Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala 33
Tuula Väätäinen /sd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietinnössä on nostettu
monet keskeiset sosiaali- ja terveydenhuollon kipukohdat esille.
Mietintö on hyvä, ja se kannattaa ministeriössä ja
hallituksessa lukea kahteen kertaan. Vaikka lisäystä momenteille saatiin,
jäi moni vajaus odottamaan vuoroaan.
Kerron ensin, mihin valiokunta päätti lisätä rahaa:
tasa-arvon tietopalvelun toiminnan käynnistämiseen
180 000, mielenterveyskuntoutukseen 500 000, veteraanien
kuntoutukseen 1,8 miljoonaa, lapsiperheiden kotipalvelun kehittämiseen 1,4
miljoonaa sekä nuorten mielenterveyspalvelujen kehittämiseen
1,8 miljoonaa — kaiken kaikkiaan 5,6 miljoonaa.
Tasa-arvon tietotoimisto pääsee vihdoin aloittamaan,
ja myös Suomesta tullaan jatkossa saamaan keskitetysti
tutkittua tietoa sukupuolen ja tasa-arvon näkökulmista.
Tietopalvelu toimisi myös EU:n tasa-arvoinstituutin ja
Suomen välisen yhteydenpidon foorumina.
Vuosien saatossa on miltei kaikista kunnista kadonnut lapsiperheisiin
kohdistuva kodinhoitoapu. Tiedetään, että varhainen
puuttuminen lapsiperheiden ahdingossa pelastaa suurempien vaikeuksien
syntymiseltä ja säästää selvästi
rahaa. Valiokunta haluaa kannustaa kuntia lapsiperheiden kotipalvelun
uudelleenelvyttämiseen ja ohjaa rahaa hankkeisiin Kaste-ohjelman
kautta.
Lapsiperheiden taloudellisen tilanteen parantamiseksi on hallitus
tehnyt toimenpiteitä nostamalla eräitä etuuksia.
Näistä huolimatta lapsiperheiden köyhyys
on edelleen vakava ja ajankohtainen ongelma. Siksi valiokunta korostaa
toimia, joilla lapsiperheiden köyhyyttä vähennetään.
Perusturvan riittävyyttä on erityisesti arvioitava
sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa.
Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan työsarka on
edelleen mittava, ja käsittelyajat ovat liian pitkät.
Siksi talousarviossa on määrärahoja korotettu.
Valiokunta toteaa, että nykyinen tilanne on kohtuuton kansalaisten
oikeusturvan kannalta. Valiokunta kiinnittää vakavaa
huomiota tilanteeseen ja korostaa, että lautakunnan tilannetta
seurataan tiiviisti ja tarvittaessa arvioidaan vielä mahdollisuudet
lautakunnan työ- ja toimintatapojen tehostamiseen.
Arvoisa puhemies! Oikeuslääkärit
tekevät pääosan oikeuslääketieteellisen
kuolemansyyn selvittämiseen tarvittavista ruumiinavauksista. Ostopalveluina
tehtävien avausten määrä on
jatkuvasti noussut, ja se kattaa jo nyt 40 prosenttia tehdyistä avauksista.
Palkkioperusteisen toiminnan kasvaessa momentin määrärahaa
on nostettu. Valiokunta pitää tärkeänä,
että toimintaa uudistettaessa huolehditaan siitä,
että jatkossa selvästi suurempi osa työstä tehdään
normaalina virkatyönä.
Mielenterveyspalveluiden tarve kasvaa, ja puutetta rahasta on
niin aikuispsykiatrian kuin lasten ja nuorten psykiatrian terapiamäärärahoissa.
Aikuisten terapia-anomuksia on jouduttu hylkäämään,
eivätkä lapset ja nuoret pääse
hoitoon edes lain säätämässä määräajassa.
Mielenterveysongelmat ovat suurin syy työstä poissaoloille ja
ennenaikaiselle eläkkeelle jäämiselle,
joten oikea-aikaisen hoidon saaminen on välttämätöntä. Lasten
ja nuorten psykiatriset palvelut eivät ole lain vaatimalla
tasolla. Vaativan hoidon puute ja avopalveluiden vähäisyys
on yksi syy lisääntyneisiin lastensuojelutoimenpiteisiin.
Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten nousu aiheuttaa
paineita määrärahojen kohdentumisen varmistamiseen.
Valiokunta pitää perusteltuna, että normiohjausta
lisätään ja informaatio-ohjausta vahvistetaan.
Valiokunta käsitteli erityisesti lasten, nuorten ja vanhusten sekä omaishoidon
tarvitsemia resursseja ja toimivuutta.
Kouluterveydenhuoltoa koskevat ohjeet eivät ole toteutuneet
tarkoitetulla tavalla. Henkilömitoitukset ovat toteutuneet
huonosti. Vain 3 prosentissa terveyskeskuksista koululääkärien
määrä tulee katetuksi. Tässäkin
kohden valiokunta korostaa normiohjauksen tiukentamista. Samalla
on arvioitava aiheutuvat kustannukset ja niiden vaikutukset. Valiokunta
kiirehtii toimenpiteitä, joilla saatetaan ammattikorkeakouluissa
ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien terveydenhuolto tasavertaiseen
asemaan.
Arvoisa puhemies! Valiokunta korostaa vanhuspalveluissa palveluiden
yhdenvertaistamista. Kuntien erilaiset tavat ja käytettävissä olevat
resurssit asettavat vanhukset eriarvoiseen asemaan. Valtionosuuksien
lisäykset eivät myöskään
välttämättä kohdistu sosiaali-
ja terveyspalveluihin. Valiokunta korostaa toimenpiteitä,
jotka parantavat omaishoidon asemaa. Omaishoidon tukea on viime
vuosina parannettu mutta uudistuksille asetetut tavoitteet eivät
kaikilta osin ole toteutuneet. Kuntakohtaiset erot ovat tässäkin
asiassa kovin suuret. Valiokunta korostaa ratkaisuja, joiden avulla
omaishoidosta voi tulla aidosti merkittävä osa
sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuutta.
Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä lausun suuret
kiitokset kunta- ja terveysjaostolle hyvästä yhteistyöstä,
valiokuntaneuvokselle tietysti erinomaisesta valiokuntatyöstä ja
myös kaikille kolmelle ministerille, Risikolle, Braxille
ja Kiviniemelle, yhteistyöstä ja, voisiko sanoa,
vastavuoroisista kuulemisista.
__________
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies Sauli Niinistö.
__________
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Arvoisa puhemies! Tuloerot kasvoivat Suomessa edellisestä vuodesta
vuoteen 2007 verrattuna erittäin jyrkästi. Väestön
pienituloisimman kymmenesosan keskimääräiset
reaalitulot kasvoivat vain 1,6 prosenttia edellisvuodesta, kun suurituloisimman kymmenesosan
tulot kasvoivat 7,5 prosenttia. Pienituloisin kymmenesosa sai kokonaistuloista 3,6
prosenttia vuonna 2007, kun suurituloisimman kymmenesosan tulo-osuus
oli 24,7 prosenttia. Vuotta aikaisemmin osuudet olivat 3,7 ja 23,9.
Meillä käy jako nyt rajuna, kastiyhteiskunta tekee
tuloaan. Sen perustana on erittäin suurelta osin se, että suomalainen
perusturva on surkean huono ja se on heikentynyt suhteellisesti
edelleen. Työttömien perusturvaa ja myös
kansaneläkettä on syytä verrata yleiseen
palkkakehitykseen. Jos täysi kansaneläke haluttaisiin
palauttaa samalle tasolle suhteessa ansiotasoindeksiin kuin vuonna
1994, tarvittaisiin yli 20 prosentin korotus siihen. Jos työttömän
peruspäiväraha ja työmarkkinatuki haluttaisiin
samaan linjaan ansiokehityksen kanssa, tarvittaisiin yli 30 prosentin korotus.
Näin pahasti nämä perimmäiset
edut ovat jääneet perusturvan puolella jälkeen
ansiokehityksestä, ja siitä näkyy, että tämä perusturva on
ollut tietynlainen orpo lapsi myös poliittisesti pitkän
aikaa.
Perusturvan jälkeenjääneisyyteen
vaikuttaa keskeisesti se, että se on yleensä sidottu
vain kuluttajahintojen kehitykseen eikä kaikilta osin edes
siihen. 1990-luvullahan indeksisuojaa heikennettiin: Työttömien
perusturvassa otettiin aikaisemmin huomioon yleisen palkkatason
muutokset, mutta ei oteta enää. Myös
sairausvakuutuksen vähimmäispäivärahasta
poistettiin indeksikorotukset, lapsilisiä ja opintotukea
ei indeksiin koskaan sidottukaan. Perusturvan heikkoudesta ja alhaisuudesta
seuraa se, että suuri osa työttömistä ja
muista pienituloisista joutuu turvautumaan myös asumistukeen
ja toimeentulotukeen. Noin puolet työttömien perusturvalla
olevista saa myös asumistukea. Noin kolmannes saa toimeentulotukea
ja noin neljännes sekä asumistukea että toimeentulotukea.
Toimeentulotuen hakemiseen liittyy edelleen varsin paljonkin
nöyryyttäviä piirteitä, jotkut
sanovat, että mielivaltaakin, eivätkä kansalaiset
ole eri kuntien osalta läheskään tasa-arvoisessa
asemassa. Toimeentulotuen asteittaisesta siirtämisestä,
osittaisesta siirtämisestä, Kelaan keskustellaan.
Valtaosa toimeentulotuen tarpeesta johtuu, se pitää muistaa,
nykyisin siitä, että Kelan maksamat perusturvaetuudet
ja asumistuet eivät riitä toimeentulotuen normien
mukaiseen tulotasoon. Siltä osin kuin kyse on tällaisen
ehdottoman tulovajeen täyttämisestä,
siirto Kelaan on minun mielestäni perusteltu.
Arvoisa puhemies! Työttömien perusturvaa ja muita
ensisijaisia etuuksia pitää korottaa niin tuntuvasti,
että tarve toimeentulotuen hakemiseen vähenee.
Lisäksi asumistukea on yksinkertaistettava ja sen tuloharkintaa
on loivennettava. Myös yleiseen asumistukeen on saatava
saman kaltainen indeksisuoja kuin eläkkeensaajien asumistuessa
jo on. Puolison ja vanhempien tulojen vaikutus työmarkkinatukeen
on poistettava. Tällaisten uudistusten kautta voidaan edetä kohti
parempaa, yhtenäisempää, yksinkertaisempaa
ja kattavampaa sosiaaliturvajärjestelmää,
jossa perusturva on kunniassa uudelleen.
Arvoisa puhemies! Selvyyden vuoksi pitää tässäkin
kuitenkin muistuttaa siitä, ettei ansiosidonnaisessakaan
sosiaaliturvassa tässä maassa ole hurraamista.
Ansiosidonnaiset työttömyyspäivärahat
ovat keskimäärin vain runsaat 1 000 euroa
kuukaudessa, josta verotuksen jälkeen käteen jää noin
800 euroa. Keskimääräiset kokonaiseläkkeet,
joihin sisältyy työeläkkeen ohella mahdollisesti
kansaneläkettä, olivat vuonna 2000 vain noin 1 160
euroa kuukaudessa. Kaikkien tietämällä tavallahan
eläkeväen tulokehitystä huonontaa jätättävä taitettu
indeksi.
Perusturvaan pitää saada todella tuntuvat
korotukset. Tämä on viesti Sata-komitealle. Mutta samalla
pitää nähdä se, ettei mitään
leikattavaa ole myöskään suomalaisessa
ansiosidonnaisessa sosiaaliturvassa. Matalan sorttinen senkin anti pääosalle
saajia on. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan puolella
tulee lyhentää myöskin työssäoloehtoa.
Se on aivan liian pitkä ottaen varsinkin huomioon nykyiset
repaleiset työmarkkinat ja lyhyet työsuhteet.
Tuota työssäoloehtoa nostettiin vuonna 1997 kuudesta
kuukaudesta kymmeneen kuukauteen, ja minä olen kyllä sillä kannalla,
että se pitää sinne puoleen vuoteen palauttaa
uudelleen, jotta myös lyhyen pätkän töitä tekevät
pääsevät ansiosidonnaiselle, joka on
sentään jonkun verran parempi kuin tämä pelkkä työmarkkinatuki.
Katri Komi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Itse haluan ainakin kiittää myös
ministeri Hyssälää hyvästä työstä.
Sairaus- ja vanhempainrahat sekä kuntoutusrahahan korotetaan
vihdoin vähimmäismäärältään
työmarkkinatuen tasolle. Korotus on noin 170 euroa, jolloin
vähimmäismääräinen
päiväraha on noin 550 euroa kuukaudessa. Tämä on
ollut yksi omistakin tavoitteistani koko eduskuntaurani ajan, ja
nyt se vihdoin kokonaisuudessaan tapahtuu. Se on hyvä juttu.
Myös isiä kannustetaan edelleen jäämään
isyysvapaalle, lapsiperheiden asemaa parannetaan lapsilisien 10
euron korotuksella kuukaudessa kolmannesta lapsesta alkaen ja kotihoidon
tukea nostetaan muun muassa 20 eurolla. Pikkulasten rotavirusrokote
lisätään rokotusohjelmaan, mikä ilahduttanee
niin perheitä kuin työnantajiakin.
Taloudellisen tuen ohella on huolehdittava myös palvelujen
kehittämisestä niin, että painopiste
suuntautuu entistä enemmän ennalta ehkäiseviin
palveluihin. Lapsiperheiden kotipalvelu, kuten todettiin, on viime
aikoina poistunut lähes kokonaan kuntien palveluista. Kaste-ohjelmaan lisätäänkin
1,4 miljoonaa euroa lapsiperheiden kotipalvelun kehittämiseen.
Lastensuojeluresurssit eivät kohtaa aitoa tarvetta.
Ammattimaisia sosiaalityöntekijöitä ei
ole tarpeeksi. Lastensuojelu vaatii paljon erityisosaamista, ja
siksi kuntien välistä yhteistyötä tuleekin
tukea ja tietysti myös sijaisperhetoimintaa muun muassa
kehittää edelleen.
Varusmiesten päivärahoja korotetaan vajaalla 5
miljoonalla eurolla. Sillä pystytään
parantamaan varusmiesten taloudellista ja sosiaalista asemaa. On
kuitenkin myös huolehdittava siitä, etteivät
keskeyttäjät putoa muiden turvaverkkojemme ulkopuolelle.
Arvoisa puhemies! Kuntien järjestämään
sosiaali- ja terveydenhuoltoon lisätään
vajaat 400 miljoonaa euroa kustannusneutraalien verotulomenetysten
kompensaatiota valtionosuuksiin ja reilut 20 miljoonaa euroa ikäihmisten
palveluiden parantamiseen, kuten kotihoidon vahvistamiseen, sitä tukevien
palvelujen kehittämiseen jne. Toivottavasti tämä auttaa
toimeenpanemaan ikäihmisten palvelujen laatusuosituksia.
Budjettiehdotuksessa sosiaalihuollon palvelutarpeen arvioinnin
ikärajaa alennetaan 75-vuotiaisiin, mikä varmasti
parantaa ikäihmisten kokeman palvelun laatua. Samalla kunnat
saavat mahdollisuuden kerätä arvokasta tietoa
hoitotarpeiden ennakointiin.
Terveydenhuollossa rintasyöpäseulontoja laajennetaan
60—69-vuotiaisiin.
Omaishoidon asemaa tulee edelleen parantaa. Asetetut tavoitteet
eivät ole kaikilta osin toteutuneet, ja kuntakohtaiset
erot ovat edelleen liian suuria. On hyvä, että henkilökohtaisen
avun piiriin sisältyvät vuoden kuluttua myös
ne vaikeavammaiset, jotka eivät kykene tai halua itse toimia
työnantajina. Tällä kertaahan sosiaalialan osaamiskeskusten
määrärahat nousevat suoraan tuohon 3,5
miljoonaan euroon budjettiesityksessä.
Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan käsittelyajat
ovat pitkiä, kuten todettiin, ja työtilanne on
ruuhkautunut. Siksi on hyvä, että määrärahoja
korotetaan edelleen tilanteen parantamiseksi tuolla 700 000
eurolla lisähenkilöiden palkkaamista varten, mutta
tuskin se riittämään tulee.
Veteraanien kuntoutukseen valiokunta halusi lisätä 2
miljoonaa euroa.
Arvoisa puhemies! Masennukseen ja psykiatrisiin ongelmiin yleensäkin
liittyvät asiat ovat sellainen osa-alue, jossa monet kunnat
ja sairaanhoitopiirit voisivat terhakoitua. Psykiatristen ongelmien
ja päihdeongelmien vyyhteä pitäisi pystyä paremmin
purkamaan, koska sillä on monialaista vaikutusta
laajalle yksilön lähipiirissä. Psyykkiset
ongelmat ovat Suomessa suurin syy työstä poissaololle
ja ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymiselle. Mielenterveyskuntoutuksen
avulla opiskelu- ja työkykyisyys on mahdollista säilyttää.
Tämän vuoksi valtiovarainvaliokunta lisäsikin
sairausvakuutukseen 0,5 miljoonaa aikuisten mielenterveyskuntoutukseen.
Ensi vuodellehan budjettiesityksessä oli Kaste-ohjelman
rahoituksen kautta jo 2 miljoonaa euroa lasten ja nuorten psykiatristen
palveluitten kehittämiseen, ja siihen nyt lisätään
vielä 1,8 miljoonaa valtiovarainvaliokunnan mietinnössä.
Lapsiin liittyen esimerkiksi Nokialla on kehitetty Hali-menetelmä 3-vuotiaiden
lasten kehityksen arvioimiseksi neuvolassa ja päivähoidossa.
Ideana on koota lapsista tietoa, jonka avulla häntä ja
hänen perhettään voidaan tarvittaessa
alkaa välittömästi tukea arjessa sekä neuvolan
että päivähoidon keinoin. Arvioinnin
kohteina ovat päivittäistoiminnot, vastavuoroisuus,
yhteistoiminnot ja leikki, tunneilmaisu ja tunnehallinta, minäkuva,
puheen tuotto ja puheen ymmärtäminen, silmän
ja käden yhteistoiminta sekä karkea motoriikka.
Erityistä huomiota arvioinnissa kiinnitetään
lapsen ja vanhemman vuorovaikutukseen sekä lapsen kielelliseen
kehitykseen. Arvioinnin menetelminä ovat lapsen tehtävät,
vanhempien ja päivähoidon täyttämät
kyselylomakkeet, lapsen havainnointi sekä vanhemman ja lapsen
leikkituokio. Näitä hyviä käytäntöjä on tarpeen
levittää.
Veijo Puhjo /vas:
Herra puhemies! Suomessa oli tämän kauden
alussa 630 000 köyhää ihmistä Oecd:n
tilastojen mukaan. Silloin ennustin määrän
nousevan vielä yli 700 000:n, ja valitettavasti se näyttää toteutuvan
Tilastokeskuksen tämänpäiväisen
rajun tuloerokasvuarvion valossa.
Hallituksen kehumat kaikkein pienimpien päivärahojen
korotuksetkin olivat tarpeeseen nähden vaatimattomia. Pienet
korotukset eivät tilannetta paljon auta. Erikoista on sekin,
että kaikkein vähävaraisimmille eli toimeentulotukea
saaville lapsiperheille esitetty lapsilisien saaminen etuoikeutetuksi
tuloksi toimeentulotukea määrättäessä on
aina tyrmätty hallitusryhmien toimesta.
Jotta pienituloiset tulisivat paremmin toimeen, vasemmistoliitto
on tehnyt lakialoitteen sairausvakuutuslain mukaisten vähimmäispäivärahojen
korottamiseksi. Siihen liittyvä talousarvioaloitteemme
on osa vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ehdottamaa toimeentuloturvan
vähimmäisetuuksien yhtenäistämistä ja
tuloköyhyyden vähentämiseen tähtäävää sosiaalipoliittista
linjausta.
Vähimmäisturvan osalta vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ehdottaa
perusturvaetuuksien yhtenäistämistä ja
korottamista täyden kansaneläkkeen tasolle verottomana.
Lisäksi ehdotamme, että näin korotettuja
vähimmäisturvaetuuksia ja kansaneläkettä edelleen
korotettaisiin 100 eurolla kuukaudessa 1.7.2009 lukien.
Ensi vaiheessa vuoden 2009 alussa ehdotamme sairausvakuutuslain
vähimmäispäivärahojen, kuten
sairaus-, äitiys- ja vanhempainpäivärahan
sekä erityishoitorahan, korottamista nykyisestä 380
eurosta kuukaudessa 582,86 euroon kuukaudessa, joka on arvioitu
yksinäisen henkilön täyden kansaneläkkeen
tasoksi 1.1.2009 ottaen huomioon 4,37 prosentin inflaatiotarkistuksen.
Sairausvakuutuksen päivärahaa maksetaan nykyisten
säännösten mukaan kuukaudessa noin 25
päivältä, joten ehdottamamme uusi vähimmäispäivärahan
taso kuukauden 25 maksupäivän mukaan laskettuna
olisi nykyisen 15,20 euron sijasta 23,31 euroa päivässä.
Toisessa vaiheessa 1.7.2009 lukien ehdotamme kaikkien
toimeentuloturvan vähimmäisetuuksien korottamista
100 eurolla, jolloin sairausvakuutuksen sairaus-, äitiys-
ja vanhempainpäivärahan sekä erityishoitorahan
taso olisi 682,86 euroa. 1.7.2009 etuutta nostettaisiin 27,31 euroon
päivässä.
Aloitteemme mukaan kaikilla sairauspäivärahaetuuden
saajilla tulisi olla yhtä pitkä odotusaika eli
karenssi etuuden piiriin pääsemiseksi ja työhistoriaa
vailla olevien syrjivä kohtelu lopetettaisiin. Tämä merkitsisi
heidän osaltaan nykyisen 55 päivän odotusajan
lyhenemistä.
Lisäksi ehdotamme sairausvakuutuslakiin uutta säännöstä,
jonka mukaan sairaus- ja vanhempainpäivärahaa
nostettaisiin huollettavien lasten lukumäärän
mukaan porrastetulla lapsikorotuksella. Uuden sairausvakuutuslakialoitteen mukaan
sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahan
saajalle, jolla on huollettavanaan 18 vuotta nuorempi lapsi, maksettaisiin
päiväraha korotettuna lapsikorotuksella.
Vasemmistoliitto ehdottaakin valtion ensi vuoden talousarvioon
lisäyksenä 57 miljoonaa euroa sairausvakuutuslain
vähimmäispäivärahoihin.
Antti Rantakangas /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden valtion talousarvio sisältää monia
myönteisiä asioita sosiaali- ja terveysministeriön
osalta. Ehkä periaatteellisesti yksi tärkeimpiä asioita
on alimpien päivärahojen, äitiys-, sairaus-
ja vanhempainpäivärahojen, korottaminen noin 170
eurolla kuukaudessa. Tällä poistuu yksi sosiaaliturvajärjestelmän
pahimpia heikkouksia, joita meillä on ollut. Tämä oli
hyvä uudistus hallitukselta. Myös panostukset
lapsilisien ja kotihoidon tuen kehittämiseen ovat myönteisiä asioita.
Tällä hallituksella on erittäin iso
haaste uudistaa suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää,
ja nyt on loppusuoralle menossa tämä Sata-komitean työ,
jossa linjataan myöskin tulevien vuosien ja useamman hallituskauden
mittaisesti, minkälainen sosiaaliturvajärjestelmä meillä Suomessa
on. Mielestäni oli perusteltua ottaa hivenen lisäaikaa ja
katsoa, miten tämä hallituksen suunnittelema elvytyspaketti,
joka sisältää varmasti aktiivitoimenpiteitä koulutukseen
ja työelämän valmiuksien kehittämiseen,
yhteensovitetaan tähän Sata-komitean työhön.
Keskusta on määritellyt muutamia tavoitteita, joiden
osalta pidämme tärkeänä, että Sata-komitea
pystyy ne ratkaisemaan ja tuomaan esille. Yksi liittyy alimpien
eläkkeitten tasoon. Tarvitaan takuueläke, jossa
alimpia kansaneläkkeen tasoja korotetaan vähintään
100 eurolla nykyisestä, jotta tämä perusturvan
yksi tärkeä ydin saadaan nykyistä vahvemmaksi.
Sen lisäksi tarvitaan lapsiperheitten asiaan parantamista
ja kohentamista. Tässä varmasti on perusteltua,
että lapsilisä, kotihoidon tuki ja pienimmät
vanhempainpäivärahat sidotaan jatkossa indeksiin,
jolloinka jälkeenjääneisyys pystytään estämään.
Ei tehdä tällaisista ainaisista tasokorotusratkaisuista
niin vaikeita vaan sidotaan indeksiin nämä tärkeät
lapsilisät ja lapsiperheitten etuisuudet.
Tarvitaan myös opintorahaan tuntuva huoltajakorotus.
Opintotuki ja sairauspäiväraha pitää yhteensovittaa
myöskin järjestelmää kehittämällä.
Riippuvuutta toimeentulotuesta pitää vähentää,
ja erittäin tärkeä tavoite on, että työn
vastaanottamiseen pitää aina kannustaa. Tässä on
vähän vasemmisto-opposition puolelta luotu tarpeetontakin
kritiikkiä ja pelkoa sitä uudistusta kohtaan. Uudistus
tähtää siihen, että työn
vastaanottaminen olisi aina kannattavinta ja kannustavinta. Se on
kuitenkin jatkossa erittäin tärkeä tavoite.
(Ed. Erkki Virtanen: Ei se etuuksia leikkaamalla parane!)
Myöskin elämäntilanteesta toiseen
siirtymistä täytyy joustavoittaa. Keskustan kannalta
on tärkeä tavoite, että toimeentulotuen
perusosa ja omaishoidon tuen maksaminen siirretään
Kelaan. Tässä pystytään yhtenäistämään
käytäntöjä koko maan alueella.
Tällä hetkellä kuntien taloudellisesta
tilanteesta johtuen omaishoidon tuen perusteissa on aika paljon
eroja, mutta jos Kela ryhtyy toteuttamaan tätä järjestelmää,
niin silloin päästään valtakunnallisesti
yhteisiin kriteereihin.
Sosiaaliturvaan liittyvät viranomaispäätökset pitää tehdä myöskin
viipymättä, ja tämä työ tietenkin
edellyttää järjestelmän kehittämistä ja
riittäviä voimavaroja. Uuden järjestelmän
pitää olla riittävän selkeä ja
ymmärrettävä. Tämä on
kova haaste, jota tällä hetkellä pohditaan.
Mutta uskon, että tällä hallituksella
on valmiutta löytää ratkaisuja, jotka
vievät eteenpäin merkittävällä tavalla
suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää,
siis kannustavampaan suuntaan, perusturvaa vahvistavampaan suuntaan
ja järjestelmää selkeyttävään
suuntaan. Savotta on iso, mutta luotan, että hallitus onnistuu.
Tästä ensi vuoden budjetista pieni, mutta
tärkeä yksityiskohta liittyy veteraanien rahoitukseen,
veteraanien kuntoutusrahoitukseen. Eduskunta lisää rahoitusta
1,8 miljoonaa euroa, mikä on perusteltua. Veteraanikuntoutukseen
käytetään vuodessa 393 miljoonaa euroa.
Määrä alenee ensi vuonna 28 miljoonaa
euroa veteraanien lukumäärästä pitkälle
johtuen. Mutta pidän erittäin tärkeänä,
että hallitus ja ministeriö seuraavat sitä,
että veteraanit saavat jokavuotisen kuntoutuksen, niin
kuin on aikanaan lupaus ja sitoumus annettu veteraanijärjestöille.
On ymmärrettävää, että veteraanien
ikääntyessä avokuntoutuksen osuus ja
rooli kasvaa, mutta joka tapauksessa on tärkeää,
että veteraanien toimeentulosta ja etuisuuksista huolehditaan.
Sotainvalidien haitta-asterajojen alentaminen on varmasti paikallaan, jotta
myöskin kuntoutusta tältä osin kaikille
sotainvalideille entistä laajemmin voitaisiin jatkossa
kohdentaa.
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia näistä kommenteista
ja kiitoksia ed. Väätäisen kiitoksista!
Kiitos samoin, hyvää yhteistyötä on
sinne jaostoon päin voinut tehdä, ja on hienoa,
että on saanut tulla kuulluksi.
Ihan sellainen pieni kertaus, mitä STM:n puolella tähän
budjettiin on jo silloin aikoinansa esitetty. Suurin lisäyshän
ovat valtionosuudet sosiaali- ja terveydenhuoltoon, korotus lapsilisään kolmannesta
lapsesta lähtien, kotihoidon tuen hoitorahan korotus, sitten
pienimpien äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen sekä sairaus-
ja kuntoutusrahojen korottaminen työmarkkinatuen tasolle
ja uutena rokotusohjelmaan rotavirusrokote, joka on lapsiperheiden
kannalta erinomaisen tärkeä. Palvelujen valtionosuuksiin
saatiin tukea nimenomaan vanhusten laatusuositusten toimeenpanoon
sekä vammaispalvelulain muutoksiin, jotka nyt sitten täältä eduskunnasta juuri
tällä viikolla on saatukin ulos.
Kaste-ohjelmassa, joka on siis kehittämisohjelma sosiaali-
ja terveydenhuollolle, meillä on tämä yli
25 miljoonaa euroa, ja siinä määrärahaa on
tarkoitus käyttää lasten ja nuorten palvelujen, erityisesti
mielenterveyspalvelujen, kehittämiseen, perheiden palvelujen
kehittämiseen, syrjäytymisen ehkäisemiseen,
alan henkilöstön työhyvinvointia edistäviin
hankkeisiin, pitkäaikaisasunnottomien tukipalvelujen järjestämiseen
sekä perusterveydenhuollon toimivuuden parantamiseen. Lokakuun
lopussa annettiin ensimmäiset rahat ja seuraava rahanjako
ja päätökset tehdään
helmikuussa, ja silloin varmasti se painopiste tulee olemaan — kun
nyt tällä hetkellä oli lapsiperheitten
palvelut — sitten tässä seuraavassa osuudessa
perusterveydenhuolto, näin uskallan ennakoida.
Lisäksi tässä budjetissa hyvä asia
on rintasyöpäseulontojen laajentaminen ja hammaslääkäri-
ja lääkärikoulutuksen rahoituksen lisääminen
ja sosiaalialan osaamiskeskusten rahoituksen lisääminen.
Tällaisia hyviä asioita on täältä mukava
mainita vielä uudelleen.
Sitten se, mikä oli erittäin hyvä asia:
eduskunta lisäsi aikuisten mielenterveyskuntoutukseen, samoin
veteraanikuntoutukseen ja lapsiperheiden kotipalveluun ja nuorten
mielenterveyspalveluihin. Nämä otetaan kiitollisuudella
vastaan. Samoin tasa-arvon tietopalvelu, jota on niin kauan pyritty
saamaan aikaan, saadaan nyt eteenpäin.
Sitten ihan näistä teidän kysymyksistänne.
Kouluterveydenhuollon ja opiskeluterveydenhuollon normiohjausta
pyydettiin lisää, ja sehän on todellakin
tulossa. Asetus on tarkoitus antaa ensi vuoden syksyllä.
Sitten ammattikorkeakoulujen opiskeluterveydenhuoltoon on ihan erillinen
oma työryhmänsä, joka pohtii sitä,
miten voitaisiin tätä Yths-mallia soveltaa myös
ammattikorkeakouluun eli toiselle korkeakoulusektorille. Siinä me
vielä jumppaamme tätä mallia hieman.
