan mielipide tuleekin ottaa huomioon. Unioni ei voi jatkaa aivan kuin kansanäänestyksiä ei olisi ollutkaan. Niiden antamaa viestiä on kuultava ja niihin on reagoitava pitäen mielessä se, että unioni samoin kuin sen jäsenvaltiot ovat olemassa kansalaisiaan varten, ei päinvastoin. Myös meidän suomalaisten on hyvä keskustella ja kerrata mielessämme, minkä vuoksi unioni on olemassa, mitä sen pitäisi tehdä, ja ennen kaikkea, miksi Suomi on sen jäsen.

Euroopan unioni on arvoyhteisö, jonka perustavaa laatua oleva tarkoitus on rauhan ja vakauden takaaminen Euroopassa. Tämä tarkoitus on edelleen tärkeä olemassaolon perusta unionille. Emme voi pitää rauhaa Euroopassa itsestäänselvyytenä tulevaisuudessakaan. Meillä suomalaisilla on aivan tarpeeksi kokemusta sodasta historiassamme. Meidän paikkamme on tässä eurooppalaisessa arvoyhteisössä.

Lisäksi unioni muodostaa taloudellisesti merkittävän sisämarkkina-alueen, jonka puitteissa kansalaiset ja yritykset voivat liikkua 450 miljoonan ihmisen muodostamassa yhteisössä. Suomalaisten yritysten kotimarkkinat ovat unionissa 90-kertaiset omiin markkinoihimme verrattuna sen lisäksi, että yrityksen on maailmalla paljon helpompi esiintyä EU:n jäsenmaasta kuin tuntemattomasta pienestä maasta kotoisin olevana. Unioni on kauppapoliittinen mahti, jonka osana kansainvälisiä neuvotteluja on olennaisesti helpompi käydä kuin Suomen yksinään. Nuortemme mahdollisuudet valita opiskelupaikkansa ovat myös laajentuneet vastaavasti, ja myös suomalaisissa opinahjoissa on ennätysmäärä ulkomaalaisia opiskelijoita. Yhteisvaluutta euroon siirtyminen on vakauttanut rahamarkkinoita.

Unioni vaikuttaa elämäämme olennaisesti muutoinkin kuin talouden suhteen. Esimerkiksi ihmiskauppa ja muu kansainvälinen rikollisuus sekä terrorismi toimivat rajoista välittämättä ja myös viranomaisten tulee pystyä toimimaan tehokkaasti. Maailma on nykyään niin globaali myös rikollisuuden suhteen, että Suomikaan ei ole turvassa täällä kaukana pohjoisessa. On Suomen etu olla mukana unionin oikeus- ja sisäasiainalan yhteistyössä tiiviisti, jottei meistä tule rikollisuudelle ja terrorismille niin sanotusti pehmeää kohdetta, johon on helppo osua. Unioni on yhä merkittävämpi toimija myös suhteessa ulkomaailmaan, erityisesti kriisinhallinnassa. Yhdessä Euroopan maat voivat ottaa olennaisesti enemmän vastuuta sekä lähialueistaan, kuten Balkanista, että muusta maailmasta.

On selvää, että suuressa joukossa omien näkemysten ja intressien esille saaminen on vaikeampaa kuin yksin ollen tai pienessä ryhmässä. Tähän mennessä Suomi on kuitenkin onnistunut saamaan näkemyksensä esille unionissa. Pienuutemme ei ole sitä estänyt. Hyvä esimerkki ovat esimerkiksi viime viikolla päättyneet sokerineuvottelut. Alkuperäinen ehdotus olisi lopettanut sokerintuotannon unionin reuna-alueilta, muun muassa Suomesta, mutta parhailla tuotantoalueilla Keski-Euroopassa viljelyä olisi jatkettu unionin tukemana. Neuvotteluissa löydettiin ratkaisu, jonka mukaan Suomi sai erityiskohtelun oman sokerintuotantonsa jatkamiseksi.

Unionissa ei aina huolehdita pelkästään yhteisestä edusta vaan myös kansallisista intresseistä. Esimerkiksi tästä käy hyvin kemikaaliasetus Reachin käsittely, jossa suurimman jäsenmaan Saksan edustajat ajoivat oman maansa näkemyksiä yhdensuuntaisesti niin neuvostossa kuin Euroopan parlamentin suurimmissa ryhmissäkin. Myös meidän suomalaisten on pidettävä tehokkaasti huolta unionin yhteisen edun lisäksi myös Suomen kansallisista eduista. Suomalaisten tulee isoissa kansallisissa kysymyksissä pyrkiä mahdollisuuksien mukaan puhaltamaan unionissa yhteen hiileen eikä käyttämään unionia keskinäisten kiistojensa kenttänä.

Ärade talman! Med stöd av allt det ovan anförda är jag av den fasta åsikten att Finland ovillkorligen skall vara medlem i Europeiska unionen. Unionen har förändrats oerhört mycket jämfört med vad den var för knappt elva år sedan när Finland anslöt sig. Unionen har inte längre en enda likformig kärna, utan koalitionerna varierar beroende på vilket ärende som behandlas. Finlands agerande måste anpassas till unionens förändringsprocess. Det är dock förenligt med Finlands intresse att alltjämt arbeta aktivt inom unionen och att vidareutveckla unionen så att den är så effektiv och handlingskraftig som möjligt.

Kaiken edellä sanotun pohjalta vakaa käsitykseni on, että Suomen paikka on ehdottomasti Euroopan unionin jäsenenä. Unioni on muuttunut valtavasti siihen verrattuna, millainen se oli, kun me liityimme siihen vajaat yksitoista vuotta sitten. Siinä ei ole enää yhtä yhtenäistä ydintä vaan koalitiot vaihtelevat asiakohdittain. Suomen toiminnan on sopeuduttava unionin muutoksiin. Suomen edun mukaista on kuitenkin edelleen toimia unionissa aktiivisesti sekä kehittää unionia edelleen siten, että se olisi mahdollisimman tehokas ja päätöksentekokykyinen.

Keskustelu unionin tulevaisuudesta on tärkeää, ja toivon, että sitä käydään vilkkaasti myös Suomessa. Unioni ei voi kuitenkaan keskittyä pelkästään siihen. Unionin ja sen jäsenvaltioiden on nyt välttämättä saatava lisää vauhtia unionin arkiseen työhön ja haasteisiin. Unioni voi tehdä enemmän ja toimia tehokkaammin myös nykyisten perussopimusten nojalla, jos jäsenvaltioilla on siihen poliittista tahtoa. Myös jäsenvaltioiden tulee huolehtia omassa toimivallassaan olevista asioista yhdessä sovittujen päämäärien saavuttamiseksi.

Unionin tulee suunnata toimintansa paremmin kuin nykyään, jotta se voisi menestyä jatkuvasti muuttuvassa maailmassa, jossa kohtaamme lintuinfluenssan lisäksi ihmisen aikaansaamia kriisejä ja kovaa kilpailua. Unionin on entistä selvemmin keskityttävä olennaisiin asioihin, joista saadaan lisäarvoa, joka on selkeästi kannattavampaa tehdä unionin puitteissa kuin jäsenvaltioiden toiminta erillisinä toimijoina. Olennaisia alueita ovat muun muassa unionin toiminta oikeuden, vapauden ja turvallisuuden alueella, unionin kansainvälinen rooli sekä sen menestyminen globaalissa talouskilpailussa.

Kahdella ensiksi mainitulla alueella unioni on kehittynyt viime aikoina, koska kehitystyöhön on ollut poliittista tahtoa. Suomi on ollut erittäin aktiivinen unionin toiminnassa ja sen kehittämisessä näillä aloilla. Unioni on säätänyt runsaasti terrorismin ja kansainvälisen rikollisuuden ehkäisemiseen tähtäävää lainsäädäntöä. Rajavirasto on aloittanut toimintansa suomalaisen päällikön alaisuudessa. Samoin on pitkin harppauksin kehitetty eurooppalaista kriisinhallintaa. Nopeaan toimintaan erikoistuneet taistelujoukot aloittavat toimintansa vuoden 2007 alusta. Suomi on ilmoittautunut mukaan kahteen eri kokoonpanoon, toiseen yhdessä Saksan ja Alankomaiden kanssa ja toiseen yhdessä Ruotsin, Viron ja Norjan kanssa. Uudella Euroopan puolustusvirastolla on suomalainen johtokunnan puolustusmateriaalikokoonpanon puheenjohtaja. Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoiden avautuminen on tärkeää huoltovarmuutemme kannalta.

Todellinen haaste koskee kuitenkin kolmatta osa-aluetta eli menestymistä globaalissa kilpailussa. Siinä on tehtävää sekä unionilla että jäsenvaltioilla, mutta poliittinen tahto tehdä päätöksiä on ollut heikko. Unionin tulisi tehdä enemmän toimivallassaan olevissa asioissa, sillä nyt lainsäädäntöprosessi hidastelee ja takkuilee sekä neuvostossa että Euroopan parlamentissa. Olisi tärkeää päästä sopimukseen kiireisestä lainsäädännöstä. Esimerkkejä siitä ovat ainakin Reach-asetus, palveludirektiivi ja työaikadirektiivi. Myös rahoituskehyksistä tulee saada aikaan poliittinen sopimus mahdollisimman pian, mieluiten jo Ison-Britannian puheenjohtajakaudella. Suomen tulee olla valmis sopimukseen, vaikka meistä tuleekin nettomaksajia. Meidän tulee kuitenkin pitää huolta siitä, että nettomaksuasemamme pysyy kohtuullisena muihin jäsenmaihin verrattuna ja etteivät laajentumisen ja muutosten maksumiehiksi Suomen sisällä joudu vain muutamat vaan että taakka jakautuu oikeudenmukaisesti.

Unionin jäsenvaltioiden tulee huolehtia välttämättömistä rakenne- ja muista uudistuksista. Sitä ei kuitenkaan tule tehdä ihmisten sosiaalisen suojelun eikä ympäristön kustannuksella. Suomi ja muut pohjoismaat ovat päinvastoin hyviä esimerkkejä siitä, että kattavan sosiaaliturvan ja kestävän kehityksen maat menestyvät hyvin myös kilpailukykymittauksissa. Myös meillä on silti paljon parannettavaa.

Jäsenvaltioiden ja kansallisten parlamenttien tulee ottaa vastuu uudistuksista sekä selittää kansalaisille uudistusten sisältö ja vaikutukset. Kansalaisten huolet tulee ilman muuta ottaa vakavasti, mutta myös niiden syyt tulee selvittää ja mahdolliset väärinkäsitykset korjata. Globalisaation välttämättömiksi tekemät rakennemuutokset voivat olla rankkoja, mutta ne eivät ole Euroopan unionin syytä. Unioni voi päinvastoin auttaa meitä selviytymään globalisaation haasteista, jos annamme sen toimia tehokkaasti. Meidän eurooppalaisten ei pidä pelätä toisiamme, vaan meidän tulee toimia täällä avoimilla yhteismarkkinoilla ja koettaa niiden vahvistamina selvitä maailmanlaajuisessa kilpailussa.

Muutama viikko sitten unionin epävirallisessa päämiestapaamisessa Lontoon Hampton Courtin linnassa unionin puheenjohtaja sanoi, että unionin tulee ensin saada toimintansa uuteen vauhtiin ja sitten palata säännöistään sopimiseen. Olen samaa mieltä siinä mielessä, että unionin tulee nyt tehostaa toimintaansa nykyisten perussopimusten pohjalta. Unionin parantunut toiminta ja päätöksentekokyky auttaisi luomaan momentumia perustuslakisopimuksen käsittelylle. Unionin toiminnan tämänhetkinen jähmeys ei johdu perustuslakisopimuksesta vaan jäsenvaltioiden, erityisesti muutaman ison jäsenvaltion, sisäisistä ongelmista.

Unionin toiminnan tehostaminen ja parempi suuntaaminen auttaisi myös lähentämään unionia ja kansalaisia. Kansalaisten kannalta on olennaista nähdä, että unioni on hyödyllinen, että se pystyy järkevään ja tehokkaaseen toimintaan ja ettei se tee asioita, jotka tulisi hoitaa kansallisella tai paikallisella tasolla. Unionin tulee päättää ripeästi vaarallisten kemikaalien testauksesta, mutta ei sen tule puuttua sellaisiin asioihin, jotka ihmiset kokevat kuuluvan jäsenvaltioille. Tällaisia ovat esimerkiksi susien metsästys tai pelimonopolit. (Ed. Pulliainen: Sepäs se nyt oli tärkein asia!)

Arvoisa puhemies! Eurooppa-neuvosto ottaa seuraavassa kokouksessaan joulukuussa tiedoksi väliraportin eri jäsenmaissa käydystä keskustelusta, mutta ei käsittele perustuslakisopimusta muutoin. Siihen palataan konkreettisesti vasta Itävallan puheenjohtajakaudella. Itävalta harkitsee asian käsittelyä joko kesäkuun Eurooppa-neuvostossa tai erillisessä päämiestapaamisessa toukokuussa. Vielä ei tiedetä, miten asiaa tuolloin käsitellään. Valtioneuvosto on eri tasoilla tiiviissä yhteistyössä Itävallan kanssa. Kuten jo sanoin, tämänhetkisten tietojen mukaan lopullisia ratkaisuja sopimuksen suhteen tuskin pystytään tekemään ennen Ranskan ja Alankomaiden vaaleja keväällä 2007. Senkin vuoksi tiivis yhteistyö Itävallan lisäksi myös meitä seuraavan puheenjohtajamaan Saksan kanssa on erittäin tärkeää.

Statsrådet kommer att redan före Finlands ordförandeperiod aktivt undersöka lösningar som gör det möjligt att genomföra reformerna i det konstitutionella fördraget. I detta sammanhang är det viktigt att saker och ting sker vid rätt tidpunkt och att bedömningen av läget i de andra medlemsländerna är realistisk.

Jag betonar att det väsentliga är att verkliga resultat nås och att situationen sköts så väl som möjligt ur hela unionens perspektiv, inte att Finlands egen aktivitet och initiativkraft framstår som ett självändamål. På grund av denna utgångspunkt uppräknas i redogörelsen inte några konkreta åtgärder som statsrådet planerar att vidta. Av samma anledning räknar jag inte heller upp dem här.

Ehdotuksia tilanteen ratkaisemiseksi on tullut varsin niukasti muiltakin jäsenvaltioilta tai unionin toimielimiltä, mikä kuvastaa tilanteen vaikeutta ja myös herkkyyttä. Tilannetta ei haluta vaikeuttaa mahdottomilla tai joidenkin kannalta kiusallisilla ehdotuksilla. Saksan uusi kansleri Angela Merkel on viime viikolla ilmoittanut kantansa olevan, että perustuslakisopimuksesta kokonaisuutena pitäisi yrittää saada sopimus Saksan puheenjohtajakaudella vuonna 2007. Myös eräät Euroopan parlamentin valiokunnat ovat antaneet lausuntoja, mutta varsinainen mietintö parlamentin perustuslakivaliokunnalta tulee vasta ensi vuoden alussa.

Olen saksalaisen kollegani kanssa samaa mieltä siitä, että perustuslakisopimus on kokonaisuus, jota ei pidä lähteä pilkkomaan ainakaan tässä vaiheessa. Mikään jäsenvaltio ei ollut täysin tyytyväinen kaikkiin sen artikloihin, mutta kaikki hyväksyivät ja allekirjoittivat sen kokonaisuutena. Meidän tulee kartoittaa kaikki mahdollisuudet sen voimaansaattamiseksi kokonaisuutena. Vasta jos tämä osoittautuu täysin mahdottomaksi, otetaan pöydälle muita ratkaisuvaihtoehtoja. Tällöin joudutaan muun muassa miettimään, voidaanko joitakin osia perustuslakisopimuksesta hyväksyä, ja jos voidaan, miten se konkreettisesti tehdään, tarvitaanko esimerkiksi erillinen hallitustenvälinen konferenssi. Perustuslakisopimuksen pilkkominen ei olisi yksinkertainen tie, sillä myös siitä aiheutuvat muutokset tulee ratifioida jäsenvaltioissa.

Unionia tulee kehittää mahdollisimman yhtenäisenä myös kuluvan pohdintatauon aikana ja sen jälkeen. Unionin jakautuminen erilaisiin ydinryhmiin merkitsisi pidemmän päälle eriarvoisuutta, ja se johtaisi vääjäämättä unionin sisäisen hengen ja solidaarisuuden heikkenemiseen. Nizzan sopimus ei mahdollista tiiviimpää yhteistyötä kaikilla politiikka-aloilla, ja laaja-alainen koalitioiden muodostaminen EU:n sopimusjärjestelmän ulkopuolella olisi omiaan vahingoittamaan unionia.

Arvoisa puhemies! Unionin perustuslakisopimusta on koko ajan valmisteltu tiiviissä yhteistyössä eduskunnan kanssa, joten se on pääosin sisällöltään tuttu ainakin suuren valiokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan jäsenille. On kuitenkin hyödyllistä, että siitä puhutaan myös täysistunnossa, jotta koko eduskunta pääsee mukaan keskusteluun. Toivon, että selonteko saa eduskunnassa perusteellisen käsittelyn mahdollisimman monessa valiokunnassa.

Aulis Ranta-Muotio /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me, suomalaiset ja Euroopan kansalaiset, odotamme Euroopan unionilta yhteisvastuuta: vastausten löytymistä globaalitalouden, työttömyyden, ikääntymisen ja arjen turvallisuuden kysymyksiin. Kyky vastata kansalaisten odotuksiin paranee, kun unionin toiminta- ja päätöksentekokyvylle annetaan tehokkaampia välineitä. Näihin haasteisiin unioni pystyy vastaamaan toimivammalla sopimuspohjalla, mutta unionin on myös huomioitava kansalaismielipide.

Samalla kun Euroopalle rakennetaan kauaksi kantavaa visiota, on Euroopan unionin tultava lähemmäksi kansalaisiaan. Ilman kansalaisten luottamusta ja mukanaoloa ei ole kestävää eurooppalaista tulevaisuudennäkymää. Unionin, joka on nimenomaan kansalaisiaan varten, on vastattava kansalaisten odotuksiin käytännönläheisesti. Monet Euroopan ongelmat kumpuavat unionin hyväksyttävyyden puutteesta. Unionin lainsäädäntö on usein koettu liian yksityiskohtaiseksi ja monimutkaiseksi. EU:n päätöksenteon lopputulemat olisikin voitava tuoda kansalaisten arkeen ymmärrettävällä kielellä. Pelkällä selkokielisyyden lisäämisellä on paljon saavutettavissa. Kulunut "Euroopan hullu vuosi" 2005 on osoittanut, että kriittisellä kansalaismielipiteellä on vaikutuksia EU:n päätöksentekoon, kuten kädenvääntö Turkki-kysymyksessä lokakuussa osoitti.

Unionin on taisteltava päätöksenteon jähmettymistä vastaan perustuslakisopimuksen tuumaustauonkin aikana. Eurooppa tarvitsee vahvoja EU-johtajia visioineen. Unionin tulisi muun muassa entistä paremmin panostaa globaalissa talouskilpailussa menestymiseen. Pääministeri Matti Vanhasen hallitus on hoitanut tonttinsa tässä suhteessa määrätietoisesti ottaen etunojan globalisaatioon. Tästä Suomi on saanut kiitosta myös unionitasolla. Valitettavasti unionin isoimpia maita vaivanneet sisäpoliittiset haasteet ovat pitäneet useimpien johtajien kädet sidottuina EU-kentällä. EU:ta on myös valitettavan usein pidetty maalitauluna, jota kohden on tähdätty väärin panoksin ja väärissä asioissa lisäten unionin epäsuosiota. (Ed. Soini: Se on kaiken sen ansainnut!)

Miksi sitten on tärkeää tuoda eduskunnalle puitavaksi selonteko Euroopan unionin perustuslakisopimuksesta, kun toisaalla Euroopassa julistetaan sopimuksen kuolleen? Eurooppaa ei rakenneta hetkessä, totesi Ranskan ulkoministeri Robert Schuman puoli vuosisataa sitten. Rakennustyöhön tarvitaan toimenpiteitä aidon yhteisvastuullisuuden luomiseksi. Yhteisvastuun ajatuksesta on lähdettävä liikkeelle tänäänkin. Eurooppa-neuvosto velvoitti kesällä 2005 jäsenmaita käymään keskustelua sopimuksesta. Perusteellisen analyysin pohjalta eduskunta pääsee nyt osallistumaan keskusteluun niin täällä salissa kuin toivottavasti myös kattavasti valiokunnissa.

Suomi haluaa olla mukana perustuslakikeskustelussa aktiivisesti ja tuloksia hakien. Tulevana puheenjohtajamaana Suomella on tähän suoranainen velvollisuus. Näin lähetämme positiivisia signaaleja Eurooppaan. Annamme näin oman panoksemme tähän Euroopalle elintärkeään projektiin selkeän ja yhtenäisen sopimuspohjan luomiseksi.

Perustuslakisopimukselle varatun tien olisi toivonut olleen kivettömämpi. Sopimuksen allekirjoittaminen Roomassa lokakuussa 2004 käynnisti ratifiointikierroksen. Suunnanmuutos oli kuitenkin edessä Ranskan ja Alankomaiden ei-äänten voittaessa kansanäänestyksissä viime keväänä. Näiden kansanäänestysten merkitystä ei sovi vähätellä, tarvitaanhan perustuslakisopimuksen ratifiointiin kaikkien maiden hyväksyntä.

Äänestykset olivat luvuiltaan yksiselitteiset, eikä kansan tahtoa ole syytä ohittaa. Viesti on otettava vakavasti, olivat kansanäänestykseen vaikuttaneet syyt millaisia tahansa. Päätös tuumaustauosta oli tästä syystä paikallaan. Toisaalta myös se on huomionarvoista, että yhteensä 13 maata on kansallisesti ratifioinut sopimuksen. Ratkaisuksi on ehdotettu, että sopimuksen kertaalleen hylänneet maat järjestäisivät uuden äänestyksen, mutta vaihtoehto on poliittisesti realistinen aikaisintaan uusien vaalien jälkeen.

Euroopan johtajat olivat viisaita liittäessään perustuslakisopimukseen julistuksen. Sen mukaan Eurooppa-neuvosto ottaa asian käsiteltäväkseen, jos ratifioinnin kanssa ilmenee ongelmia. Se kertoo sitoutumisen hengestä, joka on ollut nähtävissä jäsenmaiden päämiehissä koko perustuslain valmisteluajan. Myös Saksan uusi liittokansleri Angela Merkel on vahvasti asettunut perustuslakisopimuksen taakse hyläten ajatuksen perustuslain pilkkomisesta.

Perustuslakisopimus on tarpeellinen parannus unionin nykyisiin perussopimuksiin verrattuna. Edelleen on toivottavaa, että perustuslakisopimuksen sisältämät uudistukset saataisiin voimaan. Unionin toimintakyvyn ja päätöksenteon juohevoittaminen on Suomenkin etu. Toimivan unionin on helpompi tuottaa sitä lisäarvoa, jota varten unioni on olemassa. Perustuslakisopimus ei kuitenkaan muuta unionin perusluonnetta siten, että kansanäänestys olisi välttämätön. (Ed. Soini: No, mihinkäs kansaa tarvitaan!)

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä unionin tulisi keskittyä toimintaan, jossa unionin kautta toimiminen antaa selkeätä lisäarvoa jäsenilleen. Näin on ollut talouteen, työllisyyteen, ympäristöön, ihmisten hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Yhdessä olemme vahvempia esimerkiksi terrorismin torjunnassa ja kansainvälisen rikollisuuden kitkemisessä. Unioni tarttui ripeästi toimiin omalla maaperällään tapahtuneiden terroritekojen jälkeen ja on pyrkinyt vastaamaan entistä tehokkaammin arjen turvallisuuden kysymyksiin. Niin sanotulla yhteisvastuulausekkeella jäsenvaltiot ovat velvoitettuja auttamaan luonnonmullistuksen, terrori-iskun tai suuronnettomuuden kohteeksi joutunutta maata.

Unioni on kehittynyt ja keskittynyt vastaamaan myös muuttuvan maailman haasteisiin. Tahtoa on löytynyt edistää unionin roolia kansainvälisessä yhteistyössä esimerkiksi Kioton ilmastotavoitteiden toteuttamiseksi. Unionissa on yhteisymmärrys siitä, että globaalia vastuuta otetaan entistä enemmän. Samanlaista poliittista tahtoa ei ole kuitenkaan löytynyt globaalitalouden haasteisiin vastaamiseen.

Syksyn aikana on kuulunut vaatimuksia EU:n perustuslakisopimuksen pilkkomisesta, vaikka Eurooppa-neuvostossa yhdessä kesällä päätettiin sopimuksen tuumaustauosta ensi kevääseen asti. Tärkeintä on pyrkiä selvittämään, miten sopimusta saadaan vietyä rakentavalla tavalla eteenpäin.

Kotimaassa kysymys turvatakuista on noussut esiin oudossa valossa. EU:ssa ei ole ollut erimielisyyttä turvatakuista. Niistä sovittiin hvk:ssa yhdessä. On syytä vielä selventää, että kyseessä on poliittinen velvoite, joka on aivan eri asia kuin sotilasliitto. Tätä hiustenhalkomiselta vaikuttanutta keskustelua ei ole käyty muualla unionissa.

Arvoisa puhemies! Selonteko tarjoaa mahdollisuuden myös arvioida Suomen jäsenyysaikaa Euroopan unionissa. Vuosikymmenen kestänyt taival EU:n jäsenenä on ollut haaste, mutta se on ollut myös mahdollisuuksia täynnä. Notkoista huolimatta reitin valinta on ollut oikea, sillä unionissa olemme saavuttaneet poliittisia ja taloudellisia tavoitteitamme.

Turvallisuuskysymykset olivat tärkeässä roolissa jo päättäessämme unioniin liittymisestä. Suomi on ollut omiensa joukossa. Demokraattisten valtioiden arvoyhteisönä ja taloudellisen lisäarvon takaajana unioni on tarjonnut Suomelle viitekehyksen, jonka puitteissa on kasvettu ja kannettu yhteistä vastuuta. Jäsenyydellä on ollut vaikutuksia asemaamme kansainvälisessä yhteisössä. Jäsenyysvuosien aktiivisella otteella olemme ansainneet paikkamme niissä pöydissä, joissa maanosamme taloutta, työllisyyttä ja maailmanlaajuista roolia vahvistetaan. Olemalla unionin aktiivinen kehittäjä turvaamme suomalaisten intresseissä olevat asiat.

EU-jäsenyys on kylläkin merkinnyt sopeutumista ja rakennemuutosta. Se on ollut toisille elinkeinoille vaikeampaa kuin toisille. Suomen maa- ja elintarviketalous joutui EU-jäsenyyden myötä kovan rakennemuutoksen kouriin. Tilaluku on vähentynyt lähes kolmanneksella. Tuotantoa jatkavat tilat ovat investoineet rakennuksiin ja koneisiin ja laajentaneet peltoalaansa. Silti tuotannon kannattavuus on edelleen keskeisin haaste, johon täällä juuri pari viikkoa sitten esitellyssä selonteossakin viitattiin. EU-järjestelmän mukaisesti tukien osuus liikevaihdosta on suuri. Viljelijät kokevat sen uhkakuvana ja tukehduttavan maatalousbyrokratian päivittäisenä rasitteena. Kotimainen maatalous on kuitenkin selviytynyt pelättyä paremmin, ja joka peltohehtaari Suomessa on käytössä. Maailmankaupan vapauttamista koskevissa Wto-neuvotteluissa on parempi olla maa- ja elintarviketaloudenkin osalta yhteisessä EU-rintamassa kuin yksin.

Arvoisa puhemies! Näin puheenjohtajuuskauden kynnyksellä keskustan eduskuntaryhmä kannustaa siihen, että eduskunnassa käytäisiin vilkasta ajankohtaista EU-keskustelua, ja toivoo, että ajankohtaiset EU-asiat, kuten Euroopan unionin laajentuminen, tulisivat säännöllisesti huomioiduiksi myös suuressa salissa. Muun muassa ulkoasiainvaliokunta on tähän asiaan lausunnoissaan kiinnittänyt huomiota.

Unionissa tarvitaan nyt sitoutumista ja perusteellista paneutumista avoimiin kysymyksiin. Unionin tasolla on löydettävä ratkaisut paitsi rahoituskehyskysymykseen, myös palveludirektiiviin ja kilpailukyvyn parantamiseen. Ratkaisun löytäminen perustuslakisopimusta koskevaan kysymykseen toisi osaltaan lisää uskottavuutta. Unionin on myös pyrittävä tehostamaan toimintaansa Nizzan sopimuksen tarjoamissa puitteissa niin kauan kuin vastausta perustuslakikysymykseen ei ole löytynyt. Suomi on mukana yhteisessä rintamassa.

Kimmo Kiljunen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toukokuun 29. päivänä Ranskassa järjestetyssä kansanäänestyksessä 55 prosenttia äänestäneistä hylkäsi EU:n perustuslakisopimuksen. (Ed. Soini: Ilon päivä!) Viikon päästä Alankomaissa vastaava äänestys tuotti vielä murheellisemman tuloksen. Vastaan äänesti 62 prosenttia. Unionin perustuslaki oli törmännyt seinään. (Ed. Kallis: Miksi?) Ei ihme, että monet totesivat perustuslakisopimuksen kuolleen. Se on vain hautausta vailla.

Me täällä Suomessa hämmästelimme Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksiä. Emme sitä, että ne järjestettiin. Siihen jokaisella unionin jäsenmaalla on oikeus. Emme sitäkään, mikä oli lopputulos. Se oli aitojen kansanäänestysten tulos. Sen sijaan me kysymme, kuinka on mahdollista, että kansalaisille ei kyetty selittämään, miksi Euroopan unionille oli alettu laatia perustuslakia ja mitkä olivat äänestysvaihtoehdot.

Äänestämällä "ei" perustuslakisopimukselle äänestettiin samalla "kyllä" nykymuotoiselle Euroopan unionille. Ei unioni kadonnut mihinkään näiden kansanäänestysten tuloksena. (Ed. Soini: Mutta hyvässä vauhdissa on katoaminen!) Päinvastoin, jäljelle jäi osittainen demokratiavaje, vaikeaselkoinen päätöksentekojärjestelmä ja monimutkainen sopimusrakenne, jotka luonnehtivat nyky-EU:ta, eikä sille vielä ole kehitetty kunnollista sosiaalista ulottuvuuttakaan.

Tällaisen unioninko ranskalaiset ja hollantilaiset halusivat säilyttää? Eivät, vaan he halusivat päinvastaista. Ranskan ja Hollannin sisäinen poliittinen tilanne tuotti kuitenkin kummallisen tuloksen. Perusteltu EU:n kritiikki esti unionin kehittämisen juuri kritiikin osoittamalla tavalla. Onko nyt koko unionin ja sen muiden jäsenvaltioiden tyydyttävä tähän? Ei, eikä ole tyydytty. Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestysten jälkeen perustuslakisopimus on ratifioitu neljässä jäsenvaltiossa: Kyproksella, Maltalla, Latviassa ja Luxemburgissa, Luxemburgissa itse asiassa kansanäänestyksen kautta.

Arvoisa puhemies! EU:n perustuslakisopimus ei ole kuollut. (Ed. Elo: Sanoo ed. Kimmo Kiljunen!) Se ei ole kuollut siksi, että ne ongelmat, jotka käynnistivät perustuslakiprosessin, eivät ole kuolleet.

Me haluamme demokraattisemman ja avoimemman sekä ymmärrettävämmin ja tehokkaammin toimivan unionin. Näistä päätöksentekomuodoista sovitaan nimenomaan perussopimuksissa, jotka on syytä saattaa yksiin kansiin — kutsuttakoon sitä sitten kuinka tahansa, olkoon vaikka perustuslaki, tai joku muu, jos se ei kelpaa.

Me haluamme markkinaintegraatiota täydentämään sosiaalisen Euroopan. Me emme voi hyväksyä sitä, että unionin sisämarkkinalogiikan ja kilpailukyvyn kehittämisen nimissä murennettaisiin pohjoismaisen menestystarinan toinen osa: tasa-arvoinen hyvinvointi- ja sivistysyhteiskunta. (Ed. Elo: Mitä perustuslaki sanoo siitä?) Laaja, sopimuspohjainen työmarkkinayhteistyö on pohjoismaissa taannut korkean työllisyysasteen, vakaan talouskehityksen ja maailman kilpailukykyisimmät kansantaloudet.

Pohjoismaisen sosiaalisen mallin pohjalta onkin voitava osallistua täysillä unionin sisämarkkinoille, ilman että järjestelmän perusteita kyseenalaistetaan. EU:n uusi perustuslaki olisi perusoikeuslukuineen nimenomaan tämän taannut.

Sen sijaan nykyisillä perussopimuksilla joudumme ihmettelemään markkinahurahtaneiden komissaarien lausuntoja ja odottelemaan EU:n tuomioistuimen päätöksiä, kuten surullisen kuuluisa Vaxholmin tapaus osoittaa. Jos uusi perustuslakisopimus olisi voimassa, niin pohjoismaista sopimusyhteiskuntaa ja sosiaalista mallia ei voitaisi tällä tavoin kilpailuoikeudellisesti haastaa. (Ed. Elo: Tuo on ed. Kiljusen tulkinta!)

Arvoisa puhemies! Unionin jäsenvaltioiden enemmistö, edustaen myös kansalaisten enemmistöä, on jo ratifioinut perustuslakisopimuksen. Jäsenmaista neljätoista on sen hyväksynyt. Samoin tulevat jäsenet Romania ja Bulgaria ovat sen takana.

Perustuslakisopimuksen viimeiseksi osaksi liitettiin julistus sen ratifioinnista: jos neljä viidesosaa jäsenvaltioista on ratifioinut Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen kahden vuoden kuluttua sen allekirjoittamisesta, mutta ratifiointi tuottaa yhdelle tai useammalle jäsenvaltiolle vaikeuksia, Eurooppa-neuvosto ottaa asian käsiteltäväkseen.

Selvää tekstiä, selvää tekstiä. Jokin yksittäinen maa voi hylätä perustuslain, mutta se ei voi estää muita hyväksymästä sitä. Kuinka oivallisesti Saksan maineikas ulkoministeri Hans-Dietrich Genscher aikoinaan totesikaan: EU:ssa kukaan ei voi pakottaa toisia etenemään, mutta kukaan ei voi myös estää toisia etenemästä. Siinä se! Siinä se!

Suomelle on lankeamassa kova vastuu. Me olemme saamassa historiallisen tilaisuuden osoittaa johtajuutta. Suomen EU-puheenjohtajuus sattuu kohdalle juuri kahden vuoden päähän siitä, kun perustuslakisopimus allekirjoitettiin Roomassa viime syksynä. Unionin seuraavat puheenjohtajamaat Itävalta, Suomi ja Saksa ovat luonnollisesti yhdessä kehittämässä toimintaohjelmaa siitä, kuinka perustuslakisopimusta viedään eteenpäin.

Itävalta ja Saksa ovat ratifioineet EU:n perustuslain. Suomi ei vielä. Pääministeri Matti Vanhanen toivoi eduskunnan antavan poliittisen hyväksynnän perustuslakisopimukselle ennen Itävallan puheenjohtajuuskaudella järjestettävää huippukokousta. Siksi meillä on nyt käsittelyssä hallituksen selonteko. Se on rakenteeltaan yhtä perusteellinen kuin varsinainen ratifiointiasiakirja olisi ollut. Pääministerin mukaan ratifiointi on sitten vuorossa, kun sille on oikea poliittinen momentum.

Arvoisa puhemies ja arvoisa pääministeri! Meidän sosialidemokraattien mielestä oikea poliittinen momentum, oikea hetki, on lähestymässä. Tulevan kevään aikana on syytä arvioida, onko eduskunnan poliittinen hyväksyntä perustuslakisopimukselle ilmaistavissa ratifioinnilla. Vaikutusvaltaamme EU:n puheenjohtajamaana voitaisiin näin vahvistaa.

Unionitasolla perustuslakisopimuksen hyväksynnän lähtökohdaksi on otettu julistus, johon viittasin äsken ja jonka mukaan 20 jäsenvaltion ratifiointi on riittävä, jolloin Eurooppa-neuvosto ottaa vaikeuksissa olevien maksimissaan viiden maan tilanteen tarkempaan poliittiseen tarkasteluun. Me muuten lähestymme tuota tavoitetta.

Yhdellätoista jäsenvaltiolla ratifiointiprosessi on vielä kesken. Eduskuntakäsittelyn yhteydessä on syytä selvittää mahdollisimman tarkkaan kaikkien näiden vähemmistössä olevien maiden tilanne. Onko muualla sama tilanne kuin Suomessa: sopimus on hyväksyttävissä? Ainakin Virossa ja Portugalissa on ilmeistä valmiutta seurata Suomea.

