Liisa Jaakonsaari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuuspolitiikan linjan mukaista on vastuun kantaminen myös kansainvälisestä turvallisuudesta ja vakaudesta. Kysymys ei ole kuitenkaan yksinomaan solidaarisuudesta, vaan osallistuminen Euroopan unionin sotilaalliseen kriisinhallintaan vahvistaa myös Suomen omaa puolustusta ja turvallisuutta. Maantieteellisesti kaukaiset konfliktit, poliittisesti ja taloudellisesti epävakaat alueet, terrori-iskut ja ympäristökatastrofit voivat vaikuttaa myös Suomen tilanteeseen. Monien Suomeakin koskevien uhkien torjuminen on siksi aloitettava kaukana maamme rajojen ulkopuolella. (Ed. Soini: Kongon viidakoissako?)

Euroopan unionin nopean toiminnan luominen on välttämätön toimintamuoto nykyajan konfliktitilanteissa. Nopea väliintulo kriisitilanteissa voi estää kriisien kärjistymisen ja torjua vakavia humanitaarisia seurauksia. Euroopan unionilla on nyt toiminnallinen kyky puuttua myös sellaisiin kriiseihin ja katastrofeihin, joiden kehittymistä ei voida ennakoida. Euroopan unionin turvallisuusstrategiassa unioni sitoutuu lisäämään tukea YK:lle lyhytaikaisissa kriisitilanteissa ja korostaa YK:n turvallisuusneuvostolla olevan pääasiallinen vastuu kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä.

Arvoisa puhemies! Taisteluosaston käyttäminen ei luonnollisestikaan ole itseisarvo, mutta sen käyttämiseen tulee olla sekä poliittista että toiminnallista valmiutta kaikkien taisteluosaston toimintaan osallistuvien maiden, Saksan, Alankomaiden ja Suomen, taholta. Taisteluosaston tulee olla aidossa valmiustilassa, jotta siihen kohdistetut odotukset kriisinhallinnassa voidaan tarvittaessa toteuttaa asianmukaisesti. Tätä edellyttää jo se, että valmiusjärjestelmän ylläpitokustannukset, noin 7 miljoonaa euroa ilman varsinaisia operaatiokustannuksia, edellyttävät osaltaan todellista operaatiovalmiutta.

Kriisien seurannan kehittymisestä huolimatta on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta ennakoida, mitkä kriisit kehittyvät siten, että juuri Euroopan unionin sotilaallisen kriisinhallinnan välineitä tarvittaisiin tai voitaisiin käyttää. Tämän selonteon arvio taisteluosaston mahdollisesta käyttökohteesta on siten yleisellä tasolla ja suppea, ja näin pitää ilman muuta ollakin. Valiokunta ei näekään suotavana tai mahdollisena, että ennakolta pyrittäisiin määrittämään taisteluosastojen tarkkaa käyttökohdetta alueellisesti tai maakohtaisesti. Mikäli kohteita rajattaisiin etukäteen, heikennettäisiin koko taisteluosastoajatuksen perustaa ja sen toimintavalmiutta.

Valiokunta toteaa, että selonteossa tuodaan esille joitakin Afrikassa meneillään olevia konflikteja, mutta se ei sinällään valiokunnan näkemyksen mukaan aseta näitä konflikteja etusijalle tai sulje muita mahdollisia kriisejä pois osaston käyttökohteena. Ennakointiin liittyvistä syistä johtuen valiokunta ei tietoisesti itse lähtenyt käsittelemään tai arvioimaan eri kriisejä lähemmin.

Valiokunta kuitenkin huomauttaa, että jo taisteluosastojen rajattu koko sekä korkeintaan neljän kuukauden kesto asettavat merkittäviä rajoituksia taisteluosastojen käytölle. Joukon oman turvallisuuden arviointi suhteutettuna kaavailtuun tehtävään on selonteon mukaan keskeistä mahdollisista kriisinhallintaoperaatioista päätettäessä. Taisteluosastokonseptissa mainitun operaation pisin etäisyys on ohjeellinen. Suunnitteluetäisyys on määritelty 6 000 kilometriksi Brysselistä.

Valiokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon, että viime kädessä se, missä ja miten taisteluosastoa käytetään, on aina poliittinen päätös. Unionin taisteluosastojen perustamisella ei laajenneta unionin kriisinhallintatehtäviä, vaan nopeutetaan operaatiota koskevaa päätöksentekoa ja toimeenpanoa. Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että EU:n taisteluosaston tulee kyetä selviytymään myös riskialttiissa tilanteissa, joten erityiskoulutuksen ja valmistautumisen rooli korostuu. Suomalaiset joukot ovat valiokunnan mukaan ammattitaitoisia ja motivoituneita ja heillä on korkealuokkainen ja riittävä varustus sekä omasuoja.

Valiokunta yhtyy hallituksen kantaan, että YK:n turvallisuusneuvoston valtuutus ei ole ehdoton edellytys operaation käynnistämiselle, mutta lähtökohtana on toiminta joko YK:n valtuutuksella tai pyynnöstä. Tässä mietinnössä viitataankin valiokunnan aikaisempaan YK-valtuutusta koskevaan kattavaan arvioon. Senhän me teimme kriisinhallintalain yhteydessä.

Valiokunta myös edellyttää, että EU:n nopean toiminnan voimavaroja käyttävissä operaatioissa eduskunnan todellinen, tosiasiallinen, vaikutusmahdollisuus varmistetaan, kun operaatiosta päätetään Euroopan unionissa. Tämä edellyttää säännöllistä tiedottamista ulkoasiainvaliokunnalle valmiusjakson aikana, ja valiokunta pitää perusteltuna selonteon kantaa, että ulkoasiainvaliokuntaa kuullaan asiasta jo ennen EU:n poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean päätöstä EU-toimien tarpeellisuudesta. Valiokunnan tulee voida muodostaa kantansa, ennen kuin neuvostossa hyväksytään niin sanottu kriisinhallintakonsepti ja yhteinen toiminta. Tämä on mielestämme tärkeää.

Sotilaallisen kriisinhallintalain mukaan Suomen osallistumispäätöstä tehtäessä kuullaan aina ulkoasiainvaliokuntaa. Ulkoasiainvaliokunta on pitänyt tätä yleissääntöä riittävänä ja perusteltuna, mutta kuten selonteossa todetaan, myös täydentävän selonteon antaminen on mahdollista.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! EU:n taistelujoukkojen luomisessa haiskahtaa pyssyusko. Sillä opilla ei kuitenkaan turvallisuutta tälle planeetalle luoda, sillä tuon pahenevan turvallisuustilanteen taustalla on maailmanlaajuinen laaja köyhyys ja kurjuus sekä epäoikeudenmukaisuus. Kun useita miljardeja ihmisiä elää tällä planeetalla surkeilla tuloilla, niin sieltä löytyy se tuki äärivoimille ja myös terrorismille. YK:n tilastojen mukaan 3 miljardia planeetan ihmisistä kitkuttaa alle 2 dollarin tulolla päivässä, niin suunnaton on se vellova köyhyys, joka tällä yhteisellä planeetalla nyt on olemassa. Siellä on todellakin taustaa tälle pahenevalle tilanteelle, ja tälle ongelmalle pitää ruveta jotakin tekemään. Tällä työmaalla EU:n pitäisi olla pioneeri, ja siinä joukossa myös Suomen, ja poistaa sitä köyhyyttä tosissaan eikä vain sanoissa. (Ed. Zyskowicz: Eivät nämä ole ristiriidassa!) — Kyllä ne ovat myöskin ristiriidassa. 1 000 miljardia dollaria pannaan tällä planeetalla nyt asevoimiin rahaa, siitä USA:n osuus on puolet, EU:n 170 miljardia. Kyllä se raha on poissa jostakin. (Ed. Ulla Anttila: Paljonko rauhanturvaamiseen?)

Aseisiin on rahaa riittänyt ja näyttää riittävän. Koko ajan vaan kiihtyy tämä rahavirta, joka asejärjestelmiin menee. Mutta tällä köyhyyden torjumisen ja poistamisen rintamalla on niukkuutta. Tämä näkyy myös Suomen politiikassa. Meiltä löytyy kyllä nytkin 7 miljoonaa näille taistelujoukoille, tai ehkäpä 15 miljoonaa, jos operaatio eteen tulee, mutta ei vaan etene se meidän bkt-osuutemme kasvattaminen kehitysavun osalta, tai siellä sadasosamuutoksetkin tuntuvat olevan suuria saavutuksia. Meillä on kuitenkin YK:n kanssa sitoumus, että 0,7 prosenttia bkt:stä käytetään kehitysapuun, mutta siinä on vaikeuksia, ja niin kuin ymmärrän, siellä oikealla tämä vastarinta tähän asiaan on erittäin jyrkkä. Ei pidäkään laittaa selvästi lisää rahaa. Aikaa on ollut YK:n tavoitteen saavuttamiseen, mutta tulokset ovat surkeat tältä osin, mutta kun taistelujoukoista puhutaan, niin johan edustajat Zyskowicz ja Sasi innostuvat myöskin rahoittamaan näitä operaatioita.

Erityinen ongelma näitten EU:n taistelujoukkojen osalta on se, että EU on valmis perustuslakinsa pohjalta, jos se joskus voimaan tulee, laittamaan niitä liikkeelle myös ilman YK:n mandaattia. Tämä on nyt sitten Suomenkin tilanteen ongelmallisin kohta, eli me lähdemme siitä vasemmistoliitossa, että kyllä se YK:n turvallisuusneuvoston mandaatti pitää aina olla. Vain se luo varman pohjan sille, että operaatio voi olla onnistunut. Amerikkalaisten Irak-seikkailu osoittaa, mihin YK sivuuttaen voidaan päätyä. Siellä maailman mahtavin sotilasmahti on liikkeellä, mutta ei tule tulosta, koska kestämättömin perustein, hatarin tiedoin ja jopa väärin tiedoin tämä sota käynnistettiin. Sellaiseen EU ei saa ainakaan joutua, ja siksi tämä YK:n turvallisuusneuvoston mandaatti on välttämättömyys. On joskus varmasti vaikeankin tien takana se saada, mutta se on kuitenkin turvallinen ja ainoa varma pohja kaiken näköiselle sotilaalliselle toiminnalle.

Ehdotankin, arvoisa puhemies, että perusteluissa lausutaan: "Eduskunta edellyttää, että Suomi toimii EU:ssa siten, että EU:n taistelujoukkoja käytetään vain sellaisiin operaatioihin, joilla on YK:n hyväksyntä, ja että eduskunta ei hyväksy Suomen osallistumista EU:n taistelujoukkoihin, jos joukot toimivat ilman YK:n valtuutusta."

