Juha Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys huumausainelain muutoksesta on odotettu jatke viime kesäkuussa täällä hyväksytylle huumausainelain muutokselle, jossa kyseessä oli huumausaine nimeltä mdpv tai yhdisteen nimeltä mdpv huumausaineluetteloon ottaminen. On erittäin hienoa, että tämä asia on nyt ehdotuksen tasolla täällä, ja näin ollen tilanne paranee päivä päivältä näiden kemiallisten huumausaineiden osalta ja ennen kaikkea siltä osalta, että ne saadaan entistä joustavammin huumausainelakiin mukaan.

Tätä kyseistä hallituksen esitystä kutsutaan tuolla viranomaispuolella myöskin nimellä odotushuonelaki. Se tarkoittaa sitä, että kun näitä kyseisiä yhdisteitä tulee markkinoille, niin entistä joustavammin kyetään saamaan nuo kyseiset yhdisteet sitten huumausainelain piiriin ja näin ollen myöskin järjestäytyneen rikollisuuden mahdollisuudet toimia sitten näiden aineiden levittämisen puolesta mahdollisimman pienillä sanktioilla saadaan poistettua.

Tässä lakiesityksessä on kuitenkin, aivan kuten edellisessäkin, muutamia sellaisia asioita, joihin haluan puuttua lähinnä perustelujen osalta. Korostan, että tämä on erittäin odotettu ja hyvä lakiesitys, mutta on tärkeää myöskin, että sosiaali- ja terveysvaliokunta puuttuu muutamaan merkittävään asiakokonaisuuteen lähinnä sen takia, että tämä asia on äärimmäisen hankala. Ymmärrän hyvin sen ja tiedän, että valmistelijat varmasti ovat huippuhyvin pohtineet tätä huumausainelakikokonaisuutta ja näin, mutta rohkenen kuitenkin muutamia yleisperusteluja ja yksityiskohtaisia perusteita tässä ottaa esille. Valiokunta sitten pohtikoon, onko näihin tarkennuksiin sijaa.

Ensinnäkin yleisperustelujen perusteella vaikuttaa siltä, että virkamiehet ovat hieman, voisiko sanoa, väärin ymmärtäneet suvereenin valtion roolin huumausainepolitiikan määrittelyssä. Ei ole nimittäin olemassa mitään ylikansallista parlamenttia, joka voisi määritellä kansainvälistä huumausainepolitiikkaa. Kansainväliset instrumentit elikkä yleissopimus ja puitepäätökset toimivat vain niiden artikloissa tarkoin määritellyissä rajoissa. Kaikki muu huumausainesääntely on kansallista politiikkaa, josta päättävät kansalliset parlamentit. Tämä on hyvin tärkeä tiedostaa. Kansainväliset instrumentit ovat luonteeltaan eräänlaisia minimidirektiivejä, ja niihin perustuvat huumausainelistat ovat minimilistoja. Niitä on noudatettava siis minimitasolla, mutta kaikki muu jää kansalliseen harkintaan. Tämä ei ole sen kummallisempi asiakokonaisuus.

Tässä valossa yleisperusteluissa on hieman, voisiko sanoa, erikoisia lausumia. Otan kolme esimerkkiä sellaisista, jotka voisi ehkä hieman tarkentaa tai ainakin perustella toisella tavalla. Otan siteerauksen tuosta lakiesityksestä.

Ensimmäinen: "Suomen huumausainelaki ei siten sisällä säännöstä, joka sallisi uusien huumaavien aineiden määrittelyn huumausaineeksi ilman kansainvälisesti tehtyjä päätöksiä." Tässä kohtaa sopisi kysyä ehkä, että ei kai nyt sentään tarvita lakia siitä, että eduskunta saa säätää lakeja ilman kansainvälisesti tehtyjä päätöksiä. Tämä kai ei ole kuitenkaan tarkoitus.

Toinen hieman kummastusta herättävä kohta: "Yhteensä ainakin 16 Euroopan unionin jäsenvaltiota voi nykyisin määritellä uusia huumaavia aineita huumausaineeksi kansallisin päätöksin." Juuri niin, koska nehän ovat niin kuin tässä sanotaan, suvereeneja valtioita, ja ihmetyttää, etteivät muka kaikki voisi tehdä samaan tapaan kuin Suomessa tehtiin viime kesänä mdpv:n kohdalla. Eli tässä on mielestäni selkeä ristiriita siinä, että juurihan meidänkin parlamenttimme teki kesäkuussa tällaisen päätöksen ja emme me sitä mistään kansainvälisistä parlamenteista kysyneet etukäteen.