Meillä on nyt tilaisuus osoittaa johtajuutta. Onko perustuslakisopimuksessa edellytetty "kriittinen massa", kaksikymmentä ratifioinutta jäsenvaltiota, saavutettavissa? Jos on, niin se muuttaisi olennaisesti yleiseurooppalaista keskustelua. Eurooppa-neuvosto saisi Suomen puheenjohtajuuskaudelle uudet välineet pohtia perustuslakisopimuksen voimaantuloa myönteisesti.

Arvoisa puhemies! Nyt on Suomen momentum. On Suomen näytön paikka. Me päätämme itsenäisesti. Emme peesaa muita emmekä jää vangeiksi muiden kansanäänestyksiin tai poliittisiin takalukkoihin.

Kansanäänestyksiä varmasti tarvitaan, ja tässä suhteessa kukin jäsenvaltio toimii omien perustuslakiensa pohjalta. Esimerkiksi Tanskan ja Irlannin perustuslaeissa edellytetään EU:n perussopimuksia muutettaessa kansanäänestyksiä. Niitä onkin järjestetty vaihtelevin tuloksin. Vuonna 1992 Tanskassa hylättiin Maastrichtin sopimus 52 prosentin vastustaessa. Maalle räätälöitiin erityispoikkeama EU:n puolustusulottuvuuteen ja seuraavan vuoden kansanäänestyksessä sopimus hyväksyttiin. Vastaava tilanne oli Irlannissa vuonna 2001 Nizzan sopimuksen osalta, kun 54 prosenttia äänestäneistä sitä vastusti. Seuraavana vuonna sopimus oli jo hyväksyttävissä.

Myös Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksiä on syytä arvostaa. Ainakin ne pakottavat meidät pohtimaan, miksi ylipäätään Euroopan unioni on synnytetty. Haetaanko vain kansalliselle päätöksenteolle lisäarvoa, vai onko eurooppalaisen yhteistyön syventäminen ja laajentaminen itseisarvo, jolla vahvistetaan rauhaa ja hyvinvointia? Tästä me joudumme nyt käymään keskustelua. Esimerkiksi EU:n jatkolaajentumista on syytä käsitellä kokonaisvaltaisesti täällä eduskunnassa valtioneuvoston erillisen selonteon pohjalta, mitä muun muassa ulkoasiainvaliokunta on esittänyt.

Arvoisa puhemies! Unionin kehittämistä ei pidä pysäyttää ja siksi uuden perustuslakisopimuksen kaltaista järjestelyä tarvitaan. Sitä on vietävä eteenpäin, varsinkin kun valtaenemmistö jäsenvaltioista ja kansalaisista on tähän halukkaita. Sitä paitsi ranskalaisten ja hollantilaistenkin enemmistö on mitä ilmeisimmin halukas kehittämään unionia demokraattisemmaksi, sosiaalisemmaksi ja sopimusrakenteiltaan selkeämmäksi, juuri sellaiseksi, mihin perustuslakisopimuksella tähdätään.

Valtioneuvosto on selonteossaan yksiselitteinen: perustuslakisopimus muodostaisi eri näkökohdat huomioon ottaen tasapainoisen ja Suomen kannalta hyväksyttävän kokonaisuuden. Näin selonteko kirjaa. Eduskunnassa onkin syytä vakavasti arvioida, olisiko EU:n perustuslakisopimus jo tulevana keväänä ratifioitavissa.

Jan Vapaavuori /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Vanhanen on toivonut eduskunnalta selkeäsanaista viestiä sen valmiudesta ratifioida Euroopan unionin perustuslakisopimus. Kokoomuksen eduskuntaryhmä yhtyy tähän toivomukseen ja haluaa omalta osaltaan selkeäsanaisesti ilmaista tukensa sopimukselle. (Ed. Soini: Oppositiopuolue kokoomus!)

Jos ed. Kimmo Kiljusen edellä osoittama kanta sosialidemokraattisessa ryhmäpuheenvuorossa nauttii laajemmin ryhmän kannatusta ja jos sosialidemokraatit tulevat sitä keväällä esittämään, niin kokoomus on valmis sitä vakavasti ja ennakkoluulottomasti harkitsemaan.

Kokoomus on alusta asti ollut perustuslakisopimuksen kannalla. Me olemme sitoutuneet Eurooppaan ja Euroopan unioniin. Me olemme sitoutuneet EU:n päätöksentekojärjestelmän kehittämiseen. Me olemme sitoutuneet perustuslakisopimuksen tarpeellisuuteen. Ja me olemme sitoutuneet puolustamaan EU:n piirissä tehtäviä vaikeita ja epäsuosittujakin ratkaisuja maanosamme yhteiseksi hyväksi. (Ed. Soini: Kehukaa nyt sokeripäätöstä!)

Perustuslaillinen sopimus selkeyttää, demokratisoi ja tehostaa Euroopan unionia. Se on ennen kaikkea välttämätön väline unionin päätöksentekomenetelmien sopeuttamiseksi laajentuneen unionin tarpeisiin. Enemmistöpäätösten määrän lisääminen on olennaista unionin toimintakyvyn parantamiseksi. Sopimus tuo myös unionia lähemmäksi kansalaisia selkeyttämällä terminologiaa ja lisäämällä päätöksenteon avoimuutta.

Toiminnastaan sopimuksen laadintaprosessissa Suomen hallitus ei saa täysiä tyylipisteitä. Erityisesti hallituksen toiminta sopimukseen sisältyvien turvatakuiden yhteydessä ja niiden erilaisten muotoilujen tiimoilla ei ole voinut olla vaikuttamatta Suomea ja sen EU-politiikan johdonmukaisuutta kohtaan tunnettavaan luottamukseen.

Puhemies Lipponen luonnehti aihetta ja siihen liittynyttä Vanhasen hallituksen toimintaa kuvaavasti taannoisessa Seura-lehden haastattelussaan. Lipposen mukaan: "Pääasia on, että Suomi nyt on selkeästi mukana unionin puolustushengessä. Meidän linjamme ei ole jättää varaumia. Parempi, että unohdetaan koko se nähty juttu."

Se oli niin viisasta puhetta, ettei siihen osaa mitään lisätä.

Asia ei kuitenkaan tunnu vieläkään olevan hallitukselle täysin selvä. Turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa hallitus totesi, että hvk:ssa saavutettu yhteisymmärrys turvatakuista "merkitsee tärkeää integraation syventämistä ja vahvistaa myös Suomen turvallisuutta". Tässä selonteossa hallitus toteaa asian toisin: avunantoartikla vahvistaa enää jäsenmaiden keskinäistä solidaarisuutta, mutta ei enää Suomen turvallisuutta. Hallitus viittaa myös käynnissä olevaan, mutta kiistettyyn eurooppalaiseen keskusteluun toteamalla, että "Suomella on poliittinen valmius sotilaallisen yhteistyön lisäämiseen unionin piirissä".

Vanhasen hallituksen virallinen liturgia perustuu siihen, ettei EU-politiikkamme peruslinja ole muuttunut. Asennetasolla muutos on kuitenkin ilmeinen. Sen seurauksena asemamme ei enää ole entinen. Suomi on nyt kutistunut kokoaan selvästi merkittävämmästä tekijästä kokonsa vai pitäisikö sanoa "tasavallan mittaiseksi". (Ed. Ala-Nissilä: Tuohan ei pidä paikkaansa!) Nykyhallitus ei paina kaasua eikä jarrua. Jalka lepää laiskana kytkimellä. Suomi antaa nyt muiden tehdä päätökset puolestamme. Suomella on "valmiutta" mutta ei määrätietoista omaa tahtoa. (Ed. Elo: Vapaavuori puhuu puppua!)

Suomea kohtaan tunnetulla luottamuksella on merkitystä myös perustuslakisopimuksen kohtalon kannalta. Sopimuksen osalta otettu aikalisä päättyy Itävallan puheenjohtajuuskaudella. Suomesta tulee Euroopan unionin puheenjohtajamaa pian tällöin suoritettavan tilannearvioinnin jälkeen.

Ongelmana on, ettei hallitus tässä selonteossaan anna pienintäkään osviittaa siitä, miten se aikoo viedä perustuslakisopimusta eteenpäin. Kyse on kansallisesta kysymyksestä ja mahdollisesti koko Suomen EU-puheenjohtajuuskauden onnistumista aikanaan olennaisesti leimaavasta asiasta. Siksi hallituksen tulee pystyä hahmottelemaan vaihtoehtoisia etenemistapoja ja tehdä niistä selkoa myös eduskunnalle. (Ed. Elo: Mikä on kokoomuksen linja!) Pääministerin tämänpäiväinen puhe oli tässä suhteessa hyvä mutta varsin niukahko alku.

Perustuslakisopimus on välttämättömyys laajentuneen EU:n toimintakyvyn turvaamiseksi. Asialle on kuitenkin annettu sen todellista painoarvoa suurempi symbolinen merkitys. EU:n todelliset ongelmat ovat muualla kuin takkuilevassa perustuslakiprosessissa. Sopimuksen kaatuminen eräissä jäsenmaissa on oire EU:n ongelmista, ei niiden varsinainen lähde.

Perusongelma on, että Euroopan talous köhii pahasti. Lissabonin agendan tavoite tehdä Euroopasta maailman kilpailukykyisin alue uhkaa muodostua huonoksi vitsiksi. Talous ja työllisyys eivät kehity toivotulla tavalla. Lopputuloksena Eurooppa taantuu. Vahvat demokratiat eivät varmastikaan romahda, mutta uhka vähittäisestä taloudellisesta ja sosiaalisesta näivettymisestä on todellinen.

Ison-Britannian pääministeri Tony Blair puhui viisaita kesäkuussa esiintyessään Euroopan parlamentille. Hän sanoi: "Sosiaalimallimme pitäisi vahvistaa kilpailukykyämme, auttaa kansalaisiamme pärjäämään globalisaation kanssa, auttaa heitä hyödyntämään sen mahdollisuudet ja välttämään siihen liittyvät vaarat. Totta kai tarvitsemme sosiaalista Eurooppaa. Mutta sosiaalisen Euroopan on perustuttava työlle." (Ed. Soini: Siellä on oma raha!)

Vastauksena ongelmiin ei voi olla sisäänpäin kääntyminen, protektionismi ja nationalismi, kuten eräissä EU-maissa tunnutaan ajattelevan. Vastauksena tulee olla osaaminen, kansainvälinen avautuminen ja uudistuminen, kuten muun muassa Anne Brunilan globalisaatioraportissa hiljattain linjattiin. Eurooppalaistenkin hyvinvointi voi perustua vain työntekoon ja yrittämiseen.

Uudistumisen ja avautumisen keskipisteenä tulee olla toimivat sisämarkkinat. Kuten hyvin tiedämme, neljästä niin sanotusta perusvapaudesta sekä palvelujen että työvoiman todellinen vapaa liikkuvuus ovat vielä kaukana. Niiden pitää kuitenkin olla tavoite, ei uhka.

Viimeaikaisessa keskustelussa EU-alueen erilaisista sosiaalisista malleista koko Eurooppaa on yritetty puristaa samaan muottiin, vaikka se ei ole mahdollista eikä edes tarkoituksenmukaista. Euroopan talouskehityksen kannalta on olennaista näiden erilaisten hyvinvointimallien sovittaminen yhteisiin sisämarkkinoihin, ei koko sisämarkkinakehityksen jarruttaminen erilaisilla malleilla pelotellen. Unionin itälaajentumisen piti poistaa vanhoja vastakkainasetteluja, ei luoda uusia.

Erityisesti Ranskan kansanäänestystuloksen taustalla tuntuu olevan huoli siitä, että maailma muuttuu. Muutoksella pelottelu ei koskaan ole kuulunut onnistuneeseen johtajuuteen. Menestyjiä ovat kansojen joukossa olleet ne, jotka ottavat muutoksen vastaan uteliaina, luovina ja yhtenäisinä, ilman pelkoa. Talouden toimivuus on ainoa kestävä tie unionin uskottavuuden ja hyväksyttävyyden vahvistamiseksi kansalaisten keskuudessa. Suomella on avoimena ja rajoituksista suhteellisen vapaana taloutena paljon voitettavaa, kun sisämarkkinoiden toimintaa tehostetaan.

Sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen edellyttää palveludirektiivin hyväksymistä. (Ed. Elo: Mitä Suomi voittaa esimerkiksi?) Laajentumisen yhteydessä Suomessa työvoiman vapaalle liikkuvuudelle asetetut siirtymäsäännökset olivat selkeä virhe. On parempi, että työvoima liikkuu Suomeen kuin että työpaikat liikkuvat Suomesta pois. On myös selvää, että Suomeen tarvitaan tulevaisuudessa työperäistä maahanmuuttoa. Työvoiman vapaampi liikkuvuus Euroopassa loisi maanosaan lisää sen kovasti kaipaamaa dynamiikkaa ja tätä kautta talouskasvua ja työllisyyttä. Eli hyvinvointia.

Oikeaksi etenemistieksi on esitetty keskittymistä harvojen ja valittujen erilliskysymysten edistämiseen. Tässä yhteydessä on korostettu rahoituskehyksistä sopimisen tärkeyttä. Tämän erilaisia jakolinjoja unionissa aiheuttaneen kysymyksen poistuminen päiväjärjestyksestä on tärkeää ja auttaisi jäsenmaita löytämään yhteisen suunnan.

Euroopan talouskehityksen kannalta asialla on kuitenkin vain rajallinen merkitys. Mikään kansakunta ei ole koskaan vaurastunut budjetteja tekemällä. Budjetit ovat välttämättömyyksiä, mutta Euroopan todelliset ongelmat ovat edelleen rakenteellisia ja ratkaisut niihin usein jäsenmaiden tahdon varassa. Unionin selän taakse piiloutumisen on loputtava. Harvojen ja valittujen erilliskysymysten politiikka uhkaakin sivuuttaa ne asiat, joilla on todellista merkitystä.

Arvoisa puhemies! Suomen on oltava aktiivinen ja määrätietoinen unionin jäsenmaa. Tämä linja on palvellut etujamme parhaiten niinä kymmenenä vuonna, jotka olemme olleet EU:n jäseniä. Suomen edellinen puheenjohtajuuskausi oli menestys vahvan johtajuuden, vision ja näkemyksen vuoksi.

Kokoomus kantaa luonnollisesti oman kortensa kekoon Suomen etujen valvonnassa. Tarjoamme hallitukselle yhteistyön kättä ja vahvoja eurooppalaisia yhteyksiämme muun muassa puheenjohtajuuskauden hoidossa. Kokoomus kantaa huolta siitä, ettei maallamme tällä hetkellä ole selkeää ja kokonaisvaltaista linjaa Eurooppa-politiikassa. Tämä selonteko ei poista tätä huolta, pikemminkin päinvastoin.

Outi Ojala /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos EU-maat kykenevät yhdessä vastaamaan kansalaisten globalisaation hallintaa, työllisyyttä, sosiaalisuutta ja ympäristöä koskeviin toiveisiin, saa hyväksynnän myös Euroopan unioni eli se foorumi, jossa nämä päätökset yhdessä tehdään. Muutoin unioni jää helposti etäiseksi tavallisille ihmisille, vaikka nuoremmalla sukupolvella onkin paljon laajempi kosketuspinta maamme ulkopuolisiin asioihin kuin sillä sukupolvella, jonka elinaikana Suomi vasta alkoi avautua.

Kansallisvaltio on yhä heikompi väline hyvän elämän takaamiseksi ihmisille. Taloudet kietoutuvat tiiviimmin toisiinsa, ja markkinat yhdentyvät maailmanlaajuisesti. Tästä on viimeisimpänä esimerkkinä Kiinan tulo yhä tiiviimmäksi osaksi maailmanmarkkinoita. Maailmanlaajuistumisen, globalisaation, myötä pienten ja keskisuurtenkin kansallisvaltioiden käytössä olevat keinot menettävät tehoaan.

Toisen maailmansodan jälkeen Euroopan yhdentyminen alkoi pyrkimyksistä välttää toisen maailmansodan kauhujen toistuminen. Nyt Euroopan unionia tarvitaan entistä enemmän vastapainoksi markkinoiden yhdentymiselle, talouden toiminnan maailmanlaajuistumiselle. Unionia tarvitaan puolustamaan työllisyyttä jäsenmaissa tai esimerkiksi takaamaan elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden turvallisuus. Sitä tarvitaan myös puolustamaan eurooppalaisia työoloja. Unionia tarvitaan turvaamaan eurooppalaisen työn tulevaisuus. Unionia tarvitaan myös takaamaan maailmankaupassa jäsenmaille tasavertainen asema suhteessa maailmankaupan jätteihin, joita tällä hetkellä ovat lähinnä Yhdysvallat, mutta myöhemmin epäilemättä myös Kiina tai Intia.

Unionia tarvitaan yhä enemmän laajojen ympäristöongelmien ratkaisemiseen. EU onkin antanut merkittävän panoksen sille, että on ylipäätänsä aloitettu toimenpiteet ilmastonmuutoksen lievittämiseksi. Yhdysvallat, joka oli aluksi Kioton prosessissa mukana, jättäytyi sittemmin sen ulkopuolelle. Vaikka ilmastonmuutoksen edessä ollaan vasta alkutaipaleella, niin sittenkin Euroopan unionin ja jäsenmaiden sitoutumista on pidettävä merkittävänä.

Voidakseen vastata aikakauden haasteisiin Euroopan unionin päätöksenteon tulee olla samalla kertaa sekä tehokas että kansanvaltainen. Unionissa tulee kyetä yhteiseen päätökseen ottaen kuitenkin huomioon se, että olosuhteet ja käsitykset unionin eri alueilla vaihtelevat tavattomasti.

Euroopan unioni ei ole valtapolitiikassa suurvalta, eikä sillä ole eikä sille tule omia asevoimia. Ainakin toivon, että ei tule. Päinvastoin jäsenmaat ovat pidättäneet itselleen asevoimien käytön osan järjestäessä kansallisen puolustuksensa Atlantin liiton puitteissa, vaikka viimeksi mainittu onkin kylmän sodan jälkeen suunnannut huomionsa Euroopasta yhä enemmän Euroopan ulkopuolelle.

Se, mitä yhteisesti tehdään kriisinhallinnan alalla, on mittasuhteiltaan pientä, ja päätöksenteko siinä edellyttää jäsenmaiden yksimielisyyttä. Näin on itse asiassa perustuslakisopimuksessa rakennettu tehokas este sille, että unioni kansainvälisessä politiikassa voisi käyttäytyä suurvallan tapaan. On syytä muistaa, että asevoimaan luottaminen ongelmien ratkaisussa, kuten Venäjän kohdalla Tšetšeniassa tai Yhdysvaltain kohdalla Irakissa, johtaa suuriin virheisiin ja suunnattomiin inhimillisiin kärsimyksiin.

Vasemmistoliiton kannalta on tärkeää, että unioni säilyy sotilaallisesti pienvaltana. Silloin luonnostaan haetaan ongelmiin muuta kuin sotilaallista ratkaisua.

Hallitus sanoo, että unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tavoitteena tulee olla myös transatlanttisten suhteiden lujittaminen. Näille suhteille tekisi kuitenkin hyvää, jos valtameren toisella puolella välillä vilkaistaisiin peiliin.

Puhemies! On tärkeää, että kyetään kehittämään vapauden ja turvallisuuden ja oikeuden aluetta. Selonteossa todetaan tärkeinä tuomioiden ja oikeusviranomaisten vastavuoroinen tunnustaminen ja operatiivinen yhteistyö jäsenvaltioiden lainvalvonta- ja oikeusviranomaisten kesken. Selonteossa rajataan sen sijaan lainsäädännön lähentäminen vakaviin, rajat ylittäviin ja kansainvälisiin rikoksiin. Tällöinkin on muistettava, että viime kädessä seuraamusten tarkemman määrittelyn on jäätävä kansalliseksi. Muutoin on olemassa mahdollisuus, että meillä joudutaan venyttämään rangaistusasteikon yläpäätä, millä puolestaan on oma vaikutuksensa koko rangaistusasteikkoon.

On syytä valvoa tarkkaan, että vapauden ja turvallisuuden aluetta kehitettäessä muistetaan molemmat sanat, niin vapaus kuin turvallisuuskin. On sittenkin parempi, että hallinto ja päätöksenteko ovat läpinäkyviä kuin että kansalaiset ovat läpinäkyviä. Vain tätä kautta päätöksenteko voi tulla hyväksytyksi kansalaisten silmissä.

Viime aikoina terrorismiin vastaaminen uhkaa ylikorostaa poliisi- ja turvallisuusnäkökulmaa. Terrorismia voidaan kuitenkin tehokkaasti torjua vain sen syitä poistamalla. Turhaan ei esimerkiksi arvovaltainen englantilainen tutkimuslaitos Chatham House katsonut, että Ison-Britannian liittyminen Irakin sotaan sivuvaunumatkustajana lisäsi merkittävästi terrorismin uhkaa Isossa-Britanniassa.

Tarkkuutta tarvitaan myös silloin, kun terrorismin torjunnassa ollaan yhteistyössä unionin ulkopuolisten maiden kanssa. On varsin kuvottavaa, jos EU-maat Yhdysvaltojen tapaan alkavat ulkoistaa kidutusta tai esimerkiksi Saksan tapaan lähettävät poliisiviranomaisia Syyriaan seuraamaan pidätetyn kuulustelua, kun tätä on sitä ennen "käsitelty" kertomaan tietonsa. Selonteossa puhutaan suhteellisen lyhyesti unionin laajentumista. Tärkeämpää kuin se pohtiminen, mihin kartalla piirtää unionin viimeisen ulkorajan, on sen varmistaminen, että uusien jäsenmaiden liittyessä unioni itse on siihen valmis ja että jäsenyyttä havittelevat maat ovat jäsenyyteen myös todella valmiita eivätkä yksinomaan halukkaita. Tämä koskee tietysti myös Turkkia.

Se aika, jonka liittymistä havitteleva maa käyttää valmistautumiseen, on monessa suhteessa merkittävä maan ja sen asukkaiden itsensä kannalta. Tämä valmistautumisaika parantaa hallintoa, kohentaa ihmisoikeustilannetta ja lisäksi edistää jäseneksi pyrkivän maan taloudellista kehitystä. Minkään maan talouden kehityksen kannalta ei ole yhdentekevää se, voivatko yritykset luottaa lakien toimivuuteen ja ennustettavuuteen sekä hallinnon puolueettomuuteen. Talouskehitykselle on aina turmiollista, jos valtaklikki jakaisi ja epäisi toimintamahdollisuuksia epäselvän lainsäädännön ja korruptoituneen byrokratian avulla. Voidaan jopa sanoa, että jo pyrkimällä vakaasti jäsenyyteen maa sinänsä tekee merkittävän palveluksen kansalaisilleen ja elinkeinoelämälleen.

Laajentumiskeskustelu ei kuitenkaan saa syrjäyttää tarvetta yhteistyöhön EU:n ympäristössä eli siis pohjoista ulottuvuutta tai Välimeri-yhteistyötä.

Euroopan perustuslakisopimus lähti liikkeelle toisaalta tarpeesta tehostaa kooltaan kasvavan unionin päätöksentekoa ja toisaalta halusta koota yhteen ja selkeyttää perussopimuksia. Matkan varrella kunnianhimo kuitenkin kasvoi suuremmaksi. Tämä samoin kuin kansalaisten epävarmuus monista käytännön kysymyksistä on osaltaan mutkistanut perustuslakisopimuksen käsittelyä.

Kun selonteossa esimerkiksi puhutaan tarpeesta kehittää palvelumarkkinoita, niin hallituksen tulisi aidosti ottaa huomioon kansalaisten huoli palveludirektiivin sisällöstä. Yhtä olennaista on kansalaisten huoli siitä, mikä vaikutus niin sanotulla Vaxholm-tapauksella on pohjoismaisiin työmarkkinoihin. Tällaiset käytännön kysymykset luovat kansalaisille kuvan Euroopan unionista.

Usein esitetään, että "direktiivitehtailu" olisi unionin ongelma, ja populismia on väittää, että EU:n imago-ongelma johtuisi direktiivejä suoltavista Brysselin byrokraateista. Pidän tällaista arviota vaarallisena ja vahingollisena. Jos direktiivien määrää ryhdytään karsimaan, niin ensimmäiseksi karsitaan kaikki ne, jotka ovat kansalaisille tärkeitä, siis työelämää ja sosiaalisia kysymyksiä koskevat, ja jäljelle jää vain raaka markkinatalouden logiikka. Hyvät edustajatoverit, älkää puhuko niinkään direktiivien määrästä, kiinnittäkää huomiota laatuun ja siihen, parantavatko ne kansalaisten arkea vai eivät.

On epäilemättä niin, että monessa kohdin eduskunnan valmistelun aikana ottamat kannanotot ovat pitkälti toteutuneet. Toisaalta esimerkiksi olisi ollut syytä antaa EU:lle mahdollisuus enemmistöpäätöksiin sellaisissa verotuskysymyksissä, joita tarvitaan verokilpailun estämiseen muun muassa asettamalla ympäristö- ja eräille muille veroille vähimmäistasoja. Nyt yksimielisyysvaatimuksen takia edetään, jos edetään, hitaimman ehdoilla.

Perussopimuksen ratifiointiprosessi on asiallisesti pysähtynyt Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksiin. Kolmetoista maata on puolestaan vienyt päätökseen prosessin. Tällä hetkellä ei ole selvää käsitystä siitä, miten nyt olisi edettävä, mutta joka tapauksessa päätöksentekomenettelyä on kehitettävä unionin jäsenmäärän kasvaessa.

Selonteon hallitus sanoo pohjustavan kansalaiskeskustelua perustuslaista ja Euroopan tulevaisuudesta. Valitettavasti se, miten kansalaiskeskustelua on tarkoitus käydä, jää hallitukselta täysin avoimeksi. Arvoisa pääministeri, ne Eurooppa-tiedotuksen tilaisuudet, jotka muinoin järjestettiin, eivät riitä kansalaiskeskusteluun. Epäilemättä joissakin kansalaisjärjestöissä nytkin jo käydään keskustelua, mutta pelkäänpä, että se jää koko maata ajatellen aivan liian suppeaksi.

Uuteen sopimukseen sisältyy yksi hyvä asia, mahdollisuus kansalaisaloitteeseen. Sen toteutuessa uskomme suomalaisten kansalaisjärjestöjen kansainvälisten kontaktien entisestään tiivistyvän, sillä aloitteelle asetettu kynnys on lähes mahdoton saavuttaa vain Suomen sisällä.

Heidi Hautala /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin perustuslain tultua hylätyksi Ranskassa ja Hollannissa Suomen hallitus on päättänyt järjestyttää siitä eduskunnassa eräänlaisen koeäänestyksen. Pääministeri Vanhanen on varoittanut pitämästä perustuslakia kuolleena ja toivoo eduskunnalta vastaukseksi tähän selontekoonsa "myönteistä signaalia", ja tämä ennen kuin perustuslakiasiassa otettu tuumaustauko päättyy. Tuumaustauko tapahtuu juuri ennen Suomen ensi vuoden heinäkuussa alkavaa puheenjohtajakautta. Jos näin toimitaan, Suomi liittyisi perustuslain hyväksyvien jäsenmaiden joukkoon ja pääministerin mielestä silloin voitaisiin palata business as usual -skenaarioon. Näin yksinkertaisesti tuskin voidaan edetä.

Hallitus tietää itsekin, että Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten takia ei tuumaustauon jälkeenkään voi jatkaa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ranskan ja Hollannin hallitukset saattavat vaihtua, mutta kansa on entinen. Kuinka perustuslakia voitaisiin muuttamattomana tarjota näiden maiden kansalaisille uudestaan? (Ed. Elo: Ei voikaan tarjota!) Mielestäni tämä olisi demokratian halventamista.

Suomen olisikin puheenjohtajakaudellaan valmistauduttava esittämään tiekarttaa, johon sisältyy mahdollisuus perustuslain uudelleenavaamiseen, ja tiekartan tulisi sisältää koko toimintaohje siihen asti, että se viedään lopulta mahdollisesti uudistettuna ja muutettuna jäsenmaiden hyväksyttäväksi. Suunnitelmaan voi kuulua uusi konventti, johon siis kansalliset parlamentitkin osallistuisivat, ja tämän jälkeen hallitustenvälinen kokous.

Suomalaisten ohella muidenkin EU-maiden kansalaiset alkavat sitten varmasti vähitellen kysyä, miksi espanjalaiset, ranskalaiset, hollantilaiset, irlantilaiset ja tanskalaiset pääsevät äänestämään perustuslaista. Olisi realistista ottaa aikaisemmista virheistä opiksi Suomessakin ja valmistautua siihen, että ehdotettaisiin, että kaikissa unionin maissa järjestettäisiin samaan aikaan kansanäänestys EU-parlamenttivaalien yhteydessä keväällä 2009.

Tämä lähestymistapa sopisi erittäin hyvin osaksi komission julistamaa niin sanottua K-strategiaa. Tämä K tarkoittaa kansanvallan vahvistamista, keskustelua ja kuuntelua, unionin tulevaisuus kun on täysin riippuvainen siitä, miten unioni ansaitsee kansalaisten edessä olemassaolonsa oikeutuksen.

Seuraavassa käsittelen sitä, onko unionista keskeiseen tehtäväänsä, globalisaation hallintaan.

Unionin olemassaolon oikeutusta on etsittävä tulevaisuuden haasteista, siitä paljon puhutusta lisäarvosta, jota unioni tuo jäsenmaille. Tärkein kysymys on, onko unionista hallitsemaan globalisaation varjopuolia, jotka luovat ihmisten elämään epävarmuutta, onko unionista tähän edes omien rajojensa sisällä; pystyykö se tarttumaan mahdollisuuksiin, joita globalisaatio ihmisille ja yrityksille tarjoaa, ja lopuksi, onko EU:sta vahvistamaan pyrkimyksiä maailmanlaajuiseen turvallisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen.

Voidakseen olla kansainvälisesti uskottava toimija globalisaation hallinnassa Euroopan unionin tulee hankkiutua eroon omasta kyvyttömyydestään tehdä päätöksiä. Haitallista verokilpailua ei saada taltutettua niin kauan kuin jäsenmaiden on oltava yksimielisiä mistä tahansa verotusta koskevasta päätöksestä. Verokilpailu on haitallista muun muassa silloin, kun se estää jäsenmaita keräämästä julkisten tehtäviensä rahoittamiseen tarvittavia verotuloja. Tällä hetkellä yritysverotusta harmonisoidaan tuomioistuimen ratkaisuilla. Perustuslain säätäjillä ei riittänyt tahtoa luopua vahingollisesta yksimielisyysvaatimuksesta.

Perustuslaki myös vahvistaa vapaan liikkuvuuden sisämarkkinoilla unionin ylimmäksi tavoitteeksi, jolle terveyden, ympäristön ja reilujen työehtojen suojelu on alisteinen. EU:n kilpailupolitiikka ja valtiontukisäädökset ovat koitumassa sosiaali- ja terveysalan kansalaisjärjestöjen aatteellisenkin työn esteeksi, koska ne edellyttävät näiden järjestöjen toimivan pikkutarkasti samalta viivalta kuin kaupallisten palvelujen tuottajat.

Puhe eurooppalaisista arvoista ja eurooppalaisesta mallista vaatii, että nämä lievää vakavammat valuviat korjataan, ja tämän takia on valmistauduttava siihen, että myös perustuslaki voidaan avata näiden asioiden selkeyttämiseksi. Mitä enemmän unioniin liittyy uusia jäsenmaita, sitä vaikeammaksi tämä tehtävä tietenkin käy. Suomen tulisi tehdä aloite siitä, että perustuslain hyväksymiseen viitoittavan tiekartan osana tämä asia käsitellään uudestaan. Pohjoismaisen mallin omaksuneet maat kärsivät epäsuhdasta eniten, mikä näkyy tässäkin keskustelussa jo kahteen kertaan mainitusta ajankohtaisesta Vaxholm-kiistasta Ruotsissa.

Mitä tulee ihmisiin, vapaa liikkuvuus ei toteudu nykyisten jäsenmaiden välillä. Oikeus työskennellä toisessa EU-maassa vapaasti ei koske kahdeksan uuden EU-maan kansalaisia. Useimpien vanhojen EU-maiden tapaan Suomikin otti käyttöön rajoitukset, joilla estetään virolaisten ja muiden uusien EU-maiden työntekijöiden pääsy suomalaisten työnantajien palvelukseen. Päätös oli suuri virhe, koska se on ollut omiaan lisäämään ulkomaisen vuokratyövoiman käyttöä, jota Suomeen lähettävät muiden muassa lukuisat Virossa toimivat suomalaiset välittäjät ja jonka työehtojen toteutumista on hyvin vaikea valvoa. Hallituksen ei pidä suostua jatkamaan rajoituksia ensi vapun jälkeen.

Sitten jokunen sana eurooppalaisista arvoista. Jäsenyysneuvottelujen alkaminen Turkin kanssa on ollut oikea ratkaisu. Turkki on tärkeä sillanrakentaja islamilaiseen maailmaan, ja sen aikanaan toteutuva jäsenyys on osa EU:n turvallisuusstrategiaa. Jäsenyysneuvotteluista tulee varmasti vaikeat ja pitkät, eikä jäsenyys ole hyväksyttävissä, ennen kuin Turkin armeija luopuu puuttumasta politiikkaan. Turkin on myös lopetettava kurdivähemmistönsä alistaminen ja niiden ihmisten rikoksesta syyttäminen, jotka käsittelevät julkisesti menneisyyden kipupisteitä, kuten 1900-luvun alun armenialaisten kansanmurhaa. Laajentumiskomissaari Olli Rehniä on kiitettävä siitä, että hän kävi Turkissa tapaamassa kirjailija Orhan Pamukia, joka on käsitellyt julkisesti kansanmurhaa ja saanut tästä niin sanotusta rikoksesta syytteen. Komissaari Rehnin vierailu oli eurooppalaisten arvojen mukainen teko.

Puhe eurooppalaisista arvoista on tyhjää, jos Euroopan unioni ei asetu vastustamaan Yhdysvaltain ylilyöntejä niin sanotussa terrorisminvastaisessa sodassa. Viime aikoina paljastuneet tiedot mahdollisesti jopa Euroopan unionin jäsenmaiden salaisesta yhteistyöstä Cia:n kanssa terrorismista epäiltyjen ihmisten saattamiseksi kidutettaviksi ja muutoin epäinhimillisesti kohdeltaviksi on selvitettävä perinpohjaisesti. Perustuslaki, jota hallituksen selonteko koskee, vahvistaa, että ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla.

Luonnollisesti myös EU:n itsensä on vältettävä ylilyönnit terrorisminvastaisessa toiminnassaan. Tällä viikolla sisäministerit käsittelevät kokouksessaan julkiseksi tarkoitettua "radikalisaation ja rekrytoinnin vastaista strategiaa". Tähän strategiaan sisältyy erillinen, salaisesti hyväksyttävä toimintaohjelma. Mutta kuka valvoo, että tässä salaisessa toimintaohjelmassa pysytään lakien puitteissa? On aika pohtia jäsenmaiden välillä lisääntyvän tiedusteluyhteistyön parlamentaarista valvontaa, ja tätä on pohdittava myös Suomen eduskunnassa.

Cia:n edellä mainittu salainen toiminta viittaa siihen, että Yhdysvallat on ominaiseen tapaansa ryhtynyt kahdenväliseen yhteistyöhön itselleen myötämielisten maiden kanssa ja näin sivuuttanut Euroopan unionin. Unionin on vihdoin kyettävä yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Niin Yhdysvaltain kuin Venäjänkin kanssa on puhuttava yhdellä äänellä. Kumpikin soveltaa unioniin hajota ja hallitse -strategiaa, ja valitettavasti eräät unionin suuret jäsenmaat tämän hyväksyvät.

Vihreä eduskuntaryhmä kiittää EU:n oikeuskomissaaria Franco Frattinia siitä, että hän on todennut, että äänestysoikeuksien menetys voi uhata sellaista EU-maata, joka on salaa antanut Cia:n perustaa alueelleen vankilan. Komissaari totesi eilen, että hänen velvollisuutensa EU-sopimusten nojalla olisi kehottaa EU:n ministerineuvostoa ryhtymään "vakaviin toimiin", joihin kuuluu äänestysoikeuden pidättäminen, mikäli jokin EU-maa paljastuu Cia-vankilan salaajaksi.

Niin Yhdysvaltain kuin Venäjänkin kanssa on puhuttava suoraan myös vaikeista ja epämieluisista asioista, kuten ihmisoikeuksien loukkauksista. Emme voi olla välinpitämättömiä, kun Venäjä aikoo lakkauttaa kansalaisyhteiskuntansa lopullisesti vuonna 2007. Samana vuonna uudistetaan EU:n ja Venäjän kumppanuus- ja yhteistyösopimusta.