Omaishoidon tuki: Täällä tulivat
esille omaishoidon tuen problemaattiset kohdat, ja ne ovat ihan
totta, näin se on. Meneillään on paljon
eri ministeriöitten toimia omaishoidon kehittämiseksi:
verotuspuoli, Sata-komitea pohtii tätä Kela-siirtoa,
ja sitten myöskin TEMin puolella on tämä hoitovapaajärjestelmätyöryhmä,
josta varmaan saadaan piakkoin sitten tietoa. Kaikki nämä pyrkivät
siihen samaan, että me voisimme omaishoidon tukea lisätä ja
omaishoidon tuen saajien määrää lisätä.
Täällä puhuttiin myöskin
Sata-komiteasta. Perusturvahan on todella tärkeä ja
erityisesti niille, jotka esimerkiksi vammaisuuden tai ikääntymisen
vuoksi eivät voi ottaa työtä vastaan.
Lähtökohtahan on se, että työ on
parasta sosiaaliturvaa, mutta kaikki yhteiskuntamme jäsenet
eivät pysty vammaisuuden, ikääntymisen
tai sairauden vuoksi työhön osallistumaan, ja
heille pitää varmistaa perusturva, jotta he voivat
ihmisarvoista elämää elää Suomenmaassa.
Näitä asioita on tärkeä pohtia
tässä Sata-komiteassa.
Sitten täällä pohdittiin sitä,
pitäisikö toimeentulotuesta siirtää jokin
osa Kelalle maksettavaksi. Sitähän Sata-komitea
tällä hetkellä pohtii, mutta itse en
kannata sitä johtuen siitä, että se, mistä tulee
kritiikkiä, on se, että sosiaalityöhön tarvitaan
nimenomaan varhaista puuttumista, ennaltaehkäisyä,
kokonaisvaltaista otetta, ja se ei kyllä onnistu, jos yksi
osa siitä siirretään jollekin toiselle
luukulle. Itse en halua irrottaa näitä kahta asiaa.
Sata-komiteasta vielä sen verran, että myös
palvelut tulevat tarvitsemaan rahaa ja siitä syystä,
jos rahaa on x euroa, pitää miettiä,
mihin se pistetään.
Veteraanien kuntoutuksesta vaan totean sen, että todellakin
avohuollon palvelut ovat ne, mihin pitää satsata,
ja ne kotiin vietävät palvelut. Ja tällä hetkellä,
kun se kuntoutusraha ei kaikilta osin kaikilla alueilla ole riittänyt,
niin Valtiokonttorin kanssa on käyty hyviä keskusteluja
siitä, miten me voisimme taata sen, että kun toisella alueella
kuntoutusrahat riittävät ja toisella alueella
eivät, miten niitä hyviä käytäntöjä voitaisiin levittää vielä paremmin
ja myöskin sitten, kun kotipalveluja ne veteraanit tarvitsevat,
miten niitä rahoja voidaan kanavoida entistä paremmin sinne
kotiin vietäviin palveluihin. Tässä ovat
mukana tietysti yleiset ikäihmisten palveluihin tarkoitetut
rahat, mutta myöskin veteraaneille erityisesti tarkoitetut
rahat. Valtiokonttorin kanssa käydään
sitä keskustelua, miten niillä rahoilla, joita
on tarjolla ja joita on mahdollisuus veteraaneille kohdentaa, olisi
myös vaikuttavuutta entistä paremmin.
Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintö on rakennettu
kahdesta näkökulmasta. Toinen näkökulma
on se, että siihen on pyritty kirjaamaan kaikki ne asiat,
joita on tehty asioitten parantamiseksi, määrärahalisäykset
ym. Toinen osa on sitten sitä, että on pyritty
keräämään niitä asioita,
jotka vielä ovat toimenpiteitä vaille. Lapsiperheitten
ja lasten tukala olo täällä yhteiskunnassa
on sellainen, joka valiokunnan jaostoa puhutti kovin paljon. Kysynkin
ministeriltä, oletteko te ministeriössä miettinyt
sitä, löytyisikö lapsiperheitten ja lapsen
aseman parantamiseksi jotakin semmoista yhteistä kokonaisuutta,
millä mentäisiin eteenpäin, kun tuntuu
siltä, että tilannetta yritetään
korjata palalla sieltä ja palalla tuolta. Sitten me emme
tiedä oikein kokonaisuutta, miten se vaikuttaa yksittäisten
perheitten tilanteeseen.
Toinen kysymys liittyy ministeriön voimavaroihin. Kuulemistilanteessa
kuulimme myös sen, että ministeriöstä puuttuu
työvoimaa, mikä vaikuttaa myös lakien
valmisteluun. Mutta sitten tietysti myös meitä talouspuolen
ihmisiä huolettaa se, (Puhemies: Minuutti on kulunut!)
miten pystytään valmistelemaan sitä,
että budjetti olisi riittävän tasapainoinen.
Håkan Nordman /r(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies, värderade talman! Perusterveydenhuollon
aseman vahvistamista korostetaan hallitusohjelmassa, Kansallisessa
terveysohjelmassa, politiikkaohjelmassa ja ministerin puheenvuoroissa.
Se edellyttää ennen kaikkea paremmin toimivia
terveyskeskuksia ympäri maata, eli kaikkien kansalaisten
pitää saada peruspalveluja omassa kunnassaan.
Mutta mistä lääkäreitä tarpeeksi,
ja miten tämä saadaan toimimaan? Kysynkin ministeriltä,
miten ensi vuoden talousarvioesitys parantaa ja edistää terveyskeskusten
toimintaa.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Tennilä totesi puheenvuorossaan,
että perusturva on orpo lapsi. Ei tarvitse ihmetellä,
että ed. Tennilä sanoo näin, olen hänen
kanssaan lähes samaa mieltä. Ei tarvitse kuin
lukea valtiovarainvaliokunnan mietintö ja lukea valtiovarainvaliokunnan
mietintöön jätetyt kolme vastalausetta,
niin pystyy päättelemään, miksi
on kysymys orvosta lapsesta.
Toisekseen, ministeri Risikko, ei aseteta Sata-komiteaa ja palveluita
vastakkain, viedään hallituksessa niitä rinta
rinnan eteenpäin.
Kolmas asia, myös ministeri Risikolle: Meidän
terveydenhuollon tulevaisuus on tilanteessa, jossa me tarvitsemme
sinne lisää rahaa, mutta me tarvitsemme myös
toimenpiteitä. Alan olla itse yhä vakuuttuneempi
siitä, että ihan pelkät hankkeet ja näprääminen
ei tule riittämään. Terveydenhuollon
lainuudistuksella on suuret odotusarvot, mutta, ministeri Risikko,
olisiko tällä hallituksella valmius tehdä kunnon
remontti, arvioida lähtien kaksikanavaisesta rahoitusjärjestelmästä niin,
että saamme esimerkiksi perusterveydenhuoltoon ne riittävät
voimavarat, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) jotka meillä on
olemassa, kun ne vaan ovat oikein käytössä?
Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri mainitsi evo-tutkimuksen ja -opetuksen.
Todella evo-opetukseen pannaan rahaa mutta se otetaan evo-tutkimuksen
momentilta. Eli voidaanko joskus ajatella, että saisimme
lisää rahaa evo-tutkimukseen, ettei tarvitsisi
sitten leikata vanhan kirjan mukaan?
Sitten teidän mielipidettänne kysyisin lääkealan
keskuksesta. Vaikka se on ministeri Hyssälän reviirillä,
niin siitä huolimatta se on teidän STM:ssä.
Minun mielestäni koko lääkealan keskus
yhdessä paikassa Suomessa on suuri floppi, sillä ei
lääketutkimusta voi keskittää yhteen
paikkaan tässä maassa. Lääketutkimusta
on kaikissa lääketieteellisissä tiedekunnissa,
farmasian tiedekunnissa, sitä on Stakesissa, Finohtassa,
Chessissä jne. Se, että lääkelaitos
siirretään Kuopioon, ei tee vielä siitä lääkealan
tutkimuskeskusta, se vain hajottaa perheitä, ja ihmiset
ovat erittäin ahdistuneita (Puhemies: Minuutti on kulunut!)
tällaisesta suunnitelmasta.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuulimme juuri tänään
tutkimuksesta, jonka mukaan tuloerot Suomessa ovat kasvaneet. Aivan
samalla tavalla me tiedämme, että köyhimmät,
työttömät sairastavat kaikkein eniten,
kuolevat nuorimpina. Ministeri Risikko, mitä te aiotte
henkilökohtaisesti tehdä sen eteen, että katkeaisi
tämä 20 vuotta jatkunut kehitys, johon kaikissa
hallitusohjelmissa on luvattu puuttua mutta jossa ei ole mitään
parannusta pystytty saamaan aikaan?
Toisekseen, ministeri Hyssälä ei syntymäpäivänään
ole paikalla — onnittelut hänelle ja samoin 5-vuotiaalle
tyttärentyttärelleni. Olen luvannut ministeri
Hyssälälle kysyä tänä päivänä joka
vuosi, mitä lasten aseman parantamiseksi tehdään.
Ministeri Risikko, mitä te aiotte tehdä?
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämän syksyn budjettikäsittelyn
kiistatta yksi myönteisimpiä asioita on ollut
pienimpien äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahojen
nostaminen työmarkkinatuen tasolle noin 170 eurolla kuukaudessa.
Nyt kuitenkin olisi tärkeää katsoa koko
vanhempainvapaajärjestelmää siitä näkökulmasta,
johon hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa on sitouduttu, eli käytännössä siitä näkökulmasta,
että isän rooli pienten lasten hoitajana vahvistuisi.
Miten ministeri näkee, että tässä asiassa
olisi syytä edetä?
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä ed. Nordman
kyseli, millä tavalla tämä budjetti parantaa
terveyskeskusten tilannetta. Voin kyllä vastata, että valitettavasti
ei millään tavoin. Tämä on tämän
pääluokan kohdalla minun suurin huoleni, että perusterveydenhuollon
taso ei näillä eväillä parane.
Terveyskeskusten tilanne on viimeisimpienkin selvitysten mukaan
huono, ei pelkästään syrjäseuduilla
vaan myös suurissa kaupungeissa, ja terveyskeskukset tarvitsevat
ihan yksinkertaisesti lisää resursseja, lisää virkoja,
jotta voidaan pysäyttää esimerkiksi lääkärikunnan
pakeneminen yksityissektorille. Itse uskon, että perusterveydenhuollon
remontti, siis panostus terveyskeskuksiin nyt, toisi muutamassa
vuodessa säästöjä terveyskuluihin,
kun raskaan erikoissairaanhoidon menokasvu saataisiin talttumaan.
Kysynkin teiltä, ministeri Risikko, oletteko tutustunut
kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettiin ja siihen sisältyvään
terveydenhuollon remonttiehdotukseen. Mielestäni se olisi
kyllä (Puhemies: Minuutti on kulunut!) nyt tässä ajassa tarvittava
uudistus.
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Meillä on valitettavasti vain
arvailuja ja huhuja siitä, mitä Sata-komiteassa
valmistellaan. Meillä on noin 60 000 ihmistä,
jotka ovat laitoskuntoisia ja jotka asuvat kotona läheistensä hoidettavina.
Heistä reilut 32 000 saa omaishoidon tukea. Me
tiedämme, että kotona hoidettavien ihmisten määrä tulee
lisääntymään ikääntymisen
myötä.
Nyt huhut kertovat, että Sata-komitea olisi valmistelemassa
esitystä, jossa omaishoidon tuki siirrettäisiin
Kelalle ja se yhdistettäisiin hoitotukeen. Näistä tehtäisiin
yksi yhteinen tukimuoto. On myös sanottu, että omaishoidon
tuesta aiheutuvat kustannukset rahoitettaisiin hoitotuesta kerätyillä säästöillä.
Jos hoitotuki ja omaishoidon tuki yhdistetään,
se on hyvin problemaattista, sillä ne ovat lähtökohdiltaan
hyvin erilaisia. Hoitotuki on hoidettavalle oleva tuki ja verotonta,
kun taas omaishoidon tuki on palkka omaiselle ja se on myös
verollista. (Puhemies: Minuutti on kulunut!)
Arvoisa puhemies! Kysyisin ministeriltä, pitävätkö nämä huhut
paikkansa. Jos tähän suuntaan ollaan menossa,
se tulee heikentämään omaishoitajien
tilannetta.
Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Yksi pahimmista mielenterveysongelmaisten
nuorten hoitoonpääsyn ongelmista aiheutuu siitä,
että sairaanhoitopiirit määrittelevät
edelleen nuoruuden kymmenellä eri tavalla. Hoitoon pääsyä rajaavien
ikärajojen hajanaisuus jättää siis
suuren joukon erityisesti yli 18-vuotiaita nuorille tarkoitettujen
psykiatristen ja psykoterapiapalvelujen ulkopuolelle.
Kysynkin, ministeri Risikko, koska STM:ssä aiotte yhtenäistää nämä nuorten
ikärajat niin, että hoitotakuu myös tällä puolella
toteutuu.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunnan mietinnössä on
monta asiaa, jotka koskevat terveydenhuoltoa. Toivoisin ennen kaikkea,
että ministeriössä luettaisiin tämä mietintö huolella läpi
ja reagoitaisiin. Siellä itse asiassa ei ole mitään
uutisia vaan on koottu yhteen monta asiaa. Lainaan vähän
sitä: "Tarkastusvaliokunta on huolissaan siitä,
ettei hoitotakuulle asetettuja säästötavoitteita
ole saavutettu." Vähän myöhemmin ilmoitetaan:
"Riittävien ja laadukkaiden terveyspalveluiden tehokas
tuottaminen edellyttää terveydenhuollon toimintatapojen,
tietojärjestelmien ja johtamisjärjestelmien sekä työnjaon
uudistamista."
Kaikki tavallaan uusiksi; siinä on vielä mukana
palkkaus, työilmapiiri ja työn organisointiasiat.
Meillä on jo kentällä Paras-ohjelmaa,
terveydenhuoltolain uudistamista, Kaste-ohjelmaa, Toimiva terveyskeskus
-ohjeistoa sekä terveyden edistämisen politiikkaa
ja Sata-komiteaa. Mitä ajatuksia tämä teissä herättää,
mihin järjestykseen ensi vuonna näitä asioita
laitetaan?
Risto Autio /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä oikeastaan juuri
kysyi sen yhden osan siitä, mitä ajattelin kysyä:
tämä tietopalvelujärjestelmien kehittäminen
terveydenhuollon sisällä. Koen sen valtavana ongelmana.
Mutta kysyisin Sata-komitean työstä. Se on ollut
valtava pettymys, että näitä tuloksia
ei saatukaan tähän syksyyn. Tiedän, että siellä oli
tämmöinen kiireellisten asioiden lista. Mitähän
sille listalle mahtaa kuulua? Mutta oikeastaan täsmennän
kysymykseni näin: koska saamme kuulla Sata-komitean työn
tuloksia ihan realistisesti?
Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden varhaisen tuen palveluja tulisi
voida vahvistaa ripeästi, jotta lasten ja nuorten pahoinvointia,
josta on yhteiskunnassa aivan liian riipaisevia merkkejä, voitaisiin
ehkäistä. On hyvä, että eduskunta
lisäsi hieman rahaa lapsiperheiden kotipalveluun, mutta
myös esimerkiksi neuvolapalveluja tulisi vahvistaa moniammatillisten
hyvinvointineuvoloiden suuntaan, joissa perheitä voitaisiin
tukea nykyistä kokonaisvaltaisemmin. Samoin koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto
sekä laajemmin oppilas- ja opiskelijahuolto kaipaa kipeästi
parantamista.
Samaan aikaan huostaanottojen määrä kasvaa ja
samoin lasten erityispalvelujen tarve, kuten psykiatriset jonot.
Asiantuntijat ovat esittäneet niin sanottua kaksoisrahoitusta,
jolla vahvistettaisiin tarvittavalla tavalla varhaisen tuen palveluja
samalla kun huolehdittaisiin raskasta hoivaa jo tarvitsevien lasten
ja nuorten tilanteesta. Näin nähtäisiin
lapset ja nuoret ja heidän palvelunsa järkevänä investointina.
Onko hallitus valmis vahvistamaan näiden palvelujen kokonaisuutta tuntuvalla
tavalla, jotta tähän aikamme yhteen kipeimmistä ilmiöistä saadaan
helpotusta? Taloudellisestikin vaikeana aikana tämän
kaltaiset (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ennalta ehkäisevät
toimet ovat taloudellisestikin järkeviä.
Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Haluaisin kysyä ministeriltä,
onko missään vaiheessa ollut puhetta siitä, että kun
me tuemme yleishyödyllisiä yhdistyksiä ja
yhteisöjä, muun muassa näitä lasten
huvipuistoja, ja ne saavat esimerkiksi alvin helpotuksia toimintaansa,
niin siellä alueella sallitaan alkoholianniskelu. Esimerkiksi
Disney Worldissa kaikki anniskelu on kiellettyä. Onko teillä ollut mitään
tarvetta perehtyä tähän, tai onko työryhmätyössä tullut
esiin tämä asia?
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Katainen sanoi tuossa
kyselytunnilla, että leikkauslistoja ei ole. Kuitenkin
Sata-komitean työstä tiedetään
se, että siellä on nyt iso kiista käynnissä.
Ed. Rantakangas käytti näitten hänen
ilmeisesti tavoittelemiensa tiettyjen leikkausten nimikkeenä kannustavuuden
lisäämistä. Perusturvaa pitää parantaa,
mutta jos siellä lähdetään ansiosidonnaista
leikkaamaan, niin siitä on sitten hirvittävä riita
Suomessa kevään aikana edessä. Minusta
semmoiseen ei ole varaa tilanteessa, jossa me todennäköisesti
keväällä olemme, että tämä maa
pannaan vielä keskenään barrikadeille,
ja kyllä ministerin puheessakin semmoinen sävytys
oli, että nollasummapeliä pelataan. Jos perusturvaan
tulee, johon on hirmuinen tarve, jotakin lisää,
niin se otetaan sitten pois sieltä ansiosidonnaisesta.
Tästä ei tule, ministeri, sitten käytännössä yhtään
mitään, vaan ollaan barrikadeilla.
Anna-Maja Henriksson /r(vastauspuheenvuoro):
Herr talman, arvoisa puhemies! Terveyskeskuksien lääkäripula
on hälyttävä monilla paikkakunnilla ympäri
maatamme, ja siitä huolimatta, että nyt koulutamme
enemmän lääkäreitä kuin
aikaisemmin, tilanne ei ole parantunut. Lähinnä kehitys
on kulkenut päinvastaiseen suuntaan. Nyt sanotaan, että jopa
yksityisellä sektorilla on pula lääkäreistä.
Tämä herättääkin kysymyksiä siitä,
minne nämä meidän lääkärimme häviävät
ja koulutammeko riittävästi yleislääkäreitä vai
onko niin, että painopisteemme on asiantuntijoiden kouluttamisessa
erityissairaanhoidon tarpeita varten. Puute yleislääkäreistä asettaa
eri puolilla maata asuvat ihmiset eriarvoiseen asemaan, kun oikeus
yhdenmukaiseen hoitoon vaarantuu. Tästä syystä kysynkin
ministeri Risikolta, onko talousarviossa varauduttu toimenpiteisiin
lääkäripulan helpottamiseksi eri puolilla
maata.
Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensi alkuun voisi vähän
rauhoitella äärivasemmiston puheita siitä,
että Sata-komiteassa on leikkauslistoja. Minä olen
sieltä yhtä sun toista paperia nähnyt,
mutta yhtään leikkauslistan näköistä paperia
en ole nähnyt. (Ed. Tennilän välihuuto) — Juu,
juu, mutta kannattaisi ehkä vähän kuitenkin
perehtyä asiaan. — Pidän itsekin tärkeänä,
että Sata-komitean asiat tulevat julkiseen keskusteluun
riittävän hyvissä ajoin, jotta myös
julkisessa keskustelussa voidaan vaikuttaa lopputulokseen. Lähinnä kysymys
on siitä, miten parannetaan sosiaaliturvaa. Siinä kaikilla
on yhteinen intressi.
Puhemies! Haluaisin kiittää ministeri Risikkoa
eräästä asiasta. Hallitusohjelmaneuvotteluissa
jo linjattiin muutamia hyviä uudistuksia, joita me molemmat
olimme siellä tekemässä. Erityisesti
vaikeavammaisten subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen
avustajaan oli sellainen kysymys, josta sovittiin, (Ed. Ahonen:
Apuun!) — henkilökohtaiseen apuun, joo — mutta
se jäi konkreettisella tasolla auki, ja ministeri Risikko on
tehnyt hienon työn, että se asia on nyt viety eteenpäin.
Siitä kiitos.
Haluaisin siihen liittyen kysyä, että tarkoitus on
varmaan myös vaiheittain selvittää, mitä voidaan
tehdä, että vammaisten (Puhemies: Minuutti kulunut!)
mahdollisuus työhön ja opiskeluun helpottuu niille,
jotka eivät nyt saa henkilökohtaista apua subjektiivisena
oikeutena.
Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lienee yksimielisyys siitä, että osa meidän
lapsistamme ja nuoristamme tänä päivänä voi
vielä huonosti. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan,
että meillä on paljon lasten ja nuorten palveluiden
piirissä olevia lapsia ja nuoria, ja näistä me
tunnemme kyllä lukumäärät ja
tilastot, mutta tarvitaan myös tietoa lasten terveydestä ja
hyvinvoinnista.
Arvoisa puhemies! Olisin nyt ministeriltä kysynyt:
Millaisia laadullisia selvityksiä ja mittareita työvälineeksi
päätöksenteolle olemme jatkossa saamassa
lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja terveydestä?
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomalaiset lapset kasvavat aikuisiksi alkoholimyönteisessä kulttuurissa.
Aikuisten juominen kuuluu monessa perheessä sekä arkeen
että juhlaan, ja alle kouluikäisten kutsuilla
poksautellaan leikkisampanjaa tunnelman luomiseksi. Ei ole ihme,
että teini-iässä moni luontevasti aloittaa
säännöllisen alkoholinkäytön.
Sen sijaan ihmeellistä on, että aikuiset eivät
tehokkaammin pyri sitä estämään.
Liian usein alaikäisen viikonloppujuomat ostaa tuttu tai
tuntematon täysi-ikäinen henkilö, joskus
jopa omat vanhemmat. Kun alaikäiset juovat itsensä humalaan,
he altistuvat aina monenlaisille vaaroille. Kysynkin: Mitä ministeri
aikoo tehdä, jotta erityisesti lapsia ja nuoria voitaisiin
suojella nykyistä paremmin alkoholihaitoilta?
Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jaan täysin ministeri Risikon kanssa
tämän näkemyksen, että ennaltaehkäisyyn
tulee meidän panostaa. Osaltaan myös valtiovarainvaliokunta
näkee, että siihen tulee meidän panostaa
enemmän. Esimerkiksi 1,4 miljoonan euron lisäpanostus
lapsiperheiden kotipalvelujen tukemiseen on älyttömän
tärkeä avaus. Mutta se ohjautuu Kaste-ohjelman kautta.
Hyvä niin, mutta tämä varsinainen kysymykseni
liittyy siihen, että valtionosuuksien lisäykset
kohdistuvat kunnissa aika vapaasti kuntien oman harkintavallan ja
ymmärryksen mukaan, ja kysyisinkin ministeriltä:
Vaikka meillä terveyden edistämisen politiikkaohjelman
kautta halutaan tuoda kuntiin tietoa siitä, että terveyden edistämisen
pitäisi näkyä kaikissa politiikoissa kaikilla
sektoreilla, niin kuitenkaan näin ei tapahdu. Miten me
saisimme kunnista terveyttä edistävämpiä?
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnassa
on pitkät jonot, niin kuin täällä on todettu.
Aikanaan tehtiin väärä päätös.
Ollaanko valmiit siirtymään takaisin näihin
alueellisiin lautakuntiin, vai mitä tässä voisi
olla? Itselläni on toinen näkökanta myös
siinä. Kun siellä on hirveän paljon näitä valituksia,
niin eikö siinä pitäisi ennaltaehkäisyyn
pyrkiä ja katsoa, jotta hoitavat lääkärit
ja Kelan lääkärit katsoisivat vähän samalta
kantilta näitä asioita ja kehitettäisiin
tätä järjestelmää?
Tämähän kuvastaa sitä, jotta
on hirveä iso ero näissä toiveissa ja
päätöksissä sitten.
Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On varmasti hyvä, että Sata-komitea
tarkastelee vielä kerran tilannetta tässä vaikeassa
taloustilanteessa ennen kuin julkistaa tämän raporttinsa,
jotta työ tulee huolellisesti tehdyksi tähän
oikeaan tilanteeseen nähden, ja on tarpeetonta, että oppositio
pelottelee tällä asialla.
Terveyskeskuspalveluista on ollut puhetta, ja mielestäni
ministeri on kyllä tarmokkaasti puuttunut tähän
asiaan. Meillä on Toimiva terveyskeskus -hanke, ja terveydenhuoltolaki
on tällä hetkellä ollut lausuntokierroksella.
Näillä nimenomaan pyritään siihen,
että näitä palveluita parannetaan ja
raja-aitoja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon väliltä saadaan
poistettua ja hallinnointia kevennettyä. Mutta kysyisinkin
ministeriltä, miten tämä laki on otettu
kunnissa vastaan ja miten tässä päästään
eteenpäin.
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia teille, hyvät edustajat,
näistä kysymyksistä.
Täällä oli näistä lapsiperheistä aika
monta kysymystä, ja nyt poimin näihin vastauksia
täältä listastani. Elikkä lasten
aseman ja yleensä lapsiperheiden aseman kannalta on mielestäni
hyvä, että se on sekä täällä eduskunnassa
että ministeriössä nostettu tärkeään
asemaan. Se, että meillä on ihan lasten ja nuorten
ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma, on osaltansa tuonut
esille lasten ja perheiden asemaa.
Yleensäkin, kun puhutaan lapsiperheiden tukemisesta,
se on todella eräänlaisen palapelin rakentamista.
Siinä on nämä tulonsiirrot ja siinä on palvelut.
Oikeastaan voi sanoa, että kaikkien ihmisten hyvinvoinnin
ja kaiken ikäisten hyvinvoinnin tukemisessa ovat tärkeitä sekä tulonsiirrot
että palvelut. Kuten ed. Rehula täällä sanoi, ne
eivät ole toistensa kanssa ristiriitaisia, vaan tämä hallitus
haluaa, että sekä nämä tulonsiirrot elikkä nämä taloudelliset
tuet että palvelut ovat tasapainossa ja nimenomaan aina
mietittyinä ja räätälöityinä siihen
tilanteeseen ja tarveperustaisesti.
No, kaiken kaikkiaan tästä lasten asemasta. Meillähän
varhaiskasvatuslakia on käynnistelty, myöskin
perhekeskuskonseptia laajennettu, lapsiperheitten tulonsiirrot.
Tässä vain esimerkkejä siitä,
miten meillä näkyvät lapset muun muassa ministeriössä ja
erilaisina painopistealueina. Sitten jos ajatellaan ihan Kaste-ohjelmaa,
jossa on koko hallituskaudelle yli 100 miljoonaa euroa, niin siellä voittopuolisesti
rahat menevät nimenomaan lasten ja nuorten tilanteen korjaamiseen.
Sitten terveydenhuolto oli hyvin voimakkaasti kysymyksissä esillä.
Todellakin viime kaudella panostukset olivat nimenomaan erikoissairaanhoitoon
ja leikkausjonojen purkuun. Se osaltansa aiheutti myös
sen, että perusterveydenhuolto jäi hieman huonommalle
tilanteelle kehittämisen näkökulmasta.
Me olemme nyt siinä tilanteessa, että perusterveydenhuolto
on se, johon pitää satsata, ja se oli esillä myöskin
hallitusohjelmaneuvotteluissa. Näin sovittiin, että se
on se, johon nyt paukkuja pistetään.
Meillä on valtionosuuksia lisätty. Kun täällä väitettiin,
että ne hankkeet eivät ole riittäviä,
se on aivan totta, eivät pelkät hankkeet, mutta
hankkeiden avulla me voimme kuitenkin näillä Kaste-ohjelman
rahoilla levittää niitä hyviä käytäntöjä. Nimittäin
meillä on Suomessa hyvin toimivia terveyskeskuksia ja huonosti
toimivia terveyskeskuksia ja kaikkea siltä väliltä.
Siinä ei välttämättä ole
raha se, joka ratkaisee, vaan nimenomaan ne toimintamallit ja toimintatavat.
Siksi näiden hankkeiden avulla meillä on mahdollisuus
levittää näitä hyviä käytäntöjä,
ja Toimiva terveyskeskus -ohjelma on juuri semmoinen, jolla se sitten
tehdään.
Terveydenhuoltolaki, joka on ollut juuri lausunnolla, on yksi
apuväline tähän terveydenhuollon problematiikkaan.
Virkoja lisäämällä me emme valitettavasti
kyllä tätä ratkaise, koska meillä on
tälläkin hetkellä täyttämättömiä virkoja
huolimatta siitä, että meillä on enemmän
lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa
kuin koskaan aikaisemmin Suomessa. Nyt on paljon tutkimuksia siitä,
mikä tekee vetovoimaiseksi perusterveydenhuollon työn,
ja totta kai tällä Toimiva terveyskeskus -ohjelmalla
me pyrimme siihen vaikuttamaan.
Täällä kysyttiin terveydenhuollon
rahoitusjärjestelmästä. Hallitusohjelmassa
on kirjaus, että arvioidaan tämä kaksikanavainen
rahoitusjärjestelmä, ja se arviointi alkaa ensi
vuonna.
Sitten täällä kysyttiin myöskin
omaishoidon tuesta ja hoitotuen yhdistämisestä.
On totta, että Sata-komiteassa on yksi työryhmä,
joka pohtii näitten yhdistämistä. Mutta
ed. Anneli Kiljuselle haluan todeta, että totta kai heidän
tehtävänsä on nimenomaan arvioida, onko
järkevää niitten yhdistäminen,
ja missään nimessä ei sitä tulla
hyväksymään eikä viemään
eteenpäin, jos näyttää siltä,
että se yhdistäminen ei ole järkevää.
Joka tapauksessa on arvioitava, tulisiko omaishoidon tuki siirtää Kelan
maksettavaksi. Se ainakin yhtenäistäisi näitä kriteereitä,
millä sitten tätä omaishoidon tukea annetaan.
Sitten kysyttiin nuorten mielenterveyspalveluista. Nythän
on nähty, että nuori on nuorten mielenterveyspalvelujen
hoitotakuun lainsäädännön mukaisesti
hyvin vaihtelevassa asemassa eri puolilla Suomea. Ikähaarukka
on 18 vuodesta 22:een. Kun me selvitimme eri sairaanhoitopiireissä tätä,
niin todellakin tämä vaihteli niin valtavasti,
että nyt on sovittu, että nuori on nimenomaan
nuorten mielenterveyspalvelujen hoitotakuussa jatkossa alle 23-vuotias.
Siihen tarvitaan lainsäädäntömuutoksia
ja siihen tarvitaan myöskin muita toimintatapamuutoksia
sairaanhoitopiireissä, ja tämä työ on
nyt käynnistynyt.
Sitten täällä kysyttiin, mistä saataisiin
tilastotietoja lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja terveydestä.
Meillä on kyllä sitä saatavilla hyvin
paljon, ja meillä on myöskin näitä kouluterveyskyselyjä tehty.
