Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan kiittää valiokuntaa hyvästä ja yksimielisestä mietinnöstä tähän asiaan.

Hallituksen esityksen tavoitteena on vähentää kuntien tehtäviä ja varmistaa turvakotipalveluiden rahoitus valtion varoista ja näin varmistaa palveluiden saatavuus jokaiselle sitä tarvitsevalle asuinpaikasta riippumatta. Esitys on lähtökohtaisesti monin tavoin kannatettava, ja uskon, että turvakotitoiminnan tärkeyttä ei varmasti kukaan tässä salissa kyseenalaista.

Alueellisten palveluiden saatavuus tulee ottaa turvakotipalveluissa vahvasti huomioon. Lapissa, jossa perheväkivaltaa koskevia kotihälytyksiä tehdään Etelä-Suomen alueisiin nähden lähes puolet enemmän, turvakotipalveluita tarjotaan vain Rovaniemellä. Lisäksi keskustelussa on hyvä nostaa esiin myös se seikka, että turvakotipalveluihin tukeutuvat henkilöt joutuvat usein turvautumaan myös muihin tukitoimiin, kuten Rikosuhripäivystyksen palveluihin. Myös Rikosuhripäivystyksen ja kaikkien muidenkin perheväkivallan uhreille tärkeiden tukitoimien paikallinen saatavuus on jatkossakin turvattava. Kuitenkin hallituksen esityksessä vuodelle 2015 varattu 8 miljoonan euron määräraha on auttamatta liian pieni, jotta sillä saataisiin taattua edes tämänhetkinen palveluverkon laajuus. Jotta pystyisimme tarjoamaan edes nykyisen kaltaisen laajuuden turvakotipalveluissa, on asiantuntijoiden mukaan tulevalle vuodelle varattava määrärahoja noin 11,5 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Turvakotipalveluja tarvitsevat henkilöt tarvitsevat usein myös lukuisia muita palveluja selvitäkseen takaisin inhimilliseen ja turvalliseen elämään kiinni. Kävimme eilen täällä keskustelua hallituksen esityksestä laiksi rikosuhrimaksuista. Vaikka hallituksen esitys oli lähtökohtaisesti kannatettava, esitin epäilykseni sen suhteen, paljonko sen avulla aidosti saataisiin kerättyä taloudellista apua rikoksen uhreille.

Uhrien asema ei ole yhteiskunnassamme helppo. Onneksi heitä varten on kuitenkin olemassa tukiverkostoja ja toimijoita, joiden toimintaa meidän päättäjien tulee kaikin tavoin tukea. Kyse ei ole myöskään vain rikosten uhrien asemasta tai tilanteesta, vaan asiat koskettavat aina myös heidän läheisiään. Hyvin usein näihin läheisiin kuuluvat myös lapset, pienet tai isommat. Yhtä kaikki ne syyt, joiden vuoksi turvakotipalveluihin turvaudutaan tai rikoksen uhri tai uhrit tarvitsevat apua ja tukea, ovat traumatisoivia syitä.

Arvoisa puhemies! Väkivaltaa kokeneet tarvitsevat aikaa ja tukea saadakseen elämänsä palaset kasaan ja voidakseen löytää elämäänsä suunnan kriisin jälkeen. Jotkut palaavat takaisin väkivaltaisen puolison luo, emmekä me heitä voi tuomita. On helppo sanoa, että lähde ja jätä väkivaltainen puoliso, mutta lopullinen päätöksenteko voi vaatia monia yrityksiä ja riittävän vahvan tuen, mutta myös itsetunnon rakentamisen revityn tilalle. On viisautta ymmärtää, että kukaan toinen ei voi tehdä päätöksiä toisen puolesta. Toinen voi ainoastaan auttaa ja tukea, kuunnella ja puhua, olla läsnä ja olemassa.