Ärade talman! Den europeiska unionen är en förebild för många länder som kämpar med stora svårigheter, men som strävar efter att lösa sina problem och förnya sig för att med tiden kunna ansluta sig till den europeiska unionen. Vilka är vi att säga att före detta Jugoslaviens länder, Ukraina eller Georgien inte är europeiska länder? Det fanns en tid då vi inte ens var medvetna om länder sådana som Lettland och Litauen och det är inte mera än femton år sedan.

Euroopan unioni on ensimmäinen aidosti monikulttuurinen ja demokraattinen poliittinen yhteisö. Huolimatta kansallisista, alueellisista ja paikallisista eroista, jotka ovat unionin rikkaus ja voimavara, unionin kansalaisia yhdistävät yhteiset perusarvot, joiden ydinosa on kirjattu Euroopan ihmisoikeussopimukseen, keskeisinä muun muassa kidutuksen ja kuolemanrangaistuksen kieltäminen ja ihmisten yhdenvertaisuuden puolustaminen. Perusarvojensa puolustamiseen unioni voi kutsua kaikki, jotka niitä kannattavat ja niihin käytännössä myös sitoutuvat, myös Venäjän ja Turkin.

Laajentuminen yhdelläkin maalla Romanian ja Bulgarian jälkeen edellyttää uuden perustuslain hyväksymistä. Voidakseen laajentua unionin täytyy uudistua ja puhaltaa itseensä henkeä. Sitä se ei voi saada muutoin kuin käymällä läpi oman kriisinsä ja saavuttamalla kansalaisten luottamuksen teoillaan. Jos lainkaan ymmärretään, miksi perustuslain hyväksyminen katkesi Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksiin, on hyväksyttävä se, että perustuslain käsittelyn tästä eteenpäin oltava mahdollisimman avointa ja osallistavaa. Tiekartan esittäminen, arvoisa puhemies, on mitä todennäköisimmin Suomen puheenjohtajakauden tärkein tehtävä. Hallituksen olisi viisainta hyväksyä se, että eduskunta itse päättää siitä, miten myönteisen signaalin se perustuslaista antaa.

Eva Biaudet /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman! Då nyhetsåret 2005 skall sammanfattas blir EU:s grundfördrag antagligen en av årets främsta politiska nyheter. Det är kanske här ingen överraskning att säga att den franska omröstningen var en stor besvikelse för oss som är övertygade om att det nya fördraget till och med med sina brister är en förbättring från förut. Allra mest skulle ett lyckat slutförande av processen manifestera möjligheterna för att bygga vidare på ett starkt, handlingskraftigt EU.

Det senaste året har varit ett guldår för EU-forskare, EU-korrespondenter och EU-analytiker och de flesta har tagit rollen som en krasst pessimistisk analytiker — det blir ändå ingenting. Med rynkad panna har majoriteten av alla EU-debattörer fallit in i sin pessimistiska bild av unionens framtid. Det är ju bra att i sig minnas hur divergerade intressen det finns inom unionen, trots våra gemensamma värden. Det som retar mig är att också så många politiker blivit passiva EU-analytiker. De sitter med armarna i kors och undrar vem som skall göra något. Kanske också avsaknaden av självklara EU-ledare och en tid av svag profilering i kommissionen bidragit till känslan av uppgivenhet.

Att skapa mer handlingskraft och gemensam politik och vilja är vår uppgift. Det är vi politiker som skall göra framtiden. Jag hoppas vi med denna diskussion idag lyckas minska mängden analytiker och öka skaran politiker. Vi bör därför ägna lite mindre tid åt att redogöra för hur vi har kommit i denna situation. Istället skall vi ägna tid åt att fundera hur vi skall komma vidare.

Regeringens redogörelse innehåller redan en utförlig beskrivning av bakgrunden och färdplanen till nuläget. Riksdagen har också aktivt deltagit i processen för att fastställa Finlands förhandlingsmål. En del lyckades vi uppnå och på andra områden hade vi önskat bättre lösningar, men i det stora hela har riksdagen kunnat omfatta regeringens förhandlingsresultat 2004.

Herra puhemies! On ehkä aivan liian helppoa vetää tapahtumista se johtopäätös, että perustuslakisopimusta oli liian vaikea ymmärtää ja että tämä johti kielteiseen äänestystulokseen Ranskassa ja Hollannissa. Kääntäen tämä siis merkitsisi sitä, että sopimuksen puolesta äänestäneet Espanjassa ja Luxemburgissa olisivat ymmärtäneet tekstit ranskalaisia ja hollantilaisia paremmin. Ei, tämä on kestämätöntä logiikkaa. Kaikki lakitekstithän ovat tavallisille kansalaisille vaikeita ymmärtää. Ehkä kuitenkin kyse oli enemmän näiden maiden poliittisesta tilanteesta ja poliittisesta keskustelukulttuurista.

Käsillä oleva luonnos perustuslakisopimukseksi on huomattavasti havainnollisempi kuin nykyiset eri sopimukset yhteensä. Tämän vuoksi ruotsalainen eduskuntaryhmä ei usko, että sopimuksen sisällön avaaminen olisi järkevä tapa edetä tässä asiassa. Tämä käynnistäisi jälleen kerran pitkän prosessin ilman minkäänlaisia takeita ratkaisuun pääsemisestä.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa uuden perustuslain tulevan voimaan, eikä tämä ole kovin kummallista, olihan Rkp ensimmäinen puolue Suomessa, joka puoluekokouksessaan vaati EU:lle perustuslakia. Tämän vuoksi katsomme, että Suomen ja jäljellä olevien 11 jäsenmaan tulee käynnistää ratifiointiprosessinsa välittömästi. Tällä tavalla Suomi antaa selvän signaalin, että se haluaa uuden perustuslain tulevan voimaan. Peliä ei voi koskaan voittaa pukuhuoneesta käsin, ensin on mentävä peliin mukaan. Tulevana puheenjohtajamaana Suomen on näytettävä esimerkkiä ja johtajuutta.

Perustuslakisopimuksen on ratifioinut, niin kuin tänään on moneen kertaan sanottu, 13 maata. Perustuslain takana on jo enemmistö. Kuten tiedämme, ehdotus sisältää lausekkeen, jonka mukaan perustuslaki voi tulla voimaan myös siinä tapauksessa, että pieni joukko maita ei ole hyväksynyt ehdotusta. Asia on toisin sanoen edelleen mahdollisuuksien rajoissa. Voidaan myös ajatella, että muiden EU-maiden ratifioinnit tukisivat myönteisempää prosessia kohti unionin sopimuksen hyväksymistä myös Ranskassa ja Hollannissa.

EU får inte öda mer tid. För att EU skall kunna möta framtiden behövs en funktionstrimmad union. Utmaningarna inom Europa kvarstår och, de till och med växer vare sig vi talar om ekonomisk konkurrenskraft i ett åldrande Europa, social kohesion eller unionens beslutsstrukturer.

EU är fortfarande i första hand ett fredsprojekt med målet att öka välfärden och minska de sociala klyftorna i Europa. Det måste även kunna vara en möjlig framtidsutsikt för många fler länder att integreras i unionen. För att upprätthålla medlemsoptionerna öppna måste även unionen förbereda sig för att möjliggöra utökandet av antalet medlemmar.

Fredsprojektet EU byggdes upp i form av en handels- och tullunion. Det är kanske fortfarande det viktigaste delområdet inom unionens verksamhet — att skapa en högre välfärd i Europa — det skall bli bättre att leva i Europa för envar. Det här måste också synas i det praktiska arbetet. Dessvärre har försöken att spänna fjädern i vår konkurrenskraft mest handlat om att skriva mellanrapporter inom ramen för den i sig mycket goda Lissabonstrategin. Men när det sedan blev dags att godkänna det så nödvändiga servicedirektivet kunde man inte längre se skogen för träden. Tyvärr.

Det är uppenbart att EU måste se om sitt hus och utarbeta en klar prioriteringslista. Det är inte nödvändigt eller ens önskvärt att syssla med allt mellan himmel och jord. Man måste ha en kärnverksamhet som man sköter väl. Denna verksamhet bör ge ett klart mervärde för medlemmarna, inte bara byråkrati. Kommissionens eget initiativ om att städa upp i regelverket är en utmärkt idé. Svenska riksdagsgruppen är också villig att delta i en diskussion om arbetsfördelningen och prioriteringarna.

Mikään asia ei parane kuitenkaan vain odottamalla. Menemällä eteenpäin voimme aktiivisesti myötävaikuttaa prosessin suuntaan. Suomella on vastuu siitä, että näin myös tapahtuu. Jos ratifiointiprosessi tuupertuisi ennen maalilinjaa, meillä on oltava selvät varasuunnitelmat käytettävissä, jotta toimintakykyisen EU:n kehittäminen ei pysähdy kokonaan.

Jos ratifiointiprosessi keskeytyy, ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä on mahdollisimman nopeasti lähdettävä viemään eteenpäin yksittäisiä kokonaisuuksia perustuslakisopimuksesta, vietävä ne Eurooppa-neuvostoon ja hyväksyttävä ne jopa pala palalta. Näin unioni on toiminut tähänkin saakka. Tämä merkitsee käytännössä, että jos ratifiointiprosessi todella hidastuu, niin Suomen hallituksen on vietävä ensimmäinen kokonaisuus poliittiseen keskusteluun jo puheenjohtajakautensa aikana ensi vuonna. Kyseeseen voisi varsin hyvin tulla perusoikeuskirja, joka neuvoteltiin ensimmäisessä konventissa Suomen puheenjohtajuudella. Kyseeseen voisi myös tulla yhteinen puolustuspolitiikka, joka juuri nyt täällä aiheuttaa ehkä hämmennystä kotimaisessa keskustelussa.

Ärade talman! Nu hjälper inte endast ett teoretiskt grepp. Nu behövs konkreta åtgärder. Svenska riksdagsgruppen hade gärna sett att regeringen i sin redogörelse hade marknadsfört sitt förhandlingsresultat till grundstadga på ett mera positivt sätt. Det finns risk för att det förblir lite oklart ifall regeringen egentligen önskar att riksdagen skall ratificera fördraget. Det vill i alla fall vi i svenska riksdagsgruppen och vi uppmanar samtliga riksdagsgrupper till klara besked på den här punkten.

Toimi Kankaanniemi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen hallitus yrittää saada kuollutta henkiin. Ihmeisiin hallitus tuskin kuitenkaan pystyy. EU:n perustuslaki on edesmennyt. Parempi olisikin keskittyä pitämään muistopuheita, joiden sävy voi olla iloinen tai surullinen, kumpi tahansa.

EU:n perustuslakiehdotuksen isä on sitä valmistelleen konventin puheenjohtaja Valéry Giscard d’Estaing Ranskasta. Absurdia on se, että perustuslain kuoleman sinetöi hänen oma kansansa, ranskalaiset. Hollantilaiset seurasivat perässä. Eräissä muissakin maissa olisi käynyt samoin, jos kansaa olisi uskallettu kuulla.

EU-perustuslaki ei voi tulla konventin ehdottamassa muodossa voimaan. Kansat ovat puhuneet sitä vastaan. Siksi onkin hieman käsittämätöntä, että hallitus hakee nyt eduskunnalta erityistä poliittista mandaattia viedä hanketta eteenpäin ja samalla se yrittää painostaa muita EU-maita hyväksymään perustuslain. Nyt on otettava lusikka kauniisti käteen ja tunnustettava tosiasiat.

Herra puhemies! Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä EU:n pitäisi keskittyä vain muutamiin tärkeisiin yhteistyön aloihin ja jättää paljon enemmän asioita jäsenmaiden päätäntävaltaan. Susien määrä, terva, savolaisveneet ja kondomien vahvuus voidaan päättää kansallisesti. (Ed. Pulliainen: Nehän ovat globaaleja asioita!) Sen sijaan suuret ympäristökysymykset, kansainvälisen rikollisuuden torjunta, koulutuksen ja tutkimuksen yhteistyö, globaalien köyhyys- ja muiden ongelmien poistaminen ja kauppapolitiikan eräät osa-alueet on viisasta hoitaa yhteistyössä. Näihin asioihin ei tarvita kuitenkaan sellaista valtavaa byrokratiaa ja säädösviidakkoa, jollainen EU:hun on syntynyt ja joka kasvaa joka päivä. Perustuslakiluonnos ei kääntäisi kehitystä toivottavaan suuntaan.

Selonteon puute on siinä, että hallitus ei vertaile perustuslain sisältöä suhteessa Suomen asettamiin tavoitteisiin. Puute lienee tarkoituksellinen, koska Suomen tavoitteet jäivät suurelta osin toteutumatta. Edessä olevassa valiokuntakäsittelyssä onkin tärkeää verrata nimenomaan tavoitteita toteutuneisiin tuloksiin. Tätä vaatii johdonmukaisuus ja politiikkamme uskottavuus.

Perustuslakiehdotus ei vastaa Suomen eduskunnan sille asettamia keskeisiä tavoitteita. Eduskunta on edellyttänyt muun muassa, että perustuslaissa jäsenmaiden tasavertaisuus tulee turvata, toimielinten välinen tasapaino tulee säilyttää, yhteisömenetelmä on säilytettävä, avoimuuden, tehokkuuden ja hyvän hallinnon tulee vahvistua ja demokraattisuutta ja poliittista vastuullisuutta tulee edistää. Näistä jäsenmaiden tasavertaisuus muuttui suurten jäsenmaiden hyväksi ja toimielinten välinen tasapaino horjahti parlamentin eduksi. Parlamentti ei kuitenkaan ole kykenevä todellisen vastuun kantamiseen.

Yksityiskohtien osalta eduskunta vaati muun muassa, että komissiossa on oltava pysyvästi jäsen jokaisesta jäsenmaasta, EU:lle ei perusteta presidentin virkaa, määräenemmistöpäätöksenteon perusteeksi ei sovi 55/65 prosenttia, ulkoministerin ei tule olla ulkoasiainneuvoston puheenjohtaja, syyttäjänvirastoa ei perusteta ja valtiollisia tunnuksia ei vahvisteta perustuslaissa, siis lippu, hymni, päivä jne. Näissä tavoitteissa Suomi epäonnistui. (Ed. Soini: Tuli torjuntavoitto!) Vakavin tappio tuli komission kokoonpanossa ja määräenemmistön laskentaperusteissa.

Erityisen huolestuttavana eduskunta piti sitä, että unionin toimielimeksi muuttuva ja pysyvän puheenjohtajan, ei presidentin, saava Eurooppa-neuvosto on saamassa oikeuden muuttaa perustuslakia eräissä tapauksissa. Tämä kompetenssi-kompetenssi loukkaa jäsenmaiden suvereniteettia ja Suomen perustuslakia.

Edes Suomen harvaanasuttujen alueiden tukioikeuksien ja maatalouden liittymissopimuksen artikloiden 141 ja 142 mukaisten tukien osalta ei saatu aikaan mitään parannusta. Ne ovat yhtä heikot ja yhtä pettävällä pohjalla kuin ne ovat liittymissopimuksessa. Vanhasen hallitus tosin ei edes yrittänyt varmistaa maatalouden edellytysten turvaamisen vahvistamista perustuslaissa. Suomen taantuvat maakunnat ja maatalous ovat kiihtyvän alasajon kohteina. Juuri tehty sokeriuudistus on huolestuttava avaus koko maataloutemme tulevaisuutta ajatellen.

Ei ole ihme, että neljä suomalaista konventtiedustajaa — Esko Helle, Hannu Takkula, Esko Seppänen ja Jari Vilén — eivät allekirjoittaneet perustuslain saatekirjelmää 10.7.2003 protestina sisältöä ja menettelytapoja vastaan. Edes puheenvuoroa ei Suomen hallituksen edustajalle annettu viimeisessä istunnossa. Nyt kaikki kelpaa jopa ylistysten saattelemana hallitukselle.

Herra puhemies! Suomessa kovinta vääntöä oli keskinäisistä turvatakuista, vaikka EU ei ole sotilasliitto eikä sillä ole sotilaallista voimaa eikä varoja sellaisen kehittämiseen. Sotilaallisen kriisinhallinnan kehittäminen luomalla EU:lle tulivoimaiset taistelujoukot, jotka voivat toimia kaikkialla maailmassa, on merkittävä askel. Sotilaallisen kriisinhallintalain yhteydessä viime viikolla tässä talossa nähty näytelmä osoittaa, miten sekavassa tilanteessa tässä nyt ollaan. Oli käsittämätöntä, että sekä tasavallan presidentti että pääministeri asettuivat perustuslakivaliokunnan yläpuolelle Suomen perustuslain tulkitsijoiksi. Suomessa on nyt ylimpien poliittisten toimijoiden synnyttämä perustuslaillinen kriisi ja tilanne on vakava.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä yhtyy presidentti Mauno Koiviston taannoisiin varoituksiin siitä, että EU:n yhtäaikainen laajeneminen ja syveneminen aiheuttavat ongelmia. Hallitus ei ole ottanut varoituksia huomioon. Euroinnossaan se kannattaa sekä laajenemista aina Turkkiin asti että unionin nopeaa syventämistä. Ongelmat lisääntyvät ja tulevat unionin ulkopuolelta sen sisäpuolelle, jossa niitä on jo enemmän kuin kyetään ratkomaan.

Lissabonin strategia ei ole toteutumassa. Rahoituskehykset ovat avoinna. Varmaa on vain se, että Suomen maksuosuus kasvaa moninkertaiseksi ja päätösvaltamme supistuu ja etääntyy. Maatalouden ja maaseudun alasajo kiihtyy. Työeläkejärjestelmämme ja rahapelimonopolimme ovat edelleen uhattuina, ja jopa työmarkkinamekanismia arvostellaan komission suunnalta. Koko pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on vaarassa liberaalin markkinatalouden kasvavassa paineessa.

Mutta kun ainakin toistaiseksi Suomen enempää kuin muutamien muidenkaan maiden hallitukset eivät ole valmiita tunnustamaan perustuslain kuolemaa ja niitä realiteetteja, jotka johtivat kansanäänestyksissä nähtyihin lopputuloksiin, joudumme pohtimaan, miten tästä eteenpäin.

EU-perustuslain osittainen voimaansaattaminen ei ole mahdollista. Vaikka perustuslain III osa on kaikkein huonoimmin valmisteltu ja aivan liian pieniin yksityiskohtiin menevä, vain I ja II osan voimaansaattaminen myöskään ei ole mahdollista. Ranskan ja Hollannin uudet kansanäänestykset ilman merkittäviä muutoksia tuskin ovat myöskään käytettävissä oleva ratkaisu.

Jäljelle jää näin uusien neuvottelujen aloittaminen kokonaan uudelta pohjalta. Neuvottelut tosin veisivät aikaa useita vuosia, ja lopputulos voisi olla aiempaakin huonompi. EU:lla ei ole uskottavaa johtoa, eikä keskeisillä jäsenmailla ole kansan tukevaa luottamusta nauttivaa poliittista johtoa. Visiot puuttuvat, ja vaikka sellaiset saataisiinkin, kyvykkäitä toteuttajia ei näytä olevan. Eurooppalaisessa yhteistyössä olisi viisasta lähteä uudelta yhteistyön pohjalta, kuten alussa esitin.

Herra puhemies! Vaikka perustuslakiehdotuksessa, ed. Kiljunen, on nykyiseen sekavaan sopimusviidakkoon verrattuna parannuksia, muun muassa yhtenäinen sopimuskokonaisuus, toissijaisuusperiaatteen valvonta ja oikeus erota unionista, se ei poistanut monia järjettömyyksiä. Esimerkiksi EU-parlamentin kahden kokouskaupungin menettely ja tuhlailu jatkuu.

Pääministeri Vanhasen hallitus haluaa sitoa nykyisen eduskunnan EU-perustuslain taakse, jotta tämä asia ei nousisi teemaksi vuoden 2007 eduskuntavaaleissa. Pelko kansan tuomiosta on aiheellinen, mutta menettely ei ole kunniallinen. Otettakoon EU:n kehitys avoimesti keskeiseksi vaaliteemaksi eduskuntavaaleissa 2007 ja käsiteltäköön perustuslakiasia vasta sen jälkeen. Kuollutta perustuslakiehdotusta koskevan selonteon käsitteleminen tämän eduskunnan kaikissa valiokunnissa ja täysistunnoissa on voimavarojen ja ajan haaskausta.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ottaa lopullisen kannan tarvittaessa perustuslakihankkeeseen sen jälkeen, kun on olemassa sellainen asiakirja, jolla on uskottava perusta.

Timo  Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

(Ed. Elo: Nyt sitten lupausten mukainen puhe!) Arvoisa herra puhemies! Odotukset ovat kovat. — Hallituksen selontekohan on ihan selvä asia, mutta perussuomalaisten johtopäätös on päinvastoin, eli aivan oikein mutta päinvastoin. EU:n perustuslaki on todellisuudessa nykymuodossaan kuollut, eikä sen perään itsenäisyyttä puolustavien, todellista kansanvaltaa tahtovien tahojen kannata haikailla. EU:n yläluokkainen sanelupolitiikka on Suomen vanhoilta ja väsyneiltä puolueilta saamastaan tuesta huolimatta kärsinyt täydellisen haaksirikon. Vanhasen hallitus ja sitä myötäillyt näennäisoppositio on kärsinyt täydellisen tappion. Itsenäisyys on jälleen päivän lähempänä.

Euroopan unioni on lähtenyt murentamaan kansallista demokratiaa tavalla, jota Suomen rehellinen kansan enemmistö ei varmasti hyväksy. Vanhat puolueet harhauttavat kansaa puheilla demokratian lisäämisestä ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantamisesta. Sama valhepropaganda jyllää kuin ennen EU-kansanäänestystä, mutta totuus tunkee kuitenkin esiin ja täyte väistyy.

Arvoisa puhemies! Hallitus vetää perässään kahteen kertaan hylättyä perustuslakisopimusta kuin hyljettä kuivalla maalla. Tässä toiminnassa täyttyvät kaikki farssin tunnusmerkit. Mitä enemmän hallitus perustelee hylättyä sopimusta, sitä enemmän totuus paljastuu. Suomen kansa huomaa, mitä heille ollaan myymässä ja mitä hallitus on kauppaamassa. Sopimus uudesta perustuslaista ylittää voimaltaan ja vaikutukseltaan oman perustuslakimme. Tämä EU-lakien ensisijaisuus kansalliseen lainsäädäntöön nähden on perussuomalaisille täysin sietämätön ja mahdoton ajatus. Me emme hyväksy EU:ta Suomen yläpuolelle, ja vielä koittaa se aika, kun tällaista orjuutta ei enää ole.

Tämä perustuslaki kasvattaisi EU-parlamentin valtaa. Sitäkin hallitus kehtaa kehua. Ajatelkaa nyt hyvät kollegat, että Kreikan kommunistit ja Italian fasistit päättävät EU-parlamentissa Suomen asioista. Haluan vallan takaisin tänne Arkadianmäelle. Ei tällä eduskunnalla eikä tulevilla ole mielestäni oikeutta luovuttaa Suomen kansalle kuuluvaa valtiovaltaa eteenpäin Eduskunnalta Euroopan unionille. En ole valmis siirtämään tätä valtaa pois lapsiltamme ja tulevilta sukupolvilta. Itsenäinen Suomi kuuluisi myös heille.

Arvoisa puhemies! Voltaire sanoi aikoinaan, että on vaarallista olla oikeassa silloin, kun hallitus on väärässä. Tässä täytyy nyt kuitenkin asettua vaaralle alttiiksi. Euroopan unioni on pala palalta heikentämässä kansallista päätösvaltaa ja antamassa sitä lisää EU:n laajuisille puolueille puoluetukena. Asia kerrotaan selonteossa sievisteltynä, mutta kerrotaan kuitenkin, siitä pieni plussa hallitukselle. Tarkoitus on maksaa veronmaksajien taskusta puoluetukea EU-puolueille. Tuki rajataan tarkasti, ja suurimmat hyötyjät ovat sosialistit ja konservatiivit, joiden keksintöä koko EU on. EU:n perustivat saksalaiset pankkiirit ja ranskalaiset sosialistit. Täytyy todella olla ympärivuotinen kepulainen, jos tätä ei ymmärrä. Keskusta vetää Suomen EU-rekeä, mutta valtaa EU:ssa käyttävät sosialistit ja euro-kokoomus, kansallinen kokoomus on vain historiallinen ekomerkki, jolla Suomessa saadaan apteekkarien äänet.

Suomen EU-jäsenyys on täynnä erilaisia niin sanottuja torjuntavoittoja. Viimeinen niin sanottu torjuntavoitto oli sokerintuotannon puolittaminen Suomessa. Samanlainen niin sanottu torjuntavoitto oli tämä nyt käsittelyssä oleva kahteen kertaan hylätty perustuslakiluonnos, jossa jyrättiin kaikki Suomen keskeiset neuvottelutavoitteet, aivan kuten ed. Kankaanniemi täällä äsken yksityiskohtaisesti luetteli. Mutta seuraavakin torjuntavoitto on jo tiedossa. Kun EU hyväksyy uudet budjettiraamit ja Suomen nettomaksuosuus kuusinkertaistuu, niin hallitus puhuu taas niin sanotusta torjuntavoitosta ja näennäisoppositio avittaa melalla vieressä, kun Suomen EU-laiva purjehtii Titanicin lailla kohti jäävuorta.

Arvoisa puhemies! Ajankohtainen kriisinhallintalain käsittely osoittaa, että EU on viemässä Suomen presidentiltä kaiken vallan. Presidentin valtaa ajetaan alas EU:n avulla ja EU-perusteilla. EU-politiikka on hallitusvetoista, ja presidentille on jäämässä sivustakatsojan osa. On hyvä, että tämä kiista pulpahti pintaan vaalien alla, jolloin Suomen kansa huomaa, mihin EU-jäsenyys on presidentti-instituution viemässä. Perussuomalaiset eivät hyväksy presidentinvallan vähentämistä. Suomen kansa on samaa mieltä. On tässä kahteen kertaan kuopatussa perustuslakiluonnoksessa yksi parannus nykykäytäntöön: siinä on selkeä eropykälä.

Ranskan ja Hollannin kansat kaatoivat perustuslakisopimuksen kansanäänestyksessä. Suomen valtapuolueet eivät uskaltaneet antaa Suomen kansan päättää asiasta. Mutta tämä selkärangattomuuden taktiikka ei tuonut EU:n myötäjuoksijoille voittoa, ja siksi täällä nyt ratifioinnin sijasta käsitellään selontekoa kahteen kertaan hylätystä EU:n perustuslaista. Toivottavasti Suomen kansa nyt huomaa, mihin meitä ollaan edelleen viemässä, eikä anna tämän tilaisuuden mennä läpi sormien. Tätä selontekoa kannattaa kyllä lukea, sillä siinä paljastuu Suomen itsenäisyyttä kaventava totuus.

Arvoisa puhemies! Kaikki tiivistyy kysymykseen, onko EU rehellinen järjestelmä. Ei ole. Se ei ole sen paremmin rehellinen kuin demokraattinenkaan. Tämä perustuslakiluonnos kaventaisi edelleen merkittävästi Suomen suvereniteettia ja itsenäisyyttä. Perussuomalaiset eivät tällaista linjaa tule hyväksymään. Hallitus vetoaa kansalliseen konsensukseen ja yksimielisyyteen EU-asioissa. Sellaista seireeniä ei hallituksella ole, joka pääsee perussuomalaisten itsenäisyystahdon murtamaan. Väärä yhteisymmärrys ei saa tukeamme. Jos opetuslapset olisivat aikanaan julistaneet uskoaan sen ajan konsensukseen, niin siinä olisi kyllä evankeliumi jäänyt levittämättä.

Arvoisa puhemies! Ylimielinen EU-yläluokka on hämmennyksen tilassa. Suuri unelma EU-liittovaltiosta on karkaamassa käsistä. Sitä suomalaisten ei tarvitse surra eikä sen perään kyynelehtiä. EU:n hajoamisen siemenet on jo kylvetty. Itsenäisyys on jälleen päivän lähempänä. Perussuomalaisten mielestä Suomi, Ruotsi, Tanska ja Iso-Britannia ovat ensimmäiset maat, jotka jättävät Euroopan unionin. Mitä pikemmin tämä tapahtuu, sen parempi; Eurooppa tarvitsee yhteistyötä ja vapaakauppaa, mutta nykymuotoista, todellisuudesta vieraantunutta ja kansojen itsemääräämisoikeutta kaventavaa teknokraatti- ja byrokraattivaltaa se ei tarvitse. Kolhoosi on kolhoosi idässä tai lännessä. Euroopan unioni on läntinen Neuvostoliitto, ja sillä tulee olemaan Neuvostoliiton kohtalo. Kirves on jo puun juurella.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! On syytä kiittää kuultuja puheenvuoroja, joista käy ilmi se, että perustuslakisopimuksella on eduskunnan vahva poliittinen tuki, ja muu olisi tietysti ollutkin yllätys, koska koko perustuslain valmisteluprosessin ajan hallitus ja eduskunta ovat olleet tiiviissä yhteistyössä ja ne linjaukset, joiden perusteella Suomi on hallituksessa myönteisen kantansa perustuslakisopimukseen määritellyt, ovat olleet yhteisiä.

Nyt on tietysti tärkeätä kysyä, millä lailla sopimus tai ainakin sen keskeinen sisältö voidaan vielä saattaa voimaan. On esitetty näissäkin kuulluissa puheenvuoroissa, että sopimus tulisi Suomessakin tuoda eduskuntaan ratifioitavaksi tilanteessa, jossa kuitenkin on epävarmaa, tuleeko sopimus sellaisessa muodossaan kuitenkaan koskaan voimaan, mikä tarkoittaa sitä, että joka tapauksessa jouduttaisiin uuteen ratifiointiin. Tämä on tietynlainen symboliteko, mutta se poliittinen sitoutuminen perustuslakisopimukseen, joka Suomella on, on joka tapauksessa selvä. On ehkä syytä vielä kuitenkin korostaa, kun ed. Biaudetilla oli tässä suhteessa vähän väärä käsitys — ainakin hän ilmaisi itsensä harhaanjohtavasti — että perustuslakisopimuksen voimaantulo edellyttää kaikkien jäsenmaiden ratifiointia, ja mikään muu ei ole tietenkään mahdollista. Ei mikään muukaan jäsenvaltio eikä Suomi hyväksyisi, että perustavia sopimuksia muutettaisiin ilman meidän myötävaikutustamme.

Toinen mahdollisuus olisi lähteä pilkkomaan sopimusta ja ottamaan siitä niin sanotusti rusinoita pullasta ja viedä niitä voimaan. Molemmat ovat tietysti periaatteessa mahdollisia menettelyjä. Jälkimmäinen on tosin kyllä huomattavan paljon vaikeampi. Tietysti jossain vaiheessa ehkä siihenkin joudutaan varautumaan, mutta siinä on se ongelma, että kun kokonaisuus on saatu aikaiseksi, siihen sisältyy jo monta kompromissia ja silloin erillisten asioiden siitä esiin nostaminen helposti hajottaa sen kokonaisuutta koskeneen yhteisymmärryksen. Mutta tässä vaiheessa on kyllä järkevää, että ei hötkyillä asian kanssa, eikä varsinkaan ottaen huomioon vastuumme tulevana puheenjohtajamaana. Siltä kannalta ennenaikainen julistautuminen johonkin toimintalinjaan saattaisi heikentää meidän mahdollisuuksiamme toimia tilanteessa, jossa me joudumme ensin katsomaan nyt jo seuraavassa Eurooppa-neuvostossa vielä brittien puheenjohtajakaudella tekemän tilannearvion ja jossa varsinaisesti seuraavalla kaudella Itävallalla on sovitulla tavalla vastuu tämän tuumaustauon päättyessä tuoda jatkosuunnitelmiaan esille. Me tulemme olemaan hyvin tiiviissä yhteistyössä Itävallan ja tietysti myös meitä seuraavan Saksan kanssa.

On kuitenkin tärkeätä myös nyt huomata, että ei EU ole pysähdyksen tilassa ja että nimenomaan monia niistä asioista koskien yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jotka ovat perustuslakisopimuksessa mukana ja joilla on kaikista kiistattomin kannatus kaikkien EU-jäsenmaiden kansalaisten keskuudessa, niin Suomessa kuin Ranskassa, Alankomaissa ja muissa maissa suurelta osin voidaan viedä, on jo viety eteenpäin ja tullaan viemään eteenpäin. Siten unionilla on valmiuksia ottaa vastuu laajemmista kriisinhallintatehtävistä nykyisten sopimusten pohjalta. On mahdollista myös kriisinhallintatehtävien toteuttamisessa antaa tehtäviä pienemmälle maaryhmälle. On myös jo perustettu ja toiminnassa Euroopan puolustusmateriaali-, tutkimus- ja sotilasvoimavaravirasto. Samoin nopean toiminnan taisteluosastojen kehittäminen etenee aikataulussa riippumatta perustuslakisopimuksen voimaantulosta, ja on myöskin ehkä mahdollista — tähänkin täytyy olla varautunut — että EU:n ulkoista edustautumista voidaan erillisillä instituutioiden välisillä ratkaisuilla myöskin vahvistaa ennen perustuslakisopimuksen voimaantuloa.

Herra puhemies! Puheenvuorossaan kokoomus ensin arvosteli hallituksen EU-politiikkaa, jonka se antoi ymmärtää muuttuneen ratkaisevasti sen jälkeen, kun kokoomus ei enää ole hallituksessa, ja antoi ymmärtää, että Suomea kohtaan ei enää tunnettaisi EU:ssa luottamusta. Samalla kokoomus kuitenkin tarjoaa hallitukselle yhteistyön kättä ja vahvoja eurooppalaisia yhteyksiä. Otamme tietysti kiitollisina vastaan kokoomuksen neuvot siitä, miten meidän konkreettisesti tulisi EU-politiikkaa tehdä, jos niitä vain olisi. Niitä odottaessamme voin vain esittää sen kainon toivomuksen, että kokoomus ei kuitenkaan käyttäisi mainostamiaan vahvoja yhteyksiä epäluulojen kylvämiseen Suomen hallituksen toimintaa ja Suomen linjauksia kohtaan.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Kiitos myös tästä ryhmien ensimmäisestä palautteesta. Loppu tulee sitten valiokuntakäsittelyjen kautta keväämmällä. Huomasin, että keskustan ja SDP:n ryhmät tukivat vahvasti selontekoa, ja näiltä osin asia on selvä. SDP:n ed. Kiljunen siteerasi selonteosta sitä tärkeintä kohtaa tämän käsittelyn kannalta. Kyse on siitä nyt, minkä viestin eduskunnan kautta Suomi antaa siitä, mikä valmius meillä on tämä uusi sopimus hyväksyä.

Tästä tässä käsittelyssä kyse onkin. Se voidaan tehdä nyt tavalla, jossa ei tarvitse miettiä sitä, onko joku yksittäinen yksityiskohta sellainen, joka estäisi ratifiointipäätöksen, vaan voidaan käydä todella aito keskustelu siitä, onko tämä sopimus parempi kuin vanhat sopimukset, jotka se pitää korvata. Voidaan käsitellä myös yksittäisiä kohtia, avoimesti arvoida, ovatko ne kunnossa vai ovatko ne sillä tavalla meidän kannaltamme heikkoja, että se johtaisi johtopäätökseen, että koko sopimus pitäisi hylätä. Tämä on eräänlainen koeäänestys, aivan kuten ed. Hautala luonnehti, ja hyvin tarkoituksella sellainen. Se toivottavasti luo pohjan myös aidolle kansalaiskeskustelulle, tulee esille näkemyksiä. Myös eduskunnasta voidaan nostaa esille näkemyksiä, kriittisiäkin näkemyksiä, ilman että sen tarvitsee johtaa välittömästi siihen johtopäätökseen, että ei ratifioida.

Minusta, niin kuin sanoin, mikään jäsenvaltio ei ollut täysin tyytyväinen sen kaikkiin artikloihin, mutta kaikki olivat valmiita hyväksymään sen kokonaisuudessaan. Kaikki tekivät kompromisseja eri suuntiin. Samalla tämä tietysti johtaa siihen johtopäätökseen, jonka ulkoministeri äsken totesi: kiirehtiminen sopimuksen avaamiseen ja uusiin neuvotteluihin ei automaattisesti anna mitään helppoa ratkaisua, koska asia, mikä toiselle on tärkeä, on jollekin toiselle mahdoton, ja tässä on tehty hyvin monta kompromissia.