Eli me tiedämme kyllä, missä ne pullonkaulat
tällä hetkellä ovat. Mutta sitä me emme
tiedä, kuinka paljon henkilöstöä on
lasten ja nuorten palveluissa. Kuntaliitto ei tiedä sitä eikä Stakes
sitä tiedä. Kuinka paljon opiskelun apuna on esimerkiksi
koulukuraattoreja ja kuinka paljon koulupsykologeja, sellaista tilastotietoa
ei lainkaan ole saatavilla eikä myöskään
sitä, onko ne valtionosuudet, mitä on annettu
näihin palveluihin, kohdennettu niihin asioihin, mihin ne
on tarkoitettu. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos alkaa seurata tätä nyt
omalla päätökselläni, koska
pakkohan meillä on olla tietoa, minne ne rahat menevät,
jos niitä kerta valtionosuuksissa annetaan.
Tietopalvelujärjestelmästä tai siis
yleensäkin tästä sähköisestä potilaskertomusjärjestelmästä olen
kanssanne aivan samaa mieltä, että siinä on tuhrattu
aikaa ja rahaa, ja nytkin on vielä sellainen tilanne, että lääkärin
aikaa aivan turhaan hukkaantuu siihen, että nämä eivät
toimi yhteen.
Tässä nyt vaan muistutan, arvoisat edustajat, jotka
olette Paras-hanketta tekemässä siellä kentällä,
että tämä sama ongelmatiikka jatkuu,
jos siinä, kun tehdään yhteistoiminta-alueita
tai kuntaliitoksia tai kuntayhtymiä, ei huomioida näitä järjestelmiä samanaikaisesti.
Se on nimenomaan paikallistason päättäjien
päätettävissä, ei valtakunnan
tason päätettävissä. Me luomme
sitä infraa siihen ja luomme tätä potilaskertomusjärjestelmää.
Mutta nyt on tietysti painettava hillittimiä näille
kaiken maailman järjestelmille; tuntuu siltä,
että ne eivät kommunikoi keskenään
ja se on rahan tuhlausta.
Sata-komiteasta vielä sen verran, että sitä kuukaudella
tosiaan siirrettiin, ja mielestäni se hyvä lisäaika
on nyt tässä tarpeen ja voidaan katsoa sitä osana
myöskin tätä taloustilannetta.
Alkoholiohjelmastakin täällä kysyttiin
ja alkoholin haittojen ehkäisystä. Kyllä me
tuon alkoholiohjelman puitteissa teemme paljon tekoja, ja lasten
ja nuorten alkoholinkäytön ehkäisy on yksi
meidän tärkeimmistä painopistealueistamme.
Jäiköhän vielä jotakin?
(Ed. Akaan-Penttilä: Tarkastusvaliokunnan mietintö!) — Joo,
tarkastusvaliokunnan mietinnöstä. Se antoi hyvin
paljon tietoa, minä en ihan kaikkea allekirjoita, että nämä kaikki
asiat olisivat näin retuperällä. Mutta siellä oli
hyvin paljon semmoisia asioita, joihin kyllä kannattaa
kiinnittää huomiota. Paljon on semmoisia asioita,
joihin on jo tartuttukin.
Sitten oli vielä joku kysymys. (Eduskunnasta: Muutoksenhakulautakunta!) — Muutoksenhakulautakunta.
Se on totta, että on hyvin paljon ollut probleemeja ja
pitkiä jonoja, ja siinä on nyt ministeri Hyssälä tehnyt
tosi paljon töitä, että saadaan eteenpäin
tätäkin.
Eli paljon on tekemistä, mutta on hienoa, että olemme
saaneet monia asioita jo eteenkinpäin, mutta totta kai
tässä työtä vielä riittää.
Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Viime hallituskaudella käynnistettiin
valtionhallinnon tuottavuusohjelma, ja sosialidemokraatit saivat
ohjelmaan suuria lievennyksiä, kun ensimmäiset
ehdotetut muutokset olivat aika epärealistisia.
Sata-komitea haluaa vähentää byrokratiaa
ja yksinkertaistaa sosiaaliturvajärjestelmää.
Yhtäältä siis vaaditaan joustavampaa
käsittelyä ja asiantuntevampaa palvelua. Toisaalta
yhä vähemmän työntekijöitä palkataan
toteuttamaan tätä palvelua. Eli miten tämä yhtälö toteutuu
sosiaali- ja terveyspuolella?
Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! On tyydytyksellä todettava ja jopa
kiitoksella, että muutamat vuosia odotetut uudistukset
sosiaaliturvan, perusturvan, puolella ovat nyt menossa eteenpäin,
siitä siis kiitos.
Tällä hetkellä kuntien talousnäkymät
ovat todella synkät. Pelätään
jopa, että jo ensi ja viimeistään seuraavana
vuonna kunnat ajautuvat taloudelliseen kriisiin, josta seuraa, että erityisesti pienituloiset,
lapsiperheet, vanhukset ja sairaat ovat ne, jotka sitten kärsivät
kuntien vaikeuksista. Toisaalta kuntien väliset erot, jotka
nyt jo ovat valtavan suuret, johtavat näiden ihmisten eriarvoistumisen
kautta yhä syvempään ongelmakenttään.
Tältä osin kysyn: Miten sosiaali- ja terveysministeriössä seurataan
tätä tilannetta? Ei tämä pelkkä rakenteiden
uudistamiseen vetoaminen kyllä riitä. Kyllä täällä on
nyt sellainen hätä, johon pitää löytyä nopeasti
tervehdyttäviä ratkaisuja.
Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun käsittelimme tätä budjettia
kunta- ja terveysjaostossa, ilmeni, että hyvin monen sosiaalisen
ja terveydellisenkin ongelman syynä oli alkoholi. Ongelmaahan
pyritään rajoittamaan toisaalta hintapolitiikalla,
toisaalta saatavuudella, mutta aika vähälle on
jäänyt kolmas jalusta tässä työssä ja
taistelussa elikkä valistustoiminta. Onko ministeriössä suunnitelmia tällaisen
modernimman valistuksen kehittämiseksi? En kaipaa erityisesti
mitään turmiolantommi-aikoja takaisin, mutta nykyaikaisin
mainonnan ja markkinoinnin keinoin uskoisin, että jotain
olisi saatavissa aikaan.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeriössä on tehty hyviäkin
asioita. Toki henkilökohtainen apu on mennyt eteenpäin.
Monta askelta pitää tietysti vielä ottaa.
Mutta ongelma on se, että potilasmaksuja nostettiin hyvin
voimakkaasti ja nostetaan vastaisuudessa, sekä sitten se,
että todella ehkä jo ensi vuoden ensimmäisten
kuukausien aikana moni kunta avaa budjettinsa ja katsoo, pitääkö sosiaali-
ja terveyspuolelta leikata.
Mutta kysymykseni kohdistuu kuitenkin nyt hoitotakuulainsäädäntöön
ja siihen, että alkuperäisessä hoitotakuulakiehdotuksessa
oli mukana myöskin hoidon arvioinnin aikarajoite. Toisin sanoen
pitäisi olla tietty maksimiaika, jonka sisällä hoidon
tarpeen määrittely pitää tehdä.
Nyt se puuttuu. Onko ministeriössä valmiuksia
tuoda tämä mukaan lainsäädäntöön?
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Budjetissa on monia hyviä toimia
lapsiperheiden köyhyyden poistamiseksi ja vähentämiseksi
ja vahvoja kirjauksia valtiovarainvaliokunnan mietinnössä.
Tätä työtä on syytä jatkaa.
Kysyn ministeriltä: Mitä mieltä olette julkisuudessa
olleesta ehdotuksesta aviopuolisoiden määräaikaisesta
yhteisverotuksesta ja verotuksen lapsivähennyksestä?
Toinen asia, jonka haluan ottaa esille tässä. Laskin,
että arvostamani valtiovarainvaliokunnan varapuheenjohtajan
nimissä on lukuisia talousarvioaloitteita, yhteensä yli
900 miljoonan euron edestä. (Ed. Väätäinen:
Aivan oikein!) Me kävimme juuri äsken keskustelun
tästä kokonaistaloudellisesta tilanteesta, ja
kun kävin näitä läpi, vaikka
arvostamani ed. Rajamäki ei ole paikalla, minun on pakko
kysyä demareilta, oletteko te aivan tosissanne.
Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nämä eivät ole
ed. Rajamäen esityksiä, vaan ne ovat meidän
ryhmämme esityksiä. Olemme todella tosissamme.
Jos te mietitte sitä, minkälaisessa tilanteessa
kunnat ja perheet tällä hetkellä ovat,
niin tuo raha on tavattoman pieni siihen tarpeeseen. Me olemme kunta- ja
terveysjaostossa kuulleet asiantuntijoita, ja se tarve, joka sieltä tulee,
on pistetty nyt vaan rahoiksi. Ne samat asiat on meillä valiokunnan mietinnössä kirjattu
ylös, mutta siellä ei vaan ole riittävästi
rahoja. Me esitämme niitä. Ed. Tölli
on laskenut aivan oikein.
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ilmeisesti me kuitenkin pyrimme käyttämään
samaa laskuoppia. Minä vaan vertaan siihen, miten päivällä äänestimme
edellisistä pääluokista, ja kun katsoo
sitä kokonaisuutta, niin kyllä kokonaistalouden
hallinta karkaa käsistä, jos nämä talousarvioaloitteet
toteutuisivat. Minusta tässä kokonaisuudessa kannattaa olla
myös itselleen rehellinen sen suhteen, onko yleensä realistista
toteuttaa ne tässä kokonaisuudessa. Olen sitä mieltä,
että opposition tehtävä on esittää vaihtoehtoisia
ratkaisuja. On syytä esittää määrärahoja,
mutta kyllä niissä kannattaa olla kohtuudessa
ja realismissa.
Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Muistutan edelleen, että nämä esitykset,
mitä tässä on, ovat meidän ryhmämme
esityksiä, ja ne ovat niitä esityksiä,
joitten pohjalta me katsomme, että me voisimme olla myös
hallituksessa, tältä pohjalta.
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Arvoisa puhemies! Tällä kysyttiin tuottavuusohjelmasta,
ja kyllähän se tuottavuusohjelma sosiaali- ja
terveyspuolella nimenomaan haastava on. Eli kun me olemme työvoimavaltainen
ala, niin mitä ymmärretään tuottavuudella?
Todellakin minä puhuisin paremminkin toimivuudesta ja nimenomaan
kustannusvaikuttavuutta haluaisin lisätä. Tuottavuus
on vähän rankka käsitekin kaiken kaikkiaan
meidän alallamme.
Pelkät rakenteet eivät todellakaan riitä.
Me tarvitsemme myös toimintojen muutosta, ja tämä on
hyvä ottaa huomioon, kun puhutaan Paras-hankkeesta. Pelkkä kunta-
ja palvelurakenneuudistus ei riitä, vaan tarvitaan muutosta
toimintoihin. Ennaltaehkäisy, mihin tällä jo
viitattiin, on se, mihin pitää saada nyt kerta
kaikkiaan muutos, jos meillä alkoholikustannukset ovat
5 miljardia euroa vuodessa, tupakka vie 2 miljardia euroa. Se on
kaikesta muusta pois, se on muiden sairauksien hoidosta pois. Elikkä jos
me haluamme säilyttää ihan oikeasti hyvän
palvelutason tai jopa parantaa sitä, niin kyllä jokin
muutos tähän yhteiskunnan meininkiin on saatava.
Sitten tässä valistusasiassa, mihin viittasitte, ed.
Ollila, meillähän nyt peruspalveluministerin salkkuun
kuuluvat kaikki Alkon osakkeet. Omasta ehdotuksestani Alko Oy käynnistää tällaisen
uuden valistuskampanjan, joka nimenomaan vaikuttaa siihen, että me
vanhemmat, jokainen meistä, muistaisimme sen, että meidän omalla
käytöksellämme on se roolimallivaikutus.
Tässä vedotaan nyt nimenomaan siihen vanhempien
roolimallin muutokseen.
Ed. Tiusanen kysyi hoitotakuusta. Kuten muistatte, erikoissairaanhoitolaki
ja kansanterveyslaki muutettiin viime kaudella, ja niistä kansanterveyslaki
on tiukempi hoitotakuun näkökulmasta. Kun se on
tuottanut ongelmia erikoissairaanhoidon puolella, on tarkoitus,
että se nyt korjataan. Nyt minun täytyy kyllä sanoa,
että en tiedä, mitä tarkoitatte, kun
sanotte, että nyt se on sieltä pois. Nimittäin
terveydenhuoltolaki on ollut vasta lausunnolla, eikä sieltä mitään
ole otettu pois. Ja niin kauan kuin minulla henki rinnassa nytkyy,
niin se kyllä pysyy siellä.
Yhteisverotuksesta minun täytyy sanoa, että minä en
ole siihen niin paljon tutustunut, että pystyisin ottamaan
kantaa.
Hannakaisa Heikkinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Mietinnössään
valtiovarainvaliokunta on perustellusti korostanut ennalta ehkäisevien palveluiden
merkitystä ja vahvistanut tätä näkemystä lisäten
rahoitusta veteraanikuntoutukseen 1,8 miljoonaa euroa, nuorten mielenterveyspalveluiden
kehittämiseen myös 1,8 miljoonaa ja 1,4 miljoonaa
euroa lapsiperheiden kotipalvelun kehittämiseen. Esimerkiksi
kotipalvelu on tehokas keino tukea lapsiperheitä arjen
ongelmissa, ehkäistä vanhempien uupumusta ja ehkäistä siten
myös lastensuojelun tarvetta. Mahdollisimman aikaisessa
vaiheessa annettu apu vähentää ennen
muuta inhimillistä kärsimystä mutta myös palvelujen
tarvetta ja niistä aiheutuvia kustannuksia.
Matti Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelman terveyden
edistämisen politiikkaohjelman osana tehostetaan suurten
kansansairauksien ehkäisyä. Ajankohtaisia haasteita
ovat tupakan ja päihteiden aiheuttamat suuret terveysmenetykset,
mielenterveyden ongelmien ja ylipainon lisääntyminen
sekä monien vanhenemiseen liittyvien sairauksien ja ongelmien
määrän kasvu. Toimintakyvyn ylläpito
ja edistäminen sekä vanhuksilla itsenäisen
suoriutumisen säilyttäminen on yhä tärkeämpää.
Terveysnäkökohdat on otettava huomioon kaikessa
yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja
kaikilla politiikanteon areenoilla.
Suomalaisessa kansanterveydessä on saavutettu huomattavia
edistysaskeleita vaikuttamalla muun muassa elintapoihin ja sairauksien
riskitekijöihin. Toisaalta liikunta ja ruokatottumukset eivät
ole kaikilta osin kehittyneet riittävästi toivottuun
suuntaan. Hyötyliikunnan väheneminen ja ylipainon
lisääntyminen ovat vakavia ja kasvavia terveysongelmia.
Väestön lihominen on keskeinen uhka kansanterveydelle,
ja sen seurauksena erityisesti tyypin 2 diabetes yleistyy maailmalla
hurjaa vauhtia. Etenkin jo lapsilla ja nuorilla alkava ja koko iän kestävä lihavuus
ruokkii tyypin 2 diabeteksen syntymistä. On arvioitu, että tällä hetkellä maailmalla
on jo 380 miljoonaa diabeetikkoa. Diabetes on noussut myös
Suomessa yhdeksi merkittävimmistä kansanterveysongelmistamme.
Arvioiden mukaan jopa puoli miljoonaa suomalaista sairastaa diabetestä,
heistä noin 200 000 tietämättään.
Molempiin diabetesmuotoihin liittyy vakavia lisäsairauksia,
jotka merkitsevät niitä sairastaville suuria ongelmia
ja toisaalta aiheuttavat huomattavaa kuormitusta maamme terveydenhuollolle.
Professori Tero Kangas on ennustanut, että diabeteksen
hoitokulut voivat pahimmassa tapauksessa olla vuonna 2010, siis
jo aivan kohta, jo 27,5 prosenttia kansallisen terveydenhuollon
kokonaismenoista. Vuonna 2006 terveydenhuolto maksoi noin 13,6 miljardia
euroa, joten professori Kankaan laskuopin mukaan pelkästään
diabetes lohkaisisi tästä 3,7 miljardia euroa.
Tällä summalla pystyttäisiin rahoittamaan
esimerkiksi noin 40 000 ammattilaista terveydenhuoltoalalle.
Terveydenhuolto lohkaisee siis ison osan valtion ja kuntien budjeteista.
Rahat sairauksien hoitoon on aina löydettävä tavalla
tai toisella. Puhutaan valtavan suurista summista.
Sairauksien hoidon nielemien miljardien vastapainona terveyden
edistämiseen, kuten ministeri Risikkokin äsken
painotti, ei tällä hetkellä vielä kuitenkaan
panosteta riittävästi niin rahallisesti kuin toiminnallisestikaan.
On siis selvää, että meillä ei
ole vieläkään oivallettu täysin
terveyden edistämisen tärkeyttä ja sen
kautta saatavia hyötyjä ja säästöjä etenkin
pitemmällä aikavälillä. Kakkostyypin
diabetestäkin nimittäin voitaisiin ehkäistä suhteellisen
yksinkertaisin keinoin: terveellisellä ruualla ja liikunnalla.
Liikunnalla sekä suomalaisella terveellisellä ja
turvallisella ruualla on suuri merkitys kokonaisuudessaan ihmisten
hyvinvoinnille.
Arvoisa puhemies! Lopuksi: Edellä esitettyihin seikkoihin
perustuen tarvitsemmekin diabeteksen, kuten monien muiden kansanterveysongelmiemme,
ehkäisyyn sekä hoitoon rahallisia lisäpanostuksia
mutta ennen kaikkea uusia ravitsemuspoliittisia toimenpiteitä,
ravitsemustiedon lisäämistä sekä elintapaohjauksen
ja ravitsemushoidon tehostamista. Yksilötason neuvonnan lisäksi
tarvitaan ryhmätoimintaa. Itsehoitoa tulee edelleen kehittää erityisesti
elämäntapamuutosten tukemiseksi, ja väestölle
tulee välittää terveyttä edistävään
liikuntaan ja ravitsemukseen liittyvää tietoa.
Näiden toimenpiteiden toteuttamiseksi käytettävissä olevat
resurssit ovat tällä hetkellä käytännössä kuitenkin
riittämättömiä. Kuntien terveyden
edistämisen tueksi tarvitaan myös vastuuta ja koordinaatiota
valtion taholta. Toisaalta yhteistyötä myös
kolmannen sektorin kanssa on hyödynnettävä nykyistä paremmin.
Aila Paloniemi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön
pääluokassa on kiinnitetty huomiota keskeisiin
kipukohtiin. Selkein parannus on tietenkin tuo 170 euroa kuukaudessa,
kun alimpia äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahoja
korotettiin. Lapsilisän korotus kolmannesta lapsesta, kotihoidon
tuen hoitorahan korotus ja yksityisen hoidon tuen korotus edistävät
samaa tavoitetta: lasten, nuorten ja perheiden pahoinvoinnin vähentämistä.
Olen oikein iloinen siitä, että valtiovarainvaliokunnan
kunta- ja terveysjaostossa saatoimme osoittaa 1,4 miljoonaa euroa
lapsiperheiden kotipalvelun kehittämiseen nelivuotisen
Kaste-ohjelman kautta. Viestimme on aivan selvä. Kuntien kannattaa
palauttaa tämä palvelu työkalupakkiinsa,
jos ne aikovat tehokkaasti estää ennalta lapsiperheiden
uupumista, raskaan lastensuojelun tarvetta ja jopa kiireellisiä huostaanottoja.
Vanhempien uupumus korostui uusien lastensuojeluasiakkuuksien merkittävimpänä taustatekijänä,
kun Stakes niitä vuonna 2007 tutki Tampereen, Porin ja
Hämeenlinnan seutukunnissa. Muita lastensuojeluasiakkuuksien
taustatekijöitä olivat mielenterveysongelmat,
päihteiden väärinkäyttö, perheristiriidat,
vanhempien riittämätön vanhemmuus, avuttomuus
ja osaamattomuus. Lapsiperheiden kotipalvelun lisäksi ehkäisevän
lastensuojelun toimia pitää myös johdonmukaisesti
lisätä äitiys- ja lastenneuvolassa, päivähoidossa, opetuksessa
ja nuorisotyössä silloinkin, kun lapsi tai perhe
ei ole lastensuojelun asiakkaana.
Kunta- ja terveysjaosto muistuttaa siitä, että lastensuojelun
resurssit eivät vastaa tarvetta vielä tällä hetkellä.
Ammattitaitoisista sosiaalityöntekijöistä on
pulaa, se on täällä tullut esille jo
moneen kertaan, ja vain harvat kunnat ovat vielä kohdentaneet
valtionosuuksien lisäystä nimenomaan uuden lastensuojelulain
edellyttämiin moniin toimiin. Sosiaali- ja terveysministeriön pitääkin
ohjeistaa riittävästi kuntia, että lastensuojelutyön
laatu, oikea-aikaisuus ja asiakkaiden yhdenvertaisuus toteutuisi
myös käytännössä.
Lempiasiani perhehoito on vihdoin otettava lastensuojelun sijaishuollon
painopisteeksi laitoshoidon sijasta. Jokainen lapsi ja nuori Suomessa
tarvitsee perheen eheytyäkseen, kehittyäkseen
ja sosiaalistuakseen myös yhteiskuntaan. Perhehoitajalain
avaaminen on luvattu tehdä tällä hallituskaudella,
ja olen iloinen, että ministeri Risikko perustaa lain avaamista
varten työryhmän tulevan vuoden alussa. Näin
tuolla jaostossa olemme kuulleet.
Toinen johdonmukainen painopiste kunta- ja terveysjaoston mietinnössä on
nuorten mielenterveyspalveluiden kehittämisessä.
Me osoitamme tähän tarkoitukseen 1,8 miljoonaa
euroa nimenomaan tuon Kaste-ohjelman kautta. Jopa neljännes
13—22-vuotiaista nuorista on kokonaan vailla tarvitsemiaan
mielenterveyden avohoidon palveluita. He jäävät
usein myös opiskeluterveydenhuollossa ilman asianmukaista
nuorisopsykiatrista hoitoa. On hienoa, että nuorten ikärajat
mielenterveyspalveluissa yhtenäistetään.
Tuo työ on ministerin äskeisen puheenvuoron mukaan
alkanut, ja se on ehdottoman tärkeätä,
että väliinputoajaryhmiä ei ole niin
kuin tällä hetkellä noitten ikärajojen
hajanaisuuden vuoksi.
Me tarvitsemme myös kipeästi matalan kynnyksen
hoitopaikkoja nuorille. Aivan uuden tyyppisiä nuorille
suunnattuja neuvonta- ja tutkimuskeskuksia onkin alettu perustaa
terveyskeskuksen ja sairaanhoitopiirin yhteistyönä esimerkiksi
Kuopiossa. Tuo työ on pahasti kesken, työ painottuu
sairaaloihin, ja resurssit ovat toistaiseksi menneet sinne. Mutta
avopuolelle pitää panostaa, ja esimerkiksi tuo
Sihti Kuopiossa on rohkaiseva esimerkki tällaisesta uuden
tyyppisestä palvelusta.
__________
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
__________
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on hyvin nostanut lasten
ja nuorten mielenterveyspalvelujen kehittämisen ja laittaa
siihen lisärahoituksena 1,8 miljoonaa. Tämä on
erittäin hyvä asia samoin kuin se, että lapsiperheiden
kotipalveluun lisätään 1,4 miljoonaa
ja aikuisten mielenterveyskuntoutukseen lisätään
rahaa.
Näistä huolimatta voimme todeta, niin kuin asiantuntijat
ovat arvioineet, että lapset ja nuoret tästäkin
huolimatta joutuvat jonottamaan psykiatrista hoitoa aivan liian
kauan. Mielenterveysasetuksen mukaiset takuut siitä, missä ajassa
pitäisi päästä hoitoon, eivät
toteudu. Ne hoitokäynnit, jotka toteutuvat vain mahdollisesti
yhden kerran kuukaudessa tai yhden kerran kahdessa kuukaudessa,
eivät ole myöskään riittäviä takaamaan
hoidossa paranemista tai kehittymistä. Varsinaista hoitoa
edeltävään psykiatriseen tutkimukseen
alaikäisen tulee päästä kolmessa
viikossa. Näin ei kuitenkaan edes yliopistosairaala-alueilla
tapahdu.
Ongelmana ovat lisäksi osastohoidon äärimmilleen
ajetut resurssit, kun potilaita on miltei jatkuvasti ylipaikoilla.
Nykyiset jonotusajat ovat edelleen siis liian pitkät. Tarpeet
ovat usein akuutteja, ja ongelmia pystytään nykyisillä resursseilla
hoitamaan usein vasta sitten, kun ne ovat kärjistyneet.
Hoitojonoja tietenkin kasvattaa se, että lasten ja nuorten
psyykkiset pulmat ovat yleistyneet Suomessa selvästi. Joka
neljäs suomalainen lapsi ja nuori kärsii jonkin
asteisesta mielenterveyden häiriöstä.
Pahimpia väliinputoajia ovat ne psykoottiset ja vaikeasti
häiriöiset lapset, jotka joutuvat odottamaan kohtuuttoman kauan
laitospaikkaa. He ovat myös syrjäytymiskehityksen
riskialttein ryhmä.
Arvoisa puhemies! Erityisesti haluan tässä nostaa
psyykkisesti sairaan hoitamisen, joka koettelee perhettä,
perheen voimavaroja ja omaishoitoa. Erityisesti psyykkisesti sairaan omaishoitajat
tekevät työtä aivan jaksamisensa äärirajoilla.
Hoitajalla tulisi olla mahdollisuus riittävään
sosiaaliseen tukeen. Tilanne vaikeutuu erityisesti, kun laitospaikkoja
vähennetään ja avopalvelut, avohoito,
ei lisäänny siinä samassa tahdissa kuin
laitospaikkoja vähennetään. Näkisinkin,
että nimenomaan laitospaikkojen vähentämisestä vapautuvat
resurssit tulisi nyt suunnata omais- ja perhetyöhön
ja omaisjärjestöjen toimintaedellytysten turvaamiseen.
Näin ei kuitenkaan tapahdu. Tässä kuussa
olemme kuulleet, että moni omaishoidon järjestö on
saanut kielteisen päätöksen Raha-automaattiyhdistykseltä rahoituksensa
turvaamiseksi.
Vielä, arvoisa puhemies, väestön
ikääntymisestä. Kunnissa vallitsee nykyisin
hyvin kirjava käytäntö siitä,
kuka on sinänsä oikeutettu saamaan omaishoidon
tukea. Kunnissa ei ole osattu varata riittävästi
määrärahoja tähän tarkoitukseen.
Omaishoidon tuen saaminen on monessa tapauksessa sattumanvaraista,
koska sitä ei ole lainsäädännössä määritelty
subjektiiviseksi oikeudeksi. Tämä tulisi pikaisesti
korjata samoin kuin mahdollisuudet muuhun omaishoidon tukeen, joka
tarkoittaa muun muassa vapaapäivien saamista viikoittaisiksi.
Näkisin, että tällä voitaisiin
turvata omaishoitajien fyysistä ja henkistä jaksamista.
Tähän on kristillisdemokraattisen vaihtoehtobudjetin
sisällä ehdotettu nimenomaan rahaa, että omaishoidon
tukipalveluja laajennettaisiin koskemaan näitä vapaapäiviäkin.
Vielä: Alkoholinkulutuksen kasvu on lisääntynyt
entisestään suuresti ja aiheuttaa päihdehaittoja.
Yhteiskunnan kannattaa panostaa päihteidenkäytön
vähentämiseen, koska tähän tarkoitukseen
käytetyt varat tulevat moninkertaisesti takaisin. Liian
suuri alkoholiveron alennus on johtanut kuitenkin voimakkaaseen
päihdeongelmien hoitotarpeen kasvuun. Monet järjestöt
tekevät alalla tuloksellista työtä, (Puhemies:
5 minuuttia!) mutta niidenkin voimavarat ovat riittämättömät.
Näkisin, että näiden järjestöjen
toimintaan tulisi saada lisärahoitusta.
Tarja Tallqvist /kd:
Arvoisa puhemies! Suomi ikääntyy nopeasti.
Kansalaisten suuri enemmistö on vakavasti huolissaan julkisen
terveydenhuollon ja vanhustenhuollon ongelmista, syystä että Vanhasen
hallitus ei pidä lupauksiaan näiden ongelmien
korjaamiseksi. Kristillisdemokraatit esittävät
vaihtoehtobudjetissaan 300 miljoonan euron suuruista terveyden-
ja vanhustenhuollon pelastuspakettia, sillä vaikka nyt
ollaan menossa kohti taantumaa, maksumiehinä eivät saa
olla avuttomat vanhukset.
Hoitajapula on edelleen huutava. Tähän on vastattava.
Kansalaisten täytyy voida luottaa perusterveydenhuollon
toimivuuteen ja saatavuuteen. Nyt kunnat säästävät
sulkemalla sairaaloiden pitkäaikaisosastoja. Potilaat,
jotka ovat dementoituneita ja monisairaita vanhuksia, sullotaan
dementiakoteihin ylipaikoille ja koteihinsa, joissa he eivät
yksin pärjää vaan seilaavat ambulanssilla
jopa useita kertoja viikossa sairaalan ja kodin väliä.
Heille ei todellakaan ole sijaa majatalossa.
Vanhukset ovat tänään samassa tilanteessa kuin
mielenterveyspotilaat 1990-luvulla, jolloin nämä kotiutettiin
avohoitoon, vaikka mitään toimivaa avohoitoa ei
silloin ollut eikä ole vieläkään.
Samalla tavalla yhteiskunta säästää nyt
pitämällä vanhuksia kotona, vaikka he
olisivat siinä kunnossa, että heidät
täytyy lukita sinne ja ottaa sulakkeet pois seinästä,
jotteivät he pääse ulos ja eksy tai polta
itseään.
Arvoisa puhemies! Kotihoidossa ei ole tarpeeksi henkilökuntaa,
mikä tarkoittaa sitä, että meillä on
tuhansia vanhuksia suorastaan heitteillä omissa kodeissaan.
Ei riitä, että huonokuntoisen vanhuksen wc-istuinta
korotetaan ja kylpyhuoneeseen laitetaan kahvoja. Ei riitä,
että alati vaihtuva kotihoitaja käy kiireellä aamulla
nostamassa vanhuksen ylös sängystä, pesee
hänet ja vaihtaa vaipan. Ei riitä, että sama
toistuu illalla. Vuorokaudessa on 24 tuntia. Yksinäinen
vanhus masentuu, saattaa alkoholisoitua ja on erittäin
itsemurha-altis. Suomessa joka toinen päivä yli 65-vuotias
tekee itsemurhan.
Sain Itä-Suomesta kirjeen, jossa 81-vuotias, yksinään
mökissään asuva, rollaattorilla nipin napin
kulkeva puolisokea rouva kirjoittaa: "Alavireyden, vaivojen ja heitteillejätön
tunnelmissa olen katsellut itsemurhan rajoilla elämääni.
Se alennustila, että ei ole auttamisen arvoinen, on liikaa
ihmiselle." Kristillisdemokraatit esittävät 120
miljoonaa euroa hoitajien palkkaamiseksi vanhustenhoitoon.
Omaishoitajille maksetaan keskimäärin 400 euroa
kuukaudessa heidän hoitaessaan omaistaan kotona. Heidän
työtaakkansa on ylivoimainen. Syrjäseudulla, missä lähikaupat
ovat kuolleet, on omaishoitajalla usein tilanne, ettei edes ruokakauppaan
pääse. Taksimatkat, joita hoidettava saa kuukaudessa
enimmillään 18 yhdensuuntaista matkaa, on tarkoitettu
vain hoidettavalle. Jos tämä ei jaksa lähteä mukaan,
ei omaishoitaja saa yksin käyttää tätä matkaa.
Bussit eivät kulje, omaa autoa ei ehkä ole, tai
saattaa olla niin, että omaishoitaja on niin iäkäs,
että häneltä on jo otettu ajokortti pois.
