Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on, kuten tiedämme, suurten haasteiden edessä. Huono kansainvälisen talouden suhdannetilanne pitää myös meidän talouskasvuamme hyvin heikkona. Suurempana ongelmana voimme kuitenkin pitää teollisuutemme rakennemuutosta ja julkisen sektorin kestävyysvajetta. Teollisuuden osuus Suomen taloudesta on pudonnut kolmanneksella vuodesta 2000. Kymmenessä vuodessa olemme menettäneet 100 000 teollista työpaikkaa. Uusia työpaikkoja on syntynyt erityisesti palvelusektorille, mutta ei kuitenkaan samassa tahdissa. Kehitykseen on ollut syynä kilpailukykymme heikkeneminen sekä suomalaisen teollisuuden ongelmat sopeutua globaalin talouden ja teknologian muutoksiin.

Pidemmällä aikavälillä meitä haastaa julkisen talouden kestävyysvaje. Toisin sanoen normaalinkaan talous- ja työllisyyskehityksen oloissa julkiset tulot eivät riitä rahoittamaan väestön ikääntymisen myötä kasvavia julkisia menoja. Valtiovarainministeriö arvioi, että hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksessa on noin 9 miljardin euron aukko. Suomen julkisen talouden kestävyyden ongelmat ovat kasautuneet vuosien saatossa. Vuoteen 2008 saakka jatkunut suopea talouskehitys peitti alleen Suomen rakenteellisia heikkouksia. Vaikeimpia rakenteellisia päätöksiä esimerkiksi työurien pidentämisestä, kuntarakenteen eheyttämisestä tai sosiaali- ja terveyspalveluiden uudelleenjärjestämisestä ei hyvinä aikoina ole ollut aivan pakko tehdä. Emme olisi tässä tilanteessa, mikäli tarvittavat päätökset olisi tehty ajallaan. (Ben Zyskowicz: Se on just näin!) Enää niitä ei voi jättää tekemättä. Vaikka ongelmat ovat suuria, ne ovat ratkaistavissa. Päätökset ovat omissa käsissämme.

Arvoisa puhemies! Hallitus on kuluvan vaalikauden aikana tehnyt joukon päätöksiä, jotka vahvistavat julkisen talouden kestävyyttä. Valtiontaloutta on sopeutettu noin 5 miljardilla eurolla. Talouden kasvupotentiaalia on vahvistettu keventämällä yhteisöveroa 6 prosenttiyksiköllä sekä uudistamalla osinkoverotusta kasvuhakuisempaan suuntaan. Syksyllä 2011 sovittiin kattava ja talouden vakautta vahvistanut raamisopimus. Vuonna 2012 solmittu työurasopimus pidentää keskimääräisiä työuria arviolta 12 kuukaudella. Hallituksen kasvurahastot nousevat yhdessä eläkevarojen ja muun yksityisen pääoman kanssa miljardiluokkaan. Esimerkiksi nuorten yhteiskuntatakuu, tuntiperusteiset päivähoitomaksut sekä joustava hoitoraha pienten lasten vanhemmille lisäävät työvoiman tarjontaa.

Reilu viikko sitten hallitus teki päätöksiä kestävyysvajeen kattamiseksi. Hallitus vahvistaa julkisen talouden kestävyyttä viiden kohdan ohjelmalla. Valtiovarainministeriö arvioi, että jos näihin tavoitteisiin päästään, ohjelma riittää poistamaan julkisen talouden kestävyysvajeen. Kyse on siis päätösten tehokkaasta toimeenpanosta. Jos joku päätös osoittautuisi mahdottomaksi toteuttaa, hallitus on sitoutunut tekemään uusia ratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, kuntien rakenteellinen 2 miljardin euron alijäämä poistetaan. Kuntien rakenteellisen alijäämän poistaminen edellyttää kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämistä. Hallitus on asettanut tavoitteekseen, että kuntien tehtäviä ja velvoitteita karsitaan siten, että julkinen talous vahvistuisi 1,3 miljardilla eurolla vuoden 2017 tasolla. Kuntien kustannuksia vähennetään muun muassa tiivistämällä toisen asteen koulutuksen järjestäjäverkkoa, väljentämällä kelpoisuusvaatimuksia, tiivistämällä terveydenhuollon päivystysverkkoa sekä tehostamalla joukkoliikennettä ja henkilökuljetuksia. Kuntien rahoitustasapainon säilyttämiseksi käyttöön otetaan kuntien talousohjausjärjestelmä, joka on pitkäjänteisyytensä ja sitovuutensa osalta verrattavissa nykyiseen valtiontalouden kehysmenettelyyn.

Toiseksi, julkisten palvelujen tuottavuutta parannetaan 0,5 prosentilla vuodessa. Julkisten palveluiden tuottavuuden parantaminen nojaa kolmeen merkittävään uudistukseen. Ensimmäinen on kuntarakenneuudistus, jonka tavoitteena ovat elinvoimaisemmat kunnat. Kuntauudistuksen ja liitosselvitysten myötä kuntalaiset saavat ajantasaista tietoa oman kunnan kyvystä turvata peruspalvelut ikärakenteen ja palvelutarpeiden muuttuessa. Liitosselvitys on käynnissä tai käynnistymässä 165 kunnassa. Selvityshaluja on noin 250 kunnalla, joista yli sadassa kunnassa on alueen kuntien kanssa yksimielisyys selvitysalueesta. Lisäksi hallitus laajentaa harkiten omaa toimivaltaansa kuntarakenteen vahvistamiseksi ja varautuu asettamaan erityiset kuntajakoselvittäjät suurimmille kaupunkiseuduille. Toinen uudistus on sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus. Tässä tavoitteena on sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatio sekä tehokas hallinto. Kolmanneksi, hallitus käynnistää laajapohjaisen selvityksen sosiaali- ja terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen purkamisen vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista.

Kolmanneksi, keskimääräisiä työuria pidennetään kahdella vuodella. Työuria pidennetään alkupäästä muun muassa muuttamalla opintotuen rakennetta, uudistamalla korkeakoulujen rahoituskannusteita, opiskelijavalintaa ja tavoitteellisia valmistumisaikoja koskevia säännöksiä, purkamalla hakijasumaa sekä pidentämällä oppivelvollisuutta. Työuran katkoksia vähennetään kotihoidon tuen rakennetta ja vuorotteluvapaan ehtoja muuttamalla.

Työmarkkinaosapuolet ovat työurasopimuksessa keväällä 2012 sitoutuneet neuvottelemaan ratkaisun työeläkeuudistukseksi, jolla eläkkeellesiirtymisiän odote nostetaan 62,4 vuoteen vuonna 2025. Järjestöt neuvottelevat ratkaisun eläkeuudistukseksi ylijohtaja Jukka Pekkarisen työryhmän kattavan selvityksen pohjalta ensi syksyyn mennessä.

Neljänneksi, rakenteellista työttömyyttä alennetaan 1 prosenttiyksiköllä. Rakenteellisen työttömyyden alentamiseksi käytetään sekä keppiä että porkkanaa. Työttömyysturvan ja asumistuen suojaosuudet pyrkivät tekemään lyhytaikaisenkin työn tekemisestä nykyistä kannattavampaa. Myös koulutustoimia lisätään. Toisaalta työstä tai aktiivitoimista kieltäytymisestä seuraavia sanktioita sovelletaan nykyistä johdonmukaisemmin. Työttömälle tarjotaan avoimia työpaikkoja 3 kuukauden ammattisuoja-ajan jälkeen myös työttömän oman ammattialan ulkopuolelta ja työn vastaanottamisvelvoitetta laajennetaan. Työllistämissuunnitelmien toteutumista seurataan nykyistä tarkemmin. Pitkäkestoisen työttömyyden taittamiseksi rakennetaan kattava työvoimapalveluverkosto.

Viidenneksi, Suomen talouden kasvupotentiaalia vahvistetaan 1,5 prosenttiyksiköllä. Suomen talouden kasvupotentiaalin vahvistamiseksi merkittävin yksittäinen ratkaisu on syksyllä solmittu maltillinen ja pitkäkestoinen työmarkkinaratkaisu, joka parantaa kilpailukykyämme suhteessa kilpailijamaihin. Tämän lisäksi investointien lupamenettelyitä kevennetään, käyttöön otetaan kansallinen ict-palveluväylä ja ministeriöt velvoitetaan panemaan toimeen terveen kilpailun ohjelma.

Arvoisa herra puhemies! Ohjelman toimeenpanoa arvioi valtiovarainministeriön valtiosihteeri Hetemäen johtama virkamiestyöryhmä, joka raportoi säännöllisesti talouspoliittiselle ministerivaliokunnalle. Ohjelman toteutumista arvioidaan perusteellisesti maaliskuun kehysriihessä sekä elokuun budjettiriihessä. Jos valtiovarainministeriö arvioi, että joku ohjelman osa-alueista ei ole saavuttamassa sille asetettua kestävyysvajevaikutusta, niin silloin hallitus tekee uusia päätöksiä. (Timo Soini: Virkamiehetkö sen päättävät vai hallitus?)

9 miljardin euron kestävyysvajeen umpeen kurominen on valtava kansallinen hanke, johon tarvitaan mukaan hallituksen lisäksi koko eduskunta, työelämän osapuolet sekä kuntapäättäjät. Työtä tulee riittämään myös tuleville vaalikausille. Hallitus on ohjelmassaan asettanut uskottavan uran kestävyysvajeen kattamiseen. Tällä uralla pysyminen edellyttää ohjelman määrätietoista ja tehokasta toimeenpanoa sekä tarpeen mukaan ohjelman täydentämistä. Tähän on koko hallitus sitoutunut. (Timo Soini: Alijäämä 9 miljardia!)

Petteri Orpo /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomus uskoo siihen, että vain tekemällä välttämättömiä uudistuksia tulevien sukupolvien hyvinvointi pystytään säilyttämään. Asioita on tehtävä uudella tavalla ja rakenteita on uudistettava, jotta suomalaisten palvelut turvataan. Tästä on hallituksen päättämässä rakennepoliittisessa ohjelmassa kysymys.

Nyt tehdyt päätökset on myöskin erittäin helppo ymmärtää väärin. Esimerkiksi vanhuspalveluiden 300 miljoonan tehostaminen ei ole leik-kaus nykypalveluihin, vaan se on arvioitu säästö tulevina vuosina, jos onnistumme tekemään asioita paremmin. Tärkeitä vanhuspalveluita kehitetään kiitellyn vanhuspalvelulain hengessä siihen suuntaan, jossa vanheneva ihminen voi asua kotonaan mahdollisimman pitkään tukipalveluiden avulla. Kysymys on siitä, ettei tuen tai kuntoutuksen puutteessa ajaudu liian aikaisin laitoshoitoon. Kun tuettu kotona asuminen ei enää onnistu, tarjotaan vanhukselle palveluasumista. Samalla kuntien omaishoitoon panostetaan eli palveluita kehitetään ja niitä viedään yhä enemmän ihmisten lähelle. Ikäihmistä ei jätetä heitteille eikä palveluita siis leikata saatikka lopeteta.

Tämä on erinomainen esimerkki siitä, että asioita voidaan tehdä uudella tavalla: ikäihminen voi asua omassa kodissaan pidempään, ja samalla rahalla saadaan palveluita yhä useammalle.

Rakenteellisten uudistusten tarve on välttämätön. Vuosien mittaan Suomen talouteen on syntynyt pysyvä aukko julkisten palveluiden, siis tavallisten suomalaisten käyttämien koulujen, terveyskeskusten ja päiväkotien, rahoitukseen. Tuo aukko on noin 9 miljardin luokkaa. Rahat eivät riitä nyt, mutta jos mitään ei tehdä, ne riittävät vielä huonommin tulevaisuudessa. Jos emme pysty korjaamaan tätä talouden epäsuhtaa, edessämme on kipeitä menoleikkauksia ja veronkorotuksia. Päättämättä jättäminen ei ole meille todellinen vaihtoehto tässä tilanteessa. Tarvitaan siis uudistuksia, joilla Suomen talous kunnostetaan. Kokoomus on tässä työssä etulinjassa.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä on erittäin tyytyväinen siihen, että hallitus onnistui kaikista epäilyistä huolimatta tekemään taas isoja ratkaisuja. Hallituksen rakennepoliittinen ohjelma sisältää toimenpiteitä, joilla pidennetään työuria, vähennetään työttömyyttä, puretaan kuntien tehtäviä ja velvoitteita ja puolustetaan siten julkisia palveluita. Hallituksen rakennepoliittinen ohjelma on hyvä, ja kokoomus iloitsee rakennepaketissa erityisesti siitä, että nyt ensimmäisen kerran onnistuimme purkamaan hyvinvointiyhteiskunnan niin sanottuja rönsyjä. Päätökset ovat historiallisia, sillä yksikään hallitus ei ole kyennyt keventämään kuntien velvoitetaakkaa. Tämä hallitus sen teki, 1,2 miljardilla eurolla. (Sirkka-Liisa Anttila: Tekemättä edelleen!)

Olemme hyvää tarkoittaen tässä salissa isolla porukalla kymmenien vuosien aikana säätäneet lukemattoman määrän tehtäviä ja normeja, jotka nyt muodostavat kokonaisuuden, joka ei toimi. (Timo Soini: Vanhat puolueet!) Kun karsimme turhia tehtäviä ja byrokratiaa, voimme keskittyä tärkeimpien peruspalveluiden järjestämiseen. Samaa normien ja sääntelyn purkua pitää jatkaa koko yhteiskunnassa. (Timo Soini: Entäs Euroopan unionissa?) Puretaan yrittämisen ja työllistämisen esteitä, annetaan ihmisille enemmän vapautta ja vastuuta. Tätä suomalaiset kaipaavat. Ihmiset ovat kyllästyneitä liiallisiin normeihin ja sääntelyihin.

2000-luvun aikana kunnille on jatkuvasti annettu uusia tehtäviä ja velvoitteita hoidettavaksi, mutta samalla rahoitusta näiden uusien tehtävien hoitamiseksi ei ole osoitettu. Kunnissa otetaan nyt käyttöön uusi talousohjausjärjestelmä, jonka avulla varmistetaan, että kunnille säädettäville tehtäville pitää samalla etsiä myös rahoitus. Mikäli haluamme asettaa kunnille uusia tehtäviä, on pystyttävä päättämään, mistä tehtävistä luovutaan tai mistä rahat otetaan. Kuntapäättäjät ympäri maata ymmärtävät tämän päätöksen arvon.

Kuntien tehtävien karsiminen on hyvä alku kuntatalouden tervehdyttämiselle, mutta yksin se ei nosta kuntia takaisin jaloilleen. Siksi hallitus jatkaa kuntauudistuksen toteuttamista ja sosiaali- ja terveysuudistuksen viemistä eteenpäin.

Pelkkä rakenteiden ja toimintatapojen uudistaminen ei kuitenkaan vielä kuro umpeen kestävyysvajetta. Mitä pidempään me suomalaiset teemme työtä, sitä varmemmin suomalaisen yhteiskunnan palvelut voidaan turvata. Mitä useampi suomalainen saadaan mukaan työelämään, sitä kestävämmällä perustalla Suomen talous on. Työnteon ja työn tarjoamisen on aina oltava kannattavaa ja haluttavaa.

Työurien pidentämiseksi opintotuen tukiaikaa lyhennetään ja tuen määrää korotetaan, mitkä kannustavat nuoria nopeampaan valmistumiseen. Kotihoidon tuen jakamisella molempien vanhempien kesken edistetään äitien työntekoa ja parannetaan heidän asemaansa työmarkkinoilla. Sosiaaliturvaa kehitetään niin, että työn vastaanottamisesta tulee kannattavampaa. Työmarkkinajärjestöt neuvottelevat eläkeuudistuksesta, joka astuu voimaan 2017. Kokoomus uskoo vakaasti työmarkkinajärjestöjen kykyyn saavuttaa ratkaisu sekä eduskuntapuolueiden kykyyn tehdä poliittiset päätökset. Viimeisetkin villahousut ovat luvanneet tulla mukaan ensi vaalikaudella.

Arvoisa herra puhemies! Keskusta ja perussuomalaiset ovat pitkin syksyä todenneet, että hallitus ei saa aikaiseksi rakennepakettia, että hallitus ei saa aikaiseksi maltillista palkkaratkaisua, että hallitus ei saa aikaiseksi kuntien tehtä-vien ja velvoitteiden purkamista. Hallitus on kuitenkin pitänyt lupauksensa. Näiden puheiden jälkeen oppositiolta voisi odottaa jopa tunnustusta, lienee turhaa kuitenkin. (Välihuutoja) Pelkkä tehtyjen ratkaisujen lokaaminen ei enää riitä.

Perussuomalaisten tuoreessa rakennepaketissa on merkittäviä yhtäläisyyksiä hallituksen nyt esittämiin. Mistä siis kumpuaa se valtava kritiikki, jos kuitenkin itse kannatatte suurinta osaa hallituksen esityksistä? (Timo Soinin välihuuto)

Keskustan puheenjohtaja, edustaja Sipilä, on ainakin tähän asti todennut rakennepaketista, ettei se täytä sille asetettuja odotuksia. Hallitus päätti laatia rakennepoliittisen ohjelman, jotta Suomen taloutta vaivaava kestävyysvaje saadaan kuriin ja jotta suomalaisten palvelut turvataan. Siksi esimerkiksi kuntien tehtäväkuormaa on nyt päätetty purkaa. Keskustalla on ollut aikaa vähentää kuntien tehtäviä iät ja ajat hallitusvastuussa ollessaan. Tämä hallitus kuitenkin teki ne. Minusta se on merkittävää huomata myös keskustassa. (Markku Rossi: Väärä sijamuoto!) Sen sijaan keskustan esittämä tehtävien siirtely kuntien ja valtion välillä ei tuo merkittäviä säästöjä. Taskusta toiseen siirretty euro ei ole säästö. (Timo Soini: Eikä leikkaus ole leikkaus!)

Toivon, että oppositiopuolueet nostavat nyt päänsä kuppilan pöydästä ja lukevat rakennepaperin kunnolla läpi. Yli 70 toimenpiteen ohjelmalla todella tervehdytetään Suomen julkista taloutta ja turvataan suomalaisten hyvinvointi. Kokoomus on mennyt hallitukseen tekemään päätöksiä, ja nyt hallitus niitä on tehnyt. Suomen talouden remontti jatkuu. Nämä päätökset vievät Suomea eteenpäin, mutta tekemistä riittää myös tuleville hallituksille ja oppositiopuolueille. Me tarvitsemme yhteistyötä. Meitä kaikkia tarvitaan tässä työssä, jotta Suomi pärjää jatkossakin.

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä kannattaa hallituksen toimia kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi. Kuuden puolueen hallitus sai taas aikaan päätöksiä, lisää sellaisia päätöksiä ketjuun, joilla Suomi nostetaan jaloilleen. Nyt kaikki tarmo on siirrettävä sovittujen päätösten toteuttamiseen ja aloitetun rakenneuudistuksen jatkamiseen. Tärkeintä on, että suomalaisten hyvinvointi ja peruspalvelut turvataan. Tämän lupauksen me olemme suomalaisille antaneet ja siitä lupauksesta aiomme pitää kiinni.

Jouni Backman /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen rakennepoliittinen ohjelma kuroo umpeen pitkällä aikavälillä julkisen talouden kestävyysvajetta. (Kauko Tuupainen: Kuinka pitkään?) Näin hallitus viestittää, että Suomi hoitaa asiansa.

Hallitus toimii ennen kuin velkaantuminen ajautuu hallitsemattomaksi. Monissa muissa maissa järjestys on ollut toinen. Oppositionkin soisi täällä kotimaassa antavan arvostusta omalle hallituksellemme ja sen toimille. Jatkuva tyhjänpäiväinen "väärin sammutettu" -kritiikki voisi jo loppua. On syytä todeta, että onneksi Suomi ei ole Soinin ja Sipilän vapaapalokunnan varassa. (Mauri Pekkarinen: Mutta onko sammutettu jo?) Äänestäjien kuluttajansuojan kannalta alkaisi olla myös korkea aika kuulla opposition todellinen vaihtoehto. Vaihtoehdoksi ei kelpaa keskustan summittainen miljardien leikkauslista eikä perussuomalaisten teollisuuden lisärasituspaketti.

Rakennepoliittiset toimet eivät romuta hyvinvointivaltiota. Päinvastoin, nyt käynnistyvä peruskorjaus on edellytys hyvinvointipalveluiden turvaamiselle ja kehittämiselle. Pelkkä pintasi-laus ei nyt kuitenkaan riitä. Kestävyysvajeen suuruusluokkakin edellyttää järeämpiä ja kattavampia toimia. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ehdoton reunaehto on, että ratkaisut ovat oikeudenmukaisia ja perustuvat työllisyyden vahvistamiselle.

Kysymys ei ole nyt leikkauslistasta. Rakennetoimilla vahvistetaan talouden ja työllisyyden kasvuedellytyksiä. Näin tulot lisääntyvät ja menojen kasvu pienenee. Ilman rakennetoimia jouduttaisiin pikaisesti mittavampiin tasapainotustoimiin leikkauslistoineen niin valtiontaloudessa kuin kunnissakin.

Nyt tehdään myös lisäpanostuksia, joiden myötä hyvinvointiyhteiskunta vahvistuu. Sosialidemokraattien pitkäaikainen tavoite oppivelvollisuusiän pidentämisestä toteutuu nyt. Peruskoulun ja toisen asteen välissä on kuilu, jonne useat tuhannet nuoret putoavat. Koko ikäluokkaa koskevalla pidennetyllä oppivelvollisuudella on tärkeä rooli sekä syrjäytymisen ehkäisyssä että työurien pidentymisessä. Pienellä lisäsat- sauksella saadaan nyt merkittävä tulos niin ta-loudelliselta kuin inhimilliseltäkin kannalta.

Kunnat ovat jo kauan edellyttäneet tehtäviensä ja velvoitteidensa karsintaa. Nyt tähän toiveeseen vastataan. Kunnilta ei olla nyt leikkaamassa valtion tukea. Päinvastoin, niille annetaan lisää omaa taloudellista liikkumavaraa. (Markku Rossi: Leikkauksia on koko ajan!) Tärkein tekijä kunnillekin on talous- ja työllisyyskehityksen vahvistaminen. Siihen pyritään nyt monipuolisella toimenpidevalikolla yritysten toimintaedellytysten vahvistamisesta aina työurien pidentämiseen. Myös kuntien maksutuloja lisätään. Tässäkin rakenteita uudistetaan pienituloisia kurittamatta, sillä sosialidemokraattien ehtona oli, että esimerkiksi päivähoitomaksujen korotukset kohdistuvat vain parempituloisiin.

Velvoitteiden purkamisen ohella merkittävä uudistus on kuntatalouden ohjausjärjestelmä, jolla kuntatalouteen saadaan lisää vakautta ja erityisesti ennakoitavuutta. Hallitus pidättäytyy uu-sien, kuntien menoja lisäävien tehtävien ja velvoitteiden antamisesta ilman, että se päättää vastaavansuuruisista tehtävien ja velvoitteiden karsimisesta tai uusien tehtävien rahoittamisesta valtion kassasta.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä korostaa, että rakenneuudistus ei tarkoita hyvinvointipalvelujen kehittämisen pysäyttämistä. Rakenteiden uudistaminen ei tarkoita heikennystä palveluihin. On valitettavaa, että esimerkiksi vanhusten on väitetty joutuvan rakennepaketin maksumiehiksi. Eivät joudu, näin ei ole. Totuus on tältäkin osin päinvastainen. Vanhusten vapauttaminen laitoshoidosta kattavien avopalvelujen ja tuetun palveluasumisen piiriin säästää samalla 300 miljoonaa euroa. (Timo Soini: Ikiliikkuja on keksitty!) Tämä on esimerkki oikeaoppisesta palvelurakenteen uudistamisesta.

Vanhuspalvelulain nopeutetulla toimeenpanolla hallituksen tarkoituksena on turvata jokaiselle inhimillinen vanhuus kodinomaisissa olosuhteissa niin pitkään kuin se on mahdollista. Satsaamalla kotihoitoon, omaishoidon tukeen ja monipuoliseen asumiseen taataan mahdollisimman monelle ihmiselle mahdollisuus viettää tulevatkin joulut tutussa, turvallisessa ympäristössä. (Perussuomalaisten ryhmästä: Kuinka paljon kuntien valtionosuudet nousee?)

Arvoisa puhemies! Rakennepoliittinen ohjelma jatkaa hallituksen työlinjaa lisäten työn määrää ja nostaen myös julkisen sektorin tuottavuutta. Työuria pidennetään nyt niin alkupäästä, keskivaiheilta kuin myöskin loppupäästä. Työ on avain sekä yksilön että hyvinvointivaltion tulevaisuuden rakentamisessa.

Työmarkkinoiden toimivuus edellyttää osapuolten keskinäistä luottamusta. Tämän vahvistamiseksi on tärkeää, että eläkejärjestelmän uudistamisessa on edellisen hallituksen harharet-kien jälkeen poistuttu pakkolinjalta ja palattu yhteistyöhakuisen kehittämisen tielle.

Arvoisa puhemies! Kuluneen syksyn aikana suomalainen sopimusyhteiskunta on näyttänyt jälleen voimansa. On saatu aikaan kasvun siemeniä sisältävä valtion budjetti. On saatu aikaan nopeasti vaikuttavia täsmätoimia sisältävä työllisyyslisäbudjetti. On saatu aikaan työmarkkinoiden vakautta ja ennakoitavuutta ylläpitävä työmarkkinaratkaisu. Nyt neljäntenä pilarina valtiovarainministerin johdolla on saatu aikaan tasapainoinen, kattava ja uskottava pitkän tähtäimen toimenpideohjelma julkisen talouden kestävyysvajeen nujertamiseksi.

Nämä kaikki toimenpiteet luovat kestävän perustan, jolle hyvinvointivaltio tulevina vuosikymmeninä rakentuu. Laakereille ei voi kuitenkaan jäädä lepäämään. Työ kasvun, työllisyyden ja oikeudenmukaisuuden puolesta jatkuu. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä antaa tälle työlle ja tälle hallitukselle kaiken tukensa.

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi haluan kiittää hallitusta tiedonannosta. Kyllähän me kaikki tiedämme, että te ette tätä erityisesti halunneet, koska silloin, kun te julkistitte pakettinne perjantaina, ette puhuneet tiedonannosta yhtään mitään, halaistua sanaa. Olisitte tämänkin mieluusti haudanneet, mutta sen jälkeen, kun perussuomalaiset ilmoittivat tekevänsä välikysymyksen, te päätitte antaa tiedonannon. Me pakotimme teidät avoimuuteen, kiitos siitä.

Ja kiitos myös kokoomuksen ryhmäpuheenjohtaja Petteri Orpolle. Te olette erittäin merkittävän viisauden lausunut: leikkaus ei ole leik-kaus, se on tapa tehdä asioita toisin. Eli seuraavaksi, kun köyhä kansa katsoo kukkaroonsa ja siellä on entistä vähemmän rahaa, ei kukaan ole leikannut vaan on tehty toisin. Erinomaista!

Arvoisa herra puhemies! Näyttää siltä, että hallituksen usko Suomeen ja suomalaiseen työhön horjuu pahasti. (Sari Sarkomaa: Ei ihan osunut ja uponnut!) Kun nyt olisi pitänyt keksiä keinoja, joilla saadaan talous käännettyä kasvuun, hallitus keskittyy leikkauslistoihin ja julkisen sektorin alasajoon. Hallituksen paperissa lukee: "Mitä uskottavampaa julkisen talouden kestävyyden turvaava rakennepolitiikka on, sitä vähemmän tarvitaan kasvua jarruttavia veronkorotuksia ja menoleikkauksia lyhyellä aikavälillä." (Ben Zyskowicz: Näin se on!) Tästä huolimatta pääministeri Katainen on jo mennyt lupaamaan uusia, kovia menoleikkauksia kehyksiin, eli siis hallitus ei pidä omaa rakennepakettiaan erityisen uskottavana. Saman tosin ovat todenneet sekä ekonomistit että etujärjestöt.

Samoin te, herra pääministeri, olette sanonut, että eläkeikää pitäisi nostaa, muun muassa Iltalehden haastattelussa. Hallitus ei sitä tee. Koska se sitten pystyy sen tekemään, jos ei silloin, kun kokoomus on pääministeripuolueena? (Mauri Pekkarinen: Se luottaa parempiin hallituksiin!)

Arvoisa puhemies! Tästä rakenneuudistuspaperista ei löydy kunnon edellytyksiä talouskasvulle. Yksittäisiä leikkauskohteita sen sijaan löytyy, vai olivatko ne nyt tapoja tehdä asioita paremmin? Ensiksi tämä kotihoidon tuen leikkaus: Se ei ole tapa tehdä asiaa paremmin. Se on tapa tehdä asia huonommin puuttumalla perheen sisäiseen autonomiaan ja määräämällä siitä, onko isä tai äiti se, joka jää lasta hoitamaan kotiin. Sen pystyy tekemään perhe, siihen ei tarvitse hallituksen tai kokoomuksen päätöstä. Eli hallitus myy sitä kestävyysvajeen umpeen kuromisena, mutta kun lukee ministeriön taustamuistiota, niin selviää, että kotihoidon tuen leikkaus lisää kustannuksia. (Ben Zyskowicz: Eihän se ole leik-kaus sitten!) Se lisää kustannuksia 100 miljoonalla, ja tämän lisäksi vielä päivähoitomaksuja korotetaan. Lapsiperheet saavat kuritusta oikein isän kädestä.

Toisen asteen opetuksesta taas vähennetään 200 miljoonaa. Tinkiminen koulutuksesta on hyvin kyseenalaista. Pisa-tutkimuksen luulisi herättävän koko tämän talon yli puoluerajojen.

Lisäksi hallitus aikoo säästää 300 miljoonaa euroa leikkaamalla vanhusten pitkäaikaisten hoitopaikkojen määrää. Vanhainkotien ja terveyskeskusten vuodeosastojen vähentäminen ei kuitenkaan ratkaise mitään, jos kokonaisuutta ei oteta huomioon. Jos ei kotihoitoon panosteta ja sen ongelmia ratkaista, niin tästä ei tule mitään. (Välihuutoja vasemmalta) — Puhe on vaikuttavaa, koska vasemmisto hermostuu. — Jos painopistettä halutaan siirtää kotihoitoon (Matti Saarinen: Keskusta yritti viime vaalikaudella! — Erkki Virtasen välihuuto) ja samalla mahdollistaa kattava hoito, edustaja Erkki Virtanen, niin miksi sitten hallitus ei siirrä omaishoidon tukea Kelan hoidettavaksi? Miksi hallitus ei siirrä? Tätä ovat ehdottaneet niin perussuomalaiset kuin myös valtiosihteeri Hetemäen johtama virkamiesryhmä, johon pääministeri avauspuheessaan voimakkaasti nojasi. Siis miksei ole? Kuka vastusti? (Matti Saarinen: Keskusta yritti viime vaalikaudella!)

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen, hallituksessanne on yrittäjähenkinen puolue. Se on teidän oma puolueenne, joka on nyt lähdössä yrittäjäkiertueelle lehtitietojen ja mainosten mukaan. Siksi on hämmästyttävää, että kun tätä rakennepakettia lukee, niin siellä ei yrittäjyyttä mainita lainkaan lukuun ottamatta vanhoja virsiä yritysrahoituksesta. Eli miten tämä on mahdollista? Te lähdette kiertueelle kuuntelemaan yrittäjiä sen jälkeen, kun päätökset on tehty. Kuinka te kehtaatte? Ja kyllähän te kehtaatte!

Pääministeri Katainen, ryöstikö SDP teiltä poliittisen johtajuuden? Jos kysyisin SDP:ltä, niin he vastaisivat, että totta kai. Siksi minä kysyn teiltä. Viittaan tässä valtiovarainministeri Urpilaisen puheeseen SDP:n puoluevaltuustossa, jossa hän sanoi, että SDP otti johtajuuden tässä rakenneuudistusten läpiviennissä. (Perussuomalaisten ryhmästä: Ohhoh!) Tämä tuntuu aika erikoiselta. Kumpi tätä hallitusta johtaa, vai johdatteko te sitä vuorotellen, vai johtaako sitä peräti ministeri Arhinmäki? (Naurua) Minä en tiedä. Kertokaa minulle, kuka tätä orkesteria johtaa. Onkohan tässä nyt kysymys siitä, että SDP heräsi enemmän oman kannatuksensa laskuun kuin Suomen talouden ongelmiin? Yhtä lailla tämä rakennepaketti ei ainakaan vielä ole saanut käännettyä sen paremmin SDP:n kannatusta kuin Suomen talouttakaan nousuun.

Mutta minä kysyn teiltä, ministerit Urpilainen ja Katainen, hallituspolitiikan Hannu ja Kerttu: (Naurua) Kumpi teistä johtaa tätä orkesteria? Te olette kuin sinipunakynä. Kumpi pää nyt on paperissa, ja kumpi pää nyt on ilmassa? Hyviä ihmisiä ja mukavia olette molemmat, mutta kumpi johtaa? (Ben Zyskowicz: Ei sillä väliä!)

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten linja on työ ja talous. Meidän täytyy vahvistaa taloutta, teollisuutta, palvelukuntia. Tämän takia me tarvitsemme taloudellista kasvua. (Jouko Skinnari: Mitä tuo tarkoittaa?) Alv:n alarajan tuntuva nosto kasvuyrityksille, Viron-mallinen yritysverotus, eri yritysmuodoille tasapuolinen verokoh-telu ja konkurssilainsäädännön uudistaminen. Energiapolitiikan perustaksi kohtuuhintainen ja kohtuumainen suomalainen energia, myös puu ja turve. Eikä pelkkää koksia, kivihiiliä, kattilaan, vaan suomalainen turve ja puu mukaan. Ei sysimustaa kivihiiltä, niin kuin vihreät tuntuvat ha-luavan.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten tavoite on olla mukana kantamassa vastuuta ja tehdä isänmaan kannalta hyviä päätöksiä. Me emme vastusta kaikkia hallituksen esityksiä. Jos ne ovat hyviä, me tuemme niitä. Jos itse pystymme tekemään parempia ehdotuksia, me teemme niitä.

Mutta aivan tässä lopuksi vielä pari sanaa EU-rakennepolitiikasta. On mielenkiintoista, että hallituskin nyt komission käskystä, siis komission käskystä, on suostunut miettimään, mitkähän lait ovat turhia ja mitkä eivät. (Puhemies koputtaa) — Arvoisa puhemies, toivon, että saan puhua yhtä kauan kuin myös kokoomuksen ryhmäpuheenjohtaja Orpo. (Kari Uotila: Hän puhui asiaa!) Haluan tuoda selväksi, että me tarvitsemme Britannian ja Hollannin mallin uudistuksia EU-politiikassa.

Arvoisa puhemies! Nykymuotoinen euro on kasvun este.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, edellä olevan perusteella teen seuraavan epäluottamuslause-esityksen: "Koska hallitus ei rakennepaketissaan kykene esittämään Suomen talouden kuntoon saattamiseksi tarvittavia toimenpiteitä sekä uudistuksia, hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Juha Sipilä /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Taloustilanteessamme alkaa olla kiusallisen paljon samoja piirteitä kuin Etelä-Euroopan kriisimaiden tilanteissa muutama vuosi sitten. Kilpailukyky heikkenee. Vaihtotase on negatiivinen. Valtio ja kunnat velkaantuvat niin, että ylitämme jo ensi vuonna yhteisesti sovitun suhteellisen velkaantumisen rajan. Talouskasvu on korkeintaan nollan tuntumassa. Suomi tarvitsee kauaskantoisia päätöksiä. Edessä on kova ja noin kymmenen vuotta kestävä urakka. Hallituksen esitys on vielä kovin keskeneräinen ja sirpaleinen. Ajan säästämiseksi käytän kuitenkin ryhmäpuheen ajan arvostelun sijasta omien ratkaisuesitystemme esittelyyn.

Keskustan vaihtoehto koostuu kolmesta pääosasta: Ensimmäinen kolmannes kestävyysvajeesta pystytään kattamaan kunnollisella kunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksella. Toinen kolmannes katetaan parantamalla suomalaisen työn ja kasvun edellytyksiä. Kestävyysvajeesta kolmannes paikattaisiin 150 000 uudella työpaikalla. Viimeisen kolmanneksen paikkaamiseen tarvitaan työurien pidentämistä alusta, keskeltä ja lopusta sekä joukko muita pienempiä toimia eri sektoreilla.

Keskusta on eilen julkistetussa linjauksessaan kartoittanut kuntien menoissa jopa 3 miljardin tehostamispotentiaalin vuoden 2020 loppuun mennessä. Suurin säästömahdollisuus syntyy sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen ja rahoituksen uudistamisessa. Sote-solmun aukaisemiseksi keskusta esittää, että uudistus toteutetaan kaksivaiheisesti: Ensinnäkin, sairaanhoitopiirejä ei lakkauteta vaan niille siirretään erikoissairaanhoidon lisäksi perusterveydenhuolto ja vaativa sosiaalitoimi jo tällä vaalikaudella. Toiseksi, seuraavalla vaalikaudella tehdään sosiaali- ja tervey-denhuollon kokonaisuudistus. Siinä on ratkaistava rahoitus, tietojärjestelmien yhteensopivuus, johtaminen ja hallinto, joitakin kipeitäkin kysymyksiä — kuten lääkäreiden kaksoisrooli julkisella ja yksityisellä puolella — sekä työnjako sairaanhoitopiirien välillä ja eri erityisvastuualueiden välillä. Tällä etenemistavalla on saavutettavissa noin 900 miljoonan euron säästöt vuoteen 2017 mennessä.

Lisäksi seuraavilla kuntasektorin toimilla voidaan saada runsaan miljardin euron säästöt: Yksityiskohtaisesta sääntelystä osin luovutaan ja pätevyysnormeja väljennetään, prosesseja ja johtamista kehitetään muun muassa parantamalla tietojärjestelmiä, (Jukka Gustafsson: Sitähän tehdään koko ajan!) tehtäviä karsitaan noin 300 miljoonalla eurolla. Keskusta luopuisi muun muassa oppivelvollisuusiän nostamisesta ja kotihoidon tuen kiintiöittämisestä. Vuosina 2018—2020 toimintaa tehostetaan 800 miljoonalla eurolla omalla kehitystyöllä kunnissa ja maakunnallisten sote-järjestäjien toimesta.

Kasvuhakuisuudesta, uskosta suomalaiseen työhön ja uusien työpaikkojen luomisen tärkeydestä olen puhunut tässä salissa useaan otteeseen. Jos saamme palautettua vientiteollisuuteen 60 000—70 000 työpaikkaa, niin loput syntyvät yksityisen sektorin palveluihin. Valtion on otettava merkittävämpi rooli teollisessa rakennemuutoksessa.

Keskusta on esittänyt kasvurahastoa, jonka avulla voidaan osaltaan varmistaa teollisuutemme uusiutuminen ilman lisävelan ottoa. Yrittäjiä kannattaa kuunnella. Edustaja Eero Lehti jatkojalosti rahastoideaa keskustelussamme. Hän esitti leasing-rahastoa, jolla voitaisiin järjestää laivojen rakennusaikainen rahoitus. Tämä voisi hyvin olla osana miljardiluokan kasvurahastoa ja erittäin potentiaalinen sijoituskohde myös eläkeyhtiöillemme. Uskon, että jopa menetettyjä tilauksia olisi saatu pelastettua tämän ratkaisun avulla.

Toinen konkreettinen ehdotuksemme investointien liikkeelle saamiseksi on ollut Valtion infra Oy. Huomasin, että SAK on ehdottanut sellaista pääkaupunkiseudun liikennehankkeiden rahoittamiseksi. Kannatamme ideaa, mutta ehdottomasti sen pitää kattaa koko maa.

Arvoisa puhemies! Eläkerahoillamme on ollut merkittävä rooli aikanaan yritysten rahoittamisessa, suomalaisen työn tukemisessa sekä sitä kautta eläkemaksukertymän aikaansaamisessa. Eläkerahastoista kaksi kolmasosaa on sijoitettu Suomen ulkopuolelle — siis rahoittamaan suomalaisten yritysten ja suomalaisen työn kilpailijoita ja kilpailevia yhteiskuntia. Olisiko tässä uudelleenarvioinnin paikka?

Kolmas merkittävä rakenteellinen toimi on työurien jatkaminen. Keskusta tukee toimia, joilla pidennetään työuria alusta, keskeltä ja lopusta. Haluamme kuroa umpeen kestävyysvajetta mutta ennen kaikkea haluamme turvata suomalaisten eläkkeiden tason tulevina vuosikymmeninä.

Eläkeuudistus vaatii useita samaan aikaan vaikuttavia toimia työelämässä. Ikääntyneiden työmarkkina-aseman parantamiseksi on tehtävä erillisohjelma. On otettava aidosti käyttöön ikäjohtaminen ja ikäohjelmat. Ikäsyrjinnästä on vihdoin päästävä eroon. Tässä ja työssäjaksamisessa avainasemassa ovat johtajat työpaikoilla.

Arvoisa puhemies! Puutun lopuksi pariin yksityiskohtaan hallituksen rakennepaketissa. Ensinnäkin koulutuksen osuus herättää vielä paljon kysymyksiä. Yhä enemmän koulutuksessa heijastuu lapsen kotitausta. Erot ovat sekä sosiaaliryhmien että alueiden välisiä. Keskustan mielestä tämän korjaaminen tulisi nyt ottaa koulutuspolitiikan keskiöön. Mekaanisten rakenneratkaisujen sijaan tarvitaan selkeä ohjelma siitä, miten koteja ja kouluja voidaan tukea lapsen ensimmäisinä vuosina, jotta turvattaisiin perusta, jolle myöhempi koulutus ja elämä voi rakentua.

Toinen asia on vanhustenhoito. Jokaisella ihmisellä on oikeus arvokkaaseen ja turvalliseen ikääntymiseen. On tärkeää panostaa iäkkäiden avo- ja kotipalveluihin, kuntoutukseen, perhehoitoon, palveluasumiseen, hoiva- ja ryhmäkoteihin sekä omaishoitoon. Keskusta vetoaa vahvasti hallitukseen: tehkää vihdoin päätös omaishoidon tuen siirtämisestä Kansaneläkelaitoksen vastattavaksi. (Matti Saarinen: Miksi te ette tehneet sitä?) Näin vaativaa ja raskasta hoivatyötä tekevät omaishoitajat saisivat ansaitsemansa korvauksen ja tulisivat keskenään tasavertaiseen asemaan.

Arvoisa puhemies! Kataisen hallituksen rakennepaketti on keskeneräinen ja sirpaleinen. Hallitus on epäonnistunut keskeisissä talous- ja työllisyyspolitiikan tavoitteissaan. Vaalikauden suurimmat uudistukset, kunta ja sote, ovat umpikujassa. Hallituksen rakennepaketista puuttuvat ratkaisut (Puhemies koputtaa) kasvun ja uusien työpaikkojen luomiseksi. Tämän johdosta eduskunta toteaa, ettei hallitus nauti eduskunnan luottamusta.

Risto Kalliorinne /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koko syksyn olemme odottaneet, että pääsemme tässä salissa keskustelemaan hallituksen rakennepoliittisesta ohjelmasta. Erityisesti tämän rakennepaketin kuntaosuus on herättänyt meissä voimakkaita tunteita, myös meissä vasemmalla. Tämä ei ole ihme, sillä onhan kyseessä historiallinen yritys, johon kukaan muu ei ole pystynyt eikä edes uskaltanut tosissaan ryhtyä.

Kuntien lakisääteisten tehtävien karsimista on helppo vaatia, ja näitä suureen ääneen puhujia löytyy jokaisesta kunnanvaltuustosta ja jokaisesta puolueesta. Karsimislistan tekijöitä on kuitenkin saanut etsiä koirien ja kissojen kanssa. Tehtävän vaikeutta kuvaa, että ministeriöiden virkamiehiltä ei aluksi meinannut löytyä ideoita eikä kunta-alan paras asiantuntija Kuntaliitto suostunut tekemään omaa esitystä laisinkaan. Vastuu on siis vain ja ainoastaan meillä poliittisilla päättäjillä.

Kunta-asioissa vahvasti tuuliajolla olevalta perussuomalaiselta puolueelta ei kukaan varmaan odottanutkaan vakavasti otettavia esityksiä kuntien palveluvelvoitteiden kehittämiseksi, (Timo Soini: Tässä se on: kokoomuksen kainalopuolue!) eikä näitä esityksiä ole kuulunutkaan. Perussuomalaisten rakennepaketin kuntaosuus kuuluu seuraavasti: "Julkisten palveluiden tehtäväjakoa kuntien ja valtion välillä tarkastellaan kriittisesti. Selvitetään, mitkä tehtävät on järkevää hoitaa kunnissa ja mitkä antaa valtion hoidettavaksi." (Timo Soini: Eikös ollutkin järkevää?) Vau, mikä esitys! (Timo Soini: Kelpasi teillekin sinne pönttöön asti!) Kyllä löytyy konkretiaa: tarkastellaan kriittisesti ja tehdään selvitys, mitä voitaisiin siirrellä. Ei toimi.

Toinen oppositiopuolue keskusta sen sijaan on osallistunut keskusteluun eilen oman rakennepakettinsa kanssa. Tuo esitys kuitenkin sisälsi pääasiassa merkittäviä tehtäviensiirtoja kunnilta valtiolle ja sairaanhoitopiireille sekä maakuntamallin rakentelua. Keskustan rakennemallin lopputuloksena maahamme muodostuisi satoja niin sanottuja kevytkuntia, joiden vastuulta palvelut poistuisivat, mutta hallinto ja talousahdinko säilyisivät. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Hallitus on siis oman esityksensä valmistellut ja julkistanut. Median uutisoinnin ja poliitikkojen reaktioiden perusteella on todella vaikeaa muodostaa näkemystä esityksen todellisesta sisällöstä. Osa uutisista kertoo karmeasta leikkauslistasta, joka jättää vanhukset heitteille ja purkaa koko hyvinvointivaltion. Toinen puoli uutisista kertoo täysin keskeneräisistä suunnitelmista, joista puuttuu konkretia ja jotka eivät ole mittaluokaltaan riittäviä auttamaan talousahdingossa kärvisteleviä kuntia. Otapa tästä sitten kansalaisena selvää.

Näkemys on hyvä muodostaa olemassa olevan faktan perusteella. Faktaa tässä edustaa hallituksen pari viikkoa sitten julkaisema 28-sivuinen ohjelma, joka ei aja vanhuksia kylmään lumihankeen eikä romuta hyvinvointivaltiomme rakenteita. Ohjelma sisältää toimenpiteitä kuntapalvelujen kehittämiseksi, ja hyvin toteutettuna sen vaikutukset kansalaisen arkeen voivat olla jopa positiivisia. Ohjelma myös poistaa palvelujärjestelmästämme järjettömyyksiä, kuten pitkäaikaissairaiden vuosittaisen reseptienuusimispakon, jonka piirissä on 1,4 miljoonaa ihmistä, laajat kuntien paperiarkistot, jotka eivät ole 2000-luvun ratkaisuja, eikä jatkossa myöskään invalidien tarvitse enää määräajoin hakea lääkärintodistusta siitä, ettei amputoitu raaja ole kasvanut takaisin.

Merkittävin kokonaisuus on kuitenkin vanhustenhoidon kehittäminen, jolta tavoitellaan 300 miljoonan säästöjä. (Timo Soini: Nyt meni perille!) Koska vanhuspalveluiden tarve lisääntyy, säästöpotentiaali saadaan aikaan, mikäli tulevina vuosina kyetään kehittämään kotiin annettuja palveluja niin hyviksi, että nyt kotona asu-vien vanhuksien ei tarvitse siirtyä laitoksiin. Näin toteutuu myös vanhusten oma toive, sillä esimerkiksi Vattin elokuussa julkaistussa tutkimuksessa enemmistö tulevista vanhuksista halusi asua kotona. Toistan: nykyisin laitoshoidossa olevia ei siis olla kotiuttamassa, vaan tarkoitus on kehittää kotipalveluita niin, että nyt kotona asuvat pärjäävät siellä pidempään.

Omaishoidon tuen laajentaminen on keskeisin keino päästä asetettuun tavoitteeseen. Tälläkin hetkellä valtakunnan tasolla omaishoito säästää kuntien menoja 1,1 miljardilla eurolla. Jokainen omaishoidon tukeen satsattu euro tulee yhteiskunnalle takaisin yli kolminkertaisena, eli omaishoito on todella veronmaksajien edun mukaista toimintaa. Vasemmisto ajaa omaishoidon kehittämistä, koska nykymallilla liian moni omaishoitaja on taloudellisesti liian tiukalla ja jaksamisensa äärirajoilla. Omaishoidon tuen kriteerit on yhtenäistettävä ja maksatus siirrettävä Kelan vastuulle, jotta kaikkia omaishoitajia kohdellaan yhdenvertaisesti. (Timo Soini: Kuka vastustaa?)

Rakenneväännössä merkittävässä osassa olivat vanhusten lisäksi myös lapset ja nuoret. Alkuperäisessä Hetemäen kuntapaketissa oli rajuja esityksiä muun muassa lasten päivähoito-oikeuden lisärajaamisesta, erityisopetuksen vähentämisestä, koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan valtionosuuksien leikkaamisesta sekä lisäleikkauksista ammattikorkeakouluille. Nämä esitykset eivät toteudu.

Myös koulutuksen maksuttomuus säilyy, sillä lukukausimaksut eivät livahtaneet rakennepaperiin. Vasemmiston mielestä jo aiemmin rakennepaketissa linjattu oppivelvollisuusiän nosto 17 vuoteen on parasta, mitä koko rakennepaperi sisältää. Kustannukset tästä eivät ole suuret, sillä valtaosa nuorista jatkaa opiskeluja joka tapauksessa. Oppivelvollisuuden jatkamisella sitoutetaan kuitenkin mukaan se osa nuorista, joka muuten on vaarassa tipahtaa ulos yhteiskunnasta, ja heidän syrjäytymisestään aiheutuvat suuret taloudelliset ja inhimilliset kustannukset on järkevää ehkäistä. Emme voi ymmärtää niitä nuorisovihamielisiä poliitikkoja, jotka vastustavat tätä inhimillistä ja kansantaloudellisesti järkevää esitystä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi hieman perusasioita. On syytä kerrata myös, miksi tätä rakennepakettia tehdään:

Suomi on menettänyt yli 100 000 teollista työpaikkaa, väestön ikääntymisen myötä palvelujen tarve kasvaa, ja Euroopan talouden epävarmuus hidastaa talouskasvua. Näiden tekijöiden vuoksi työttömyys kasvaa, verotulot vähenevät ja valtio ja kunnat velkaantuvat. Siksi korotamme veroja, otamme velkaa, yritämme luoda uutta teollisuutta ja pitää kiinni vanhasta. Lisäksi olemme pakotettuja miettimään, voisimmeko tuottaa palvelujamme tavalla, joka takaisi laadun ja vaikuttavuuden mutta olisi nykyisiä toimintamalleja vähemmän byrokraattinen ja taloudellisempi. Rakennepaketilla ei ole tarkoitus tehdä kiusaa kansalaisille, vaan taustalla ovat todelliset taloudelli-set syyt, ja nyt yritetään turvata palvelut pitkälle tulevaisuuteen.

Vasemmistoliiton lähtökohta neuvotteluissa oli koko ajan se, että rakennepoliittisilla uudistuksilla ei saa vaarantaa hyvinvointivaltion ytimessä olevia julkisia palveluja. Kestävyysvajeen umpeen kurominen ei saa merkitä hyvinvointi- tai palveluvajetta tulevaisuudessa. Tämän ratkaisun myötä voi sanoa, että palvelut säilyvät ja niitä kehitetään. Vasemmiston eduskuntaryhmä antaa tukensa hallitukselle ja on jatkossakin mukana vääntämässä rakennepakettia inhimillisyyden ja tasa-arvon suuntaan.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus ei ole enää kestävällä pohjalla, siitä olemme tässä salissa luullakseni yksimielisiä. Joka ikinen päivä jää enemmän suomalaisia eläkkeelle kuin astuu mukaan työelämään. Työikäisten määrä vähenee koko ajan, sen sijaan eläkeläisten määrä kasvaa.

Valtio velkaantuu, eikä meillä ole varaa nykyisiin palveluihin, ellemme tee rakenteellisia uudistuksia. Jos rakenteita ei uudisteta, joudutaan säästöjä tekemään budjetteja juustohöyläämällä, mistä kärsivät palveluita eniten tarvitsevat eli yhteiskunnan pienituloisimmat. Tätä emme halua.

Vihreät pitää tärkeänä, että päätöksissä otetaan huomioon paitsi tulevat sukupolvet myös sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Juuri siksi meidän on löydettävä uusia tapoja järjestää hyvinvointipalvelut aikaisempaa tehokkaammin ja edullisemmin. Emme voi velkaantua lastemme tulevaisuuden kustannuksella. Haluamme huolehtia paitsi ikääntyneistä vanhemmistamme myös lastemme tulevaisuudesta: heilläkin täytyy olla niin oikeus päästä lähiterveysasemalle kuin oikeus jäädä eläkkeelle, kun sen aika on.

Arvoisa puhemies! Rakenteellisia uudistuksia ei pidä tehdä pelkästään kestävyyden takia, vaan myös siksi, että ne parantavat palveluiden laatua ja ihmisten hyvinvointia. Esimerkiksi vanhusten laitoshoidon purkaminen voidaan toteuttaa juuri tällä tavalla.

Me vihreät kannatamme vanhusten raskaan ja kalliin laitoshoidon kehittämistä avohoidon suuntaan, kunhan se toteutetaan viisaasti. Valtaosa ikääntyneistä myös haluaa asua omassa kodissaan niin pitkään kuin se hyvän kotihoidon avulla on mahdollista. Ja kotihoidon on nimenomaan oltava hyvää — heitteille ei saa jättää ketään. (Eduskunnasta: Oliko tuo lupaus?)

Rahaa säästyy ja palvelut paranevat, jos lopetamme ihmisten pallottelun ja vastuun siirtämisen toimijalta toiselle ja annamme ihmisille heidän tarvitsemansa avun ajoissa. Jatkossa esimerkiksi päihde- ja mielenterveyspalveluja pitää saada samasta osoitteesta. Pois lähettämisen ja vastuun siirtämisen kulttuurista on kerta kaikkiaan päästävä eroon.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä ei kannata julkisten palveluiden rankkaa karsimista, sillä se olisi tuhoisaa paitsi kansalaisten hyvinvoinnin myös maamme talouden kannalta. Suomen samoin kuin muiden pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden menestyksen tae on ollut nimenomaan vahva hyvinvoinnin turvaverkko. Juuri se on turvannut kansalaisille eteenpäin ponnistelun, yrittämisen ja aktiivisen kansalaisuuden selustan huonoinakin aikoina. Siitä meidän on syytä pitää kiinni.

Hyvinvointivaltion pelastaminen edellyttää työllisyysasteen nostamista. Meidän on pystyttävä vähentämään koulupudokkuutta ja syrjäytymistä. Siksi toisen asteen ammatillisen koulutuksen rahoitusta on viisasta uudistaa siten, ettemme palkitse oppilaitoksia enää niinkään sisään otettujen opiskelijoiden määrästä kuin siitä, miten hyvin ne huolehtivat opiskelijoista: kuinka suuri osa opiskelijoista suorittaa opintonsa ja saa näin itselleen ammattitaidon, jota ilman nykyajan työelämässä ei pärjää.

Arvoisa puhemies! Työn ja sosiaaliturvan yhteensovitus poistaa työnteon esteitä, nostaa työllisyysastetta ja vähentää köyhyyttä. Työtulojen ja sosiaaliturvan yhteensovittamisessa otetaan vihdoin vihreiden ajamia edistysaskeleita. Jo kesällä sovitut suojaosat työttömyysrahaan ja asumistukeen parantavat työttömän mahdollisuutta ottaa vastaan lyhytaikaistakin työtä. Myös työttömyysturvan ennakkomaksu helpottaa epäsäännöllisten töiden vastaanottoa, kun työtulot eivät enää viivästytä työttömyystuen maksua.

Työttömyysturvan 300 euron suojaosa, jonka verran saa ansaita kuussa ilman tukien leikkaamista, parantaa pienituloisten toimeentuloa ja kannustaa työntekoon jo ensi vuoden alusta lähtien. Tällaisia posi-tiivisia keinoja työnteon ja yhteiskunnallisen osallisuuden lisäämiseksi pitää vihreiden mielestä kehittää edelleen, ja tuomme niitä mielellämme lisää hallituskumppaneidemme arvioitaviksi. Myös osatyökykyisille pitää tarjota mahdollisuus tehdä työtä oman jaksamisen mukaan ja varmistaa, että työn tekeminen on myös aina kannattavaa. Samoin masennuksesta kärsivien nuorten mahdollisuuksia suorittaa opintoja sairauspäivärahalla jaksamisensa mukaan pitää helpottaa, sillä se nopeuttaisi valmistumista ja vähentäisi masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien nuorten määrää.

Arvoisa puhemies! Kuuden puolueen hallitus on ottanut välttämättömiä askeleita kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi ja hyvinvointipalveluiden pelastamiseksi ja tehnyt sen pääosin aidoilla rakenteellisilla uudistuksilla leikkausten sijaan. Rakennepoliittisen ohjelman toimeenpano on pitkälti kuntien vastuulla.

Myös kunnissa on nyt löydettävä paikallisia ratkaisuja asioiden tekemiseksi nykyistä fiksummin. Vuosina 2015—2016 toteutettavat kuntakokeilut ovat tilaisuus etsiä ratkaisuja, joista voidaan ottaa oppia ympäri Suomea. Esimerkiksi turhasta byrokratiasta ja paperinpyörittelystä voidaan kunnissa luopua ilman, että kukaan kärsii. Miksi koulutettujen sosiaalityöntekijöiden pitää käyttää työaikaansa pienituloisten ihmisten tiliotteiden läpikäymiseen, kun samaan aikaan Kelan hallussa on tiedot vähimmäisetuuksia saavien ihmisten tuloista ja toimeentulotuen perusosa voidaan hyvin maksaa suoraan Kelasta? Sosiaalityöntekijöiden työaika vapautuisi siihen, mihin heidät on koulutettu: ihmisten auttamiseen. Tätä vihreät on pitkään ehdottanut, ja olemme tyytyväisiä, että hallitus on viimein päättänyt kokeilla toimeentulotuen perusosan siirtoa Kelan maksettavaksi. Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi, että siirtämällä toimeentulotuen perusosan maksatus Kelaan voidaan säästää vuosittain jopa yli 50 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Kaikille lienee selvää, että sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus on yksi tärkeimmistä keinoista kestävyysvajeen purkamiseksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa on kaadettava raja-aitoja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon väliltä samoin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon väliltä. On hyvä, että osana sote-uudistusta selvitetään myös mahdollisuus purkaa sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen monikanavaisuus. Yksikanavaiseen rahoitukseen siirtymällä säästäisimme veronmaksajien rahoja ja kaventaisimme terveys-eroja merkittävästi.

Hallitus on sopinut myös, että ympäristölle haitallisia tukia karsitaan ja kohdennetaan uudelleen kestävämmin. Näin saadaan parannettua ympäristön tilaa samalla, kun vähennetään kestävyysvajetta.

Arvoisa puhemies! Vihreät kannattavat hallituksen rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanosuunnitelmia ja ovat tarpeen vaatiessa valmiita etsimään uusia rakenteellisia keinoja tuottavuuden parantamiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi, jotta suomalaisten hyvinvointi voidaan myös jatkossa turvata.

Mikaela Nylander /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman! Strukturpaketet som regeringen enades om under den sista veckan i november är en helt nödvändig milstolpe om vi vill få den finländska samhällsekonomin på fötter igen. Ändå är det skäl att direkt ärligt konstatera att strukturprogrammet bara är en mellanetapp för att få den ekonomiska utvecklingen i en bättre bana. Många svåra beslut återstår att fatta i samband med att regeringen nästa gång i mars slår fast budgetramarna. Då krävs både is i magen och handlingskraft, så att de långsiktiga mål som finns inskrivna i det nu presenterade strukturprogrammet följs upp.