Kolmas esimerkki: "Lähtökohtana voidaan pitää, että kansallista päätöksentekoa ei tulisi käyttää sellaisiin aineisiin, joita vakiintuneen käytännön mukaan ei EU:ssa välttämättä kiellettäisi lainkaan." Entisenä huumetutkijana tulee taas kysymys, kukahan tällaisen vakiintuneen käytännön sitten osaa arvioida ja kuka sen tekee. Eli muutamia sellaisia kohtia, jotka herättävät hieman kummastusta. Missään tapauksessa en väitä, että ne ovat vääriä, mutta sanotaan nyt, että ne ovat hieman oudoksuttavia.

Sitten kun mennään yksityiskohtaisiin perusteluihin, 3 §:ään, puutun siihen muutamalla sanalla. Ehdotetun pykälän nimittäin voi lukea niinkin, että e alakohdassa tarkoitetut aineet olisivat huumausaineita ominaisuuksien ja sitten tässä lakiesityksessä olevan niin sanotun early warning -ilmoituksen perusteella riippumatta siitä, onko aineesta annettu valtioneuvoston asetusta. Tällöin siis huumausaineasetuksen ratkaisisi käräjäoikeus syytejutun yhteydessä eli aine voisi olla huumausaine, vaikka siitä ei olisi annettu asetusta. Mutta se ei kai liene tämän lain tarkoitus, vaan lähtökohta on se, että asetuksen antaminen ratkaisee sen aineen statuksen. Näin minä ainakin olen tämän kokonaisuuden ymmärtänyt. Tältä osin siis vielä jos täsmennän tätä, niin yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan: "Pykälän 1 momentin 5 e alakohdassa ja nykyisessä 2 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta, jonka nojalla valtioneuvosto voisi asetuksella määritellä uusia huumaavia aineita kielletyiksi huumausaineiksi."

Vaikka kuinka tarkkaan tätä e alakohtaa lukee, niin minä en löydä siitä mitään asetuksenantovaltuuteen viittaavaa. Siltä osin siis perusteluissa näyttäisi olevan virhe. Asetuksenantovaltuudesta puhutaan ainoastaan nykyisessä 2 momentissa, jota ei ehdoteta muutettavaksi. Siinä todetaan: "Tarkemmat säännökset siitä, mitä aineita, valmisteita ja kasveja pidetään 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuna huumausaineena, annetaan valtioneuvoston asetuksella." Tarkemmista säännöksistä puhuminen on mielestäni jossain määrin harhaanjohtavaa, ja jos tarkoitus on, että alakohtaan e kuuluvat aineet nimenomaan kokonaisuudessaan määritellään asetuksella, niin silloin se täytyy tehdä niin eikä niin, että joka kerralla erikseen käräjäoikeudessa syytejuttujen kohdalla tämä kokonaisuus tehdään.

Lopuksi, arvoisa herra puhemies, on hyvä todeta, että tämä, kuten jo alussa sanoin, on erittäin hyvä ja odotettu laki. On äärimmäisen tärkeää, että tähän kokonaisuuteen pystytään joustavasti puuttumaan, ja tuossa kun kollegoideni kanssa olen keskustellut, niin otan esimerkkinä tämän kesäkuussa huumausaineeksi luokitellun mdpv-huumausaineen: se on lähes poistunut markkinoilta. Toki yksittäisiä isojakin eriä silloin tällöin takavarikoidaan, mutta lähtökohta on se, että sitä ei ole katukaupassa enää siinä määrin. Toki tilalle on saattanut tulla joku muu, mutta tässä käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä on nyt sitten vastaus siihen kokonaisuuteen.

Aivan lopuksi, arvoisa herra puhemies, minä toivon, että tätä asiaa käsittelevä valiokunta eli sosiaali- ja terveysvaliokunta ottaisi huomioon näitä ajatuksia, joita tässä heitin. En ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että tämä on yksi oikea totuus, mutta tältä pohjalta varmasti voi vielä tarkennuksia tähänkin hallituksen esitykseen hakea.