Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun täällä talossa on riittävän kauan, niin täällä säädetään monenlaisia lakeja. Osa koskee koko Suomen 5,5-miljoonaista kansaa. Sellaisessakin tilanteessa olen vuosien varrella ollut, missä yhtä eläkelakia muutettiin, ja kun asiantuntijakuulemisvaiheessa meille kerrottiin valiokunnassa, että tämä koskee kolmea henkilöä, kolmea kansalaista, niin sitten kun laki saatiin valmiiksi, selvisi, että olimme säätäneet eläkelain sitä yhtä ainoaa asiantuntijana ollutta henkilöä koskien.

Nyt meillä on toisessa käsittelyssä laki, joka koskettaa tällä hetkellä suoraan 50:tä suomalaista. Tätä mietintöä tehdessämme, asiantuntijoiden kuulemisvaiheessa, henkilöitä oli 51, mutta tällä hetkellä heitä on 50. He ovat olympiavoittajia, jotka ovat pärjänneet kerran neljässä vuodessa käytävissä urheilevan nuorison yhteisissä koitoksissa.

Kyse on eläkelaista, jossa mahdollistetaan harkinnanvarainen, tunnustusluontoinen eläke 60 vuotta täyttäneille olympiavoittajille. Ylimääräisellä eläkkeellä voidaan täydentää urheilu-uran vuoksi kertymättä jäänyttä työeläketurvaa ja samalla osoittaa arvostusta urheilijan saavutuksille. On myös tarkoituksenmukaista, että vuosittaisten tukipäätösten sijasta voidaan myöntää pysyvä etuus ylimääräisenä eläkkeenä. Näitä henkilöitä olympiavoittajista, jotka ovat tuon 60 vuoden iän ylittäneet, on hieman yli 20 eli puolet tuosta 50:n määrästä. Ylimääräinen urheilijaeläke on valtion talousarvioon varatun määrärahan puitteissa myönnettävä harkinnanvarainen etuus, kuten jo totesinkin.

Valiokunta hieman muutti hallituksen alkuperäistä esitystä. Muutos täsmentää tätä lakia ensinnäkin niin, että tässä laissa nyt säädetään urheilijaeläkkeen määrästä täsmällisemmin kuin pohjaehdotuksessa oli sekä henkilön tulojen vaikutuksesta täsmällisemmin tähän eläkkeen määrään. Toisekseen valiokunta muutti sitä kohtaa esityksessä, jossa esitettiin, että varallisuudella olisi joku merkitys. Hakijan varallisuusasema ei vaikuta eläkkeeseen, koska varallisuutta koskevia tietoja ei enää ole saatavissa viranomaisilta. Valiokunta korostaa, ja pidän hyvinkin kannatettavana ihan henkilökohtaisestikin sitä, että myös vammaisurheilijat tulee huomioida yhdenvertaisesti muiden urheilijoiden kanssa, kun eläkepäätöstä harkitaan.

Tämä on odotettu laki, tämä on toivottu laki. Sellaisiakin mielipiteitä ja kannanottoja ja kysymyksenasettelua olen kuullut, että miksi olympiaurheilijoita tällä tavalla muistetaan, on niitä muitakin muistettavia. Tämä kysymys on toki relevantti, mutta sen verran penkkiurheilijaa ja urheilumiestä minusta löytyy, että uskallan kyllä riemurinnoin tätä esitystä kannattaa. Jo valiokuntakuuleminen oli kokemus monelle meistä. Veikko Kankkonen, Innsbruck 1964, kävi kertomassa, mistä tässä laissa oikein on kysymys.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Syitä tämän puheenvuoron pitämiseen on oikeastaan kaksi.

Ensiksikin entisenä ammattiurheilijana olen tyytyväinen valiokunnan tavoin siitä, että tällä esityksellä parannetaan suomalaisten 60 vuotta täyttäneiden olympiavoittajien eläketurvaa. On hyvä, että tässä talossa löytyy ymmärrystä menestyneiden olympiaurheilijoiden aseman parantamiseen.

Toisaalta entisenä ammattiurheilijana olen samaan aikaan huolissani siitä, miten vähän, tämä esitys pois lukien, muuten ammattiurheilijoiden aseman parantamiseksi on viimeisen vuosikymmenen aikana tehty. Hallitusohjelmakirjauksia urheilijoille vuonna 1995 luodun muita rajoitetumman sosiaaliturvajärjestelmän muuttamisesta on toki tullut ja mennyt, mutta isompi remontti urheilijoiden sosiaali-, työkyvyttömyys- ja eläketurvajärjestelmän parantamisesta odottaa edelleen toteuttamistaan. Kaikkien näiden vuosien aikana muita heikomman sosiaali-, eläke- ja työkyvyttömyysjärjestelmän piiriin on kuulunut kuitenkin tuhansia urheilijoita, ja vuosittain tämän sääntelyn piiriin tulee lähes tuhat uutta urheilijaa, ammatikseen urheilevaa henkilöä siis. Kyse ei ole siis mistään marginaalisesta ryhmästä suomalaisia.

Arvoisa puhemies! Miltä teistä tuntuisi, jos olisitte ammatissa, jossa tapaturmavakuutuslain mukainen päiväraha puuttuu tyystin? Pitkäaikaissairaudet, yli 300 päivää: vakuutusturva puuttuu täysin. Ammattitaudit: lainsäädäntö ei tunne lainkaan tällaista kohtaa. Tapaturmaeläkkeestä korvausaika on viisi vuotta, ja se määritellään leikatusta palkasta. Muilla aloilla korvaus määritellään täydestä palkasta. Pysyvä työkyvyttömyys: korvaustaso on paljon muita pienempi. Jos palkkasi on alle 10 400 euroa vuodessa, vakuutusturva puuttuu täysin. Sairauspäivärahan suuruus: siinä ei määritellä ollenkaan urheilijarahastoon siirrettyä osuutta. Vanhuuseläkkeen karttuminen: pienempi kuin muilla palkansaajilla. Ja lopuksi tietenkään ansioihin suhteutettua työttömyyspäivärahaa ei ole ollenkaan. Joten hieman on vielä tehtävää ammattiurheilijoiden sosiaaliturvan parantamisessa.