Arvoisa puhemies! Politiikassa on tapahtunut jotakin, jota voisi kutsua paradigman muutokseksi. Aiemmin, jopa niinkin myöhään kuin talouden syöksykierteessä vuonna 2008, valtio ja kunnat saattoivat ottamalla lisää lainaa suojata hyvinvoinnin rakenteita. Tämä ei enää käy päinsä. Valtiontalouden elvyttäminen ja hyvinvointipalvelujen rahoittaminen lainanottoa lisäämällä ei ole nykyisessä tilanteessa vastuullista politiikkaa. Suomen talouden heikon kasvun vuoksi julkisen sektorin velkaantumisaste on vaarassa joutua ensi vuonna väärälle puolelle eurovaluutta-unionin 60 prosentin kriittistä rajaa. Tuolloin joutuisimme ehdottomasti väärään seuraan. Tuolloin meidän luottokelpoisuutta laskettaisiin, mikä kävisi maallemme hyvin kalliiksi.

Hyvän rakennepolitiikan harjoittaminen ei kuitenkaan ole helppo tehtävä. Jotta toipumassa olevaa taloutta ei tukahdutettaisi, tarvitaan tasapainoista finanssipolitiikkaa. Lopputulokseen, kovien vääntöjen jälkeen, saattoivat kaikki kuusi hallituspuoluetta olla tyytyväisiä. Julkisuudessa näytettiin jälkeenpäin jopa suorastaan käytävän kilpailua siitä, kenen ansiota rakennepaketti oli. Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää tässä yhteydessä tarpeettomana rehvastella aikaansaannoksillaan lopputuloksen osalta, mutta haluan kuitenkin muistuttaa, että ryhmämme esitti jo kevätkesällä 2011 pitkittyneiden hallitusneuvottelujen aikana voimakkaita toimenpiteitä kestävyysvajeen supistamiseksi ja velkautumiskierteen katkaisemiseksi. Rehellinen arvioija näki jo tuolloin, mihin maa oli menossa. Rakennepoliittinen ohjelma ei tule päivääkään liian aikaisin.

Ärade talman! Det nu presenterade programmet har många punkter som det är lätt att enas om, typ förlängning av läkarreceptens giltighetstid eller övergång till papperslös administration där det är möjligt. De stora inbesparingarna på sikt sker ändå genom ingrepp i strukturerna inom vården och utbildningen, som är de överlägset största bitarna inom den offentliga sektorn. Vi tror att färre anstaltsplatser och bättre öppen vård inom äldreomsorgen är ett steg i rätt riktning. Jämfört med grannlandet Sverige är vår äldre-omsorg fortfarande mer anstaltsinriktad.

Här vill jag dock understryka att de åldringar som har en bäddplats inom anstaltsvården inte ska vara rädda att de förlorar sina platser. Vi talar inte om nedskärningar nu, utan om en strukturförändring för att möta de växande behoven i framtiden. En viktig detalj i detta sammanhang är normeringen av äldreboende. Regeringen vill nu göra slag i saken och luckra upp de överdrivet precisa normerna för varje kvadratmeter när man bygger servicehem. Detta har kommunerna och upprätthållarna av serviceboende efterlyst och åtgärden har klara ekonomiskt positiva konsekvenser.

Arvoisa puhemies! Koulutus on suurten muutosten edessä. Harvemmat ja vahvemmat koulutuksen järjestäjät eivät saa merkitä saatavuuden heikkenemistä. Lukioiden sijoittamisessa alueellisesti oikeudenmukaiset ratkaisut ovat aivan keskeisiä. Suuremmat rakenteet vapauttavat resursseja sisältöön eli opetukseen. Myös oppivelvollisuusiän nostamisessa sisältö on velvollisuutta paljon tärkeämpi. Oppivelvollisuuspäätöksen vaarana on kustannusten aiheutuminen tavalla, jota emme ole tarkoittaneet. Yleiset toimenpiteet, jotka koskevat koko ikäluokkaa, myös hyvin pärjääviä oppilaita, uhkaavat vesittää tukitoimet, joilla tulisi tavoittaa vaaravyöhykkeessä olevat nuoret. Ilmaisista koulukirjoista on hyvin vähän apua, jos motivaatio edes hakeutua kouluun puuttuu.

Ärade talman! Det finns skäl att understryka att alla större reformer bör föregås av språklig konsekvensbedömning. Detta gäller alla samhällssektorer. Genom strukturpaketet vill regeringen framför allt skapa större spelrum för egna och ändamålsenliga lösningar i kommunerna. Den vägen går det att få ihop kommunmiljarden. Genom att luckra upp normer erbjuds kommunerna större frihet och ansvar att organisera sitt serviceuppdrag. Alltför stränga normer och behörighetskrav utgör enbart en börda, inte ett skydd eller en garanti för god service. Men det är klart att det handlar om en skör balans där det grundläggande är att finländarnas rätt till god service oberoende av boningsort tryggas.

Väsentligt är att inte glömma bort att strukturpaketet även innehåller ett nytt styrinstrument för kommunerna. För att hålla sin ekonomi i balans får kommunen ett system som liknar statens ramförfarande. Styrsystemet skapar större förutsägbarhet i den kommunala ekonomin och reglerar förhållandet mellan stat och kommun bättre än tidigare.

Arvoisa puhemies! Eläkejärjestelmän uudistamisen osalta hallituksen rakennepaketti olisi voinut sisältää konkreettisempia kirjauksia. Nyt tyydytään toteamaan, että työmarkkinajärjestöt neuvottelevat eläkeuudistusta koskevasta ratkaisusta ennen vuoden 2014 syksyä. On selvää, että järjestöillä on suuri vastuu eläkeuudistuksesta, mutta hallituksen ja eduskunnan ei pidä tyytyä passiivisen sivustakatsojan rooliin. Työuria pidentäviä ratkaisuja ei saa enää lykätä. Työelämän sisältö on vähintään yhtä tärkeää kuin eläkeiän korottaminen. Mahdollisuuksia vanhoille työntekijöille, myös pienten lasten vanhemmille, osa-aikatyöhön tulee parantaa. Valitettavasti yhteiskuntaamme leimaavat "on—off-työmarkkinat", joissa ollaan töissä joko sataprosenttisesti tai sitten ei ollenkaan. Tämä ei vastaa nykyajan tarpeita.

Hallituksen rakennepoliittisen ohjelman avulla uudistetaan taloutemme kehyksiä ja etsitään kestävää pohjaa uudelle kasvulle. On kuitenkin syytä huomauttaa, että uudistukset on koordinoitava muun talouspolitiikan kanssa. Esimerkiksi vuonna 2014 toteutettavat veromuutokset ovat omiaan kannustamaan investointeihin, joilla tulee luoda uusia työpaikkoja. Rakenneuudistus ja budjettityöskentely muodostavat kokonaisuuden. Nyt tarvitaan useiden hallituskausien yli ulottuvaa pitkän aikavälin työtä.

Peter Östman /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, värderade talman! Ensiksi kiitoksen sana keskustan puheenjohtaja Juha Sipilälle erittäin rakentavasta lähestymistavasta.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana julkiset menot ovat kasvaneet liikaa, ja Suomen valtion menojen osuus bruttokansantuotteesta on jo lähes suurin EU- ja OECD-maissa. Ensi vuonna Suomen julkinen sektori olisi komission ennusteen mukaan jo suhteellisesti suurin. Tämä muistutuksena siitä, että kestävyysvaje ei hoidu itsestään edes talouskasvun nopeutuessa. Vajetta on siis kurottava umpeen määrätietoisin toimin. Verovarat on käytettävä harkitummin, julkiset menot on otettava tiukasti hallintaan, on tehostettava julkista palvelutuotantoa ja pidennettävä työuria.

Värderade talman! Under hösten har det åter en gång bekräftats hur utmanande det är att bära ansvar under ekonomiskt dystra tider. Svåra tider förutsätter tunga beslut, vilka trots allt måste göras för att vi ska få balans mellan utgifterna och inkomsterna under en längre tidsperiod. Som beslutsfattare bör vi fatta sådana beslut som hed-rar de generationer som levt före oss och som byggt framtiden för nya generationer.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraateille tärkeintä on palvelujen turvaaminen. Samalla vastuullinen talouspolitiikka on kristillisdemokratian ydintä. Tällä rakenneuudistuksella kestävyysvaje voidaan poistaa hallitusti, hillitään menojen kasvua, parannetaan tuottavuutta ja turvataan palvelut jatkossakin. Uskottavalla ja järkevällä rakennepoliittisella kokonaisratkaisulla vältetään julkisen talouden alijäämien tasapainottaminen rajuilla säästötoimilla ja palvelujen leikkauksilla. Palvelujen alasajo heikentäisi erityisesti heikoimmassa asemassa olevien tilannetta. Mutta vaikeinakin aikoina on tärkeintä huolehtia heikoimmista. Se on sivistyksemme ja inhimillisyytemme mitta.

Taas liian rajut sopeutustoimet myös heikentäisivät merkittävästi työllisyyttä ja kysyntää. Suunta sekä kulutuksessa että työllisyydessä pitää saada kääntymään nousuun. Valtiovarainministeriön arvion mukaan rakennepoliittinen ohjelma riittää kattamaan julkisen talouden kestävyysvajeen, edellyttäen että ohjelma kyetään toimeenpanemaan tehokkaasti.

Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä, että hallitus on sitoutunut pidättäytymään kuntien menoja lisäävistä uusista velvoitteista ja tehtävistä ilman vastaavansuuruista velvoitteiden karsimista tai uusien velvoitteiden täysimääräistä rahoittamista. Kuntataloudesta huolehtiminen on erityisesti palveluista huolehtimista.

Kristillisdemokraatit on tyytyväinen siihen, että hallitus on myös päässyt eteenpäin eläkeuudistuksessa. Työmarkkinajärjestöjen neuvotteluille on annettu aikaa ensi syksyyn. On hienoa, että myös sosialidemokraatit ovat ymmärtäneet uudistuksen tärkeyden, vaikka päätökset onkin siirretty seuraavan vaalikauden alkuun.

Kristillisdemokraatit eivät näe tarvetta oppivelvollisuusiän laajentamiselle, mutta näemme, että oikein kohdennettuna sillä voidaan ehkäistä nuorten ulkopuolelle jäämistä. Olemme myös tyytyväisiä muihin nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn kohdistettaviin lisäyksiin. Syrjäytymisen ehkäiseminen on mitä järkevintä talouspolitiikkaa.

Pidämme edelleen tärkeänä korkeakoulujen sisäänottomäärien määräaikaista lisäystä, jolla hakijasumaa voidaan purkaa ja korkeakouluihin pääsyä nopeuttaa nykyisestä. Erityisen tärkeää lisäys on opiskelijavalintojen uudistuessa.

Kristillisdemokraattien esityksestä hallituksen rakenneuudistuksessa on mukana valtakunnalliseksi laajentuva, Imatran mallin mukainen lastensuojelumalli. Lastensuojelun peruspalveluihin, kuten perhetyöhön ja lastensuojelun avohuoltoon, ei ole panostettu riittävästi, vaikka näytöt niiden vaikuttavuudesta ovat selvät. Lastensuojelun painopisteen siirtäminen korjaavista, raskaista toimenpiteistä ennalta ehkäiseviin, moniammatillisiin, perhettä tukeviin lastensuojelun avopalveluihin tuottaa parhaiten tuloksia, säästää rahaa, vähentää lastensuojelun kuormittavuutta ja ennaltaehkäisee raskaita huostaanottoja.

Kristillisdemokraattien pitkäaikainen tavoite on ollut parantaa omaishoitoa ja vanhusten kotipalveluja. Laitosmäärän kasvun hillitseminen on tärkeää sekä kuntatalouden kannalta että myös inhimillisesti paremman, tarkoituksenmukaisemman hoidon lisäämiseksi. Tulevaisuudessa vanhusten pitkäaikainen hoito ja huolenpito voidaan toteuttaa laitoshoitona vain, jos siihen on lääketieteelliset perusteet tai jos se on iäkkään henkilön arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta perusteltua. Samalla kotiin annettavia palveluja, kuten kotihoitoa ja omaishoitoa, lisätään ja mahdollistetaan nykyistä kodinomaisempi pitkäaikaishoito ja -hoiva.

Arvoisa puhemies! Meidän tulee huolehtia siitä, että kaikki ikäihmiset saavat tarvitsemansa hoidon myös tulevaisuudessa. Laitoshoito tulee turvata jokaiselle sitä tarvitsevalle. Vähentämällä laitoshoidon tarvetta kaiken kaikkiaan voimme päästä tähän tavoitteeseen.

Lopuksi: Talouden heikon kasvun taustalla ovat maailmantalouden ja euroalueen ongelmat, Suomen teollisuuden rakennemuutos ja heikko kilpailukyky. Kilpailukyvyn heikkenemisessä ei ole kyse pelkästään suhteellisesta kustannustasosta, vaan myös kyvystä sopeutua globaalitalouden ja teknologian muutoksiin. Suomen, kuten koko Länsi-Euroopan, on kyettävä sopeutumaan täysin uudenlaiseen maailmantalouteen, jossa jatkuvan kasvun tilalle ennustetaan pitkää, jopa alenevaa trendiä. Taloutemme sopeutumisen edellytyksenä on joustavuus, luovuus ja kyky tuottaa palveluita uudenlaisilla, resursseja säästävillä tavoilla. Tähän haasteeseen vastaaminen on jokaisen päättäjän velvollisuus, ja hallituksen rakenneuudistusratkaisu vastaa osittain tähän haasteeseen.

Värderade talman! Till slut: de omedelbara åtgärderna för åtgärdandet av underskottet är viktiga, men det är varken möjligt eller klokt att täcka hela underskottet med hjälp av dem. Underskottet kan inte hanteras utan åtgärder som reformerar de ekonomiska strukturerna och stärker tillväxtförutsättningarna.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia eduskuntaryhmille puheenvuoroista.

Kun tätä rakennepakettia käsitellään, on syytä palauttaa mieliin, miksi se on tehty. Se on tehty sen takia, että meillä Suomessa on joitakin semmoisia heikkouksia, jotka eivät ole suhdanteista kiinni, vaan ne ovat rakenteellisia luonteeltaan. Esimerkiksi rakenteellinen työttömyys on yksi hyvä esimerkki tästä. Tähän etsitään lääkkeitä, esimerkiksi työmarkkinatuen ja asumistuen suojaosuuden toteuttamisella eli sillä, että lyhytkestoinenkin työ on tekijälleen aina kannattavaa, koska me uskomme työhön. Tämä on vain hyvä esimerkki siitä, että normaali työmarkkina ei ratkaise kaikkien työtä vailla olevien ihmisten ongelmaa. Tämän takia me tarvitsemme uutta ajattelua, uudenlaisia toimenpiteitä. Toinen esimerkki on se, että kuntien tulot, vaikka suhdanne muuttuisi positiiviseksikin ja kasvu alkaisi, eivät tule riittämään nykyisten velvoitteiden eli kun-tien palvelujen tuottamiseen, ainakaan nykyisellä tavalla. Sen takia joitakin menoja, joitakin palveluja, on syytä karsia, mutta erityisesti on syytä purkaa sääntelyä siltä osin kuin se on liian tiukkaa järkevän palvelutuotannon aikaansaamiseksi. Kun me onnistumme näissä rakenneuudistuksissa, se herättää ja vahvistaa luottamusta. Se vahvistaa luottamusta Suomeen niiden ihmisten silmissä, jotka arvioivat, kuinka korkeaa korkoa Suomen valtionvelasta pitää periä, mutta ensi sijassa meidän tavoitteemme on vahvistaa tavallisten suomalaisten luottamusta omaan maahansa.

Tämä on varmaan tavallisten ihmisten mielissä vähän ristiriitaista, että samaan aikaan tehdään toimia, jotka saattavat tuntua kipeiltä, jotka edellyttävät luopumista jostakin, mutta samaan aikaan samat ihmiset kokevat, että jos niitä ei tehtäisi, niin valtio ylivelkaantuisi ja me kaikki tietäisimme, että kuljemme vain huonoa kohti. Eli rakenneuudistus, joka ei tunnu eikä näy eikä vaikuta missään, ei ole myöskään semmoinen rakenneuudistus, joka meitä auttaa. Sen takia jokaisen rakenneuudistuksen pitää olla semmoinen, että se näkyy, se voidaan verifioida. Joskus se myös tuntuu ikävältä, mutta silloin se auttaa meitä. Tämän takia me olemme tehneet varsin kattavan rakenneuudistuspaketin, joka tulee meitä auttamaan. Kysymys on siis luottamuksen vahvistumisesta oman maan tulevaisuuteen.

Kun katsotaan näitä ryhmäpuheenvuoroja — keskityn ehkä enemmän oppositiopuolueiden ryhmäpuheenvuoroihin — minun täytyy todeta, että perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa oli kyllä todella vähän mitään konkretiaa. Se oli ihan värikäs, osin viihdyttävä, (Timo Soini: Aina sama laulu!) mutta oikeastaan enemmän siinä oli suunsoittamista ja tahallista väärinymmärrystä. Minä alleviivasin ne molemmat konkreettiset asiat, jotka puheessa olivat. Toinen oli alv:n alarajan merkittävä nosto, ja toinen oli Viron mallin mukainen yritysverotus. Ne olivat kaksi ainoaa konkreettista asiaa, mitkä puheessa tuotiin esille. (Timo Soini: Täällä oli, arvoisa pääministeri, viisi!) Sen sijaan keskustan ryhmäpuheenvuorossa oli enemmän konkretiaa, enemmän aiheita, joita kannattaa jatkokehitellä, (Timo Soini: Sama laulu teillä aina!) joista kannattaa käydä keskustelua.

Otan tämän nyt esille vain sen takia, että tässä tilanteessa, missä kansalaisilta vaaditaan paljon, missä erityisesti päättäjiltä, meiltä poliitikoilta, vaaditaan paljon, olisi kyllä syytä vakavoitua, esittää konkreettisia keinoja ja käydä niistä sitten asiallista keskustelua. (Matti Saarinen: Ei ole eväitä!) Minä esitän, että te viette sekä keskustan että perussuomalaisten rakennemuutospaketit valtiovarainministeriöön, jossa ne arvioidaan, minkä jälkeen voimme katsoa ohjelma ohjelmalta, kuka pääsee ja kuinka pitkälle. Yhdenmukaistetaan myös vuodet, eli kaikki puhumme vuodesta 2017. Huomasin, että keskustan ohjelma tähtää vähän pidempään sopeutumisjaksoon eli 2020:een — on totta varmasti sekin, että työtä riittää silloinkin. Mutta yhdenmukaistetaan nämä tarkastelujaksot, ja sen jälkeen valtiovarainministeriön virkamiestyöryhmä arvioi, millaisia vaikutuksia kunkin puolueen esityksellä aidosti on. Silloin tämä keskustelu on rehellistä ja avointa ja läpinäkyvää.

Arvoisa puhemies! Keskustan puheesta poimisin vain muutaman kohdan. Siinä puheessa — itse asiassa en ole sitä teidän ohjelmaanne päässyt vielä lukemaan — oli hyviä tavoitteita, osa aika yleisellä tasolla, mutta teillä on varmasti myös lihaa luiden ympärillä. Teillä on selkeästi kolme vuotta pidempi tarkastelujakso kuin hallituksella: Hallitus tähtää toimenpiteisiin vuonna 2017. Aika monessa kohtaa ymmärsin, että keskusta puhuu vuodesta 2020.

150 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2017 mennessä — se on kyllä kova tavoite. En usko, että millään lääkkeellä siihen päästään. Meillä tällä hetkellä vuositasolla syntyy noin 15 000 työpaikkaa enemmän kuin häviää, ja kun lasketaan, että tavoite on 2017:ssä, niin jos yrittäisi merkittävästi ylittää sitä noin 15 000 uuden työpaikan määrää, mihin pitää tähdätä ehdottomasti, niin se on kyllä tosi kova saavutus. Tässäkin suhteessa ehkä nämä keinot ja aikataulu pitää synkronoida yhteen. (Puhemies koputtaa)

Tehtävien karsintaa kuntapuolella keskusta esittää noin 300 miljoonalla eurolla. Se on sama luku kuin mikä hallituksella on.

Ja ihan viimeisenä tästä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. Meillä on sama kanta tästä integroinnista, eli sosiaali- ja terveyspalvelut yhdistetään. Mutta sitten meillä on mitä todennäköisimmin erilainen kanta siitä hallintomallista. Eli keskusta kannattaa enemmän tämmöistä kuntayhtymämallia ja hallitus taas tavoittelee tehokkaampaa hallintomallia, jotta se kestävyysvaje pystytään umpeen kuromaan. Mutta tämäkin on asia, joka kannattaa arvioituttaa, näin ollen päästään sitten rehellisempään ja avoimempaan keskusteluun. Eli kysymys on siitä, että me tarvitsemme läpinäkyvää, rehellistä, reilua, konkreettista keskustelua, jotta ihmiset voivat kokea, että me poliitikot teemme työtä, joka lisää luottamusta oman maan tulevaisuuteen.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni on varsin mainio asia, että hallitus tuo rakenneuudistuksen eduskuntaan tiedonantona ja eduskunta pääsee sitä kautta asiasta keskustelemaan, mutta ennen kaikkea myöskin oppositio pääsee tuomaan esille omat vaihtoehtonsa, koska sehän kuuluu demokratiaan, eri vaihtoehtojen esittely, niistä käyty keskustelu ja sen jälkeen sitten kansalaisten niistä tekemä arviointi.

Lienee paikallaan myöskin valtiovarainministeriön näkökulmasta hieman valottaa taustaa sille, miksi Suomi tarvitsee rakenteellisia uudistuksia. Jos sen kiteyttää yhteen virkkeeseen, niin kysymys on meidän hyvinvointimallimme tulevaisuudesta. Suomalainen hyvinvointimalli pohjautuu korkeaan työllisyysasteeseen, siihen, että suomalaisilla perheillä, niin äideillä kuin isillä, on mahdollisuus elättää itsensä ja perheensä työnteolla, saada sitä kautta leipä pöytään mutta olla myöskin osa suurempaa yhteisöä, antaa se oma osaaminen yhteiseen käyttöön. Mutta toisaalta hyvinvointimallimme pohjautuu myöskin vahvoihin julkisiin palveluihin. Niinpä erityisesti kunnissa, jotka vastaavat pääosasta meidän hyvinvointivaltion palveluja, on jouduttu pitkään elämään vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, ja se on yksi keskeinen ja merkittävä syy siihen, että hallitus on omalta osaltaan tehnyt rakenteellisia toimia työllisyysasteen nostamiseksi mutta myöskin julkisen sektorin tuottavuuden parantamiseksi ja hyvinvointivaltion rahoituksen turvaamiseksi.

Jos me katsomme kuntien velkaantumiskehitystä, niin se on ollut varsin vauhdikasta. Itse asiassa viimeisen kymmenen vuoden aikana kun-tien velka on jopa kolminkertaistunut — kolminkertaistunut kymmenen viimeisen vuoden aikana. Totta kai yksi keskeinen selittävä tekijä kuntien velkaantumiskehitykseen on pitkittynyt finanssikriisi, mutta taustalla on suhdanneongel-mien lisäksi myöskin rakenteellisia ongelmia, jotka yhdessä ovat johtaneet siihen, että verrattuna normaalin kasvun vuosiin meiltä puuttuu tällä hetkellä bkt:sta noin 30 miljardia euroa, mikä tarkoittaa, että meiltä puuttuu noin 12 miljardia verotuloja hyvinvointivaltion palveluiden, tulonsiirtojen rahoittamiseen. Näin ollen meidän on katsottava totuutta silmiin, ja se totuus on, että nykyiset rakenteemme eivät mahdollista julkisten palveluiden tuottamista kestävällä tavalla tulevaisuudessa. Se on fakta. Näin ollen, mikäli me haluamme suomalaisen hyvinvointimallin myöskin tulevaisuudessa turvata lapsille ja lastenlapsillemme, se edellyttää rakenteiden uudistamista, ja tätä hallitus on nyt omalta osaltaan tekemässä.

Kun mainitsin kaksi keskeistä ikään kuin punaista lankaa hyvinvointimallissamme, korkean työllisyysasteen ja myöskin vahvat julkiset palvelut, niin mitä tulee työllisyysasteen nostamiseen, se on myöskin näiden rakenneuudistusten yksi keskeinen tavoite. Hallituksen tavoitteena on luoda tilanne, jossa yhä useammalla suomalaisella on mahdollisuus tehdä työtä. Tästä syystä rakennekokonaisuudessa, rakenneuudistuksessa on senkaltaisia toimia, joilla voidaan parantaa suomalaisten mahdollisuutta ottaa vastaan työtä, mutta samalla sitten tietenkin kannustetaan suomalaisia myöskin tekemään enemmän työtä eli työskentelemään pidempään työuran alku-, keski- ja loppupäässä. Mutta on tässä rakenneuudistuskokonaisuudessa myöskin toimenpiteitä uuden työn synnyttämiseksi: Osana rakenneohjelmaa on muun muassa tavoite luoda ohjelma teollisen pohjan vahvistamiseksi Suomessa. Tämä on tietenkin erityisen tärkeää tilanteessa, jossa Suomessa on viimeisen kymmenen vuoden aikana kadonnut yli 100 000 teollista työpaikkaa.

Toisaalta sitten vahvojen julkisten palveluiden turvaamiseksi on tietenkin olennaista se, mitä meidän kunnissa tapahtuu. Ehkä tämä osio on rakennepaketin keskeinen uudistus, jopa historiallinen käänne, koska aina ennen tähän asti hyvinvointivaltiota on rakennettu niin, että kunnille on annettu uusia tehtäviä ja velvoitteita. Nyt hallitus ottaa tässä uuden asennon. Kuntien tehtäviä ja velvoitteita vähennetään ja ollaan myöskin sitouduttu siihen, että uusia rasitteita ei enää tällä hallituskaudella anneta ilman, että vastaavasti karsitaan olemassa olevia (Mauri Pekkarinen: Paitsi nyt tulee!) tai ne kompensoidaan sataprosenttisesti.

Näen, että tämä ei ole missään määrin hyvinvointivaltion purkamista, vaan päinvastoin tällä harjoituksella on tarkoitus antaa kunnille entistä enemmän mahdollisuuksia, jopa vapautta toteuttaa omaa perustehtäväänsä ja selvitä siitä myös sitä kautta kestävällä tavalla. Eli voin sanoa, että hallitus luottaa kuntapäättäjiin. Me uskomme siihen, että hyvinvointivaltio on rakenteellisten uudistusten jälkeen entistä paremmassa kunnossa ja valmiina myöskin tulevaisuuden haasteiden vastaanottamiseen. On selvää, että tämä käänne, tehtävien ja velvoitteiden karsiminen ja normien purkaminen, on hyvin periaatteellinen, tärkeä, mutta se ei myöskään tapahdu hetkessä, sitä ei voi yhdessä yössä toteuttaa, vaan jotta se aidosti pystytään myöskin kuntatasolla viemään läpi, niin se edellyttää niin kuntapäättäjien kuin kaikkien suomalaisten (Puhemies koputtaa) yhteistä tahtoa, jotta edellytykset julkisille palveluille ja tulonsiirroille myös jatkossa ovat olemassa.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi totean, että valtiovarainministeriön virkamiehet — vaikka ovat hyvin tunnollisia, ahkeria ja kovin työteliäitä tällä hetkellä — ottavat hyvin mielellään vastaan opposition vaihtoehdot rakenneuudistukseksi niin perussuomalaisilta kuin keskustalta. Voimme sopia, että esimerkiksi jouluun mennessä, kun eduskunta päättää työnsä, virkamiehet ottavat nuo esityksenne vastaan ja laskevat niille myöskin samat vaikuttavuusarviot kuin mitä hallituksen uudistuksille on tehty.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin oli hyvä avaus pääministeriltä, johon valtiovarainministeri yhtyi, että ottavat varmasti vastaan opposition esitykset, käyvät ne läpi, ja uskon, että siihen liittyy vielä se, että jos sieltä löytyy hyviä ideoita, joita hallituksen papereissa ei ole, niin niitä voidaan vakavalla mielellä käydä läpi. Minusta tämä on erinomainen yhteistyön osoitus.

Mutta keskustalle: Te olette laskeneet kolmanneksen tämän kestävyysvajeen purusta kotikunta—maakunta-mallin varaan. Minä olen pohtinut sitä, että nyt kun on tiedossa keskustelu hallituksen sote-mallin perustuslainmukaisuudesta, niin millä ihmeen tavalla tämä teidän kotikunta—maakunta-mallinne olisi enemmän perustuslain mukainen. Ainakin siihen liittyy erittäin suuria haasteita. Minä epäilen, että teillä olisi ihan oma sote-solmu edessä, kun te lähtisitte tätä viemään eteenpäin. Miksi esimerkiksi suuret kaupungit koskaan, kuuna päivänä, luovuttaisivat vapaaehtoisesti määräämisoikeuttaan näistä omista sosiaali- ja terveyspalveluistaan? Ja mistä se tulee, että te haluatte viedä kaikki kuntien tehtävät sinne maakuntaan? Ettekö te luota suomalaiseen kuntaan? Ettekö te pysty nimeämään (Puhemies koputtaa) yhtään sellaista kuntaa Suomesta, joka pystyy hoitamaan näitä peruspalveluita? Me luotamme suomalaiseen kuntaan.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän edustaja Sipilää siitä, että toisin kuin edustaja Soini, hän sentään pyrki esittelemään omaa vaihtoehtoa. Siitä tuli kuitenkin mieleen muutama päivä sitten tv:ssä esitetty elokuva Silmänkääntäjä — sen verran merkittävästä silmänkääntötempusta on kysymys. Otan vain pari esimerkkiä aikapulasta johtuen.

Kun tässä on pyrkimyksenä vähentää olemassa olevia kustannuksia, teidän säästölistallanne on esimerkiksi oppivelvollisuusiän nostosta 100 miljoonaa. Ensinnäkään sellaista kustannusta ei ole olemassa, ja tulevaisuudessakin se kustannus tulee olemaan arvioiden mukaan vain noin kolmasosa tuosta. Toinen esimerkki: Ilmoitatte, että terveydenhuollon it-menoista voidaan säästää ainakin 200 miljoonaa. Ne ovat nykyisin 310 miljoonaa, ja vähän epäilen, että niistä pystyttäisiin säästämään kaksi kolmasosaa.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa pääministeri, luettelin viisi asiaa. Väititte, että luettelin vain kaksi. Luettelen ne viisi, jotta nyt pääsette aikaan kiinni: Alvin alarajan tuntuva nosto, kasvuyrityksille Viron-mallinen yritysverotus, eri yritysmuodoille tasapuolinen verokohtelu ja konkurssilainsäädännön uudistus, energiapolitiikan perustaksi kohtuuhintainen ja kotimainen energia, puun ja turpeen käyttö. (Välihuuto) Lisäksi mainitsemme — aivan oikein — omaishoidon tuki Kelan hoidettavaksi, aivan kuten valtiovarainministeriössä vaikuttava valtiosihteeri Hetemäkikin.

Se, mikä jäi vielä sanomatta, mutta sanon sen nyt: Olette tekemässä kuntauudistusta. Te sysitte vanhuksia avohoitoon ja samaan aikaan ette tee mitään tälle viiden vuoden irtisanomissuojalle, joka pelastaa korkeat virkamiehet ketjutuksessa, pahimmassa tapauksessa 15 vuotta. Voiko tämä olla kokoomuksen linja?

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! VM:n virkamiehiä kannattaa kuunnella, olen samaa mieltä. Me keltanokka-kansanedustajat olimme kuuntelemassa tuolla kellarissa — samaan aikaan, kun hallitus kävi neuvotteluja siitä, mikä on kestävyysvaje, ja päätyi 5 miljardiin — me saimme opetusta siellä, että se on 9 miljardia. Mutta hyvä on, että siitä olemme nyt samaa mieltä.

Muutama asia vanhusten laitoshoidosta. Samaa mieltä siitä, että mennään kohti kodinomaista hoitoa, kunhan samaan aikaan pannaan omaishoitajien ja kotipalvelujen asiat kuntoon.

Kuntien tehtävistä helpointa olisi jättää ne, joita ollaan nyt säätämässä, uudet tehtävät, toteuttamatta eli oppivelvollisuusiän nostaminen ja kotihoidon tuen kiintiöitys, joka VM:n omienkin laskelmien mukaan heikentää kestävyysvajetta 60 miljoonalla eurolla.

Se on selvä asia, että siirtely ei ole mitään säästöä. Ei toki meidän vaihtoehdossamme siirtelyä ole laskettu säästöksi. Säästöt on ihan eri asia.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että valtiovarainministeriön virkamiehet voivat arvioida myös näitä opposition esityksiä, koska niissä on paljon ajatuksia, jotka kannattaa ottaa ihan vakavasti. Tosin voi kyllä sanoa, että tuohon perussuomalaisten kuntaosuuden arviointiin ei kyllä paljon virkamiesresurssia kulu, sillä se on hyvin nopeasti hoidettu.

Haluaisin kiittää hallitusta näistä työttömyysturvan suhteen tehdyistä muutoksista. Ensinnäkin, että aikaisemmin on jo parannettu työttömyysturvan tasoa, mutta nyt tehdään erittäin tärkeä asia: työttömät päästetään siitä aivan älyttömästä byrokratian myllystä, joka aiheutuu siitä, jos he ottavat työtä vastaan. Eli tämä suojaosa helpottaa erittäin monen työttömän elämää, voi saada heidät takaisin työmarkkinoille, parantaa heidän elintasoaan. Eli työttömyyden suhteen tämä hallitus on kyllä nyt tehnyt erittäin merkittäviä päätöksiä ensinnäkin köyhyyden poistamiseksi ja työn vastaanoton helpottamiseksi. Kiitoksia siitä.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on onnistunut tehtävässään tarttua toimeen hyvinvoinnin puolesta. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on valmis jatkamaan tätä työtä tulevaisuuden hyvinvoinnin puolesta ensi maaliskuussa. Nyt tarvitaan ennen kaikkea uudistajia ja vastuunkantajia.

Puhemies! On kuitenkin ilmaistu huolta siitä, että rakennepaketin muutokset koskien vanhustenhuoltoa johtavat siihen, että ikäihmiset joutuvat heitteille. Minun mielestäni ei ole oikein pelotella vanhuksia tällaisilla lausumilla. Ensi vuonna astuu esimerkiksi uusi vanhustenhuoltolaki voimaan, ja se tarkoittaa myös rahallista panostusta vanhustenhuoltoon. On eri asia, että hallitus rakenneohjelmassaan kannustaa laitoshoidon asteittaiseen purkamiseen ja resurssien siirtämiseen laadukkaaseen avohoitoon ja kotihoitoon, mikä pitkässä juoksussa tuo merkittäviä säästöjä. On hyvä ymmärtää, että rakennepoliittinen ohjelma tarkoittaa myös uutta ajattelutapaa. (Puhemies koputtaa) Miten voimme tehdä kunnissa asiat toisin muuttamalla rakenteita ja sallimalla enemmän luovuutta?

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Parhaita päätöksiä tässä rakennepaketissa ilman muuta ovat nämä keinot työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamiseksi, sillä ne yhtä aikaa vähentävät köyhyyttä, parantavat työttömyysastetta ja ihmisten elämänlaatua.

Mutta haluan kiittää keskustan ryhmäpuheenvuoroa näistä konkreettisista ehdotuksista ja toivoisin, että emme hallituspuolueista niitä heti ampuisi alas. Itse olen sitä mieltä, että ilman muuta täytyy pohtia erilaisia keinoja purkaa terveydenhuollon tuhlaavia rakenteita. Olin erittäin ilahtunut esimerkiksi tästä edustaja Sipilän esiin ottamasta ongelmasta, joka koskee sitä, että lääkärit työskentelevät yhtä aikaa sekä julkisella sektorilla että yksityisellä puolella. Minusta juuri tämmöiset ehdotukset tai avaukset ovat sellaisia, joista meidän yhdessä täytyy käydä keskustelua ja pohtia, miten niihin voidaan tarttua ja miten voidaan tuottaa säästöjä yhteiskunnassa.

Itse olisin valmis etenemään esimerkiksi sillä sektorilla, että katsotaan, ovatko esimerkiksi kaikki Kelan ihmisiltä vaatimat todistukset tarpeellisia. (Puhemies koputtaa) Nyt esimerkiksi vaikeavammaisilta pyydetään parin vuoden välein todistus siitä, että he ovat edelleen vaikeavammaisia, jotta he voivat saada kuntoutusrahansa, missä ei ole todellakaan (Puhemies: Jaaha, nyt on aika täynnä!) tolkun häivää.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini moitti omassa puheenvuorossaan hallitusta siitä, että me tässä rakenneuudistuspaketissa emme ole huomioineet yrittäjiä ja elinkeinoelämän tarvitsemia rakenneuudistuksia. Minulla on itselläni noin 20 vuoden yrittäjäkokemus, enkä ole kuvitellut silloin yrittäjänä ollessani enkä nytkään, että poliitikot kykenisivät merkittävästi vaikuttamaan yrityksen rakenneuudistustarpeisiin. Meidän tehtävämme poliitikkoina on luoda suotuisat toimintamahdollisuudet yrittäjille ja elinkeinoelämälle, ja se tehdään veropolitiikan kautta ja yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Täytyy kyllä sanoa, että minä olin ymmärtänyt, että tällä hallituksen rakenneuudistushankkeella tähdätään siihen, että saadaan julkisen talouden kestävyysvaje kurottua umpeen. Tai sitten olen ymmärtänyt tehtäväni aivan väärin. Toivoisin, että pääministerikin avaisi tämän asian vähän tarkemmin.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomus on halunnut siirtää tätä rakennekeskustelua myöskin sinne työmarkkinoitten puoleen ja ottanut malliksi Saksan mallin halpatyömarkkinat, mutta kun katsoo esimerkiksi Eurostatin tilastoja, niin työvoimakustannukset kokoaikaista työntekijää kohti vuodessa Tanskassa ovat huomattavan paljon korkeammat kuin Suomessa, myöskin Alankomaissa ja — kas kummaa — Saksassa. Eli kysymys on siitä, että Suomeenkin halutaan rakentaa kahdet työmarkkinat: sellaiset työmarkkinat, joilla työssä käyvät pysyvät ikuisesti köyhyydessä.

Mutta kun edustaja Sipilä otti annettuna sen kestävyysvajeen suuruuden, että se on valtiovarainministeriön 9 miljardia euroa, niin on olemassa myöskin muita laskelmia. Esimerkiksi Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen hyvä vaihtoehto on vain 1,9 miljardia, Euroopan komissiolla 11,1 ja tältä väliltä puolen tusinaa tutkimuslaitosta, joilla on ihan eri arvio kuin valtiovarainministeriöllä. Kyllä kai silloin pitäisi tietää, mikä on se keskeinen käsite ja kuinka se on laskettu, jos tällaisia leikkauslistoja (Puhemies koputtaa) lähdetään laatimaan.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tilanne vanhustenhoidossa on jo nyt Suomessa hyvin haasteellinen. Esimerkiksi professori emerita Sirkka-Liisa Kivelä ihmetteli muutama päivä sitten haastattelussaan sitä, kuinka suomalaiset muistisairaat vanhukset hoidetaan jatkossa kotona, (Välihuutoja) kun hallituksen rakennepakettipäätöksessä säästetään 300 miljoonaa euroa vanhustenhuollossa. (Timo Soini: Kivelä ihmettelee!) Meillä tulee olemaan muistisairaita vanhuksia enemmän ja enemmän tulevaisuudessa, sillä ihmisten elinikä pitenee. Koko 2000-luku on Suomessa purettu vanhusten laitoshoitoa. On lopetettu vanhainkoteja ja terveyskeskusten vuodeosastoja on lakkautettu ja nyt jo moni vanhus on jätetty heitteille yksin kotiin. Ehdottomasti heillä pitäisi olla turvana laitospaikka, kun vointi edelleen heikkenee. Mitä te aiotte tehdä tälle tilanteelle, (Puhemies koputtaa) jos te säästätte 300 miljoonaa euroa (Erkki Virtanen: Toteuttaa vanhuspalvelulakia! — Puhemies: Nyt minuutti on täynnä!) vanhusten laitoshoidossa?

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tuntuu, että perussuomalaiset eivät tiedä, mikä on kestävyysvaje, mikä on kestävyysvajeen umpeen kuromisen ja säästämisen ero. Nämä vanhusten palvelut ovat nimenomaan sellaisia, joissa me voimme oikeasti asioita paremmin tekemällä — tarjoamalla parempaa kotihoitoa, parempia avopalveluita, tukemalla omaishoitoa, kuntoutusta — välttää sen kalliimman ja ehkä kaikkein epäinhimillisimmän laitoshoidon. Totta kai meidän täytyy huolehtia niistä muistisairaista ja niistä ihmisistä, jotka laitoshoidon tarvitsevat, mutta minusta on aivan väärin, että te kehtaatte täällä pelotella ihmisiä, että hallitus on jättämässä vanhukset heitteille. Minusta se on loukkaavaa.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä haluan myös nyt oikaista tätä edustaja Ruohonen-Lernerin pelottelua. Otan omakohtaisen esimerkin: Oma isäni oli vaikeasti dementoitunut. Vaimoni äiti oli vaikeasti dementoitunut. Heillä molemmilla oli kokemus siitä, että muutama viikko terveyskeskuksen vuodeosastolla heikensi kuntoa huomattavasti. Sen jälkeen heitä ei suinkaan palautettu kotiin, vaan he pääsivät tuetun palveluasumisen piiriin. Erittäin hyvää hoitoa, ja siellä kysymys ei ole siitä laitoshoidosta, josta tässä puhutaan. Sen takia juuri vanhuspalvelulain mukaisesti meidän täytyy kehittää tätä hoitoa inhimilliseen suuntaan pois siitä laitosvaltaisuudesta, joka meillä on ollut.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hämmästelen, eivätkö kollegat ole tutustuneet professori Sirkka-Liisa Kivelän kannanottoihin. (Kari Uotila: Monta vuotta!) Hän on ennen kaikkea korostanut sitä, että näiden muistisairaiden lukumäärä tulee huomattavasti lisääntymään tulevaisuudessa, ja jo nyt 3 500 vanhusta tarvitsisi ympärivuorokautista palveluhoitoa, jotta heillä olisi hyvä ja inhimillinen hoito. Eli nyt jo meillä on hyvin kriittinen tilanne menossa, ja jos tällä hetkellä tehdään näitä suuria leikkauksia laitoshoidon puolella, ollaan vielä suuremmissa ongelmissa muutaman vuoden kuluttua.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Ruohonen-Lernerin on syytä lukea hallituksen rakennepaperia uudelleen, (Pirkko Ruohonen-Lerner: On luettu moneen kertaan!) koska hallituksen rakennepäätökseen on nimenomaan kirjattu, että henkilöä voidaan, tietysti voidaan, jatkossakin hoitaa laitoksessa, jos tähän on lääketieteelliset syyt tai jos tämä muutoin on perusteltua vanhuksen arvokkaan elämän kannalta. Elikkä se ei sulje pois laitoshoitoa jatkossakaan, jos siihen löytyy ne perusteet.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen siitä samaa mieltä muutaman edustajan kanssa, että ei tällä asialla kyllä kannata ihmisiä pelotella. Me puhumme arvokkaasta ihmiselämän ehtoopuolesta ja siitä hoivalupauksesta, jonka me nuoremmat olemme ikäihmisille antaneet. Mutta se keskustan ja hallituksen ajattelussa eroaa tässä ikäihmisten hoivan kohdalla, että me olisimme sisällyttäneet tuohon laitosvaltaisuuden purkamisen ratkaisuun, joka on suomalaisen vanhuspolitiikan pitkä linja, ehdottomat sitoumukset esimerkiksi juuri omaishoidon tuen aseman parantamisesta niin, että maksatus olisi siirretty Kelalle. Myös olisimme halunneet, että omaishoitajien tuen verottomuutta ja kaikenlaista laajamittaista omais-hoitajien aseman rakenteellista parantamista olisi voitu kehittää. Se on meidän ajattelussamme keskeisin ero.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ikäihmisten laitoshoidon purkaminen ei tarkoita ikäihmisten heitteille jättämistä. Minä olen todella pahoillani tästä ikäihmisten pelottelusta. Suurin osa, noin 80 prosenttia, laitoshoidossa olevista ikäihmisistä sairastaa jotain muistisairautta, mutta muistisairaus ei ole syy hoitaa ketään laitoksessa, koska laitos ei ole kenenkään koti. Laitos laitostaa, ja muistisairautta sairastavasta, kävelevästä henkilöstä tulee vuodeosastolla parissa kuukaudessa vuodepotilas, olipa hoito miten laadukasta tahansa. Muistisairautta sairastavalle henkilölle, joka ei enää pärjää omassa kodissaan, oikea asumis- ja hoitopaikka on tehostettu palveluasuminen, ryhmäkoti tai vastaava, ja ne eivät ole laitospaikkoja. Näitä ryhmäkoteja ja palveluasumisen paikkoja meidän on saatava lisää. Tässä asiassa inhimillisyys ja taloudellisuus kulkevat samaan suuntaan, sillä mikään ei ole niin kallista kuin laitoshoito. Hallitus toteuttaa nyt kaikkien vanhustyön asiantuntijoiden jo vuosikausia vaatimat muutokset.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tällä hetkellä olen tämän salin vanhin ja lähestyn tätä niin sanottua vanhusikää, niin muutama kommentti.

Hallitus aikoo vähentää laitoshoidossa ole-vien vanhuksien laitospaikkoja ja säästää toiminnallaan 300 miljoonaa euroa. Hallitukset, kaksi viimeistä, ovat tukeneet vuosina 2010 ja 2011 Kreikkaa tai paremminkin Saksan ja Ranskan pankkeja lähes 3 miljardilla eurolla. Ero on suuri tällä hetkellä minun mielestäni.

Arvostan kansainvälistä solidaarisuutta, mutta meidän on ensisijaisesti hoidettava omat velvoitteemme, esimerkiksi vanhukset. Kysynkin, onko oikein ja kohtuullista heikentää laitoksissa asuvien vanhusten asemaa siirtämällä heidät tutusta ympäristöstä suureen tuntemattomuuteen (Välihuutoja) — kuunnelkaa nyt tarkkaan — suureen tuntemattomuuteen tiedostaen, että kaikki eivät pärjää kotihoidossa, joten tarvitaan ympärivuorokautista laitos- tai vastaavaa hoitoa. — Piti pyörittää oikein paperia, että muisti. — Kiitos. (Naurua)

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On itsestään selvää, että laitoshoitoa voidaan vähentää vain silloin, kun omaishoitoon panostetaan merkittävästi. (Timo Soini: Juuri näin sanottiin!) Mutta omaishoidossa kyse on nimenomaan siitä, että meillä on valtakunnallisesti yhtenäiset kriteerit, huolehditaan omaishoitajien jaksamisesta, vapaapäivistä, ja omaishoidon tuen saavat ne, jotka korvaavat omaishoidolla laitoshoidon. Tämä on sellainen, minä luulen, että tästä ollaan aika pitkälle yhtä meiltä. Se on eri asia, kuka sen tuen varsinaisesti maksaa.

Mutta haluaisin palata siihen, mitä täällä pääministeri ja valtiovarainministeri ovat aiemmin sanoneet, että on erittäin hyvä, että valtiovarainministeriö selvittää opposition vaihtoehdon todellisen taustan, ja sen lisäksi toivoisin, että keskustan paperin osalta selvitetään myös maaseutuvaikutusten arviointi. Nimittäin tämä ehdotus, että te esitätte perusterveydenhoidon, erikoissairaanhoidon ja toisen asteen koulutuksen siirtämistä maakunnalliseksi, se tulee siirtämään palvelut kauemmaksi maaseudun kaupungeista ja satoja työpaikkoja pienistä kaupungeista maaseudulta keskuksiin. Tämä tulee tapahtumaan monissa kunnissa.

Peruspalveluministeri  Susanna  Huovinen

Arvoisa puhemies! On aivan välttämätöntä korjata nyt muutamia selviä väärinkäsityksiä, joita ilmeisesti tämä vanhustenhoito on aiheuttanut myös täällä tämän salin keskuudessa.

Pidän todella valitettavana sitä, että täällä esitetään tällaisia näkemyksiä, että nyt esimerkiksi tietyssä laitospaikassa olevia vanhuksia alettaisiin kuljetella ja kelkkoa jonnekin muualle. Näin ei asia ole, ei kerta kaikkiaan. Pidän todella valitettavana sitä, että täällä annetaan sellainen mielikuva, joka on täysin vastakkainen sen suhteen, mitä hallitus tässä tavoittelee, kun olemme nimenomaan vauhdittamassa vanhuspalvelulakia, joka on tässä salissa muuten erittäin laajalla enemmistöllä kai kuitenkin hyväksytty, tullut voimaan 1.7., ja nyt on kyse näiden hyvien tavoitteitten nopeuttamisesta ja viemisestä todella käytännön tasolle. Tämä muuten on erittäin laajasti myös, aivan kuten täällä edustaja Mäkisalo-Ropponen totesi, meidän suomalaisten asiantuntijoiden näkemys. Meidän pitää siirtyä pois tästä laitosvaltaisesta kulttuurista, joka on kansainvälisestikin vertailtuna Suomessa aivan liikaa vielä vallalla, kun meidän pitäisi päästä esimerkiksi palveluasumiseen, erilaisiin ryhmäkoteihin ja niin poispäin.

Haluan kyllä, puhemies, vielä sanoa: Olisikohan käynyt niin, että osa näistä käsitteistä on mennyt nyt sekaisin eli aika monet ihmiset, kun itsekin olen paljon palautetta saanut, ovat käsittäneet, että esimerkiksi palveluasuminen olisi laitosmuotoinen, että sitä nyt halutaan purkaa? Ei missään tapauksessa, vaan me haluamme tukea sitä, että ihmiset pysyvät toimintakykyisempinä pidempään. Tämä säästää kustannuksia ja on inhimillisesti oikein.

Timo  Soini  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan, että voidaan tehdä näitä, aivan niin kuin edustaja Satonen sanoi, niin miksi hallitus vastoin valtiovarainministeriön valtiosihteeri Hetemäenkin suosituksia ei siirtänyt tätä Kelan korvattavaksi?

Sitten haluaisin kuulla arvoisalta pääministeriltä: Minkä takia te takaatte tämän jatkuvan ketjutuksen viiden vuoden kuntaliitoksissa, että jokainen ylempi virkamies voidaan pelastaa? Miten te voitte tehdä mitään kunnallista rakenneuudistusta?

Sitten yksi asia vielä. Teollisuustuotanto on pudonnut vuoden 2008 tasosta tälle tämän päivän tasolle 22,5 prosenttiyksikköä, ja se vaatii nimenomaan kasvun työkaluja, energiaverotuksen ja näitä rakenteellisia uudistuksia, joilla Suomi saadaan liikkeelle. Tämän me haluamme emmekä inttää jostain Espoon kaupungista, edustaja Kalliorinne. Minä olen sen valtuuston puheenjohtaja, ja kysykää edustaja Uotilalta, (Puhemies koputtaa) kuinka huonosti meillä menee.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Rakenneuudistus mahdollistaa ikääntyvien ihmisten nykyistä turvallisemman ja laadukkaamman palvelun, elämisen tulevaisuudessa. Tavoitteena on vahvistaa kotiin vietäviä palveluja sekä muun muassa omaishoitoa. Omaishoidosta on tulossa iso kokonais- uudistus. Tämä kokonaisuudistusesitys luovutetaan ministerille ensi vuoden tammikuussa, jonka jälkeen meillä on kaikilla mahdollisuus ottaa kantaa myös siihen, kuinka omaishoitoa tulevaisuudessa kehitetään myös ikääntyville ihmisille mutta myös muillekin.

Tämän lisäksi hallitus edellyttää, että ikääntyville ihmisille lisätään erilaisia palveluasumismuotoja ja ryhmäkotimuotoja, aivan kuten täällä on esitetty. On selvää, että jos ikääntyvä ihminen, vanhus, tarvitsee laitospaikan nimenomaan terveydellisistä syistä, niin hänelle pitää tämä paikka myös turvata, ja tässä ei minun mielestäni pitäisi olla mitään epäselvyyttä. Mutta on väärin, että ihmistä pidetään terveyskeskuksen vuodeosastolla, (Puhemies koputtaa) jos hän ei sitä paikkaa tarvitse. Kyse on myös meidän asenteistamme, miten me suhtaudumme hyvään vanhuuteen ja minkälaisen vanhuuden me haluamme turvata ikääntyvälle ihmiselle.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Laitospainotteisuuden purkaminen, niin kuin ministeri sanoo, on kannatettava asia. Kuulin televisiossa viimeksi myöskin professori Kivelän puhuneen ihan samasta. Mutta kun sanotaan A, pitää sanoa B. (Rakel Hiltunen: Sanotaan!) Millä tavalla niitä kodinomaisia, läheisiä hoitomuotoja tuetaan? Teidän rakennepakettinne jättää tämän kysymyksen vaille kunnon vastausta. (Timo Soini: Näin on!) Tämä on se iso asia, se ero myös, mikä on keskustan vaihtoehdon ja teidän esityksenne välillä.

Mitä tulee Orpolle ja Satoselle, kun te kauhistelette, miten käy maakuntamallissa, teidän mallissanne niitä järjestäjäyhteisöjä on kymmeniä, suuret kaupungit ensin ja sitten vielä näitä seudullisia ja vähän pienempiä järjestäjäyhteisöjä. Meidän mallimme lähtee siitä, että on noin parikymmentä järjestäjäyhteisöä sote-palveluille, ja ammatillisen koulutuksen osalta niitäkin kuntayhtymät maakunnittain järjestävät jo nyt ja niin jatkossakin. Emme me lukiokoulutusta vie niille maakunnallisille järjestäjäyhteisöille. Tällä tavalla toimien on ihan luonnollistakin, (Puhemies koputtaa) että meidän säästömme on vähän suurempi kuin teidän himmelimallissanne, missä on todella monia erilaisia järjestäjiä.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin minä olen edelleenkin huolestunut siitä, miten tämä teidän maakuntamallinne täyttää perustuslain ehdot, joista te olette olleet meidän mallimme osalta niin huolissanne. Miten te saatte ne suuret kaupungit siellä, keskuskaupungit, luovuttamaan sen perusterveydenhuoltonsa, perussosiaalitoimen jonkun muun päätettäväksi? Miten te sen teette? Jos te teette sen sitä kautta, että järjestetään maakunnalliset vaalit, niin kaikki yhteys peruskuntaan, jonka minä olen ymmärtänyt olevan teille pyhempääkin pyhää, häviää vaalien kautta. Vaaleilla valitut maakunnalliset edustajat eivät edusta kuntaansa vaan edustavat puolueita. Te ette siis luota enää suomalaiseen kuntaan ettekä välitä siitä, että kaikki palvelut keskitetään maakunnan tasolle maakunnassa päätettäväksi, ei siellä kotikunnassa.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On se aika erikoista, jos se on perustuslain vastaista, että maakunnittain kaikki kunnat saavat olla yhteisesti järjestämässä palveluita, jos tämä ei olisi perustuslain mukaan sallittua. Mutta teidän mallissanne lähdetään siitä, että esimerkiksi Keski-Suomessa, jossa on 23 kuntaa, 22 kuntaa eivät saisi olla millään tavalla mukana järjestämässä näitä palveluita, muuta kuin ostamassa. Kaiken järjen mukaan tämä teidän mallinne on perustuslain vastainen, koska siinä 22 kuntaa suljetaan kokonaan pois järjestäjävastuusta. Meidän mallissamme kaikki kunnat ovat koon mukaan mukana järjestämässä.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Teidän mallissanne sillä pienellä kunnalla — siinä, kun mennään maakunnan kokoisiin kokonaisuuksiin — jää myöskin minimaalisen kokoiseksi se mahdollisuus vaikuttaa siihen omaan. Ja entä sitten, jos ajatellaan sitä isoa kuntaa? Te ette vastannut siihen ollenkaan, mitähän te sanoitte, että "jos kaikki haluavat" — mutta jospa eivät halua, jos Tampereen kaupunginvaltuusto sanoo, että me emme luovuta omaa sosiaali- ja terveyspalvelun perustuotantoamme maakunnan päätettäväksi, (Välihuutoja) me haluamme päättää niistä itse. Te olette aivan saman kysymyksen edessä kuin mikä on hallituksenkin pöydällä tällä hetkellä, ja nyt kannattaa rauhassa odottaa, millaiseen esitykseen hallitus päätyy.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Te katsotte, että te voitte — esimerkiksi projisoin Keski-Suomeen — määrätä, että 22 kunnalla ei ole mitään roolia siinä järjestämisessä, vain ostajan rooli, ei mitään roolia. Eikö se ole paljon enemmän otettu kunnalta pois, kun sille ei jää mitään muuta kuin ostajan rooli? Meidän mallissamme lähdetään siitä, että yhdeltäkään kunnalta ei oteta oikeutta pois olla järjestämässä sote-palveluja, vaan kaikki kunnat ovat mukana kokonsa mukaisessa suhteessa siinä järjestäjäyhteisössä. Näillä on radikaali ero. On varmaa, että perustuslainkin suhteen meidän mallimme on hyväksyttävissä, mutten kuuna päivänä usko, että teidän isäntä—renki-mallinne voi tällaista perustuslain vaadetta täyttää.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin puheessani sanoin, tämä keskustan malli on kevytkuntamalli. Siinä vastuu palveluista katoaa pois kunnista, mitä jää jäljelle? Jäljelle jää hallinto, hallinnon suurimpana ilmentymänä se keskustalainen kunnanjohtaja, joka kävelee pitkin kunnanraittia, ja talousahdinko. Tämä on se malli, mikä kevytkunnassa tapahtuu, ja kansalaiset eivät mitenkään voi vaikuttaa siihen, miten niitä palveluja ohjataan, kuka niistä päättää, miten resursoidaan, mitä palveluja kunnassa tarjotaan. Eli tämä on se keskustalainen kevytkuntamalli. (Mauri Pekkarinen: Tuohon ei viitsi vastata!)

Mutta olen kyllä pettynyt myös perussuomalaisten esiintymiseen täällä. Ensin te ette pysty kehittämään minkäänlaisia esityksiä kuntien lakisääteisten velvoitteiden vähentämiseksi, ja nekin, joita muut tekevät, te ymmärrätte väärin. Eli voisi vaatia kyllä sen verran, että ymmärtää edes hallituksen tekemät esitykset, sillä hallitus ei ole purkamassa vanhusten laitoshoitoa, leikkaamassa tulevaa kasvua.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt hallitus on antanut tiedonannon kirjallisesti ja suullisesti. Sitä on vaadittu — onko sitä luettu, ja onko nyt kuunneltu hallituksen vastauksia? Hallitus on selkokielellä avannut vastauksia niihin kysymyksiin, jotka muun muassa opposition puolelta on esitetty.

Eduskunnalla on mahdollisuus nyt kertoa hallitukselle kansalaisten huolet, tämä keskinäinen inttäminen ei edistä kenenkään asiaa.

Minä kysyn ministeri Huoviselta vielä: Miten tätä omaishoidon tuen kipeintä asiaa voidaan nyt hoitaa, miten omaishoitajien uupuminen voidaan estää kunnissa? Maksatuksen siirtäminen Kelalle ei hoida, ei muutu hoitopaikoiksi, eli aikooko ministeri tuoda tammikuussa myös tästä asiasta kehittämissuunnitelman?

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen rakennepaketti on kuin matikka — siitä ei saa otetta.

Kyllä me elämme oppositiossa realismissa. Ymmärrämme, että kestävyysvaje on tosiasia, ei tässä mitään jakovaroja ole. Mutta perussuomalainen vaihtoehto on sitä, että me haluamme enemmän kasvun edellytysten kautta saada ta- loutta tasapainoon. Me emme usko siihen, että pelkästään leikkauksilla saadaan taloutta kuntoon. Siinä käy niin, että euron säästötavoitteilla aiheutetaan kahden vahinko, kuten kotihoidontukiratkaisussa on käymässä. Työ, yrittäminen, välittäminen — se on perussuomalainen linja.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rakenteiden lisäksi tarvitaan kyllä valtavasti muutosta myös meidän ihmisten asenteissa.

Olen ymmärtänyt niin, että tuore vanhuspalvelulaki lähtee siitä, että jokaisen tietynikäisen ihmisen toimintakyky ja kunto määritellään ja nimenomaan määritellään, minkälaista hoitoa, minkälaisen hoitopaikan ja minkälaista henkilöstöä hän tulee tarvitsemaan.

