Kulttuuri- ja asuntoministeri  Pia  Viitanen

Arvoisa herra puhemies! Nyt menemme laajarunkoisiin halleihin.

Suomessa on viimeisen yli kymmenen vuoden aikana tapahtunut lähes vuosittain vakavia rakennusten tai niiden osien sortumia. Tämän nimenomaisen lakiesityksen käynnisti Laukaalla 2013 tapahtunut maneesin sortuma, jossa yksi ihminen menehtyi. Tapaus, ikävä kyllä, oli vain jäävuoren huippu, nimittäin myös muita aiempia sortumia arvioimalla voi todeta, että vain sattuma on voinut pelastaa meidät joskus enemmiltä ihmisuhreilta. Monissa tapauksissa henkilövahingoilta on vältytty esimerkiksi siitä syystä, että rakennus on sortunut ajankohtana, jolloin sen sisällä ei ollut ihmisiä. Puhemies, silloin kun me puhumme tämänkaltaisista asioista, ihmisten turvallisuudesta, hengestä, kaikesta tästä, mielestäni tämä lakiesitys on enemmän kuin tarpeen.

Sortumia ja rakenteellisia vaurioita on tapahtunut muun muassa messuhalleissa, liikuntahalleissa, kaupparakennuksissa sekä maatilatalouden eläinsuojina toimivissa laajarunkoisissa rakennuksissa. Näin on tapahtunut, vaikka voimassa olevan maankäyttö- ja rakennuslain 166 §:n mukaan rakennuksen omistajalla on velvollisuus huolehtia rakennuksen kunnosta.

Ympäristöministeriö sekä kiinteistö- ja rakennusala ovat koko viime vuosikymmenen työskennelleet aktiivisesti rakennusten rakenteellisen turvallisuuden parantamiseksi. Siksi kyseisistä sortumista ja niiden syistä on tiedotettu laajasti niin kiinteistön omistajille kuin kiinteistö- ja rakennusalalle. Vaativien rakennuskohteiden suunnitteluun ja rakentamiseen on kiinnitetty huomiota rakentamista koskevissa säännöksissä niin sanotulla erityismenettelyllä, joka otettiin käyttöön vuonna 2006. Voidaan myös todeta, että kaikki se, mitä vapaaehtoisin toimin on ollut saavutettavissa, on pitkälti tehty.

Yhteisestä tahtotilasta ja toimista huolimatta näitä sortumia on tapahtunut. Oikeusministeriön alainen Onnettomuustutkintakeskus toisti Laukaan tapausta koskeneessa tutkintaselostuksessaan tammikuussa 2014 aiemmin vuonna 2006 antamansa sekä vuosina 2010 ja 2011 toistetun suosituksen rakennusten katsastusmenettelystä. Sen mukaan ympäristöministeriön tulee kehittää yhdessä rakennusalan toimijoiden kanssa rakennuksille katsastusmenettely, jossa olennaisena sisältönä olisi rakenteiden turvallisuus. Nyt tämä valmisteltu lakiesitys tarkastusmenettelystä vastaa näihin suosituksiin.

Jotta tulevaisuudessa voitaisiin estää kuolemaan ja aineellisiin vahinkoihin johtavat laajarunkoisten rakennusten sortumisonnettomuudet, hallituksen esityksellä säädetään kyseisten rakennusten omistajille velvollisuus huolehtia, että rakennuksen laajarunkoisen osan rakenteiden turvallisuus arvioidaan asiantuntijan toimesta. Laki koskee rakennuksia, joiden rakennuslupa on myönnetty ennen lain voimaantuloa.

Arviointivelvollisuus koskee rakennuksia, joissa oleskelee paljon ihmisiä, laajarunkoisia eläinsuojia sekä maneeseja. Lakiehdotus sisältää säännökset arvioinnin sisällöstä sekä arvioinnista annettavasta todistuksesta. Arviointivelvollisuus ei koske rakennuksia, joiden rakenteellinen turvallisuus on jo arvioitu rakennuslupavaiheessa, rakennustyön aikana, erityismenettelyssä tai muuten vapaaehtoisesti tätä lakiesitystä vastaavassa laajuudessa.

