Pia Viitanen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä opetusministeriön pääluokka on iso pääluokka ja äärimmäisen tärkeä pääluokka ja myös hyvin kiinnostava pääluokka. Tässä on sellaisen yhden peruselämän peruskirjo, sivistys laajasti, niin koulutus-, tiede- kuin sitten kulttuuri-, nuoriso- ja liikunta-asiatkin. Varmasti me kaikki tänä päivänä tiedämme sanomattakin, kuinka tärkeää on jonkun koulutuksen merkitys esimerkiksi paitsi ihmisen itsensä myös koko yhteiskunnan menestystekijänä, tasa-arvoisen, miellyttävän, jännittävänkin elämän mahdollistajana.

Kaiken kaikkiaan tänä päivänä vielä, kun elämme taloudellista taantumaa, koulutuksen ja tämän opetusministeriön toimialan merkitys kasvaa entisestään. Tiedämme esimerkiksi, kun elämme siinä mielessä synkkiä aikoja, että ihmisiä joutuu jatkuvasti vaaraan menettää työpaikkansa, lomautetuksi, irtisanotuksi, yt-neuvottelun piiriin, kuinka tärkeää onkaan näinä aikoina nimenomaisesti huolehtia siitä, että aikuiskoulutusjärjestelmämme esimerkiksi toimii ja tarjoaa sitä kautta hyviä väyliä näistä ihmisistä huolehtimiseksi. Tämä on yksi asia, minkä myös valtiovarainvaliokunta omassa mietinnössään tältä osin toteaa.

Samoin itse ajattelen kyllä niin, että tässä suhdannetilanteessa, kun taloudelliset ajat ovat ankeat, varmasti ihminen tarvitsee entistä enemmän myös sitä henkistä tilaa ja sitä kautta varmasti kaikki henkisen hyvinvoinnin edistäminen, kulttuuriasiat, liikunta-asiat, nuorisoasiat kasvattavat näinä päivinä entisestään merkitystä.

Kaiken kaikkiaan valtiovarainvaliokunnassa opetusministeriön pääluokan osalta kiinnitämme huomiota moniin yleisiin tärkeisiin asioihin. Aika laajasti käsittelemme tässä mietinnössä sitä, että on äärimmäisen hyvä, että perusopetuksen laatuun satsataan kunnolla, ja annamme kaiken tukemme tälle Pop-ohjelmalle ja sen eteenpäinviemiselle, mitä sinnikkäästi tällä kaudella on eteenpäin laitettu.

Kiinnitämme huomiota myös opetusryhmien koon pienentämisen merkitykseen ja pidämme äärimmäisen tärkeänä sitä, että tätä varten on nyt budjetoitu oma määräraha, ja myös korostamme sitä, kuinka tärkeää onkaan, että voimme seurata jatkossa sitä, että kunnissa tämä raha menee nimenomaisesti tähän tarkoitukseen, opetusryhmien koon pienentämiseen.

Samoin korostamme vahvasti opiskelijahuollon merkitystä yleisesti tänä päivänä. On niin varmaankin, että liikaa koskaan näitä seikkoja, opiskelijahuollon toimivuutta ja resursseja, ei voi näinä päivinä todellakaan korostaa. Me muun muassa tässä mietinnössä yhdymme sivistysvaliokunnan aiemmin tekemän lausunnon johtopäätöksiin niistä toimista, joita tänä päivänä tarvittaisiin muun muassa nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Olemme nämä kysymykset halunneet nostaa tässä mietinnössämme vahvasti esiin.

Puhemies! Huolenaiheitakin olemme kirjanneet, ja yksi on se, mistä täällä niin monen muunkin pääluokan yhteydessä on puhuttu. Se on tuottavuusohjelma, ja toteamme, että vuosille 2012—2015 opetusministeriön osalta se tarkoittaa 181:tä henkilötyövuotta, joka aiheuttaa aidosti vaikeuksia muun muassa valtion yleissivistäville oppilaitoksille, arkistolaitokselle, Kotimaisten kielten tutkimuskeskukselle, ja on hyvin tärkeätä, että valiokunta on kirjannut tähän omaan mietintöönsä sen, että me painotamme sitä, ettei näiden koulujen ja laitosten perustehtävä tämän tuottavuusohjelman myötä saa vaarantua. (Ed. Gustafsson: Mihin unohtui Opetushallitus?) — Opetushallitus on varmasti mukana. Nämä olivat vain esimerkkejä, edustaja. — En ole muuten tottunut, että ed. Gustafsson huutaa minulle tänne.

Toisena huolenaiheena valiokunta korostaa sitä, että myös opetusministeriön osalta joudumme toteamaan, että on nähtävissä tiettyjä asioita, joissa jatkuvasti vuosi vuodelta tuntuu, että hallituksen tuomat määrärahalliset esitykset ovat tasoansa pienempiä, ja valiokunta on usein todennut, että näihin ja näihin tämän tasoisia esityksiä pitäisi tulla, ja kuitenkaan ne määrärahat eivät ole riittäviä tältä osin. Tässä muun muassa toteamme, että Opetushallituksen toimintamenot ovat tällaisia rahoja ja samoin muun muassa ammattikorkeakoulutuksen soveltava tutkimus- ja kehitystyö, ja nämäkin muun muassa esimerkinomaisesti mainittuina. Toteamme ja korostamme sitä, että jo budjetin laadintavaiheessa, ennen kuin se tuodaan eduskuntaan, on syytä budjetoida nämä määrärahat sen suuruisina kuin niille kuuluu.

Suhdannetilanteeseen liittyen pidämme positiivisena tietenkin sitä, että koulurakentamiseen kohdistuu tämä 30 miljoonan lisäysvaltuus. Toteamme, että myös liikuntapaikkoja tulee tänä päivänä rakentaa ja peruskorjata, ja lisäämme myös rahaa muun muassa Museoviraston alaisiin kulttuurilaitoksiin tätä tarkoitusta varten. Positiivisena toteamme kulttuuriseteliuudistuksen sekä myöskin eduskunnan sitkeän työn ansiosta tämän veikkausvoittovaratilanteen, jonka seurauksena ensi vuonna viimeistä vuotta kirjastot ovat täällä veikkausvoittovaroissa, ja se tietää ensi vuodelle tieteelle 4 miljoonaa, taiteelle 14 miljoonaa, liikunnalle 12 miljoonaa ja nuorisolle 4 miljoonaa lisärahaa, ja varmasti kaikki tiedämme, miten paljon hyvää näillä voidaan tehdä.

Valiokunta lisää moniin pieniin mutta tärkeisiin kohteisiin rahoja. Niitä ovat muun muassa maahanmuuttajien opintoseteli, yliopistojen perusrahoitus, yliopistokeskukset, harjoittelukoulut, alueelliset taidetoimikunnat, Ihmisoikeusliitto, kulttuuri-instituutit, Ruokakulttuurikeskus-hanke, lastenkulttuuriverkosto Taikalamppu ja Konsertti joka kouluun -hanke. Nämä ovat pieniä mutta äärimmäisen tärkeitä määrärahoja.

Kaikkeen tähän kokonaisuuteen totean lopuksi sisällöllisesti, että oppositiolla tietenkin luonnollisesti on sitten omat vastalauseensa jätettynä myös tämän pääluokan osalta.

Puhemies! Haluan lopuksi kiittää. Haluan kiittää jaostoa erinomaisesta yhteistyöstä ja hyvästä hengestä. Meillä on tulisia mutta hienoja kokouksia siellä. Samoin haluan kiittää molempia ministereitä erinomaisesta asenteesta ja yhteistyöstä, mitä jaostomme kanssa olette aina tehneet. Erityiskiitos tietenkin osaltani kuuluu tänään myös ministeri Sari Sarkomaalle. Tiedän sen, että jaosto arvostaa kovasti työtänne ja olette myös meidän keskuudessamme, niin kuin koko eduskunnan keskuudessa, varmasti tullut tunnetuksi hyvin sinnikkäästä, peräänantamattomasta tyylistänne taistella oman sektorinne rahoituksen puolesta. Se on kiveen hakattu, että te olette hyvin toiminut, joten kiitoksia todella hyvästä yhteistyöstä ja menestystä myös jatkoon.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus tosiaan lisäsi budjettiesityksessään merkittävästi panostusta kulttuuriin, liikuntaan ja nuorisotyöhön, joiden määrärahat kasvoivat noin 10 prosenttia. Rahoitusta suunnataan lisäksi nuorten syrjäytymisen ehkäisyä ja työllisyyttä edistäviin toimenpiteisiin. Myös yliopistojen ja tieteen määrärahat nousevat, verkkonuorisotyöhön annettiin lisätalousarviossa lisää puoli miljoonaa.

Alueellisten taidetoimikuntien määrärahamitoituksessa on huomioitu palkkausten tarkistuksesta johtuvat muutokset, mutta ei esimerkiksi apurahansaajien sosiaaliturvauudistuksesta johtuvia menoja. Momentille lisätään 250 000 euroa käytettäväksi lisäyksenä alueellisten taidetoimikuntien toimintaan.

Arvoisa puhemies! Koulurakentamiseen tarvitaan lisäpanostuksia. Homekoulukorjauksia on valitettavan paljon Savossakin tiedossa. Hallitus onkin esittänyt täydentävässä talousarvioesityksessä peruskoulujen ja lukioiden rakentamiseen ja peruskorjauksiin tarkoitetun myöntämisvaltuuden korottamista 41 miljoonasta 71 miljoonaan. Lisäkään ei korjauksiin olisi pahitteeksi.

Kulttuurin osalta uudistukset näkyvät kirjastojen, museoiden, teattereiden ja orkestereiden rahoituskorjauksessa. Museovirastolle annetaan lisärahaa 800 000 euroa mietinnössä. Sillä peruskorjataan ja entisöidään rakennushistoriallisesti merkittäviä kohteita. Tästä toivottavasti saa osansa myös Olavinlinna tälläkin kertaa.

Yliopistokeskusten perinteinen puolen miljoonan euron lisämääräraha onneksi saatiin myös lisättyä mietintöön. Iloinen olen myös Savon- linnan harjoittelukoulukirjauksesta mietinnössä: "- - mikä tulee hoitaa Senaatti-kiinteistöille täydentävässä talousarviossa myönnetyn lisävaltuuden nojalla.

Arvoisa puhemies! Talouden pullonkaulojen poistamiseksi hallitus päätti esittää budjettiesityksessään, että panostetaan koulutuspolitiikkaan selkeästi. Laajennetun työssäoppimisen ja ammattistartin kokeiluhankkeisiin varattiin 4 miljoonaa euroa. Ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen opiskelijapaikkoja lisätään sekä suunnataan alueellisesti. Tällä ohjataan koulutus niille aloille, joilla työvoiman tarve kasvaa. Siellä esimerkiksi päätettiin metsäkone- ja puutavara-autonkuljettajien koulutusta lisätä 2 miljoonalla eurolla. Suhdannetilanne tietenkään nyt ei näytä loistavalta. Myös naisyrittäjien sijaispalvelujärjestelmästä aiheutuviin menoihin kohdistetaan 300 000 euroa. Koulutukseen on panostettu myös korottamalla opintotukea 15 prosentilla. Opiskelijoiden opintotuen asumislisästä poistetaan tarveharkinta puolison tulojen perusteella taas ensi vuonna.

Ensi vuoden valtion budjetissa perusopetuksen laatua parannetaan 20 miljoonan euron lisäpanoksella, painopisteenä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetus ja tukitoimenpiteet sekä opinto-ohjaus, ja tuohon opetusryhmien koon pienentämiseen, kuten todettiin, osoitetaan yhteensä 16 miljoonaa euroa valtionosuuksina opetuksen järjestäjille. Nämä osuudet eivät vaikuta kunnan rahoitusosuuteen. Olen samaa mieltä, että täytyy seurata, kohdentuvatko nämä lisämäärärahat opetusryhmien koon pienentämiseen.

Koulutuksen tuottamaan osaamiseen kohdistuvat vaatimukset kasvavat samalla, kun opiskelijoiden yksilölliset erot lisääntyvät, ja tämä vaatii tietenkin sitten sekä koulutuksen suunnittelulta että opettajalta lisää joustavuutta ja monimuotoisuutta.

Arvoisa puhemies! Oppilas- ja opiskelijahuolto yleensäkin edellyttävät tiivistä yhteistyötä koulutoimen ja sosiaali- ja terveystoimen kesken. Oppilashuoltoon liittyvien tietojen saantia ja luovutusta on edelleen selkiytettävä. Jos olemassa olevia esteitä on, ja kun niitä joitakin on, ne on poistettava ja on parannettava eri viranomaisten välistä tiedonsaantia. Onkin hyvä, että hallitus on ryhtynyt toimiin uudistamistarpeiden arvioimisessa ja satsaa oppilashuollon kehittämiseen myös euroilla.

Arvoisa puhemies! Lopuksi, hammaslääkäreistä on huutava pula Itä-Suomessa. Eduskunta edellyttääkin, että hammaslääkäreiden koulutusta koskevat päätökset Kuopion osalta tehdään kevään 2009 kehysriihessä. Hyvä me!

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esittämä opetusministeriön osuus budjetista on oikein mitoitettu ja tasapainoisesti jakautunut. Siksi nyt eduskunnassa siihen tehdyt lisäehdotukset ovatkin euromääräisesti melko pieniä. Yliopistojen toimintamenoihin ajateltu 3 miljoonan lisäys on kuitenkin erittäin perusteltu, samoin harjoittelukoululle menevät 2 miljoonaa. Ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja on edelleen lisättävä varsinkin täällä Uudellamaalla, mutta hyvään alkuun tässäkin on jo päästy.

Tunnetusti budjetissa ei kunnille menevää rahaa korvamerkitä tarkasti tietyille menoille. Nyt kunnat saavat opetustoimeen lisää rahaa, joka toivottavasti kohdentuu oikein. Ministeri Sarkomaa on korostanut esimerkiksi perusopetusryhmien koon pienentämisen merkitystä sekä oppilaille että opettajille. Oppimistulokset, työviihtyvyys ja työrauha ovat tärkeitä osatekijöitä menestyvälle koululaitokselle. Meidän kuntapäättäjien on nyt sitten huolehdittava siitä, että opetusryhmät todella pienentyvät siellä, missä ne ovat isoja. Samoin on huolehdittava siitä, että tukiopetus, koulunkäyntiavustajat ja erityisryhmät saavat tarvitsemansa rahoituksen voidakseen toimia riittävän tehokkaasti.

Arvoisa puhemies! Yli puolet Suomeen tulleista maahanmuuttajista asuu Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan alueella. Me tarvitsemmekin täällä työperäistä maahanmuuttoa pystyäksemme tuottamaan välttämättömät peruspalvelut myös tulevaisuudessa — nyt en puhu tästä laman mahdollisuudesta. Vähimmäisvaatimus maahanmuuttajien kotouttamisen, kouluttautumisen ja työllistymisen onnistumiseksi on kuitenkin edes auttava suomen tai ruotsin kielen taito. Kielikoulutuksen asiallinen järjestäminen on aivan välttämä-töntä maahanmuuton onnistumiseksi. Eri lähtötasoilla oleville maahanmuuttajille on yhä haastavampaa sekä määrällisesti että laadullisesti järjestää oikeantasoista kielikoulutusta. Kielitaito on avain myös työllistymiseen. Toivon, että jatkossa pystymme huomioimaan nämä ongelmat seuraavissa budjeteissa.

Tärkeää on, että tässä suhdannetilanteessa kaikilla sektoreilla mietimme mahdollisia elvyttäviä toimenpiteitä. Äsken valtiovarainministeriön pääluokan kohdalla näitä tulikin enemmän, mutta opetusministeriön sektorilla sekin elvyttävyys liittyy monelta osin myös rakentamiseen. Hallitus suuntaa nyt hienosti panostuksia juuri niihin toimenpiteisiin, jotka on joka tapauksessa tehtävä, eli koulujen homeongelmien korjaamiseen, peruskorjaukseen, peruskunnostukseen ja samoin erilaisten liikuntapaikkojen ja suorituspaikkojen peruskorjaukseen. Meillä on valtava määrä uimahalleja, meillä on valtava määrä erilaisia muita kunnallisia paikkoja, jotka vaativat peruskorjausta, ja nyt niiden aika olisi. Tähän hallitus kiinnittääkin juuri nimenomaan tässä huomiota. Meillä on paljon erilaisia rakentamistarpeita.

Samoin valtiovarainvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että työllisyysperusteista ajattelua pitäisi myöskin harjoittaa tulevaisuudessa eli liikuntapaikkojen rakentamista ja peruskorjausta tulisi erityisesti lisätä seuraavissa budjeteissa.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön hallinnonalalla on tehty monia myönteisiä ja tärkeitä panostuksia. Rahoitusta suunnataan esimerkiksi nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn sekä työllisyyttä edistäviin toimenpiteisiin. Myönteisiä ovat myös liikunnan määrärahoihin tehnyt lisäykset, sillä tällä hetkellä liian moni suomalainen liikkuu aivan liian vähän ja liikunta on yksi tärkeimmistä terveyden edistämisen sekä ennalta ehkäisevän terveydenhuollon keinoista.

Tarvetta on myös ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen opiskelijapaikkojen lisäyksille. Näitä paikkoja ollaan nyt lisäämässä yhteensä yli 4 000:lla. Vaikka viime aikoina olemme joutuneet kuulemaan monia murheellisia lomautus- ja irtisanomisuutisia eri alojen yrityksistä ympäri Suomea, niin samanaikaisesti on huolehdittava myös ammattitaitoisen työvoiman saatavuudesta tuleville vuosille. Esimerkiksi hoito- ja vanhustyö tarvitsee lähitulevaisuudessa ammattitaitoisia työntekijöitä. Toisaalta näiden konkreettisten opiskelupaikkalisäysten rinnalle tarvitaan myös joustavia opinto- ja koulutusväyliä, lisää erilaisia mahdollisuuksia esimerkiksi aikuiskoulutussektoreille sekä alan osaavia opettajia.

Arvoisa puhemies! Opetusministeriö on paljon vartijana, sillä koulutuspoliittisilla linjauk-sillaan se pystyy vastaamaan myös terveydenhuoltoalan koulutuksesta eri puolilla maata. Erittäin ikävä episodi on ollut 1990-luvun lopulla tapahtunut hammaslääkärikoulutuksen lakkautus Kuopion yliopistossa. Huomioitavaa tässä yhteydessä on erityisesti hammaslääkäreiden saatavuuden ja hammashoitojonojen räikeät alueelliset erot. Tilanne on yhä edelleen monissa kunnissa hyvin lohduton. Lisäksi ennusteiden mukaan Itä-Suomessa, jossa eläköityminen tapahtuu huomattavasti esimerkiksi Ruuhka-Suomeakin nopeammin, työikäisistä hammaslääkäreistä jopa puolet on jäämässä eläkkeelle seuraavien 12 vuoden aikana.

Valtiovarainvaliokunta nosti esiin ensi vuoden talousarviota koskevassa mietinnössään ensiarvoisen tärkeän lausuman. Valiokunta edellyttää ripeitä päätöksiä ja lausumassaan ehdottaa, että hammaslääkärien koulutusta koskevat päätökset Kuopion osalta tulee tehdä ensi kevään kehysriihessä. Tällä päätöksellä saadaan siis vihdoin piste viivyttelylle, jota opetusministeriö on tehnyt asian suhteen jo kohtuuttoman kauan.

Arvoisa puhemies! Hammaslääkärikoulutuksen palauttaminen Kuopioon tarjoaa uusia mahdollisuuksia myös mittaamattoman tärkeällä ennalta ehkäisevän työn saralla. Hammaslääketieteellisen koulutusohjelman rinnalle tulee rakentaa osaamiskeskus, joka huolehtii hammaslääkärien ja -hoitajien ja suuhygienistien lisä- ja täydennyskoulutuksesta. Osaamiskeskus voi auttaa myös omalta osaltaan hammas- ja suusairauksien ehkäisyssä, sillä kunnissa erityisesti tämä osa-alue on kärsinyt hammashoidon keskittyessä lähinnä akuuttihoitoon.

Tällä hetkellä kalliissa suusairauksien erikoissairaanhoidossa hoidetaankin vaikeita suun ja hampaiston sairauksia, jotka ovat saaneet rauhassa pahentua hammaslääkäripulasta johtuen. Väestön ikääntyessä tämä ongelma korostuu entisestään. Hammaslääkärikoulutuksen sekä osaamiskeskuksen suunnittelun yhteydessä tuleekin huomioida erityisesti suugeriatria eli ikääntyneiden hampaiden hoito. Ikäihmisten yleissairaudet ja runsas lääkitys edellyttävät aiempaa laajempaa peruslääketieteen osaamista myös hammaslääkäreiltä. Nykyisellään hammaslääkärikoulutus ei sisällä riittävästi vanhusten suusairauksien opetusta. Erityisen haavoittuva ryhmä on laitoksissa asuvat vanhukset, jotka eivät itse pääse hammaslääkärin vastaanotolle, vaan lääkärin on tultava vuodeosastoille. Myös muistisairailta omaehtoinen suun hoito helposti unohtuu.

Arvoisa puhemies! Erityisen tärkeää on, että aloitettavassa hammaslääkärikoulutuksessa vanhusten suun hoito nähdään luonnollisena osana hammaslääkärin työtä, ja siksi vanhusten suusairauksien opetuksen täytyy olla keskeinen osa perusopetusta eikä vain mahdollinen erikoistumisala. Valitettavasti vanhustenhoito on yhteiskunnassamme vielä pitkälti "välttämätön paha", ja jos asenne vanhuuteen on kielteinen, eivät nuoret opiskelijat halua erikoistua sille alalle.

Arvoisa puhemies! Hammaslääkärikoulutuksen uudelleen aloittamisen merkitys Itä- ja Keski-Suomen alueelle ja sen asukkaille on ennen kaikkea terveyspoliittinen. Tulevassa Itä-Suomen yliopistossa on kaikki mahdollisuudet vastata tämän päivän haasteisiin, sillä kansanterveyden ja terveystiedon osaamista Kuopion yliopisto on pullollaan ja hammaslääkärikoulutus on hyvä kytkeä tähän ympäristöön. Tällä tavoin vältetään muiden hammaslääkärikoulutusta antavien koulutusyksiköiden ongelmat, jotka johtuvat siitä, että on keskitytty pelkästään yksittäisten hampaiden hoitamiseen. Näkökulman tulee olla koko ihmisen sekä väestön suun terveyden hoitamisessa.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomen kouluikäisten määrä lähtee laskuun, kun ikäluokat pienenevät. On hyvä, että hallitus on päättänyt suunnata tätä kautta vapautuvat voimavarat koulutuksen laadun kehittämiseen. Koululaisten hyvinvointi ja tasokas opetus ovat tulevaisuutemme kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Jo vuosien ajan suomalaisnuoret ovat pärjänneet kansainvälisissä vertailuissa erinomaisesti muun muassa oppimistuloksien suhteen. Toivon, että näin on myös tulevaisuudessa.

Opetusministeriön hallinnonalalla jylläävä tuottavuusohjelma ja sen vaikutukset on syytä ottaa erityisen tarkkaan syyniin, kun on kyse kouluista ja oppilaitoksista. Niiden perustehtävien hoitaminen ei saa missään nimessä vaarantua tuottavuusohjelman takia. Sen sijaan on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota lasten kouluviihtyvyyteen. Opetusryhmien koon pienentäminen ja oppilaanohjauksen parantaminen ovat oikean suuntaisia toimia viihtyvyyden lisäämisessä.

Näen positiivisena, että täydentävässä talousarvioesityksessä koulujen rakentamiseen ja peruskorjauksiin tarkoitettu myöntämisvaltuutus on korotettu 71 miljoonaan euroon. Kunnissa akuutti rahantarve tällä hetkellä on homekoulujen korjaukset.

Pidän myös erityisen myönteisenä, että yliopistojen toimintamenomäärärahoja on lisätty tähän vuoteen verrattuna yli 33 miljoonaa ja valtion tutkimusrahoitusta on kasvatettu lähes 100 miljoonaan. Yliopistojen toimintaedellytyksiä aiotaan kehittää myös rakenteellisin toimenpitein. Olen aiemminkin korostanut, että suomalaista osaamista ja tutkimusta on rahoitettava ja tuettava kaikin mahdollisin keinoin. Hyvin kohdennetuilla toimilla voidaan vahvistaa kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta elintärkeää talouden innovaatiokapasiteettia. Resursseja tiede- ja osaamispohjan tueksi tarvitaan entistä enemmän.

Arvoisa puhemies! Kansanterveyden kannalta on tärkeää, että suomalaisten peruskunnosta pidetään huolta. Nykyisessä taloustilanteessa on järkevää suunnata varoja kasvavassa määrin liikuntapaikkojen rakentamiseen ja peruskorjaukseen. Liikunnan määrärahat kasvavat ensi vuonna 12,6 miljoonaa. Samalla määrärahoja osoitetaan suoraan seuratuen kehittämiseen.

Olisi myös mietittävä, millä tavoin koulun roolia nuorten liikkumisessa voitaisiin parantaa. Liikunta antaa voimia jaksamiseen ja lisää lasten niin henkistä kuin fyysistäkin hyvinvointia. Kouluissa on suosittava ulkona liikkumista ja leikkimistä niine mahdollisuuksineen kuin eri koulut antavat myöten. Liikuntatunteja on mielestäni liian vähän peruskoulujen opetussuunnitelmassa, mutta tuntien lisäys tuskin yksin auttaa nuorten peruskunnon parantamiseen.

Erilaisten liikuntamuotojen tulo entistä paremmin kansalaisten ulottuville ja liikunnanohjauksen kehittäminen ovat mielestäni toteuttamisen arvoisia toimenpiteitä. Kunnan liikuntatoimien valtionosuuden yksikköhinnan nosto olisi kehitystä oikeaan suuntaan ja mahdollistaisi kuntien liikuntatarjonnan monipuolistumisen ja ylläpidon.

Opetusministeri Sari  Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Tuli vähän yllättäin.

Arvoisat kansanedustajat, tosiaankin ensi vuoden talousarvio jatkaa sivistyksen ja osaamisen osalta sinivihreän hallituksen vahvaa linjaa. Muutaman asian haluan tässä nostaa esille: Aivan kuten valtiovarainvaliokunnan sivistysjaoston puheenjohtaja nosti esille perusopetuksen laadun parantamisen, niin totean kyllä, että Perusopetus paremmaksi -talkoot, Pop-talkoot, ovat täydessä vauhdissa. Sadoissa kunnissa parannetaan perusopetuksen laatua, vahvistetaan erityisopetusta, oppilaanohjausta, kerhotoimintaa, ja ensi vuonna Pop-talkoisiin on tulossa reilut 40 miljoonaa euroa.

Ensi vuonna uusia asioita ovat monipuolisten kielivalintojen edistäminen ja ryhmäkokojen kuriin laittaminen. Mehän saimme nyt ensimmäistä kertaa valtakunnalliset tiedot ryhmäkokotilanteesta, ja kunnissa on hyvin suuria eroja ryhmäkoissa. Nyt on todellakin tarkoitus aloittaa urakkatyöt. Jokaisessa kunnassa on tärkeää huolehtia siitä, että lisämäärärahat menevät sinne perusopetuksen laadun parantamiseen ja jokaisella oppilaalla todellakin on oikeus siihen, että opettajalla on hänelle aikaa. Valtiovarainvaliokunnan sivistysjaosto ja sivistysvaliokunta ovat erityisesti kiinnittäneet huomiota, että tätä täytyy seurata, ja tätä opetusministeriö seuraa ja myöskin valiokunnat seuraavat, että rahat menevät siihen, mihin on tarkoituskin: siihen, että ryhmäkoot saadaan kuriin.

Kolmas merkittävä Pop-panostus on maahanmuuttajien perusopetuksen valmistavan koulutuksen keston pidentäminen. Tämä on meidän suuri haasteemme. Esimerkiksi Helsingissä 10 prosenttia lapsista on maahanmuuttajataustaisia. Tällä hetkellä meidän koulutusjärjestelmämme ei vielä tarjoa tasapuolisia mahdollisuuksia, ja tämä Pop-panostus on alku sinne, että jokainen nuori, myöskin maahanmuuttajataustaiset nuoret ja erityisesti he, pääsisi peruskoulun jälkeen jatkamaan opintoja.

Erityisen iloinen olen siitä, että ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen määrää on kasvatettu, päinvastoin muuten kuin viime vaalikaudella, silloin ei kehyslisäyksiä ammatilliseen koulutukseen tullut, ja tähän mennessä on noin 6 200 lisäpaikkaa tullut ja ensi vuoden budjetissa on 4 200. Erityisen tärkeää on, että ammatilliseen erityisopetukseen tulee myöskin lisää aloituspaikkoja niin, että jokainen nuori pääsisi peruskoulun jälkeen koulutukseen. Sinivihreän hallituksen aivan keskeinen tavoite on todellakin ollut taata jokaiselle peruskoulun päättävälle koulutuspaikka.

Arvoisa puhemies! Aivan erityisesti ensi vuoden budjetissa näkyy historiallisen yliopistouudistuksen ripeä eteneminen. Yliopistojen määrärahat nousevat yhteensä 24 prosenttia ja tieteen 15 prosenttia. Erityisen hyvää on se, että eduskunta on lisännyt — kiitokset siitä — yliopistojen perusrahoitukseen lisää rahaa aiemman, sen 20 miljoonan euron, lisäksi. Yliopistojen vuokriin tulee 10 miljoonaa euroa ja palkkoihin 36 miljoonaa euroa, ja myöskin muille kuin säätiöyliopistoille on tulossa 50 miljoonaa euroa maksuvalmiuden turvaamiseen, eli yhteensä tästä tulee 120 miljoonaa euroa lisää yliopistoille. Aivan erityisen tärkeää on se, että uudistuneet yliopistot saavat kiinteistöistä omistukseensa kaksi kolmasosaa, ja näin se suuri huoli, mitä sivistysvaliokunta ja valtiovarainvaliokunnan sivistysjaosto ovat kantaneet yliopistojen vuokrista ja siitä, mitä tulevaisuudessa kiinteistöille tapahtuu, on tällä hyvin pitkälle ratkaistu, eli Senaatti väistyy.

Tämän lisäksi Aalto-yliopiston toimintamenoihin suunnataan 13 miljoonaa euroa, pääoma on 200 miljoonaa ja Tampereen teknillisen yliopiston säätiön pääoma 50 miljoonaa euroa. Myöskin Suomen Akatemian tutkimusmäärärahat nousevat 32 miljoonaa euroa. Eli tällaisia panostuksia yliopistokenttään ei viime vaalikausilla ole nähty.

Erityisen iloinen olen siitä, että korkeakouluille annettu lahjoitusten verovapausraja nostettiin 250 000:een. Eli tavoitteena on todellakin se, arvoisa puhemies, että koko Suomea kannustetaan panostamaan korkeakouluihin. Haluan todeta ja yhtyä siihen lausumaan, jonka sivistysvaliokunta on nostanut esille, samoin valtiovarojen sivistysjaosto, että edelleen yliopistojen perusrahoituksen tilanne on haastava. Tiede- ja teknologianeuvoston suosituksiin on edelleen matkaa, ja on hyvin tärkeää, että tätä matkaa kiritään. Me nousimme 1990-luvun lamasta sen takia niin nopeasti, kun julkisia t&k-panostuksia tehtiin niin paljon, ja tätä samaa rohkeutta todella tarvitaan jatkossa, ja tuohon suositukseen on hallituksen tulevina vuosina kirittävä.

Arvoisa puhemies! Totean vielä tuottavuusohjelmasta, että sen vaikutuksia on todellakin seurattava tarkkaan ja aivan erinomaiset kirjaukset tästä on tehty. On selvää, että esimerkiksi vammaisten lasten mahdollisuus päästä valtion yleissivistäviin kouluihin ei voi vaikeutua sen takia, että on tuottavuusohjelma. Siksi tuottavuusohjelman kohdentamista on hyvin tarkkaan jatkuvasti arvioitava, ja näin on tehty ja tullaan tekemään.

Totean tässä vielä lopuksi, että uusimuotoisia yliopistoja valtion tuottavuusohjelma htv-vaateineen ei tule koskemaan ja tämä todellakin helpottaa yliopistojen tilannetta.

Haluan kiittää lämpimästi valtiovarainvaliokuntaa, aivan erityisesti valtiovarainvaliokunnan sivistysjaostoa, ja sivistysvaliokuntaa erittäin hyvästä yhteistyöstä.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin

Arvoisa herra puhemies, värderade talman! Hyvät kollegat! Ensi vuoden kulttuuri-, liikunta-, urheilu- ja nuorisobudjetti heijastaa hyvinkin pitkälti sitä ajattelua ja tosiasiaa, että tätä sektoria halutaan yhä tiiviimmin liittää osaksi tätä hyvinvointikäsitettä sen laajassa merkityksessä. Tämä tarkoittaa sitä, että on päämäärä, että jokainen suomalainen saisi yhä enemmän mahdollisuuksia kokea mukavia elämyksiä arjessaan — kulttuurielämyksiä, kulttuurikokemuksia, päästä harrastamaan liikuntaa — että nuorilla olisi yhä enemmän mahdollisuuksia päästä mukaan sellaiseen toimintaan, jossa he saavat toteuttaa itseään ja omia haaveitaan. Tämä on sitä hyvinvointiyhteiskuntaa parhaimmillaan, että jokaisesta suomalaisesta pidetään huolta, että jokaiselle tarjotaan mahdollisuuksia myöskin sellaisiin kokemuksiin ja elämyksiin, joissa silmä, ajatus, sielu lepää ja nimenomaan arjessa myöskin.

Tässä on käsillä budjetti, joka myöskin numeroitten osalta heijastaa luonnollisesti juuri tätä ajattelua. Kulttuuribudjetti kasvaa 10 prosentilla elikkä 46 miljoonalla eurolla ensi vuonna, nuorisobudjetti kasvaa 11 prosentilla ja liikuntabudjetti 12 prosentilla.

Kulttuuripuolella on jo hyväksytty veroton kulttuuriseteli, joka ei tietysti liity suoraan tähän kulttuuribudjettiin, vaan se tulee ainakin hallinnollisesti VM:n kautta. Tähän tietysti sisältyy tämä sama perusajatus, jotta suomalaisilla olisi arjessaan mahdollisuuksia, porkkanoita, nimenomaan välineitä, kuluttaa kulttuuria, käydä teatterissa, konsertissa, museoissa, tiedekeskuksissa, elokuvissa, mutta myöskin harrastaa omatoimista liikuntaa, hankkia itselleen kuntosalikortti tai tanssitunteja, käydä urheilutapahtumissa. Tämä liikunta—kulttuuriseteliyhdistelmä, superseteli, arvoltaan 400 euroa, tarjoaa mahdollisuuden juuri arjessa, madaltaa kynnystä ihmisille käyttää näitä palveluita. Fiksu työnantaja tietysti tarjoaa näitä seteleitä työntekijöilleen, koska työntekijä, joka saa näitä kokemuksia, elämyksiä arjessaan, jaksaa taatusti myöskin paremmin sitten työaikana ja jaksaa tehdä sitä työtä ja myöskin sitä pitkää työuraa, mitä ikäihmisiltä ja kaikilta suomalaisilta edellytetään työelämässä.

Kulttuuripuolella haluan korostaa, että tämä ensi vuoden suotuisa tilanne, joka pitkälti johtuu päärahoittajan elikkä Veikkaus Oy:n erittäin hyvästä tulostasosta, näkyy kautta linjan kulttuuripuolella. Mutta aivan erityisesti haluaisin nostaa esille aiheen, joka aina välillä herättää ajatuksia ja myöskin intohimoja, ehkä jopa välillä enemmän hankauslämpöä kuin valoa, ja se on suomalaisen elokuvan tuotanto.