Se, millä tuottavuutta terveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa voidaan lisätä ja parantaa, on se, että me vapautamme sairaanhoitajat ja lääkärit entistä enemmän tekemään sitä työtä, johonka heidät on palkattu: puramme byrokratiaa, puramme valvontaa ja annamme ihmisten tehdä sitä työtä, niin että he voivat ottaa vastuun siitä ihmisestä, jota varten heidät on palkattu. (Erkki Virtanen: Tervetuloa hallitukseen!)

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tärkeätä, että nähdään ennakoivasti tulevaisuuteen ja hyödynnetään niitä mahdollisuuksia, mitä meillä on teknologian kautta ja tuotannon tehostamisen kautta.

Kuten me tiedämme, kuntatalous on nopeasti heikentynyt. Vuonna 2001 kuntien velka oli 4 miljardia euroa, mutta vuonna 2012 se oli jo 12 miljardia euroa. Tämä on huikea vauhti, ja tähän on pakko puuttua. Kunnissa ei ole kyetty näitä ongelmia ratkaisemaan, ja siitä syystä on tärkeätä, että valtio ottaa johtoroolin. Tässä suhteessa se ohjausjärjestelmä, mikä tullaan saamaan kunnille, tulee olemaan erittäin tärkeä ja keskeinen, jotta tehdään kaikki tehokkaasti.

Haluan todeta sen, että ihan järjestelmilläkin on eroa. Kiina ennen Deng Xiaopingia oli semmoinen muistola mutta Deng Xiaopingin jälkeen huikea kasvu. Se, että me vapautamme kuntia säännöistä, holhouksesta, antaa niille mahdollisuuksia löytää uusia mahdollisuuksia. Tämä vanhustenhuolto on nimenomaan keskeinen elementti tässä suhteessa: kunnat voivat uuden teknologian avulla hoitaa kotona vanhukset paremmin ja inhimillisemmin, (Maria Tolppanen: Ai roboteilla?) ja se on suuri muutos, mikä meidän täytyy saada aikaan.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tärkeää keskustella vanhusten hyvästä hoidosta. Ajattelisin, kun kello käy, että voisimme vielä keskustella lapsista, lasten tulevaisuudesta.

En tiedä, huomasiko keskustan puheenjohtaja esityksessään, vastustaessanne oppivelvollisuusiän korottamista, että te irtaannutte pitkästä historiasta, linjasta ja yhteistyöstä sosialidemokraat-tien ja vasemmiston kanssa. Nyt kokoomuskin näkee, että tässä kannetaan oikeasti huolta lapsista ja nuorten tulevaisuudesta. Minä olen kauhean hämmästynyt ja yllättynyt, nimittäin nyt eivät enää riitä ne täsmätoimet, mitä te olette esittäneet. Niitä on tehty 10—15 vuotta, ja 15 prosenttia nuorista jättäytyy pelkän peruskoulun varaan. Heitä on yli 100 000. Nyt tarvitaan työvaltaista pedagogiikkaa, hyvin järjestettyä oppivelvollisuusiän nostoa, samalla työurat nousevat, niin kuin te esititte. (Puhemies koputtaa) Tutkimusten mukaan 7 vuotta on se ero.

Lopuksi, puhemies, tämä...

Minä haastan puheenjohtaja Sipilän keskusteluun helmikuussa tästä asiasta.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Oppivelvollisuusiän kustannukset eivät tietenkään ole 15 miljoonaa euroa, sen tietää aivan varmasti hallituskin. Sen takia me olemme esittäneet — kun rahaa ei ole tietenkään olemassa, kenelläkään ei ole pohjatonta kassaa — täsmätoimia, siis sitä, että juuri niille nuorille, jotka ovat putoamisvaarassa, syrjäytymisvaarassa, kohdennetaan rahaa.

Tehtävää on paljon, ja mitä enemmän pystytään tekemään ennalta ehkäisevästi, sen parempi. Koulupsykologi- ja kuraattoripalvelut, etsivän nuorisotyön palvelut, kymppiluokkatoiminta, kansanopistotoiminta — kaikesta tästä te leikkaatte. Te leikkaatte alueitten koulutuksesta ja siirrätte nuoria omilta juuriltaan isompiin keskuksiin. Leikkaatte lukioilta 200 miljoonaa euroa, alueilta siirrätte isompiin keskuksiin, pidennätte matkaa, romutatte sitä mahdollisuutta, että on alueitten tasa-arvo, on riippumaton siitä, missä paikassa on syntynyt, minkälaiset koulutusmahdollisuudet ovat. Näitä oikeita koulutuspaikkoja me ajamme ja kohdennettuja, räätälöityjä toimia.

Toivoisin, että pääministerikin vastaisi tähän. Oletteko te sitä mieltä, (Puhemies koputtaa) että oppivelvollisuusiän nosto on paras keino?

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppivelvollisuusiän nostolla me pääsemme myöskin kiinni tähän ydinongelmaan, joka on koulutuksen ja opiskelun keskeyttäminen. Mutta niin kuin sanoin, se vaatii tukitoimia, myöskin pedagogiikan, työvaltaisen oppimisen kehittämistä.

Mitä tulee kustannuksiin, niin yhteiskuntatakuuta selvitettäessä laskettiin tieteellisesti se, mitä maksaa 10 000 nuoren syrjäytyminen. Se on 75 miljoonaa euroa. Valtiovarainministeriön oman laskelman mukaan oppivelvollisuusiän nosto voidaan tehdä 20—25 miljoonalla eurolla. Tähän pitää nyt suhteuttaa ne kustannukset. Mutta mikä tärkeintä, annamme toivon ja osaamisen lapselle ja nuorelle, jotta hän voi olla yhteiskunnan toiminnassa mukana. 40 prosenttia peruskoulun varassa olevista nuorista on työttömänä.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Toteaisin vielä sen varmuuden vuoksi, että hallituksessa kyllä, kun ministeriö arvioi oppositiopuolueitten rakennepaketit, me lupaamme ottaa semmoiset konkreettiset asiat huomioon, millä on aidosti vaikutus kestävyysvajeeseen, jos me olemme niistä samaa mieltä. Senkin takia teidän ohjel-mienne läpivalaisu olisi tärkeätä.

Tässä keskustelussa on aika paljon ollut tämmöistä riidan tyyppistä keskustelua. (Timo Soini: Eikä ole!) Tietysti asiat ovat aina vaikeita, mutta olemme nyt siinä tilanteessa, että sloganit ja tämmöiset yleiset ylevät tavoitteet eivät riitä tähän keskusteluun. (Mauri Pekkarinen: Juuri näin, sitä me sanotaan!) Me tarvitsemme hyvin punnittua, asiantuntevaa ja konkreettista otetta. Esimerkiksi te perussuomalaiset varmasti ihan uskotte siihen vero-ohjelmaan, mistä tässä äsken puhuitte, mutta se on vähän toinen asia. Meno- ja tuloarvioita käsitellään erikseen, mutta nyt puhutaan rakennepaketista eli rakenteellisista uudistuksista. Verotuskin voi olla rakenteellinen uudistus, mutta silloin meidän pitää tietysti laskea, mitkä sen verotuksen lyhytaikaisetkin vaikutukset ovat.

Perussuomalaiset ovat esittäneet Kela-maksun palautusta teollisuudelle, noin 700—800 miljoonaa kustannusrasitetta. Te vähentäisitte yhteisöveron laskua vähemmän, siis 2 prosenttiyksikköä vähemmän. Se on yhteensä yli miljardin lisää rasitetta teollisuudelle ja yrityksille ylipäänsä. Minä en usko, että tämä tuo sitä teidän peräänkuuluttamaanne kasvua. Eli sen takia me tarvitsemme tähän keskusteluun perussuomalaisilta konkreettisen, läpivalaistun, punnitun ja tarkastetun vaihtoehdon Suomen rakenteiden uudistamisesta.

Keskustan kohdalla meillä on aika paljon samankaltaisia ajatuksia tuosta kuntapuolestakin. (Timo Soini: Onko kassakaappisopimus jo kaapissa?) Jälleen kerran minä pidän hyvänä sitä, että keskusta peräänkuuluttaa yksityisen sektorin työpaikkojen lisäystä. Mutta teilläkinhän on se, että te alentaisitte ensi vuonna yhteisöveroa vähemmän kuin mitä hallitus tekee ja toisaalta kiristäisitte yritysten osinkojen verotusta enemmän kuin mitä hallitus tekee. Eli tässä meillä on erilaiset keinovalikoimat. Jos te puhutte, että vuoteen 2017 mennessä 150 000 uutta työpaikkaa, niin ei se tavoite niillä toteudu, mitä te olette vielä julkilausuneet, mutta se on hyvä tavoite. Jos teillä on konkreettisia esityksiä, niin käydään niitä läpi, ja jos me olemme samaa mieltä, niin voidaan niitä ottaa. Meillä on ihan sama tavoite.

Ihan vain toiveena, kun Gustafsson toivoi, että puhutaan lapsista ja nuorista, että voitaisiinko puhua kohta, olisiko joku kiinnostunut keskustelemaan tästä kuntien talousohjausjärjestelmästä ja sitten työvoiman tarjontapuolesta? Niistä ei ole vielä paljonkaan keskusteltu.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysyin teiltä, pääministeri Katainen, kannatatteko kunnissa todellista rakenneuudistusta, joka tarkoittaa siis sitä, että kun kunnat menevät yhteen, automaattisesti kaikkia korkeimpia virkamiehiä ei pelasteta viideksi vuodeksi. Vastatkaa tähän kysymykseen.

Konkretisoin vielä, vai onko tämäkin liian yksinkertaista? Jos Espoo ja Vantaa yhdistyvät, kaikki pelastetaan, ja jos neljän vuoden päästä siitä Kauniainen tulee mukaan, niin se laukaisee jälleen tämän kaikille. Ilman, että te puututte tähän ongelmaan, te ette pysty tekemään mitään kuntarakenneuudistusta.

Samaan hengenvetoon haluan hieman ihmetellä täällä Ruotsalaista kansanpuoluetta ja Vasemmistoliittoa. Heidän ministerinsä eivät ole vaivautuneet olemaan täällä keskustelun aikana edes paikalla. (Mikaela Nylander: Osittain oli!) — Eivät ole paikalla.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aikajänteeksi varmasti tähän rakennemuutokseen tarvitaan enemmän kuin kolme tai neljä vuotta. Se on selvä asia, tämä on kymmenen vuoden urakka. Päätöksiä tarvitaan tässä ja nyt, mutta tämä tulee kestämään kymmenen vuotta.

Mutta tuossa kymmenessä vuodessa ehditään tehdä paljon. Kyllä teollisuuden rakennemuutoskin pystytään tässä ajassa tekemään. Me olemme esittäneet sinne monia konkreettisia toimia, joista ehkä keskeisin on tämä meidän miljardiluokan rahastomme. Olisi mukavaa, jos puhemies antaisi Eero Lehden vastata tähän omaan ehdotukseensa, joka minun mielestäni oli hyvä jatkoehdotus sille, miten telakkateollisuus voitaisiin pelastaa.

Asennemuutoksia tarvitaan myöskin yhteiskunnan puolelta. Esimerkiksi lupakäytännöt kestävät viisi vuotta joissakin tapauksissa. Meidän pitää antaa muuttua palveluntarjoajaksi ja antaa palvelulupauksia, esimerkiksi ulkomaalaiselle investoijalle lupaus siitä, että lupapäätös tulee vuodessa, oli se sitten kielteinen tai myönteinen.

Mitä tulee... (Puhemies koputtaa) — Selvä.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta edustaja Sipilä puuttui nyt tässä ja aikaisemminkin ihan oikeaan asiaan, muun muassa näihin työeläkerahastojen sijoituksiin. 24 prosenttia palkasta meiltä jokaiselta menee joka kuukausi näihin yhtiöihin, ja tämä määräaikaistalletus, jos niin voisi sanoa, 150 miljardia, on tämän keskustelun ulkopuolella muun muassa bruttovelan osalta, koska se ei kuulu siihen.

Mutta kyllähän meidän nyt nimenomaan pitäisi miettiä niin palkansaajajärjestöissä, työnantajajärjestöissä kuin työeläkeyhtiöissäkin, että kaikki kunnia pörssisijoittamiselle. Se on mennyt ihan hyvin. Sehän 15 vuotta sitten alkoi. Se on tuonut rahaa, mutta kyllä on myös kiinteistösijoituksia, paljon muutakin, joilla voitaisiin turvaavasti ja tuottavasti tehdä. Espoon Sello on yksi esimerkki. Se on suurin Pohjoismaissa oleva työeläkevaroilla tehty systeemi, ja tämäntyyppisiä maakunnissa tarvittaisiin. (Timo Soini: Kiitoksia Espooseen!)

Kysyisinkin hallitukselta: mitä tämäntyyppistä isoa ollaan (Puhemies koputtaa) neuvottelemassa työeläkeyhtiöitten kanssa?

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan tuosta, mihin edustaja Skinnari jäi. Minä itse kannatan myös sitä, mutta sitten taas toisaalta täytyy huomauttaa siitä keskustan miljardiluokan rahastosta. Käytännössä se sotkee markkinat yksityisellä sektorilla, jos tämmöinen yhteiskunnallinen kasvurahasto tulee noin voimakkaalla panoksella mukaan. Tämä on koettu myöskin tällä alalla huolena.

Mutta kun täällä ovat pääministeri ja valtiovarainministeri kuuluttaneet sitä perussuomalaisten rakennepakettia, niin todettakoon nyt jälleen kerran se, että se julkaistiin kaksi päivää aikaisemmin kuin hallituksen rakennepaketti. Sen jälkeen se on ollut aivan julkinen. Jos halutaan, että se meidän puolestamme kannetaan sinne valtiovarainministeriöön laskettavaksi, niin se tehdään, mutta sen saa kyllä sähköisessä muodossa perussuomalaisten kotisivuiltakin. Se on vapaasti ollut pitkän aikaa siellä, aikaisemmin kuin hallituksen rakennepaketti.

Mutta kun näitä laskuperusteita sitten ruvetaan kyselemään, niin minä toivoisin myöskin hallituksen rakennepaketin laskuperusteita ja näitä laskelmia myös katsottavaksi. Siellä jonkun verran on... Tietysti iso asia on siirretty tuonne tulevaisuuteen, mutta niiden osalta, mitkä siellä on laskettavissa, nämä laskuperusteet olisi mukava nähdä.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen rakennepaketti on askel oikealle tielle. Emme halua jättää velkaa lapsille. Moni uudistus on kuitenkin vielä valmisteilla, ja siksi pääministerin ehdotus siitä, että myös opposition ehdotukset huomioidaan, on hyvin rakentava. Esimerkiksi keskustapuolueen ehdottama "ikääntyneiden työmarkkina-aseman parantamiseksi tehdään ohjelma" on hyvin tarpeellinen ehdotus.

Monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että eläkeuudistus on keskeinen asia kestävyysvajeen korjaamiseksi, ja pääministeri kertoikin, että työmarkkinajärjestöt valmistelevat asiaa ja että ensi syksynä olisi odotettavissa tuloksia. Kysyisin kuitenkin, että kun asioita pohditaan, jatkosuunnitelmia, jo maaliskuun riihessä, niin eikö olisi hyvä, jos olisi jo joitakin tuloksia tai joitakin ajatuksia siitä, minkä suuntaiset uudistukset olisivat kiireellisiä ja tarpeellisia. Aika ja odottelu eivät asiaa paranna.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vanhusten pelottelun lisäksi perussuomalaiset ovat hehkuttaneet täällä työn ja talouden linjaa. Juuri tästä syystä ihmettelenkin, miksi moititte niin voimakkaasti kotihoidon tuen jakamista isien ja äitien kesken. Miksi äitien pitäisi jäädä kotiin, varsinkin kun me tiedämme, että pitkät hoitovapaat heikentävät naisten palkkakehitystä, heidän työllisyyttään ja lisäävät vielä osa-aikaisen työn määrää?

Oletukseni on se, että te, edustaja Soini, haluatte, että jatkossakin naisten euro on 80 senttiä tai jotain sinnepäin ja eläke-euro vielä huomattavasti vähemmän. Tämä hallituksen rakennepaketti sisältää runsaasti toimenpiteitä, jotka lisäävät työn tarjontaa ja erityisesti panoksia niihin ryhmiin, joissa työnteko on tällä hetkellä vähäistä, erityisesti osatyökykyiset. Toivoisinkin, että te olisitte mukana niissä toimenpiteissä, joissa yhä useammalla suomalaisella olisi mahdollisuus tehdä työtä, ja että kaikki työnteko olisi aina kannattavaa.

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Sipilä mietti puheenvuorossaan, miten lasten sivistyksestä ja oppimisesta huolehditaan. Meillä on Suomessa valtavan hieno esiopetus, ja hallitus vastaa tähän Sipilän huoleen tekemällä esiopetuksesta velvoittavan koko ikäluokalle. Varhaiskasvatukseen panostaminen on monien tutkimusten mukaan tehokkain tapa ehkäistä aikaisin tapahtuvaa syrjäy-tymistä. Tällä erää 98 prosenttia ikäluokasta osallistuu esiopetukseen, ja juuri tuo 2 prosenttia esiopetusta kuitenkin eniten tarvitsisi. Siksi esiopetuksen tuominen velvoittavaksi takaa kaikille lapsille yhtäläisen oikeuden esiopetukseen.

Hallitus teki myös merkittävän arvovalinnan nuorten tulevaisuutta turvatakseen pidentämällä oppivelvollisuutta. Tämä on myös selkeä taloudellinen kohdennus perheille. Ihmettelen, miksi oppositio vaikenee näin hienosta asiasta — tai vastustaa.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rakennepaketti on syvä pettymys niille, jotka odottivat hyvinvointivaltion ytimiin saakka meneviä leikkauksia. Se pettymys on purkautunut julkisuuteen keskusteluna näistä vanhustenhoidon muka säästöistä. Hesarin kolumnisti Minna Lindgren tiivisti keskustelun näistä säästöistä ja leikkauksista niin erinomaisesti, että luen sen tästä nyt: "Valitettavasti rakennemuutoksesta syntyy säästöjä. Me vihaamme säästöjä, mitä tahansa säästöjä. Jos epäinhimillinen laitoksissa makuuttaminen lopetetaan ja tästä syntyy säästöjä, tulkitsemme päätöksen leikkaukseksi ja vastustamme sitä. (Timo Soini: Älkää vastustako!) Aloitamme taistelun laitosten puolesta. Haluamme päästä terveyskeskuksen vuodeosastolle tajuttomuuden tilaan lääkittyinä, hiljaa rappeutumaan. Meillä on siihen oikeus. Tästä ei leikata."

Vanhuspalvelulain 14 § kieltää vanhusten siirtämisen pois hoitopaikastaan ilman heidän omaa suostumustaan.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä vanhasta vanhustenhoitajasta, 24 vuotta uraa takana, tuntuu, että hallitus elää unelmissa. Te olette ihan hattarassa. Mitä ihmettä te oikein mietitte? Siis käsitteet ovat todella ristiriitaisia. Ensin huonokuntoinen vanhus jätetään sinne kotiin vähäisen kotiavun turvin. Sen jälkeen hänet siirretään palveluasumiseen, joka tarkoittaa palvelutaloa, mutta eihän siellä välttämättä ole palvelua. Oletteko te nähneet niitä tyhjiä jääkaappeja, oikeasti yksinäisiä ihmisiä palvelutaloissa, koska ei siellä ole tarpeeksi henkilökuntaa? Jokainen käynti maksaa. Kaikki maksaa. Siis siitä tulee ihan mielettömästi kustannuksia. Oletteko te lisäämässä henkilökuntaa? Tehän vähensitte juuri. Vanhuspalvelulain myötä teitte uudet laatusuositukset, joissa vähensitte hoitajamäärää. Säästöjähän tässä tehdään juuri vanhusten hinnalla ja hoitajien hinnalla. Ei tässä pelotella. Kyllä vanhukset tietävät todellisuuden. Ettekö te saa postia vanhuksilta, omaisilta? Eikö teitä uskalleta lähestyä? Oppositio saa ainakin postia. Tilanne on todella huono.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Kataisen hallituksen rakennepaketti (Hälinää — Puhemies koputtaa) on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakennepaketti, suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pelastamispaketti. On tärkeää, että vihdoin ja viimein jokainen suomalainen herää siihen, että uudistukset ovat välttämättömiä. Tämä paketti tuli aivan viime hetkeen, ja kannustankin hallitusta siihen, että kun tätä pakettia toimeenpannaan, niin ne toimenpiteet olisivat sellaisia, että vaikutukset tulisivat mahdollisimman nopeasti, jotta voisimme tämän tulevien sukupolvien mahdollisuuksien ahnehtimisen lopettaa.

Yksi asia nousee tästä vahvasti itselläni esille, ja se on tämä vanhemmuuden kustannusten korvaaminen, työnantajille aiheutuvien kustannusten korvaaminen. Me tarvitsemme lisää työtä ja yrittäjyyttä, ja niin kauan kuin äitien työnantajille aiheutuu enemmän kustannuksia naisista, se on este yrittäjyydelle, este naisvaltaisille aloille ja se on iso häpeätarha meidän tasa-arvolle. Kysynkin nyt: Aikooko hallitus olla aktiivinen samalla tavalla kuin kannustitte maltilliseen työmarkkinaratkaisuun? Aiotteko kannustaa työmarkkinajärjestöjä siihen, (Puhemies koputtaa) että päästään sopuun ja saadaan vanhemmuuden kustannukset tasattua niin, että esitys tulee eduskunnalle tämän hallituskauden aikana? Tämä olisi välttämätöntä yrittäjyyden näkökulmasta.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy ihmetellä tätä perussuomalaisten kannanottoa tästä laitoshoidosta ja vääristelevää tietoa, koska joka tapauksessa oikeaakin tietoa on ollut tässä koko ajan keskustelun kuluessa tarjolla. Täytyy sanoa, että esimerkiksi Eläkeläisliittojen etujärjestön puheenjohtaja, keskustalainen arvostamani Hannes Manninen antoi lausunnon: "Myönteisenä koemme sen, että laitospaikkoja pyritään vähentämään. Se on myöskin vanhuspalvelulain ja siitä annettujen suositusten mukaista. Ja pidämme järjestönä kodinomaista hoitoa huomattavasti laitoshoitoa parempana." (Välihuutoja)

Kun Pekkarinen täällä kysyi niitten keinojen perään sitten, niin kyllä täytyy sanoa, että tässä uudistuksen toteuttaminen edellyttää luonnollisesti panostuksia kotiapuun, tehostettuun palveluasumiseen, omaishoitoon ja kaikkiin näihin. En pidä itse hyväksyttävänä sitä, että ihmisiä makuutetaan tuolla osastoilla, ja se ei ole varmaan kenestäkään meistä tarkoituksenmukaista.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Taloudellisesti ja inhimillisestikin mielestäni paras tapa vaikuttaa tuottavuusvajeeseen on panostaa lasten ja nuorten hyvinvointiin, koulutukseen ja työllistymiseen sekä työssä olevien työterveyteen. Nyt rakenneuudistusta tarvitaan. Nyt vain on vähän suru, että rakennepaketin avaus on tuottanut surua ja murhetta erityisesti vanhuksille mutta myös asiantuntijoille siitä, miten vanhuspalvelujen käy. Minä toivoisin, että tämän kiistelyn jälkeen saisimme kuulla, hyvät hallituksen edustajat, ministerit, koska on paljon hyvää, oikeastaan sitä hoitolu-pausta, miten vanhuspalvelulain hyvät tavoitteet toteutuvat, miten mahdollisesti uuden, tulevan omaishoidon hyvät sisällöt, joita ollaan jo suunnittelemassa, saadaan toteutumaan, että me emme puhuisi vain tästä 300 miljoonan leikkauksesta vaan niistä uusista toimenpiteistä ja niitten resursoinneista, miten ne konkreettisesti saadaan lähelle vanhuksia ja heidän tarpeitaan.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Tästä ikäihmisten hoidosta. Ihan vain kun on seurannut lehtiä, jotka ovat haastatelleet asiantuntijoita, niin ei siinä porukassa tunnu olevan mitään epäselvyyttä, mitenkä tämä asia pitäisi hoitaa. Se on ihan samalla tavalla samankaltainen peruslinja kuin hallituksella on. Ei tämä ole mitenkään yhdessä yössä keksitty vaan asiantuntijoiden kanssa pitkään harkittu painopisteen siirto, kuinka ihmisiä hoidetaan. Meillä tietää jokainen, joka tuntee tätä alaa, että Suomessa hoidetaan laitoksissa vuodepotilaina enemmän ihmisiä kuin muissa Pohjoismaissa. (Mauri Pekkarinen: Totta!) Muissa Pohjoismaissa vanhustenhoito on kehittynyt paremmin ja pidemmälle. Se ei tarkoita sitä, että se hoito, mitä siellä vaikkapa terveyskeskusten vuodeosastoilla annetaan, olisi huonoa tai ammattitaidotonta. Se on erittäin korkealla ammattitaidolla tehty, mutta on paljon vanhoja ihmisiä, joille se ei ole paras hoitopaikka. Sen takia olemme päätyneet tähän.

Muutamiin yksityiskohtiin huomiota.

Työeläkevarojen käyttö: nyt tässä rakennepaketissa otetaan kantaa siihen, että väljennetään työeläkesijoittamisen ehtoja siten, että niitä varoja voitaisiin käyttää enemmän asuinrakentamiseen.

Toinen on sitten lupaprosessien virtaviivaistaminen: Tässä jos vain on hyviä esityksiä, mitä kannattaa tehdä, niin let us know. Meillä on menossa poliittinen työ, jossa katsotaan, mitä lupia voitaisiin vähentää, jotta rakennushankkeet lähtevät nopeammin eteenpäin. Meillä on olemassa jo tällä hetkellä tämmöinen nopea linja, fast lane, ulkomaalaisille investoinneille, jota on itse asiassa jo käytetty, eli se toimii tuolla TEMissä aika hyvin. Ehkä viimeisenä huomiona tästä, että otetaan kaavoituksessa huomioon matkailijavirrat, eli esimerkiksi Itä-Suomeen kun venäläisiä matkailijoita tulee, niin se voi antaa poikkeusluvan taajaman ulkopuoliselle suurelle rakentamiselle.

Kun katsotaan tästä eteenpäin, niin meidän pitää keskittyä hallituksenakin ennen kehysriihtä myös sen katsomiseen, mitä muita rakenneuudistuksia olisi syytä tehdä erityisesti työvoiman tarjontaan liittyen — tässä meillä on vielä tehtävää — ja minkälaisia uusia ajatuksia voitaisiin työvoiman tarjontaan tehdä koskien eläkeratkaisua ja tällä tavalla antaa viestiä myös työmarkkinapöytään. Nämä kaikki ongelmat ovat ihan ratkaistavissa. Päätökset ovat tehtävissä ilman kohtuutonta kärsimystä, mutta kyllä se muutoksentekijän mieltä ja päätöksentekijän luonnetta vaatii. Ei täällä mikään yksin ratkea. Mutta nämä ovat ihan vielä meidän omissa käsissämme, ja sen takia vähemmän suunsoittoa ja enemmän konkre-tiaa.

Valtiovarainministeri  Jutta   Urpilainen

Arvoisa puhemies! Minusta on hyvä asia, että oppositiopuolueet ottivat vastaan kutsun ja ovat valmiita lähettämään arvioitavaksi omat vaihtoehtonsa valtiovarainministeriöön, jotta sitten pystymme hyvin läpinäkyvästi arvioimaan myöskin eri vaihtoehtojen todenpitävyyttä ja niiden toteuttamismahdollisuuksia.

Arvoisat kollegat! Minä kannatan ja kunnioitan erilaisia mielipiteitä, mutta vastustan pelon lietsomista ja eritoten vastustan sitä, että turhia pelkoja lietsotaan, ja nyt aistin täällä pelon lietsomista sekä perussuomalaisten puolelta että keskustan puolelta.

Perussuomalaisten puolelta lietsotaan pelkoa, että ikäihmiset jätettäisiin tulevaisuudessa hoitamatta. Se ei kerta kaikkiaan pidä paikkaansa. Jokainen suomalainen tulee jatkossakin saamaan hänelle kuuluvan hoidon, jokaisella on oikeus inhimilliseen vanhuuteen, ja siihen tällä rakennepaketilla pyritään.

Mitä tulee keskustan puolelle, keskustan puolella lietsotaan sitä, että hallitus tulee lakkauttamaan lukioita ja keskittämään ammatillista ja ylipäänsä toisen asteen koulutusta. (Keskustan ryhmästä: Niin tulee käymään!) Arvoisa keskusta, näin ei tule tapahtumaan. Se, mitä me olemme toisen asteen koulutuksessa tekemässä: me olemme uudistamassa sen rahoitusjärjestelmää. Tällä hetkellä ammatillisessa koulutuksessa kaksi kertaa vuodessa on laskentapäivä, jolloin lasketaan, kuinka monta oppilasta on paikalla koulutuksessa, ja oppilaitos saa siltä pohjalta rahoitusta. Se ei ole enää tätä päivää. Tulevaisuudessa ammatillisten oppilaitosten, toisen asteen koulutuksen, rahoitus järjestetään tutkintojen mukaan. Niistä tutkinnoista, joita oppilaat suorittavat, annetaan myöskin rahoitus, ja se kannustaa oppilaitoksia järjestämään tukipalveluita, oppilaanohjausta ja auttamaan myöskin opiskelijoita valmistumaan. Se on erittäin järkevä uudistus, ja toivon, että sitä myöskin keskusta olisi omalta osaltaan tukemassa.

Eli hallituksen logiikka on se, että niin toisen asteen koulutuksessa kuin ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa meidän pitää saada katse seinistä sisältöön, tehdä investointeja uuteen teknologiaan, saada sitä kautta myöskin opetusmetodeja päivitettyä — Pisa-tuloksetkin osoittavat, että siihen on meillä tarvetta — ja sitä kautta parantaa myöskin opetuksen laatua. Toden totta toivon, että myös keskusta voisi olla tätä tukemassa.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskeisin ero hallituksen ja meidän rakennepakettien välillä on se, että me haemme niitä tuloksia enemmän talouskasvun edellytysten kautta.

Mitä nämä nyt sitten ovat, nämä talouskasvun edellytykset? Ne löytyvät sieltä meidän paketistamme: energiapolitiikkaan täyskäännös, Eurooppa-politiikan päätavoitteeksi kansallisen edun puolustaminen, yrittäjyyden kannusteiden parantaminen, yhden luvan ja luukun Suomi, radikaalien teknologioiden mahdollisuuksien hyödyntäminen, (Jukka Gustafsson: Ei mitään konkreettista!) omistajaohjauspolitiikka passiivisesta aktiiviseksi.

Mitä me tällä tavoittelemme? Työpaikkoja. No, sitten kun meillä on niitä työpaikkoja, sen jälkeen voidaan ruveta puhumaan välittävästä sosiaaliturvasta, sosiaaliturvan yksinkertaistamisesta, oppisopimuskoulutuksen kehittämisestä — työmarkkinajärjestöjen sopima eläkeratkaisu oli erittäin hyvä, me tuemme sitä — työkyvyttömyyseläkejärjestelmän uudistamisesta, eläkemaksujen ikäporrastamisesta ja yli 63-vuotiaitten verokannustimesta.

Kyllä meillä vaihtoehtoja on. Lukekaa nämä ja ottakaa opiksenne. — Kiitos.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sinänsä on hyvä, että hallitus on tehnyt tämän rakennepaketin, mutta sen suurin ongelma on siinä, että se sisältää paljon linjauksia, joita ei ole vielä kovin paljoa valmisteltu, joten ei ihme, että ihmisillä on pelkoja siitä, mitä tämä käytännössä tulee tarkoittamaan. Tämä koskee esimerkiksi tätä vanhustenhoitoa, josta sinänsä olemme samaa mieltä. Ilman muuta, koko eduskunta minun käsittääkseni kannattaa sitä, että meillä pitää pystyä siirtymään laitoshoidosta kotihoitopainotteisempaan hoitoon. Mutta vaarana on, että tälle käy samalla tavalla kuin kuntarakenneuudistukselle ja sote-uudistukselle. Niistä ei oikein tule mitään muuta kuin paljon hämmennystä ja epätietoisuutta. Sama ongelma saattaa tämän rakennepaketin osaltakin olla edessä.

Jos hallitus haluaisi nopeasti nimenomaan tuolla kuntapuolella edetä, niin se ottaisi tämän keskustan kotikunta—maakunta-mallin ja toteuttaisi sen. On hyvä, että sellaista ilmaa hallituksessa on. Kun katsoo tämän päivän Helsingin Sanomia ja sitä lakiesitystä, niin siinähän oli hyvin paljon samoja elementtejä kuin keskustan perustellussa kotikunta—maakunta-mallissa, (Puhemies koputtaa) joka säilyttäisi palvelut, myöskin terveyspalvelut, lähellä ihmisiä.

Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jos Suomen kansantalouden vaihtotasetta pitäisi miljardilla tai kahdella parantaa, niin todennäköisesti risteilylaivan myyminen ulkomaille olisi tehokkain ja riskittömin tapa, mutta sitä miljardin, kahden pääomaa ei näytä löytyvän. Se on muodostumassa telakkateollisuuden keskeiseksi kilpailukeinoksi. Suomalaiset ovat kuitenkin sijoittaneet työeläkerahoja tällä hetkellä pörssikurssien mukaan noin 150 miljardia. Alun perin nuo rahat oli tarkoitettu kotimaisen elinkeinoelämän kasvattamiseen. Työeläkelaitosten vakavaraisuussäännöissä on kuitenkin kohta, joka estää työeläkelaitoksia ottamasta enempää maariskiä, mutta se olisi helposti korjattavissa, ja toisaalta risteilyaluksia pystytään maailman merillä siirtämään maihin, joten tämä maariskikin on hyvin pitkälti eliminoitavissa. Tämä asia kyllä kannattaisi nopeasti penkoa, ettei näitä laivatilauksia, joissa jäädään nuolemaan näppejä, tulisi enempää.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kannattaa muistaa, mistä tässä koko paketissa on kyse: tällä pyritään taklaamaan kestävyysvajetta. Ja mikä on se kestävyysvaje? Se on se, että tulot eivät pitkällä aikavälillä riitä menoihin. Nyt on kaksi vaihtoehtoa: joko lisätään työtä, työn tekemistä Suomessa tai sitten täytyy tehdä leikkauksia. SDP valitsee tämän työn linjan. Jotta me tästä selviämme, meidän on pakko nostaa työllisyysastetta, pidentää työuria ja vähentää työttömyyttä ja lyhentää niitten työttömyysjaksojen kestoa. Nyt oppivelvollisuusiän nostaminen puree näihin kaikkiin. Se nostaa työllisyysastetta 45:stä 70 prosenttiin. Jos tulee toisen asteen tutkinto, se pidentää työuria kuudella vuodella, se lyhentää työttömyysjaksoja. Nyt kun keskusta on — vähän yllätykseksi — asettunut vastustamaan oppivelvollisuusiän pidentämistä, siis sitä, että jokaiselle nuorelle saataisiin vähintään toisen asteen tutkinto, niin samalla se vastustaa työllisyysasteen nostamista ja työurien pidentämistä. Tämä on kyllä omituista.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Herra pääministeri, te otatte vastaan ideoita lupamenettelyjen yksinkertaistamiseksi. Tämä on kuin musiikkia korvilleni, ja esitän välittömästi yhden: vaikuttakaa toki ympäristönsuojelulain uudistukseen, pysäyttäkää se, ainakin koskien sitä pykälää, missä on ihan ilmiselvästi lupaprosesseihin vaikuttava kohta elikkä turvetuotantoon. Me tiedämme tällä hetkellä, että meidän energiakauppataseen vajeemme on luisumassa entistä enemmän negatiiviseksi, ja kun turvetuotanto on pyytämässä hyvin maltillista määrää turvesoita käytäntöön, niin tässä on aivan konkreettinen esimerkki teille.

Edustaja Sasi, te täällä ihmettelette velkaantumista, ja edustaja Zyskowicz eilen illalla miltei ääni väristen tuolla puhui, kuinka tässä velkaannutaan. Mutta kyllähän tämä suunta on ollut jo useita vuosia, ja kyllä kai teillä, arvoisa kokoomus, on ollut myös kokoomuslainen valtiovarainministeri viime vuosina tätä kehitystä seuraamassa tai miten vain vaikuttamassa.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi myönteistä asiaa tästä rakennepaketista:

Se osoittaa, että hallitus ottaa vakavasti valtiovarainministeriön virkamiesten laskelmat. Se on huomattava kehitys verrattuna hallitusneuvottelujen tilanteeseen, jolloinka näytti siltä, että kestävyysvaje päivittäin neuvottelujen edetessä pieneni, ja näytti siltä, että hallitusohjelma oli sellainen, että numero-osa ja tekstiosa olivat keskenään ristiriidassa.

Toinen myönteinen asia, jonka haluan sanoa tästä rakennepaketista, on se, että kuntien peruspalveluohjelmamenettelyyn liittyy rahoitusperiaate, ja sen käyttöönotto niin, että tehtävät ja resurssit ovat tasapainossa, on erittäin tärkeää.

Mutta se, mihin haluan kiinnittää huomiota, on se, että pääministeri totesi puheessaan, että hallitus antaa itselleen harkitusti toimivaltuutta kuntarakenteen muuttamiseksi. Tämä tarkoittaa ilmeisesti selkeästi sitä, että otetaan pakkoliitoskortti käyttöön. Miksi te otatte siihen pakkoliitoksen? Viime vuonna te vakuutitte (Puhemies koputtaa) moneen kertaan, että sitä ei tule. Eihän tähän ole taloudellisia perusteita.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itsekin ottaisin vielä tämän laitoshoidon esille, koska sitäkin Suomessa tarvitaan. Minun muistaakseni eduskunta yksimielisesti hyväksyi vanhuspalvelulain, ja siellähän todetaan, että ihminen saa laitoshoitoa, jos siihen on lääketieteelliset perusteet tai turvallisen hoidon edellytykset sen niin määräävät.

Mutta yhden asian haluan ottaa esille, kun täällä on peruspalveluministeri: nyt on semmoinen ongelma ilmennyt laitoshoidossa, että ihmisiä, varsinkin niillä alueilla, joilla julkinen liikenne ei toimi, kuljetetaan toisen kunnan alueelle kymmeniä kilometrejä ja omaiset eivät pääse heitä hoitamaan ja katsomaan. En tiedä, pystyykö tähän jotenkin puuttumaan, mutta tämän halusin ministerille tiedoksi tuoda.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisilla on monta hyvää ideaa yritysten toimintaedellytyksiin, mutta vähän tuli mieleen se Hannu ja Kerttu, joka oli tuossa ryhmäpuheenvuorossa, kun muistan sen miljardin lisälaskun, mitä samainen puolue esitti yrityksille, tai sen 200 miljoonan vähennyksen yritystuista. En tiedä sitten, mitä tarinaa tässä kohtaa uskoisin. (Välihuutoja)

Keskustalla on hyvä vaihtoehto, mutta muutama kysymys siihen liittyen:

Tehostamishyödyt on laskettu noin 3 miljardiksi euroksi, joka tuntuu aika suurelta summalta, kun tiedetään, että jo nyt suomalaiset palvelut tuotetaan varsin tehokkaasti ja mallikkaasti. Mitkä ovat ne paikat, mistä tämä olisi saatavissa?

Ja toisena kysymyksenä: kun kerran siirretään miljardilla eurolla tehtäviä kunnilta valtiolle, ja kunnille ei sitten taida paljon jäädäkään, kun maakunta hoitaa loput, miten tämä vaikuttaa parantavasti kestävyysvajeeseen, jos siirretään pelkästään valtiolle nämä tehtävät?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Syyttämättä ketään näin joulun alla me suomalaiset rämmimme syvässä lumihangessa, ja sieltä on paha nousta. Ja hallitus on yleensä kaikesta vastuussa.

Minun mielestäni, kun puhutaan kestävyysvajeesta ja kaikista näistä hyvinvointipalveluista, meidän ja hallituksen pitää tehdä niitä toimenpiteitä, millä työtä saadaan työttömille, mitenkä nykyiset työpaikat säilytetään, miten vienti saadaan vetämään. Kun nämä on ratkaistu, niin voidaan puhua, mitenkä Suomi, pahoinvointivaltio, tulee hyvinvointivaltioksi, millä tarkoitan sitä, että nyt meidän lapsemme kärsivät, meidän nuorilla on mielenterveysongelmia. Ja sitten jos puhutaan tästä kotihoidosta, tämä on arvokysymys, että miettikääpä pienyrittäjää, jos hänen pitää tulla hoitamaan lapsia ja vaimon pitäisi mennä töihin. Eli semmoinen moraali- ja arvokysymys on tämä kotihoidon tuen puolittaminen.

Ennen kuin hutkin, minä odotan mielenkiinnolla, paljonko omaishoitajia palkataan, (Puhemies koputtaa) kuka rakentaa palvelutaloja, kuka ne maksaa. Tässä on hyvin paljon tällaista miettimistä. Syyttelyllä emme tosin saa mitään, (Puhemies: Jaaha, nyt taitaa olla minuutti täynnä!) mutta paljon puuttuu hallituksen toimista.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Te, pääministeri, puhutte kyllästymiseen asti työvoiman tarjonnasta. Sen sijaan toivoisin teidän puhuvan työpaikkojen tarjonnasta.

Uusia kasvun kannusteita tästä rakennepaketista oikeastaan ei etsimälläkään löydy. Yrittäjä ja työnetsijä voi rivien välistä lukea, että kiitos aktiivisuudesta, valitettavasti ei voittoa tällä kertaa, toivotamme parempaa onnea seuraavalla kerralla.

Kuitenkin, jos kääntäisimme vaihtotasetta yksin elintarvikesektorilla niin, että se vaihtotase olisi 3 miljardia positiivisempi, kuten se hyvin voi olla, saisimme sieltä monia kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Jos kääntäisimme energiapolitiikan siten, että käyttäisimme kotimaista Itämerellä seilaavien, kivihiilellä täytettyjen laivojen sijaan, saisimme 2—3 miljardin vaihtotasehyvityksen hyvinkin pian.

Toivoisin, että etsittäisiin yhdessä niitä eväitä, millä saisimme tätä vaihtotasetta muutettua.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soinin pitämään ryhmäpuheenvuoroon viitaten: kyllä tässä voidaan ihan hyvin Hannua ja Kerttua kiittää ja ehkä vähän Jyrkiä ja Juttaakin, ja johtipa kumpi vain, niin hyvin johti.

Tämmöisiä päätöksiä pystytään tekemään tässä tilanteessa pitkäjänteisesti tulevaisuuteen katsoen. Muun muassa kuntien kohdalla tämä sääntelyn purkaminen on erittäin hyvä asia, mahdollisuus kunnille katsoa, missä mennään, voitaisiinko tehdä joku asia ehkä toisin. Kunnissa on nimenomaan tätä haluttu, että näitä tehtäviä puretaan.

Oppivelvollisuusiän nostaminen 17 vuoteen on erittäin merkittävä kädenojennus niille nuorille, jotka eivät ole vielä omaa tietään löytäneet. On kyllä todella kummallista, että tätä keskustassa nyt kovasti vastustetaan; kun elämän tärkein valinta on löytää oma opinpolku, elämänpolku ja työura, niin tämä on kyllä hyvin kummallinen käsitys.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehottaisin tarkkaan kuuntelemaan ja lukemaan meidän puheenjohtajamme puheenvuoron koulutuksesta. Minä nyt siteeraan siitä, että tulee selvempi käsitys tästä, että kyllä keskusta on erityisen vahvasti heikkojen opiskelijoitten ja koululaisten ongelmat nähnyt. "Yhä enemmän koulutuksessa heijastuu lapsen kotitausta. Erot ovat sekä sosiaaliryhmien että alueiden välisiä. Keskustan mielestä tämän korjaaminen tulisi nyt ottaa koulutuspolitiikan keskiöön. Mekaanisten rakenneratkaisujen sijaan tarvitaan selkeä ohjelma siitä, miten koteja ja kouluja voidaan tukea lapsen ensimmäisinä vuosina, jotta turvataan perusta, jolle myöhempi koulutus ja elämä voi rakentua."

Arvoisat kollegat, jotka olette syyllistäneet keskustaa, että me tätä oppivelvollisuusratkaisua arvostelemalla jotenkin poikkeaisimme tästä sivistyslinjastamme, täytyy sanoa, että me emme usko siihen, että tällä keinotekoisella ratkaisulla ratkaistaan näiden nuorten ongelmat. Siinä tarvitaan kokonaisvaltaisempi ohjelma, (Puhemies koputtaa) joka lähtee ihan sieltä varhaiskasvatuksesta lähtien, ja nyt tässä panostetaan liikaa rahaa vain tähän yhteen kohtaan. (Puhemies: Jaha, nyt aika on täynnä!) Ongelmat eivät sillä ratkea.

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta pysyvästi työelämän ulkopuolelle.

Rakennepaketin yhteydessä on sovittu, että kohdennetaan 15 miljoonaa euroa oppivelvollisuuden jatkamiseen. Pidän tärkeänä ja kannustan opetusministeriä etsimään keinot, joilla voidaan kohdentaa tämä 15 miljoonaa euroa nimenomaan niiden nuorten auttamiseen, jotka eivät syystä tai toisesta toiselle asteelle nyt jatka peruskoulun jälkeen. Niukkojen resurssien hupeneminen koko ikäluokan mekaaniseen pakkoon tai maksuttomiin koulukirjoihin nimittäin ei auttaisi niitä nuoria, jotka kaikista kipeimmin sitä apua ja yksilöllistä tukea tarvitsevat. Me tarvitsemme aidosti yksilöllisiä tukimuotoja ja ohjausta, jotta syrjäytymistä voidaan ennaltaehkäistä. (Puhemies koputtaa) Niukkuutta jaettaessa tämä 15 miljoonaa olisi kohdennettava yksilölliseen tukeen.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua on nyt saanut kuulla ja kuunnella kolme tuntia, ja on tullut sellainen olo ihan kuin tämä olisi liian hyvä rakennepaketti. Pihlajanmarjat ovat happamia niin keskustalla kuin perussuomalaisillakin, ja moittimista on löytynyt. Toki keskustalaiset ovat vanhana perinteikkäänä ja arvostettunakin kansanliikkeenä löytäneet sieltä jotakin hyvääkin, ja se on tietenkin hyvä meidän kaikkien yhteistä tulevaisuutta ajatellen. Täytyy kuitenkin muistaa se, että tämä rakennepaketti sisältää niitä asioita, joita olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten, ja on erittäin tärkeää, että ne nyt tehdään. Helppoja ratkaisuja ei ole, mutta tärkeää on, että meillä on nyt hallitus, joka kykenee nämä ratkaisut tekemään.

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Minusta on tärkeätä, että kun puhutaan oppivelvollisuudesta, niin puhutaan sitten itse siitä asiasta. Tämä edustaja Rundgrenin läpikäymä teksti, jonka äsken vielä siteerasitte teidän ryhmäpuheenvuorostanne, kiinnittää minusta ihan oivallisella tavalla huomiota siihen, mistä koulutuspolitiikassa on kysymys, eikä missään tapauksessa tämä rakennepaketti sulje pois tuota toimintalinjaa vaan pikemminkin tarjoaa siihen erinomaiset mahdollisuudet. Siksi minusta on tärkeätä, että me voimme keskustella oppivelvollisuudesta myöskin siinä valossa, mitä sillä yritetään saavuttaa.

Viimeksi jo kyselytunnilla totesin, että kun me katsomme viimeistä oppivelvollisuusiän pidentämistä, minkälaisia vaikutuksia sillä oli, niin 99 prosenttia ikäluokasta tulee käymään sen pidennetyn oppivuoden lisää. Tässä tapauksessa meidän keskeisin tehtävämme on ohjata meidän nuoret toiselle asteelle. 16-vuotiaiden nivelvaiheessa iso haaste on se, että me hukkaamme näitä lapsia ja nuoria siinä välissä johonkin. Minusta se on kyllä vähän niin kuin laput silmillä juoksemista, jos me emme osaa tätä nähdä. Me emme voi jatkaa näin, näin ei voi jatkaa. Nyt, kun me teemme rakenteellisia uudistuksia, me joudumme tunnustamaan, että tämä on Suomelle iso rakenteellinen ongelma, että 4—8 prosenttia nuorista katoaa siinä 16-vuotisvaiheessa sinne toivottomaan kuiluun, ettei enää jatketa opintoja. Tämä on mahdoton ajatus suomalaisille, että me jatkaisimme näin.

Nyt on vaadittu näitä täsmätoimia pöytään. Niin kuin minä sanoin, me voimme kaikki tarkastaa, että meillä on kolmenumeroisia miljoonamääriä käytetty täsmätoimiin vuoden 85 ja tämän nykyhetken vertailun valossa, ja se ei auta, kun meidän nuorista menee pikkuriikkisesti pienempi osa kuin vuonna 85 toiselle asteelle. Nyt eivät auta ne keinot enää, ne lääkkeet. Ei voi katsoa menneeseen, vaan pitää katsoa tulevaan. Näin se on.

Aivan lopuksi päätän, puhemies, siihen, että totean, että me olemme käynnistämässä isompaa hanketta siitä, miten suomalaisesta peruskoulusta pidetään jatkossa huolta, ja tulemme julkisuuteen (Puhemies koputtaa) hyvin pian sen suhteen, mitä tämä tarkoittaa käytännössä, niin kuin lupasin Pisa-tutkimuspäivänä, että näin tullaan tekemään. Tämä on vastaus, Rundgren, myös siihen kysymykseenne.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Täällä on, aiheestakin, kiinnitetty huomiota ikääntyneiden työmarkkina-aseman kohentamiseen ja varmistamiseen liittyviin asioihin. Tässä rakenneohjelmassa on neljä asiaa, jotka tähän liittyvät.

Ensinnäkin siinä on tehty erittäin perusteellinen selvitys siitä, mikä on ikääntyneempien työmarkkina-asema, verrattu sitä Ruotsiin ja tehty toimenpide-ehdotuksia, miten tästä voitaisiin päästä eteenpäin.

Toiseksi on kohta, jossa todetaan, että ikääntyneitten pitkäaikaistyöttömien osalta harkitaan palkkatuen saamista pysyväksi, ei määräaikaiseksi, ja sillä tietysti on merkitystä ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien työllistyvyyteen tulevaisuudessa.

Kolmas asia on sitten se, että tässä kasvu- ja työllisyyssopimuksessa järjestöt ovat sopineet tämmöisestä työkaarimallista, siis ikäohjelmien viemisestä sinne yritysten arkeen, millä oikeasti voidaan pidentää myös työuria ja huolehtia siitä, että ikääntyneistä pidetään parempaa huolta.

Neljäs on sitten se, että osana näitä tulevia työeläke- ja työuraneuvotteluja on itsestään selvää, että siinä pöydässä täytyy pohtia myöskin ikääntyneempien ihmisten pysyvyyttä työmarkkinoilla. Otan vain yhden esimerkin: voitaisiin varmaan kehittää semmoista osa-aikatyön ja osa-aikaeläkkeen uudenlaista mallia, joka mahdollistaisi sen, että varttuneemmat ihmiset voisivat ainakin osittain olla töissä ja osittain eläkkeellä, semmoisia joustavia uusia malleja. Näitä tänne rakenneohjelmaan on sisällytetty, ja näitä me haluamme tietysti edistää sekä hallituksen päätöksillä että työmarkkinajärjestöjen kanssa hyvällä yhteistyöllä.

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen, onko tämä suunsoittoa, mitä Suomen lähi- ja perushoitajaliiton SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola on todennut? "Ei ole realistista vähentää laitospaikkoja. Kotihoito on kriisissä ja osa asiakkaista on jo nyt heitteillä." Paavola siis tarkoittaa, että kotiin ja tehostettuun palveluasumiseen on jo siirretty ne henkilöt, jotka ovat siirrettävissä. Kun yhä suurempi osa vanhuksista siirretään kotiin, siitä seuraa, että suuri osa henkilökunnan ajasta menee siirtymiseen paikasta toiseen, ja henkilökuntaa tulee olemaan jopa nykyistä vähemmän, koska aiotaan leikata 300 miljoonaa. Käytännössä joudumme tilanteeseen, että voidaan todella puhua jopa vanhusten heitteillejätöstä, varsinkin silloin, jos vanhuksella ei ole lähiomaisia tai he eivät voi hoitaa vanhuksia.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä rakennepaketissa on keskitytty pelkästään kuntiin ja vastaaviin asioihin. Minä olisin toivonut ja odottanut, että tässä olisi enemmän valtion toimintojen, ennen kaikkea pääkaupunkiseudulle keskittyneiden toimintojen, rakenteellista asiaa selvitetty. Eli mitä enemmän me keskitämme ja keskitämme, niin nyt me odottaisimme, että selvitetään, mitä eri toimintoja olisi järkevä hajauttaa. Järkevää on tiettyjä toimintoja keskittää, mutta samanaikaisesti tulisi hajauttaa, sillä mitä enemmän tänne keskittyy toimintoja, valtion toimintoja pitää yhä enemmän sinne rakenteellisesti lisätä ja lisätä, tulee valtiolle kuluja, kunnille tulee täällä pääkaupunkiseudulla koko ajan lisää kuluja. Kun me nyt mietimme, että samanaikaisesti meillä on haja-asutusalueella pienemmissä kaupungeissa valmista infraa, meillä on koulutettua väestöä, meillä on osaavia toimijoita, henkilöitä, pysyviä työntekijöitä, niin minkä takia me jätämme nämä voimavarat käyttämättä ja keskitämme toiminnot tänne pääkaupunkiseudulle?

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli ilo kuulla ministeri Kiurun näkemyksiä tästä oppivelvollisuusiän ratkaisusta. Itse tulkitsen sitä niin, että se tarkoittaa juuri, että ei kategorisesti maksuttomia koulukirjoja ja -matkoja, vaan todellisia täsmätoimia juuri syrjäytyneiden ja syrjäytymisuhassa olevien nuorten osalta. Kun tarkastusvaliokunta on nuorten syrjäytymistutkimushankkeen osalta kuullut jo aika laajan joukon asiantuntijoita, jotka toimivat juuri syrjäytymisvaarassa olevien ja syrjäytyneiden nuorten parissa, niin kaikki toteavat, että varhainen puuttuminen ja varhainen auttaminen perusopetuksen aikana ovat juuri niitä täsmätoimia, joilla pystytään edesauttamaan ongelman pienenemistä. Toivottavasti oppivelvollisuusiän nostotoimenpiteet sitten lain muodossa kohdistuvat juuri tähän, mitä ministeri Kiuru äsken esitteli, syrjäytymisvaarassa olevien nuorten problematiikkaan.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on pääministeri kysynyt niitä konkreettisia asioita, mitä voitaisiin tehdä.

Esimerkiksi tässä rakennepaketissa olisi voinut olla asia, jossa muutettaisiin kuntien työllistämisvelvoitteen laiminlyönnistä johtuvien niin sanottujen sakkomaksujen käytäntöä, elikkä ei palautettaisikaan näitä rahoja vaan käytettäisiin ne työllistämiseen. Kunnassa kyllä riittää töitä sekä vanhuspuolella, nuorisopuolella että myöskin päiväkotipuolella. Esimerkiksi viime vuonna kunnat palauttivat 280 miljoonaa. Sillä rahalla työllistäisi noin 100 000 ihmistä lähemmäs kahden tonnin kuukausipalkalla.

Sen lisäksi, mitä täällä on jo sanottu tästä oppivelvollisuudesta, siitä haluaisin kyllä sanoa, että sinänsähän on hyvä, että koulussa ollaan ja siellä ollaan vaikka pitempään, mutta pahoin pelkään, että tämä nostaminen 17 vuoteen on yhden vuoden tempputyöllistäminen, millä siirretään asioita vuodella eteenpäin. Näille nuorille tarvitaan toisen asteen koulutuspaikkoja, ja niitä tässä paketissa valitettavasti leikataan 260 miljoonalla.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Laitoshoitoa keventämällä on tarkoitus säästää noin 300 miljoonaa euroa. Tämä on aiheuttanut pelkoa ja vääriä käsityksiä vanhusväestön tulevaisuudesta. Muutos aiheuttaa tietysti pelkoa, mutta muutoksen välttäminen se vasta pelottavaa onkin. Jos olen ymmärtänyt oikein, terveyskeskusten vuodeosastopaikkoja vähennetään, vanhainkotipaikkoja vähennetään ja siirrytään kohti inhimillisempää ryhmäkotia, tehostettua palveluasumista ja kotiin tuotavia palveluja.

Varsinainen kysymys: Kun vanhuspalvelulaki tuli voimaan, siellä ehkä hieman liian vähän mainittiin ulkoilu ja kuntoilu, itse asiassa ulkoilu kaksi kertaa, kuntoilu nolla kertaa. Olenko ymmärtänyt oikein ja onko käsitykseni oikea, että nyt tässä tehtävällä rakennemuutoksella varmistetaan se, että vanhukset pääsevät entistä suuremmalla todennäköisyydellä ulkoilemaan ja liikkumaan näissä hoitopaikoissa?

Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vanhusten laitospaikkojen karsiminen tulevaisuudessa vaatii onnistuakseen korvaavien hoitomuotojen perinpohjaista kehittämistä, ja kattavien palvelujen toteuttaminen vaatii sekin rahaa. Kannammekin huolta siitä, kenen pussista tuo raha mahdollisesti löytyy. Kotihoidon tarve tulee lisääntymään, ja vanhukset joutuvat ostamaan yksityiseltä sektorilta erilaisia palveluita voidakseen asua kotona. Palveluasumistakin on aivan liian vähän tarjolla, mutta se on selvää, että joku tämän muutoksen kulut kuitenkin maksaa. Entä miten nämä kattavat avopalvelut kotiin sitten rahoitetaan? Onko väärin, että asiantuntijat, lukuisat eri tahot ja liitot sekä vanhukset itse kantavat huolta siitä, miten jatkossa vanhusten palvelut ja hoiva kotiin järjestyvät ja, ennen kaikkea, kuka sen maksaa?

Ministeri Urpilainen oli Helsingin Sanomien mukaan STTK:n edustajiston kokouksessa peräänkuuluttanut joulukuun alussa asennemuutosta vanhustenhuoltoon. Olisinkin halunnut häneltä kysyä, kenen asenteita olisi muutettu.

Johanna Jurva /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan edelleen laitospaikkojen vähentämiseen, joka lähtökohtaisesti on oikeansuuntaista ja kannatettavaa.

On sanomattakin selvää, että laitospaikkojen vähentäminen edellyttää resurssien lisäämistä kotihoitoon, joka jo tällä hetkellä kamppailee suurien ongelmien kanssa. Voidaan jopa sanoa, että kotihoito on kriisissä ja osa asiakkaista tämän vuoksi heitteillä. Tämän sanon kokemuksella, sillä olen työskennellyt kotihoidossa ja nähnyt, mitä se on ja mitä kotihoidon arki on. En sano tätä siksi, että haluan lietsoa pelkoa, vaan siksi, että tämä on totta.

Ihmettelenkin suuresti hallituksen ruusuista kuvaa kotihoidon nykytilasta. Hoitajat kokevat riittämättömyyttä joutuessaan tinkimään eettisistä periaatteistaan jokaisella asiakaskäynnillä ja kantamaan suurta huolta hoidon laadusta. Kotihoidossa on tälläkin hetkellä vanhuksia, jotka tarvitsisivat ympärivuorokautista hoitoa, mutta paikkoja ei ole. Minusta kotihoito ei tässä tilanteessa ole inhimillinen vaihtoehto eikä se tällaisena tule toimimaan. Haluaisin kuulla hallituksen näkemyksiä siitä, (Puhemies koputtaa) miten kotihoidon ongelmia ratkaistaan, jotta siitä tulee aidosti hyvä ja inhimillinen hoivamuoto vanhusväestölle.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä ja varmasti monet muut suomalaiset odotamme hallitukselta nyt isoja, suuria linjauksia. Me tarvitsemme tekemättömien töiden listauksen sijaan ratkaisuja niihin uusiin, isoihin kysymyksiin, mitkä hallitus on itse laittanut jalalle. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisesta ei tullut rakennepaketissa mitään uutta, ei myöskään kuntarakenneuudistuksesta linjauksia kuntien päättäjille, että mitä nyt tästä tuleman pitää. Työllisyyttä parantavia tekoja on niukasti, mutta te kuitenkin pääsitte kuuden puolueen turvin ideologisesti kahteen maaliin: kotihoidon tuen leikkaukseen ja oppivelvollisuusiän nostoon, josta täällä on paljonkin puhuttu. Kotihoidon tuen leikkaus heikentää perheiden valinnanmahdollisuuksia ja myöskin lasten ottamista keskiöön siinä, mikä perheille ja lapsille on parasta, kun puhutaan lastenhoidosta.