Arvoisa puhemies! YK:n mandaatti on välttämätön, mutta ei sekään aina ole riittävä edellytys mukaan menolle. Afganistan näyttää, miten vaikeita tilanteet voivat olla siinäkin tapauksessa, että YK:n mandaatti on saatu. Siellä on muuttunut kylläkin tilanne siitä, kun mekin sitä käsittelimme, sikäli, että Nato siellä nyt vetää tätä operaatiota ja ongelmat pahenevat koko ajan. Eteen saattaa hyvinkin tulla, että myös Suomelta pyydetään lisää joukkoja Afganistaniin. Vasemmistoliiton puolelta arvioisin asiaa niin, että me tulemme hyvin vahvasti sanomaan "ei", jos vielä lisää suomalaisia halutaan Afganistaniin. Siellä on myöskin ihan toiset todelliset ongelmat kuin se sotavoiman lisääminen. Sielläkin pitäisi ruveta tosissaan poistamaan sitä köyhyyttä ja kurjuutta, mutta siihen ei voimavaroja selvästikään riitä. Pyssyihin riittää, se on myöskin Afganistanissa se tilanne.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilä on varmasti siinä oikeassa, että epäoikeudenmukaisuus, köyhyys ja demokratian puute aiheuttavat kriisejä. Se on varmasti totta, ja onneksi me olemme, toisin kuin te olisitte halunnut, Euroopan unionin jäseniä, joka on maailman suurin kehitysavun antaja. Se on erittäin tärkeää. Myös unionin toimet demokratian edistämisessä ovat tärkeitä. Mutta, ed. Tennilä, jokaisen sukupolven suuri pettymys on ollut se, että ihminen ei ole muuttunut paremmaksi. On sellaisia kriisejä, jotka valitettavasti vaativat myös sotilaallista kriisinhallintaa. Meidän sukupolvemme on todistanut 90-luvulla, että Länsi-Balkanilla oli keskitysleirejä ja naisten joukkoraiskauksia, jotka eivät loppuneet muuhun kuin sotilaalliseen kriisinhallintaan. (Ed. Dromberg: Aivan!) Juuri tämän takia Euroopan unioni tarvitsee kehitysapua, se tarvitsee köyhyyden poistamista, laajoja ohjelmia, mutta valitettavasti leijonat ja lampaat eivät samalla laitumella kulje ja sen takia tarvitaan myös sotilaallista kriisinhallintaa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen täysin ed. Jaakonsaaren linjoilla. On varmasti niin kuin ed. Tennilä sanoi, että köyhyys, tietämättömyys, kaikki tämä kurjuus ruokkii kansainvälisiä kriisejä, ruokkii terrorismia, luo kasvupohjaa ääriliikkeille. Mutta on myös niin kuin minä välihuudossani sanoin, ettei ole ristiriitaa siinä, että Suomi ja Euroopan unioni pyrkivät poistamaan köyhyyttä ja kurjuutta sekä vähentämään tietämättömyyttä maailmassa ja samalla kuitenkin valmistautuvat siihen, että olisi olemassa humanitääristen katastrofien uhatessa kapasiteettia, myös sotilaallista kapasiteettia, puuttua kriiseihin, ennalta ehkäistä kriisien kärjistymistä, ennalta ehkäistä siviilien ja syyttömien surmaamista. Te otitte esimerkiksi Irakin. Se on hyvä esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, yllättäviäkin tilanteita, mutta otetaan esimerkki Ruandasta tai, niin kuin ed. Jaakonsaari teki, Balkanilta. Ne ovat myös esimerkkejä siitä, mitä voi tapahtua, kun ei puututa asioihin ajoissa.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Köyhät ovat aina keskellämme, se on totinen totuus. Nobelin rauhanpalkinto tänä vuonna annettiin köyhyyden poistamiseen vastoin meidän odotuksiamme. Me tarvitsemme sekä perinteistä rauhan rakentamista että todellakin voimakasta tukea niille organisaatioille, jotka tätä köyhyyttä poistavat. Mutta yhtä totta on se, mitä ed. Jaakonsaari totesi tässä juuri äskettäin, että samalla laitumella eivät lampaat ja leijonat pysty elämään. Sinne tarvitaan aitauksia väliin, ja kyllä parhaimmillaan toimiessaan myöskin nämä kriisinhallintajoukot voivat todellakin edesauttaa rauhaa ja vakaita oloja siellä, kun niitä oikein käytetään.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä me kaikki olemme varmasti samaa mieltä ed. Tennilän kanssa, että jos me vaan pystyisimme auttamaan näitä köyhiä maita niin, että ne saavuttaisivat saman elintason kuin mitä meillä on Euroopassa, niin sodat vähenisivät merkittävällä tavalla. Mutta aivan kuten edustajat Jaakonsaari ja Zyskowicz ovat todenneet, kyllä sotia tulee. Emmekä me silloin, kun me olemme nopean toiminnan joukkoihin menneet mukaan, ole lähteneet siitä, että saisimme lähettää suomalaisia sotilaita sotimaan, vaan kyllä laki lähtee siitä, ja kyllä meidän kaikkien tavoite on se, että estämme tulipalon syttymistä. On aivan varma, niin kun tässä jo on todettu, että löytyy kohteita historiasta, lähihistoriastamme, jolloin kansat ovat odottaneet, että voi kun tänne tulisi sotilaita rauhoittamaan tilannetta, joka on syntynyt. Eli tämä on aivan välttämätöntä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen hyvin paljon samalla tavalla lähestymässä tätä asiaa kuin ed. Tennilä. Sillä rakenteellinen köyhyys on juuri se, joka ruokkii sitä ilmapiiriä, että tulee näitä terroristiliikkeitä sun muita. Se on se olennainen syy, joka pitäisi poistaa, jota pitäisi lieventää. Se mekanismi, jota nyt tarjotaan, on äärimmäisen kallis tässä operaatiossa. Se on torjuntakeinona ehkä se kaikkein teoreettisesti kallein mahdollisuus. 6 000 kilometrin päästä lähdetään vieraisiin oloihin poliisiksi, jolla on sotilaan valtuudet. Kannattaisi kerrankin analyyttisesti miettiä näitä vaihtoehtoja. Ymmärrän, että on humanitäärisiä tilanteita, joissa tämän laatuinen poliisitoiminta on paikallaan.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Myös suomalaisessa keskustelussa pitäisi tunnustaa se, että Euroopan unionin jäsenmaiden kesken on olemassa erilaisia, ja osin myös ristiriitaisia, odotuksia EU:n taistelujoukoista ja niiden käytöstä. Osa EU:n jäsenmaista lähtee siitä, että ne ovat luonteeltaan interventiojoukkoja, joita voidaan käyttää ilman YK:n hyväksyntää missä tahansa päin maailmaa. Samalla juuri nämä samat maat tavoittelevat näillä joukoilla sellaista sotilaallista voimaa, joka mahdollistaisi tulevaisuudessa myös EU:n oman puolustuksen kehittämisen. Toisaalta parhaimmillaan nämä taistelujoukot voivat toimia, kuten ed. Jaakonsaarikin totesi, YK:n apuna ja tukena, mutta juuri tästä syystä vasemmistoliitto katsoo, että näillä joukoilla pitää olla myöskin toimissaan YK:n hyväksyntä. Silloin ne toimivat sen suuntaisesti, niiden tavoitteiden suuntaisesti, joita EU:n kaikki jäsenmaat sanovat noudattavansa ja samalla ehkäistään se, että EU:n taistelujoukkoja (Puhemies: Minuutti!) käytettäisiin esimerkiksi entisten siirtomaavaltojen todellisten tai kuviteltujen etujen ajamiseen.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Maailma on tavoitellut pysyvää rauhaa, mutta se näyttää olevan yhtä kaukana koko ajan, jopa kauempanakin, kuin toisen maailmansodan jälkeen. Yli 4 miljoonaa ihmistä on kuollut eriasteisissa kriiseissä, miljoonat ihmiset ovat joutuneet muuttamaan maasta toiseen. Totta kai tarvittaisiin toimia köyhyyden poistamiseksi, mutta tarvitaan koko laajaa kirjoa, kehitysapua, tarvitaan monia muita toimenpiteitä, tarvitaan kriisinhallintaa. Ei sitä pelkällä rahalla voida hoitaa, köyhyyttä poistamalla, valitettavasti. Tämä on katala tämä maailma ollut ja tulee olemaan.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Suomi on ollut YK:n puitteissa rauhanturvaamisen suurvalta. EU:ssa Suomi on kääpiövalta, ja siitä ei pääse mihinkään, nyt ja tulevaisuudessa.

Mutta kun puhutaan Afrikasta ja Afrikan konflikteista, niin tämä on todella suuri huolenaihe tämä Afrikka. Sinne on kymmeniä vuosia kaadettu rahaa, ja edistystä ei ole käytännössä tapahtunut ollenkaan. Eli kyllä nyt täytyy todella miettiä, että mitkä ovat syyt ja mitkä ovat seuraukset, ja onko EU:lla tai Euroopalla joku yleinen malli, jonka mukaan kaikkialla maailmassa muka pitää elää? Kyllä se on näitten ihmisten siellä itse ymmärrettävä nostaa oma yhteiskunta jaloilleen. Kun eurooppalaiset veivät, ranskalaiset ja englantilaiset, sinne imperialisminsa, niin ei siitä mitään hyvää seurannut.

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sota lisää köyhyyttä ja estää kehitystä. Mielestäni tämä näkökulma ehdottomasti pitää muistaa, kun mietitään, mihin EU käyttää rahaa tai mihin Suomi käyttää rahaa vakauden, rauhan ja ihmisoikeuksien lisäämiseksi. Tarvitaan siis lisää rahaa kehitysyhteistyöhön, mutta tarvitaan myös sitä, että EU pystyy nopeasti puuttumaan konflikteihin YK:n toimintaa tukien. Näin ollen se, että EU kehittää nopean toiminnan kykyä ja toimii YK:n vuosituhattavoitteiden hyväksi, nämä kaksi asiaa eivät ole ristiriitaisia toisiinsa nähden.