Se on aivan keskeinen ilmaisumuoto, kun puhutaan kansallisen kulttuurin, myöskin kulttuuriviennin, näkökulmasta. Suomalaisen elokuvan tuotantoon lisätään ensi vuonna 2 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaa sitä, että kahdessa vuodessa on tullut suomalaisen elokuvatuotannon momentille korotusta 30 prosenttia. Raha tulee tarpeeseen, koska elokuvan tuottaminen, kuvausvuorokausien hinnoittelu ja hinta, on noussut erittäin ripeästi ja rahareikiä taatusti löytyy. Mutta samalla on myöskin keskeistä, että elokuva-ala itse kehittyy ja myöskin muuttaa rakenteitaan tarpeen mukaan, jotta ne vastaisivat ajan tarpeita ja ajan henkeä. Tähän hätään tulee oikeastaan opetusministeriön tilaama selvitys, jonka on tehnyt ohjaaja Lauri Törhönen, ja hän esittää paitsi tietysti lisärahoitusta myöskin tiettyjä rakenteellisia uudistuksia. Näitä käydään sitten nyt hyvinkin tiiviisti ja tarkkaan lävitse ministeriössä tulevien kuukausien aikana.

Myöskin elokuvateattereiden digitalisointihanke on tärkeä, koska siihen sisältyy myöskin tärkeä aluepoliittinen ulottuvuus. Suomalainen elokuva pärjää luonnollisesti Suomessa mutta aivan erityisesti maaseudulla. Moni pieni maaseutuelokuvateatteri oikeastaan elää niillä tuotoilla, mitä suomalaisen elokuvan näyttäminen siellä paikan päällä tuottaa. On aivan keskeistä, että myöskin nämä pienet elokuvateatterit pääsisivät teknologisesti ajan tasalle, ja tämä vaatii myöskin valtiolta panostusta, ja se näkyy tämän digitalisointimomentin kautta. Siinä on 0,5 miljoonaa varattu ensi vuodelle, ja tahti taatusti tulee sitten jatkumaan.

Liikuntapuolelta nostaisin esille luonnollisesti kolme kohtaa, elikkä lisäpanostukset kuntien liikuntasektoriin: kuntien liikuntaeuro nousee 10,90 eurosta 12 euroon. Tällä tavalla halutaan nimenomaan tukea kunnan mahdollisuuksia järjestää kaiken ikäisille kuntalaisille liikunta- ja urheilupalveluita.

Toiseksi nostaisin esille liikuntapaikkarakentamisen, joka myöskin nousi tässä aikaisemmin esille. Lisäystä tulee olemaan 2,15 miljoonaa tähän tarkoitukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että valtio pystyy ensi vuonna vastaamaan myönteisesti yhä useampaan hyvään hakemukseen, joka tulee lääninhallituksen kautta ministeriöön. Kun ha- lutaan paikallisesti edistää arkiliikuntaa, niin luonnollisesti lähiliikuntapaikkarakentaminen ja vaikkapa uimahallien korjaamishankkeet ym. ovat erittäin käyttökelpoisia tähän tarkoitukseen. (Puhemies: 6 minuuttia on jo mennyt!)

Kansallinen liikuntaohjelma, josta tehtiin ensimmäinen periaatepäätös itse asiassa viime viikolla, tukee myöskin tätä kautta kaikkia niitä panostuksia, mitä on tullut.

Lopuksi, puhemies, nuorisosektorilla: Sen jälkeen, kun budjetti täällä esiteltiin syyskuussa, on tietysti tapahtunut kauheita asioita nimenomaan nuorison näkökulmasta mutta myös koko kansakunnan näkökulmasta. Kauhajoen tragedia korosti nuorisotyön merkitystä. Tähän tullaan vastaamaan muun muassa lisäämällä määrärahoja verkkonuorisotyön satsauksiin, ja myöskin lisätalousarviossa on 0,5 miljoonan euron lisäys juuri tähän tarkoitukseen.

Nuorten työpajatoiminta omalta osaltaan tukee sitä paikallista nuorisotyötä. Tässä on määräraha viidessä vuodessa lähes kolminkertaistunut. Uutena elementtinä otettiin tänä vuonna mukaan etsivä työpari -toiminta. Se on lähtenyt liikkeelle mukavasti, ja sille halutaan jatkoa, ja se sisältyy luonnollisesti myöskin tähän budjettiin.

Haluan lopuksi kiittää valiokuntaa ja jaostoa erittäin hyvästä, rakentavasta yhteistyöstä. Nämä päämäärät, mitä tämän pehmeän sektorin määrärahoihin tulee, ovat erittäin yhteisiä. Puhutaan koko kansakunnan jaksamisesta ja hyvinvoinnista.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää sekä opetusministeriä että kulttuuriministeriä, koska teidän hyvän työnne pohjalta on ollut helppo sekä meidän sivistysvaliokunnan että varmasti sivistys- ja tiedejaoston toimia tässä. Tärkeitä asioita on tehty paljon opetuspuolella, kaikki koulutusasteet uudistetaan, mutta ei jätetä kuitenkaan kenttäväkeä yksin, vaan annetaan myöskin lisärahoitusta, ja se on hyvä se.

Yhtenä kohtana toivoisin jatkossa, kun opetusryhmäkokoja pienennetään perusopetuksen puolella, että ne rahat voisivat jollain tavalla tulla joko valtionavustuksina tai yleensä hankerahoituksena, jotta tämä kohdentuminen olisi kunnissa parempaa.

Täytyy vielä todeta liikunnan osalta se, että rahaa on tullut niin erinomaisen paljon, että suomalaisten liikkuminen ei nyt todellakaan ole enää rahasta kiinni. (Puhemies: Minuutti on mennyt!)

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy sanoa, että tämän pääluokan osalta kun keskustelemme, niin rahaa on riittävästi. Tämä on niitä harvoja pääluokkia, joihin rahaa on pantu niin paljon lisää, että kun vain osaisimme ja ymmärtäisimme sen oikein käyttää, niin tulokset varmasti olisivat hyviä, ja siinä on meillä kaikilla vastuullinen paikka, että osaamme näin tehdä. Painopistettä onkin haettava juuri sen vuoksi, että me emme elä enää tyypillistä koulu-, nuorisotyö-, opiskeluaikaa, vaan pääpainopiste tulee osata jo asetella erityisryhmien puolelle pääasiassa. Sieltä löytyvät ne isot rahanreiät ja myös ne isot ja haasteelliset ongelmat, jotka löydämme edestämme.

Toivoisin, että tulevissa budjeteissa muistaisimme myös sen näkökulman, että valtiovarainministeriö ei leikkaisi niitä eduskunnan asettamia rahoja vuosi toisensa jälkeen. Viittaan esimerkiksi harjoituskouluihin (Puhemies: Minuutti!) ja vastaaviin, että opetusministeri saisi tahtonsa näiden momenttien kohdalla läpi.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minustakin on tärkeä tämä Perusopetus paremmaksi, tämä Pop-projekti. Kannattaisi muuten kirjoittaa se sinne mietintöönkin auki. Minä luulen, että Pop-lyhenne ymmärretään muuten väärin.

Mutta se murheenkryyni nyt ministerin puheessa ja hallituksen toiminnassa koskee ammatillista aikuiskoulutusta. Te ette maininnut sitä puheessanne ollenkaan, ja hallitus on nimittänyt tämän massiivisen aikuiskoulutustyöryhmän, jolta nyt ei ole vielä tullut mitään.

Olin viikko sitten Tampereella Pinoste-seminaarin päätöstilaisuudessa. Sen yhteydessä sata aikuista, joilla ei ollut perustutkintoa, oli sellaisen saanut. Heitä oli siellä myöskin paikalla, ihanan tyytyväisiä ihmisiä. Nyt olisi ilman muuta pitänyt jatkaa tavalla tai toisella tätä Noste-ohjelmaa, jonka myötä 25 000 aikuista sai ammattitutkinnon. Tiedättekö, hyvät kollegat, meillä on tällä hetkellä 100 000 nuorta aikuista (Puhemies: Minuutti on mennyt!) 30—38-vuotiasta, joilla ei ole ammatillista perustutkintoa. Nyt, ministerit, tammi—helmikuussa kun teette tätä koulutuksen elvytystä, niin ottakaa Noste-jatko siihen mukaan. Eikö näin?

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy kiittää ensin ministeri Sarkomaata työstä, jota hän on tehnyt peruskoulujen puolesta.

Täytyy kuitenkin ed. Kerolalle todeta, että rahaa ei ole riittävästi. Emme me näitä luokkakokoja pelkällä talkoolla tai toivolla saada pienennettyä. Se 26 euroa oppilasta kohti, joka tässä budjetissa on, on korkeintaan hyvä alku, jos sitäkään. Nyt tarvitaan lisää rahaa ja tarvitaan korvamerkintää. Tarvitaan lakiohjausta sen suhteen, että päästään näistä ylilyönneistä eroon, 36 oppilaan ryhmistä jopa peruskoulun alaluokilla.

Toinen asia, minkä haluan nostaa esille: Opintotuki on parantunut, mutta ongelmia tässä budjetissa on ja ministeri Wallinin osalta erityisesti. Nyt konkreettisesti käy niin, että opiskelijat joutuvat syömään sen korotuksen, jonka he saavat, sitä kautta, että kun opiskelija-aterian enimmäishintaa nostettiin, niin ateriatukea ei nostettu vastaavasti. Se on pieni summa budjetissa, mutta valtavan iso summa niille opiskelijoille, jotka siihen korotukseen olivat tyytyväisiä ja joutuvat nyt sen syömään pois. Tämä on erittäin valitettavaa, että tätä pientä kohtaa ei saatu korjattua.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä todellakin miljoonat ja kymmenet miljoonat ja sadat miljoonat eurot viuhahtelevat. Tämähän on aika uskomatonta sellaisenaan, mutta kun ottaa huomioon, mihinkä ne menevät, niin se on sitten vähän toinen juttu.

Totean, että hyvä näin. Mutta, arvoisat ministerit, onko nyt selvillä tänä aikana, mihinkä nämä rahat todella sijoittuvat tämän alkavan vuoden aikana, monta sataa miljoonaa euroa? Elvytysbudjetista on ilmoitettu, ensimmäinen sellainen ensi vuonna, 100 miljoonaa euroa, ja likviditeettikonkursseista puhutaan jnp. Missä käytännön tasolla nämä sadat miljoonat eurot ensi vuonna ovat, koska sehän on ihan ratkaisevaa?

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade talman! Det har varit ett sant nöje att sitta i kulturutskottet och följa den här budgeten för det kommer faktiskt mycket tilläggsanslag till den här sektorn, och vi ska vara glada och nöjda för det.

Men en fråga, som vi har diskuterat mycket i kulturutskottet i olika sammahang, gäller språkundervisningen för invandrare. Det talas om att Finland behöver arbetskraftsinvandring för att klara att bevara välfärdssamhället. I alla sammanhang som vi talar om det här så stöter vi på det faktum att språkundervisningen inte är tillräcklig, och min fråga lyder: Hur ska vi möta det här behovet i framtiden?

Miten voidaan tulevaisuudessa vastata tähän tarpeeseen ja haasteeseen, että maahanmuuttajille järjestetään tarpeeksi paljon ja monipuolista kielikoulutusta? Se on ainut tapa saada heidät mukaan tähän suomalaiseen yhteiskuntaan.

En annan fråga gäller elevvården och det arbete som nu pågår tillsammans med social- och hälsovårdsministeriet. Hur kommer det här att påverka kommande års budgetbehandling?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan oikein se, että jokaiselle nuorelle löytyy koulutuspaikka peruskoulun jälkeen. Mutta se, mistä erityisesti olen tällä hetkellä huolissani, on se, minkä tänään kuulin asiantuntijan sanovan, että 60 prosentilla niistä nuorista, joilla on vakavia mielenterveysongelmia tai jotka sairastuvat, taustalta löytyy koulukiusaamista. Silloin kysymys on näistä koulussa peruskoulun aikana, koulutuksen aikana, olevista tukipalveluista: kouluterveydenhuollosta, opinto-ohjauksesta, erityisopetuksesta ja niitten resursoinnista. Erityisesti tässäkin budjetissa kysymykseni nousee tähän kouluterveydenhuollon, niin koululääkärien, kouluterveydenhoitajien kuin koulupsykologien, resursointiin ja opinto-ohjauksen resursointiin. Näen, että niistä ei kuitenkaan vielä voida sanoa, että kaikki on hyvin, (Puhemies: Minuutti on täynnä!) koska kysymys on tästä syrjäytymiskehityksen estämisestä.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtion ensi vuoden budjettia kyllä voisi tämän ministereiden esittelyn perusteella sanoa koulutus- ja kulttuuribudjetiksi, siksi suuria olivat kasvuluvut tämän hallinnonalan osalta. Koulutuksen osuus lähenteli 10:tä prosenttia, kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön noin 12:ta prosenttia. Kulttuurin kehitys on hyvä asia, mutta yksi kysymys ainakin itselleni siellä on jäänyt: nämä taidetoimikuntien apurahamäärärahat. Niitä on lisätty nyt valtion taiteenalakohtaisille taidetoimikunnille ihan hyvin, mutta alueellisten taidetoimikuntien määrärahat eivät ole kehittyneet tässä suhteessa. Tässä on jo eriarvoisuuden näkökulma tulossa esille. Mitä me voisimme tälle asialle, arvoisa ministeri, tehdä?

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opetussektori on saanut loistavan paljon rahaa tänä vuonna. Erityistä kiitosta annan siitä, että ammatillista koulutusta on koko vuoden aikana lisätty tuhansilla paikoilla, ja tietystikin itsestäänselvää on, että työtä tullaan tekemään jatkossa, että näitä paikkoja voidaan lisätä. Yliopistouudistus etenee, rahaa on jaettu moneen hyvään asiaan. Kuitenkin samaan aikaan opintotukea on muun muassa lisätty huomattavasti, korotettu 15 prosentilla, 40 euroa kuukaudessa miltei. Vasemmisto-oppositio vaatii kuitenkin ateriatukeen nyt 3,5:tä miljoonaa euroa lisää ensi vuodelle. Tämähän tarkoittaisi, että joka ikinen vuosi tämä raha täytyy antaa, koska emme voi vuoden kuluttua esimerkiksi vähentää sitä rahaa sitten. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että jokaiselle opiskelijalle tulisi 20 senttiä lisää. Oikeasti kyse on 8 eurosta per opiskelija kuukaudessa, jos he syövät 20 kertaa kuukaudessa. Eli ed. Arhinmäen väite, että opiskelijat joutuvat syömään koko korotetun opintotuen, ei pidä paikkaansa missään nimessä.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Huomaa, että ed. Hemmingin opiskelijaelämäajoista on varmaan jonkin verran aikaa, nimittäin kyllä se 8 euroa on opiskelijalle iso raha. Minusta on aika omituista näinä päivänä, kun samaan aikaan halutaan laskea ruuan arvonlisäveroa, että hyväksymme sen, että opiskelijoiden ruuan hinta saa kyllä nousta. Minä en sitä ole ymmärtänyt.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan sosialidemokraatithan tässä luottamusbudjetissaan ovat koulutuksen osalta tehneet selkeän arvovalinnan, ja me olemme esittämässä selkeästi lisää määrärahoja monelle koulutuksen sektorille. Suhdannetilanteesta johtuen yhdyn ed. Gustafssonin huoleen siitä, että aikuiskoulutuksen täytyisi olla nyt merkittävällä tavalla esillä.

Mutta yksi iso asia, joka tässä ei ole tullut ehkä esille, on tämä peruskaura eli peruskoulutus ja sen määrärahat. Vaikka täällä käytetään sellaisia puheenvuoroja, että rahaa nyt tulee liutapäin lisää, niin todellakaan sitä ei tule kylliksi eikä riittävästi. Me haluaisimme nimenomaan panostaa lisää määrärahaa peruskoulujen valtionosuuksiin, oppilashuoltoon, opetusryhmien pienentämiseen. On hyvä asia, että nyt 16 miljoonaa tähän (Puhemies: Minuutti on täysi!) tarkoitukseen laitetaan, mutta samaan aikaan Kuntaliiton lausunto täällä sanoo, että tämän korotuksen avulla ei voida toteuttaa mitään oleellista parannusta perusopetuksen laadun kehittämisessä. Raha on niin pieni, valitettavasti.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kansahan ei elä pelekästä leivästä, vaan kulttuuria elämän evästykseksi tarvitaan. Mutta silloin, kun ne kuntarahat ovat tiukoilla, ei päättäjien silmä siinnä enää kulttuurin puoleen, vaan ensimmäisenä sieltä ollaan karsimassa. Kuinka ministeriö turvaa kulttuurin saatavuuden, kulttuurirahoituksen myös rakennemuutosalueilla ja näissä kunnissa, joissa taloudellinen tilanne on todella tiukka?

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oli ilo kuulla molemmilta ministereiltä hyvistä hankkeista, kuten Pop-hankkeesta ja ammatillisen koulutuksen lisäämisestä ja kulttuurisetelistä. Haluaisin kuitenkin nostaa esille erään tärkeän, lasten hyvinvointia edistävän asian, nimittäin koulukiusaamisen vähentämisen. Nythän on ollut Kiva Koulu -hanke, pilottiprojekti, josta on erittäin hyviä kokemuksia, ja mahdollisesti hanketta ollaan laajentamassa. Kysyisin siihen liittyen, mitkä mahdollisuudet ja resurssit on saada hanke kattamaan kaikki koulut. Myös Suomen Lasten Parlamentti on kiinnittänyt huomiota tähän asiaan ja esittänyt kansanedustajille toimenpide-ehdotuksia. Yksi näistä on nimenomaan koulukiusaamisen vähentäminen. Koulukiusaaminen vaarantaa lasten turvallista kasvua ja kehitystä. Kysyisin ministeriltä, voisiko hallitus laatia suosituksen koulukiusaamisen vähentämiseksi (Puhemies: Minuutti!) esimerkiksi Kiva-hankkeen pohjalta. Suosituksen pitäisi sisältää jatkuvan parantamisen ja parhaiden käytänteiden levittämisen periaatteet.

Håkan Nordman /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, ärade talman! On erinomaista, että hallitus panostaa kouluympäristöön eli oppilaiden sekä opettajien hyvinvointiin ja terveyteen ja siten myös suorituksiin. On varsin perusteltua, että ensi vuodelle varataan, niin kuin tässä on todettu, 16 miljoonaa euroa opetusryhmien koon pienentämiseen, koska liian suurissa ryhmissä ne oppilaat, jotka eniten kaipaavat huomiota, jäävät sitä vaille. Mutta kysyn edelleenkin: Millä välineillä opetusministeriö pystyy nyt valvomaan ja varmistamaan, että kunnat käyttävät korotetut määrärahat ja valtionosuudet näihin tärkeisiin tarkoituksiin, ja minkälaisiin muutoksiin voidaan päästä mainituilla määrärahoilla? Minkälaisia tavoitteita on olemassa?

Sedan vänder jag mig ännu till minister Wallin med ett konstaterande, att i år har olympiakommittén för första gången fått ett litet anslag för idrottsakademiernas utveckling. Idrottsakademierna har som en stor och viktig uppgift att hjälpa unga idrottare, män och kvinnor, att kunna förena både viktiga studier och satsningar på tävlings- och toppidrott. Men det här anslaget är fortfarande mycket litet och jag undrar: Har undervisningsministeriet för avsikt att utöka det här anslaget när den interna fördelningen sker under nästa år?

Sari  Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hienoa, että tänä vuonna on lisätty ammatillisen opetuksen paikkoja parilla tuhannella ja ensi vuonna lisätään neljällä tuhannella. Arvostan tätä kovasti. Mutta tähän liittyen olisin halunnut ministeriltä kysyä: miten huolehditaan ammatillisessa koulutuksessa erityisesti erityisopetuksen tukitarpeista ja toisaalta, kun tutkimusperäisesti tiedetään, että erityisesti ammattikouluopiskelijat tarvitsisivat paljon oppilashuollollista tukea omaan aikuiseksi kypsymiseensä, miten panostetaan ammatillisen puolen oppilashuoltoon?

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Sivistys, oppiminen, osaaminen ja kulttuuri ovat kansakunnan kulmakiviä, ja tässä suhteessa voimme olla kyllä hyvin laajasti tyytyväisiä koko tähän opetushallinnon alueeseen. Määrärahan lisäykset, joista on paljon puhuttu täällä, ovat kohdallaan, ja semminkin se kestää myös eduskunnan kannanoton, joka koskettaa ei yksistään opetusta vaan myös suun terveydenhuoltoa. Eduskuntahan tulee hyväksymään lausuman: "Eduskunta edellyttää, että hammaslääkärien koulutusta koskevat päätökset Kuopion osalta tehdään kevään 2009 kehysriihessä." Asiaa on käsitelty laajasti sivistys- ja tiedejaostossa hyvässä hengessä. Valtiovarainvaliokunta on tämän asian käsitellyt ja ottanut sen eduskunnan tulevaksi kannaksi. Tämä luo pohjaa todella ei yksistään opetuksen kehittämiselle vaan myös terveydenhuollon näkökulman eteenpäinviemiselle. Ja siinä mielessä on ollut ymmärrettävä tietysti opetusministerin kanta, että tälle täytyy löytää myös rahoitus, ja se on nyt kehysriihen kysymys, jossa tuo rahoitus tulee.

Kuten joskus kyselytunnilla totesin, niin ei ole pienintäkään epäselvyyttä, että tämä asia tulee kuntoon, ja tulkoon se nyt tässä yhteydessä todettua, että tällä (Puhemies: Minuutti on mennyt!) saralla on astuttu merkittävä askel eteenpäin.

Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opetusministeriö jatkaa vuonna 2007 aloittamaansa oppilashuollon palvelurakenteen uudistamista ja laajentamista. Oppilas- ja opiskelijahuolto edellyttää tiivistä yhteistyötä koulutoimen ja sosiaali- ja terveystoimen kesken, näin mietinnössä todetaan. Yhteistyöllä on kuitenkin esteitä. Muun muassa henkilötietojen saanti ja luovutus saattavat olla tällaisia esteitä. Syynä tähän eivät niinkään ole puuttuvat eurot vaan erillislainsäädännön moninaisuus, erillislainsäädäntö, jota me täällä säädämme. Tärkeää on siis selkeyttää eri viranomaisten välistä tiedonsaantia. Erinomaista on, että hallitus on ripeästi ryhtynyt tämän lainsäädännön selkeyttämiseen ja ennen kaikkea uudistamistarpeiden arviointiin, ja jäämme nyt odottamaan tätä pikaista lainsäädännön uudistusta, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) jolla siis pystytään paremmin muun muassa puuttumaan nuorten syrjäytymiseen ja ehkäisemään sitä.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Toisin kuin täällä on aikaisemmin todettu, ettei raha ole esteenä liikunnan harrastamiselle, väitän, että kyllä se edelleen on erittäin rajoittava tekijä paikallistasolla. Esimerkiksi yksinhuoltajien lasten harrastusten osalta se on entistä rajoittavampi.

Ministeri Wallin, mitä takeita meillä on, että jakosuhdelakia noudatetaan jatkossakin, ja minkälaisia painotuksia asetatte näitten lisäresurssien kohdentamisen osalta?

Ministeri Sarkomaa, mikä on teidän kantanne, miten parantaisitte kouluterveydenhuollon surkeaa tilaa?

Ja lopuksi, tutkimusten mukaan nykynuoret liikkuvat aivan liian vähän, jopa urheiluseurassa toimivat aktiiviset lapset. Tämä näkyy huolestuttavasti muun muassa ylipainona ja diabeteksen määrän kasvuna. Miten teidän budjettiesityksenne vastaa näihin tarpeisiin?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä talossa ja salissa on monta kertaa vaadittu maahanmuuttajille kunnollista, tehokasta kieliopetusta, ja tänään täällä ed. Matikainen-Kallström vaati sitä yhtä ponnekkaasti kuin havuja ladulle.

Arvoisa ministeri Sarkomaa: Oletteko samaa mieltä siitä, että eettisesti kestävää maahanmuuttopolitiikkaa ei pystytä toteuttamaan, jos ei kielitaito ole maahanmuuttajilla hallussa? Sehän liittyy myöskin työnsaantiin. Mitä olette tehnyt, arvoisa ministeri, tämän asian edistämiseksi, jos olette tätä mieltä? Olette antanut viestikapulan eteenpäin, mutta kysyn, mitä olette tehnyt.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talousarvioesityksessä opetusryhmien koon pienentämiseen osoitetaan yhteensä 16 miljoonaa euroa. Haluaisin tietää siitä, miten tämä määräraha kohdentuu kaikille opetuksen järjestäjille oikeudenmukaisesti, siis tuetaanko nyt sellaisia kouluja ja kuntia, joissa opetusryhmät ovat isoja ja jotka eivät ole satsanneet koulutoimeensa, vai tuetaanko niitä kuntia, joissa opetusryhmät ovat pienet ja joissa rahaa on satsattu?

Toinen kysymys koskee harjoittelukoulujen toimintamenomäärärahoja, joihin ei ole osoitettu viime vuosina palkkaratkaisujen lisäksi muuta pysyvää lisärahoitusta. Valiokunta on tästä huomauttanut monta kertaa talousarvion käsittelyn yhteydessä ja käsitellyt niitä vaaroja ja seurauksia, joita voi syntyä, jos asianmukaisesta rahoituksesta harjoittelukoulujen osalta ei huolehdita.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minunkin mielestäni opetusministeriön budjetista löytyy monta ilonaihetta, mutta yksi huolenaiheeni on maahanmuuttajien koulutus. Viranomaisten yhteistyö kangertelee maahanmuuttajien opetusjärjestelyissä. Siinä kohtaa resursseja ei todellakaan ole riittävästi eikä sopivia opettajia aina löydetä eikä myöskään kodin ja koulun yhteistyö toimi oikein hyvin.

Yksi mielenkiintoinen esimerkki on, että kun kantaväestöstä toisen asteen opetukseen jätti hakematta tai jäi sen ulkopuolelle taikka keskeytti sen varhaisessa vaiheessa vain 5,5 prosenttia opiskelijoista, vastaava luku EU-maiden ulkopuolelta tulleilla ensimmäisen polven muuttajilla oli peräti 15,4 prosenttia. Ammatillisen opetuksen kielikoe on ilmeisesti yksi painava syy tähän, eli erityistä huomiota pitäisikin kiinnittää mielestäni toisen asteen koulutukseen siirtymässä olevien tukemiseen. Asia on tärkeä. Meillä on 25 000 kouluikäistä maahanmuuttajataustaista lasta ja nuorta, ja vuonna 2025 joka viidennen Pääkaupunkiseudun koululaisen (Puhemies: Minuutti on täysi!) ennustetaan olevan maahanmuuttajataustainen.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opetusministeri Sarkomaa tietää tehneensä hyvää työtä, mutta kiitokset vielä kerran siitä myös täältä takapenkistä.

Kehuja ansaitsee myös meidän urheiluministerimme: kulttuuriseteli, liikuntaeuron korotus, suora seuratuki, lisäpanostukset liikuntaan ja huippu-urheiluun ovat merkittäviä tässä budjetissa. Kysyisin kuitenkin urheiluministeriltä liikuntapaikkarakentamisesta, peruskorjauksesta, johon nyt jo esitetään yli 2 miljoonan lisäesitystä. Olisiko mahdollista pohtia vielä kertaalleen budjettiraamin sisällä esimerkiksi urheiluopistojen ja tällaisten paikkojen, joissa on valmiit suunnitelmat rakentamisesta, rakentamisen aikaistamista? Se voisi tässä talouden tilanteessa olla varsin järkevää.

Opetusministeriltä kysyn vielä nopeasti kielten opetuksen kehittämisen 3 miljoonan rahasta. Tuleeko se ensi vuonna jälleen hankerahoituksella Perusopetus paremmaksi -hankkeen yhteydessä?

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on asiaa sivuttu jo muutaman kerran, mutta haluaisin kysyä ministeriltä, millä tavalla hän nyt on tässä budjetissa puuttunut siihen, että maahanmuuttajanuorten suomen kielen taitoa todellakin parannettaisiin. Niin kuin äsken kuulimme, ammattikoulun keskeyttämisen syynä on usein se, että kielitaito pettää alta, tai jopa hakeutuminen ammattikouluun estyy, kun kielitaito ei ole hallussa.

On hieno asia, että on puututtu tähän ryhmäkokojen pienentämiseen ja on luvattu 28 euroa oppilasta kohden. Olisin kysynyt, minkälaiset laskelmat tässä nyt on sitten takana, jotta tiedetään, miten tämä 28 euroa per oppilas puree. Minkälaiset ovat ne tavoitteet, että ryhmäkoot todella sitten supistuvat konkreettisesti?

Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Näin uusmaalaisena olen varsin tyytyväinen tuohon 16 miljoonan euron lisäykseen opetusryhmien pienentämiseksi, koska meillä Uudellamaalla on kaikkein suurimmat opetusryhmät. Verrattuna muihin kuntiin toki nämä erot ovat varsin suuria myös Uudellamaalla.

Toinen erittäin merkittävä asia on työpajatoimintaan panostaminen edelleen. Siitä kiitos kulttuuriministerille, se on varsin hyvää työtä syrjäytymisen ennalta ehkäisemiseksi.

Kulttuuriministeriltä olisin kuitenkin kysynyt nyt, kun valtiovarainministeriötä vastaava valiokunta on edellyttänyt, että ylimääräisestä taiteilijaeläkkeestä tehdään selvitys, jotta tämä saataisiin paremmin toimimaan ja tarkistettaisiin myös taiteilijaeläkkeiden määrää: mitä mieltä asiasta olette? Kysyn myös: olettehan sitä mieltä, että tämä ylimääräinen taiteilijaeläke kuuluu sen substanssiministeriöön eli opetusministeriöön, siis se määrä? Toki opetusministeriö sitä jo esittää.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erityisopetuksen painopistettä ollaan siirtämässä tehostetun tuen puolelle, toisin sanoen erityisluokkien oppilaiden määrää halutaan saada vähemmäksi. Kuntien nykyisen taloustilanteen tuntien ja tietäen tulee hiukan epävarma olo tämän uudistuksen onnistumisesta. Itsenikin pitäisi nyt istua tuolla hallituksen iltakoulussa vetämässä rasteja yli jakotuntien ja kylä-koulujen. Miten turvataan erityisen tuen saanti yleisopetuksen ryhmissä, kun opettajalla ei ole erityispedagogista osaamista ja koulutusta ja ryhmä on usein myös suuri? Eikö näiden integraatioryhmien kohdalla tulisi säätää ryhmäkoot jo lailla? Eikö olisi myös selvitettävä, miten paljon tällä hetkellä on erityistä tukea tarvitsevia oppilaita yleisopetuksen ryhmissä?

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen erittäin tyytyväinen, että valtion tutkimusrahoitus kasvaa 97 miljoonaa euroa vuonna 2009, mutta samalla voin ilmoittaa olevani erittäin surullinen, että tutkimus-evo-määrärahat laskevat. Tähän samaan asiaan on myös valiokunta kiinnittänyt huomiota, että terveydenhuollon yksiköille tarkoitettu tutkimus-evo-määräraha laskee 49 miljoonasta 40 miljoonaan euroon. Evo-tutkimusrahoitus on tarkoitettu nimenomaan potilaan hoidon ja palvelujärjestelmän kehittämisen tutkimukseen, ei perustutkimukseen, ja tästä summasta ollaan siirtämässä osa hammaslääkärien ja lääkärien perusopetuksen tukemiseen. Näin suuri vähennys tutkimusrahoituksessa tarkoittaisi esimerkiksi Turun yliopistollisen keskussairaalan kohdalla noin miljoonan euron vähennystä eli kolmannesta tutkijoille jaettavasta rahoituksesta. Tällainen toimenpide aiheuttaa kliinisessä tutkimuksessa romahtamisen. Tarkoitus ei liene, että kliinistä tutkimustyötä tekevät lääkärit alkavat juosta ulkoisen yritysrahoituksen perässä. Tämä on osaltaan poissa myös kliinisestä potilastyöstä ja samalla se vaarantaa myös tutkimuksen riippumattomuuden.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eri tyyppiseen aikuiskoulutukseen osallistuu vuosittain noin 1,7 miljoonaa henkilöä. Ammatillisen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus toteutetaan myös ensi vuonna. Se kattaa muun muassa työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen sekä henkilöstökoulutuksen. Työikäisen väestön osaamista ylläpitävää ammatillista liikkuvuutta parantavaa koulutusta pitää lisätä työllisyyden turvaamiseksi.

Kysyn opetusministeri Sarkomaalta: onko ministeriöllä välineitä, millä varmistetaan omistuspohjaltaan säätiömuotoisten ammatillisten aikuiskoulutuskeskusten, jotka ovat taloudellisesti ja toiminnallisesti hyvässä kunnossa, säilyminen itsenäisinä?

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilahduttavaa oli, että tänä vuonna valtiovarainministeri ei yrittänyt nyysiä rahoja vastoin jakosuhdelakia liikunnan, nuorison ja urheilun puolelta. Se oli tämän budjetin suurin plussa.

Suuri huoleni on iltapäiväkerhotoiminta, josta tänään ei ole ainakaan mainittu sanaakaan eikä budjettikirjassa juurikaan mitään. Ymmärtääkseni siellä luki, että selvitetään jossain hallitusohjelmassa, mitä sille kuuluu. Kun puhutaan kerhotoiminnan lisäämisestä, meillä on jo tällä hetkellä hyvin toimiva malli, joka tarvitsee vahvennusta sekä ammatillisella puolella työntekijöiden osalta että myöskin rahoituksen osalta järjestäville tahoille.

Rakentamispuolella olemme tietenkin oppilaiden ja opettajien työolosuhteiden parantamiseksi lisänneet rahaa myöskin työllisyyttä tukevin perustein rakentamiseen sekä homekoulujen korjauksiin.

Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on viitattu tähän ammattikorkeakoulukenttään vahvasti, ja siihen minäkin haluan puuttua.

Yliopistokeskusten ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö on avainasemassa tässä tilanteessa, jossa aikuisväestö tarvitsee lisäkoulutusta. Myös t&k-toiminnan kehittämisen kannalta niille alueille, missä yliopistoa ei ole, on mielestäni nopeasti panostettava jo ensi vuoden aikana.

Taiteesta ja kulttuurista haluan viitata toimintaan, joka liittyy ammattitaiteilijoiden ja harrastajien väliseen toimintaan. Rahoituksen osalta, vaikka siihen varoja on suunnattu, ei ole täysin kivutonta tämän yhteistyön rakentaminen. Haluaisin, että ministeri Wallin puuttuisi tähän asiaan. Mielekästä on kulttuuriviennin osalta määrärahojen voimakas lisäys.

Ministeri Wallinilta haluaisin myös kysyä, kun tähän viittasitte ja budjetissa on tähän verkkonuorisotyöhön tehty voimakkaita panostuksia, mikä on nuorisotyön tulevaisuus jatkossa.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Taantuman kynnyksellä tieteeseen panostaminen on myös mitä parhainta elvytyspolitiikkaa. Kiitokset ministeri Sarkomaalle siitä, että hän on pitänyt hyvin tiedeyhteisön puolta budjettivalmisteluissa. Tämä hallitus on todella sivistyshallitus.

Olisin kuitenkin helsinkiläisenä kansanedustajana kysynyt, millaisia toimia ministeri Sarkomaa odottaa Aalto-yliopiston kaupungeilta Helsingiltä ja Espoolta. Ovatko kaupungit olleet riittävästi valmisteluissa mukana? Helsingin osalta en ole ainakaan mitään raivoisaa aktiviteettia huomannut. Onko siellä kaupunkien suunnalla erityisiä rahoitustarpeita ja valtio niissä mukana?

Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Ed. Perkiölle totean, että kyllä Aalto-yliopiston valmisteluissa on tehty tiivistä yhteistyötä Pääkaupunkiseudun kuntien kanssa. Ylipormestari Pajunen on todennut, että muun muassa Helsingistä tehdään opiskelijoiden kaupunki, ja se varmasti edistää sitä, että Aalto-yliopisto kukoistaa Pääkaupunkiseudulla. Tätä yhteistyötä tiivistetään, nyt kun Aalto-yliopistolla on hallitus, ja on tärkeää, että Espoo ja Helsinki ovat tässä mukana ja myöskin tiivistävät yhteistyötään.

Ed. Paatero nosti esille iltapäivätoiminnan. On niin, että selvitysmies selvittää vuoden loppuun mennessä aamu- ja iltapäivätoimintaa. On tärkeää, että arvioidaan myöskin lainsäädäntö sillä tavalla, että siinä ei ole mitään esteitä, että esimerkiksi kolmas sektori entistä paremmin voisi olla mukana tätä palvelua tuottamassa. Tavoite on, että jokaisella lapsella ja perheellä olisi mahdollisuus iltapäivätoimintaan. Olemme myöskin selvittäneet aamu- ja iltapäivätoiminnan laatua ja sen saatavuutta. Näiden selvitysten osalta on tarkoitus tehdä toimenpiteet vuoden alussa. Mutta voi sanoa, että tässä on edetty ja tämä oli erinomainen lainsäädäntöhanke aikoinaan.