Mitä tulee oppivelvollisuusiän nostoon, niin sille on myös vaihtoehtoja, joita toivottavasti hallitus käyttää, kun aikoo tuon 15 miljoonaa euroa käyttää tämän oppivelvollisuusiän nostoon. Tarvitaan täsmätoimia koulupudokkaiden (Puhemies koputtaa) etsimiseen ja heille oppimispolun turvaamiseen.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Edustaja Soinille unohdin äsken vastata kysymykseen tästä irtisanomissuoja-asiasta. Meillä on hallituksessa erilaisia mielipiteitä. Me olemme tästä päässeet yhteisymmärrykseen, siitä että sitä muutettaisiin. (Timo Soini: Kannatatteko meidän esitystä?) — Henkilökohtaisesti olen sanonut sen aikaisemminkin julkisuuteen, että erityisesti ketjutustilanteissa olisi ihan syytä purkaa tämä, mutta siitä meillä on erilaisia mielipiteitä hallituksessa. Ja siis nykylinja, jonka linjasi ei edellinen mutta sitä edellinen hallitus, toistaiseksi ainakin jatkuu. — Mutta toisaalta täytyy tunnustaa se, ettei totuus ihan unohdu, että kun kuntapuolelta eläköityy todella paljon ihmisiä, niin näin ollen tämä ei ole kuntarakenneuudistuksen kaikkein tärkein kysymys. Sillä on vaikutus, mutta se ei ole kaikkein tärkein. Olennaista on kuntarakenteen ja palvelurakenteen muuttaminen.

Mutta ehkä joitakin vähän yleisempiä huomioita:

Me emme ole koskaan aikaisemmin näin määrätietoisesti uudistaneet suomalaisen yhteiskunnan rakenteita. Me olemme siinä tilanteessa sekä teollisuutemme kohdalla että sitten hyvinvointiyhteiskunnan kestävyyden kohdalla, että näitä muutoksia ei ole aiemmin tehty. Myöskään elinkeinoelämä ei ole sopeutunut muutokseen riittävän varhaisessa vaiheessa. Jos olisi, niin siellähän ei olisi mitään ongelmaa: uusia tuotteita olisi markkinoilla, niitä ostettaisiin. Mutta kun elinkeinoelämä ei ole sopeutunut riittävästi, se on ajautunut ongelmiin. Tähän on vaikuttanut osittain myös Suomen, maan, kilpailukyvyn heikkeneminen, jossa yhtenä syynä on yksikkötyökustannusten nousu nopeammin kuin Ruotsissa ja Saksassa.

Mutta näitä kaikkia ongelmia, joita yksityiselle sektorille on tullut, on lähdetty purkamaan. Esimerkiksi pitkäkestoinen, erittäin maltillinen palkkaratkaisu osittain vaikuttaa yksikkötyökustannusten kilpailukyvyn paranemiseen. Toisaalta on 6 prosenttiyksikön alennus yhteisöveroon, joka tuo Suomen alemmalle tasolle kuin muut vanhat EU-maat. Samoiten on osinkoveron muuttaminen kasvuhakuiseen suuntaan ja useammat pienet yksityiskohdat. Nämä vaikutukset tulevat jollakin aikaviiveellä, ne eivät tapahdu yhdessä yössä. Moni on tässä hetkessä tuskaisen kärsimätön, mutta rakenneongelmien korjaukset ovat suuria asioita ja vaikutukset tulevat aina viiveellä, ne eivät tule yhdessä yössä. Budjettia on helppo leikata tai veroa nostaa tai laskea, mutta sen vaikutukset näkyvät aina yleensä viiveellä.

No, toinen huomio: Kun me uudistamme suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ja yhteiskuntaa ylipäänsä, meidän pitäisi pystyä valitsemaan, haluammeko me lisää valtiouskoisuutta, valtio-ohjausta, vai haluammeko me uudistaa Suomea siihen suuntaan, että me uskomme enemmän ihmiseen. Otan käytännön esimerkin: Yksi keskeisimpiä vahvuuksia Suomen koulutusjärjestelmässä on opettajien rooli. Opettajat ovat poik- keuksellisen itsenäisiä toimijoita luokkahuoneessa. He saavat itse valita oppimateriaalin, he saavat itse valita opetusmenetelmät. Tätä on pidetty yhtenä keskeisimpänä asiana hyvissä oppimistuloksissa opettajakoulutuksen rinnalla. Päinvastaiseen suuntaan on paineita tällä hetkellä nimenomaan vanhustenhuollossa eli siihen, että me emme luottaisikaan hoitohenkilökuntaan tai kuntiin vaan että haluaisimme normittaa ja säädellä kaiken — hyvää tarkoittaessamme. Mutta meidän pitää nyt valita, kumpaanko luotamme enemmän: valtiouskoisuuteen, järjestelmäuskoisuuteen, vai ihmisiin. Eli tässäkään suhteessa kysymys ei ole ensi sijassa menojen säästöistä vaan siitä, että uudistamme toimintatapoja niin, että saamme parempia tuloksia aikaiseksi.

Ehkä viimeisenä huomiona tästä paljon puhutusta vanhustenhoidon tulevaisuudesta: Minä en ole ihan vielä varma siitä, onko jokainen tässä salissa ymmärtänyt, mistä on kysymys, kun puhutaan vanhustenhuollon määrärahojen leikkaamisesta 300 miljoonalla eurolla. Eli muutaman erityisesti perussuomalaisen kansanedustajan puheenvuoroista ainakin minä olen saanut semmoisen käsityksen — ja uskon, että moni muukin — että hallitus leikkaa vanhustenhuollosta 300 miljoonaa euroa.

Minä yritän nyt vielä yhdellä tavalla tätä selittää, jos tässä on väärinkäsitys: Kenenkään ei tarvitse olla huolissaan, että kuntien kustannukset vanhustenhuollossa alenevat 300 miljoonalla eurolla, jos kaikki nykyisin vuodepotilaina olevat ihmiset ovat vuodepotilaita tulevinakin vuosina. Ja jos me pääsemme siihen tavoitteeseen, mitä moni tässä salissa toivoo, että kaikki tulevatkin yli 75-vuotiaat ihmiset ovat vuodepotilaita, niin päästään siihen tilanteeseen, että kustannukset kasvavat vielä tästä eteenkinpäin sadoilla miljoonilla euroilla, eli jos tämä nyt tällä tavalla selitettynä menisi. Eli kenenkään ei tarvitse olla huolissaan, että kustannukset kunnissa alenevat, jos vanhuksia hoidetaan kuten tänään, mutta jos ne ihmiset, joiden oikea paikka ei ole vuodeosasto, saavat itselleen oikean hoitopaikan tuetussa asumisessa tai kotihoidon eri muodoissa, niin silloin kustannuksia on mahdollista alentaa. Ja tämä vapauttaa resursseja myös laitoshoidon kehittämiseen. Sen takia liian monella vanhuksella on heikot oltavat tänä päivänä, että tämä epätarkoituksenmukainen, raskas laitoshoito syö liian paljon resursseja ja silloin niitä ei riitä kotipalveluun.

Arvoisa puhemies! Kiitän tästä keskustelusta. Ei tätä kannata tähän jättää, jatketaan vaikkapa ensi vuoden puolella vielä lisää. — Kiitos.

Sosiaali- ja terveysministeri  Paula Risikko

Arvoisa puhemies! On hyvä jatkaa pääministerin puheenvuorosta. Elikkä Tanskaahan pidetään vanhustenhuollon mallimaana ja sieltä käydään hyvin paljon katsomassa, mitä pitäisi Suomessa tehdä. He ovat tehneet sen jo toistakymmentä vuotta sitten, tehneet lailla päätöksen, että ei enää laitoksia. Meillähän Suomessa on viisiportainen järjestelmä: meillä on koti, palveluasuminen, tehostettu palveluasuminen, sitten on vanhainkotihoito ja terveyskeskuksen vuodeosasto. Eihän meillä tarvita näin monta porrasta, koska se on aikaansaanut sen, että aina, kun ihmisen kunto on heikentynyt, hänet on siirretty. Väitöskirjatasoiset tutkimukset ovat todistaneet sen, että ihminen on joutunut siirtymään paikasta toiseen viimeisinä elinvuosinaan jopa 20 kertaa. Eihän se ole tästä päivästä, eihän se ole mitään inhimillistä.

Meidän tavoite on päästä kaksiportaiseen eli koti- ja palveluasumiseen. Ei palveluasuminen ole laitoshoitoa, vaan se on kodinomaista, jonne tuodaan ne palvelut ihan sinne saattohoitoon asti, jos tarve vaatii. Ja tämähän on juuri sitä, mitä me haluamme itse kukin. Emmehän me kukaan halua olla missään laitoksessa. Ei terveyskeskusta ole tarkoitettu kenenkään kodiksi. Sitä me haluamme, ja sitä haluaa myös vanhuspalvelulaki. Ei tässä ole mitään ihmeellistä. Tästä on puhuttu tässäkin salissa ainakin 500 kertaa, että näin pitää tehdä, ja kaikki ovat nyökyttäneet, ja niinhän te itsekin siellä kuntapäättäjinä haluatte tätä, että se nimenomaan siirtyy sinne avopalveluihin.

Toinen asia, mikä täällä nousi kodinomaisista palveluista: Siis vielä sanon sen, että jotta tämä onnistuu, tarvitaan kuntouttavaa hoitotyötä, tarvitaan kuntouttavia palveluja kotiin, tarvitaan toimintakyvyn edistämistä, tarvitaan vanhusten lääkehoito kuntoon, etteivät he joudu väärän lääkehoidon vuoksi terveyskeskuksiin. Ja kaikkea tätä tehdään jo tällä hetkellä ja tullaan edelleen tekemään.

Vielä yksi, arvoisa puhemies, liittyen siihen, että minä olin aivan järkyttynyt siitä, että keskustapuolue esitti täällä, että siirrettäisiin perusterveydenhuolto sairaanhoitopiireille. Hyvänen aika, vieläkö (Puhemies koputtaa) vahvemmin erikoissairaanhoitoa painotettaisiin? Nyt täytyy sanoa keskustapuolueelle, että se ongelma (Puhemies koputtaa) on perusterveydenhuollossa ja sinne pitää se vahvuus saada eikä toisinpäin. — Kiitos.

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Voisin kyllä yhtyä ministerikollegani sanoihin siinä, että olen myös järkyttynyt siitä, minkälaisia linjauksia esimerkiksi täällä monet keskustan kansanedustajat ovat jo vetäneet, mutta tyydyn nyt vähän maltillisempiin sanankäänteisiin.

Ensinnäkin totean edustaja Vehkaperälle, joka kysyi täällä, miksi paikkoja ei lisätä: Minä ajattelen, että olemmeko me ollenkaan sitä koko pitkää linjaa hahmottaneet. Jos me ajattelemme, että 70-luvun jälkeen me olemme yrittäneet saada meidän nuoret osallistumaan toisen asteen koulutukseen, niin kun me katsomme niitä 70-luvun jälkeisiä kohdennettuja toimia, niin meidän täytyy yksistään muistaa, että meidän yliopistokoulutusta on lisätty merkittävästi, jolloin tämä ammatillisen väylä on jo itsessään käynyt pienemmäksi. Samaan aikaan me olemme arvioineet, että käytännössä 80-luvulla päätettiin, että ammatillisesti eriytynyt tutkinto ihan sieltä alusta — ammatillinen, oppisopimus, AMK tai yliopistokin, kaikki tämä — edellyttäisi nuorta kohti 1,2 paikkaa. Silloin, kun oli todella paljon vielä ammatillista koulutusta, 80-luvulla, 1,2 paikkaa.

Nyt, kun me katsomme, mikä on vastaava luku, se on 1,9. Tässä ovat siis kaikki nämä koulutukset sisällä. Minun täytyy sanoa, että meillä on nuorisoa kohti paikkoja enemmän kuin koskaan, mutta se ei ole silti nostanut tämän toisen asteen aloitusta enempää, kun me olemme vieläkin samoissa luvuissa kuin vuonna 85. Minun mielestäni nämä faktat puhuvat sen puolesta, että yritetään keskustella niillä todellisilla argumenteilla, joilla on merkitystä. Samaan aikaan niillä täsmätoimilla, joita nyt täällä monet kansanedustajat ja erityisesti Vehkaperä peräänkuuluttivat, me emme ole pystyneet nostamaan toisen asteen aloituksen määrää. Se on vain fakta.

Minä vielä totean lopuksi, edustaja Urpalainen ja myöskin edustaja Tolppanen, että oppivelvollisuusiän kohdentaminen koko ikäluokkaan on toimiva ja perustuslaillinen ratkaisu. Tämä tie käytiin loppuun viime perjantaina: päätettiin, että oppivelvollisuusikä nousee koko ikäluokalle.

Asunto- ja viestintäministeri  Pia  Viitanen

Paljon kiitoksia, arvoisa herra puhemies! — Halusin sanoa tähän vielä sen, että kun haluamme tukea sitä erittäin tärkeää ja arvokasta tavoitetta, että ikäihmisillä on oikeus hyvään vanhuuteen, oikeus asua tarpeidensa mukaisesti kotona mahdollisimman pitkään ja sen jälkeenkin saada tarpeensa mukaista palveluasumista, niin on hyvin tärkeää myös asuntopoliittisesti kiinnittää huomiota tähän seikkaan.

Voin kertoa, että meillä on ollut hyviä painopisteitä. Olemme juuri alkaneet toteuttaa ikäihmisten asumisen kehittämisohjelmaa, jonka muassa lisäämme resursseja esimerkiksi hissien rakentamiseen sekä asuntojen esteettömyyskor-jauksiin. Mielestäni on erittäin tärkeätä, että pystymme myös näillä toimilla tukemaan sitä, että ikäihminen voi halutessaan asua mahdollisimman pitkään kotona.

Tarvitsemme myös niitä toimivia palveluasuntoja, ja tätä ajatellen meillähän Aran varoista tuetaan erityisryhmien asumista, ja tässäkin olemme saaneet tämän tukisumman nostettua 110 miljoonasta eurosta 120 miljoonaan. Iso osa tästä rahasta menee juuri näihin vanhusten palveluasumisratkaisuihin. Minulla oli ilo maanantaina tuolla Pohjois-Karjalan Valtimon kunnassa eräs uusi peruskivi muurata tämän osalta, ja sanon kyllä suoraan, kuinka tärkeää onkaan se, että voimme näitä asumismuotoja tukea ja sitä kautta edistää sitä, että se ikäihminen saa juuri sellaista asumista sellaisessa ympäristössä, mikä hänelle on paras siihen elämäntilanteeseen.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Kataisen hallituksen sopima rakenneohjelma leikkaa erityisesti vanhuksilta, lapsilta, nuorilta ja työttömiltä, mutta ministerit eivät ole menettäneet optimismiaan. Ministeri Arhinmäki on todennut, että mistään leikkauslistoista ei voida puhua. Ministeri Urpilainen nimitti koulujen ja varhaiskasvatuksen määrärahojen 260 miljoonan leikkausta ja ryhmäkokojen kasvattamista peruskoulu-uudistukseksi, jonka aika alkaa olla nyt. Äsken pääministeri Kataista kuunnellessa tuli väistämättä mieleen Bertolt Brechtin runo Propagandan välttämättömyydestä: "Voi olla, ettei maassamme kaikki suju niin kuin pitäisi. Mutta kukaan ei voi kiistää, ettei propaganda ole hyvää. Jopa nälkää näkevien on myönnettävä, että kansanhuoltoministeri pitää hyviä puheita."

Yhteensä kuntien palveluista aiotaan vähentää 1 230 miljoonaa euroa vuoteen 2017 mennessä. Tätä ennen hallitus on päättänyt kaikkiaan 1 396 miljoonan euron leikkauksista samalle kehyskaudelle, mutta suuryrityksiltä ja varakkailta rakenneohjelma ei leikkaa mitään. Sen sijaan täällä tuunataan miljardin verolahjoja raharikkaiden pohjattomiin pukinkontteihin. Sellaiset ovat tämän ajan eduskunnan joululahjavalvojaiset.

Puhemies! Vanhusten laitoshoitoa leikataan 300 miljoonalla eurolla ja sosiaalihuoltoa 32 miljoonalla. Toisen asteen koulutusta karsitaan muun muassa kouluverkkoa supistamalla 260 miljoonalla eurolla. Peruskoulujen oppilasryhmiä suurentamalla vähennetään menoja 10 miljoonaa ja vapaasta sivistystyöstä viedään 15 miljoonaa euroa. Lasten päivähoito-oikeutta rajoitetaan, päivähoitomaksuja korotetaan ja kotihoidon tukea leikataan. Terveyspalvelujen päivystyksestä leikataan 60 miljoonaa ja hammashoidosta 15 miljoonaa. Terveys-, kuluttaja- ja ympäristövalvonnasta karsitaan 30 miljoonaa. Joukkoliikenteen tukea vähennetään 70 miljoonaa. Lisäksi kunnallisten palvelujen pätevyysvaatimuksia heikentämällä karsitaan palkkamenoja 165 miljoonaa, siis leikkaamalla julkisen sektorin palkkoja. Palvelunormeja heikennetään, siis heikennetään palveluja ja säästetään 30 miljoonaa, ja niin edelleen.

Lupaukset vanhusten laitoshoidon korvaamisesta kotiin annettavilla palveluilla kuulostavat samalta kuin Brechtin runon toteamus: "Hyvä propagandisti tekee kaatopaikasta retkeilykohteen, ja kun rasva loppuu, hän todistaa, että hoikka vyötärö kaunistaa ketä tahansa." Miten kotipalvelut kohentuvat, kun samaan aikaan koko kuntatalouden rahoitusta leikataan yli miljardilla ja vanhusten palveluasunnoista ja muista ympärivuorokautisen hoivan paikoista on jo nyt äärimmäisen kova pula?

Puhemies! Talous on syöksyssä, teknologiateollisuuden arvonlisäyksistä on kadonnut 40—50 prosenttia, työttömyys kasvaa, pyörät pysähtyvät, mutta hallituksella on edelleenkin varaa seurata katseella, kun kohta kolme merkittävää miljardiluokan laivatilausta on lipumassa Oasis-risteilijän vanavedessä suomalaistelakoiden ulottumattomiin. Valtion toimia puuttuu, omistusta ja riskinottoa. Juuri nyt sitä tarvitaan kipeästi.

Hallitus on sulkenut silmänsä työttömyydeltä, köyhyydeltä ja julkisten palvelujen vakavilta ongelmilta. Luottoluokittajien ja rahoitusmarkkinoiden luottamuksen säilyttäminen on ministereille tärkeämpää kuin ihmisten hyvinvointi. Hallitus on jo sopinut, että maaliskuun kehysriihessä käsitellään lisää leikkauslistoja. Hallitus jatkaa edelleenkin suurkuntahanketta, sosiaali- ja terveyspalvelujen keskittämistä ja yksityistämistä sekä valmistelee peruspalveluohjelman korvaamista kuntien pakkopaidalla entistä kireämpään talousraamiin sitovalla ohjausjärjestelmällä. (Erkki Virtanen: Sekin meni väärin!)

Uusien työpaikkojen luomisen sijasta rakenneohjelma karsii valtion ja kuntien työpaikkoja, se heikentää nuorten työttömyysturvaa, lisää sanktioita työttömille, rajoittaa vuorotteluvapaan käyttöä ja jatkaa työmarkkinatuen rahoituksen siirtämistä kunnille. Samaan aikaan kun työttömyys kasvaa, valmistelee hallitus työmarkkinajärjestöjen kanssa eläkkeellesiirtymisiän korottamista.

Jokainen 90-luvulla hereillä ollut kuntapoliitikko tietää, että kuntien talousongelmien pääsyynä ovat hallitusten 90-luvulta alkaen tekemät kuntien valtionosuuksien ja yhteisövero-osuuksien leikkaamiset sekä suurituloisille, pääoman omistajille ja suuryrityksille annetut lukuisat verohelpotukset. Jos kuntien valtionosuuksia ei olisi leikattu, kunnilla olisi nyt noin 6 miljardia euroa enemmän rahaa palveluihin.

Puhemies! Mikäli pääomaverotus olisi Suomessa EU-maiden keskitasolla, se voisi tuoda julkisiin palveluihin vuosittain lisää noin 4 miljardia euroa. Erilaisiin pääomatuloihin kohdistuvien verojen osuus kaikista verotuloista oli Suomessa 15,5 prosenttia vuonna 2011, kun se EU-maissa keskimäärin oli 20,5 prosenttia. Kataisen hallitus on kuitenkin siirtänyt veronkorotusten toteuttamisen kuntiin, joissa veroja kerätään tasaveroina eikä progressiivisesti. Pääomatuloja saavat ovat edelleenkin verovapaa rälssi. Näin hallituksen rakenneohjelma lisää eriarvoisuutta sekä palveluissa että tulonjaossa. Heikoimmassa asemassa olevat laitetaan maksamaan rakenneohjelma sekä leikkaamalla julkisia palveluja että kiristämällä kunnallisveroja.

Puhemies! Vasenryhmä esittää seuraavan sisältöistä epäluottamuslausumaa hallitukselle:

"Rakennepoliittisen ohjelman leikkausesitykset perustuvat ylimalkaiseen arvioon Suomen taloustilanteesta ja kestävyysvajeen suuruudesta. Leikkaukset kohdistuvat epäoikeudenmukaisella tavalla vanhusväestöön, lapsiin, nuoriin ja työttömiin ja lisäävät hyvinvointi- ja koulutuseroja. Ohjelma vaarantaa suomalaisen yhteiskunnan eheyden. Tästä syystä hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta." (Erkki Virtanen: Mitähän Brecht olisi tuosta kirjoittanut?)

James Hirvisaari /m11:

Arvoisa puhemies! Muutos 2011 tekee radikaalia arvopolitiikkaa, jossa halutaan kuunnella tarkalla korvalla kansalaisten tuntoja. Muutos-puolueen mielestä kaiken päätöksenteon pitäisi perustua kansalaismielipiteeseen.

Hallitus on nyt esitellyt rakennepaketin. En ala kertailla euromääriä. Ensi kuulemalta ne ovat suuria summia. Suhteutettuina ne eivät ole niin täysin mahdottomia kuin helposti annetaan ymmärtää. Ahtaina aikoina on menoja supistettava, palveluja karsittava ja tehtävä kovia päätöksiä. Silti nyt on aloitettu väärästä päästä tai oikeammin jätetty tärkeimmät toimenpiteet tekemättä. Arvopolitiikka on priorisointia.

Terveydenhoidosta säästäminen on järjetöntä aina. Sisintä viiltää myös se, että kun hallitus kertoo säästävänsä suomalaisten vanhusten hoidosta, niin samaan aikaan tarjotaan terveyspalveluja ulkomaalaisille. Ilmeisen upporikas Helsingin kaupunki kertoo päätöksestään ulottaa ilmainen terveydenhoito paperittomille maahantulijoille. Tämänkaltaista priorisointia on vaikea hyväksyä. Moitin sitä, että tässä maailman taloustilanteessa hallitus ei näyttäisi ajavan suomalaisten etua vaan eletään nöyristellen muun maailman hyväksi monilla tasoilla. Talouden globalismi ja maailmaa halaileva sinisilmäinen humanismi runnoo kaikessa kansallisen edun yli.

En voi ymmärtää vasemmiston harrastamaa tasapäistämistä. Toisaalta en voi ymmärtää oikeiston ja rahavallan harrastamaa eriarvoistamista. Luokkajakoa harjoitetaan molemmissa leireissä. (Jukka Gustafsson: Hoh hoh, ei pidä paikkaansa!) Vihervasemmisto jakaisi hyvinvoinnin pois jopa maailman ääriin saakka, ja rahavalta hamuaisi itselleen ihan kaiken ja vähät välittämättä vähäosaisemmasta kansanosasta. Solidaarisuus menee liian usein liiallisuuksiin. Itsekkyys menee aina liiallisuuksiin. Vasemmistolainen kateus ja oikeistolainen ahneus kuitenkin paiskaavat kättä tässä pähkähullussa monikulttuurisuuden hurmoksessa kylpevässä ajassa. En voi käsittää enkä hyväksyä hallituksen linjaa, näpertelyä ja hienosäätöä ja silti ikävällä tavalla oman kansan hyvinvoinnista tinkimistä. Kuulostaa aivan hullulta, mutta sellainen näyttää käyvän vallan mainiosti niin vasemmistolle kuin oikeistollekin. Näyttääkin siltä, että näinä päivinä kaikki järki ja politiikan rehellisyys onkin sijoittunut keskelle. Valitettavasti keskipuolueet ovat nyt oppositiossa ilman valtaa. Tähän tulee toivoakseni muutos ja toivottavasti myös Muutos isolla M:llä.

Arvoisa puhemies! Muutos haluaa uudistaa poliittisen järjestelmämme, haluamme sitovia kansanäänestyksiä, haluamme pelastaa suomalaiset hukkumasta, haluamme pelastaa suomalaiset häviämästä. Valtiontaloutta ei saada koskaan tasapainoon, jos kaikki jaetaan koko maailman kanssa. Demokratiaa ei saada koskaan kuntoon, ellemme luovu kumileimasinmentaliteetista, jota ilmenee valtionhallinnon kaikilla tasoilla. Hallitus kumartelee Brysseliin, mutta Euroopan unionissa on suomalaisten hauta.

Arvoisa puhemies! Tämä oli nyt tämmöinen enemmänkin arvopoliittinen puhe ja lyhyt sellainen, mutta kuten alussa sanoin, Muutos 2011 tekee radikaalia arvopolitiikkaa. Se on politiikkaa, jossa suomalainen harrastaa tervettä itsekkyyttä ja pelastaa itse itsensä. Happinaamari pitää saada ensin omalle väelle.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Työ, työ ja työ. Sen yksinkertaisempaa ratkaisua ei ole tarjolla. Se sopii hyvin Suomelle ja hallitukselle. Käsillä oleva rakennepaketti on monipuolinen työkalupakki työn tekemiseen. Meidän on tärkeää saada kaikki voimat oikein kohdennettuina ja käyttöön suomalaisessa työelämässä.

Kokoomuksen näkemys on, että työnteon olisi oltava kannattavaa niin työttömille kuin työssä jo oleville. Siksi olemme ajaneet muun muassa sosiaaliturvaan liittyvien kannustinloukkujen purkamista ja päivähoitopalvelujen porrastamista todellisen palvelutarpeen mukaan. Pienten lasten äideilläkin on oltava mahdollisuus osallistua työelämään ja tehdä omaa uraa ja näin myös kerryttää eläkettään.

Kun tavoitteenamme on opintoaikojen lyhentäminen, niin olennaista on, että koulutus vastaa kysyntään sekä sisällöllisesti että määrällisesti. Kun kaikille nuorille tavoitellaan loppututkintoa, niin oppisopimuskoulutuksen kaltaiset sovellutukset ovat erittäin tervetulleita. Toisaalta esimerkiksi yliopistojen on panostettava ympärivuotisen opiskelun edellytyksiin, jos todella halutaan opintoaikoja lyhentää.

Työttömien kannustamisen osalta erityisen kiinnostavia uusia keinoja ovat 300 euron suojaosuuden saaminen työtuloille ja 400 euron ansaintamahdollisuus asumistukea menettämättä. Näillä keinoin saamme toivottavasti ohjattua yhä uusia ihmisiä töihin. Tuleva eläkeuudistuskin sisältää paljon odotuksia erityisesti siltä osin, että ikääntyneiden työhalukkuus lisääntyisi, kun kannusteet ovat kohdallaan.

Sen lisäksi, että tarvitsemme tähän maahan lisää työtä ja sille aktiivisia työntekijöitä, tarvitsemme entistä fiksumpia tapoja tehdä työtä. Julkisen palvelutuotannon tuottavuutta on tärkeää parantaa kaikkialla maassa. Kyse ei ole mistään itsetarkoituksellisista leikkauksista vaan uusista toimintatavoista, sillä sitä tosiasiaa ei pääse pakoon, että työikäiset ikäluokat ovat yhä pienempiä.

Arvoisa puhemies! Miljardin säästöjä ei ole helppo tehdä, mutta talouden tervehdyttämiseksi se on välttämätöntä. Jotta voisimme onnistua tässä haasteessa, meidän on myös oltava valmiita ottamaan oppia yksityisen puolen osaamisesta ja tekemään myös yhteistyötä yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin välillä. Itsestään selvää on, että palvelutuotantoa on tehostettava ja ennen kaikkea asiakaslähtöisyyttä on kehitettävä.

Uudelle työlle tehtiin tilaa myös taannoisen työmarkkinaratkaisun yhteydessä. Tuloverotuksen asteikkotarkistus, kilometrikorvausten lisäkiristysten peruutus ja esimerkiksi väylämaksujen puolitus raivaavat kaikki tietä lisätyönteolle. On olennaista huomata, että tämän rakennepaketin kaikki toimet vievät kohti samaa maalia: työnteon kannattavuuden lisäämistä ja entistä paremmin voivaa Suomea.

Arvoisa puhemies! Tähän lopuksi haluaisin aavistuksen ihmetellä keskustan ryhmäpuheenvuoroa, kun edustaja Sipilä mainitsi, että sote-uudistuksen kipeä kysymys on lääkäreiden kaksoisrooli julkisella ja yksityisellä puolella. Tästä samaisesta aiheesta oli tässäkin salissa keskustelua jokunen aika sitten, ja muistaakseni silloin tarkistin, että julkisen sektorin erikoislääkärit tekevät sivutyöluvalla privaattisektorilla töitä vuositasolla keskimäärin 4 tuntia viikossa. En näe, että jos se kielletään, niin sillä valtavasti tehostettaisiin julkisten terveyspalveluiden saamista. Päinvastoin epäilen, että se vain lisäisi jonoja julkisella sektorilla. Mutta siihen odotan edustaja Sipilältä vastausta.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Tuossa pitkähkössä debatissa kuitenkin jäi mielestäni liian vähälle huomiolle tämä tehty maltillinen palkkaratkaisu. Kun puhumme talouskasvusta ja työllisyydestä, niin uskon, että sillä parhaimmillaan voi olla merkittävä vaikutus, että on kaksi vuotta tietyllä tavalla edellytykset käynnistää meidän uutta vientiä ja teollisuutta. Totta kai se on kiinni sitten firman johtajista ja muusta. Tämän jälkeen voidaan kyllä antaa ay-liikkeelle tunnustus hyvinkin maltillisesta toiminnasta.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä tästä oppivelvollisuusiän nostamisesta todeta sen, että siinähän käydään tähän kriittiseen nivelvaiheeseen kiinni koulutuksen jatkuvuuden turvaamiseksi, keskeyttämisen vähentämiseksi. Tällä on myöskin vaikutuksensa sitten nuorten työurien pidentämiseksi, kun oppivelvollisuusikä nostetaan 17 vuoteen. TEMin laskelmien mukaan sen vaikutus voi olla jopa 6—7 vuotta. Itse korostan työurien rinnalla yhtä paljon, ehkä enemmänkin, niitä edellytyksiä ja mahdollisuuksia, joita esimerkiksi toisen asteen tutkinnon suorittaminen antaa ihmisarvoiselle elämälle, arvokkaalle elämälle.

Myöskin oppivelvollisuuden pidentäminen antaa ihan toisenlaiset mahdollisuudet puuttua tähän koulutuksen keskeyttämiseen, opintojen keskeyttämiseen. Mikäli oppivelvollisuus rajattaisiin vain niihin, jotka eivät muuten paikkaansa toiselta asteelta löydä, ei sen puitteissa voitaisi puuttua keskeyttämiseen. Sen takia tämä ongelma nyt on määrällisesti niin katastrofaalisen iso. 15 prosenttia ikäluokasta toiseen jää perusasteen varaan. Siihen nyt pitää puuttua.

Minusta on vallan käsittämätöntä se, että keskustapuolue kehtaa täällä olla vastustamassa tätä oppivelvollisuusiän nostoa. Uskaltaisin sanoa näin, että arvostamani valtioneuvos Johannes Virolainen — joka istui tuossa etupenkissä, kun sain ekan kauden täällä olla — kääntyisi haudassaan, jos uskaltaa näin sanoa, että keskusta ei näe tätä oppivelvollisuusiän nostoa ikään kuin oikeasta viitekehyksestä, puhumattakaan professori Jukka Sarjalasta, keskustalainen merkittävä koulutuspoliitikko. Sen takia yritän käydä kyllä kepulaisten koulutuspoliitikkojen kanssa vielä ihan privaatistikin keskustelua, että eihän tämä näin voi mennä, että kepu ottaa entisen taantumuksellisen kokoomuksen paikan koulutuspolitiikan kehittämisessä.

Arvoisa puhemies! Sitten ihan tästä toisen asteen koulutuksen järjestäjäverkon rakenteellisesta uudistuksesta ja rahoitusjärjestelmän uudistuksesta. Haluan nyt korostaa itse sitä, että on tärkeää, että siinä yhteydessä turvataan alueellinen saatavuus, että säästöjä sitten haetaan seinistä, ei opetuksesta, ja kannustetaan myöskin sitten nuoria tällä uudella rahoitusjärjestelmällä suorittamaan tutkintonsa loppuun. Nythän vain 60—70 prosenttia suorittaa sen määräajassa, niin että siinä on tosi paljon nyt tämmöistä löyhyyttä, jossa myöskin oppilaitoksilla on oma roolinsa. Samaten korostan tässä uudistuksessa aikuiskoulutuksen turvaamisen merkitystä, koska oppilaitoksilla on helposti taipumus kohdentaa koulutusta niille, joista he saavat rahat helpommin, ja siinä tärkeä aikuiskoulutus jää väliin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Täällä ei ole puhuttu vuorotteluvapaasta oikeastaan mitään, se tuli pääministerin esittelypuheenvuorossa esille. Minä olen suoraan sanoen huolestunut niistä esityksistä ja puheenvuoroista, joita olen kuullut. Vuorotteluvapaa on ainut toimiva työnjakamisjärjestelmä Suomessa. Noin 20 000 ihmistä nyt viime vuosina on mennyt vuorotteluvapaalle ja työtön sijainen on päässyt tekemään oikeaa työtä. Sen aikana, kun tämä järjestelmä on ollut voimassa, 210 000 ihmistä on ollut vuorotteluvapaalla. Kun työministeri Jaakonsaari esitteli tämän lain eduskunnalle 1996, (Puhemies koputtaa) hän antoi sille nimen Lex Gustafsson. Sen takia tulen pitämään tarkasti huolta siitä, että tätä toimivaa järjestelmää ei liikaa nyt säästöjen merkeissä olla romuttamassa. Sitä tarvitaan jatkossakin.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitus julkaisi, vihdoin ja viimein, pitkään odotetun ja salassa valmistellun rakennepakettinsa marraskuun lopulla. Paketissa esitettiin runsaasti isoja lukuja mutta vähän tekstejä, joissa avattiin näitä käytännön toteutusmalleja, joita hallitus suunnittelee, kuinka näitä isoja miinuslukuja saadaan aikaiseksi.

Seurasin internetin kautta aiheesta järjestettyä hallituksen tiedotustilaisuutta, jossa hallituksen ministerit hehkuttivat posket punaisina rakennepakettinsa erinomaisuutta, jossa kuitenkin leikataan pääosin yhteiskuntamme heikoimmilta kansalaisilta (Erkki Virtanen: Höpö höpö!) eli vanhuksilta ja lapsilta. Heihin kohdistetaan kaikista suurimmat leikkaukset. Tiedotustilaisuus oli luonteeltaan kuin markkinointitilaisuus, jossa markkinoidaan maailman mullistavaa ja täysin uutta keksintöä. Tänään saimme sitten kuulla kokoomuksen edustaja Orpon suusta sen, mikä tässä on mullistavaa, ja se on tietenkin sana "leik-kaus". Leikkaus ei ole leikkaus, se on tapa tehdä asioita toisin — aivan kuin lukisi Orwellin tekstejä.

Arvoisa puhemies! Suomen talous hiipuu ja julkinen velka kasvaa vuodesta toiseen niin valtiolla kuin kunnissakin, joten hallituksen on syytä ryhtyä toimenpiteisiin, ja toimenpiteiden pitää olla sellaisia, että ne kohdennetaan oikeudenmukaisesti niin, että yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat kansalaiset eivät joudu kaiken maksumiehiksi, vaan toimenpiteet tulisi kohdistaa niihin, joilla entuudestaan jo on hyvinvointia vaikka muille jakaa.

Arvoisa puhemies! Jokainen meistä ansaitsee hyvän vanhuuden. Siihen kuuluu oma koti, hoiva, huolenpito, yhteys läheisiin, monipuolinen ja maistuva ruoka sekä mielekäs harrastustoiminta vanhuksen päivittäisen jaksamisen mukaan. Valitettavasti tällainen hyvä vanhuus ei tänä päivänäkään toteudu monenkaan vanhuksen kohdalla. Olen saanut hyvin paljon kentältä viestejä lähihoitajilta, sairaanhoitajilta, lääkäreiltä, jotka kauhuissaan ovat tutustuneet tähän hallituksen esitykseen, jossa esitetään 300 miljoonan euron leikkausta juuri vanhustenhuoltoon, ja vuonna 2017 todella 300 miljoonaa pitäisi olla tämän vaikutuksen julkisessa taloudessa. Se on valtava summa, ja kun tälläkään hetkellä asiat eivät ole kunnossa, niin mitä tulee tapahtumaan muutaman vuoden kuluttua?

Kun palautetaan mieleemme mielisairaalalaitoksen purkaminen parikymmentä vuotta sitten, silloin sairaaloissa olevat kansalaiset siirrettiin niin sanottuun avohoitoon, ja monet meistä vielä muistavat sen, kuinka siinä sitten lopulta kävi: avohoitoa ei järjestetty. Monille se oli todella järkyttävä loppu elämälle sitten, kun joutuivat heitteille. Kun hallitus ei toistaiseksi ole kertonut konkreettisia käytännön yksityiskohtia tästä esityksestä, miten aikoo toteuttaa näitä asioita, niin täytyy vain nyt toivoa sitten, että Suomen talous lähtisi kasvuun ja sitä kautta saisimme työtä ja verotuloja lisää, jotta saisimme kohtuulliset julkiset palvelut rahoitettua kaikille kansalaisille.

Arvoisa puhemies! Vanhusten lisäksi myös nuoret ovat kovien leikkausten edessä. Me tarkastusvaliokunnassa olemme käsitelleet nuorten syrjäytymistä pitkään ja hartaasti. Tänään meiltä valmistui mietintö liittyen K 18:aan, eli siinä otimme esille erityisesti nämä ongelmat, joita on opetuksessa. Tämä erityisoppilaiden osuus on noussut valtavasti viimeisten vuosien aikana. Vuonna 2010 erityisopetuksessa oli vajaat 11 prosenttia 9.-luokkalaisista. Miettikää tilannetta, (Puhemies koputtaa) kun nämä 9.-luokkalaiset lähtevät opiskelemaan pois kotipaikkakunnilta vieraille paikkakunnille, minkälaisia ongelmia heille tulee. He ovat 15—16-vuotiaita (Puhemies koputtaa) ja liian nuoria itsenäiseen asumiseen ja elämiseen. (Puhemies koputtaa) Tämä on erittäin huolestuttavaa. Heille pitäisi taata opiskelupaikka lähellä kotia.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomalaisille on tärkeä tietää, onko töitä, saako asua siellä, missä tahtoo, pääseekö lääkäriin ja lapsi kouluun. Rakenteellisilla uudistuksilla odotimme vastauksia siihen, miten nuo tärkeät asiat turvataan ja valtion vuosittainen 9 miljardin velanotto nujerretaan. Rakenteellinen muutos poistaa pysyvästi yhteiskunnan menoja tai luo työtä ja toimeentuloa. Säästölistauksia tai poliittisia ajatuksia siitä, mitä jonkun olisi hyvä tehdä, ei aina ole kutsuttu rakennepaketiksi. On kuitenkin erittäin hyvä, että hallitus sisäisti valtion heikon taloudellisen tilanteen. Hallitus on tehnyt pitkän ja osin oikeaankin osuneen työlistan. Sisältö on varsin erimitallista aina solariumtarkastajista oppilaitosten karsimiseen. Kaiken hyvän päälle seuraavan hallituksen pitäisi sitten tätä työlistaa noudattaa.

Juha Sipilä esitteli selvän kolmen kohdan vaihtoehdon. 1) Kolmannes kestävyysvajeesta pystytään kattamaan kunnollisella kunta- sekä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksella. 2) Toinen kolmannes katetaan parantamalla suomalaisen työn ja kasvun edellytyksiä. Kestävyysvajeesta kolmannes paikattaisiin jo 150 000 uudella työpaikalla. 3) Viimeinen kolmannes kestävyysvajetta on paikattavissa pidentämällä työ-uria alusta, keskeltä ja lopusta. Lisäksi tarvitaan joukko pieniä muita toimia. Kun kaikki tämä kuorrutetaan vastuunkannolla itsestä ja huolenpidolla muista, tulemme kyllä Suomena selviytymään tästäkin.

Kun suuri osuus hallituksen linjauksista on vielä auki, on syytä antaa eväitä. Säästöpäätöksen maksajia ovat valitettavasti lapset ja vanhukset. Vanhusten laitoshoitopaikkojen vähentämisellä halutaan 300 miljoonan euron säästöt. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Esimerkiksi meillä Keski-Suomessa Perusturvaliikelaitos Saarikassa hoidon porrastusta on tarkennettu jo vuosia ja pitkäaikaisosastoilta on vuodepaikkoja vähennetty. Kotona asumisen mahdollistaminen on ollut pitkään tavoiteltava asia, mutta korvaaviin hoitomuotoihin on myös ohjattava resursseja. Riittävätkö muut hoitomuodot, kuten palveluasuminen, perhehoito, omaishoito ja kotihoito?

Keskusta on vaatinut omaishoidon tuen siirtoa Kelalle, jolloin kaikki saisivat sen tasavertaisesti kunnan varallisuudesta tai linjauksista riippumatta. Kotihoitoon tulee varmasti uusia apulaitteita ilmoittamaan esimerkiksi lääkkeitten otosta, mutta ihmistä ei korvaa mikään. Jos kotipalvelu joutuu käymään kovin monia kertoja päivässä, voi hoito tulla yhtä kalliiksi kuin palveluasumisessa. Jos aikaa ei jää kuin hetken pyörähdykseen, voi vanhus pahimmillaan jäädä heitteille. Pitempi kotona asuminen voisi mahdollistua paremmin, mikäli uudenlaiselle yhteisöllisyydelle annettaisiin mahdollisuus. Jospa meilläkin voisi tehdä vapaaehtoistyötä ja saada kulukor- vauksia verottomana aina 1 275 euroon asti vuodessa kuten Hollannissa. Belgiassa vapaaehtoistyö voidaan kieltää vain, jos se haittaa palkkatyön vastaanottamista.

Arvoisa puhemies! Keskittämispolitiikka valitettavasti jatkuu. Nyt kohteena ovat pienet lukiot, ammattikoulut ja kansanopistot. Yhä useampi nuori joutuu muuttamaan pois kotoa. Rakennepaketissa esitetään 250 miljoonan euron lisäsäästöjä toisen asteen koulutuksesta. Valtaosa leikkauksista kohdistuu oppilaitosverkkoon. Säästöt haetaan keskittämisellä. Toimipisteitä tullaan sulkemaan ja opiskelua keskitetään isoihin yksiköihin. Me keskustassa tulemme taistelemaan alueellisen tasa-arvon ja koulutuksen saavutettavuuden puolesta. Olen iloinen siitä, että Urpilainen tänään ainakin osittain irtisanoutui tästä keskittämisestä.

Keskittämismalli unohtaa ihmisen sosiaalisena olentona. Ehkäpä Jyväskyläänkin suunnitellussa jättikoulussa kaikki oppilaat eivät sopeudukaan. On tärkeää, että oppilaat ja opettajat tuntisivat toisensa nimeltä. Opiskelujen viivästymisen uhka on professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan suurempi isoissa yksiköissä. Oppivelvollisuusikää aiotaan myös pidentää 17 ikävuoteen koko ikäluokalla. Yksityiskohdat ovat edelleen auki. Päätös tulee kalliiksi kunnille. Kuntaliiton arvion mukaan kustannukset ovat 100 miljoonaa euroa. Tällä rahalla saisi paljon täsmätyötä syrjäytymisen ehkäisyyn ja esimerkiksi joustavaan perusopetukseen.

Ympäristön kannalta haitallista näkyy olevan maatalous ja sen tukeminen sekä maaseudulla asuminen. Keskusta ei tätä niele. Me näemme valtavat mahdollisuudet vaihtotaseen parantamiseen ja uusiin työpaikkoihin ruuan tuotannossa, uusiutuvassa energiassa ja muussa biotaloudessa.

Arvoisa puhemies! Tässä on perusteita siihen, että kannatan edustaja Sipilän tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä on alkanut keskustelua kuunnellessa ja tätä laajemminkin seuratessa tuntua siltä, että pitäisikö tämä koko rakennepakettiin liittyvä vanhustenhuoltokeskustelu kieltää alle 16-vuotiailta, niin huikeita ja huomattavia uhkakuvia on onnistuttu maalaamaan siitä, kuinka toimintakyvyttömät vanhukset siirretään kotiin kärsimään ja kitumaan. Minä ymmärrän opposition tarpeen esiintyä reipasotteisesti. Samalla kun haluan kiittää Suomen Keskustaa siitä, että se on suhtautunut tämän vanhusosioon asiallisesti, olen kyllä vähän murheissani tästä perussuomalaisten mellastuksesta.

Vielä enemmän olen murheissani siitä, että Suomestakin löytyy näitä sirkkakivelöitä ja muita professoreita, jotka nähdessään sanan "säästö" tulkitsevat sen välittömästi leikkaukseksi. Itse asiassa Suomeen on syntynyt tämmöinen säästöleikkausfetisismi, joka on muuttanut säästö-sanan merkitystä alkuperäisestään. Ei kai kukaan kuvittele, että suomalainen vanhustenhuolto on niin hyvin järjestetty, että sitä ei pystyttäisi järjestämään paremmin niin, että se voitaisiin tehdä myöskin taloudellisesti tehokkaammin? Ja siitähän tässä paketissa on kysymys. (Ari Jalonen: Millä rahalla?) Kysymys on nimenomaan siitä, että kun teemme asiat paremmin ja tehokkaammin, niin rahaakin tarvitaan vähemmän. Vanhuspalveluihin tarvitaan tulevaisuudessa taatusti enemmän rahaa kuin nyt. Demografia on semmoista. Mutta jos me emme pysty tuottamaan vanhuspalveluita nykyistä tehokkaammin tulevaisuudessa, niin meidän rahamme loppuvat aivan varmasti. Sille ei voi mitään.

Kun kuuntelee tätä keskustelua, niin ihmettelee, että eivätkö tietysti opposition edustajat mutta eivätkö myöskään nämä asiantuntijat ole lukeneet, mitä siellä vanhuspalvelulaissa oikeasti lukee. Mitä lukee vanhuspalvelulain 14 §:ssä? Siellä lukee tämän laitoshoidon erityisyyden lisäksi se, että vanhusta ei saa vastoin hänen tahtoaan siirtää olemassa olevasta hoitojärjestelystä pois. Se pykälä on voimassa edelleen tämän paketin ja niitten toimenpiteitten, joihin tässä johdetaan, voimaan tultua. Jotta näin ei voitaisi menetellä, se edellyttäisi vanhuspalvelulain muutosta, ja sitä tämä hallitus ei tee.

Arvoisa puhemies! On jotenkin riemastuttavaa, että tämä hallitus onnistui karsimaan siitä valtiovarainministeriön alkuperäiseltä listalta esimerkiksi aikuisten hammashuollon yksityistämisen pois terveyskeskuksista. Hammaslääkäriliitto muuten erittäin voimakkaasti vastusti tätä yksityistämistä. On jotenkin kummallista, että valtiovarainministeriö halusi poistaa hammashoidon. Miksi se ei samalla halunnut poistaa sydämen tai polven hoitoa? No, me saimme sen sieltä pois ja tältä osin voimme olla hyvällä mielellä.

Kun täällä edustajatoveri Yrttiaho syytti hallitusta nuorten työttömyysturvan leikkaamisesta, niin kyllä siinä nyt Bertolt Brechtkin olisi kalvennut tämän totuuden käsittelyn rinnalla. Eilen täällä hyväksyttiin työttömyysturvalain muutokset, ja toisena niistä heikennyksistä oli kaksi vuotta työttömänä olleitten työttömyysturvan keston lyhentäminen 100 päivällä, mutta siinä samassa paketissa hyväksyttiin lähes 20 parannusta työttömyysturvaan. Siinä poistettiin viimeisetkin Ahon ja Lipposen hallitusten tekemät työttömyysturvan heikennykset. Tällaiseen saavutukseen mikään hallitus ei ole minun täällä ollessani eikä aiemminkaan pystynyt.

Arvoisa puhemies! Ihan nyt siunatuksi lopuksi: Tuli tässä mieleeni, että pitää kai nyt tunnustaa, että olen itsekin syyllinen yhteen näistä "leikkauksista". En tiedä, suostuuko hallitus maksamaan provikoita tuosta 3 miljoonasta, joka syntyi pitkäaikaispotilaitten reseptinuusimispakon väljentämisestä, mutta...

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen rakennepaketti on iso kokonaisuus asioita, jotka parantavat kansantaloutta ja siten turvaavat hyvinvointipalveluja. Moni asia on vielä valmistelussa, ja keskeistä on edistää työllisyyttä. Yksi paketin helmistä on työttömyysturvan 300 euron suojaosa, jonka turvin työttömän on helpompi ottaa vastaan lyhytkin työ.

Työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamista on määrätietoisesti jatkettava. Odotan paljon myös oppisopimusjärjestelmän uudistamiselta, jotta oppisopimuskoulutusta olisi yhä useammalle nuorelle.

Kolmanneksi haluan kiirehtiä eläkejärjestelmän uudistuksia, sillä päätöksiä tarvitaan kestävyysvajeen korjaamiseksi.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus on yksi tärkeimmistä. Hyvät julkiset terveyspalvelut on taattava, ja kannatan rahoituksen monikanavaisuuden purkua. Järjestelmän muutoksessa on olennaista yhdistää erikoissairaanhoito ja perusterveydenhoito sekä toisaalta terveyspalvelut ja sosiaalipalvelut yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi.

Punaisen langan on oltava ennalta ehkäise-vien palvelujen vahvistaminen. Hyvänä esimerkkinä ennaltaehkäisystä voi mainita lastensuojelun.

Lasten kannalta on onnellista elää omassa perheessä, joka voi hyvin. Vielä ennen 90-luvun lamavuosia perheille oli tarjolla auttavaa kotipalvelua, jota on enää kovin niukasti saatavilla. Lapsiperheiden kotipalvelu sisältää apua kodinhoidossa ja lastenhoidossa, kun perhe on tilapäisesti uupunut. Varhainen tuki sisältää perheohjauksen, missä annetaan apua vanhemmuuteen tai esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmiin.

Espoossa on laskettu, että tehostetun perhetyön henkilöstön lisääminen 10 työntekijällä mahdollistaisi noin 60 uuden asiakasperheen ottamista tiiviin, tehostetun perhetyön piiriin.

Lastensuojelun Keskusliitto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos selvittivät lastensuojelun palvelupolkujen kustannuksia. Selvityksessä kaikki palvelupolut, joissa ongelmista selvittiin ehkäisevän työn palveluilla, maksoivat alle 12 000 euroa lasta kohden riippumatta siitä, oliko kyseessä pidempiaikainen prosessi tai lyhytaikainen tuki perheelle. Kun palvelupolut päättyivät kodin ulkopuolelle, kustannukset nousivat merkittävästi. 100 000 euroa oli pieni raha tarkasteltaessa palvelupolkuja, joissa päädyttiin kodin ulkopuoliseen sijoitukseen. Selvitysten perusteella perhetyöhön satsaaminen on kannattavaa ja inhimillisesti oikein. Ehkäisevän työn vahvistaminen parantaa lapsen asemaa.

Arvoisa puhemies! Rakennepaketin seurauksena vanhustenhoidon laitospaikkoja vähennetään. Terveyskeskusten vuodeosastoilla asumisesta onkin päästävä eroon, mutta tarvitsemme myös jatkossa ympärivuorokautisia hoivakoteja. Todella huonokuntoiset ja muistisairaat vanhukset tarvitsevat niitä.

Vanhuksen kannalta paras vaihtoehto on usein asua mahdollisimman pitkään kotona tai kotia vastaavissa olosuhteissa palvelutalossa. Tässä auttavat ikäihmisille suunnatut kotipalvelut, harrastukset, erityisesti lihaskuntoa vahvistava liikunta ja vanhuksille suunnatut palvelupisteet, vanhusneuvolat. On vahvistettava hoitoketjun alkupäätä, ennaltaehkäisyä ja perusterveydenhuoltoa. Ennen kuin laitoshoitoa vähennetään, on kotiin vietäviä palveluja lisättävä.

Omaishoidon merkittävä tukeminen on ratkaisu, joka välttämättä tarvitaan. Se on sekä edullinen että inhimillinen ratkaisu. Omaishoidon tukea tulee nostaa, ja omaishoitajille on tarjottava tukipalveluja, jotta he paremmin jaksavat hoitaa läheistään.

Vanhukset tarvitsevat hyvän hoidon lisäksi luonnollisesti myös ulkoilua ja muuta virkistystä. Vanhusten yksinäisyyden ehkäisyyn ja muistisairaisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, kuten myös kotihoidon työntekijöiden jaksamiseen ja työn sisältöön. Työntekijät tarvitsevat riittävästi aikaa vanhusta kohden.

Kunnan työntekijöiden kelpoisuusvaatimusten lieventäminen on mahdollisuus hyvälle vanhustenhoivalle, jossa tarvitaan paljon auttavia käsiä ja läsnäoloa, kuuntelua, ulkoilua ja lukemista.

Arvoisa puhemies! Hallituksen rakennepaketti on askel oikealle tielle, sillä emme halua jättää velkaa lasten maksettavaksi. Uudistukset on kuitenkin tehtävä niin, että ne ovat sosiaalisesti kestäviä ja oikeudenmukaisia.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Arvokas vanhuus on varmasti toiveena meillä jokaisella. Vuosi sitten säädetty vanhuspalvelulaki pyrkii tähän päämäärään. Tuolloin keskustelussa päällimmäisiksi aiheiksi nousivat kuitenkin laitoshoidon henkilöstömitoitukset. Tärkeää on kuitenkin myös lakiin sisältyvä pykälä henkilökohtaisen palvelusuunnitelman tekemisestä jokaiselle yksilöllisesti. Tavoitteena tässä on, että yksilöllisellä suunnitelmalla saadaan kartoitettua todellinen palveluntarve ja voidaan siis myös arvioida, selviytyykö vanhus kotonaan ja mitä palveluja hän tarvitsee kotona asumisen tueksi. Näin siis vanhuspalvelulaissa.

Nyt rakennepaketin yhteydessä ikääntyneiden laitoshoidosta ollaan leikkaamassa 300 miljoonaa. Myönteisenä ja hyvänä rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanopäätöksessä on toteamus, että pitkäaikainen hoito ja huolenpito voidaan toteuttaa laitoshoitona, jos siihen on lääketieteelliset perusteet tai jos se arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta on perusteltua. Säästöistä huolimatta laitospaikat on turvattava niille, jotka täyttävät nämä kriteerit. Emme siis saa joutua tilanteeseen, jossa joudumme sijoittamaan kotiin vanhuksia, jotka eivät siellä selviydy. Perustuslakikin jo velvoittaa kunnat antamaan välttämätöntä huolenpitoa niille, jotka eivät itse kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää apua, tukea tai palvelua. Ennalta ehkäisevät ja varhaisen puuttumisen keinot eivät toimi eivätkä tuota säästöjä ilman riittäviä panostuksia niihin.

Erityisesti omaishoidon mahdollisuudet on otettava pikaisesti ja täysimääräisesti käyttöön, koska niissä on merkittävä säästöpotentiaali. Omaishoidon kansallisen kehittämistyöryhmän mukaan omaishoidon tukea tällä hetkellä saa-vien noin 40 000 henkilön tekemä hoitotyö säästää kuntien sosiaalipalvelujen menoja arviolta 1,1 miljardia euroa vuodessa. Arvioiden mukaan omaishoidon tuella hoidettavista lähes puolet olisi jonkinasteisen laitoshoidon tarpeessa ilman omaishoitajaa. Omaishoidon tuen tasoa ja tukipalveluja onkin parannettava merkittävästi, jotta omaishoitajat jaksavat ja omaishoidon hyödyt saadaan entistä täysimääräisemmin käyttöön. Omaishoidon tuen siirtäminen Kelan rahoittamaksi on arvioitava perusteellisesti. Omaishoidon tuen säätäminen etuoikeutetuksi tuloksi parantaisi mielestäni omalta osaltaan omaishoita-jien asemaa.

Vaihtoehto, jossa laitoshoidosta säästetään samalla, kun kotipalveluihin ei investoida merkittävästi lisää, johtaa tilanteeseen, jossa maamme ikääntyneet eivät saisi tarvitsemaansa hoitoa. Tässä taloustilanteessa vaatii kurinalaisuutta tehdä riittävät investoinnit kotipalveluihin, kun niiden tuomat säästöt alkavat realisoitua vasta viiveellä. On siis turvattava palvelut myös niille, joilla ei ole varaa laitosten ja hoivan tarjoajien maksuihin. Erityisesti kotisairaalahoidon asiakasmaksuille on saatava selkeä lainsäädäntö. Hoidon toteutus kotona edellyttää kotiympäristön muuttamista. Kotiin on rakennettava hoivaympäristö, jotta turvallinen kotona asuvan palvelu voidaan toteuttaa.

On sanottava, että ikääntyneiden avopalveluihin panostaminen on tärkeää. On tiedettävä, että laitosvaltaisuutta on Suomessa kuitenkin jo purettu vuosien aikana. Tiedämme, että tehostamista on tapahtunut. Kuitenkin tämä tehostaminen on siis jatkunut jonkin aikaa, ja nyt kotihoitoa on kehitetty, mutta ydinkysymys on, onko kotihoidossa riittävästi monipuolisia palveluja ja henkilökuntaa.

Vielä toisena asiana otan esille, että rakennepaketissa oleva oppivelvollisuuden pidentäminen saattaa olla yksi vaihtoehto, mutta varteenotettavana vaihtoehtona syrjäytymisen ehkäisyssä olisi panostettava kuitenkin enemmän opintojen ohjaukseen, jotta tulevat pudokkaat voidaan helpommin löytää koko ikäluokan tavoittavilla kouluasteilla. Oppivelvollisuuden pidentäminen ei ratkaise tätä ongelmaa. (Puhemies koputtaa) Joku onkin todennut viisaasti, ettei kannettu oppilas koulussa pysy. Tarvitaan oppilaanohjausta ja muita matalan kynnyksen toimintoja ja palveluita nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Nykyinen hallitus jää historiaan salailusta ja tiedon pimittämisestä. Kreikka-vakuussopimus salattiin lainvastaisesti ja kuntalakien valmistelussa pimitettiin niin kunnat kuin eduskuntakin. Korkein hallinto-oikeus ja oikeuskansleri ovat joutuneet huomauttamaan hallitukselle lainvastaisesta menettelystä ja päätöksistä, ja aivan aiheesta. Tässä tilanteessa pitäisi sitten luottaa hallituksen antamiin tietoihin, kun päätetään ei enempää tai vähempää kuin suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuudesta.

Mutta ei sitä tietoa jaeta kyllä omassakaan puolueessa, vaikka puoluejohto oli itse luvannut valaista kansaa, joka pimeydessä vaeltaa. Ei paistanut päivä eikä edes kuu kumottanut ko-koussaliin, kun vasemmistoliiton puoluevaltuuston enemmistö päätti antaa vapaat kädet hyväksyä rakennepoliittinen ohjelma ja jatko hallituksessa. Sitä kokousta valaisi musta aurinko keskellä pimeintä kaamosta. Vasemmistoliiton puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteisko- kouksen jälkeen päähallituspuolueet tietävät, että enää vasemmisto ei voi hallituksen sisällä vääntää millään konstilla. Pääministeri Katainen tulikin pikimmiten julkisuuteen ja kertoi mahdollisesti keväällä tehtävistä uusista leikkauksista, ja sitä lystiä riittää.