Kokoomuksen kritiikki suuntautui lähinnä siihen, ettei ole osviittaa siitä, miten Suomi aikoo viedä omalla puheenjohtajakaudellaan sopimusta eteenpäin. Aivan kuten ed. Vapaavuori totesi, puheessani avasin tätä ja avasin kyllä hieman enemmän kuin vain vähän. (Ed. Zyskowicz: Niukahkosti!) — Avasin enemmän kuin niukahkosti, koska asetin tämän järjestyksen hyvin selkeästi. Meidän tulee kartoittaa kaikki mahdollisuudet sen voimaansaattamiseksi kokonaisuutena. Vasta jos tämä osoittautuu täysin mahdottomaksi, otetaan pöydälle muita ratkaisuvaihtoehtoja.

Tämä liittyy siihen kysymykseen, jota ed. Soini ei ole niin miettinyt toistettuaan viisi kertaa, että sopimus on kahdesti hylätty. Sopimus on tällä logiikalla myös yhdeksän kertaa hyväksytty ja ratifioitu, viisi kertaa hyväksytty, mutta ei vielä talletettu asiakirjoja, ja Belgiassa muistaakseni toinen parlamentin kamareista on myös aiheen hyväksynyt. Erittäin monet maat ovat tämän hyväksyneet. Muistan, että kansanäänestysten jälkeen sekä Hollannista että Ranskasta tuli puheenvuoro, jossa oikeastaan toivottiin, että muut jatkaisivat prosessia. (Ed. Soini: Kenen puheenvuoroja?) Nyt tässä eduskuntakäsittelyssä ei pidä mennä ranskalaisten tai hollantilaisten selän taakse, että tämä olisi kuollut ja kuopattu, että he ovat ratkaisseet tämän myös Suomen puolesta. Tämä selontekomuoto tarjoaa mahdollisuuden eduskunnalle ja jokaiselle eduskuntaryhmälle, myös perussuomalaisille ja kristillisdemokraateille, ottaa asiaan kantaa, itse asiaan, itse tähän sopimukseen, verrata sitä meidän tavoitteisiimme mutta verrata sitä ennen muuta voimassa oleviin sopimuksiin.

Kun kuuntelin nämä kaksi kaikkein kriittisintä puheenvuoroa, niin ed. Soinin kohdalla lähinnä kritiikki yksityiskohdissa ja sisällössä kohdistui siihen, että EU-lainsäädäntö menee kansallisen lainsäädännön edelle. Mutta, ed. Soini, tämä periaate taitaa olla jo 60-luvulla EY:n ja EU:n oikeusjärjestyksessä. Se oli jo siinä unionissa, johon me liityimme jäsenenä. Tässä suhteessa tämä uusi sopimusehdotus ei tuo mitään uutta. Tämä ei riitä perusteeksi sille, että tämä sopimus pitäisi hylätä ja pitää voimassa Nizzan sopimus. Minusta on sitten rehellisempää, jos sanotte, että olette EU-jäsenyyttä ja sen kautta kaikkea EU:hun liittyvää vastaan. (Ed. Soini: Jäsenyyttä vastaan kyllä!)

Sama kristillisdemokraattien kohdalla: Älkää menkö ranskalaisten ja hollantilaisten selän taakse! Tehkää itse täällä päätös, onko tämä sopimus sellainen, että te ottaisitte sen mieluummin voimaan kuin Nizzan sopimukset, vai kummin päin! Siitä on kyse tässä. Suomalaisten pitää tehdä nyt itse omia ratkaisuja.

Olen samaa mieltä ed. Biaudetn kanssa, että sisällön avaaminen ei nyt auta. Jos sisällön avaamiseen mennään, sen jälkeen tie on hyvin pitkä. Tämäkin tie, yrittää pitää kasassa tätä olemassa olevaa sopimusta, on epävarma ja pitkä, mutta se kannattaa ensin käydä vakaasti ja vakavasti lävitse, ennen kuin tehdään johtopäätöstä siitä, että unioni lähtee uuden hallitustenvälisen konferenssin pyöritykseen ja kierteeseen. Hvk ja siihen valmistautuminen vie aina huomattavan määrän hallitusten aikaa, kun unionin pitäisi saavuttaakseen luottamus kansalaisilta tehdä päätöksiä nyt niissä asioissa, joissa unioni pystyy jo olemassa olevienkin sopimusten perusteella toimimaan.

Meillä on nyt tässä tilanne, jossa unioni pystyy kehittämään toimintaansa, jatkamaan elämäänsä elinvoimaisena nykyisten sopimusten perusteella ja on sinällään useampia vuosia aikaa yrittää saada uusi sopimuspohja, koska joka tapauksessa sen tarve on edessä. Unionin laajentuminen on käynnissä, ja meillä tulee vaihe, jossa meidän pitää pystyä tehostamaan toimintaamme. Nyt ensimmäinen yritys pitää kuitenkin tehdä sen mukaan, että kun niinkin suuri joukko on jo hyväksynyt sopimuksen, se on neuvoteltu huolella, niin kannattaa koettaa katsoa, olisiko löydettävissä ratkaisu, jossa se voitaisiin kokonaisuutena saada voimaan. Tällä tiellä Suomen eduskunnan pitää nyt omasta puolestaan kantaa huolta ensisijaisesti omasta kannastaan, ottaa se kanta ensi talven, kevään aikana. Sillä voi olla hyvinkin myönteinen viesti eurooppalaiseen keskusteluun.

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koska tästä itse sopimuksesta näyttää vallitsevan eduskunnassa hyvin laaja yksimielisyys, nyt olisi olennaista miettiä sitä, miten tästä eteenpäin toisaalta EU:ssa ja toisaalta Suomessa. Sekä pää- että ulkoministeri arvioivat Ranskan surullisenkuuluisan kansanäänestyksen jälkeen, että tämä sopimus ei voi tulla voimaan sellaisenaan. Nyt kuitenkin pääministeri antaa ymmärtää, että näin voisi olla. Onko tilannearvio tältä osin muuttunut? Jos hallitus pitää tavoitteena sitä, että kartoitetaan kaikki mahdollisuudet sen voimaansaattamiseksi kokonaisuutena, niin tarkoittaako tämä käytännössä sitä, että Suomen puheenjohtajuuskaudella ei tehdä mitään, koska ilmeistä kuitenkin on, että tämä kartoitus voidaan tehdä vasta Ranskan ja Hollannin seuraavien vaalien jälkeen?

Toiseksi, täällä sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa viitattiin siihen mahdollisuuteen, että tämä sopimus oikeasti ratifioitaisiin Suomessa jo nyt. Meillähän on ollut se pragmaattinen lähestymiskulma, että koska on ainakin jossakin määrin epätodennäköistä, että tämä tulee voimaan sellaisenaan, niin emme lähtisi tämmöiseen raskaaseen prosessiin. Mutta jos eduskunnassa tulee enemmänkin vihreätä valoa tämän tyyppiselle ajattelulle, niin onko hallitus valmis tuomaan eduskuntaan myös esityksen, jossa tämä ratifioitaisiin?

Outi  Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sekä vasemmistoliiton että vihreiden puheenvuoroissa kiinnitettiin huomiota tällä hetkellä Euroopan unionin uskottavuutta koettelevaan kysymykseen elikkä tähän terrorisminvastaiseen toimintaan ja USA:n toimiin. Arvoisa pääministeri, teidän esittelypuheenvuorossanne te näitte tämän vain hyvin myönteisessä valossa. Olisi nyt tavattoman tärkeää myöskin tietää tässä keskustelussa, mihin toimiin hallitus mahdollisesti ryhtyy. Nyt näiden tietojen valossa, joiden mukaan nimenomaan USA käy tällaista kahdenvälistä keskustelua eri EU-jäsenmaiden osalta ja mahdollisesti jopa EU-jäsenmaista on luovutettu kansalaisia kidutettavaksi tai haettu ainakin, tämä asia saattaa olla iso asia. Ei meidän pidä pelkästään tukeutua Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksiin, vaan Euroopan unionin uskottavuus on koetuksella joka päivä. Ja jos nämä asiat painavat kansalaisten mieltä, niin on aika vaikea ajatella, että uskottavuus lisääntyisi.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän, että pääministeri ja myöskin ulkoministeri täällä hyvin vahvasti puoltavat tällaista lähestymistapaa, että eduskunnalta odotetaan nyt tällaista ikään kuin koeäänestyksen kaltaista myönteistä signaalia tästä perustuslaista. Ja mikäpä siinä, mutta ymmärrän, että tässä nyt myöskin viitoitetaan tietä Suomen puheenjohtajakaudelle. Entäpä, jos sitten kävisikin niin, että tämä strategia ei olekaan se strategia, joka yhteisesti EU-maiden kesken saavuttaa laajemman kannatuksen? Jos sitten ollaankin siinä tilanteessa, että syntyy tarve avata tämä sisällöllisesti, niin haluaisin kysyä, miten sitten hallitus suuntautuu tästä eteenpäin.

Toiseksi myöskin on hyvä, että kiinnitetään huomiota näihin ajankohtaisiin ongelmiin, joihin ed. Outi Ojala viittasi. Meidän pitää pystyä tässä salissa myös keskustelemaan niistä. Hallituksen selonteko on varsin tämmöinen idealistinen periaateohjelma kaikilta niiltä osin, joissa se käsittelee ikään kuin EU:n tavoitteita ja nykytilaa.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Puheenvuoroni lopussa totesin, että kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ottaa lopullisen kannan perustuslakihankkeeseen sen jälkeen, kun on olemassa sellainen asiakirja, jolla on uskottava perusta. Nyt tämä sisältö ei ole siinä muodossa, että se olisi läpäissyt kaksi kansanäänestystä, ja se ei tässä muodossa voi silloin tulla voimaan ainakaan muutamaan vuoteen. Mikä on se sisältö, josta me nyt käymme keskustelua? Totesitte ihan oikein, herra pääministeri, että sisältö ratkaisee. Niin se ratkaisee, mutta kun sisältö on auki tällä hetkellä, niin on vaikea ottaa kantaa siihen, mikä se sisältö sitten on. Vielä on varmaan tulossa ilmeisesti Tanskassa kansanäänestys ja ehkä muuallakin tästä asiasta (Ed. Elo: Iso-Britannia!) — ja Isossa-Britanniassa — ja saattaa olla, että ongelmia tulee vielä matkalla.

Sitten se kysymys, onko tämän vaihtoehto Nizzan sopimus. Totta kai se on siinä mielessä, että tänä päivänäkin eletään (Puhemies koputtaa) Nizzan sopimuksen mukaan, mutta huonoa sopimusta ei voi perustella sillä, että on vielä huonompi voimassa.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia pääministerille kommenteista, kriittisistäkin, ja terveisistä. Sanon perussuomalaisten kannan suoraan: Me teemme oman ratkaisumme. Me emme hyväksy Suomen jäsenyyttä tässä EU-kolhoosissa. Henkilökohtaisesti haluan Suomen irti Euroopan unionista. Islanti, Norja, Sveitsi — se on oikea viitekehys. Tulevat Bulgaria, Romania, Turkki — se on väärä. EU ei ole vankila, vai onko? (Ed. Skinnari: Avolaitos!) Jos vastaus on, että ei ole vankila, niin sieltähän pääsee silloin ulos, ja niin pitää toimiakin. Ja kun me nyt ajattelemme tätä sopimusta tai luonnosta, tätä kuollutta hyljettä, niin piiruakaan ei Suomen eduskunta eivätkä kansanedustajat voi muuttaa sitä, ei täysistuntokäsittelyssä, ei valiokuntakäsittelyssä. Se on vain "kyllä" ja "ei", ja perussuomalaisten vastaus on "ei".

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksella on mielestäni aivan oikea linja, että tätä Eurooppa-neuvostossa kesäkuussa sovittua tuumaustaukoa käytetään nyt hyväksi tässä kotimaisessa keskustelussa. Kun täällä on esitetty aika monessakin puheenvuorossa pikaista ratifiointia, niin on kuitenkin parempi edetä harkitusti. Meidän roolimme on enemmänkin tämän tiekartan tekijänä ja solmujen avaajana, kun puheenjohtajuuskausi tulee. Epäilen, että Suomi nyt niin valtavasti voisi tätä johtajuutta korostaa ja rintaa röyhistää, niin että Ranskakin sitten pelästyisi päätöksiään, jos me nopeasti ratifioisimme tämän.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sekä pääministeri että ulkoministeri aivan oikein korostivat sitä, että Suomen ratifiointi ei sinänsä johda tämän perustuslakisopimuksen hyväksyntään. Se edellyttää kaikkien jäsenmaiden ratifiointia. Mutta kuten molemmat totesivat myöskin, niin tämä selontekomenettely, siitä saatava kannanotto ja mieluiten aikaa myöden myöskin ratifiointi poliittisena prosessina tukisi tämän perustuslakiprosessin eteenpäinvientiä Euroopan unionissa. Täällä on tämä niin sanottu kriittinen massa, kahdenkymmenen jäsenvaltion ratifiointi, joka tarvitaan, jotta Eurooppa-neuvosto voi tarvittaessa Suomen puheenjohtajakaudella ottaa käsiteltäväkseen tämän perustuslain tilanteen, ja tuon kahdenkymmenen jäsenvaltion kriittisen massan hakeminen tietenkin on nyt se keskeinen tehtävä, joka on sekä Itävallalla, Suomella että Saksalla edessä, ja tässä suhteessa Suomi voi osoittaa johtajuutta.

Ihmettelen ed. Heidi Hautalan näkemystä sen suhteen, että Ranskassa ja Hollannissa ei voitaisi uudistaa tätä kansanäänestystä. Miksei voitaisi? 1993 se uusittiin Tanskassa Maastrichtin sopimuksen osalta, ja Nizzan sopimuksen osalta se uusittiin 2002 Irlannissa. Miksi ei silloin voitaisi tätäkin perustuslakisopimusta Ranskassa ja Hollanissa uusia siinä vaiheessa, kun nähdään, onko valtaosa jäsenmaista valmiita ratifioimaan ja hyväksymään sen?

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua kiinnostaa eniten perustelu, minkä takia hallitus ei tässä lähde sille linjalle, että tämä sopimus voitaisiin ratifioida. Kun luen, pääministeri, teidän omaa puhettanne tänään, niin te sanotte siinä, että tämä perustuslakisopimus on selkeä parannus. Se on tasapainoinen, Suomen kannalta hyväksyttävä kokonaisuus; sen voimaan saaminen olisi sekä unionin että Suomen etujen mukaista. Nyt en ole kuullut sieltä kenenkään perustelevan toisenlaista kantaa, miksi tässä ollaan hitaammassa junassa. Onko tässä keskustapuolueen sisäisiä jännitteitä mukana vai mikä tässä on, että me emme voi olla aktiiveja? Kaikki on aikaisemmin harkittu, me olemme aikaisemmin olleet EU:n ytimessä. Tämä on jättäytymistä pois siitä keskusjoukosta. Tässä olisi myöskin mahdollisuus neuvotella tiettyjen Euroopan muiden valtioiden kanssa. Kolmetoista on jo lähtenyt, muutama muu on vielä, joiden kanssa voisi olla aktiivi.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Viime kevään ja kesäkuun kansanäänestysten jälkeen oli Suomessa hyvin yksiselitteinen yhteisymmärrys, myös täällä eduskunnassa, kun valiokunnille aihetta esittelin, että kun tuumaustauko otetaan, niin se otetaan myös Suomessa ja se käytetään hyväksi. Varsinkin eduskunnan piiristä kuulin monia mielipiteitä, että tämän raskaan ratifiointijärjestelmän prosessiin tilanteessa, jossa ei ole mitään näkymää siitä, että sopimus voisi voimaan tulla, ei pidä eduskuntaa laittaa. Oikeastaan sen pohjalta silloin kesäkuussa päädyttiin hallituksessa siihen, että otetaan menettelytavaksi selonteko, jolla saadaan tämä Suomen poliittinen viesti kuitenkin lävitse ja saadaan sopimus myös eduskunnassa sisällön osalta käsittelyyn, ja niin tässä nyt menetellään.

Niin kuin puheessani sanoin, jos — niin kuin uskon — tämä eduskunnan vastaus on hyvin myönteinen ja tämä on perusteellisesti käsitelty, niin sen jälkeen muodollinen ratifiointitoimenpide voi tapahtua aika nopeasti, jos semmoinen momentum tulee, että siihen halutaan mennä. Se nähdään, kun tämä selonteko on käsitelty. Tästä ei ole kovin kauaa, kun kokoomuksen edustaja konventissa ei edes allekirjoittanut ehdotusta. Itse kannustin voimakkaasti edustajaa allekirjoittamaan, ja hallituksen edustajat myös soittivat, mitä he tekevät, ja pyynnöstäni he allekirjoittivat sen. Se ehkä kuvaa sitä tahtoa, joka tässä mukana on ollut, mutta kokoomuksen edustaja ei konventin ehdotusta allekirjoittanut. Ed. Kiljunen allekirjoitti sen. Sen jälkeen sitä ehdotustahan parannettiin paljon hallituksen toimesta hallitustenvälisessä konferenssissa. Hyvä, että kokoomus on nyt kannattamassa näin syntynyttä sopimusta.

Tästä terrorinvastaisuudesta: Minä uskon niin, että laaja osa eurooppalaisia kokee nimenomaan hyväksi perusteeksi EU-yhteistyölle sen, että on saatu aikaan yhteistä toimintaa kansainvälisen rikollisuuden ja terrorismin vastustamiseksi. Se on myönteinen asia, että tässä on toimenpiteitä pystytty tehostamaan, ja se pitää tehdä, kunnioittaa oikeusvaltion periaatteita tinkimättä. On täysin mahdoton ajatus, että joku EU-jäsenvaltio olisi tässä suhteessa rikkonut ihmisoikeuksia tai oikeusvaltion perusteita. Sitä emme tietystikään voi hyväksyä.

Lopuksi ed. Kankaanniemelle: Te sanoitte, että teidän puolueenne ottaa kantaa aiheeseen vasta sitten, kun on olemassa sellainen pohja, johon kannattaa kantaa ottaa, ja että sisältö on auki, kun kaksi on hylännyt. Tuolla logiikalla ilmeisesti Suomi voisi ottaa sopimuksen käsittelyyn vasta viimeisenä, kun ensin kaksikymmentäneljä muuta on ratifioinut; silloin vasta tiedettäisiin, miten menetellään. Minusta Suomen ei kannata odottaa nyt kristillisdemokraattien päätöstä tässä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En voi olla kommentoimatta ed. Akaan-Penttilälle tätä nykytilannetta. Herännäisyysliike ei pysy voimissaan, jos ei pidetä seuroja. Tässähän on seuratapahtumasta kysymys nyt, ja se on herra pääministerin puheista tullut hyvin selville. Minusta huolestuttavimpia tässä ovat herra pääministerin puheenvuorot. Te ette hitustakaan arvioi niitä syitä, jotka johtivat muun muassa Ranskassa hylkäyspäätökseen kansanäänestyksessä, ette hitustakaan. Kun te puhutte EU:n tulevaisuudesta, te puhutte täysin ylätasolla, niin ylätasolla kun ylätasolla voi puhua, siellä suhmuroinnista niin sanotusti, mutta ette lainkaan siitä politiikasta, millä kansa saataisiin tämmöiseen mukaan.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pääministeri totesi, että mitään ei muuteta. Onko näillä kansanäänestyksillä sitten mitään merkitystä, koska EU-eliitti pyrkii saamaan sopimuksen voimaan ilman muutoksia? (Ed. Laakso: Suomen eduskunnassa!) Eihän näillä kansanäänestyksillä ole silloin mitään merkitystä.

Toiseksi, te tässä puheenvuorossanne totesitte, että Suomen tulee olla valmis sopimukseen, vaikka meistä tuleekin nettomaksajia. Arvoisa pääministeri, me kyllä olemme nettomaksajia olleet jo. Aikaisemmin pari vuotta oli toisinpäin, ettemme olleet nettomaksajia. Tähän asti me olemme olleet nettomaksajia jo, ja kuinka paljon sitten pääministerin mukaan me olemme valmiit lisäämään tätä nettomaksuosuutta? (Ed. Soini: Torjuntavoiton verran!)

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tämä keskustelu on saanut merkillisiä uskonnollisia piirteitä. Täällä puhutaan siitä, että perustuslaillinen sopimus on kuollut ja ed. Kiljunen ja eräät muut uskovat siihen, että sopimus vielä herää henkiin haudasta. Minä en usko, herra pääministeri ja ulkoministeri, siihen, että tämä sopimus koskaan tulee voimaan. Se on ensimmäinen lähtökohta. Se on realismia. Ranskan sosialistit, jotka olivat hyvin hajallaan keväällä tässä ja joiden puoluejohto oli hyväksymisen kannalla, ovat nyt päättäneet, että koko Ranskan sosialistinen puolue ei tule hyväksymään tätä sopimusta, joten kyllä Ranska on eri maata, Tanska on toista maata. Kyllä Ranska aivan EU:n ydinmaana, keskeisenä maana, tulee huolehtimaan siitä, olipa hallitus mikä tahansa vuonna 2007 vaalien jälkeen, että tätä sopimusluonnosta ei tulla alistamaan kansanäänestykseen, sanokoon nyt herra Kiljunen tai kuka tahansa mitä tahansa täällä. Minä sen verran Ranskan asioita seuraan, että tiedän ihan tarkalleen, että näin ei tule tapahtumaan, Hollannista en halua sanoa yhtään mitään. Minä lyön vaikka pääministerin vaalikampanjan rahan verran vetoa siitä, että tämä sopimus (Puhemies: Aika, ed. Elo!) ei koskaan tule voimaan. (Hälinää salissa.)

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä selonteko sinällään on perusteltu ja johdonmukainen, ja tältä pohjalta on hyvä lähteä käsittelemään asiaa eduskunnassa. Sopimus sinällään ei ole täydellinen, mutta selvästi parempi kuin nykyinen voimassa oleva sopimusviidakko ja siitä seurannainen, jumissa oleva päätöksentekorakenne. Uskoisin, että tämmöinen poliittinen hyväksyntä eduskunnasta irronnee. Itse en usko, että Suomen ratifioinnilla olisi kovinkaan suurta merkitystä lopputuloksen kannalta näin eurooppalaisella tasolla, mutta sillä voi olla merkitystä kuitenkin, miten Suomi EU-puheenjohtajana tässä kysymyksessä toimii ja minkälaisia tiekarttoja Suomi esittää etenemistavaksi tästä eteenpäin. Tässä arvioinnissa on syytä välttää jalat ilmassa olevaa eurointoilua, sen sijaan tarvitaan rauhallista harkintaa. Oma arvioni on vähän saman suuntainen kuin tuossa edellisellä puhujalla ed. Elolla, eli epäilen sitä, menisikö tuo sopimus täsmälleen esitetyssä muodossa läpi. (Puhemies koputtaa) Kun on näin, niin täytyisi silloin kysyä, onko mielekästä, että Suomi hötkyilee ratifioinnin kanssa tässä asiassa. Voisiko käydä niin, (Puhemies koputtaa) että se heikentäisi Suomen neuvotteluasemaa jatkossa, jos hyväksytään sopimus nyt kaikkineen ratifioimalla se?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Suomen neuvotteluaseman kannalta minä en usko, että tällä ratifioinnilla juuri merkitystä on. Tässä on käynyt niin, että kun syksyllä aiemmin ilmoitin sen, että tämän selonteon yhteydessä Suomen pitää ottaa myönteinen kanta tähän sopimukseen, niin voin sanoa, että tässä poliittisesti nokitettiin päälle, että ratifioidaan heti. Nyt tahto on tässä tärkein, se pitää Suomesta ilmaista, ottaa kantaa itse asiaan, siihen, onko tämä sopimus parempi kuin vanhat sopimukset.

Miksi sopimus kaatui Ranskan kansanäänestyksessä? En lähtenyt analysoimaan sitä, koska minusta siinä oli kahteen juuri päinvastaiseen suuntaan vaikuttavia tekijöitä. Toiset katsoivat, että on liikaa Eurooppaa, hakivat lisää suvereniteettia, toiset halusivat tämmöistä sosiaalisempaa Eurooppaa, lisää säätelyä. Ne olivat hyvin vastakkaisiin suuntiin. Itse asiassa tässä nyt muut maat odottavat nimenomaan Ranskasta ja Hollannista edes ensimmäistä vihjettä siitä, mitä olisi tehtävissä, jotta Ranskassa sopimus voisi mennä eteenpäin. Mutta ei ole ensimmäistäkään ideaa tullut, ja tämmöistä tuumausta on tehtävä. Myös näistä maista pitää saada vihjeitä siitä, mitä he ovat valmiita tekemään. Tässä suhteessa vielä puheenvuoroja ei ole (Puhemies koputtaa) käytetty.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En myöskään usko, että tämä perustuslaki tulee voimaan tässä muodossa. Te, herra pääministeri, olette tuoreeltaan kommentoinut muun muassa Ranskan kansanäänestyksen tulosta niin, että ne kansalaiset, ne EU-kansalaiset, jotka eivät voi hyväksyä tätä perustuslakia, eivät niinkään äänestä välttämättä perustuslaista vaan EU:n tavasta toimia ja kohdella kansalaisia. Nyt haluaisinkin kysyä, jos arvoisa puhemies sallii, herra pääministeriltä: mitkä ne asiat ovat, mitkä ne olennaiset asiat ovat, joiden pitäisi EU:n päätöksenteossa ja EU:n kokonaisuudessa muuttua, jotta saataisiin aikaiseksi sellainen Euroopan unioni, jonka Euroopan unionin 450 miljoonaa kansalaista, suurin osa, erittäin suuri osa, voisi hyväksyä ja jotta se uusi, neuvoteltava perustuslaki voisi tulla aikanaan voimaan?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uskon itse, että tästä perustuslakisopimuksesta tulee kuitenkin tämän lopputuloksen ydin. Sen takia on merkitystä sillä, kuinka monet maat ovat tämän ytimen valmiita hyväksymään. Tässä mielessä Suomella on kyllä erittäin tärkeä asema niin kuin jokaisella pienellä maalla. Esimerkiksi palveludirektiiviä käsittelimme jo vuotta ennen kuin Saksassa ja Ranskassa, erityisesti Ranskassa, tämä keskustelu tästä tiivistyi. Samoin on nyt myös esimerkiksi näitten julkisten hankintojen osalta, jossa kansalaisten sosiaalisten perusoikeuksien pitäisi aina murtaa kilpailulainsäädännön yksiselitteinen voimakkuus. Eivätkö kilpailunäkökohdat voisi murtua silloin, kun ratkaistaan ihmisten sosiaali-, terveys- ja koulupalveluita niin, että sieltä tulee tämä ihminen ja kansalainen, jota varten Euroopan unioni on perustettu? Tässä Suomi voisi näyttää esimerkkiä, (Puhemies koputtaa) jolloin tulisi konkreettisemmaksi tämä uusi perustuslain sisältö.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan siitä, mihin ed. Skinnari jäi. Puhun mieluummin selonteosta kuin itse perustuslaista. Minä luin hallituksen selonteon hyvinvointipalveluiden ja sosiaalisen Euroopan näkökulma lähtökohtanani ja jouduin kyllä valitettavasti pettymään nimenomaan selontekoon ja sen analyysiin esimerkiksi niistä kysymyksistä, joita ed. Skinnari nosti esiin. Siellä oikeastaan analyysi jäi muutamiin lauseisiin, jopa yksittäisiin lauseisiin, ja jopa niin pitkälle, että kun avoimen koordinaation menetelmä on itse asiassa yksi noita keskeisiä asioita, jotka tähän mistä ed. Skinnari juuri puhui, liittyvät, niin tässä selonteossa todetaan kaksi kertaa, että avoimen koordinaation menetelmää käsitellään erikseen kohdassa 3.2.33. Kyseisessä kohdassa ei lausuta sanan sanaa avoimesta koordinaatiosta. Miksi?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tässä on tätä koeäänestystä käyty, niin minusta on täysin selvää, että Euroopan unioni pystyy toimimaan tehokkaammin kansalaistensa hyväksi, jos tämä sopimus menee läpi kuin jos tämä ei mene tai jos se menee läpi edes hyvin lähelle tämän sisältöisenä. Haluan tässä uskoa terveen järjen voittoon. Sama koskee myöskin niitä uudistuksia, taloudellisia uudistuksia, joilla edistettäisiin työvoiman liikkuvuutta ja myöskin palveluiden liikkuvuutta. Jos ne kyetään tekemään, niin siitä hyötyvät pitkässä juoksussa kaikki eurooppalaiset. Jos sen sijaan se protektionistinen ja sisäänpäinkatsova linja, jota täällä erityisesti ed. Soini edustaa, tulee pitkässä juoksussa voittamaan, niin me kaikki olemme täällä Euroopassa pitkässä juoksussa köyhempiä tällä linjalla. Toivon myöskin, että Ranskan osalta voitaisiin asiaa katsoa vielä vähän ajan kuluttua uudelleen. Tilanteet muuttuvat. Silloin siellä puhuttiin puolalaisista putkimiehistä, nyt kun on seurattu viime ajan tapahtumia, siellä on puhuttu ihan muista asioista, joten kyllä se asia voidaan vielä uudelleen ottaa käsittelyyn.

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Skinnari hyvin puheenvuorossaan toi esille, niin tämä keskustelu Euroopan sosiaalisen mallin tulevaisuudesta, hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta, on hyvin läsnä meidän kansanedustajien arkipäiväisessä lainsäädäntötyössä, esimerkkinä vaikkapa tämä hankintalaki. Huoli Euroopan sosiaalisesta mallista on ollut keskeinen. Sen tulevaisuus on ollut keskeinen siinä, miksi perustuslaki hylättiin Ranskassa ja Hollannissa, ja nyt meidän täytyisi käytännössä kyetä osoittamaan se, etteivät EU:n jäsenten välinen kilpailu, verokilpailu ja talouden globalisaatio todellakaan pakota meitä kaventamaan veropohjaa, heikentämään palveluja, heikentämään sosiaaliturvaa, vaan että EU:n perustuslaki ja meidän oma toimintamme, meidän jokapäiväinen lainsäädäntömme toimii näitten tavoitteiden puolesta. Luottamus tähän on osin kansalaisilla murentunut johtuen myöskin siitä, että me kansanedustajat täällä vetoamme siihen, että EU pakottaa meitä tekemään näin ja näin, vaikka se on meidän omaa päätöksentekoamme. Jo nythän on tullut selvitys, että (Puhemies koputtaa) ... — Myöhemmin.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on tullut selväksi se, että perustuslakisopimus ei voi tulla voimaan, elleivät kaikki jäsenmaat sitä hyväksy. On myös selvää, että perustuslain hylännyt Ranska ei tule sitä hyväksymään ennen vallan vaihtumista tai uusia valtuuksia. Ranskan presidentinvaalithan käydään vasta vuonna 2007 meidän eduskuntavaaliemme jälkeen. Ihmettelen sitä, miksi tämä keskustelu ja hyvin laaja valiokuntakäsittely käydään nyt tältä pohjalta, kun se voi olla täysin turhaa. Minusta tämä käsittely kuuluisi aikaisintaan seuraavalle eduskunnalle, jolloin EU-politiikka sopisi myös keskeiseksi eduskuntavaaliteemaksi. Sen sijaan ihmettelen sitä, että hallitus ei ole tuonut eduskunnan käsittelyyn kunta- ja palvelurakenneuudistusta, josta käydään keskustelua turuilla ja toreilla mutta ei täällä eduskunnassa, ja siitä ratkaisut pitäisi kuitenkin tehdä jo (Puhemies koputtaa) tämän vaalikauden aikana.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ei tämän eduskunnan kaudella pidä välttää sitä vastuuta, joka kuuluu tämän hallituksen kaudella neuvoteltuun sopimukseen, jossa on hallituksen nimi alla. On hyvä ottaa kantaa tähän. Se luo perustaa myös kaikille niille, voi sanoa, seuraaville jatkovaiheille, joiden todellista suuntaa emme vielä tiedä. Niihin voi sisältyä myös se, että syntyy jossain vaiheessa uudet neuvottelut. Siltäkin kannalta on hyvä, että meillä on poliittinen tahto olemassa eduskunnasta.

Avoimen koordinaation menetelmästä — se on kuvattu sivulla 69, ed. Virtanen — todetaan, että se säilyy perustuslakisopimuksessa sääntelemättömänä, joustavana jäsenvaltioiden välisen poliittisen yhteistyön välineenä.

Ed. Hemmilälle: Minkä sitten olisi muututtava, että unioni toimisi ja uusi sopimus voisi tulla voimaan? Yhdyn aika paljon siihen, mitä pääministeri Blair Lontoon epävirallisen huippukokouksen päätteeksi totesi, siis että nyt pitäisi saada näissä unionin leipäasioissa, mitä se tekee työkseen nykyisten sopimusten pohjalta, sellainen uusi vaihe päälle, että ihmiset Euroopassa näkevät, että tuloksia syntyy, yhteistä toimintaa tarvitaan, unionia tarvitaan. Silloin meillä myös usko ja hyväksyttävyys sille, että uutta sopimusta tarvitaan, vahvistuisi. Kyllä tämä on pitkälti tahdon asia, millä tavalla myös ihmiset suhtautuvat tähän sopimukseen.

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvin mahdollista, että ed. Elo on siinä mielessä oikeassa, että Ranskan kansallinen ylpeys johtaa siihen, että sopimusta ei ihan sellaisenaan voida hyväksyä. Mutta voidaanko asia nähdä myös näin, että jos 23 jäsenvaltiota 25:stä ratifioisi tämän sopimuksen, niin sen jälkeen käytävissä keskusteluissa ja neuvotteluissa Ranskan ja Hollannin kanssa tästä sopimuksesta voitaisiin kuitenkin helpommin saada suurempi osa yksinkertaisemmin ja kivuttomammin läpi? Ratifioinnista voisi siinä mielessä olla hyötyä.

Arvoisa puhemies! Vielä haluaisin palata pääministerin puheenvuoroon, jossa hän toteaa, että meidän tulee kartoittaa kaikki mahdollisuudet sen voimaansaattamiseksi kokonaisuutena. Vasta jos tämä osoittautuu täysin mahdottomaksi, otetaan muita ratkaisuvaihtoehtoja. Kyllä on vaikea välttyä siltä vaikutelmalta, että jos näin ajatellaan, niin kaikkia mahdollisuuksia ei voida kartoittaa, ennen kuin Ranskassa ja Hollannissa on pidetty vaalit. Ja jos näin on, johtaako tämä siihen, että Suomen puheenjohtajuuskaudella ei tehdä mitään eikä luoda semmoista tiekarttaa, mitä esimerkiksi täällä edustajat Ranta-Muotio ja Kaikkonen ovat peräänkuuluttaneet?

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri totesi, että tuumaustaukoa on tarvittu ja tuumaustaukoa tarvitaan erityisesti myöskin Ranskan ja Hollannin kantojen ulostulon mahdollistamiseksi. Tätä tuumaustaukoa on myöskin käytetty muissa unionimaissa. On syytä muistaa, että Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten jälkeen neljässä unionin jäsenmaassa tämä sopimus on ratifioitu, siis sen jälkeen kun Ranskassa ja Hollannissa se torjuttiin kansanäänestyksellä. Ne neljä maata ovat Kypros, Malta, Latvia ja Luxemburg, vielä kaiken lisäksi kansanäänestyksellä.

Siinä suhteessa tämä selonteko on nyt paikallaan meillä täällä eduskunnassa, jonne pääministeri on sen tuonut ja korostanut sitä. Ja mikä tärkeintä, tämä selonteko on itse asiassa ratifiointiasiakirjan muodossa. Se käytännössä on sama perusteluosineen kuin ratifiointiasiakirja olisi. Jos eduskunta voi näyttää vihreätä valoa tälle selonteolle, niin kuten pääministeri totesi, se mahdollistaa myöskin sen, että hallitus voi suhteellisen jouhevasti tuoda myös itse ratifiointiasiakirjan tänne, jolloin Suomi voisi sijoittua niiden 20 maan joukkoon, jotka muodostavat sen kriittisen massan, jonka jälkeen varsinaiset neuvottelut voidaan Eurooppa-neuvostossa käynnistää. Kysymys ei ole vain Ranskasta ja Hollannista vaan viidestä jäsenmaasta maksimissaan. Jos vajaus jää pienemmäksi, silloin tätä voidaan viedä eteenpäin.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kiljunen kyseli sitä, miten sitten ei voitaisi Ranskalle ja Hollannille tätä perustuslakia viedä uudestaan kansanäänestyksessä hyväksyttäväksi. Kyllä kai se on jonkinlaista toimintaa, jota voitaisiin rinnastaa vaikka ranskalaiseen hanhenmaksan tuotantoon, pakkosyöttöä. Sehän on hyvin demokratian vastaista, että aina vaan kokeillaan samaa asiaa uudestaan.