Erityisopetuksen osalta voi todeta, että hallitusohjelmaan jo kirjattiin se, että me tarvitsemme erilaisia vaihtoehtoja erilaisille lapsille. On hyvin tärkeää arvioida erityisopetuksen strategiassa se, millä tavalla huolehditaan erilaisten lasten tarpeista. Tarkoitus on, että eduskunta saisi keväällä käsiteltäväkseen erityisopetuksen strategian, ja siinä on tulossa erityisiä parannuksia muun muassa siihen, että jatkossa kun tehdään päätös erityisopetukseen siirtämisestä, siitä tulee määräaikainen ja kunnan on myöskin osoitettava voimavarat tähän. Eli monia parannuksia tulee nykyisiin epäkohtiin. Opettajien koulutusta on lisätty. Me tarvitsemme lisää erityisopettajia, ja heidän pätevöitymisessään on tehty toimia.

Ed. Virolainen nosti esille evo-rahat. Ne kuuluvat ministeri Risikon vastuualalle. Mutta kyllä on niin, että määrärahan suunta on tuo, minkä nostitte esille. Siksi olen ministeri Risikon kanssa yhdessä neuvotellut siitä, että esimerkiksi kun lääkärikoulutusta lisätään, on aivan selvä, että voimavaroja täytyy olla. Suomalaisia lääkäreitä ei kouluteta komeroissa, vaan yliopistoilla täytyy olla voimavarat ja myöskin nämä evo-määrärahat, sen takia aina ensin rahat ja sitten asioita lisätään. Eli tämä järjestys pitää olla, ja siitä olen kiinni pitänyt, on sitten kysymys hammaslääkäreiden koulutuksesta tai lääkäreiden koulutuksesta. Pidän yliopistojen puolta ja erityisesti Itä-Suomen yliopiston, joka tulee olemaan suomalainen helmi.

Maahanmuuttajien koulutuksesta sanon, arvoisa puhemies, sen, että kun aloitin opetusministerinä, niin se on ehkä se yksi asia, joka vaati kaikkein eniten urakointia. Aloitin työt ja aloitin siitä, että maahanmuuttajataustaisten lasten valmentavaan perusopetukseen tulee nyt lisää rahaa. Sitä opetusta pidennetään puolesta vuodesta vuoteen. Eli siellä annetaan se valmentava opetus, niin että voidaan tulla tasavertaisena perusopetukseen. Maahanmuuttajataustaisten opettajien koulutusta lisätään. Siihen tulee Specima-hankkeen myötä lisärahaa.

Teimme korkeakoulujen kansainvälistymisstrategiaa, ja siellä tullaan kiinnittämään huomiota siihen, että kielikoulutus olisi paremmassa kunnossa. Kaikkien oppilaitosten pitää ottaa entistä vahvemmin omaan toimintaansa nykyisten voimavarojen puitteissa kielikoulutus. Erityisesti työvoimapolitiikan puolella on paljon tehtävää, ja ministeri Cronbergin kanssa olen tästä käynyt keskusteluja. Ehkä se asia, että esimerkiksi oman äidinkielen oppiminen siirrettiin pois opetussuunnitelman perusteista, mikä tehtiin muuten ministeri Raskin aikana, on sellainen päätös, joka täytyy uuden opetusministerin arvioida. Oman äidinkielen oppiminen on lähtökohta kaikelle oppimiselle. Maahanmuuttajien kielikoulutuksen kehittäminen on yksi hallituksen painopiste. Aikuiskoulutusuudistuksessa tämä asia etenee kaikkein nopeimmin. Tästä on tulossa esitykset aivan pian.

Ed. Gustafssonille kyllä nyt sanon, että ei pidä paikkaansa se, kun sanotte, että aikuiskoulutuksen osalta ei ole tullut mitään. Aikuiskoulutustyöryhmästä on tullut väliraportti. Esitykset tulevat kehysriiheen, ja ensi vuoden budjetissa on 34 miljoonaa euroa lisää aikuiskoulutukseen, (Ed. Gustafsson: Kehysriiheen!) aikuiskoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen eri muotoihin, eli lisäpanostuksia on todellakin tulossa.

Se Noste-ohjelma, josta te aina puhutte, sehän epäonnistui. Ministeri Kalliomäkikään ei ollut tts:ään laittanut sen jatkoa. Se oli hanke, josta tuli eräitä hyviä käytäntöjä, joita jalkautetaan, mutta sen tavoitteet eivät toteutuneet. Se on menneisyyttä, unohtakaa se ja katsokaa sinivihreän hallituksen aikuiskoulutusuudistusta, (Ed. Gustafsson: Palataan asiaan!) johon todellakin lisärahaa on tulossa.

Erityisesti vähän koulutettujen suomalaisten aikuiskoulutus on iso haaste. Se on merkittävä ryhmä, (Ed. Gustafsson: No niin, mitä mieltä ministeri loppujen lopuksi on?) mutta yhtä lailla myöskin korkeasti koulutettujen aikuiskoulutus on yhtä tärkeää Näihin kaikkiin ja niiden välillä tullaan tekemään toimia. Kehysriihessä lisävoimavaroja tulee. Ed. Gustafsson, 34 miljoonaa euroa lisää tulee aikuiskoulutukseen.

Arvoisa puhemies! Totean vielä oppilashuollosta sen, että oppilashuollon kehittämiseen on tullut lisävoimavaroja. Minkälaiset lisäpanostukset tullaan tekemään, on varmasti esillä hallituksen välitarkastuksessa. Mutta selvä on, että asia täytyy laittaa kuntoon.

Kouluterveydenhuolto kuuluu ministeri Risikolle, mutta pidän hyvänä, että hän tuo nyt sen asetuksen, jonka eduskunnan säätämä laki mahdollistaa, eli tarkemmin säädetään, mitkä palvelut täytyy olla. On aivan väärin, että opettajat jäävät yksin ja lapset otetaan joka tapauksessa vastaan kouluun, vaikka terveydenhuolto ei vedä, ja se tilanne on todellakin kestämätön.

Vielä kieliasioista sanon sen, että ruotsin kielen osaamistasosta olen huolissani ja olemme sopineet Opetushallituksen kanssa, että toimenpiteitä tiivistetään ja tehostetaan, niin että ruotsin kielen taito on riittävä. Erityisesti ammattikorkeakoulujen osalta selvitetään, mihin toimiin ryhdytään, koska selkeästi ruotsin kielen taito on heikentynyt, mutta niin on kaikkien muidenkin kielten kuin englannin kielen, ja sen takia Pop-ohjelmassa tulee voimavaroja jatkossa monipuolisten kielivalintojen edistämiseen.

Vielä lopuksi sanon koulukiusaamisesta. Olen ylittänyt aikani. Tavoite on se, että Kiva Koulu -hanke tulee jokaisen koulun olennaiseksi toiminnaksi. Siinä on todellakin tarkoitus se, että tulee oppitunteja, kodin ja koulun yhteistyötä ja tulee myöskin virtuaalipelejä, joissa todellakin tavoitteena on se, että tulee nollatoleranssi koulukiusaamiseen. Me olemme aikamoinen häpeämaa sikäli, että ...

... muissa Pohjoismaissa koulukiusaaminen on saatu kuriin.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies, värderade talman! Kiitos hyvistä kysymyksistä.

Ed. Arhinmäki taisi jo livahtaa ulos. Olisin hänelle vastannut opintotuen ateriatuesta sen verran, että on tiedossa, että opiskelijoitten ateriatuen suhteen on ollut korotuspaineita pitkään. On keskeinen kysymys opiskelijoitten näkökulmasta, että lautasella on muutakin kuin näitä kuuluisia Kinder-perunoita, joiden sisällä on vaikka mi-tä yllätystä. Mutta tämä korotuspaine sitten realisoitui, ja se tietysti näkyy myöskin hinnoissa.

Osittain tästä syystähän opintorahaan saatiin tämä pitkään kaivattu korotus, 15 prosenttia, 40 euroa per kuukausi, mutta kun käytiin tätä läpi hallituksen budjettineuvotteluissa syksyllä, oli tiedossa, että ihan koko rintaman leveydeltä ei pystytä nyt näitä etuuksia kertaheitolla korjaamaan. Tässä oli valintatilanne, joko puolison tulojen perusteella tapahtuvan tarveharkinnan poistaminen asumislisän osalta tai sitten tämän ateriatuen korjaaminen ja nostaminen. Tämä ensin mainittu toteutuu ensi vuonna, ja olen ajatellut esittää ateriatuen korottamista seuraavassa, siis vuoden 2010 budjettiesityksessäni.

Sitten ed. Hännisen kysymykseen alueellisten taidetoimikuntien määrärahoista. Ne tietysti nousevat kyllä 7,5 prosentilla ensi vuonna, joka tosin hieman alittaa tämän kulttuurimäärärahojen keskimääräisen tason korotuksen. Mutta tässä täytyy muistaa, että alueellisten taidetoimikuntien hallinto on keskitetty keskustaidetoimikuntien puolelle, joten tästä on jonkin verran myöskin rahoitusta siirretty tähän suuntaan, mikä selittää osittain myöskin tämän jäljelle jääneen rahan tason.

Ed. Kyllönen kysyi kulttuurin saatavuudesta rakennemuutosalueilla. Tietysti kulttuurimäärärahat eivät ehkä ole osa rakennepolitiikkaa, mutta niihin sisältyy kyllä elementtejä, joilla voidaan tukea myöskin alueellista aktiviteettia ja identiteettiä. Esimerkiksi festivaalitukimääräraha on tällainen, lisäksi tiettyjen hankemäärärahojen profiili korostaa alueellista omatoimisuutta ja aktiivisuutta, jolla on myöskin taloudellisia heijastusvaikutuksia.

Tosin on keskeinen asia, että kunnat itse tekevät arvovalintoja, kun ne hyväksyvät sen oman kunnallisen budjettinsa. Tässä suhteessa on toivottavaa, että niillä alueilla, oikeastaan kaikilla alueilla kaikissa kunnissa, keskityttäisiin myöskin siihen, että tämä kulttuurimääräraha luetaan osaksi tätä hyvinvointiyhteiskunnan kokonaisrahoitusta. Rakennemuutosalueilla on, totta kai, ehkä jopa enemmänkin tarvetta kulttuurielämyksille kuin aikaisemmin. Siellähän tarvitaan myöskin näitä positiivisia kokemuksia ja elämyksiä, joten tässä pystyy kunta myös tekemään arvovalintoja aivan itse.

Ledamot Nordman frågade om Olympiakommitténs och idrottsakademiernas anslag. Anslaget för toppidrott kommer att öka med 17 procent totalt, och i det här ingår förstås också de anslag som vi tillsammans med Olympiakommittén gemensamt går igenom i samband med våra förhandlingar. Vi har ännu inte haft klargörande förhandlingar hur vi exakt riktar det här anslaget, men det är förstås Olympiakommittén själv som avgör hur man dimensionerar sitt eget anslag internt och vart man kanaliserar det sedan, exempelvis till idrottsakademierna som är ett mycket gott mål i sammanhanget.

Ed. Saarinen kysyi jakosuhdelain tulevaisuudesta. Viime marraskuussa solmittu linnarauha valtiovarainministeriön kanssa lähtee siitä, että jakosuhdelakia, totta kai, noudatetaan ja Veikkauksen tuotto kanavoituu edunsaajille jakosuhdelain mukaisella tavalla koko vaalikauden ajan, joten tässä ei ole mitään uutta tai lisättävää tähän asiaan.

Hän kysyi myöskin, miten tämän painopiste kohdennetaan, kun rahaa tulee siinä määrin kuin sitä tulee. Omasta mielestäni kansalaistoiminta on aivan keskeisessä asemassa. Se koskee sekä nuorisotyötä, kulttuuri- ja kansalaisjärjestötyötä että liikunnan kansalaisjärjestötoimintoja. Tämän suoran seuratuen käynnistäminen nyt ensi vuonna on hyvä osoitus tästä, että kun rahoitusta nyt kerran löytyy tämän verran, niin pystytään myöskin luomaan uutta tai ainakin kokeilemaan uutta. Tässä suhteessa uuden luominen tai kokeileminen ja sitten tämän hyvän perusinfran tukeminen ovat aika lailla kyllä tasapainossa.

Ed. Heinonen kysyi liikuntapaikkarakentamisesta osana elvytystä. Kyllä, tämä on erittäin hyvä vinkkeli tähänkin aiheeseen, ja nyt, kun elvytystoimenpiteitä pohditaan eri hallinnonaloilla ministeriöissä — siellähän te olettekin jo — on aivan luonnollista, että myöskin opetusministeriön näkökulmasta katsotaan tätä liikuntainfraa osana tätä elvytyspakettia kokonaisuudessaan.

Ed. Karpela kysyi ylimääräisten taiteilijaeläkkeiden paikasta. Kyllä, omastakin mielestäni ne kuuluvat opetusministerin toimialaan. Olisi tietysti myöskin mukavaa päästä tätä tasoa korjaamaan, jotta se vastaisi sitä kasvavaa kysyntää, mitä nyt kentällä aivan ilmiselvästi on.

Lopuksi, puhemies, ed. Haapoja kysyi nuorisotyön tulevaisuudesta. Uskoisin, että tämän perinteisen nuorisotyön merkitys ei ole vähentynyt ollenkaan. Tarvitaan työpajatoimintaa, tarvitaan nuorisojärjestötoimintaa, tarvitaan myöskin poliittista nuorisojärjestötoimintaa, tarvitaan nuorisotaloja ja toimintaa niissä. Mutta totta kai pitää myöskin olla läsnä siellä, missä nuoret ovat, ja tällöin katse siirtyy verkkoon ja verkkopuolelle.

On keskeistä, että pystytään kouluttamaan nuorisotyöntekijöitä, myöskin nuorisopsykologeja, ymmärtämään nuorten edesottamuksia netissä, nuorten kieltä, koodikieltä, ja olemaan myöskin tältä osin läsnä netissä. Netari-hanke on tästä hyvä esimerkki, ja tämän tyyppisiä avauksia tullaan varmaan tekemään myöskin jatkossa.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä nyt sanon tästä aikuiskoulutuksesta arvoisalle ministeri Sarkomaalle, että totta kai ne vähän koulutetut tarvitsevat tässä tilanteessa ja muussakin tilanteessa koulutusta. Minä en voi käsittää teidän näkemyksiänne tämän Noste 2:n osalta siitä, että sille ikään kuin ei olisi kysyntää jatkossa. Nämä Noste-ohjelman määrärahat leikattiin viime vuonna pois budjetista, ja se oli meille demareille suuri pettymys.

Meidän vaihtoehtoisessa luottamusbudjetissamme, paitsi että esitämme tätä Noste 2:ta, esitämme myös mainitsemaanne koulutetun väen mahdollisuutta saada koulutusta silloin, kun heitä uhkaa irtisanominen, lomautukset, eli meillä on myös määrärahaa osoitettuna tällaiseen tarpeeseen. Näemme myös nämä korkeasti koulutetun aikuisväestön tarpeet, ja todellakin meillä on siinä luottamusbudjetissamme merkittävät 50 miljoonan euron lisäsatsaukset näihin. Toivon, että hallituksessa nyt, kun te sitä elvytyspakettianne teette tammikuussa helmikuun vaihteeseen, nämä terveisemme huomioitaisiin hyvin vakavasti.

Jos tässä kysymyksen saa loppuun esittää, niin näistä yliopistojen tuottavuusohjelmista. Jaostossa me kuulimme erittäin huolestuttavasti sen, että vaikka sinänsä tuottavuusohjelma ei koskisi yliopistoja, niin uuden yliopistolain myötä käytännössä se tulee koskemaan, koska ne samat tuottavuusvaateet jäävät ja samat ikään kuin määrärahavähennykset joka tapauksessa toteutuvat, eli tästä toivoisin näkemystänne jatkossa.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on monella suulla tullut todettua se, että määrärahoja on lisätty opetusministeriön pääluokkaan, ja se pitää edelleen paikkansa. On vaikea löytää muita pääluokkia, joihin lisäyksiä olisi tehty yhtä paljon.

Sitten toivon, että meillä eduskunnassa ei olisi vallalla yksi totuus ryhmäkoosta, elikkä se ei ole asia, joka ratkaisee kaikki koulujen ongelmat, vaan kysymys on enemmänkin ryhmien laadusta kuin siitä määrällisestä mitasta ja siitä lukumäärästä. Elikkä monia paljon merkitsevämpiä seikkoja sisältyy tähän luokkailmapiiriin ja opetukseen kuin ryhmäkoko.

Ed. Järvinen otti esille harjoittelukoulujen aseman, ja totean ihan samaan sävyyn sen, että haluaisin kuulla, onko tulossa joku linjamuutos vai tyydymmekö siihen, että lisäämme vuosi toisensa jälkeen harjoittelukouluille määrärahoja, koska oletamme, että tämä järjestelmä on hyväksytty Suomessa ja sitä halutaan ylläpitää myöskin määrärahoin.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eräs järjestö, jonka tehtävä on tukea lasten ja nuorten tasapainoista kehitystä, kasvamista vastuuseen edistämällä nuorten omatoimisuutta ja arjen taitoja, yrittäjyyttä ja työelämävalmiuksia, yhteistyötaitoja, kansainvälisyyttä ja luonnon ja ympäristön kunnioittamista, saa ensi vuonna avustusta 5 miljoonaa euroa, johon valtiovaroissa on lisätty peräti 380 000 euroa.

Samaan aikaan opetusministeriön alaiset järjestöt, joille annetaan rahaa, saavat keskimäärin enintään 20 000 euroa per järjestö. Nämä summat liikkuvat 3 000—4 000 eurosta 20 000:een. Kaikkein eniten saa Kesälukioseura, 225 000 euroa. Katsotteko, arvoisa ministeri, että nämä järjestöt, joille opetusministeriön kautta annetaan rahaa, ovat niin vähäpätöisiä, ettei tällaisia 5 miljoonan euron anomuksia tarvitse edes kaikille näille järjestöille yhteensä tehdä?

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Sarkomaa, sanoitte, että Noste-ohjelma on epäonnistunut. Luin viikko sitten aikuiskasvatuksen professori Ari Antikaisen arvion Noste-ohjelmasta. Noste-ohjelma on muuten parlamentaarisen aikuiskoulutuskomitean yksimielinen esitys. Professori Antikainen totesi, että kun tavoitteeksi asetettiin saada 300 000 aikuisesta 10 prosenttia eli 30 000 hankkimaan ammatti, on ylletty 25 000:een, on synnytetty merkittäviä verkostoja, yhteistyökäytäntöjä, joista on tullut suorastaan liikuttavaa palautetta.

Arvoisa ministeri, me tulemme palaamaan tähän kysymykseen. Minä pidän häijynä tuota teidän näkemystänne, että Noste-ohjelma on epäonnistunut, kun on kysymys aikuisista ihmisistä, joilta on puuttunut ammattitutkinto. Onko tämä kokoomuslaista koulutuspolitiikkaa, että te halveeraatte tätä työtä, mitä ympäri Suomea on tehty?

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monet vanhemmat eivät edes tiedosta, että heidän lapsensa ovat koulukiusaajia. Olinkin teille sanomassa, opetusministeri, että toivottavasti viette viestikapulaa eteenpäin uudelle opetusministerille, että koulukiusaamiseen puututaan, ja hyvä kuulla, että tämä Kiva Koulu -kokeilu laajenee, ja myös erityislapset tarvitsevat tietysti tukiopetusta.

Tampereella Tekninen yliopisto on saanut säätiömuotonsa, ja sen pitäisi saada nyt 50 miljoonaa euroa yksityistä rahaa kerätyksi. Se on kova haaste. Mutta kysyisin teiltä, arvoisa ministeri, miten nyt sitten ne yliopistot selviytyvät, jotka eivät säätiöi. Miten te jatkossa arvelette, että kehitys jatkuu siellä puolella?

Sitten kulttuuriministeriltä kysyisin. Oli hieno asia kuulla tästä elokuvateatterin digitalisoinnista. Se on erityisesti maaseudulla pienille teattereille hyvä asia, koska päästään halvemmilla kuluilla esittämään elokuvia. Mutta miten se sisällöntuottajien tekijänoikeusasia järjestyy tulevaisuudessa, jos esimerkiksi tulee monikanavalaki silloin, kun tv siirtyy nettiin ja mobiiliin, miten turvataan sisällöntuottajien leipä tässä suhteessa, että myös se, mikä viivan alle jää näille isoille yhtiöille, tulee sisällöntuottajille? Se on erittäin ratkaiseva kysymys.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Sarkomaan kaudella on tehty erittäin merkittäviä uudistuksia Suomen kilpailukyvyn ja osaavan työvoiman varmistamiseksi. Siellä on todellakin paitsi tämä yliopistouudistus myös ammatilliseen koulutukseen erittäin voimakasta panostusta, myöskin aikuiskoulutukseen ja oppisopimuskoulutukseen. Nämä ovat kaikki todella merkittäviä panostuksia. Myöskin luokkakokojen pienentämiseen on ensimmäisen kerran nyt annettu oikeasti rahaa toisin kuin sosialidemokraattien aikakaudella. Myöskin se tutkimus, mikä teetettiin, tuo sinne kuntiin painetta. Jos huomaa, että oma kunta ei pärjää siinä tutkimuksessa, niin on aika suuri motiivi tehdä parannuksia, jotta voi markkinoida sitä lapsiystävälliseksi paikaksi.

Ministeri Wallinilta kysyn tähän elvytykseen liittyen liikuntapaikkarakentamisesta: Voisiko ajatella, että nyt, kun monet kunnat saattavat siirtää näitä hankkeitaan, tilapäisesti nostettaisiin määräajaksi sitä prosenttia tai maksimimäärää, jonka valtio voi tukea, jotta voitaisiin käynnistää näitä hankkeita?

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ammatillisen peruskoulutuksen tarve ja suosio kasvaa selkeästi. Tästä kertoo esimerkiksi se, että tänä vuonna ammatillisesta koulutuksesta 11 000 nuorta jäi rannalle. Paikkoja lisättiin 2 000, mutta se ei alkuunkaan riittänyt. Tulevana vuonna tullaan lisäämään 4 000 paikkaa. Tuleeko se, ministeri Sarkomaa, riittämään ensi vuonna?

Toisena huolenani on oppisopimuskoulutus. Nimittäin oppisopimuskoulutukseen osoitettu määräraha tulee ensi vuoden talousarviossa jäämään hiukan pienemmäksi kuluneesta vuodesta. Haluaisinkin kysyä ministeri Sarkomaalta: eikö tätä asiaa olisi voinut kuitenkin edistää erityisesti tässä heikentyvässä taloustilanteessa, jossa me olisimme oppisopimuskoulutuksella voineet tukea ihmisiä, jotka joutuvat työttömiksi, tai näitä kuiluun putoavia nuoria? Tiedämme kuitenkin, että oppisopimuskoulutuksesta työllistyy noin 90 prosenttia ja samaan aikaan se on erittäin tehokas väline myöskin yrityksille.

Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Tosiaankaan 11 000 nuorta ei jäänyt ilman koulutuspaikkaa. Se luku oli toisen asteen haun ensisijaista paikkaa hakeneet, mutta sen jälkeen sijoituttiin toissijaisille paikoille, ja myöskin yhteishaun ulkopuolella on muita paikkoja. Tämä luku ei todellakaan ole tällainen. Mutta hieno suunnanmuutos on tapahtunut, ammatilliseen koulutukseen todellakin tulee paikkoja lisää päinvastoin kuin aikaisemmin, mutta ei ole vielä riittävää. Varmasti tulee seurata tätä.

Oppisopimuskoulutuksen osalta ei laske eli taso pysyy samana, ja on selvää, että oppisopimuskoulutuksen määrää katsotaan vielä, kun katsotaan niitä koulutuksen lisäpanostuksia, eli ei laske se taso. Se on hyvä katsoa siitä budjettikirjasta.

Tuottavuusohjelmasta totean sen — eli erittäin tärkeä kysymys, ed. Viitanen — että uusimuotoisten yliopistojen osalta valtion tuottavuusohjelma ei koske uusia yliopistoja. Htv-vaateet eivät koske, mutta eivät koske myöskään määrärahaleikkaukset. Me olemme sopineet hallituksen iltakoulussa, että kustannuskehityksen mukaisesti rahoitus nousee. Tiedän, että valtiovarainministeriö on lausunnossaan näin sanonut, mutta se ei ole hallituksen kanta näin tiivistettynä. Lopulliset rahoituspäätökset tullaan tekemään myöhemmin, mutta todellakaan tuottavuusohjelma ei koske. Ensi vuonna kyllä vielä syö yliopistojen määrärahoja tuottavuusohjelma, ja se on harmin paikka.

Tuottavuusohjelmasta menen Noste-ohjelmaan. Ed. Gustafsson, Noste-ohjelma oli tarkoitettu määräaikaiseksi projektiksi sosialidemokraattisen ministerin aikana. Siitä tuli tiettyjä hyviä käytäntöjä, jotka laitetaan käyttöön. Mutta nyt on aika unohtaa se Noste-ohjelma, ottaa ne hyvät käytännöt ja puhua aikuiskoulutuksen kehittämisestä kokonaisuudessaan. Hyvät käytännöt otetaan käyttöön, ja lisärahoja tulee jo ensi vuonna aikuiskoulutukseen ja jatkossa entistä enemmän. Se tulee olemaan koulutuksen painopiste. Ammatilliseen aikuiskoulutukseen ja lisäkoulutukseen tulee lisärahoja. Tavoite on todellakin se, että jokainen suomalainen voi täydentää sitä osaamistaan. En ymmärrä ollenkaan teidän puheenvuoroanne, jonka äsken käytitte. (Ed. Gustafsson: En minäkään teidän!) — Nyt, ed. Gustafsson, puhun minä.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi totean vielä, että ...

Arvoisa puhemies! Totean, että näin teen, kun käsketään.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Ed. Alatalo kysyi tekijänoikeuksista. Totta kai myöskin kovassa ristipaineessa, jossa on tämä multimediallinen ja virtuaalinen maasto, joka muuttuu jatkuvasti, on tietysti lähtökohtana se, että tekijänoikeuksista huolehditaan.

Kun edustaja mainitsi tämän monikanavajakeluasian, niin tältä osin on ministeriössä edelleenkin tämä työ ja selvitystyö kesken. Helmikuun—maaliskuun vaihteessa päästään todennäköisesti katsomaan tätä asiaa vähän tarkemmin ja tähän taatusti sitten palataan.

Ed. Satonen kysyi elvytyksestä ja liikuntapaikkarakentamisen ja -hankkeiden osuudesta ja roolista tässä. Tämän valtionavustuksen prosenttiosuuden nostaminen suhteessa kuntien rahoitukseen on varmaan eräs malli. Toinen tietysti olisi puhtaasti sitten ikään kuin hankkeiden aikaistaminen lääninhallituksen listojen pohjalta ja opetusministeriön pohdintojen pohjalta. Tämän prosenttiosuuden nostaminen väliaikaisesti tietysti ainakin aiheuttaisi sen, että jotkut kunnat olisivat ikään kuin eri asemassa kuin ne, jotka ovat saaneet tämän normaalitason mukaisen rahoituksen. Ne, jotka saisivat tämän korkeamman tason rahoituksen, saisivat sen vaan sen takia, että sattuvat olemaan hankkeidensa kanssa jonon kärjessä juuri elvytyksen hetkellä, joten joku voisi ehkä eriarvoisuutta tässä löytää. Malli on vielä haussa, ja katsotaan, mihin päädytään. Mutta kaiken kaikkiaan näittenkin rakentamishankkeiden mukaan ottaminen elvytyspakettiin on tietysti osa juuri tätä samaa ajattelumaailmaa, jossa pidetään rattaat pyörimässä ja taloudellista aktiviteettia rakentamisen saralla vauhdissa.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskityn puheessani erityisopetuksen problematiikkaan, josta Opetushallitus julkaisi erinomaisen merkittävän selvityksen jo kaksi vuotta sitten.

Me puhumme edelleen erityisopetuksen tarpeen kasvusta, vaikka tosiasiassa tiedämme ainoastaan tarjonnan kasvun. Näyttää siltä, että aina emme edes tiedä, kenen tarpeista puhumme, erityisopetukseen siirrettyjenkö vai muiden oppilaiden ja opettajien.

Nimenomaan erityisopetuksen kohdalla kyse on monimutkaisesta ilmiöstä. Vaikka siirtopäätösten taustalla olisi lääketieteellinen diagnoosi, syyt saattavat silti muuttua samalla kuin lääketieteellinen luokituskin.

Erityisopetuksen vaikuttavuudesta ja tehosta meillä ei valitettavasti vielä ole riittävän laajaa näyttöä. Opetushallituksen oppimistulosten arvioinnit eivät ole paras väline osoittamaan nimenomaan erityisopetuksen vaikuttavuutta, vaan käytössä pitäisi olla erityispedagogiset mittarit. Diagnostista materiaalia on saatavilla, vakuuttaa Opetushallituksessa asiaa selvittänyt Jorma Kuusela, joten tyhjästä ei tarvitsisi lähteä liikkeelle.

Oppimistulosten arviointien perusteella voidaan nähdä, että kuntien ja koulujen välillä on sellaista suurta vaihtelua erityisopetuksen järjestämisessä, jota ei voida selittää oppilaiden osaamiseroilla, ja tämä koskee sekä tuki- että erityisopetusta, joten vaihtelun taustalla ei ole erilainen painotus tuki- ja erityisopetuksen välillä. Suomalaisissa kouluissa ei siis voida osoittaa, että erityistä tukea annettaisiin eniten siellä, missä tarve on suurin, ja tämän pitäisi kyllä huolestuttaa kaikkia koulutuksen ja opetuksen tasa-arvosta kiinnostuneita.

Arvoisa puhemies! Erityisopetuksen tilastointi on ongelmallista osa-aikaisen erityisopetuksen osalta, sillä tilastointi perustuu oppilasmääriin eikä resursointiin. Kuntatason seurannassa paljon parempi tunnusluku olisikin esimerkiksi tuntia per sata oppilasta. Opetushallitus on yhdessä Stakesin kanssa yrittänyt korjata tätä tilastointia, mutta kattavaa ja luotettavaa kuvaa ei ole saatu. Ongelmana olivat muun muassa epäluotettavat tiedot.

Muutenkin käytäntö Suomen kouluissa on kirjavaa, sillä osa-aikaisessa erityisopetuksessa on sekä siihen siirrettyjä että oppilaita, joilla ei ole siirtopäätöstä. Kunnilla on siis ollut hyvin vaihteleva käytäntö siinä, kuinka helposti siirtopäätöksiä tehdään. Me emme tiedä, miten kunnat menettelevät, ja arvio perustuu nyt suuriin kuntien välisiin eroihin erityisopetukseen siirrettyjen oppilaiden osuuksissa.

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön erityisopetuksen strategiasta on luettavissa iso joukko kehittämisehdotuksia, eli asialle halutaan tehdä jotain. Missä vaiheessa on odotettavissa tuloksia käytännössä, jää nähtäväksi. Joka tapauksessa jo suomalaisen koulutuksen tasa-arvon, laadun ja vaikuttavuuden nimissä meidän on oltava jatkossa varmoja siitä, että erityisopetus kohdentuu todella sitä eniten tarvitseville eikä pärstäkertoimen mukaan, niin kuin nyt näyttää suomalaisissa kouluissa valitettavasti käyvän monesti.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan korostaa ammattikorkeakoulujen vahvaa roolia ja aluekehitystehtävää suomalaisessa koulutus- ja innovaatiojärjestelmässä. Ammattikorkeakoulujen rooli tulee sekä opetusministeriön että työ- ja elinkeinoministeriön asiantuntijoiden mukaan vain korostumaan jatkossa. Soveltava tutkimus pitäisi paljon tehokkaammin kytkeä mukaan innovaatiojärjestelmäämme. Nyt sen rooli on selvästi jäänyt taikka jätetty hämäräksi tässä kokonaisuudessa. Edellytänkin, että ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehitys- ja perusrahoitus nostetaan vihdoin sille tasolle, jolle se olisi selvitysmiehenkin mukaan pitänyt nostaa jo vuosia sitten. On näet niin, että ammattikorkeakoulut ovat olleet esimerkiksi edellisen EU-ohjelmakauden aikana vahvoja aluekehitystoimijoita. Niiden tutkimus- ja kehityshankkeiden avulla on merkittävästi vahvistettu uutta yritystoimintaa ja luotu uusia työpaikkoja erityisesti maamme kasvukeskusten ulkopuolelle. Monessa maakunnassa alueella toimiva ammattikorkeakoulu on työelämän ja yritysten ainoa merkittävä kehittämiskumppani.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä on kuultu huikeita lukuja, kun opetusministeriön hallinnonalasta puhutaan: 7 498 miljoonaa euroa ja lisäystä tähän vuoteen verrattuna yli 500 miljoonaa euroa. Mutta jätän nyt luvut sikseen ja nostan esiin neljä erilaista asiaa: toisaalta lukukausimaksut, homekoulut, lasten pahoinvoinnin ja valtionosuusjärjestelmän.

Tässä kolikoiden kilinässä on hyvä muistaa, että ilmainen koulutus on se, joka lisää ja luo tasa-arvoa ja ihmisten yhdenvertaisuutta. Jos emme pysty tuloeroja muuten kaventamaan, on tärkeää pitää huolta siitä, että kaikilla on samanlainen mahdollisuus koulunkäyntiin. Jo nyt tiedetään, että vähemmän koulutettujen vanhempien lapset jäävät perusopetuksen jälkeisen koulutuksen ulkopuolelle useammin kuin enemmän koulutettujen. Sosiaalisen taustan merkitystä koulutukseen hakeutumisessa on pyritty suunnitelmallisesti vähentämään maassa jo pitkään. Tätä työtä on tehty, eikä sitä pidä lopettaa tähänkään.

Hallitus on talouden elvyttämiseksi vauhdittanut rakentamista miljoonilla, jopa sadoilla miljoonilla. Opetusministeriön kautta tulee koulujen korjaamiseen ja uusien koulujen rakentamiseen 30 miljoonan euron erä ensi vuoden budjettiin. Erityisen iloinen olen juuri homekoulujen puolesta. Puheenjohtajamme Tarja Cronberg on ehdottanut kansallista ohjelmaa homekoulujen ja päiväkotien ongelman ratkaisemiseksi, sillä sisäilma- ja homeongelma on riistäytynyt käsistä. (Ed. Tiusanen: Mitäs hallitus tekee?) — Antaa sille lisärahoitusta, juuri kuten pitääkin. — Antaisimme myöskin kyllä hieman potkuja persuksille työsuojeluihmisille kouluissa, sillä tällaisiin tiloihin, joissa hometta tai kosteusvaurioita löytyy, pitää kerta kaikkiaan saada välitön käyttökielto.

Mutta sitten lasten pahoinvoinnista. Sain kuunnella pari viikkoa sitten Matti Rimpelää, joka on siis Stakesissa työskentelevä tutkimusprofessori. Hän peilasi historiaa mielenkiintoisesti ja nosti esiin sen, että lasten pahoinvointi on kasvanut 1980-luvun lopulta asti ja samaan aikaan poliittinen kiinnostus ei ole enää kohdistunut ja suuntautunut peruspalvelujen tehostamiseen. Sen jälkeen voimavaroja on ohjattu lasten sijoittamiseen kodin ulkopuolelle, psykiatriaan, nuorisopsykiatriaan ja muihin vastaaviin pahoinvointia hoitaviin palveluihin, mutta ne edeltävät palvelut ja ennalta ehkäisevät palvelut on jätetty vähemmälle. Kuvaavaa on se, että kouluihin on perustettu tänä aikana yli 7 000 kouluavustajan tehtävää ja heidän palkkaamiseensa on käytetty yli 100 miljoonaa euroa, kun samaan aikaan kunnallisesta kotiavusta on luovuttu. Kysynkin, voisiko tätä kampea jotenkin kääntää toiseen suuntaan.