Maija-Liisa Lindqvist  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Valitettavasti viime vuosikymmenenkin ja vuosikymmenen tapahtumat ovat opettaneet meille sen, että me tarvitsemme hyvin monenlaisia toimenpiteitä, ja suuri haaste onkin nyt näissä nopean toiminnan joukoissa, EU:n taisteluosaston joukoissa se, että Eurooppa voisi itse ainakin lähialueillaan estää erilaisten kriisien eskaloitumisen todella vakaviksi ongelmiksi. Kyllä nämä Balkanin muun muassa 5 000 ihmisen tappamiset — ihmiset vietiin rauhanturvajoukkojen edestä käytännöllisesti katsoen teloitettaviksi — osoittavat sen, että kyllä meillä pitää olla enemmän välineitä auttaa nopeasti eri maiden ihmisiä. Meidän pitää olla myös valmiita siihen, että toista kautta autetaan myös kehitysavun turvin, lisätään koulutusta ja tietämystä ja sitä kautta autetaan erilaisia kansoja huolehtimaan itse omista asioistaan. Mutta nämä eivät todellakaan sulje pois toisiaan, vaan meillä on oltava myös vastuuta rauhan ja vakauden luomisesta.

Jari Vilén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Köyhyyden poistaminen ei onnistu ilman riittävää turvallisuutta. Me voimme rakentaa Afganistaniin koulut, sairaalat, auttaa sitä elinkeinoelämää käyntiin. Mutta jos nämä koulut tuhotaan, sairaalat räjäytetään ja pellot miinoitetaan, ei siellä voi saada aikaan myöskään vaurautta ja vakautta. Tarvitaan molempia asioita yhdessä, ja sitä Suomi omalta osaltaan on tekemässä; tasapainoa sekä sotilaallisen puolen osalta että siviilikriisinhallinnan osalta.

Se, mikä minua hämmästyttää tässä vasemmistoliiton kannassa, on tämä jatkuva takertuminen tähän YK-mandaattiin, joka on perusteellisesti pohdittu ja arvioitu omalta osaltaan. EU tulee toimimaan aina näiden perusperiaatteiden mukaisesti. Minulla on enemmän tunne siitä, että vasemmistoliitolle tämä YK-mandaatti on enemmän savuverho, jonka takana on oma näköalattomuus; ei haluta tunnustaa niitä tosiasioita, mitä yhteiskunnassa on tapahtunut ja kuinka paljon maailmamme tänä päivänä on muuttunut.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On tunnustettava, että kyllä sotilaallista kriisinhallintaa tarvitaan, ja pidän myös tärkeänä, että Suomikin omalta osaltaan on kantamassa vastuuta ja täyttää myös niitä sitoumuksia, joihin se on poliittisesti sitoutunut.

Mutta ihmettelen vain sitä, miksi näitä samoja perusteluja ei käytetä yhtä jämäkästi, kun puhutaan siviiliauttamisen velvoitteista. Suomi on sitoutunut vuoteen 2010 mennessä nostamaan kehitysavun 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Nyt ollaan 0,43:ssa, ja vauhti on jäänyt noin kolmannekseen tarvittavasta lisäysvauhdista, tai sitten juuri kuten äsken tuolla kyselytunnilla keskustelimme pakolaiskiintiöstä, joka on jäänyt kymmenekseen tänä vuonna siitä osuudesta, johon (Puhemies: Minuutti!) olemme sitoutuneet. Eli siviiliauttamista korostan ja velvoitteita sotilaallisen kriisinhallinnan rinnalla.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen täysin yhtymässä ed. Jaakonsaaren käsityksiin, miten tässä asiassa tulisi edetä. Siltä pohjalta, ed. Jaakko Laakso: Te olette ollut Euroopan neuvostossa silloin aikanaan ja myöskin varapuhemies, kun se Balkanin kriisi syntyi ja yritettiin päästä kaikenlaisin diplomaattisin keinoin eteenpäin. Jos silloin olisi ryhdytty tositoimiin ja pistetty järjestys, niin näin kauan se kriisi ei olisi kestänyt. Olen istunut 14 vuotta siellä, ja jatkuvasti käsitellään Balkanin kysymyksiä tästä kriisistä johtuen. Silloin ne Balkanin maat olivat aika hyvässä vauhdissa ja vauraudessa, ja mikä se tilanne sen jälkeen oli, kun sotatila tuli sinne? Siis meidän vastuumme ja EU:n vastuu tällä alueella on erittäin suuri nimenomaan kriisien purkamisessa. Silloin, jos sinne olisi myöskin lähetetty tarpeeksi vahvat kriisijoukot, sotilaalliset joukot, niin se tilanne olisi huomattavasti nopeammin rauhoittunut.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Köyhyyden syyt ovat rakenteellisia. Ne ovat demokratian, ihmisoikeuksien ja markkinatalouden puute. Pahimpia ihmisen kurjistajia ovat olleet sosialismi ja sotilasdiktatuurit. Siitä pitää pitää huolta, että niitä ei pääse valtaan missään maailmalla, jos me haluamme torjua köyhyyttä.

Mutta ihmisille kaikkein tärkein on oikeus elämään, se, että he voivat säilyttää henkensä. Siinä suhteessa kyllä tällaiset nopean toiminnan joukot ovat erittäin tärkeitä, että me pääsemme kriisialueelle ja kykenemme suojaamaan ihmishenkiä siellä. Se on kaikkein tärkeintä, kaikkein arvokkainta työtä. Kyllä tässä on kysymys kansainvälisestä solidaarisuudesta. Meidän täytyy olla avoimia, näyttää kaikille, että me suojaamme ihmishenkiä. Tässä suhteessa olen hieman huolissani siitä, että Suomi ei aio osallistua Naton nopean toiminnan joukkoihin. Presidentti on käyttänyt tämän tyyppisen puheenvuoron. Kun Ruotsi osoittaa tämmöistä laajaa kansainvälistä solidaarisuutta menemällä myös mukaan näihin Naton nopean toiminnan joukkoihin, niin kyllä Suomen pitäisi olla vähintään yhtä solidaarinen kuin Ruotsi.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Älkää te, hyvät naiset, sentään tähän pyssyuskoon hurahtako. Ei sillä tiellä löydy mitään ratkaisua tämän planeetan ongelmiin. Köyhyyden poisto se on se, mistä pitää liikkeelle lähteä ja asevoimiin lyödyt miljardit ja taas miljardit vievät vaan resursseja siltä päätehtävältä. Meidän peruseromme on suhtautuminen YK:n mandaattiin. Jos tälle tielle lähdetään, mitä esitetään, että ilman YK:n mandaattiakin voidaan sotatoimiin ryhtyä, niin sillä tiellä mekin voimme päätyä Irakin tapaiseen sotaan, johon Bush johti maansa ja muitakin maita (Ed. Sasi: Me itse päätämme, lähdemmekö!) puhumalla kauniita YK:sta, mutta sivuuttamalla tosiasiassa YK:n. Me haluamme, että se ei ole mahdollista missään tilanteessa. YK:n mandaatti on ratkaisevan iso asia.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämän vuosikymmenen alussa kanadalaisten kokoama työryhmä julkaisi raportin The Responsibility to Protect. Raportin perusidea on suojeluvastuun periaate: Kansainvälinen yhteisö ei saa jättää siviilejä ilman suojelua missään tilanteessa, ei edes sellaisessa tilanteessa, että valtio on hajonnut eikä kykene kansalaisistaan kantamaan huolta. Mielestäni kysymys YK:n mandaatista liittyy olennaisesti tähän suojeluvastuun periaatteeseen. Kuten valiokunnan mietinnössä todetaan, näiden kriisinhallintaoperaatioiden on oltava YK:n peruskirjan periaatteiden ja tavoitteiden mukaisia. Kuitenkin käytännössä voidaan joutua tilanteisiin, joissa YK:n mandaattia ei saada tai sen saaminen hidastuu niin, että se tulee vasta myöhemmässä vaiheessa. (Ed. Tennilä: Noinhan se Bushkin puhui!) Tällaisessa tilanteessa mielestäni, jos kansainvälinen yhteisö katsoo, että siviilejä on suojeltava, täytyy, tietenkin tiukkaa harkintaa noudattaen, ottaa käytettäväksi tämäkin vaihtoehto, että ilman YK:n mandaattia mennään suojelemaan siviileitä. Esimerkiksi tilanteessa, jossa kansanmurha uhkaa, nopealla toiminnalla voidaan estää konfliktin eskaloituminen. Itse pidän tätä hyvin tärkeänä periaatteena ja jopa sellaisena, että sillä voidaan kenties ehkäistä ennalta konflikteja. Jos kansainvälisellä yhteisöllä on halua ja kykyä puuttua, tällöin myös kriisin osapuolet ovat asiasta tietoisia eivätkä lähde niin helposti sellaisiin sotatoimiin, joihin puuttumisesta saattaa olla tälle sotivalle osapuolelle haittaa.

Arvoisa puhemies! Pidän hyvin tärkeänä sitä, että Suomi on mukana EU:n nopean toiminnan joukoissa, ja tätä nyt päätöksenteon alaisena olevaa asiaa hyvänä, siis sitä, että tämän päätöksen jälkeen Suomi asettaa valmiustilaan taisteluosaston yhdessä Saksan ja Hollannin kanssa. Mielestäni tämän toiminnan periaatteiden pitää olla humanitäärisen oikeuden kanssa sopusoinnussa, ja kun puhutaan sitten siitä, millä tavalla maailmasta tulisi hyvä ja parempi paikka meidän kaikkien elää, täytyy toki samalla pystyä keskustelemaan kehityspolitiikasta, pystyä keskustelemaan siitä, miten rauhaa parhaiten turvataan. Tämä nopean toiminnan kyky on yksi osa sitä. Hyvin keskeinen kysymys on siviili- ja sotilasyhteistyö.

Esimerkiksi Afganistanissa, mihin tässä keskustelussa on viitattu, ollaan tilanteessa, jossa siviilitoimijat eivät pysty toimittamaan apua perille, koska maa on niin rauhaton. Näin ollen esimerkiksi kysymys siitä, pitääkö Suomen lähettää lisää joukkoja Afganistaniin, asettuu hieman eri valoon kuin se, mitä ed. Tennilä tässä keskustelussa sanoi. Jos maata ei pystytä rakentamaan, niin silloin herää kysymys siitä, kuinka tehokasta tuo toiminta tällä hetkellä on. Jos avun saaminen on todella kiinni siitä, saadaanko lisää rauhanturvaajia tuonne paikalle, niin mielestäni tätä kysymystä pitää miettiä siinä hengessä, että Suomi osallistuu sellaiseen osaan tuota operaatiota, jolla edistetään siviiliyhteiskunnan rakentamista. En ole sitä mieltä, että Etelä-Afganistaniin, missä on voimakkaat taistelut käynnissä, suomalaisia joukkoja lähetettäisiin.