Tilanne on luonnollisesti toinen, jos mukana on lapsia. Tällöin myös lasten kokonaisvaltainen hyvinvointi ja turvallisuus on suuressa vaarassa, ja tilanteet vaativat vahvempia toimia nopeammin. On myös oleellista selvittää, ovatko lapset väkivallan uhreja. Henkisen kyllä varmasti, jos he joutuvat katsomaan vanhempiensa keskinäistä väkivaltaa, mutta mahdollisesti lapset ovat myös fyysisen väkivallan uhreja. Esimerkiksi niin sanottuja baby shake -tapauksia on paljon enemmän kuin arvaammekaan, näin moni viranomainen on kertonut. Näitä tapauksia on vaikea tunnistaa ja tilastoida, sillä suurin osa niistä jää piiloon. Ne tulevat esiin usein vasta, kun vammat ovat niin vakavia, että lapsi on vietävä hoitoon. Vaikka neuvolahenkilökunnalla on vahva osaaminen ja ammattitaito, kaikkea hekään eivät voi havaita. Isommat lapset puolestaan eivät helpolla kerro näkemästään tai kokemastaan väkivallasta, sillä lapset ovat viimeiseen saakka lojaaleja vanhemmilleen. Heidän kohdallaan asiat nousevat esiin usein vasta, jos ja kun lapsi alkaa oireilemaan päivähoidossa tai koulussa.

Nopeasti pääteltynä voitaisiin olettaa, että yleisimmin äiti on turvautunut yhdessä lasten kanssa turvakotipalveluihin heidän koettuaan perheväkivaltaa. Miesten kynnys hakeutua turvakotipalveluihin on joidenkin tutkimusten mukaan huomattavasti suurempi. Mies ikään kuin kokee häpeää. Naisten ja äitien harjoittamasta väkivallasta tulisikin uskaltaa puhua entistä avoimemmin ja uskaltaa päästää irti siitä myytistä, että nainen ja äiti on lähtökohtaisesti aina se hyvä ja isä ja mies niin sanotusti paha. Tosielämässä näin ei todellakaan ole. Väkivaltaan, ja hyvin raakaankin sellaiseen, naiset ja äidit kykenevät aivan yhtä lailla kuin miehetkin. Uskonkin, että niin kauan kuin tätä myyttiä vaalitaan, on myös vahvempi puuttuminen naisten harjoittamaan väkivaltaan ja sen seurauksiin hyvin vaikeaa myös ammattilaisille.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sarjassa lainsäädäntöä, jossa lähtökohtaisesti ajatus on hyvä — mutta. Toisekseen sarjassa lainsäädäntöä, josta itse pidän siksi, että valiokunnan mietinnössä, jos tämän jaksaa lukea, aidosti kerrotaan, mistä on kysymys, mitkä ovat ongelmat.

Tämä edellä oleva kryptisyys suomeksi: On kannatettavaa se, että olemme säätämässä lakia, jossa turvakotipalvelujen rahoitus siirretään valtiolle. Mutta sitten tulee se "mutta" ja se suoraan puhumisen osuus. Tässä on suuri uhka ja vaara, että se palvelu, jota tänä päivänä on saatavissa, onnistutaan, jos ei nyt ihan romuttamaan, niin vähintäänkin merkittävällä tavalla heikentämään vain siksi, että käytettävissä olevat 8 miljoonaa euroa eivät tule riittämään nykytasoisen turvakotiverkoston ylläpitämiseen.

Täällä mietinnössä lukee, että tarvittaisiin 11,5 miljoonaa euroa, ja asiantuntijakuulemisessa on kuultu summa 14 miljoonaa euroa, jolla selviydyttäisiin siitä, että se verkosto, joka laajassa maassa on olemassa ja joka välttämättä tarvittaisiin, voitaisiin aidosti ylläpitää ja paikkoja myös lisätä sinne, missä tänä päivänä etäisyydet lähimpään turvakotiin ovat liian pitkät.

Hyvää tarkoitetaan, tavoite on kannatettava, mutta sitten lainvalmistelun yhteydessä on tapahtunut jotakin, ja se jokin liittyy näihin taloudellisiin resursseihin. Ei ihan tavallista ole, että valiokunnan mietinnössä kirjoitetaan seuraavasti, suora lainaus: "Valiokunta pitää välttämättömänä, että hallitus varautuu jo ensi vuoden aikana lisäbudjetilla lisäämään rahaa turvakotitoimintaan."