Mielestäni ainoa, mikä tässä tulee silloin tietysti kyseeseen, on, että siihen neuvotellaan näiden kahden maan hallitusten ja unionin kesken jonkinlaisia erityisehtoja, niin kuin Tanskassa tehtiin vuonna 1992. Mutta kun ajattelee nyt tämän perustuslain luonnetta, minusta tuntuu, että tämä erityisehtojen tie on aika ongelmallinen. Eli katsoisin kyllä, että on varauduttava siihen, että tätä joudutaan muuttamaan. Täällä ovat esimerkiksi edustajat Meriläinen, Skinnari ja muut viitanneet siihen hyvin ongelmalliseen valuvikaan, että EU:n perustuslain tasoiset säädökset estävät Suomessa toteuttamasta eurooppalaista sosiaalista mallia.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun katsoo, että tässä hylätyssä perustuslaissa on 70 000 sanaa ja USA:n perustuslaissa on 7 000 sanaa, niin tästä pitäisi jo ymmärtää, että dynamiikkaa ei löydy tällaisesta turpeasta ylisääntelystä. Se on kymmenkertainen määrä. Siinä on jo kirjoitettuna ja sisäänrakennettuna se, että tämä ei voi toimia. Ja kokoomus kannattaa paisuvaa byrokratiaa ed. Satosen suulla täällä. Jo on aikoihin eletty. Sitten vielä Eurooppa kielsi juurensa: 70 000 sanaan ei mahtunut sanaa kristinusko, ja sinne pistettiin kaikkea muuta täytettä. Sitä saa, mitä tilaa, (Ed. Meriläinen: Lähi-idässä juuret!) — ei ollut, ed. Meriläinen, siunausta hankkeella.

Vielä sitten näistä kansanäänestyksistä ed. Kiljuselle, joka on valmis niitä uusimaan. Uusitaan nyt Suomessakin kansanäänestys sitten EU:n jäsenyydestä. Kymmenen vuotta on kasassa, pääsisimme tästä kolhoosista ulos.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! On ollut kyllä ihan hienoa kuunnella puheenvuoroja. Eduskunnalta tuki tälle perustuslailliselle sopimukselle on kyllä ollut melkoisen saumatonta ja yksimielistä, pieniä poikkeuksiakin toki on ollut. Mutta on selvää, että uudistamista unionissa tarvitaan, jos unioni haluaa kaikissa olosuhteissa toimia tehokkaasti, demokraattisesti ja tuloksellisesti. Kyllä Suomenkin kokemukset EU-jäsenenä osoittavat, että nykyistä enemmän tarvitaan toiminnan tehostamista samoin kuin tarvitaan unionin hyväksyttävyyden vahvistamista EU-kansalaisten silmissä.

Tämän perustuslakisopimuksen parhaita puolia ovat johdonmukaisemman ja ymmärrettävämmän kuvan antaminen unionin tehtävistä ja päätöksenteosta kuin nykyisin voimassa olevassa sopimuksessa on. Siksi onkin aika vaikea ymmärtää sitä vastustusta, jota sopimusten uusimisille on jonkin verran ollut. Eihän tietenkään tämä perustuslakisopimus ole mitenkään täydellinen eikä sen valmistelu mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Senhän kaikki muistamme. Mutta se on kiistämättä selkeä parannus tähän Nizzan sopimukseen verrattuna.

Unioni ja jäsenmaat ovat viime aikoina lisänneet ponnistelujaan kansalaiskeskustelujen aikaansaamiseksi Euroopan unionista. Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestysten esimerkit osoittavat, mihin puutteellinen kyky viestiä unionista ja perustuslakisopimuksen hyvistä tavoitteista voi johtaa. Jälkeenpäin on toki helppo sanoa, että kyseisissä maissa puhuttiin enemmän sisäpolitiikan kuin itse sopimuksen kysymyksistä, ja voi kysyä samalla sitten sitä, miksei kyetty vääntämään rautalangasta sitä, mistä tässä uudessa sopimuksessa on kyse.

Unionin ja kansalaisten välisen kuilun kaventaminen on keskeinen haaste unionin toimielimille ja kaikille jäsenvaltioille. Ja vastuu tästä keskustelun edistämisestä kuuluu niin toimielimille kuin jäsenmaiden hallituksille. Komission tiedotusstrategian k-suunnitelma kansanvallan tukemisesta, keskustelusta ja kuuntelusta tuo oman lisänsä tähän, tai se, että eurooppaministerit Irlannin aloitteen pohjalta keskustelevat ja jakavat kokemuksiaan Communicating Europe -teeman alla. Ne ovat hyviä ja kannatettavia hankkeita, mutta kuitenkin kansallisilla toimijoilla on parhaimmat mahdollisuudet tavoittaa kansalaiset. Unionitasolla jäsenmaat voivat hyötyä lähinnä toistensa parhaista käytännöistä ja kokemuksista.

Suomi on korostanut omina parhaina käytäntöinään erityisesti alueellisia EU-tiedotuspisteitä ja keskustelufoorumeja, kansalaisjärjestöjen tukemista sekä kansalaisjärjestöfoorumeja. Suomessa on muun muassa järjestetty vuonna 2003 ja kuluneena vuonna laajat kansalaiskeskustelusarjat yli 20 paikkakunnalla ympäri maata. Keskustelujen aiheena oli nimenomaan EU:n perustuslakisopimus. Työ ei kuitenkaan ole loppunut siihen. Uusi kansalaisjärjestöfoorumi käynnistyy jälleen ensi keväänä, ja keskustelun aiheina ovat tuleva Suomen puheenjohtajuuskausi sekä unionin tulevaisuuden näkymät. Pidän tärkeänä jatkuvaa ja ajassa olevaa EU-keskustelua valtiovallan, järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kesken, ja tämä osittain vastauksena ed. Ojalan esiin nostamiin aiheisiin.

Mutta haluan korostaa myös jokaisen yksittäisen kansanedustajan vastuuta tässä. Kyllä meillä on omissa vaalipiireissämme, kotiseuduillamme, keskustelun herättäjinä oma tärkeä roolimme, enkä usko, että pystymme oikein nyt keksimään yhtäkkiä mitään sen parempaa keinoa kuin meillä nyt on jo käytettävissä tämän keskustelun herättämiseksi. Omalta osaltaan tietenkin tämäkin eduskuntakeskustelu toimii laajemman keskustelun herättäjänä, mutta voi sanoa näin hallituksenkin taholta, että kaikki uudet ideat tämän kansalaiskeskustelun herättämiseksi otetaan kyllä mielellään käyttöön. Siinä meidän tavoitteemme on varmasti aivan yhteinen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi ihan muutama kommentti täällä käytyyn keskusteluun. On kyllä erittäin vaikea ymmärtää kokoomuksen hyvin löysää puhetta aktiivisuuden puutteesta hallituksen EU-politiikassa varsinkin, kun niitä konkreettisia esimerkkejä ei oikein tunnu löytyvän edes nimeksi asti.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Herra pääministeri jo täältä häippäsi pois, mutta olisin hänelle vaan lyhyesti kommentoinut sitä, että kun hän äsken esitti Ranskan osalta, että on kaksi ongelmallista ryhmää — toinen on äärikonservatiivit, jotka suhtautuvat periaatteessa vastaan, ja sitten sosialistit, jotka ovat pettyneitä — niin hänellä näytti olevan vaikeuksia ratkaista, kummassa leirissä hän on. Siis toisin sanoen, jos hän on siellä oikeiston puolella, niin ei mittään tulevaisuutta, enemmistöä ei voi koskaan tullakaan, ja sinne vasemmalle ei näyttänyt voitavan, sosiaaliselle puolelle, mennä, niin että asia on loppuun käsitelty.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle: kuvittelisin, että pääministeri on keskustassa, ei konservatiiveissa eikä sosialisteissa.

Arvoisa puhemies! Perustuslaillinen sopimus on parannus nykytilaan, niin kuin on monissa puheenvuoroissa täällä todettu. Jotta sopimukselle saataisiin kansalaisten laaja hyväksyntä, niin otettu tuumaustauko on ihan paikallaan. Sitä tuumaustaukoa pitäisi Euroopan unionin nyt osata käyttää ja vauhdittaa näitä yhteisiä, lisäarvoa tuovia hankkeita: yhteistä ilmastopolitiikkaa, palvelumarkkinoitten kasvua ja työllisyyttä edistäviä toimia.

Unionin työn rationalisoinnin kannalta on tärkeätä paitsi keskittyä olennaiseen myös luopua tarpeettomasta. Tässä suhteessa komission puheenjohtajan Barroson toimet, joissa hän tämmöistä sälädirektiivikamaa pyyhki työlistalta roskakoriin, olivat tervetulleita. Peräänkuuluttaisin (Puhemies koputtaa), että myös jäsenmaitten kannattaa olla aktiivisia ja (Puhemies koputtaa) ehdotella komissiolle lisää tarpeettoman karsintaa ja oleelliseen keskittymistä.

Outi  Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen hyvin iloinen, että myös ministeri Kiviniemi osallistui tähän keskusteluun ja nimenomaan valotti kansalaiskeskustelun tarpeellisuutta. Olen aivan samaa mieltä, että on varmaan hyvä, että ensi keväänä sitten kansalaisfoorumi asetetaan uudelleen, mutta joka tapauksessa se tulee olemaan aika suppea kokoonpanoltaan väkisinkin. Sen takia ministerin vetoomus tavallaan, että uusia ideoita otetaan vastaan, miten voitaisiin kansalaiskeskustelua elvyttää, oli mielestäni erittäin hyvä.

Nimittäin tässä on olemassa nyt se vaara tavallaan, että ollaan eräänlaisessa hyllyvässä tilassa, kun ei tiedetä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Jos odottelemme liian pitkään hiljaa, niin voi olla, että tavallaan käy niin, että kansalaisten mielenkiinto EU:ta kohtaan hiipuu. Tässä suhteessa ainakin itselle tuli jo heti mieleen, voisiko olla tämmöinen Internet-keskustelupalstamahdollisuus, jossa hallituksen puolelta pyrittäisiin vastaamaan perustuslakia koskeviin kansalaisten kysymyksiin ja muihinkin, myöskin EU:n arkielämää, kuten palveludirektiiviin tai vastaaviin (Puhemies koputtaa), rahapelitoimintaan jne. koskeviin kysymyksiin.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Pari kommenttia vielä ennen puheenvuoroani.

Mitä tulee esimerkiksi ed. Kimmo Kiljusen täällä vertaamiin Ranskaan ja toisaalta Tanskaan ja Irlantiin, niin niissähän on jonkinlainen irvikuva Ranskasta. Ranska, ed. Kiljunen — kerran vielä nyt oppitunti teille (Ed. K. Kiljunen: Joo!) — on ydinvaltio kuitenkin tässä, 60 miljoonaa asukasta. Tanska ja Irlanti ovat liittyneet 73 Euroopan yhteisöön, pieniä valtioita, saaneet poikkeamia, ja ne on pistetty uudelleen äänestämään, jotta nämä poikkeamat saadaan hyväksytyksi. Mutta, ed. Kiljunen, se on ranskalaisten pilkkaamista, että te vertaatte Ranskaa Tanskaan ja Irlantiin täällä. Tämä on tosiasia.

Mitä tulee sitten ed. Vapaavuoreen, niin kyllä tässä myöskin olisin lyömässä toisen vedon: Iso-Britannia ei koskaan tule edes äänestämään kansanäänestyksessä tästä sopimuksesta. Blair, sanoisin, ei viiden metrin eikä kymmenenkään metrin tikulla koske tähän sopimukseen. Sen takia tämä miettimistauko, pohdintatauko, on (Puhemies koputtaa) otettu Ison-Britannian puheenjohtajakaudella, koska Iso-Britannia ei halua kosketella tätä asiaa.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri totesi, että tämän keskustelun olennainen tarkoitus on hakea sitä tahtotilaa Suomen eduskunnasta, ja se on aivan oikea lähestymiskulma. Se tahtotila on tullut tämän keskustelun aikana hyvin selville, eli valtaosa suomalaisista puolueista tukee tämän sopimuksen sisältöä.

Siitä on ehkä turha enää tässä vaiheessa väitellä, tuleeko tämä sopimus tämmöisenään voimaan vai ei. Olennaista on, että sen sisältö tulee tavalla tai toisella voimaan. Uskoisin, että tähän on myös saatavissa hyvin laaja yksimielisyys, koska de facto kukaan ei halua jäädä Ranskan sosialistien vangiksi tässä Euroopassa. Jos Ranskan sosialistit ovat epäselvällä mielellä tai ovat vastaan tätä sopimusta, niin uskoisinpa, että loppu Eurooppa haluaa tämän sisällön nimenomaan käytäntöön. Siinä mielessä tämä ratifiointi kannattaa nähdä ikään kuin välineenä. Elikkä mikäli valtaosa Euroopan hallituksista näkee, että olisi hyvä ratifioida sopimus jollakin aikajänteellä, jotta tahtotila entisestään vahvistuu, niin pidetään mekin se yhtenä työvälineenä.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministerille totean, että kun selonteossa sanotaan, että avoimen koordinaation kuvaus sijaitsee kohdassa 3.2.33, niin se teidän kertomanne lainaus sijaitsee juuri edellisessä kappaleessa. Mutta se ei ole olennaista. Olennaista on se, että tämä mielestäni ikään kuin kuvaa tavallaan sitä suhtautumista, jolla tässä selonteossa on suhtauduttu nimenomaan hyvinvointipalveluihin, sosiaaliseen Eurooppaan yleisemminkin. Siis tämä on suunnilleen pisin kuvaus, tämä avoimen koordinaation kuvaus, näistä keskeisistä kysymyksistä, joihin esimerkiksi sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnitti runsaasti huomiota silloin, kun tätä käsiteltiin täällä.

Olen itse sitä mieltä, että tämä sopimus pitää hyväksyä, ja samalla toivon, että tätä selontekoa voidaan käyttää siihen, että ennen ratifiointikeskustelua voimme keskustella avoimesti sellaisista kohdista, jotka varmasti keskustelua vaativat. Mutta sen asenteen pohjalta, jota tämä selonteko huokuu, kun yritän aikuisten oikeasti olla kiinnostunut tästä, en hallituksen oikeasti tai opposition oikeasti, niin minulla on vähän vaikeuksia.

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kiviniemi yritti hieman poisselittää tätä kansalaisten huolta tai kritiikkiä sillä, että kysymys olisi viestintäongelmasta. Eivät kansalaiset välttämättä ole tyhmiä vaan he voivat olla myös eri mieltä siitä, onko tähän saakka noudatettu onnistunutta politiikkaa hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisen tavoittelemisessa. Valtiontilintarkastajat ovat selvittäneet, että jo nyt EU:n sisämarkkinasäätely on esimerkiksi heikentänyt sosiaali- ja terveysjärjestöjen mahdollisuuksia tuottaa hyvinvointipalveluja.

Kyllä minusta on ihan perusteltua kysyä, tuoko EU:n perustuslakisopimus, uusi perustuslaki, siinä mielessä riittävästi hyvää, että se todella toimisi hyvinvointiyhteiskunnan ja hyvinvointipolitiikan eteen markkinavoimaorientoitumista vastaan. Silloin todella meidän pitäisi myös käytännössä kyetä osoittamaan politiikalla, että me pystymme menemään pari piirua ihmisen suuntaan sosiaalipoliittisessa mielessä.

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen taholta on syksyn mittaan kuultu puheenvuoroja, että tästä sopimuksesta pitäisi hyväksyä tiettyjä osia ja esimerkiksi nämä turvatakuukohdat, joista vallitsee aika suuri yksimielisyys. Tässä ryhmäpuheenvuorossa ei kuitenkaan tällaisia vaadittu.

Kun täällä on kokoomuksen puheenjohtaja paikalla, niin täytyy nyt kysyä, kun te olette tullut hallituksen linjoille eli ajetaan kokonaisena tätä sopimusta, onko siihen vaikuttanut Saksan uuden liittokanslerin kantakin. Merkel on pitänyt puheita, joissa hän on todennut, että tätä sopimusta täytyy viedä kokonaisena eteenpäin.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Varsinaisesti liittokansleri Merkelin kanta ei ole vaikuttanut kokoomuksen mielipiteeseen, kuten totesin aiemmassa puheenvuorossa. Ehkei ole enää niin olennaista tässä vaiheessa väitellä, tuleeko tämä sopimus voimaan, vaan olennaista on, että sen sisältö tulee hyväksyttyä EU:ssa, koska EU tulee hukkumaan omaan mahdottomuuteensa ilman näitä sopimuksen sisällön tarkoittamia uudistuksia. Tietysti osalle tämänkin salin keskustelijoista varmaan sekin vaihtoehto sopii, mutta valtaosa varmasti pitää EU:ta edelleen kuranttina työvälineenä myös Suomen tulevaisuuden rakentamisessa.

Mitä tulee turvatakuisiin, olemme peränneet niitä siitä syystä, että viimeksi selonteon yhteydessä myös hallitus ja eduskunta linjasivat siten, että turvatakuut vahvistavat Suomen turvallisuutta, ja nyt kun niitä ei ole tulossa ainakaan tällä aikataululla, olemme peränneet, mitä Suomen hallitus tekee, jotta me voisimme saada tämän turvatakuun voimaan jollakin aikajänteellä.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kahteen eri kertaan unionin perussopimuksia on yritetty muuttaa tai niitä on muutettu ja ne on muissa jäsenmaissa ratifioitu, mutta kahdessa jäsenmaassa ne ovat kaatuneet kansanäänestyksiin, 1992 Tanskassa ja 2001 Irlannissa. Tämä johti siihen, että tiettyjen muutosten jälkeen molemmissa maissa sitten aikanaan hyväksyttiin uusissa kansanäänestyksissä nämä perussopimukset. Miksi, ed. Elo, Ranska olisi tässä suhteessa poikkeus nimenomaan tällaisessa proseduraalisessa mielessä?

Ed. Katainen viittasi siihen, että Ranskan sosialistien kiistat eivät saa häiritä tätä prosessia. Minun näkemykseni mukaan, jos presidentti Chirac olisi Ranskassa todennut, että hän vastustaa tätä Euroopan unionin perustuslakisopimusta, se olisi ylivoimaisesti voittanut Ranskassa. En ole ihan varma, kuka nyt on syyllinen siihen, että Ranskassa epäonnistuttiin. Mutta siinä me olemme varmasti samaa mieltä, että Ranskan sisäiset syyt aiheuttivat sen, että perustuslakisopimusta ei voitu viedä lävitse. Tässä suhteessa, jos nämä sisäiset syyt Ranskassa muuttuvat, miksi ei tällä perustuslakisopimuksella voitaisi ihan hyvin lähestyä kansalaisia uudestaan, koska sen sisältö vastaa kuitenkin niihin tarpeisiin, mitä kansalaisten enemmistö on ilmaissut? Halutaan demokraattisempaa unionia, halutaan selkeämpää päätöksentekojärjestelmää ja tässä suhteessa myöskin sopimusjärjestelmä rakenteeltaan yksinkertaisemmaksi. Tätä ranskalaiset ovat halunneet, ja sitä tämä perussopimus on. Miksi sitä ei voida altistaa uudestaan kansanäänestykseen, jos yli 20 jäsenmaata olisi tämän ratifioinut?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ed. Virtaselle tästä avoimen koordinaation menetelmästä. Suomellahan oli sekä Nizzan sopimukseen että tähän valmistauduttaessa verraten kielteinen kanta ylipäätään koordinaatiomenetelmään. Se on ollut hyvin säätelemätöntä, vähän tämmöinen epämääräinen tapa. Paitsi että siinä on ollut vain tällaista jäsenmaiden erilaisten järjestelmien vertailua, benchmarkkausta, niin kyllä on nähty, että siinä saattaa olla myös tämmöinen yhteensovittava tarkoitus ilman, että se on kuitenkaan selkeästi säädeltyä. Tässä suhteessa tämä järjestelmä säilyy yhtä epämääräisenä, mutta se ei ole syy, minkä takia koko sopimus pitäisi hylätä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, tämän tuumaustauon aikana kaikki se, mikä Euroopasta on kuulunut, viittaa kuitenkin siihen, että meidän kannattaa tässä vaiheessa viedä tätä sopimusta kokonaisuutena eteenpäin. Se antaa kuitenkin paremmat mahdollisuudet sitten siinä loppuvaiheessa, kun lähdetään etsimään ratkaisua, pitää mahdollisimman paljon tässä kasassa. Jos muutoksia joudutaan tekemään, jos se joudutaan avaamaan, kukaan ei pidä realistisena sitä, että tämä kirjoitettaisiin jotenkin kokonaan uudelleen, vaan todennäköisesti 95—99 prosenttia on olemassa ja tulee olemaan loppuratkaisuissakin. Sen takia pitää kasata tätä uskottavuutta tälle koko sopimukselle, ja otetaan palaute sitten aikanaan vastaan. Me omalta osaltamme nyt talvi—kevätkaudella annamme Suomen osalta palautteen tästä. Moni muu tekee samalla tavalla. Kyllä se tiekartta on syntymässä, mitä moni on jo peräänkuuluttanut, eräänlainen suunnitelma. Itävallan, Suomen, Saksan kesken tehdään yhteistyötä, jossa tätä prosessia viedään eteenpäin.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Edustajat O. Ojala ja Meriläinen nostivat vielä esiin tämän kansalaiskeskustelun tarpeellisuuden. Taidamme olla aika lailla samoilla linjoilla siinä, että sitä tarvitaan ja sen edistäminen on hyvä asia. Mutta hallitus on myös ottanut todellakin tosissaan kansalaisten huolet, joita on nostettu esiin, kun puhutaan palveluiden vapaasta liikkumisesta ja tästä uudesta perustuslaillisesta sopimuksesta, muun muassa siten, että tässä hallitustenvälisessä konferenssissa yhteistä kauppapolitiikkaa koskeviin määräyksiin lisättiin nimenomaan Suomen ja Ruotsin aloitteesta sosiaali-, koulutus- ja terveyspalvelujen kauppaa koskeva erityismääräys, jonka mukaan sitten neuvosto päättää määräenemmistön sijaan yksimielisesti sopimuksista sosiaali-, koulutus- ja terveyspalvelujen kaupan alalla. Tämä asia kyllä käytiin läpi silloin, kun nämä päätökset tehtiin, hyvin tarkkaan.

Haluan vielä nostaa esiin tuon ed. Virtasen hyvin kuvaaman asian, että hän haluaa tehdä itselleen selväksi, mistä tässä sopimuksessa on oikein kysymys. Kehotan ja kannustankin valiokuntaa keskittymään nimenomaan siihen, että — ehkä me vähän liikaakin täällä keskustelemme siitä, mitähän ne ranskalaiset nyt aikovat ja hyväksyvätkö vai eivät — meidän pitää nimenomaan tämä käsittelykierros käyttää siihen, että teemme selväksi sen, mitä nämä kaikki yksityiskohdat tässä sopimuksessa oikein todella tarkoittavat.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Hyvä, että hallitus on tuonut tämän selonteon eduskunnalle, mutta kysymys on, miksi näin laajana. Miksi eduskunnalle, joka jo tuntee varsin hyvin tämän perustuslaillisen sopimuksen, nyt selvitetään tätä? Minusta eduskunnalle olisi riittänyt tuollainen 10—15 sivun pohdinta siitä, missä tilanteessa me olemme, mikä on ratifiointitilanne eri maissa ja mitä ehkä sitten Suomen hallituksen mielestä pitäisi tässä tilanteessa Suomen hallituksen tehdä Ranskan ja Hollannin kielteisten äänestysten jälkeen.

Puhemies! Olen jo vastauspuheenvuoroissani todennut, että henkilökohtainen käsitykseni on, että tämä sopimus sellaisenaan on kuollut. Minun käsitykseni on vähän eri kuin pääministeri Vanhasen siitä, että tästä sopimuksesta voisi 95—99 prosenttia elää. Kun esimerkiksi ed. Katainen täällä totesi, että eurooppalaiset eivät saa joutua ranskalaisten ja sosialistien vangeiksi, niin valitettavasti Eurooppa on jo siinä tilanteessa. Ranskan sosialistit, joiden johto siis puolusti tämän perustuslaillisen sopimuksen hyväksymistä ja joiden jäsenistöstä suuri osa kuitenkin sitä vastusti, ovat nyt päässeet yksimielisyyteen siitä linjasta, mikä pitäisi olla. Kyllä se on enemmän kuin 95—99 prosenttia tästä sopimuksesta, mitä meille nyt esitetään.

Laurent Fabius, joka oli entinen pääministeri, joka vastusti tätä sopimusta, sai nykyisen puoluejohdon kanssa yhdessä aikaan synteesin, jossa vaaditaan entistä poliittisempaa ja sosiaalisempaa Eurooppaa, eurooppalaisen teollisuuden ja työpaikkojen puolustamista ja, puhemies, konkreettisia ehdotuksia, vakaussopimuksen uudistamista. Muuten, mihin perustuslakiin ja missä maassa kuuluu esimerkiksi hintavakaudesta puhuminen, niin kuin tässä EU:n perustuslaissa puhutaan? Minusta siinä on monia piirteitä, jotka eivät ollenkaan kuulu mihinkään perustuslakiin. Edelleen Ranskan sosialistit vaativat Euroopan keskuspankin demokraattista kontrollia, tarkoittaa sitä, että poliittinen valvonta tulee, kun nyt ollaan täysin itsenäisessä Ekp:ssä, ja että kasvu ja työllisyys, niin kuin Amerikan keskuspankissa, asetetaan myöskin Ekp:n tavoitteeksi. Minusta nämä ovat tavoitteita, jotka jokainen suomalainen poliitikko voisi hyväksyä. Kyllä Euroopan keskuspankki tarvitsee valvontaa ja tarvitsee myöskin sitä, että se pitää huolen työllisyydestä ja kasvusta hintavakauden ohella. Ei tällainen hintavakaus kuulu mihinkään perustuslakiin sellaisenaan. Ranskalaiset sosialistit vaativat sosiaalisen sopimuksen valmistelua. He ovat ed. Soinin kanssa samaa mieltä siitä, että perustuslaillisen sopimuksen tekstin pitäisi olla huomattavasti lyhyempi ja keskittyä pääasiassa unionin instituutioihin ja arvoihin.

Puhemies! Minä uskon, että tämä tulee olemaan suurin piirtein se suunta, johon tätä perustuslaillista sopimusta tullaan viemään. Kyllä minä asetan varsin kyseenalaiseksi sen, että eduskunta, suuri valiokunta, monet valiokunnat tekevät valtavan määrän työtä sellaisen sopimuksen kanssa, joka ei tule voimaan. Tietysti ne kansanedustajat voivat perehtyä, jotka eivät vielä ole perehtyneet, mutta väitän, että suurin osa meistä on perehtynyt siihen.

Mitä sitten, puhemies, tulee tähän laajentumiseen, josta täällä on myöskin keskusteltu ja joka liittyy oleellisesti tähän perustuslailliseen sopimukseen, sopimus mahdollistaa laajentumisen muun muassa niin, että komissio sitten aikanaan vuonna 2014 tulee olemaan nykyistä pienempi. Minun mielestäni ei pelkästään yleistä laajentumiskeskustelua pitäisi käydä vaan melkein maa maalta tällä hetkellä. Jos me katsomme, minkälaisia maita Suomen, Ruotsin ja Itävallan jälkeen on liittynyt, ne ovat toinen toistaan köyhempiä, ne ovat toinen toistaan korruptoituneempia, epädemokraattisempia, niissä ihmisoikeudet ovat todella vaaranalaisia, ja mukaan luen tähän kyllä Turkin. Miettikää nyt Bulgariaa, Romaniaa ja Turkkia, jotka nyt tässä ovat listalla, ja monia muita Balkanin maita. Ovatko ne todella kypsiä Euroopan unionin jäsenyyteen ja olivatko kaikki ne, jotka nyt hyväksyttiin 2004 Euroopan unionin jäseniksi, todella kypsiä Euroopan unionin jäsenyyteen demokratian, ihmisoikeuksien, talouden ja monen muun arvon kannalta? Tasapainoinen Euroopan unioni tarvitsee yhteisen sosiaalilainsäädännön ja yhteisen veropolitiikan, jossa minimitaso on määrätty.

Puhemies! Minä olen sitä mieltä, että Ruotsin pääministeri Persson on ihan oikeassa siinä, että ei ole mitään syytä syytää rahaa sellaisiin maihin, jotka käyttävät alhaista verokantaa, jotta me, jotka maksamme korkeita veroja, voisimme antaa rahaa heille.

Lopuksi, puhemies, pelkkä markkinatalous ei voi ratkaista Euroopan unionin kansalaisten arkipäivän ongelmia. Markkinatalouteen tarvitaan yhdistyneinä työllisyysarvot ja sosiaaliset arvot.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama reunahuomautus teokseen Kuolleet lehdet.

Kun vuonna 94 käytiin EU-jäsenyydestä tiukkaa kisaa ja debattia, silloin aina semmoiset hienot, upeat, jakkupukuiset leidit tulivat paneelikeskusteluun ja totesivat, että kun siirrymme EU-jäsenyyteen, niin me vain purjehdimme EU-kansalaisina kaikkien esteitten yli ja meidän ei tarvitse hikoilla jonoissa.

Arvoisa puhemies! Tänä päivänä Ouluun ei pääse, jos ei ole passi mukana, ja pitää stripata molemmissa päissä. Viimeksi viime viikolla oli viisi kappaletta EU-kansalaisia katsomassa, strippaavatko oululaiset riittävän EU-arvokkaasti näitten läpivalaisulaitteitten ääressä. Tätä on EU:n vapaa liikkuvuus.

Arvoisa puhemies! Tämä on vakava asia. Se on vakava asia sen takia — tämä keskustelukin on sen osoittanut, ryhmäpuheenvuorot ovat osoittaneet, erikoisesti pääministerin puheenvuoro on sen osoittanut — ettei lainkaan pystytä analysoimaan sitä, missä se nilkuttaa, miksi tästä ei ole tullut sitä paratiisia, mikä piti tulla, miksi tästä on tullut yhä voimistuvampi veroparatiisi. Jos ajatellaan sitä hetkeä, jolloin tämä tuumaustauko otettiin Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten jälkeen, mitä on sen jälkeen päätetty? On päätetty säästödirektiivistä, jossa nimenomaan vahvistettiin veroparatiisikäytäntöjä Euroopan yhteisön alueella voimakkaasti antamalla erityisoikeuksia tietylle jäsenvaltiolle, saattamalla jäsenvaltiot direktiivien ja säädösten perusteella täysin eriarvoiseen asemaan, samalla EU-kansalaiset, samoin toimijat koko EU-alueella. Mitä tapahtui sen jälkeen? Sitten Suomi lähti kelkkaan vielä mukaan rajoitetusti verovelvollisten lainsäädännön kohdalla. Ei mitään muuta kuin vielä sisäisestikin eriarvoistetaan ja luodaan tästäkin valtiosta EU:ssa veroparatiisi, kun kaikki muutkin ovat luoneet tästä veroparatiisin.

Samanaikaisesti on oltu täysin kykenemättömiä takertumaan tähän sosiaaliseen ulottuvuuteen. Siltä ummistetaan silmät kokonaan elikkä ei nähdä ollenkaan, niihin perimmäisiin kysymyksiin pitäisi voimallisesti paneutua. Mitä laitaa on sellaisessa maailmassa, joka on olevinaan eurooppalainen sivistysvaltio, jossa normaaliksi luonnehditaan sitä, että sata autoa yössä poltetaan? Kyllä siinä yhteiskunnassa täytyy jotakin olla vialla, perustavaa laatua olevalla tavalla vialla, ja tällaiseen tilanteeseen ei pätkänkään vertaa paneuduta.

Sitten kolmas asia, joka tulee kaatumaan Euroopan yhteisön päälle oikein rankimman jälkeen, on energiatalous. Siinä suhteessa Euroopan yhteisö on ollut jonkin verran Suomea edellä toki, se täytyy myöntää, selvästikin Suomea edellä, elikkä Suomi on se vihon viimeinen peränpitäjä näissä asioissa, kestävään energiatalouteen siirtymisessä, mutta Euroopan yhteisön kohdalla vauhti on niin hidas tällä hetkellä, että se tulee kaatumaan koko yhteisön päälle ja se tulee viemään erittäin voimakkaasti pohjaa tulevaisuudelta. Kun näihin asioihin saadaan perustavaa laatua oleva uusi toimintakulttuuri, nähdään todellisuus, niin siinä vaiheessa vasta voidaan ajatella sitä, että tällaisella perustuslaillisella sopimuksella ja sen mukaisella perustuslakiin perustuvalla yhteisöllä on kestävää tulevaisuutta.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva valtioneuvoston selonteko Euroopan unionin perustuslakisopimuksesta kuvaa selkeästi, miten päätöksentekojärjestelmä ja toimivallanjako Euroopan unionissa kehittyisi, jos perustuslakiesitys ratifioitaisiin esitetyssä muodossa. Myös valtioneuvoston kannanotot Euroopan unionin kehittämisestä, siitä millainen unionin tulisi olla tulevaisuudessa, ovat selkeitä.

On hyvä, ettei meille tuotu tässä vaiheessa itse sopimusta ratifioitavaksi tänne eduskuntaan, vaan otettiin pohdintatauko. On hyvinkin mahdollista, että perustuslakia ei oteta tässä esitetyssä muodossa koskaan käyttöön. Hollanti ja Ranska ovat sopimuksen jo kansanäänestyksissään torjuneet. Jos ja kun muutoksiin sopimuksen suhteen joudutaan, on neuvottelujen alkaessa parempi, että Suomella ei ole ratifioitua sopimusta.

Mikä meni pieleen sopimuksen valmistelussa? Tätä on pakko kysyä, kun Eec:n perustajamaissa on näin suuri vastustus sopimusta kohtaan. Unioni on laajentunut liian nopeaa vauhtia, ja samalla sisäistä yhdentymistä on kiihdytetty. Kansalaiset kokevat Euroopan unionin etäisenä ja liian pieniin asioihin takertuvana, ylikansallisena, kasvottomana päättäjänä. Päätöksenteossa on demokratiavaje.

Unioni sotkeutuu edelleen tahtoen tai tahtomattaan asioihin, jotka olisi järkevämpää päättää itsenäisesti jäsenmaissa. Yksi esimerkki on tämänhetkinen susikeskustelu. Kyllä me osaamme itse päättää, mikä on sopiva susikanta Suomessa, siihen ei tarvita ohjeita Brysselistä. Unionin on keskityttävä sellaiseen toimintaan, joka parantaa EU:n mahdollisuuksia vastata tulevaisuuden haasteisiin yhteisönä ja josta saadaan lisäarvoa. Unionin on keskityttävä toimintaan, joka on selkeästi kannattavampaa yhdessä kuin jäsenvaltioiden toiminta erillisinä. Lisäarvo voi olla taloudellista, mutta myös turvallisuutta, kriisinhallintakykyä ja poliittista vaikutusvaltaa. Kansalaiset, totta kai, odottavat konkreettisesti elinolojensa ja ympäristönsä paranemista.

Niin sanotun Lissabonin strategian tavoitteena on kehittää EU:n alueesta vuoteen 2010 mennessä maailman dynaamisin ja kilpailukykyisin tietoon perustuva talousalue. Vaikka Suomi on edennyt tavoitteiden saavuttamisessa hyvin tai ainakin kohtuullisesti, niin useissa jäsenmaissa kehitys on ollut heikkoa. EU on monissa kilpailukykyyn vaikuttavissa tekijöissä tuonut vain lisää säätelyä ja byrokratiaa.

Suomi on riippuvainen ulkomaankaupasta, joten kaikkien tärkeiden vientimaidemme talouden kehittyminen olisi meille tärkeää. EU-jäsenyys on merkinnyt Suomen elinkeinoille sopeutumista ja rakennemuutoksia. Maatalous on unionin jäsenyyden myötä joutunut kymmenen viime vuoden aikana kaikkein vaikeimpaan asemaan ja rajuimpaan sopeutumiseen. Tilaluku on vähentynyt kolmanneksen, siis kymmeniä tuhansia. Tuotantoa jatkaneet tilat ovat investoineet rakennuksiin, koneisiin ja lisäpellon hankintaan. Tuotannon kannattavuus on koko ajan kova haaste. Jos ja kun haluamme turvata kotimaisen ruuan saannin, viljelijöiden tulotaso on turvattava. Nykyinen kehitys ei ole tasapuolista. Ei ole ihme, että maanviljelijöistä ei unionin puolustajia paljoakaan löydy. Itsenäisen maan tunnusmerkki ja edellytys on oma elintarviketuotanto. Maatalouspolitiikka pitää tulevaisuudessakin järjestää siten, että kaikissa EU:n jäsenmaissa on mahdollisuus harjoittaa maataloutta.