Usein omaishoitaja itse nääntyy ja sairastuu,
joskus jopa kuolee ennen hoidettavaansa. Näin kirjoittaa
espoolaisessa sairaalassa työskentelevä hoitaja:
"Meille tuli uusi potilas, joka on niin dementoitunut, että ei
selviä enää mistään.
Hänen omaishoitajana toimiva 80-vuotias mies pahoinpitelee
välillä vaimoaan, kun on niin väsynyt
tämän hoitamiseen. Mieskin tarvitsisi jo hoitoa,
kun tilanne kotona menee tuollaiseksi."
Arvoisa puhemies! Omaishoitajat säästävät
lähes 12 000 pitkäaikaissairaalapaikkaa
vuodessa. Yksi laitospaikka maksaa vähintään
2 500 euroa kuukaudessa. Omaishoitajat siis säästävät
yhteiskunnalle noin 300 miljoonaa euroa vuodessa. Kristillisdemokraatit
vaativat, että omaishoitajan asemaa tulee korjata tekemällä oikeus
omaishoidon tukeen lakiin perustuvaksi ja Kelan kautta maksettavaksi
etuudeksi ja antamalla heille oikeus maksuttomaan viikoittaiseen
vapaapäivään sekä riittäviin
tukipalveluihin.
Omaishoitajia on arviolta 300 000 Suomessa, ja vain
noin 30 000 saa kunnallista omaishoidon tukea. Tämä on
korjattava ensi tilassa. Kuntia on riittävästi
tuettava lisäämällä valtion
tukea ja saattamalla omaishoitajat saman arvoisiksi kaikissa kunnissa.
Taantuma ei saa viedä pohjaa terveyden- ja vanhustenhoidolta.
Tässä on kyse arvo- ja tahtoasioista.
Arja Karhuvaara /kok:
Arvoisa puhemies! Jäljellä olevien sotiemme
veteraanien kuntoutukseen on todellakin budjetissa osoitettu lisää rahaa,
ja asia on todella tärkeä, koska myös
puolisoiden pääsy mukaan kuntoutumistoimeen on perusteltua
heidän toimintakykynsä tukemiseksi. Näin
puolisoillakin on helpompaa selviytyä kotona asuen. Huomio
pitää kuitenkin kiinnittää siihen,
että lääkinnällinen kuntoutus
todella räätälöidään
kunkin veteraanin yksilöllisen tarpeen mukaan tarpeeksi
tiiviinä ja oikein toimenpitein. Kaikki eivät
kuitenkaan tarvitse laitoskuntoutusta eräänlaisena
kuntoutusautomaattina, vaan kodin piirissä toteutetulla
kuntoutusinterventiolla säästetään
myös viikottaisten poliklinikka- tai kuntoutuslaitosmatkojen
rasitukset, jotka usein heikentävät myöskin
sillä varsinaisella hoidolla tai kuntoutuksella saatua
lopputulosta.
Toisaalta pidemmällä laitosjaksolla on merkitystä yksin
asuvalle veteraanille sosiaalisen virkistymisen lähteenä ja
veteraanin toimintakyvyn ja kotihoitotarpeen sekä lääkityksen
päivittäjänä, mikäli
jakso on siis näihin tavoitteisiin tähtäämiseksi
alun perin suunniteltu. Täytyy muistaa, että liikunta
yleensä, kyky liikkua, parantaa myös ikääntyvän
henkilön henkistä ohjautuvuutta ja kognitiivista
tasoa ja tukee sikäli kokonaiskuntoutusta.
Arvoisa puhemies! Hallitus panostaa usealla eri sektorilla syrjäytymisen
ehkäisyyn, muun muassa etsimällä syrjäytymisriskin
alla olevia kansalaisryhmiä ja kartoittamalla todellisen
köyhyyden ja sen syyt voidakseen räätälöidä tavat
ja budjetin myöskin syrjäytymisen ja köyhyyden poistamiseksi.
Työ on erittäin tärkeää sekä lapsiperheköyhyyden
että yksinäisyysköyhyyden helpottamiseksi.
Yksinhuoltajaperheiden ja pienipalkkaisten lapsiperheiden lisäksi
olen huolissani yksin elävistä, pienellä eläkkeellä toimeentulevista
eläkeläisistä, varsinkin sellaisista
65+ eläkkeellä olevista miehistä,
jotka ovat työelämästä pois
jäätyään taikka leskeksi jäätyään
yksin vastuussa terveydenhoidostaan ja ruokahuollostaan. He ovat ryhmä,
joka ei ole saanut aikanaan kouluopetusta kotitaloudessa ja on aika
usein elänyt koko ikänsä ensin äidin
ja myöhemmin vaimon huollossa. Pieni eläke ei
riitä päivittäiseen ravintolassa syömiseen,
ja einesruokien jatkuva käyttö on ravintoarvoltaan
suppeaa. Nämä miehet sairastavat myöskin
herkemmin, kärsivät mielenterveyshäiriöistä ja
jopa aliravitsemuksesta. Heillä ei ole kykyä laittaa
ruokaa eikä huolehtia itsestään.
Nyt haastankin meidät kaikki siihen, että keksisimme
keinon, jolla kolmannen sektorin kanssa yhdessä saisimme
kopin näistä ukkeleista; saisimme heidät
tämmöisen yleisen ravistelun kohteeksi, millä heille
saataisiin aikaiseksi vielä vanhoilla päivilläänkin
taito hoitaa ainakin se oma ruokahuoltonsa.
Johanna Ojala-Niemelä /sd:
Arvoisa herra puhemies! Olemme tottuneet siihen, että Suomi pärjää hyvin
erilaisissa ranking-listauksissa. Olemme pärjänneet
hyvin muun muassa vertailtaessa kilpailukykyä, kestävää kehitystä tai
perusopetusta. Valitettavasti olemme kunnostautuneet myös
vähemmän mairittelevissa vertailuissa, sillä Suomi
on joutunut rikkaiden maiden selkeäksi tilastoykköseksi
tuloerojen kasvun vauhdissa. Oecd:n tuoreen selvityksen mukaan tuloerot
kasvoivat meillä erityisen nopeasti vuosina 1995—2005.
Suurimpana yksittäisenä selityksenä tuloerojen
kasvulle on edellisen porvarihallituksen aikana tehty verouudistus,
jossa ansiotulojen ja pääomatulojen ero repäistiin
suureksi.
Erilaiset ihmisryhmät ovat kokeneet muutoksen hyvin
eri tavoin. Voittajia ovat ne, jotka ovat saaneet tulonsa pääasiassa
pääomatuloina. Muidenkaan kohdalla kehitys ei
ole ollut tasaista. Eläkeiän kynnyksellä ja
eläkkeellä tulokehitys on ollut suhteessa parasta.
Sen sijaan lapsiperheiden asema on heikentynyt, ja vaikeimmassa
asemassa ovatkin yksinhuoltajat, joiden todennäköisyys
kärsiä köyhyydestä on kolminkertaistunut keskiarvoon
verrattuna.
Jonkinlaisena lohtuna on kuitenkin se, että Suomi on
edelleen pieten tuloerojen maa Oecd-maiden vertailussa. Tähän
ei kuitenkaan voi tuudittautua, vaan kehityksen suunta pitää saada muutettua.
Tässä työssä positiivista on
nyt budjetissa sisällä olevat sairaus- ja vanhempainrahojen
sekä kuntoutusrahojen vähimmäismäärien korotukset.
Tällä tiellä on tärkeä jatkaa.
Yksi kipeimpiä epäkohtia on se, että toimeentulotukea
saavat pienituloiset lapsiperheet jäävät vaille
budjettiin sisältyvien lapsilisien korotuksia, kun korotukset
pienentävät myönnettävää toimeentulotuen
määrää. Myös kaikkein
pienituloisimpien tilannetta helpottava asumistuki on jäänyt
pahasti jälkeen, sillä sen perusteisiin ei ole juurikaan
tehty tarkistuksia lama-ajan jälkeen.
Toinen ikävä asia, jossa olemme valitettavasti kunnostautuneet
kansainvälisessä vertailussa, on ihmisryhmien
terveyserot, ne kun ovat meillä Oecd-maiden kolmanneksi
suurimmat. Alimman tuloluokan keskuudessa pitkäaikaissairaudet
ovat 50 prosenttia yleisempiä kuin keski- ja ylimmällä tuloluokalla.
Sekä työterveyshuollossa että yksityisessä terveydenhuoltopalveluissa hoitoonpääsy
on nopeampaa kuin julkisella puolella. Lisäksi työterveyshuolto,
toisin kuin terveyskeskuksessa käynti, on käyttäjälle
maksutonta, eivätkä sinivihreän hallituksen
läpiajamat asiakasmaksujen korotukset yhtään
helpota tilannetta. Terveyskeskus-, poliklinikka- ja hammashuoltomaksujen
noustessa vähävaraisten kynnys hakeutua terveydenhuollon
toimenpiteiden piiriin entisestään kasvaa. Siten
perusterveydenhuollon kehittäminen ja asiakasmaksujen kohtuullistaminen
ovat olennaisessa asemassa terveyseroja kavennettaessa.
Perusterveyden kehittäminen on tärkeää myös pitkällä tähtäimellä,
sillä se on keskeinen osa varhaista puuttumista ja ennakointia
vakavampien ongelmien torjumiseksi. Tässä työssä eivät hallituksen
kauniit puheet kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan rahaa riittävän
hoidon saamiseksi. Jos perusterveydenhuolto ei toimi, ongelmat kerääntyvät
erikoissairaanhoitoon. Sen lisäksi, että se vaikeuttaa
sairastuneen elämää, se myös
maksaa paljon enemmän.
Rahanpuutteen ohella terveyskeskusten suurimpia haasteita on
lääkäripula ja vaikeus saada palkatuksi
muuta terveydenhuollon henkilökuntaa. Olemme tilanteessa,
jossa lääkäripula leviää syrjäseuduilta
yhä enemmän myös isoihin kaupunkeihin.
Esimerkiksi Oulussa pula on tänä syksynä pahempi
kuin koskaan aiemmin. Peräti kolmasosa terveyskeskusten
lääkäreistä puuttuu. Vastaava
tilanne on Rovaniemellä.
Yksi korjaamista kaipaava kysymys terveydenhuoltojärjestelmässämme
on itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivien
suuhygienistien saaminen sairausvakuutuskorvausten piiriin. Yksityisen
hammaslääkäriaseman palkkalistoilla toimivan
suuhygienistin ja itsenäisen suuhygienistin antaman hoidon
korvattavuuden yhtenäistäminen ei edellytä suuria
muutoksia lainsäädäntöön
tai käytäntöön eikä edellytä edes
suuria rahasummia, hammaslääkäriasemilla
työskentelevien suuhygienistien hoito kun korvataan tänä päivänä hammaslääkärin
taksojen mukaan. Siksi ei olekaan ihme, että tuore vertailu
osoittaa eri suuhygienistien antaman hoidon hintaerojen olevan suuria.
Lenita Toivakka /kok:
Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarvioesitys sosiaali- ja
terveyssektorin osalta on hyvin välittävä ja
oikeudenmukainen ja sisältää monia parannuksia
suomalaisten arkeen. Kiitos ministeri Risikon, voimme todella sanoa,
että tämä ensi vuoden budjetti on välittävä ja
vastuullinen, ja kaikkia näitä asioita, mitä hän
jo esittelypuheenvuorossaan kävi läpi, en käy
luettelemaan.
Ensi vuoden alusta tehdään huomattavan suuri
korotus pienimpiin äitiys-, isyys-, vanhempain- sekä sairaus-
ja kuntoutusrahoihin. Korotus on 170 euroa kuukaudessa ja tulee
merkittävästi parantamaan kaikkein pienituloisimpien lapsiperheiden
arkea. Lisäksi jatketaan sosiaalisesti oikeudenmukaisella
linjalla korottamalla lapsilisää kolmannesta lapsesta
alkaen, ja tämä on loogista jatkoa sille, että tämän
vuoden alusta lapsilisän korotus tehtiin jo yksinhuoltajille.
Tässä tilanteessa nämä etuuksien
korotukset on järkevää kohdentaa niitä eniten
tarvitseville.
Kokoomus on täällä salissa saanut
välillä kylmää kyytiä siitä,
ettei lapsilisiä ole vieläkään
sidottu indeksiin. Tämä on edelleen hyvä ja
kannatettava tavoite, mutta tässä taloudellisessa
tilanteessa henkilökohtaisesti olen tyytyväinen,
että etuuksien korotukset on kohdistettu näin
taitavasti niitä eniten tarvitseville.
Tässä puheenvuorossani haluan keskittyä vain oikeastaan
yhteen aiheeseen: lasten, nuorten ja perheitten hyvinvointiin. Sosiaali-
ja terveysvaliokunta talousarviokäsittelyn yhteydessä kuuli
laajaa joukkoa asiantuntijoita ja näiden kuulemisten
jälkeen halusikin voimakkaasti lausunnossaan
valtiovarainvaliokunnalle painottaa huoltaan lasten hyvinvoinnin
pitkäaikaisesta kehityksestä.
Jo vuosien ajan lasten mielenterveyspalvelujen käyttö on
lisääntynyt ja kanavoitunut erityisesti erityispalveluihin.
Tutkimusten mukaan peruspalveluissa ei ole riittävästi
voimavaroja tukea lasten kehitystä heidän omassa
kehitysympäristössään kotona,
päiväkodeissa tai koulussa. Myöskään
korjaavia palveluja ei ole riittävästi tarjolla
oireileville. Tämä tilanne on tulos hyvin pitkäaikaisesta
kehityksestä, joka asiantuntijoiden mukaan alkoi jo 1980-luvulla.
Vielä 1970-luvulla edistettiin lasten hyvinvointia mutta 1980-luvulla
kehittämisen kärjet suunnattiinkin yhä enemmän
häiriölähtöisiin palveluihin.
Perusterveydenhuollon, kuten kouluterveydenhuollon ja neuvolan,
kehittämistyö jäi hyvin vähäiseksi.
Tämän jälkeenkin poliittinen intressi
on ollut kehittää yhä uusia erityispalveluja
eikä suunnata resursseja peruspalvelujen tehostamiseen.
Tässä tilanteessa olemme nyt, mutta onneksi tähän
on nyt havahduttu ja ministeri Risikko on tarttunut moneen vallinneeseen
epäkohtaan. Neuvoloihin sekä koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoon
on tulossa asetus, jolla kouluterveydenhuollon osalta alueellisia
eroja toivottavasti saadaan pienemmiksi. Osa kunnista on tähänkin
asti hoitanut velvoitteensa erittäin hyvin mutta toiset huonommin.
On tärkeää, että tämä askel
on nyt otettu, ja on tärkeää, että kunnissa
päästään tekemään
ennalta ehkäisevää terveydenhuollon työtä ja
panostamaan matalan kynnyksen palveluihin.
Sekä sosiaali- ja terveysvaliokunta että valtiovarainvaliokunta
ovat esittäneet sitä, että lisärahoitusta
suunnataan jatkossa enenevästi mielenterveyspalveluihin,
ja onkin hyvä, että eduskunta päättää nyt
tässä talousarviossa lisätä nuorten mielenterveyspalveluihin
sekä aikuisten mielenterveyskuntoutukseen lisää rahaa.
Kotipalvelua kehittämällä puolestaan
helpotetaan lapsiperheitä arjen ongelmissa. Myös
inhimillisesti raskaita ja kalliita lasten huostaanottoja voidaan
vähentää merkittävästi
panostamalla edulliseen kotipalveluun. Myös tähän
eduskunta viisaasti lisäsi 1,4 miljoonaa euroa, ja tähän
tarvitaan jatkossa lisää panostuksia aivan varmasti. On
tärkeää, että ongelmiin puututaan
varhaisessa vaiheessa, lähellä lapsen kehitysympäristöä.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Pienimpien vanhempainpäivärahojen
170 euron korotus kuukaudessa, henkilökohtainen apu vaikeavammaisille,
lääkkeiden viitehintajärjestelmä.
Vuonna 2009 toteutuu asioita, joista kaksi ensin mainitsemaani — pienimpien
vanhempainpäivärahojen korotus työttömän
päivärahan tasolle ja henkilökohtainen
apu vaikeavammaisille — ovat asioita, joiden vuoksi kansanedustajan
työtä jaksaa tehdä niinäkin
hetkinä, kun se ei tunnu kaikkein helpoimmalta. Kyse on historiallisista
muutoksista ja uudistuksista, muutoksista sosiaaliturvaan ja palvelujen
kohdentamisesta väestöryhmälle, joka
on kaikkein heikoimmassa asemassa.
Arvoisa herra puhemies! Täällä keskustelun aluksi
ed. Tennilä totesi, että perusturva on kuin orpo
lapsi. Hän käytti minusta kuvaavaa ilmaisua asiasta,
jossa edelleenkin aikana, jolloin väitetään
kaikkien puolueiden olevan samanlaisia meidän eduskuntapuolueiden
välillä, on aitoja eroja. Mitä tällä tarkoitan?
Ei tarvitse ottaa kuin tämä valtiovarainvaliokunnan
mietintö kolmine vastalauseineen esille ja lukea täältä,
mitkä ovat eri puolueiden painopisteet.
Täällä debattivaiheessa ed. Tölli
oli laskenut sosialidemokraattien vaihtoehtoesityksen, vastalause-esityksen,
loppusumman sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan
osalta yli 900 miljoonaksi. (Ed. Tölli: Pelkästään
ed. Rajamäki!) — Pelkästään
ed. Rajamäen osalta, mutta se tuli täsmennettyä,
että tämä vastaa sosialidemokraattien
käsitystä asioista ja niistä painopisteistä,
joilla budjettia pitäisi parantaa. — Kun lukee
ne asiat ja ne esitykset, joilla sosialidemokraatit toivoisivat
budjettia muutettavan, ja kun lukee niitten summien suuruuden, ei
tarvitse lukea mitään muuta, kun voi todeta, että puolueilla
todellakin on eroa, kun puhutaan perusturvasta ja vähimmäisturvasta.
Keskustalaiselle perusturva on sitä, että kansaneläkkeelläkin
voi elää, voi pärjätä. (Ed.
Hurskainen: Miten se näkyy budjetissa?) Sosialidemokraateille
tämä sama asia on se, että korotetaan
asumistukea, ja ennen muinoin samassa litaniassa oli hoitotuen nostaminen.
On kysymys vähävaraisista, pääsääntöisesti vanhuksista,
tänä päivänä valitettavasti
yhä useammasta nuoresta, mutta on siinä eroa,
puhutaanko kansaneläkkeestä yleensä vai
puhutaanko kansaneläkkeeseen tai pieneen eläkkeeseen
liittyvästä muusta etuudesta. (Ed. Hurskainen:
Miten se näkyy budjetissa?) Tai kun kaikkien köyhyystutkimusten
mukaan kaikkein heikoimmassa asemassa ovat monilapsiset ja yksinhuoltajalapsiperheet,
niin ensi vuoden budjetissa nostetaan näitä pienimpiä vanhempainpäivärahoja. Sosialidemokraatit
esittävät lapsilisän nostoa ensimmäiseltä lapselta,
kun eduskunta päätti ja hallitus esitti, että lapsilisiä nostetaan
kolmannesta lapsesta alkaen. Tässä pieniä eroja.
Arvoisa herra puhemies! Terveydenhuollon tulevaisuudesta puhuttiin
todella paljon ennen kunnallisvaaleja. Pitää puhuakin,
se oli kuntavaalien pääteema. On esitetty nippu
toiveita siitä, miten terveydenhuoltoa jatkossa tulee kehittää.
Ministeri Risikko on laittanut jalalle Toimiva terveyskeskus -hankkeen,
jossa on lukuisia konkreettisia toimenpide-ehdotuksia siitä,
miten perusterveydenhuollon nykytilaa saataisiin paremmaksi.
Hallitusohjelmassa on korostetusti kirjattu se, että perusterveydenhuollon
asemaa tulee parantaa. Meillä on todella suuret odotukset
ensi vuodelle, kun eduskunnassa tullaan käsittelemään
lakia terveydenhuollon uudistamisesta, jossa on tarkoitus yhteenkirjoittaa
kansanterveyslaki ja erikoissairaanhoitolaki. Olen yhä vakuuttuneempi
henkilökohtaisesti siitä, että ongelmien
mittakaava on siksi iso, että meidän tulisi mennä vieläkin
syvemmälle kuin siihen, mitä terveydenhuoltolakiluonnoksessa
on esitetty niin hallinnon osalta kuin sitten sen osalta, että potilaan mahdollisuuksia
valita hoitopaikkansa lisätään.
Minä toivon, että tämä hallitus
ottaa sen haasteen vastaan, että me todella laitamme perusterveydenhuollon
kuntoon, mikä tarkoittaa sitä, että rahoitusjärjestelmät
lähtien kaksikanavaisesta rahoitusjärjestelmästä arvioidaan
ennakkoluulottomasti uudelleen.
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Olisin vaan halunnut vastata tähän
väitteeseen, että sosialidemokraatit eivät
haluaisi tukea kaikkein pienituloisimpia eläkeläisiä.
Tämä ei missään nimessä pidä paikkaansa,
vaan me olemme halunneet kohdentaa tukea nimenomaan kaikkein pienituloisimmille eläkeläisille,
jotka saavat pelkkää kansaneläkettä sekä pientä työeläkettä,
ja olemme halunneet kohdentaa sen asumistuen kautta. Tämä on
ollut kaikkein paras tapa mielestämme turvata se, että se
raha kohdentuu suoraan niitten kaikkein heikompiosaisten ihmisten
elämäntilanteeseen.
Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Väitteiden osalta, mitä ed.
Rehula täällä nyt esitti, asia ei ole
ihan niin kuin hän esitti. Hän voi esimerkiksi
vallan hyvin tulla tukemaan pienituloisia eläkeläisiä myös äänestämällä meidän
esityksiämme. Minä aion esittää tähän
pääluokkaan pienituloisille eläkeläisille
kotitaloustyöstä tehtävää vähennystä.
Hehän eivät saa vähennystä,
koska he eivät maksa veroa, ja tämä tulisi
kompensoida heille. Ed. Rehula voi tulla tukemaan myös
tätä hyvää ehdotusta.
Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aivan samoin haluaisin ed. Rehulalle todeta,
että SDP ei missään nimessä vastusta
kansaneläkkeen korotusta. Se oli myös oma tavoitteemme
eduskuntavaaleissa aivan samalla lailla kuin tämä verotuksen
oikaisu, joka on nyt toteutettu. Sen lisäksi me haluaisimme kaikista
pienituloisimmille eläkeläisille helpotusta eläkkeensaajan
asumistukeen. Se on tärkeä parannus, joka auttaisi
heidän asemaansa. Kannatamme myös muita hyviä ajatuksia,
mitä täällä on heitetty esiin
esimerkiksi takuueläkkeestä, jos se oikeasti parantaa
pienituloisimpien eläkeläisten asemaa. Mutta vähän
pahaa pelkään, että jos siinä vaan
yhdistellään eri etuuksia, niin se ei tuota toivottua
tulosta. Mutta kannatamme kaikkia hyviä eläkeläisten
asemaa parantavia esityksiä.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta on mukavaa, että sosialidemokraatit
kannattavat kaikkea tätä. Mutta minusta olisi
ehkä ollut vielä mukavampaa, jos te olisitte kannattaneet
niitä jo viime vaalikaudella, kun te olitte hallituksessa.
Nimittäin niitten vähävaraisten eläkeläisten
osalta se olisi saattanut olla merkittävästi tehokkaampaa
kuin kannattaa niitä nyt. Toki minä jätän
nyt mielelläni SDP:n ja keskustan keskenään
riideltäväksi, kuka viime kaudella mitäkin
vastusti ja hallituksessa esti, koska minä nyt ainakin
oppositiossa muistelen, että hallitus ei näitä etuuksia
viime kaudella parantanut.
Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On hyvä kyllä todeta, että tässä budjetissa
on hyviä asioita, niin kuin ed. Rehula mainitsi nämä vanhempainpäivärahan
korotukset ja henkilökohtaisen avustajajärjestelmän alkuun
saattamisen, vaikka se ei vielä varmaan ihan kattava sekään
ole. Näin voi sanoa todella, että näitä hyviä asioita
siellä on.
Mutta kun nyt on luettu näitä suuriakin euromääreitä,
niin jos ajattelen kristillisdemokraattisen vaihtoehtobudjetin sisältä,
niin me olemme pyrkineet kohdistamaan ne nimenomaan niihin kipeisiin
nivelkohtiin, jotka ovat ei pelkästään pieneläkeläisillä vaan
erityisesti sairailla ihmisillä ja lapsiperheillä.
Tietysti suurin menoerä meillä on nimenomaan vanhustenhoidon
palvelutason laadun pitäminen edes kohtuullisella tasolla eikä vain
heikolla tasolla, niin että me saisimme sinne hoitajia,
joista tällä hetkellä on todella huutava
pula.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kolme sosialidemokraattien kansanedustajaa
peräkkäin totesi, kuinka me haluamme. Arvoisat
edustajat, ei kyse ole halusta, teot ratkaisevat. Olen jostain käsittämättömästä syystä
perehtynyt
siihen aineistoon, jota oli käytettävissä eduskuntavaalien
alla. Olen jostain käsittämättömästä syystä lukenut
sosialidemokraattien Hämeenlinnan puoluekokouksen kannanoton.
Kun näihin kahteen asiakirjaan vertaa tätä budjettivastalausetta,
on tapahtunut kehitystä. Täällä mainitaan
sana "kansaneläke".
Toisekseen: Voin olla johtopäätöksissäni
täysin harhassa, mutta kun lukee näitä teidän
esityksiänne, lukee historiaa ja lukee tämän
päivän esityksiä, me puhumme ihan eri
ihmisryhmistä. Me puhumme vähävaraisten
aseman parantamisesta. Mutta reilua olisi sanoa tavoitteet ääneen.
Jos minä sanon ääneen, meille keskustalaisille
on tärkeä asia se, että kansaneläkkeen
tasokorotus tehdään takuueläkkeen muodossa.
(Puhemies: Minuutti!) Hoitotuki tulee vasta toisella sijalla.
Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On totta ja valitettavaa se, että esimerkiksi
kansaneläkettä ei ole saatu riittävästi
aikaisempina vuosina korotettua, mutta kyllä siihen niitä pieniä korotuksia
on aikaisemminkin tehty. Kun tässä tuli esiin,
että emme olisi tähän ennen vaaleja sitoutuneet,
niin kyllä tämä kansaneläkkeen
korotus oli meillä esillä myös ennen
vaaleja.
Kun tässä näitä tarvittavia
toimenpiteitä tuodaan esiin, niin itse pitäisin
myös tärkeänä, että me
voisimme eläkeläisten, pientä työeläkettä saavien,
verotusta keventää niin, että verotusrajaa
nostettaisiin, koska tällä hetkellä pientä työeläkettä saavat
ovat olleet sellainen väliinputoajaryhmä, joka
ei ole saanut asemaansa mitään parannusta. Vain
maksut ovat nousseet. Heistä monet ovat aloittaneet työnteon
jo hyvin nuorena, mutta eläkejärjestelmä syntyi
niin myöhään, että heidän
tulonsa ovat jääneet kohtuuttoman alhaisiksi.
Tämän ryhmän osalta minun mielestäni meillä pitäisi
olla tällainen moraalinen ja inhimillinenkin velvoite parantaa
myös heidän asemaansa.
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Uskon, että myös ed. Rehula muistaa,
että viime kaudella ihan viimeisiä päätöksiä,
joita tehtiin eduskunnassa, oli kuntaluokituksen poistaminen. Sen
myötä, kun viime kaudella tämmöisiä päätöksiä tehtiin,
myös pienituloisten eläkeläisten tulotaso
nousi. Ne päätökset tulivat voimaan tämän
hallituskauden aikana, mutta päätökset
varsinaisesti tehtiin yhteistyössä keskustan ja
sosialidemokraattien kanssa.
Emme vastusta missään nimessä kansaneläkkeen
tason nostamista mutta emme hyväksy sen tyyppistä takuueläkemallia,
joka teillä on. Me olemme tukemassa nimenomaan kansaneläkkeen
tason nostamista ja sen yhdistämistä muihin etuuksiin,
muun muassa eläkkeensaajien asumistukeen.
Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen ollut itse valmistelemassa tätä meidän
vaihtoehtobudjettia. Se aika pitkälle pohjautuu siihen,
mitä me valtiovarain jaostossa olemme kuulleet, mitä tarpeita
sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä ja kunnissa
on.
Minusta on aika hedelmätöntä pistää vastakkain
köyhät eläkeläiset tai köyhät
lapsiperheet. Kyse on kuitenkin ihmisryhmistä, joilla kaikilla on
yhtä ankeata. Kun kuulostaa siltä, että ed.
Rehula on tarkkaan lukenut meidän papereita, niin jos tämä meidän
vaihtoehtobudjetti on jäänyt vähän
vähemmälle, niin minä voin tulla kyllä sitten vaikka
tukiopetusta antamaan, jos teidän aikatauluunne mahtuu.
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun minä katson sosialidemokraattien
talousarvioaloitteita kokonaisuudessaan ja tässä on
ed. Rajamäen nimissä yli 900 miljoonan euron edestä ja
sitten toisten nimissä (Ed. Hurskaisen välihuuto)
yli 400 miljoonaa euroa, niin tulee mieleeni vuosien takaa, kun
olin kunnanjohtajana, erään sosiaali- ja terveyslautakunnan
jäsenen kommentti. Kun hän sanoi minulle, että me
teemme lautakunnassa päätöksiä ja sinun
tehtäväsi on hommata rahat, niin vastasin, että koskaan
päätöksentekijän päätöstä tehtäessä ei
pidä irtaantua siitä, ettei hän tietäisi,
mistä rahoitus tulee. (Ed. Hurskaisen välihuuto) — Minusta
näyttää siltä, että nyt
nämä puheet ja teot poikkeavat sillä tavalla.
Kun ed. Hurskainen puhui nyt teoista ja puheista ja niiden vastaavuudesta,
(Ed. Hurskainen: Teillä on se ongelma, meillä ei
ole näin!) niin tässä on vähän
esitelty sinne tänne mutta ei ole ajateltu kokonaistaloutta.
Minä vieläkin viittaan edellisiin pääluokkiin, esimerkiksi
liikenneministeriön pääluokkaan. Jos
me kaikki ne toteutettaisimme, niin olisi meillä taloudessa
melkoinen hurlumhei, (Puhemies: Minuutti!) joten kyllä näissä kohdentumista
tarvitaan. Köyhyyden poistaminen on hyvin tärkeä asia,
ja olen siinä tiiviisti mukana ja hyvin vahvasti kannatan
niihin liittyviä asioita.
Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jos ajattelee meidän vaihtoehtobudjettia,
niin kyllä siinä se linja on se, että me pystyisimme
ennalta ehkäisemään niitä vaikeuksia
tai ongelmia, joista tulee vielä suurempi lasku, esimerkiksi
juuri näistä päihdehaitoista tai siitä, että me
emme ajoissa hoida psykiatrisia ongelmia.
Erityisesti minä haluan nostattaa uudelleen tämän
psyykkisesti sairaan hoitamisen kotona, sen koko perheen jaksamisen
ja sen tukemisen. Meillä on hyvin selkeästi nähtävissä se,
että ne omaishoitajat, jotka psyykkisesti sairaita omaisiaan
hoitavat, eivät saa tässä yhteiskunnassa
sitä tukea, mitä he tarvitsisivat. Sen vuoksi
se, millä tavalla me koko tätä psykiatrista
palvelua, niin laitospalvelua kuin avopalveluakin, kehitämme, on
todella tärkeää, ja näen, että avopalvelut
eivät ole kehittyneet siinä muodoin (Puhemies:
Minuutti täyttyy!) kuin meidän pitäisi
niitä kehittää.