Kuten puheenvuoroni aluksi totesin, kiitos siitä, että valiokunta on avoimesti tämän asian kertonut. Suomeksihan tämä kuitenkin käytännössä tarkoittaa sitä, että se valmistelutyö, jota on tehty, on jäänyt vajavaiseksi siksi, että on selkeästi alibudjetoitu tämän toiminnan vaatimat määrärahat. Nimittäin selvää on, että äärimmillään tämä tarkoittaa sitä, että kun meillä on tällä hetkellä 20 toimipaikkaa Suomessa, jossa näitä palveluja on tarjolla, tämä verkko supistuisi merkittävästi. Valiokunnan mietinnöstä on luettavissa myös se, että "valiokunta huomauttaa, että vaikka maksettavat korvaukset sidotaan vuotuiseen valtion talousarviossa olevaan euromäärään, määrärahan pienentäminen niin, että toiminta ei voisi vastata kriisiavun tarpeeseen tai korvaus ei vastaisi kustannuksia, olisi vastoin lain tarkoitusta".

Täällä on tänään keskusteltu YK:n ihmisoikeussopimuksen ratifioinnista, seköhän se virallinen nimi oli. Tämän lain kohdalla puhutaan niin sanotun Istanbulin sopimuksen ratifioinnista. Jotta voisimme tuon sopimuksen ratifioida, se tarkoittaisi sitä, että tämän lain osalta pitäisi askelen osua mieluummin lankulle kuin että on reilusti yliastuttu se loikka, jota ollaan tekemässä.

Yksi häiritsevä tekijä vielä on se, että lain toimeenpanoon jäävä aika on lyhyt. Siksi tätä lakia on jouduttu muuttamaan siirtymäkauden osalta. Lähtökohta on nyt se, että kun tänä vuonna sopimukset pitäisi ehtiä tekemään niin, että tämä laki olisi voinut tulla voimaan jo vuoden alusta, nyt mennään niin sanotusti entiseen malliin ainakin alkuvuosi ja tämä laki tulee sitten oikeasti voimaan kesän jälkeen.

Arvoisa puhemies! Se iso huoli tässä asiassa — siis tämä on valiokunnan yksimielinen mietintö, jossa meillä valiokunnalla on täysin yhteneväinen käsitys — on se, että hyvää on tarkoitettu, mutta pitkä matka tästä siihen on, että tästä priimaa voisi tulla.

Johanna Jurva /ps:

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten mielestä on hyvä, että turvakotien rahoitus siirtyy valtiolle. Eli valtio maksaa jatkossa korvauksen turvakotipalvelujen tuottajille akuutin kriisiavun kustannuksiin. Turvakotitoiminnan avohuollon palvelut jäävät edelleen kuntien vastuulle.

Valtio on varannut ensi vuoden budjettiin 8 miljoonaa euroa turvakotipalveluihin. Asian käsittelyn yhteydessä nousi esille, ettei varattu määräraha riitä turvaamaan edes nykyistä, reilua 120:tä perhepaikkaa, vaan määrä tippuu tällä rahoituksella noin 90 paikkaan.

Suomi on sitoutunut Istanbulin sopimukseen, jonka mukaan Suomessa tulisi olla reilu 500 turvakotipaikkaa. Myös turvakotiverkoston on oltava maan kattava, jotta apua saa asuinpaikasta riippumatta. Perussuomalaiset edellyttävät, että Suomessa tulee olla riittävästi turvakotipaikkoja, ja tämä vaatisi asiantuntijoiden laskelmien mukaan rahoituksen lisäämistä.

Valiokunnan mietinnössä kiinnitettiin huomiota rahoituksen riittämättömyyteen, ja lausumassa painotettiin lain toimeenpanon seurantaa ja turvakotitoiminnan järjestämisvastuun ja rahoituksen toimivuutta.

Perussuomalaiset yhtyivät valiokunnan mietintöön.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Viime marraskuussa, osana rakennepoliittista ohjelmaa, päätettiin turvakotien rahoituksen siirrosta valtiolle. Tällä hetkellä Suomessa on noin 20 turvakotia, joiden perhepaikkaluku vaihtelee. Yhteensä perhepaikkoja on noin 123.