Laajarunkoisella rakennuksen osalla tarkoitetaan kerrosalaltaan vähintään 1 000 neliömetrin suuruista osaa, jonka tehdasvalmisteisten kattokannattajien jänneväli on vähintään 18 metriä tai paikalla rakennettujen kattokannattajien jänneväli vähintään 15 metriä.

Jatkossa laajarunkoisen rakennuksen omistajan velvollisuus olisi huolehtia myös, että rakennuksen käyttö- ja huolto-ohje sisältää toimenpiteet ja aikataulut, joilla seurataan kantavuuden kannalta keskeisten rakenteiden kuntoa.

Laissa säädetään myös asiantuntijan velvollisuudesta ilmoittaa välittömästä rakennukseen liittyvästä vaarasta rakennuksen omistajalle ja haltijalle, kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle ja pelastusviranomaiselle. Samassa yhteydessä maankäyttö- ja rakennuslain 166 §:ään ehdotetaan lisäystä, jonka mukaan rakennuksen omistajalla on yleinen velvollisuus seurata rakennuksen kantavuuden kannalta keskeisten rakenteiden kuntoa.

Eero Reijonen /kesk:

Herra puhemies! Esitys on varmaan hyvin perusteltu, ja kun näitä vahinkoja on sattunut, niin on äärettömän tärkeää tietysti, että otetaan nämä käyttö- ja huoltoasiat huomioon ja päivitetään eli niille laitetaan aikataulut, se on tärkeä asia.

Nämähän pääasiassa johtuvat näistä kattokannattimien liitoskysymyksistä ja hitsauksista ja niin edelleen. On tärkeätä, että ne tarkistetaan tietyin välein. Välttämättä sekään ei sitä onnettomuutta estä, jos on huono tuuri olemassa. Näitten kattokannattimien jänneväli ei ole ehkä se keskeinen asia vaan se, että ne on asennettu oikein ja jäykistetty riittävästi, se on ehkä se keskeisin asia tässä. Ne ovat paljon isompia asioita kuin puhtaasti tämä jänneväliasia.

Tässähän olisi oppia myös muuhun. Kun me täällä salissa hyvin usein puhumme näistä kosteus- ja homeongelmista ja koska ne pääasiassa ovat kuitenkin osittain käytöstä johtuvia, niin kun käyttö- ja hoito-ohjeet annetaan aina luovutuksen yhteydessä, niin kukaan ei seuraa, noudatetaanko niitä ohjeita koskaan. Sitten tulevat ne ongelmat ykskaks eteen. Pitäisi saada myös kosteus- ja homeongelmapuolella semmoinen seurantajärjestelmä, että ihan oikeasti niitä noudatetaan.

Tätä esitystä on kyllä ihan hyvä kannattaa. Minä uskon, että tällä on positiivisia vaikutuksia.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! On todella hienoa, että hallitus on tuonut tämän esityksen eduskuntaan. Tein aiheesta toimenpidealoitteen vuonna 2013, juuri silloin, kun ratsastushalli romahti Laukaassa. Se oli helmikuuta, ja muistaakseni oli vielä kovasti lunta joka paikassa, niin katolla kuin kaikkialla muuallakin, mikä varmasti edesauttoi sitä, että tällainen hyvin vakava onnettomuus pääsi tapahtumaan. Turmahallin rakenteet oli suunnitellut sama insinööritoimisto, joka suunnitteli myös ratsastushallin, joka romahti kevättalvella 2010 Liedossa tapahtuneessa onnettomuudessa. Samana vuonna romahti myös Järvenpäässä liikuntahalli. Elikkä kyllä todella on ollut aihetta ryhtyä toimiin.