Totesin jo aiemmin, että sota lisää köyhyyttä ja estää kehitystä. Toivon, että vasemmistoliiton eduskuntaryhmä perehtyisi sellaiseen kirjaan kuin Sodan ja rauhan kartastot. Tämä on ilmestynyt suomeksi aika hiljattain, ja siinä käsitellään muun muassa sitä kysymystä, miksi sotia on enemmän köyhissä maissa, miksi sotia käyvissä maissa on keskimäärin vähemmän demokratiaa kuin muissa maissa. Sotien syitä on mietitty, ja nämä niin sanotut uudet konfliktit, joissa on mukana paljon ei-valtiollisia toimijoita, ovat hyvin hankalia myös kansainvälisen oikeuden kannalta. Mielestäni myös Suomen eduskunnan pitää olla nöyrällä mielellä sen suhteen, että näiden konfliktien edessä ei välttämättä ole olemassa aivan helppoja ratkaisuja. Meidän täytyy miettiä Puhemies koputtaa: 5 minuuttia!) toimintatapoja ja kehittää niitä, arvoisa puhemies, eteenpäin, jotta mahdollisimman järkevällä resurssien käytöllä saisimme aikaiseksi mahdollisimman paljon rauhaa.

Jaakko Laakso /vas:

Rouva puhemies! Kannatan ensiksi ed. Tennilän tekemää esitystä.

Suomalaisessa keskustelussa kysymys Euroopan unionin taistelujoukkojen ja Yhdysvaltain välisestä suhteesta on jäänyt kokonaan käsittelemättä. Tämä on aiheuttanut sellaisen väärinkäsityksen, joka heijastuu usein ed. Jaakonsaaren ja eräiden muidenkin edustajien puheissa, että Euroopan unionin taistelujoukot voisivat toimia ilman Yhdysvaltain suostumusta. Monissa muissa Euroopan unionin jäsenmaissa on hyvin yksiselitteisesti todettu, että se mekanismi, joka Euroopan unionin taistelujoukoille on luotu, on riippuvainen tällä hetkellä Yhdysvaltain tuesta kahdellakin eri tavalla.

Yhdysvaltain ja Euroopan unionin välillä on Naton puitteissa solmittu niin sanottu Berliini plus -sopimus, jonka lähtökohtana on se, että kriisinhallintaoperaatioissa Euroopan unionilla on mahdollisuus käyttää hyväksi Naton voimavaroja. Naton voimavarojen käyttö EU:n kriisinhallintatehtävissä vaatii kuitenkin Naton päätöksen. Esimerkiksi Euroopan unionin taistelujoukkojen käyttö kaikissa niissä tilanteissa, joissa on kysymys vähänkin suuremmasta ja merkittävämmästä operaatiosta, vaatii Naton hyväksynnän ja ennen kaikkea Naton suurimman jäsenvaltion, Yhdysvaltain, hyväksynnän. Muussa tapauksessa Naton voimavarojen käyttö EU:n sotilaallisessa kriisinhallinnassa ei ole mahdollista. Eli on aivan yksiselitteisesti todettava se, että sellaiset kuvitelmat, että Euroopan unionin taistelujoukot olisi luotu siksi, että jos Yhdysvallat YK:n turvallisuusneuvostossa estää YK:n hyväksynnän, YK:n mandaatin, niin tässä tapauksessa Euroopan unioni voisi toimia ikään kuin itsenäisesti ja Yhdysvalloista riippumatta, ne kuvitelmat ovat silkkaa mielikuvitusta. (Ed. Ulla Anttila: Kongoon mentiin ilman Natoa!)

Toiseksi on sanottava se, että Yhdysvallat myös eurooppalaisten liittolaistensa kautta, monien Euroopan unionin uusien jäsenmaiden kautta, mutta myöskin Englannin avulla, varmasti pitää huolta siitä, että Euroopan unionin taistelujoukkoja ei käytetä yhdessäkään sellaisessa operaatiossa, jonka intressi olisi ristiriidassa Yhdysvaltain tavoitteiden kanssa. Eli tämä keskustelu Yhdysvaltain ja Euroopan unionin taistelujoukkojen välisestä suhteesta olisi syytä käydä myös Suomessa.

Viittasin jo vastauspuheenvuorossani siihen, että Euroopan unionin jäsenmailla näyttää olevan Euroopan unionin taistelujoukkojen perustamisesta ja käytöstä ristiriitaisia tavoitteita ja ristiriitaisia päämääriä. Osalla EU:n jäsenmaista on lähtökohtana se, että nämä joukot todellakin toimivat YK:n tukena ja täyttävät ikään kuin sitä aukkoa, joka YK:n kriisinhallintatoiminnassa on. Luonnollisestikin tällaisessa tilanteessa Euroopan unionin taistelujoukot toimivat YK:n hyväksynnän pohjalta, YK:n toiveiden pohjalta ja toteuttavat niitä. Mielestäni EU:n taistelujoukot ovat parhaimmillaan juuri tällaisessa tilanteessa.

Mutta eräillä Euroopan unionin jäsenmailla näyttää olevan myös toisenlaisia tavoitteita suhteessa taistelujoukkoihin. Nämä joukot näyttävät ikään kuin olevan tällainen Euroopan unionin oman puolustuksen ydin, tällainen perusta, josta voidaan rakentaa Euroopan unionille sotilaallinen vahva käsivarsi tavoiteltaessa Euroopan unionille sotilaallisen suurvallan asemaa. Näille maille EU:n taistelujoukkojen kehittäminen, nykyinen kehitysvaihe, on vain välivaihe. Tavoitteena on luoda tulevaisuudessa mittava, iskukykyinen, nopeasti liikuteltavissa oleva armeija, jolla on lentotukialuksia, jolla on risteilyohjuksia, jolla on taisteluhävittäjiä jne. jne. (Min. Tuomiojan välihuuto — Ed. Nepponen: Nyt mielikuvitus laukkaa!) — Kun ulkoministeri Tuomioja sanoo täällä, että tässä on niin kuin mielikuvituksesta kysymys, niin ilmeisesti, ulkoministeri Tuomioja, kannattaisi tutustua esimerkiksi näihin headline goals — tuleviin tavoitteisiin.

Niissä puhutaan lentotukialuksista, risteilyohjuksista. Niissä puhutaan nimenomaan armeijan luomisesta.

Haluaisin sanoa lopuksi, rouva puhemies, vielä sen, että tämä YK:n mandaattikysymys on todella tärkeä, koska näyttää kehitys olevan se, että eräät Nato-maat edellyttävät esimerkiksi Naton uusilta iskujoukoilta, Nato Response Force, sitä, että ne tukeutuvat YK:n päätöksiin ja YK:n hyväksyntään. Norjalla on tämänkaltainen päätös, ja näyttää myös siltä, että Saksan nykyinenkin hallitus on suurin piirtein tätä mieltä. Samanaikaisesti eräät EU-maat ovat irtautumassa YK-mandaatista.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aikaisemmin oli tapana sanoa "rautaa rajoille". Nyt sanotaan reilusti ja avoimesti "rautaa rajojen sisäpuolelle". Jo aikaisemmin olen todennut tältä samalta paikalta, että näissä ulkoasiainvaliokunnan mietinnöissä on yksi erinomaisen hyvä puoli nykyisin. Nämä ovat läpinäkyviä, avoimia, asiat sanotaan niin kuin ne ovat, vaikka ne sitten eivät kyllä paljon miellytä mieltä eivätkä omaa ajatusmaailmaa, mutta nämä ovat reiluja asiakirjoja. Nyt puhutaan reilusti, että interventiorajojen sisäpuolelle, kaikki avoinna, ja aivan selvästi sanotaan, että kysymys on politisoimisesta, kaiken politisoimisesta ja poliittisista valinnoista.

Arvoisa puhemies! Kun otetaan huomioon se, mitä ed. Ulla Anttila äsken tyyliinsä, hyvin perustellusti, totesi, ja otetaan se myöskin vakavasti, niin sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että maapallolla on suuri joukko niin sanottuja heikkoja valtioita, joissa vallitsee tällä hetkellä juuri sellainen tilanne, johonka sopii se, mitä ed. Ulla Anttila äsken totesi. Perusteet, tunnusmerkistö interventioon, joka tässä on nyt siis asiassa sisässä, ne ovat olemassa täydellisesti. Siis toisin sanoen kaiken politisoiminen tässä yhteydessä näitten sotilaallisten kriisinhallintajoukkojen osalta merkitsee sitä, että joku tekee jossakin harvinaisen selvät valinnat, missä heikoissa valtioissa, missä heikentyvissä valtioissa operaatioihin ryhdytään, ja mitkä maat jätetään sitten niin sanotusti tässä ajattelumaailmassa oman onnensa nojaan. Tämä on äärimmäisen mielenkiintoinen, sanoisinko, rauhanpoliittinen aikakausi maapallolla. Ja tässä katsannossa toivoisi hartaasti, että tämä sama reiluus ulottuisi myöskin tähän Nato-korttiin.

Viime kerralla silloin perjantai-iltapäivän myöhäisenä hetkenä, jolloinka kävimme kymmenen edustajan voimin tätä keskustelua, silloin sanoin jotakin siihen tyyliin, että Nato-tie on aukaistu. Sitten sitä seurasi välittömästi vahvistus tuolta asianomaiselta taholta, nimittäin George W. Bush kruisaili Riikaan ja hänen esikuntansa ilmoitti, että näinhän se on. Puolustusministeri Kääriäinen totesi täältä ministeriaitiosta, että Potsdamissa on tutkittu näitten suomalaisten nopean toiminnan joukkojen valmiustila ja on todettu, että se on ehdottomasti "gut". Toisin sanoen ollaan valmis näihin operaatioihin, ja siihen sitten Naton vaste olikin, että tervetuloa Nato Response Forces, Nrf-joukkoihin, johonka sitten jo itse asiassa Suomen valtionjohto elikkä Utva oli ottanut kantaa vähän niin kuin jo ennakkoon marraskuussa todeten, että harjoituksiin voidaan tämän yhteensopivuuden vuoksi kyllä osallistua, mutta operaatioihin ei. Siis toisin sanoen valmius, kaikki on olemassa, mutta tämä poliittinen valinta on tehty tältä pohjalta. Siis selvä peli. Olin siis oikeassa, ja kuinka minua sitten mollattiinkaan silloin perjantai-iltapäivänä. Tämä asia on nyt sitten vielä toistettu Hesarin toimestakin, tämän viikon maanantain Hesarissa, jossa on käyty tämä sama asia uudelleen läpi.