Arvoisa puhemies! Talouden ennustaminen on vaikeaa, ja vielä vaikeammaksi se tulee, jos niin moni muu maa ja alue elävät talouskurimuksessa. Ensi vuoden valtion talousarvio on huteralla pohjalla. Esimerkiksi arvio alijäämän suuruudesta ja pidemmän aikavälin arviot heittävät vielä enemmän. Esimerkiksi eri ennustajien, Euroopan komission, valtiovarainministeriön, OECD:n, Suomen Pankin, Kansainvälisen valuuttarahaston, Etlan ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen, tänä vuonna tekemät arviot kestävyysvajeesta heittävät 1,9 miljardista eurosta 11,1 miljardiin.

Neljän vuoden neuvottomuus on se liima, joka pitää ylileveän hallituspohjan kasassa. Kokoomus tietää, mitä se tahtoo, ja muut valuvat matkassa. Ei kokoomus turhaan jopa oman kannatuksensa kustannuksella runno rakenteellisia ratkaisuja eteenpäin. Se haluaa avata kuntasekto- rin palvelutuotannon ytimen yksityistämiselle. Tuottamattomat palvelut ja heikot markkina-alueet saavat jäädä julkiselle sektorille. Ei liene sattumaa, että viimeisimpien verotietojen mukaan juuri kansainväliset sijoittajat ostivat markkinoilta ulos pieniä sosiaali- ja terveysalan yrityksiä.

Rakennepaketin yhteydessä päätetään, halutaanko suomalainen hyvinvointiyhteiskunta pelastaa vai ajaa alas. Nyt kaluttavaksi on annettu vain karkeat kehykset. Sisältö alkaa paljastua kevättalven kehysratkaisuissa. 300 miljoonan leikkaukset vanhustenhoidossa ja 260 miljoonan karsiminen toisen asteen koulutuksessa eivät mene jälkiä jättämättä. Se kaikki lapioidaan nykyisen kuntakurjuuden ja jo tehtyjen leikkausten päälle.

Paine romuttaa pohjoismainen hyvinvointivaltio tulee Euroopan liittovaltiota rakentavien talousvaikuttajien toimesta. Pohjoismaisesta mallista ei tule vientituotetta Eurooppaan. Sisäinen devalvaatio painaa palkat ja tulonsiirrot alas. Seuraavaksi halutaan yhdenmukaistaa eläkeratkaisut, verotus sekä sosiaali- ja työmarkkinapolitiikka. Tänä vuonna Suomen valtion talousarvio alistettiin ensimmäisen kerran Euroopan komission ennakkotarkastuksille ja aiemmin hyväksyttiin talouskurisopimus. Näistä asioista ei kauhean paljon itsenäisyyspäivän tienoilla puhuttu, ettei juhlamieli olisi häiriintynyt ja samppanja maistunut katkeralta.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Yrttiahon esitystä epäluottamuslauseeksi hallitukselle.

Merja  Mäkisalo-Ropponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen rakennepoliittisen ohjelman tarkoituksena on korjata kestävyysvajettamme luomalla edellytykset hyvinvointivaltion viemiselle tuleville vuosikymmenille. Oikein toteutettuina nämä muutokset takaavat hyvinvointipalvelujen säilymisen, vaikka joukossa on kansalaisten kannalta ikäviäkin päätöksiä. Säästöjä haetaan erityisesti rakenteita muuttamalla, ei palveluja leikkaamalla. Monet nyt sovituista uudistuksista olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten. Nyt tehtyjen päätösten avulla muun muassa nostetaan oppivelvollisuusikää, luodaan työmahdollisuuksia, pidennetään työuria, puretaan kannustinloukkuja, jatketaan sosiaaliturvatyön uudistuksia, tehostetaan harmaan talouden kitkemistä ja vähennetään kuntien velvoitteita ja parannetaan näin kuntien mahdollisuuksia järjestää palveluita.

Rakennepoliittisessa ohjelmassa on kaikkiin näihin tavoitteisiin liittyviä konkreettisia toimenpiteitä. Näiden lisäksi sosiaali- ja terveystoimeen kohdistuvat uudistukset ovat oikeansuuntaisia. Esimerkiksi kelpoisuusehtojen tarkistaminen tarkoittaa, että sairaanhoitajille, fysioterapeuteille, suuhygienisteille ja sosionomeille ohjataan entistä enemmän nykyisin lääkäreille, hammaslääkäreille ja sosiaalityöntekijöille kuuluvia tehtäviä. Ammattien pätevyysvaatimuksia ei ole tarkoitus mataloittaa. Tarkoitus on pohtia, voisiko tiettyjä työtehtäviä siirtää esimerkiksi lääkäriltä sairaanhoitajalle. On arvioitu, että tällä hetkellä terveyskeskuslääkärin vastaanotolle jonottavista potilaista voitaisiin noin 20 prosenttia siirtää esimerkiksi osittaisen lääkemääräämisoikeuden omaavalle sairaanhoitajalle tai erikoiskoulutetulle fysioterapeutille. Nämä ovat erittäin järkeviä toimenpiteitä, ja näistä pilotteina tehdyistä kokeiluista on ainoastaan positiivisia tuloksia. Palvelujen kattavuus on parantunut, ja samalla on saatu myöskin kustannuksia vähennettyä.

Ikäihmisten laitoshoidon purkaminen ei tarkoita ikäihmisten heitteille jättämistä, kuten joko tahallaan tai tahattomasti on yritetty viestittää. Tarkoitus on nopeuttaa ikälaissakin olevan määräyksen täytäntöönpanoa siitä, että ikäihmistä saa hoitaa laitoshoidossa vain, jos siihen on lääketieteelliset tai muut pätevät perusteet. Tällä hetkellä laitoshoidon yksiköissä hoidetaan esimerkiksi muistisairautta sairastavia henkilöitä, vaikka muistisairaus ei ole pätevä peruste hoitaa ihmistä laitoksessa. Missään muussa Euroopan maassa ei muistisairautta sairastavia hoideta laitoksissa niin paljon kuin Suomessa. Laitos ei ole kenenkään koti. Siksi nyt on tarkoitus vauhdittaa esimerkiksi ryhmäkotien, uudenlaisten asumisyhteisöjen ja tehostetun palveluasumisen rakennuttamista, jottei ikäihmisten tarvitse asua turhaan laitoksissa. Kuntouttavan hoidon puutteiden ja esimerkiksi rauhoittavien lääkkeiden käytön takia Suomessa tehdään muistisairautta sairastavista turhan takia vuodepotilaita. Tämä on voimakkaasti sanottu mutta valitettavasti totta. Totta on myös se, että kuntouttavan hoidon puutteiden takia muistisairautta sairastava joutuu muuttamaan omasta kodistaan noin kaksi vuotta liian aikaisin pois.

Tässä yhteydessä haluan painokkaasti vielä kerran korostaa, että tehostetussa palveluasumisessa ihminen asuu kotona, ei laitoksessa. Ryhmäkoti on myös koti, ei laitos. Näitä on pikaisella aikataululla rakennettava lisää. Lisäksi kuntouttavaa kotihoitoa ja uudenlaisia kotiin annettavia palveluja tarvitaan lisää. Hoitokäytäntömme ovat tällä hetkellä laitostavia ja passivoivia. Säästöjä ei saada heti, koska tällä hetkellä laitoksessa hoidossa olevat pitkäaikaispotilaatkin on hoidettava kunnolla. Mutta kun saamme hoitokäytännöt kuntoon ja saamme rakennettua uudenlaisia ikäihmisten tuettuja asumisyksikköjä laitoshoitopaikkojen tilalle, myös kustannukset saadaan kuriin. Mikään ei nimittäin ole niin kallista kuin laitoshoito. Erityisen kalliita ovat pitkät laitoshoitojaksot.

Tällä hetkellä yli kolme vuotta laitoksissa olleiden 14 000 vanhuksen keskimääräinen laitoksessaoloaika on 6,2 vuotta. Heidän hoitonsa on maksanut vanhusta kohden noin 280 000 euroa, yhteensä 4 miljardia. Alkuvaiheen kuntoutuksella ja oikealla hoidolla kustannus olisi vähintäänkin puolittunut. Kunnille vanhustenhoidon uudelleenjärjestelyt tarjoavatkin mahdollisuuden miljardiluokan järkeistämiseen samalla, kun pidetään huolta ikäihmisten elämänlaadusta. Pitkäaikaishoitopaikkoja on syytä muuttaa lyhytaikaisiksi kuntoutusyksiköiksi, joissa ikäihminen aina tarvittaessa saa tehokkaan kuntoutusjakson. Näin vähennetään laitoshoidon tarvetta ja samalla säästetään kunnan menoja.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi kannatan edustaja Soinin tekemää epäluottamuslause-esitystä.

Hallitus on ollut ahkera ja tehnyt pitkän listan korjaavia toimenpiteitä yhteiskunnan rakenteiden ja kestävyysvajeen korjaamiseen. Osa toimenpiteistä on avattu ja osa on vielä hämärän peitossa tai tarkentuu ensi vuoden aikana. Nyt avatut toimenpiteet ovat osaksi ainakin työttömyyden ja työurien pidentämisen osalta jopa ihan järkeenkäypiä — olenpa monia niistä itsekin esittänyt ja en ryhdy itseni kanssa riitelemään. Odotan kuitenkin tarkempia esityksiä muun muassa vuorotteluvapaan osalta, ennen kuin kerron niistä oman kantani.

Kannustinloukkuja on pyritty poistamaan, osin onnistuenkin, mutta vielä on viilattavaa jäljellä. Työttömyysturvan ennakkomaksun tarkoituksena on käsitykseni mukaan se, että työttömän ei tarvitse pelätä työttömyysturvan viivästymistä lyhytaikaisen työn vastaanottamisen takia. Työttömän verokortin tarkoitus oli kuitenkin paljon laajempi. Tavoitehan käsittääkseni oli se, että työttömän verokortti poistaisi työllistymiseen liittyvän byrokratian lähes kokonaan, joten siltä osin viilattavaa jäi.

Arvoisa puhemies! Olen yrittänyt ymmärtää, mikä on tämä hallituksen superideologia. Jos olen oikein tulkinnut — ja olenhan minä, koska tulkinta on omani — hallituksen ajatuksena on suurten yksiköiden suosiminen, ongelmien ratkaiseminen suuruuden ekonomian kautta. Kunnat yhteen nippuun, ja maaseudun sekä pienten kaupunkien omaehtoiselle kehitykselle ei sijaa jää.

Hallituksen rakennepaketti sisältää muun muassa toimia, joilla pyritään nopeuttamaan työttömien työllistymistä. Te-toimistojen lausuntomenettelyä karsitaan ja te-toimistot velvoitetaan tekemään lisää työtarjouksia työttömille. Aktivointitoimista kieltäytyvien sanktioita tehostetaan ja työttömät velvoitetaan ottamaan vastaan työtä aikaisempaa pidemmän työmatkan päästä. Kuitenkaan hallituksen toimesta ei ole esitetty selkeitä toimenpiteitä lisätä työtä ja parantaa talouskasvun edellytyksiä. Sen sijaan on toiveita työurien jatkamisesta molemmista päistä.

Työttömyysturvalakia ollaan muuttamassa siis siten, että työ on otettava vastaan, jos päivittäinen työmatka joukkoliikennettä käyttämällä ei kokoaikatyössä ylitä 3:a tuntia — osa-aikatyössä tuo aika olisi 2 tuntia. Ihan toive hallitukselle, että kun niitä lakeja säädätte, kiinnittäkää vakavaa ja parempaa huomiota lain soveltamisohjeisiin ja sen tulkintoihin, jotta ne tulkinnat ovat tasavertaisia koko maassa. Työttömien kiusaaminen ei kestävyysvajetta kyllä ratkaise.

Herra puhemies! Todellinen rakennemuutos, työpaikkojen pysyminen Suomessa ja niiden syntyminen Suomeen, on hallituksen rakennepaketissa heikoissa kantimissa. Tähän lääkkeitä olisivat isänmaallisen talous- ja elinkeinopolitiikan toteuttaminen, omistajaohjauspolitiikan aktivointi sekä energiapolitiikan täyskäännös. Näillä ja monilla muilla esittämillämme toimilla uskon saavutettavan työtä ja työpaikkoja sekä kasvua Suomeen.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutama pohdinta, joku kommentti.

Ensinnäkin, kyllähän se Suomen kannalta iso asia tällä hetkellä on se, että Suomen talouden kehitysura on eriytymässä ja eriytynyt jo muiden EU-maiden vastaavista. Me olimme pitkään, oikeastaan EU:hun liittymisestä lähtien, kaiken aikaa vähän keskimääräisen EU:n talouden kehityskuvan yläpuolella, mutta ensimmäisen kerran, nyt jo toista vuotta perä perää, olemme ajautuneet sinne alapuolelle. Muualla menee paremmin, meillä menee selvästi heikommin, ja tämä on iso haaste. Tältä kujalta on kerta kaikkiaan päästävä nousemaan.

Meidän nousuamme vaikeuttaa tietysti se, että meidän yhteinen valuuttamme euro ei ole nyt meidän tarpeisiimme sopiva. Se on aivan liian vahva. Euroopassa on kolmenlaisia maita, karkealla kategorialla: niitä, joille se on liian vahva ja jotka eivät pysty kunnolla sellaiseen sisäiseen devalvaatioon, jolla kilpailukykyä parannettaisiin; sitten maa, jolle se on jopa vähän liian heikko, niin kuin Saksa, ja parikin maata niitä on; ja sitten niitä maita, joille niin ikään euro on liian vahva mutta jotka ovat joutuneet käyttäytymään tavalla, joka merkitsee sisäistä devalvaatiota. Nämä autettavat euromaathan ovat niitä, jotka ovat joutuneet sisäisen devalvaation tielle, ja ne parantavat kilpailukykyä, ja ne asteittain nousevat, niitten kehitysura on parempi kuin Suomen. Suomen talouden kehityskuva menee kaikilla keskeisillä indikaattoreilla tänään muuta Eurooppaa huonompaan suuntaan.

Tätä taustaa vasten tämä rakennepaketti, mitä hallitus esittää, on paketti, jossa on hyviä julkilausuttuja tavoitteita ja ajatuksia, joista monet ovat ajallisesti kaukana: kaikki se, mikä liittyy työpaikkoihin ja työelämään, siis eläkeuudistukset ja työpanoksen lisäämistoimet, on monien vuosien ja seuraavien hallitusten käsissä, ei auta tässä tilanteessa, kaikki se, mikä liittyy kuntauudistukseen tai palvelurakenteisiin — me tiedämme sotkut siellä täällä, sote-puolella ja täällä kuntarakennepuolellakin — ja mitä tulee kuntien tehtävien karsimiseen, siinä hallituksessa on hyviä tahdonilmauksia löydetty monestakin asiasta, mutta konkretia on vähäinen. Ne konkreettiset asiat itse asiassa lisäävät kuntien tehtäviä: esiopetus pakolliseksi, sitten tämä oppivelvollisuusiän jatkaminen, kuntien velvollisuudet työllisyyden hoidossa ja kotihoidon tukeen yli 100 miljoonan euron lisäkustannukset. Nämä ovat kaikki konkretiaa, ja ne eivät vähennä vaan ne lisäävät sekä kuntien tehtäviä että niistä aiheutuvia menoja. Siis se, mitä täältä kuntarakenteitten puolelta on odotettavissa, ei sekään tule auttamaan tähän tautiin, tähän tilaan, jonka äsken kuvasin, muusta Euroopasta selvästi heikompaan kehitysuraan.

Kolmas tämmöinen tärkeä aihealue, jolla voidaan periaatteessa vaikuttaa nousuun siltä uralta ylös tai sillä jatkamiseen, yksin muita heikommalla uralla, liittyy tietysti talouden kilpailukykyyn, investointeihin, yrittäjyyteen ja sitä kautta pyörien pyörimään saamiseen.

Minun mielestäni verouudistus, jonka hallitus on tehnyt, pitää sisällään elementtejä, jotka tulevat auttamaan tässä asiassa. Vaikka en hyväksy kaikkea sitä, mitä hallitus esittää — myöhemmin tänä iltana kerron täällä tarkemmin — ennen kaikkea sen takia, että kaikki yritykset, erityisesti työllistävät, eivät saa samaa ruisketta kuin pääomavaltaiset yritykset ja julkisesti noteeratut yritykset, näiltä osin se ei ole hyvä, mutta siinä on myöskin hyviä piirteitä. Mutta senkin vaikutukset ajassa ovat aika pitkällä. No, se tulee vähän aikaisemmin vaikuttamaan käytännössä talouteen kuin nämä ensimmäiset asiat, joihin viittaan, mutta näidenkin juttujen vaikutukset ovat kaukana.

Kaiken lisäksi meillä Suomessa on selvä innovaatiovuoto. Hallitus ei paranna kilpailukykyä, ei yrittäjyyttä, ei investointeja tavalla, joka sieppaisi kiinni siitä Suomessa syntyvästä osaamispotentiaalista. Se valuu ulos, meillä on innovaatiovuoto, niin kuin vaikka kuinka monta kertaa tältä samalta paikalta olen sanonut. Me verorahoin rahoitamme ison osaamispotentiaalin, koulutuksellisen ja tieteellisen, mutta emme käytä voimavaroja riittävästi siihen, emme pääomasijoitustoimintaa katalysoimalla, emme innovaatiopolitiikan muilla toimenpiteillä, joilla tämä osaaminen muuttuisi entistä aktiivisemmin ja paremmin työpaikoiksi, yrityksiksi ja tuotteiksi täällä Suomessa. Kaikilla näillä osa-alueilla, jos hallitus jotain esittääkin, niiden toimien vaikutukset ovat kaukana tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Nyt tarvitaan tässä ja nyt -toimia, millä pyörät pannaan pyörimään. Niitä tämä rakennepaketti valitettavasti ei sisällä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on tehnyt määrätietoista työtä suomalaisen työn ja hyvinvoinnin puolesta laatimalla julkisen talouden kestävyyttä lisäävän rakennepaketin. Pakettiin sisältyy useita eri toimenpiteitä ja linjauksia, joiden vaikutus on merkittävä. Se tulee lisäämään työtä ja tuottavuutta, pidentämään työuria ja parantamaan työllisyysastetta. Näin saamme myös turvattua hyvinvointivaltion laajan rahoituspohjan. Tällä paketilla voimme taata suomalaisen työn ja hyvinvoinnin tuleville vuosikymmenille.

Arvoisa puhemies! Suomi pärjää vain työtä tekemällä ja hyvin koulutetulla, ammattitaitoisella, osaavalla työvoimalla. Monet pakettiin sisältyvät toimet pidentävät työuria eri tavoin alusta, keskivaiheilta ja lopusta. Monet näistä toimista ovat myös oikeudenmukaisuustekoja. Niillä lisätään tasa-arvoa ja ihmisten välistä yhdenvertaisuutta. Tällainen on esimerkiksi esiopetuksen muuttaminen velvoittavaksi. Tällä hetkellä lähes kaikki kuusivuotiaat osallistuvat esiopetukseen mutta eivät kuitenkaan kaikki. Varhaiskasvatukseen panostaminen on tutkimusten mukaan tehokkain tapa ehkäistä tapahtuvaa syrjäytymiskehitystä.

Varhaiskasvatuksen merkitys lapsen koko kasvulle ja kehitykselle on kiistaton. Jos me haluamme, että peruskoulun jälkeen nuorilla on mahdollisimman hyvät edellytykset hakeutua toisen asteen opintoihin, emme voi keskittyä vain peruskoulun kehittämiseen vaan tulee varmistaa myös hyvät eväät koulutien alkuun. Sen me teemme satsaamalla laadukkaaseen esiopetukseen jokaiselle lapselle.

Toinen tärkeä tasa-arvoteko on oppivelvollisuusiän nostaminen. Kuten hyvin tiedämme, peruskoulun ja toisen asteen opintojen väliin jää kriittinen nivelvaihe, joka ei kaikkien nuorten kohdalla toimi. Tällä hetkellä on ollut epäselvyyttä, kuka kantaa vastuuta 15—18-vuotiaista nuorista. Nuoria on palloteltu kirjavasti eri puolilla Suomea riippuen siitä, miten kunnat, etsivä nuorisotyö ja eri oppilaitokset ovat nuorten asioita hoitaneet. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että Suomessa jää joka vuosi lähes 4 000 nuorta ilman paikkaa peruskoulun jälkeen. Kokonaan vaille jatkokoulutusta vain perusasteen varaan jääminen ennustaa ihmisen elämää hyvin dramaattisesti. Tilastojen mukaan hänen työuransa jää keskimäärin seitsemän vuotta lyhyemmäksi kuin toisen asteen tutkinnon suorittaneilla ja peräti 15 vuotta lyhyemmäksi kuin korkeakoulutetuilla ikätovereillaan. Riski jäädä pysyvästi köyhyyteen on myös suurempi vain peruskoulun suorittaneilla.

Siksi on erittäin hienoa, että hallitus on pystynyt sopimaan oppivelvollisuusiän nostamisesta 17 vuoteen koko ikäluokan osalta. Käytännössä se tarkoittaa jokaiselle nuorelle automaattista vahvempaa oikeutta mutta myös velvollisuutta yhteen opiskeluvuoteen peruskoulun päälle. Vastaavasti valtiolle ja kunnille se tarkoittaa velvollisuutta järjestää asianmukaiset koulutuspaikat jokaiselle peruskoulun päättäneelle nuorelle. On tärkeää satsata tähän uudistukseen niin, että jokaiselle löytyy mielekästä koulutusta hänen omien tarpeittensa mukaisesti. Tarkoituksena on, että uudistus motivoi nuoria jatko-opintoihin, vähentää koulutuksen keskeyttämistä ja lopulta pidentää työuria niiden alkupäästä.

Arvoisa puhemies! Meidän pitää myös uudistaa ja järkeistää olemassa olevia rakenteita, palveluiden sisältöjä ja toimintamalleja. Monet rakennepaketin toimet lisäävät palveluiden vaikuttavuutta. Resursseja suunnataan tehokkaammin. Kuntapaketissa tärkeä linjaus liittyy vanhuspalvelulain toteuttamiseen ja laitoshoidon osuuden vähentämiseen ikäihmisten pitkäaikaisen hoidon ja asumisen ratkaisuina.

Vanhuspalvelulain keskeinen tavoite on ihmisen osallisuuden takaaminen, hänen itsemääräämisoikeutensa kunnioittaminen ja hyvän elämän turvaaminen. Jotta nämä tavoitteet toteutuvat, on olennaista turvata ikäihmisille mahdollisimman hyvä toimintakyky sekä toimintaympäristö, joka tukee arkista elämää. Tähän liittyy myös asumismuotojen monipuolistaminen, tehostetun palveluasumisen ja ryhmäkotien kehittäminen sekä ennen kaikkea kotona asumisen vahva tukeminen. Hallitus tulee vahvistamaan ja parantamaan avopalveluita, kuten kotihoitoa ja omaishoitoa. Kyse on siitä, ettei vanhuksen tarvitse olla laitoksessa vuodeosastolla kuin silloin, kun terveystilanne sitä vaatii. Näin ei valitettavasti tällä hetkellä ole.

Hallituksen linjaus on siis erittäin inhimillinen, ihmisen toimintakykyä ja itsemääräämisoikeutta vahvistava ja lisäksi taloudellisesti järkevä. Julkisuus tämän asian ympärillä on ollut valitettavasti yhä masentavaa, asenteellista, ennakkoluuloista, kuten aiemmin vanhuspalvelulain ympärilläkin. Mielestäni epävarmuuden tai pelon lietsominen ei ole vastuullista toimintaa. Ketään ei ole tarkoitus jättää heitteille, ja on ikävää, että tällaisia tulkintoja on tehty innokkaasti julkisuudessa perehtymättä hallituksen esitykseen tarkemmin.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Jatkan samasta asiasta, mihin edeltäjä tuossa, edustaja Kiljunen, lopetti.

Minun mielestäni hallitus on kyllä itse vähän syyllinen siihen, että tässä parin viikon aikana on käyty sellaista keskustelua julkisuudessakin, että jätetäänkö vanhukset heitteille ja mitä tämä oikein tarkoittaa. Eihän tässä hallituksen linjauksessa vanhusten laitoshoidon vähentämisestä itse asiassa ole kysymys mistään uudesta linjauksesta: sehän on itse asiassa linjaus, joka on laajasti yksimielisesti tässä salissa hyväksytty silloin, kun päätettiin vanhuspalvelulaista. Tosin täytyy kyllä todeta, että moni muistaa kyllä enemmän sen vanhuspalvelulain sisällöllisen keskustelun, sen että silloin puhuttiin näistä desimaaleista ja siitä, paljonko siellä laitoksissa pitää olla henkilöstömitoitusta. Jäänkin vähän odottamaan, miten hallitus arvioi ensi vuonna sitä, onko todellakin täyttynyt jokaisessa hoitoyksikössä se 0,5 vai ei.

Mutta edelleenkin itse tähän asiaan. Todellakaan tämä ei ole mikään uusi linjaus, mutta on hyvä käydä läpi, mistä tässä on kaiken kaikkiaan kysymys. Minusta tässä on tiedottamisessa myös pääministerin ja valtiovarainministerinkin osalta ollut ongelma siinä, että he ovat suoraan lähteneet puhumaan näistä kotiin vietävien palveluitten kehittämisestä ja niinpäin pois, ja tässä keskustelussa ovat jääneet välistä pois nämä yhteiset ryhmäkodit, palveluasuminen, tehostettu palveluasuminen, ja niitähän varmasti tarvitaan jatkossakin.

Jokaisen ikääntyneen ihmisen on saatava sellaista hoitoa kuin millaiset hänen tarpeensa ovat. Mutta sitten on ihan selvä asia, että kun me elämme yhä pidempään, niin meille tulee niitä terveitä, toimintakykyisiä vuosia yhä enemmän, ja jatkossa varmasti onkin niin, että tarvitaan tätä varhaista tukea, joka on aina yksilöllistä sen suhteen, minkä ikäisenä kukakin sitä tarvitsee, ja niitä laitoshoitopaikkoja tarvitaan todellisuudessa oikeasti vähemmän. Eli pitää panostaa erimuotoiseen palveluasumiseen, hoiva- ja ryhmäkoteihin, avo- ja kotipalveluihin, kuntoutukseen, perhehoitoon ja omaishoitoon.

Omaishoidon osalta haluan nostaa esille sen, että nyt kun on ihan viimeisillä metreillään tämä omaishoidon kansallisen kehittämistyöryhmän työ, niin olisi viisautta, kun puhutaan julkisesta taloudesta, siirtää kyllä se omaishoidon tukipalkkio eli se omaishoidon rahallinen tuki Kelan vastattavaksi. Joku voi sanoa, että eihän siitä ole mitään hyötyä, että se siirretään kunnilta Kelalle, mutta kyllä siinä on se hyöty ensinnäkin, että omaishoitajat, jotka tekevät samanlaista vaativaa raskasta työtä, valtakunnallisesti yhtenäisten kriteerien mukaan olisivat tasavertaisesti oikeutettuja siihen tukeen eikä se tulisi sen mukaan, millainen minkäkin kunnan kantokyky oikein on. Eli saataisiin tasavertaisuutta heidän kohdalleen. Ja totean myös sen, että silloin kun Kela hoitaisi tämän tuen — se muu käytännön tukihan tulee totta kai sieltä omasta kunnasta tai niiltä uusilta sote-alueilta — niin onhan selvä asia, että Kela pystyisi hoitamaan hallinnollisesti tämän tuen maksatuksenkin nopeammin, joustavammin ja käytännössä paremmin kuin miten yksittäiset kunnat ovat tällä hetkellä sen tehneet.

Sen lisäksi, mitä sanoin jo tässä edellä, pidän kyllä tätä aikataulua erittäin haasteellisena laitoshoidon vähentämisen osalta. Onhan niin, että kun vanhuspalvelulakia hyväksyttiin, niin silloin epäiltiin, että se vanhuspalvelulakiin laitettava rahoitus ei ole riittävä — se on 151 miljoonaa euroa kokonaisuudessaan vuonna 2015, jolloin vanhuspalvelulaki kokonaisuudessaan astuu voimaan. Epäilen, että tämä 300 miljoonan euron säästö, jota tässä haetaan tämän laitoshoidon vähentämisen osalta, ei tällä aikataululla pysty toteutumaan, tämä on erittäin kunnianhimoinen tavoite.

Yksi kysymys liittyy henkilöstöön: kun me tiedämme, että tarvitsemme todellakin sinne sosiaalipuolelle riittävästi henkilöstöä, niin onko henkilöstö oikeassa paikassa tämän muutoksen aikaansaamiseksi?

Sitten on kunta- ja sote-uudistus, ja sote-uudistushan on ihan täysin levällään. Ihmettelen sitä, miten me pystymme tekemään tämän palvelurakenteen muutoksen, ellei tässä sote-asiassa nopeasti saataisi ratkaisuja.

Sitten otan vielä esille palvelusetelin ja totean, että se on mahdollinen, mutta sitä käytetään liian vähän tällä hetkellä. Toivon, että siinä päästään eteenpäin.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tuntuu siltä, että kestävyysvaje on jo muodostunut sanahirviöksi, jota hoetaan. Konkreettiseksi otsikoksi, asiantilan kuvaamiseksi luotu käsite alkaa elämään toistettuna omaa elämäänsä ja muuntuu mielissä abstraktiksi, kuten 90-luvun lama tai pankkikriisi. Elävässä elämässä on kuitenkin kyse rahojen loppumisesta, yli varojen elämisestä. Kaikki käsittävät, mistä on kyse. Kun siis sana "kestävyysvaje" on sisäistetty ja ymmärretty, on aika toimintojen, ja niitä tässä nyt pontevasti tehdään.

Hallituksen ote ongelman purkuun on napakka mutta siltä osin kesy, että radikaaleimmat toimet jäävät tulevaisuuteen ja seuraaville hallituksille. On hyvä, että niitä ennen on ainakin yhdet eduskuntavaalit. Jokainen kansanedustaja joutuu aidosti ja äänestäjilleen tilivelvollisena kertomaan omat säästökohteet, tehostamistoimet ja ideat. Puskista huutelu loppuu, ja vapaamatkustajat tiputetaan kyydistä. Aikuisten oikeasti on vastuunkannon aika. Halukkuutta siihen ei kysytä. Päätökset on tehtävä, tai ne tekee joku muu puolestamme.

Arvoisa puhemies! Keskeisimpien toimien osalta keskityn opetuksen ja sivistyksen hallinnonalaan. Toimenpiteillä voidaan merkittävästi edistää työurien pidentämistä ja vaikuttaa työn tarjontaan sekä edistää koulutuksellista tasa-arvoa ja syrjäytymisen ehkäisemistä. Osittain toivotut vaikutukset voidaan aikaansaada vasta pitkällä aikavälillä. Pisa-menestyksen heikentymisen varjossa on erityisen tärkeää, että perusopetus säästyy säästöiltä. Samaan aikaan hallitus tekee merkittäviä arvovalintoja nuorten tulevaisuuden turvaamiseksi muun muassa pidentämäl-lä oppivelvollisuusikää.

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan säästöt kohdistuvat erityisesti seiniin eivätkä toimintaan tai opetukseen. Tämä on tärkeä periaate, jonka toivoisi tulevan hyväksytyksi myös oppositiopuolueissa. On tärkeää korostaa muutosta esiopetuksen velvoittavuudesta, josta esitys saadaan tänne eduskuntaan hallitukselta ensi vuonna. Lainsäädännön on määrä tulla voimaan 1.1.2015. Varhaiskasvatukseen panostaminen on tutkimusten mukaan tehokkain tapa ehkäistä aikaisin tapahtuvaa syrjäytymistä. Esiopetuksen piirissä on jo nyt 98 prosenttia lapsista, mutta esiopetuksen tuominen velvoittavaksi takaa kaikille lapsille pääsyn tähän tutkitusti hyödylliseen ja kannattavaan toimintaan. Tätä viestiä ei voi siis liikaa korostaa varsinkaan tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Se uupuva 2 prosenttia sitä esiopetusta kuitenkin eniten tarvitsee.

Arvoisa puhemies! Toiseksi on pöydälle nostettava oppivelvollisuusiän nostaminen. Kriittisessä nivelvaiheessa koulutuksen jatkuvuuden turvaamiseksi, keskeyttämisen vähentämiseksi ja nuorten työurien pidentämiseksi oppivelvollisuusikää nostetaan 17 vuoteen. Uudistus koskee koko ikäluokkaa ja valmistellaan siten, että sillä tavoitetaan erityisesti nuoret, jotka eivät pääse koulutukseen perusopetuksen jälkeen. Tämän toteuttamisessa vuoden 2015 alusta on huomioitava perustuslain reunaehdot. Hallitusta on kiitettävä uskalluksesta tehdä tämä tärkeä päätös koko ikäluokan osalta. Suomen oppivelvollisuus on nykyisellään Euroopan toiseksi lyhin. Vain Turkissa on Suomea lyhyempi oppivelvollisuus. Suurin osa Euroopan maista on joko hiljattain pidentänyt tai paraikaa pidentämässä oppivelvollisuutta.

Suomessa jää joka vuosi lähes 4 000 nuorta ilman paikkaa peruskoulun jälkeen. Liian moni ei sijoitu missään vaiheessa jatkokoulutukseen. Perusasteen varaan jäämisellä on erittäin vakavia seurauksia. TEMin tilastojen mukaan työura jää perusasteen varassa olevalla nuorella keskimäärin 7 vuotta lyhyemmäksi kuin toisen asteen tutkinnon suorittaneella. Ero korkeakoulutettuihin on 15 vuotta. Oppivelvollisuuden pidentäminen on tehokkain tapa torjua syrjäytymistä koulutuksesta. Kun oppivelvollisuutta on aiemmin pidennetty, 99 prosenttia uuden, pidemmän oppivelvollisuuden piiriin tulleista on suorittanut sen. Täsmätoimiin verrattuna vuoden pidennys antaa välineet puuttua toiseen merkittävään ongelmaan eli toisen asteen opintojen keskeyttämiseen. Mikäli velvollisuus rajattaisiin vain niihin, jotka eivät muuten paikkaansa toiselta asteelta löydä, ei sen puitteissa voitaisi puuttua keskeyttämiseen.

Arvoisa puhemies! Oppivelvollisuuden pidentäminen koko ikäluokkaa koskien ei ole kallista. Valtiovarainministeriön arvion mukaan maksuttomin materiaalein koko ikäluokalle toteutettavan oppivelvollisuuden kustannus olisi hieman yli 20 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi voidaan todeta aiemmin tehdyn yhteisöveron kevennyksen maksavan valtiolle arvion mukaan 870 miljoonaa euroa. (Puhemies koputtaa) Oppivelvollisuuden pidentäminen on myös selkeä taloudellinen kohdennus perheille. (Puhemies koputtaa) Yhden lukuvuoden oppikirjat lukiossa maksavat keskimäärin 550 euroa. Kyllä perheet tästä kiittävät. Ihme, että keskusta vastustaa tätä.

Maria Lohela /ps:

Herra puhemies! Hallitus tiedostaa aivan oikein Suomen taloudellisen tilanteen vakavan ongelman. Heikentynyt talous vaatii vyönkiristystä, koska Suomen julkisessa taloudessa on ollut kestävyysvaje jo pitkään. On myönteistä, että kuntien velvoitteita on tarkoitus vähentää seuraavien vuosien aikana, onhan nykyinen kuntien kestävyysvaje syntynyt lähinnä kuntien tehtävien lisäämisellä rahoituksen pysyttyä entisellään. Valitettavasti hallitus tuntuu kuitenkin jääneen kiinni ajatukseen suuruuden ekonomiasta, koska se painostaa suurten kaupunkiseutujen kuntia yhteen pakkoliitoksen uhalla.

Yhteiskuntaa tulee kehittää jokaisen sen jäsenen todellisten tarpeiden ja vastuunkantokyvyn mukaan. Tämän mukaisesti on oikeudenmukaista, että subjektiivista päivähoito-oikeutta rajoitetaan, jos toinen vanhemmista on kotona. Myös opiskelijoiden valmistumisaikojen ripeyttäminen on täysin perusteltua. Suomalaiset ovat yhdessä talkoissa maamme talouden korjaamiseksi, kun veroja korotetaan ja palveluihin tulee leikkauksia tai muutoksia. Vielä kun kuntien korkeiden virkamiesten viiden vuoden irtisanomissuojasta päästäisiin eroon, voisi sanoa, että kaikki osallistuvat.

Suomessa vallitsee laaja yhteisymmärrys talouden tasapainottamisen tärkeydestä. Vyönkiristysten soisi silti kohdistuvan myös muihin kohteisiin kuin omien kansalaistemme hyvinvointiin. On jäänyt epäselväksi, miksi hallitus ei pidä sopivana koskea edes pitkällä tikulla pyhiin lehmiin, kuten kehitysapuun, EU-maksuosuuteemme tai maahanmuuton kustannuksiin. Kehitysavun vaikuttavuudesta ei ole todisteita, Euroopan unionissa maksamme esimerkiksi Britannian jäsenmaksun alennuksesta ja euroalueella tuemme Euroopan unionin omien sopimusten vastaisesti käytännössä konkurssissa olevia valtioita. Maahanmuuton kustannukset sentään voidaan onneksi ensi vuoden puolella selvittää, mistä kiitos pitää antaa ajatuspaja Suomen Perustalle.

Perussuomalaisilla on rakenneuudistuksiin omia vaihtoehtoja. Meillä on esimerkiksi aivan uusi malli kehitysavun rahoittamiseksi, minkä lisäksi haluamme järkevöittää maahanmuuttopolitiikkaa, poistaa pakkoruotsin ja ottaa kansallisen edun tavoittelun Eurooppa-politiikkamme päätavoitteeksi. Haluamme yksinkertaistaa sosiaaliturvaa ja poistaa tuloloukkuja, ottaa uutta teknologiaa tehokkaammin käyttöön ja yhdistää työntekijöiden tarjonnan ja työnantajien kysynnän panostamalla oppisopimuskoulutukseen. Toivottavasti ehdotuksemme talouden suunnan kääntämiseksi saavat arvoisensa mahdollisuuden tulla tarkastelluksi ja hyödynnettäväksi.

Sana vielä suunnitelmista leikata vanhustenhuollosta. Vanhustenhuollosta leikkaaminen kuulostaa erittäin huolestuttavalta. Kotona asuminen vaikka sinne hamaan loppuun asti on ihan varmasti meistä jokaisen toive, mutta se on todellinen vaihtoehto vain ja ainoastaan silloin, kun kotona asuva kokee olevansa turvassa ja saa kotiinsa riittävää apua ja hoivaa. Se, että joku tulee antamaan lääkkeet aamulla ja illalla ja käyttää kerran viikossa suihkussa, ei kuulosta vaihtoehdolta, jota kukaan itselleen valitsisi. Me jokainen näemme lehdissä ja televisiossa tositarinoita lukemattomista päivistä, joita kotona hoidettavat vanhukset viettävät ikkunasta ulos tuijottaen, odottaen iltavuoroon tulevan hoitajan pikavisiittiä. Muulloin vallitsee syvä yksinäisyys.

Kotihoidossa työskenteleviä hoitajia on liian vähän. Yksittäisellä hoitajalla on liian monta asiakasta hoidettavanaan ja liian vähän aikaa kunkin asiakkaan luona. Resurssit eivät riitä. Yksityiset palvelut valtaavat alaa. Tänäkin jouluna helsinkiläinen sairaala myy kolmen vuorokauden hoitopaketteja 990 eurolla. Kenellä on tällaiseen varaa? Useiden kyselytutkimusten mukaan suomalaiset eivät leikkaisi vanhustenhoidosta, jos saisivat päättää siitä, mihin heidän verorahojaan käytetään. Kyseessä on puhdas poliittinen valinta siitä, mihin rahaa käytetään ja mihin ei.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Herra puhemies! Täällä on käyty pitkä ja jopa vähän yllättävänkin rakentava keskustelu tästä velkaantumiskehityksen taittamisesta. Tämä tavoitehan Suomen velkaantumiskehityksen kääntämiseksi on hallituksella ollut ihan kirkkaana mielessä, kun hallitus on tehnyt tämän rakennepakettinsa, joka nyt on esitelty eduskunnalle. Velkaantumiskehityksen kääntäminen on äärimmäisen tärkeä tavoite, jotta lapsemme ja lastenlapsemme eivät joudu näitten meidän ottamiemme velkojen maksajiksi. Arvio kestävyysvajeesta eli siitä, paljonko rahaa tarvittaisiin nykytilanteeseen verrattuna lisää, jotta menot pystytään kattamaan ja palvelulupaukset lunastamaan, nostettiin vuoden takaisesta 6,5 miljardista eurosta nyt yli 9 miljardiin euroon. Koko ajan lisää velkaa ottamalla olemme luoneet julkiseen talouteen lisää epätasapainoa.

Kauppataseen kääntyminen alijäämäiseksi ja väestön ikääntyminen ovat heikentäneet tilannetta jatkuvasti merkittävästi. Kauppataseemme oli aiemmin lähes kaksi vuosikymmentä reippaasti ylijäämäinen. 1990-luvun alun lamasta vuoteen 2000 mennessä, siis hyvin nopeasti, kauppataseen ylijäämä kasvoi yli 12 miljardiin euroon, ja siitä sitten lähdettiin tulemaan alas, ja vuonna 2009 kauppatase romahti jo miinukselle. Väestön ikääntyminen on vaikeuttanut yhtälöä edelleen. Tarpeeksi ei ole kiinnitetty huomiota siihen, mitä muutoksia työllisten määrässä tapahtuu. Työelämästä siirtyy lähes kaksinkertainen määrä ihmisiä parhaillaan eläkkeelle kuin mitä nuoria ikäluokkia tulee työelämään heidän tilalleen. Silti työttömyys kasvaa, mikä tarkoittaa kokonaisuudessaan maan työllisten määrän vähenemistä.

Arvoisa puhemies! Voidaan sanoa, että kansa on jo pitkään ymmärtänyt kansantalouden heikon tilan. Kriisitietoisuus on nyt vihdoinkin selvästi lisääntynyt myös maan johtavien poliitikkojen keskuudessa, ja hallitus onkin rakennepaketillaan nyt pyrkinyt korjaamaan tätä uhkaavaa vakavaa tilannetta. Suunta on nyt oikea mutta toimet käsittääkseni vieläkin riittämättömät. Paketti sisältää paljon pieniä ja yksittäisiä muutaman miljoonan euron sopeutustoimia, mutta tosiasiassa tarvittaisiin paljon vaikuttavampia toimenpiteitä. Paketin suuremmat toimenpiteet saattavat taas pitkällä tähtäimellä jopa koitua aika kalliiksikin. Esimerkiksi aikuisten hammashoidosta leikkaaminen ei välttämättä tuota yhteiskunnalle lopulta kokonaistaloudellisia säästöjä. Tosiasiassa vain maksajat ehkä vaihtuvat. En oikein jaksa uskoa myöskään siihen, että vanhusten laitoshoidon vähentämisestä saataisiin kasaan peräti 300 miljoonaa euroa säästöjä. Kunnat ovat nimittäin jo pitkään eläneet niukkuudessa, ainakin useimmat Suomen kunnat, ja tehneet jo mahdollisuuksiensa mukaan tarvittavia toimenpiteitä kalliin laitoshoidon vähentämiseksi.

Herra puhemies! Suomen kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi tarvittaisiin rohkeita päätöksiä ja vaikuttavia toimia. Yksi iso rakenteellinen uudistus tulisi kohdistaa työelämään. Pienten yritysten osalta yleissitovista työehtosopimuksista tulisi luopua. Muutoksella saataisiin varmuudella liikkeelle paljon positiivista energiaa. Toiseksi tarvitaan verouudistus, jossa pienet, esimerkiksi alle 2 500 euron osingot vapautettaisiin verosta. Tällä saataisiin ainakin osa siitä 80 miljardista eurosta, joka nyt makaa pankkitileillä, hyödyttämään kotimaista yritystoimintaa. Tällaisten kannustavien toimenpiteitten sijaan on nyt tehty aivan liikaa toisensuuntaisia päätöksiä, joilla päinvastoin on vahingoitettu kilpailukykyä. Esimerkiksi juuri toteutetut polttoaineverojen korotukset noin 200 miljoonan euron edestä vain haittaavat meidän kilpailukykyämme. Autoilijoilta kerätään 7,6 miljardia euroa vuodessa ja teiden perustienpitoon ja rakentamiseen käytetään vain alle 600 miljoonaa vuodessa.

Arvoisa puhemies! On selvää, että yritysten kilpailukyky kärsii näistä toimenpiteistä koko ajan ja sitä myöten (Puhemies koputtaa) yhä useampi työpaikka ollaan vaarassa menettää.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! Rakennepaketti, jota tänään tehdään, on tehty tulevaisuuden taloudenhoidon vuoksi. Se sisältää paljon välttämättömiä toimenpiteitä, joista osa itse asiassa on sovittu jo elokuun neuvotteluissa, osa laitetaan pikaisesti käytäntöön ja osa tietenkin jatkovalmisteluihin, niin että tämän hallituskauden aikana linjaukset ja lakipaketit on käsitelty. Se sisältää paljon ja hyvin monenlaisia esityksiä, ja se ajatus, että kaikki hallinnonalat osallistuvat yhteisiin talkoisiin, on toteutunut tässä. Siksi haluan itse keskittyä ehkä niihin sektoreihin, joita ei ole tänään käsitelty yhtä paljon, kuten vaikkapa ikäihmisten hoivaan tai oppivelvollisuusikään tai kotihoidon tukeen.

Meillä on, muun muassa työllisyyden lisäämisen puolella, monta muuta akuuttia tarvetta, joissa on paljon tehtävää. Sillä puolella myös rakenteisiin puuttuminen on tarpeellista. Nämä rakenteelliset muutokset ja työllisyyden lisääminen ovat tämän hallituksen keinoina huomattavasti vahvemmin kuin leikkauksien tekemiset. On myös jouduttu tekemään leikkauksia, ja voi olla, että niihin joudutaan vieläkin, mutta ensisijaisesti tehdään rakenteellisia muutoksia, jotka kantavat tulevaisuuteen pidemmälle.

Meillä jatketaan voimakkaasti nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamista, joka nyt vasta pääsee kunnolla käytännön konkreettisiin toimiin, parannetaan työvoiman palvelukeskusten mallia niin, että te-keskukset, Kela ja kunnat toimivat yhteen, ja tämä malli on tarkoitus laajentaa näitten hyvien kokemusten jälkeen koko Suomeen. Tähän sisällytetään myöskin työllistymissuunnitelmat, joissa toimintamallina on jokaiselle työttömälle tehdä suunnitelma, jota myöskin seurataan, mitenkä se konkreettisesti toteutuu. Kun-tien vastuuta lisätään niin, että nykyisen 500 päivän työttömyyden sijaan siirrytään jo 300 työttömyyspäivän jälkeen kunnan tiedostoihin ja kunnan toimenpiteiden sisälle.

Työuria pidennetään sekä alusta, keskeltä että lopusta, alusta muun muassa hakijasumaa purkamalla, uudistamalla opintotukijärjestelmää ja oppivelvollisuusiän nostolla. Keskeltä työuraa lisätään välityömarkkinoita parantamalla ja parantamalla heikossa työmarkkina-asemassa olevien asemaa elikkä työllistämällä heitä, muutetaan vuorotteluvapaan kriteereitä, uudistetaan työvoimakoulutusta enemmän kysyntälähtöiseksi ja tarjotaan aktivointitoimenpiteitä kaikille yli kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen, ei vain nuorille. Samalla toteutetaan tietysti jo alkusyksystä tehdyt työttömyysturvan ja asumistuen suojaosuudet, jotta työn vastaanottaminen on entistä kannattavampaa. Työuran loppupäästä eläkeratkaisua ei tässä kohden tehdä — kun tämä hallitus on näin päättänyt, ei luisteta omista päätöksistä — mutta tehdään työttömyysturvaan tarvittavia muutoksia ja muutetaan ajattelua niin, että pitkään työttöminä olleiden ihmisten, jotka ovat lähellä eläkeikää, mahdollisuutta useamman vuoden työllistämistukipaikkaan valmistellaan, niin että se olisi voimassa mahdollisesti vuonna 2015.

Täällä on puheenvuoroissa perätty keinoja, mitenkä sitten on yritysten puolella. Varsinaiset yritysten toimintaedellytykset, ovat ne sitten suoria tukia, yritystukia eri menetelmien kautta, tai verotukia, käsitellään tässä salissa ensi viikolla, heti kun viimeiset verolait on saatu jaostoista ja valiokunnista ulos ja kun budjetti ensi perjantaina valiokunnasta valmistuu. Siltä puolelta tulee sitten nämä varsinaiset toimet. Ja elvyttäviä toimenpiteitä yritysten osalle tai työllistymisen parantamiseksi tehtiin jo elokuussa. — Kiitos.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Työeläkeläisiä on Suomessa tällä hetkellä noin puolitoista miljoonaa, joista yli 80-vuotiaita on lähes 270 000 eli 5 prosenttia Suomen väestöstä. Useat vanhukset elävät tällä hetkellä joko vanhainkodeissa tai laitoksissa. Nyt hallitus aikoo vähentää laitoshoidossa olevien vanhuksien laitospaikkoja ja säästää toimenpiteellä 300 miljoonaa euroa.

Hallitukset ovat tukeneet vuosina 2010 ja 2011 Kreikkaa, tai paremminkin Saksan ja Ranskan pankkeja, lähes 3 miljardilla eurolla, mikä on merkittävästi enemmän kuin 300 miljoonan euron säästö. Arvostan kansainvälistä solidaarisuutta, mutta meidän on ensisijaisesti hoidettava oman maamme velvoitteet, esimerkiksi vanhukset. Kysynkin poissa olevilta ministereiltä, onko oikein ja kohtuullista heikentää laitoksissa asu-vien vanhusten asemaa siirtämällä heidät tutusta ympäristöstä (Sirpa Paatero: Ei niitä siirretä!) suureen tuntemattomuuteen tiedostaen, että kaikki eivät pärjää kotioloissa vaan tarvitsevat ympärivuorokautista laitos- tai vastaavaa hoitoa.

Arvoisa puhemies! Oppivelvollisuusajan nostaminen 17 vuoteen on sekä hyvä että huono asia. Hyvää on se, että niille nuorille, jotka eivät ensi yrittämällä pääse toisen asteen koulutukseen eli ammatilliseen koulutukseen tai lukioon, annetaan mahdollisuus lisätä tietojaan ja jopa taitojaan lisäopinnoilla. Huonoa on se, että kaikki eivät jaksa keskittyä aktiiviseen opiskeluun. Heitä varten tarvitaan lisää koulukuraattoreita ja -psykologeja sekä avustajia. Nämä aiheuttavat lisäkustannuksia mutta ovat varmasti hintansa väärti ja helpottavat opettajan työpainetta. Onko hallitus huomioinut lisävuodesta aiheutuvat lisäkustannukset mukaan lukien oppikirjat ja muut opetusvälineet, minä vain kysyn tämän asiakohdan päätteeksi.

Arvoisa puhemies! Muutama sana rakennepoliittisen ohjelman talousosiosta. Kunnilla on tähän tietoon viimeisten laskelmien mukaan 535 lakisääteistä tehtävää, joista valtio on ottamassa osan kontolleen. Valtiovarainministeriön mukaan kuntien menot vähenevät tällöin 1,2 miljardilla vuoteen 2017 mennessä. Tämä pitänee paikkansa, mutta kun samanaikaisesti kuntien saamat valtionosuudet vähentyvät 1,2 miljardilla eurolla, on lopputulos kuntien kannalta plus miinus nolla. Tämä johtuu niin sanotusta kustannusneutraalista periaatteesta.

Arvoisa puhemies! Tunnustan tässä ja nyt tältä paikalta, ettei ole helppoa hallituksella. Velkaa on tällä hetkellä 93 miljardia euroa, ja nettovelan määrä kasvaa jatkuvasti eli noin 1 055 500 euroa jokainen tunti, eli vuorokaudessa velkaannumme tänä vuonna lisää 25 miljoonaa ja rapiat päälle. Toivon, että hallitus kykenee pudottamaan maamme velkataakkaa kaavailemallaan 2 miljardilla eurolla ensi vuonna, vaikken siihen itse uskokaan, koska merkit tarkoittavat ja näyttävät aivan muuta.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Hallitus on tänään esitellyt rakennepakettiaan, uudistuksia, joita se aikoo toteuttaa. Se on samalla tunnistanut kyllä ihan erinomaisella tavalla nykyisen suhdannetilanteen, teollisuutemme rakennemuutoksen ja myöskin sen kansallisen toimintaympäristön, meidän ikääntymisemme ja muun, rakennemuutoksen tarpeellisuuden ja samalla yrittää omin toimin tietenkin näitä kyseisiä tunnistamiaan probleemeja korjata.

On hyvä, että asetetaan tavoitteita, ja on hyvä, että asetetaan työryhmiä tässäkin rakennepaketissa, mutta se, mikä ei ole hyvää, on se, että valmista ei vain tahdo tulla. Konkreettisten päätösten eräpäivät siirtyvät tavan takaa, aina vain uutta päivämäärää asetetaan, ja kuitenkin ne ongelmat ovat tiedossa. Samaan aikaan aika voimakkaallakin tavalla hallituksen taholta arvioidaan kriittiseen sävyyn keskustan esittämiä monia sellaisia ratkaisumalleja, jotka erilaisten talouden, kuntatalouden, julkisen talouden, asiantuntijoiden mielestä olisivat juuri niitä oikeita toimenpiteitä, joita tässä kohdalla pitäisi tehdä, siis konkreettisia toimenpiteitä. Tätä epäsuhtaa hiukan ihmettelen, miksi näin on ja miten ihmeen lailla me olemme tällaiseen tilanteeseen joutuneet, että niitä konkreettisia päätöksiä ei hallituksen taholta aikaiseksi saada. Palvelut pitää turvata, sekin on ihan selvä. Se on tuossa rakennepaketissa myöskin esillä. Sosiaali- ja terveydenhuolto vaativat uudistuksia, ja sitä myötä, kun ne saataisiin kuntoon, varmasti myöskin kuntauudistuksia, kuntarajojen muutoksia tulee tapahtumaan. Mutta ei vain valmista tule.

Keskusta on esittänyt oman kotikunta—maakunta-mallinsa, ja se malli on osoittautunut eri asiantuntijoiden arvioiden mukaan toimivaksi ja vastaisi myöskin niihin hallituksen tavoitteisiin, joita se on asettanut.

Otan yhden esimerkin omalta alueeltani. Mikkelin alueella kaikki kunnat ovat tehneet päätöksen siitä, että ne haluavat rakentaa yhden yhteisen sosiaali- ja terveydenhuollon alueen Mikkelin seudulle. Tuolla alueella olisi noin 100 000 asukasta. Se ei kirjaimellisesti täytä niitä lähtökohtia ja niitä tavoitteita ja vaatimuksia, joita hallitus on esittänyt, mutta ihmettelen suuresti, jos hallitus ei hyväksy 100 000 ihmisen ajatusmaailmaa siitä, että ne ovat valmiita uudistamaan koko sosiaali- ja terveydenhuoltonsa nykyisten kuntarajojen mukaisesti, mutta vahvalla yhteistyöllä niin, että nuo raskaimmat palvelut yhdistetään ja niistä saadaan hyöty sillä, että alue on laajempi ja se myöskin toimii dynaamisemmin ja sitä kautta turvaa palvelut ja tehostaa myöskin toimintaa ja tuo kustannussäästöjä.

Mutta sitten, puhemies, toinen puoli, joka puuttuu lähestulkoon kokonaan tästä hallituksen rakennepaketista. Se on kasvun eväät — investointien vauhdittaminen, yritysten toimintaedellytysten kohentaminen, suomalaisen työn lisääminen — eli se, miten me voimme ihan konkreettisesti — jälleen sana "konkreettinen" — miten me voimme aidosti tehdä kansallisen ratkaisun niin, että noihin äsken mainittuihin tavoitteisiin pääsisimme. Elikkä meidän täytyy tehdä päätöksiä, joilla omalle tuotannollemme raivaamme tilaa, siis omalle tuotannollemme raivaamme tilaa.

Otan taas vain kaksi esimerkkiä. Toinen on energia. Tämä vain on niin, että kukaan ei voi ymmärtää, että tällaisessa taloudellisessa tilanteessa meidän kivihiilen tuontimme lisääntyy ja kasvaa kasvamistaan. Sama on myöskin ruuan osalta. Meillä kasvaa kasvamistaan tähän maahan ruuan tuonti, joka on lähellä 5:tä miljardia euroa tänäkin vuonna, ja energiaa me tuomme 8—9 miljardin euron arvosta. Samaan aikaan hallituksen omilla toimilla me ajamme molem-pien, sekä energian tuotannon että ruuan tuotannon, mahdollisuuksia alaspäin. Tämä yhtälö ei mahdu kerta kaikkiaan keskustalaiseen ajatteluun, ja toivoisinkin, että me saisimme siitä pikaisesti päätöksiä ja ehdotuksia, aitoja ehdotuksia, hallitukselta. Meidän pitää lopettaa jatkuva säännösten ja määräysten tehtailu, mitä me olemme nyt tehneet. Aivan erityisesti ympäristöministeriö on tässä kunnostautunut. Nuo ohjausjärjestelmät, joita meille jatkuvasti tulee uusia, ovat päällekkäisiä, ne ovat osin ristikkäisiä, ja se ei innosta ketään investoimaan ja luomaan uusia työmahdollisuuksia.

Puhemies! Aivan lopuksi: Keskusta on esittänyt kaksi megaluokan asiaa kotikunta—maakunta-mallin lisäksi. Ne ovat Infra Oy:n perustaminen ja kasvurahaston perustaminen. Molemmat ovat johdonmukaista politiikkaa, ja niillä tavoitellaan käytännön tasolla niitä päätöksiä ja niitä tavoitteita, joita hallitus on esittänyt, mutta valmista ei valitettavasti tahdo tulla.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan aluksi haluan tähän ottaa muutamia kommentteja sen jälkeen, kun hallitus oli julkistanut oman rakennepakettinsa, ihan pohjaksi tälle omalle puheelleni. Ensimmäisenä Suomen Yrittäjien kommentit: "Liian monessa asiassa linjaratkaisutkin jätettiin jatkovalmistelun varaan." Näin Suomen Yrittäjät. SAK:n puheenjohtaja Lauri Lylyn mielestä hallituksen rakennepaketissa olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota työllisyyteen, harmaan talouden torjuntaan sekä ammatillisen koulutuksen asemaan: "Se ei edistä työurien jatkuvuutta vaan lisää työttömyysriskejä. Hallitus toimii omien tavoitteidensa vastaisesti." STTK:n pääsihteeri Leila Kostiainen pitää hallituksen rakennepaketin kovimpana päätöksenä vanhusten laitoshoidon leikkaamista 300 miljoonalla eurolla. "En tiedä, miten se oikein tehdään", Kostiainen sanoo. Hän epäilee, että hallituksen usko vanhusten kotihoitoon siirtymiseen tässä mittakaavassa ei ole realistinen.

Sitten tutkijapuolelta Pellervon taloustutkimuksen PTT:n toimitusjohtaja Pasi Holm. Holmin mielestä pahimmat puutteet rakennepaketissa olivat, että sote ja eläkeuudistus pääosin puuttuvat siitä: "Nämä kokonaisuudet jäivät pois." Lisäksi Holm pitää pahana puutteena sitä, että rakennepaketti ei tue kasvua: "Siellä oli muutama työttömien aktivoimiseen liittyvä asia, mutta työllisyys vain heikkenee. Ei se työttömien aktivointi auta, kun pitäisi saada työpaikkoja lisää." Näin tutkijat. Tämä on hyvä pohja lähteä sitten pitämään tätä puhetta.

Arvoisa puhemies! Tämän tänä päivänä salissa käydyn debattikeskustelun parasta antia minun mielestäni oli se, että pääministeri Katainen ja valtiovarainministeri Urpilainen pyysivät perussuomalaisten ja keskustan rakennepaketit valtiovarainministeriöön. Aion toimittaa sen perussuomalaisten rakennepaketin valtiovarainministeriöön ja mielenkiinnolla odotan sitten, että valtiovarainministeriössä lasketaan meidän rakennepakettimme ja kerrotaan myöskin laskujen perusteet. Samalla edellytän kyllä, että hallitus toimittaa omasta rakennepaketistaankin laskelmat ja näitten laskelmien perusteet. Tästä tulemme pitämään kiinni.