Viimeinen huolenaiheeni koskee valtionosuusjärjestelmää, joka tällä hetkellä kohtelee hyvin eri tavalla peruskunnan ylläpitämää peruskoulu- ja lukio-opetusta ja toisaalta esimerkiksi koulutuskuntayhtymien ja muiden yksityistä koulutusta tarjoavien yksiköiden asemaa. Ammattikoulutuksen osalta kuntien kädet ovat hyvin sidotut, ja säästöt joudutaan monessa kunnassa tekemään perusopetuksen puolella, kun valtionosuusjärjestelmä toimii vielä niin, että kun yksikköhinnat nousevat, nousee tietysti myöskin kuntien osuus maksuista. Mutta kun opetustoimen rahoituksessa laskennan perusteena on koko kaupungin väkiluku ja taas tulopuolella vain oppilasmäärä, kunnat tavallaan häviävät tässä kaupassa, kun puhutaan nimenomaan perusopetuksesta.

Jos puhutaan yksityisten ylläpitäjien järjestämästä koulutuksesta, kuten myöskin koulutuskuntayhtymien järjestämästä opetuksesta, heille kuntien osuuskin tulee kuin manulle illallinen mutta lukiot, peruskoulut joutuvat luopumaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että meillä on tapahtunut valtava rahansiirto perusopetuksesta yksityisille ylläpitäjille. Tätä eivät selitä edes kasvaneet ammattikoulutuksen opiskelijamäärät. Tämä on sinänsä harmillista. En missään tapauksessa, itsekin keskiasteen opettajana, ole ammattiopistoja ja koulutuskuntayhtymiä vastaan, mutta toivoisin vaan molemmille samankaltaisia edellytyksiä ja tasapuolisuutta.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa herra puhemies! Opetusministeriön hallinnonalan hyvänä tavoitteena on taata opetuksen hyvä laatu ja saavuttaa myös turvallinen oppimisympäristö. Onkin hyvä, että valtiovarainvaliokunta on mietinnössään vahvasti tukemassa sivistysvaliokunnan lausuntoa 5/2008, joka koski nuorten syrjäytymisen ehkäisyä. Siellä toimenpiteissä on muun muassa se, että lisätään opintojen ohjausta peruskoulussa ja toisen asteen koulutuksessa sekä lisätään ammatillisen koulutuksen valtionosuusperusteisiin yhdeksi tekijäksi koulun ylläpitäjän panostus opinto-ohjaukseen ja oppilashuoltoon. Tähän valtiovarainvaliokunta mietinnössään mainitsee, että se tukee näitä sivistysvaliokunnan lausuntoja. Samoin toimenpiteenä on, että opetusryhmien koon tulee olla kohtuullinen ottaen huomioon oppilasaines.

On todella tärkeää, että kouluissa mahdollistuu oppilaille aikuisen läsnäolo. Opettajien lisäksi siellä tulee olla opinto-ohjaajia, kouluterveydenhoitajia, kuraattoreita, koulupsykologeja, ja on olennaista, että nämä henkilöt olisivat mahdollisimman pysyviä, mahdollisimman hyvin tai usein tavattavissa. Tämä tarkoittaa, että heidän läsnäolonsa ei rajoittuisi vain tuntiin viikossa tai sillä tavalla, että he olisivat hyvin kaukana olemassa olevasta koulusta, eli se, että jokaisen oppilaan olisi mahdollisuus saada näitä palveluita, on tärkeää. Siis nykyinen malli edellyttääkin lisäresursseja kaikkien näiden ammattiryhmien osalta, jotta tämmöiseen säännölliseen yhteydenpitoon kouluterveydenhuollon ja opinto-ohjauksen ja näiden tukipalveluiden myötä päästään.

Arvoisa puhemies! Näen, että peruskouluihin tarvitaan lisää resursseja, sekä taloudellisia että opetuksellisia resursseja, joilla tuetaan lapsia heidän erityistarpeissaan. On turvattava nimenomaan yleisopetukseen riittävät opetuksen tukipalvelut, ja tällä me pystymme siihen, että siirtoja erityisopetukseen ei tapahdu lääketieteellisin ja psykologisin perustein.

Oppilashuollon resursseja tulee lisätä. Nimenomaan koulunkäyntiavustajat ovat tärkeä ammattiryhmä koulussa. Koulunkäyntiavustajaa tarvitaan oppilaan henkilökohtaisen opetussuunnitelman toteutumiseksi. Avustajan tulee olla myös pitkäaikainen, mikä mahdollistaisi oppilaan ja avustajan vuorovaikutuksen tuttuuden ja sen, että tavoitteisuus oppilaan kanssa työskentelyssä olisi mahdollisimman turvallista. Koulunkäyntiavustajan avulla erityistukea tarvitsevat oppilaat voivat opiskella integroidusti muiden oppilaiden kanssa ja saada luokkatilanteessa sitä erityistukea, jota he opetuksessa tarvitsevat.

Opintojen ja uran suunnittelu on tärkeää. Siihen tarvitaan ohjausta. Tämä ohjaus lyhentää koulutusaikoja, nostaa koulutustasoa ja lisää yhteiskunnallista tasa-arvoa. Nimenomaan laaja valinnaisuus, nopea koulutusohjelmien uudistuminen ja opintojen kansainvälistyminen tuovat haasteita ja tarvetta opinto-ohjaukselle. Tiedämme, että noin 5 prosenttia peruskoulun päättäneistä nuorista ei jatka peruskoulun päättymisen jälkeen ja opiskelun ulkopuolelle jäämisen syynä useinkin ovat nämä ohjauksen puutteet, ja tästä seuraa nimenomaan syrjäytymiskehitys. Sen vuoksi opinto-ohjauksen resurssit tulisi mitoittaa mahdollisten suositusten mukaan niin, että yhtä päätoimista opinto-ohjaajaa kohti olisi enintään 250 oppilasta kaikilla kouluasteilla, Tämän tulisi toteutua eri kouluissa.

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti. Yliopistoilta vaaditaan yhä enemmän tänä päivänä. Tämä on osin oikeutettua, mutta samalla on todella arvioitava, annetaanko yliopistoille mahdollisuus selviytyä haasteista ja kehittää toimintaansa. Yliopistoille ohjattu julkinen rahoitus on viime vuosina käytetty yliopistojen tehtävien laajentumiseen, ja se on tietysti tärkeää, mutta laadun taso on jäänyt vähemmälle. Näin ollen yliopistojen perusopetukseen tarvitaan lisää resursseja.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön hallinnonala on Suomen tulevaisuuden kannalta ykkösasia, siksi on luonnollista ja kannatettavaa, että määrärahoja lisätään koulutuksen eri asteille. Yhtenä painopistealueena on ollut perusopetus, joka on kaiken koulutuksen perusta ja kulmakivi. Ensi vuonna opetusryhmäkokojen pienentämiseen osoitetaan 16 miljoonaa euroa. Sekä sivistysvaliokunta lausumassaan että valtiovarainvaliokunta ovat pitäneet välttämättömänä, että seurataan, kohdentuvatko määrärahat oikein kuntatasolla. Siksi mahdollisia seuraavia vuosia ajatellen olisi toivottavaa, että määrärahat tulevat jatkossa valtionavustuksina tai hankerahoina, jotta niiden kohdentaminen kunnissa varmistuisi.

Ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen aloituspaikkamäärää lisätään yhteensä yli 4 000 opiskelijalla. Aloituspaikat suunnataan alueellisen työvoimatarpeen mukaan ja kasvukeskuksiin. Varsinkin aloituspaikoista on ollut huutava puute täällä Pääkaupunkiseudulla. On välttämätöntä, että jokainen peruskoulunsa päättänyt nuori saa joko lukio- tai ammatillisen koulutuksen paikan. Nyt koulupudokkaita on liiankin kanssa. Sivistysvaliokuntamme vaati viime keväänä, että peruskoulunsa päättäneiden, syrjäytymisvaarassa olevien nuorten selviytymistä tulee seurata eli "saattaen vaihdettava" niin sanotusti. Tavoite on, että 41,5 prosenttia sijoittuu samana vuonna ammatilliseen perustutkintokoulutukseen.

Yliopistojen tilanne on vielä ensi vuonna vaikea, koska muun muassa valtion tuottavuusohjelma koskee yliopistoja vielä ensi vuoden ajan. Siksi on hyvä, että valtiovarainvaliokunta lisäsi yliopistojen toimintamenojen määrärahoja 3 miljoonalla eurolla. Harjoittelukoulujen tilanne on aina ollut vaikea, sillä eduskunta on aina saanut lisätä myös harjoittelukouluille määrärahoja, nyt 2 miljoonaa euroa. Olisi suonut, että harjoittelukoulujen tilanne olisi huomioitu jo valtiovarainministeriön pohjaehdotuksessa.

Sivistysvaliokunta on aikaisemmin lausunut yksitoista konkreettista toimenpide-ehdotusta, mitä tulee nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Muun muassa olemme vaatineet, että tietojen saantia ja luovutusta koskevat menettelyt selkeytetään, ja totean, että on hyvä asia, että valtiovarainvaliokunta yhtyy tähän samaan huoleen. Sivistysvaliokunta omassa budjettilausunnossaan kiinnitti huomiota homekoulujen korjausmäärärahojen pienuuteen ja esitti niihin lisämäärärahoja. On hyvä, että ensi vuoden täydentävässä budjetissa hallitus korotti peruskoulujen ja lukioiden rakentamiseen ja peruskorjauksiin tarkoitettuja myöntämisvaltuuksia.

Kulttuuripuolella, liikunta- ja nuorisopuolella, määrärahatilanne on herkullinen. Määrärahoja on voitu huomioida jo valtiovarainministeriön esityksessä. Silti oli tarpeen kuitenkin lisätä rahoja alueellisiin taidetoimikuntiin, jotka tukevat alueidensa niin sanottujen vapaiden ryhmien toimintaa. Kulttuuri-instituuttien tilanne on vähän saman kaltainen kuin harjoittelukoulujenkin. Eduskunnan on joka vuosi annettava kulttuuri-instituuttien tukemiseksi lisämäärärahoja. Kulttuuri-instituutit tekevät vaikuttavaa kulttuurivientityötä vähäisillä resursseilla. Kulttuuriviennistä on tarkoitus saada tasavertainen ala muiden rinnalla.

Suomen kansa pitää saada liikkumaan, niin lapset ja nuoret kuin aikuisetkin. Tämä ennalta ehkäisevä toiminta on hyvin huomioitu ensi vuoden budjetissa. Kiitos myös kaikille kansalaisille, jotka ylläpitävät tätä mahdollisuutta. Liikkuminen ei ole nyt rahasta kiinni.

Arvoisa puhemies! Musiikin, taiteen perusopetuksen osuuden olisi suonut sivistysvaliokunnan lausunnon mukaan saada lisämäärärahoja, sillä vaikka musiikin osuus taiteen perusopetuksesta on vankka, on sen kysyntäkin kova. Kun määrärahoja ei ole lisätty moneen vuoteen tuntimäärän nostamiseen ja vaikuttaa siltä, ettei tulevinakaan vuosina aiota nostaa, tulevat kysyntäpaineet liian suuriksi, samoin asiakasmaksut. Nyt jo kallein lukukausimaksu Opetushallituksen selvityksen mukaan on 500 euroa. Sivistysvaliokuntamme piti tärkeänä, ettei perheiden taloudellinen tilanne muodostuisi esteeksi lapsen tai nuoren osallistumiselle taiteen perusopetukseen. Tämä vaarantaa taiteen perusopetuksen saatavuutta ja tasa-arvoisuutta. Voi olla, että tästä on tulossa suuri koulutuksen tasa-arvollinen ongelma vastaisuudessa.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Koulutuksen laatu on Suomen tavaramerkki, ja panostukset sen edelleen kehittämiseen ja pitämiseen korkealla tasolla ovat meille kunnia-asia. Historiallisesti sinivihreä hallitus panostaa ensimmäistä kertaa erillisellä 16 miljoonan euron määrärahalla opetusryhmien pienentämiseen. Vaikka oppilaskohtaisesti summasta ei tule suurta — ja kuten uusmaalaisten puheenvuoroista on tänään kuultu, paikoin summa on kovin vaatimaton — on panostus siitä huolimatta tärkeä signaali ja tervetullut apu koulutuksen järjestäjien näkökulmasta. Tärkeää on myös, että meillä on pätevä ja osaava opetushenkilöstö, ja hallituksen panostukset tämän lähtökohdan toteutumiseksi ovat oikean suuntaisia. Koulujen toimintaympäristöön vaikuttaa myös nuorten lisääntynyt pahoinvointi, minkä osalta on tärkeää pystyä reagoimaan kasvaneisiin tarpeisiin kouluterveydenhuollon ja varhaisen puuttumisen toimenpiteiden osalta.

Ensi vuoden budjetista voi hyvillä mielin nostaa esiin myös maahanmuuttajien perusopetukseen valmistavan opetuksen pidentämiseen käytettävät 9,5 miljoonaa euroa. Lisäksi miljoonan euron suuntaaminen maahanmuuttajataustaisten opettajien täydennyskoulutukseen on tarpeellinen.

Myös historiallinen yliopistoreformi etenee hyvää vauhtia ja tuo muassaan yliopistoille niiden kaipaaman taloudellisen ja hallinnollisen autonomian. Yliopistosektorin toiminnan turvaamiseksi on olennaista, että erilaisten kustannusten nousu on voitu huomioida rahoituksessa.

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön hallinnonalalla onkin tämän hallituksen toimesta saatettu käyntiin monia tärkeitä kehityshankkeita, joita olisi pitänyt toimeenpanna jo edellisen hallituksen aikana. Sinivihreän hallituksen selkeä panostus sivistykseen näkyy siinä, että opetusministeriön sektorin määrärahat kasvavat ensi vuonna 500 miljoonalla eurolla tähän vuoteen verrattuna.

Nuoriso- ja kulttuuriministeri Wallinin toimialalla hallitus on osoittanut panostuksillaan nuorisotyön tärkeyttä ja tarvetta nuorisotyön muotojen uudistamiseen nykyistä tarvetta vastaaviksi. Nuorisotyön 52 miljoonan euron määrärahoihin sisältyvä 5 miljoonan euron korotus nuorten aktiivisen kansalaisuuden sosiaaliseen vahvistamiseen ja elinolojen parantamiseen sekä erityisesti nuorten työpajatoimintaan ovat erittäin tervetulleita.

Budjetissa näkyy myös positiivisella tavalla panostus ennalta ehkäisevään toimintaan ja liikuntaan osoitettujen määrärahojen lisäyksenä siten, että painopiste on terveyttä edistävän liikunnan ja kansalaistoiminnan sekä lasten ja nuorten liikunnan ja eettisen, yhteiskuntavastuullisen, kansainväliseen menestykseen tähtäävän huippu-urheilun osalla.

Aikaisemmin puheenvuorossaan ministeri Wallin totesi myös nuorisosektorin ja hyvinvointisektorin lähenevän toisiaan, mikä osoittaa, etteivät lasten ja nuorten asiat ole vain yhden sektorin asioita. Onkin tärkeää, että hallituksen lapsi- ja nuorisopoliittisen kehittämisohjelman toimeenpano otetaan tosissaan myös muilla hallinnonaloilla kuin yksin opetusministeriön nuorisoyksikössä.

Arvoisa puhemies! Verovapaa kulttuuriseteli otetaan käyttöön ensi vuonna liikuntasetelin ohelle. Käyttöönoton kannalta on olennaista, että siitä ei tehdä liian monimutkaista ja että sen käyttö on mahdollista myös yksinyrittäjille sekä että sitä voidaan käyttää myös mahdollisimman laajasti erilaisissa kolmannen sektorin ja harrastepohjaisten yhdistysten kulttuuritapahtumissa. Voin myös yhtyä ed. Vahasalon äsken esittämään näkemykseen siitä, että taiteen perusopetukseen on syytä panostaa nykyistä enemmän.

Kokonaisuutenaan noin 7 prosentin korotus opetusministeriön toimialalla kertoo siitä, että hallitus on todella sivistyshallitus, joka ei vain puhu vaan myös toimii.

Nyt, kun ministeri vaihtuu perjantaina, omalta osaltani haluan kiittää ministeri Sarkomaata siitä panostuksesta, jonka olette tehnyt suomalaisen sivistyksen eteen.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Luokkakoot ovat kasvaneet viime vuosina kestämättömän suuriksi. Suurissa luokissa opettajien on vaikea keskittyä oppilaiden yksilökohtaisiin oppimiseroihin. Hallitusohjelman yhtenä tavoitteena on ryhmäkokojen pienentäminen perusopetuksessa, mikä mahdollistuu ikäluokkien pienenemisestä vapautuvien voimavarojen avulla.

Hallitus esittää ensi vuodelle panostuksia perusopetuksen laadun kehittämiseen. Painopisteeksi on määritelty opetusryhmien koon pienentäminen ja maahanmuuttajien valmentavan koulutuksen pidentäminen. Lisäraha onkin tarpeen. Opetusryhmän maksimikokona peruskoulussa tulisi olla 20 oppilasta, jotta opettajalle jää riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia ottaa huomioon oppilaidensa henkilökohtaiset tarpeet. Alkuopetuksessa maksimikokona tulisi olla 18 lasta.

Valitettavasti kuntatalous on Lapissa siinä määrin joutunut ahdinkoon, että lomautukset opetustoimessa ovat nousseet useassa Lapin kunnassa uudelleen esille. Lomautusten suhteen ongelmana on se, että oppilaat joutuvat tulemaan luokkahuoneissa keskenään toimeen annettuja tehtäviä tehden tai yksi opettaja seilaa kahden luokan väliä. Voikin kysyä, mitä tällöin tulee opetuksesta. Siitä huolimatta joissain tapauksissa on päädytty lainvastaisiin lomautuksiin, joihin lääninhallitus on joutunut puuttumaan. Ikävä tosiasia kuitenkin on, että osalla kunnista on jatkossakin suuria vaikeuksia turvata koulutuksen tasa-arvo perusopetuksessa.

Lomautusten lisäksi kannan huolta kouluverkon rajusta supistumisesta viime vuosina. Lukuvuonna 2000 Lapissa oli vielä 169 koulua, joissa oli luokat ensimmäisestä luokasta kuudenteen. Vuonna 2007 puolestaan oli enää 98 koulua, joissa nämä luokat olivat edustettuina. Toki peruskoulun oppilasmäärän väheneminen on näinä vuosina ollut suurta.

Pienentymisestä johtuva kouluverkon supistuminen voi vielä entisestään pidentää koulumatkoja. Ymmärrän kyllä myös huoltajia, jotka eivät halua takaisin asuntola-aikoihin ja tämän vuoksi eivät pidä asumista kodin ulkopuolella vaihtoehtona ainakaan ala-asteikäisten kohdalla. Näenkin tärkeänä, että koulutuksen saavutettavuus ja tasa-arvoiset oppimismahdollisuudet turvataan eri puolilla Suomea.

Arvoisa puhemies! Tunturi-Lapin matkailualueen kuntiin muuttaa varsinkin talvisesongin alkaessa jopa 1 000 uutta työntekijää. Osa muuttajista on lapsiperheitä, joiden lapset ovat peruskouluiässä. Peruskoulussa on tällä hetkellä vain yksi laskentapäivä lukuvuoden alkaessa syyskuun 20. päivän paikkeilla, ja tämän mukaisesti opetustoimen valtionavut kohdistuvat koko lukuvuoden syyskuun laskentapäivän mukaisille kunnille. Mikäli perhe, jossa on kouluikäisiä lapsia, muuttaa laskentapäivän jälkeen toiselle paikkakunnalle, valtionavut jäävät siihen kuntaan koko lukuvuoden osalta, jossa lapsi on ollut laskentapäivänä peruskoulussa. Lukiossa tilanne on parempi, koska siellä on lukuvuoden aikana kaksi laskentapäivää, syyskuussa ja tammikuussa. Myös peruskoulun tulee saada toinen laskentapäivä tammikuulle, jolloin opetustoimen valtionavut kohdistuisivat nykyistä paremmin siihen kuntaan, jossa opetusta annetaan.

Vielä lopuksi otan esille erityisoppilaitokset. Sain itse tutustua tänä syksynä Oulun Tervaväylän kouluun, jossa opiskelee oppilaita, joilla on esimerkiksi vaikeita kielihäiriöitä tai huonokuuloisuutta tai jotka ovat kokonaan kuuroja. Valitettavasti tällä vierailulla ilmeni myös se, että tasa-arvo eri kuntien oppilaiden välillä ei täyty tällä hetkellä. Lähtökohtana on saada vaikeavammaiset pysymään omissa kunnissaan, mutta toisinaan voidaan oppilaan kannalta katsoa paremmaksi, että hän opiskelee joko kokonaan tai tiettyjä jaksoja erityisoppilaitoksessa. Tällöin nämä suunnitelmat voivat kaatua kunnan taloudelliseen ahdinkoon. Kuntaliitto onkin ottanut asiaan kantaa ja esittänyt, että erityiskoulujen rahoitus tulisi saattaa sille tasolle, että koulut pystyvät kattamaan omasta talousarviostaan myös vammaisten lasten kuljetuspalvelut ja heidän tarvitsemansa henkilökohtaiset avustajapalvelut. Näitä kustannuksia ei saa siirtää kuntien maksettaviksi, niin kuin tällä hetkellä tapahtuu. Nykyinen käytäntö saattaakin vaikeavammaiset lapset eriarvoiseen asemaan.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä ensi vuoden talousarvio sisältää todella paljon hyvää opetusministeriön hallinnonalalla. Olen erityisen ilahtunut näistä panostuksista perusopetukseen ja lisäpanoksista opetusryhmien pienentämiseen. Myös panokset koululaisten kerhotoimintaan ja kieliopintoihin ovat todella tervetulleita.

Ammatilliseen koulutukseen aloituspaikkoja lisätään nyt yli neljällä tuhannella paikalla, ja tämä on todella merkittävä panostus. Meidän onkin taattava kaikille nuorille mahdollisuus opiskella itselleen ammatti ja löytää oma paikka elämässä. On tärkeää, että kukaan koulunsa päättävä ei jää ilman opiskelupaikkaa.

Merkittävä panostus on tehty myös yliopistojen rahoitukseen. Myös tieteeseen panostetaan enemmän rahaa kuin aiemmin. Nämä lisäykset ovat tarpeen, sillä ilman riittäviä taloudellisia edellytyksiä meidän on mahdotonta pitää yliopistojen korkeaa tasoa ja kehittää osaamistamme.

Kaiken kaikkiaan tämä talousarvio osoittaa, että kokoomuksen puheet, kiitos siitä ministeri Sarkomaalle, sivistyksen ja koulutuksen merkityksestä ja niihin panostamisesta eivät ole jääneet retoriikaksi, vaan ovat todella saaneet jatkuvasti uutta ja konkreettista sisältöä.

Erityisesti nyt heikkenevän taloustilanteen aikana osaamiseen ja tulevaisuuteen tehtävät panostukset ja niiden merkitys korostuvat jatkossa.

Yksi huolenaihe minulla kuitenkin on. Osaamistarve korostuu erityisesti haastavilla alueilla kasvukeskusten ulkopuolella. Elinkeinoelämälle yliopistokeskukset sekä ammattikorkeakoulut ovat merkittäviä ja hyvin tärkeitä yhteistyökumppaneita. Olen tyytyväinen siihen, että eduskunta on päättänyt lisätä yliopistokeskuksille lisärahoitusta toimintamenoihin. Yliopistokeskuksilla on merkittäviä tutkintoon johtavia koulutustehtäviä, mutta jo vuosia niiden resurssit ovat olleet rajalliset, jotta tutkimus- ja koulutusympäristön kehittäminen todella olisi mahdollista. Pitkäjänteinen työ vaatii riittävän rahoituksen, ja tätä meidän olisi edelleen kehitettävä. Tarvitaan pysyvät mekanismit, jotka eivät saa olla riippuvaisia ulkopuolisesta rahoituksesta. Yliopistokeskusten toiminta ja rahoitus on turvattava jatkossakin, ja niiden tulisi jollakin tavalla näkyä myös valmisteltavassa yliopistolaissa.

Lopuksi vielä, kuten valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt huomiota, talousarvioehdotuksessa on edelleen joitakin määrärahoja, jotka eduskunta jatkuvasti joutuu budjettikäsittelyn yhteydessä lisäämään. Tällaisia ovat muun muassa ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistyön määrärahat. Jatkossa toivoisin, että nämä saadaan pysyvän ja ennakkoon suunnitellun rahoituksen piiriin.

Mikaela Nylander /r:

Ärade talman! Budgetförslaget är för undervisningsministeriets del bra ur många synvinklar. Dels ökar anslagen totat med 7 procent, dels tar man dessutom sig an frågor som är av största vikt för vår framtid. Universitetens anslag ökar med över 20 procent, vetenskapen får ungefär 15 procent mera, och anslagen för kultur, idrott och ungdomsarbete ökar med 10 procent.

En av de verkligt stora framtidsfrågorna inom den grundläggande undervisningen är gruppstorlekarna. I budgetförslaget föreslås 16 miljoner euro för att minska på gruppstorlekarna. Det är också värt att poängtera att man nu från undervisningsministeriets sida för första gången undersökt gruppstorlekarna ute i kommunerna. Huruvida 16 miljoner är lite eller mycket pengar råder det olika åsikter om. Man kan dra paralleller med diskussionen om ett glas anses vara halvtomt eller halvfullt. Genom att använda sig av pengarna på rätt sätt åstadkommer man en hel del ute i kommunerna. 16 miljoner är en bra början på något som måste få en fortsättning. Målet måste med tanke på elevmaterialet vara ändamålsenliga gruppstorlekar, men medlet kan inte vara i lag definierade maximistorlekar.

Yrkesutbildningen har varit föremål för intensiv diskussion. Därför är det välkommet och också nödvändigt att regeringen beslutat öka antalet nybörjarplatser med 4 000 för nästa år. För att förhindra utslagning bland barn och unga bör läroavtal och flexibla undervisningsmetoder tas i bruk i allt högre grad och samarbetet med ungdomsverkstäderna ökas.

Arvoisa puhemies! On ensiarvoisen tärkeätä, että valmistava koulutus maahanmuuttajille esitetään pidennettäväksi talousarvioesityksessä. Suomi ja suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tarvitsevat kaikki tekijänsä tulevaisuudessa työvoimapulan iskiessä täydellä voimalla. Kielen hallitseminen ratkaisee pitkälti sen, integroituuko suomalaiseen yhteiskuntaan vai ei. Siksi meidän tulisi nähdä, että riippumatta elämäntilanteesta on äärimmäisen tärkeätä, että jokaiselle tänne muuttaneelle tarjotaan kielikoulutusta heti ja niin pitkään kuin on tarpeellista.

Yliopistouudistus tulee antamaan suomalaisille yliopistoille samanlaisia edellytyksiä hankkia rahoitusta kuin muiden EU-maiden yliopistoilla jo pitkälti on tällä hetkellä. Myös yliopistojen autonomian kannalta on todella mielekästä viedä uudistusta eteenpäin.

Det är positivt att anslagen för idrottsbudgeten föreslås öka med hela 12,6 miljoner euro. Idrotten har stor betydelse för hur bra vi mår och därmed för hur bra det finländska samhället mår. Kulturutskottet konstaterar helt riktigt att tillskottet gör det möjligt för idrottssektorn att ta fram nya metoder för att främja idrott. 5,6 miljoner föreslås gå till medborgarverksamhet inom motion och idrott. Anslaget ska användas bland annat till ett pilotprojekt för att utveckla motions- och idrottsföreningar. Nyss nämnda förbättringar är steg i rätt riktning och stöder många andra viktiga målsättningar som vi har.

Trots att budgetförslaget möjliggör mycket gott nästa år kvarstår mycket arbete. Undervisnings- och social- och hälsovårdsministerierna funderar på frågan om elevvård för tillfället, och i enlighet med resultatet i detta arbete måste tillläggsresurser anvisas för elevvården i framtiden. Det visar både historien och vår samtid.

Jag vill avsluta med att rikta ett varmt och ödmjukt tack till minister Sarkomaa för ett gott samarbete och för ett alldeles utmärkt arbete som undervisningsminister. Tack, minister Sarkomaa.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä käsillä oleva talousarvioesitys aivan oikein panostaa osaamiseen, mutta on jollakin tavalla hämmästyttävää, että tämäkään budjettiesitys ei tunnusta yliopistokeskusten ratkaisevaa roolia alueelleen. Yliopistokeskusten kehittymisraha on, kuten täällä on jo useassa puheenvuorossa todettu, jäänyt pahoin jälkeen kustannuskehityksestä, ja keskukset joutuvat turvaamaan toimintansa hankerahoitukseen. Tämän vuoksi onkin hyvä, että valtiovarainvaliokunta huomautti omassa lausumaehdotuksessaan ministeriötä ja ennen kaikkea hallitusta näistä määrärahoista.

Nuo yliopistokeskukset puhuttavat vuodesta toiseen. Niitten kehittämisessä tulisikin päästä yhteiseen näkemykseen sillä tavalla, että yliopistokeskusten toiminta voitaisiin vakinaistaa ja voitaisiin ottaa ne mukaan yliopistolakiin ja turvata myös sitten niiden perusrahoitus valtion talousarvion kautta, vaikka se onkin hieman ristiriidassa emoyliopistojen vahvan autonomian kanssa.

Debatissa nousivat esille vahvasti myös harjoittelukoulujen toimintamenomäärärahat. Harjoittelukoulujen toimintaan ei ole viime vuosina osoitettu palkkaratkaisujen lisäksi muuta pysyvää rahoitusta, ja on aivan selvä asia, että tähän sisältyy hyvinkin suuri riski opetuksellisen tason vaarantuessa koko koululaitoksessa.

Ammattikorkeakoulut sitten ovat maakuntien elinkeinoelämän kehityksen kannalta erittäin tärkeitä. Useassa maakunnassa ne ovat alueen koko elinkeinoelämän suurimman tarpeen täyttävä koulutusorganisaatio. Sen vuoksi onkin yllättävää, että vaikka tutkimus- ja kehitystoiminta on tullut ammattikorkeakoululakiin jo vuosia sitten, ei itse rahoitusta siitä huolimatta ole järjestynyt. Olen ymmärtänyt sillä tavalla, että ammattikorkeakoulut ovat jo vuosia pyytäneet omaan tutkimus- ja kehitystoimintaansa perusrahoitusta 20 miljoonaa euroa vuositasolla. Edelleen olen ymmärtänyt, että opetusministeriö on kaiketi tätä asiaa myös budjettiesityksessä aina esittänyt, mutta valtiovarainministeriö on sen aina karsinut. En tiedä, onko minulla oikeaa tietoa, mutta joka tapauksessa tähän ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoimintaan on ehdottomasti tulevina vuosina panostettava.

On välttämätöntä, että koulutuksessa huomioidaan, ennen kaikkea peruskoulutuksessa mutta myös siitä eteenpäin, terveys- ja hyvinvointikysymykset. Elintasosairaudet, erityisesti nuorten elintasosairaudet, esimerkiksi liikalihavuus tai alkoholinkäytön lähes käsistä riistäytynyt lisääntyminen muodostavat Suomessa suurimman uhan talouskasvulle, mutta myös sille, kuinka kykenemme huolehtimaan kasvavista sosiaali- ja terveydenhuollon menoista tulevaisuudessa.

Tällä hetkellä vain kolmasosa suomalaislapsista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Yksi keskeinen syy tähän vähäiseen liikkumiseen on liikuntaan houkuttelevien olosuhteitten puuttuminen lasten lähiympäristöstä. Siksi näenkin niin, että on välttämätöntä, että opetusministeriö edesauttaa muun muassa sellaisia erillisiä kehittämishankkeita, joilla liikuntatoimintaa kehitetään koulujen, kotien, urheiluseurojen ja eri tahojen kanssa ja aikaansaadaan ikään kuin tällaisia liikkumisesta elämäntapa -ohjelmia, jollaista muun muassa eräällä menestyneellä kainuulaisella pesäpallopaikkakunnalla on kehitelty: Sotkamossa eri toimijoitten kesken on kehitelty tällaista liikkumisesta elämäntapa -ohjelmaa, ja olisi toivottavaa, että ministeriön toimin myös tämän ohjelman hankerahoitus saataisiin kuntoon.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Opetusministeriö on toimija, jonka vastuulla on monen merkittävän asian toteuttaminen, joihin nojaamme kansallisen strategian tasolla. Maailmantalouden suhdannekehityksen myötä luotamme vahvasti tutkimukseen, innovaatioihin ja tuotekehittelyyn sekä osaamiseen globaalin kilpailukykymme runkona. Toimintaympäristön muutokset edellyttävät koulutukselta ja tutkimukselta korkeaa laatua. Samanaikaisesti haluamme turvata kaikille suomalaisille tasapuoliset mahdollisuudet laadukkaaseen koulutukseen varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen riippumatta siitä, missä päin Suomea asuu. Tavoitteena on väestön koulutus- ja osaamistason kohottaminen siten, että koulutustaso lähestyy maailman kärkeä. Tämä on sivistyksellinen ja hyvä tavoite. Jotta koulutus on myös kansantaloudellisesti tehokasta, sen pitää vastata alueiden ja suomalaisten yritysten tarpeita. Tähän asiaan liittyy myös opetusministeriön oma tavoite opetuksen ja tutkintojen korkeasta laadusta. Se on koulutuksen vaikuttavuuden, tehokkuuden ja tuottavuudenkin edellytys.

Yhteiskunnallista keskustelua on käyty paljon siitä, mitä on arvostettava osaaminen ja kuinka se Suomessa voitaisiin turvata. Opetusministeriö ehdottaa talousarviossa, että osaavan työvoiman saatavuuden turvaamiseksi tehostetaan toimia koulutuksesta valmistumisen nopeuttamiseksi, koulutuksen työelämävastaavuuden vahvistamiseksi ja ilman ammatillista koulutusta jäävien osuuden vähentämiseksi. Katson, että muun muassa korkeasti koulutettujen keskuudessa juuri työelämävastaavuuden turvaaminen on ajankohtainen tavoite ja heidän itsensä suuresti toivoma. Silloin myös tavoite korkeakoulututkinnon suorittaneiden työllistymisen paranemisesta etenee.

Ammatillisen koulutuksen osalta koulutuspaikkojen lisääminen on ollut kuluvan vuoden keskeisiä tavoitteita. Meillä on alueita, joilla nuorten koulutukseen pääsyllä ehkäistäisiin syrjäytymistä ja vastattaisiin samojen alueiden yritysten jatkuvasti muuttuviin työvoimatarpeisiin. Pääluokan selvitysosassa on asetettu tavoitteeksi, että perusopetuksen vuonna 2009 päättävistä 41,5 prosenttia sijoittuu samana vuonna ammatilliseen perustutkintoon johtavaan koulutukseen. Lukio- ja ammattikoulutuksen keskinäisen suosituimmuuden eläessä tätäkin tavoitelukua kestäisi ehkä korottaa. On hienoa, että ammatillisen peruskoulutuksen tarjonta mitoitetaan siten, että koko perusopetuksen päättävälle ikäluokalle voidaan tarjota mahdollisuus lukio- tai ammatillisiin opintoihin.

Talousarviossa on maininta siitä, että ammattikorkeakoulutuksen yhtenä tavoitteena on myös aluekehitystä edistävä työ. Näkisin, että tämä voisi olla myös yksi yliopistojen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden nykyistä vahvempi ulottuvuus.

Arvoisa puhemies! Nuorisotyön osalta kiitän myös opetusministeriön osalta talousarvion syksyn täydennysesitystä. Verkkonuorisotyön tukeminen on nykyaikaa ja kuroo kiinni sitä kuilua nuorten ja aikuisten maailman välillä, josta olemme reilun vuoden ajan olleet erityisen huolestuneita. Tähän samaan kokonaisuuteen liittyy myös oppilashuolto.