Elikkä toisin sanoen olemme siirtymässä äärimmäisen mielenkiintoiseen aikaan. Kun ed. Jaakonsaari UaV:n puheenjohtajana (Puhemies koputtaa) tänne saapuu jälleen ilahduttamaan läsnäolollaan tilaisuutta, niin kehun hänellekin vielä hänen kuultensa sitä, että ulkoasiainvaliokunnan mietinnöt ovat tässä suhteessa tulleet avoimiksi, reiluiksi, läpinäkyviksi. Voimme puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

Olli Nepponen /kok:

Rouva puhemies! Ed. Laakso syytti muita mielikuvituksellisesta ajattelusta, mutta tuntui syyllistyvän siihen itse. Mielikuvitus oikein laukkasi kovaa vauhtia noissa erilaisissa asioissa, mutten halua enempää mennä siihen. (Ed. Laakso: Kannattaisi lukea pöydälle esiin tulevat paperit!) — Kyllä niitä on luettu. (Ed. Laakso: Huonosti!)

Kriisejä syntyy yhä kauempana, ja niihin on pystyttävä vastaamaan yhä nopeammin. Tämä vastaus, mitä Euroopan unioni on nyt yhteisesti lähtenyt kehittämään, on juuri tämä, että meidän on pystyttävä ennalta ehkäisemään kriisien leviäminen tai paikallisesti estämään niiden aiheuttamat sellaiset tekijät, jotka me kohtasimme Balkanilla tai Ruandassa tai monessa muussa maassa.

Tämä selonteko oli selkeä lähtökohta, ja myöskin tehty mietintö antaa hyvän kuvan siitä, mitä valmisteluja on tehty. Mehän olemme korostaneet myöskin, että aina kaikki se, mitä me panostamme kriisinhallintaan, tukee myöskin oman maan puolustusta, ja niin se tekee myöskin tässä. Se joukko, joka on koulutettu tähän tarkoitukseen, on tehty hyvin. Se on varustettu hyvin, ja siitä on myöskin tarvittaessa hyötyä, kun se sijoitetaan sitten aikanaan meidän sodanajan joukkoihin. Nämä miehet ovat myöskin erinomaista reserviä.

Tässä korostettiin sitä, ettei nimetty kohteita. Niin kuin jo lähetekeskustelussa todettiin, hyvä näin, mutta haluaisin nostaa esiin, että nyt kun olemme valmiusvuorossa, tai Euroopan unionissa on nyt todella valmiusvuorossa joukkoja, niin koko ajan ollaan selvillä eri puolilla maailmaa olevista kriiseistä tai ennakoidaan niitä. Pitää olla selkeä järjestelmä, jolla tiedustelutiedot kootaan, tilannearvioita suoritetaan ja tarvittaessa sitten jo ennakoidenkin katsotaan, että pitäisikö tässä nyt tehdä jotakin. Se on Euroopan unionille suuri haaste, pystyykö sotilasesikunta tähän, pystyvätkö Euroopan unionin elimet siellä sitten tällaiseen. Se on yksi kova vaatimus, jotta pystytään sitten riittävän nopeasti tekemään sellaisia toimenpiteitä.

Korostin tuota osastojen hyvää varustamista ja Suomen osalta erittäin hyvää harjoittelua. Puolustusvaliokunta sen sijaan kuuli asiantuntijoita ja totesi, että tämä kolmen maan asettama osasto ei ole yhtenäisesti ollut harjoittelemassa. Se on yksi huono puoli tässä, koska kysymys on kolmesta maasta, joissa, vaikka englannin kieli on yhteinen kieli, kaikki eivät välttämättä hallitse sitä yhtä hyvin, ja se saattaa aiheuttaa sitten todellisessa tilanteessa ongelmia. Siksi yhteisharjoitus olisi ollut paikallaan. Sitten siihenkin, että kaksi osastoa toimii samanaikaisesti, harvemmin kuitenkaan samassa kohteessa, pitäisi tavalla taikka toisella varautua. Nyt ensimmäisen valmiusvuoron aikana varmasti näitä asioita myöskin tutkaillaan.

Lopuksi haluaisin todeta, että se päätöksentekojärjestelmä on selkeä, joka hyväksyttiin kriisinhallintalain yhteydessä. Mutta toistan sen, minkä puolustusvaliokunta on toistanut: Jos suinkin on mahdollista, olisi varmasti paikallaan antaa selonteko koko eduskunnalle. Se selkeyttäisi täällä sitä yhteistä ajattelua, koska se antaisi hyvän selkänojan sille toiminnalle, kun lähdetään. Silloin on kuitenkin tosi kyseessä ja siellä on riskejä, jolloin koko eduskunnalle annettu selvitys vahvistaisi sitten sen osaston toimintaedellytyksiä. Kyllä tietenkin voidaan toimia, niin kuin pitääkin pystyä, nopeassa tilanteessa siten, että ulkoasiainvaliokuntaa kuullaan. Mutta se on sen verran kova asia, jos menemme todelliseen kriisiin ja todellisiin kohteisiin, että jotta sillä on koko eduskunnan vahva ja laaja hyväksyntä, se voidaan saavuttaa selonteon kautta. Mutta lähtökohdat ovat selkeät tässä.

Timo Soini /ps:

Arvoisa rouva puhemies! Hieman tästä EU:n roolista. EU ottaa nyt unionina YK:n tehtäviä. Mitä sitten, jos Afrikan unioni rupeaa tekemään samaa, Aasian unioni, eri puolilla maailmaa syntyy tällaisia 10:n, 15:n, 20 maan blokkeja. Sanotaan, että me rupeamme nyt kriisinhallintaan, tietysti YK:n periaatteiden mukaisesti, mutta jos nyt ei satu yksimielisyyttä olemaan, niin muodostamme sen keskenämme. Tämä olisi syytä miettiä.

Sitten tämä kustannuspuoli. Jatkuvasti tulee sanoja ja viestejä, että varusmiesten päivärahat eivät nouse, metsäkeikoilla ei ole varaa käydä, kertausharjoituksiin ei ole varaa ja varuskuntia on karsittu. Yhtäkkiä on 100 vanhaa miljoonaa tällaiseen keikkaan järjestää. Kyllä tämä panee kysymään, että missä on painopiste, tämän kotimaan puolustamisessa, sen valmiuksissa, maanpuolustushengessä. Kyllä meillä piisaa noita kohteita, jos Suomen täytyy joka paikkaan lähteä.

Edelleen olen samaa mieltä siitä, että YK:n mandaatti tarvitaan, 50 vuotta kunniakasta toimintaa erittäin hyvin tuloksin. Mikäs sitten, kun EU:kin tuhrii kätensä ja sitä ei pidetä puolueettomana. Kuka silloin menee? Eli kyllä minä luottaisin tässä pitkään perinteeseen. Jätän nyt tämän EU:n tältä osin hieman vähemmälle rauhalle, mutta pääsääntö: missä EU, siellä ongelma, ei ratkaisuja vaan lisää ongelmia.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kun mietin, mitä tähän asiaan pitäisi sanoa, niin tämä ajatus syntyi tuossa lennossa tänne tullessani, kun ed. Laakso antoi ymmärtää, että itärajan turvaaminen olisi allekirjoittaneen puheenvuoron jälkeen huonommissa kantimissa kuin mitä se nyt muuten on. (Ed. Kekkonen: Päinvastoin, ed. Laakso on väärässä!)

Tämä ajankohtainen ajatusmaailma, mikä tähän rakentuu, rakentuu siitä, että te, ed. Laakso, olette äkkipikaisesti ja jyrkästi ollut sitä mieltä, että ennen kuin johonkin turvaamaan lähdetään, ennen kuin jossakin rauhaa rakennetaan, pitää olla aina YK:n mandaatti. Kun sen asian kanssa pitää suhmuroida kuukausitolkulla, jopa puoli vuotta, ennen kuin tämä mandaatti tulee, niin silloin se kriisi kerkiää täältä mennä ohi ja se itärajan turvallisuus ei siinä kasva. Tämä on näin vähän nopeasti sanottu, mutta kuitenkin havainnollistettu sitä, mitä se tarkoittaa.

Kun Suomi nyt sitten tänne EU:hun on mennyt — ja jos oikein ymmärsin, ed. Soinikin on pehmentynyt tässä asiassa, yritti äskeisessä puheenvuorossaan hakea jotakin myönteistä pehmeyttä tähän — niin sen pohjalta kyllä siellä täydessä mitassa pitää olla. Tämä vastaava toiminta, joka nyt tämän mietinnön ja eduskunnan päätöksen kautta syntyy, mukanaolo tässä nopeassa valmiudessa, nopeassa toiminnassa, niin sen kauttahan ujutettiin tämä EU:n yhteistyö tämän taistelun ja taisteluosastojen rinnalla, ja kun on kuunnellut näitä puheenvuorojakin ja yleistä kansan keskustelua, niin on tullut vähän sellainen käsitys, että taisteluosasto on niin kuin käsite ja sen osalta oltaisiin vähän niin kuin sotaan lähdössä, niin kuin ollaankin. (Ed. Soini: Mutta ei tiedetä minne!) — Mutta semmoisena ... Ed. Soini, Afrikkaan päin tuntuu olevan jutut meneillään, niinhän tätä niin kuin veivataan.

Mutta sellaisenaan tämä nimi edelleenkin vielä, se on vähän tässä mietinnön sisällössäkin, että taisteluosasto, että lähdetään taistelemaan. Se nimi tulee vain siitä, että on semmoinen osasto, mikä kykenee itsenäisesti toimimaan, itsenäisesti huoltamaan ja itsenäisesti myöskin palaamaan sieltä takaisin. Näin arvellen tässä on minusta pikkaisen — tietenkin johtuu vähän kielipohjasta, ei ole kyetty sitä kääntämään niin kuin sille nimelle, jolle olisi pitänyt. Jos me ed. Kekkosen kanssa, kun molemmat olemme Kaakkois-Suomesta, olisimme tämän päässeet alun perin jalostamaan, olisimme löytäneet sille paremmin kuvaavan kansanomaisemman nimen, ja näin tätä olisi helpompi käsitellä ja pohtia. (Ed. Laakso: Kävisikö hyökkäysjoukko?) — Niin, ed. Laakso on oikeassa, tämä on niin kuin tämä nimi antaa kuvan, hyökkäysjoukko; tämä rakentaa rauhaa, rauhoittaa, pakottaa rauhan tilaan ja rauhan olosuhteisiin. — Varmaan tässä nyt sitten vielä, jos voisi vähän sitä filosofiaa ajatella, luodaan semmoista kuvaa, että kun tämmöinen valmius nyt on olemassa, että täältä nopeasti tulee Suomen, Saksan, Alankomaiden muodostama osasto, niin ne kyllä varmaan, jotka näitä kriisejä rakentelevat, miettivät, että sieltä on tulossa tämmöinen osasto, mikä panee nyt kampoihin ja lopettaa nämä kapinat, ja eivät varmaan alakaan niitä kahinoita, joo. Ainakin tällainen haavekuva tähän olisi olemassa.