Euroopan neuvoston suositusten mukainen turvakotien yhteenlaskettu perhepaikkamäärä olisi Suomelle noin 530 paikkaa. Tämä edellyttäisi ministeri Huovisen mukaan, muutaman vuoden takaisen laskelman perusteella, 32:ta miljoonaa euroa. Valtion talousarviossa tarkoitukseen osoitetaan kuitenkin vain 8 miljoonaa euroa. Eli olemme varsin kaukana siitä rahoituksesta, jolla turvakotitoiminta aikuisten oikeasti voitaisiin toteuttaa.

Arvoisa puhemies! Turvakotien tekemää tärkeätä työtä kukaan ei kiellä, mutta kun tulee kyse siitä, miten toiminta todellisuudessa voitaisiin rahoittaa, ei ymmärrystä riitä toteuttamaan rahoitustarvetta.

Turvakotien tekemää tärkeää työtä hehkutettiin myös eilen täällä istunnossa, kun käsittelyssä oli hallituksen esitys, jossa otettaisiin käyttöön rikoksentekijöiltä perittävä uusi maksu, rikosuhrimaksu. Lain tarkoituksena olisi vahvistaa rikosten uhreille suunnattujen tukipalveluiden valtion rahoitusta rikosuhrimaksun tuottoa vastaavalla määrällä. Vuoden 2012 tilastotietoihin pohjaava karkea arvio määräytymisperusteiden mukaisista rikosuhrimaksulla saatavista tuloista olisi noin 7,4 miljoonaa euroa vuodessa, jos maksu saataisiin kaikilta siihen määrätyiltä. Lakiesityksessä todettiin myös, että Suomessa toimii järjestöjä, jotka tuottavat rikoksen uhreille kohdennettuja tukipalveluita. Erityisesti mainittiin Ensi- ja turvakotiliitto ry:n tekemä työ.

Arvoisa puhemies! Me käsittelemme täällä hallituksen esityksiä, joiden tarkoitus on hyvä. Mutta se tärkein varmistus, hankkeiden toteutuksen edellytyksen pohja eli rahoitus, jää valitettavasti edelleen avoimeksi.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Haluaisin tässä vielä nostaa esiin loppuosan puheenvuorostani, joka äsken hiukan jäi kesken, kun aika loppui kesken, ja jossa nostin viimeisimmäksi esiin naisten harjoittaman väkivallan ja tämän liiaksi vallalla olevan myytin, että naiset ja äidit eivät kykenisi vakavaan väkivaltaan.

Toivoisinkin, että naisten harjoittamasta väkivallasta puhuttaisiin yhtä rohkeasti kuin miesten tekemästä väkivallasta, koska vain avoimuudella on mahdollista saada aikaan muutoksia ja puuttua asioihin. Nainen ja äiti ei suinkaan aina automaattisesti ole uhri. Uhri voi olla myös mies ja isä, lapsista puhumattakaan.

Missään tapauksessa en tässä halua vähätellä naisten kokemaa väkivaltaa, päinvastoin. Peräänkuulutan ainoastaan tasapuolisuutta ja avointa rehellisyyttä keskusteluun. En halua, että kenenkään kokemaa väkivaltaa vähätellään.

Lähisuhdeväkivalta voi olla myös esimerkiksi aikuisen lapsen iäkkääseen vanhempaansa kohdentamaa. Tästäkään ei juuri käydä keskustelua. Ikääntyvien kohdalla tämä väkivallan uhka on aivan todellinen. Siitä kertovat myös uutiset ja tilastot. Tämän tunnistaminen ja tunnustaminen vaatii myös ikääntyvien kanssa työskenteleviltä vahvaa osaamista löytää ne kohtaamisen keinot, joilla asia saadaan esiin ja uhri autettavaksi.

Yhtä kaikki, varhainen puuttuminen näissäkin asioissa on ensiarvoisen tärkeää, ja siihen me tarvitsemme vahvaa panostusta. Jos emme panosta turvakotipalveluihin saati muihin uhrien tarvitsemiin palveluihin riittävästi, jätämme uhrit viime kädessä yksin, ja tätä emme voi missään tapauksessa hyväksyä.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Perustuslaissa on jo turvattu jokaisen oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen sekä fyysiseen ja henkiseen turvallisuuteen, ja ihmisten henkilökohtainen turvallisuus on pohja elämänlaadulle. Väkivaltatilastojen taakse kätkeytyy ihmisiä, ihmisillä on pelkoja ja salaisuuksia, ja yksi hyvin vaiettu salaisuus tässä yhteiskunnassa on edelleen lähisuhdeväkivalta.