Olennaista on, mitä rakennepaketti sisältää, mutta vielä olennaisempaa on, mitä siitä puuttuu. Ja niin kuin tässä edellinenkin puhuja, kollega Leppä, totesi, totuus on näin, että kyllä tästä hallituksen rakennepaketista puuttuvat kasvun ja työllisyyden eväät. Tämä on iso vahinko. Meillä tällä hetkellä on huono työllisyystilanne Suomessa, ja se edelleen heikkenee. Ja näyttää siltä, että mitään rakenteellisia uudistuksia tämän suhteen ei tehdä, että työllisyys paranisi. Tällä lailla nätisti sanottuna tämän asian voisi ilmaista niin, että hallitus maksimoi kansalaisten vapaa-ajan. Tai toisaalta: onko tämä nyt sitä työn tarjonnan lisäämistä?

Perussuomalaisten rakennepaketti on tänäänkin tullut täällä monta kertaa esille. Nopeasti siitä kerron pääkohdat talouden osalta: perussuomalaisten Suomen palvelukunnat -ohjelma, viiden vuoden suoja-ajan tarkistaminen nimenomaan johtavien virkamiesten osalta, tehtävien uudelleenjako valtion ja kuntien välillä, uusi malli kehitysavun rahoittamiseksi — kysymys on rahastosta, niin että se saadaan valtion budjetista pois — maahanmuuttopolitiikan järkevöittäminen ja sitten olennaisen tärkeä energiapolitiikan täyskäännös ja nimenomaan panostukset kotimaiseen energiaan, kotimaisen energian käyttämiseen — meillä on se 8—9 miljardia energiakauppatase miinuksella, ja tämä on olennaista, että se pystytään oikaisemaan, tällä asialla hoidetaan myös merkittävässä määrin työllisyyttä — Eurooppa-politiikan päätavoitteeksi kansallisen edun puolustus, yrittäjyyden kannusteiden parantaminen, yhden luvan ja luukun Suomi, radikaalien teknologioiden mahdollisuuksien hyödyntäminen, omistajaohjauspolitiikka passiivisesta aktiiviseksi, pakkoruotsin poisto, välittävä sosiaaliturva, sosiaaliturvan yksinkertaistaminen, tuloloukkujen purku, oppisopimuskoulutukseen vahva panostus — Itävallasta ja Saksasta voidaan tässä ottaa esimerkkejä — työmarkkinajärjestöille sopiva eläkeratkaisu on ihan ok, työkyvyttömyyseläkejärjestelmän uudistaminen, eläkemaksujen ikäporrastus, yli 63-vuotiaiden verokannustin ja niin edelleen. En luettele tätä paljon pidemmälle, koska haluan vielä muutamaan asiaan tässä ottaa kantaa.

Minä en pelottele, en missään tapauksessa, mutta pelkään, ja nämä ovat kaksi ihan eri asiaa: pelotella ja pelätä. Nyt minä vain pelkään. Kyllä se niin on, että kun vanhusten laitoshoidosta vähennetään 300 miljoonaa euroa, niin minä toivon, että se on nyt ihan luottoluokittajien takia laitettu tänne hallituksen rakennepakettiin, miinus 300 miljoonaa. Kun käytännössä on se tilanne, että nämä laitoshoitopaikat ovat jo vähentyneet, se palaute, mitä tulee tuolta kentältä, on ihan konkreettisesti niin, että ne ovat jo nyt sillä tasolla, että siinä ei ole varaa yhtään enää näitä paikkoja vähentää. Siellä konkreettisesti esimerkiksi on kunnasta otettu yhteyttä, omaiset ovat huolissaan siitä, että heidän äitinsä on varastohuoneessa, ikkunattomassa varastohuoneessa, koska laitospaikkoja ei ollut mutta kuitenkin tarve on. Tämä asia ei ole pelkästään nyt tuotu, eikä tämä ole vanhuspalvelulaistakaan riippuvainen. Tämä kehitys on ollut vuosia jo, että näitä paikkoja on vähennetty.

Mutta sitten ihan konkreettinen ja tärkeä asia, toinenkin, on tämä päivystysasetuksen muutos, joka määrittelee sitten, minkälaisen henkilökunnan täytyy olla esimerkiksi synnytyksessä mukana. STM:nkin mukaan sairaalaverkko synnytyksissä harvenee ja laatu paranee, mutta voi ihan aiheellisesti kysyä: kun ne synnytykset keskitetään, paraneeko laatu? Se voi sillä paikalla, missä sitten synnytetään, parantua, mutta kokonaisuutena se ei varmastikaan parane. Tätä päivys-tysasetuksen muutosta on perusteltu esimerkiksi Savonlinnassa ja kaikkialla muuallakin Suomessa nimenomaan potilasturvallisuudella (Puhemies koputtaa) siihen asti, kunnes hallitus julkaisi rakennepaketin. (Puhemies koputtaa) Meillä Savossa sanotaan, että ei vaineskaan. (Puhemies: No niin, nyt on 5 minuuttia kulunut!) Ei se ollutkaan potilasturvallisuus, vaan se oli säästökohde, jolle pistettiin 60 miljoonan hintalappu.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen rakennepakettiin kohdistui melko suuri odotusarvo, ja tätä odotusarvoa lisäsi hallitus itse pitkin syksyä. Odotettiin kyllä aika laajasti konkreettisia toimia ja päätöksiä, millä kestävyysvajetta korjataan. Odotukset eivät täyttyneet. Kyllä rakennepaketissa on paljon sinänsä yksittäisiä asioita, mutta suurin osa tämän paketin jälkeen on vielä valmistelussa ja odottaa konkreettisia toimenpiteitä. Voi sanoa tässä yhteydessä, niin kuin yksi mies muutamia vuosia sitten toisessa asiassa sanoi, että saapa nähdä. Tietyssä mielessä tämä on tällainen saapa nähdä -paketti.

Tässä haluan sanoa jotakin myönteistä tästä, ja yksi myönteinen seikka on se, että kuntien toimintaan liittyen peruspalveluohjelmamenettelyä tullaan tehostamaan niin, että rahoitusperiaate on sitten vahvasti toteutumassa niin, että kuntien tehtävät ja resurssit olisivat tasapainossa. On aivan välttämätöntä, että tämä menettely vahvistetaan mahdollisimman pian ja että kunnille ei tule uusia tehtäviä, ellei siihen tehtävään osoiteta rahoitus täysimääräisesti.

Kuntien tehtävien karsimisessa ja velvoitteiden ja normien purkamisessa tämän rakennepaketin myötä toivottavasti päästään liikkeelle. Tehtävien karsiminen ei ole kuitenkaan mikään mekaaninen toimenpide, että jostakin luettelosta pannaan rasteja ruutuun ja todetaan, että tuo tehtävä ei, tuo tehtävä joo, kyllä, vaan kysymyksessä on pitkäaikainen prosessi. Pitää palveluittain käydä toiminnot ja prosessit läpi. Sitä kautta löytyvät myös ne kohdat, missä syntyvät suurimmat kustannukset, missä tarvitaan normiohjauksen uudistamista, missä tarvitaan uutta toimintatapaa, missä voidaan käyttää uutta teknologiaa ja niin edelleen. Ei tämä ole hetkessä syntyvä luettelo, vaan tämä on pitempiaikainen toimenpideohjelma.

Sitten keskusta on esittänyt ja esittää omassa vaihtoehdossaan, että pitää käynnistää myös organisoidusti keskustelu siitä, mikä on yksilön ja yhteiskunnan vastuun suhde. Meidän hyvinvointiyhteiskuntamme ei tule kestämään, jos ei tässä asettelussa päästä eteenpäin. Tarvitaan sitä, että tuetaan ihmisten selviytymiskykyä.

Arvoisa puhemies! Kiinnitin pääministerin puheessa yhteen seikkaan monien muiden seikkojen ohella huomiota, ja se oli se, kun hän totesi kuntarakenteeseen liittyen, että "hallitus laajentaa harkiten omaa toimivaltaansa kuntarakenteen vahvistamiseksi". Tämä on sinänsä kaunis lause mutta tarkoittanee sitä, että hallitus valmistelee pakkoliitosten käyttöönottoa. Tämä on käsittämätön asia, koska tämä hallitus, vaikka kuntarakennelakia muutettaisiinkin näiltä osin, ei ehdi tehdä ensimmäistäkään pakkoliitosta sen takia, että kuntaliitosselvitysvelvollisuus on sidottu sote-järjestämislakiin ja tämän selvitysvelvollisuuden takaraja päätetään vasta erillisellä voimaanpanolailla samassa yhteydessä, kun sote-järjestämislaki hyväksytään. Onko tämä pelottelutarkoituksessa? En tiedä. Minkä hinnan on kokoomus maksanut sosialidemokraateille, että he hyväksyivät tässä yhteydessä pakkoliitoksen mahdollisuuden? Tässä yritetään näyttää jotakin jämäkkyyttä. Ilmeisesti tämä oppivelvollisuuden ylärajan nosto on joku semmoinen kaupankäynnin kohde ollut.

Mutta on surullista, että tällainen pakkoliitosasia on otettu tässä erittäin sekavassa kunta- ja sote-tilanteessa vaihtoehdoksi, kun mikään ei osoita, että sillä saataisiin jotakin positiivista aikaan taloudellisessa mielessä tai muuten. Emme me elä pakkoyhteiskunnassa, jossa tällaisia keinoja pitää käyttää. Surullista toimintaa erityisesti kokoomuksen taholta.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Jatkan siitä, mihin Tölli lopetti. Totean, että hallitus kaikesta huolimatta suunnittelee kuntien pakkoliitoksia. Sitä ennen järjestettävä kansanäänestys on kuitenkin mitä karkeinta kansanvallan pilkkaa. Jos esimerkiksi pienen kotikuntani Savitaipaleen kaikki asukkaat puolustavat kuntansa itsenäisyyttä, niin sillä ei ole mitään merkitystä, jos lappeenrantalaisten niukka enemmistö on liitoksen kannalla, koska ison ja pienen paikkakunnan äänet lasketaan yhteen ja enemmistö yhteenlasketuista äänistä ratkaisee.

Hallituksen ylimieliseen pakkovaltaan on vastattava kovilla otteilla. Nyt kunnissa selvitetään erilaisia kuntaliitosvaihtoehtoja. Ehdotan, sinne keskustan suuntaankin, että kunnat ovat mukana vain muodollisesti ja niin, että selvitys valmistuu vasta viimeisenä mahdollisena päivänä eli ensi vuoden lopulla. Se luo sopivan lähtökohdan tuleville eduskuntavaaleille. Ne tulevat olemaan kansanäänestys lähipalveluiden ja lähidemokratian puolesta — tai niitä vastaan.

Arvoisa herra puhemies! Suomessa vankiloiden olosuhteita moititaan kehnoiksi, vaikka vangit saavat riittävästi ravitsevaa ruokaa säännöllisesti, heidän hygieniastaan ja terveydestään huolehditaan hyvin. He saavat myös ulkoilla ja kuntoilla säännöllisesti. Suomessa on kuitenkin vähintään kymmeniätuhansia kansalaisia, joilla elämä ei ole yhtä hyvin. Nämä kansalaiset ovat vanhuksia, heitä, jotka ovat työllään pitkälti rakentaneet tämän yhteiskunnan, jonka tarjoamista mahdollisuuksista me nuoremmat saamme nauttia.

Arvoisa puhemies! Suomen lähi- ja perushoitajaliiton SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola on todennut näin: "Ei ole realistista vähentää laitospaikkoja. Kotihoito on kriisissä ja osa asiakkaista on jo nyt heitteillä." Paavola siis tarkoittaa, että kotiin ja tehostettuun palveluasumiseen on jo siirretty ne henkilöt, jotka ovat siirrettävissä.

Kun ja jos yhä suurempi osa vanhuksista siirretään kotiin, siitä seuraa, että suuri osa henkilökunnan ajasta menee siirtymiseen paikasta toiseen, ja henkilökuntaa tulee olemaan jopa nykyistä vähemmän, koska aiotaan leikata 300 miljoonaa. Käytännössä joudumme tilanteeseen, että voidaan todella puhua jopa vanhusten heitteillejätöstä, varsinkin niissä tilanteissa, jos vanhuksella ei ole lähiomaisia tai he eivät voi jättää vanhusta.

Arvoisa puhemies! On todella surullista todeta, että hallitus kohdentaa kaikkein kipeimmät leikkaukset yhteiskunnan heikompiosaisiin: vanhuksiin, sairaisiin ja lapsiin. Sen vielä jotenkin ymmärrän, että kokoomus hyväksyy tällaisen kylmän politiikan. Sitä minä en laisinkaan ymmärrä, että vasemmistopuolueet ovat tämän kylmän kyykytyksen takana. Urpilaisen ja Arhinmäen johdolla ne puolustavat kyllä ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja, niiden rahoja, sekä venäläisten mafiosojen rahoja, eivät suomalaisen yhteiskunnan kaikkein heikoimpia.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen rakennepaketti on listaus tekemättömistä töistä. Näitä samanlaisia listoja minä itsekin näen kotona viikonloppuisin ja lomilla, kun tehdään kotona listausta siitä, mitä pitäisi tehdä. Mutta se, mitä kansa ja suomalaiset oikeasti odottavat nyt tämän päivän hallitukselta, on isoja linjauksia, rakenteellisia uudistuksia ja sellaisia päätöksiä, joilla aidosti ja oikeasti on merkitystä suomalaiselle työllisyydelle ja myös kestävyysvajeelle ja sille, että meidän suomalaisten työllä on merkitystä. Rakennepaketti ei pitänyt sisällään sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamistarpeen kiperiä ja kaivattuja linjauksia, ei myöskään kuntauudistuksen linjauksia ja päätöksiä eikä sitä, millä uutta työtä Suomeen saadaan. Keskusta on linjannut, että vuoteen 2020 mennessä me tarvitsemme 150 000 uutta työpaikkaa. Ne eivät välttämättä synny enää samoille vanhoille rakenteille, vaan tarvitsemme uutta kasvua, ja niitä uusia kasvualoja voisivat olla esimerkiksi vihreä talous, kaivannaisteollisuus omalta osaltaan mutta myöskin monenlainen pienyrittäjyys yksityisellä sektorilla.

Se, mitä hallitus sai tässä rakenneuudistuksessa, paketissansa, päätökseen, oli useampi ideologinen päätös siitä, että muun muassa kotihoidon tuki nyt leikkaantuu niin, että enää valinnanvapautta perheillä omien lasten hoidossa ei ole niin paljon kuin ennen. Kotihoidon tuki on mahdollistanut vanhemmille sen valinnan mahdollisuuden, että kun lapset ovat pieniä, niin kotona jompikumpi vanhemmista pystyy koko kotihoidon tuen käyttämään, mutta näin ei ole enää tulevaisuudessa, vaan hallitus on pakottanut perheet valitsemaan sitten oman muottinsa mukaan lasten päivähoidon. Tämä ei ole myöskään mikään säästökohde, kuten tästä aikaisemminkin on puhuttu. Kotihoidon tuki tulee lisäämään kunnallisen päivähoidon tarvetta ja sen myötä kuntien kustannuksia.

Toinen ideologinen päätös, jonka kuusi puoluetta löysivät varmaan myöskin nitkuen, niin kuin tänäänkin ollaan siitä saatu osviittaa, oli oppivelvollisuusiän nostaminen 17 vuoteen. Se on ideologinen suuntaus sille, että halutaan osoittaa kaapin paikka meidän nuorille. Ei annettu sitä mahdollisuutta, että tämä 15 miljoonaakin olisi voitu käyttää tai voitaisiin käyttää niiden syrjäytyneiden nuorten auttamiseen, opastamiseen ja ojentamiseen, parempaan elämänhallintaan eli niihin täsmätoimiin, joita nämä koulupudokkaat peruskoulun jälkeen, oppivelvollisuuden jälkeen, aidosti ja oikeasti tarvitsevat. Keskustalle niin kuin minulle itsellenikin jokainen syrjäytynyt nuori on tärkeä sillä tavalla, että me haluamme ohjata hänet jatko-opintojen pariin, ja siksi paukut juuri tähän nuorisotakuuseen, jonka hallitus on lanseerannut viimeisimpinä vuosina, on asia, johon täytyy panostaa. Tarvitaan oppisopimuskoulutuksia, räätälöityjä polkuja, sitä etsivää nuorisotyötä ja niin edelleen. Osa nuorista on sinänsä, voidaan sanoa, jopa heitteillä, mutta yksistään oppivelvollisuusiän nostaminen ei paranna tätä tilannetta.

Arvoisa puhemies! Vanhuspalveluista on puhuttu tänään myöskin paljon, ja tulkoon se vielä kertaalleen selväksi, että keskusta ei missään nimessä vastusta sitä, että laitoshoitoa ajetaan alas tai että laitoshoidosta voitaisiin siirtyä entistä enemmän avoimempiin palveluihin ja arvostamaan kotona tehtävää vanhustyötä omaishoita-jien olojen ja palkkauksen parantamisella ja myöskin tukien siirtämisellä Kelalle. On selvää, että linjaus 300 miljoonan euron leikkauksesta laitoshoidosta merkitsee sitä, että aivan kuten kotihoidon tuessa myöskin kustannukset kaatuvat kuntien harteille. Kuka sen kotihoidon, kotipalvelun, sinne koteihin sitten maksaa?

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Rakennepaketin yhteydessä varmaan kuuluu puhua koko spektri, mitä politiikan kenttä kaikkineen käsittää, mutta siitä huolimatta hiukan ihmettelen niitä puheenvuoroja, joissa puhutaan siitä, että tämä ei tuo työtä ja toimeentuloa. Kyllä hallitus on tehnyt todella mittavia uudistuksia sillä sektorilla. Yhteisöverouudistus on historiallinen, tupo on myöskin erinomainen saavutus, 5,5 miljardin talouden tasapainottamiset jo ennen tätä 1,2 miljardin ratkaisua, mitä nyt ollaan käsittelemässä. Kun näitä mittasuhteita vertaa, niin ainoastaan Ahon ja Viinasen hallitus on tehnyt saman mittaluokan päätöksiä tähän mennessä. Se olisi hyvä kyllä oppositionkin tunnustaa, koska se on eri asia, että tilanne on todella vakava ja nyt pitääkin tehdä isoja päätöksiä, mutta sellaisilla väitteillä, ettei ole tehty mitään tai on tehty vain vähän jotakin, ei ole kyllä mitään todellista kantopohjaa, kun näitä ne henkilöt arvioivat, jotka ovat vuosikausia seuranneet.

Arvoisa puhemies! Sitten niihin asioihin, jotka liittyvät nimenomaan tähän pakettiin, kahteen pääkohtaan.

On haasteellista löytää se 300 miljoonan euron säästö vanhustenhoidosta, se on minusta rehellistä myöntää, ja se edellyttää sitä, että kaikki voitava tehdään omaishoidon eteen. Omaishoidon tuki on monissa kunnissa jo nytkin niin, että se tuki maksetaan aina, kun laitoshoito korvataan. Sen pitää olla kunnossa koko maassa. Omaishoitajien vapaapäivät on tärkeä asia, jotta omaishoitajat jaksavat siinä tehtävässään. Ylipäätään se, että tässä yhteiskunnassa vieläkin enemmän arvostetaan omaishoitoa, on se ensimmäinen asia, jolla tätä voidaan viedä eteenpäin. Nythän tietysti kyse on siitä, että kun me puhumme kestävyysvajeen kuromisesta umpeen, me emme puhu siitä, mikä on tällä hetkellä, vaan me puhumme siitä, mitä on vuonna 2017. Tässä, joka sisältyy tähän esitykseen, vertailulukuna on käytetty sitä, paljonko laitoshoidon paikkoja olisi, jos ei tehtäisi minkäänlaista linjamuutosta. Siitä löytyy tämä vertailukohta.

Arvoisa puhemies! Toisena asiana otan esille ammatillisen koulutuksen. Tässä yhteydessä on kyllä pakko sanoa, että toivon, että keskustalaiset ystävät vielä harkitsevat omaa linjaansa siitä, mitä keskustan vaihtoehtopaperiin on kirjoitettu. Se, että ammatillinen koulutus vietäisiin maakunnalliseksi, ainakin sellaisessa maakunnassa kuin Pirkanmaalla olisi kyllä tuhon tie maaseutukaupungeille ja niiden lähellä olevalle maaseudulle. Meillä on tällä hetkellä kolme ammatillista kuntayhtymää. Niitä lähdettiin isontamaan sen jälkeen, kun Hannes Manninen ministerinä halusi, että on vähintään 50 000 asukkaan väestöpohja. Se oli varmaan ihan hyvä tavoite. Nyt on syntynyt niitä kuntayhtymiä, jotka todella on rakennettu paikallisen elinkeinoelämän tarpeisiin ja joihin ne paikkakunnalla olevat nuoret voivat lähelle kotiaan sijoittua.

On kyllä äärimmäisen tärkeätä, että nämä kuntayhtymät saavat jatkaa ja niiden näkökulma otetaan myöskin tässä uudistuksessa huomioon, koska jos mennään puhtaasti maakunnallisiin järjestelyihin, niin mennään todella isoihin yksiköihin, ja silloin kyllä pienet ovat siinä yhtälössä vaikeuksissa. Koska uskon, että hyvää tahtoa myös keskustassa on, niin toivon, että tältä osin sitten vielä linjaa tullaan tarkistamaan. Se on toinen asia, että varmasti yksittäisiä linjoja ja yksittäisiä oppilaitoksia tulee niilläkin päätöksillä tiensä päähän, mitä hallitus esittää, mutta on ihan eri asia puhua yhden yksikön alasajosta kuin ajaa koko järjestelmä toisenlaiseen muotoon, ja silloin mittasuhteet ovat aivan eri luokkaa.

Arvoisa puhemies! Jotta sanomani ehkä hieman konkretisoituisi, niin sanon vielä lopuksi, mitä paikkakuntia tämä esimerkiksi koskee: Forssa, Salo, Kemi, Loimaa, Rauma, Jämsä, Mänttä-Vilppula, Savonlinna, Sastamala. Näitä olisi varmaan vaikka kuinka paljon vielä, jotka kärsivät tästä maakuntamallista, mutta aika ei riitä enempää luettelemaan.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen rakenneuudistuspaketissa ei ole konkreettisia edellytyksiä talouskasvulle, vaan se on lista yksittäisistä leikkauskohteista. Siellä on leikkauslistalla muun muassa aikuisten hammashuolto, jossa hammashuollon tarkastusvälejä pidennetään ja ympärivuorokautisesta päivystyksestä luovutaan, sekä laitoshoidon vähentäminen vanhustenhuollossa.

Hallitus aikoo säästää 300 miljoonaa euroa leikkaamalla vanhusten pitkäaikaisten hoitopaikkojen määrää. Terveystaloustieteen professoritkin ovat eri mieltä hallituksen kanssa siitä, että kotihoidon lisäämisellä ei synny tarvittavia säästöjä. Kunnat säästävät, mutta yhteiskunta ei säästä, kun Kela, omaiset ja vanhukset itse joutuvat maksamaan aiempaa suuremman osuuden. Tässä on vanhusten perusoikeudet ja hoidon taso vaarassa. Myös kotihoitoon liittyvät ongelmat tulisi tässä yhteydessä ratkaista. Miksi hallitus ei edelleenkään ole halukas siirtämään omaishoidon tukea Kelan maksettavaksi?

Arvoisa puhemies! Kolmas järjetön toimenpide hallitukselta on kotihoidon tuen leikkaus. Säästöjen sijaan uudistus lisää kustannuksia yli 100 miljoonalla eurolla. Tämän lisäksi myös päivähoitomaksuja korotetaan.

Siinä, missä hallitus ei sanallakaan mainitse yrittäjyyttä rakenneuudistusläpyskässään, perussuomalaisten rakennepaketti nojaa työhön ja talouteen. Tukisimme aloittavia ja kasvavia pk-yrityksiä verotuksellisesti nykyistä paremmin. Nostaisimme alv:n alarajaa tuntuvasti ja loisimme kasvuyrityksille Viron-mallisen yritysverotuksen. Varmistaisimme eri yritysmuodoille tasapuolisen verokohtelun niin, että avoimet ja kommandiittiyhtiöt eivät jää verotuksellisesti osakeyhtiöiden jalkoihin. Kehittäisimme myös yrittäjien sosiaaliturvaa ja kiinnittäisimme huomiota sen hallinnollisen taakan purkuun.

Arvoisa puhemies! Kiinnittäisimme myös erityistä huomiota energiapolitiikkaamme. Perussuomalaiset haluavat kehittää kohtuuhintaista kotimaista energiaa. Energiaomavaraisuutemme on pyrittävä nostamaan nykyisestä noin 30 prosentista vähintään 50 prosenttiin, jotta energiakauppataseemme noin 7 miljardin alijäämä saataisiin supistettua. Energiaintensiivisen vientisektorimme kilpailukyky turvataan energiaverotusta alentamalla ja windfall-veron kaltaiset järjettömyydet perumalla. Palauttaisimme myös kotimaisen bioenergian, kuten turpeen ja puuhakkeen, verotuksen ja tuet vuoden 2012 tasolle ja nopeuttaisimme uusien turvelupien käsittelyä.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskustan yleisvaihtoehtoa on esitelty ja yleisistä asioista on paljon jo puhuttu, joten ihan muutamiin asioihin puutun tässä.

Rakenneuudistuspaketti jättää liian paljon asioita roikkumaan ilmaan ja odottamaan jatkovalmistelua. Keskittämisusko on vahva. Raadollisimmat päätökset sysätään kunnille. Kuntien miljardin euron leikkaustavoitteesta valtio auttaa suoraan vain 260 miljoonalla eurolla. Se on huomattavasti vähemmän kuin jo toteutetut valtionosuusleikkaukset. Vaikka kunnilta karsitaan joitain tehtäviä, niin menopainetta lisäävät sellaiset päätökset kuin oppivelvollisuusiän pidentäminen, pakollinen esikoulu ja kotihoidon tuen jyvitys. Lisäksi kuntien rahoitusvastuu kasvaa pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuen maksussa. Siitä muutama sana myöhemmin.

Suurin yksittäinen kunnilta vaadittava tehostamiskohde on vähentää vanhusten laitoshoitoa 300 miljoonalla eurolla. Miten niin suuri säästö saadaan aikaan, kun jo nykylinjalla kunnat ovat vähentäneet laitospaikkoja? Hyvä hallitus, ei laitoshoitopaikoista luopuminen tarkoita välittömiä säästöjä, sillä tilalle on tultava muuta: tehostettua palveluasumista, vanhusten perhehoitopaikkoja ja uusia omaishoitajia tuen piiriin. Kaikkien hoivamuotojen laatuun on panostettava. Uusia kotihoidon muotoja, jotka on räätälöity asiakkaiden tarpeisiin, on kokeiltu muun muassa Eksotessa, jossa hoitajat tukevat ikäihmisiä myös henkisessä hyvinvoinnissa ja sosiaalisten suhteiden hoitamisessa. Tulokset ovat olleet rohkaisevia. Laitoshoidon purkaminen olisi vaatinut myös omaishoidon uudistamista. Keskustan prioriteetti olisi siirtää omaishoidon tuki Kelan maksettavaksi ja muuttaa tuki verovapaaksi.

Hoputan ministeri Huovista tekemään myös tarvittavat muutokset palveluasumisen asiakasmaksujen yhtenäistämiseksi. Nykyisellään palveluasumisessa ei ole valtakunnallisesti määritelty asiakkaan käyttöön jäävää vähimmäiskäyttövaraa toisin kuin laitoshoidossa. Se on epäkohta, josta meitä on kritisoinut muun muassa Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea ja aivan syystä.

Arvoisa puhemies! Kunnat kokevat ongelmaksi, ettei niille luovuteta tietoa työttömien henkilöllisyydestä riittävän aikaisin, vaikka kuntia sanktioidaan, mikäli ne eivät työllistä tai osoita koulutus- tai harjoittelupaikkaa yli 500 päivää työttömänä olleelle työnhakijalle. Nyt hallitus on päättänyt laskea sanktiorajan 300 työmarkkinatukipäivään. Kuntien tiedonsaantia työmarkkinatuella olevien henkilöllisyydestä on luvattu edistää mutta vain henkilöiden osalta, joilla 500 päivää työmarkkinatukea on tulossa täyteen, siis 500 päivää, vaikka sanktioraja laskee 300 päivään — ei mitään järkeä. Toivon, että rakennepoliittisen ohjelman kirjaukseen on jäänyt virhe.

Kysyin tätä asiaa kirjallisessa kysymyksessäkin, johon ministeri vastasi, että selvitetään kuntien tiedonsaantioikeuden laajentamista niin, että Kelalle myönnettäisiin oikeus antaa kunnille yli 300 päivää työmarkkinatukea saaneita koskevat tiedot. Toteutuessaan hyvä lupaus, mutta miksi se ei ole rakennepoliittisessa ohjelmassa? Ensin olisi pitänyt aikaistaa kuntien tiedonsaantia työttömistä ja vasta sitten koventaa kuntien sanktioita, jos silloinkaan. Kestävyysvajeen kiinni kuromisenkin kannalta olisi olennaista, että kunnat saavat tiedon myös vähemmän aikaa työttöminä olleista, joihin ohjaus-, tuki- ja työllistämistoimilla on todennäköisesti tehokkain vaikutus.

Arvoisa puhemies! Suomalaisten Pisa-tulosten heikkeneminen on herättänyt laajaa huolta viime aikoina. Helsingin yliopiston toteuttama tutkimus vertaili 9.-luokkalaisten koulunkäyntiä koskevia asenteita ja oppimistaitoja vuosina 2001 ja 2012. Tulos oli yksiselitteinen: koulunkäyntiä koskevat asenteet ja oppimaan oppimisen taidot olivat selkeästi heikentyneet. Haaste oppimisilmapiirin parantamisesta kuuluu esittää paitsi päättäjille resurssikysymyksinä ja kouluille itselleen myös vanhemmille. Moni opettaja harmittelee lasten heikentynyttä kykyä pitkäjänteiseen työskentelyyn. Työllisyyttä siedetään virikkeistyneessä maailmassa entistä huonommin. "Elämä ei ole aina helppoa ja mukavaa" -viesti on entistä vaikeampi opettaa nuorille, kun median kautta välittyvä kuva on usein viihteellisyydessään ja hektisyydessään päinvastainen. Kun ministeri nyt käynnistää laajapohjaisen työskentelyn peruskoulun kehittämiseksi, kannustan vanhan koulun metodien romuttamisen sijaan säilyttämään sen paljon hyvän, mitä järjestelmässämme on. Opetusmetodeita ja -välineistöä tulee kehittää, mutta ei koulusta ole tarkoituksenmukaista tehdä viihdekeskusta jatkossakaan. Suomalainen koulu tunnetaan tasa-arvosta.

Arvoisa puhemies! Nuorisotakuun aikana nuorisotyöttömyys on kasvanut. Alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita on noin tuhat enemmän kuin vuosi aiemmin. Meillä Etelä-Savossa nuoria työttömiä on vajaa tuhat. Hallitus tarjoaa syrjäytymisen ehkäisemiseksi oppivelvollisuusiän pidentämistä. Ehkä kotiin jäävissä nuorissa on niitäkin, joihin pidentäminen tepsii. Ilman asianmukaisia oppilaanohjausresursseja ja muita tukitoimia ei näistä aikeista kuitenkaan ole hyötyä.

Myös toisen asteen oppilaitosverkkoa karsitaan niin, että lukioita ja ammattikouluja on tulevaisuudessa vähemmän. Tarkoitus on leikata reilut 200 miljoonaa euroa. Mitkä lukiot ja ammattikoulut rakennepaketin myötä lakkautetaan, siitä ei ole vielä varmuutta. Joka tapauksessa opetusministeriö ohjaa kouluverkon karsintaa tiukentamalla oppilaitosten toimilupien perusteita. Se, että toisen asteen oppilaitokset siirtyvät pidempien välimatkojen päähän, on hälyttävä kehityssuunta. Ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen vähentämiset ovat jo horjuttaneet nuorisotakuun toteutumista.

Jos jotain hyvää lopuksi, niin opintoraha sidotaan indeksiin ensi kesänä.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen taloustilanne on edelleen kehno. Kasvu on heikkoa ja jäänyt jälkeen muista euromaista sekä Ruotsista, Tanskasta ja Sveitsistä. Työllisyysaste on alle 70 prosentin, kun se muissa Pohjoismaissa on yli 70 prosenttia. Uusia yrityksiä ei tule tarpeeksi. Niinpä pk-sektoria pitäisi tukea nyt napakasti, jotta uusia työpaikkoja saataisiin katoavien tilalle, ikäviä ja laajoja irtisanomisuutisia kun saamme lukea viikoittain.

Hallituksen rakennepaketin linjausten mukaisesti vanhusten laitoshoidosta aiotaan säästää 300 miljoonaa euroa. Laitoshoidosta karsiminen tarkoittaa luonnollisesti kotihoidon ja muunlaisten hoitomuotojen lisääntymistä, sillä vanhusten määrä ei suinkaan ole vähenemässä. Tavoite vähentää pitkäaikaista laitoshoitoa eli terveyskeskusten vuodeosastojen hoitoa sekä vanhainkotihoitoa on sinänsä hyvä ja kannatettava asia, mutta tarvitaan korvaavien hoitomuotojen selvitystä.

Kotihoidon tarve tullee lisääntymään. Tosin edes nykyisellään ei kotihoidossa ole tarpeeksi hoitajia tätä työtä tekemään, eivätkä kunnat talouskurimuksessaan pysty palkkaamaan lisää henkilökuntaa. Kyetäkseen asumaan pidempään kotona vanhukset joutuvat ostamaan muun muassa yksityiseltä sektorilta erilaisia palveluita. Ainakaan vielä hallitus ei ole kertonut, miten nämä kattavat avopalvelut tulevaisuudessa toteutetaan tai rahoitetaan. Pelkään pahoin, että vanhuksista tulee tämän kyydin maksajia kuntien ollessa vapaamatkustajia.

Arvoisa puhemies! Omaishoidon määrä tulee väistämättä lisääntymään, kun laitospaikkoja vähennetään. Suomalaiset ovat erittäin sitoutuneita auttamaan läheisiään. Vaikka omaishoitajille ilmoitetaan, että omaishoitajien palkkioihin budjetoidut rahat ovat loppu, jatkavat omaiset läheisen hoitamista, ja tämä tiedetään kunnissa, ja joissakin kunnissa tätä käytetään törkeästi hyväksi.

Perussuomalaiset siirtäisivät omaishoidon tuen Kelan maksettavaksi, jotta omaishoitajat olisivat tasa-arvoisessa asemassa. Omaishoitajille ei myöskään tuputeta säännöllisiä terveystarkastuksia, kuntoutusta tai lomapäiviä. Lomallekin pääsee vain noin 30 prosenttia. Tämän jälkeen paukahtaakin vuoden karenssi. Loma- ja kuntoutusjaksoja tulisikin lisätä, samoin kuin tulisi olla oikeus siihen, ettei loma-ajalta menettäisi omaishoidon tukea. Omaishoitajat jäävät tässä rakenneuudistuksessa tylysti vaille huomiota, vaikka omaishoito on nimenomaan niin valtiolle kuin kunnillekin se kustannustehokkain hoitomuoto. Suomessa on tällä hetkellä noin 300 000 omaishoitajaa, joista omaishoidon tuesta annetun lain piirissä on vain 39 100. Raskaita ja vaativia omaishoitotilanteita on noin 60 000.

Arvoisa puhemies! Rakennepaketissa on useita uudistuksia, joiden valmistelu on vielä kesken. Näitä on muun muassa kotihoidon tuki. Tänään julkistetun Tilastokeskuksen tiedon mukaan lapsiperheissä puolisoiden väliset tuloerot ovat suurimmillaan nuorimman lapsen ollessa alle 3-vuotias. Isien ansiotaso on kolminkertainen äitien ansioihin verrattuna. Nyt hallitus aikoo kuitenkin jakaa kotihoidon tuen puoliksi molemmille vanhemmille. Jos toinen vanhemmista ei hänelle kohdennettua vapaata pidä, perhe menettää sen. Näin ollen toinen vanhempi ei voi enää olla koko kotihoidon tukeen oikeuttavaa aikaa kotona hoitamassa lasta. Tätä uudistusta on perusteltu tasa-arvolla, mutta todellisuudessa kysymyksessä on leikkaus, sillä oletetaanko todella, että näissä perheissä, joissa isän ansiotaso on kolminkertainen äidin ansiotasoon verrattuna, isätkin jäisivät kotihoidon tuen voimin kotiin hoitamaan lasta? Tämän päätöksen pitäisi perustua täysin perheiden omiin päätöksiin, ei yhteiskunnan. Tämä kotihoidon tukiesitys kertoo hallituksen arvomaailmasta, sillä lapsiperheiden esittämät moitteet tästä asiasta ovat kuuluneet kuuroille korville.

Arvoisa puhemies! Valtio velkaantuu kiihtyvällä vauhdilla. EU-komissio sai ensimmäistä kertaa oikeuden kommentoida jäsenvaltioiden ensi vuoden budjetteja. EU-komissio julkisti EU:n ja euroalueen taloutta koskevia asiakirjoja ja arvioi myös Suomen talouspolitiikkaa ja antoi toimenpidesuosituksia. Merkittävää on, että komissio totesi, että Suomen velka-aste ei ensi vuonna ylittäisi 60 prosentin rajaa, ellei Suomi olisi osallistunut muiden euroalueiden maiden rahoitusapuun. Yksi merkittävä rakenteellinen uudistus olisikin muuttaa Suomen EU-politiikan suuntaa. Eurooppa-politiikan päätavoitteena tulisi olla kaikissa tilanteissa kansallisen edun puolustaminen.

Arvoisa puhemies! Kannatan pontevasti edustaja Soinin esittämää epäluottamuslausetta.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen rakennepaketti on herättänyt jo kiivasta keskustelua siihen kirjoitetun vanhusten laitoshoidon vähentämistavoitteen vuoksi. Tarkoitus on keventämällä laitoshoitoa säästää arvioiden mukaan 300 miljoonaa euroa kuntien menoja tulevina vuosina. Tämä on herättänyt monissa ihmisissä ymmärrettävästi huolta ja väärinkäsityksiä. On puhuttu jopa vanhusten heitteillejätöstä. Kyseessä on laajempi kunnissa jo meneillään oleva vanhustenhuollon rakenneuudis-tus, ja tällä päätöksellä vauhditetaan sen toteutumista. Moni ei myöskään tiedä, että laitoshoidolla tarkoitetaan terveyskeskusten vuodeosastoa ja vanhainkotihoitoa. Kodiksi sen sijaan luetaan myös esimerkiksi ryhmäkodit ja tehostetun palveluasumisen yksiköt.

Suomi on koko sosiaali- ja terveydenhuoltonsa puolesta perinteisesti hyvin laitosvaltainen maa. Kehitys on meillä onneksi kulkemassa oikeaan suuntaan. Noin kymmenen vuotta sitten meillä asui 75 vuotta täyttäneistä reilusti yli 10 prosenttia laitoksissa. Vuonna 2012 vastaava luku oli enää 3,8 prosenttia. Tavoite on kuitenkin vain 2—3 prosenttia, joten tavoiteltavaa riittää. Tämä edellyttää kuitenkin voimakasta panostusta kuntouttavaan hoitoon. Laitosten purku on täysin mahdollista. Se on onnistunut hyvin muun muassa muissa Pohjoismaissa. Miksei siis meilläkin? Nyt rakenneuudistuksessa edetään siis tähän suuntaan: pois laitosvaltaisuudesta.

Kesällä voimaan astunut vanhuspalvelulaki lähteekin siitä, että iäkkäiden suomalaisten mahdollisuudet toimia täysivaltaisina yhteiskunnan jäseninä turvataan mahdollisimman pitkään. Toimintakyvyn heikkenemisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että pitää lähteä omasta kodista. Lakiin on kirjattu, että iäkäs henkilö voidaan sijoittaa pitkäaikaiseen laitoshoitoon vain, kun se on lääketieteellisesti perusteltua sekä vanhuksen arvokkaan ja turvallisen hoidon kannalta välttämätöntä. Täten jokaisen ihmisen oikeus asua omassa kodissaan nostetaan hyvin tärkeään, jopa lain suojaamaan asemaan.

Kotihoitoa, omaishoidon tukea ja tehostettua palveluasumista tukemalla voidaan taata useammalle suomalaiselle mahdollisuus viettää tulevatkin vuodet kotona. Siitä uudistuksessa on kysymys. Laitospainotteisuuden vähentäminen vapauttaa resursseja tukea muita asumisen ja elämisen muotoja. Laitospaikkojen vähentäminen kuitenkin edellyttää, että samalla kehitetään näitä muita vaihtoehtoja. Keväällä 2013 on annettu valtioneuvoston periaatepäätös Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmasta. Tämän toimeenpano on myös meneillään. Sosiaali- ja terveysministeriö on korostanut omassa ohjauksessaan iäkkään ihmisen oikeutta kotiin, kodikkaaseen asuin- ja hoitoympäristöön sekä osallisuuteen silloinkin, kun hänen toimintakykynsä ja terveydentilansa edellyttää hoitoa ja huolenpitoa ympäri vuorokauden. Laitoshoitoa tarvitaan vielä, mutta se on kuitenkin vasta se viimeinen vaihtoehto.

Suomessa on viime päivinä keskusteltu paljon arvokkaasta vanhuudesta. Jokainen meistä haluaa elää elämänsä onnellisena ja vanheta arvokkaasti, ja jokainen toivoo myös, että oma läheinen saa nauttia siitä turvallisuudesta ja hoivasta, joka kuuluu jokaiselle.

Arvoisa puhemies! Rakennepaketti sisältää monia muitakin hyviä asioita, joilla kevennetään kuntien velvoitteita. Maininnan arvoisia sosiaali- ja terveyssektorilta ovat päivystysjärjestelmän uudistaminen ja sen myötä niin sanotun päivystysasetuksen nopeutettu voimaantulo, perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalityön integraatio sekä monien toimintojen tehostaminen ja järkeistäminen. Tekemistä tällä saralla riittää vielä vuosiksi eteenpäin. Nyt ollaan joka tapauksessa oikealla tiellä, ja sitä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käyty tänään perusteellinen keskustelu opposition esittämistä omista rakennepaketeistaan, ja se on ollut tarpeen. Olemme saaneet tuoda omat varjorakennepakettimme niin sanotusti esille, ja sen me olemme todellakin tehneet. Ei niitä tarvitse sen kummemmin kysellä. Ne ovat sähköisesti nähtävissä varmaankin kunkin puolueen sivuilla ja sähköisesti saatavissa. Ei siis puhettakaan siitä, etteikö vaihtoehtoja olisi esitettävänä.

Täällä edustaja Satonen päivitteli opposition rakennepaketin maaseutuvaikutuksia, ja minä kyllä sitä hieman ihmettelen, että hallituspuolueet näin voimakkaasti niitä kyselevät. Turha nakata palloa oppositiolle siinä mielessä, että kyllähän tästä puuttuu myös hallituksen maaseutuvaikutusten arviointi, ja toisaalta sitten taas tiedetään, minkälainen lainsäädäntö on ohjannut tällä hetkellä maaseudulla hallituksen toimesta. Paremminkin kysyisin siitä, mitkä ovat hallituksen maaseutuvaikutukset olleet nyt muutaman vuoden ajan. Tokihan tietysti unionin yhteisen maatalouspolitiikan vaikutukset tiedetään, niin että suomalaisen maatalouden kannattavuus on laskenut.

Maaseutu tuntuu todellakin juhlapuheissa kiinnostavalta mahdollisuudelta, tai puhutaan maaseudun mahdollisuuksista, puhutaan biotaloudesta, mutta kyllä lainsäädännössä näyttää siltä, että niitä maaseudun elinkeinojen ehtoja ollaan vain kavennettu. Jos ajatellaan esimerkiksi energiapolitiikkaa, jota me olemme myös tässä rakennepaketissa tuoneet esille — haluamme kotimaisen energiankäytön lisäämisellä tuoda uusia työpaikkoja ja nimenomaan sinne aluetalouksiin — niin sitä näkymää olisin toivonut myöskin hallitukselta, mutta me tiedämme tällä hetkellä, että on parhaillaan tulossa ympäristönsuojelulain säädöksiä, joilla mitä todennäköisimmin halutaan turpeenkäyttöä energiantuotannossa kaventaa entisestään, niin että minusta tuntuu, että maaseutu on lähinnä yltiöpäisen suojelun kohde. Puhun nimenomaan yltiösuojelusta, en siitä, mitä suomalainen talonpoika on maaseudulla vuosikymmeniä, vuosisatoja tehnyt, hoitanut omaa maataan arvokkaasti, ja pääosin myöskin metsälainsäädäntömme on ollut luontoarvoja kunnioittavaa. Tekisi mieleni käyttää nyt tästä vihreästä ideologiasta suorastaan nimitystä maaseudun sortoideologia, koska mielestäni pelkästään maiseman katsominen ei meitä maaseudulla elätä.

Työn tarjontaa tarvitaan todellakin lisää, ja niin kuin sanoin, sitä me perussuomalaiset olemme rakennepaketissamme esittäneet. Työn tarjonnan, työtilaisuuksien kautta, vientialojen kautta tulee kuntiin niitä aitoja verotuloja, joita kunnat tarvitsevat, niin että kuntien talous lähtee kohenemaan. Ei pelkästään rajoja siirtämällä tapahdu muutoksia, ja ihmettelen hivenesti, mikä vika kunnissa ja kunta-ajatuksessa on siinä, etteivätkö kunnat voisi tehdä yhteistyötä ilman, että tehdään laajoja kuntaliitoksia, koska kuntatyö on aivan hyvä työ. Sillä on toteutettu Suomessamme hyviä arvoja, hyviä ihanteita, kasvatettu tulevia sukupolvia, hoidettu vanhuksia, ja kun puhutaan hyvinvointivaltiosta, puhutaan hyvinvointikunnista.

Oppivelvollisuusiän nostaminen, kuten myös vanhuspalvelulaki, tuo kunnille uusia tehtäviä, ja ei niitäkään voi moittia. Niissä on varmasti aivan hyvä tahto, mutta mistä me sitten leikkaamme ja miten kuitenkin tunnustamme sen tosiasian jotenkin arvokkaasti ja säädyllisesti, että tällä hetkellä, jos me otamme syömävelkaa, me pidämme velkarahalla yllä korkeampaa elintasoa kuin mihin meillä on varaa? Mutta toivon, että oppivelvollisuusiän nostaminen voidaan tehdä niin, että todellakin niitä koulupudokkaita, syrjäytyneitä nuoria, saadaan tällä tavalla kiinni. Tosin haluan tässä lukea vielä viestin, jonka sain aikuiskoulutuksesta ja huolesta siitä, että tietyllä tavalla sieltä aikuiskoulutuksesta leikkaaminen voi myöskin olla syrjäytymisen tie jollekin. Eli rakennepaketissa todetaan, että toisen asteen koulutuksessa keskitytään tutkintojen rahoitukseen ja luovutaan muun koulutuksen julkisesta rahoituksesta ja luovutaan muun muassa lukiokoulutuksen aineopinnoista ja ammatillisen lisäkoulutuksen osatutkintoon johtamattomasta koulutuksesta. Tutkinnot ovat hyvä asia, mutta aikuislukiot ovat muun muassa tehneet aineopintoja tarjotessaan hyvää työtä nuorisomme eteen.

Tuula  Peltonen  /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen rakennepoliittinen ohjelma tuo Suomeen lisää työtä ja tuottavuutta sekä tehostaa yhteisten varojen käyttöä ja vaikuttavuutta. Ilman niitä hyvinvointivaltion pohja romahtaa, kun rahat eivät riitä arjen palveluihin. Hyvinvointivaltiota on kehitettävä tulevat sukupolvet mielessä. Rakennepaketin punaisena lankana on hyvinvointivaltion peruskorjaus. Koska kansantaloutemme kestävyysvaje on massiivinen, noin 9 miljardia euroa, on selvää, että myös korjauskeinojen on oltava mittaluokaltaan riittävän suuria.

Arvoisa puhemies! Rakennepaketin sivistyspoliittisilla toimilla voidaan merkittävästi edistää työurien pidentämistä ja vaikuttaa työn tarjontaan sekä edistää koulutuksellista tasa-arvoa ja syrjäytymisen ehkäisemistä. On kuitenkin huomioitava, että osittain toivotut vaikutukset voidaan aikaansaada vasta pitkällä aikavälillä. Pisa-menestyksen heikentymisen varjossa on erityisen tärkeää, että perusopetus säästyy säästöiltä — ryhmäkokojen pienentämiseen osoitetuista rahoista ei haluttu ottaa mitään pois. Samaan aikaan hallitus tekee merkittäviä arvovalintoja nuorten tulevaisuuden turvaamiseksi muun muassa pidentämällä oppivelvollisuusikää. Sivistyspoliittiset säästöt kohdistuvatkin erityisesti seiniin eivätkä toimintaan ja opetukseen.

Arvoisa puhemies! Varhaiskasvatukseen panostaminen on tutkimusten mukaan tehokkain tapa ehkäistä aikaisin tapahtuvaa syrjäytymistä. Esiopetuksen piirissä on jo nyt noin 98 prosenttia kohderyhmästä, mutta esiopetuksen tuominen velvoittavaksi takaa kaikille lapsille pääsyn tähän tutkitusti hyödylliseen ja kannattavaan toimintaan.

On erittäin hienoa, että hallitus on uskaltanut tehdä päätöksen oppivelvollisuuden nostamisesta 17 ikävuoteen koko ikäluokan osalta. Suomen oppivelvollisuus on Euroopan toiseksi lyhin, vain Turkissa on Suomea lyhyempi oppivelvollisuus. Suurin osa Euroopan maista on joko hiljattain pidentänyt tai paraikaa pidentämässä oppivelvollisuutta.

Oppivelvollisuuden pidentäminen on tehokkain tapa torjua koulutuksesta tapahtuvaa syrjäytymistä. Suomessa jää joka vuosi lähes 4 000 nuorta ilman paikkaa peruskoulun jälkeen. Liian moni ei sijoitu missään vaiheessa jatkokoulutukseen. Perusasteen varaan jäämisellä on erittäin vakavia seurauksia. TEMin tilastojen mukaan työura jää perusasteen varassa olevalla nuorella keskimäärin 7 vuotta lyhyemmäksi kuin toisen asteen tutkinnon suorittaneella, ero korkeakoulutettuihin on 15 vuotta. Täsmätoimiin verrattuna vuoden pidennys antaa välineet puuttua toiseen merkittävään ongelmaan eli toisen asteen opintojen keskeyttämiseen. Mikäli velvollisuus rajattaisiin vain niihin, jotka eivät muuten paikkaansa toiselta asteelta löydä, ei sen puitteissa voitaisi puuttua keskeyttämiseen.

Oppivelvollisuuden pidentäminen koko ikäluokkaa koskien ei ole kallista. Valtiovarainministeriön arvion mukaan maksuttomien materiaalien kustannus koko ikäluokalle toteutettavan oppivelvollisuuden osalta olisi hieman yli 20 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi voidaan todeta aiemmin tehdyn yhteisöveron kevennyksen maksavan valtiolle VM:n arvion mukaan 870 mil-joonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Toisen asteen rahoitusuudistuksessa on kyse siitä, että rahoitusperusteita muutetaan siihen suuntaan, että opiskelijamää-rien sijasta raha saadaan tutkinnoista tai tutkintojen osista. Tämä on hyvä uudistus, joka myös säästää rahaa. Aikuisten osalta on tärkeää ohjata heitä koulutukseen, jossa otetaan entistä paremmin huomioon jo aiemmin kertynyt osaaminen — tämä on myös motivoivampaa.

Hallitus on tehnyt tärkeän havainnon etsiessään kaikkien peräänkuuluttamien säästöjen kohteen toisen asteen koulutuksen seinistä. Tämä mahdollistaa sen, että itse toiminnasta eli opetuksesta ja oppimiseen tarvittavista toiminnoista ei tarvitse säästää. Toisen asteen oppilaitosverkkoa tulee tarkastella seudullisesti, unohtaen kuntarajat. Kun katsotaan rajojen yli, havaitaan, että hyvin lähekkäin sijaitsevaa tarjontaa on olemassa niin lukioiden kuin ammatillisten oppilaitosten osalta. Kun tiloja, laitteita, opettajia käytetään nykyistä paremmin yhdessä, voidaan saavuttaa tarpeellisia säästöjä ja kaataa tarpeettomia raja-aitoja, jotka vain haittaavat tarkoituksenmukaista toimintaa.

Arvoisa puhemies! Yksi keskeinen ongelma suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on ollut hakijasuma, joka on tällä hetkellä noin 70 000 nuorta. Tähänkin asiaan hallitus hakee nyt ratkaisua. Tällä hetkellä aloituspaikoista lähes neljännes menee henkilöille, joilla on jo oikeus korkeakouluopintoihin. He ovat alanvaihtajia tai useamman tutkinnon suorittajia. Tosin monella ei ole aikomustakaan valmistua kaikista tutkinnonsuorittamisoikeuksistaan. On selvää, että ihmiset, joilla on jo kokemusta korkeakouluopinnoista, ovat vahvoilla valintakokeissa verrattuna uusin hakijoihin. Tästä syystä moni jää useaksi vuodeksi ulkopuolelle. Välivuodet viivästyttävät opintojen alkua ja siten myös valmistumista ja työelämään siirtymistä. Samalla opiskelupaikkoja jää hyödyntämättä, kun ihmiset jättävät yhdet opinnot kesken aloittaakseen uudet. Hakijasuman purkaminen on todellista rakenneuudistusta, mistä hyötyvät sekä nuoret että koko suomalainen yhteiskunta.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitus on luonut rakennepaketin, jolla se ohjaa ja velvoittaa alamaisiaan, kuntia ja kansalaisia. Itselleen hallitus ei ole paljon vastuuta sälyttänyt rakenteiden uudistamisessa. On paketissa hyvääkin: siellä on yritystä purkaa byrokratiaa. Ihmetellä vain sopii, ketä se byrokratia on enää vuosiin hyödyttänyt. Näitä tehtäviä on luotu aikanaan, kun on uskottu vahvaan yhteiskunnan ohjaukseen hyvinvointiyhteiskunnan tukipilarina. Kun hallituksen rakennepakettia verrataan korjattavaan rakennukseen, voidaan sanoa, että paketti ei tuo suuria parannuksia perustuksiin, ta-louteen, vaan tekee pieniä muutoksia huoneisiin ja seiniin. Vuotavaan kattoon eli menojen kasvuun tämä paketti ei paljon paikka-aineita anna, puhumattakaan perusteellisesta korjauksesta. Tämä on kuitenkin parempi kuin ei mitään.

Hallituksen uudistus kurittaa ja ohjaa erityisesti kuntia. Kunnista tehdään syntipukkeja huonoon tilanteeseen ja tarjotaan kuntatalouden ohjausjärjestelmää. Hallitus on kopioinut toimintamallejaan suoraan EU:sta, siellä kun ohjataan ja valvotaan moniportaisesti. Itsemääräämisoikeus on viety. Suomessa demokratian pohja on kuitenkin kunnallinen itsemääräämisoikeus. Menestyneissä yrityksissä on kevyt hallinto ja joustavat rakenteet, joita arvopohja ohjaa. Hallituksen ideologian sanelee ensisijaisesti EU. EU ei ole itse pystynyt noudattamaan talouskuria, jota nyt Suomessa vaaditaan. Kuntien tehtävien poistamislistalla on paljon järkeenkäypiä toimenpiteitä. Niiden vaikutus vain on kovin pieni, sitä juustohöylätekniikkaa. Paine tulee siis olemaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen puolella ja kun-tien pakkoliitoksissa — siis hyvästi, alueiden omaehtoinen kehittäminen. Tehdään keskittämistä EU-malliin: vain suuri on kaunista. Itsenäisyys on viety Suomelta ja niin viedään kunnilta.

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan rakenneuudistuksista, ensin olisi määritettävä se iso kehys, johon Suomea ollaan tunkemassa. Panee miettimään, tekeekö hallitus tässä suomalaista palvelujärjestelmää liittovaltiokuntoon vai onko aito tahtotila turvata suomalaisten hyvinvointi. Työntekijänä suomalaisia ohjataan voimakkaasti keppiä käyttäen: pysyttävä pitempään työssä ja kuljettava pitempiä matkoja töihin. Mutta kuka ne työt tarjoaa? Siihen ei ratkaisuja paketti anna eikä ole tänäkään iltana kuultu hallituksen ministerien suusta.

Menestyvässä yhteiskunnassa tulisi tähdätä mahdollisimman suureen harmoniaan kaikilla tasoilla. Harmoniaa rakennetaan positiivisuudella, me-hengellä ja luottamuksella. Hallituksen rakennepaketti ei tästä näkökulmasta katsottuna ole onnistunut. Ohjaus on pakkoa, ei uusia mahdollisuuksia avaavaa ja viisaudelle tilaa antavaa. Suositan hallitukselle vahvan kokonaisvaltaisen isänmaallisen tulevaisuusstrategian rakentamista, johon rakenneuudistukset kytketään. Nyt mennään väärässä järjestyksessä. En käy niitä yksityiskohtia enää lävitse, mitä esimerkiksi edustaja Kaj Turunen ja monet perussuomalaisten eduskuntaryhmän jäsenet täällä hallitukselle tarjosivat.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Myönnän, että ilahduin tavattoman paljon, kun kuulin, että hallitus on saanut aikaan mittavan rakennepaketin. Oletin, että nyt vihdoinkin hallitus on ymmärtänyt, missä kaiken kaikkiaan taloudessamme mennään, kuten on ymmärtänytkin, ja oletin sen myötä, että hallitus on näin kyennyt tekemään todella konkreettisia, mittavia ratkaisuja, joilla meidän talousongelmissa päästään eteenpäin. Kun aloin paremmin näihin paketin linjauksiin sitten perehtymään, iloni alkoi kieltämättä laantumaan ja hyytyi täysin, kun päähallituspuolueet kaiken kaikkiaan aloittivat julkisen riitelyn heti paketista sopimisen jälkeen. Tätä taustaa vasten ei olekaan yllätys, että varsin laajasti luottamus hallituksen kykyyn hoitaa maan asioita on romahtanut, eikä tätä luottamusta todellakaan paranna se, että hallituksen merkit- tävimmät rakenneuudistussuunnitelmat, kuten kunta- ja sote-uudistukset, ovat ajautuneet päin seinää sitä rajummin, mitä pidemmälle hallituskausi on jatkunut. Samaan aikaan kunnat on ajettu seinää vasten historian suurimmilla valtionosuusleikkauksilla ja uusilla tehtävillä.

Rakennepaketissa kuntapuolella hallituksella on toki myönteistä yritystä jossakin määrin. Kuntatalouden ajateltu uusi ohjausjärjestelmä, jossa sovitettaisiin yhteen kuntien velvoitteet ja rahoitus ja tarkasteltaisiin niitä tiiviisti kokonaisuutena, on totta kai järkevä. Se pitäisi saada nopeasti toimimaan. Oikea ajatus on myös karsia kuntien tehtäviä ja purkaa normeja, mutta edelleenhän hallitus näistä huolimatta on jo tekemillään päätöksillä lisäämässä kuntien tehtäväkuormaa useilla sadoilla miljoonilla euroilla. Onnettominta kaiken kaikkiaan on se, että hallitus vain puskee eteenpäin tätä selkeästi ideologista suurkuntauudistustaan ja sosiaali- ja terveydenhuoltoa romuttavaa sote-uudistustaan.

Näihin molempiin isoihin ongelmiin ja kansallisten palveluitten kannalta keskeisiin asioihin keskusta on esittänyt omat toimivat ja selkeät ratkaisunsa, ratkaisut, joita kunta- ja sote-sektorin asiantuntijatkin laajasti kannattavat. Viimeksi tänäänhän puheenjohtaja Sipilä näitä kävi lävitse ryhmäpuheenvuorossaan. Valitettavaa on se, että hallitus näköjään pitää ideologista suurkuntahankettaan niin tärkeänä, että on valmis uhraamaan siinä myös ihmisten tarvitsemien palveluiden toimivuuden.

Kokonaisuutena näyttää siltä, että hallituksen päätöksellä tällä vaalikaudella syvennetään kuntien ahdinkoa vielä lähes miljardilla eurolla. Onnetonta tässä on vielä se, että kun kunnat kaik-kien irtisanomisten keskellä joutuvat korvaamaan muun muassa valtionosuusleikkauksia kunnallisveron korotuksin, seuraa siitä totta kai kansalaisten ostovoiman alentuminen, joka on taas myrkkyä työllisyydelle ja talouskasvulle.

