Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! On tietysti mukava, kun tehdään ennätyksiä, ja epäilen, että tässä tavoitellaan ehkä yhtä sellaista. Nimittäin eduskunta säätää nyt kolmannentoista kerran peräkkäin eräiden eläkemaksujen ja palkansaajien työttömyysvakuutusmaksun huomioon ottamista eräissä päivärahoissa.

13 vuotta sitten pääministeri Aholta kävi käsky ja valtiovarainministeri Viinanen asian valmisteltuaan pani sen sittemmin toimeenkin ja näin syntyi ensimmäinen raippavero, joka tällä hetkellä on nyt viimeinen raippavero. Viime vuonna kun eduskunta käsitteli tätä lakia, ja aivan samalla tavalla edellisinä vuosina, sosiaali- ja terveysvaliokunta laati täsmälleen saman sisältöisen mietinnön kuin nytkin. Sosiaali- ja terveysvaliokunta laati saman sisältöisiä mietintöjä samasta asiasta jo viime vuosisadalla.

Luen mietinnöstä valiokunnan yksimielisen ja oikein hyvän kannan, jossa todetaan: "Päivärahojen perusteena olevista työtuloista tehtävää vähennystä esitetään jälleen jatkettavaksi yhdellä vuodella. Työntekijän eläkemaksun ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun huomioon ottamisesta on vuodesta 1993 alkaen säädetty yksivuotisella lainsäädännöllä. Työtulosta tehtävä vähennys on alun perin tarkoitettu väliaikaiseksi. Järjestelmän selkeyden ja läpinäkyvyyden vuoksi poikkeussäännöksistä tulee valiokunnan näkemyksen mukaan luopua. Valiokunta pitää edelleen välttämättömänä, että asiasta valmistellaan kolmikantaisessa yhteistyössä pikaisesti ratkaisu niin, että päivärahojen määräytymisperusteista säädetään pysyvällä lainsäädännöllä. Kuten valiokunta on aiemmin todennut, on ensisijaisena vaihtoehtona pidettävä sitä, että vähennyksestä luovutaan."

Ei tuota nyt paljon selkeämmin voi sanoa. Siitä huolimatta se on sanottu näin selkeästi jo viiden vuoden ajan. Aina vain säädetään väliaikainen laki, jolla tätä raippaveroa jatketaan. Kun raippavero aikanaan säädettiin, se säädettiin tietenkin valtiontalouden säästösyistä. Säästöt silloin 90-luvun alkupuolella olivat ankarat, ja tämä oli yksi niistä keinoista, joilla köyhät ja muuten onnettomat pantiin maksamaan hieman aiemmin vietetyn hurvittoman elämän laskuja. Nyttemmin ne olosuhteet ovat kuitenkin jo aikaa sitten muuttuneet, eikä olisi mitään tarvetta enää pitää voimassa tätä lainsäädäntöä, paitsi tietenkin valtiontaloudelliset tai yritystaloudelliset syyt, kun tällä tavoin sekä valtion että myöskin työmarkkinaosapuolten maksuja pidetään pienempinä ja maksatetaan ne sitten työttömillä, sairailla, lapsia hoitavilla vanhemmilla ja onnettomuuksissa vahingoittuneilla.

Tätä on perusteltu myöskin tietynlaisella solidaarisuudella. Kun työssä käyvät joutuvat maksamaan työttömyys- ja eläkevakuutusmaksuja, niin on kuulemma oikeudenmukaista, että päivärahoja saaviakin sitten samalla tavalla "rangaistaan". Siinä vain unohtuu se, että työssä olevilta leikkaus kohdistuu täyteen työtuloon. Sen sijaan eri päivärahat, jotka määräytyvät työtulon mukaan, ovat korvaamassa juuri sitä, että ihmiset eivät voi olla työssä, ja niitä korvauksia ei makseta täysimääräisinä vaan vain tietty prosenttiosuus palkasta. Nythän tässä käy tänä vuonna niin, että itse asiassa työttömien, sairaitten, lasten vanhempien tulot pienenevät, koska sitä pohjaa, jolta näitten päivärahojen taso määritetään, leikataan nyt enemmän kuin viime vuonna. Viime vuonna tilanne oli sillä tavalla edes vähän positiivinen, että silloin tätä prosenttia alennettiin, mutta tänä vuonna sitä korotetaan. Minun on vaikea ymmärtää, miksi tänä vuonna työttömiä pitää rangaista enemmän kuin viime vuonna, ja tietysti ylipäätään minun on vaikea ymmärtää, miksi työttömiä, sairaita, lasten vanhempia tällä tavalla ylipäätään pitää enää rangaista, koska siihen ei ole mitään erityistä perustetta, ei ainakaan niitä perusteita, joita on esitetty lain perusteluissa. Tästä syytä tulen lain toisessa käsittelyssä esittämään, kuten esitin myöskin valiokunnan mietintöön jättämässäni eriävässä mielipiteessä, että lakiesitys hylättäisiin.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä tämä laki oikeastaan seisoi hetken aikaa juuri sen myötä, että tätä prosenttiosuutta, joka on ollut vaihtelevasti 1,5—5 prosenttia, mietittiin, mikä se lopullinen mahdollisesti on. Niin ikävästi sitten kävi, että tämä jäi näin korkeaksi, että 2005 esitetään vähennettäväksi 5,1. Mielestäni on aivan oikeutettua vastalauseessa ed. Virtasen esittämä, että tämä lakiehdotus hylätään. Vaikka omaa nimeäni siinä ei ole määrätyn prosessin myötä valiokunnassa — ensimmäisessä vaiheessa en päässyt siihen mukaan — niin tässä yhteydessä haluan sen todeta, että tulen olemaan mukana silloin, kun tätä käsitellään kakkoskäsittelyssä.

Mielestäni sosiaali- ja terveysvaliokunta myös tässä yksimielisessä mietinnössään tuo hyvin selkeästi esille, että tätä vähennystä ei tulisi tehdä, että tästä järjestelmästä pitäisi luopua, niin kuin täällä sanotaan: "Valiokunta pitää edelleen välttämättömänä, että asiasta valmistellaan kolmikantaisessa yhteistyössä pikaisesti ratkaisu niin, että päivärahojen määräytymisperusteista säädetään pysyvällä lainsäädännöllä. Kuten valiokunta on aiemmin todennut, on ensisijaisena vaihtoehtona pidettävä sitä, että vähennyksestä luovutaan." Kyllä valiokunnan kanta oli tämä, mutta on ikävää, kun ilmeisesti valtiontaloudellista ja työmarkkinataloudellista etua ajatellen tähän nyt tässä päädyttiin, mutta en tätä voi hyväksyä. Tulen myöhemmin olemaan vastalauseen kannalla.