Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on kysymys laista työttömyysturvalain, aikuiskoulutustuesta annetun lain ja vuorotteluvapaalain muuttamisesta. Tavoite sinänsä tässä on ihan hyvä. Ehdotetaan muutettavaksi siis työttömyysturvalakia, aikuiskoulutustuesta annettua lakia ja vuorotteluvapaalakia. Korotetun ansio-osan ja peruspäivärahan korotusosan, lisäpäiväoikeuden, ansiopäivärahan korotetun määrän lisäpäiviltä, koulutuspäivärahan, aikuiskoulutustuen ja vuorotteluvapaan myöntämisen edellytyksenä olevaa työssäoloaikavaatimusta ehdotetaan tässä siis muutettavaksi, ja se määritetään työeläkelakien alaisten ansioiden perusteella.

Tästä hallituksen esityksestä työelämä- ja tasa-arvovaliokunta antoi lausunnon ja kiinnitti siellä huomiota tähän jakajaan, millä tavalla nämä ansiot muotoutuvat, ja esitti, että sosiaali- ja terveysvaliokunta muuttaisi pykälää. Näin ei kuitenkaan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ole tehty, ja niin tähän sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön on yksi vastalause, jossa olen mukana. Tässä nimenomaan todetaan tämä, että valiokunnan enemmistö totesi mietinnössään, että työssäoloaikaa koskeva vaatimus lyheni kymmenestä vuodesta viiteen vuoteen vasta neljä kuukautta sitten. Viittä vuotta lyhyempää työssäoloaikaa ei ole vaadittu työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan eikä sivistysvaliokunnan kannanotoissa, eikä sen tarvetta ole arvioitu tämän sisällöltään teknisen hallituksen esityksen yhteydessä. Tämä ei kuitenkaan ole mikään perustelu aikuiskoulutustuen suuremmalle jakajalle, joka jäi siis tähän mietintöön, niin kuin hallitus sitä esittää. Tässä esitämme 423:a päivää jakajaksi, koska se ei pienennä vanhaan tapaan määriteltyä kertymäaikaa alle viiden vuoden. Eli tämä oli se muutos. Eli tämä on 7 §:ssä aikuiskoulutustuen ansainta-aika. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulemme esittämään, että tämä 7 § saisi tämän muodon.

Tässä nimenomaan on kysymys siitä, että monta kertaa on kysymys määräaikaisista työssäolosuhteista, pienipalkkaisista, osa-aikatyössä olevista, ja monet heistä mielellään tietysti siirtyisivät kokoaikaiseen työhön, jos sitä vain olisi tarjolla. Monessa tapauksessa heillä on vain perusasteen koulutus, ja koulutuksen avulla he voisivat merkittävästi parantaa asemaansa työmarkkinoilla. Heidän rohkaisemisensa koulutukseen olisi osaamisen parantamiseen liittyvien hallitusohjelmien tavoitteiden mukaista ja edistäisi ammattitaitoisen työvoiman saavuttamista, näin tässä nimenomaan on arvioitu. Sen vuoksi tässä vastalauseessa esitämme tätä pykälämuutosta, jotta nimenomaan tässä kohdassa nämä määräaikaiset minimipalkalla olevat osa-aikaiset eivät jäisi huonommalle tämän hallituksen esityksen yhteydessä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä harmittaa yksi asia. Se on se, jotta sosiaali- ja terveysvaliokunta ei ole halunnut ottaa huomioon työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausuntoa, jossa todetaan, jotta tämä jakaja, joka koskee aikuiskoulutustuen laskentaa, olisi otettu huomioon, niin kuin me esitimme. Nimittäin tässä tulee olemaan se ongelma pienipalkkaisten osa-aikatyötä tekevien ihmisten osalta, jotta se johtaa huonompaan asentoon, mikä tällä hetkellä on olemassa. Nämä henkilöthän ovat yleensä valtaosaltaan naisia. He ovat pätkätöissä, ja monessa tapauksessa heillä juuri olisi tarvetta koulutuksen saantiin, jotta heidän työmarkkina-asemansa paranisi ja voisivat saada parempaa työtä, parempaa palkkaa ja enemmän turvaa itselleen.

Kysehän on siitä, jotta koko tässä järjestelmässähän on isosta muutoksesta kyse. Tämä työssäoloehdon kertyminen aikaisemmin laskettiin sillä tavalla, jotta jos ihminen oli esimerkiksi sillä tavalla töissä, jotta 1.1. jotain vuotta meni töihin ja oli 30.4. asti töissä, esimerkiksi semmoisen pätkän, siitä tuli neljä kuukautta hänelle työssäoloaikaa. Siis laskettiin todelliset ajat, mitä ihminen oli töissä täysinä kuukausina tai viikkoina, ja siinä viikossa piti olla vähintään 18 tuntia työaikaa.