Olemme tässä maassa nyt monella tavalla hallituksen toimin leikkausten ja veronkorotusten noidankehässä. Maa velkaantuu koko ajan, ja on tietysti selvää, että nykyinen meno ei voi jatkua, mutta leikkausten ja veronkorotusten tie johtaa vääjäämättä kilpailukyvyn ja kotimaisen kulutuksen heikkenemiseen. Ja vaikka täällä ministerit ja hallituspuolueitten edustajat mitä todistelevat, niin tämä rakennepaketti on ennen kaikkea leikkauskokonaisuus. Julkista taloutta ei saada kuntoon, ellei rakennepaketin rinnalle saada yritystoiminnan ja työllistämisen tueksi vahvaa kasvupakettia. Kasvupaketiksi ei riitä satojen miljoonien verohelpotusten syytäminen suuryrityksille muun muassa yhteisöveron kevennyksin, vaikka se toivon mukaan tulee lisäämään viennin kilpailukykyä.

Pääministeri peräsi aiemmin päivällä puheessaan yhteistyötä. Tässä hallitus joutuu menemään peilin eteen. Jos hallitus todella haluaa yhteistyötä, se yhteistyö voidaan aloittaa parlamentaariselta pohjalta kunta- ja sote-uudistusten osalta. Sitä yhteistyötä voidaan jatkaa arvioimalla yhdessä keskustan erittäin mittavaa, usean vuoden kasvupakettia, joka pitää sisällään massiivisia keinoja talouden elvyttämiseksi mittavan kasvurahaston muodossa, Valtion infra Oy:n muodossa, ja erittäin isona kokonaisuutena tuo keskustan paketti pitää sisällään myös biotalouden nostamisen kansalliseksi kärkihankkeeksi. Meidän on muistettava, että Suomessa on valtavan suuri potentiaali vihreän kasvun kautta niin moninaisesti, ja on äärettömän tärkeää ja järkevää, että sitä kasvua myös hyödynnetään.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Viime vuosina maailmantalouden ja euroalueen ongelmat, maamme heikentynyt kilpailukyky sekä teollisuuden rakennemuutokset ovat asettaneet haasteita Suomen taloudelle. Myös väestö Suomessa ikääntyy ja julkisten menojen kasvupaineet lisääntyvät. Näistä syistä käsittelemme nyt hallituksen marraskuun lopulla päättämän rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanoa.

Ohjelmalla tartutaan valtion rahoitusvajeeseen ja pyritään turvaamaan palvelut ja etuudet myös vastaisuudessa. Talousahdinko näkyy myös kuntataloudessa. Monien kuntien talous on rempallaan, kuntien velvoitteet ovat vuosien kuluessa lisääntyneet. Nyt näitä velvoitteita aiotaan vähentää, mikä lisää kuntien omaa toimintavapautta. Samalla puututaan kuntien velkaantumiseen ja pidättäydytään uusista kuntien menoja lisäävistä tehtävistä ja velvoitteista.

Arvoisa puhemies! Valtaosa ikäihmisistä haluaa asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Hallitus vähentää rakenneuudistuspaketilla ikäihmisten laitoshoitoa ja panostaa kotipalveluun, omaishoitoon ja palveluasumiseen. Näin edistetään ikäihmisten mahdollisuuksia elää omassa kodissaan tai palveluasumisen piirissä mahdollisimman pitkään. Uudistuksella vauhditetaan myös vanhuspalvelulain toteutumista. Vanhuspalvelulailla turvataan jokaisen oikeus arvokkaaseen ikääntymiseen. Palvelujen laadun turvaaminen edellyttää riittäviä voimavaroja eli rahaa, pätevää henkilökuntaa sekä pätevää ammattijohtamista.

Arvoisa puhemies! Eurooppaa on viime vuosina ravistellut laaja nuorisotyöttömyys, mikä koskettaa myös Suomea. Suurimpana huolenaiheena on nuorten syrjäytyminen yhteiskunnasta, mihin hallitus on tarttunut voimakkain eväin vuoden alussa voimaan tulleella nuorisotakuulla, ja siihen kuuluvalla koulutustakuulla turvataan nuorille ja nuorille aikuisille työ-, koulutus- tai muu vastaava paikka.

Hallitus on lisäksi päättänyt rakenneuudistuspaketissa oppivelvollisuusiän nostamisesta 17 ikävuoteen. Uudistuksella turvataan nuorten koulutuksen jatkuvuus ja vähennetään koulutuksen keskeytyksiä. Ennen kaikkea pyritään tavoittamaan suurimmassa syrjäytymisvaarassa olevat nuoret eli ne, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä jatkokoulutuspaikkaa.

Arvoisa puhemies! Myös tuloerojen liiallinen kasvu uhkaa tasa-arvon toteutumista. Voimme kuitenkin jokainen omilla arkielämän teoillamme ja päätöksillämme osaltamme vaikuttaa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Historia osoittaa, että suomalaisista löytyy yhteishenkeä tarpeen vaatiessa. Nyt tätä yhteistä tahtoa tarvitaan jälleen nuorten auttamiseksi, ikäihmisistä huolehtimiseksi ja Suomen kääntämiseksi takaisin kasvu-uralle. Yhdessä pystymme enempään. Hyvä osoitus tästä on uuden lastensairaalan rakentaminen, jonka rahoittamiseen ovat osallistuneet lukuisat yritykset, säätiöt ja yksittäiset ihmiset ympäri Suomea.

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä asia, että myös oppositiopuolueiden edustajat ovat valmiita miettimään, miten me yhdessä pääsemme tästä talousahdingosta eteenpäin.

Johanna Jurva /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen rakenneuudistuksen tavoitteena on talouden vahvistaminen ja kestävyysvajeen umpeen kurominen. Sosiaali- ja terveysministeriö toteuttaa omalla toimialallaan rakenneuudistuksen toimenpiteet. Säästöjä haetaan vanhusten, lasten ja perheiden kustannuksella. Rakenneuudistuksen tavoitteena olevia säästöjä on myös kyseenalaistettu julkisuudessa ja todettu niiden perustuvan isoon joukkoon laskennallisia olettamuksia kuten myös suunnitelmaa vanhustenhuollon säästöistä 300 miljoonalla, joka oletetaan saatavaksi laitospaikkojen vähennyksellä.

Suunnitelma koskee erityisesti pitkäaikaishoitoa terveyskeskusten osastoilla. Vanhusten kotona ja palvelutaloissa saamaa apua ja hoivaa tullaan vahvistamaan, ministeriöstä todetaan. Vanhusten laitospaikkojen ja turhan makuuttamisen vähentäminen on varmasti lähtökohtaisesti oikeansuuntainen toimenpide. Laitoshoitohan on kaikkein kallein vanhustenhoitomuoto. Haluan uskoa, että hallituksen rakenneuudistuksessa on tarkoitettu vanhusten kotihoidon lisäämisellä nimenomaan kotona asumista tukevaa kotihoitoa, laadukasta ja vanhuksen toimintakykyä ylläpitävää hoivaa. Tämä on suuntana oikeanlainen. Vanhuksen ja vanhuuden arvostamista mitataan yhteiskunnassamme tällä suunnanmuutoksella. Laitoshoidon tarpeen siirtäminen kotihoitoa lisäämällä on tervetullutta vanhusten itsensäkin toivomaa kehityssuuntaa. Kotihoidossa olevien vanhusten määrää lisäämällä ja laitospaikkoja karsimalla saadaan aikaan laskelmien mukaan siis tuo 300 miljoonaa euroa pienempi hintalappu vanhustenhoidolle vuoteen 2017 mennessä.

Arvoisa puhemies! Tässä kohtaa nousevat tuntosarvet koholle. Vanhusten tänä päivänä kotiin saama hoito on niin aikataulutettua, kiireistä sekä stressaantuneita hoitajia täynnä, että voidaan puhua pikakäynneistä. Pahimmillaan puhutaan lääkkeen nielemisen varmistamisesta, yöpuvun päälle vaihtamisesta iltapäivällä. Välissä on ateriapalvelusta joku jatkuvasti vaihtuva henkilö käynyt toimittamassa ruuan styroksilaatikossa ovensuulle.

Vanhuksia on kotihoidossa laidasta laitaan. On sellaisia, joilla on hyvät edellytykset kotihoitoon, ja iän sekä vaivojen karttuessa palveluja lisäämällä saatetaan palveluasumista lykätä pitkänkin ajan päähän. On kuitenkin tunnustettava se tosiasia, että yksinäisiä ja itsensä yksinäiseksi tuntevia vanhuksia on huomattava määrä. Kotihoitoon tuleekin lisätä pätevää koulutettua henkilökuntaa huomattavasti nykyistä enemmän. Tämän päivän resursseilla kotihoito on kaukana inhimillisestä tavasta hoitaa ikäihmisiä. Kotihoidossa tilanne on kestämätön, ja eniten siitä kärsivät hoidon tarpeessa olevat vanhukset sekä uupumuksen rajoilla työskentelevät hoitajat. Lai-toshoidon vähentämisen yhteydessä tulee huolehtia määrärahojen lisäämisestä kuntien kotihoitoon, henkilökunnan palkkaamiseen, jotta kotihoidosta tulee aidosti hyvä ja inhimillinen hoivamuoto vanhusväestölle.

Arvoisa puhemies! Rakenneuudistuksen myötä lasten kotihoidon tukiaika ollaan jakamassa tasan molempien vanhempien kesken. Ajatus äitien työuran pidentämisestä ja työuran kehittämisestä on toki kannatettava, mutta kotihoidon tuen ajan jakaminen molempien vanhempien kesken ei saa minulta varauksetonta tukea. Minusta jokaisella perheellä tulee säilyttää oikeus tehdä itse omat ratkaisunsa hoitojärjestelyiden osalta eikä niin, että hallitus sanelee ja vie perheiltä päätösvallan. On selvää, että kotihoidon tuen muutokset tulevat lisäämään päivähoidon kysyntää ja näin ollen aiheuttamaan kunnille lisäkustannuksia. Pahimmillaan kunnissa joudutaan rakentamaan lisää päivähoitopaikkoja hoidon tarpeen lisääntyessä.

Kaiken kaikkiaan kotihoidon tuen muutokseen liittyy epävarmuustekijöitä, joita on vaikea arvioida. Valmistelussa on myös noussut esille, ettei kovin vahvaa uskoa ole sille, että isien motivaatio hoitaa lasta kotona lisääntyisi. Kotihoidon tuen muutos tulee näkymään heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien äitien keskuudessa, sillä he joutuvat siirtymään työttömyysturvan piiriin uudistuksen seurauksena. Nykyinen perheiden välinen tasa-arvoinen mahdollisuus lasten pitkään kotona hoitamiseen on siis muuttumassa siten, että vain varakkaimmilla perheillä on mahdollisuus lapsen kotona hoitamiseen kolmevuotiaaksi asti puolison tulojen riittäessä perheen elannon turvaamiseksi. Samalla kun hallitus esitti muutokset siihen, että kotihoidon tukea voidaan maksaa vain tosiasiallisesti lasta hoitavalle vanhemmalle, estettiin isovanhemman mahdollisuus toimia lapsen hoitajana perheen niin halutessa.

Minusta kotihoidon tuki tulee säilyttää nykyisellään perheen oman tarpeen määrittäessä kotona olevan vanhemman sekä kehittää muita keinoja ja toimenpiteitä äitien työurien pidentämiseksi.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Soinin esittämää epäluottamuslausetta.

Hallituksen rakennepaketti nipistää säästöjä mielestäni vääristä kohteista. Esimerkiksi ammattikoulujen ja lukioiden määrän vähentäminen lisää koulutuksellista epätasa-arvoa. Vanhustenhuollosta tinkiminen on puolestaan nykytilanteessa ongelmallista, ja laitospaikkojen vähentäminen on riski laitoshoitoa tarvitsevien vanhusten näkökulmasta.

Perussuomalaiset ovat esittäneet omat päälinjansa koskien rakenneuudistuksia. Työ ja talouskasvu korostuvat tässä perussuomalaisten rakennepaketissa. Tämä vaihtoehto lähtee liikenteeseen kansan hyvinvoinnin edistämisestä. Julkisen sektorin hallintokulujen perusteltu karsiminen irtisanomalla tarpeettomia johtavia virkamiehiä on monissa kunnissa tarpeen. Kunta-liitosten yhteydessä säädetty viiden vuoden irtisanomissuojan purkaminen on tämän tavoitteen toteutumisen kannalta edessä. Tehtävien uudelleenjako valtion ja kuntien välillä on paikallaan eri hallinnonalojen toimintojen tehostamiseksi. Tämä edellyttää kriittistä tarkastelua ja selvitystyötä. Esimerkiksi omaishoidon tuen maksatus tulisi siirtää Kelan hoidettavaksi.

Omaishoidon merkitys tulee korostumaan vanhusten laitoshoidon paikkojen vähentämisen myötä. Laitospaikkojen leikkaus puoleen nykyisestä merkitsee käytännössä valtavaa haastetta kotihoidolle. Riskinä on myös se, että laitoshoidon tarpeessa olevia vanhuksia siirretään kotihoidon piiriin.

Hallituksen rakennepaketti ei ole omiaan edistämään talouskasvua. Etenkään pienille yrityksille se ei tarjoa mitään helpotusta. Alvin alarajan tuntuvalle nostelle ja Viron-malliselle yritysverotukselle perussuomalaiset näyttäisivät hyvin perustellusti vihreää valoa — hallitus punaista. Valtion omistajaohjaus kaipaa tehostamista ja aktiivista otetta päätettäessä strategisesti merkittävien yritysten keskeisistä kysymyksistä. Myös valtionyhtiöiden ylimmän johdon palkkaus tulee suhteuttaa yrityksen muun henkilöstön palkkatasoon ja kohtuuttomat bonusjärjestelmät purkaa. Myös Suomen kansallista etua on puolustettava EU-tasolla ja turhaa byrokratiaa pyrittävä karsimaan, ettei esimerkiksi rikkidirektiivin kaltaisia taakkoja hyväksyttäisi hymyillen. Lisäksi suomalaisen maatalouden ja elintarviketuotannon puolia on pidettävä.

Oppivelvollisuuden pidentäminen kasvattaa julkisen sektorin vastuuta lisävuoden sisällön järkevän toteuttamisen osalta. Nuoret tulee saada aktiivisesti opintojen pariin, ja oppivelvollisuuden pidentämisen pitää ohjata nuoria oikeille opin urille, ei passivoida. Lisävuoden tarkoituksenmukaisuus on taattava huolellisella suunnittelulla. Oppisopimuskoulutuksen kehittäminen on tärkeää ajatellen monien nuorten tulevaisuutta. Turha byrokratia, joka hankaloittaa oppisopimuskoulutuksen järjestämistä, tulisi karsia. Monet yritykset unohtavat oppisopimuksella työllistämisen, jos se on tehty liian hankalaksi.

Sitten vielä ihan muutama kommentti salikeskustelusta.

Kotihoidon tuen yhteydessä täällä mainittiin, että perussuomalaiset eivät kannattaisi kotiäitien työllistymistä. Tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Usein vain perheissä on se taloudellinen tilanne, että isä on töissä ja äiti kotona, ja kotihoidon tuen kohdalla pitäisi olla isän ja äidin keskeinen asia, kumpi sitä lasta jää sinne kotiin hoitamaan.

Vanhustenhoidosta leikataan 300 miljoonaa. Entäs muistihäiriöiset vanhukset? Nyt viime aikoina on paljon lehdissä ollut juttuja, joissa muistihäiriöiset vanhukset ovat lähteneet omille teilleen palvelutaloista ja omasta kodistaan. Kuka määrittelee, minkä tasoinen muistihäiriön pitää olla, että muistihäiriöinen, usein vanhus, pärjää siellä kotona?

Tämä vanhustenhoidosta leikkaaminen tarkoittaa sitä, että omaishoitajien määrää pitäisi lisätä radikaalisti. Jos ajatellaan, että hallitus on sitä mieltä, että omaishoitajia tulee paljon, pilvin pimein, lisää hoitamaan näitä vanhuksia, niin silloin pitäisi omaishoidon palkkauksenkin olla kohdallaan. Korvaukset omaishoitajille ovat todella alakantissa. Jos ajatellaan esimerkiksi erästä ystävääni, joka kymmenen vuotta hoiti äitiään, äiti joutui palvelutaloon kymmenen vuoden jälkeen, 61-vuotias omaishoitaja haki työttömäksi työnhakijaksi, mutta hänelle tulikin viiden kuukauden karenssi, ja pyydettiin, että sosiaaliluukulta voi mennä hakemaan sitten toimeentulotukea. (Puhemies koputtaa) Joten paljon on tehtävää, jos omaiset aiotaan hoitaa ja vanhukset ja kaikki laitospaikkalaiset inhimillisesti täällä koti-Suomessa.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen rakennepaketin ehkä keskeisin tai eduskuntaa tänään puhuttavin asia on ollut vanhustenhuollon tulevaisuus, ja ei ollenkaan ole kyllä vähäpätöinen asia tämä seikka, sillä ainakin omasta mielestäni tilanne on kyllä se, että meillä on tarvetta jatkossa laitospaikoille, yhä kasvava tarve, koska vanhusten määrä lisääntyy monilla paikkakunnilla kymmenillä prosenteilla lähivuosina. En ymmärrä sitä päinvastaista ajattelua — mistä löytyvät ne korvaavat paikat näille vanhuksille, jotka ovat siellä jonossa tulevaisuudessa?

Mikä on sitten syy, että hallitus on lähtenyt tälle linjalle, jolla laitospaikkoja ajetaan alas? Ainakin oma tulkintani on se, että esimerkiksi SDP, joka suureen ääneen täällä julisti vanhuspalvelulain jälkeen, että nyt asiat ovat kunnossa, on huomannut sen, että hoitajamitoituksia ei olla saamassa kuntoon kunnissa, ja nyt näiden hoitajamitoitusten kuntoonlaittamiseen pyritään sillä, että laitospaikkoja vähennetään, jolloinka ikään kuin hoitajia on sitten suhteessa hoidettaviin nykyistä enemmän. Mutta tilanne on vain se, että entistä harvemmalla vanhuksella on sitten mahdollisuus päästä sinne laitoshoitoon.

Ja mitä se laitoshoito sitten on? Se ei ole aina mitään vuodeosastohoitoa, vaan se on sitä vanhainkotihoitoa, joka on hyvin lähellä kodinomaista ympäristöä. Onkin täysin väärin väittää, että se laitostaisi itsessään näitä vanhuksia, jotka ovat usein muistisairaita eivätkä pärjää sen paremmin tehostetun kotipalvelun, kotihoidon kuin muunkaan tämmöisen, voisi sanoa, avopalvelutyyppisen hoitomuodon piirissä.

No, miksi kokoomus sitten, herra puhemies, on lähtenyt tukemaan tätä linjaa, se ei ole tietenkään yllätys. Kokoomuslaiset ovat tukeneet jo vuosikausia sitä ajatusta, että vanhusten tulisi realisoida omaisuuttaan saadakseen näitä hoivapalveluita. Ja meillähän on laaja kirjo hoivapalveluyrittäjiä, osa on rehellisiä pienyrittäjiä, ja sitten on myös, voisi sanoa, näitä tahoja, jotka esimerkiksi eivät välttämättä maksa kaikkia verotulojaan Suomeen, isompia konserneja, jotka pyörittävät tätä vanhuspalvelua ihan bisnespohjalta. Täten on tietenkin nähty tässä se markkinarako, sillä tilannehan on se, että jos näitä laitospaikkoja ei ole kunnan itsensä tuottamina, ne palvelut ostetaan yksityiseltä sektorilta. Ne ovat maksusitoumuspohjaisia, ja ne määrittyvät sitten sen mukaan, mitä on kunnalla varaa niitä palveluita ostaa. Eli tämä on omiaan eriarvoistamaan etenkin alueellisesti meidän vanhuksia. Voisi sanoa, että tässä on kyllä nyt tehty erittäin suuri virhe, ja toivottavasti tähän vielä saadaan muutosta.

Mitä sitten tulee yleensä tähän rakennepakettiin, talouspolitiikkaan, perussuomalaiset ovat esittäneet oman vaihtoehtonsa — sitä ei vain osa ole halunnut lukea. Meillä on siellä muun muassa tämä arvonlisäveron alarajan nosto, huojennusalarajan nosto. Meillä on Viron mallin mukainen verotus, eli jos työllistää lisää henkilöitä eikä nosta osinkoa yrityksestä, niin ei tarvitse silloin myöskään maksaa yhteisöveroa. Mielestäni tämä on oikea suuntaus ja tätä on tuettava.

Mitä kuntauudistukseen tulee, perussuomalaiset ovat esittäneet sitä vaihtoehtoa, että erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto nivotaan yhteen, ja meillä on piirikuntamalli olemassa, joka on sisällöltään hyvin samankaltainen kuin keskustalla. En ymmärrä, mikä vika siinä on, kun se ei tunnu kelpaavan hallituspuolueille, mutta vaihtoehto on esitetty, ja itse asiassa, mitä olen asiantuntijoilta kuullut, niin se vaihtoehto, minkä perussuomalaiset ovat esittäneet, on se vaihtoehto, jolla on eniten asiantuntijoitten kannatusta tällä hetkellä tässä maassa.

Toivoisinkin, että päästäisiin siltä pohjalta jatkamaan kunta- ja sote-uudistusta ja nimenomaan puhtaalta pöydältä, sillä tämä hallituksen vaihtoehtohan todennäköisesti kaatuu perustuslaillisiin kysymyksiin, koska siinä on se piirre, että jatkossa, jos meillä tulee isäntäkuntamalli, meillä on kahden kerroksen väkeä, on kahdenlaisia kuntia: niitä, jotka saavat päättää itse asioistaan, ja niitä, jotka ostavat nämä palvelut sitten sieltä isäntäkunnalta. Ainakaan näillä näkymin perustuslakiasiantuntijat eivät ole päästämässä tätä eteenpäin, (Puhemies koputtaa) eli he suhtautuvat tähän kriittisesti. Tietysti uskon ja toivon, että perustuslakivaliokunta ja koko eduskunta ottavat tämän viestin vakavasti ja kuuntelevat näitä perustuslakiasiantuntijoita.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ymmärrettävästi ja perustellusti hallituksen rakennepakettia on kutsuttu leikkauslistaksi. Sitä se todellakin on, erilaiset taloudelliseen kasvuun kannustavat ideat loistavat rakennepakettipaperissa poissaolollaan.

Päivällä käydyssä debatissa vanhustenhoito sai oikeutetusti ajallisesti huomattavan osan debattia. Väitettiin, että pelotellaan vanhusten heitteillejätöllä ja että vanhusten tilanne on auvoinen. Uskon, että tässä talossa ei ole ketään, joka ei kannattaisi laitospaikkojen vähentämistä, mutta on äärimmäistä itsepetosta väittää, etteikö laitospaikkoja tarvittaisi myös vastaisuudessa. Minulla oli tilaisuus debatin jälkeen keskustella kentän asiantuntijan, vanhustenhoidon palveluksessa olevan henkilön kanssa, ja hän hämmästeli, miten kansanedustajien keskuudessa voidaan olla niin arjen todellisuudesta vieraantuneita.

Mihin vanhukset sitten sijoitettaisiin? Vanhusten määrä tulee kasvamaan, juuri sellaisten vanhusten, jotka tarvitsevat käytännössä 24/7 henkilöitä. Ei kuulu inhimilliseen yhteiskuntaan, että vanhukset ovat jonkun nappulan varassa, jonkun painonapin. Ihmistä ei voi korvata mikään, ei mullistavinkaan innovaatiokeksintö. Onkin vaarana, että tuetun kotona asumisen nimissä erilainen terveydenhuoltobisnes tulee kasvamaan, bisnes, joka on usein ulkomaalaisessa omistuksessa eikä sillä tavoin paitsi juurikaan edes työllistä niin ei myöskään kasvata meidän kansantalouden kakkua, kun voitot tuloutetaan jonnekin muualle.

Tähän samaan sarjaan kuuluu myös entistä enemmän käytävä keskustelu käänteisestä asuntolainasta. Vanhuksia yritetään saada tähän muka sen nimissä, että vanhukset voivat elää laadukkaampaa elämää elämänsä ehtoopuolella. Minä tulkitsen tämän niin, että kysymyksessä on mittava omaisuuden kaappaus, sillä suomalaisten kansalaisten varallisuus on asunnoissa.

Arvoisa herra puhemies! Toisin kuin hallitus näkee, niin monet asiat, jotka nähdään kuluerinä, ovat todellisuudessa investointeja. Perussuomalaiset haluavat panostaa työttömien aktivointitoimintaan. Työtä työttömille, töihin, sillä työ on paitsi toimeentuloasia myös ihmisarvokysymys. Kun ihminen on työssä, siinä voittavat kaikki, edellytykset elämänhallintaan paranevat ja niin edelleen.

Pelkään, että rakennepaketti, joka on hyvin vähän konkretiaa sisältävä, sisältää säästösuunnitelmia, jotka tulevat pitkän päälle kalliiksi. Euron säästötavoitteella aiheutetaan kahden vahinkoja. Näin on käymässä esimerkiksi kotihoidon tukeen kaavailluilla muutoksilla. Nyt tarvitaan tulevaisuudenuskoa ja toivoa, toivon näköaloja, ihmisarvon kunnioittamista, (Puhemies koputtaa) sitä, että me kansakuntana menemme eteenpäin käsi kädessä, joukkuepelin hengessä.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen rakenneuudistuksen julkistaminen oli näytelmä, jossa kuusi väsynyttä ministeriä osoitti syyttävän sormen kohti Suomen kuntia ja vakuutti luottoluokittajille, että töitä on tehty yötä myöten Suomen kestävyysvajeen nujertamiseksi. Hallituksen julkaisema rakenneohjelma on kuitenkin käytännössä leikkausohjelma. Rakenteisiin siinä ei juurikaan kajota. Hallitus heitti pallon kunnille, joiden on tehtävä kipeitä ratkaisuja. Valitettavasti tämä näkyy ja kuuluu taas etenkin maaseudulla. Hallitus jatkaa Suomen maaseudun tyhjentämistä tehokkaasti. Esimerkkinä näistä toimenpiteistä mainittakoon työmatkakulujen verovähennysoikeuden puolittaminen. Se ei suinkaan helpota elämistä ja yrittämistä haja-asutusalueilla.

Hallituksen rakennepaketista puuttuvat keinot yrittäjälähtöiseen kasvuun. Maassamme on yli 247 000 pk-yritystä, jotka ovat lisänneet 200 000 työpaikkaa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Samaan aikaan suuryritykset ovat työllistäneet hieman yli 9 000 henkilöä. Viimeisimmän pk-yritysbarometrin mukaan yrityksistä useampi aikoo lisätä kuin vähentää väkeä. Pk-yritykset ovat potentiaalisia työllistäjiä, mutta niille yhteisöveron alennus ei juurikaan vaikuta yhtään mitään. Näille yrittäjille, kuten avoimet yhtiöt, kommandiittiyhtiöt, toiminimet ja maatalousyrittäjät, jotka täyttävät yrittämisen statuksen, pitäisi antaa samanlainen helpotus, jonka osakeyhtiöt saivat yhteisöverouudistuksessa. Lisäksi alv-velvollisen alaraja pitää nostaa 25 000 euroon ja huojennuksen tuloraja korottaa 50 000 euroon.

Valitettavasti nykyinen hallitus on unohtanut pk-yrityssektorin kokonaan. Tätä kuvastaa sekin, että elinkeinoministeri Vapaavuori ei vaivautunut vastaamaan syksyllä, kun kysyin häneltä, miksi hallitus on unohtanut pk-sektorin ja pienyrittäjät täydellisesti. Viimeisin pk-yritysbarometri kertoo, kuinka julkinen valta kohdistaa yrityksiin vaatimuksia, selvityksiä ja määräyksiä. Niiden toteuttamiseen kuluva aika ja muut resurssit ovat pois varsinaisesta työstä. Näinkö palkitaan suomalaisten työllistäminen?

Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee nyt talouskasvua, ja siihen löytyy keinoja, jos vain on tahtoa. Eräs keino on energiapolitiikka. Sen perustaksi tulee ottaa kohtuuhintainen kotimainen energia. Energiaomavaraisuuttamme on pyrittävä nostamaan nykyisestä, jotta energiakauppataseemme alijäämä saadaan supistettua. Energiaverotusta on alennettava ja windfall-veron kaltaisen vouhotuksen loputtava. Kotimaisen bioenergian, kuten turpeen ja puuhakkeen, verotus ja tuet tulee palauttaa vähintään vuoden 2012 tasolle ja uusien turvesuolupien käsittelyä nopeuttaa. Energiainvestointeihin liittyviä luvitus- ja valitusprosesseja tulee yksinkertaistaa.

Hajautettuun pienenergiatuotantoon ja älykkääseen sähköverkkoon on kohdennettava tuntuvia lisäpanostuksia, jolloin muun muassa maatiloilla syntyvää ylimääräistä sähköä voidaan myydä valtakunnan verkkoon.

Energiapoliittisen tavoitteen tukemisessa tulee suosia syöttötariffien sijaan investointitukia. Yksi hyvä vaihtoehto on metsäenergia, jota Suomessa riittää. Bioenergia ry:n Pellervon taloustutkimus PTT:ltä tilaaman selvityksen mukaan hallituksen energia- ja ilmastostrategiassa tavoittelema metsähakkeen lisääminen voisi tuoda yksin energian hankintaan ja kuljetukseen 2 600 työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä. Samoin metsähakkeen lisääminen toisi 1 500 henkilötyövuoden kerrannaisvaikutuksen, kun eurot jäisivät Suomeen tuontienergian ostamisen sijaan. Mutta mitä tekikään hallitus? Karsi 5 miljoonaa euroa pienpuun korjaustuesta kehysriihessään.

Näillä sanoilla kannatan myös lopuksi edustaja Timo Soinin tekemää epäluottamuslausetta.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen peräsi faktojen perään täällä. Aloitetaan ensimmäisestä. Perussuomalaiset ovat julkaisseet oman rakennepakettinsa jo ennen hallitusta, ja se on luettavissa perussuomalaisten sivuilta. Mutta jälleen kerran ainakin uutisissa tämä vääristely, mitä hallitus harrastaa, ettei meillä ole vaihtoehtoa, ettemme esitä vaihtoehtoa, sai jalansijaa. Palaan näihin faktoihin puheen lopussa, Kataisen peräämiin faktoihin. Faktoja löytyy matkan varrelta muitakin.

Rakennepaketissa haetaan vanhainkodeista säästöä 300 miljoonaa. Se on totta, että tältä alalta on löydettävissä säästöjä, mutta se ei onnistu ilman, että tämä pitkään perussuomalaisten vaatima omaishoidon tuki saa kunnolla rahoja ja tämmöinen ennalta ehkäisevä työ saa jalansijaa ja rahoja. Ja se vaikuttaa vain silloin, kun sitä on tehty pitkään, monia vuosia, joten ennen kuin säästöjä syntyy, on sijoitettava vanhainkoteihin tai yleensäkin kaikkiin, mihin haetaan ennaltaehkäisystä säästöä, tuplarahat muutaman vuoden ajan, että ne säästöt syntyvät.

Tämä, niin kuin oppivelvollisuusiän nostonkin vaikutus, syö sitten kuntataloutta. Se kor-vaussumma, mikä oppivelvollisuusiän nostoon on ohjattu, on täysin riittämätön, ja molemmissa näissä esimerkeissä kaivataan kuntien valtionosuuksien nostoa. Muuten ne eivät vain yksinkertaisesti toimi.

Tähän oppivelvollisuusiän nostoon: jos sitä perustellaan sillä, että syrjäytymistä estetään, niin miksi sitä ei nosteta sitten enemmän ja saada entistä parempia tuloksia? Miksi siihen ei sijoiteta rahoja niin, että se yleensäkin voisi toteutua? Taas mennään kuntien kukkarolle, päinvastoin kuin hallitus sanoo. Vai onko kuitenkin tulkittavissa niin, että nuorisotakuun kompasteltua tämä on yksi keino, millä hoidetaan nuorisotakuuta? Saadaan tilastot näyttämään paremmilta, dema-rien lempilapsi saa kultakruunun.

Rakennepaperissa lukee myös sosiaali- ja terveysalan säästöjen perustuvan julkisten palveluiden henkilöstön vähentämiseen — julkisten palveluiden henkilöstön vähentämiseen. Työn rasittavuus näillä aloilla on jo nyt aivan äärimmillään, ja siellä ei ole yhtään löysää paikkaa. Eikö tämä ole selkeä leikkaus? Vai onko tämä kenties ulkoistus- ja yksityistämishanke? Salin vasemmalla laidalla ei ole nyt ketään vastaamassa tähän, mutta sieltä kenties voisi joku vastaus tulla. Se on joka tapauksessa selvää, että vanhuspalvelulain hoitajamitoitus oli pelkkä tyhjä lupaus. Nyt tässä kohtaa se huomataan.

Mutta takaisin tuohon Kataisen peräämään faktaan. Kyselytunnilla en saanut esitettyä seuraavaa kysymystä ministeri Urpilaiselle: annatteko tähän rakenneuudistukseen sen tarvitsemat rahat vai jätättekö sen pelkäksi populistiseksi paperiksi? Nyt tarvitaan euroja.

Epäilen, että tämä hallitus ei kykene korjaamaan kuntien valtionosuuksien alamäkeä vaan leikkauslista (Puhemies koputtaa) jatkuu eikä korjausliikettä tehdä. Siksi kannatan edustaja Soinin tekemää epäluottamusesitystä.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Istunnossa käytiin tänään debattia aiheesta valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle rakennepolitiikan ohjelman toimeenpanosta. Keskustelu pyöri kolme tuntia lähinnä vanhusten laitoshoidon alasajon parissa, ja hallituspuolueiden edustajat keskittyivät lähinnä haukkumaan perussuomalaisten rakennepakettiin tekemiä muita ehdotuksia. Itse en saanut ko. keskustelussa puheenvuoroa yli kolmen tunnin odottamisesta huolimatta, joten en päässyt kritisoimaan sitä, että keskustelu pyöri yli kaksi tuntia vanhuspalvelulain heikentämisessä ja syytöksissä, että perussuomalaiset eivät esityksessä olevia lauseita ymmärtäneet.

Hallitus toteaa rakennepaketissa vanhustenhoidosta vain seuraavasti: "Vanhuspalvelulain mukaisen velvoitteen, jonka mukaan pitkäaikainen hoito ja huolenpito voidaan toteuttaa laitoshoitona vain, jos siihen on lääketieteelliset perusteet tai jos se on iäkkään henkilön arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta muuten perusteltua, toteuttamiseksi laaditaan toimeenpano-ohjelma, joka varmistaa laitospaikkojen vähenemisen siten, että se vähentää kuntien menoja 300 milj. euroa vuoden 2017 tasolla suhteessa nyt arvioituun valtion nykyisten voimavarojen puitteissa."

Siis hallitus alkaa laatia ohjelmaa, kun jono mummoja jo makaa paareilla valmiina kuljetettavaksi jonnekin. Hallitus sen kuin aikoo, aikoo kai järjestää jotain nykyisten hoitomahdollisuuksien tilalle. Itse antaisin liki 25 vuoden yliopisto-opettaja- ja tutkijakoulutuksella hallitukselle tästä rakennepaketista ala-arvoisen arvosanan. Siinä on vajaat 40 Himas-sivua, joista noin seitsemällä kerrotaan vain, mitkä asiat täsmentyvät tai mistä neuvotellaan myöhemmin. Tämä on siis tekemättömien töiden luettelo, ja tästä voi tehdä vain sen johtopäätöksen, että hallituksella on pallo pahasti kateissa.

Arvoisa puhemies! Yhteiskuntamme nuoret, vanhukset ja työttömät joutuvat kärsimään eniten, kun säästöjä haetaan. Hallitus aikoo vähentää vanhusten laitoshoitopaikkoja 300 miljoonan euron edestä. Kysyisin, missä niitä turhia laitoshoitopaikkoja on Suomessa, jotka voitaisiin poistaa. Käsityskykyni mukaan näitä vanhustenhoitopaikkoja jonotetaan. Nyt jo vanhusten laitospaikkoja on vähennetty, ja suuntaus asua kotona mahdollisimman pitkään on ollut jo vuosia vallalla. Käytännössä monet vanhukset haluavat asua kotona mahdollisimman pitkään aivan vapaaehtoisestikin. Silti moni vanhus kokee olonsa turvattomaksi ja yksinäiseksi, vaikka maksimaalinen kotiapu käy ja turvaranneke on käytössä. Vanhukset joutuvat tyytymään pikaisiin hoita-jien käynteihin, vaikka maksavatkin jokaisesta palvelusta hintalistan mukaan. He odottavat laadukasta palvelua, mutta pystyykö nykyinenkään järjestelmä takaamaan hyvän hinta—laatu-suhteen? Entäs kun tätäkin nyt heikennetään? Tämä maan hiljaisin sota-aikana tai sitä ennen syntyneiden vanhusten joukko on opetettu noudattamaan lakeja, sääntöjä ja kunnioittamaan auktoriteetteja, joten tuskin he valittavat nykyisen hallituksemme huonoista päätöksistä.

Arvoisa puhemies! Omaishoitajien määrä on lisääntynyt, ja entistä huonokuntoisempia vanhuksia hoidetaan kotona joko toimien päätoimisesti omaishoitajana mitättömällä korvauksella tai ilmaiseksi oman työn ohella. Omaishoitajuus tuo huomattavia säästöjä kuntien kassaan, mutta miksi omaishoitajille maksetaan niin vähän tästä arvokkaasta työstä? Rakennepaketin mukaan hallitus olettaa, että läheiset ottavat hoitovastuun jatkossa vanhustenhoidosta. Monille omaisille tämä auttaminen on mahdollista jopa työn ohessa, jos vanhus asuu tarpeeksi lähellä. Monien vanhusten lapset ovat joutuneet muuttamaan etelän kaupunkeihin työn perässä. Pitäisikö vanhukset tuoda kotiseudultaan Helsinkiin lähelle lapsiaan? Miten tähän on (Puhemies koputtaa) varauduttu? Onko hallitus varannut riittävästi rahaa tämän uudistuksen toteuttamiseen, vai edellyttääkö hallitus, että kunnat budjetoivat riittävästi rahaa vanhusten kotona asumisen mahdollistami-seen, (Puhemies koputtaa) esimerkiksi kotona tapahtuvaan kuntouttamiseen, turvarannekkeisiin, apuvälineisiin, nostolaitteisiin, vanhusten asuntojen remontointiin (Puhemies koputtaa) ja ammattitaitoisten hoitajien lisäämiseen kotikäyntejä varten 24/7-periaatteella?

Annika Saarikko /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä edustajakollega Varsinais-Suomesta, edustaja Heikkilä, hyvin kriittisin sanoin kävi läpi hallituksen rakennepakettia. Hallituksen rivit ovat kovin harvat näin iltamyöhällä, enkä tietenkään koe opposition edustajana minkäänlaista velvollisuutta puolustaa tuota hallituksen työtä. Itsekin aion esittää sitä kohtaan kriittisiä arvioita, mutta rohkenen kuitenkin sanoa edustaja Heikkilälle, että ei tätä nyt sentään aivan Himas-paperiksi voi verrata, (Juho Eerola: Se ei ole edes sitä!) minusta kahdesta syystä. Siksi, että Himasen tutkimuksessa — olkoonkin käsittämättömän kallis, erittäin epämääräisellä tavalla tilattu — oli kuitenkin tavoitettu ehkä jotain sellaista syvävirtaa yhteiskunnasta, jota meidän itse kunkin olisi syytä pohtia. (Jussi Halla-aho: Onko tämä keskustan linja?) Mitä sitten tulee Himas-paperin ja rakennepaketin vertailuun, niin kyllä tässä olen aivan samaa mieltä edustaja Heikkilän kanssa, että aivan liian moni asia paperissa täsmentyy myöhemmin, sisältää vain selvittämisaikeita tai arviointiaikeita, mutta sen ydin, kuntien tehtävien vähentämisen tavoite, on aivan oikea. Suomi elää yli varojensa, niin kunnat kuin valtio, ja jotain täytyy tehdä, mielellään jo tänään, ei vain odotellen seuraavia hallituskausia, jolloin se on jo liian myöhäistä.

Arvoisa puhemies! Se siitä edustaja Heikkilän puheenvuoron kommentoinnista. Mutta sitten muutama ajatus, mitä tämä hallituksen rakennepaketti itselläni on herättänyt. Ensinnäkin olen vähän kriittisesti suhtautunut sen nimeen. En ole aivan varma, täyttääkö se todella rakenteellisten uudistusten mittapuut. Pikemminkin kai on kysymys julistuksesta, hallitukselle tärkeistä asioista ja tavoitteista tai työlistasta, mitä tarttis tehdä seuraavien vuosien aikana. Kuten aiemmin totesin, että moni asia on jätetty vain selvittämisen tasolle, se on ilman muuta kritiikin paikka, mutta perusidea siitä, että säästöjä tarvitaan, se on, arvoisa puhemies, välttämätöntä.

Kiinnitän huomiota yhteen kohtaan. Tiedän, että täällä on monin sanankääntein tänä iltana ja debatin aikana ruodittu pakettia, tätä työlistaa, ja yksi seikka siitä jäi kovin vähälle huomiolle, rahamäärällisesti varsin iso, ja se koski linjausta toimeentulotuen siirrosta kunnilta Kelalle. Olen erittäin pettynyt ja suhtaudun kriittisen penseästi siihen, että hallitus ei päätynyt tekemään tässä neuvottelussa päätöstä tästä asiasta.

Oli sinänsä onnellista ja vähän yllättävää, että sosiaali- ja terveysministeriö muutoin niin vaikean säästölistan tekemisen keskellä onnistui tekemään tästä pohjaesityksen, virkamiesesityksen, hallitukselle arvioitavaksi. Ministeriössä siis olisi ollut valmiutta tähän, ja tiedän myös, että Kelassa olisi ollut valmiutta vastaanottaa tämä toimeentulotuen maksatus. Sen kustannusarvio oli 70 miljoonaa euroa eli varsin merkittävä osa, jos ajatellaan niitä summaluokkia, mitä muita asioita tuo lista piti sisällään.

Yleiskritiikkinä sille on myös todettava se, että saman rakennepaketin nimen alla siellä oli kovin harvoja reformistisia, suuria rakenteellisia uudistuksia mutta sitäkin enemmän sotkettuna isoja ja pieniä asioita toisiinsa. Minusta ei ole aivan perusteltua laittaa samaan listaan solariumvalvontaa ja vanhuspalveluiden kokonaista pyrkimystä suunnanmuutoksen jatkamiseen.

Arvoisa puhemies! Toimeentulotuki on viimesijainen tuki, ja sen käyttö on valitettavan laajaa. Miksi se on laajaa? Siksi, että perusturvan taso on riittämätön. Miksi se on valitettavaa? Samasta syystä. Siksi, että perusturvan taso on riittämätön. Se kuormittaa kuntien taloutta ja on myös käyttäjänsä kannalta varsin nöyryyttävää viimeisellä luukulla ramppaamista. Sen myöntämiseen sisältyy paljon teknistä ja hallinnollista toimenpidettä, jotka vievät aikaa sosiaalityöntekijöiltä sen varsinaisen työn tekemisestä. Siksi keskusta kannattaa niin omaishoidon tuen siirron kuin toimeentulotuen siirron osalta sitä, että Kela yhtenä organisaationa olisi kustannustehokkaampi hallitsemaan tätä kokonaisuutta. Olisi ollut toivottavaa, että tästä siirrosta olisi saatu nyt jo päätös. Kokeiluja siitä on tehty menneinä vuosikymmeninä 90-luvulla, ja tulokset siltä osin ovat onnistuneita.

Se, mitä on taustalla, isompi kuva perusturvan riittämättömyydestä, on sitten jo kokonaan toinen juttu, mutta se, että sosiaalityöntekijät tämän paljon puhutun nuorten syrjäytymisenkin keskellä voisivat keskittyä työnsä oleellisempaan sisältöön ilman mekaanisen toimeentulotukipäätöksen tekemistä ja se hoituisi Kelan byrokratian ja tietojärjestelmien kautta, olisi huomattavan paljon yksinkertaisempaa. Tätä kannatan ja toivon, että hallitus pikaisesti edistää, olisi tehnyt sen jo nyt mutta viimeistään ensi keväänä.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2008 jälkeen Suomen, kuten muunkin Euroopan, talouden kehitys on ollut surkeaa, mutta ei niin huonoa asiaa lienekään, ettei siinä ole jotain hyvääkin. Tässä huonossa kehityksessä hyvää on ollut se, että Suomen hallinnon ja työn rakenteiden vinoutunut kehitys on viimeistään nyt kirkastunut kaikille. On käynyt selväksi, että meillä on nykymenoihin nähden rakenteellinen yli 9 miljardin euron pysyvä vuosittainen aukko verotuloissamme. Olemme menettäneet tämän vuoden 2008 jälkeisen taantuman aikana yli 100 000 teollisuuden rakennemuutoksen aiheuttamaa työpaikkaa.

Tämän kehityksen korjaamiseksi hallituksen rakennepaketti on Suomen tulevaisuuden ja kansalaisten palvelujen turvaamiseksi erittäin tarpeellinen. Hyvää siinä on myös se, että loppujen lopuksi se tähtää kasvuun, sillä työn ja yrittämisen kasvu on ainoa lääke tähän tilanteeseen, ja tähän meidän on viimeistään nyt panostettava. Rakennepakettiin kirjattu kuntien tehtävien ja julkisen työn normien purkaminen kääntää sitä onnetonta 20 vuotta jatkunutta miinusmerkkistä julkisen työn tuottavuutta vähitellen plussalle. Rakennepakettiin kirjattu lupamenettelyn keventämi-nen palvelee edelleen kasvutavoitettamme. Hyvää siinä on myös ne asetetut uudet perälaudat, joiden ansiosta prosessit on suunniteltava uudelleen, jos asetettuja tuloksia ei synny. Kuntien talousohjausjärjestelmä tulee niin ikään selventämään ja parantamaan kuntien talouspohjaista johtamista. Tavoitteena olevan 0,5 prosentin vuosittaiseen kuntatalouden parantamiseen tähtäävän ohjausjärjestelmän tarpeellisuutta ei tarvinne kenellekään erikseen perustella. Nykyinen, mielestäni varsin lepsu, suhtautuminen kuntien alijäämäkehitykseen ja velkaantumiseen tullee siten muuttumaan.

Arvoisa puhemies! Hallitus panostaa erityisesti kasvuun. Tekesille, Teollisuussijoitukselle ja yritysten kansainvälistymiseen osoitetaan lisää rahaa. Myös niin kutsuttu rahastojen rahasto, missä valtio laittaa siemenrahaa ja hakee pottiin lisäksi kasvavan osan yksityistä rahaa siten, että rahasto nousee toiminta-aikanaan miljardiluokkaan, vastaa hyvin kasvurahoitustarpeisiimme tällä hetkellä. Mielestäni tämä yritysten kasvun pääomittaminen on hoidettava hyvin johdetusti ja niin suunnitellen, ettei yritysten kasvun julkinen pääomarahoitus itsessään aiheuta kasvu- tai arvostushäiriöitä ja siten uusia kuplia tulevaisuudessa. En kannata sökötaloutta tässäkään asiassa, joten uusia miljardiluokan valtion rahastoja ei tämän lisäksi tarvita.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan ilmaista iloni siitä, että vientimme, viime kuun kasvu, on pikkuhiljaa saavuttamassa tuontiamme. Viennin kasvu syyskuussa ei perustunut yksittäiseen ta-paukseen tai kapealle sektorille. Tämä vahvistaa toiveita, että jo ensi vuonna kauppataseemme kääntyy positiiviseksi.

Vielä lopuksi ihmettelen erityisesti sitä asiaa, että viime eduskuntavaaleissa, vuonna 2011, perussuomalaiset julistivat, että yhteisövero on säilytettävä vähintäänkin 26 prosentissa. Vielä tämän vuoden lokakuussa perussuomalaiset kritisoivat hallituksen yhteisöveron laskua 20 prosenttiin ja pitivät sitä liian suurena lahjana yrityksille. Tänään edustaja Soini ja muun muassa edustaja Saarakkala vaativat Viron yhteisöveromallia meillekin. Tämähän tarkoittaa sitä, että yhteisövero nollataan. Tämä tarkoittaa sitä, että se 5 miljardia, joka yhteisöverosta saadaan — joka jaetaan niin, että kunnat saavat siitä 1,5 miljardia ja valtio 3,5 miljardia — nollautuu. (Ari Jalonen: Kannattaa tutustua meidän vaihtoehtobudjettiin!) Tämä 9 miljardin vaje, mikä meillä joudutaan lainalla rahoittamaan, lisääntyy näillä summilla sitten loppujen lopuksi. — Kiitoksia.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan ensimmäiseksi kannatan edustaja Sipilän esittämää epäluottamuslausetta hallitukselle.

Arvoisa puhemies! Tässä on puhuttu tästä kestävyysvajeen suuruudesta, ja täällä edustaja Sipilä totesi, että jo aivan eduskuntatyön ensi päivinä keväällä 2011 ilmeisesti Raimo Sailas kumppaneineen kävi laskemassa ja osoittamassa, että Suomessa on 9 miljardin kestävyysvaje. Hallitus kuitenkin rakensi ohjelmansa likipitäen 5 miljardin kestävyysvajeen pohjalle ja on ummistanut silmänsä näiltä tosiasioilta jo yli kahden ja puolen vuoden ajan ja nyt sitten väittää ryhtyneensä tekemään tehtäviä, joita ei voi jättää tekemättä. Tilannehan oli täysin klaari jo hallituksen aloittaessa toimintansa. Tässä on iso vastuu hallituksella siitä, mitä tämä silmien sulkeminen Suomelta ja Suomen kansalaisilta tulee loppujen lopuksi maksamaan. Nytkin nämä esitykset ovat sirpaleisia, ja tästä rakennepaketista selvästi puuttuu sellainen kokonaisnäky. Kun puuttuu näky kasvusta, uusista työpaikoista ja yrittäjyydestä, niin silloin melkein voi sanoa, että kun tämä puuttuu, niin puuttuu kaikki.

Kiinnitän tässä puheenvuorossani erityisesti huomiota koulutuskohtaan todeten, että tällä linjalla hallitus jatkaa säästölinjaansa. Jo valtionosuuksien kohdalla kunnat ovat joutuneet kokemaan miljardiluokan leikkauksia. Nyt koulutussektorille aiheutuu lisäksi 200 miljoonaa, ja nuo edelliset säästöt kertautuvat juuri tällä alueella. Lukioilta säästetään liki 300 euroa per oppilas, ja on aivan varmaa, että hallituksen suunnitelman mukaan lukioverkko maassa harvenee poikkeuksellisen paljon. Vain Lapin kohdalta tässä otan esimerkin ja oletan ja jaksan uskoa, että hallitus ymmärtää sen verran todellisuutta, että siellä, missä lukioiden välimatka tälläkin hetkellä on liki 100 kilometriä — 70—80 kilometriä on pitäjien väli — ei näitä enää voi kyllä harventaa.

Oppivelvollisuuteen yhden vuoden lisä on varmasti sinänsä aivan hyvä asia. Meillä on tällä hetkellä yli 3 000 koululaista, jotka peruskoulun käytyään eivät pysty jatkamaan lukiossa tai toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa. On selvää, että pahinta, mitä näille nuorille voi tapahtua, on se, että he jäävät kotiin odottelemaan sitä, että täyttävät 17 vuotta ja pääsevät työttömyyskortistoon. Tähän tilanteeseen näitä nuoria ei kerta kaikkiaan voi jättää, siitä olen täysin samaa mieltä. Jos olisin vakuuttunut siitä, että oppivelvollisuusiän yhdellä vuodella nostaminen ratkaisee tämän ongelman, olisin sen innokas tukija. Mutta kun sivistysvaliokunnassa on kuultu asiantuntijoita kymmenittäin, niin siellä on aivan selvästi noussut sellaiseksi päällimmäiseksi linjaksi se, että tätä ei ratkaista tällä rakennemuutoksella vaan tässä on kysymys niin vaikeista tapauksista — monissakin tapauksissa niin vaikeista, moniongelmaisista nuorista, joilla nämä ongelmat ovat kypsyneet aivan sieltä varhaislapsuudesta lähtien — että ei sitä ratkaise tässä vaiheessa se yksi lisäkouluvuosi. Kun ovat yhdeksän vuotta olleet koulussa nämä nuoret ja jos sen jälkeen tilanne on se, että ei pystytä jatkamaan toisella asteella, niin on heikot perusteet kuvitella, että se yksi lisävuosi ratkaisee tätä. Jotakin heidän kanssaan on tehtävä, ja monet näistä erityisnuorisotyöntekijöistä ovat todenneet, että siinä on paljon tällaisia ihan henkilökohtaisiin kontakteihin liittyviä ja sellaisesta lähteviä nimenomaan täsmätoimenpiteitä näille nuorille.

Tässä on siis kaksi erittäin tärkeää asiaa: näiden moniongelmaisten nuorten kohtaaminen aivan henkilökohtaisella tasolla ja toinen asia sitten se, että varhaiskasvatuksen ja peruskoulun kohdalla on ryhdyttävä toimenpiteisiin ja tehtävä kertakaikkisia uudelleenarviointeja. Siellä on perheistä, päiväkodeista, varhaiskasvatuksesta, lähtien kiinnitettävä uudella tavalla huomiota näihin nuoriin ja lapsiin, ja kun tullaan perusopetukseen, niin ei ainakaan säästämällä pystytä ryhmäkokoja pienentämään, opiskelua tehostamaan niin, (Puhemies koputtaa) että hyväoppiset pääsevät menestymään ja oppivat sellaisia valmiuksia, joilla elämässä hyvin pärjäävät — me tarvitsemme heitä — ja niin, että nämä vähän heikommilla oppimisedellytyksillä olevat lapset ja nuoret pääsevät sellaiselle tasolle, että pystyvät ainakin toisen asteen koulutuksen sitten perusopetuksen jälkeen itselleen hankkimaan.

Jukka  Kopra  /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen talous kyntää syvää uraa eikä käänny millään nousuun. Kansainvälinen taloussuhdanne on huono, ja mikä pahinta, meidän taloutemme rakenteet ovat sellaiset, ettei teollisuutemme ole enää pitkään aikaan ollut kilpailukykyinen monilla osa-alueilla eikä täällä saada tehdyksi sellaisia tuotteita, joita muualla maailmassa olisi taloudellisesti perusteltua ostaa. Samalla meidän julkinen sektorimme kuluttaa enemmän rahaa kuin talousjärjestelmämme tuottaa. Onneksi hallitus on ymmärtänyt tämän ja ryhtynyt toimenpiteisiin. Olemme myöhässä, mutta hyvä kuitenkin, että nyt ollaan liikkeellä.

Kevään kehysriihessä otettiin ensimmäisiä askeleita rakenteiden korjaamiseksi muun muassa yhteisöveron alentamisen muodossa. Tuolloin tehdyt toimenpiteet eivät tietenkään yksin riitä, ja siksi hallitus on lanseerannut tämän rakenneuudistuspaketin. Kyseessä on iso rakenteita muuttava uudistuskokonaisuus, joka auttaa meitä ottamaan aimo harppauksen eteenpäin kohti kilpailukyvyn palauttamista, taloudellista nousua, hyvinvoinnin parantamista ja kohti parempaa tulevaisuutta.

Kuluneella hallituskaudella taloutta on sopeutettu jo noin 5 miljardilla eurolla. Yhteisöveron alentaminen tuli jo mainittua. Osinkoverotusta ollaan uudistettu kasvua generoivaan suuntaan. Kaksi vuotta sitten tehtiin laaja ja vakautta lisäävä raamisopimus. Viime vuonna tehtiin työurasopimus, joka pidentää työuria. Hallitus luo kasvurahastoja. On sovittu nuorten yhteiskuntatakuusta. Kaikki nämä ovat merkittäviä, tärkeitä keinoja kestävyysvajeen poistamiseksi ja rakenteiden muuttamiseksi.

Nyt sovitaan rakenneratkaisusta, joka valtiovarainministeriön mukaan riittää poistamaan kestävyysvajeen, mikäli rakennepaketin tavoitteisiin päästään. Rakennepaketti koostuu viidestä pääkohdasta, jotka ovat siis kuntien rakenteellisen 2 miljardin euron alijäämän poistaminen, julkisten palveluiden tuottavuuden parantaminen, työurien pidentäminen keskimäärin kahdella vuodella, rakenteellisen työttömyyden alentaminen prosentilla ja talouden kasvupotentiaalin vahvistaminen 1,5 prosenttiyksiköllä. Minusta nämä keinot ovat uskottavia ja merkittäviä taloutemme ja rakenteidemme oikaisemiseksi.

Tänään on kuultu, että tällaiset toimenpiteet herättävät kovaa porua oppositiossa. Muutosvastarinta onkin aina suurta, kun tehdään suuria ja vaikeita asioita. Nyt on kyse Suomen kannalta äärimmäisen tärkeistä toimista, ja on hyvä, että hallitus vie näitä määrätietoisesti eteenpäin. Näihin talkoisiin tarvitaan tietenkin mukaan kaikkia suomalaisia.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan ensiksi haluan pureutua tähän rakennepaketista esitettyyn vanhuspalvelujen leikkaukseen, mistä täällä iltapäivällä käytiin keskustelua. Kun täällä esitettiin, että täällä olisi leikattu 300 miljoonaa, niin haluan tuoda esille sen, että ei leikata. Tämä on pitkän aikavälin tavoite, ja sitä myöten tämä 300 miljoonaa euroa on tavoitetila. Laskelma sisältää myös 200 miljoonaa euroa avopalvelujen vahvistamiseen, elikkä vahvistetaan niitä avopalveluita, ja pikkuhiljaa vetäydytään laitoshoidosta.

Mutta, arvoisa puhemies, maailmantalouden alakulo ja euroalueen ongelmat kurittavat Suomen taloutta. Kun vientituotteiden kysyntä on heikkoa ja Suomi on itse moniongelmainen potilas, hoitavien lääkkeidenkin tulee olla monitehoisia. Suomea kurittaa erityisesti teollisuuden rakennemuutos ja julkisen talouden kestävyysvaje. Näihin ongelmiin hallituksen rakennepaketti pureutuu. Nyt tarvitaan vettä Suomi-veneen alle.

Rakennepaketin tarkoitus on päivittää hyvinvointivaltio tuleville vuosikymmenille. Meillä on käsissä siis kattava hyvinvointivaltion rakennepaketti, joka kieltämättä olisi helpompi ollut toteuttaa jo edellisen hallituksen aikana, jos edes jollakin tavalla olisi rakenteita lähdetty korjaamaan.

Arvoisa puhemies! SDP:n punaisena lankana on rakennepaketin neuvotteluissa ollut oikeudenmukaisuus. Paketti sisältää monia sosialidemokraateille tärkeitä uudistuksia. Halusimme muun muassa luoda uusia mahdollisuuksia työntekoon, uudistaa sosiaaliturvaa, vanhustenhoivaa sekä kitkeä harmaata taloutta, mihin yksi työkalu tulee olemaan verovelkarekisteri, johon tosin odotan eduskunnan tekevän kattavia muutoksia, jottei hyvää tarkoittava rekisteri vahingoita rehellisten maksuvaikeuksissa olevien yrittäjien liiketoimia ja elämää. Kun seurantajärjestelmiä kehitetään, on kohtuullista huomioida yritysten kansantaloudellinen mittakaava. Voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että miljoonaluokan kuittitehtailua ja veronkiertoa harjoittava elämäntaparikollinen ja vaikeuksiin joutunut, aiemmin tunnollisesti velvoitteensa hoitanut ammatinharjoittaja eivät kuulu samaan rekisteriin, ei ainakaan pitäisi kuulua.

Arvoisa puhemies! Valtiovallan taholta on liian pitkään kasattu lisävelvoitteita kuntien harteille. Rakennepaketilla tähdätään siihen, että kunnissa voidaan vapaammin päättää, miten palvelut järjestetään. Samalla pitää kuitenkin muistaa, että kunta- ja sote-uudistukset ovat tämän hallituskauden suurimpia rakenneuudistuksia. Uudistukset pitää toteuttaa, koska juuri niillä parannetaan julkisen sektorin tuottavuutta, turvataan hyvinvointivaltion tulevaisuus. Rakennepakettien vaikutuksesta on hyvä muistaa, että valtiotoimilla voidaan pureutua ainoastaan kotimarkkinoiden tilanteeseen mutta ei viennin kysyntään, joka on suomalaisen hyvinvoinnin kivijalka.