Euroopan unionista voisi toki olla nykyistä enemmän hyötyä. Esimerkiksi ilmasto- ja ympäristösopimuksissa Euroopan unionin pitää olla aktiivinen muiden maiden suuntaan. Euroopan unioniin kuuluminen lisää turvallisuutta. Suomella on turvatakuut, nimenomaan poliittinen velvoite, joka on eri asia kuin sotilasliitto. Niin sanotulla yhteisvastuulausekkeella jäsenvaltiot ovat velvoitettuja auttamaan luonnonmullistuksen, terrori-iskun tai suuronnettomuuden uhriksi joutunutta maata.

Arvoisa puhemies! Unionissa tarvitaan nyt sitoutumista ja perusteellista paneutumista avoimiin kysymyksiin. Ratkaisut on löydettävä rahoituskehyskysymykseen, palveludirektiiviin sekä kilpailukyvyn parantamiseen. Ratkaisun löytäminen mahdollisimman pikaisesti perustuslakisopimusta koskevaan kysymykseen toisi myös lisää uskottavuutta. Joka tapauksessa unionin on myös pyrittävä tehostamaan toimintaansa Nizzan sopimuksen tarjoamissa puitteissa niin kauan kuin vastausta perustuslakisopimuskysymykseen ei ole löytynyt.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kettunen mainitsi sudet. Tänään tehtiin maa- ja metsätalousvaliokunnassa elintarvikevalvontaa koskevasta laista mietintöä, ja kyllä täytyy sanoa, että ei ainakaan tuolla itärajalla ymmärrä sitä, minkälaisia määräyksiä tuolta EU:sta tulee, ja sitä byrokratiaa, mitä tämän kaltaiseen maahan kuin Suomeen tuodaan.

Voidaan varmasti kuitenkin todeta, että Euroopan unionin integraatio on viimeisten 50 vuoden ajan ollut menestyksellistä. Se on pitkälti ollut talouden raja-aitojen kaatamista ja sisämarkkinoiden luomista. Mutta vuosikymmenten saatossa integraatio on ulottanut otteensa myös muihin yhteiskunnan sektoreihin. Samaan aikaan on tapahtunut valtava muutos unionin rakenteissa alkaen jo pelkästään jäsenmaiden määrästä. Tuossa äsken ed. Elon pohdintaan on todellakin helppo yhtyä. Vauhti mielestäni laajentumisen suhteen on ollut aivan liian nopeaa ja joukkoon on tullut sellaisia jäsenmaita, jotka ovat kaukana niistä velvoitteista, mitä jäsenmailla pitäisi olla.

Kuten tiedämme, on nykyisen unionin rakenne jäänyt jälkeen noista muutoksista. Alun perin kuudelle valtiolle suunniteltu tulliliitto on valovuoden päässä todellakin 25 jäsenmaan kolossista, tai niin kuin ed. Soini totesi, kolhoosista. Muutokset unionin rakenteessa on otettu huomioon lisäämällä ja täydentämällä unionin sopimuksia. Siitä on syntynyt pykäläviidakko, jota juristienkin on vaikeaa ellei jopa mahdotonta hallita, saati yksittäisen kansalaisen.

EU tarvitsisi kasvojen kohotuksen. Kirurgina toimii konventti. Työn jälki oli minusta pääpiirteissään onnistunutta. Se, että kahden jäsenmaan kansat äänestivät kuitenkin sopimusta vastaan, oli paha takaisku. Nyt otettu tuumaustauko oli ainoa vaihtoehto, mutta tästä eteenpäin meneminen on todella vaikeata. Suomen puheenjohtajuuskausi alkaa ensi kesänä ja pallo tulee olemaan suomalaisilla.

Arvoisa puhemies! On syytä muistaa, mitä hyvää ja tärkeää perustuslaki pitää sisällään. Meidän poliitikkojen on osattava kertoa kansalaisille, kuinka unionin rakennetta olisi syytä muuttaa ja että perustuslaki olisi siihen sopiva väline.

Unionin demokratiavaje on edelleen syvä ja järjestelmät ovat, kuten totesin, monimutkaisia ja byrokraattisia. Perustuslain aikaansaaminen avaisi rakennetta ja toisi läpinäkyvyyttä koko järjestelmään. Kyse ei ole piilotetuista turvalausekkeista vaan uudelleenorganisoinnista. Eivät yrityksetkään voi toimia samoilla organisaatiorakenteilla liikevaihdon, työmäärän ja henkilökunnan nelinkertaistuessa. Meidän suomalaisten tulee olla aloitteellisia. Eduskunnan tulee antaa merkki, että Suomessa perustuslakia tai vastaavaa muutosta ollaan valmiita tukemaan. Ratifiointia on mietittävä avoimesti, ja jos siihen suuntaan on valmiutta lähteä, tulisi se mielestäni tehdä ennen puheenjohtajuuskauden alkua.

13 maata on sopimuksen jo hyväksynyt, 2 hylännyt ja loput pohtivat. Sopimus sisältää menettelyn myös ratifioinnin jatkamiselle, vaikka kaikki jäsenmaat eivät sopimusta olisi ratifioineet. Onkin syytä harkita, voitaisiinko prosessia jatkaa niiden menettelytapojen mukaisesti.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Kuten valtioneuvoston selonteosta käy ilmi, Euroopan unionin perustuslakisopimus vastaa rakenteensa ja oikeudellisen luonteensa puolesta Suomen tavoitteita. Lisäksi sopimus muokkaa Euroopan unionin päätöksentekoa vastaamaan paremmin tulevaisuuden haasteisiin, vahvistaa muun muassa demokratian toteutumista unionissa sekä korostaa tiiviimmän yhteistyön merkitystä. Tämä on myös Suomen näkökulmasta keskeisiä tavoitteita.

Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestysten tuloksia seurannut sekä Eurooppa-neuvoston aloitteesta startannut pohdintatauko ei ole mielestäni toistaiseksi ottanut tarvittavissa määrin tuulta alleen — tuulta alleen siis ainakaan Suomessa. Touko—kesäkuun vaihteessa kansanäänestyksien jälkeen noussut keskustelu Euroopan yhtenäisestä tulevaisuudesta on vähitellen hiipunut. Eurooppa-neuvoston julkilausumassa todetaan, että pohdinta-aikana kussakin maassa käydään läpi laaja keskustelu, johon otetaan mukaan niin kansalaiset, kansalaisyhteiskunta, työmarkkinaosapuolet, kansallisparlamentit kuin poliittiset puolueetkin.

Arvoisa puhemies! Nyt valtioneuvoston valmistelema selonteko aloittaa toivottavasti vihdoin tuon erittäin tarpeellisen, laajan keskustelun Euroopan unionin tulevaisuudesta tämän päivän jälkeen myös eduskunnan ulkopuolella, Eurooppa-neuvoston julkilausumassa mainituissa kansalaisjärjestöissä, kansalaisten keskuudessa, työmarkkinaosapuolissa jne. Vain tällä tavoin perustuslakisopimuksen vahvistamiseen voitaisiin vuoden sisällä siirtyä mahdollisimman nopeatempoisella aikataululla sekä erilaiset näkökulmat huomioiden. Tämä on myös ehdoton edellytys perustuslakisopimuksen oikeutuksen saavuttamiselle kansan keskuudessa sekavan, kesästä asti vallalla olleen keskustelun jälkeen.

Euroopan unionin tämänhetkinen poliittinen kriisi erityisesti kansalaisten keskuudessa osoittaa, että talouden vahvistamisen rinnalla tarvitaan ihmisten työ- ja arkielämään liittyvän sosiaalisen ulottuvuuden kehittämistä. Kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta sosiaalivaje ruokkii uskottavuusvajetta. EU:n kehittämisessä ei sosiaalista ulottuvuutta saa työntää syrjään, jotta kansalaisten luottamus unionia kohtaan vahvistuisi. Emme voi hyväksyä sitä, että kehitettäessä Euroopan unionin sisämarkkinoita ja kilpailukykyä murennettaisiin samalla tasa-arvoinen hyvinvointiyhteiskunta, joka on pohjoismaisen mallin merkityksellisin osa. Muun muassa Euroopan ammatillinen keskusjärjestö on moneen otteeseen maininnut Suomen ja muut Pohjoismaat työmarkkinamalleina, joissa kolmikantainen yhteistyö toimii ja antaa mahdollisuuden sopeuttaa työmarkkinoita kilpailun vapautumisen ja globalisaation tuomiin muutoksiin.

Suomen pitkäaikaisena tavoitteena Euroopan unionissa on ollut unionin päätöksenteon tehostaminen ja lainsäädäntömenetelmien yhtenäistäminen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella. Tämän neuvottelutavoitteen voidaan katsoa toteutuneen perustuslakisopimuksessa, joka vahvistaa paitsi kyseisten alueiden politiikkojen tehokkuutta, myös avoimuuden ja demokratian periaatteiden toteutumista.

Arvoisa puhemies! Kuten valtioneuvoston selonteossa todetaan, perustuslakisopimus on edelleen erittäin tarpeellinen parannus unionin nykyiseen perussopimukseen verrattuna. Suomen onkin jälleen aika aktivoitua EU-jäsenmaana. Aktiivisuutemme Euroopan unionissa on pudonnut huolestuttavalla tavalla viime hallituksen ajoista, jolloin olimme Euroopan unionin asioissa erittäin aloitteellisia ja ennakoivia. Tulevana Euroopan unionin puheenjohtajamaana Suomen tulee jälleen saavuttaa muutaman vuoden takainen asema Euroopan unionin ytimessä ja huolehtia siitä, että kaikkia jäsenmaita tyydyttävä perustuslaillinen sopimus syntyy ennen puheenjohtajuuskauden päättymistä.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten valtioneuvoston selonteossa sanotaan, pohdintatauko on tässä EU:n perustuslakiasiassa tarpeen. Kun ranskalaiset ja hollantilaiset viime keväänä äänestivät Euroopan unionin perustuslakia vastaan, koko unioni pysähtyi pohtimaan sitä, mihin suuntaan ollaan menossa.

Perustuslaissa ja koko unionin toiminnassa on seikkoja, joita meidän täällä Suomessakin tulisi miettiä tarkasti. Selonteossa kehotetaan eduskuntaa keskustelemaan aiheesta. Meidän tulisikin nyt miettiä niitä syitä, miksi Ranskassa ja Hollannissa äänestettiin perustuslaki kumoon. EU:n uusi palveludirektiivi oli yksi syy. Direktiivin tavoitteita, työvoiman ja palvelujen vapaata liikkumista maasta toiseen, ei katsottu Ranskassa hyvällä. Samoja paineita on myös meillä täällä Suomessa.

Palveludirektiivi tarjoaa mahdollisuuden ulkomaiselle yrittäjälle tarjota palveluja rajojen yli. Tällaisten tilanteiden syntyä vierastetaan myös meillä. Palvelualoilla alettaisiin toimia monilla säännöillä ja monien eri valvojien alaisuudessa. Työvoiman vapaalla liikkuvuudella on myös varjopuolensa, ja niitä meidän täytyy miettiä tarkkaan. Myös se, että direktiiviin sisällytettäisiin muun muassa jäsenmaitten sosiaali- ja terveyspalvelut, on merkittävä asia. Haluammeko me, että päätäntävalta tällaisissa asioissa siirtyy muualle?

Arvoisa puhemies! Unionin nopea laajentuminen on myös aiheuttanut paljon keskustelua Suomessa. Laajentuminen on ollut todella nopeaa. Myös suomalaiset kysyvät, kuka tämän kaiken maksaa ja missä tahdissa. Myös Suomen maatalousala ja elintarviketeollisuus elävät suuressa paineessa sen suhteen, mitä tulevaisuus tuo heille tullessaan.

Meidän pitää eduskunnassa keskustella myös kansansäänestyksen järjestämisestä. Sellainen pitää uskaltaa järjestää. Vain äänestyksen kautta voidaan alkaa puhua kansalaisten EU:sta. Välillä tuntuu siltä, että tähän asti asiaa on hoidettu ylhäältä päin ja kerrottu, mitä mieltä asioista pitäisi olla. Pitää uskaltaa kysyä äänestäjien mielipidettä, järjestää äänestys ja katsoa, mitä mieltä suomalaiset asiasta ovat, varsinkin kun on kyse perustuslaista, joka koskettaa kaikkia suomalaisia.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin uusi perustuslaillinen sopimus ei ratkaisevasti muuta kansallisten hyvinvointipalvelujen asemaa Euroopan unionissa. Se ei myöskään siirrä sosiaali- ja terveyspalvelujen julkista tuotantoa sisämarkkinasäännösten piiriin. Nämä molemmat uhat tulivat kohtuullisesti torjutuiksi. Nizzan sopimuksen perusoikeuskirjan liittäminen perustuslakisopimuksen osaksi on sosiaalisen Euroopan näkökulmasta selkeä parannus nykyiseen.

Sen sijaan perustuslaki avaa ovia sisämarkkinakäytäntöjen hivuttautumiselle julkisiin hyvinvointipalveluihin. Ensisijaisesti tämä uhka kiinnittyy yksimielisyysvaatimusten vaihtumiseen määräenemmistöpäätöksiin. Jatkossakin Euroopan yhteisön tuomioistuimelle jää merkittävä osuus sekä Eurooppa-lakien että Eurooppa-puitelakien tulkinnassa, vaikka uusi perustuslaki nykyistä tulkintaepämääräisyyttä todennäköisesti vähentääkin. Tarpeeksi pitkälle säännösten selkeydessä ei kuitenkaan päästy.

Arvoisa puhemies! Perustuslain ratifiointi on kansanäänestysten jälkeen jämähtänyt paikoilleen ja suuri hämmennys vallitsee. EU-kriitikot ovat juhlineet ei-äänten voittoa näyttävästi, mutta ainakin sosiaalisen Euroopan etenemisen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen kansallisen päätäntävallan kannalta sopii kysyä, missä se voitto oikein luuraa. Sisämarkkinat laajenevat entisinkin perussopimuksin, ja sekä avoimen koordinaation menetelmä että etenkin valmisteilla oleva palveludirektiivi tulevat tarjoamaan riittävästi haasteita vastattavaksi ja uhkia torjuttavaksi, vaikka ratifiointi ei etenisikään.

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tunnettu huoli sosiaali- ja terveyspalvelujemme luisumisesta pois kansallisesta päätäntävallasta on paljolti perustunut siihen arvioon, että oma universaali ja asumisperusteinen hyvinvointimallimme on parempi ja kannatettavampi kuin manner-Euroopan vastaava. Tästä vallitsee Suomessa ainakin sanoissa varsin laaja, poliittiset rajat ylittävä yksimielisyys. Arvio ei liene aivan perusteeton, sillä EU-maista pohjoismaista hyvinvointijärjestelmää toteuttavat jäsenmaat ovat parhaiten onnistuneet saavuttamaan Lissabonin strategian kaikki kolme tavoitetta, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäksi myös tuottavuuden ja työllisyyden kasvutavoitteet.

Tästä huolimatta pohjoismainen hyvinvointijärjestelmä ei liene ensimmäisten joukossa, kun Euroopan unioni listaa parhaita käytäntöjään. Lissabonin strategian uudistaminen on tästä oiva esimerkki. Kun tuottavuuden kasvu ja työllisyyden paraneminen takkuavat, unohtuu tietoisesti myös tavoite sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämisestä ja sosiaalisesta Euroopasta. Valitettavasti tämä on näkynyt myös Suomen hallituksen viimeaikaisissa päätöksissä. Asian ymmärtää, kun tunnistaa sen takana olevan logiikan. Sen mukaan Euroopan unioni on häviämässä taloudellisen kilpailun USA:lle ja uhkaa hävitä myös Kiinalle. Tällöin ainoa vaihtoehto kuulemma on kaikin tavoin parantaa Euroopan unionin kilpailukykyä.

Tästä seuraa, että sosiaalinen Eurooppa alistetaan taloudelle, sen kasvulle ja kilpailukyvylle. Seuraavaksi tämä rautainen logiikka etenee niin, että kun USA:n talous toimii tehokkaammin, niin sen sosiaaliturvajärjestelmänkin täytyy olla omaamme tehokkaampi. Ottakaamme siis siitä oppia. Sitä paitsi, jos häviämme taloudellisen kilpailun, ei meillä tulevaisuudessa ole varaa hyvinvointivaltioonkaan.

Arvoisa puhemies! Mahtaakohan tämä kuulostaa tutulta myös täällä koti-Suomessa ja eduskunnassa käydyissä viime aikaisissa keskusteluissa?

Arvoisa puhemies! Euroopan suuri haaste on löytää uskottavat vastaukset tämän rautaisen logiikan asettamiin haasteisiin. Ellemme siihen kykene, olemme vaarassa menettää poliittisen uskottavuutemme eurooppalaisten ihmisten silmissä ja mielissä. Mikä vielä pahempaa, ihmiset suurella todennäköisyydellä menettävät uskonsa siihen, että poliittiset tai muut järjestelmät voivat ylipäätään mitään globalisoituvalle kapitalismille ja sen seurauksille. Siihen meillä ei ole yksinkertaisesti varaa.

Sosiaalista Eurooppaa ei saa alistaa talouden ja tuottavuuden aputyökaluksi, vaan sitä on kehitettävä hyvinvoivan ja tasa-arvoisen Euroopan keskeisenä kivijalkana. Ratkaiseva kysymys kuuluu, miten me sen teemme ja kenen kanssa.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Vaikka olenkin EU:n suhteen federalisti, niin minusta on aina hauskaa verrata EU:ta Neuvostoliittoon. Myös Neuvostoliitossa nimittäin todellisuus piilotettiin komealta kalskahtavien sanojen taakse, ja minua ainakin tästä neukkumeiningistä muistuttaa puhe unionin vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alueesta. Kysymys on siitä, kenelle vapautta ja oikeutta ja minkälaisia vapauksia ja oikeuksia haluamme. Ainakin toistaiseksi vapaa liikkuvuus on EU:n sisällä ollut hieman takkuilevasti etenevä projekti. Yleisestikin ottaen mitä tulee ulkorajoihin, siis siihen, miten pääsisi sitten vapaasti muualta tänne, ainoa tapa on ollut laajentuminen, eli muuten kyllä ollaan varsin innokkaasti rakennettu tällaista linnoitus- tai linnake-Eurooppaa riippuen siitä, kuinka nyt haluaa tämän Fortress Europe -käsitteen suomentaa.

Mutta ehkä sen takia, että vaikka minun mielestäni tavoitteena noin isossa mittakaavassa pitäisi olla maailma ilman rajoja, hyväksyn, että tämä on hieman hidas prosessi. Yksi tapa aloittaa tai jatkaa tällaista avautumisen ja rajojen madaltamisen prosessia on sitten tämä EU:n laajentuminen ja sinänsä EU:n tekeminen sillä tavalla avarakatseisemmaksi, monikulttuurisemmaksi ja paremmin uskonnollista yhdenvertaisuutta toteuttavaksi. Siksi olen varsin intomielinen Turkin EU-jäsenyyden kannattaja toki sillä edellytyksellä tietenkin, että Turkki myös omalta osaltaan toteuttaa ne velvoitteensa, joita sille näissä jäsenneuvotteluissa on etukäteen sovittu asetettavan.

Mutta kaiken kaikkiaan toivoisin, että tulevaisuudessa vapaus ja oikeus EU:ssa tarkoittaisivat enemmän tämmöistä avointa kansalaisuutta, sitä, että tänne olisi helpompi tulla ja täällä olisi tasavertainen muitten asukkaitten kanssa ja että meidän maahanmuuttopolitiikkamme olisi kaiken kaikkiaan solidaarisempaa. Nythän monille köyhistä maista tuleville tämä turvapaikanhakuprosessi on ainut laillinen keino päästä EU:n alueelle. Joskus tämä sitten näyttää jo nyt EU:ssa olevien näkökulmasta vähän hämmentävältä, kun aina ne pakolaisuuden kriteerit eivät täyty, mutta kun ei ole niitä muita keinoja. Pitäisi luoda erilaisia laillisia keinoja päästä maahan enemmän. Se olisi myöskin parasta laittoman maahamuuton torjuntaa.

Sitten tästä turvallisuuden alueesta. Jonkin verran on tullut sellainen olo, että turvallisuuden nimissä ollaan valmiita tekemään sellaisia esimerkiksi yksityisyyden suojaan meneviä loukkauksia tai päätöksiä, jotka eivät sitten ehkä kuitenkaan pitkällä aikavälillä edistä turvallisuutta. Esimerkiksi tietoturvan saralla EU:ssa on paljon puutteita. Meillä on sinänsä periaatteessa ihan hyvä tietosuojadirektiivi, mutta 2003 annetun komission raportin mukaan sen toteutuksessa on onnistuttu erittäin vaihtelevasti, jopa huonosti.

Lopuksi vielä lyhyesti Euroopan sosiaalisesta mallista, josta käytiin täällä debatissa jo keskustelua. Minun mielestäni talouspolitiikan ja sisämarkkinoiden tehokkuuden tulisi olla aina viime kädessä keino edistää kansalaisten hyvinvointia, ei arvo sinänsä. Siksi tavoitteenani on 1) säilyttää talouspolitiikan lähtökohtana niin sanottu eurooppalainen malli, jossa markkinatalous yhdistetään tuloeroja tasaaviin tulonsiirtoihin ja kaikkien kansalaisten ulottuvilla oleviin laadukkaisiin sosiaali- ja terveys- ja koulutuspalveluihin, 2) ehkäistä yhteisellä eurooppalaisella verotuspolitiikalla sellaista unionin sisäistä epätervettä kilpailua, joka johtaa verokantojen heikkenemiseen ja siten murentaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa, 3) säilyttää päätöksenteko lähipalveluista mahdollisimman lähellä palveluiden käyttäjiä, joka joissakin jäsenmaissa tarkoittaa kansallisvaltioita, joissakin maakuntia, joissakin osavaltiota ja joissakin kuntia, eli tämän demokratiamallin ja diversiteetin tulee olla lähipalveluissa tulevaisuudessakin mahdollista, 4) olla alistamatta sosiaali- ja terveys- ja koulutuspolitiikan tärkeitä päätöksiä kauppapolitiikalle ja 5) mahdollistaa julkisen sektorin ja kolmannen sektorin kyky tuottaa sosiaali- ja terveys- ja koulutuspalveluja muokkaamalla määräyksiä julkisista hankinnoista ja kilpailutuksesta siten, että ne nykyistä paremmin huomioon ottavat näiden palveluiden erityispiirteet.

Arvoisa puhemies! Olen aika varma, että jos näihin viiteen kohtaan pystyttäisiin vastaamaan, niin iso osa kansalaisten huolista, jotka suuntautuvat nyt liian markkinavetoiselta näyttäytyvään Euroopan unioniin, pystyttäisiin poistamaan.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Uudella perustuslailla vanha Euroopan unioni lakkautetaan ja sen tilalle perustetaan uusi unioni, entistä enemmän liittovaltiomainen, ja sitä myös militarisoidaan nykyistä enemmän. Hallitus yrittää nyt puhaltaa henkeä EU:n perustuslakiruumiiseen. EU-eliitin on vaikea hyväksyä tosiasiaa, että Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksessä perustuslakiesitys hylättiin. EU:ta ollaan uuden perustuslakitekeleen avulla militarisoimassa. EU on ottamassa askelta voimapolitiikan suuntaan, politiikan, jota USA harrastaa ohi YK:n mandaatin. Nyt perustuslakiesitys on antamassa EU:lle mahdollisuuden myös omalla päätöksellä ryhtyä kriisinhallintatoimiin voimakeinoin ilman YK:n turvaneuvoston antamaa mandaattia. Uusi perustuslakiesitys lisää määräenemmistöpäätöksiä, siirrytään yksimielisyyspäätöksistä määräenemmistöpäätöksiin, mistä erityisesti hyötyvät isot jäsenmaat. Suurten valta kasvaa monissa tärkeissä asioissa. Kun suurten valta kasvaa ja lisääntyy, on tietenkin selvää, että pieniltä mailta valta vähenee.

Määräenemmistösäännökset eivät kuitenkaan koske verotusta, eikä näin ollen ole mahdollista saada aikaan minimiverotasoja, joilla voitaisiin estää epäterve verokilpailu, joka on todellinen vaara pohjoismaiselle hyvinvointimallille. Verokilpailu saa yrityksiä siirtymään halvemman verotuksen piiriin, eikä meidän tarvitse hakea kaukaa esimerkkiä, se esimerkki on Suomenlahden eteläpuolella. Pienet verot, huono sosiaaliturva ovat verokilpailun väistämätön lopputulos.

Ruotsin pääministeri arvosteli Viron veropolitiikkaa ja sitä, että EU:n pitää maksaa tukiaisia muiden maiden veronmaksajien kustannuksella. Verokilpailu tuhoaa hyvinvointivaltion. Tässä perustuslaissa Euroopan unionia militarisoidaan ja siinä lisätään suurten maitten valtaa sen sijaan, että lisättäisiin sosiaalista Eurooppaa niin, että sosiaalikysymykset nousisivat etusijalle. Näinhän ei ole, eikä se ole myöskään taloudellisesti mahdollista, koska erityisesti juuri tämä verotusasia jäi tässä perustuslakiesityksessä auki. Ranskan ja Hollannin kansanäänestykset merkitsivät EU-eliitille päänvaivaa, miten kansanäänestyksen tulokset voidaan kiertää ja mitätöidä. Meillä suomalaisilla on vielä enemmän syitä olla hyväksymättä EU:n perustuslakisopimusta elikkä tätä uutta Euroopan Yhdysvaltoja, jota tässä yritetään muodostaa entistä enemmän liittovaltiomuotoiseksi.

Olen eräitten muitten vasemmistolaisten kansanedustajien kanssa samaa mieltä, että nykyisen kaltainen jo kahdessa maassa hylätty perustuslakisopimus pitää hylätä myös Suomessa, jos se ratifioitavaksi Suomen eduskuntaan tuodaan. EU:ta ei mielestäni tule militarisoida eikä siitä pidä tehdä liittovaltiota nykyisellä perustuslakiesityksellä, joka nyt täällä eduskunnassa selonteon muodossa on käsittelyssä. Näin ollen mielestäni EU:n perustuslakisopimukselle tulee sanoa selvästi ei. Täällä on sitä kierretty ja kaarrettu, ei ole uskallettu sanoa, mitä mieltä siitä ollaan. On tuotu erilaisia näkökohtia näkyviin, että pitäisi saada sitä ja pitäisi saada tätä. Kuitenkin pääministeri totesi, että perustuslakisopimus hyväksytään joko tällaisenaan tai sitten sitä ei lainkaan hyväksytä, ja näin ollen on turha kuvitella, että siihen tulisi suuria muutoksia. Selkeintä olisikin, että nämä sopimukset neuvoteltaisiin kokonaan uudestaan alusta asti.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Euroopan unionin perustuslakisopimuksen henkiin herättäminen ei onnistune aivan lähitulevaisuudessa. Pääministerikin lähti puheenvuorossaan siitä, että perustuslakisopimuksen kohtaloa ei saada ratkaistuksi ennen Ranskan ja Alankomaiden vaaleja keväällä 2007. Mielestäni tämä on hyvin realistinen näkemys ja arvio.

Perustuslakisopimuksen kariutuminen toistaiseksi merkitsi sitä, että kansalaisten kuuleminen on unionin jäsenmaissa otettava vakavasti. Juhlapuheissa on kyllä puhuttu siitä, että unioni tuodaan lähemmäksi kansalaisia. Nyt tilanne on kuitenkin se, että unionin on tosissaan katsottava peiliin, kuunneltava kansalaisten huolia ja arvioitava tilanne uudelleen. Kansalaisten Eurooppa ei synny julistuksilla vaan teoilla sellaisten asioiden eteen, jotka kansalaiset kokevat aidosti tärkeiksi.

Mielestäni unionin menestys on aina nojannut käytännön saavutuksiin perustuvaan solidaarisuuteen, siihen, että unioni tuottaa lisäarvoa parantamalla turvallisuutta, taloudellista kasvua ja hyvinvointia. Mielestäni Euroopan unionin ongelma tänään on se, että siltä puuttuu sellaiset johtajat, jotka kykenevät näyttämään Euroopalle suuntaa. Myös kansallismielisyys nostaa päätään. Omat ongelmat ja etunäkökohdat menevät yhteisen edun ohi. Mielestäni on turhaa kuvitella, että esimerkiksi Ranskan presidentti Jacques Chirac nöyryyttävän kansanäänestystappion jälkeen lähtisi tekemään sellaisia, kylläkin Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta tarpeellisia kompromisseja, jotka heikentäisivät jollakin tavalla Ranskan etuja. Tony Blair puolestaan pitää kynsin hampain kiinni Isolle-Britannialle edullisesta maksupalautusjärjestelmästä. Saksan uusi liittokansleri Angela Merkel on vielä suuri kysymysmerkki, mutta tuskinpa hänkään lähtee ajamaan kovin eurooppalaista linjaa, siksi suuria Saksankin sisäiset vaikeudet ovat.

Myös rahaliitto on vaikeuksissa. Tähän eivät syynä ole perustuslaista järjestetyt kansanäänestykset vaan se, että talousvaikeuksissa painineet euroalueen maat eivät ole pitäneet kiinni tekemistään sopimuksista. Asian voi ilmaista niinkin, että rahaliiton suuret jäsenmaat ovat kerta kaikkiaan pyyhkineet kasvu- ja vakaussopimuksella pöytää. Tämä ei millään tavalla ole lisännyt luottamusta unioniin. Mielestäni talouden kriisi on itse asiassa johtanut siihen poliittiseen kriisiin, mikä ilmentyi perustuslakiäänestyksissä. Pitkään jatkunut taloudellinen heikkous ja ahdinko ovat loitontaneet kansalaisia päättäjistä. Onpa Italiassa väläytelty jo paluuta liiraankin. Paljon on siis tehtävää, jotta kansalaisten luottamus unioniin ja rahaliittoon saadaan palautetuksi. Kansalaisille on kyettävä vakuuttamaan ja osoittamaan, että unioni kykenee järkevään ja tehokkaaseen toimintaan.

Arvoisa puhemies! Mielestäni on helppo yhtyä pääministerin näkemykseen siitä, että perustuslakisopimus on kokonaisuus, jota ei pidä ainakaan tässä vaiheessa lähteä pilkkomaan. Nyt on todellakin syytä kartoittaa kaikki mahdollisuudet sen voimaansaattamiseksi kokonaisuutena. Me tarvitsemme demokraattisemman ja tehokkaammin toimivan unionin, ja perustuslakisopimuksessa on niitä aineksia, jotka vievät kehitystä tähän suuntaan.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston päätös antaa eduskunnalle mahdollisuus selonteon pohjalta käydä keskustelua Euroopan unionin perustuslakisopimuksesta oli hyvä ratkaisu. EU:ssa käynnissä oleva perustuslakisopimuksen pohdinta-aika tulee käyttää EU:n tulevaisuutta pohtivaan keskusteluun. Tätä myös Eurooppa-neuvosto omassa julkilausumassaan peräänkuulutti.

Keskustelu niin meillä kuin muissakin jäsenmaissa on ollut hyvin hiljaista. Suurin syy siihen lienee se, että on vaikeaa käydä keskustelua, kun pöytä on kutakuinkin tyhjä. Ranskan ja Alankomaiden hylättyä kansanäänestyksissään valtionpäämiesten yhdessä allekirjoittama perustuslakisopimus palauduttiin tilanteeseen, jossa käytännössä ei ole hyväksyttävissä olevaa sopimusehdotusta. Yhdeksän jäsenmaata ehti hyväksyä ja tallentaa Italian hallituksen kassakaappeihin oman kantansa sopimuksesta. Muut jäsenmaat odottavat enemmän tai vähemmän sitä, millaisen muutoksen sopimus tulee jatkokäsittelyssä saamaan.

Mielestäni oli viisautta, että Suomi jäi odottamaan useiden jäsenmaiden kanssa sitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kahden Euroopan yhteisön perustajamaan kaataessa sopimusesityksen on selvää, että sopimusesitys tulee aikanaan saamaan merkittävän muodonmuutoksen, ennen kuin se voidaan yhtenäisesti hyväksyä. Veikkaan, että Eurooppa-neuvoston kokouksessa ensi keväänä Itävallassa asiassa ei tulla merkittävästi etenemään. Sama koskee myös Suomen puheenjohtajakautta. Todennäköisesti Euroopan unionissa saadaan varautua siihen, että uuden sopimuksen ratifiointi voisi tapahtua aikaisintaan vuonna 2008. Ranskan presidentti- ja parlamenttivaaleilla vuonna 2007 on suurella todennäköisyydellä merkittävä vaikutus uuden hyväksyttävissä olevan sopimuksen aikaansaamiseen. Eurooppa-politiikasta tulee Ranskalle sisäpolitiikkaa. Viitteitä siihen on viime viikkoina haettu myös Ranskassa olleista levottomuuksista.

Tämän johdosta on todennäköistä, että Euroopan unionin toimintaa kehitetään tulevina vuosina nykyisten perussopimusten tarjoamissa puitteissa. Meidän tulee aktiivisesti etsiä niistä eväitä puheenjohtajakauttamme varten niin, että EU:ssa voitaisiin edetä toiminta- ja päätöksentekokyvyn vahvistamisessa. Niillä eväillä meidän tulee toimia myös EU:n lähentämisessä kansalaisiin nähden. Ellei Euroopassa siihen kyetä, on vaarana EU:n etääntyminen entisestään kansalaisista. EU-kansalaiset katsovat Eurooppaa nyt laajentumisen jälkeisessä tilanteessa. Eri maissa pohditaan laajentumisesta tulleita hyötyjä ja haittoja. Valtion päämiehet ovat edeltäjiään haastavammassa tehtävässä, kun he joutuvat perustelemaan toteutettua laajentumista ja sen vaikutuksia kilpailun kiristämillä sisämarkkinoilla. On muistettava, että EU:n kansalaisille toteutetun laajentumisen vaikutukset konkretisoituvat vasta lähivuosina. Niillä tuloksilla saattaa olla vaikutuksia unionin seuraavan laajentumistavoitteen toteutumiseen. Olisi tärkeää, että unionissa huolehdittaisiin välillä kotikentästä laajentumisinnokkuuden sijaan.

Arvoisa puhemies! Aikataulu ei anna mahdollisuutta käydä yksityiskohtaisesti läpi selontekoa. Haluan siksi nostaa esille yhden osa-alueen eli vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevat kysymykset. Laajentunut unioni on tuonut niiden osalta haasteita myös meille. Perustuslakisopimuksella olisi selkeytetty ja tiivistetty unionin sisäistä yhteistyötä muun muassa turvallisuuden ja maahanmuuttopolitiikan suhteen. Nyt tavallaan sopimuksettomassa tilanteessa meidän tulee omalta osaltamme huolehtia niistä voimavaroista, joilla kykenemme muuttuneessa tilanteessa toimimaan. Maahanmuuttoasioissa meidän tulee tehdä yhteistyötä niin, että Suomesta ei muodostuisi niin sanottua pussinperää maahanmuuttajille. Yhteistyön tarve korostuu myös poliisi- ja rikosoikeudellisissa asioissa. Liikkuvuuden vapaus tuo mukanaan rikollisuutta, ja sitä kykenemme hallitsemaan vain lisääntyvän yhteistyön ja omien riittävien toimintamahdollisuuksien kautta.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Yhtä mittaa tippuva pisara kovertaa kolon kiveen, mutta kuohuva virta, joka huumaavalla melulla syöksyy sen yli, ei jätä mitään jälkeä siihen." Näin on todennut Thomas Carlyle. Tämä sopii myös hyvin tähän tämänpäiväiseen aiheeseen EU:n perustuslakiin ja sen ratifiointiin liittyvään keskusteluun, jota pääministeri Vanhanen jo hyvin alusti keskustelun alkupuolella.

Ehdotus perustuslailliseksi sopimukseksihan on luonteeltaan kansainvälinen oikeudellinen sopimus. Uuden sopimuksen myötä lainsäädäntö yhdenmukaistuu ja selkenee, jos kaikki jäsenvaltiot sen ratifioivat ennemmin tai myöhemmin. Jäsenvaltioilla on jatkossakin ainoana valta muuttaa unionin sopimuksia. Kansalaisten näkökulmasta tärkeä tieto on se, että eduskunta ja varsinkin suuri valiokunta ovat tiiviisti mukana EU-asioiden käsittelyssä. Tämä takaa Suomen kantojen demokraattisuuden ja parlamentaarisuuden.

Suomi on eduskunnan tuella linjannut tavoitteekseen unionin toiminnan tehokkuuden asioissa, jotka jäsenvaltiot ovat siirtäneet sen toimivaltaan. Tämän periaatteen toteuttaminen on itään laajentuvassa unionissa yhä tärkeämpää. Jäsenvaltioiden välillä tulee olemaan eroja niin taloudellisissa kuin sosiaalisissakin kysymyksissä. Maat tulevat jatkossakin kehittymään eri tahtiin.