Olen todella tyytyväinen valiokunnan lausumaehdotukseen, jonka hyväksymällä eduskunta edellyttää, että hammaslääkärien koulutusta koskevat päätökset Kuopion osalta tehdään ensi kevään kehysriihessä. En enää edes usko, että päätös olisi negatiivinen. Korkeakoulutuksen osalta me Itä-Suomessa olemme muutoinkin ylpeitä, sillä reilun vuoden päästä starttaava Itä-Suomen yliopisto edustaa niitä opetusministeriönkin koko yliopistolle nimeämiä tavoitteita, joilla uskomme suomalaisen koulutuksen vahvistuvan tulevaisuudessa. Uusi yliopisto on riittävän monialainen ollakseen tieteellisesti uskottava, ja se ponnistaa omista itäsuomalaisista vahvuuksistamme. Uskon, että tämä yliopisto käynnistyessään vastaa myös peräänkuuluttamaani alueelliseen tarpeeseen.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka lukiokoulutus on lain mukaan maksutonta, joutuvat lukiolaiset ja heidän perheensä vuosittain maksamaan edelleen huomattavia summia oppikirjoista. Lisäksi kursseilla käytettävistä materiaaleista peritään usein lisämaksuja. Suomen lukiolaisten liiton mukaan oppikirjakustannukset nousevat jatkuvasti. Tällä hetkellä lukiokirjat maksavat yhteensä 1 300—1 600 euroa, mikä on varsin suuri summa lukiolaisen maksettavaksi.

Lapsiperheiden köyhyys on Suomessa viime vuosina kaksinkertaistunut. Köyhissä lapsiperheissä elää jo yli 120 000 lasta. Oppikirjojen kalleus on todellinen rasite kaikille mutta etenkin pienituloisille perheille ja asettaa usein myös koulutuksen suhteen perheet ja lapset eriarvoiseen asemaan.

Lukuisten oppilaitosten kiinteistöt alkavat myös olla todella huonossa kunnossa. Kiinteistöjen huono kunto aiheuttaa monenlaisia vaivoja käyttäjilleen, oppilaille ja henkilökunnalle. Varsinkin kasvavassa määrin esiintyvä kiinteistöjen homeongelma maksaa meidän yhteiskunnallemme vuositasolla miljoonia euroja erilaisina hoitokuluina ja sairaslomina, eikä inhimilliselle oireilulle voida edes asettaa hintalappua.

Erityisesti nyt taloudellisen taantuman ja rakennusalan työllisyysnäkymien jyrkän pudotuksen aikana valtion pitäisi mielestäni panostaa elvyttäviin toimenpiteisiin. Kipeästi tarvittavat koulujen korjaukset ovat sitä parhaimmillaan. Valtiovarainvaliokuntakin on omassa lausunnossaan kantanut huolta siitä, että home- ja kosteusvaurioisten koulujen korjaukset vaatisivat nykyistä enemmän rahoitusta.

Ammattikorkeakoulujen osalta koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2003—2008 on todettu, että ammattikorkeakoulujen rahoitus uudistetaan nykyistä kannustavammaksi ja nykyistä paremmin ammattikorkeakoulun koko toiminnan huomioivaksi. Perusrahoituksen kohdentamisessa otetaan huomioon opiskelijamäärän lisäksi myös suoritettujen tutkintojen määrä ja ammattikorkeakoulujen aluekehitystä tukeva tutkimus- ja kehitystyö.

Ammattikorkeakouluille on laissa määrätty uusia perustehtäviä, kuten tutkimus- ja kehitystyö. Valiokunnan enemmistö ei kuitenkaan esitä riittävää rahoitusta ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoiminnan toteuttamiseen. Tämä siitäkin huolimatta, että lisärahoitustarve on tuotu esille sekä selvitysmies Jorma Rantasen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkimuksen rakenneselvityksessä että opetusministeriön omassa toiminta- ja taloussuunnitelmassa.

Yliopistoverkkomme elää suurten muutosten aikaa. Samaan aikaan globaali kilpailu asettaa yliopistoille uusia laadullisia ja määrällisiä haasteita ja tavoitteita. Valitettavasti suomalaisten korkeakoulujen nousua maailman huippuyliopistojen rinnalle estää jatkuva rahoituksen alimitoitus.

Suomen yliopistojen rehtorien neuvosto lausui keväällä hallituksen kehysselonteosta seuraavaa: "Hallitus on luvannut huolehtia kaikkien yliopistojen perusrahoituksesta. Yliopistojen rehtorien neuvosto on huolissaan siitä, että kustannustason nousu kuluttaa kehyksissä esitetyn lisärahoituksen. Erityinen huolenaihe on, ettei 17 muun yliopiston reaalinen rahoitustarve kasva. Kysymys on 10 monialaisesta tiedeyliopistosta, kolmesta taideyliopistosta, kahdesta tekniikan alan yliopistosta ja kahdesta kauppakorkeakoulusta. Koulutus- ja tutkimusaloja tarkastellen asia koskee muun muassa perusluonnontieteitä, lääketieteitä, hoitotieteitä, humanistisia tieteitä, yhteiskuntatieteitä ja taidealoja."

Yliopistokeskuksille tulee budjetissa lisärahoitusta. Lämmin kiitos siitä, mutta edelleen jäämme odottamaan yliopistokeskusten pysyvää ja turvattua asemaa laissa ja rahoituksessa. Pidän yliopistokeskuksia äärimmäisen tärkeinä varsinkin alueille, jotka elävät rakennemuutoksen kourissa.

Ihmiset eivät elä pelkästä leivästä. Taide ja kulttuuri ovat tärkeitä niin kansalaisten tasavertaisuuden kuin myös demokratian edistämisessä. Esimerkiksi kirjastopalvelujen tulisi olla kaikkien kansalaisten saatavilla ja mahdollisuuksien mukaan toimintaa tulisi kehittää.

Mielestäni kulttuuri on olennainen osa ihmisten elämää. Sen olisi oltava kaikkien suomalaisten saatavilla asuinpaikasta ja varallisuustasosta riippumatta. Hyvä esimerkki Kainuusta, rakennemuutosalueelta, on se, että esimerkiksi Kajaanin kaupunki vaikeassa taloudellisessa tilanteessaan on ollut esittämässä jopa Kajaanin Runoviikon lakkauttamista ja Generaattorin eli nuorison kulttuuriosuustoimikunnan (Puhemies: Viitisen minuuttia on mennyt!) rahoituksen lopettamista. Tällaiset tilanteet ovat vaikeita, ja toivoisinkin, että jatkossa eduskunta kiinnittäisi erityistä huomiota siihen, että kaikilla kansalaisilla olisi tasavertainen mahdollisuus tieteen ja taiteen lisäksi myös kulttuuriin.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön hallinnonalalla on erittäin hieno budjetti tehtynä. Siinä on niin paljon kiitettävää, että en lähde edes alusta lähtien luettelemaan. Tärkeintä kuitenkin on, että ammatilliseen koulutukseen on saatu useita tuhansia lisäpaikkoja. Perusopetus paremmaksi, Pop-ohjelma, etenee, ja ryhmäkokojen pienentämiseen, kuten moneen kertaan on täällä todettu, on saatu 16 miljoonaa euroa. Yliopistoille rahoitusta on lisätty 24 prosenttia. Nämä ovat suuria uudistuksia. En voi kuin ihmetellä, että näin paljon on saatu aikaan, ja kiitos kuuluu siitä opetusministeri Sari Sarkomaalle. Yhtään ei hämmästytäkään tässä tilanteessa, että oppositiolle ei ole jäänyt mitään muuta valitusaihetta kuin se, että kaikkia tietysti olisi pitänyt saada vielä vähän enemmän. Kuitenkin nyt on tehty uudistuksia ja saatu käyntiin asioita, joihin ei aikaisempien opetusministerien aikana ole kyetty.

Olen harmissani kuitenkin siitä, että yliopistoille kaikesta suuresta lisärahoituksesta huolimatta olisi tarvittu 10 miljoonaa euroa lisärahaa valtiovaroilta. Saatiin 3 miljoonaa euroa, mikä on tietenkin hyvin tärkeää. Näillä puuttuvilla 7 miljoonalla eurolla olisi voitu kustantaa esimerkiksi tuottavuusohjelman kohdalta noin 200 työpaikkaa. Ensi vuodelle arvioidaan, että yliopistojen kohdalla 250 henkilöä joutuu tuottavuusohjelman vaikutuksen piiriin. Eli näillä 7 miljoonalla, jotka nyt valitettavasti hallitusyhteistyön uupuessa jäivät puuttumaan, olisi tehty ihmeitä.

Kyseenalaistan vasemmisto-opposition — oliko se nyt unelma vai mikä olikaan tämä tämänhetkinen — elvytysbudjetin, mikä teillä on: teillä on pelkästään sivistysvaliokunta ja eriävät mielipiteet valtiovaroissa opetusministeriön kohdalla noin 220 miljoonaa euroa. Kuitenkaan näistä ei voida luetella kuin enintään ehkä muutamia kymmeniä miljoonia elvytyksen piiriin. Kysynkin, missä on vastuuntuntonne, kun näin suuria rahoja olette valmiit tällaisessa taloustilanteessa heittämään — anteeksi, roiskimaan — sinne tänne.

Opiskelijoiden ateriatuista oli erittäin mukava kuulla, että kulttuuriministeri on valmis esittämään näitä vuoden 2010 budjettiin. Samalla on muistutettava siitä, että opiskelijoiden etuuksia jo parannetaan. Tämän vuoden aikana on parannettu jo huomattavasti: opintotukea on korotettu, vapaan tulon rajoja on korotettu 30 prosentilla ja tarveharkinta poistetaan ensi vuoden alusta lähtien, joten me olemme tehneet äärimmäisen paljon opiskelijoiden hyväksi. On tietenkin hienoa, että tämä viimeinenkin eli ateriatuen korotus voidaan sitten viimeistään ehkä vuoden kuluttua saada eteenpäin.

Kulttuuriministeriön puolella ilahduttaa erityisesti se, että kulttuurihistoriallisille rakennuksille saatiin lisää rahaa 800 000 euroa valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä. Pidän suurena harmina sitä, että emme saaneet koko tarvittavaa 1,1 miljoonaa euroa. Erityisen valitettavana pidän sitä, että tässä kohdin sivistys- ja tiedejaostossa sorruttiin jopa ala-arvoiseen aluepolitiikkaan, joka meni täysin järjenkäytön etupuolelle. Näillä korjaustöillä siitä huolimatta, olivatpa nämä kulttuurihistorialliset rakennukset sitten Etelä-Suomessa tai muualla Suomessa, on kuitenkin juuri tällä hetkellä se tarvittava elvyttävä vaikutus, ja rakennustöitten kustannukset tulevat koko ajan alas. Nyt juuri olisi näitten aika.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Jokaisella Suomen kansalaisella on oikeus perusopintoihin. Perusoikeuden lisäksi meidän tulee kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että opetuksen laatu säilyy korkeatasoisena. Sinivihreä hallitus on ottanut tähän kantaa Perusopetus paremmaksi -ohjelman myötä. Opetuksen laadun parantamiseen on ensi vuodeksi myönnetty noin 20 miljoonan euron lisäpanos ja opetusryhmien pienentämiseen lisäksi 16 miljoonaa euroa. Valitettavasti välttämätöntä on, että näinä taloudellisesti heikkoina aikoina seurataan aktiivisesti, että määrärahat menevät kunnissa oikeisiin kohteisiin.

Voimavaroja suunnataan lisäksi siihen, että jokaiselle peruskoulunsa päättävälle nuorelle olisi turvattu jatkokoulutuspaikka. Haasteeseen vastataan muun muassa yli 4 000 uudella ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen opiskelijapaikalla. Aloituspaikkojen määrittelyssä on huomioitu alueelliset työvoimatarpeet sekä kasvukeskusten luonnollinen kysyntä. Kysynnän ja tarjonnan lakia noudattamalla ehkäistään kortistoon valmistumista ja kannetaan vastuu yritysten hyvien toimintaedellytysten ylläpidosta työvoiman saatavuuden osalta.

Suomea kohtaa lähes yhtäaikaisesti talouskriisistä johtuva työttömyysuhka sekä eläköitymisestä aiheutuva työllisyyspula ja työvoiman saatavuuspula. On aivan ilmeistä, että työllisyyden heikentyessä oikean koulutuksen tarjonta ja ammattitaidon ylläpitäminen ovat entistä tärkeämpiä. Aikuisväestön koulutusmahdollisuuksien lisääminen on ennakoivaa ja vastuullista päätöksentekoa. Suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen myötä merkittävää on paitsi työntekijöiden saatavuus myös työuran ajallinen jatkuvuus. Valiokunta onkin aiheellisesti painottanut erityisesti sitä, että nopeassa ammattirakenteiden ja työelämän muutoksessa tulee lisätä työikäisen väestön osallistumista osaamista ylläpitävään ja ammatillista liikkuvuutta parantavaan koulutukseen kilpailukyvyn ja työllisyyden turvaamiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Yritysrahoituksen saannin turvaaminen ja muut elvyttävät toimenpiteet ovat vahvasti esillä budjetissamme, ja ne toivottavasti vaikuttavat myönteiseen kehitykseen pikaisella aikataululla. On kuitenkin selvää, että meidän on katsottava myös pidemmälle ja huolehdittava kasvun edellytyksistä jatkossakin. Korkeatasoinen koulutus ja tutkimus ovat yksi kilpailukykymme tae. Tässä budjetissa yliopistot saavat 20 miljoonan lisäyksen toimintamenoihinsa sekä myös 50 miljoonaa euroa yliopistojen maksuvalmiuden turvaamiseen. Eduskunnan vielä lisäämät 3 miljoonaa euroa tulevat varmasti tarpeeseen samoin kuin lisämäärärahat yliopistokeskuksille ja harjoittelukouluille.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vielä kerran puuttua tähän tiedemomentilla olevaan tutkimusrahoitukseen. Vaikka valtion tutkimusrahoitus kasvaa 97 miljoonaa euroa ensi vuonna, niin terveydenhuollon yksiköille tarkoitettu niin sanottu tutkimus-evo-määräraha laskee 40 miljoonaan euroon eli 9 miljoonaa euroa. Evo-tutkimusrahoitus on tarkoitettu potilaan hoidon ja palvelujärjestelmän kehittämisen tutkimiseen, ei siis perustutkimukseen. Näin ollen tällä on hyvin dramaattiset vaikutukset kliinisen tutkimuksen suorittamiseen yliopistosairaaloissa. Kun vertaamme tehdyn tutkimuksen määrää ja saatuja evo-rahoja vuosina 1994 ja 2008, niin kaikissa yliopistosairaaloissa vuoteen 1994 verrattuna tutkimusta tehdään nykyisin lähes kaksinkertainen määrä. Tyksissä tämä arvo on 180, jos vuonna 1994 arvo on ollut 100. Eli suomalainen ja nimenomaan turkulainen kliininen tutkimus on saanut maailmanlaajuista tunnustusta korkeasta tasostaan. Kun tutkimme saatuja evo-rahoja, niin jos lähtötasoa vuonna 1994 merkitään arvolla 100, huomataan, että nykyisin saadaan enää noin 70 prosenttia vuoden 1994 tasosta, vaikka tehdään siis kaksinkertainen määrä hyvätasoista tutkimusta.

Arvoisa puhemies! Huonoina aikoina juuri potilaiden tutkimukseen ja hoitoon tarkoitetut rahat maksavat itsensä nopeimmin takaisin, kun tutkimuksesta saadun tiedon kautta annetaan oikea hoito oikeaan aikaan oikeille potilaille.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Opetusministeriön hallinnonalan budjettiesitys on myönteistä käsiteltävää. Jo hallituksen esitys antoi paljon, ja valtiovarainvaliokunta omassa mietinnössään täydensi osuvasti esitystä. Korkea-asteella on menossa ehkä suurin reformi yliopistojen perustamisen jälkeen. Korkea-asterakennetta kehitetään, yliopistolaki uudistetaan ja perustetaan huippututkimukseen tähtäävä Aalto-yliopisto.

Budjettiesityksessä yliopistojen määrärahat kasvavat pääomamenoineen yli 20 prosenttia edellisen vuoden määrärahoista. Vaikka vuosittaiset luvut eivät tässä ole vertailukelpoisia, kertovat ne yliopistojen olevan vahvasti esillä rahoituksessa. Ammatilliseen perus- ja lisäkoulutukseen sekä maahanmuuttajien koulutukseen lisätään opiskelupaikkoja, ja valmentavan koulutuksen kesto jatkuu puolesta vuodesta vuoteen. Samoin opettajien täydennyskoulutukseen sekä nuorten syrjäytymiseen ja työllistymiseen lisätään varoja. Kaikki nämä ovat hyvin ajankohtaisia kohteita.

Tieteen ja taiteen tekijät ovat jo vuosia suorastaan huutaneet apurahan saajien sosiaaliturvan perään. Nyt tuohon huutoon vastataan ja apurahan saajien sosiaaliturva järjestetään 1.1.2009 alkaen elikkä ensi vuoden alusta lukien. Uudistus koskee apurahoja, jotka myönnetään lainsäädännön muutoksen tultua voimaan, ja se tuo mukanaan taiteilijoiden apurahan sosiaaliturvaan niin, ettei käteenjäävä apuraha pienene.

Opiskelijoille tärkeä yksittäinen uudistus on opintotuen asumislisän puolison tulojen perusteella tehtävän tarveharkinnan poistaminen. Aikaisemmin pariskunnan toisen osapuolen opiskellessa ja toisen käydessä työssä opiskelija ei voinut saada asumislisää ollenkaan, jos työntekijän palkkatulot olivat liian suuret. Ei ole myöskään nykyajan hengen mukaista, että vasta yhteen muuttaneet ja muut opiskelija—työntekijäpariskunnat elättävät toisensa. Nuoret pitävät entistä enemmän ja pidempään raha-asiansa erillään, ja tähän on valtion annettava mahdollisuus.

Koulutuksen ohella kulttuuri on budjettiesityksessä myönteisesti esillä. Viime vuonna on eduskunnassa tehty määrätietoisesti työtä, jotta veikkausvoittovarat jaettaisiin jakosuhdelain mukaisesti. Tieteelle, taiteelle, nuorisolle ja liikunnalle onkin nyt tulossa noin 12 prosentin korotus viime vuoteen verrattuna.

Arvoisa puhemies! Kun valiokunta vielä lisää määrärahoja siten, että rahaa tulee muun muassa yliopistojen toimintamenoihin 3 miljoonaa, harjoittelukouluille 2 miljoonaa, yliopistokeskuksille 500 000, alueellisille taidetoimikunnille 250 000 ja Museovirastolle 800 000, eli yhteensä yli 7 miljoonaa euroa, voidaan sanoa, että resurssit tulevalle vuodelle ovat kunnossa.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön hallinnonalan osalta ensi vuoden budjettiesitystä voi pitää erityisen onnistuneena. Koulutukseen, tutkimukseen ja nuorisotyöhön satsaaminen on tulevaisuuteen sijoittamista. Tämän hallitus näkyy ymmärtäneen erinomaisesti. Esimerkiksi yliopistojen määrärahat kasvavat yli 20 prosentilla, tieteen 15:llä ja kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyönkin peräti kymmenisen prosenttia. Ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijapaikkamäärää kasvatetaan ensi vuonna 4 000:lla.

Hyvästä yleisarvosanasta huolimatta minulla on muutama huomautus hallitukselle. Perusopetus ansaitsee suorastaan kipeästi tarvitsemansa 20 miljoonan euron kehittämisrahan. Kokemukset peruskoulusta, oman luokan ilmapiiri ja opetuksen innostavuus vaikuttavat suuresti nuoren opiskelumotivaatioon ja asenteen muodostumiseen. Ryhmässä, jossa opettajalla on mahdollisuus antaa riittävästi aikaa ja huomiota jokaiselle oppilaalle, on usein parempi henki ja oppimistulokset ovat parempia. Siksi on erinomaisen tärkeää seurata alusta alkaen, että perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitettu raha todella käytetään oikeaan tarkoitukseen ja sillä saadaan aikaan toivotunlaisia tuloksia. Ellei näin tapahdu, on ryhdyttävä päättäväisesti lisätoimiin.

Opetuksen laadun ja ryhmäkokojen pienentämisen ohella pidän erityisen tärkeänä huolehtia koulukiusaamisen kitkemisestä ja siihen tähtäävän Kiva-ohjelman resurssien riittävyydestä.

Ilmapiirin ohella fyysiset puitteet vaikuttavat koulutyön sujuvuuteen. Hallituksen esityksen mukaiset peruskoulujen ja lukioiden rakentamis- ja peruskorjausmäärärahalisäykset eivät valitettavasti ole omasta mielestäni riittäviä. Siksi koulujen rakentamiseen ja peruskorjauksiin tarkoitettua määrärahaa tulisikin tulevaisuudessa lisätä lähestulkoon 3 miljoonalla eurolla ja hankkeiden myöntämisvaltuutusta puolestaan 4 miljoonalla eurolla. Vallitsevan taloustilanteen luomat paineet tukea rakentamista puoltavat myös näitä korjauksia.

Koulurakennusten ohella myös koulujen pihoja tulisi kunnostaa houkutteleviksi liikuntapaikoiksi. Koululiikunnan tulee rohkaista nuoria kokeilemaan erilaisia liikuntamuotoja ja -lajeja.

Urheiluseurat ovat keskeisimmässä roolissa vapaa-ajan harrastustoimintaa pyöritettäessä. Erinomaista onkin, että liikuntabudjetti lihoo ensi vuonna 12,6 miljoonaa euroa, josta liikunnan kansalaistoimintaan keskittyy 5,6 miljoonaa euroa. Kuntien tulisi myös käyttää liikuntatoimen valtionosuuksiin tulossa olevaa euron asukaskohtaista korotusta tehokkaasti erityisesti lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksien kehittämiseen.

Arvoisa puhemies! Loppuun vielä kiitokset valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaostolle esityksestä täydentää hallituksen alkuperäistä esitystä muun muassa 3 miljoonan lisämäärärahalla yliopistojen toimintamenojen kattamiseen, 2 miljoonalla harjoituskoulujen tukemiseen sekä 500 000 eurolla yliopistokeskusten toimintaan. Nämä lisäykset tulevat tarpeeseen.

Risto Autio /kesk:

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön osalta valtion ensi vuoden talousarviossa on nostettu 10 prosentilla määrärahoja kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön osalta. Rahoitusta suunnataan myös nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen ja työllisyyttä edistäviin toimiin. Tämä on erittäin hyvä asia, mutta panostus ei voi olla pelkkää rahaa.

Suomi on kokenut vuoden sisällä kaksi järkyttävää koulumaailmaan sijoittuvaa tragediaa. Vaikka Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien pohtiminen ahdistaa meitä, meidän on pakko analysoida tapahtumien syyt, on mietittävä yhteiskuntaamme ja järjestelmiämme sekä syvennyttävä arvomaailmoihimme, mikä tässä elämässä lopulta on tärkeää ja mikä ei.

On hämmentävää, miten koulujärjestelmäämme arvostetaan maailmalla. Oecd-maiden Pisa-tutkimuksessa Suomi on ollut joka kerta kärjessä luonnontieteiden, matematiikan ja lukemisen osalta. Muista maista tehdään tänne opintomatkoja, koulujamme tutkitaan ja kehutaan avoimesti. Erityistä kiitosta saavat myös opettajien koulutuksen korkea taso, kouluruokailu ja tietysti ilmainen opiskelu aina yliopistotasolle saakka. Kouluterveydenhoitoammekin kehutaan. Itse tiedämme, että se alkaa olla retuperällä.

Miten on mahdollista, että joka viides oppilas maassamme on pudokas, lapsi, joka ei pärjää, jota kiusataan, joka syrjäytyy ja pikkuhiljaa vetäytyy sivuun sosiaalisesta elämänmenosta? Syrjäytynyt nuori jää aikanaan pois myös työelämästä. Valtiovalta mittaa tällaista henkilöä rahallisesti. 60 vuotta täytettyään tuottamaton kansalainen on tullut maksamaan yhteiskunnalle 2 miljoonaa euroa. Jos ja kun indeksiluku on olemassa, luulisi asialle tehtävän jotain ja pian.

Jokela-tragedian jälkeen selvisi jo, että turvaverkkoja rakennellessamme olemme luoneet tähän maahan yksilöä suojaavaa lainsäädäntöä liiaksi asti. Kouluterveydenhoidon ja opettajan välillä on vaitiolovelvollisuus, salassapitosäädös. Koulukuraattori tai psykologi ei saa kertoa opettajalle, jos oppilaalla on mielenterveyteen liittyviä ongelmia, esimerkiksi masennusta koulukiusaamisen seurauksena. Tämähän on käsittämätöntä. Kuka tällaisen järjestelmän on luonut ja ketä suojelemaan? Kiusaamisen ja sen seuraustenhan pitäisi nimenomaan olla läpinäkyviä, jotta niihin voidaan puuttua konkreettisesti.

Yleinen kehitys kunnissa on johtanut myös siihen, että ulkoistamisen seurauksena kouluista on katoamassa kollektiivinen vanhemmuus. Ei ole talonmiestä tai vahtimestaria, riittävästi siivoojia tai keittäjiä pitämässä omalta osaltaan huolta yhteisön nuorista. Jos välitämme lapsistamme, tehkäämme sitä täydellä rintamalla.

Lapsia kilpailutetaan aivan liikaa. Jo päiväkodin hiihtopäivänä mukulan rintaan lyödään numerolappu. Hiihto itsessään ei riitä. Urheiluseuroissa penskoja kuskataan kisoista toiseen, jalkapalloseurojen nappuloista kootaan edustusjoukkueita jne. Toiminta on vakavaa, leikillä ei ole sijaa. Televisio suorastaan syytää ulos kilpailuformaattiohjelmia, mitä merkillisimpiä kisoja; Meidän isä on parempi kuin teidän isä. Entäs jos ei olekaan? Jos isä häviää kisan? Huono isä, häpeän paikka. Nuorillemme opetetaan, että vain Idolsin, Talentin tai Big Brotherin voittamalla saavutetaan jotain suurta, että se on ainoa tie onneen ja menestykseen.

Kouluissa pitää lisätä taide- ja kädentaitoja kohentavia aineita. Näinhän ministeri Sarkomaa on myös luvannut tapahtuvan. Mikä onkaan lapsen kehityksen kannalta tärkeämpää kuin saada lapsi oivaltamaan oma osaamisensa. Australialaisen professorin Anne Bamfordin tutkimuksen mukaan taideaineita opiskelevat lapset selviytyvät muita paremmin muista opetustavoitteista. Jos taideaineilla on merkityksensä muun oppimisen edistämisessä, täytyisi taideaineilla siten olla myös oma itseisarvonsa eri oppiaineena.

Talousarviokeskustelun yhteydessä on syytä korostaa myös tätä toista puolta. Ei aina ole kysymys rahasta. Meidän pitää pohtia myös asenteitamme, moraalia, vastuuta vanhempina, kasvattamista, rajoja, sääntöjä, reilua peliä, arjen oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja erilaisuuden hyväksymistä.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Autiota erinomaisen hyvästä ja mieliä herättävästä puheenvuorosta. Näin täytyy juuri ajatella, ja tätä olisin yrittänyt tuoda omassa puheenvuorossani esille, jos jossakin vaiheessa sen pitäisin. Kysymys ei ole rahasta siinä, mitä meidän kouluissamme on tapahtunut. Kysymys on asenteista. Kysymys on siitä, että perheitä ei tueta riittävän ajoissa. Jos tuetaan, niistä tulee leimattuja lastenhuoltoperheitä. Tämä on väärin. Tähän von Wredekin on puuttunut.

Toinen asia, meidän kouluissamme ei hyväksytä yksilöllisyyttä, ei suvaita erilaisuutta, ei anneta oppilaille oman tasoista opetusta. Minä kysyn vaan: onko kaikille opetettava kaikki? Minä sanon, että se entinen järjestelmä, jossa oli kansakoulu ja keskikoulu ja sitten, jos ei päässyt keskikouluun, jatkettiin kansakoulussa edelleen, oli itse asiassa paljon parempi kuin tämä nykyinen. Miksi me olemme (Puhemies: No niin, minuutti on mennyt!) hylänneet tasokurssit? Tasokurssit, miksi me, ministeri, olemme hylänneet ne?

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt täytyy olla kyllä oman puolueystävän, ed. Ukkolan kanssa eri mieltä meidän koululaitoksestamme. Ei meidän koululaitoksemme ole näin huono kuin ed. Ukkola antaa ymmärtää. Ei se ole tänä päivänä edes tasapäistävä, mistä sitä on jossain vaiheessa syytetty. Kyllä itse olen peruskoulujärjestelmän hyvin vankka kannattaja enkä missään tapauksessa kannata ainakaan ed. Ukkolan peräänkuuluttamia tasokursseja meidän koulujärjestelmäämme. Kyllä se olisi askel totaalisen väärään suuntaan. En kuitenkaan ole myöskään sitä mieltä, että valinnaisuutta ei pitäisi lisätä, ja tässä budjetissa aivan oikein opetusministeri Sarkomaa esittää 3 miljoonaa euroa lisää kieltenopetuksen kehittämiseen ja näin valinnanmahdollisuuksien parantamiseen kouluissa.

Ed. Aution puheenvuoro oli erittäin hyvä. Hän halusi varmasti herätellä ennen muuta keskustelua hieman kärjistäen ja hieman provosoidenkin suomalaista yhteiskuntaa käymään keskustelua nimenomaan kouluista. Mutta itse haluan nostaa kyllä vähintäänkin yhtä tärkeänä perheet tähän keskusteluun mukaan.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti täältä paikalta, koska täällä on käytetty tänään jo aiheesta monia hyviä puheenvuoroja.

Kunnat ovat viime vuosina pitäneet peruskoulut hyvin tiukassa talouskurissa, ja tämähän johtuu puhtaasti kuntien taloudellisesta tilanteesta ja tietysti myös poliittisista valinnoista. Vaikutukset ovat nähtävissä koululaisten pahoinvointina. Keskeinen kysymys peruskouluissa ovat luokkakoot, ja niiden kasvu on tosiasia, jonka pysäyttämiseen hallituksen ehdottama tuki on mielestäni riittämätön. Uskallan epäillä muutenkin tämän 16 miljoonan euron kohdentamista kunnissa tässä taloudellisessa tilanteessa.

Erityisopetukseen tarvitaan myös resursseja. Ei ole kenenkään etu, jos erityisopetusta tarvitseva oppilas integroidaan suurehkoon luokkaryhmään. Ongelmaa eivät ratkaise edes opettajan avuksi palkatut koulunkäyntiavustajat, jotka kuitenkin ovat kyllä koulumaailmassa tällä hetkellä erittäin tärkeitä.

Opetuksen sisällön ohella koulumaailman osalta pitää kiinnittää huomiota oppimisympäristöön. Luokkakokojen ohella olennainen tekijä oppimisen kannalta on koulurakennusten toimivuus ja niiden laatu. Vallitsevassa taloustilanteessa meidän tulee kannustaa kuntia laittamaan koulurakennuksiaan kuntoon, ja tähän tarvitaan myös valtion taholta taloudellisia kannustimia reippaammin.

Arvoisa puhemies! Taloudelliseen tilanteeseen liittyen mainitsisin vielä, että ammatilliseen aikuiskoulutukseen panostaminen on erittäin tärkeää. Näyttää siltä, että oppisopimuskoulutuksen resursseja ollaan jopa hieman heikentämässä, ja tämä on omasta mielestäni hyvin huolestuttava linjaus, kun ajatellaan tulevia aikoja varsinkin työllisyyden kannalta.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Muutamia huomioita opetusministeriön pääluokkaan. Liikuntatoimen tehtävänä on liikuntaa edistämällä tukea väestön hyvinvointia ja terveyttä koko elämän ajan. Väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä toimintakykyä pyritään edistämään aktivoimalla riittämättömästi liikkuvia säännölliseen liikkumiseen. Erityisiä kohderyhmiä ovat lapset ja nuoret, ikääntyneet sekä keski-ikäiset miehet. Näitä tavoitteita keskustelussa oleva budjetti tukee erittäin hyvin, suuri kiitos Veikkauksen myönteisen talouskehityksen, joka antaa liikuntatoimelle mahdollisuuden kehittää uusia toimintatapoja suomalaisten liikunnan edistämiseksi. Hienoa on se, että jakosuhdelaki toteutuu vihdoinkin ensimmäistä kertaa vuoden 2009 budjetista lähtien sellaisena kuin se on tarkoitettu eli saajina ovat vain lainmukaiset edunsaajat.

Hyvää on myös se, että kuntien liikuntatoimen asukaskohtaista valtionosuutta korotetaan 12 euroon. Tällä pyritään madaltamaan muun muassa lasten kynnystä harrastaa liikuntaa silloinkin, kun perheen taloudellinen tilanne on heikko. Nykyisessä tilanteessa talouskehityksen hiipuessa liikuntapaikkojen rakentaminen ja etenkin niiden peruskorjaus olisi hyvin hedelmällistä. Esimerkiksi uimahallit ja urheilukentät ovat matalan kynnyksen liikuntapaikkoja, jotka monissa kunnissa kaipaavat peruskorjausta.

Arvoisa puhemies! Oman terveytensä kannalta liikkuvien määrän on arvioitu olevan yli miljoona. On suuri haaste saada heidät liikkumaan, jotta osin liian vähäisestä liikunnasta johtuvat kansanterveydelliset ja kansantaloudelliset ongelmat eivät kärjistyisi ja polarisoituisi nykyisestään. Arkiliikunnan lisääminen kuin myös liikuntaympäristöjen huomioiminen yhdyskuntasuunnittelussa on ensiarvoisen tärkeää. Väestön liikuntaa tulee edistää monipuolisesti eri hallinnonalojen rajat ylittäen.

Hyvä esimerkki eri hallinnonalojen rajat ylittävästä toiminnasta on sosiaali- ja terveysministeriön terveyttä edistävän liikunnan neuvottelukunnan sekä valtion ravitsemusneuvottelukunnan ja muiden sidosryhmien yhdessä valmistelema valtioneuvoston periaatepäätös ja toimintasuunnitelma terveyttä edistävän liikunnan ja ravinnon kehittämislinjoista. Liikunta, ravinto ja terveys kulkevat käsi kädessä. Tähän ruokakulttuurin edistämiseen ovat kiinnittäneet huomiota myös sivistys- ja tiedejaosto lausunnossaan sekä valtiovarainvaliokunta mietinnössään. Ravinnolla on suuri merkitys muun muassa diabeteksen ja ylipainon hallinnassa, suurempi merkitys kuin on uskottukaan.

Hieno avaus on myös valtioneuvoston ensimmäinen yhteinen periaatepäätös liikunnan edistämisen linjoista, jota julkinen sektori toteuttaa yhdessä eri hallinnonalojen ja kolmannen sektorin kanssa. Linjaukset perustuvat kansallista liikuntaohjelmaa valmistelleen toimikunnan ehdotuksiin sekä niistä annettuihin lausuntoihin, konkreettisena esimerkkinä kolmevuotinen pilottihanke, niin sanottu suora seuratuki.

Hallitus sitoutuu edistämään liikunnallista elämäntapaa lisäämällä omakohtaisen arkiliikkumisen mahdollisuuksia elämän eri vaiheissa, lisäämällä päivähoito-, koulu- ja opiskelupäivän liikunnallistamista sekä turvaamalla eettisesti kestävän kilpa- ja huippu-urheilun toimintaedellytyksiä.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Äsken ed. Heinonen kuvasi varsin hyvin kommenttipuheessaan perusopetusta ja sen hyviä puolia. Itse vuodesta 1990 koulussa arkeani viettäneenä näen varsin syvältä sen rakenteen, minkä se koulu on edellisen laman jälkeen muun muassa elänyt, kokenut. Kun täällä tänään on jonkin verran kokoontunut myös keskinäisen kehumisen kerho, niin näkisin näin, että me myös hiukan korjaamme, eikä ihan hiukan, niitä 1990-luvun jälkiä edelleen, että kyllä nyt tämä nykyinen hallitus ja erityisesti ministeri Sarkomaa ovat saaneet tehdä hihat käärittyinä töitä ja korjata ja paikata vielä vanhaa, kun olemme, voi sanoa, uusien haasteiden edessä. Nyt kun pääsin tänne asti, niin täytyy kiittää tässä muuttuvassa tilanteessa ministeri Sarkomaata hyvästä ja aloitteellisesta työstä.