Kansalaisten huoli ikääntyvien tulevaisuudesta on ymmärrettävä. Vanhustenhoivassa on havaittu paljon puutteita. Jotta voimme tarjota läheisillemme laadukasta hoivaa ja apua, meidän tehtävämme on muuttaa tapoja, joilla palveluita tarjoamme, jotta pystymme vastaamaan ikääntyneiden ihmisten hoivatarpeisiin. Meidän on muutettava palvelurakenteita, jotta voimme korvata laitoshoitoa. Tarvitsemme lisää kotiin vietäviä palveluja, omaishoitoa ja tehostettua palveluasumista.

Rakennepaketin ajatus ei ole se, että laitoshoidosta voidaan säästää ilman muita toimia. Totta kai tarvitaan parannusta kotipalveluun, omais-hoitoon ja palveluasumiseen. Tähän täytyy tehdä konkreettinen toimenpideohjelma, jotta asia saadaan hoidettua hallitusti. Kun tarkoitus on vähentää vanhustenhoidosta 300 miljoonalla kuntien menoja, on tärkeää valvoa ja seurata tarkasti, miten asumista tukevat toimenpiteet toimivat.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kataisen—Urpilaisen hallituksen yksi taito on ihan itse nostaa rima korkeuteen, jonka ylittäminen päätöksenteon hetkellä on jälleen kerran osoittautunut peräti hankalaksi. Kuluvan vuoden aikana on kolmesti oltu samassa tilanteessa, ensinnä kehysriihen yhteydessä keväällä, sittemmin budjettiriihen yhteydessä elokuun lopussa, ja nyt meillä on käsiteltävänä tiedonanto, jonka otsikko on Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanosta — aivan itse nostettu rima tasolle, joka ainakin tällä kertaa omalla kohdallani nosti myös omat odotukseni siitä, että vihdoinkin päätöksiä, konkreettisia esityksiä, miten tätä maata reivataan kestävyysvajeesta ulos.

Toisaalta, kun maassa on hallitus, joka hallitusneuvotteluissaan neuvotteli siitä, mikä on kestävyysvajeen suuruus, ja viimeiset vaiheet kertovat siitä, että nyt on puolueiden välillä kisa, kuka tässä oikein onkaan ollut se aloitteentekijä ja asioitten eteenpäinviejä, niin eihän tätä hirvittävästi ihmetellä tarvitse.

Toisekseen, edustaja Saarikko omassa puheenvuorossaan pohdiskeli sitä, mikä sana kuvaa tätä asiakirjaa. Olen edustaja Saarikon kanssa samaa mieltä siitä, että rakennepaketti kuulostaa hieman liialta. Kyse on työohjelmasta, niistä asioista, joihin pitää saada sisältö, jotta tuolle kestävyysvajeelle, josta ei nyt sitten enää tarvitse neuvotella — sen kokoluokka on 9—10 miljardia — saadaan kate.

Arvoisa herra puhemies! On käytetty päivä aikaa keskusteluun ja puolin ja toisin käytetty sanan säilää siihen, miksi jotakin on tehty tai miksi jätetty tekemättä ja mitä loppujen lopuksi linjaukset tarkoittavatkaan. Silloin on helppo ymmärtää väärin, kun on tehty päätöksiä ja linjauksia, jotka monissa asioissa ovat rivin, kahden mittaisia, ja todetaan, että entiset päätökset ovat voimassa.

Ymmärrän valmistelun, ymmärrän, että se koneisto vie aikaa, että eteenpäin päästään, mutta esimerkkinä keskustelu vanhustenhuollosta on osoitus siitä, että on helppo linjata miinus 300 miljoonaa euroa, mutta sen jälkeen jää lukematon määrä kysymyksiä "mitäs sitten". Ja kun edustaja Piirainen on salissa, niin kuulin ensimmäisen kerran, kun kello on nyt hieman vaille puoli kymmenen illalla, noin 10 minuuttia sitten sen, että laitoshoidosta tehtävän 300 miljoonan euron vähennyksen ratkaisemiseen on käytössä 200 miljoonaa euroa avopalvelujen kehittämiseen. Kuulin sen ensimmäisen kerran. Olen lukenut tämän asiakirjan useita kertoja. En täältä sitä kohtaa löydä. Toisekseen, onhan se ymmärrettävää, jos hallituspuolueen edustajalla on enemmän tietoa kuin oppositiolla, nimittäin tämä 300 miljoonaa euroa laitosvaltaisuuden vähentämiseen on oikeansuuntainen toimenpide, mutta on unennäköä päästä tuohon tavoitteeseen, ellei ihan oikeasti panosteta avopalveluihin, ellei ihan oikeasti panosteta omaishoidon tukijärjestelmän kehittämiseen.

Sekin lause täällä on salissa tänään kuultu, että tulevana talvena meillä on omaishoidon kehittämisohjelma tässä maassa. Kyllä, mutta jokainen tietää, että tuo kehittämisohjelma ei muutu toimenpiteiksi ennen kuin on jotakin konkretiaa myös eurojen osalta.

Realismin perään kysyn myös kunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusten yhteydessä. Odotin, että tässä rakenneratkaisussa oltaisiin tehty päätöksiä siitä ja tehty sen suuntaisia ratkaisuja, joilla aidosti olisi päästy sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen, olisi aidosti päästy eteenpäin niissä asioissa, joista säästöt ja joista kestävyysvajeen kate on mahdollista saada. Nyt valitettavasti tämä paperi ei tuo lisää valoa, pikemminkin päinvastoin.

Kolmanneksi, hallituksen tässä paperissa on pitkä lista asioita, ja hieman häiritsee se, että miljardit ja miljoonat ovat autuaasti ristissä. On toki hyvä, että solariumien valvontaa (Puhemies koputtaa) voidaan miljoonan euron edestä vähentää, mutta kun samanaikaisesti eläkepäätökset odottavat ratkaisuaan, eläkepäätökset, joilla todellista merkitystä kestävyysvajeen paikkaamiseen on, niin kyllä tässä hämmentynyt olo on.

Arvoisa herra puhemies! Siihen nähden, että todella odotin, että nyt jo kansainvälinen paine kolmen A:n tippumisesta kahteen A:han olisi antanut hallitukselle painetta tehdä linjauksien sijasta päätöksiä, niin ei tässä voi kuin ihmetellä tämän asiakirjan luettuaan, mihin ihmeeseen yökaudet neuvotteluaikaa tarvittiin, kun lopputulos on pääsääntöisesti entisiä linjauksia toistavia kannanottoja.

Sofia Vikman /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa on kyse siitä, että asioita tehdään uudella tavalla ja rakenteita uudistetaan, jotta suomalaisten palvelut turvataan kestävästi ilman, että tuleville sukupolville jätetään kohtuutonta velkataakkaa.

Rakenneuudistukset eivät ole leikkauksia. Ne ovat toimintatapojen muutoksia, tehtävien karsintaa ja tehtävien uudelleenjärjestelyä siten, että tuottavuus kohenee. Ne ovat käytäntöjen, verotuksen ja tulonsiirtojen kehittämistä siten, että yhä useampi pääsee töihin ja yhä useamman kannattaa ottaa työtä vastaan. Ne ovat yritysten toimintaympäristön parantamista talouskasvua, työllisyyttä ja investointeja edistäväksi.

On hyvä huomata, että näiden välttämättö-mien uudistusten vastustaminen tarkoittaa itse asiassa suomalaisten palveluihin kohdistuvien leikkausten kannattamista. Tekemättä jättäminen ei siis ole todellinen vaihtoehto tässä tilanteessa, rakennepaketti kun perustuu Suomen kestävyysvajeen nujertamiseen.

Tehtävää toki riittää vielä vuosiksi eteenpäin, mutta paketti on historiallinen. Pääministeri Kataisen hallitus pystyi siihen, mihin yksikään hallitus ei ole aiemmin pystynyt, nimittäin purkamaan kuntien velvoitetaakkaa. Normeja puretaan, mikä antaa kunnille paremmat mahdollisuudet selvitä vaikeassa taloustilanteessa ja tehdä joustavammin ratkaisuja, jotka ovat oman kunnan alueella parhaita. Valinnanvapaus ja luottamus kuntapäättäjiä kohtaan voi tuoda luovuutta palvelujen järjestämiseen ja paremman tuloksen kuin tiukka ja saneleva ohjaus. Hallituksen marraskuun lopussa päättämä kokonaisuus on hyvä askel eteenpäin rakenneuudistusten tiellä, ja seuraava askel on kehysriihessä maaliskuussa 2014.

Arvoisa puhemies! Pelkkä rakenteiden ja tuotantotapojen uudistaminen ei vielä yksin kuro kestävyysvajetta umpeen. Meidän suomalaisten on myös tehtävä entistä enemmän töitä. Mitä pidempiä työuria teemme ja mitä useampi suomalainen saadaan mukaan työelämään, sitä kestävämmällä perustalla hyvinvointimme ja maan talous ovat.

Paketti sisältää useita merkittäviä askelia myös työnteon lisäämiseksi. Työurien ja työn tarjonnan suhteen edetään, kun hallitus on päättänyt toimista, joilla työuria pidennetään alkupäästä. Näitä ovat muun muassa opintotuen kehittäminen valmistumista nopeuttavaksi, korkeakoulujen hakijasuman purku sekä korkeakoulujen rahoituksen uudistaminen. Hallitus on myös päättänyt toimista, joilla vähennetään työurien katkoksia ja vajaatyöllisyyttä. Näitä ovat muun muassa kotihoidon tuen uudistus ja vuorotteluvapaan uudistaminen. Eläkeikään liittyvät toimet ovat kolmikantaisessa valmistelussa siten, että lakeja voidaan alkaa valmistella nykyhallituksen toimesta. Tavoitteena on eläkeuudistuksen voimaantulo vuoden 2017 alusta.

Oppivelvollisuuden nostamisesta 17 vuoteen ei ole tehty lopullisia päätöksiä, vaan hallitus linjasi uudistuksen valmistelusta. Uudistuksen hintalapuksi on sovittu 15 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa sitä, että tulosten saavuttamiseksi toimia on kohdennettava niihin, jotka niitä kipeimmin tarvitsevat, ja niihin, jotka ovat vaarassa pudota, ei koko ikäluokkaan.

Rakenteellisen työttömyyden vähentäminen etenee, kun hallitus on päättänyt ottaa käyttöön työttömyysturvan ja asumistuen suojaosuuden sekä työttömyysetuuden ennakkomaksun. Työpaikkoja tarjotaan myös työttömän oman ammattialan ulkopuolelta kolmen kuukauden ammattisuoja-ajan jälkeen sekä yli 80 kilometrin säteellä työttömän kodista.

Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuen uudistus paitsi lisää työvoiman ja työn tarjontaa myös osaltaan nostaa naisia palkkakuopasta. Rakennepäätöksen yhteydessä tehty päätös vanhemmuuden kustannusten jakamisen selvittämisestä pitää viedä pikimmiten pidemmälle. Pelkkä vanhemmuuden kustannusten jakamisen eri mallien selvittäminen ei yksin riitä, vaan on edettävä mahdollisimman pian tekoihin ja tehtävä asiassa päätöksiä. (Puhemies koputtaa) Kyse on ennen kaikkea yrittäjyyden edistämisestä ja mahdollisuuksien tasa-arvon luomisesta työmarkkinoille, kun naisvaltaisten alojen palkanmaksukyky paranee (Puhemies koputtaa) ja nuorten naisten mahdollisuudet vakituiseen työsuhteeseen paranevat, kun ylimääräinen äitiriski työnantajilta poistuu. Nyt yksi vauva maksaa (Puhemies koputtaa) työnantajille noin 12 000 euroa. Hallituksen on oltava aloitteellinen ja kannustettava (Puhemies koputtaa) työmarkkinajärjestöjä sovun löytämiseen asiassa.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen rakennepaketti sisältää joitakin hyviä ja välttämättömiä toimenpiteitä, joihin oppositiostakin käsin voidaan yhtyä. Koska kuitenkin olen johtavan oppositiopuolueen kansanedustaja, keskityn puheenvuorossani haukkumaan ja räksyttämään.

Muutamilta osin olen erittäin pettynyt rakenneuudistuspaketin sisältöön. Monien muiden leikkausten ohella Kataisen hallitus päätti vähentää toisen asteen koulutuksesta peräti 260 miljoonaa euroa. Pääsääntöisesti nämä leikkaukset kohdistuvat kouluverkoston rakenteeseen ja rahoituspohjaan. Pisan kalteva torni tuskin näillä toimenpiteillä oikenee. Hallituksen leikkauksista johtuen lukuisten nuorten koti- tai lähikunnassa sijaitseva lukio tai ammattikoulu tullaan lopettamaan. Vain kaupungeilla tulee olemaan mahdollisuus ylläpitää toisen asteen koulutusta, kun pienemmät kunnat joutuvat lakkauttamaan oppilaitoksiaan. Tämä ei tue sitä tavoitetta, että koko maa pysyisi asuttuna ja elinkelpoisena. Pitkällä tähtäimellä väestö tulee keskittymään kaupunkiseuduille.

Ihmettelen suuresti, onko hallitus miettinyt päätöstensä seurauksia. Ensinnäkin nuoret joutuvat muuttaman maakunnista kaupunkien alueille, joilla jo muutenkin on paljon opiskelijoita ja puutetta opiskelija-asunnoista. Lisäksi on nähtävä, että useat nuoret eivät ole valmiita muuttamaan pois kotoa ihan vielä peruskoulun jälkeen, mikä voi tarkoittaa opiskelumotivaation laskua.

Edelleen tämä uudistus, jos tätä sellaiseksi, uudistukseksi, voi edes kutsua, tulee johtamaan ryhmäkokojen kasvuun, jolloin opettajilla ei ole mahdollisuuksia puuttua syrjäytymisvaarassa olevien opiskelijoiden tilanteeseen.

Kouluverkon leikkaus on myös täysin ristiriidassa nuorisotakuun ja oppivelvollisuusiän noston kanssa. Samalla kun nuoret halutaan kaikin mahdollisin keinoin opiskelemaan toiselle asteelle, heiltä karsitaan opiskelupaikat kodin läheltä pois. Ammattikoulut joutuvat lisäksi vähentämään tiettyjen alojen koulutuksia, mikä hankaloittaa oman alan löytymistä. Tämä johtaa pitkittyneisiin opintoihin ja jopa opiskelujen keskeytyksiin.

Jos todellisuudessa jotain säästöjä koulupuolelta halutaan hakea, ja miksei haluttaisi, on otettava esille pakkoruotsin poistaminen. Kyseessä on oppiaine, johon kulutetaan suhteettomasti voimavaroja, mutta samalla kieli, jota käytännössä kukaan ei opi sillä tavoin, että sillä mitään kielivähemmistön oikeuksia pystyttäisiin turvaamaan. Kyllä se on ihan se ruotsinkielinen oma porukka, joka heitä itseään palvelee. Samalla tämä ruotsin opiskelu syö resursseja maamme talouskasvun kannalta tärkeämpien kielien opetukselta, ja tämänhän on jo Elinkeinoelämän keskusliittokin todennut.

Arvoisa puhemies! Oma henkilökohtainen näkemykseni on se, että tämä oppivelvollisuuden ikärajan nosto on kohtalaisen järkevä toimenpide. Se ei maksa välttämättä kovin paljon, sillä suurin osa opiskelijoista pyrkii näistä lakkautetuista kouluista huolimatta jatkamaan opiskelua peruskoulun jälkeen jo muutenkin, mutta toisaalta tämä saattaa auttaa niitä syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, jotka yleensä peruskoulun jälkeen opintonsa lopettavat. Että tämmöinen pieni kehu sitten hallitukselle annettakoon.

Mutta siitä huolimatta kannatan tätä edustaja Soinin epäluottamuslause-esitystä.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä rakennepaketissa olisin muutamaan asiaan maaseutupuolen näkökulmasta kiinnittänyt huomiota.

Ensinnäkin, kun tässä oli pantu lista näistä kuntien tehtävistä, joita tulisi karsia, vähentää tai saada kustannussäästöjä aikaiseksi, kohtana 6) on Maatalousyrittäjien lomituspalveluiden kilpailuttaminen. Ihmettelen tämän asian listalla oloa, koska tällä hetkellä tämä ei aiheuta kunnille yhtään kuluja. Miten voi tulla säästöjä, jos ei tule kulujakaan asialle? Eli tällä hetkellä kunnat kyllä toteuttavat tämän maatalouslomitusten hoitamisen kunnissa mutta sillä tavalla, että ne muodostavat useamman kunnan alueen. Nämä hallinnon henkilöt ovat kylläkin kuntien palkkalistoilla, mutta käytännössä kustannukset tulevat suoraan sosiaali- ja terveysministeriöstä ja Melan kautta hoidetaan.

Nämä hallinnon kustannukset on jo nyt ajettu erittäin alas, ja käytännössä en usko, että hallintotehtäviä pystyy vähentämään enää juuri lainkaan, eli ei enää lainkaan, että saisi nämä tehtävät hoidettua. Maatalouslomituspuolella taasen on vedetty lomittajien työajat ja kaikki tehtävät niin tiukille, että jos nykylainsäädännön mukainen maatalouslomitusasia halutaan hoitaa, niin siinä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia lisäsäästöihin. Elikkä sen sektorin kohdalla toivon huomioitavan sen, että säästöjä ei ole siitä löydettävissä.

Sitten toinen maaseutupuolen asia, mikä tällä listalla oli, oli kohta 12) Muutokset maaseutu-elinkeinohallinnossa. Olen itse työskennellyt maaseutuelinkeinohallinnossa kunnissa pitkään ja sen takia tunnen sen sektorin aika hyvin. Sen takia voinkin sanoa, että en usko, että näitä 1,5:tä miljoonaakaan, jotka tähän on säästöiksi laitettu, voidaan saada aikaiseksi, koska viime vuosina on näiltäkin osin kuntien maaseutuhallinnot yhdistetty ja useampi kunta muodostaa yhteisen maaseutuhallinnon toimintakokonaisuuden.

Mutta siitä, mistä on säästöjä saatavissa: Ehdottomasti on säästöjä saatavissa valtion valvontapuolelta. Eli maatalouspuolen valvonta on älyttömän tiukkaa ja tarkkaa. Ilman muuta EU vaatii sen ja meidän tulee hoitaa myöskin valvonta-asiat sen mukaisesti, mutta kyllähän tämän valvonnan varmasti voisi kustannustehokkaammin hoitaa.

Esimerkiksi meille Savukoskelle voi tulla Kemistä valvoja yli 300 kilometrin päästä katsomaan, onko yhdellä eläimellä, lampaalla, piltta, siis tämmöinen muovinen merkki korvassa, vai ei. Ja mitä se maksaa? Yhden tai kahden ihmisen työpäivä plus matkakulut. Onko tämä nykyaikaista valtion toimintaa? Elikkä jos me maata-louspuolella hallinnossa haluamme säästöjä aikaiseksi, niin kyllä meidän täytyy silloin katsoa valtion puolelta nämä asiat.

Ihmettelen muutenkin sitä, että tähän maata-lousvalvontaan ei ole tullut valtion tuottavuus-ohjelma matkaan. Valtion tuottavuusohjelmaa on käytetty poliisipuolella ja kaikissa muissa henkilöstöasioissa. Miksi ei maatalousvalvonnassa ole huomioitu tätä asiaa ollenkaan? Siellä jos jossakin on saatavissa säästöjä aikaiseksi ilman, että tämän valvonnan taso heikkenisi ollenkaan. Siihen minä toivon ihan oikeasti, että otettaisiin jo järki käteen: lopetettaisiin kuntien puolelta asiasta puhuminen ja keskityttäisiin todellakin valtion puolelta maaseutuhallinnon kulujen järkevöittämiseen.

Kolmantena asiana tässä halusin ottaa esille sitten tämän valtion rakennepakettiasian. Tätä on enemmänkin kuntien rakennepakettiasiana mainostettu, mutta jos puhutaan hallintopuolen asioista ja julkisen sektorin kuluista, niin silloin tulisi näkemykseni mukaan ottaa huomioon pikkuisen paremmin myöskin valtion asiat. Meillä on pääkaupunkiseudulle keskittynyt erittäin paljon valtion hallintoasioita. Nyt tässä vaiheessa pitäisi tehdä ihan oikea valtionhallinnon rakennepaketin selvittely: katsoa, mitä kaikkia toimintoja täällä on, miten ne voitaisiin oikeasti hoitaa kustannustehokkaasti.

Ja mitä se kustannustehokkuus tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että joka ikinen valtionhallinto, hallinto ja valtion organisaatio, tutkimuslaitos ja kaikki muut, mitä täällä on, katsottaisiin erittäin tarkasti läpi. Tiettyjä asioita ja toimintoja on järkevää keskittää jatkossakin pääkaupunkiseudulle, mutta samanaikaisesti täytyy tietty osa-alue hajauttaa sieltä pois. Kun me pystymme katsomaan, mitä asioita on pääkaupunkiseudulta järkevää hajauttaa pois, niin me voimme siirtää niitä alueille paikkoihin, missä on meillä olemassa valmiina infraa, koulutettua henkilökuntaa, motivoitunutta henkilökuntaa, valmiit rakennukset, nettiyhteys, kaikki nämä asiat, jotka eivät yhtään lisää kustannuksia. Mutta jos me annamme, niin kuin tässäkin rakennepaketissa, mikä on tänään ollut esillä, näitten asioiden jatkossakin mennä eteenpäin, toimintojen keskittyä pääkaupunkiseudulle, valtio joutuu rakentamaan lisää infraa, lisää palvelurakennetta, lisää rakennuksia, toimintoja ja pääkaupunkiseudun kunnille tulee yhä lisää ja lisää kustannuksia. Jos me haluamme saada aikaiseksi pääkaupunkiseudun kunnille säästöjä, meidän täytyy katsoa, mitä toimintoja voidaan järkevästi hajauttaa pois pääkaupunkiseudulta, joten otetaan esille (Puhemies koputtaa) valtion hallinnon ja toimintojen rakennepaketti.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämänpäiväisessä salikeskustelussa ruodittiin hallituksen rakennepakettia. Useimmissa puheenvuoroissa kannettiin huolta seniorikansalaisistamme ja heidän jaksamisestaan. Me opposition edustajat kyseenalaistimme hallituksen ilmoituksen leikata kunnilta 300 miljoonaa euroa. Hallitus ei puhu leikkaamisesta vaan säästämisestä. Lienee jokaisen oma asia, miten tuon tulkitsee. Summa on kuitenkin sama, tulkitaan se millä tavalla tahansa.

Hallitus ilmoittaa, että säästö syntyy, kun vanhuksia ryhdytään nykyistä enemmän hoitamaan kotona. On selvää, että kotona asuminen on huomattavasti laitosasumista edullisempaa ja luonnollisesti myös mukavampaa.

Seniorikansalaisillamme on monenmoista vaivaa ja sairautta, jotka vaativat jatkuvaa hoitoa. Niin kauan kuin seniori asuu kotona, on hänelle vietävä hoito- ja hoivapalvelut sinne. Tämä ei liene nykyisillä hoivahenkilöstömäärillä mahdollista, sillä kotiin hoidon ja muun palvelun vieminen on aina työläämpää ja vie enemmän aikaa verrattuna samaan palveluun hoivakodissa. On selvää, että kun kodinhoitaja taikka lähihoitaja vie hoivan ja palvelun vaikkapa 30 kilometrin etäisyydelle kunnan keskustasta, niin jo pelkkiin ajomatkoihin menee niin kauan, että kovin montaa kertaa ei kannata vuorokaudessa saman asiakkaan luona käydä. (Vesa-Matti Saarakkala: Ja bensaa palaa!) — Bensaa palaa, niin kuin edustaja Saarakkala totesi. — Myös se on selvää, että hoivapalveluun on palkattava lisää henkilökuntaa, jotta riittävät palvelut kyetään tuottamaan.

Hallitus peräsi oppositiolta lukuja ja laskelmia siitä, kuinka me omissa varjobudjeteissamme asian hoitaisimme, mutta hallitus ei sanallakaan taikka numerollakaan avannut omia laskelmiaan ainakaan siltä osin, kuinka paljon joudutaan palkkaamaan hoitohenkilökuntaa lisää ja mikä on sen kustannusvaikutus. Mielestäni meillä opposition edustajilla on myös oikeus vaatia hallituksen lukuja ja laskelmia julkisiksi, jotta me voimme tehdä niistä omat arviomme.

Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoron käyttänyt edustaja Kalliorinne totesi, että vasemmistoliitto kantaa huolta vanhusten hoidosta ja hoivasta, ja mikäli kuulin oikein, niin edustaja Kalliorinne myös totesi, että vasemmistoliitto haluaa omaishoidon tuen Kelan maksettavaksi. Näin olin kuulevinani.

Olen edustaja Kalliorinteen kanssa täsmälleen samaa mieltä ja jo monissa puheenvuoroissani peräänkuuluttanut samaa asiaa. Myös minun mielestäni omaishoidon tuki on siirrettävä Kelan maksettavaksi ja mahdollisimman pian. Tällä hetkellä omaishoitajat ovat eriarvoisessa asemassa, sillä omaishoidon tuen saaminen riippuu kokonaan siitä, missä kunnossa kunnan kukkaro sattuu olemaan. Jos kunnan talous on kunnossa, saa omaishoidon tukea todennäköisesti helpommin, ja jos talous on tiukilla, omaishoitajillekaan ei riitä rahaa. Vain ja ainoastaan yksi yhteinen toimija eli Kela kykenee tekemään yhdenvertaiset päätökset omaishoidon tukihakemuksiin.

On erittäin mielenkiintoista seurata, kuinka vasemmistoliitto kykenee asiaa hallituksessa ajamaan. Ainakin edustaja Kalliorinne tuntui olevan siihen kovin luottavainen. Mikäli apuja tarvitaan, uskallan luvata edustaja Kalliorinteelle, että he saavat ainakin perussuomalaisten tuen. — Kiitoksia.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitus kiinnitti tässä rakennepaketissa huomiota myös kaavoituksen yksinkertaistamiseen ja kaavoitusprosessiin, ja tämä on kyllä erittäin tärkeä asia. Erityisesti kaakkoisessa Suomessa liberaalimpi kaavoituspolitiikka mahdollistaisi monia investointeja, jotka hyödyttäisivät itärajan yli käytävää kauppaa. Kuten tiedetään, venäläinen matkailu on kovassa kurssissa Kaakkois-Suomessa.

Nyt tällä hetkellä meidän kaavoitusprosessimme — sen lisäksi, että ympäristöministeri on liian jyrkkä tulkitessaan näitä valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita — myöskin kestää liian kauan, eli tämmöisen maakuntakaavan, johon kaavoitetaan mahdollisia kauppatontteja, käsittelyaika ympäristöministeriössä on noin vuosi. Ja täytyy pitää mielessä se, että silloin kun kaavoitusprosessi on kesken ja kaavoitus vahvistamatta, maan tuotto on nolla prosenttia sillä aikaa eli pääoma ei tuota silloin mitään. Tässä suhteessa toivoisin, että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin, jotta kaavoittaminen Suomessa olisi yksinkertaisempaa ja tehokkaampaa, jotta hyvät rakennusprojektit pääsisivät nopeammin liikkeelle ja jotta saataisiin pääomat tuottamaan ja jotta sitä kautta valtiokin saisi sitten enemmän verotuloja.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Tänään on jo pitkään keskusteltu hallituksen rakennepaketista. Sitä on kehuttu ja puollettu mutta myös arvioitu ja arvosteltu. Valitettavasti minunkin täytyy aloittaa tämä puheenvuoro sillä, että kauniita sanoja, mutta missä vaiheessa sitten teot tulevat? Ainakin vielä rakennepaketissa isojen tekojen aika odottaa aika lailla itseään, eli mihinkä kuntarakenneuudistus ja yhtä lailla sote-linjaukset menevät? Ovatko tämän paketin narut kuinka kireällä, sitä en tiedä ihan tarkkaan, mutta ehkä tämä on enemmänkin semmoinen listaus hallituksen teoista. Olisin toivonut, että tämä listaus, työlista, olisi lähtenyt jo siinä vaiheessa, kun hallitus teki ohjelman, ja olisi elänyt siinä ajassa, mihinkä Suomi tarvitsee oikeita lääkkeitä, oikeita tekoja. Mielestäni aika moni asia ehkä on myöhäissyntyistä tässä vaiheessa. Mutta hyvää tässä hallituksen rakennepaketissa on se, että edes nyt on toimiin tartuttu ja saatu jonkinlaisia päätöksiä aikaiseksi.

Tämä on kompromissihallituksen paketti, ja sen se on näköinenkin. Jään itse odottamaan hyvinkin paljon asioita, mitä todellisia toimenpiteitä olisi tullut tehdä ja mitä pitäisi tehdä yritystoiminnan elvyttämiseksi. En puhu nyt tukielvytyksistä vaan sellaisesta positiivisesta asenteesta pk-sektorin yritystoimintaan, mitä sieltä paketista löytyy pk-sektorille, millä tavalla lähdetään tekemään. Toki isompi yrityselämä on tällä hetkellä saanut siellä yritysverovähennyksen, ja siellä ollaan sitten tyytyväisiä, mutta aika moni pk-sektorin yritys odottaa, millä tavalla hallitus lähtisi kannustamaan ja valtio lähtisi kannustamaan toimia. Pk-sektori on tällä hetkellä aika monessa asiassa hyvinkin huonossa tilanteessa, puhutaan nyt sitten vientiteollisuuden osalta tai yhtä lailla aluekehittämisenkin osalta.

Rakennepaketti kiihdyttää minun mielestäni keskittämistä tällä hetkellä edelleenkin, varsinkin kun luetaan ensin paketin sisältö mutta sitten myös ne liitetiedostot, mitkä sieltä löytyvät. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tämä ympäristölle haitallisten tukien listaus, mikä on siellä rakennepaketin liitteenä. Mitä se auttaa tällä hetkellä tässä tilanteessa olevaa Suomea? Ihmettelen, että meillä pidetään tämmöistä liitettä mukana ja myös valtiovarainministeriö tuo omat näkemyksensä tähän liitteeseen. Esimerkiksi Saksa tai joku muu maa miettii jo toisella lailla oman kilpailukyvyn kannalta. Eli isänmaallinen ajattelu olisi ollut kyllä kohdallaan tässäkin asiassa, eli itse olisin toivonut tämän hiilenmustan energiapolitiikan tilalle toimia ja vastausta siihen, minkä vuoksi hallitus edelleen pitää turpeen veron nelinkertaistamisen siellä listoilla, minkä vuoksi hallitus edelleen laskee hakkeen tuen alentamista. Miksi hallitus vihaa tällä hetkellä kotimaista energiaa? Se tuo työtä, se luo toimeentuloa myös maaseutualueille. Se vaikuttaa meidän vaihtotaseeseemme. Siihen ei ole sanallakaan puututtu, todetaan vain liitteessä, että nollatilanne. Eli minä olen todella pettynyt siitä. Pitäisi olla semmoisia vahvoja signaaleja kotimaisen työn, kotimaisen energian puolesta.

Hiilenmusta energiapolitiikka hallituksen toimesta jatkuu edelleen. Eikö nyt hallituksella ole ryhtiä ottaa — sanon nyt demareille ja kokoomuslaisille, että eikö teillä ole ryhtiä ottaa — niskalenkkiä vihreitten esittämästä tästä juuri ympäristölle haitallisten tukien listauksesta ja niskalenkkiä ottaa siitä, että meillä tuettaisiin kotimaista energiaa, tai vaikkei edes tuettaisikaan, niin annettaisiin mahdollisuudet kotimaisen energian osalta? Energiateollisuus, energiatoiminta on yksi tärkeä asia, mikä on vahvana meidän yrityselämän tukipilarina.

Sitten muutama asia vielä tältä kuntapolitiikan sektorilta: Ihmettelen sitä, miksi kuntapolitiikkaan tullaan nyt näin vahvasti mukaan eli halutaan vanhukset pois laitoksista kotiin ja toisaalta sitten lapset pois kotoa laitoksiin. Tämähän ei ole mikään uusi asia, se, että vanhuksia on siirretty tehostetun palvelukotijärjestelmän piiriin eli sieltä laitoksista, sehän on ollut jo nykyisten STM:n ohjeistusten mukainen. Esimerkiksi Mänttä-Vilppula on tähän satsannut miljoonia euroja. Vanhukset on siirretty tehostetun palvelutalotoiminnan piiriin, ja sitä kautta me olemme saaneet erittäin hyviä tuloksia, erittäin hyviä säästöjä. Pitääkö meidän nyt unohtaa sitten tämän palvelukotijärjestelmä (Puhemies koputtaa) ja heittää heidät sitten edelleen uudestaan laitoksiin? Yhtä lailla tämä lasten kotihoidon tuen jakaminen kahtia, en sitä ymmärrä, ja se on perheen autonominen päätös.

Toisaalta toivon vielä hallitukselta, että toimeen nyt eikä huomenna ja että tehdään myös suunnitelmaa parlamentaariselta pohjalta.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tästä vanhuspolitiikasta vielä sen verran, että kyllä tämän keskustelun perusteella varmasti kansalle on ainakin tullut selväksi, että jos joku taho tässä maassa yhä puolustaa laitoshoitoa, siis vanhainkoteja, ei vain niitä täällä paljon parjattuja vuodeosastoja vaan niitä aika lähellä kodinomaista asumista ja muita hoivayksiköitä olevia vanhainkoteja ja sitä siellä tarjottavaa hoitoa, niin se on perussuomalaiset.

Mitä sitten siellä kuntatasolla tosiasiassa tälläkin hetkellä tapahtuu? Otan esimerkin omasta kaupungistani Kurikasta, joka on esimerkiksi näissä valtiovarainministeriön kunta-arvioissa yksi vauraimpia kuntia Etelä-Pohjanmaalla. Tästä huolimatta meidän talousarvioehdotuksessamme esitetään muun muassa, että vanhoihin tilinpäätöksiin verrattuna tehostettua palveluasumista vähennetään, laitospaikkoja vähennetään, kotipalvelujen käyntejä — no, ne pysyvät suurin piirtein samalla tasolla — tehostettua kotihoitoa vähennetään. Eli aika paljon on vähennyksiä siellä, millä verukkeella on tosiaan vanhusten laitoshoitoa jo nyt ajettu vuosia alas sen seurauksena, että edellisellä hallituskaudella annettiin tämä suositus, että vain 3 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä olisi laitoshoidon piirissä. Se on kaunis ajatus, mutta tämä on se tosiasia, mitä kunnissa tapahtuu.

Vuosien saatossa on vähennetty jo näitä laitospaikkoja merkittävästi, ja tilalle ei todellakaan ole tullut saman verran palvelutuotantoa. Sen sijaan on sitten yksityistä palvelutuotantoa tullut toki markkinoille korvaamaan, ja sieltä sitten kalliilla maksusitoumuksella ostetaan ne paikat, ja siellä tekee joku hyvän tilin. Toivottavasti edes veroeurot menevät Suomeen, mutta niin kuin on tiedetty julkisesta keskustelusta, niin paljolti on käynyt myös toisin. Eli kyllä huomaa, että puolueet, jotka ovat tähän maahan tämmöisenkin järjestelmän niin kuin vakuutuslääkärijärjestelmän hoitaneet, samalla silmien ummistamisella menevät tässä vanhustenhuollossa eteenpäin.

Sanni Grahn-Laasonen /kok:

Arvoisa puhemies! Sanottiinpa siellä opposition laidalla mitä tahansa, niin hallituksen aikaansaama rakennepaketti on hieno saavutus. Paketti antaa askelmerkkejä Suomen talouden tasapainottamiselle ja hyvinvoinnin turvaamiselle. Vuosittaista yli 9 miljardin euron kestävyysvajetta ei voida kattaa yksin leikkauksilla ja veroja korottamalla, puhumattakaan holtittomasta velanotosta.

Nyt on muutettava järjestelmää eli rakenteita. Hallituksen tekemä paketti tarttuu rohkeasti ongelman ytimeen. Tämä hallitus uudistaa Suomea enemmän kuin yksikään hallitus on lähihistoriassa tehnyt. Rakenteelliset muutokset eivät ole helppoja, mutta muita vaihtoehtoja meillä ei ole. Kun huomioidaan ikärakenteen kehitys ja Suomen talouden rakennemuutokset, on selvää, että julkinen talous ei ole kestävällä pohjalla. Holtiton velanotto järjestelmän ylläpitämiseksi siinä uskossa, että myöhemmin tuleva talouskasvu paikkaisi nyt syntyvän vajeen, on vastuutonta ja naiivia. Sellaista talouskasvua ei ole näköpiirissä, ei ainakaan ilman merkittäviä muutoksia työelämässä.

Jos rakennepaketin ehdottamat muutokset tehdään huolella ja uudistuksia jatketaan myös seuraavalla hallituskaudella, voidaan välttää epätoivoiset kriisitilanteet ja rajut kertaleikkaukset. Näin ainakin toivon. Pitkään on puhuttu rakenteiden muuttamisesta ja toiminnan tehostamisesta. Niitä on voitu pitää tyhjänä sanahelinänä, mutta nyt niille on konkreettiset ohjeet ja askelmerkit.

Rakennepaketin toteutus on nyt kuntien vastuulla. Kuntien tulisi paitsi selvitä kiperästä taloustilanteesta myös turvata hyvinvointiyhteiskunnan ydintehtävät eli peruspalvelut. Mielestäni rakennepaketin yksi tärkeimmistä saavutuksista on päätös kuntien tehtävien ja velvoitteiden karsimisesta ja turhien normien purkamisesta. Näin vapautetaan lisäresursseja juuri peruspalveluiden hoitoon. Rakennepaketilla myös annetaan kunnille enemmän joustavuutta päättää, minkälaiset säästökeinot toimivat kussakin kunnassa parhaiten.

Kunnissa huomattava määrä resursseista menee nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Paketissa nostetaan esiin laajoja järjestelmää koskevia muutoksia sekä pienempiä yksittäisten normien poistoja. Paketin myötä muun muassa väljennetään liian tiukkoja henkilöstön kelpoisuusvaatimuksia. Lisäksi pidennetään reseptien voimassaoloaikoja ja puretaan jo pitkään järjettömäksi tiedettyä sääntelyä koskien muun muassa lääkärintodistuksia ja -lausuntoja. On esimerkiksi silkkaa ihmisten hermojen ja lääkärin ajantuhlausta, että invalidisoitunut ihminen tarvitsee määräajoin lääkärintodistuksen siihen, että hänellä invaliditeettiperuste jatkuu.

Sääntelyä järkeistetään myös tarttumalla sellaisiin normien kaltaisiin suositusohjeisiin, jotka eivät ole välttämättömiä palvelujen tavoitteiden kannalta. Otetaan esimerkiksi tilamitoitussuositukset. Potilaalle tai vanhuspalvelujen asiakkaalle ei välttämättä ole niin tärkeää, että hänen huoneensa neliömäärä vastaa tarkasti annettuja suosituksia, vaan paljon tärkeämpää on se, että hänestä huolehtimassa on tarvittava määrä hoitajia. Sinänsä hyvien suositusten ei pidä mennä maalaisjärjen edelle. Ihmisten harkintakykyyn on luotettava.

Olen saanut lukuisia yhteydenottoja yrittäjiltä ympäri Suomea tähän normien purkuteemaan liittyen. Viesteistä on välittynyt voimakas turhautuminen sääntelyyn, joka on terveen kilpailun ja talouskasvun esteenä. Pidän tärkeänä, että nyt kaadetaan urakalla näitä esteitä. Paketissa esimerkiksi puututaan asuntomarkkinoiden ja rakennusalan sääntelyyn, tietenkin rakentamisen laatua heikentämättä. Myös kaavoituksen ongelmiin, joista edustaja Kopra ansiokkaasti puhui, ja tonttimaan puutteeseen tartutaan.

On myös erittäin hyvä, että vähittäiskaupan puolella aiotaan käydä läpi turha sääntely liit-tyen kauppojen aukioloon. Talouselämän näkökulmasta on hienoa, että hallitus on päättänyt jouhevoittaa erilaisia lupamenettelyjä. Tällä hetkellä monet investoinnit junnaavat kohtuuttoman pitkään lupakäsittelyissä. Kaikki toimet, jotka parantavat viranomaisprosessien sujuvuutta ja purkavat lupien käsittelyruuhkia, ovat tervetulleita. Kansalaisten tarvitsemat peruspalvelut turvataan lopulta samalla lääkkeellä, millä nujerretaan kestävyysvajekin, eli talouskasvulla. Kaikki kasvun tiellä olevat turhat normit ja esteet on nyt yhteisvoimin purettava.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Minusta edustaja Grahn-Laasosen puheenvuorossa tuli hyvin esille se, kuinka vihdoinkin tosiasiat tunnustetaan ja tiedetään koko sali, missä tilanteessa ollaan, ja samoin Grahn-Laasonen toi hyvin esiin tätä pitkäjänteisyyttä ja kaukokatseisuutta, mitä nyt tarvitaan. Pitää kyetä näkemään mäennyppylän toiselle puolelle ja luottaa tulevaisuuteen, ja näillä toimenpiteillä siihen päästään.

Hallitus tässä rakenne-esityksessä otsikkotasolla linjasi, että Venäjän-kaupankäyntiä parannetaan, mutta yksityiskohtia emme siitä ole vielä saaneet kuulla. Monessa puheenvuorossa tänään on asiaa käsitelty, ja itse nostaisin esiin yhden kohdan. Se on se, että kun todettiin, että viranomaispalveluita parannetaan venäjän kielen suhteen, niin tähän on todellakin paljon tarvetta. Meillä kaakkoisessa Suomessa, Lappeenrannassa, Kotkassa, Haminassa, Kouvolassa, on paljon venäläisiä asiakkaita niin hyvässä kuin pahassakin, ja on äärimmäisen tärkeää, että esimerkiksi näiden alueiden poliisilaitoksilla olisi venäjän kieltä osaava henkilö töissä, jotta sitten lupa-asioissa voidaan palvella venäjänkielisiä asiakkaita, ja mikä tärkeintä, kun ratkotaan rikoksia, voidaan sitten nopeasti puhuttaa näitä vain venäjää äidinkielenään puhuvia rötöstelijöitä ja näin päästäisiin sitten kolttosten jäljille ilman, että jäljet kylmenevät, kun ei ymmärretä, mitä rosvot puhuvat.

Edelleen hallitus mainitsi, että liikenneyh-teyksiä tulee parantaa, ja kyllä minun mielestäni myös valtatie 6 välillä Luumäki—Lappeenranta, peruskorjaus, joka nyt on aikataulutettu vuodelle 2015, on erinomaisen ja kriittisen tärkeä tämän rakennepaketinkin tavoitteiden toteutumisen kannalta.

Reijo Hongisto /ps:

Herra puhemies! Vielä muutama sana rakennepaketista ja nyt lähinnä tästä koulun osalta.

Rakennepaketissaan hallitus on leikkaamassa noin 200 miljoonaa toisen asteen koulutuksesta. Samaan aikaan kuitenkin puhutaan nuorisotakuusta. Tämä on ainakin minun mielestäni vaikeasti selitettävä yhtälö.

Monessa koulussa tuolla Kehä kolmosen pohjoispuolella ollaan jo nyt huolestuneita aloituspaikkojen vähentämisestä. Oppilaita riittäisi kouluihin, mutta kouluissa ei ole riittävästi aloituspaikkoja. Koulupaikkaa vaille jäävä nuori on vaarassa syrjäytyä.

Hämmennystä aiheuttaa se, että kun on jo olemassa valmiit koulut ja oppilasasuntolat, vähennetään aloituspaikkoja, jolloin tilat jäävät vajaakäytölle, ja samaan aikaan lisätään aloituspaikkoja tänne Ruuhka-Suomeen, johon joudutaan rakentamaan vastaavat tilat, jotka hallituksen politiikalla tyhjennettiin tuolta maaseudulta.

Onkin mielestäni syytä kysyä: onko opetusministeriössä harkittu asiaa aivan loppuun saakka?

Huolta kannetaan myös siitä, kuinka käy kuntaliitosten myötä pienille lukioille. Joutuuko ylioppilastutkintoa suorittava nuori matkaamaan entistä pidemmälle saadakseen opetusta?

Harvaan asutulla seudulla pidetään todennäköisenä, että jos useampi kunta yhdistetään, yhdistetään myös kuntien lukiot yhteen paikkaan. Näin reuna-alueiden oppilaat joutuvat pohtimaan moneen kertaan, jättääkö lukio-opinnot väliin. Moni lukio-opiskelun valitseva saattaakin hakeutua muualle ihan vain sen takia, että koulumatkat muodostuvat kohtuuttomiksi ja opiskelu sen vuoksi hankaloituu.

Paljon puhutun Pisa-tutkimuksen johdosta meidän olisi syytä pikemminkin kehittää ja helpottaa nuorten opiskelumahdollisuuksia eikä hankaloittaa niitä esimerkiksi lakkauttamalla lukioita. — Kiitos.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Saarakkala käytti erittäin hyvän puheenvuoron siitä, mitä tällä hetkellä siellä kentällä tapahtuu esimerkiksi juuri vanhustenhuollossa. Ihmettelen sitä, onko hallituksella täyttä tietoa, mitä siellä kentällä ja kunnissa tällä hetkellä tapahtuu ja mitä aikaisemmin on tehty. Mutta kiitän edustaja Kopraa ja edustaja Grahn-Laasosta näistä puheenvuoroista siitä, että täällä on lupaprosessia pyritty keventämään ja myös ollaan Normitalkoissa ja byrokratiassa mukana, ja siellä on erittäin paljon tekemistä.

Otetaan nyt tämä energiasektori esimerkiksi, että millä tavalla tällä hetkellä haitataan sitä, että millä uutta energiatoimialaa ollaan kehittämässä. Esimerkiksi vesivoimaan, tuulivoimaan, aurinkovoimaan keksitään kaiken maailman esteitä siihen, että tätä kotimaista energiarakentamista ei voida tehdä. Yhtä lailla siellä kaavoituspuolella ollaan hyvinkin jäykkiä. Otan esimerkkinä tästä sen yhden keissin — en nyt nimeä sitä: Onko oikein, että ely-keskuksen rahoitusosasto ensin rahoittaa hankkeen, 5 miljoonan hankkeen, antaa sinne puoli miljoonaa rahaa? Onko oikein, että ely-keskuksen liikenneosasto ensin hyväksyy hankkeensa liikennejärjestelyt, ja onko oikein, että ely-keskuksen ympäristöosasto kaataa koko hankkeen, kun ei hyväksy kaavaa tälle alueelle eikä tämän yrityksen sijaintipaikkaa, ja valittaa tästä päätöksestä, mihinkä kunta on aikonut tämän laitoksen laittaa?

Eli siis mikä tämä byrokratiajärjestelmä oikeastaan Suomessa on? Pitäisi perata se hyvin, onko viranomaisella sisällään toisen teoista valitusoikeus. (Ben Zyskowicz: Näin virkamiehet työllistää toinen toisensa!) — Niin. — Minkä takia me pidämme yllä tämmöistä jarrujärjestelmää emmekä sujuvoita esimerkiksi yritystoiminnan edistämistä? Hallituspuolueet, se on teidän tehtävänne nyt mennä sinne ympäristöministeriöön sanomaan ja jatkaa siitä eteenpäin, millä mennään eteenpäin. Itse kyllä esittäisin, että poistetaan tällä hetkellä (Puhemies koputtaa) viranomaisten valitusoikeus eli ely-keskuksen valitusoikeus.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun edustaja Saarakkala on paikalla, on syytä kysyä tarkemmin tästä Viron yhteisöveromallista, mitä te nyt haluatte.

Virossahan on tasavero. Siellä verotetaan 21 prosenttia kaikista tuloista: osingoista, myyntivoitosta, palkasta ja niin poispäin. Siellä ei makseta veroa yhtään, kun yritys tuottaa voittoa, vaan silloin, kun yritys maksaa ulos sen, maksetaan 21 prosentin vero. Suomessa sitä sanotaan osinkoveroksi, jota maksetaan yhteisöveron lisäksi. Suomessa yhteisöveroa maksetaan siitä voitosta, mitä vuodessa syntyy.

Kysynkin nyt, haluavatko perussuomalaiset nytten — toisin kuin esimerkiksi eduskuntavaa-lien yhteydessä ja vielä viime syksynä, kun te kritisoitte meitä tästä yhteisöveron alennuksesta Suomessa — yhteisöveron nollaksi ja sitten vielä tasaveron koko Suomeen.

Sanni Grahn-Laasonen /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on useissa puheenvuoroissa vanhuspalveluihin liittyen toisteltu, kuinka kaikki eivät pärjää kotihoidossa ja kuinka nyt vanhuspalveluiden saatavuutta uhkaavat nämä hallituksen toimet siirtyä laitospainotteisista vanhuspalveluista kotihoitopainotteiseen tulevaisuuden vanhustyöhön. Tästä on itse asiassa kokemuksia Forssasta, missä meillä tällä hetkellä ei ole yhtään vanhusta perinteisessä laitoshoidossa. Meidän vanhuspalvelujohtajamme Tuula Suominen sanoo tänään Suomenmaa-lehdessä, että "joiltain osin on jo säästöjä varmasti tullut, mutta se on pidempi ketju ja liittyy toimivaan avohuoltoon". Hän muistuttaa, että "pelkkä laitoshoidon purkaminen ei tuo säästöjä, jos asiakkaat ovat ilman asianmukaista hoitoa", ja näin se asia aivan varmasti onkin.

Se, mihin hallitus tähtää, on se, että me pystyisimme lisäämään kotipalveluja ja lisäämään toimintakyvyn ylläpitämistä siellä avohuollon puolella nimenomaan niin, että saataisiin sitä kautta ihmisille enemmän terveitä päiviä, enemmän elämänmakuisia päiviä ja sitä kautta myöskin sitten niitä kustannuksia alas, kun ei tarvitse makuuttaa sairaalassa tai laitossängyssä.

Tietenkään se laitoshoidon purku ei ole ongelmatonta. On huolehdittava siitä turvallisuudesta muistisairaiden ja muiden osalta, ja toisaalta sitten, mikä on vaikeinta ja mitä itse asiassa ei välttämättä pystytä viranomaistoimin ratkaisemaankaan, on yhä kasvava vanhusten yksinäisyyden ongelma. Mutta tässä me tarvitsisimmekin enemmän semmoista laajempaa keskustelua lähimmäisenrakkaudesta ja välittämisestä ja perheistä ja niin edelleen.

Mutta se, mitä haluan vielä sanoa, on se, että vanhuspalvelulaki on juuri säädetty turvaamaan parempia vanhuspalveluja ja siinä yhteydessä myöskin on lisätty esimerkiksi omaishoidon rahoitusta kunnille.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen rakenneuudistushanke on niin merkittävä, että tässä olisi siitä paljonkin sanottavaa, mutta kun aikaa on kulunut ja rivit ovat harvenneet, niin tyydyn tässä yhteydessä kommentoimaan muutamaa keskustelussa esille noussutta asiaa.

Ensinnäkin puheenjohtaja Timo Soini teki ryhmäpuheenvuoronsa melkeinpä pääasian siitä, kuka on yrittänyt ottaa kunniaa tästä rakenneuudistuksesta ja sen johtajuudesta. Hän näki isona isona ongelmana sen, onko se nyt demarit vai kokoomus, joka on tässä johtajuudesta kunnian ottanut tai jolle kunnia kuuluu. Minä sanoisin näin, että on aivan samantekevää, vaikka kunnian yrittäisi ottaa, sanoisinko nyt, vaikka ukko juutalainen, kunhan nämä isänmaan kannalta tärkeät asiat menevät eteenpäin.

Toinen asia. Keskusta on täällä arvostellut hallitusta, mikä tietysti oppositiopuolueelle kuuluu, mutta keskusta oli itse pääministeripuolue kahdeksan vuotta, ja ennen viime vaalikautta, jolloin me olimme keskustan kanssa yhdessä hallituksessa, valtiovarainministeriö keväällä 2007 julkaisi tämmöisen Julkisen talouden liikkumavara -asiakirjan, jossa varoitettiin tästä kestävyysvajeesta. Täällä muun muassa kirjoitettiin, että valtiovarainministeriössä tehdyn arvion mukaan Suomen julkinen talous ei ole pitkällä aikavälillä kestävällä pohjalla, ja selvästi vaadittiin ratkaisuja jo viime vaalikaudella. Kokoomus oli mukana siinä hallituksessa, eli meidän pitää myös katsoa itseämme peiliin.

Kuitenkin olisin kysynyt edustaja Pekkariselta, mutta kun hän ei ole paikalla, niin kysyn vaikka edustaja Pirttilahdelta, joka on ainoa keskustalainen salissa nyt, mikä on se lista, minkä keskusta voi esittää sen johtamassa hallituksessa tehdyistä rakenneuudistuksista. Tuommoinen pääpiirteittäinen lista riittää minulle hyvin vas-taukseksi.

Johanna Jurva /ps:

Arvoisa puhemies! En halua osaltani pitkittää tätä iltaa mutta haluan vain tuoda ihan konkreettisen kuvan kotihoidon tilanteesta, kuten edustaja Grahn-Laasonen tuossa puhui. Minä kanssa kannatan ilman muuta kotihoitoa. Työskentelin ennen kansanedustajan toimea kotihoidossa ja olen päivittäin yhteydessä entiseen työpaikkaani, joka on tässä pääkaupunkiseudulla. Täytyy sanoa, että siellä on tilanne täysin kestämätön tällä hetkellä. Siellä on todella suuri pula hoitajista. Meillä on tosi paljon muistisairaita vanhuksia siellä, jotka todella tarvitsisivat pitkäaikaispaikkaa tai laitospaikkaa, mutta heille ei vain sitä pääkaupunkiseudulta löydy. Vanhukset itkevät kotona. Hoitajien aika menee siihen, että heitä lohdutellaan. Se tilanne on oikeasti kaikkea muuta kuin inhimillinen vanhusten näkökulmasta, ja siinä samassa myös hoitajat kärsivät.

Mitä tulee kotihoitoon, meillä on tosi hyvät systeemit — kuntouttava työote, laaditaan liikuntasopimuksia ja niin edelleen, joilla toimintakykyä ylläpidetään — mutta niitä ei ehditä toteuttamaan. Ne ovat vain papereita siellä koneella, jotka me hoitajat joudumme kuitenkin tekemään, mutta niillä ei ole oikeasti käytännössä mitään käyttöä ihan vain sen resurssipulan takia.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowiczille kiitos siitä hyvästä yhteistyöstä edellisessä hallituksessa. Silloin saatiin Paras-hankkeellakin aika hyvää tulosta, jos tavoiteltiin sitä, että saadaan kuntaliitoksia aikaan. 2009—2010 vuodethan olivat aivan loistavia vuosia, milloin pienemmät kunnat liittyivät isompiin ja saatiin kehitystä eteenpäin. Toisaalta pitää nyt sitten miettiä, että tämä ketjuhan katkesi sitten. Tavallaan siitä ei haluttu ottaa esimerkkiä ehkä eikä asiantuntemusta, mitä siitä koettiin ja millä tavalla olisi menty, neuvotellen ja yhteistyötä hakien eteenpäin.

Meidän puheenjohtajamme Juha Sipilä esitti sitten nämä meidän muut lääkkeemme tähän. En sen enempää.

Edustaja Grahn-Laasonen joutui jo lähtemään, mutta vielä tähän vanhusten hoivapuoleen: Ei minunkaan mielestäni yksi malli sovi Suomeen. Keskusalueilla pienissä taajamissa toimii hyvin juuri tämä kotihoidon tuki. Siinä lyhyen matkan päästä voidaan käydä vaikka kymmenen kertaa siellä vanhuksen luona, mutta sitten on nämä isot kunnat, missä on pitkät etäisyydet ja sitten katsotaan, voidaanko siellä kuinka monta kertaa käydä niitä lääkkeitä katsomassa ja vaippaa vaihtamassa. Tämä täytyy huomioida, että ihmiset eivät jää yksin ja he saavat kuitenkin ihmisarvoisen loppuelämän.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Pahoittelen nyt sitten, että pyysin tämän puheenvuoron, mutta toisaalta kyllä oppositiolle täytyy minun mielestäni myöntää myöskin tilaisuus esittää oma rakennepakettinsa, ja niin kuin tiedetään, täällä on paljon mietintöjen esittelyjä myöskin, emmekä me sille oikeastaan mitään voi, missä tahdissa sitten hallituksen esitykset ovat tulleet.

Mutta, edustaja Zyskowicz, kyllä te osaatte yllättää. Eilen te täällä ääni väristen kerroitte meille, suorastaan opetitte, kuinka tässä velkaannutaan. Minä olen ihan samaa mieltä. Tämä kehitys on jatkunut monta vuotta. Te olette olleet hallituksessa, siellä on ollut muita hallituksia. Ihmettelen kyllä sitä, että ette kai te voi ulkoistaa itseänne minkään hallituksen ulkopuolelle. Ihan vilpittömästi minä ainakin haluan olla näissä talkoissa mukana enkä minä halua ketään pelotella — joskus ehkä itseä pelottaa.

Mutta korostan vielä sitä, että täällä on otettu kantaa lupajärjestelmiin. Lupakäsittelyt ovat hyvin raskaita. Meillä on valtion tuottavuusohjelma valtionhallinnossa. Sieltä on vähennetty ehkä työntekijöitä, mutta onko siellä katsottu yhtään lupaprosessia läpi? Uskon, että on yhtään lupaprosessia katsottu läpi, mutta kuinka tarkasti ne on katsottu läpi? Eli jos siellä on 20 kaavaketta jotakin lupaprosessia varten edelleen täytettävänä, niin aiemman kahden ihmisen sijasta niitä ehkä täyttää yksi. Ei siellä se työmäärä ole vähentynyt, ja se kyllä hidastaa sitten elinkeinoelämää sitä myötä, että jos se valtionhallinto tai joku tämmöinen edustaja Pirttilahden mainitsema ely-keskusten valitusongelma on läsnä, niin silloin valtionhallinto ei ole sen tuotoksen panos, vaan se on sen tuotoksen este. Tähän minä haluan myös aivan yhtä vilpittömästi täältä oppositiosta käsin muutosta. Minä haluan suomalaista työtä, esimerkiksi turveluvituksen purkamista. Se on työtä eikä työväenliikettä.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Herra puhemies! Edustaja Suutari peräsi minulta, mikä tämä meidän paljon mainostettu ja kiitelty veromallimme on. No, otetaan täältä ihan suora lainaus: "Perussuomalaisten mielestä tällä hetkellä keskeistä on luoda uusia työpaikkoja." Tässä olemme samaa mieltä. "Uudet työpaikat tuovat valtiolle lisää verotuloja, joten työllistäviä kasvuyrityksiä on syytä kannustaa. Ehdotamme mallia, jonka avulla kasvuyritykset voisivat saada käyttöpääomaa yrityksen tuloksesta. Mallissamme pieni ja keskisuuri yritys, joka kahtena peräkkäisenä vuonna palkkaa vähintään kaksi uutta kokopäiväistä työntekijää ja jonka työntekijämäärän lisäys on vuosittain vähintään 10 prosenttia, olisi vapautettu yhteisöverosta niin kauan kuin ei jaa omistajilleen osinkoa. Tämä kannustaisi kasvuyrittäjyyteen sekä säilyttämään yrityksen voitot toiminnan edelleen kehittämiseen ja työllistämiseen. Vastaavaa veroetua tulee pyrkiä soveltamaan myös toiminimille ja muille yhtiömuodoille."

Tässä on se, mitä kysyitte, yksiselitteinen vastaus siihen. Toivottavasti tyydyttää.

Jatkokeskustelua ajatellen esittäisin edustaja Suutarille kysymyksen: oletteko te syypää siihen, että kehitysapumäärärahoja on koko ajan nostettu, nyt sinne lapataan 1 000 miljoonaa euroa ulkomaille, kun täällä olisi vanhustenhoitoon tarve tälle rahalle ja vaikka sitten tähän yritystoiminnan kehittämiseen? Sinne niitä rahoja nyt kuitenkin lapataan, ja tekin olette sen ihan ilmeisesti riemurinnoin olleet hyväksymässä.