Vuoden 2010 tapauksissa romahdukset johtuivat rakenteiden suunnittelussa tehdyistä virheistä, ja myös tämän Laukaan turman syy oli suunnitteluvirhe. Onnettomuustutkimuskeskus totesi silloin, että Suomessa on satoja Laukaassa ja Liedossa romahtaneiden kaltaisia liikuntahalleja käytössä, ja nämä onnettomuudet ovat osoittaneet sen, että suunnitteluvirheet voivat olla yleisiä ja että laajarakenteisten kiinteistöjen kunnon valvonnassa on todellakin ollut vakavia puutteita.

Silloin siinä toimenpidealoitteessa esitin, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin valtakunnallisten säännöllisten rakennetarkastusten järjestämiseksi jo käytössä oleville laajarakenteisille kiinteistöille, ja muistan kyllä, että tekin, ministeri, reagoitte välittömästi onnettomuuden jälkeen tähän asiaan. En tiedä, kulkeeko toimenpidealoitteeni tämän hallituksen esityksen mukana, mutta kivaa on kuitenkin ajatella näin, että asia on kuultu ja huomattu ja ministeri on tarttunut heti toimeen.

Kyllä turvallisuus on hyvin tärkeää. Kun nuoret, lapset ovat palloiluhalleissa, ratsastushalleissa siellä alhaalla, niin kaikkien pitää voida turvallisesti olla siinä rakennuksessa, missä ovat. — Kiitos.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! On hienoa, että hallitus alkaa toteuttaa lakeja rakennusten turvallisuuden parantamiseksi, ja siinä mielessä ilolla yhdyn tähän esitykseen. Kuitenkin olisin, nyt ministerikin kun paikalla on, nostanut esille muutaman asian siitä, millä tavalla asiat voitaisiin viedä vähän pidemmälle.

Esimerkiksi tiedetään se, että kuntien rakennusvalvonnat käytännössä ovat, jos eivät nyt ihan kumileimasimia, niin aika lähellä sitä luokkaa. He eivät käytännössä mene muuta kuin nimensä laittamaan paperiin ja tarkastamaan jonkun rakenteellisen osan, mutta ei heillä riitä aika katsoa niitä kaikkia piiloon jääviä rakenteellisia osia. Sen johdostahan meillä rakennetaan hyvin paljon sutta ja sekundaa. Olenkin aikaisemmin sitä kysynyt, minkä tähden tämmöisen lainuudistuksen yhteydessä ei esimerkiksi mentäisi digiaikaan ja ruvettaisi ohjeistamaan kuntia siinä, että he taltioisivat kaikki rakenteelliset osat, jotka jäävät rakennuksessa piiloon. Tämä olisi hyvin helppoa ja hyvin aikaa säästävä toimenpide. Sitten halutessa aina voidaan palata siihen digipöytäkirjaan ja katsoa, minkälaisia rakenteita siellä seinien takana ja kattojen villojen seassa on.

Toinen asia, minkä olisin toivonut hallituksen myös ottavan vakavasti huomioon, on se, että nämä käyttö- ja huoltokirjat eivät kuitenkaan ole laissa säädettyjä pakollisia toimenpiteitä monelta osin. Esimerkiksi on hyvin tyypillistä, että kunnissa, kuten meillä Vantaalla, ei valitettavasti huoltokirjoja täytetä ja seurata rakennuksen kuntoa siinä määrin kuin se rakennus sitä vaatisi. Tämmöinen säädös ja asetushan on omakotitalon rakentajalla, heidänhän täytyy tätä huoltokirja pitää, ja se pitää luovuttaa kiinteistön myynnissä, mutta julkisten kiinteistöjen osalta laki on kuitenkin aika harmaa siltä osin, että siinä ei oikeastaan voida sitä vaatia.