Se, että kun tätä maailmaa katsotaan, kun katsotaan, niin tämä 130 miljoonaa on iso raha. Se on pois Suomen puolustuksesta ja kotimaan puolustuksesta, niin kuin ed. Soini sanoi. Se on pois metsäkeikoista ja kertausharjoituksista. Tämä on vakava asia. Mutta mielestäni, jos tämä maailmalla mukanaolo on niin tärkeä asia kuin se nyt on ja jos siellä pitää olla, niin tässä vaan pitää eduskunnan hoitaa, että Puolustusvoimat saa sellaisen määrärahan lisää tänne kotimaan puolustukseen, jotta nämä kaikki kertausharjoitukset, maastoharjoitukset ja muut kyetään tekemään ja toteuttamaan.

Katselin tässä itsenäisyyspäivänä, eilen suurena juhlapäivänä, Etelä-Saimaa-lehden kirjoitusta siitä, kuinka presidentti oli nuuka myöntäessään ylennyksiä reservin upseereille ja kuinka toista tuhatta ylennystä tuli vähemmän kuin edellisenä vuonna ja näin. (Ed. Kekkonen: Ed. Lahtelaa ei voi enää ylentää, kun on jo korkein arvo!) — Eikä ed. Kekkostakaan ainakaan nyt näissä oloissa, jos ei nyt säädöksiä muuteta. — Niin tämä ei vaan johdu siitä, että presidentti olisi ollut nuuka ja kitsas, vaan siitä, että ei ole ollut semmoisia perusteita ja pohjia, ei ole ollut koulutusta eikä tehtäviä, jotta ylennysrotaatio olisi voinut kulkea eteenpäin. Näin tämä rahanpuute vaan säteilee tähän kokonaisuuteen pitkässä juoksussa.

Jos nyt voisi verrata tähän itseäni puhujana ja kaakkoissuomalaisten edustaja ed. Kekkosta suurena tykistöupseerina, niin meitä nyt ei tämä ylennys motivoi eikä käännä sinne eikä tänne. Me toimimme aivan yhtä aidosti isänmaan eteen olemme missä arvossa hyvänsä, mutta paljon on semmoisia nuoria suomalaisia, joita motivoi se, että heitä arvostetaan ja itsenäisyyspäivänä ylennetään. Sen pohjalta asia ei ole mitenkään vähäinen tai vähäpätöinen.

Rouva puhemies! Tämä mietintö, mikä nyt on laadittu, on hyvä. Tässä on tämä riittävän lyhyesti ja aidosti käsitelty ja hoidettu. Kun yritin löytää sellaisen aasinsillan, että löytyykö täältä nyt joku semmoinen yhtymäkohta niihin valiokunnan puheenjohtaja Jaakonsaaren mainitsemiin eurooppalaisiin turvatakuisiin, alkuviikosta keskustelimme täällä, niin ei oikein löydy. (Ed. Kekkonen: Tämä on aivan eri asia!) — Mutta tämä kuitenkin vapaasti tulkittuna, vapaasti tulkittuna, ed. Kekkonen. Tämä on aivan eri asia, mutta kuitenkin yksi osa sitä turvatakuuta on se, että jos me oletamme jostakin maailmalta jotakin tukea saavamme, Euroopasta joitakin sympatioita, jos täällä kriisi syntyy, niin tämä osoittaa sitä, että me olemme omalta osaltamme olleet hoitamassa yhteisvastuuta, kuittaamme sitten sen jälkeen sitä, jos saamme. Meidän on hyvä luottaa ja odottaa ainakin, että näin tämä toimii ja pelaa. Siinä mielessä te, ed. Jaakonsaari, olette urheasti puhunut, vaikka en kaikkea ole uskonutkaan, niin tähän asiaan se kyllä erinomaisen hyvin käy.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Suomessa on puolustusvoimat, näin ainakin olen kuullut sanottavan. (Ed. Pulliainen: Nyt on hyökkäysvoimat!) — Sen voi johtaa niin päin, niin kuin ed. Pulliainen tuossa totesi, jotta nyt ollaan muodostamassa myös hyökkäysvoimia elikkä enää Suomessa ei tyydytäkään siihen puolustusvoima-käsitteeseen.

Kun olen katsellut yleisesti ottaen, niin useimmissa Euroopan maissa on muuten puolustusvoimat. Sehän tarkoittaa sitä, jotta silloinhan ei käytännössä sotia pitäisi syntyä ollenkaan. Silloinhan kaikki vaan puolustavat rajoillaan, ja kukas sinne silloin hyökkää, kun kaikki vaan puolustavat? Nyt tässä ollaan menossa niin perusteellisesti hakoteille kuin voi olla; nyt ollaan muodostamassa semmoisia Euroopan hyökkäysvoimia ja Suomen aikaisempi filosofia kokonaan murennetaan. Lähdetään vielä tappelemaan, siis ei enää puolusteta Suomea, vaan nyt lähdetään jo tuonne kaukaisiin maihin hyökkäilemään ja sinne uusia uria tekemään. Näin minä olen tämän tulkinnut.

Sitten kun mietitään ihan oikeasti, mihin meidän pitäisi kiinnittää huomiota, niin kysehän on siitä, jotta mitä suuremmat erot tuolla maailmalla eri valtioiden sisällä on, siis eri kansanryhmien sisällä, ja mitä huonommin siellä joitakin kohdellaan, sitä isompi riski siellä maan sisällä on syntyä semmoinen kriisi. Tai sitten valtioiden välillä: Mitä härskimmin kohdellaan joitakin valtioita ja toiset riistävät toista, sitä isompi se kriisimahdollisuus on olemassa. Tai maanosien välillä. Silloinhan tämä ajatus, että nyt tällä pyssyuskolla laukaistaan nämä jutut, on ihan jostakin muualta reväisty. Eihän näin voi olla.

Vaan nekin isot rahat, mitä tähän ajatukseen laitetaan, eikö ne pidä kohdentaa niiden todellisten syiden poistamiseen, siis jotta eroja ja köyhyyttä poistetaan sieltä. Tämmöistä sortoa, mikä kohdistuu muuhunkin kuin köyhyyteen, sitä pitää poistaa näillä rahoilla eikä lähteä osoittelemaan kivääreillä, singoilla, rypälepommeilla, joillakin taisteluhelikoptereilla, kaikilla näillä panssareilla tai Paseilla. Vielä tietysti koulutetut ihmisetkin Suomesta lähtevät, jotka on opetettu tappamaan. Toimintatapa on väärä. Ei tällä niitä poisteta. Sillä tietysti vähän pelotellaan, mutta ei se sitä syytä poista. Sen takia meidän Suomessa pitäisi olla huolissamme siitä, miten ne syyt poistetaan, eikä ajatella, jotta kun mennään sinne ja pannaan vähän piippua sinne päin, niin kyllä ne asettuvat siellä, koska hetkeksi se tilanne voi rauhoittua, mutta ei se lopu. Sen takia sapelinkalistelulla ja voimatoimilla ei hyvin pitkälle päästä. Se hetken lämmittää, mutta ei pitkälle poista näitä ongelmia.

Sitten tässä tämä toinen näkökulma, joka on tullut, on tämä Nato-usko. (Ed. Kekkonen: Ei sillä tämän asian kanssa ole mitään tekemistä!) — Tässä sanotaan sillä tavalla, jotta kaikkia näitä Nato-symboleja ja -standardeja noudatetaan ja niiden mukaan tapellaan, otetaan opit sieltä. Tässähän sanotaan ihan suoraan: "EU:n taisteluosastot noudattavat Naton piirissä laadittuja standardeja ja käytännön toimintatapoja." — Sitten kun nämä ovat Nato-yhteensopivia, jopa kengätkin ja villasukat ovat kuulemma Nato-yhteensopivia, että ei voida hankkia ... (Ed. Pulliainen: Voi lainata naapurilta!) Tämähän on täydellisesti sitä, että tässä solutetaan pikkuhiljaa Natoon, elikkä sieltä otetaan kaikki opit ja ... (Ed. Pulliainen: Eikä mitään pikkuhiljaa!) — No, näin pitää nyt nätisti sanoa, että on jo viety Natoon. Meillähän sanotaan budjettikirjassa ... Joku vuosi sitten äänestettiin siitä, jotta kaikki ovat Nato-yhteensopivia. (Ed. Laakso: Sieltä on tulossa Nato-yhteensopivia villasukkia!) — Silloin sehän tarkoittaa, jotta meiltähän on mennyt siltä puolelta itsenäisyys. Me emme voi tehdä itsenäisiä hankintoja, mitkä ovat edullisempia. Vaikka ne villasukat olisivat jostakin toisesta paikasta edullisempia, mutta kun ne eivät ole Nato-yhteensopivia, ne pitää vaan hankkia sieltä samasta paikasta, mistä Natoon nämä taistelujoukot ne hankkivat. No, se villasukkakysymyksestä.

Mutta aseet ja muut kaikki nämä järjestelmät, kaikki lentokoneet, kaikki on jo siihen standardiin kytketty. Todennäköisesti meidän koneemme eivät lähde edes ilmaan, jos Nato ei salli sitä. Näin olen ymmärtänyt, koska se on kokonaan sinne ohjausjärjestelmiin kytketty. Sen takia minä ihmettelen sitä intoa siinä ja semmoista Nato-uskoisuutta, että me myymme itsenäisen ajattelun kokonaan pois. (Ed. Soini: Se meni EU:n myötä!) Myös kenraalit ovat samaa mieltä.