Eduskunnan ja hallituksen välinen suhde kuuluu niihin asioihin, joita ei pidä säännellä unionin tasolla. Suomen perustuslailla tulee olla ja on ensisijainen asema valtioneuvoston ja eduskunnan välisten suhteiden sääntelyssä. Päätäntävallan siirtäminen tapahtuu aina harkiten ja eduskunnan päätöksellä.

Euroopan unionin tulee jatkossakin olla jäsenvaltioiden ja kansalaisten välinen yhteisö. Velvoite kansallisten identiteettien kunnioittamiseen on nostettu uudessa sopimuksessa nykysopimuksia vahvemmin esille. Samalla on tunnustettu myös alueellisen ja paikallishallinnon tärkeä asema. Euroopan unionissa tarvitaan jatkossakin tehokasta aluepolitiikkaa, joka parantaa Euroopan reuna-alueiden kilpailukykyä ja luo uusia työpaikkoja.

Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, pohjoisten harvaan asuttujen alueiden pysyvistä luonnonhaitoista johtuvat ongelmat tunnustettiin ja niitä varten luotiin oma politiikka. Liittymissopimuksessa hyväksyttyjä periaatteita on kunnioitettava uudistettaessa unionin alue- ja rakennepolitiikkaa. Haluaisimmehan jatkossakin, että Pohjois- ja Itä-Suomen syrjäiset alueet, joiden asukastiheys on poikkeuksellisen alhainen, säilyisivät unionin korkeimman aluetuen piirissä.

Arvoisa puhemies! Eurooppalainen demokratia perustuu kolmelle periaatteelle, jotka ovat kansalaisten tasa-arvoisuuden periaate, edustuksellisen demokratian periaate sekä osallistuvan demokratian periaate. Unionin toimielimissä tulee kohdella kansalaisia tasa-arvoisesti maasta tai alueesta riippumatta. Suomi ehdotti aikanaan, että jäsenvaltiot olisi mainittu myös tasa-arvon kohteena. Valitettavasti tämä esitys ei saanut tarpeeksi tukea.

Tässä yhteydessä on sanottava, että yhden tasa-arvoonkin liittyvän taistelun, viime viikon EU:n sokerireformin päätöksen voi todeta olleen Suomelle kuitenkin torjuntavoitto. Siinä olisi voinut käydä paljon pahemmin. Nyt säilyvät sentään edellytykset sille, että sokerin tuotanto voi Suomessa jatkua. Lähtökohtaisesti on muistettava, että tässäkin oli alun perin kyse Wto-tarpeiden täyttämisestä.

Arvoisa puhemies! Kaikkien päätösten tulisi tapahtua avoimesti ja lähellä kansalaista. Tätä edustavat osaltaan EU:n kansalaisia edustava Euroopan parlamentti, jonka asema vahvistuisi sopimuksen myötä unionin lainsäätäjänä ja budjettivallan käyttäjänä, sekä kansalaisten valitsemien kansallisten parlamenttien luottamusta nauttivia hallituksia edustava ministerineuvosto. Kansallisten parlamenttien asemaa unionin toiminnassa ja erityisesti tiedonsaannissa toiminnasta on vahvistettu myös tässä sopimuksessa.

Eräs tärkeimmistä näkökulmista on kansalaisten osallistumismahdollisuus. Jokaisella suomalaisella on oltava mahdollisuus esittää näkemyksensä kaikissa unioniin liittyvissä kysymyksissä. Euroopan unionin toimielimillä on velvollisuus käydä vuoropuhelua kansalaisten ja myös näitä edustavien kansalaisjärjestöjen kanssa. Kansalaisten oikeusturvan kannalta merkittävin uudistus on ehkä perusoikeuskirjan sisällyttäminen osaksi sopimusta.

Perustuslaillinen sopimus sisältää myös määräyksen, jonka mukaan jokainen jäsenvaltio voi päättää erota unionista. Tämä on tärkeä seikka ajateltaessa unionin luonnetta vapaaehtoisena yhteisönä.

Perustuslaillisessa sopimuksessa vahvistetaan monin tavoin avoimuuden, hyvän hallinnon ja demokratian periaatteita unionissa. Siten rohkaisen valtioneuvostoa jatkamaan keskustelua tästä sopimuksesta myös Suomessa ja eduskuntaa käsittelemään tätä selontekoa kaikella vakavuudella.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Unionin toiminta- ja päätöksentekokyvyn vahvistaminen edellyttää yhteisiä pelisääntöjä ja tätä vahvistavia päätöksiä muun muassa unionin toimielimistä. Hallituksen antama selonteko mahdollistaa nyt perusteellisen ja kattavan keskustelun käsittelyn kohteena olevasta EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta. Suomi voi käytävän keskustelun pohjalta kertoa kantansa ja näkemyksensä EU:n kehittämisen painopisteistä ja siitä, minkälaisessa unionissa suomalaiset haluavat olla mukana.

Euroopan unionin perustavaa laatua oleva tarkoitus on rauhan ja vakauden takaaminen Euroopassa. Se oli merkittävä peruste aikoinaan jäsenyyttä koskeneessa kansanäänestyksessä ja on keskeinen kysymys jatkossakin.

EU on taloudellisesti merkittävä sisämarkkina-alue. Suomalaisten yritysten sisämarkkinat ovat 90-kertaiset verrattuna omiin markkinoihimme. Nämä markkinat tarvitsevat yhteiset, monilta osin selkeämmät pelisäännöt.

Palveludirektiivi ja siihen liittyvät pelot erityisesti hyvinvointipalvelujen työpaikoista ovat kansallisella tasolla aiheuttaneet vastustusta EU:n perustuslakia kohtaan monissa maissa ja vaikuttaneet jäsenmaiden kansalaisten mielipiteisiin.

Osana EU:ta asemamme kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa on oleellisesti vahvempi kuin jos toimisimme yksin ja erillään. EU:n keskeinen tehtävä on myös vahvistaa EU:n alueen kilpailukykyä globaalissa taloudessa, ja tähän liittyvät päätökset sekä panostukset ovat EU:n päätöksenteon ydinaluetta turvallisuuden ohella.

EU:n maatalouspolitiikka on keskeinen osa EU:n päätöksentekoa jatkossakin. Tältä osin olisi tärkeää, että kykenisimme jatkossa yhtenäisinä puolustamaan omaa elintarviketalouttamme ja sen oikeutusta. Ratkaisu sokerikiistassa turvaa sokerintuotannon jatkumisen Suomessa, vaikkakin suppeammassa mitassa. Tämä oli kuitenkin tärkeä periaatteellinen ratkaisu myös muiden tuotannonmuotojen pitämiseksi Suomessa.

Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä, että EU:n päätöksenteossa keskitytään jatkossa aikaisempaa selkeämmin yhteisen turvallisuuden, kansainvälisen yhteistyön ja EU:n globaalissa taloudessa menestymisen kannalta olennaisiin kysymyksiin. EU:n pitää pidättäytyä puuttumasta asioihin, jotka osataan päättää kansallisella tasolla. Tästä ovat esimerkkeinä muun muassa puuttuminen meillä susien ja liito-oravien määrään, tervan käyttöön ja pelimonopoleihin.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! EU:n perustuslakisopimuksen voimaantulo edellyttää, että kaikki allekirjoittajavaltiot sen hyväksyvät kansallisten valtiosääntöjensä mukaisessa järjestyksessä.

Suomen hallitus on eurooppalaisten tapahtumien seurauksena päätynyt antamaan asiassa selonteon eduskunnalle ja päättänyt lykätä perustuslaillisen sopimuksen tuomista eduskunnan hyväksyttäväksi. Hallituksen kantaa ratifioinnin suhteen on pidettävä oikeana. Suomen on parempi seurata tilanteen kehittymistä ennen kansallisen ratifiointipäätöksen tekemistä. Ratifiointiprosessi on kesken vielä useissa suurissa jäsenmaissa, eikä suuria muutoksia tilanteeseen odoteta ainakaan lähitulevaisuudessa. On selvää, että perustuslaillisen sopimuksen kohtalosta tullaan vielä neuvottelemaan unionin tasolla, ja on viisasta politiikkaa olla lyömättä lukkoon kansallisesti, miten mahdollisesti muuttuvaan perustuslailliseen sopimukseen tulee Suomessa suhtautua.

Hollannissa ja Ranskassa järjestetyt kansanäänestykset osoittavat, että kansalaisten huolenaiheita ja jopa pelkoja on syytä kuunnella tarkalla korvalla. Unionin perusyksikön, kansalaisen, mielipidettä ei tule kevyesti ohittaa. Euroopan unionissa tehtävät päätökset vaikuttavat ennen kaikkea kansalaisten arkiseen hyvinvointiin. Hallituksen selonteko EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta on annettu siinä toivossa, että mahdollisimman moni kansalainen perehtyisi sopimukseen. Perustuslaillinen sopimus pyrkii yksinkertaistamaan ja kokoamaan yhteen EU:n toiminnalle ja tulevaisuudelle merkityksellisen aineksen. Tämän toivoisi rohkaisevan kansalaisia tutustumaan perustuslailliseen sopimukseen. Euroopan unioni tarvitsee aktiivisia kansalaisia. Unioni tarvitsee ennen muuta suoraan jäsenvaltioidensa kansalaisten tuen ja sitoumuksen kyetäkseen toimimaan legitiimisti ja tehokkaasti.

Arvoisa puhemies! Kansallisesta näkökulmasta asiaa tarkasteltaessa vaikuttaa joskus siltä, että EU ei tiedä, mihin se on menossa. Unionin toiminnassa tulisi pystyä keskittymään niihin asioihin, jotka on järkevää hoitaa unionin tasolla yhteisin voimavaroin. Perustuslaillinen sopimus selkeyttää toimivallan jakoa jäsenmaiden ja unionin välillä. Jos unionin päätöksenteossa noudatettava marssijärjestys olisi näin kunnossa, myös yhteisten asioiden hoitaminen ja asetettujen tavoitteiden saavuttaminen toivon mukaan helpottuisivat. Toiminnan tällainen tehostuminen tekisi myös unionin jäsenmaiden kansalaisille näkyväksi ne edut, jotka unionitason yhteistyöstä jäsenmaille koituvat.

Tulevaisuuskonventin keskeiset tavoitteet sopimusta laadittaessa olivat selkeys, tehokkuus ja demokratia. Perustuslaillisessa sopimuksessa vahvistetaankin monin tavoin demokratian, avoimuuden ja hyvän hallinnon periaatteita. Nämä periaatteet ovat suomalaisille tuttuja jo ennen tulevaisuuskonventin työn valmistumista. On järkevää, että tuemme näiden periaatteiden täysimittaista toteutumista myös Euroopan tasolla.

Perustuslaillinen sopimus sisältää myös perusoikeuskirjan, joka tällä hetkellä on ainoastaan poliittisesti velvoittava asiakirja. Perustuslaillisen sopimuksen ratifiointi vahvistaisi EU:n perusoikeusulottuvuutta, sillä perusoikeuskirja saisi tällöin oikeudellisen luonteen. Tällaisen ulottuvuuden vahvistaminen on avainasemassa, kun unionia pyritään tuomaan lähemmäksi jäsenmaiden kansalaisia ja kun pyritään luomaan EU:sta todellista arvoyhteisöä. Perusoikeuskirja koskee EU:n omien instituutioiden suhdetta kansalaisiin, esimerkiksi hallinnon avoimuuden periaatetta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen antama selonteko osoittaa, että hallitus seuraa valppaasti sitä, mitä Euroopan tasolla tapahtuu. Kuten aikaisemmissa puheenvuoroissa on käynyt ilmi, Suomessa tulee kyetä nyt käymään itsenäinen keskustelu unionin tavoitteista ja toimintatavoista ja siitä, mitä ne tarkoittavat Suomen kannalta. Tällaista keskustelua ei tule pelkästään avata kansalaisille, vaan se tulee käydä alusta alkaen suoraan kansalaisten kanssa, jos unionin toimintaa vaivaava tietty kasvottomuus halutaan ottaa vakavasti.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle Euroopan unionin perustuslakisopimuksesta on synnyttänyt keskustelua, ja on tietysti paikallaan, että tällaista keskustelua käydään. Tosiasiahan on kuitenkin Hollannin ja Ranskan kansanäänestysten jälkeen, että se, mitä Suomessa kutsutaan EU:n perustuslailliseksi sopimukseksi ja muualla Euroopassa Euroopan perustuslaiksi, on kaatunut eikä sitä enää siinä muodossa ole. Tätä kansanäänestysten tulosta kahdesta maasta hieman väheksyttiin, kun nuo tulokset tulivat. Ne olivat kuitenkin kansalaisten aito ilmaisu, ja sellaisena niitä tulee kunnioittaa. Ne olivat osoitus myös siitä, että Euroopan unioni on vakavasti vieraantunut ihmisistä, ei vain kansoista vaan myös kansalaisista, ja koetaan byrokraattisena, ylhäältäpäin käskevänä instituutiona.

Euroopan unionilla on toki paljon tehtävää. Täällä on viitattu muun muassa yhteistyöhön poliisi- ja rikosoikeudellisissa asioissa. Tämä on entistäkin tärkeämpää, koska vapaan liikkuvuuden myötä myös rikollisuus helposti liikkuu, elikkä näitä tällaisia kysymyksiä tulee voida entistä tehokkaammin yhteistyössä hoitaa.

Edelleen Suomessa on kiinnitetty paljon huomiota siihen turvallisuustekijään, jota Euroopan unionilta toivotaan saatavan. Täytyy muistaa kuitenkin, että mistään maanpuolustuksesta taikka edes puolustuksesta ei ole kyse, ei edes silloinkaan, kun puhutaan kriisinhallinnasta, vaan on kysymys sinänsä kuitenkin tärkeistä toiminnoista, jotka liittyvät terrorismin torjuntaan, pelastustoimintaan ja yleensä viranomaistoimintaan tämän kaltaisissa asioissa.

Kansalaisille valitettavasti Euroopan unionin kysymykset ovat etäisiä ja vieraita, ellei sitten ajatella kysymystä tervan käytön, oliko suorastaan kieltävästä, direktiivistä, liito-oravien laskennasta (Ed. Pulliainen: No, mitenkös se sujuu edustajalta?), pedoista ja susista. Esimerkiksi omalta pihapiiriltään ei voi maanomistaja poistaa susia, koska EU on näissä asioissa asettanut direktiivit. (Ed. Pulliainen: Ei se estä sitä laskemista, hyvänen aika!) EU koetaan vakavasti ylhäältäpäin sanelevaksi instituutioksi.

En usko, että näin tarvitsisi olla, koska Suomi on myös nettomaksaja. Suomella on oikeus sanoa myös aivan isännän äänellä eikä vain nöyristellä alamaisena. Odotankin, että Suomen hallitus tässä suhteessa oikaisee selkänsä ja ryhdistäytyy ja esiintyy myös vähintään sillä painoarvolla, mitä nettomaksajalla kaikissa EU-kysymyksissä on. (Ed. Pulliainen: Rahako se ratkaisee?)

Edelleen näihin kysymyksiin liittyvät myös ne tehdyt aluepoliittiset ja tukipoliittiset sopimukset, jotka olivat silloin, kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi. Otan esimerkiksi pohjoisen Keski-Suomen seutukunnat. Nämä ovat olleet tukialueita, kuutostukialuetta, aiemmin, ja nyt kun näitä alueita muutetaan, niin ei ole ollenkaan sanottu, säilyvätkö ne tukialueina huolimatta siitä, että näin on haluttu Suomesta esittää. Minusta tällaiset liittymisen yhteydessä tehdyt lupaukset ovat semmoisia, että ne tulee voida säilyttää.

Olen myös sitä mieltä, että jos EU:n perustuslakisopimuksen ratifiointia jatketaan, tulee olla myös selkeä kanta kansanäänestyksen järjestämisestä. On sanottu, että kansa ei osaa päättää, mitenkä äänestää. Näkisin, että tämä on vähintäänkin silloin haaste Eurooppa-tiedostukselle pyrkiä kertomaan asioista, jotta kansa äänestyksessä voisi saada päätöksensä pohjalle — "kyllä" tai "ei", "ei" tai "kyllä" — asiatietoa. (Ed. Pulliainen: Kummallakos puolella ed. Oinonen on?)

Kansanäänestys on minusta hyvin myönteinen, tavoiteltava asia, jota ei ainakaan Suomessa tule pelätä. Jos kansa katsoo, että "ei", niin se on silloin kansan tahto. Jos kansa katsoo, että mennään kohti EU:ta, liittovaltiota, jota tämä perustuslaki hyvin pitkälti edustaa, niin sekin on silloin kansan tahto. Minusta se vain olisi onneton kansan tahto. (Ed. Kekkonen: Mikä on kansanedustaja Oinosen kanta tässä asiassa?)

Mutta katson, että kun nyt Eurooppa-keskustelu on ollut hiljaista, se on merkki siitä, että läheisyysperiaate on unohtunut. Subsidiariteettiperiaatetta, läheisyysperiaatetta, tulisi muistaa äsken mainituissa luontoon liittyvissä kysymyksissä, petoihin liittyvissä kysymyksissä, liito-oravakysymyksissä ja monissa muissakin asioissa. (Ed. Pulliainen: Onko ne petoja kaikki tyynni?)

Edelleen katson, että jos menemme suurempiin taloudellisiin kysymyksiin, on jollakin tavalla ongelmallista, että EU:n rahaliiton sopimukset eivät ole pitäneet isompien maitten kohdalta, vaikka pienemmät maat, kuten Suomi, koettavat niitä noudattaa. Tämä vie uskottavuutta hyvin vahvasti Euroopan unionilta.

Arvoisa puhemies! Katson, että jos Suomi näissä asioissa ryhtyy ratifioimaan sopimusta, valmistautuminen kansanäänestykseen olisi se askel, jolla asiassa voitaisiin edetä.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Pääministeri Matti Vanhanen tässä hetki sitten pohdiskeli muistaakseni jotenkin niin, että tämä keskustelu antaa viestin täältä Suomesta. Ja niinpä, arvoisat edustajat, kaikki kolme siellä, tämä viesti jää kuitenkin meidän muidenkin luettavaksi ja kuultavaksi mahdollisesti myöhemmin. Siksi on syytä, että mahdollisimman moni tätä viestiä vie omalla tavallaan elikkä tästä asiasta puhuu. Senpä takia minäkin täällä nyt olen.

Herra puhemies! Tämä perustuslakisopimushan on hyvin pitkän valmisteluprosessin tulos. Sitä valmisteltiin perusteellisesti yli kaksi vuotta, ensin tulevaisuuskonventissa ja sen jälkeen hallitustenvälisessä konferenssissa. Neuvotteluprosessi päättyi valtioiden ja hallitusten päämiesten yhteisymmärrykseen Brysselissä kesäkuussa 04 sekä juhlalliseen allekirjoitukseen Roomassa saman vuoden lokakuussa. Sopimuksen oli määrä astua voimaan Suomen puheenjohtajakaudella marraskuun 1. päivänä 2006. Tämä olisi saattanut olla Suomelle merkittävä propagandavaltti suhteessa Eurooppaan, mutta näinhän ei käynyt, niin kuin hyvin me tiedämme. Sopimus nimittäin vaatii voimaan tullakseen kaikkien jäsenvaltioiden ratifioinnin kunkin oman perustuslain mukaisesti.

Vähän vajaa puolet jäsenvaltioista on ehtinyt käydä läpi sisäiset ratifointimenettelynsä, kun Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestykset kuluvan vuoden touko—kesäkuussa muuttivat tilanteen olennaisesti. Kahden EU:n perustajavaltion selkeään ei-äänten voittoon päättyneen kansanäänestyksen jälkeen oli selvää, ettei perustuslakisopimus voi tulla voimaan alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti. Kesäkuun Eurooppa-neuvosto päätti ottaa tilanteeseen noin vuoden mittaisen pohdintatauon ja palata asiaan vasta vuoden 06 ensimmäisellä vuosipuoliskolla eli Itävallan puheenjohtajakaudella. Pohdintatauko toivottiin käytettävän laajapohjaiseen keskusteluun Euroopan tulevaisuudesta. Tämänkin keskustelun nyt tulisi olla osa sitä kokonaisuutta.

Meillä Suomessa valtioneuvosto oli valmistautunut antamaan eduskunnalle esityksen perustuslakisopimuksen hyväksymisestä syyskauden alussa. Eurooppa-neuvoston pohdintataukoa koskevan päätöksen jälkeen valtioneuvosto kuitenkin katsoi, ettei eduskuntaa ole tässä tilanteessa syytä pyytää hyväksymään perustuslakisopimusta. Tämänhetkisten tietojen pohjalta näyttääkin siltä, ettei perustuslakisopimuksen kohtaloa saada ratkaistuksi ennen Ranskan ja Alankomaiden vaaleja keväällä 07. Tämä nyt on se minimiaika, joka tässä edessämme on, tässä, uskaltaisinko sanoa, vähän normittomassa tilassa.

Eduskunnalle haluttiin kuitenkin antaa mahdollisuus käsitellä perustuslakisopimusta asiantuntijoiden laatiman analyysin pohjalta sekä ottaa siihen poliittinen kanta. Sen vuoksi tämä selonteko päätettiin antaa, ja se sisältää sekä oikeudellisen analyysin perustuslakisopimuksen sisällöstä että valtioneuvoston näkemyksen siitä. Valtioneuvoston näkemys on aivan yksiselitteinen: Perustuslakisopimus olisi selkeä parannus unionin nykyisiin perussopimuksiin verrattuna. Se ei ole kaikilta yksityiskohdiltansa täydellinen eikä meidän toivomustemme mukainen, mutta se on tasapainoinen ja Suomen kannalta hyväksyttävissä oleva kokonaisuus. Se vahvistaisi unionin toiminta- ja päätöksentekokykyä vastaamaan tulevaisuuteen. Sen voimaan saaminen olisi sekä unionin että Suomen etujen mukaista.

Toivottavasti eduskunta käsittelee tämän selonteon perusteellisesti, kattavasti ja kertoo näkemyksensä siitä, ennen kuin Eurooppa-neuvosto palaa asian käsittelyyn Itävallan puheenjohtajakaudella. Eduskunnan kanta voisi myötävaikuttaa myönteisen ilmapiirin syntymiseen Euroopassa. Tämän sanon silläkin uhalla, että tästä joku voisi tulkita lievän megalomanian siemenen. Suomen hallituksen ja eduskunnan poliittiset kannat asiaan ovat meneillään olevan pohdintatauon aikana aivan yhtä selkeä viesti ulkomaailmalle kuin sopimuksen oikeudellinen ratifiointi.

Herra puhemies! Oliko niin, että 5 minuuttia oli tämä puheenvuoron toivottu kesto?

Herra puhemies! Kiitoksia. Kun näin on, jatkan vielä muutamalla lauseella. — Oma eduskuntaryhmänihän on moneen otteeseen ilmaissut tukensa tälle perustuslakisopimukselle. Se nostaa täystyöllisyyden, sosiaalisen suojelun ja syrjäytymisen torjumisen koko EU:n tavoitteiksi. EU:n perusoikeuskirja parantaa kansalaisten perusoikeusturvaa, perustuslakisopimuksen sisältämä perusoikeuskirja tunnustaa työntekijöiden ja palkansaajajärjestöjen oikeudet ja kunnioittaa kansalaisten oikeutta käyttää kansallisia julkisia palveluita. Tämä on näkökulma, joka jossain määrin on tässä keskustelussa jäänyt pimentoon, mutta tämä on näkökulma, jota ei millään muotoa pidä unohtaa.

Eli meidän kaiken tämän sanotun jälkeen tulisikin vakavasti harkita sitä, olisiko sopimuksen ratifiointi sittenkin ennen Suomen EU-puheenjohtajuuskautta sopiva tapa antaa tukemme tälle yhteiseurooppalaiselle projektille. Arvaan, että seuraava puhuja tulee olemaan jyrkästi kanssani eri mieltä tästä asiasta, (Ed. Pulliainen: Mistä moinen varmuus?) mutta pysyn ... — Kyllä se historia on opettanut, että joidenkin ihmisten johdonmukaisesta käyttäytymisestä voi olla jo ennakkoon varma. Sitä paitsi päätöksenteko tässä salissa olisikin paljon järkevämpää, jos kaikkien kohdalta voisi sanoa niin, mutta kun on olemassa henkilöitä, joiden käyttäytymisestä ei juuri koskaan tiedä mitään ennakkoon, niin se johtaa sellaisiin varautumisjärjestelmiin, jotka hidastavat päätöksentekoa myöskin tärkeissä asioissa, sellaisessakin asiassa kuin on se, mitä me nyt täällä käsittelemme.

Timo Soini /ps:

Arvoisa puhemies! Ensiksi ed. Kekkoselle, toverille, lämpimät kiitokset tästä johdonmukaisuuden toivotuksesta. Tosiaan linjani on ollut johdonmukainen itsenäisyyden linja ja orjuuden vastustaminen, ja se tulee jatkumaan. Haluan palauttaa mieliin muutamia asioita siitä, mitä tämä EU on, kun tämä on minulle sellainen rakas vihollinen.

Historiallisesti ottaen EU:n isiähän voidaan katsoa olevan kolme: Schuman, Adenauer ja De Gasperi, kaikki katolisia kristittyjä ja kaikilla tällainen voimakas katolinen tausta. Vaikka tämän asian tiedän kirkkopuolelta melko hyvin, niin ajattelin, että edustajatovereiden on syytä tietää, millainen rakennelma Euroopan unioni on. Se, mikä toimii kirkossa hyvin, ei toimi yhteiskunnassa, tai jos se toimii, niin pohjoiset protestanttiystäväni ja muutkin voivat hieman perehtyä tähän logiikkaan.

Eli EU:n rakennehan on ikään kuin katolinen päätöksentekojärjestelmä. Paavi on ikään kuin komission puheenjohtaja Barroso. Kardinaaleja ovat taas komissaarit, ja subsidiariteetista puhutaan. Niin kauan se subsidiariteetti käy kuin se liittyy komissioon, kun kaikki menee niin kuin ylätaho haluaa. Mutta kun tulee kupru, niin silloin subsidiariteetti väistyy. Aivan niin kuin kirkossa nicaragualainen pappi lakkaa saarnaamasta vallankumouksen teologiaa, kun Roomasta tulee kirje, niin samoin kuin komissiosta tulee susikirje, niin samalla tavalla leiskahdetaan. Sen jälkeen puututaan kansalliseen päätäntävaltaan. Näin Euroopan unioni toimii. Puhutaan subsidiariteetista. Niin kauan kuin se toteuttaa ylärakenteen, siis Barroson ja komission ja komissaarien, tahtoa, tämä rakenne kukkii. Mutta silloin kun siihen tulee kupru, Rooma puuttuu asiaan, eli Brysseli puuttuu asiaan. Tätä ei oikein ole ymmärretty, mikä tämä rakenne on. Tämä on melko lailla aukoton. Samoin ajatus siitä, että tämä on ikuinen eli eroon ei pääse, on tavallaan katolinen avioliittoajatus, joka on aivan hyvä ajatus, mutta näin se toimii myös tässä. Kun olet tullut unioniin, niin olet unionissa, ja näin meidän vanhat puolueemmekin huomaavat toteuttavansa tällaisia ikuisia avioliitonomaisia arvoja Euroopan unionissa. Nämä ovat täysin johdonmukaisia, täysin suunniteltuja ja toimivat, ja niin pohjoismainen protestantti ja vähän pakanuuteenkin kallellaan oleva kansa kannattaa innolla tällaista rakennetta.

Arvoisa herra puhemies! Tämä on syytä huomata. Mutta sitten, kun ajatellaan tätä toimintaympäristöä, 70 000 sanaa on EU:n perustuslaki. Yhdysvaltain perustuslaki on noin 7 000 sanaa, ja sitäkin tulkitaan, ja siellä ovat korkeimman oikeuden tuomarit. Ajatelkaa: kymmenkertainen määrä byrokratiaa, kymmenkertainen määrä säännöksiä, ja täällä puhutaan Lissabonin strategiasta ja dynamiikasta. Se on kymmenkertainen määrä sääntelyä, byrokratiaa, juuri niitä kasvun esteitä, (Ed. Pulliainen: Sehän on dynamiikkaa!) joita kokoomus peräänkuuluttaa.

Täällä nimenomaan kokoomus kannattaa eurobyrokratiaa. Se on minun mielestäni hämmästyttävää. Kepu nyt usein ei oikein ymmärrä. Se nähtiin silloin, kun Suomi meni Euroopan unioniin. Kepu luuli tai harhautti kansaa luulemaan, että tämä on pysyvä järjestely maatalouden osalta, 141 ja 142. Kysymys oli sisäänpääsyjärjestelystä, ei mistään pysyvästä. Sekin on nähty. Samoin näitä torjuntavoittoja on riittänyt sokerin osalta. Seuraavaksi tulee budjetin osalta. On se erikoinen systeemi, jota aina täytyy torjua ja voittaa, mutta sehän tämä retoriikka Suomen hallitusherroilla on.

Nyt Suomi sitten asettautuisi muka tämän EU-laivan keulaan. Ei suuruudenhullumpaa puhetta ole pitkään aikaan kuulunut. Suomen vaikutusvalta EU:ssa on minimaalinen, ja sitä mukaa kuin määräenemmistösäännökset muuttuvat ja yksimielisyyden periaatteesta mennään pois, Suomen vaikutusvalta on olematon. Ainoa, missä Suomen osuus kasvaa, on jäsenmaksujen osuus, nettomaksuosuus, se kasvaa. Kaikki muu tulee huononemaan, haipumaan, hiipumaan.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä muutama sana rahasta, kolhoosirahasta, Brysselin ruplasta, kun täällä puhutaan, kuinka se on hyvä. Norja ei ole EU:ssa, ei rahaliitossa, Sveitsi ei ole EU:ssa, ei rahaliitossa, Islanti ei ole EU:ssa, ei rahaliitossa, hyvin menee. Ruotsi ei ole rahaliitossa, ja Tanska ei ole rahaliitossa, ja hyvin menee. Iso-Britannia ei ole rahaliitossa. (Ed. Dromberg: Norjassa ei mene niin hyvin!) Missä on lama EU:ssa? Se on Ranskassa, Saksassa, Brysselin ruplassa. Sieltä löytyy vastaus. Jos minä otan tästä lompakon, kun se on minun taskussani, minä hallitsen tätä. Mutta jos antaisin tämän vaikka ed. Kekkoselle, voi olla, että hyvässä tallessa olisi sielläkin, mutta ei minulla olisi ihan yhtä levollinen olo. Se on sama kuin se, että Suomen valuuttavaranto on EU:n keskuspankissa ja korkoase ja valuutta-asiat. Me emme voi niistä päättää, vaan keskuspankki päättää.

Meillä on ollut hyvä tuuri kymmenen vuotta. Mutta mitä tapahtuu, kun tulee ensimmäinen epäsymmetrinen sokki eli meidän talouspolitiikkamme ja korkopolitiikkamme eivät seilaakaan enää suotuisilla vesillä? (Ed. Dromberg: Mutta on seilannut pitkään!) Silloin tulee paha paikka. Silloin kun korko nousee samaan aikaan, kun kysyntä laskee, niin silloin leikataan ja leikataankin raa’asti. Kun meillä ei ole itsenäistä valuuttapolitiikkaa, ei itsenäistä korkopolitiikkaa, niin ainoa mahdollisuus on finanssipolitiikka, ja silloin puututaan peruspalveluihin ja näihin asioihin. Tämä on sisäänrakennettu systeemi.

Me puhumme, että itsenäisyys on lisääntynyt. Se on kaventunut ja voimakkaasti ja edelleen kapenee. Mutta jo on kirves puun juurella, ja tämä mätä paatti se seilaa kohti jäävuorta. Voimme olla levollisin mielin. Suomen kansa on turvassa. Se löytää jälleen perusarvonsa sen jälkeen, kun on erehtynyt. Eihän erehtyminen mitään ihmeellistä ole. Se on inhimillistä. Mutta itsenäisyys on päivän lähempänä. On vain todella mielenkiintoista huomata, kuinka suuri innostus nyt vanhoilla puolueilla muutamaa kellokasta lukuun ottamatta on ollut edistää tätä yhteiseurooppalaista asiaa, ja kansa varmasti riemusta kirkuen kuuntelee näitä ratifiointipuheita. Onhan se nyt aivan äkämystyttävää puhetta, että me ratifioisimme kuollutta, kahteen kertaan hylättyä sopimusta. (Ed. Kekkonen: Se on yhdeksän kertaa hyväksytty jo!) — Joo, mutta kun se pitää yksimielisesti hyväksyä.

Ja uudestaan kansanäänestyksiä! Aivan kuten sanoin tuossa debatissa, äänestettäisiin nyt Suomessakin toisenkin kerran, pitäisikö tähän kolhoosiin kuulua, koska aina sanotaan, että jos ei tule mieluisaa tulosta, äänestetään uudestaan. Hyvät ystävät, Neuvostoliitossa oli sellainen järjestelmä, jossa vaalitulos oli ennakkoon NKP:n kassakaapissa. Nyt meidän puolueemme ja päättäjämme ihmettelivät, kun Ranskassa ja Hollannissa, ihme kyllä, äänellä voi äänestää jotain muutakin kuin kyllä niin kuin keskuskomiteassa. Tämä on nyt sitten suuri harmin aihe tällainen demokratia. Jo on aikoihin eletty.

Arvoisa puhemies! Suomen kansaa ei haluttu päästää äänestämään tästä asiasta toisin kuin minä esitin ja muun muassa ed. Pulliainen kannatti. Kyllä kansa tietää ja kansaan voi luottaa. Onneksi tämäkin asia nyt on tässä esillä presidentinvaalien alla. Kansalla on siinäkin valinnanvaraa, ja valinnanvaran aina takaa perussuomalainen vaihtoehto.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Värikäs, hyvä puheenvuoro kirveen roolista puun juurella. Sen voisi tietysti tulkita niinkin, että kirves saattaa myös tukea puuta sopivissa olosuhteissa.

Puhemies! Minua edellisen puhujan taustan tuntien tämä unionin vertailu katolisuuteen hiukan hämmästyttää, koska minusta siitä jäi semmoinen kuva kuin katolisuus organisaationa ei olisi kovin kestävää laatua tai että se ainakin sisältäisi semmoisia riskejä, joita me eurooppalaiset emme oikein pysty kantamaan. Siitäpä tuleekin, herra puhemies, mieleeni, että Euroopan unionin jäsenmaista Pohjoismaat ovatkin EU:n kilpailukykyisimpiä kansantalouksia, mutta ovat silti säilyttäneet korkean sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tasonsa.

Minun mielestäni tämä perustuslakisopimus vahvistaa Euroopan sosiaalista ulottuvuutta ja oikeudenmukaisuutta, siis niitä asioita, joita ymmärtääkseni myöskin ed. Soini peräänkuuluttaa, vaikkakaan en ymmärrä katolisuuden kytkentää tähän asiaan.

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Soinin puheenvuorosta tuli mieleeni, että en usko, että tavallinen kansa paljon kirkkojen historiasta tai epäsymmetrisistä sokeista ymmärtää ja välittää, mutta uskon, että tavallinen kansa ymmärtää sen, että EU on pohjimmiltaan rauhan järjestö.

EU:n perustamisen taustalla oli ajatus siitä, että pitkäaikaiset ja lähes ikuiset kiista- ja taistelukumppanit, Saksa ja Ranska, sidotaan taloudellisesti sillä tavalla toisiinsa, että niiden ei enää kannata sotia eikä semmoinen itse asiassa juolahtaisi mieleenkään. Tämä on tämän Euroopan unionin perimmäinen tausta, joka on osoittanut erittäin suuren menestyksen, ja myöskin itälaajentumisen näkökulmasta ehkä keskeisin tekijä ja selittävä tausta on se, että sillä edistetään rauhaa ja vakautta Euroopassa. Ovatko nämä, ed. Soini, sellaisia arvoja, jotka eivät teidän perustuslaillisessa pohdinnassanne mitään merkitse?

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vapaavuorelle sen verran, että Suomeen EU on tuonut maaseudulle kyllä rauhan, hautausmaan rauhan. Siellä on hyvin hiljaista ja hiljaisemmaksi menee.

Rauhaa kannatan aina, mutta ed. Kekkoselle sanoisin, että otin tämän taustan sen takia esiin, että Suomen eduskunta tietäisi, mikä on tausta. Ja tätä taustaa vasten ihmettelen, että 70 000 sanaan ei mahtunut sanaa kristinusko, joka on täydellisesti Euroopan kulttuurin keskeisin perusta ja osa. Sen ymmärrän, että punavihreä ateistivasemmisto ei sitä hyväksy, mutta että keskusta ja kokoomus, jotka ovat elämöineet kodilla, uskonnolla ja isänmaalla, eivät sitä hyväksyneet, oli minulle yllätys.