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin me olemme rakentaneet
vaihtoehtobudjetin, joka on tasapainotettu. Sen lisäksi
olemme tehneet elvytysbudjetin, jonka sitten tämän
kokonaisuuden kautta me olemme tasapainottaneet velanotolla. Näin on
myös hallitus tehnyt. Hallitus on tehnyt oman esityksensä ja
on rakentanut siihen oman elvytyspakettinsa, joka tulee sitten ensi
keväänä, ja se on myös tasapainotettu
velanotolla. Meidän tasapainottelumme eroaa ainoastaan
100 000 eurolla. Hallitus on valmis ottamaan lainaa 2,64
miljardia ja me olemme ottamassa 2,7. Kyllä meidän
molempien lopputulema on aivan sama elikkä emme ole eroamassa
hallituksen taloudellisesta tasapainolinjauksesta.
Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Voin täysin yhtyä näihin
ed. Anneli Kiljusen esiin tuomiin faktoihin. Mutta vielä haluaisin
itsekin todeta sen, että me käyttäisimme
rahat eri lailla kuin nykyhallitus käyttää.
Emme esimerkiksi tekisi kaikille yleisiä veronkevennyksiä siinä mittaluokassa
kuin hallitus on toteuttamassa. Meillä tulot ja menot ovat
tasapainossa meidän vaihtoehdossamme. Esitämme elvyttäviä toimia,
jotka pitäisivät tätä meidän
taloudellista pyöräämme pyörimässä,
ja osa toimista on myös ennalta ehkäiseviä,
jotka pidemmällä aikavälillä tuottavat
myös taloudellisesti järkevää tulosta
ja vahvistavat inhimillistä hyvinvointia, kuten esimerkiksi
koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon panostusten lisääminen.
Kyllä tässä sosialidemokraatit hyvin
vastuullisesti oman vaihtoehtonsa ovat antaneet.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Väätäiselle: Otan
mielelläni tukiopetusta vastaan niistä eroista,
mitä sosialidemokraateilla ja keskustalla on silloin, kun
puhutaan kaikkein vähävaraisimmista ihmisistä.
Jos ei päiväsaika riitä, niin jatketaan päivää.
Se, mihin minä perustan nämä väitteeni — ja minun
kanssani voi olla eri mieltä ja perustellustikin eri mieltä — selviää,
kun lukee näitä esityksiä. Se, että me
palaamme vaalienalusaikaan, on täysin hyödytöntä.
Mutta olen lukenut sosialidemokraattien viime eduskuntavaalien vaaliohjelman.
(Ed. Hurskainen: Ed. Rehulahan sen aloitti itse!) Te vastasitte
siinä vaiheessa, kun teidät suunnilleen pakotettiin,
kun teiltä kysyttiin, mitä mieltä te
olette kansaneläkkeen 20 euron korotuksesta. Noin kaksi
viikkoa ennen eduskuntavaaleja puheenjohtaja ilmoitti: me olemme
tässä takana.
Toisekseen on täysin hyödytöntä laittaa
eri väestöryhmät — lapsiperheet,
työttömät, eläkeläiset — vastakkain.
Se on täysin hyödytöntä keskustelua.
Väitän, että minä en sitä tehnyt.
Mutta se, mitä sanon: Meillä puolueena on eri
vähävaraiset, (Välihuutoja sosialidemokraattien
ryhmästä) joista me kannamme huolta.
Anne-Mari Virolainen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Heti alkuun haluan kiittää ministeri Risikkoa
siitä sinnikkäästä työstä,
jota olette tehnyt saadaksenne vaikeavammaisille oikeuden henkilökohtaiseen
apuun. Tämä on historiallinen työvoitto.
Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalasta on
vaikea nostaa teemoja toisten yläpuolelle, sillä kaikki
aihealueet ovat varsin tärkeitä.
Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat kuitenkin viime
aikoina herättäneet erityisen paljon keskustelua,
ja kuten valiokunnan mietinnössä todetaan, palveluja
on parannettu monelta osin, joskin puutteita on edelleen esimerkiksi alueellisen
yhdenvertaisuuden, eri hallinnonalojen välisen yhteistyön,
laitoskeskeisyyden ja henkilöstön jaksamisen kanssa.
Valiokunta ottaa myös aiheellisesti kantaa erittäin
huolestuttavaan ongelmaan, nuorisopsykiatrian ikärajojen
eroihin eri puolilla Suomea. Tällä hetkellä ikärajat
vaihtelevat sairaanhoitopiireissä aina 13-vuotiaasta 22-vuotiaaseen. Nuoren
ihmisen kannalta lisäongelmia aiheuttaa aikuispsykiatrisella
puolella oleva kolme kuukautta pidempi hoitotakuun edellyttämä hoitoonpääsyaika,
joten pahimmillaan nuori jää vaille hoitoa moneksi
kuukaudeksi. Valiokunnalle kiitokset nuorten mielenterveystyölle
kohdennetusta 1,8 miljoonan määrärahan
lisäyksestä sekä lisäyksestä lapsiperheiden
kotipalveluun ja erityisesti veteraanikuntoutukseen!
Arvoisa herra puhemies! Viimeisten 15 vuoden ajan kunnat ovat
saaneet aiempaa itsenäisemmin järjestää neuvolatyötä,
koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoa sekä lasten ja nuorten
suuhygieniaa. Valitettavasti valtionosuudet eivät kohdistu
kunnissa oikein ja kuntakohtaiset erotkin palveluiden saatavuuden
ja laadun suhteen ovat suuret. Ihmiset eivät voi olla eriarvoisessa asemassa
kotikunnasta riippuen. Tyytyväisyydellä kuuntelinkin,
kun ministeri Risikko lupasi tiukentaa normiohjausta, jotta palvelut
järjestetään niitä tarvitseville.
Suomen terveyskeskuksissa on tällä hetkellä noin
400 lääkärin vaje. Meillä on
tarpeeksi koulutettuja lääkäreitä terveyskeskuksiin
ja sairaaloihin, mutta valitettavasti useat heistä tekevät niin
sanotusti vääriä töitä.
Jopa 60 prosenttia erikoislääkärin työstä menee
muuhun kuin potilaiden hoitamiseen, esimerkiksi tietojärjestelmiin kirjautumiseen
ja eri sovellusten välillä sukkuloimiseen. Ammattitaitoisen
ja riittävän it-henkilöstön
puuttuminen terveydenhuollossa johtaa siihen, että esimerkiksi
kirurgi joutuu kirjautumaan osastolla, poliklinikalla, leikkaussalissa
ja mahdollisesti ensiavussa useisiin eri ohjelmiin kymmeniä kertoja
päivässä. Tietohallinnon prosessit on
todellakin saatava kuntoon ja järjestelmät yhteensopiviksi,
sillä terveydenhuollon osaavat kädet on kohdistettava
aitoon potilastyöhön, jotta potilasturvallisuus
ei myöskään vaarantuisi.
Arvoisa herra puhemies! Kokoomuslaiseen arvomaailmaan kuuluu,
että niitä, jotka todella tukea tarvitsevat, on
tuettava merkittävästi. Tässä budjetissa
tehdään tulonsiirtojen historiaa korottamalla
pienimpiä vanhempain-, sairaus-, äitiys- ja isyyspäivärahoja
peräti 170 eurolla kuukaudessa. Näin helpotetaan
useiden pienituloisten, esimerkiksi opiskelijaperheiden, asemaa. Lapsiperheitä muistetaan
myös muilla tavoin. Monilapsisten perheiden asemaa parannetaan korottamalla
lapsilisiä kolmannesta lapsesta alkaen, kotihoidon ja yksityisen
hoidon tukea korotetaan, jotta perheille annetaan valinnanmahdollisuuksia
sujuvan arjen takaamiseksi.
Positiivisen maininnan arvoinen on ehdottomasti myös
valiokunnan esittämä vajaan 18 miljoonan euron
korotus ikäihmisten palvelujen parantamiseksi. Ensi vuoden
budjetissa jatketaan sinivihreän hallituksen aloittamaa
linjaa, missä tuetaan eri palveluin ja kotihoidoin vanhusten mahdollisuutta
asua omassa kodissaan entistä pitempään,
jos he näin parhaaksi näkevät. Lisäksi vanhustenhuollon
määrärahaa suunnataan laatusuositusten
toimeenpanoon sekä sosiaalipalveluiden tarpeen arviointiin,
ikärajan alentamiseen 75 vuotta täyttäneisiin,
kun tällä hetkellä ikäraja on
80 vuotta.
Arvoisa herra puhemies! Myös kotitalousvähennyksen
enimmäismäärän korotus parantaa erilaisten
koti- ja hoivapalveluiden käyttäjien asemaa. Kotitalousvähennystä koskevien
palveluiden laajentaminen tuo konkreettista hyötyä paitsi
kotitalouksille myös yrittäjille. Tämä on osaltaan
myös elvyttävää talouspolitiikkaa.
Tuula Väätäinen /sd:
Arvostettu puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietintö on
tämän pääluokan kohdalta sellaista
tekstiä, joka kannattaa todella lukea. Valiokunnan lisäyksiin
en enää puutu, ne tulivat pääluokan
esittelyssä kerrottua.
Mutta nyt voi hyvällä syyllä sanoa,
että sosialidemokraattien vastalause ei ole ristiriidassa mietinnön
kanssa vaan se täydentää sitä.
Mietinnössämme on esitetty hyvät perustelut
mutta riittämättömät resurssit.
Vastalauseemme sisältääkin runsaasti
määrärahalisäyksiä yleiseen
sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Lisäksi esitämme
erityisesti kohdennettuja lisäyksiä lasten ja
perheiden, ikääntyvien ja erityisesti vaikeassa
asemassa olevien tukiin ja palveluihin.
Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökuluihin
haluamme lisätä 450 miljoonaa euroa. Kunnilla
on oltava varaa huolehtia sellaisista jokapäiväisistä toiminnoista
kuin lasten päivähoidosta ja terveyskeskuksista.
Tämän suuren yleisen panostuksen lisäksi
esitämme erityisiä lisäyksiä evo-rahoitteiseen
tutkimukseen ja lääkäreiden sekä hammaslääkäreiden
koulutukseen, aikuisten terapiapalveluihin sekä siihen
selvitystyöhön, jota elinsiirtojen kustannusten
siirtäminen valtiolle vaatii.
Lapsille ja lapsiperheille esitämme sekä toimeentuloa
nostavia että palveluita parantavia lisäyksiä.
Koska hallituksen esittämä lapsilisän korotus
leikkautuu pois toimeentulolaskelmassa, esitämme toimeentulotuen
lapsikorotuksen nostamista. Lisäksi esitämme ensimmäisen
lapsen lapsilisään korotusta. SDP:n puoluekokouksen
päätöksen mukaisesti esitämme
myös monikkoperheiden isyysloman muuttamista lapsikohtaiseksi.
Arvoisa puhemies! Tukien lisäksi esitämme panostuksia
palveluihin. Stakesin selvityksen mukaan harvoissa terveyskeskuksissa
kouluterveydenhuolto on järjestetty kansallisten suositusten
mukaisesti. Kouluterveydenhuoltoon pitääkin kohdentaa
rahaa. Lasten tarvitsemat psykiatriset hoitopalvelut eivät
ole lain vaatimalla tasolla, joten esitämme palveluiden
varmistamiseksi lisärahoitusta. Lasten ja nuorten pääsy
vaativaan psykiatriseen hoitoon on monin paikoin estynyt ja avohoitopalveluja
ei ole saatavilla, puhumattakaan varhaisen puuttumisen mahdollisuuksista. Palveluiden
osalta haluamme lisätä lapsiperheiden kotipalvelujen
määrärahaa, koska lapsiperheiden kotipalvelut
on ajettu alas lähes koko maassa ja resurssien tarve on
suuri.
Ikääntyvien suhteen pidämme tärkeänä eläkkeensaajien
asumistuen parantamista. Erityinen tukea tarvitseva ikääntyvien
ryhmä ovat sotainvalidit. Esitämmekin lisämäärärahaa
sotainvalidien haitta-asterajan laskemiseksi sekä heidän tarvitsemansa
laitoshuollon korvaamiseen budjettiperusteisesti.
Pidämme tärkeänä, että vaikeina
aikoina valtio pitää huolen kaikkein heikoimmassa
asemassa olevista kansalaista. Tähän liittyen
ehdotamme merkittäviä parannuksia työmarkkinatukeen ja
yleiseen asumistukeen.
Kaiken kaikkiaan, ed. Tölli, me ehdotamme 910 miljoonan
euron lisäystä sosiaali- ja terveysbudjettiin.
Ne, jotka kokevat tämän summan suureksi, voivat
miettiä asiaa niinpäin, mitä kaikkea hallituksen
esityksestä jäikään puuttumaan.
Ihmisten arki tulevana vuonna tulee vaikeutumaan, silloin tarvitaan
julkista tukea ja toimivia palveluita ja julkisen tarjonnan on vastattava
tähän kysyntään.
Sitten, ministeri Risikko, arvostan teitä ja toivon,
että te jaksatte tehdä työtä samalla
intensiteetillä kuin tähänkin asti. Olemme
jaostossa olleet tosi tyytyväisiä siitä,
että olette tullut vastaamaan moniin meidän vaikeisiin
kysymyksiimme.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Risikko on paikalla, ja se on arvokasta. (Eduskunnasta:
Ministeri!) — Ministeri Risikko on paikalla, (Ed. Erkki
Virtanen: Edustaja, ministeri Risikko!) ja se on arvokasta. Kaikki
ministerit eivät aina jaksa olla, eivät kyllä kaikki kansanedustajatkaan,
jotka eivät ole ministereitä.
Arvoisa puhemies! Maapallon ovat markkinavoimat ajaneet talouskriisiin.
Tämä kapitalismin ahneus on nyt myös
saapunut Suomeen ja iskee erityisesti pienituloisiin. Jopa niin
selkeästi tilanne on kehittynyt, että ministeri
Katainenkin on tämän tilanteen tunnustanut, että uhka
on suuri. Silloin tietysti pitää kysyä,
mitä tapahtuu pienituloisimmille ihmisille, niille, joilla
on pienet tulot, jotka sairastavat, jotka ovat pienten eläkkeiden,
sairauspäivärahojen varassa tai jotka ovat muuten
pienituloisia, kuten esimerkiksi työttömät
tai sellaista työtä tekevät, josta maksetaan liian
pientä palkkaa.
Tällöin pitäisi kuntien talouden
olla kunnossa, koska kunnissa on ne puskurit, jotka tukevat ihmisen
selviytymistä. Valitettavasti kuntatalous ei
ole kunnossa ja varsin monessa kunnassa valmistaudutaan tulevan
vuoden ensimmäisinä kuukausina avaamaan budjetteja
siitä tilanteesta, mihin ne loppusyksystä on solmittu.
Tällöin uhka on todellakin se, että hoivan
ja hoidon taso laskee, ja tällöin myöskin
nämä ihmiset, jotka muutenkin kärsivät
taloudellisista ongelmista, joutuvat sitten myöskin palveluista
luopumaan.
Terveyskeskuslääkäreiden riittävyydestä puhuttiin,
ja toivoa pitää, oikein peukaloita pitää pystyssä,
sen puolesta, että tämä Toimiva terveyskeskus -hanke
löytäisi avaimet tähän ongelmaan.
Lääkärit ovat useita kertoja todenneet,
että kysymys ei ole palkkauksesta, ehkei virkamääristäkään
vaan työolosuhteista, että pitäisi olla vanhempi
kollega paikalla, jonka neuvoihin voidaan tukeutua, ja niin, että lääkärit
voivat tehdä sitä työtä, johon
heidät on koulutettu, eikä niin, että he
toimivat jonkinlaisina pikku byrokraatteina. Tämä sama
ongelma on muun muassa erikoissairaanhoidossa, ja nyt viimeksi tauti
näyttää levinneen Husiin.
Edelleen terveydenhoitolaki tuli täällä keskustelussa
esille. Haluaisin palata vielä tuohon hoitotakuulainsäädäntöön,
joka on voimassa olevaa lainsäädäntöä.
Omassa aikaisemmassa puheenvuorossani viittasin siihen, että silloin
kun sitä lakia säädettiin, niin lakiehdotuksissa,
jotka eivät sitten lopulta saaneet lainvoimaa, oli mukana myöskin
sen ajan määrittely, enimmäisajan määrittely,
jonka aikana tarvittavan hoidon tarve on määriteltävä.
Se ei mennyt silloin läpi, sairaanhoitopiirit vastustivat
sitä. Kuulin ilokseni ministeriltä, että terveydenhoitolakiin
tämä nyt on tulossa, kuten netistä on
myös jo nähtävissä.
Mutta pienituloiset ihmiset ovat usein niitä, jotka
ovat tämän maan rakentaneet, ja sitä,
että on viety kansaneläkkeen pohjaosa eläkeläisiltä epäoikeudenmukaisesti,
ei pidä unohtaa. (Ed. Ollila: Ei!) — Siihen palaamme
varmasti, ed. Ollila, vielä tässä salissa. — Pienituloiset
ihmiset siis ovat laman kohteena ensisijaisesti, kärsivät eniten.
Samalla on myös muistettava niitä, jotka tekevät
vanhustyötä ja antavat hoivaa ja hoitoa pienipalkkaisina
työntekijöinä, ja myöskin omaishoitajat,
omaishoidon tuki, kaikki nämä ongelmat ovat pahasti
auki. Ne ovat olleet usean hallituksen aikana, ja nykyinen hallitus
ei siis ole suinkaan ainut heikko näissä asioissa. Mutta
se, josta nykyistä hallitusta pitää muistuttaa,
tätä sinivihreätä hallitusta,
ovat ne sinivihreät mustelmat, jotka ovat tulleet nimenomaan
pienituloisille ihmisille, kun palvelumaksuja nostettiin tämän
hallituksen aikana.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Lupaan ministerille, että en pahenna
hänen kennelyskäänsä. Luin tämmöisen
sairauden ongelmat tuolta lehdistöstä. Ja kiitän
myöskin ministeriä ansiokkaasta toiminnasta. Olen
havainnut, että useampikin viime kaudella tekemäni
vastalause on edennyt hallituksessa ministeri Risikon toimesta.
Kiitoksia vaan! (Ed. Ollila: Kannattaa tehdä lisää!) — Totta
kai, lisää tehdään.
Mutta joka tapauksessa suomalainen terveydenhuolto on kansainvälisesti
vertaillen erittäin tehokas ja tuottava. Terveydenhuollon
kokonaismenot ovat edulliset ja tulokset hyviä. EU-maista
vain Espanjassa ja Portugalissa terveydenhuollon menot asukasta
kohti ovat Suomea pienemmät ja vain Irlannissa terveydenhuoltoon
käytetään pienempi osuus bruttokansantuotteesta
kuin Suomessa. EU-maista vain Ranskassa, Ruotsissa ja Saksassa terveydenhuollon
keinoin estettävissä oleva kuolleisuus on Suomea
matalampi. Suomalaiset ovat EU-maiden tyytyväisimpiä terveydenhuoltoonsa.
Hoidon saatavuuskin on hoitotakuun seurauksena alkanut selvästi
parantua, vaikka lain velvoitteita ei vielä olekaan täysin pystytty
toteuttamaan.
Mutta, arvoisa puhemies, suomalaisessa terveydenhuollossa
on yksi iso ongelma, ja se on se, mihin viittasin jo tuossa debatissa.
Se on tämä eriarvoisuus, joka toimii myös
siellä. Köyhät kuolevat merkittävästi
nuorempina, sairastavat enemmän, elävät
epäterveellisemmin. Kannustan ministeriä ja kaikkia
muitakin, jotka siihen voivat vaikuttaa, toimimaan niin, että tähän
asiaan saadaan merkittävä parannus aikaan ja mieluummin
pian, 25 vuotta sitä on oltu yrittävinään.
Arvoisa puhemies! Kun budjetista puhutaan, silloin puhutaan
rahasta, ja me ministerin kanssa kyllä tiedämme,
että rahaa terveydenhuoltoon menee juuri niin paljon kuin
sitä sinne osoitetaan. Kysymys on siitä, miten
se pystyttäisiin käyttämään
niin tehokkaasti, ettei sitä menisi sinne tuhottomasti
vaan sen vaikuttavuus olisi paras mahdollinen tai ainakin optimaalinen.
Siksipä, arvoisa puhemies, esitän teille,
arvoisa ministeri Risikko, tässä nyt tämmöisen
seitsemän kohdan Erkki Virtasen ohjelman terveydenhuollon
tehokkuuden, laadun ja vaikuttavuuden ja johtamisen parantamiseksi.
Ensinnäkin, lähtökohdaksi perustuslain
mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät
sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön
terveyttä. Siihen tarvitaan valtion ja erityisesti kuntien
tuottamia palveluja, joiden avulla turvataan ihmisten tasa-arvoinen
elämä ja kohtelu.
Toiseksi, terveydenhuollon palvelut tulee aina tuottaa niin
tehokkaasti, laadukkaasti ja ennen kaikkea vaikuttavasti kuin mahdollista.
Niiden saatavuuden tulee olla alueellisesti kattava.
Kolmanneksi, laadukkaita ja aidosti vaikuttavia julkisia terveyspalveluita
ei voi tuottaa kestävästi ilman riittäviä voimavaroja.
Voimavarat on suunnattava ja käytettävä tehokkaasti
ja optimaalisesti.
Neljänneksi, terveydenhuollon palvelutuotannon tärkein
voimavara on itsenäisen ajattelun ohjaama ihmistyö.
Sitä on mahdollista korvata muilla tuotantopanoksilla vain
rajoitetusti. Vain ihmisaivot ajattelevat.
Viidenneksi, terveydenhuollon palvelutuotanto on ensisijaisesti
yhteiskunnallista toimintaa. Siksi sitä ei voi arvioida
vain ja ainoastaan taloudellisin tunnusluvuin.
Tässä katsannossa tämä tuottavuus
on ollut keskeisessä asemassa. Siihen viittaa tämä tuottavuusohjelmakin,
jossa tuottavuus-sanaa on käytetty törkeästi
väärin. Sillä tuottavuudella, josta siellä puhutaan,
ei ole kovin paljon tekemistä oikean tuottavuuden kanssa.
Joka tapauksessa tuottavuuden mittaustulos on terveydenhuollossakin aina
apuväline, se ei voi olla tavoite. Tuottavuuden mittaaminen
terveydenhuollossa ilman laadun ja vaikuttavuuden huomioon ottamista
on joutavanpäiväistä. Jos lääkäri
viiden potilaan sijasta tutkii kymmenen mutta niistä viidestä uudesta
tutkitusta kukaan ei parane, niin se tuottavuuden paraneminen on
ollut täysin joutavanpäiväistä.
Itse asiassa koko hommaan panostus on ollut joutavanpäiväistä.
Lopuksi, mutta ei vähäisimpänä,
terveydenhuollon tuottavuutta kestävästi parantavien hankkeiden
tulee olla johdonmukaisia, pitkäjänteisiä ja
keskenään ristiriidattomia. Tällä tiellä edeten
toivon mukaan pääsemme siihen, että pystymme
käyttämään yhteiskunnalliset
voimavarat, joita terveydenhuoltoon tarvitaan lisää,
tehokkaammin, optimaalisemmin ja vaikuttavammin.
Mikko Alatalo /kesk:
Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee ed. Erkki Virtasta, niin tulee
mieleen Tampereen yliopiston luennot. Kyllähän
yhteiskunnassa tietysti sosiaalipolitiikka liittyy selkeästi
siihen yhteiskuntaan, mutta ennen kaikkea myös talouteen,
niin että kyllä meidän numeroitakin täytyy
jonkin verran täällä käsitellä,
vaikka tietysti sosiaalipuolella, jos rahaa pannaan lisää, niin
ainahan sitä vaan voisi laittaa sinne ihan loputtomastikin,
jos näin on. Mutta lähdetään
tärkeimmistä asioista.
Kansalaisten ostovoiman vahvistuminen on tärkeää,
ja edellytyksenä, että me voimme tulonsiirtoja
ylipäänsä suorittaa, on se, että työllisyys on
korkealla ja talous olisi hyvässä kunnossa. Nyt
me emme elä sellaisia aikoja, saa nähdä, minkälaisia
leikkauksia joudutaan tulevaisuudessa tekemään.
Mutta hyviä asioita on tullut tämän
hallituksen myötä: lapsilisien korotus kolmannesta
lapsesta lähtien, kotihoidon tuen hoitorahan nosto, yksityisen
hoidon tuen nosto ja myös monia muita hyviä päätöksiä,
perintöveron alentaminenkin, se on sosiaalinen toimenpide.
Toki valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että lapsilisän
korotus ei paranna toimeentulotuen varassa elävän perheen
tilannetta, sillä lapsilisä otetaan huomioon tuen
määrää laskettaessa.
Kotipalvelut katosivat jostain syystä 1990-luvulla
edellisen laman myötä. Niiden tarpeellisuus on
myönnetty sekä vanhusten että lapsiperheiden
parissa. Lähes mantranomaisesti on hoettu sitä,
miten ikäihmisten pitäisi asua kotona, mutta totta
kai siinä pitää olla myös kotipalvelun sitä tukemassa.
Valiokunta antaa 1,4 miljoonaa euroa lisää Kaste-ohjelmaan
lapsiperheiden tukemista varten. Tämä on hyvä alku.
Kun sosiaaliturvan valitusten käsittelyyn menee aikaa
1,5 vuotta, aletaan olla niillä rajoilla, että rikotaan
ihmisten perusoikeuksia. Mikäli kyse on valituksesta, joka
kohdistuu suoraan perustoimeentuloon, ollaan helposti tilanteessa, että ihminen
joutuu turvautumaan kunnalliseen toimeentulotukeen. Sillä puolella
on myös ruuhkia. Käsittelyssä on lautakunnissa
32 000 odottavaa asiaa, eli kyllä tämä on
hyvin hälyttävä tilanne.
Palaamme joka vuosi siihen kohtaan, joka koskee Kelan kustantamaa
mielenterveyskuntoutusta. Valitettavasti asiakasmäärät
ovat edelleen kasvussa yli 10 prosentin vuosivauhtia. Ihmiset voivat
huonosti. Rahaa ei ole kuntoutukseen riittänyt tarpeeksi,
vaan hakemuksia on jouduttu hylkäämään.
Voimme vain arvailla näitä seurauksia, niitähän
saa lukea iltapäivälehdistä, ja pillereitä popsitaan.
Valiokunta lisää 0,5 miljoonaa euroa aikuisten
mielenterveyskuntoutukseen. Onhan se hyvä näinkin,
mutta totta kai enemmänkin vaadittaisiin.
Kaste-ohjelman kautta on tulossa 2 miljoonaa euroa lasten ja
nuorten psykiatristen palvelujen kehittämiseen, ja valiokunta
lisää tähän vielä vajaat
2 miljoonaa lisää. Koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto
ovat erinomaisia indikaattoreita seuraamaan, miten lapset ja nuoret
voivat. Sieltähän sitten näitä ongelmatapauksia
tulee esille.
Sotainvalidien ja rintamaveteraanien erityisetuisuudet ovat
nyt pienemmät kuin aikaisemmin. Totta kai veteraaneja on
myös poistunut keskuudestamme, mutta kyllähän
meidän täytyy tämä kunniavelka
hoitaa. Kuntoutuksessa on eroja kuntien välillä.
Nyt sitä hoidetaan yhä enemmän avo- ja
päiväkuntoutuksena. Nyt on tosiaan veteraanikuntoutukseen
tulossa 1,8 miljoonaa euroa lisää mietinnön
mukaan.
Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien määrä lisääntyy
toki vajaasta 33 prosentista 35:een, ja siitä osa menee
ikäihmisten palvelujen parantamiseen. Olen tässä keskustellut
eri kuntien hankintapäälliköiden kanssa,
ja siellä yksi ongelmakenttä on se, että kun
ihminen tulee akuutista kriittisestä hoidosta, niin erityisesti
ikäihmiset ovat kuntoutuksen tarpeessa, ja jos tämä kuntoutus
epäonnistuu, niin useimmiten vanhempi ihminen päätyy
laitospaikalle, jopa petipaikalle loppuiäkseen. Se on paitsi
inhimillisesti epäoikeudenmukaista myös kunnille
erittäin kallista, eli kysymys on vain muutamista viikoista,
kun ihmisen pitäisi kuntoutua, ja siihen pitäisi
saada lisää voimavaroja. Tämä on
yksi tulppakohta kuntien terveydenhuollon puolella.
Uusi lastensuojelulaki on lisännyt lastensuojelutyötä,
mutta lisääntyneitä valtionosuuksia ei ole
käytetty oikein. Huostaanotot ovat erittäin kalliita
ratkaisuja. Varsinkin pienissä kunnissa tämä saattaa
jopa kunnan taloutta kaataa. Suurin osa huostaan otetuista lapsista
sijoitetaan laitoksiin ja perhehoidossa on vain noin kolmannes. Tämä on
tosi huono tilanne.
Yrittäjien asiat ovat minulle tietysti tärkeitä, koska
noin 30 vuotta olen ollut yrittäjä. Haluaisin
tässä vielä, kun olen edellisenkin laman
nähnyt ja ne kaikki suuret ongelmat ja kaikenlaiset mielenterveysasiat
ja järkyttävät tapahtumat, mitä on
liittynyt siihen lamaan, sanoa, että kyllä myös
yrittäjien (Puhemies: 5 minuuttia!) sosiaaliturvaa täytyy
parantaa ja myös mahdollista paluuta takaisin yhteiskuntaan
sen jälkeen, kun konkurssi on tapahtunut. Varmasti tämän
tulevankin taantuman aikana saattaa olla, että emme voi
välttää näitä tapauksia,
ja silloin täytyy varautua myös sosiaaliturvan
puolella. Itse asiassa eduskunnan puhemies eilen puhui juuri tästä asiasta,
että sille osalle ihmisiä, joka tippuu, pitäisi säilyttää jonkunlainen
suojaverkko.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön
hallinnonalahan on valtion suurin budjettiosa. Se on lähes
15 miljardia euroa, eli ministeri Risikon johtama alue
ei todellakaan ole mikään pehmoalue. Kasvua tulee
ensi vuonna olemaan 700 miljoonaa euroa eli plus 5 prosenttia.
Suurimmat lisäyksethän tehdään
Kansaneläkerahastoon ja Sairausvakuutusrahastoon. Sosiaali-
ja terveydenhuollon käyttökustannusprosentti nousee 32,74:stä 34,64:ään.
Tupakkaveron ja alkoholiveron korotuksilla keräämme
lähes 100 miljoonaa euroa lisärahaa. Tästähän
sosiaali- ja terveysvaliokunta oli erittäin innostunut
ja iloinen. Teimme tietenkin yksimieliset mietinnöt.
Perhe-etuuksia korotetaan huomattavasti lisäämällä minimiäitiys-,
-isyys-, -vanhempain- sekä -sairauspäivärahoja
ennätykselliset 170 euroa kuukaudessa. Lapsilisiä korotetaan
tässä budjetissa kolmannesta lapsesta 10 eurolla.
Opposition budjeteissa esitetään kaikille lapsille, huiskaistaan,
niin kuin ed. Taiveaho sanoi, 200 miljoonaa euroa kaikille lapsille.
Eikö se ole erittäin eriarvoistavaa, että kaikki
lapset saavat korotuksen? Silloinhan nimenomaan rikkaat lapset saavat
aivan turhaan sen korotuksen, koska he tulisivat varmasti toimeen
ilmankin tätä 200:aa miljoonaa. Eikö juuri
teidän mielestänne pitäisi ohjata näitä valtion
rahoja köyhiin perheisiin?
Kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon tuki nousevat, vanhukset
ja vaikeavammaiset saavat 21,3 miljoonaa euroa, rotavirusrokotus
tulee voimaan, veteraanien kuntoutukseenhan valtiovarainvaliokunta
on lisännyt 1,8 miljoonaa ja nuorten mielenterveyspalveluihin
samoin 1,8. Ja sitten nämä kotipalvelut, sinne
on valiokunta osoittanut 1,4 miljoonaa euroa.
Ed. Alatalo oli huolissaan siitä, että kotipalvelut
eivät toimi. Kyllä ne Helsingissä toimivat aika
hyvin. Meillä on hyvä kotihoito ja mahdollisuus
käyttää palveluseteliä silloin,
kun on vähävaraisesta henkilöstä kysymys,
hänen kotipalvelunsa ostamisessa. Ja sitten ne ihmiset,
joilla on tuloja, käyttävät kotitalousvähennystä.
Se on erinomainen tapa ostaa kotipalveluja.
Budjettilisäyksistä huolimatta sosiaali- ja
terveydenhoito tulee kohtaamaan erittäin suuria haasteita,
koska me vanhenemme, hoitomenetelmät kehittyvät
ja ihmisten vaatimukset kasvavat. Tämän vuoksi
on erittäin tärkeää, että ei
ensi mutta seuraavana vuonna voimaan tulevan terveydenhuoltolain
vaatimuksia aletaan toteuttaa jo hyvissä ajoin eli suunnitellaan,
mitenkä laki toteutetaan, jo ensi vuonna. Siinä erityisvastuualueiden
eli erva-alueiden, joita Suomessa on viisi yliopistosairaalapiiriä,
tulisi nyt jo ottaa haltuunsa vaikeiden ja vaativien hoitojen järjestäminen
ja päivystysten keskittäminen. Terveydenhuoltolaki
panostaa nimenomaan perusterveydenhuoltoon, ja terveyskeskuspalvelut
tuleekin järjestää niin, että potilaat
saavat pikaisen ja oikean avun.
Lääkäriliiton suorittaman tutkimuksen
perusteella vuokralääkärit, jotka vaihtuvat
jatkuvasti, tekevät kolme kertaa enemmän lähetteitä erikoissairaanhoitoon
kuin vakinaiset, osaavat lääkärit. Tämän
vuoksi terveyskeskusten lääkärivajetta
ei pidä enää paikata vuokralääkäreillä,
vaan pitää sitoa osaavat ja alalleen vihkiytyneet
terveyskeskuslääkärit oman alueensa terveydenhoitoon. Tämä on
suuri haaste Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle ja myös
ministeriölle. Nyt pitäisikin harkita uudestaan
ammatinharjoittajamallia tai osuuskuntamallia. Tällä tavallahan
ammatinharjoittajana on hyvin onnistuttu Ruotsissa ja Tanskassa.
Jos Suomen perusterveydenhoitoa ei kiireesti uudelleen organisoida
ja virkistetä, ovat seurauksena kasvavat kustannukset ja
huono hoito. Erikoislääkärit voidaan
myös jalkauttaa terveyskeskuksiin konsultoimaan. Tämän
perusterveydenhuollon ongelman lisäksi meillä on
myös alueellistamisongelma. Olen sitä mieltä,
että Lääkelaitoksen siirtäminen
Pääkaupunkiseudulta pois, joka nyt on ohjelmassa,
ei ole missään tapauksessa järkevää.
Yksi lääkealan tutkimuskeskus Suomessa ei ole
mitenkään mahdollinen, sillä lääketutkimustahan
tehdään kaikissa yliopistosairaaloissa, (Puhemies:
5 minuuttia!) kaikissa yliopistoissa ja myöskin Stakesissa.
Lääketutkimus tulisi verkostoida niin kuin molekyylilääketieteellinen
tutkimus on verkostoitu eikä perustaa yhtä keskusta.
Satu Taiveaho /sd:
Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön budjetin
alalla ongelmallisinta on valtionosuuksien riittämättömyys. Palvelutarpeet
ovat kasvaneet, ja kuntien taloudellinen tilanne on monella paikkakunnalla
aivan poikkeuksellisen hankala. Samaan aikaan on monella sektorilla
kipeästi tarvittavia laadunparannustarpeita esimerkiksi
vanhustenhoivan laadussa. Vanhustenhoivaan tarvitaan lisää työntekijöitä,
ja palveluiden sisältöä tulisi myös
voida kehittää siten, että pakollisen
perushoivan lisäksi olisi mahdollisuus tukea nykyistä vahvemmin vanhusten
sosiaalista toimintaa ja turvata esimerkiksi mahdollisuus nauttia
ulkoilusta. Vanhustenhoivan laadun parantamiseen tarvitaan lisää resursseja,
mutta tarvitaan myös tiukempaa normiohjausta, esimerkiksi
vanhusten hoivalakia, joka turvaisi ihmisarvoisen elämän
kaikille ikäihmisille.
Myös hyvä, hiljattain valmistunut laki vammaisten
henkilökohtaisesta avusta tarvitsee toteutuakseen lisäresursseja.
Mielenterveyspalveluiden saannissa on suuria puutteita, vaikkakin hyvää on,
että eduskunta hieman lisäsi lasten psykiatriseen
hoitoon sekä aikuisten mielenterveyspalveluihin resursseja.
Perusterveydenhuoltoon tarvitaan laaturemonttia ja sitä toteuttamaan
myös lisää resursseja.
Aivan erityisesti haluan tällä kertaa nostaa kuitenkin
esiin lasten ja nuorten varhaisen tuen verkoston vahvistamisen tarpeen.
Tässä ajassa, jossa lasten ja nuorten pahoinvoinnista
on erityisen raadollisia ja voimakkaita merkkejä, ei voida enää aikailla
lasten ja nuorten palveluverkoston vahvistamisessa. Tarvitaan esimerkiksi
neuvolapalveluiden kehittämistä moniammatillisten
hyvinvointineuvoloiden suuntaan, niin että perheitä voitaisiin
tukea nykyistä kokonaisvaltaisemmin. Tarvitaan koulu- ja
opiskelijaterveydenhuoltoa sekä oppilas- ja opiskelijahuollon
kokonaisuuden vahvistamista. Kuntiin tulee palauttaa myös
lapsiperheiden kotipalvelu, johon onneksi eduskunta ohjaakin nyt
hieman rahaa.
Lapsiperheiden palvelut ovat liian pitkälti muuttuneet
erityispalveluiksi ja painottuneet häiriökeskeisiksi.
Seula vuotaa eikä lapsiperheitä voida auttaa riittävän
varhain, mistä osoituksena on, että huostaanotot
lisääntyvät ja lastenpsykiatriset jonot
kasvavat. Tarvittaisiin ennen kaikkea peruspalveluiden parantamista
ja mahdollisuuksien vahvistamista, että lapsiperheitä voitaisiin tukea
vahvemmin niiden luontaisissa kehitysyhteisöissä,
esimerkiksi kotona, neuvoloissa, päivähoidossa
ja koulussa. Jotta painopistettä saataisiin käännettyä tänne
varhaisen tuen suuntaan tarvittavalle tasolle samaan aikaan, kun
huolehditaan välttämättömien
erityispalveluiden saannista niitä jo tarvitseville, tarvittaisiin
niin sanottua kaksoisrahoitusta tähän tarkoitukseen.
Tässä kunnat tarvitsevat ehdottomasti valtion
tukea. Lapsiin ja nuoriin satsaaminen tulisikin nähdä investointina,
joka tuottaa niin inhimillistä kuin taloudellista hyvinvointia
pidemmällä aikavälillä.
Lisäksi olen huolissani pienituloisimpien asemasta,
jonka hallitus kuittaa kerta toisensa jälkeen vain Sata-komitealla.
Vähitellen tarvittaisiin jo todellisia parannuksia, eivätkä huolestuttavat
viestit komitean esityksistä luo luottamusta sieltä tuleviin
esityksiin. Hyvää on kuitenkin vähimmäisvanhempainpäivärahojen
tason nosto työmarkkinatuen tasolle. Mutta muut pienituloiset
väestöryhmät hallitus pitkälti
unohtaa, esimerkiksi työttömät, kaikista
köyhimmät lapsiperheet sekä pientä työeläkettä saavat.
SDP on esittänyt muun muassa toimeentulotuen lasten perusosan
nostoa, kunnallisen perusvähennyksen tuplaamista, työmarkkinatuen
nostoa sekä eläkkeensaajan asumistuen nostoa ja
yleisen asumistuen parantamista. Nämä auttaisivat
pienituloisimpia. (Ed. Ollila: Ei tullut vielä kaikki!)
Nyt taantuman lähestyessä olisi erityisen tärkeää painottaa
sosiaalista oikeudenmukaisuutta, sillä vaikeina aikoina
heikoimmilla olevien asema vain entisestään vaikeutuu.
Pienituloisimpien aseman parantaminen tukisi myös kotimaista
kulutusta ja edistäisi siten työllisyyttä.
Parannusten sijaan Sata-komitealta on tihkunut huolestuttavia
viestejä muun muassa ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan
heikennyksestä, osittamisesta kahteen jaksoon ja työssäoloehdon
pidentämisestä. Tämä on erityisen
väärin tässä ajassa, kun työttömyyden
arvioidaan lisääntyvän ja ihmisten vaikeuksien
sitä kautta kärjistyvän. Tällaisia
suunnitelmia ei tule hyväksyä.
Sen sijaan tarvitaan vähimmäisetuuksien tason
nostoa, toimeentulotuen nykyaikaistamista huomioimaan nykyelämän
välttämättömät menot
nykyistä paremmin sekä tasokorotusta, sillä toimeentulotuki
on jäänyt jälkeen muusta tulokehityksestä.
Tarvitaan myös verotusrajan nostoa pienituloisimpien osalta.
Esimerkiksi pienituloiset työeläkettä saavat
hyötyisivät tästä parannuksesta,
mikäli veroa ei ihan nykyisellä tasolla vielä menisi.
Arvoisa puhemies! Taloudellisesti vaikeina aikoina mitataan
erityisesti sosiaalista oikeudenmukaisuutta, ja tätä perään
hallitukselta, pienituloisimpien aseman helpottamista.
Sinikka Hurskainen /sd:
Arvoisa puhemies! Suomi kärsii vielä edellisen
laman jälkiseurauksista. Se tulee esille muun muassa nuorten
pahoinvointina ja näkyy myös tällä hetkellä. Emme
vielä ole selvinneet edellisestä lamasta, kun
olemme jo syöksymässä aivan uuteen talouskriisiin
tai olemme jo syöksyneet. Näyttää siltä, että osa
edellisen laman opeista on mennyt hukkaan.
Meidän vaihtoehtobudjetissamme on esitetty taloutta
elvyttäviä toimenpiteitä. Samalla olemme
esittäneet toimenpiteitä, joilla ennaltaehkäistään
lapsiperheiden ongelmia. Hallituksen esityksen mukaan monilapsiset
perheet saavat lapsilisiin korotukset, kun taas yksilapsiset perheet jäävät
vaille korotusta. On käsittämätöntä,
että myöskään yksilapsiset yksinhuoltajat,
joista suurin osa on pienituloisia, pienipalkkaisilla naisaloilla
työssä käyviä tai jopa työttömiä,
eivät saa lapsilisiin korotusta.
Hallitus on eri tilanteissa puhunut kauniilla sanoilla myös
eläkeläisten puolesta, ja äsken täällä käytiin
debattiakin siitä, mutta miten se sitten todellisuudessa
käytännössä näkyy?
Elinkustannusten noustessa on monien pienituloisten eläkeläisten
asema heikentynyt. Asumistuen saannin rajoja tarkistamalla voimme
kohentaa pienituloisten eläkeläisten asemaa. Mainitsin
jo debatissa, mutta toistan sen vielä, että olen
tehnyt budjettiin muutosesityksen, jolla pienituloisten eläkeläisten
asemaa parannetaan siten, että myös näiden
kotitaloudessaan teettämä työ kompensoidaan
eläkeläisille rahallisesti, koska hehän
eivät voi tehdä verovähennyksiä niin
kuin me työssäkäyvät tai ne
eläkeläiset, jotka maksavat veroja.
Arvoisa puhemies! Perheiden ongelmat lisääntyvät
talouskriisin myötä. Sen vuoksi olisi tärkeää,
että ennalta ongelmia ehkäisevien palveluiden
saatavuutta parannettaisiin. Lasten huostaanottojen lisääntyminen
on yksi vakavimmista merkeistä, johon olisi reagoitava
aina välittömästi. Perheiden tulee saada
tarvittaessa palvelut neuvolasta, kouluterveydenhuollosta tai opiskelijahuollosta.
Myös psykiatrisen avun tulee olla tarvittaessa saatavilla.
Tähän jo ed. Taiveahokin täällä tuntui
puuttuvan.
Tämän kaltaisten asioiden hoitoa ei pitäisi
siirtää vetoamalla rahapulaan tai taloudelliseen
tilanteeseen, koska myöhemmin se tulee maksamaan yhteiskunnalle
monin verroin enemmän. Meillä on jo tällä hetkellä lähimenneisyydestä äärimmäisen
surullisia esimerkkejä siitä, kuinka pahasti voi
käydä, kun näistä kysymyksistä ei
pidetä tarpeeksi vahvasti huolta silloin, kun on aika.
Hallituksen budjetissa eri ongelmiin ei ole puututtu riittävästi,
ja niinpä sosialidemokraattien vastalauseessa on esitetty
näiden kohteiden hoitamiseksi lisärahoitusta.
Arvoisa puhemies! Taloustilanteen heikkeneminen pureutuu aina
ensin työttömiin, pienituloisiin ja eläkeläisiin.
Budjettiesityksessä pääluokkakohtaiset
tavoitteet on todella kauniisti kirjattu. Kun luette niitä,
tuntuu oikein hyvältä, mutta sitten, kun käännytte
rahallisen sisällön puoleen, tulee pettymys. Toivonkin,
että kun päästään huomenna
taas äänestyksiin, muut tulisivat tukemaan meidän
esittämiämme hyviä muutoksia.
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Väätäinen
toi omassa esittelypuheenvuorossaan esille tärkeän
asian elikkä lapsiperheiden kotiavun. On totta, että se
on viidessätoista vuodessa ajettu kunnissa alas, esimerkiksi
Oulussa. On kyllä lisätty voimavaroja lastensuojeluun
ja huostaanottoihin ja lastensuojeluviranomaisiin. Tämä on
minusta ollut erittäin väärää politiikkaa,
ja olen kuntapoliitikkona yrittänyt saada muutosta asiaan.
Ei tahdo onnistua, ei tahdo onnistua.
Oulussa ja varmasti vähän muuallakin tämän uuden
lastensuojelulain vaatimus varhaisesta puuttumisesta on käsitetty
niin, että lapsi on otettava niin sanotusta kriisiperheestä mahdollisimman
varhain pois. Kotiapu, auttavat kädet siellä perheessä,
ovat paljon tärkeämpiä kuin se lastensuojeluviranomainen,
joka tulee katsomaan perheen toimintaa ja päättelee,
että ei, tämä ei toimi eli lapsi vaan
huostaan.
Kunnat eivät tajua, että tämä se
vasta kalliiksi tulee: 35 000—70 000
euroa vuodessa per huostaanotettu lapsi. Jos kunnat laskisivat,
mitä se merkitsee, niin ne todellakin perustaisivat oman lapsille
tarkoitetun kodinhoitoyksikön. Tätä olen yrittänyt
ajaa Oulussa, ja tämä ei todellakaan mene läpi,
ja sitten lapsiperheet kärsivät. Minä muistutan
siitä, että esimerkiksi lasten ja nuorten hyvinvoinnin
politiikkaohjelman johtaja von Wrede on sanonut, että pitää hoitaa
perheitä ennakolta ja tällä tavalla säästetään
todella paljon kuntien ja yhteiskunnan varoja.
Toinen asia, johon haluaisin puuttua, on terveyskeskusten
toiminta. Oulu on hyvä esimerkki siitä, mitä on
seurauksena siitä, että terveyskeskukset ovat
vanhakantaisesti johdettuja ja niiden toimintamenetelmät
nykyaikaan sopimattomia. Lääkäripula
on todella hankala. Kolmasosa terveyskeskuslääkäreiden
viroista on täyttämättä, ja Oulussa
on sentään yliopistosairaala, joka kouluttaa lääkäreitä,
mutta terveyskeskuksiin heitä ei saada.
Minä luin tämän hallituksen Toimiva
terveyskeskus -toimenpideohjelman, sen tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset.
Minusta, anteeksi, kun minä nyt sanon, nämä ovat
niin itsestäänselviä, että pitääkö sitä varten
tehdä toimenpideohjelma, eikö voi käyttää kunnissa
tervettä järkeä, jos ei muuten, niin
otetaan esimerkkiä yksityiseltä sektorilta, miten
siellä toimitaan. Siellä on lääkäripäivystys
ja lääkärien vastaanotot avoinna 9:ään
asti illalla. Kunnissa ne menevät 4:ltä kiinni.
Sitten mennään jonottamaan 6—12 tunniksi yliopistosairaalan
päivystykseen. Tämähän on ihan
järjetöntä hommaa, kun voitaisiin järjestää ihan
pelkillä työaikarutiineilla terveyskeskukset kuntoon.
Oulussa ei enää hyväksytä omalääkärijärjestelmää,
vaan siellä toimivat lääkäri—hoitaja-tiimit.
Tällä tavalla yritetään saada
potkua siihen pulmaan, joka tällä hetkellä on,
että joillakin lääkäreillä on
suunnaton työpaine ja joillakin lääkäreillä ei
ole työtä lainkaan. Tämä on
omalääkärijärjestelmän
kaikkein suurin pulma, että se ei jaa lääkäreitten
työtä tasaisesti. Se, mitä minä toivoisin
Oulussa, on se — ja varmasti se on muissakin kunnissa tärkeää — että käytettäisiin
tervettä järkeä: ajanvaraus ajanmukaiseksi,
potilaille oikeus valita oma lääkäri
ja terveyskeskuksiin erikoislääkäreitä.
Se säästää kuntien varoja.
Minä uskon, että siihen ei tarvita tätä uutta
terveydenhoitolakia, vaan kunnat voisivat tehdä jo nyt
tämän päätöksen ja
palkata terveyskeskuksiin erikoislääkäreitä.
Miksi ne eivät sitä tee? Miksi ne odottavat neuvoja
valtiolta, ylhäältä päin? (Puhemies:
5 minuuttia!) Jos puhemies sallii, niin sanon vielä yhden
asian: Siksi, että kuntien järjestelmä on
vanhanaikainen. Kunnat eivät kykene uudistumaan, ellei
ole pakko, ja pakko tulee maksamaan tälle yhteiskunnalle
todella paljon rahaa.
Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola tässä kuvasi
lastensuojelutyötä, ja on pakko todeta, että teillä on kyllä hieman
erikoinen käsitys lastensuojelutyöstä.
Nimittäin kyllä perheiden tukemiseksi tehdään
kaikki mahdollinen, ja lasten huostaanotto on vihoviimeinen toimenpide,
mikä suoritetaan, ja siihen mennessä lapset ovat
usein kyllä nähneet aivan liian paljon pahaa.
Sitä ei kyllä kunnissa tehdä kovin köykäisin
perustein ikinä, enkä usko, että myöskään
Oulussa niin tehdään.
Haluaisin myös ed. Asko-Seljavaaralle vastata, kun
hän täällä lapsilisäkysymystä kovasti
demareille osoitti, että teidän esittämänne
lapsilisän korotus koskee vain 20:tä prosenttia
lapsiperheistä ja lapsiperheiden kustannukset ovat kyllä tässä ajassa
varsin paljon nousseet ja me ajattelemme niin, että kaikille
lapsiperheille kuuluu tuo lapsilisän korotus, mutta ne
köyhimmät ovat meillä erityispainotus.
Heille me haluamme osoittaa tämän toimeentulotuen
perusosan korotuksen, jotta he myös pääsevät
nauttimaan tästä, kun valitettavasti teidän
esityksessänne käy niin, että toimeentulotuen
saajat eivät hyödy ollenkaan tästä teidän
esittämästänne parannuksesta. (Ed. Asko-Seljavaara:
No, se on tulossa, se korotus!)
Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Ukkola otti puheenvuorossaan esille
todella kipeän kysymyksen elikkä tämän
lääkäripulan, mikä meillä on
tällä hetkellä terveyskeskuksissa ja
ennen kaikkea tietysti tuolla syrjäisillä kunta-alueilla.
Itsekin olen sellaiselta alueelta, missä meillä on
lääkäreistä huutava pula.
Olen monta kertaa miettinyt sitä asiaa, kuinka lääkäreitä saataisiin
julkiselle puolelle enemmän. Vaikka ed. Asko-Seljavaara
lääkärikunnan edustajana istuu tuossa,
uskallan tämän todeta, että olen miettinyt
vaihtoehtoa vähän samalla lailla kuin Ilmavoimissakin:
Kun Ilmavoimat kouluttaa lentäjän, niin sen jälkeen
Ilmavoimiin tehdään sopimus riittävän
kauaksi aikaa, ja sama on minun mielestäni lääkäripuolellakin.
Voitaisiin ajatella sitä, että ennen yksityiselle
sektorille siirtymistä olisi sopivaa olla hetken aikaa
terveyskeskuspuolella hankkimassa sitä praktiikkaa.
Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola puhui ihan tärkeästä asiasta,
että lapset voisivat elää perheessä, kodeissaan,
ja ettei turhia siirtoja ainakaan laitoksiin tapahtuisi. Mutta suomalaisessa
yhteiskunnassahan lastensuojelu on hyvin laitospainotteista, ja
siitä meidän pitäisi päästä pois.
Ministeri Risikko ei ole täällä,
mutta olisin kysynyt häneltä nimenomaan siitä,
että kun meillä lastensuojelun resurssit eivät
ole riittävät, siitä aiheutuu juuri niitä seurauksia,
että sitten sijoitetaan laitoksiin, kun ei ole sosiaalityössä sitä ennalta
ehkäisevää työvoimaa ja osaamista
riittävästi.
Esimerkiksi valtiovarainvaliokunta budjettimietinnössään
sanoo näin: "Valiokunta pitää myös
tärkeänä, että sosiaali- ja
terveysministeriö huolehtii riittävästä ohjeistuksesta,
jonka avulla voidaan parantaa lastensuojelutyön laatua,
yhdenmukaistaa kuntien käytäntöjä ja
lisätä asiakkaiden yhdenvertaisuutta." (Puhemies:
Minuutti täyttyy!) Näihin tarvittaisiin nyt toimenpiteitä.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sosiaalityössä ennalta ehkäisevää työtä ei
ole riittävästi. Minä en tarkoita varsinaista
sosiaalityötä. Minä tarkoitan ihan oikeata
kotiapulaista, kotiapua lapsiperheisiin, koska sosiaalityöntekijän
tulo perheisiin merkitsee sitä, että se perhe
leimautuu. Tätä perheet haluavat välttää kivenkovaan.
Tämä leima jatkuu päiväkodissa,
koulussa ja siitä eteenpäin. Tämä on
se ongelma sosiaalityön varhaisessa puuttumisessa.
Minä tiedän tämän asian
aika hyvin, koska minä olen ollut Oulun kaupungin sote-jaostossa ennen
tätä uutta lastensuojelulakia. Siellä otettiin
17-vuotias tyttö huostaan, koska ei sallittu hänen
asua 24-vuotiaan ystävänsä kanssa. Minä olen
15-vuotiaana lähtenyt kodista kaupunkiin kouluun, eikä kukaan
minun perääni haukkunut. Elikkä siis
tällaisia järjettömyyksiä tapahtuu myös
siellä puolella.
Lääkäripulaan minä sanon
... (Puhemies: Minuutti on mennyt nyt tähän!)
Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin vastata ed. Ahoselle tästä lääkäreiden
työvelvollisuudesta. Se on olemassa. Yhdeksän
kuukautta ennen erikoistumista meidän täytyy olla
terveyskeskuksessa töissä. Itse olin Puumalan
kunnanlääkärinä pitkään
ja pärjäsin mielestäni hyvin, mutta siitä onkin
nyt 30 vuotta, ja silloin vaatimukset eivät olleet niin
suuria.
Mutta se, että pantaisiin vaan nuoret lääkärit sinne
terveyskeskuksiin, ei ole hyvä, koska silloin sinne ei
tule sitä osaamista. Eli meidän täytyy
houkutella pysyvät hyvät lääkärit
terveyskeskuksiin ja sitten heidän avukseen nämä nuoret erikoistuvat
lääkärit, jotka jo tavallaan ovat siellä.
Mutta sen takia me tarvitsemme uusia palkkausmuotoja, esimerkiksi
tämän ammatinharjoittajan mallin, joka on toiminut
erinomaisesti Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. On kummallista, että sitä ei
saada Suomessa voimaan.
Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin myös osaltani lausua muutaman
sanan tästä lastensuojelukysymyksestä,
joka on erittäin vaikea asia kunnissa nykyisin toteuttaa.
Tässähän on aika tärkeää ennaltaehkäisy
ja varhainen puuttuminen. Kunnissa tarvittaisiin tällaista
vanhanaikaista kodinhoitajapalvelua, joka ei leimaisi näitä perheitä,
vaan nämä perheet ottaisivat avun vastaan silloin,
kun siihen on tarvetta.
Toisena tärkeänä asiana on se, että sijaisperheistä on
huutava pula. Työ on erittäin vastuullista, ja
sitä pitää lähes 24 tuntia vuorokaudessa
tehdä. Sen arvostusta ja palkkausta varmasti pitäisi lisätä,
niin säästettäisiin kalliimmasta laitoshoidosta.
Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta tuntuu, että itse asiassa
ed. Ukkolan kanssa olemme hyvin samaa mieltä siitä,
että lapsiperheiden varhaisen tuen palveluita tulisi vahvistaa.
Sitä omassa puheenvuorossanikin aika pitkälti
vielä puhujakorokkeellakin toin esiin, ja tämä lapsiperheiden
kotipalvelu on juuri sellainen asia, mitä me molemmat kannatamme.
Se on hyvä asia.
Mutta se, mistä meillä on hieman erilainen
näkemys, on kyllä se, minkälaista se
varsinainen lastensuojelutyö on. Se on kyllä kovin
paljon muuta kuin niitä huostaanottoja. Ne ovat vain jäävuoren
huippu, vihoviimeinen toimenpide, jos ei mitään
muuta mahdollisuutta ole.
Siitä olen myös samaa mieltä edustajien
Sihto ja Ukkola ja aikaisempien muiden puhujien kanssa, että se
on totta, että toivoisi, että mahdollisimman paljon
huostaanotetuistakin lapsista voitaisiin sijoittaa perheisiin. Se
on totta, että lastensuojelu on liiaksi painottunut laitoksiin
aikaisemmin ja tästä pitäisi kyllä päästä toisenlaiseen kehityssuuntaan.
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kannamme varmasti kaikki yhteistä huolta
siitä, miten me pystyisimme vahvistamaan perusterveydenhuoltoa
ja nimenomaan julkisella puolella. Meillä on valtakunnassa
tämmöinen perusterveydenhuoltoon liittyvä kehittämisen
yhteistyöryhmä Rohto, joka on verkottunut hyvin
vahvasti eri puolille Suomea, ja he ovat selvittäneet,
millä tavalla pystyttäisiin parantamaan meidän
perusterveydenhuollon houkuttelevuutta.
He ovat muun muassa sanoneet, että vaikka meillä on
avoimia virkojakin eri puolilla Suomea, niin ainoa tapa on kuitenkin
vahvistaa siellä olevaa henkilöstöresurssia,
lisätä lääkäreitten virkoja,
lisätä hoitajien virkoja ja tehdä kuten Oulussa
on tehty elikkä tehdä näitä tiimejä.
Tiimit vastaavat ihmisten hyvinvoinnista, ja se parantaa sen työyhteisön
mahdollisuuksia kehittää omaa työtään
sekä myös jakaa vastuuta ja resursseja ja tavallaan
sitä painolastia, joka perusterveydenhuollosta tulee.
Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nyt kun valiokunta lisää vielä tämän
1,4 miljoonaa lapsiperheiden kotipalveluun, niin erityisesti kysymykseni
liittyen edellä oleviin puheenvuoroihin on se, miten tämä nyt sitten
kunnissa kohdistuu, koska se ongelmahan täällä on
todettu, että lapsiperheiden kotipalvelu on suurelta osin
poistunut kuntien palveluista.
Kotipalvelu olisi tehokas juuri siihen, että ne arjen
ongelmat, uupumus, mikä vanhemmilla on, tulisivat hoidetuksi
hyvin oikeaan aikaan, ja sinne saataisiin kotipalvelu toimimaan
ja ehkäisemään sitä uupumusta.
Usein on, että kunnan palveluista kotipalvelun toiminta
menee jo siihen niin sanottuun korjaavaan työhön.
Siellä on jo pitkällä ne ongelmat, ja
sitten otetaan niitä kotipalveluja. Minä tätä kysyn,
mihin tämä 1,4 miljoonaa kohdistuu, niin että se
menisi juuri siihen, mitä ed. Ukkolakin tässä peräänkuuluttaa:
arjen toimintaan, niin että vanhemmat selviävät
lastensa kanssa.
Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Haluan kiittää ed. Asko-Seljavaaraa
tästä vastauksesta ja tuosta toimintamallista
ja alan tästä eteenpäin puhua nimenomaan
tämän suuntaisesta ajatuksesta.
Mutta ihan vielä tuohon lääkäripulaan:
se on todella huutava. Minun mielestäni kyllä,
niin kuin täällä keskustelussa on tullut
monessa puheenvuorossa esille, meillä kunnat ja terveyskeskukset
saavat mennä hiukan itseensäkin siinä ja katsoa
tietyllä tavalla peiliinkin; näitä tämän suuntaisia
ongelmia on.
Tietysti vielä tähän äskeiseen
puheenvuoroon viitaten tarvitaan työvelvoite näille
nuorille. Missään tapauksessa ei ole hyvä,
että on pelkästään nuoria, vaan
on ensisijaisen tärkeää, että hiljainen
tieto siirtyy elikkä on tämmöinen mentor-toiminta:
eri ikäisiä, eri kokemuspohjaisia, koska yhdessä ryhmätyönähän
terveydenhuoltoa hyvin pitkälle tehdään.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Puuttuisin vielä lääkäripulaan,
koska minun mielestäni siinä ei kovin kummosia
ratkaisuja tarvita, kun tehostetaan vaan työyhteisön
toimivuutta. Katsotaan järkevästi, kuka tekee
mitäkin ja milloin ja missä. Annetaan esimerkiksi
terveyskeskusten olla auki kello 19:ään asti.
Kyllä sinne löytyy niin hoitajia kuin lääkäreitäkin,
kun maksetaan riittävästi palkkaa, eikö niin.
Jos lääkäreitä löytyy
yksityiselle puolelle, niin täytyyhän löytyä kunnan
puolellekin. Kunnissa on yksi vika: kuntien byrokratiassa, kuntien
jäykässä hallinnossa ja kuntien pitkäpiimäisessä päätöksenteossa.
Se vika on meissä kuntapoliitikoissa.
Paula Sihto /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Sosiaaliturvan lähivuosien
merkittäviä haasteita ovat väestön
ikääntyminen, kansainvälinen talouskehitys,
laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden turvaaminen,
uuden teknologian vaikutukset sekä maassa tapahtuva alueellinen
kehitys. Sosiaaliturvan kestävän rahoituksen kannalta
väestön työ- ja toimintakyvyn edistäminen,
elinaikaisen työuran pidentäminen sekä tarve
sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisuudistukseen
korostuvat. Matti Vanhasen toisen hallituksen tavoitteena on kannustaen
ja välittäen vahvistaa ihmisten perusturvaa ja
arjen turvallisuutta, parantaa palvelujärjestelmän
laatua, vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta sekä lisätä inhimillistä hyvinvointia.