Tähän liittyen ihmettelen, miksi me aliarvioimme YK-mandaatin. Miksi me olemme sitä mieltä täällä näköjään valtaosa, että YK on niin hidas tekemään ratkaisuja, että se ei pysty tekemään tämmöisessä ratkaisuja? Silloinhan pitäisi kehittää sitä järjestelmää ja sanoa, että hei, silloin pitää olla laajempi kokonaisuus. Me otamme aika rohkean askeleen, kun sanomme, että kyllä me suomalaisina lähdetään, ulkoasiainvaliokunta kuulee ja sanoo, että nyt ei kun sinne sekaan vaan ja tappelemaan. Otamme hirveän ison vastuun asioista. Suomi on mukana siinä jossakin kriisissä, ja me olemme sitten ikään kuin jo osapuolena. Sen takia minä kyllä näen, jotta lievempi tässä on tämä YK:n mandaatti, koska siellä voi jopa tulla jotakin järkeäkin ajatteluun, jotta ei sumene, niin kuin meillä joskus Suomessa pienenä kansakuntana voi käydä; lähdetään milloin tekemään Suur-Suomea tai jotain tämmöistä ja turpiinhan siinä tulee.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! YK on nimenomaan peräänkuuluttanut sitä, että EU osallistuu sotilaalliseen kriisinhallintaan niissä operaatioissa, joissa YK apua tarvitsee. Tämä on ollut YK:n pääsihteerin pyyntö hyvin moneen otteeseen. Lähtökohtana EU:n nopean toiminnan ja kriisinhallinnan kehittämisessä on ollut nimenomaan YK:n tukeminen.

Se, että Nato on kehittänyt erilaisia standardeja, on merkinnyt sitten sitä, että EU:n ei ole tarvinnut kehittää omia standardeja, mikä on helpottanut tämän kriisinhallinnan eteenpäinviemistä.

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle haluaisin tässä yhteydessä todeta vielä, että tarvitaan toki paljon konfliktin tutkimusta ja myös näiden varhaisvaroitusmenetelmien kehittämistä, jotta päästäisiin sellaiseen tilanteeseen, että kriisejä voitaisiin ehkäistä ennalta, ja jotta niihin tilanteisiin, että esimerkiksi nopean toiminnan joukkoja tarvittaisiin, jouduttaisiin erittäin harvoin, mieluiten ei lainkaan. Tämänhän tietenkin pitää olla se päämäärä, että muut kuin sotilaalliset keinot otetaan ensin käyttöön.

Mitä sitten tulee resurssien käyttöön, niin kun tämä asia oli lähetekeskustelussa, totesin siinä vaiheessa, että Ruotsi ja Norja aikovat laajentaa osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan. Norja nojautuu aluepuolustuksessaan Natoon, ja Ruotsin arvio on, ettei siihen kohdistu lähimpien kymmenen vuoden aikana sotilaallista uhkaa. Suomessa puolestaan puolustusvaliokunta on arvioinut, että 95 prosenttia puolustusbudjetista pitää käyttää kansalliseen aluepuolustukseen ja vain 5 prosenttia kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan. (Ed. Kekkonen: Se on ehdotus!) Mielestäni tämä kysymys on sellainen, mikä pitää ottaa uudelleenarvioitavaksi: Voisiko Suomi käyttää enemmän resursseja puolustusbudjeteistaan kansainväliseen kriisinhallintaan ja tällä tavoin edistää rauhantyötä?

Jaakko Laakso /vas:

Rouva puhemies! Ed. Tennilä sivusi jo Afganistanin tapahtumia, suomalaista kriisinhallintaa Afganistanissa. Valitettavasti ulkoministeri Tuomioja lähti pois. Mutta tämä kysymys on sikäli tärkeä, että eduskunta yksimielisesti antoi tukensa suomalaisten sotilaiden osallistumiselle YK:n hyväksymään Afganistanin kriisinhallintaoperaatioon eduskuntaan erikseen tuodulla selonteolla. Kun me luemme tämän selonteon tänään, niin on todettava, että eduskunta antoi hyväksynnän kokonaan toisen kaltaiselle operaatiolle kuin mihin suomalaiset osallistuvat tänään.

Ensinnäkin silloin oli kysymys maaryhmän operaatiosta, jolla oli YK:n hyväksyntä. Myöhemmin tämä Afganistanin operaatio on muuttunut Nato-johtoiseksi, kylläkin YK:n hyväksymäksi, operaatioksi. (Ed. Kekkonen: Juuri näin, minusta tämä on tärkeää!) Tämä on ensimmäinen muutos.

Toinen muutos, ed. Kekkonen, on se, että eduskunta päätti lähettää suomalaiset sotilaat nimenomaan siviilisotilas- eli cimic-operaatioon. Puolustusministeri Kääriäinen kävi jokin aika sitten puolustusvaliokunnassa toteamassa, että tämä cimic-operaatio on tällä hetkellä nollissa eli suomalaiset osallistuvat tällä hetkellä muun kaltaiseen toimintaan Afganistanissa kuin mihin eduskunta aikoinaan nämä sotilaat lähetti. Nämä ovat kaksi ensimmäistä syytä, miksi vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on esittänyt, että eduskunnalle pitäisi tuoda uusi selonteko Afganistanin tilanteesta.

Luonnollisesti se perussyy siihen, miksi me pidämme tällaista selontekoa tarpeellisena, on perinpohjaisesti muuttunut Afganistanin tilanne. Afganistanin tilanne on tänään pahempi kuin se on ollut kertaakaan sen jälkeen, kun Suomi on päättänyt osallistua tähän operaatioon.

Oma käsitykseni on se, että osin tilanne on huonompi siksi, että se tapa, millä Yhdysvallat ja Nato käyvät sotaa Afganistanissa, synnyttää enemmän vastarintaa kuin sammuttaa. Yhdysvallat ja Nato käyttävät Afganistanissa suhteetonta ja sattumanvaraista väkivaltaa, suhteetonta ja sattumanvaraista voimaa. Mieleen tuleen herkästi tilanne Vietnamin sodan ajalta, jolloin jokainen kuollut vietnamilainen oli kansallisen vapautusliikkeen taistelija. Nyt näyttää siltä, että jokainen kuollut afganistanilainen on talebani. Näin ei tietenkään ole. Lähestulkoon päivittäin kansainvälinen lehdistö kertoo siviiliuhreista, joita Naton ja Yhdysvaltain pommituksissa Afganistanissa on koitunut. Ongelma on se, että suomalaiset osallistuvat nyt toisenlaiseen operaatioon kuin mihin eduskunta aikoinaan suomalaiset lähetti. Siksi vasemmistoliiton kanta on se, että selonteko olisi tarpeen.

Selonteko on tarpeen myös siksi, että Yhdysvallat on esittänyt Suomelle koko joukon ehdotuksia, jotka koskevat suomalaisten panoksen lisäämistä Afganistanissa. Kaikkia näitä ehdotuksia ei ole eduskunnalle eikä eduskunnan asianomaisille valiokunnille kerrottu. Yhdysvallat on esittänyt muun muassa, että Suomi lisäisi joukkojaan Afganistanissa. Yhdysvallat haluaa, että Suomi lahjoittaisi rynnäkkökiväärejä Afganistanin hallitukselle. Afganistanin puolustusministeri ja presidentti tekivät tätä koskevan ehdotuksen myös puolustusministeri Kääriäiselle hänen vieraillessaan syksyn alussa Afganistanissa. Yhdysvallat on esittänyt myös, että Suomi ottaisi johtovastuun niin sanotussa prt:ssä, tällaisessa alueellisessa ryhmittymässä. Yhdysvallat on esittänyt myös sitä, että Suomi antaisi Afganistanin armeijan käyttöön sotilaskouluttajia. Tähän Suomi ei ole ainakaan toistaiseksi ollut valmis. Joidenkin tietojen mukaan Yhdysvallat on kiinnostunut myös siitä, että Suomi lähettäisi Afganistaniin erikoisjoukkoja.

Olisi tietenkin luonnollista, että hallitus kertoisi meille sen, mitä esimerkiksi Yhdysvallat esittää. Meitä, eduskuntaa, toistaiseksi ei ole informoitu perusteellisesti siitä, mitä Yhdysvallat on esittänyt. (Ed. Nepponen: Valiokuntaa ainakin on!) — Ed. Nepponen, minä olen esittänyt näitä kysymyksiä puolustusvaliokunnassa ja niihin on saatu osittain vastaukset. (Ed. Nepponen: Ovat ne kirjallisinakin luettavissa!) Selonteko olisi tarpeen juuri siksi, että me tietäisimme, mikä se tilanne tällä hetkellä on. Vasemmistoliiton kanta on se, että Suomen ei pitäisi lisätä sotilaiden määrää ja ottaa ikään kuin Natolta vastuuta, jotta Nato voi käyttää omia joukkojaan taistelussa. (Ed. Seppo Lahtela: Onko se yksimielinen kanta?) — Se on yksimielinen kanta.

Samanaikaisesti Afganistania tietenkään ei pidä jättää yksin. On välttämätöntä, että Suomi osallistuu Afganistanin yhteiskunnan rakentamiseen. Kun täällä kuuntelee eräiden naisten puheita, luulee, ettei mitään muita toimintatapoja olekaan kuin sotilasvoiman lisääminen, mutta toki on muitakin tapoja tukea Afganistanin kansalaisyhteiskunnan rakentamista kuin sotilasvoiman lisääminen. Ongelmana on se, että tällä hetkellä suomalaiset joukot näyttävät työskentelevän Afganistanissa tällaisena Naton apuvoimana. Kun lukee Naton pääsihteerin viimeisimmän puheen Afganistanista, jonka hän käytti Naton parlamentaarisen yleiskokouksen yhteydessä, huomaa, että hän ilmoitti vielä, että Nato suhtautuu kumppanuusmaihinsa ensisijaisesti tällä hetkellä sillä perusteella, miten valmiita ne ovat lisäämään sotilaallista voimaa Afganistanissa. Eli Nato rankkaa tällä hetkellä kumppanuusmaat sen perusteella, ovatko ne halukkaita tukemaan Naton sotilastoimia Afganistanissa.

Rouva puhemies! Selonteko Afganistanista eduskunnalle on välttämätön.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Rupeamatta nyt polemisoimaan ed. Laakson kanssa, kun hän mietiskeli ihan fiksulla tavalla sitä, onko kriisi, joka on olemassa jossain, mihin on lähdetty, muuttunut vai ei, niin se nyt vain on niin, rouva puhemies, että kriisi on kriisi juuri sen takia, että se on ennakoimaton. Emme me voi tässä salissa tietää, mihin me menemme viime kädessä. Minusta se kuuluu tähän kriisien logiikkaan, että me olemme aina hivenen harmaalla alueella silloin, kun tämmöisiä päätöksiä tehdään. Vaihtoehto tietysti on se, että me emme reagoisi niihin mitenkään, mutta olen ymmärtänyt, että myös ed. Laakson puolue on sitä mieltä, että tämmöisiin asioihin pitää voida reagoida. (Ed. Laakso: Päätös tehtiin yksimielisesti!)