Aina on pientä pelkoakin nostettava kehiin. Minä olen hiukan huolissani ja epäluuloinen tämän 16 miljoonan Pop-, Pop-, Pop-rahan kanssa ryhmäkokojen pienentämiseen. Pidän sitä hyvänä ja pidän sitä tärkeänä kädenojennuksena, mutta minulla on se huoli, että se jää laihaksi ja riittämättömäksi. Laskeskelin jos vaikka millä laskutavalla esimerkiksi oman uuden 90 000 asukkaan kotikaupunkini tilannetta, ja jos syksyllä päästään Pop-, Pop-kuvioon, niin se saattaisi tarkoittaa noin kymmentä opettajaa. Se on, totta kai, jotakin, mutta miten pysyvää se on, ja kun se levitetään koko kouluasteelle, niin se on kuitenkin jonkin verran apulantaa myös ojanpientareille. Tämän takia haastankin siihen, että vuoden 2009 jälkeen heti käydään tarkka seuranta ja analyysi tästä luokkakokojen tilanteesta.

Sitten muutamia näkökulmia vielä niihin asioihin, joista huomenna kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä haluaa eduskunnan mielipidettä. Eräs tämmöinen on koulunkäyntiavustajien tilanne.

Koulussa työskentelee varsin tärkeä työryhmä, koulunkäyntiavustajat, ja he mahdollistavat niin erityisopetuksen kuin integroidun yleisopetuksen opettajien kanssa varsin laajasti ja ammattitaitoisesti. Koulunkäyntiavustajahan tukee oppilasta tai oppilaita opetussuunnitelman saavuttamisessa ja toteuttamisessa. Tämä ammattiryhmä on meidän tulevaisuuden haasteemme myös tässä budjetissa ja tämän jälkeen, koska oppilaan ja koulunkäyntiavustajan suhde on varsin läheinen, voi sanoa ihan, tietyssä mielessä intiimi. Se on hyvin yksilöllinen oppilaan ja aikuisen välillä. On tärkeää, että nämä oppimissuhteet ovat myös pysyviä. Tässä meillä on jatkossakin haastetta ja työtä.

Oppilaanohjauksesta haluaisin nostaa muutaman näkökulman. Tällä hetkellä oppilaanohjaus on koululaitoksessamme vielä riittämätöntä. Opintojen ja urasuunnittelun kannalta se on kuitenkin erittäin merkitsevää, ehkäisee syrjäytymistä, vaikuttaa koulutusaikoihin, vaikuttaa jopa koulutustasoon ja lisää myös yhteiskunnallista tasa-arvoa. Kysymyshän on varsin vahvasti neuvovasta palvelusta. Valinnaisuuden lisääntymisessä ja koulutusohjelmien uusiutumisen viidakossa ja myös kansainvälistymisen tiellä tämä oppilaan opinto-ohjaus on varsin tärkeä. Näkisinkin, että meidän tulee panostaa siihen lisää. Se ei ole säästön paikka.

Tänään nostin jo yhden kerran esiin, mutta nostan sen vielä täältä edestä: 6 000 ammattikoulutuspaikkaa on erinomainen asia, mutta pysyykö oppilashuolto ja oppilaanohjaus tämän lisäyksen vauhdissa? Se on huoleni. Tässä mennään henkilökohtaisuuksiin. Erityisopettaja on aina erityisopetuksen sektorista huolissaan. Tällä hetkellä erityisopetuksen haasteet ovat siinä määrin mittavia, että meidän on vielä erityisopetuksen ikään kuin korjaavaan osioon satsattava tällä hetkellä, ennen kuin meillä on se ennakoiva puoli ehjä.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy ed. Palmin puheenvuoroa kiittää. Se oli erittäin hyvä ammattilaisen puheenvuoro, joka toi esille näitä meidän koululaitoksemme hyviä puolia, ja on hyvä, että tämä koulunkäyntiavustajien tilanne nousee myös tässä salissa esille. Vaikka ed. Palm ei paljastanut sitä, mitä kristillisdemokraatit tulevat esittämään, niin on hyvä, että tätä keskustelua yli puoluerajojen käydään ja tehdään työtä koulunkäyntiavustajien aseman parantamiseksi. Koulunkäyntiavustajat ovat tänä päivänä ehkä kuntapuolen suurin ammattiryhmä, joka tekee pätkätyötä, ja minunkin näkemykseni mukaan heille olisi tarjottava työtä läpi vuoden ja ennen muuta niin, että tuo työ ei olisi kesäaikaan jotain aivan muuta kuin kasvatustyötä, vaan kunnista varmasti löytyisi päivähoidosta ja muulta alalta koulunkäyntiavustajille sopivaa, lähellä koulutusta olevaa työtä. Tämä on tärkeä asia, jonka ed. Palm nosti aivan oikein esille.

Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Palmille haluan vastata, kun tässä useaan otteeseen hän on kysynyt ja ei ollut mahdollisuutta vastata. Ammatillisen koulutuksen oppilashuollon osalta huoli osuu aivan oikeaan, ja kun hyväksyimme uuden koulutuksen arviointisuunnitelman, niin olimme sopineet, että ammatillisen koulutuksen oppilashuoltoa arvioidaan ja sen jälkeen katsotaan myöskin ne toimenpiteet, koska erittäin isoa vaihtelua on ja selvää on, että siellä ne keskeisimmät kipupisteet oppilashuollon osalta ovat.

Ryhmäkokokeskusteluun haluan kyllä sanoa sen, että selkeä suunnanmuutos on tullut siitä, että edellinen hallitus lupasi, että ikäluokkien pienenemisestä vapautuvat voimavarat suunnataan perusopetuksen laatuun, mutta siitä sitten luovuttiin. Nyt tästä pidetään kiinni ja ryhmäkokojen pienentämiseen tulee lisää rahaa. Toki summa voisi olla suurempikin, mutta tämä on todella hyvä alku. Nyt seurataan tätä asiaa. Nyt tulee rahaa ja nyt on vahva tahto. Myöskin tarkoitus on, että jatkossa tulee lisää rahaa. Olennaista on se, että meillä on valtakunnalliset tiedot ensimmäistä kertaa eli kunnissa tiedetään, mitkä ne ryhmäkoot ovat, ja tämä helpottaa tätä seurantaa. Tässä on myöskin kuntapäättäjillä työtä tehtävänä, mutta talkoissa on kysymys siitä, että joka taholla työtä tehdään ja ryhmäkoot saadaan kuriin.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri näin, pidän tätä ryhmäkokoon suuntautuvaa 16 miljoonan rahaa siis aivan erinomaisena. Lähinnä huoli on se, että se ei ole välttämättä ollenkaan riittävä. Sitten toisaalta ministeri mainitsikin toisen huolen, että nyt taas korjataan hetkeksi, mutta meidän eduskuntana täytyy pitää huolta, että se jää myös pysyväksi, samoin kuin muutamat muut parannukset, joita sillä 80 miljoonalla nyt ollaan tekemässä, muun muassa kerhotyö. Nämä ovat semmoisia asioita, joista meidän täytyy nyt sitten kynsin hampain jatkossa pitää kiinni, ettei käy sitä 1990-luvun toistoa.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Valtion talousarvioesitys ei lupaa kunnille riittävästi rahoitusta laadukkaan perusopetuksen järjestämiseen ja luokkakokojen pienentämiseen. Koululaitos ja perusopetus ovat olleet kovien paineiden alla viime vuosina. Kuntien taloudellisten vaikeuksien vuoksi on pelättävissä, että useissa kunnissa opetuksesta tullaan säästämään, vaikka nuorten pahoinvointi, syrjäytyminen ja koulukiusaaminen ovat suorastaan riistäytymässä käsistä. Tukiopetukseen ja oppilashuoltoon kohdistuvia voimavaroja ei saa vähentää tällaisessa tilanteessa. Tasaveroisuuden toteutuminen edellyttää riittäviä resursseja niin ammattitaitoisen opettajahenkilöstön kuin myös oppilashuollon erityis- ja tukitoimien osalta. Myös varhaiskasvatuksessa riittävä ja pätevä henkilöstö on turvattava.

Toisella asteella myös kunnan tarjoamat tukipalvelut ovat tärkeitä. Joidenkin arvioiden mukaan jo 40 000 16—24-vuotiasta nuorta kokee syrjäytymistä ja masennusta. Epävarmuus lisääntyy entisestään siinä, ovatko kunnilla käytettävissä riittävät toimintamallit nuorten ongelmiin puuttumiseen kouluissa. Taloudellisen realiteettien puristuksessa ongelmien ennaltaehkäisyyn ja riittäviin tukipalveluihin ei aina tunnu jäävän voimavaroja kunnissa. Haluankin nyt toivoa ministeri Sarkomaalta, kun olette jo rivakasti puuttunut lasten ja nuorten pahoinvointiin, joka näkyy kouluissa, ihan omanlaista toimenpideohjelmaa ikään kuin tällaisena siirtymänä seuraavalle ministerille. Puututtaisiin lasten ja nuorten pahoinvointiin nuorisotyön ja perusopetuksen kautta omassa ministeriössänne mutta myöskin sitten tällaisena kattavana ikään kuin toimenpideohjelmana muidenkin ministeriöiden kesken. Minusta tämä on juuri sitä, mitä me täällä eduskunnassakin odotamme.

Arvoisa puhemies! Heikentyvässä taloudellisessa tilanteessa, jossa irtisanomiset ja lomautukset ovat arkea, pitäisi erityisesti panostaa ammatilliseen lisäkoulutukseen ja aikuiskoulutuksen kehittämiseen. Miksi siis hallitus pyrkii alimitoittamaan ammatillisen koulutuksen aloituspaikat? Toisen asteen ammatillisen peruskoulutuksen suosio ja tarve kasvavat koko ajan. Tiedämme, että tänä keväänä 11 000 ensisijaisesti ammatilliseen koulutukseen hakenutta nuorta oli enemmän kuin meillä oli tarjota opiskelupaikkoja. Jos aloituspaikkoja lisättiin tänä vuonna 2 000, miten suunnitellut 4 000 uutta aloituspaikkaa riittävät ensi vuonna, kun tarve uusille aloituspaikoille on niin suuri? Valitettavasti hallitus tulee alimitoittamaan jälleen aloituspaikkojen määrän.

Olen myöskin huolissani siitä, että hallituksen painottamat arvot osaamisen, kannustamisen ja välittämisen edistämiseksi eivät näy riittävästi vielä aikuiskoulutuksen resurssikehityksessä. Toki olen iloinen siitä, niin kuin ministeri Sarkomaa täällä jo totesi, että nyt panemme painoa näiden aikuiskoulutuksen ongelmien järjestämiselle. Toivonkin nyt, että näin todella tullaan tekemään. Nimittäin ammatillisen aikuiskoulutuksen ja lisäkoulutuksen resurssipainotuksia on ehdottomasti kohdennettava myös työttömyysuhan alle jäävien työmarkkinakelpoisten ihmisten tulevaisuuden turvaamiseen. Siksi siis erityisen tärkeää on panostaa myöskin aikuiskoulutuksen kehittämiseen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan myöskin tukea ministeri Wallinin ajatuksia, joita hän täällä nosti esiin. Nimittäin ministeri Wallin totesi, että nyt on äärettömän tärkeää tehdä näitä liikuntapanostuksia ja kehittää liikuntatointa edelleen kunnissa. Itse lähtisinkin myöskin tukemaan tätä ajatusta siinä, ettei saa unohtaa niitä 750 000:ta yli 65-vuotiasta, joiden ikääntyminen tulee olemaan aika valtava haaste yhteiskunnalle. Toivoisinkin, että tällaisella säännöllisellä liikunnalla ja juuri tämän ryhmän liikuttamisella voitaisiin saada siellä ministeri Wallininkin tontilla paljon aikaiseksi. Monissa kunnissahan on vanhusten ja ikääntyvien ihmisten liikuntakykyä pidetty hienoillakin projekteilla yllä. Osa näistä on käyttäjilleen ihan ilmaisia tai ainakin todella edullisia. Toivoisinkin, että nyt näitä monissa kunnissa kokeiltuja hankkeita voitaisiin pohtia myöskin ministeriössä, tarjoaisivatko ne aivan uusia eväitä tähän liikuttamisen alkaneeseen projektiin.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan minäkin omasta puolestani kiittää ministeri Sarkomaata arvokkaasta työstä, ja tietysti ilahtuen olen huomannut, että saamme tuonne Keski-Suomeen kuitenkin tulevan opetusministerin.

Opetusministeriön toimialalla on tapahtunut paljon, voisiko sanoa, hyvää sekä huonoa. Vuoden aikana kouluturvallisuutemme käsitettä ovat muuttaneet Jokelan ja Kauhajoen tapahtumat, joista on jo usein mainittu. Ne saivat myös kysymään, onko tarpeeksi tehty, onko tarpeeksi satsattu lapsiin ja nuoriin, opetukseen ja oppimisympäristöön. Todeta voi tietenkin, ettei valitettavasti ole tarpeeksi tehty.

Hyvää kuulumista on se, että oppilaamme ovat edelleen Pisa-testauksen kärkeä, ja myös se, että opetusryhmäkokomme valtakunnan keskiarvo on 19,6. Samoin se on hyvä, että hallitus on halunnut ohjata rahaa nimenomaan opetusryhmien pienentämiseen, jos nyt vajaalla 30 eurolla per oppilas sen saa aikaan. Me sosialidemokraatit laittaisimme 14 miljoonaa lisää, jotta toimien vaikutus voisi näkyä.

Arvoisa puhemies! Opetusryhmäkoosta olemme täällä sivistyneesti kiistelleet useaan otteeseen. Lainsäädännöllä ryhmäkoon rajoittamiselle löytyy vastustajansa ja puolustajansa. Sen sijaan liian vähän puhutaan siitä suuntauksesta, joka nyt on vallalla erityisopetuksessa. Uuden kehittämisstrategian mukaisesti integraatiota tulee laajentaa yhä edelleen. Tämä tarkoittaa siis enemmän erityistä tukea tarvitsevia oppilaita yleisopetuksen ryhmissä. Kukaan ei ole kuitenkaan esittämässä näihinkään ryhmiin ryhmäkokorajoja. Miten pärjää luokanopettaja, jolla ei ole erityispedagogista koulutusta, esimerkiksi 30 oppilaan luokassa, jossa on useita erityistä tukea tarvitsevia oppilaita eikä avustajaa? Tämä on ihan todellista kunnassa, jossa talous on alijäämäinen. Miten selitetään tilanne vanhemmille, joiden lapsi tulee kiusatuksi ylisuuressa ryhmässä, kun opettaja ei yksinkertaisesti pysty huomioimaan kaikkea?

Arvoisa puhemies! On tosiasia, että opettajia hakeutuu muihin tehtäviin kovalla vauhdilla. Kuka nyt jaksaa vuodesta toiseen samalla palkalla, vaikka vastuuta ja tunteja lisätään koko ajan? Sain juuri viikonloppuna viestin opettajalta, joka oli totaalisesti loppuunpalanut edellä mainitsemieni asioiden takia. Lisäksi opettajat kokevat koko ajan riittämättömyyden tunnetta työssään, kun vaatimukset ovat liian kovat.

Sitten eräs asia, mistä on tullut viime vuosikymmenien vitsaus Suomenmaassa, ovat tietenkin ne homekoulut. Keski-Suomessa Vaajakoskella ovat oppilaat tämän viikon mielenosoituslomalla homekoulustaan ja parakeistaan. He ovat odotelleet terveitä tiloja jo muutaman vuoden, ja näillä näkymin uutta koulua oltaisiin saamassa vasta vuodelle 2011. Monelle tämä on merkinnyt koko yläkoulun ohi livahtamista homeisissa sisätiloissa tai ahtaissa parakeissa, joiden sisäilma on myös kyseenalainen. Monelle se on merkinnyt sairastumista, jopa pysyvästi. Myös moni opettaja on sairaslomalla sisäilmaongelmien takia. Tämä ei suinkaan kerro koulutuksen kärkimaan saavutuksista parhaalla tavalla.

Olen yrittänyt kuuluttaa kansallista ohjelmaa homerakennusten korjaamiseksi. Kukaan hallituksesta ei vastaa myöntävästi. Ministeri Sarkomaa on käskyttänyt kuntia hoitamaan ongelman kuntoon. Tuli hallitukselta lisää nyt jälkirahoitteista rahaa perustamiskustannuksiin, kun oppositio piti kovaa meteliä asiasta. Edelleenkin olen sitä mieltä, että sosialidemokraattien elvytysohjelmassa oleva valtion investointiavustus kunnille rakentamiseen olisi erinomainen asia nimenomaan homekoulujen korjaamiseksi.

Arvoisa puhemies! Nyt kun erityisopetuksessa varhaiseen puuttumiseen panostetaan, olisi hyvin tärkeää huolehtia kuntien pärjäämisestä taloudellisesti. Hallituksen tulisi pystyä osoittamaan selvää tukea kuntataloudelle, jotta erityistukea tarvitsevia lapsia voitaisiin todellakin opettaa tavallisissa yleisopetuksen ryhmissä. Se vaatii nimittäin paljon järjestelyjä ja apua opettajalle ja erityisesti huomion vaatimista myös ryhmäkokoihin tulevaisuudessa. Nyt tulisikin vielä selvittää, miten paljon erityistä tukea tarvitsevia on yleisopetuksen ryhmissä, ja pohtia lainsäädännön kautta ryhmäkoot integraatioluokkiin.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tänään täytyy ja saamme antaa kiitosta opetusministeri Sari Sarkomaalle. Hän on tehnyt erittäin hyvää työtä opetusministerinä ja tarttunut moneen sellaiseen haasteeseen ja koulupuolen ja sivistyspuolen aiheeseen, jotka aiemmin ovat jääneet vain puheen tasolle. Tästä voisi esimerkkinä mainita yliopistouudistuksen, joka on etenemässä määrätietoisin askelin. Rakenteellinen uudistustyö yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on näin saatu käyntiin. Aikuiskoulutuksen koko paketin ajanmukaistaminen niin sanottuna Akku-hankkeena on etenemässä, ja vapaan sivistystoimen eli muun muassa kansalais- ja työväenopistoja koskeva uudistushanke on myös käynnistynyt sekä perusopetuksen laadun parantamiseen tarttuva Pop-ohjelma. Tässä on tehty määrätietoisesti erittäin laajaa työtä sivistyspuolella.

Nämä esille nostamani hankkeet ovat, arvoisa puhemies, poikkeuksellisen suuria ja jäävät ministeri Sarkomaan suliksi hänen hattuunsa. Lisäksi poikkeuksellista on myös se, että näitä hankkeita valmistellaan ja viedään läpi samanaikaisesti. Tässä on valtava työsarka opetusministerinä jatkavalle ed. Henna Virkkuselle. Työtä ei tule siis opetusministeriltä tulevaisuudessakaan puuttumaan.

Pidän äärimmäisen tärkeänä, että perusopetuksen laatuun kiinnitetään nyt erityistä huomiota. Perusopetus paremmaksi -työllä olemme ohjanneet kuntiin useita lisämiljoonia muun muassa tukiopetukseen ja erityisopetuksen kehittämiseen mutta myös kerhotoiminnan uudelleen herättämiseksi. Ed. Palmin täällä salissa esille nostamat aiheet näiden Pop-rahojen suhteen ovat varsin aiheellisia. On tärkeää, että pystymme tulevaisuudessa turvaamaan, että nämä hyvät hankkeet ja hyvät asiat jäävät myös arkeen elämään.

Ensi vuoden budjetissa lisätään resursseja tämän saman Pop-työn osana nyt myös kieltenopetuksen kehittämiseen. Kunnille suunnataan varoja vieraiden kielten valintojen monipuolistamiseen sekä kieliopetuksen laadun parantamiseen. Tähän opetusministeri on varannut avustuksina lähes 3 miljoonaa euroa ensi vuodeksi. On tärkeää, että nykyistä useammalla oppilaalla on oltava mahdollisuus opiskella nykyisen englannin lisäksi myös muita vieraita kieliä. Yksipuoliset kielivalinnat ovat tänä päivänä jo vakava uhka Suomen kilpailukyvylle koko ajan monikulttuurisemmassa ja kansainvälisemmässä maailmassa. Muiden kuin englannin opiskelu niin sanottuna A1-kielenä eli ensimmäisenä vieraana kielenä on valitettavasti romahtanut meidän kotimaassamme. Enää vain kahdessa kunnassa on itse asiassa mahdollisuus valita ensimmäinen vieras kieli viiden kielen joukosta. Tämä kertoo meidän kielivalintatilanteestamme karulla tavalla. Jotta pystyisimme työskentelemään eri maissa ja ymmärtämään vieraita kulttuureja, on meidän osattava myös muita vieraita kieliä kuin englantia. Näin opetusministeri Sarkomaa totesi kertoessaan tästä 3 miljoonan lisämäärärahasta.

Kaiken kaikkiaan ensi vuonna perusopetuksen laadun parantamiseen ohjataan lisää yhteensä noin 20 miljoonaa euroa lisäpanoksena. Painopisteenä on erityisesti lisäksi tukea tarvitsevien oppilaiden opetuksen ja tukitoimien sekä oppilaanohjauksen vahvistaminen. Opetusryhmien pienentämiseen suunnataan lisäksi tuo 16 miljoonaa euroa. Aiemmissa puheenvuoroissa hieman on sanottu, että mitään ei valtiovallan toimesta tehtäisi. Se ei kyllä pidä paikkaansa, kun tuohon keltaiseen, paksuun kirjaan tutustuu.

Myös maahanmuuttajien perusopetukseen valmistavan opetuksen kestoa pidennetään ja siihen käytetään nyt 9,5 miljoonaa euroa. Itse asiassa tämäkin on ollut jo arjen käytäntö Suomen kouluissa, mutta nyt valtiovalta ohjaa siihen riittävästi myös rahaa.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan nostaa esille vielä opiskelijoiden tilanteen. Olen tyytyväinen, että hallitus jatkaa samalla opiskelijamyönteisellä linjalla, jota saimme valitettavan pitkään Suomessa odottaa. 15 vuoden odotuksen jälkeen tuo 15 prosentin korotus opintorahaan on toteutettu, vapaan tulon rajoja on korjattu ja nyt opiskelijoiden opintotuen asumislisästä poistetaan tarveharkinta puolison tulojen perusteella.

Vielä, kun pieni hetki on aikaa, otan tuon taiteen perusopetuksen rahoituksen lisäämisen esille. On hienoa, että ensi vuonna jälleen saamme kaksi tanssin, yhden kuvataiteen, yhden käsityön ja yhden sirkustaiteen oppilaitoksen taiteen perusopetuksen rahoituksen piiriin. Näin pystymme lisäämään lasten ja nuorten harrastusedellytyksiä merkittävästi kunnissa, mutta tässäkin on uudellekin opetusministerille vielä paljon työtä.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää ministeri Sarkomaata ansiokkaasta työstä hallituksessa ja samalla kiittää siitä vahvuudesta, mitä olette osoittanut tehdessänne arvatenkin vaikeaa päätöstä.

Talouspoliittinen tilanteemme edellyttää työllisyyden edistämistä ja työttömyyden estämistä kaikin tavoin. Avainsanoja tähän tavoitteeseen ovat koulutus ja osaava työvoima. Yhteiskuntamme on huolehdittava siitä, että jokainen nuori saa vähintäänkin ammatillisen peruskoulutuksen eikä yhteiskunnassa väliinputoajia synny lisää. Koulutus ja työ antavat selvän rytmin elämäämme ja estävät ongelmien syntymistä. Työ on myös keino estää yhteiskunnallista syrjäytymistä kaikissa ikäluokissa.

Tervehdin ilolla sitä, että ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen opiskelijapaikkoja lisätään yhteensä yli 4 000 opiskelijalla ja opiskelijamäärärahalisäykset suunnataan juuri sinne, missä on kulloinkin koulutukselle tarvetta ja ammattiin valmistautumisen jälkeen löytyy työtä mahdollisimman nopeasti. Perusopetuksen ja sen laadun kehittäminen mukaan lukien riittävän pienet opetusryhmät ovat keskeisiä. Kun ryhmäkoot ovat riittävän pieniä, vähenee erityisopetuksenkin tarve luonnostaan. Oppilas- ja opiskelijahuoltoon tulee kiinnittää tulevaisuudessa entistä enemmän huomiota.

Tänä vuonna onkin jo suunnattu erityisavustusta esi- ja perusopetuksen oppilashuollon laadun ja palvelurakenteen kehittämiseen ja jatkossa suuntaudutaan myös lukiolaisten oppilashuollon kehittämistyöhön. Oppilashuollon kehittämistyö tarvitsee saumatonta yhteistyötä koulutoimen ja sosiaali- ja terveystoimen kesken. On hyvä, että oppilashuoltoon liittyvien tietojen saantia ja luovutusta oppilaitoksille sekä henkilötietojen käsittelyä koskevia menettelytapoja selkeytetään.

Koulujen rakentamis- ja peruskorjaustarpeet ovat puhuttaneet paljon viime vuosien aikana. Homekoulut ovat todellisuutta, ja onkin hyvä, että hallitus esittää peruskoulujen ja lukioiden rakentamiseen ja peruskorjauksiin tarkoitetun myöntämisvaltuuden korottamista varsinaisen talousarvioesityksen 41 miljoonasta 71 miljoonaan euroon. Rakennustoiminnan lisääminen omalta osaltaan elvyttää ja estää työttömyyttä tulevina vuosina.

Yliopistojen toimintaedellytyksiä on parannettava koko maassa. Valtiovarainvaliokunnan yliopistokeskusten kehittämiseen ehdottama 500 000 euron lisämääräraha ja yliopistojen toimintamenoihin esittämä 3 miljoonan euron sekä harjoittelukouluihin esittämä 2 miljoonan euron lisämääräraha ovat tarpeellisia. Jatkossa olisi toivottavaa, että yliopistokeskusten rahoitus turvataan pysyvästi. Yliopistokeskukset on säilytettävä aluekehitystehtäväänsä suorittavina yksikköinä.

Ammattikorkeakouluilla on todella merkittävä rooli alueittensa kehitykselle ja elinkeinoelämän elvyttämiselle. Ne toimivat teknologian ja osaamisen siirtäjinä pk-yrityksiin. Onnistuakseen tehtävissään ammattikorkeakoulut tarvitsevat riittäviä perusvoimavaroja ja toimivaa yhteistyötä tiedekorkeakoulujen kanssa.

Aikuiskoulutuksen tarve lisääntyy, ja aikuiskoulutuksella on suuri merkitys yhteiskunnallisen tasa-arvon ja kansalaisten sivistysmahdollisuuksien edistämisessä. Vapaalla sivistystyöllä on erityinen merkitys kansalaisten vapaaehtoisen opiskelun kannalta sekä esimerkiksi valmentavina opintoina jonkin alan ammatilliseen koulutukseen.

Arvoisa puhemies! Nuorisotyötä ja sen merkitystä ei voi koskaan liikaa korostaa. Nuorisotyö saa hallituksen esityksen mukaan yhteensä 5,6 miljoonaa euroa enemmän kuin kuluvana vuonna. Hallitusohjelman mukaisen lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman toimeenpanoon suunnataan määrärahoja, ja ne konkretisoituvat aikanaan kunnissa paikallisen nuorisotyön kehittämiseen ja parantamiseen.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ihan aluksi suuret kiitokset ministeri Sarkomaalle erittäin osaavasta ja vahvasta työpanoksesta Vanhasen kakkoshallituksessa. Henkilökohtaisesti olisin toivonut, että olisitte jatkanut loppuun. Olette vienyt työsarkaanne erittäin mallikkaasti ja upeasti eteenpäin, mutta todella kyllä ymmärrän perheellisen tekemät ratkaisut ja haluankin toivottaa teille ja teidän perheellenne tänään, nyt ja tulevaisuudessa onnea, myötätuulta purjeisiinne.

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käyty hyvää keskustelua koulupuolen asioista ja opetusministeriön pääluokasta. Ajattelin omassa puheenvuorossani keskittyä lähinnä oppisopimuskoulutukseen, ja minun mielestäni tälle puheelle sopisi otsakkeeksi vaikka se, että "Oppisopimuskoulutus on työelämälähtöistä koulutusta".

Oppisopimuskoulutus on työelämälähtöinen ja joustava tapa kouluttaa uusia työntekijöitä tai kehittää jo olemassa olevan henkilöstön ammattitaitoa. Oppisopimuskoulutuksessa suurin osa oppimisesta tapahtuu käytännönläheisesti työtä tekemällä. Esitän kysymyksen: miten oppisopimuskoulutus on vastannut sille asetettuihin moniin yhteiskunnallisesti merkittäviin haasteisiin? Näitä haasteita tulee koulutus-, elinkeino- ja työvoimapolitiikan alueilla.

Oppisopimuskoulutus on kasvattanut vetovoimaansa. Jo vuonna 2003 oppisopimuskoulutukseen osallistui yhteensä noin 51 000 opiskelijaa. Lisäksi se on ollut myös tehokasta. Tätä kuvastaa, että samana vuonna vain 4,4 prosenttia osallistuneista keskeytti koulutuksen. Nämä luvut kertovat sen, että opiskelijat ja työnantajat ovat kokeneet oppisopimuskoulutuksen itselleen sopivana koulutusmuotona.

Opetushallinnon näkökulmasta on oppisopimuskoulutuksen tärkeänä tavoitteena tutkintojen suorittaminen. Vastaavasti palveluja käyttävät opiskelijat ja työnantajat odottavat kuitenkin lisääntyvää osaamista eivätkä niinkään muodollisia tutkintoja. On tietenkin selvää, että tutkinnolla on työntekijälle merkitystä. Se parantaa hänen mahdollisuuksiaan liikkua työmarkkinoilla. Nykyaikana hyvä koulutus on paras työttömyysturva.

Yhteiskunnan kannalta mielenkiintoinen on oppisopimuskoulutuksen tuloksellisuus työllisyyden näkökulmasta. Vuodelta 2001 olevan tilaston mukaan oppisopimuskoulutuksen päättäneistä alle 25-vuotiaista vuoden lopussa oli työttömänä noin 10 prosenttia. Vastaava luku vanhempien opiskelunsa päättäneiden osalta oli 4,4 prosenttia. On vaikea sanoa, miten paljon näistä opiskelijoista on ollut työttömänä tai työttömyysuhan alaisena aloittaessaan tuon koulutuksen. Kuitenkin nämä tiedot viittaavat siihen, että oppisopimuskoulutuksella valmistuneet työllistyvät varsin hyvin.

Arvoisa herra puhemies! Suomessa oppisopimuskoulutus on pääsääntöisesti aikuiskoulutusta. Aikaisemmin tavoitteena oli, että viidennes ammatilliseen koulutukseen tulevista nuorista opiskelisi oppisopimuksella. Tämä tavoite on osoittautunut kuitenkin epärealistiseksi. Toisaalta on olemassa hyviä kokemuksia siitä, että nuorille on tarjottu mahdollisuuksia valmentautua työelämään ja käyttää työssäoppimista hyväkseen. Tästä esimerkkeinä ovat työelämälähtöiset kymppiluokat. Samoin näihin kokeiluihin on saatu mukaan yrityksiä, jotka ovat tarjonneet mahdollisuuden oppisopimukseen.

Pääministeri Vanhasen hallituksen yrittäjyyspolitiikkaohjelmassa mainitaan oppisopimuskoulutus yhtenä keinona vastata yritysten sukupolvenvaihdostilanteisiin. Maassamme on noin 60 000 pienyritystä, jotka ovat sukupolvenvaihdoksen edessä. Kansantaloudellisesti olisi vahingollista, jos nämä yritykset eivät jatkaisi toimintaansa.

Opetushallinnon ja työllisyyden näkökulmasta on tärkeää saada pieniä ja mikroyrityksiä sekä -yrittäjiä aktiivisemmin käyttämään oppisopimuskoulutusta. Tavoitteen saavuttaminen onnistuu, jos alueellisesti päästään hyvään verkostoyhteistyöhön yrittäjien, yrittäjäjärjestöjen ja alueellisten sekä valtakunnallisten elinkeino- ja työllisyysasioita hoitavien viranomaisten kanssa.

Oppisopimuskoulutus on myös kustannustehokasta. Työnantajat ovat siinä aidosti kantamassa vastuuta suomalaisesta ammatillisesta koulutuksesta. Opiskelijat ovat työsuhteessa ja osallistuvat siten hyvinvointipalveluidemme kustantamiseen. Oppisopimuskoulutus on pystynyt lu-nastamaan asemansa työelämälähtöisenä koulutusmuotona. Oppisopimuskoulutusta on kehitettävä edelleen jatkossa niin, että se voi toimia koulutus-, elinkeino- ja työvoimapolitiikan rajapinnoilla.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Minäkin voin omasta puolestani kiittää opetusministeriä hyvästä työstä, ja onnea vaan kansanedustajana eteenpäin ja aikaa enemmän perheen parissa.

Arvoisa puhemies! Yliopistosektorilta on kulunut huolestuneita viestejä siitä, että joissain kouluissa on aloitettu yt-neuvotteluja. Tämä on koskenut myös opetushenkilöstöä. Myös pätkätyöt ovat valitettavan yleisiä, ja siksi rahat nyt tulevat kyllä oikeaan tarkoitukseen. Pätkätyössä syntyy helposti vain pätkätutkimuksia.

Yliopistouudistuksessa tulee huolehtia, että kaikkien korkeakoulujen rahoitus säilyy myös huonoina aikoina. Tampereen teknillinen yliopistohan on saanut säätiömuotonsa ja hankkii sitten omaa rahaa liike-elämältä. Totta kai me toivomme, että myös muualta kuin Pirkanmaalta saamme rahaa teknilliseen yliopistoon, joka on varsin edistynyt Suomenmaassa siellä Tampereellakin.

Opiskeluun kuluu yhä useampia vuosia, ja valmistuneet ovat yhä vanhempia. Tämä on yksi huolenaihe. Totta kai korkeakouluopiskelu aloitetaan myös vanhempana. Tutkimukset kertovat, että opiskelijat käyvät töissä, monien on pakko käydä töissä, ja näin on sitten tapahtunut, että opiskelut venyvät. Opettajat tuntuvat olevan vähän turhautuneita, kun opiskelijat tulevat ja menevät, miten sattuu. Ei ole pakko olla luennoilla, ei ole pakko mennä tenttiin tai seminaariin.

Arvoisa puhemies! Ikärakenteen muutos vaikuttaa lyhyellä tähtäimellä siten, että erityisesti suurissa kaupungeissa on kiusaus lakkauttaa joitakin kouluja, jotta saataisiin säästöjä. Tilanne on hieman nurinkurinen, koska kaikkihan ovat tähän asti halunneet, että opetusryhmät pienenisivät. Opetusryhmien koossa on kuntien välillä suuria eroja. Alaluokilla opetusryhmän keskikoko on Utsjoella 6,3, Pulkkilassa 24,5 ja Vantaalla 23 eivätkä kokoerot vaihtele vain kuntakoon mukaan. Koska opetusministerillä on tarkat tiedot, niin on hyvä, että niitä käytetään tulevaisuudessa todellakin hyväksi, kun nyt saadaan vielä rahaakin luokkakokojen pienentämiseen: 16 miljoonaa on hyvä alku. Totta kai enemmänkin olisi voinut olla, mutta nyt oppilasmäärän pienenemisestä tuleva raha on suunnattu oikein.

Koulunkäyntiavustajat ovat todella äärimmäisen tärkeitä erityislasten kannalta. Varsinkin kun tiedämme, että kaupungit tosiaan antavat rahaa epätasaisesti, tämä on asia, jota täytyy myöhemmin korjata.

Oppilaanohjaus pitäisi aloittaa hyvissä ajoin. On kerrottava nuorille, mihin heidän kannattaisi pyrkiä, mitä vaihtoehtoja on. Itse tässä havahtuu kasiluokkalaisen vanhempana, että se on muuten lyhyt aika, tästä nyt puolitoista vuotta, kun ysiluokalla pitää jo ne ratkaisut tehdä, eli oikeastaan runsaan vuoden päästä pitäisi opon kanssa miettiä, mitä tehdään, yritetäänkö lukioon vai ammattikouluun. Se on tietysti hyvä asia, että hallitus on nyt panostanut myös 4 000 opiskelijapaikan lisäämiseen ammatilliseen koulutukseen. On erittäin suuri huolenaihe, että monet eivät ehkä osaa vielä 15-vuotiaana ratkaista, mitä haluaisivat tehdä, mutta toisaalta onhan sitten eri teitä mahdollisuus tulla takaisin jopa yliopisto-opiskeluun.