Työelämää ja sosiaaliturvaa
uudistamalla voidaan taata riittävä ja aukoton
perusturva kaikille. Väestön kasvava eläkkeelle
siirtyminen ja huoltosuhteen heikkeneminen on otettava talouspolitiikassa
huomioon. Keskustajohtoisen hallituksen sosiaalinen oikeudenmukaisuus
näkyy oikea-aikaisina tulonsiirtoina. Vanhasen hallitus
on korottanut muun muassa vähimmäisäitiys-,
-isyys- ja -vanhempainrahoja sekä sairaus- ja kuntoutuspäivärahoja
työmarkkinatuen tasolle. Korotus on historiallisen suuri
ja merkittävä: 170 euroa kuukaudessa.
Hallituksen perhepoliittinen linja näkyy myös muissa
parannuksissa, kuten lapsilisän yksinhuoltajakorotuksessa,
kotihoidon tuen hoitorahan korotuksessa sekä monilapsisen
perheen lapsilisän korotuksessa. Näissä uudistuksissa
näkyy keskustalainen kädenjälki.
Merkittävä uudistus on myös lääkkeiden
viitehintajärjestelmän toteuttaminen. Se hillitsee
lääkekustannusten nousua, mikä koituu
kaikkien suomalaisten hyväksi.
Hallituksen toimet ovat olleet tarkkaan harkittuja ja järkeviä.
Kotimaisen kulutuskysynnän säilymistä on
pidetty yllä pienempien sosiaalietuuksien korotuksilla
sekä veroratkaisuilla, kuten tuloverotuksen ja ruokaveron
keventämisellä.
Arvoisa puhemies! Talouspolitiikan tavoitteena on edelleen työpaikkojen
turvaaminen ja työttömyyden vähentäminen.
Työ on parasta sosiaaliturvaa. Työ on myös
keino estää yhteiskunnallista syrjäytymistä.
Työllisyyden ylläpitäminen on myös
avain julkisten palveluiden ja yhteiskunnan suojaverkon kestävään
parantamiseen. Hyvinvointivaltiossa yhteiskunnan turvaverkkojen
ja perusturvan tulee olla kunnossa.
Keskustajohtoisen hallituksen käynnistämä sosiaaliturvan
kokonaisuudistus on merkittävä asia. Talouskasvun
hidastuessa on entistäkin tärkeämpää parantaa
työn kannustavuutta, vähentää köyhyyttä ja
turvata perusturvan taso kaikissa elämäntilanteissa.
Ihmisille pitää tarjota mahdollisuus
selviytyä nykyistä paremmin elämän
muutoskohdista ja arjen hallinnasta. Verotuksen kehittämistyöryhmän
pohdintojen on oltava linjassa sosiaaliturvauudistuksen
tavoitteiden kanssa.
Valtiovarainvaliokunta esittää valtuuksien
korotusta erityisryhmien asuntojen avustuksiin. Tämä tukee
hyvin Vanhasen kakkoshallituksen välittävää ja
sosiaalisesti oikeudenmukaista linjaa. Sama koskee valiokunnan ehdotuksia
myöntää määrärahoja
veteraanien kuntoutukseen, nuorten mielenterveyspalveluihin ja lapsiperheiden
kotipalveluun.
Arvoisa puhemies! Lasten ja nuorten psykiatrisia palveluja on
parannettu monella tapaa, mutta niiden järjestämisessä on
maassamme edelleen suuria alueellisia eroja. Ensi vuodelle Kaste-ohjelman
rahoitukseen ehdotetaan 25,9 miljoonan euron määrärahaa,
josta on tarkoitus osoittaa 2 miljoonaa euroa lasten ja nuorten
psykiatristen palvelujen kehittämiseen. Palvelujen tasapuolisen
saannin esteenä on taloudellisten resurssien lisäksi
se, mistä saadaan ammattitaitoista henkilökuntaa,
josta kaikkialla on pulaa. Työn vastuu ja siitä saatava
korvaus eivät tänä päivänä houkuttele
nuoria töihin fyysisesti ja psyykkisesti vaativalle alalle.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Haluan ensiksikin kiittää ministeri
Risikkoa siitä kannanotosta, että ette ole tukemassa toimeentulotuen
siirtämistä Kansaneläkelaitokselle. Olen
kanssanne täysin samaa mieltä ja myös
niistä perusteluista, joista kerroitte. Tämä monessa
mielessä, voisiko sanoa, antoi meille tukea keskusteluun
tästä asiasta, ettei asioita noin vaan siunata
yksiselitteisesti.
Ongelmana on kuitenkin myös se, että sosiaalityössä ei
kuitenkaan ole riittävästi ammattitaitoisia ihmisiä.
Kun eduskunta hyväksyi viime hallituskaudella uuden lastensuojelulain,
tuolloin arvioitiin tarvittavan avohuoltoon ja sosiaalitoimistoihin
noin 155 sosiaalityöntekijää, kuntien
lastensuojelulaitoksiin 100 ja yksityisiin laitoksiin noin 200 uutta
sosiaalityön ammattilaista. Kun tähän
vielä lisätään aikuissosiaalityön
tilanne ja sosiaalityöntekijöitten tarve, sosiaalityön
saralla on todella suuria puutteita. Tähän pitää meidän
tulevaisuudessa puuttua mielestäni huomattavasti voimakkaammin
kuin tähän mennessä.
Lastensuojelutyöntekijät sekä sosiaalityöntekijät
ovat esittäneet kunnille velvoittavampaa lainsäädäntöä,
jossa määriteltäisiin kohtuullinen asiakasmäärä työntekijää kohden.
Kysynkin nyt ministeri Risikolta, kun olette paikalla, aikooko hallitus
hallitusohjelman mukaisesti taata tämän riittävän
määrän päteviä sosiaalityöntekijöitä, sosionomeja
eri puolille Suomea. Tämä on kirjattu myös
teidän hallitusohjelmaanne.
Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön
hallinnonalan merkittävimmän osan muodostavat
palvelut. Peruspalveluiden järjestämisvastuu on
pääasiallisesti kunnilla. Kuten hyvin tiedämme,
ovat kunnat maassamme hyvin erilaisia, taloudelliset tilanteet eroavat
toisistaan huomattavasti ja tästä syystä myös
palveluiden laatu ja saatavuus vaihtelevat kunnittain erittäin paljon.
Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä tämä sama
asia toistuu jatkuvasti. Kuntien kesken on suurta vaihtelua lapsiperheiden
palveluissa, lastensuojelussa, lasten ja nuorten psykiatrisissa
palveluissa, kouluterveydenhuollossa, yleisessä terveydenhuollossa
ja erikoissairaanhoidossa, mielenterveyspalveluissa, veteraanipalveluissa,
omaishoidon tukipalveluissa ja kaikissa vanhusten palveluissa.
Kuntien väliset suuret erot johtavat siihen, että nykytila
on perustuslain vastainen. Suomalaiset eivät ole tasa-arvoisessa
asemassa palvelujen saatavuuden suhteen. Tilanteen parantamiseksi on
tarjottu normiohjauksen lisäämistä ja
informaatio-ohjauksen vahvistamista. Myös lainsäädännöllisin
toimin on suurimpia ongelmia yritetty parantaa, kuten viime hallituskauden
hoitotakuulla ja omaishoitolailla ja juuri äskettäin
hyväksytyllä vaikeavammaisten henkilökohtaisesta
avusta säädetyllä lailla. Hyvä näin,
varmasti näinkin voidaan saada kohennusta kuntalaisten arkeen.
Se ei kuitenkaan riitä. Kunnat tarvitsevat myös
lisää rahaa selvitäkseen kaikista palveluvelvoitteistaan.
Tähän sosialidemokraatit ovatkin esittäneet
omassa vaihtoehtobudjetissaan 450 miljoonan euron lisäystä valtionosuuksiin.
Kunnissa myös palvelutuotannon ennakkoluuloton tarkastelu
on tarpeen, kuten täällä on tänäänkin
jo puhuttu monta kertaa. Mutta se ei saa johtaa automaattisesti
palveluiden ulkoistamiseen ja palvelusetelien yksipuoliseen käyttöön, yksityisten
palvelusektorien kasvattamiseen, päinvastoin. Monet tutkimukset
osoittavat, että kuntien omana tuotantona saadaan edullisia
ja laadukkaita palveluita, jotka ovat aidosti jokaisen kuntalaisen
saavutettavissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita,
etteikö eri palvelutuottajien kanssa pidä tehdä yhteistyötä,
päinvastoin, mutta pitää tukea ja vahvistaa
julkista palveluverkostoa. Nykyisin kuulee yhä useammin
tilanteista, joissa julkiselta puolelta koetetaan ohjata vähänkin maksukykyisiä ihmisiä
yksityisten
palvelujen piiriin. Näin ei saisi olla. Kuntalaiset käyttävät mielellään
yleisin verovaroin maksettuja, turvallisia ja laadukkaita palveluja,
jos niitä vain on saatavilla. Nyt tilanne menee koko ajan
huonompaan suuntaan. Kuntapalvelujen kurjistaminen on meidän
lopetettava.
Arvoisa puhemies! Palvelujen ohella erilaiset sosiaalietuudet
ovat olennainen osa sosiaaliturvaa. Sosiaaliturvan kokonaisuudistusta
valmisteleva Sata-komitea on saanut esitykselleen jatkoaikaa tammikuun
loppuun. (Puhemies: 5 minuuttia!) — Pieni hetki, arvoisa
puhemies. — Jatkoaikaa on perusteltu sillä, että toimet
sidotaan elvytyspakettiin, jotta ne paremmin vastaisivat tämän
taloudellisen tilanteen haasteisiin. Mielestäni sosiaaliturvajärjestelmän
on oltava perusteiltaan niin kestävä, että se
takaa kansalaisille perustoimeentulon suhdannevaihteluista huolimatta.
Sosialidemokraattien linja on ollut, että sosiaaliturvaan
ei tarvita mitään megaluokan remontteja. Suurimmat
ongelmat ovat perusturvan alhaisessa tasossa ja sen monimutkaisuuksissa sekä byrokratian
aiheuttamissa hidasteissa, jotka tekevät sosiaaliturvasta
vaikeaselkoisen. Nämä asiat olisi korjattava ja
lisäksi hiottava monia yksityiskohtia, jotta ihmisten perusturva
turvataan. Isoja linjamuutoksia ei siten tarvittaisi. Mielestäni
perusteellisten periaatteellisten muutosten tekemistä sosiaaliturvajärjestelmään
tällaisessa vaikeasti ennustettavassa ja heikkenevässä taloustilanteessa
olisi vielä tarkkaan harkittava. Ajankohdan vaativuus voi
johtaa komitean lyhytnäköisiin ratkaisuihin.
Heikki A. Ollila /kok:
Herra puhemies! Aluksi joudun paljastamaan tietämättömyyteni. Meille
on jaettu tähän pääluokkaan
tehdyt muutokset, tämä keltainen paperi, ja kun
olen mies, olen sen pystynyt lukemaan tässä keskustelua seuratessani.
Siitä todistaa se, että täällä viimeisenä on
ed. Sirnön ponsi: "Eduskunta edellyttää, että hallitus
ryhtyy toimenpiteisiin varusmiesten ja siviilipalvelusmiesten kotouttamisrahan
palauttamiseksi." Kotoutetaanko tässä nyt sitten
ihmisiä varuskuntaan vai kotiin? En muista tuollaista rahaa
aikaisemmin olleen. Kotiuttamisrahaa olen varmaan joskus saanut
itsekin.
Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala on laaja,
ja kuten varmaan monella muullakin hallinnonalalla, tarpeita olisi
runsaasti, paljon enemmän kuin on kerralla hoidettavissa.
Kunta- ja terveysjaosto paneutui ja perehtyi hyvin laaja-alaisesti
tähän sektoriin. Kun tiedossa oli alusta asti, että kovin
paljon menoja ei ollut lisättävissä,
jaosto valitsi, ja minusta varsin perustellusti, sellaisen "pieni
on kaunista" -linjan. Menolisäyksissä kiinnitettiin
erityisesti huomiota siihen, onko niillä saatavissa sellaista
pitkäaikaista vaikuttavuutta, jolla ehkäistään
tulevia ongelmia mahdollisimman ajoissa ja siten myös taloudellisesti edullisesti.
Näitä lisäyksiä ovat ennen kaikkea lapsiperheiden
kotipalvelun kehittämiseen osoitettu 1,4 miljoonaa ja nuorten
mielenterveyspalveluiden 1,8 miljoonan euron lisäys.
Herra puhemies! Aika ajoin viriää keskustelu tarpeesta
lisätä kuntien valtionosuuksien korvamerkintää.
Täälläkin sitä on sivuttu. Kannattaa kuitenkin
muistaa historia. Korvamerkinnästä haluttiin tietoisesti
eroon, enkä kannata siihen paluuta. Kannatan kuntien itsehallintoa.
Kun kunnilla on ongelmia taloudessa, ne joutuvat karsimaan menojaan.
Valtaosa menoista on lakisääteisiä, joten
karsinnat kohdistuvat melko pieneen osaan kuntataloudesta. Jos korvamerkinnän
käyttöä laajennetaan, jää kuntien
liikkumavara entistäkin pienemmäksi. Olisi ehkä sittenkin
järkevämpää miettiä normiohjauksen
väljentämistä ja antaa erilaisten kuntien
erilaisine tarpeineen ratkaista ongelmansa ja palveluidensa turvaaminen vapaammin.
Lopuksi haluan todeta sen, että tämä yleinen talouskehitys
varjosti kyllä tämän budjetin käsittelyä.
Saattaa olla, että ilo työn valmistumisesta jää lyhytaikaiseksi
ja ensi vuoden aikana joudutaan pohdiskelemaan erilaisia lukuja.
Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on ilo, että ed.
Ollila on keskustelemassa täällä sosiaali-
ja terveyspolitiikasta ja selvästi sisäistänyt
tämän sosiaalisen sektorin myös omakseen.
Mutta täytyy todeta, että kyllä aika
lailla erilaisia näkemyksiä omaatte siinä asiassa,
kuinka turvataan hyvien lakien toteutuminen siellä kunnassa.
Ed. Ollila, kun totesitte, että normiohjausta ei pidä kiristää eikä korvamerkintää
lisätä,
niin mikä on se teidän välineenne siihen,
että aivan oikeasti monen lain hyvä ajatus sinne
käytäntöön asti saadaan? Me
tiedämme, että siellä Pirkanmaan suunnallakin
on esimerkiksi vanhustenhoivan laadussa suuria puutteita, joten
tämmöinen tiukempi normiohjaus turvaisi vanhusten
oikeudet paljon paremmalla tavalla kuin tämän
hetken tilanne on.
Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Taiveaho, olen tietysti kunnassa toimiessani
ollut aina sillä puolella, jolta niitä rahoja
haetaan. Tässä tietysti ehkä tämä meidän
ajattelutapamme ero tulee. Te olette ehkä siviilityössänne
tottunut siihen, että teillä on näitä tarpeita,
joten teillä on tämä menopuoli vahvasti
mielessä. Minulla on ollut aina se tulopuoli ja veroa maksavien
kuntalaistenkin asia mielessä. Kunnilla on, kuten sanoin,
erilaiset tarpeet, ja kunnissa pystytään parhaiten
sen talouden puitteissa nämä ratkaisut tekemään
ja harkitsemaan, mikä on oikea painotus kussakin kunnassa.
Ei sitä holhoamalla ja päältä katsomalla
normiohjauksella parhaalla mahdollisella tavalla tehdä.
Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuuntelin ed. Ollilan puhetta herkällä korvalla,
ja täytyy sanoa, että oikein syräntä lämmitti,
ku hän sano, jotta se on tuloosta ja menoosta eli tasapainosta
kysymys eikä mistää tulonsiirrosta toisesta
toiseen, vaan kaikkia pitää yrittää hoitaa
tasapuolisesti. Tulot ja menot ne ratkaasoo, kuinka näitä asioita
hoiretahan.
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun täällä sanottiin,
että katsotaan siviiliammatin tai jonkun muun puolesta, niin
me nyt satumme molemmat olemaan sosiaalityöntekijöitä.
Ehkä lähestymiskulmakin sitten jollakin tavalla
näkyy näissä meidän keskusteluissakin.
Mutta joka tapauksessa kyllähän meidän
tärkein tehtävämme kunnissa on turvata — olemme me
sitten työntekijöitä tai kunnallisia
päätöksentekijöitä — niitten
ihmisten tasapuolinen, oikeudenmukainen sosiaaliturva tai terveydenhuolto tai
mitä palveluita kukin ihminen siellä tarvitseekin.
Emme me siellä katso oman kukkaromme kautta, vaan niitten
ihmisten oikeusturvan näkökulmasta. Päätöksentekijöinä meidän
tehtävänämme on rakentaa sellainen järjestelmä ja sellainen
palveluverkosto, että ihmiset saavat tasapuolisesti ne
palvelut, joihin he ovat oikeutettuja, riippumatta siitä,
asuvatko he Tampereella, Lappeenrannassa, Heinolassa, Lahdessa tai
Hämeenlinnassa.
Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vielä ed. Ollilalle haluan todeta,
että on juuri niin kuin ed. Anneli Kiljunen toi esiin,
eli kyllä se kuntalainen ja kuntalaisen palvelunsaanti
on se, minkä pitää siellä kunnassa olla
se ykkösajatus, oli sitten missä roolissa tahansa
ajamassa näitä asioita. Muuten talouspolitiikka
ja sosiaalipolitiikka eivät suinkaan ole toistensa vastakohtia
vaan päinvastoin. Molemmat tarvitsevat toisiaan ja ovat
osa sitä kokonaisuutta. Kyllä se kokonaisuuden
hallinta niin sosiaalijohtajan tehtävässä kuin
kunnallisena päätöksentekijänä on
aivan yhtä tärkeää.
Jos arvoisa puhemies vielä sen verran sallii, niin
ed. Rauhala täällä aikaisemmin toi esiin
ja kantoi huolta siitä, ettei lapsiperheiden kotipalvelu
muutu lastensuojelun perhetyöksi. Se on totta, että nyt
tarvitaan tätä kotipalvelua erityisesti, mutta
kyllä myös lastensuojelun perhetyö on äärimmäisen
tärkeätä, esimerkiksi se Alvari-perhetyö,
jota kunnissa tehdään, missä autetaan
juuri lastensuojeluperheitä niin, että ei tarvitsisi
mennä sinne kipeään, (Puhemies: Minuutti
täyttyy!) inhimillisesti raskaampaan ja kalliimpaan ratkaisuun,
huostaanottoon, josta täällä tänään
aiemmin keskusteltiin.
Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Taiveahon kanssa on helppo olla samaa
mieltä, että yhteistyö kunnissa viranhaltijoiden
ja luottamushenkilöiden välillä on äärimmäisen
tärkeää. Se on selvä asia. Mutta tärkeää on
myös kunnallinen itsehallinto. Uskon, että kunnissa
kyllä niitten resurssien puitteissa, jotka ovat käytettävissä,
pystytään ne tehtävät tasapuolisesti
ja oikeudenmukaisesti toteuttamaan. Kunnallinen demokratia lähtee
siitä, että valitaan viisaita luottamushenkilöitä.
Aika usein tahtoo kuitenkin olla niin, että nämä sektorivirkamiehet
ovat kovin pontevasti ja joskus vähän yksisilmäisestikin
sen oman sektorinsa asian puolella. Luottamushenkilöiden
tehtävä on sitten jakaa se oikeudenmukaisuus.
Risto Autio /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Koska ministeri Risikko on täällä paikalla,
haluan käyttää tilaisuutta hyväksi
ja kiittää henkilökohtaisesti hyvästä työstä.
Olette omalla sektorillanne saanut merkittäviä,
hyviä asioita aikaiseksi.
Vuosi sitten sosiaali- ja terveysvaliokunta teki eriävän
kannanoton hallituksen silloiseen esitykseen alkoholiveron nostamiseksi.
Valiokunta totesi yksimielisesti, että 10—15 prosentin
veronnostoesitys oli riittämätön, jotta
sillä olisi vaikutusta alkoholipolitiikkaan tai terveyteen.
Valiokunnan vuoden takainen kanta oli, että veroa olisi
pitänyt nostaa sekä väkevien että mietojen
juomien osalta vähintään 20 prosenttia.
Valtion kassaan olisi kilahtanut silloin 150 miljoonaa veroeuroa
lisää. Valiokunnan ja myös eduskunnan silloinen
toive oli, että veronnostoa harkitaan pikimmiten uudestaan.
Nyt sitä nostetaan jälleen 10 prosenttia. Huvittavaa
tässä on vain tämä matematiikka.
10 prosenttia lisää nyt ei tarkoita sitä,
että ynnäys viimevuotisen 10 prosentin päälle tarkoittaisi
20 prosentin nostoa edellisvuoden tasoon. Prosenttiluku koskee vain
sitä tasoa, mistä sitä kulloinkin lasketaan.
Me emme siis puhu alkoholituotteen myyntihinnasta vaan veron määrästä tuotteen
sisällä.
Jälkiviisaus on tietysti turhaa, mutta kyllä perustellusti
voi kysyä, miksei veroa nostettu viime vuonna saman tien
se 20 prosenttia. Vuoden takaisten tarkistusten seuraushan ei juuri
näkynyt hinnoissa. Kossupulloon tuli se 90 senttiä lisää,
miedoissa juomissa hinnat eivät muuttuneet laisinkaan.
Jos me haluamme oikeasti vaikuttaa alkoholin kulutukseen, olisi
mietittävä enemmän juomien kuluttajille
näkyvää merkitystä eikä itseämmekin
harhauttavaa veroprosentin nostoa. Tämänkertainen
veronnosto merkitsee hinnoissa keskimäärin 4,5:tä prosenttia,
ja jos vertailuindikaattorimme on edelleen puolen litran kossupullo,
tarkoittaa se huimaa 0,47 sentin hinnannousua. En mitenkään
jaksa uskoa, että tällainen korotus karkottaa
yhtään ostajaa hakemaan juomaansa etelänaapurista.
Hyvin pian tulemme puhumaan jälleen alkoholiveron korotuksista,
sillä kulutusta säätelee ainoastaan hinta
ja saatavuus.
Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla
on ensi vuoden osalta monia merkittäviä sosiaalipoliittisia
uudistuksia. Nostan niistä esille lyhyesti kaksi kohtaa.
Ensimmäinen on vammaispalvelulain muutos, joka tarjoaa
vaikeasti vammaisille subjektiivisen oikeuden apuun. Tämä vuosikausia
hiertänyt epäkohta saatiin purettua budjettilakina,
joka tulee voimaan ensi vuoden syyskuun 1. päivänä. Lain
voimaansaattamisessa suuri apu tuli avun tarvitsijoilta itseltään.
27 vammaisjärjestön muodostama vammaisfoorumi
teki erittäin merkittävää työtä yhdistämällä ensin
omat rintamansa yhteisiin näkemyksiin sekä sitten
pääsemällä aitoon vuoropuheluun
lainvalmistelijoiden kanssa. Laissahan ei ole pelkästään
kyse sen tulkinnasta, vaan sen sisältö selkeästi
antaa apua tarvitseville tasa-arvoisemmat lähtökohdat
itsenäiseen elämään muuhun väestöön
verrattuna. Henkilökohtainen apu silloin, kun sitä tarvitaan, mahdollistaa
sosiaalisemman ja yhteisöllisemmän vaikuttamisen.
Lain mukaan vammainen saa itse määritellä avun
tarpeensa, ja yhdessä kunnan eri toimijoiden kanssa apu
sitten toteutetaan.
Toinen uudistus, josta jaksan riemuita, on apurahan saajien
sosiaaliturvan toteutuminen. Onhan se nyt ollut käsittämätöntä,
että nyky-Suomessa on lainsuojattomia ammattiryhmiä.
Tähän lakiin jäi vielä epäkohta,
nimittäin alle neljän kuukauden apurahan saajat
eivät saa vielä riittävää eläketurvaa
eivätkä tapaturmavakuutusta tai työttömyysturvaa.
Siihen jäi vielä töitä.
Arvoisa puhemies! Ihan tähän loppuun muutama
sana vielä Sata-komiteasta. On erittäin valitettavaa,
että komitean työn tulokset viipyvät. Komiteallahan
oli olemassa jo niin sanottu kiireellisten asioiden lista sellaisista
epäkohdista, jotka olisivat olleet helposti ja halvalla
ratkaistavissa. Nyt kaikki listat on sitten kytketty kokonaisratkaisuun
ja elvytyspakettiin. Oppositionkin jo täällä vitsiksi
luoma Satu-komitea tai Liisan ihmelista ei saisi olla mikään
kompromissien tuote. Me tarvitsemme tähän maahan
uutta ja avointa, byrokratiasta vapaata lainsäädäntöä,
sellaista, jota kansalaisetkin voivat ymmärtää,
ja, mikä tärkeintä, sellaista lainsäädäntöä,
joka helpottaa taaperrustamme tässä välillä ahdistavassakin
maailmassa.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Ihan ensiksi haluan sanoa, että kyllä se upeata
on, että meidän sosiaali- ja terveysministerimme
Risikko jaksaa kuunnella täällä näitä keskusteluja
ja asiaan liittyviä havaintoja. Yritän vähän
sen mukaisesti nyt sanojanikin sitten asettaa.
Aloitetaan tästä vaikeavammaisten subjektiivisesta
oikeudesta henkilökohtainen apuun, jollaiseksi se termi
muuttui. Se oli voimakas signaali oikeaan suuntaan koko vammaiskentässä,
ja siinä tuli monille ryhmille lisäapua. Mutta
sen haluan kyllä kertoa kentältä saatuna
tietona, että varsinaisesti niiden osalta, jotka nyt ovat
vaikeimmin vammaisia, joilla tällä hetkellä on
esimerkiksi henkilökohtainen avustaja, ei tullut itse asiassa
mitään parannuksia, ei heidän itsemääräämisoikeuteensa
eikä muihin vastaaviin.
Tämä ei ole mitenkään ministerin
vika, se ei itse asiassa ole edes ministeriössä,
vaan jos tässä nyt jotain tahoa pitää syyttää,
niin todennäköisesti Kuntaliittoa, joka lähti
liian voimakkaasti pelkillä taloudellisilla asioilla liikkeelle,
sinänsä kyllä ymmärrettävistä syistä,
ja kohdensi sen koko siihen ryhmään, joka tähän
tuli mukaan. Jottei tämä totuus tässä unohtuisi,
halusin sillä sen takia aloittaa.
Veteraanikuntoutuksesta ihan lyhyesti sanoisin sen, että minusta
on ruvennut näyttämään vähän
siltä, että yhteistyössä olisi
tässäkin suurin voima. Nimittäin käyttämätöntä rahaa
on nyt siellä kentällä. Sitä tulee
Valtiokonttorista anomusten perusteella, peruskunnilla itsellään
on sitä, myöskin kaikilla näillä veteraanijärjestöillä. Ne
ovat myyneet kiinteistöjään ja ihan määrätietoisesti
sijoittavat sitä kuntoutukseen, mutta jokainen pitää vähän
omistaan kiinni. Tästä on seurannut se, että eri
puolilla Suomea on tilanteita, joissa on rahaa vähän
liikaa jossain ja jossain muualla sitä jää käyttämättä.
Tämä kuppi pitäisi kääntää niinpäin,
että lähdettäisiin veteraaneista liikkeelle,
ensin kaikista sotainvalideista yksilökohtaisesti ja myöskin
sotaveteraaneista, koska he ovat jo 86-vuotiaita. Heille kaikille
kannattaisi tehdä juuri heille sorvattu kuntoutussuunnitelma,
jossa katsottaisiin koko heidän sosiaalinen ja terveydellinen
tilanteensa läpi, ja sen mukaisesti sitten kuntoutussihteeri
rupeaisi heitä auttamaan. Minulla on semmoinen sormituntuma,
että jos tämä tehtäisiin näinpäin,
niin koko tämä kohdejoukko, joka taitaa olla noin
80 000 henkeä, jos lasketaan sotainvalidit ja
sotaveteraanit, saisi juuri sen henkilökohtaisen avun,
jota he tarvitsevat ja jota me kaikki täällä heille
haluamme antaa.
Oli hyvä, että ministeri otti tämän
monikanavaisen rahoitusjärjestelmän esille. Sehän
oli aikanaan melkein huulilla, neljä viisi vuotta sitten, että sitä olisi
lähdetty viemään eteenpäin.
Syistä, joita en tarkemmin tiedä, se jäi
polkemaan paikoillaan. Se on varmasti iso, vaikea asia, mutta sen
takia se onkin niin tärkeä asia. Siinä kyllä kannattaa
varmasti painaa ihan toisella tavalla eteenpäin.
Tähän tarkastusvaliokunnan mietintöön
olen erittäin tykästynyt sen takia, että tämä uusi
tapa, millä tämä valiokunta näitä asioita
tänne tuo, kannattaisi minusta sosiaali- ja terveysministeriössä aivan
erityisen suurella huolella lukea läpi, koska tässä on
aikamoinen poliittinen voima takana. Täällä kerrotaan
ihan, miten koko tällä it-puolella on hämmästyttäviä vaikeuksia.
En minäkään alan ihmisenä aikaisemmin
tiennyt, että tiedonhallintaan kuluu 60 prosenttia erikoissairaanhoidon
työtunneista. Tietysti jotain on silloin pois niin sanotusta
normaalista päiväjärjestyksestä.
Tilaaja—tuottaja-malliin on tykästytty minusta
vähän liian innokkaastikin. Siinä ei
ole ihan ehkä sitä kritiikkiä mukana,
mitä pitäisi aina olla. Minä olen niistä puhunut
tämän valiokunnan mietinnön yhteydessä,
en voi niitä sen enempää siteerata tässä.
Mutta sitten kun täällä on tämä ponsi,
joka perustuu tämän koko järjestelmän eräänlaiseen
uusimiseen, niin kyllä tietenkin siellä hirveä hätä ja
tarve täytyy olla, kun terveydenhuollossa on käytössä 4 000
tietojärjestelmää ja löytyy
jopa semmoinen keskussairaala, ehkä useampiakin, jossa
on jopa sata yhteensopimatonta tietojärjestelmää.
Näitä ei kyllä ihan helposti saada kuntoon,
oikealle tolalle. Tämä on itse asiassa aika vakava
paikka, ja nyt kun meillä on semmoinen ministeri, joka
on saanut hyvin suuren suosituimmuusaseman tässä täysin
aiheellisesti, niin siitä tulee teille kyllä poliittista
voimaa silloin työntää tätä asiaa
myöskin eteenpäin.
Sitten siitä, mitä jo kysyin aikaisemmin tässä, mikä liittyi
terveyspalveluiden tehokkaaseen tuottamiseen ja muuhun, tekisi tietysti
mieli pitää pitkä puheenvuoro, koska
minä olin nuori kunnanlääkäri
silloin, kun kansanterveyslaki tuli voimaan. Kerkesin olla kaksi
vuotta siinä virassa ja näin sen jälkeen,
kun kansanterveyslaki rupesi puremaan hyvällä tavalla
mutta myöskin huonolla tavalla. Minusta näiden
vaikeuksien siemenet eräässä mielessä jo
silloin kylvettiin tähän peltoon. Sen takia tämä on
niin täynnä vaikeuksia myöskin. Osa terminologiasta
meillä on hassua, esimerkiksi lääkäripula.
Ei tässä maassa lääkäripulaa
ole. Minä toivoisin, että me poliitikot emme käyttäisi
pula-sanaa vaan jotain muuta. 30 vuotta sitten meitä oli
4 500, tällä hetkellä Suomessa
on yli 20 000 lääkäriä ja
hoitajiakin on kymmenen kertaa enemmän kuin silloin.