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Soini käytti ihan kiintoisan puheenvuoron. Hän puhui päivärahoista ja metsäkeikoista, jotka ovat jääneet hoitamatta näiden meidän kansainvälisten velvoitteidemme takia. Haluan nyt vain korostaa sitä, että kun meidän poikamme ovat maailman kriisipesäkkeissä, niin he oppivat myöskin asioita, siis sitä, miten kriisejä hoidetaan. Se on paljon tehokkaampaa oppia kuin semmoinen klassiseksi muodostunut perinteinen kertausharjoittelu. Se merkitsee ammatillisesti uutta oppia, ja se uusi oppi tulee tietysti meidän oman armeijamme käyttöön asiantuntemuksen lisääntymisenä, jos sellaisiin tilanteisiin joskus joudutaan.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Afganistanin tilanne on sellainen, että mitään hyviä ja helppoja vaihtoehtoja maan tilanteen rauhoittamiseksi ei ole olemassa. Olen kyllä valmis siihen, että eduskunta käsittelisi tämän selonteon. Sille, mitä ed. Laakso ehdotti, on olemassa toki perusteita, mutta oma näkemykseni on kyllä se, että Suomi voisi lisätä, jos perustelut ovat hyvät, osallistumista tähän Afganistanin Isaf-operaatioon. Perustelen tätä kantaa ihan sillä, että humanitaarista apua, esimerkiksi jälleenrakentamista, ei ole saatu viedyksi perille juuri sitä varten, että maan turvallisuustilanne on niin heikko. Olen valmis myöntämään sen, että tuota operaatiota täytyy pystyä arvioimaan sillä tavoin kriittisesti, että opitaan siitä, millä tavoin maata paremmin avustettaisiin.

Ongelmanahan on ollut se, että apulupauksia ei ole tullut riittävästi, niitä ei ole toteutettu tarpeeksi, ja toisaalta sitten se, että tätä kriisinhallintaoperaatiota, esimerkiksi tätä prt-ideaa, on lähdetty toteuttamaan mahdollisimman kevyesti eli joukkojen määrä on ollut suhteellisen pieni Afganistanin maantieteelliseen kokoon nähden. Tällä tarkoitan nimenomaan näitä pohjoisosia, en etelä- ja itäosia, missä taistelut ovat meneillään. Mutta kokonaisuudessaan mielestäni olisi valheellista väittää, että tilanne olisi jotenkin helposti ratkaistavissa. Mielestäni Suomen on toimittava niin, että siviilit Afganistanissa eivät kärsisi tästä nykyisestä tilanteesta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kommentti ed. Ulla Anttilan edellisen, minulle kohdistetun puheenvuoron johdosta. Ed. Ulla Anttila, te vahvistitte oman puheenvuoroni keskeisen sisällön, nimenomaan sen, että me olemme valikoivan operoinnin kanssa tekemisissä tilanteessa, jossa heikoissa ja heikentyvissä valtioissa näitä humanitäärisiä tarpeita vaativia kehityskulkuja on vaikka kuinka paljon meneillään.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kun puolustusvaliokunta antoi tätä mietintöä varten lausunnon, niin pohdiskelin itse siinä yhteydessä, että kun tämä huippukoulutus, mihin on valittu tasavallan paras väki, koulutetaan, varustetaan, niin meneekö se hukkaan. Niin kuin täällä aikaisemmin jo ed. Kekkonenkin puheenvuorossaan sivusi, oli todettu siellä asiantuntijoitten taholta, että ei mene. Sitä kyetään käyttämään, hoitamaan kaikessa normaalissa päivittäisessä toiminnassa, ja se muodostaa nopean rungon ja valmiin rungon, niin että kun normaaleissa perinteisissä rauhanturvaoperaatioissa seuraavan kerran väkeä tarvitaan, nämä ovat valmiiksi koulutettuja, valmiiksi laitettavia jo alun perin sinne.

Mutta se, mitä tässä on mietiskellyt ja pohtinut, niin kun tämä joukko, molemmat osastot, mihin Suomi osallistuu, Suomesta käsin varustetaan parhaalla mahdollisella tavalla ja parhaalla mahdollisella henkilökohtaisella suojavarustuksella, parhailla nykyajan tekniikan laitteilla ottaen huomioon, että nähdään pimeässä niin kuin päivällä jne., ehkä tämä tuo myöskin sellaista avaruutta tähän maailmaan mukaan, että tiedetään, miten Nato parhaimmillaan on varustettu ja kuinka siellä joukossa pärjätään ja kuinka suomalaiset siihen sopeutuvat. Toivon, että maailmalta tulisi semmoisia viestejä, että Suomen parhaiten koulutettu joukko oli myöskin parhaiten varustettu. Sen jälkeen meitä alettaisiin kunnioittaa vielä enemmän kuin tänä päivänä kunnioitetaankaan.

Olli Nepponen /kok:

Rouva puhemies! Ihan lyhyesti vaan totean: Afganistanissa ei ole oikeastaan kukaan pärjännyt. Historia osoittaa sen karun todellisuuden, ja nyt YK:n mandaatilla toimivat joukot ovat vähän samanlaisessa tilanteessa. Toivotaan, että tilanne jollakin tavalla selkiytyisi.

Mutta varsinaisesti puheenvuoron pyysin ed. Ulla Anttilan esitykseen, jota ed. Liisa Jaakonsaari tuki, siitä, että puolustusbudjetista pitäisi irrottaa vielä enemmän kriisinhallintaan. (Ed. Seppo Lahtela: Ei missään tapauksessa!) Minusta tämä on varomatonta puhetta. Me käytämme noin 130 miljoonaa ensi vuoden budjetista rauhanturvaamiseen ja kriisinhallintaan, josta puolet tulee ulkoasiainhallinnolle. Mutta sisäasiainministeriön ym. hallinnonalojen, joille kuuluu myöskin vastuuta, se on yhteisvastuuta, pitäisi myöskin pystyä irrottamaan kriisinhallintaan, eivätkä ole suinkaan vain puolustuksen tehtävä nämä kehitysapuun liittyvät toimet. Siitähän tässä periaatteessa on kysymys. Kyllä tämä on vaarallinen tie, jota nyt täällä ehdotetaan. Me tiedämme ne kovat haasteet, mitkä puolustusbudjetin sisällä ovat olemassa.

Ulla Anttila /vihr:

Puhemies! Heitin tämän kysymyksen puolustusbudjetin eri toimialajaoista nimenomaan sitä varten, että Ruotsi ja Norja ovat päätyneet erityyppisiin ratkaisuihin kuin Suomi. Ne ovat kaksinkertaistamassa soti-laallisen kriisinhallinnan budjettiaan. Aluepuolustuksessa Norja tunnetusti nojautuu Nato-jäsenyyteen ja Ruotsi sotilaalliseen liittoutumattomuuteen ja siihen ajatukseen, että seuraavan kymmenen vuoden aikana sotilaallista uhkaa ei kohdistu Ruotsiin. Eli nämä kaksi maata ovat myös kehittämässä keskinäistä yhteistyötään puolustusalalla, ja mielestäni Suomen kannattaa mennä mukaan tähän yhteistyöhön ja myös miettiä tätä resurssien jakoa.

Mielestäni tämä liittyy myös ihan meidän Puolustusvoimiemme rakennemuutokseen. Kun olemme tietoisia siitä, mitä muut Pohjoismaat pystyvät tekemään, niin kyllä meidän täytyy kyetä arvioimaan tätä puolta. Totta kai siviilikriisinhallintaan täytyy suunnata myös resursseja. Se on hyvin tärkeä asia, ja olen esittänyt vuosien varrella useampaan otteeseen, että siviilikriisinhallinnan resursseja kasvatettaisiin myös.

Olli Nepponen /kok:

Rouva puhemies! Minä en oikein enää osaa ajatella, kuinka paljon meillä nyt pitäisi sitten lisätä tätä sotilaallista kriisinhallintaa. Me olemme nyt jo suhteellisesti väkiluku ja muu huomioon ottaen eniten joukkoja lähettänyt maa. Jos tästä vielä lisätään, niin silloin on kyllä harhakuvitelma. Ruotsi, joka romuttaa sodanajan puolustusvoimansa lähes täydellisesti, käyttää melkein kaksinkertaisesti puolustusmäärärahoja jo nyt, ja sillä on tietenkin varaa tehdä niin, kun sen ei tarvitse kantaa huolta oikeastaan mistään. Norjalla on öljyvarat, totta kai ne ovat pystyneet lisäämään resursseja. Me olemme mukana näissä keskusteluissa, mutta kyllä tämä keskustelu tällä tavalla viritettynä, että me lisäisimme puolustusbudjetista kriisinhallintaa, joka nyt on aivan jo huippuluokkaa, minusta ei ole tähän päivään enää sovitettavissa.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kannan todella syvää huolta itsekin paikalla käyneenä Afganistanin kansan tilanteesta. Se kansa on saanut kärsiä vuosisatoja, ja kärsimykset jatkuvat, ja siinä mielessä tietysti kaikki toimenpiteet, mitä kansainvälinen yhteisö pystyy tekemään afganistanilaisten auttamiseksi ja tilanteen vakauttamiseksi, pitää tehdä.

Mutta tuohon äskeiseen debatointiin siitä, kuinka paljon voidaan esimerkiksi resursseja jatkossa suunnata pienenä maana, jossa kuitenkin tämän oman puolustuksen pitäisi olla ykkösasia: Sitä pitää kaksi kertaa miettiä, jos lähdetään esimerkiksi nykyisiä torjuntahävittäjiä muuttamaan, niin kuin on päätetty, ilmasta maahan -käyttöön sopiviksi ja mahdollisesti sitten myöskin lähdetään osallistumaan tähän kansainväliseen kriisinhallintatoimintaan tulevaisuudessa. Sama koskee kuljetushelikoptereita, joita nyt ollaan pitkän väännön jälkeen saamassa. Ne ovat äkkiä kalliita ratkaisuja ja operaatioita, ja silloin tämä resurssikysymys tulee kyllä hyvin äkkiä konkreettisena ongelmana eteen.