Jos me ajattelemme Istanbulin sopimusta, joka nyt on ratifioitavana eduskunnassa, niin itse asiassa meillä on turvakotipaikkoja yksi neljäsosa siitä, mitä tuo sopimus suosittaa, yksi neljäsosa suositusta. Tänään, kun varhemmin keskustelimme YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksesta, totesimme tässä yhdessä, että meillä on hyvä tapa siinä, että silloin, kun me ratifioimme kansainvälisiä sopimuksia, me oikeasti haluamme, että ne sopimukset ovat totta ja meidän lakimme ovat kohdallaan. Tässä turvakotilaissa tarkoitus on hyvä, ja sillä pyritään siihen, että meidän lainsäädäntömme olisi kohdallaan, mutta rahoitus on kerta kaikkiaan riittämätön. Jos me menemme eteenpäin tällä 8 miljoonalla, niin on totta, että meidän turvakotipaikkamme vähenevät, vaikka Istanbulin sopimuksen ratifiointitekstissä sanotaan, että me askel askeleelta kuljemme kohti tätä suositusta. Sen vuoksi on ehdottoman välttämätöntä, että vähintään tuo 11,5 miljoonaa turvataan tasoksi silloin, kun lisäbudjetti tähän taloon ensi vuoden puolella tulee.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Viitaten sekä valiokunnan puheenjohtajan edustaja Rehulan että edustaja Filatovin tästä asiasta käyttämiin puheenvuoroihin on pakko todeta, että tässä on nyt hieman samanlainen ongelma uhkaamassa kuin on liittynyt tänään päivällä suurin kiitoksin hyväksymäämme vammaisten sopimuksen ratifiointiin. Sehän viivästyi siksi, että kun halusimme, kuten edustaja Filatov tässä edellä totesi, pitää huolen siitä, että siihen liittyvä lainsäädäntö on kunnossa, ja kun sen lainsäädännön kuntoon saattamisen aika keskeisenä esteenä oli se, että se olisi maksanut, niin niinpä sitten tämä sopimuksen ratifiointi kesti aivan liian pitkään.

Nyt olemme ratifioineet Istanbulin sopimuksen, ja se edellyttää, että nämä turvakotipaikat saadaan riittävälle tasolle. Tässä lakiesityksessä, näin kai voi sanoa, on olevinaan hyvä pyrkimys samaan suuntaan, mutta kun rahat ovat jääneet aivan liian vähäisiksi, niin suunta onkin väärä. On aivan välttämätöntä, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön kirjattu valiokunnan yksimielinen ja yhteinen tahto riittävän rahoituksen osoittamisesta turvataan. Sen jälkeen, kun tämä sali on mietinnön käsitellyt, sehän on sekä Suomen eduskunnan että Suomen kansan tahto.

Arvoisa puhemies! Lupaan, että en käytä tämän jälkeen enää puheenvuoroja.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Lakiesitys hoputtaa turvakoteja sopeuttamaan toimintaansa olemassa olevaan rahoitukseen. Käytännön työssä sopeutus on kuitenkin mahdotonta tehdä ilman toiminnan supistamista ja jopa turvakotitoiminnan lakkauttamista. Tämän lain olisi tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alusta, ja jotta valtiontukea voisi hakea, pitäisi olla myös valmiit kriteerit, joilla valtiontukea voisi hakea. Pitäisi olla myös selvillä, mitkä ovat ne sopimusturvakodit, jotka tukea voivat hakea.

Nykyisin toimivilla turvakodeilla on siis paljon avoimia kysymyksiä: miten toiminta käytännön tasolla taataan, miten turvakotipalveluiden lisääminen saadaan tehtyä hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti, ja miten Istanbulin sopimus ja kansainväliset laatusuositukset onnistuvat?