Siinä mielessä tämmöiset muutokset näiltä osin toisivat huomattavia yhteiskunnallisia säästöjä ja vähentäisivät huonon ilmanlaadun haitoista johtuvia sairauskustannuksia ja näitä muita. Elikkä siinä mielessä kysyisin ministeriltä: voimmeko me edetä pikkuhiljaa tähän suuntaan, että mennään askel pidemmälle?

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Ennen maankäyttö- ja rakennuslakiahan, niin sanotussa vanhassa rakennuslaissa, vastuu rakentamisesta oli siihen aikaan rakennusvalvontaviranomaisilla ja tietenkin suunnittelijoilla ja vastaavalla työnjohtajalla, ja heille saattoi seurata sanktioita siitä, jos tapahtui virheitä.

90-luvun alussa, kun maankäyttö- ja rakennuslaki tuli voimaan, tämä kohta muutettiin täydellisesti niin, että rakennushankkeeseen ryhtyvä on sitten vastuussa lähes kaikesta. Sitähän täydennettiin puolitoista vuotta sitten, kun tarkastusvaliokunta esitti 14 pontta, joista otettiin kohtia siihen, niin että suunnittelijalle lisättiin kelpoisuusvaatimuksia ja niin edelleen. Eli vastuuta on siirretty viime vuosina voimakkaasti rakennushankkeeseen ryhtyvälle, ja kun nyt ollaan siirtämässä sitten omistajalle velvollisuus huolehtia ja valvoa näitä, niin kyllä ollaan aika kaukana siitä, että omistaja pystyisi valvomaan ja tutkimaan rakenteita ja ajattelemaan, koska ne ovat sortumassa.

Mielestäni ollaan aika kaukana todellisuudesta. Näenkin, että tarvitaan rakennuslain kokonaisvaltainen muutos tähän asiaan ennen kuin nämä asiat saadaan järjestykseen, eli tällä sitä asiaa ei kyllä ratkaista, arvoisa ministeri.

Kulttuuri- ja asuntoministeri  Pia  Viitanen

Arvoisa puhemies! Kyllä minä näen tämän lain varsin tarpeellisena. Kyllähän nyt jo rakennuksen omistajalla nykyisenkin lain mukaan on velvollisuus huolehtia kunnosta, mutta siinä, että tulee systemaattisesti varmistettua, että nämä asiat arvioidaan, niitä seurataan ja pidetään huolta sitä kautta ihmisten turvallisuudesta, tämä lainsäädäntö on mielestäni erittäin tarpeen.

Oli erittäin hyvä kuulla tästä edustaja Juvosen toimenpidealoitteesta, nimittäin nämä ovat nyt sitten käsi kädessä varmasti kulkeneet, ja on hienoa, että olette ollut aloitteellinen. Itse asiassa silloin, kun tämä valitettava, ikävä tapahtuma sattui, edeltäjäni Krista Kiuru oli vielä ministerinä, ja hän käynnisti silloin nämä toimet, jotka ovat nyt kulkeneet tämän prosessin läpi. Silloin perustettiin toimintaryhmä, joka on laatinut tämän hallituksen esityksen pohjan nyt sitten, ja samaan aikaan myös lähdettiin todellakin tekemään kartoitusta siitä, kuinka paljon meillä itse asiassa nyt on tämänkaltaisia. Tässä on kyllä toimittu heti, ja on tärkeää, että tämä asia kaiken kaikkiaan edistyy.

Tässä rakennusvalvonta tuli esille, ja varmasti on niin, että siellä on paljon vielä sellaista, että on resurssipula, mikä voi olla aina syynä missäkin tapauksessa, mutta mehän olemme nyt tätä koko rakennusvalvontasysteemiä myös uudistamassa ja kehittämässä osana näitä rakennepoliittisia toimia siten, että tulisi tällaisia laajempia yksiköitä, joissa olisi enemmän voimavaroja, asiantuntemusta ja voimaa. Toivon, että niiden kautta ainakin osin tähän valvontapuoleen tulemme tulevaisuudessa saamaan parantamista. Olen täsmälleen samaa mieltä edustaja Niikon kanssa siitä, että ei voi olla loputtomiin niin, että sutta ja sekundaa syntyy. Kyllä meidän pitää pystyä petraamaan kaikissa kohdissa. Ja miten saamme sen rakentamisen laatutalkoon tosissaan pystyyn?