Hyvä, että jakosuhdelaki nyt toimii vuonna 2009. Näin turvataan lasten liikuntaa ja liikuntapaikkoja. Myös järjestöt tekevät lasten puolesta hyvää työtä. Kerrottakoon sen verran, että Hammaslääkäriliitto ja Lastenhoitoalan Liitto ovat muuten käynnistämässä päiväkoti-ikäisten valtakunnallisen hyvinvointihankkeen ja olen siinä itsekin mukana tunnuslaulun esittäjänä. Siellä on ideana se, että ravitsemus, liikunta ja suuhygienia tulevat käsittelyyn. Ensi syksynä nimenomaan niitä painotetaan päiväkoti-ikäisille.

Sen verran kun täällä puhuttiin kielien puhumisesta, niin tein tuossa kirjallisen kysymyksen suullisen kielikokeen mukaan ottamisesta ylioppilaskokeeseen. Jotta me suomalaiset pääsisimme eroon tuosta tankeroenglannista, (Ed. Ukkola: Apinaenglannista!) kyllä me tarvitsemme sitä suullista kielen puhumisen taitoa. Nimenomaan olen paljon tavannut kansainvälisissä konferensseissa suomalaisia. He kyllä hyvin puhuvat sanavarastoltaan, mutta ääntäminen on vähän niin ja näin ja sii et soo, niin että kyllä tätä puolta täytyisi kehittää ja ihan sitä small talkiakin, ei se nyt niin haittaa. Mehän osaamme täällä puhua small talkia ja vähän isompaakin talkia, mutta kyllä minä sanoisin niin, että jos maailmalla meinaa pärjätä ja siellä ihmisten kanssa puhua, seurustella, niin täytyy osata käyttää kieltä myös sujuvasti. Ei se pelkkä asian puhuminen riitä, vaan täytyy myös pystyä seurustelemaan ihmisten kanssa sivistyneesti erilaisilla kielillä, myös muilla kuin englannilla.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa puhemies! Luovuus on tärkein luonnonvaramme, ja vapaa tieteellinen tutkimus luo perustan, josta kumpuava luovuus vie Suomea eteenpäin. Uutta merkittävää tiedettä syntyy luovuuteen kannustavassa yliopistossa. Sellainen unelma on toteutumassa Aalto-yliopistona. Innovaatioyliopisto-nimityksellä tunnettu Aalto-yliopisto-hanke on ollut yksi opetusministeriön laajan yliopistoreformin kärkihankkeista, joita ministeri Sarkomaa on vienyt onnistuneesti eteenpäin, kiitoksia.

Aalto-yliopisto on säätiöpohjainen yliopisto. Valtio sijoittaa säätiöpääomaan 500 miljoonaa euroa ja muut lahjoittajat, yritykset, säätiöt ja muut yhteisöt ja yksityishenkilöt, yhteensä 200 miljoonaa euroa. Olemme haasteen edessä, sillä talouden taantuessa yksityisen rahan kerääminen ei tule olemaan helppoa. Ylimääräistä rahaa ei tule olemaan.

Rahoituskuvioiden rakentelun keskellä meidän tulee kuitenkin huolehtia tieteen autonomisuudesta. Tieteellisen tutkimuksen riippumattomuus on varmistettava, jotta Aalto-yliopisto voi palvella koko yhteiskuntaa toivotulla tavalla. Aalto-yliopistosta ei saa tulla rahoittajiensa ja säätiönsä hallituksen jäsenten taustaorganisaatioiden lyhyen tähtäimen tutkimuksellista työkalua. Jos tieteen autonomisuutta ei taata, typistyvät Aalto-yliopiston mahdollisuudet nousta kansainväliseksi huippuyliopistoksi. Aalto-korkeakoulun säätiön hallitus päättää säätiön strategiasta, toimintaa ja taloutta koskevista asioista, sekä muista laajakantoisista suunnitelmista. Hallituksella on erittäin suuri vastuu luotsata yliopistoa riippumattomasti ja viisaasti.

Aalto-yliopisto tarjoaa yliopistokaupungeille, Helsingille ja Espoolle, suuria mahdollisuuksia kehittää elinkeinojaan. Tavoitteena tulee olla houkutella maailman parhaiden tutkimusta tekevien yritysten tutkimusyksiköitä sijoittumaan näihin kaupunkeihin. Esimerkiksi Helsinki voisi kaavoittaa nykyisen Kauppakorkeakoulun ympäristöön merkittäviä uusia julkisia rakennuksia, jotka varataan Aalto-ylipiston käyttöön. Sopivia tontteja Etu-Töölöstä kyllä löytyy, voin töölöläisenä vakuuttaa. Esimerkiksi Hietaniemen rantaan kylpylätontin paikalle voisi rakentaa yliopistolle sopivan rakennuksen ja Hietaniemenkatu 5:een suunnitellun asuntolan voisi ainakin osittain varata vierailevien tutkijoiden käyttöön. Minusta kaupunkisuunnittelu ei oikein Töölössä ole huomioinut vielä tätä hienoa Aalto-yliopistohanketta.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön hallinnonalan keskeinen tavoite on nimenomaan perusopetuksen tason kehittäminen, ja se on tärkeä tavoite. Ajattelin kuitenkin, kun ministeri Sarkomaa on itse paikalla, nostaa esille sen, että vaikka hallitusohjelmaan kirjattiin myös tietotekniikan hyödyntämiseen omat tavoitteensa, on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että kun kiinnitetään huomiota nyt näihin luokkakokoihin, kiinnittää myös huomiota siihen, että metodisesti me kehitämme oppimisympäristöjä ja otamme tietotekniikan hyötykäyttöön paremmin kuin se tällä hetkellä meidän peruskouluissamme on.

Toisena asiana, arvoisa puhemies, tarkastelen yliopistojen asemaa. Nythän panostetaan merkittävästi yliopistoon ja korkeakouluopetukseen. Me olemme samanaikaisesti saaneet uuden kansallisen innovaatiostrategian. Tämän vuoksi erityisesti ensi vuoden aikana, kun yliopistolakia uudistetaan — sen lisäksi että budjetti tarjoaa nyt lisää voimavaroja yliopistoille, Suomen Akatemialle ja tällä tavalla suuntaa julkista tukea, jota on tavoitteena täydentää myös yksityisillä voimavaroilla — on äärimmäisen tärkeää käydä keskustelua siitä, mikä on yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, Suomen Akatemian ja sektoritutkimuslaitosten yhteistyön paikka ja rooli. Nimittäin mehän olemme rakentaneet tätä suomalaista menestystä hyvin vahvasti tieteellisteknologisen innovaatioajattelun pohjalta ja nyt tässä uudessa innovaatiostrategiassa laajennetaan innovaationäkemystä, innovaatiokäsitystä. Siksi minusta olisi erittäin tärkeää siinä rinnalla, kun me suuntaamme näitä lisävoimavaroja, selkeyttää myös keskeisten toimijoiden asemaa ja roolia.

Minä kiinnitin huomiota valtiovarainvaliokunnan lausuntoon, jonka on erityisesti työstänyt tiede- ja sivistysjaosto, jonka puheenjohtaja on myös paikalla. Minusta siinä sinällään ihan oikein todetaan tämä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rooli, mutta minusta oli hieman liian kapeasti ja kategorisesti kirjattu, että vain yliopistot ovat uuden tiedon tuottajia ja tässä mielessä on ammattikorkeakouluille tärkeätä yliopistoyhteistyö. Jos me ajattelemme tätä innovaatioketjun, osaamisketjun, kokonaisrakentumista, niin kyllä meidän pitää hyväksyä myös se, että ammattikorkeakoulut toimivat uuden tiedon tuottajina. Meidän pitää hyväksyä se, että sektoritutkimuslaitokset toimivat uuden tiedon tuottajina, ja mikä on erittäin tärkeää, että työyhteisöt ja yritykset toimivat myös parhaimmillaan uuden tiedon tuottajina.

Tässä mielessä paitsi että todella huolehdimme perusopetuksesta, me todella varmistamme tämän koko koulutuksen arvoketjun toimivuuden ja sen uusiutumisen niitä tarpeita vastaan, jotka ovat rakentumassa. Nimittäin tämä haaste on todella koko ajan vain vahvistumassa, miten me luomme sitä korkeaa osaamista, jolla todella me suomalaisina voimme tässä kansainvälisessä kilpailussa menestyä.

Ihan lyhyesti, arvoisa puhemies, vielä viimeiseen asiaan. Tästä nuorten syrjäytymisestä on paljon keskusteltu. On erittäin hyvä, että meillä on nuorten työpajatoimintaan varattu varsin merkittävästi voimavaroja. Mutta erityisesti toivoisin, että myös metodisesti nuorten työpajatoiminta saisi uutta sisältöä ja sillä tavalla se vielä nykyistä paremmin kiinnittyisi myös työelämän tarpeisiin ja vastaisi myös paikallisten yritysten ja työyhteisöjen toimintaan ehkä nykyistä paremmin. Liian monta kertaa nämä työpajat ovat sellaisia paikkoja, joihinka nuoret vain kokoontuvat keskenään tai ehkä ohjaajan tai ohjaajien toimesta ja hieman jäävät irralleen niistä työelämän todellisista vaatimuksista.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Käyn tässä vain lyhyesti läpi sosialidemokraattisen luottamusbudjetin eli vaihtoehtobudjettimme päälinjat. Meillähän, kuten totesin aiemmin, tämä koulutuspainotteisuus on tässä selkeä arvovalinta, ja niinpä esitämme yli 360 miljoonaa lisää tähän koulutukseen kaikkinensa. Peruskauraahan siitä on tämä viimevuotinen linja perusopetuksen merkittävämmästä resursoinnista valtionosuuksia lisäämällä, jolla haluamme nimenomaan oppilashuoltoon, opetusryhmien pienentämiseen, tämän kaltaisiin seikkoihin kiinnittää myös määrärahallisesti erityistä huomiota.

Yliopistot ovat myös tuttua, eli olemme lähteneet siitä, että tämä tiede- ja teknologianeuvoston 50 miljoonan euron vuosittaissuositus täyttyy meidän vaihtoehtobudjetissamme. Siksi sinne 27 miljoonaa lisää; hyvä, että hallituspuolelta sinne se 3 miljoonaa tuli sitten vielä. Meillä on lukuisia pienempiä eriä lähtien vapaan sivistystyön tukemisesta, rauhantyön tukemisesta. Tärkeä raha on myös tämä opiskelijoiden ateriatuki, koska minä en voi ymmärtää sitä, että kun muutoin halutaan ruuan hintaa alas, niin miten voidaan hyväksyä se, että opiskelijoilla nousee ruuan hinta. Se ei ole hyvä asia.

Sitten meillä on selkeät elvytyserät, jotka tähän taloustilanteeseen ovat vastaamassa. Niissä on hyvin merkittävät panostukset aikuiskoulutukseen, ammattikoulutukseen, oppisopimuskoulutukseen sekä ammattikorkeakouluihin. Ja kaikissa näissä on se elementti, kun nyt niitä masentavia työttömyyslukuja, masentavia irtisanomisuutisia, lomautusuutisia jatkuvasti kuulemme ja musta on monien loppuvuosi tässä mielessä, että saisimme sitten näitä ihmisiä koulutettua ja autettua sitä ihmistä siinä tilanteessa, kun vaikeita hetkiä tulee. Ainahan aikuiskoulutus muutenkin on kannattavaa.

Koulujen korjaamiseen pistämme 50 miljoonaa euroa. Hallitus on hyvin lisännyt sinne 30, mutta ongelma on se, että se tulee valtuuteen. Se jälkirahoitteinen ja aktualisoituu viimeisimmillään vasta seitsemän vuoden kuluttua. Me katsomme, että täsmäelvytys tässä ja nyt vaatii sen rahan vaikeuksissa oleville kunnille heti. Siksi emme esitä valtuuteen vaan itse määrärahaan 50 miljoonaa euroa lisää.

Korjausta tuemme myös kirjastojen osalta, Museoviraston alaisten kulttuurirakennusten osalta, ja yhteensä siis puhumme aika ison mittaluokan arvovalinnoista. Budjettihan meillä on tasapainotettu muun muassa sitten vaihtoehtoisilla veroesityksillä painottaen ympäristöveroja ja harmaan talouden torjuntaa.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä eduskunnan suuressa salissa monesti puhutaan siitä, kuinka paljon meillä on kuntapäät-täjiä, kuntavaikuttajia, ja nyt opetusministeriön hallinnonalasta keskusteltaessa voi todeta, että harvoin näin kirjaimellisesti ja tarkasti käsi kädessä käyvät opetuspuolen kunnallinen ja valtion tason päättäminen. Nimittäin minä ja ed. Alanko-Kahiluoto odotellessamme puheenvuoroa ehdimme käydä Helsingin opetuslautakunnan kokouksessa, jossa päätimme muun muassa lukiolaisten ulosmarssien ja vaikuttamistyön johdosta, että heillä on oikeus viikon syyslomaan. Eli se oli hieno esimerkki siitä, että aktiiviset nuoret, jotka toimivat, nostavat esille omia asioitaan, voivat myös vaikuttaa päätöksentekoon. Minä toivon, että se vaikuttaa jatkossa siihen, miten Helsingissä ja ylipäätänsä valtakunnallisesti nuoret kokevat, että heillä on mahdollisuus vaikuttaa, heitä tullaan kuuntelemaan.

Mutta, arvoisa puhemies, ihan lyhyesti muutamia asioita tästä budjetista. Ensinnäkin, aivan kuten jo keskustelun alussa totesin, olen pitänyt sitä hyvänä, että opetusministeri Sarkomaa on nostanut vahvasti esille luokkakoot. Valitettavasti budjetti ei anna riittäviä keinoja puuttua näihin ylisuuriin ylilyönteihin, jopa 36 oppilaan ryhmiin. Ensinnäkin tämä 16 miljoonaa euroa, joka budjetissa on, joka on 26 euroa oppilasta kohti, on riittämätön määrärahana. Mutta toisaalta myös koska se ei ole korvamerkitty ja meillä ei ole lakisääteistä ohjausta, se ei välttämättä vaikuta opetusryhmien kokoon. On varmasti viisaita opetuslautakuntia, niin kuin Helsingissä, jotka ovat panostaneet, mutta sitten tiedämme, että ensi vuonnakin on edessä esimerkiksi opettajien lomautuksia.

Toinen seikka, jonka haluan nostaa esille, on se, että me puhumme aina maksuttomasta koulutuksesta aivan sieltä esiopetuksesta korkeimpiin tutkintoihin, tohtorintutkintoihin, asti, ja se on tärkeätä. Siitä pitää viimeiseen asti pitää kiinni, mutta meillä on edelleen suomalaisessa yhteiskunnassa pieni ongelma sen suhteen. Nimittäin toisella asteella, sekä lukioissa että ammatillisissa oppilaitoksissa, materiaalikustannukset, kirjakustannukset, ovat valtavan suuria erityisesti pienituloisille perheille. Ne ovat todella suuria hankintoja, ja moni on vaikeuksissa. Tältä osin ei toteudu täysin maksuttomuusperiaate.

Toivoisin, että jossain vaiheessa tulevaisuudessa voisimme päästä siihen, että myös toinen aste olisi aidosti maksuton ja kirjat eivät uusiutuisi niin nopeasti, niitä pystyttäisiin kierrättämään, ne voisivat tulla koulun puolelta. Vasemmistoliiton budjettivaihtoehdossa tämä on tuotu esiin, mutta nostan sen esiin nyt sen vuoksi, että toivoisin, että tästä jossain vaiheessa syntyy ihan aito keskustelu. Se on iso summa, mutta se on periaatteellisesti iso kysymys.

Sitten haluaisin todeta, kun ed. Karjula täällä nosti esille ammattikorkeakoulupuolen kehittämisen ja tutkimuksen, että olen aivan samaa mieltä siitä, että sitä ei saa unohtaa. Se on tärkeätä erityisesti alueellisesti. Kun meillä on yliopistot, meillä on yliopistojen aluekeskukset, niin pitää olla myös ammattikorkeakoulut tätä täydentämässä, ja siihen pitää panostaa. Mutta siitä huolimatta en voi olla nostamatta esille yliopistojen perusrahoitusta. Aivan kuten ed. Viitanen äskeisessä puheenvuorossaan totesi, siellä on 27 miljoonan euron klappi verrattuna suosituksiin. Perusrahoitus siltä osin pitäisi saada kuntoon. Tätä ovat nostaneet esiin muun muassa Suomen ylioppilaskuntien liitto ja yliopistojen rehtorineuvosto.

Mutta, arvoisa puhemies, yhtenä isona kohtana haluan tuoda esiin opintotuen. On hienoa, että tämä eduskunta on nostanut opintotuen tasoa, ja on tärkeää se, että nimenomaan opiskelijoiden painostuksesta. Muistan, miten kaikilla suurilla opiskelupaikkakunnilla opiskelijat olivat kaduilla. Eduskuntatalon edessä oli tuhansia opiskelijoita vaatimassa opintorahan korottamista. Se on nyt toteutunut. Toinen tärkeä asia, joka ei ole summana suuri mutta yksilön kannalta erittäin merkittävä, josta pitää antaa kiitosta ministeri Wallinille, on se, että tämä kytkentä puolison tuloihin poistui.

Siitä huolimatta täytyy todeta, että ongelmia riittää, ja yksi on tämä ateriatuki. Se olisi pitänyt hoitaa kuntoon, että näitä opintotuen parannuksia ei sitten syödä pois. Toinen asia, joka pitää nostaa esille, on isoimpia ongelmia meidän opintotuessamme. Isoin epäkohta on edelleen se, että vaikka eduskunta on nostanut vanhempien tulorajoja toisella asteella, niin siitä huolimatta edelleen täysi-ikäiset, poissa kotoa asuvat alle 20-vuotiaat toisen asteen opiskelijat ovat vanhempien tulojen varassa. (Puhemies: 5 minuuttia!) Se pitäisi ehdottomasti korjata.

Lopuksi vielä totean, että opintotuen lisäksi toinen kysymys on taiteilijoiden apurahojen taso ja määrä. Ne ovat jääneet auttamattomasti jälkeen, ja niitä olisi tullut nostaa. Siitä meillä on myös omat esityksemme.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Yliopistot eivät uuden yliopistolain mukaisesti ole enää vuoden 2010 alusta valtion tilivirastoja. Tämän luulisi tarkoittavan sitä, että myöskään valtionhallinnon tuottavuusohjelma ei voi koskea niitä. Toisin kuitenkin näyttää olevan. Tuottavuusohjelman halutaan jatkossakin koskevan yliopistoja, ainakin jos kuuntelee valtiovarainministeriön virkamiehiä. Kun tuottavuusohjelmaa ei voida enää soveltaa henkilötyövuosiin, ehdotetaan sitä sovellettavaksi rahoituksen indeksikorotuksiin. Tämä, arvoisa puhemies, olisi yliopistojen opetuksen ja tutkimuksen voimavarojen kannalta käänne huonompaan. Näyttää siltä, että halua pitää kiinni hallitusohjelman kirjauksesta, jonka mukaan tuottavuusohjelma ei sido opetuksen ja tutkimuksen voimavaroja, ei ole. Toivon, että olen tässä tulkinnassani väärässä.

Huolestuttavalta tuottavuusohjelman vaikutukset näyttävät myös sektoritutkimuslaitosten osalta. Erityisen katastrofaalinen tilanne on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa, jonka koko toiminta on uhattuna, kun tuottavuusohjelma uhkaa syödä sen henkilöstöstä kolmanneksen. Vetoan arvon ministereihin: käyttäkää parempaa harkintaa tuottavuusohjelman suunnittelussa ja täytäntöönpanossa. Tuottavuuden parantaminen ei voi tarkoittaa maallemme elintärkeän sivistyspääoman romahduttamista.

Arvoisa puhemies! Valtion budjettiohjauksen heikko kohta on tätä nykyä se, että kun normiohjausta on niin merkittävästi vähennetty, on eduskunnan todellinen mahdollisuus tehdä arvovalintoja budjetin kohdentamisessa lähes olematon. Niinpä eduskunnan ainut mahdollisuus on esittää painokkaita toiveita siitä, että kunnat käyttäisivät valtionosuutensa siihen, mihin eduskunta ne myönsi. Ensi vuoden budjettiin on lisätty 20 miljoonaa euroa kunnille siihen, että perusopetuksen ryhmäkokoja pienennetään. On kuntapäättäjien vastuulla, että rahat todella menevät ryhmäkokojen pienentämiseen, esimerkiksi. Erityisesti näin laskukaudella rahareikiä kunnissa piisaa. Toivottavasti viime lamasta on opittu se, ettei peruspalveluista ja ihmisten hyvinvoinnista kannata säästää.

Arvoisa puhemies! Perusopetuksessa olevien maahanmuuttajaoppilaiden määrä on lisääntynyt vuosikymmenen alussa 41 prosenttia ja nuorisoikäluokkaan kuuluvien määrä 56 prosenttia. Nämä ovat suuria lukuja, ja määrä on edelleen kasvussa. Koululaitoksellemme tämä merkitsee suuria haasteita. Kaiken ikäisten maahanmuuttajien kotoutumisen avain on kielitaito. Perusopetuksessa puutteelliseksi jäävä kielitaito on suurin syy siihen, että liian harva maahanmuuttajataustainen nuori jatkaa opintojaan toisella asteella.

Hallitus myönsi ensi vuoden budjettiin 9,5 miljoonaa euroa siihen, että perusopetukseen valmistava koulutus voidaan pidentää puolesta vuodesta vuoden mittaiseksi. Maahanmuuttajataustaisten opettajien täydennyskoulutukseen myönnettiin miljoona euroa. Nämä ovat hyviä lisäyksiä. Tärkeitä asioita jäi silti puuttumaan. Suomi toisena kielenä -opetuksen lisäämiseen olisi ensi vuodelle tarvittu noin 10 miljoonaa euroa ja maahanmuuttajien oman äidinkielen opetusryhmien kokojen pienentämiseen 2 miljoonaa euroa. Tutkimusten mukaan oman äidinkielen kunnollinen oppiminen on huomattavaksi hyödyksi kotoutumisessa.

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomuksesta käy ilmi, että viime keväänä ammatilliseen koulutukseen haki 9 300 nuorta enemmän kuin koulutuspaikkoja oli tarjolla. Hallitus kohdentaa ensi vuonna 4,3 miljoonaa euroa ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen lisäämiseen, 1,1 miljoonaa euroa oppisopimuskoulutukseen ja nuorten työpajatoimintaan 750 000 euroa. On kuitenkin kysyttävä, riittävätkö nämä toimet. Kun laskukaudella työllisyys laskee, on erityisen tärkeää huolehtia siitä, että koulutuspaikka on tarjolla kaikille sitä haluaville.

Arvoisa puhemies! Teatterilain piirissä olevien teatterien ja elokuvatuotannon osalta vuoden 2009 kulttuuribudjetti näyttää hyvältä. Huonompi tilanne on sen sijaan teatterin vapaalla kentällä. Tilannetta kuvaa hyvin se, että vapaat ryhmät saivat vuonna 2006 vain prosentin Suomen teatteri-, tanssi- ja oopperamäärärahoista, mutta tuottivat 23 prosenttia maan kaikista ammattiteatterien esityskerroista ja saivat 15 prosenttia katsojista. Vuonna 1993 vapaan kentän tuki oli 200 000 euroa, joka jaettiin kuuden teatterin kesken. Nyt rahaa on 1,3 miljoonaa jaettavaksi peräti 31 ammattiteatterin ja sirkusryhmän kesken. Kuilua vos:n piirissä olevien ja vapaan kentän välillä on siis pyrittävä jatkossa kaventamaan. Toivon tähän valppautta ja sitkeyttä ministeri Wallinille.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Minulle varmasti olisi riittänyt kaksi 3 minuutin vastauspuheenvuoroa, mutta nyt taitaa livahtaa 5 minuuttia.

Ensiksi olisin kiittänyt opetusministeri Sarkomaata siitä tärkeästä ja raskaasta työstä, millä olette lähtenyt reivaamaan meillä opetusta, opetusministeriön hallintoa, koulutusta, yliopistolaitosta pois siitä vanhasta — minä käytän tuhmaa sanaa — DDR:läisestä linjasta kohti normaalia länsimaista opetusjärjestelmää. Tasapäistämisestä ollaan pääsemässä eroon. Ketään ei enää pakoteta välttämättä suorittamaan kaikkia tutkintoja. Enää ei toivota, että 70 prosenttia ikäluokasta kouluttautuisi maistereiksi ja joutuisi työttömyyskortistoon. Nyt annetaan arvo käsityölle, käden taidoille ja työssä oppimiselle. Minusta tämä on erittäin hyvä suunta. Sen lisäksi yritetään lopultakin saada tiedekorkeakoulut sellaiseen iskukykyyn, että Suomi pystyisi kilpailemaan uusilla innovaatioilla maailmalla. Tästä minä kiitän opetusministeri Sarkomaata.

Olen puhunut näistä tasokursseista aikaisemminkin, ennen tätä päivää. Minun mielestäni, kun niitä nyt ei hyväksytä, olkoon näin, mutta minä toivon, että jokaisessa luokassa kyettäisiin ottamaan huomioon oppilaiden erilaisuus. Kaikki eivät opi kaikkea. Tämä pitäisi opettajien hyväksyä, ja tämä pitäisi opetussuunnitelmissa hyväksyä. Jos kerta tasokursseja ei hyväksytä, niin hyväksytään tämmöinen hieno sana "inkluusio" ja sillä tavalla yritetään antaa jokaiselle oppilaalle se ihana tunne, että minä olen oppinut jotain, eikä sitä tunnetta, että minä en osaa mitään. Ehkä tämä voi olla yksi syy niihin vaikeuksiin, mitä tämän hetken kaksikymppisillä nuorilla on tällä hetkellä.

Minä korostan sitä, että kouluopetuksessa täytyisi suvaitsevaisuuden olla äärimmäisen tärkeä arvo, kuten yksilönvapaus ja erilaisuuden hyväksyminen. Jos yhteiskunta ajautuu siihen pisteeseen, että lapset pelkäävät mennä kouluun, lapset pelkäävät mennä päivähoitoon, opiskelijat pelkäävät mennä yliopistoon, koska ovat erilaisia, koska tulevat erilaisesta ympäristöstä, niin tämähän on väärin. Tämä sietokyky meiltä ehkä on puuttunut opetuksessa, meiltä on ehkä puuttunut kodista, meiltä on ehkä puuttunut yhteiskunnan muista järjestelmistä. Minä peräänkuulutan sitä, että jos me hyväksyisimme ihmisten erilaisuuden, niin ehkä näitä ongelmia nuorten parissa ei näin paljon olisi.

Sitten menen toiseen asiaan: ammattikorkeakoulu kontra yliopisto. Silloin kun ammattikorkeakoulut perustettiin, minä pidin sitä erittäin hyvänä asiana, mutta tilanne on pikkuisen, miten minä sanoisin, kärjistynyt. Siinä mielessä kärjistynyt, että jokainen ammattikorkeakoulu haluaa olla pikku yliopisto tällä hetkellä, tuottaa tiedettä, mikä ei periaatteessa minun mielestäni kyllä sinne kuulu. Ammattikorkeakoulun tehtävänä on tuottaa hyviä, osaavia työntekijöitä ympäristössä olevan yhteiskunnan — yritysten, liike-elämän, valtionhallinnon — tarpeisiin. Se minun mielestäni on yksi tärkein tehtävä. Jos halutaan tehdä tiedettä, niin sitten täytyy mennä yliopistoon, mutta olen kuullut aika lailla valituksia siitä, että ammattikorkeakoulusta tulevat eivät tällä hetkellä täytä niitä kriteerejä, joita työnantaja edellyttää. Aikaisemmat opistot olivat tässä suhteessa parempia. Minusta tämä on ikävää kuultavaa, mutta näin nyt vaan on.

Sitten olisin — menee kyllä yli 5 minuutin — puuttunut siihen, että aina kouluelämässäkään ei ole kysymys rahasta siinä, miten siellä viihdytään. Tällä hetkellä näyttää siltä, että opetusministeriö on suurin piirtein hukkumassa rahaan elikkä on saanut lähestulkoon kaiken, mitä on haluttu. Mutta se, mitä toivoisin Jokelan ja Kauhajoen jälkeen, on, että lopultakin ymmärrettäisiin, että ei kysymys ole siitä, pannaanko hirvittävästi rahaa oppilashuoltoon, lisätäänkö kouluterveydenhuoltoa, vaan kysymys on siitä, miten me tuemme perheitä siinä vaiheessa, kun lapset ovat pieniä. Kysymys on siitä, miten me tuemme, miten me jaksamme tukea niitä pieniä päiväkodissa olevia lapsia ja miten me jaksamme tukea koulussa olevia pieniä lapsia, (Puhemies: Nyt meni jo 6 minuuttia!) alakoululaisia. Tässä ainut keino on, että me olemme suvaitsevaisia ja me hyväksymme erilaisuuden. Muuten ei tule mitään.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen erittäin tyytyväinen siihen, että hallitus jo ensimmäisillä metreillä päätti ikäluokkien pienenemisestä säästyvistä rahoista niin, että ne käytetään perusopetukseen tulevaisuudessakin. Tämä pop-raha on 80 miljoonaa euroa koko hallituskaudelle ja sitä käytetään vuosittain noin 20 miljoonaa euroa. Kun minulla on mahdollisuus kysyä opetusministeriltä, niin kysynkin, kun en ole enää pysynyt kärryillä, mihin kaikkeen tätä on käytetty. Nämä opetusryhmien pienentämiseen käytettävät rahat ovat 16 miljoonaa, sitten on ajateltu niin, että kerhotoimintaa on aktivoitettu hanketoiminnalla, erityisopetusta on laitettu uusiin ulottuvuuksiin ja maahanmuutto-opetukseenkin on tätä rahaa ilmeisesti riittänyt. Mistä puroista tämän kuluvan vuoden pop-raha koostuu, ja mistä koostuu seuraavan vuoden osuus?

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tuo 5 minuuttia on niin lyhyt aika, että joutuu pilkkomaan tällä lailla toiseen puheenvuoroon.

Suomen nuorisoseuraliiton hallituksen puheenjohtajana haluan vielä sanoa muutaman sanan kulttuurista ja siitä, että meidän pitäisi saada kulttuuria kuluttamisen sijalle.

Nykyihmisen sanotaan täyttävän sisäistä tyhjyyttään työnteolla ja kuluttamisella. Kumpikin ovat tietysti välttämättömiä yhteiskunnassa elämiselle. Kysymys on mittasuhteista. Jos ihminen ei saa iloa ja tyydytyksen tunnetta muuten kuin määrättömästä työnteosta ja kuluttamisesta, se on vaarallista ja surullista. Kuluttaminen liittyy paljolti sosiaaliseen statukseen. Omistamansa tavaran avulla ihminen haluaa näyttää pärjäämistään yhteiskunnassa.

Tätä elämisen mallia siirrämme nuoremmille sukupolville. Mainokset ja media tyrkyttävät kuluttamista elämäntapana. Hyvä esimerkki lehtien tuotteistavasta suhtautumisesta ihmiseen ovat joidenkin lehtien henkilöhaastattelut, joissa kuvien alla kerrotaan, mitä vaatteita haastateltavalla on yllään ja paljonko ne ovat maksaneet. On normaalia ja ikäkauteen kuuluvaa, että teini-ikäiset luovat identiteettiään pukeutumisella. Sillä he haluavat viestittää esimerkiksi, mihin alakulttuuriin tuntevat kuuluvansa. Mutta jos minuuden etsiminen vaatii jokaviikkoista uusien vaatteiden ostoa tai vaikkapa aina viimeisimmän puhelinmallin hankkimista, ollaan huonolla tiellä. Meidän olisi näytettävä, että minuuttaan voi luoda ja sitä voi esittää muutenkin kuin tavaramaailman avulla.

Arvoisa herra puhemies! Yksi mainio väylä itseilmaisun ja identiteetin tutkimiseen ovat taide- ja muut kulttuuriharrastukset. Lapset pitäisi saada pienestä pitäen mukaan erilaisiin harrastuksiin, joiden avulla lapsi voisi oppia maailmasta ja itsestään, eikä harrastusten tarvitse olla mitään mittavia spektaakkeleita, joita varten lapsi pitää varustaa huippuvarusteilla.

Koulujen taideaineiden oppituntien määrän vähentäminen on ikävää, sillä se vähentää mahdollisuuksia, että lapsi löytää itseään ja uusia kykyjä ja innostuu vaikkapa maalaamisesta, sillä koulujenkin panostusta tähän tarvitaan, koska valitettavasti kaikissa kodeissa ei ymmärretä tai tulla ajatelleeksi sitä, että lasta voisi kannustaa luovien harrastusten pariin.

Ilman muuta liikunnalliset harrastuksetkin ovat hyviä ja tarpeellisia. Niissä usein vain on vallalla kilpailuajattelu, joka ei kaikkia viehätä. Tärkeää olisi kuitenkin oppia tekemään asioita yhdessä. Siksi esimerkiksi harrastajateatteritoiminta olisi ihanteellinen nuorille. Siinä oppisi sosiaalisia taitoja ja olisi yhdessä tekemisen riemua.

Yhteiskunnan tulee tukea ja edistää lasten ja nuorten, mutta myös toki aikuisten kulttuurista harrastustoimintaa. Se on yhteiskunnan etu, sillä näin kansalaisista kasvaa ihmisiä, joilla on henkireikä elämässään. Mutta tärkeintä on se, että ihminen saa harrastuksestaan itselleen paljon iloa ja voimavaroja, joiden avulla voi paremmin ja nauttii elämästään enemmän.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä haluaisin painottaa kahta asiaa, jotka äskeisessä puheenvuorossa jäivät sivuun.

Ensinnäkin pitää todeta, että siitä huolimatta, että hallitus ryhtyisi niihin toimiin, joita vasemmistoliitto on ehdottanut ja esittänyt ja vaatinut, eli selvään elvytykseen, jolla estetään lama ja massatyöttömyys, on silti näköpiirissä se, että me tarvitsemme jatkossa entistä enemmän myös nuorten lisäksi jo ammatissa olevien, työelämässä olevien, kouluttamista, ja sen vuoksi siihen pitäisi panostaa enemmän. Hallituksen kirjaukset työelämässä jo olevien uudelleenkouluttamiseen ja ammattitaidon uusimiseen ovat hyviä, mutta toistaiseksi määrärahat eivät ole olleet riittäviä, ja tähän pitäisi panostaa enemmän. Siksi vasemmistoliitto on esittänyt budjetissa siihen lisäyksiä.

Toinen seikka, jota haluan painottaa, on se, että nuorille pitää löytyä erityyppisiä ratkaisuja ja oppisopimuskoulutus on yksi erittäin hyvä tapa pitää huolta siitä, että kun joillekin nuorille paremmin sopii työelämässä oppiminen ja kouluttautuminen, sen sijaan että istuu vain siellä koulunpenkillä, niin siihen pitää panostaa. Sen vuoksi me olemme halunneet vahvasti nostaa myös oppisopimuskoulutuksen esille ja haluamme vahvasti sitä puolustaa.

Lopuksi haluan todeta, että minusta on erittäin hienoa, että ministeri Sarkomaa viime töikseen on täällä loppuun asti ja huolehtii oman hallintoalansa budjetista niin kuin ministerin pitää. Kiitoksia siitä.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tällä opetusministeriön hallinnonalalla on erittäin monia, siis vuosittain käsittelyssä olleita pieniä määrärahalisäyksiä. Toki näin on muillakin hallinnonaloilla, mutta ehkä erityisesti tämän opetusministeriön hallinnonalan, maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalojen vuoksi valtiovarainvaliokunta päätyi tekemään lausumaehdotuksen, joka on tässä mietinnössä mukana ja jossa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että tietyt pysyväisluonteiset määrärahat todella sisällytettäisiin ensi vuonna hallituksen budjettiesitykseen, ja niitä ovat muun muassa harjoittelukoulut ja yliopistokeskukset.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti haluan vielä tavallaan osaltani ottaa kantaa aiheeseen, jota tässä on muutamissa puheenvuoroissa käsitelty: mitenkä tätä lasten ja nuorten erilaisuutta ymmärretään, millä tavalla tätä erilaisuutta otetaan riittävästi huomioon myös opetusmenetelmissä ja oppimiskäytännöissä. Siinä on varmasti sellainen työmaa, jossa on vielä peruskoulun puitteissa meillä tehtävää, mutta erityisesti ammatillisessa opetuksessa, ehkä myös ammattikorkeakouluopetuksessa, niin että nekin lahjakkuudet, jotka eivät ole ihan tässä koulutuksen perusurassa, ja ne voimavarat saataisiin paremmin käyttöön ja palvelemaan ennen kaikkea näitä ihmisiä, yksilöitä, mutta myös palvelemaan koko yhteiskuntaa.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kyösti Karjula otti aikaisemmassa puheenvuorossaan esiin työpajatoiminnan ja toivoi, että työpajojen toimintametodeja kehitettäisiin niin, että työpajat pystyisivät nykyistä paremmin vastaamaan myös työelämän haasteisiin.