Ed. Kekkoselle sanoisin, että voitte luottaa, että ed. Soini on köyhän asialla, oltiin EU:ssa tai ei.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vapaavuorelle: Hän on historiasta toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina aivan oikeassa. Näinhän oli, näinhän Euroopan yhteisöt syntyi.

Mutta eikö olekin aika paradoksaalista, että tämän päivän pääministerin puheissa keskeinen kalistelu oli kriisinhallinnalla ja aseilla? Siis tähän on tultu nyt. Siis rauhanprojekti onkin aseprojekti tällä hetkellä ja kiistellään siitä, mitenkä niitä aseita kalistellaan eri suuntiin. Eikö ole jännä juttu, ed. Vapaavuori?

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Soini toi esille nämä pohjoisen maat ja nimenomaan Norjan, sen talouden kehityksen, mikä siellä on, niin sehän on öljystä kiinni. Öljy on se tuote, jolla he menestyvät. Mutta jos katsotaan viimeisiä vaaleja siellä, niin kyllähän kansa oli todella huolissaan siitä, miten koulutus siellä on kehittynyt, miten sosiaaliturva on kehittynyt jnp. Emme me voi verrata näitä pohjoismaitakaan keskenään, ketkä ovat EU:ssa ja ketkä eivät. Sanoisin, että Suomessa meillä on kuitenkin koulutusjärjestelmä kunnossa, ja sitäkin taustaa vasten voimme olla ylpeitä siitä, että me olemme EU:ssa viemässä sitä omaa osaamistamme eteenpäin.

Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! 50-luvulla koulupoikana luin lehdistä, kun oli Euroopan hiili- ja teräsyhteisön johtohenkilöitä, maiden johtajia, joiden nimet on täällä mainittu, ja kysyttiin, tuleeko Euroopan Yhdysvallat. Siellä olivat nämä EU:n siemenet ja alku, ja nyt me elämme tässä ajassa.

Aivan kuten ed. Soini toi esille tämän katolisen hierarkian, on hyvin selvää, että EU, joka koostuu pääosin katolisista maista enemmän kuin protestanteista, on tuon systeemin omaksunut. Ed. Soinin kuvaus oli hyvä.

Mutta sitten sana kristinusko. Kun tämä oli esillä, minä toin vahvasti esille, että sen tulee olla Euroopan perustuslaissa mukana. Valitettavasti se ei siellä ole, ja minusta se on suuri vahinko, koska oltakoon mitä mieltä kristinuskosta tahansa, niin se on ollut eurooppalaisuuteen hyvin vahva tekijä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Soini kuvasi värikkäästi niitä konkreettisia uhkia, joita hän on EU:ssa nähnyt jo ennen perustuslaillista sopimusta ja ilmeisesti lisääntyvässä määrin sen jälkeen. Pitää ehkä varoittaa ed. Soinia siitä, että nämä teidän kuvailemanne konkreettiset uhat eivät välttämättä ole niitä pahimpia uhkia. Niitä on helpompi torjua, kun ne ovat niin selkeästi nähtävissä, ja te aina ajoittain ravistelette kirvestä niitten juurella. Mutta Euroopan unionilla saattaa olla paljon ovelampiakin menetelmiä. Ja kun olen täällä tänään aika monta kertaa, debatista lähtien, puhunut tästä avoimen koordinaation menetelmästä, niin sanon siitä vielä jotakin.

Tämä Lissabonin strategia vakiinnutti käsitteen Euroopan sosiaalinen malli. Euroopan sosiaalinen malli toimeenpannaan jäsenmaissa nimenomaan tämän avoimen koordinaation menetelmän avulla. Erityisesti sitä on nyt käytetty ja on tarkoitus käyttää jatkossa sosiaali- ja terveyspolitiikkojen osalta. Kuten pääministerikin täällä jo aiemmin totesi, niin suomalaiset ja Suomen tämä nykyinenkään hallitus eivät ole siihen kovin lämpimästi suhtautuneet. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysvaliokunta lausui siitä oman lausuntonsa loppuhuipennuksena, että valiokunta suhtautuu hyvin varauksellisesti avoimen koordinaation menetelmän käytön laajentamiseen ja toteaa, ettei unionin toimivaltaa saisi jatkossakaan laajentaa ikään kuin kiertoteitä aloille, joiden toimivallalla ei ole oikeusperustaa. Eli kysymys on juuri siitä, että avoimen koordinaation menetelmän mukaisesti, kun hyvinvointipalveluita ei välittömästi voida Euroopan kansojen ja erityisesti Pohjoismaitten kansojen tahdon vastaisesti tuoda EU:n sisäisen päätöksenteon piiriin vaan ne halutaan edelleen pitää kansallisessa päätöksenteossa, pyritään käyttämään menetelmää, joka ikään kuin koukkaa porstuan kautta, ja kuitenkin päämäärä on sama.

Joka tapauksessa tämän perustuslakisopimuksen prosessin lopputulemana oli se, että avoimen koordinaation menetelmä sisällytettiin perustuslakiin ilman, että sitä kuitenkaan mainitaan nimeltä. Kyseisessä artiklassa todetaan: " -- komissio on kiinteässä yhteydessä jäsenvaltioihin ja tekee tutkimuksia, antaa lausuntoja ja järjestää neuvotteluja -- ja tekee erityisesti aloitteita, joilla on tarkoitus vahvistaa suuntaviivoja ja indikaattoreita, järjestää tietojen vaihtoa parhaista käytännöistä sekä valmistella tarvittavat tekijät säännöllistä seurantaa ja arviointia varten." Tämähän kuulostaa erittäin kauniilta, mutta tosiasiassa tämä avoimen koordinaation muotoilu vahvistaa komission asemaa ja lisää sen mahdollisuuksia ohjata myös sosiaalipolitiikkaa komission itsensä haluamaan suuntaan.

Tässä perustuslaillisessa sopimuksessa myös todetaan, että jäsenmaiden talous- ja työllisyyspolitiikkojen yhteensovittamisen ohella unioni voi tehdä aloitteita, joilla varmistetaan jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikkojen yhteensovittaminen. Siis voi tehdä aloitteita. Onkin mitä ilmeisintä, että talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan yhdenmukaistaminen on jatkossa keskeinen osa unionin strategioiden ydintä.

Kansallisen sosiaali- ja terveyspolitiikan avoimen koordinaation menetelmän keskeinen ristiriita syntyy siitä, että kansallisvaltiot voivat vaikuttaa itseään koskevaan talouden kehitykseen vain vähän tai eivät lainkaan, mutta samalla tämän kehityksen synnyttämät ongelmat jäävät edelleen niitten itsensä vastuulle. Tämä tietysti tekee ymmärrettäväksi sen, että tavoiteltavan ideaalin saavuttamisen sijasta sosiaalipolitiikan keskeiseksi arviointikriteeriksi nouseekin sen sopivuus. Nyt on kysymys sosiaalipolitiikan sopeuttamisesta ennen kaikkea vallitsevaan talouspoliittiseen ympäristöön. On jopa todettu, että uudenlaisen sosiaalipolitiikan suuri idea onkin siinä, ettei mitään suurta ideaa enää ole.

Arvoisa puhemies! Sosiaalipolitiikkaa ei voi enää jättää EU:n mielestä tai EU:n komission tai näitten parhaitten strategien mielestä jäsenvaltioiden ohjaukseen, koska se niin ratkaisevasti vaikuttaa talouteen ja työllisyyteen. Eurooppalaiset taloudet ovat jo niin yhteenkietoutuneita, että ne joutuvat ratkaisemaan myös sosiaalipoliittiset ongelmansa yhdessä. Unionin uuden sosiaalipoliittisen ohjelman myötä ollaan jo siinä kehitysvaiheessa, että sosiaalipolitiikka halutaan muokata ennen kaikkea globaaliin yhteyteen sopivaksi. Siihen avoimen koordinaation menetelmä voi tarjota käyttökelpoisen ja suhteellisen vaivattomankin menetelmän. Se ei pakota jäsenmaita muuttamaan omia politiikkojaan yhdenmukaisen EU-mallin mukaisiksi, vaan hienovaraisesti sopeuttaa jäsenmaiden omat politiikat yhdenmukaistettuina EU:n talouspoliittisen linjan ylösrakentamiseen. Ja tätä, ed. Soini, ei ole ihan helppo havaita. Se tapahtuu hiljaa ja hivuttamalla.

Euroopan unionin sosiaalipolitiikka on aina ollut alisteista sen taloudellisille pyrkimyksille. Sosiaalisten arvojen puolustaminen ei käytännön tasolla ole helppoa, sillä arvoja korostavat puheenvuorot ja ei-mittattavat tavoitteet eivät integraatiopolitiikassa saa helposti tilaa, kun keskustelua hallitsevat sisämarkkinavapaudet, Lissabonin strategia ja globalisaatio, jotka käyvät perusteluiksi kaikkeen ja joiden asettamista rajoista kenelläkään ei ole lupaa poiketa. Tähän me olemme saaneet enenevästi tottua myös suomalaisessa poliittisessa keskustelussa, aina tätä salia myöten.

Arvoisa puhemies! Lissabonin strategian kokonaisuutta on lähes mahdoton ymmärtää, jos sitä tarkastellaan vain kansallisen hyvinvointipolitiikan näkökulmasta. Euroopan unionin sosiaalipolitiikkaa olisikin katsottava laajemmasta näkökulmasta, jotta meille avautuisi, mitä oikeastaan rakennamme, kun rakennamme Euroopan sosiaalista mallia ja kehitämme siinä yhteydessä omaa hyvinvointimalliamme. Unionin sosiaalipolitiikka ei kyseenalaista jäsenmaiden sosiaalipolitiikkojen peruspäämääriä, vaan se pyrkii osoittamaan, että nykyiset politiikkasisällöt eivät enää johda haluttuun lopputulokseen, vaan ne uhkaavat johtaa jopa päinvastaiseen lopputulokseen. Olennaisinta on, että avoimen koordinaation menetelmä ei anna uusia normeja jostakin ulkoa, vaan integroi jäsenmaat niiden asteittaiseen käyttöönottoon, ikään kuin ne tekisivät sen omasta vapaasta tahdostaan.

Arvoisa puhemies! Muun muassa tästä johtuu, että minun mielestäni samalla, kun arvioidaan tätä EU:n perustuslaillista sopimusta ja sen sosiaalisen Euroopan mallia, on varsin tarkasti arvioitava avoimen koordinaation menetelmän asemaa tässä prosessissa, ja siitä syystä olen, kuten tänään on jo monesti kuultu, kovin pahoillani siitä, että se on tässä hallituksen selonteossa jätetty niin vähäiselle.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Tovi sitten ed. Pulliainen puhui sodasta, oliko siellä sanonta aseiden kalistelukin mukana. Ehkä kannattaa senkin puheenvuoron jälkeen muistuttaa siitä, että Euroopan unioni on arvoyhteisö, jonka perustavaa laatua oleva tarkoitus on rauhan ja vakauden takaaminen Euroopassa. Tämä tarkoitus on edelleenkin tärkeä olemassaolon perusta unionille. Emme voi pitää rauhaa Euroopassa itsestäänselvyytenä tulevaisuudessakaan. Tämä on nyt vähän latteaa sanoa näin, mutta meillä suomalaisilla on ihan riittämiin kokemusta sodista omassa historiassamme. Meidän paikkamme, oma taustammekin huomioiden, on eurooppalaisessa arvoyhteisössä.

Unioni vaikuttaa elämäämme olennaisesti muutoinkin kuin talouden suhteen tai niiden pelkojen suhteen, joihin ed. Pulliainenkin viittasi. Esimerkiksi ihmiskauppa ja muu kansainvälinen rikollisuus sekä terrorismi toimivat rajoista välittämättä, ja myös viranomaisten tulee pystyä näissä oloissa toimimaan tehokkaasti. Maailma on nykyään sillä tavalla globaali myös rikollisuuden suhteen, että Suomikaan ei ole turvassa, vaikka kaukana pohjoisessa olemmekin. On Suomen etu olla mukana unionin oikeus- ja sisäasiainalan yhteistyössä tiiviisti, jotta meistä ei tule rikollisuudelle ja terrorismille niin sanotusti pehmeätä kohdetta, sellaista, johon on liian helppo tulla. Unioni on yhä merkittävämpi toimija myös suhteessa ulkomaailmaan erityisesti kriisinhallinnassa. Yhdessä Euroopan maat voivat ottaa olennaisesti enemmän vastuuta sekä lähialueistaan, kuten Balkanista, että muusta maailmasta.

Herra puhemies! Eurooppa-neuvosto siis ottaa seuraavassa kokouksessaan joulukuussa tiedoksi väliraportin eri jäsenmaissa käydyistä keskusteluista mutta ei muutoin käsittele tätä sopimusta. Siihen palataan konkreettisesti vasta Itävallan puheenjohtajakaudella.

Kuten jo aiemmin täällä taisin sanoa, tämänhetkisten tietojen mukaan lopullisia ratkaisuja perustuslakisopimuksen suhteen tuskin pystytään tekemään ennen Ranskan ja Alankomaiden vaaleja keväällä 2007. Senkin vuoksi tiivis yhteistyö Itävallan lisäksi myös meitä seuraavan puheenjohtajamaan Saksan kanssa on erittäin tähdellistä.

Valtioneuvosto tullee jo ennen Suomen puheenjohtajakautta olemaan aktiivinen, toivon mukaan on sitä, etsiäkseen ennakkoluulottomasti ratkaisuja, joilla perustuslakisopimuksen sisältämät uudistukset voitaisiin toteuttaa. Tässä on tärkeätä oikea ajoitus sekä realistinen arvio muiden jäsenmaiden tilanteesta. Tässä yhteydessä korostan, että olennaista on todellisten tulosten aikaansaaminen ja tilanteen hoitaminen mahdollisimman hyvin koko unionin kannalta, ei Suomen oman aktiivisuuden ja aloitteellisuuden itsetarkoituksellinen korostaminen. Tämän lähtökohdan vuoksi selonteossa ei ole lueteltu konkreettisia toimenpiteitä, joihin valtioneuvosto suunnittelee ryhtyvänsä. Samasta syystä en niitä tässä luettele minäkään.

Ehdotuksia tilanteen ratkaisemiseksi on tullut perin niukalti muiltakin jäsenvaltioilta unionin toimielimistä nyt puhumattakaan, mikä kuvastaa tilanteen vaikeutta mutta myös herkkyyttä. Tilannetta ei haluta vaikeuttaa mahdottomilla tahi joidenkin kannalta kiusallisilla ehdotuksilla. Saksan uusi kansleri Angela Merkel on viime viikolla ilmoittanut kantansa olevan, että perustuslakisopimuksesta kokonaisuutena pitäisi yrittää saada sopimus Saksan puheenjohtajakaudella 2007. Myös eräät Euroopan parlamentin valiokunnat ovat antaneet lausuntoja, mutta varsinainen mietintö parlamentin perussopimusvaliokunnalta tulee vasta ensi vuoden alussa.

Olen Angela Merkelin kanssa kovasti samaa mieltä siitä, että perustuslakisopimus on kokonaisuus, jota ei pidä lähteä pilkkomaan ainakaan tässä vaiheessa. Mikään jäsenvaltio ei ollut täysin tyytyväinen kaikkiin sen artikloihin, mutta kaikki hyväksyivät ja allekirjoittivat sen kokonaisuutena. Suomen hallituksen ja Suomen tulee kartoittaa kaikki mahdollisuudet sen voimaan saattamiseksi kokonaisuutena. Vasta jos tämä osoittautuu täysin mahdottomaksi, otetaan pöydälle muita ratkaisuvaihtoehtoja. Tällöin joudutaan muun muassa miettimään, voidaanko joitain osia perustuslakisopimuksesta hyväksyä, ja jos voidaan, miten se konkreettisesti tehdään, tarvitaanko esimerkiksi erillinen hallitustenvälinen konferenssi. Perustuslakisopimuksen pilkkominen ei olisi yksinkertainen tie, sillä myös siitä aiheutuvat muutokset tulee ratifioida jäsenvaltioissa. Itse asiassa tämä on se seikka, joka tekee tämän pilkkomisvaihtoehdon mahdottomaksi ja epätarkoituksenmukaiseksi.

Siis unionia tulee kehittää mahdollisimman yhtenäisenä myös kuluvan pohdiskelutauon aikana ja sen jälkeen. Unionin jakautuminen erilaisiin ydinryhmiin merkitsisi pidemmän päälle eriarvoisuutta, mikä johtaisi vääjäämättä unionin sisäisen hengen ja solidaarisuuden heikkenemiseen. Nizzan sopimus ei mahdollista tiiviimpää yhteistyötä kaikilla politiikka-aloilla, ja laaja-alainen koalitioiden muodostaminen EU:n sopimusjärjestelmän ulkopuolella olisi omiansa vain vahingoittamaan unionia.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän ed. Kekkonen viisaasti puhuu, mutta hän ei näe sitä ollenkaan, että siinä, että meillä on nyt sellaiset terrorisminvastaiset järjestelyt kuin meillä on Suomessakin ja Euroopan unionin alueella yleisestikin, olisi missään määrin itse aiheutettua ainesta. Sitä kannattaisi ed. Kekkosen tykönänsä miettiä.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä kuultujen puheenvuorojen perusteella eduskunnasta löytyy tukea tälle perustuslakisopimukselle, vaikka täällä tietysti hyvin varovasti on kritiikkiäkin esitetty, kuten ed. Soinin puheenvuorosta on kuultu. Mutta joka tapauksessa selvä enemmistö näkee enemmän etuja kuin haittoja tässä perustuslakisopimuksessa.

Euroopan unionissa on kuluvan vuoden aikana käyty huolestunutta keskustelua Euroopan talouden yskimisestä, perustuslakisopimuskriisistä, riitaisista rahoituskehyskeskusteluista, Ranskan mellakoista, eivätkä Turkki-kysymyksenkään nostattamat laineet ole olleet mikään pikku episodi unionin historiassa. Unioni on elänyt poikkeuksellista aikaa hakien omaa uomaansa entisestään globaalistuvassa maailmassa. Samaan aikaan on oikeastaan koko maailmassa herätty huomaamaan, että olemme todella riippuvaisia toisistamme. Tähän tosiasiaan viimeistään Kiina-ilmiö herätti Euroopankin. Eurooppa on rimpuillut kasvun ja työllisyyden ongelmissa Euroopan samaan aikaan ikääntyessä haastavalla tavalla.

Vastaaminen näihin ongelmiin vaatii EU-johtajilta vahvaa maaperää, mutta kuluneena vuonna myös useimpien maiden sisäpolitiikassa on ollut EU:n päätöksentekoa haittaavaa säröilyä. Rivit ovat rakoilleet aikana, jolloin entistä tiiviimpiä rivejä olisi kipeimmin tarvittu.

Keskustelun herättäminen paitsi perustuslakisopimuksesta, myös unionin suurista avoimista kysymyksistä Euroopan kriisivuonna on ensisijaisen tärkeää myös Suomessa. Selonteon kautta eduskunta saa mahdollisuuden avata perustuslakisopimuksen sisältöä mutta myös keskustella Euroopan yhteisestä visiosta. Ei ole ollenkaan haitaksi, vaikka samassa yhteydessä käytäisiin laajaa keskustelua myös Suomen asemasta unionissa. Vuosikymmen unionissa on taannut meille paikan neuvottelupöydissä, ja panostamme arvostetaan monessa suhteessa. (Ed. Soini: Torjuntavoittoja!)

Kuten keskustan ryhmäpuheessa todettiin, tulevana puheenjohtajamaana Suomella on erityinenkin velvollisuus käydä keskustelua ja viestiä halustaan olla mukana kehittämässä unionia. Perustuslakisopimusta on nyt viisasta katsoa kokonaisuutena, ja sitä on vietävä harkiten eteenpäin.

Viime viikolla nousivat monet kulmakarvat ylös, kun Saksan tuore liittokansleri Angela Merkel pani koko arvovaltansa peliin ensimmäisellä valtiovierailullaan Ranskaan ja ryhtyi puolustamaan perustuslakisopimusta kokonaisuutena. Tämä on merkittävä tuki Euroopan yhteiselle perustuslakiprojektille, onhan Saksa Euroopan moottori monessa mielessä myös poliittisesti, valitettavasti vain yskivä moottori tällä hetkellä.

EU:n uuden perustuslakisopimuksen tarkoituksena on demokratian, avoimuuden ja tehokkuuden lisääminen sekä unionin entistä johdonmukaisemman toiminnan varmistaminen. Perustuslailla unionin toimivalta jakautuu entistä selkeämmin. Suomen näkökulmasta on myös tärkeää, että jäsenmaiden tasavertaisuus saadaan turvattua uudenkin sopimuksen avulla. Vaikka uusi sopimus ei ole täydellinen, voi sitä pitää parempana kuin nykyistä hajanaista sopimusviidakkoa, josta ei ota selvää Erkkikään. (Ed. Pulliainen: Kyllä! — Naurua) Päätöksentekomenettelyn yksinkertaistaminen on erittäin kannatettavaa, sillä jähmeät rakenteet ovat tehneet hallaa unionin päätöksenteolle. Kansalaisten perusoikeuksien vahvistaminen on kansalaisnäkökulmasta hyvin merkittävä askel. Tavoitteena on saada perusoikeudet osaksi EU:n lainsäädäntötyötä ja sitoa toimielimet noudattamaan perusoikeuksia.

Oleellinen kysymys on, miten Euroopan unionia voidaan tuoda lähemmäs kansalaisiaan. Kansalaisien ja EU-eliitin välillä näyttää olevan melkoinen kuilu. Tämä on Euroopan unionille suuri kysymys. Miten unioni voisi parhaiten ansaita hyväksyttävyyden kansalaistensa silmissä? Parhaiten voidaan tietysti vastata ongelmiin hyvän hallinnon ja avoimuuden kautta sekä ennen kaikkea sillä, että EU keskittyy oikeisiin asioihin. Unioni onkin ottanut tällä tiellä askeleita oikeaan suuntaan viime aikoina. Komissio on ryhtynyt toimiin purkaakseen osan lainsäädäntöhankkeitaan. Unionin toiminnan hyväksyttävyyttä voidaan edistää kehittämällä lainsäädännön laatua.

Arvoisa puhemies! Perustuslakisopimus luo puitteet EU:n päätöksenteolle, mutta viime kädessä on olennaista, miten jäsenmaat ja niiden kansalaiset haluavat perustuslakiaan käyttää ja minkälaista politiikkaa yhteistyössä rakentaa. Perustuslailla itsessään ei varmaankaan ratkaista EU:n ongelmia, mutta se tarjoaa oivallisen välineen ongelmien ratkaisemiseen.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Muutamia näkökulmia ja kommentteja käytyyn keskusteluun ja aiheeseen.

Minusta on aivan selvää, että täällä heitetty ajatus siitä, että jotenkin Suomen pitäisi tätä ratifiointia nyt kiirehtiä ensimmäisten maiden joukossa odottamatta esimerkiksi Ranskan ja Hollannin vaaleja, odottamatta jopa puheenjohtajakautta, on täysin mahdoton. Ei ole mitään syytä sellaiseen kiireeseen. Nyt on todellakin aikaa tuumaustauolle ja pohdintatauolle ja odottaa ne vaalit ja myöskin käydä aitoa kansalaiskeskustelua mieluummin muissakin maissa kuin vain Suomessa, ja siitähän täytyy tietysti kiittää meidän pitkälle edistynyttä vanhaa demokratiaamme, kansalaisyhteiskuntaa, että suomalainen yhteiskunta on kyennyt käymään aika laveaa keskustelua kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten kanssa koko tästä Euroopan unionin politiikan sisällöstä ja onpa käyty myöskin jonkunlaista keskustelua siitä visiosta, mikä on se pitkä visio.

Siihen ed. Soini on tuonut erittäin merkittävän kansalaisnäkökulman, minusta sanalla sanoen virkistävän, ja joskus on ollut jopa hyvin tuoreitakin puheenvuoroja, se on virkistänyt tätä eduskuntakeskusteluakin. Siinä mielessä on hyvin tervetullutta, että ed. Soini on uhrautunut varmaan kansan pyynnöstä myöskin tähän käytävään presidentinvaaliin. Tulee myöskin särmää siihen. (Ed. Kekkonen: Täysin pyyteettömästi!) — Juuri näin, ja siksi nämä kiitoksen sanat halusin tässä hänelle mainitakin.

Sehän lähtee juuri siitä ymmärryksestä, että eihän unioni voi jatkaa siitä, että kansanäänestyksiä ei olisi ollutkaan ja kansalaiset olisivat jossain maassa sanoneet, että kiitos ei. Se juuri osoittaa sen, että Euroopan unioni on askarrellut aivan vääränlaisten asioiden parissa. On puuttunut jotenkin se iso visio sieltä tulevaisuudesta, minne mennään, ja ehkä kyky toimia myöskin riittävän isolla pensselillä. Kansalaisten silmissä Euroopan unioni avautuu asioina, jotka ovat liian paljon siihen arkielämään puuttuvia. Se koetaan turhauttavaksi, niin kuin täytyy luvalla sanoa, että kyllä myöskin tässä lainsäädäntötyössä joskus ihmettelee, kun näitä e-kirjeitä ja u-lausuntoja tuolla erikoisvaliokunnassa käsittelemme. Täytyy sanoa, siitä ruuhkasta ja siitä määrästä, joka tekstiä siellä suolletaan ja miten usein sitä tehdään, että kyllä siinä sitäkin aikaa voisi hyödyllisemmin joskus käyttää. (Ed. Pulliainen: Tärkeintä on liike, sanoi Bernstein jo!) Sitä liikettä kyllä on kiitettävästi esimerkiksi siinä valiokunnassa, jossa ed. Pulliaisen kanssa yhdessä istumme, kyllä riittänyt, mutta kysehän onkin liikennevaliokunnasta.

Puhemies! Suomen linja, niin kuin pääministeri korostaa, että ei ole ideana korostaa sitä omaa aktiivisuutta ja alueellisuutta itsetarkoituksellisesti, minusta on hyvin muotoiltu. Sen takia tästä pitää lukea se, että Suomella on sellainen pragmaattinen tapa lähestyä näitä asioita, ja siitä olisi varmasti monella muulla maalla tavattoman paljon opittavaa. Sen takia kun olen kuunnellut joitakin kokoomuksen presidenttiehdokas Niinistön puheenvuoroja, joissa hän taas kaipailee näitä ytimiä, niin se kuulostaa kauhean vanhalta puheelta. Se aika jotenkin meni, tämä ydinjuna meni jo, ja nyt on ihan erilaisesta yhteistyömallista kyse, ja siihen Suomi on tarjonnut aloitteellisen ja aktiivisen roolin. On aivan turha syyttää, että jotenkin Vanhasen hallitus olisi tässä suhteessa muuttanut Suomen Eurooppa-politiikan linjaa. Suomi on ollut äänessä ja aloitteellinen silloin, kun on ollut tarvista. Se on hyvin pragmaattista ja tavallaan käytännönläheistä eikä sellaista, niin kuin Niinistö omana aikanaan teki, että hän sitoutui jo komission kantaan, ennen kuin komission kantaa tiedettiin. Ei niin pidä tehdä, vaan pitää olla dialogissa.

Olennaista on se, että seurataan tilannetta jatkuvasti, kaiken aikaa ollaan ajassa, tehdään ajassa olevia ratkaisuja, koska ne asiat, mihin pitää yhä nopeammin reagoida, pitää nähdä tavallaan isoina kysymyksinä, joista sitten koko Euroopan unioni saa lisäarvoa sekä tähän rauhanomaiseen kehitykseen, laajenemiseen sen kautta, legitiimiyttä tulee siihen sekä sitten tietysti kilpailukykyä. Kilpailukykykysymyksistä voi vain sanoa, että transatlanttista suhdetta pitää monella tavalla vaalia ja varjella oikealla tavalla, mutta siinä on erittäin paljon myöskin sen kaltaisia herkkiä kysymyksiä, jotka liittyvät maailmanlaajuisiin globaaleihin kriisinhallintakysymyksiin, ja siinä pitää Euroopan unionilla olla myöskin kanttia esiintyä hyvin omalähtöisistä tarpeista ja tavoitteista käsin. Ei niin, että Yhdysvallat toimii sitten Euroopan unionin puolesta jossakin maailman kriisinhallintapesäkkeistä mandaatilla, jota sille ei ole esimerkiksi YK:n tai yhteisessä pöydässä annettu. Tässä katsannossa vanhalla Euroopalla on vielä oltava tässä globaalissa turvallisuuskeskustelussa keskeinen roolinsa.

Kriisinhallinnassa myöskin Suomella tulee olemaan merkittävä rooli, ja sitä vartenhan me tarvitsemme tämän turvallisuuspoliittisen kolmikannan: tasapainon valtioneuvoston, tasavallan presidentin ja eduskunnan välillä. Minusta se on hieno turvallisuuspoliittinen kolmikanta, joka uudessa valtiosäännössä on määritelty, ja sen horjuttamiseen ei tällä hetkellä ole olemassa mitään syytä lähteä. (Ed. Virtanen: Vielä kun perustuslakivaliokuntakin ymmärtäisi sen!). — Ed. Virtanen heittää hyvin olennaisen huomion tähän asiakohtaan, ja sitä paitsi aika moni valtiosääntöoppinutkin oli ymmärtääkseni tällä kannalla.

Puhemies! Aivan lopuksi sitten vielä tästä visiosta, ja nyt palaan siihen, mitä edustajat Pulliainen ja Kekkonen täällä jo vähän käsittelivät, elikkä tähän arvolähtökohtaan ja historiaan. Sen jälkeen kun Euroopan unioni laajeni, mukaan tuli vanhoja niin sanottuja Itä-Euroopan maita, maita, jotka olivat olleet Neuvostoliiton vaikutuspiirissä. Tietysti on silloin hyvä palata myöskin Euroopan unionin perustamisen juuriin ja siihen, minkä takia se perustettiin: jotta turvataan rauhanomainen kehitys Euroopassa. Me olemme siinä ottaneet valtaisia askeleita, mutta kyllä sieltä hyvin erilaisella kulttuurilla varustettuja maita mukaan tuli. Mutta jotta sen kynnyksen ylittäminen tavallaan onnistui, näissä maissa käytiin aikamoinen itsetilitys suhteessa toisen maailmansodan aikaan, sen jälkeisiin ratkaisuihin ja ennen muuta sen jälkeisiin vuosiin.

Voi olla niin, että meillä tämä tietynlainen itsetilitys 40—50-, jopa 60-luvun aikaan on vielä keskeneräinen. Se on eräällä tavalla keskeneräinen. Sitä on hyvä käydä, ja tällä en nyt tarkoita sitä keskustelua, jota eräät tutkijat käyvät nyt vaikka sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä, ja mennään siitä vähän eteenpäin, niin jotkut haluavat osoittaa, että Urho Kekkonen oli syyllinen toisen maailmansodan aloittamiseen. (Ed. Kekkonen: Kyllikki Saaren murhaan ainakin!) — Niin, varmasti paljon löytyy, että nyt pitää historiankirjoittajienkin olla rehellisiä myöskin sille ajalle.

Mutta tällä haluan vain sanoa, että se henkinen itsetilitys voi olla keskeneräinen verrattuna siihen keskusteluun, jota eräissä vanhan itäblokin maissa kyettiin käymään ja joka oli välttämättömyys, jotta pystyttiin liittymään sitten siihen arvoyhteisöön, jota Euroopan unioni tänä päivänä edustaa. Niitä herkkiä kohtia, mitä liittyy sitten laajenemiseen, joita ed. Soini on ansiokkaasti pitänyt esillä, ei voi kiistää. On päivänselvää, jos mietitään sitä uskontojen ja kielien, eri kulttuurien, voimakkaiden kulttuurien kirjoa tämän päivän Euroopan unionissa, niin se muodostaa jo valtaisan määrän jännitteitä, ja aina kun mennään uskonnon alueelle, jännitteet kasvavat. On täysin selvä asia, että kun mennään luterilais-katolilaisesta yhteisöstä vielä islamilaiseen maailmaan, siihen tulee vielä mahtavasti lisää uusia sen kaltaisia jännitteitä, joilla ei ole mitään tekemistä tavallaan sitten poliittisen päätöksenteon kanssa, vaan sitten liikutaan aivan uudella alueella. Sen takia se haaste, mikä näihin uusiin jäsenmaihin liittyy, on tavattoman suuri.

Laajenemisesta täytyy vaan todeta se, että tietyllä tavalla olen jotenkin taipuvainen ymmärtämään niitä puheenvuoroja, joissa on puhuttu siitä porstuasta, siitä odotushuoneesta, että olisi se odotushuone, jossa sitä aikaa olisi riittävästi sopeutua Euroopan unionin yhteiseen säädösarvomaailmaan ja niihin pelisääntöihin, joissa me olemme läntisessä Euroopassa tottuneet elämään. Samalla se muodostaa myöskin asianomaiselle maalle mahdollisuuden tehdä ne välttämättömät muutokset, mikä on sitten varsinaisen täysjäsenyyden ehtona.

Puhemies! Totean vaan lopuksi sen, että ei Suomella ole mitään syytä puheenjohtajakaudella tavallaan arastella tämän asiakokonaisuuden käsittelyä. Voi olla niin, että jos Suomi toimii aloitteellisesti ja aktiivisesti, niin Suomi tulee järjestämään sen hallitustenvälisen konferenssin, jota nyt tarvitaan seuraavana merkittävänä askeleena, jotta tässä perustuslakikysymyksessä päästään eteenpäin.

Timo Soini /ps:

Herra puhemies! Lyhyesti vielä tästä, mitä sitten voidaan tehdä, kun tätä selontekoa nyt käsitellään. Mehän käsittelemme tätä valiokunnissa, siellä lappaa tohtorinhattua toisensa perään, mutta pilkkuakaan emme voi muuttaa, emme nyt emmekä ratifiointiprosessissa. Täytyy sanoa, että kyllä joskus tuntuu hieman turhauttavalta, kun todetaan kaiken viisastelun ja viisaiden mielipiteiden lopuksi, omien ja vieraiden, että valiokunta yhtyy erikoisvaliokunnan tavoin valtioneuvoston kantaan. Kyllä sitä joskus ajattelee, että voisi päättääkin jostain muuta eikä orjailla hallitusta.

Arvoisa puhemies! Kaikista vakavin asia — minua kun tämä EU todella kiinnostaa, vaikka haluan, että Suomi siitä irtaantuu — on, jos ihmisiltä menee usko äänen voimaan, oli systeemi mikä tahansa, ja se on nyt kyllä EU:ssa lähellä.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Ed. Pulliainen äsken puheenvuorossaan kehotti minua ajattelemaan, mikä on itse aiheutettua. (Ed. Pulliainen: Onnistuiko?) — Sikäli kuin ajattelukykyä minulla on, niin onnistui. Minä olen nyt tämän välin ajatellut juuri sitä, mitä ed. Pulliainen kehotti minua ajattelemaan, ja olen tullut siihen tulokseen, että sen ajatteleminen ei ole kovin hedelmällistä. Ei ole kovin kauan siitä, kun ilmestyi kirja, joka perustui siihen, että entä jos. Siis miten historiaa kirjoitettaisiin, jos olisi tapahtunut toisin kuin todellisuudessa tapahtui. Tämä on nyt hiukan samanlainen vaatimus ed. Pulliaiselta, siis entä jos. Jos me rupeamme menemään taaksepäin tällä tavalla, niin sitten meillä varmasti jäävät kaikki ne hyvät asiat käsittelemättä, mitä varten me nyt olemme täällä koolla, kun käsittelemme tätä perustuslakisopimusta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tietysti sitä nyt voi tuollakin tavalla politiikkaan suhtautua, mutta eikö se kuitenkin ole niin, että pitäisi aina analysoida asioita ja sitten tehdä niistä jonkinlaisia johtopäätöksiä ja synteesejä, niin ettei ihan siihen Karjalan mäntyyn joka viikko hakkaisi päätänsä.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Historian harrastajana olen aivan samaa mieltä kuin on ed. Pulliainen, että historiaa täytyy tutkia, katsoa, mikä on nykyisyys, ja sitten ottaa opiksi tai olla ottamatta tulevaisuudessa niistä asioista. Mutta jos me heitämme hyvin yleisluontoisesti tällaisen itse aiheutettu -teesin ilmaan, niin se on sitten niin yleisluonteista, että se ei johda sen kummempaan kuin tähän entä jos -keskusteluun. Tiedän, että tämä minun vastaukseni ei nyt tyydytä ed. Pulliaista, joka on professori, mutta sainpanhan sen nyt kuitenkin sanottua, koska ajattelen todellakin niin, että kovin yleisluontoista entä jos -keskustelua meidän ei kannata käydä, ei edes Euroopan mittakaavassa.