Nyt tässä muutetaan kokonaan tämä järjestelmä siten, jotta se on rahapohjainen, siis ei enää katsotakaan todellista työaikaa, vaan katsotaan se, jotta miten paljon ihminen on hankkinut. Kun tämä jakaja tässä sitten on 940 — se voi olla kiloja tai mitä hyvänsä, mutta tässä pohjana ovat eurot, mutta kun sillä ei ole merkitystä, mikä se yksikkö on, vaan jakaja on 940 — sehän tarkoittaa sitä, jotta jos ihminen tienaisi 940 euroa kuukaudessa, niin hänelle tulisi juuri tarkalleen yksi kuukausi työssäolokertymää. Jos nyt sattuisi sinä kuukautena tienaamaankin 2 000 euroa esimerkiksi, niin hänelle tulisi työssäolokertymää kaksi kuukautta siitä yhdestä kuukaudesta. Siinä tapauksessa tämä ongelma ei olisikaan mitenkään huono. Mutta kun kyse on näistä osa-aikaisista naisista, ja miehistäkin joissain tapauksissa, niin kun näillä tämä kuukausiansio jää pienemmäksi kuin tämä 940 euroa — kuvitellaan henkilö, joka tienaa 300 euroa kuukaudessa, on osa-aikatyössä — niin nyt kun jakaja on tämmöinen, niin vaikka hän olisi kolme kuukautta työssä, niin hänelle tuleekin siitä sitten vain yksi kuukausi työssäoloehtoa. Minä luulen, että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ei ole joko ymmärretty tai ei ole haluttu ymmärtää sitä, jotta nämä ihmiset joutuvat nyt huonompaan asemaan kuin tänä päivänä. Näiden osa-aikaisten ihmisten aikuiskoulutustuen saannin ehto nousee.

Työelämävaliokuntahan esitti semmoista mallia, jotta — ei siis tämmöistä mallia, mikä tässä vastalauseessa on, mutta minulle käy kyllä tämä vastalausemallikin — niissä tapauksissa, joissa on tämmöinen pienipalkkainen ihminen töissä, tehtäisiin sellainen järjestelmä, jotta tämä työntekijä voi, vaikka siinä 300 euron kuukausimallissa, vaatia tarkastelun myös sillä tavalla, jotta katsotaan työajat, siis montako kuukautta hän todellisuudessa on ollut työssä. Se olisi se työssäoloehdon kertymä siinä eikä se, niin kuin äsken kerroin, jotta jos on pienipalkkainen, niin voi olla, jotta hän on kolme kuukautta töissä ja hänelle kertyykin vain yksi työssäoloehtokuukausi siitä. Eihän se voi näin olla.

Sen takia tämä sosiaali- ja terveysvaliokunnan vastalauseessa oleva ajatus, että muutetaan sitä kerrointa, on toisen tyyppinen. Tämä muutettaisiin sillä lailla, että kerroin olisi 423, joka tarkoittaisi, jotta jos ihminen tienaa 423 euroa tai enemmän kuukaudessa, siitä tulee hänelle se työssäoloehtokuukausi, mutta jos hän tienaisi esimerkiksi 900 euroa, niin hänelle tulisikin jo kaksi kuukautta siitä. Sen takia minä kyllä kannatan tätä vastalausetta ja toivon, että eduskunta hyväksyisi tämän tässä muodossa, koska tässä on kyse nimenomaan pienipalkkaisista ihmisistä, jotka kaipaavat lisäkoulutusta, lisää oppia, jotta heillä olisi parempi mahdollisuus työelämässä. Mutta valitettavasti tämä nyt huonoon asentoon tässä enemmistön kannalta on jäänyt.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta kyllä todella keskusteli tästä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnosta ja pyrki löytämään siihen ratkaisua. Siellä on mietinnön loppuosassa, että sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että aikuiskoulutustuen saamisen ehtoja ja koko ansaintaperiaatteen soveltuvuutta tuen saantiin on syytä arvioida uudelleen selvitystyön yhteydessä.

Tämä on yleinen näkemys, että jos ei tässä vaiheessa haluta lähteä muuttamaan pykälää, jätetään se selvitystyön varaan. Me, jotka halusimme tehdä tämän vastalauseen, näimme, että näin ei kuitenkaan tulisi tehdä, koska selvästi nyt tämä jakaja toimii väärin, toimii epäoikeudenmukaisesti juuri naisten ja pienipalkkaisten kohdalla. Sen vuoksi todella näen, että tämä vastalauseen muoto pykälämuutokseksi olisi oikeutettu.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! En viitsinyt tuohon asiaan puuttua, mutta kun ed. Rauhala otti esille tämän selvitysajatuksen, niin tähän voisi todeta sen, jotta jos joku asia tiedetään etukäteen ihan selkeästi, jos niin kuin noin yksinkertaisella argumentilla, mitä äsken kuvasitte tuossa, voidaan todeta, ketkä ovat tässä uhreja, ketkä joutuvat huonoon asemaan, niin miksi sitä tarvitsee selvittää, kun tiedetään etukäteen, keitä ne ovat ja mitä tämä tarkoittaa? Se on jotenkin niin kuin pakenemista, niin kuin vastuun pakenemista niiltä, jotka kirjoittavat, jotta tehdään jokin ihmeen selvitys jutusta, kun tiedetään, että se homma näin menee ja toimii ja vielä mikä on kohderyhmäkin tällä hetkellä.

Sen takia odotan kyllä, että eduskunnasta löytyisi semmoinen yhteinen tahto. Tähän ei hallitus kaadu eikä tämä ole rahakysymys millään muotoa, tämä on vaan semmoinen oikeudenmukaisuuskysymys ja auttaa joitakin sitten mahdollisesti parempaan työmarkkina-asemaan sitten, kun saavat parempaa koulutusta ja ammattitaitoa.