Arvoisa puhemies! Valtakunnallisen työpajayhdistyksen puheenjohtajana voin kertoa, että työpajoilla, niiden ammattilaisilla, on tähän sekä halua että kykyä. Hallitusohjelmassa luvataan kehittää välityömarkkinoita yhteistyössä yritysten kanssa. Työpajat voisivat olla tässä välityömarkkinoiden kehittämisessä mukana ja avainasemassa. Työpajat ovat vaihtoehtoisen oppimisen ympäristö, jolle keskeistä on nimenomaan tekemällä oppiminen. Tästä syystä työpajat ovat erittäin hyviä ympäristö- ja oppisopimuskoulutukselle, esimerkiksi työssäoppimiselle yhteistyössä sekä oppilaitosten että yritysten kanssa. Toivon, että työpajoja kehitetään tällä hallituskaudella nimenomaan yhteistyössä opetusministeriön ja sitten toisaalta työ- ja elinkeinoministeriön ja sosiaaliministeriön kesken.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys opetusministeriön hallinnonalan vuoden 2009 budjetiksi sisältää merkittävän lisäyksen Suomen koulutuksen ja osaamisen kehittämiselle ja laadun parantamiselle.

Yliopistojen määrärahojen lisääntyminen 24 prosentilla, tieteen määrärahojen nostaminen 15 prosentilla sekä kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön rahoituksen nostaminen 10 prosentilla ovat historiallisen suuria. Rahoitusta suunnataan myös nuorten syrjäytymisen ehkäisyä ja työllisyyttä edistäviin toimenpiteisiin. Ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen opiskelupaikkoja lisätään yhteensä yli 4 000 opiskelijalla ja opiskelijamäärälisäykset suunnataan hallitusohjelman mukaan alueellisen työvoimatarpeen mukaan ja kasvukeskuksiin. Tavoitteena on taata jokaiselle peruskoulun päättävälle nuorelle jatkokoulutuspaikka. Halusin tämän todeta sen vuoksi, koska täällä ed. Arhinmäki vaati, että tällaisia toimia pitää tehdä, ja hän ei ole varmaan huomannut tästä mietinnöstä, että ne juuri kohdistuvat sinne. (Ed. Arhinmäki: Vaadin lisää resursseja, vasemmistoliitto vaatii!) — Mutta mikään ei näytä oppositiolle kyllä riittävän.

Kiinnitän huomioni pariin asiaan:

Yliopistojen uudistamisen yhteydessä voi yliopistokeskusten toiminta pahimmassa tapauksessa vaarantua, jos yliopistoille ei aseteta mitään velvoitteita ylläpitää yliopistokeskuksia. Yliopistokeskusten merkitys sellaisten maakuntien ja niiden ihmisten menestymiselle, joilla ei ole omaa yliopistoa, on erittäin tärkeä, jopa ratkaisevan tärkeä. Se on hyvä täällä eduskunnassa, hallituksessa ja erityisesti opetusministeriössä huomata.

Yliopistokeskusten toiminta yhdessä ammattikorkeakoulujen ja yrittäjien ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa luo uutta innovaatiota ja osaamista sekä parantaa yritysten ja alueen kilpailukykyä ja hyvinvointia ja sitä kautta suomalaisten menestymistä maailmalla. Tässä mielessä on tärkeää, että yliopistokeskusten määrärahaan keskustan taistelusta johtuen nostettiin takaisin tuo 500 000 euroa, kun se oli jälleen kerran valtiovarainministerin käsittelyssä pudotettu pienemmäksi. Mielestäni yliopistokeskusten asema pitää kirjoittaa uuteen yliopistolakiin selvästi ja pitää tehdä niille yliopistoille, jotka osallistuvat yliopistokeskusten ylläpitoon, oma momentti, johon osoitetaan ne määrärahat, joilla nykyiset yliopistot pitävät yllä yliopistokeskusta. Näin yliopistoille olisi hyötyä yliopistokeskusten ylläpidosta ja ne menettäisivät nämä yliopistokeskukseen osoitetut varat, jos alasajo yliopistokeskusten osalta toteutuisi. Millään muulla tavalla yliopistouudistuksessa yliopistokeskusten toimintaa ei voida turvata.

Suomalaisella elokuvataiteella on vahva ja ansiokas historia. Elokuvien tekijät ovat Suomessa niitä taiteen ja kulttuurin tekijöitä, jotka usein joutuvat itse, tai heidän taustayhteisönsä, kantamaan lähes kaiken taloudellisen vastuun elokuvaprojekteissaan. Suomalaisen elokuvataiteen tulisi saada nykyistä suurempi osa valtionavustuksista erityisesti siitä näkökulmasta, kun ottaa huomioon kansainvälisen elokuvateollisuuden taloudelliset resurssit ja mahdollisuudet.

Erityisen tärkeää olisi nyt vakinaistaa ja lisätä merkittävästi kuuden Suomessa toimivan elokuvakeskuksen valtionapua. Nykyinen apuhan on aivan nimellinen, eikä se ole pysyvää, vaan vuosittain erikseen myönnettyä. Satakunnassakin toimii Nakkilassa Villilän elokuvakeskus, jonka päärahoituksesta vastaavat kunnat ja jonka tiloja ja henkilöstöä ja apua käyttävät erittäin merkittävät elokuvantuottajat Suomessa.

Elokuvakeskusten ylläpito kuuluu mielestäni osaltaan kulttuurin alalle ja valtion tuen piiriin, ja näiden elokuvakeskusten merkitys suomalaisen elokuvan tuottamiselle ja tulevaisuudelle on erittäin tärkeä. Toivon, että vuoden 2009 budjetista voidaan ohjata nykyistä suurempi osuus elokuvakeskusten toiminnalle ja että vuoden 2009 aikana rahoitus vakinaistetaan ja se nostetaan riittävälle tasolle.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Taloudellinen taantuma ja työllisyystilanne vaativat nyt erityisen voimakkaita julkisia investointeja, jotka työllistävät. Suomessa on edelleen paljon homekouluja, joiden korjaamisen tulisi olla pikaisella korjauslistalla. Siksi oppilaitosten perustamis- ja homekoulujen kunnostamiskustannusten on oltava riittävällä tasolla ja valtion tuki korjaamisten aloittamiseksi on välttämätön. Eduskunnan tehtävänä on varmistaa, että oppilaiden ja henkilökunnan terveys on etusijalla.

Toiseksi asiaksi haluan nostaa esiin sen, että kaikkialla Suomessa toimivilla vapaan sivistystyön oppilaitoksilla on niin tärkeä rooli, että ne eivät voi kehittää ja uudistaa toimintaansa ilman resursseja. Vapaan sivistystyön oppilaitokset tarvitsevat jatkossakin kehittämisavustuksia alueellisen ja koulutuksellisen tasa-arvon turvaamiseen, samoin kuin kansalais- ja työväenopistot tarvitsevat tukea lasten ja nuorten sekä aikuisten taiteen perusopetuksen järjestämiseen. Toivonkin, että jatkossakin tällä tukirintamalla liikutaan eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Kolmanneksi asiaksi haluan nostaa esiin julkisten kirjastojen tilanteen. Näyttää siltä, että uusi teknologia vaatii yhä suurempia summia kuntien palvelubudjeteissa. On tärkeää, että eduskunta varmistaa sen, että koko kansan olohuoneet ja nämä yksilöllisen itseoppimisen mekat saavat riittävät resurssit ja niitä kehitetään jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi esitän myöskin huoleni siitä, että apurahansaajien määrää on jatkossakin edelleen kasvatettava ja apurahoja on jatkossakin korotettava. Valitettavasti kuitenkin myönnettyjen taiteilija-apurahavuosien määrä on edelleen tuntuvasti tavoitteista jäljessä, ja tälle asialle on jatkossakin tehtävä jotakin. Toivonkin, että tähän hallitus vielä tiukemmin puuttuu.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Huolimatta siitä, että tämä keskustelu on hiukan muistuttanut Oscar-gaalaa siinä mielessä, että on niin paljon kiitelty, niin minäkin kyllä vielä kiitän ministeri Sarkomaata hyvästä työstä, vaikka opposition puolelta kiitosta voisi vähän pitää joskus sellaisena ikään kuin muodollisena. Mutta kyllä meillä on varmasti ollut aktiivinen ministeri, ja se on kyllä huomattu tällä puolella.

Kuitenkin, mikä on tärkeä asia budjettikirjan näkökulmasta, on se, että yliopistojen mahdollisuus kehittää tutkimusta — täällä tuli esimerkiksi esille lääketieteellinen tiedekunta, jonka ministeri itsekin mainitsi — on ollut ongelmallista. Joudutaan lisäämään koulutusta, tutkimusta, mutta kuitenkaan siihen tarkoitetut määrärahat valtion toimesta eivät ole pystyneet seuraamaan vaatimuksia. Kuitenkin tiede, tutkimus, on se ainut, jolla me pitkällä tähtäimellä pääsemme eteenpäin, myös se, että koko ikäluokka pitää pystyä kouluttamaan. Se on Suomen avain, se on myös Pisa-tutkimusten tuloksien taustalla oleva tekijä.

Sitten yksi yksityiskohta kulttuuripuolelta. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten kohtalo on ollut Suomessa aika tavalla kiikun kaakun, ja siihen määrärahoja ei ole kylliksi pystytty lisäämään. Siihen täällä aikaisemmin ed. Hemmingkin omassa puheenvuorossaan kiinnitti huomiota. Se tavallaan tulee kahta kautta: se tulee opetusministeriön pääluokasta, ja ympäristöministeriön pääluokassa on myös maankäyttö- ja rakennuslain kautta ja rakennussuojelulain kautta mahdollisuus osoittaa rahoitusta. No, nämä molemmat momentit ovat liian köykäisiä, ja niihin pitäisi pystyä lisäämään rahaa, jos haluamme nimittää itseämme sivistysvaltioksi.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Minäkin haluan kiittää ministeri Sarkomaata erityisesti perusopetuksen laadun kehittämiseksi tehdyistä ponnistuksista. Pop-ohjelma on todella hyvä avaus, ja toivon, että sen avulla työ kunnissa perusopetuksen parantamiseksi todella pääsee käyntiin ja hyvät työtavat siellä juurtuvat.

Ministeri on myös antanut kiitettävästi tukea taide- ja taitoaineiden roolin vahvistamiselle peruskoulussa. Siitä olen erittäin iloinen ja ajattelen, että kun opetussuunnitelmien perusteita taas aletaan päivittää, meidän on yhdessä pidettävä huoli siitä, että taide- ja taitoaineiden määrää todella voidaan sitten peruskouluopetuksessa lisätä. Näistä asioista erityiskiitos ministeri Sarkomaalle.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Koulutus on yhteiskunnan menestyksen tae. Se on tullut nyt täällä jo tänä iltana useaan otteeseen esille. Budjetin painopiste on yliopistorahoituksen turvaamisessa. Se on varmaan aivan oikein, mutta minusta tärkeätä on myös eritasoinen ammatillinen koulutus, ja tässä tietysti vuosien mittaan on tapahtunut myös virhearvioita.

Palautan mieliin sosialidemokraattisen opetusministeri Maija Raskin aikana lakkautetun rakennusmestarikoulutuksen, joka nyt sitten viime hallituksen aikana, toki sosialidemokraattien opetusministeriaikana, saatiin takaisin. On todettava se, että myöskin nykyinen ministeri on tukenut vahvasti sitä, kun pelättiin silloin, että hakijoita alalle ei olisi. Luvut kertovat siitä, että ensisijaisia hakijoita on ollut nelinkertainen määrä ja hakijoita kaiken kaikkiaan rakennusmestarikoulutukseen kymmenkertainen määrä. Tämä osoittaa sen, että tarvetta koulutukselle on ollut.

Meillä on kuitenkin vielä alueita, joissa koulutus on tavallaan aloittamatta, ja Pohjanmaa, joko Vaasa tai Seinäjoki, olisi se alue, jonne koulutus pitäisi saada käyntiin. Tästä on oltu myös sivistysvaliokuntaan yhteydessä, ja ymmärtääkseni myös ministeri on saanut tästä viestiä. Toivon, että opetusministeriö vie tämän asian maaliin ja näin koko Suomi katetaan tälle tarpeelliselle koulutukselle, vaikka nyt rakennusalan lama onkin. Mutta ainahan noustaan tästä taantumasta, ja silloin se tarve on entistä suurempi, kun eläkkeelle jäävien mestareitten osuus on todella merkittävä. Lämmin kiitos tästä työstä, jota olette tehneet.

Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti tämän pitkän, hyvän keskustelun päätteeksi. Pop-ohjelma on siis vauhdissa sadoissa kunnissa. Täällä ed. Vehkaperä kysyi, mistä puroista tämä tulee, niin tosiaankin on niin, että ensi vuonna Pop-ohjelmaan tulee jo 42,5 miljoonaa euroa ja se kasvaa vuosi vuodelta, kunnes sitten viimeisenä hallituskauden vuotena se on 80 miljoonaa euroa. Tavoite on, että se raha jää sinne perusopetukseen ja sinne se sitten juurrutetaan. Erityisopetusta, oppilaan ohjausta on kehitetty ensimmäisenä vuotena, kerhotoimintaan on tullut rahaa. Ensi vuonna todellakin tulevat monipuoliset kielivalinnat, ryhmäkoot ja maahanmuuttajien valmentava perusopetus, eli näillä asioilla Pop-ohjelma todellakin sitten menee eteenpäin.

Oppisopimuskoulutus on vahvasti nostettu esille. Parhaillaan on asettamani työryhmä tekemässä työtä, jolla katsotaan vielä, millä tavalla oppisopimuskoulutusta voitaisiin vahvistaa. Päinvastoin kuin täällä eräissä opposition puheenvuoroissa on esitetty, oppisopimuksen tasoa ei ole laskettu, vaan päinvastoin pyritään sitä vahvistamaan. Tulee nuorille tuettua oppisopimusta, vähän vanhemmillekin, korkeakoulutetuille tulee täydennyskoulutuksena oppisopimustyyppistä koulutusta myöskin korkeakouluihin. Eli kaikin tavoin oppisopimusta on tarkoitus kehittää ja ennen kaikkea työelämälähtöisesti. Mielestäni se esitys, minkä oppositio on esittänyt ainakin demareiden puolelta, että peruskoulua pidennettäisiin, on aika väärä. Mielestäni nuoret ovat erilaisia, tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja: oppisopimusta, tuettua oppisopimusta, työpajatoimintaa.

Arvoisa puhemies! Ed. Arhinmäki nosti esille lukioiden kustannukset, samoin ammatillisen koulutuksen kustannukset. Parhaillaan lukiota selvittää työryhmä ja osana olen Lukiolaisten Liiton kanssa sopinut, että katsotaan nämä kustannusasiat. Myöskin Sakki on lähestynyt ammatillisen koulutuksen osalta, ja tulemme katsomaan tämän kokonaisuuden. Mitään lisärahaa en tässä voi luvata, mutta on tärkeää, että meillä on kokonaisuus siitä, mitä koulutus maksaa toisella asteella. Se on tasa-arvokysymys, eli kiinnitettiin huomiota erittäin tärkeään asiaan.

Ammattikorkeakoulusta nostettiin esille t&k-toiminta, ja meillä on tavoitteena maailman paras innovaatioympäristö. Ministeri Pekkarisen kanssa innovaatiostrategia hyvässä yhteisymmärryksessä hänen johdollaan valmisteltiin, ja todellakin duaalimallin kirkastaminen on tärkeää. Ammattikorkeakoulujen työelämälähtöisyyttä pitää korostaa, mutta se ei ole ristiriidassa sen kanssa. T&k-toimintaan tarvitaan rahaa. Olen osoittanut ensi vuonna 10 miljoonaa euroa tavoiteneuvotteluissa ammattikorkeakouluille, ja uuteen tiede- ja teknologianeuvoston suositukseen olemme ensimmäistä kertaa kirjanneet sen t&k-rahoituksen. Tavoite on 30 miljoonaa euroa. Aluekehitys, pk-yritysten kanssa yhteistyön tekeminen, työelämän kehittäminen, palveluiden kehittäminen, ne ovat mittaamaton, käyttämätön kapasiteetti ammattikorkeakouluissa. Tässä täytyy mennä eteenpäin. Yliopistoilla on oma tärkeä tehtävänsä, mutta tätä yhteistyötä täytyy tehdä sen duaalimallin puitteissa.

Aikuiskoulutuksesta totean sen, että päinvastoin kuin erityisesti sosialidemokraatit ovat täällä väittäneet, aikuiskoulutukseen panostetaan. Se on hallituksen aivan keskeinen kehittämishanke. Ensi vuonna tulee 34 miljoonaa euroa lisää aikuiskoulutukseen. Valmisteilla on lisätalousarvio, ja on aivan selvää, että tässä taloudellisessa tilanteessa koulutukseen täytyy panostaa entistä enemmän. Kyllä kannustan hallitusta tässä, että rohkeita panostuksia tehdään ja tiede- ja teknologianeuvoston suositusta tavoitellaan. Siihen kiritään loppuvaalikaudesta.

Mutta hyviä, merkittäviä panostuksia on tehty: jos yliopistoihin tulee 24 prosenttia lisää ja tieteeseen 15 prosenttia, jos me lupaamme ikäluokkakehityksestä vapautuvat voimavarat perusopetukseen, mistä sosialidemokraatit muuten luopuivat. Ammatilliseen peruskoulutukseen ei tullut kehykseen yhtään lisää rahaa, ja nyt on tullut jo 6 200 aloituspaikkaa. Kyllä hieman ihmettelen sosialidemokraattien kritiikkiä. Kaikkeen voin esittää aina lisää rahaa, mutta jos krediitit ovat tällaisia viime vaalikaudelta, niin niistä on ihan hyvä opetusministerin huomauttaa. Mutta hyvä todellakin on, että koulutukseen on tullut lisärahoitusta.

Vielä taito- ja taideaineista: Kun viimeksi tuntijakoa uudistettiin ministeri Raskin aikana, silloin romahti taito- ja taideaineiden määrä. Silloin tehtiin iso virhe, ja nyt on jo hallitusohjelmassa luvattu, että se korjataan valinnaisuutta lisäämällä. Silloin kun hallitusneuvotteluissa olimme, tämän sinne yhdessä kirjoitimme edustajan kanssa, joka siellä nyökyttelee.

Aivan lopuksi tuottavuusohjelmasta haluan sanoa sen, että täällä ed. Alanko-Kahiluoto luki valtiovarainministeriön virkamiesten tekemää lausuntoa, ja on niin ja hallitus on sopinut, että uusimuotoisia yliopistoja eivät valtion tuottavuusohjelman mitkään vaateet koske. Selvä on, että kun valtio ohjaa yliopistoja, me vaadimme, että toiminta on järkevästi toteutettu. Mutta valtion tuottavuusohjelman kytkeminen millään tavalla htv-vaateena — siellähän ei virkamiehiä jatkossa ole — tai rahoituksen leikkaamisena ei tule olemaan hallituksen linja. Opettaja—opiskelija-suhdetta parannetaan ja kustannuskehityksen mukaisesti vähintään rahoitusta kehitetään. Tästä on selkeä sopimus. Eli tämän tässä haluan sanoa.

Lopuksi Kotuksesta, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta, totean vielä, että asetan työryhmän. Itse asiassa olen tällä viikolla asettanut työryhmän Kotuksen kanssa yhteistyössä, ja me katsomme vuoden ajan, millä tavalla Kotuksen toimintaa kehitetään niin, että se on paremmalla tolalla kuin tällä hetkellä. Sen jälkeen sitten katsomme yhdessä, minkälaisia tuottavuusvaateita sinne voidaan kohdentaa. Tästä olen hallituksen kanssa sopinut, eli voi olla huoletta siitä. Varmasti Kotuksen toiminta turvataan ja se on paremmalla tolalla tämän hallituskauden jälkeen.

Aivan lopuksi haluan kiittää tästä keskustelusta. Tämä on varmasti viimeinen puheeni opetusministerinä. On ilo ollut olla opetusministerinä Suomen eduskunnassa ja nauttia teidän luottamustanne. Kiitos.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Lupaan olla lyhytsanainen. Ensinnäkin toivon, että voin pöytäkirjasta lukea sen, että ministeri vastasi minulle kysymykseeni siitä, missä nämä sadat miljoonat eurot ensi vuonna elävät, koska niitähän nyt budjetissa osoitetaan Aalto-yliopistolle ja muille yliopistoille hyvin monella eri tavalla, koska ne ovat likviditeettiasia mitä suurimmassa määrin Suomen tasavallassa ensi vuoden aikana.

Toisekseen totean, että kun nyt hallitus kasaa lisäbudjettia, niin oppisopimuskoulutuksella ja aikuiskoulutuksella tulee olla aivan erityinen merkitys sellaisessa tilanteessa, jossa porukkaa vapautuu yllättäen suuret määrät vapaille markkinoille.

Esko Ahonen /kesk:

Herra puhemies! Ed. Reijonen viittasi omassa puheenvuorossaan rakennusmestarikoulutuksen palauttamiseen. Sain itse olla myös hyvin läheisesti sitä toteuttamassa sivistysvaliokunnassa viime kaudella. Nyt meillä on tällä hetkellä tilanne rakennusarkkitehtikoulutuksen puolella vastaavanlainen. Siinä mielessä lähettäisin opetusministeriölle terveisiä tämän koulutuksen palauttamisen suhteen, sillä totuushan on se, että Safa-arkkitehdit ovat hyvin koulutettuja ja ammattitaitoisia, mutta työmarkkinoilla tulee olemaan jatkossakin rakennusarkkitehdeille tilaa.

Tällä hetkellä rakennuspuoli näyttää tietysti siltä, miltä se näyttää, mutta kerron ihan omasta elämästäni tähän lopuksi esimerkin: Itse aloitin syksyllä 1976 Vaasan teknillisessä oppilaitoksessa rakennusinsinöörilinjalla. Silloinen yliopettaja Seppo Kontiokari onnitteli meitä, että olemme saaneet opiskelupaikan sieltä, mutta samalla hän sanoi, että näillä näkymin te valmistutte työttömiksi. Neljä vuotta meni eteenpäin, niin meidät kaikki vietiin suoraan koulunpenkiltä ja parhailla oli kolme neljäkin työpaikkaa. Tällaisia nämä suhdannevaihtelut ovat.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Ministeri Sarkomaa totesi, että sosialidemokraattien ajatus pidemmästä peruskoulusta ei ole järkevä. En tiedä, onko sosialidemokraateilla tämmöistä ajatusta, mutta vasemmistoliitto ainakin on esittänyt 12-vuotista peruskoulua. Kysymys ei ole kuitenkaan siitä, mitä ministeri Sarkomaa sanoi, että jokaisen pitäisi tehdä samoja asioita samassa luokassa, vaan päinvastoin kysymys on siitä, että nykyisen kaltaisesti, nykyisen 9-vuotisen peruskoulun jälkeen, voisivat mennä ne, joille koulunpenkki on vähän hankala, oppisopimuskoulutukseen, ne, jotka ovat kädentaitoihin suuntautuneita, ammatilliseen koulutukseen ja ne, jotka ovat enemmän yleissivistävään puoleen suuntautuneita, lukioon nykyiseen tapaan.

Mutta oleellista on se, että tällä hetkellä meillä on näitä pudokkaita, jotka peruskoulun jälkeen eivät jatka mihinkään, lähes 10 prosenttia. Toisaalta jokaisella kunnalla olisi sen jälkeen lakisääteinen velvollisuus ja vastuu huolehtia, että jokainen nuori jatkaa opintojaan 9 vuoden jälkeen. Siihen meidän mielestämme voisi olla tämä 12-vuotinen peruskoulu mahdollisuus. Eli pidetään huolta, koska jos nykyisen 9-vuotisen peruskoulun jälkeen ei jatka minnekään, niin siinä on syrjäyhtymiskierre valmis, ja jokaisesta pitää pitää kiinni.

Toisaalta toisinpäin, se antaa tuon velvollisuuden kuitenkin näille alaikäisille jatkaa koulutusta jossain muodossa, jos meillä on 18 vuoteen asti oppivelvollisuus. Eli me näemme tämän nimenomaan mahdollisuutena huolehtia niistä koulupudokkaista, jotka nyt syrjäytetään yhteiskunnasta jo 15—16-vuotiaina. Mutta me emme missään nimessä halua nähdä 12-vuotista peruskoulua sellaisena, että kaikkien pitäisi 12 vuotta opiskella samoja asioita samassa luokassa, vaan nykyisen kaltaisesti loppuosa voitaisiin eriyttää.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Halusin myöskin kiinnittää huomiota opetusministeri Sarkomaan sanoihin, joissa hän — jos oikein tulkitsin — kiinnitti erityistä huomiota siihen, olemmeko me sosialidemokraatit nyt samassa veneessä aikuiskoulutuksen ja lisäkoulutuksen järjestämisestä. Voin kyllä vakuuttaa, että me olemme ammatillisen aikuiskoulutuksen lisäämisessä erityisesti täällä salissa puhuneet siitä, että nämä määrärahat eivät riitä. Ministeri Sarkomaa jo todisti, että 34 miljoonaa on ensi vuodelle tulossa, mutta me olemme täällä koko joukkona puhuneet sen puolesta, että tämä raha valitettavasti ei ole tässä suhdannetilanteessa riittävä. Olemme esittäneet omassa vaihtoehtobudjetissamme 50:tä miljoonaa ammatilliseen aikuiskoulutuksen satsaamiseksi. Tämä on se meidän linjamme, ja se on yli kolme kertaa suurempi kuin tämän hallituksen esittämä linja.

Sitten haluan toiseksi asiaksi kiinnittää huomiota siihen, minkä ed. Arhinmäkikin nosti esiin. Nimittäin kyllä koulupudokkaiden kohtalo tänä päivänä on julma, ja kaikki keinot, joita meillä on käytettävissä, pitäisi käyttää. Kyllä jokainen nuori ansaitsee jonkun paikan tämän 9-vuotisen peruskoulun jälkeen. Meillä on vakavasti kysytty myöskin sitä, pitäisikö oppivelvollisuutta laajentaa ja käydä siitä ihan yhteiskuntapoliittinen keskustelu. Minusta se tarkoittaa sitä, että meidän joka tapauksessa täytyy miettiä, mitä me teemme niille nuorille, jotka 9. luokan jälkeen eivät enää mihinkään löydä, tietäen, että tämä on kyllä niin suuri asia, että siitä sopisi täällä ihan oman keskustelunsakin järjestää.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Terveisiä ed. Arhinmäelle myös professori Matti Rimpelältä, joka esitti juuri saman kaltaista ratkaisua koulupudokkaiden välttämiseksi, tosin sillä tarkennuksella, että hänestä viimeiset kolme vuotta voisi olla myös kunnan järjestämää työtä, jos koulunpenkki ei tunnu siltä omalta paikalta.

Mutta sitten jatkan elvytyksen hengessä. Olen vilpittömän iloinen siitä, että elvytykseen on saatu mukaan 30 miljoonaa homekoulujen ja kosteusvaurioisten koulujen korjaukseen. Tätä rahaa toivon lisää. Kaikki kuulemani talousasiantuntijat ovat sanoneet, että parasta elvytystä on juuri se, mitä voimme tehdä olemassa olevan rakennuskannan kunnostamiseksi, siis vanhan korjaamiseksi, jolloin rahat kohdistuisivat nimenomaan työhön eivätkä niinkään uusiin tarvikkeisiin siinä tapauksessa, että jotain uutta rakennettaisiin tilalle, vaan että vanhat talot ja rakennukset ja tilat saataisiin kuntoon. Sen takia toivonkin, että kun alkuvuodesta elvytystoimenpiteitä mietitään vielä uudelleen, tähän tarkoitukseen saataisiin lisärahaa, sillä 30 miljoonaa Suomen homekoulujen ja päiväkotien korjaamiseen on tietenkin aivan liian pieni summa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Haluaisinkin jatkaa tästä nimenomaan, mitä ed. Heli Järvinen puhui.

Nimenomaan se 30 miljoonaa euroa on liian vähän, ja sitten ongelmana on se, että kuntien oma rahoitus on kuitenkin edelleenkin hankittava ja vielä niin, että kun valtuudet tulevat nyt kunnalle ja niitä nyt laajennetaan eli hallitus on lisännyt valtuutta tässä asiassa, niin siinä on seitsemän vuoden aikajänne, jonka aikana rahat maksetaan pikkuhiljaa kunnille. Tästä välivaiheesta ja väliajasta pitää kuntien taas selviytyä, kuntien, jotka ovat taloudellisissa ongelmissa ja harkitsevat työntekijöidensä vähentämistä, toimintojensa leikkaamista, entistä suurempaa ulkoistamista jne. Silloin jälleen valtiovallan vastuu kunnille akutisoituu, ja me tiedämme, että se ei ole ollut kyllin riittävää.

Asiaa, mihinkä ed. Järvinen viittasi, että pitäisi nimenomaan kiinnittää huomiota korjausrakentamiseen, vanhan kunnostamiseen, sopii tukea. Tämä linja on myöskin esimerkiksi ympäristöpuolella, jonne rakentaminen kuuluu hyvin keskeisesti, ollut pitkään esillä. Se oli myöskin 1990-luvun puolenvälin aikoihin edellisen laman aikana. Sehän se oli se työllistävä vaihtoehto. Se pitää nyt myös huomioida.

Mitä tulee kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten kunnostamiseen, niin tässä pääluokassa on aivan liian vähän rahaa ja toisaalta myöskin siellä pääluokassa 35 ympäristöpuolella on myös aivan liian vähän siihen rahaa ja nimenomaan niin, että siellä rakennussuojelulainsäädäntö ei pysty toimimaan, koska ei ole kylliksi taloudellisia edellytyksiä sen toteuttamiseen.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen voimakas satsaus koulutukseen ja osaamiseen tulee erittäin tärkeään ajankohtaan, kun meillä on tämmöinen taantuma-aika. Ja miten sitten käy tuon laman kanssa? Silloin on hyvä panostaa osaamiseen.

Täällä ed. Arhinmäki otti ihan tärkeän asian esille, koulupudokkaat. Itse olen miettinyt ja paljon ollut tekemisissä lastensuojelutoimenpiteiden kohteeksi joutuneiden lasten kanssa ja joutunut miettimään sitä, minkälaiset mahdollisuudet nämä lapset ovat omassa kodissaan saaneet elämälle ja minkälainen heidän elämänhallintansa on eri elämänvaiheissa.

Olen myöskin käynyt keskusteluja ammatillisen koulutuksen opettajien ja rehtoreiden kanssa. Sieltä tulevan viestin mukaan yllättävän paljon nimenomaan jopa 18 vuotta täyttäneet lopettavat ammatillisen koulutuksen kesken, kun ovat 18 vuotta täyttäneitä, ja katsovat, että heidän ei enää pakolla tarvitse mennä kouluun, ja usein jäävät täysin ilman ammattia ja yhteiskunnasta syrjään.

Meidän olisi syytä miettiä yhteiskunnassa, voidaanko opetusta kehittää siihen suuntaan, että otetaan huomioon ihmisten ja lasten, kaikkien ihmisten, erilaiset taipumukset, kun ihmisillä on erilaisia taipumuksia ja toinen on taiteellisesti, toinen on käsiltään hyvä, toinen voi olla matikassa, kielissä tai monessa näissä yhtä aikaa mutta harvat ovat kaikessa. Kun meidän koulutuksemme perustuu aika paljon teoreettiseen osaamiseen ja me arvostamme erilaisia oppiarvoja, mikä sinänsä on hyvä, että on tavoitteita ja arvostetaan näitä oppiarvoja, niin annetaanko sellaiselle lapselle tai nuorelle, joka ei pärjääkään joissakin kielissä ja matikassa mutta olisi muuten käsistään taitava, (Puhemies: 2 minuuttia kulunut!) tässä yhteiskunnassa riittävästi mahdollisuuksia? Tässä tulee kysymykseen, millä tavalla meidän koulutusjärjestelmämme toimii, miten se on joustava antamaan mahdollisuuksia, toisaalta minkälaiset mahdollisuudet tämä lapsi saa kotoa, minkälaisen elämisen mallin, minkälaista turvallisuutta, ja näistä on yhtä paljon puutetta kuin jos puhutaan, että on puutetta näistä opetuksen resursseista.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä nousi esille tämä erittäin tärkeä koulupudokkaita koskeva kysymys. Hollannissahan oppivelvollisuusikä jatkuu 18 vuoteen. Belgiassa on tämmöinen osa-aikainen oppivelvollisuus. Minusta sittenkään ehkä tärkeintä ei olisi tämä oppivelvollisuusiän nostaminen vaan tärkeämpää olisi se, että me löytäisimme ratkaisun, että tämän 16 ikävuoden jälkeen kuntien sivistystoimet ottaisivat tietoisemman vastuun siitä, millä tavalla varmistetaan niille nuorille, jotka eivät löydä opiskelupaikkaa, joko työharjoittelu- taikka oppisopimusreitti. Erityisen tärkeä tämä tulee olemaan nyt lähimaastossa, jos työllisyystilanne heikkenee. Tämä koulupudokkaiden ongelma ehkä vain sitä kautta pahenee.

On erittäin tärkeätä, että tästä asiasta käytäisiin keskustelua ja löydettäisiin nykyistä parempi käytännön ratkaisu.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Järvinen otti tuon koulujen peruskorjaamisasian esille, niin en malttanut olla ottamatta tätä puheenvuoroa.

Asia on todella juuri niin kuin hän sen kertoi, että kysymyksessä on saneeraustöitä, joissa puretaan ja sitten taas korjataan ja rakennetaan uutta, elikkä se on hyvin pitkälle työvoimavaltaista. Lähettäisinkin tämän puheenvuoroni myötä opetusministeriölle terveisiä. Nyt kun mietitään elvyttäviä toimia, työllistämistoimia, niin täällä on yksi sellainen mahdollisuus työllistää ihmisiä, ennen kaikkea rakennuspuolen ihmisiä, ja se näyttää tällä hetkellä olevan meillä kaikkein pahimmassa suhdannelamassa.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Tarkoitukseni ei ole mitenkään pitkittää tätä iltaa, mutta halusin ottaa kuitenkin kantaa tähän kysymykseen siitä, pitäisikö oppivelvollisuusikää pidentää, koska olen sivistysvaliokunnassa jäsenenä mukana. Kun viime keväänä käsittelimme sitä, miten koulupudokkuutta ja syrjäytymistä voidaan vähentää, kuulimme liudan asiantuntijoita ja useat asiantuntijat olivat kyllä sitä mieltä, että paras tapa vähentää nivelvaiheessa tapahtuvaa putoamista ja syrjäytymistä olisi kehittää Suomeen sellaista seurantajärjestelmää kuin on käytössä muissa Pohjoismaissa, esimerkiksi Tanskassa, jossa viranomaisilla on velvollisuus seurata sitä, mihin nuoret joutuvat, jos he keskeyttävät opintonsa tai eivät saa yhteishaussa toisen asteen koulutuspaikkaa. Lausunnossamme sivistysvaliokunnassa toivoimme nimenomaan tällaisen seurantajärjestelmän kehittämistä Suomeen, ja sitä hallitus on nyt lähtenyt edistämään.

Itse olen kyllä myös sitä mieltä, että kaikkein olennaisinta ja tärkeintä on kiinnittää huomiota siihen, miksi nuoret syrjäytyvät opetuksesta, miksi he eivät saa peruskoulua käytyä loppuun, ja on kiinnitettävä huomiota niihin syihin ja parannettava perusopetuksen resursseja. Ei se peiton jatkaminen sieltä toisesta päästä ollenkaan paranna näiden koulupudokkaiden tilannetta, ellei opetuksen resursseja huomattavasti paranneta.