Samaan aikaan meillä on käynnissä normienpurkutalkoo. Meillä tehdään rakennusmääräysten kokonaispurkua joustavammaksi — vähemmän pykäliä, turha kaksinkertainen sääntely roskakoriin — mutta olen aina sanonut ministerinä, että samaan aikaan kun teemme tätä, meidän on pidettävä silti huolta, että sellaiset säädökset säilyvät, millä me turvaamme rakentamisen laadun. Eli laadusta tinkimättä niin sanotusti teemme tätä säännösten uusimista kaiken kaikkiaan.

Täällä tuli, puhemies, ihan hyviä ideoita. Mielestäni nämä ovat niitä asioita, että kun olemme näin isojen, perustavaa laatua olevien asioiden kanssa tekemisissä, kaikki ideat ovat tervetulleita, enkä koskaan tyrmää mitään etukäteen, ja siksikin minusta esimerkiksi tämä digipöytäkirja on sinänsä ajatuksena varsin hyvä. Miksemme digiaikana toimisi tällä tavalla, ja varmasti voimme selvittää, minkäkaltaisia seikkoja tarvittaisiin siihen, että näitä ideoita voitaisiin viedä eteenpäin. Ihan yhtä lailla, kun edustaja Reijonen puhui näistä kosteus- ja homeongelmien seurantajärjestelmistä ja niiden kehittämisestä paremmaksi, kaikkia niitä täytyy tehdä.

Ja vielä kerran, puhemies, vaikka olen sen useasti sanonut, niin haluan tässä edelleen sanoa, että mielestäni esimerkiksi juuri tämä eduskunnan 14-kohtainen mietintö homeasioista, mihin täälläkin viitattiin, on erinomainen. Siitä kiitos eduskunnalle. Olemme ympäristöministeriönä koordinoiva ministeriö näiden toimenpiteiden eteenpäinviemisen suhteen. Siellähän on paljon myös muiden ministeriöiden toimialaan kuuluvia toimia, mutta se on niin tärkeä asia, että rakentaminen on laadukasta ja hengitysilma kunnossa, että me teemme hartiavoimin töitä näiden asioiden eteen.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Ministeri Viitanen, olette harvinaisen avarakatseinen ministeri, ja siinä mielessä kiitän teitä tästä myönteisestä suhtautumisesta uusiin ajatuksiin.

Voisinkin tämmöisen ajatuksen ministerille jättää, että uskoakseni Vantaalta varmaan löytyisi kokeiluhalua siinä, että ruvettaisiin joitakin kohteita digitaalisesti valvomaan ja pöytäkirjoja tekemään sitä kautta. Uskoisin, että se edistyisi parhaiten, jos ministeri itse tekisi tämän aloitteen ja ottaisi yhteyttä Vantaaseen, istuisivat pöydän ääreen ja aloitettaisiin tämmöinen kokeilu. Katsottaisiin, että saataisiinko tästä tuulta alle koko Suomeen, että mentäisiin askel pidemmälle. Tämähän loppujen lopuksi ei varmasti maksa juuri mitään, joten tämä olisi varmasti hyvin helppo ja hyvä ratkaisu toteuttaa näin vaikeina taloudellisina aikoina. Niin että kiitoksia tästä, ministeri Viitanen.

Kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitanen

Kiitos edustaja Niikolle kiitoksista. En tiedä, oletteko ihan jo siellä kaupungin puolella virallisesti miettineet näitä, mutta tällä puheella: voisitte vaikka pyytää ministerin kylään sinne Vantaalle, niin voisimme keskustella näistä asioista lähitulevaisuudessa. — Kiitoksia.