Mutta tämä rakennelma murtuu sisältäpäin, (Puhemies:
5 minuuttia!) koska meidän kaikkien tapa järjestää asioita
hyvin helposti on se, että me muutamme lakia, me muutamme
hallintoa, me haluamme rakentaa uusia rakennuksia, mutta aina jotenkin
henkilöstö jää sivuun. Ja vain
niin, että keskiössä on henkilöstö,
jonka kautta näitä asioita uudistetaan ja järjestetään
jokaiselle juuri ne työt, jotka he parhaiten osaavat, tämä on
saatavissa jaloilleen. Muuten meillä koittaa vähitellen
aika, jolloin julkisella sektorilla on vielä vaikeampaa
kuin tänä päivänä,
ja sitä ei kyllä kukaan meistä halua.
Esko Ahonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Muutama sana väestön
ikääntymisestä. Väestö ikääntyy
Suomessa nopeasti. 30 vuoden kuluttua Suomi on Euroopan kolmanneksi
ikääntynein kansakunta. Vastaavasti ikääntymisen mukanaan
tuomat terveydelliset ilmiöt lisääntyvät
voimakkaasti. Tämä väestön ikääntyminen siivittää sosiaali-
ja terveyssektorin uudistuksia tällä hallituskaudella
entistä voimakkaammin. Muutosten nopeus pakottaa meitä tarkastelemaan
järjestelmiä ja toimintoja yhä uudelleen
ja uudelleen.
Hyvä esimerkki on eliniän pidentyminen. 1960-luvun
alkupuolella työeläkejärjestelmän luomisen
aikaan 15-vuotiaalla miehellä oli edessään
keskimäärin 52 vuotta. Miehet elivät
keskimäärin 67-vuotiaiksi. Nykyisin 65 vuotta
täyttäneellä miehellä on odotettavissaan
elinaikaa keskimäärin vielä yli 15 vuotta,
eli nykyään miehet elävät keskimäärin
yli 80-vuotiaiksi. Eliniän piteneminen on merkittävä yhteiskuntapoliittinen saavutus,
jota olemme tavoitelleet. Mutta se on myös haaste julkisen
talouden kestävyydelle. Väestön vanhenemisen
myötä eläkemenot ja hoito- ja hoivamenot
kasvavat. Vastaavasti samaan aikaan sosiaaliturvan rahoitusmahdollisuudet heikkenevät.
Onnistunut väestön ikääntymiseen varautuminen
edellyttää, että julkisen sektorin ja eläkejärjestelmien
rahoituksen kestävyys turvataan pitkällä tähtäimellä.
Väestön ikärakenteen muutos on ollut
nähtävissä jo pidempään,
ja olemme varautuneet siihen paremmin kuin useimmat muut maat. Olemme
vähentäneet julkista velkaantuneisuutta, rahastoineet
merkittävän osan tulevaisuuden eläkemenoista
sekä uudistaneet sosiaaliturvaa ja verotusta niin, että ne
kannustavat työntekoon. Hyvä esimerkki kauaskantoisesta
varautumisesta on ollut työeläkejärjestelmän
kokonaisuudistus.
Suomalaisen eläkepolitiikan tavoitteena on oltava eläkeläisten
kohtuullisen kulutustason turvaaminen nyt ja tulevaisuudessa. Eläkejärjestelmän
suurimmaksi haasteeksi on noussut kestävän rahoituksen
varmistaminen pitkällä tähtäimellä ja
sitä myötä myös riittävän
eläketurvan takaaminen tuleville sukupolville. Keskeinen
keino eläkejärjestelmän taloudellisen
kestävyyden varmistamisessa on eläkkeellesiirtymisiän
myöhentyminen talouskasvun ja onnistuneen rahastoinnin
lisäksi. Eläkejärjestelmän pitää toteuttaa sukupolvien
välistä oikeudenmukaisuutta, ja kansalaisten on
voitava luottaa eläkejärjestelmän kestävyyteen.
Arvoisa herra puhemies! On tärkeää huolehtia siitä,
että ikääntyvä väestö saa
osansa taloudellisesta hyvinvoinnista ja että se voi osallistua
aktiivisesti yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen elämään
sekä kulttuurielämään. Pidän
tärkeänä sitä, että vanhusköyhyys
vähenee ja ikääntyneet voivat nauttia
kohtuullisesta elintasosta. On pyrittävä määrätietoisesti
eriarvoisuuden vähentämiseen parantamalla kaikkein
pienituloisimpien eläkeläisten asemaa.
Tämän vuoden alusta kansaneläkkeeseen
tehdyt korotukset indeksikorotuksineen ja kuntakalleusluokituksen
poistaminen ovat nostaneet pienituloisten eläkeläisten
tuloja noin 55 eurolla kuukaudessa. Näin parannetaan lähes
puolen miljoonan eläkeläisen tilannetta. Kansaneläkettä toki
korotettiin myös viime hallituskaudella. Samoin on korjattu
eläkeläisten verotusta koskeva epäkohta,
jossa osa eläkeläisistä on joutunut maksamaan
korkeampaa veroa kuin palkansaajat. Eläkkeensaajien ja
palkansaajien verotusta yhdenmukaistettiin 205 miljoonalla eurolla.
Uudistus koskee eläkeläisiä, joiden tulot
ovat 13 000—31 000 euroa vuodessa. Kuluvan
vuoden alusta yli miljoonan pieni- ja keskituloisen eläkeläisen
asema siis parani kansaneläkkeen korotuksen ja siitä johtuvan
eläketulovähennyksen nousun sekä erityisesti
eläkeläisille suunnattujen verohelpotusten johdosta.
Hallituksen toimien ansiosta eläkeläisten käytettävissä olevat
tulot kasvavat näin ollen yhteensä 500 miljoonalla
eurolla vuodessa tästedes joka vuosi.
Arvoisa herra puhemies! Kuitenkin haasteena vanhuusköyhyyden
poistamisessa on se, kuinka saadaan kohdistettua merkittävät
korotukset kaikkein pienimpiin eläkkeisiin.
Tapani Tölli /kesk:
Arvoisa puhemies! Monien selvitysten mukaan yhteiskunnassamme kaksi
ryhmää on erityisesti todettu köyhyydessä eläviksi
tai sellaisiksi, joita koskettaa köyhyysongelma. Toinen
ryhmä on pienellä eläkkeellä elävät
ja toinen on lapsiperheet, erityisesti monilapsiset perheet, yhden
tulonsaajan perheet.
Tässä hallituksen budjettiesityksessä on
usealla tavalla puututtu lapsiperheiden köyhyyden korjaamiseen,
ja on todettava tyytyväisenä myös se,
että valtiovarainvaliokunta on mietinnössään aika
vahvasti tämän asian ottanut esille. Lapsiperheiden
hyvinvointi on koko yhteiskunnan kannalta hyvin keskeinen asia.
Se on pitkäjänteistä toimintaa, ja on
tärkeää, että tähän
liitetään tämä lapsiperheiden
hyvinvointiohjelma ja sen mukaisesti sitten tehdään
pitkällä jänteellä toimenpiteitä,
joilla tätä tilannetta parannetaan.
Viime aikoina on ollut esillä lapsiperheiden taloudellisen
aseman parantamisen keinona myöskin puolisoiden määräaikainen
yhteisverotus. Sinä aikana kun lapset ovat pieniä,
toinen vanhemmista on kotona. Silloin pitäisi olla mahdollista
se, että puolisoilla olisi yhteisverotus, jolloinka verotuksen
kohtaantuminen olisi maltillisempi. Samoin olisi perusteltua uudelleen harkita
verotuksen lapsivähennyksen käyttöönottoa.
Joka tapauksessa lapsiperheiden taloudelliseen asemaan on puututtava
varsinkin tässä tilanteessa, jossa meillä väestörakenne
on muuttunut nopeasti sillä tavalla, että lasten
osuus on entistä pienempi.
Arvoisa puhemies! Tässä valtiovarainvaliokunnan
mietinnössä käsitellään
myös perheiden hyvinvointia laajemminkin. Monessa yhteydessä on
todettu, että monet perheet voivat pahoin. Me tarvitsemme
luonnollisesti monia korjaavia toimenpiteitä. Tarvitsemme
erityisosaamista. Tarvitsemme psykiatreja, erityistyöntekijöitä jne.,
mutta pelkästään korjaavat toimenpiteet
eivät riitä. Tarvitaan paneutumista myös
varsinaisiin perusteisiin, siihen, että me tuemme perhekäsitettä ja
perheiden koossa pysymistä. Kun perheissä tulee
vaikeuksia, tulisi pystyä yhteiskunnan taholta tukemaan
perheen eheyttä. Se on hyvin tärkeää myös
lasten kannalta. Monissa selvityksissä on todettu, että esimerkiksi
kouluikäiset lapset pelkäävät
hyvin suuresti sitä, että vanhemmat eroavat. Se
on yksi suurimpia pelonaiheita. (Ed. Akaan-Penttilä: Ei
ole mikään ihme!) Juuri silloin tarvitaankin tukea
siihen, että vanhemmat tulisivat toimeen keskenään.
Arvoisa puhemies! Viime keväänä hyväksyttiin
sisäisen turvallisuuden ohjelma. Siinä merkittävimmäksi
yksittäiseksi uhkatekijäksi nousi alkoholi ja
sen vaikutukset. Tämä, jos mikä, liittyy
sosiaali- ja terveydenhuollon alaan. Juuri tänään
olivat uutisissa esillä ne toimet, mitä tehdään
tupakan myynnin ja välittämisen, hallussapidon
osalta, mitä esitetään rangaistusseuraamukseksi.
Minusta olisi vähintään yhtä tärkeää tarttua
alkoholin saatavuuteen ja erityisesti siihen, millä tavalla
sitä lapset ja nuoret pitävät hallussaan
ja millä tavalla sitä lapsille ja nuorille välitetään.
Tämä on yhteiskunnan kannalta ensiarvoisen tärkeä hyvinvointikysymys.
Arvoisa puhemies! Aika loppuu, joten totean vain asioina: On
erittäin tärkeää, että valiokunnan
mietinnössä on otettu esille omaishoitokysymys.
Sen kehittäminen on yhteiskunnan kannalta erittäin
tärkeää, vaikuttavaa ja tuloksekasta. Sitten
lisättiin rintamaveteraanien ja sotainvalidien kuntoutukseen
määrärahaa valiokunnan toimesta. Täytyy
todeta selkein sanoin, että tämän täytyy
tulevina vuosina olla budjetin pohjassa. Ei ole millään
lailla kohtuullista se, että valtiovarainvaliokunta joutuu
ne lisäämään. Kyllä tämä on
sellainen asia, joka täytyy hoitaa.
Juha Mieto /kesk:
Arvoisa puhemies! On hienoa, jotta hyvin ansioitunu ministeri
Risikko on paikalla. Mä haluankin ensimmäisenä häneltä kysyä.
Mul oli tarkootus kysyä tätä jo aiemmin kyselytunnilla,
sitten ensimmäisessä debatissa, mutta hienoa,
jotta ministeri on paikalla, niin kysynpähän nyt.
Nimittään ennenkö syysistuntokausi
alakas, niin pisti kotona mielehen, ku siel oli hyvin näyttävästi
naisministerit ministeri Risikon johrolla esillä ja terveysliikuntaa
eristäen ja kaikki oli iloisin mielin ja ilmeisesti saitte
viel sykemittarit. Haluaasin vain tässä vaihees,
ku ei oo mitään kuulunu, kysyä, kuinka
teirän kunnon eristäminen on sujunu. Siitä varmaan
saarahan jäljestäpäin kuulla, mutta mieltä lämmitti,
koska itte oon esille tuonu nimenomaan tätä terveysliikuntaa. Pitää aina
muistaa, että ne menot terveyspuolella, ne on valtaisat
ja ne menöö oikeahan tarkootukseen niille, jokka
sitä oikeasti tarvittoo, mutta me vähä terveemmät
vielä — tässä vaihees pitää koputtaa — pystytähän
terveyttä eristämään omilla
toimilla aika pitkälle. Nimittään pitää muistaa,
jotta mielenterveys ihmiselle on kuitenkin a ja o ja fyysinen ja
psyykkinen kunto, ne sattumalta kulkoo käsi kädessä.
Mutta minä haluaasin puuttua täs omassa puheessa
siihen, ed. Tölli justihin siihen asiahan jo viittaski
aika pitkälle, että koulussa voiraan tänä päivänä jo
hyvän joukon vuosia, vuosikymmeniäki, aika heikosti
ja ennen kaikkia opettajien huono vointi eli pöönautit,
joita ennen vanhaa ei muuten ollukkaa, osittai johtuu varmahan siitä, jotta
koulussa sai pitää vähä parempaa
jöötä. En käytä kuri-sanaa,
nimittäin se oli aika tervehellistä. En tierä,
onko tämän päivän vanhemmilla
niin vähä aikaa omille lapsille. Mä väitän
entisenä aktiivina eli urheilijana, että silloon
piti oppia tuntemahan oma ittensä. Oman ittensä tunteminen on
hirmu tärkiä asia, sillon hyväksyy myös
kanssaihmiset. Ja pitää muistaa se, että jos
me tähän maailmahan oomma niin sanotusti siittäny
jäläkelääsiä, lapsia,
ni se tarkoottaa sitä, että huolehritaan niistä myös.
Mun mielestä tänä päivänä koulumaailmassa, jos
vanhemmat keskenänsä kokoontuvat ja pitävät
yhtä siitä, mikä on sen niin sanotun
jöön aste koulussa, siellä voitaas paljo
paremmin. Nimittäin on aivan selvä asia, että tänä päivänä moni oppilas
ku tuloo koulusta, se vanhemmille sanoo, jotta kuinka pahalta tuntuu.
Kun opettaja kattoo pahasti päälle, ni heti soitetahan
opettajalle ja se vapisee siel ku haavan lehti. Ku toisten oppilaitten
vanhemmat taas haluaa, jotta siellä voitaas pitää vähä parempaa
jöötä, mä väitän, että jos
vanhemmat keskenääns kokoontus ja sopis, mikä on
koulus pelin henki, niin siel opettajien oppimisaste paranoo huomattavasti,
pöönautit vähenis opettajilta, lasten
mielenterveyshäiriöt pienenisivät ja
ennen kaikkia vanhemmat pystyisivät olemahan kotona lasten
hyöryksi. Nimittään jos vanhemmat voivat
huonosti, niin sen lapset aistii välittömästi.
Ja kun puhutahan paljo siitä, että mielenterveyshäiriöihin
pitääs puuttua, siihen pitäs koulutettua
henkilökuntaa kouluttaa entistä enemmän,
niin mä väitän, että kyllähän peilihin
kattomisen ja oman oppimisen kautta opittaas paljo paremmin, eli
ne on niin yksinkertaasia asioita.
Eli vielä lopuksi, ku on pikkusen aikaa, haluaasin
puuttua siihen, että tänä päivänä lapsien huono
vointi paljo johtuu siitä, että niil on erittäin
huono fyysinen kunto, ja jos niillä olis parempi kunto,
niin niillä myös olis elämä paljo
paremmin turvattu eli ne kestääs rasitusta niin
henkisesti ku fyysisesti eikä lääkärin
pakiille tarttisi mennä heti ensimmääsen
aikuisiässä, alle kolmikymppisenä, operoitavaks.
Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.
Petri Pihlajaniemi /kok:
Arvoisa puhemies! Täällä oli alkuviikosta
esillä ravintoloitten aukioloajat. Näin ravintola-alan
yrittäjänä voin sanoa, että se
olisi ehdottoman hyvä asia, jos ravintolat menisivät
kiinni ennemmin, myös yrittäjän kannalta
ja niitten työntekijöiden kannalta. Mutta nyt
kun on opittu siihen, että tullaan puoliltaöin
ravintolaan ja että ravintolat ovat auki parhaimmillaan
jopa neljään, niin jos ne muutettaisiin esimerkiksi
menemään kiinni yhdeltä tai kahdelta,
minä näkisin, että sen jälkeen
tulevat tämmöiset niin sanotut kotibaarit. Ne
ovat mielestäni aika vaarallisia, koska ravintola on kuitenkin
valvottu tila ja niihin kotibaareihin pääsevät
alaikäiset ja sitten niihin tulevat myös huumeet
mukaan. Eli se kellon kääntäminen on
aika vaikeata, ja olisi hyvä myös pitää pienemmilläkin
paikkakunnilla ainakin yksi ravintola, joka on vähintään
kolmeen asti auki, ettei tätä ongelmaa synny.
Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mä haluaasin tähän
sen takia puuttua, ku minä en painanu silloin vihreää,
vaan mä painoin tyhyjää, ja mä haluan
vähä perustella sitä sillä,
että ennen vanhaan oli puol yhreltä valomerkki.
Silloon mentihin kuka mihinkäkin nukkumahan, mutta nukuttihin
kuitenki tietty aika eikä tapeltu neljän aikana
eikä tullu perheriitoja, oltihin aamulla virkiänä töissä.
Ja niin ku kollega tuossa justiin kertoi, niin mentihin ajoissa
ravintolahan, syötiin ja otettiin siellä ja iloittihin
tietty aika. Eli mun mielestä tämä olis
järkevää tällä lailla
justihin asettaa tämä ajatus kuin ed. Pihlajaniemi
tuos sano. Se on tänä päivänä henki
tietysti se, että on huumeita ja kotipolttoja ehkä enemmän
ku ennen, mutta ihimiset ovat kuitenkin oppivaisia, kun ne opetetahan.
Pauliina Viitamies /sd:
Arvoisa puhemies! Tänä päivänä on
kuultu lukuisia puheenvuoroja siitä, kuinka hyvin hallitus
on nyt sitten lapsiperheiden asioita ollut hoitamassa ja hoitaa
ensi vuonna.
Lapsilisän määrä nousee
vuoden alussa 10 eurolla, mutta ei suinkaan kaikille perheille,
koska korotus tulee vasta perheen kolmannesta lapsesta lukien. Kaikkein
pienituloisimpien perheiden asema ei lapsilisän korotuksella
kohene lainkaan. Lapsilisän korotus leikkaa toimeentulotukea
noin 50 000:lta toimeentulotukea saavalta perheeltä.
Tästä syystä me sosialidemokraatit esitimme
lapsilisän korottamisen lisäksi toimeentulotuen
lapsen perusosan korottamista, jolloin tuki olisi kohdentunut kaikille,
ei vain suurperheille. Tähän hallitus ei kuitenkaan
ole suostunut. Lapsilisäjärjestelmä kaipaa
muutakin kohentamista, kuten lapsilisän maksamisen jatkamista
17-vuotiaille. Kun hallitus sitoi päivähoitomaksut
ja muut sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut indeksiin, myös
lapsilisien indeksiin sitominen olisi tullut tehdä samassa
yhteydessä.
Arvoisa puhemies! Vaikeavammaisille on tulossa henkilökohtainen
avustaja ensi syksystä lähtien. Sen jälkeen
kunta ei voisi määrärahoihin vedoten
evätä palvelua, jos hakija täyttää laissa olevat
edellytykset palvelun saamiselle. Annettu lakiesitys pystyy kuitenkin
vastaamaan sille asetettuihin tavoitteisiin heikosti, koska hallitus
on selkeästi alimitoittanut lain toimeenpanoon tarvittavat
määrärahat.
Vanhustenhoidon huono tila on ollut esillä koko kuluneen
vuoden ajan. Korjausta tilanteeseen ei kuitenkaan ole luvassa. Ensi
vuoden alusta lukien henkilökohtaisen palvelutarpeen arviointi,
niin sanottu hoivatakuu, ulotetaan kyllä koskemaan 75 vuotta
täyttäneitä. Hoitotarpeen arviointi ei
kuitenkaan tarkoita, että apua olisi tulossa, vaikka sen
tarve havaittaisiinkin. Jos kuntien mahdollisuuksia palvelun järjestämiseen
ei taata riittävien valtionosuuksien muodossa, hoivatakuusta
ei ole lohdutukseksi niille, jotka sinnittelevät yksin
kotona ilman apua tai joiden omaiset tai läheiset uupuvat
hoitotyöhön, jonka järjestämisestä vastuu
on kunnalla. Omaishoidon kehittäminen on myös
jätetty retuperälle.
Arvoisa puhemies! Hyvät muutamat kollegat, opiskeluterveydenhuollon
piiriin kuuluu yhteensä noin 370 000 opiskelijaa,
jotka opiskelevat ammattikorkeakouluissa, toisen asteen ammatillisissa
oppilaitoksissa ja lukioissa. Yliopisto-opiskelijoiden terveydenhuollosta
vastaa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö.
Opiskeluterveydenhuolto on kansanterveyslain perusteella kuntien
vastuulla. Kuntien vähäisten taloudellisten resurssien
vuoksi oppilaitosten terveydellisten olojen valvontaa tai ennalta
ehkäisevää terveystyötä ei
pystytä hoitamaan. Opiskelijoiden olisi saatava terveyspalveluita
opiskelupaikkakunnallaan riippumatta siitä, mikä on
heidän kotipaikkakuntansa. Näin ei aina tapahdu,
vaikka kansanterveyslaki sitä edellyttää.
Tilanne kaipaisi pikaista korjaamista, yksinkertaisesti kunnille
lisää määrärahoja palvelujen
järjestämiseen.
Hallitus on leuhkinut myös sillä, että kuntien sosiaali-
ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuutta
korotetaan, kuntien kustannukset alenevat ja valtionosuuksia maksetaan
yli 300 miljoonaa enemmän. Tähän asti
kaikki näyttää olevan hyvin. Lisämäärärahat
sisältävät kuitenkin suurituloisille
ja muille myönnettyjen veronalennusten kompensaatiota yli
370 miljoonaa. Eli lisäsatsaus kuntien terveysmenojen kohentamiseen
jää perin vaatimattomaksi.
Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, monet kunnat painivat suurissa
talousvaikeuksissa. Tämän budjetin avulla korjausta
tilanteeseen ei kuitenkaan ole tulossa.
__________
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Johannes Koskinen.
__________
Krista Kiuru /sd:
Arvoisa puhemies! Hallitus suhtautuu jatkuvaan ja kärjistyvään
tulo- ja hyvinvointierojen kasvuun luonnonlain kaltaisena tapahtumana,
johon ei löydy halua eikä syytä vaikuttaa.
Tuloerot ovat kasvaneet niin, että ne ovat jo 1970-luvun
tasolla. Sosiaaliasiamiesten raportit kertovat, että nykyisellään
on joukko kansalaisia, joiden oikeudet eivät sosiaaliturvajärjestelmässämme
tule toteutetuiksi. Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta on sosiaalivakuutuksen
erikoistuomioistuimeen rinnastettava lautakuntatyyppinen elin, mutta
sen olemassaolo ei takaa oikeuksien toteutumista, sillä valitusajat ovat
venyneet myös siellä kohtuuttomiksi. Käsittelyaikoja
voidaan lyhentää sovitulla tavalla ainoastaan
resurssipanostuksilla.
Hyvinvoinnin keskittyminen joillekin tuloryhmille ja alueille
toisten kustannuksella on kehityssuunta, jota me sosialidemokraatit
emme voi hyväksyä. Sosiaaliturvaetuuksien tason
nostaminen ja erityisesti lapsiperheiden sekä pientä kansan-
ja työeläkettä saavien toimeentulon parantaminen
ovat tässä ensisijaisia toimenpiteitä heikommassa
asemassa olevien hyvinvoinnin lisäämiseksi. Sen
vuoksi yleistä asumistukea ja eläkkeensaajien
asumistukea on korotettava. Asumistuen saajan enimmäistukeen
oikeutettujen tulojen tulisi olla nykyistä suurempia. Sopiva taso
olisi toimeentulotuen perusosan ja asumismenojen omavastuuosuuden
yhteismäärä. Lisäksi työmarkkinatuen
tasoa on nostettava 2 eurolla päivää kohden
ja se on kytkettävä peruspäivärahaan
ja ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan.
Kuluttajatutkimusten mukaan perheen ensimmäisestä lapsesta
aiheutuvat suurimmat kustannukset, mutta hallituksen tekemä lapsilisäkorotus
kohdentuu nyt vain monilapsisille perheille eli noin viidesosalle
perheistä. Paljon oikeudenmukaisempaa olisi korottaa ensimmäisen
lapsen lapsilisää, jolloin jokainen suomalainen
perhe saisi lisätukea. Sosiaaliturvan parannusten ohella
lapsiperheet tarvitsevat monipuolisia palveluita, kuten koti- ja
neuvolapalveluita. Lisäksi esikoulumaksut on poistettava
ja toimeentulotuen lapsen perusosaa korotettava 30 eurolla kuussa.
Arvoisa puhemies! Lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon tarve
kasvaa. Kun perheiden pieniin ongelmiin ei ehditä ja pystytä paneutumaan, ryhtyvät
ne paisumaan. Lopulta ollaan äärimmäisten
toimenpiteiden ja lastensuojelun tarpeessa. Lapsiperheiden kotipalveluihin
panostaminen on tärkeää. Se on tärkeä osa
sosiaali- ja terveydenhuollon kansallista kehittämisohjelmaa
eli Kaste-ohjelmaa. Valitettavasti nuorten hyvinvoinnista tingitään
myös kouluterveydenhuollon suhteen. Se on järjestetty
suositusten mukaisesti vain harvoissa terveyskeskuksissa. Kehittämistyössä on
huomioitava erityisesti toisen asteen opiskelijaterveydenhuolto.
Lisäksi ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuoltoa
tulee parantaa.
Toisaalta mielenterveysongelmiin hallitus ei lupaa helpotusta
muidenkaan väestöryhmien suhteen, sillä Kelan
harkinnanvaraiseen psykoterapiakuntoutukseen varatuissa määrärahoissa
on yhä 2 miljoonan vaje. Näin nykyistä useampi
ihminen jää ilman tarvitsemaansa hoitoa huolimatta
inhimillisistä ja kansantaloudellisista näkökulmista.
Nykyisellään mielenterveyssyyt ovat suurin syy
työkyvyttömyydelle. Työkyvyttömyys
sekä sairauspäivärahojen määrä ovat
olleet kasvussa. Myös mielenterveyslääkkeiden
käyttö on lisääntynyt räjähdysmäisesti.
Miksi hallitus toimillaan pyrkii jatkamaan nykyistä tuhoisaa
ja lyhytnäköistä talouspolitiikkaansa
mielenterveyden ja kansantalouden kustannuksella? Pitkäjänteisen kehittämisohjelman
edesauttamiseksi tarvitaan myös riittävät
taloudelliset voimavarat. Suunnitelmien varmistamiseksi käytännössä tarvitaan myös
resursoituja konkreettisia toimenpiteitä.
Arvoisa puhemies! Olen iloinen siitä, että vammaisten
henkilökohtainen apujärjestelmä on nyt
kehittymässä. Nyt kun tarvitsijoiden toiveet ovat
heränneet, niihin tulisi myös kyetä vastaamaan.
Valitettavasti uuden lainsäädännön
toteuttamiseen vaadittava resursointi on riittämätön. Esimerkiksi
henkilökohtaisen avustajan tarve on arvioiden mukaan kaksin-
tai kolminkertainen nykyiseen määrään
nähden. Tulevaisuudessa ei saa käydä niin,
että tästä hyvästä lakikirjauksesta joudutaan
käytännössä kuitenkin tinkimään, vaikka
henkilökohtainen apu pitää taata jokaiselle,
joka sitä tarvitsee.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä käsittelyssä oleva
budjetti omassa ajattelussa sai valmistuttuaan viime syksynä kattokäsitteeksi
"perhebudjetti". Ja nyt kun olemme käsittelemässä nimenomaan
sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaa, voi erityisesti
pysähtyä siihen, mitenkä vahvasti ensi
vuoden budjetissa tullaan huomioimaan lapsiperheet ja lapset. Tässä mielessä on
erityisen tärkeä havainto se, että kun
keväällä 1995 Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen
toimesta tehtiin erittäin merkittävät lapsilisäleikkaukset,
niin nyt ensimmäistä kertaa merkittävällä tavalla
kohdistetaan myös valtion budjetin kautta lisää tukea
monilapsisille perheille. Sehän tarkoittaa sitä,
että kolmannesta lapsesta lähtien monilapsiset
perheet saavat jokaisesta lapsesta 10 euron lisäkorotuksen
lapsilisään. Tämä on erittäin
merkittävä asia.
Minä monta kertaa olen joutunut niin jaostokäsittelyssä kuin
nyt tässä eduskuntakeskustelussakin ihmettelemään
sitä, että erityisesti sosialidemokraateille edelleen
tämä monilapsisten perheiden aseman korjaaminen
tuntuu jotenkin tuskalliselta. Se tuntuu hämmästyttävältä sen
vuoksi, että jo useiden vuosien ajan erilaiset tutkimukset
ovat selvästi osoittaneet sen, että kaikkein vaikeimmassa
asemassa ovat nimenomaan monilapsiset perheet. Nyt vähätellään
sitä, mitenkä näitä perheitä on
vähän.
Viime kaudella, kun tulevaisuusvaliokunta teki väestöpoliittisen
selonteon, sen mietinnön yhteydessä todettiin
hyvin olennainen asia, että vaikka näitä 3+-perheitä on
vain 8 prosenttia perheistä, niin näissä perheissä on
noin 30 prosenttia Suomen lapsista. Silloin kun otetaan huomioon
se, mitenkä merkittävä osa maamme lapsista on
kuitenkin näissä monilapsisissa perheissä,
se tuo erityisen vastuun myös meille päätöksentekijöille
varmistaa, että riittävät taloudelliset
puitteet tarjotaan myös näille perheille ja näille
lapsille.
Sen lisäksi tähän talousarvioon liittyy äitiys-, isyys-
ja vanhempainrahan korotus sekä kotihoidon tuen hoitorahan
korotus. Tällä tavalla voidaan sanoa, että Vanhasen
toisen hallituksen toimesta on saatu erittäin merkittävä kohdistus
nimenomaan lapsiperheille. Tätä täydensi
vielä valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaosto. Me
pysähdyimme erityisesti tähän lapsiperheiden
kotipalvelukysymykseen. Nimittäin kotipalvelut nimenomaan
lapsiperheille ovat kadonneet aika kauttaaltaan Suomen kunnista,
ja siksi tämä valtiovarainvaliokunnan mietinnön
kirjaus on haaste meille eduskuntatyössä, mutta
tämä on myös haaste Suomen kunnille.
Suora sitaatti mietinnöstä: "Lapsiperheiden kotipalvelu
on suurelta osin poistunut kuntien palveluista. Valiokunnan mielestä kotipalvelu
on tehokas keino tukea lapsiperheitä arjen ongelmissa,
ehkäistä vanhempien uupumusta ja ehkäistä siten
myös lastensuojelun tarvetta. Valiokunta pitääkin
tärkeänä, että kotipalvelua
kehitetään ja että sen asemaa vahvistetaan."
Arvoisa puhemies! Kun ministeri Risikkokin on edelleen paikalla,
minä toivon, että todella tätä kysymystä pysähdytään
vielä miettimään tulevan vuoden aikana
ja etsitään käytäntöjä,
joissa valtiovallan tuella myös kunnat pystyvät
paremmin palauttamaan tätä palvelumuotoa.
Arvoisa puhemies! Kun aika juoksee, otan toisena asiana esille
tämän terveysalan tietojärjestelmä-
ja tietohallintokysymyksen. Siihen on joissakin puheenvuoroissa
aikaisemminkin viitattu. Mutta jotenkin kannustaisin nyt arvoisaa ministeriä löytämään
ratkaisuja, että tällä alueella noustaan
todella systeemisiin uudistuksiin. Meillä on fyysisen rakentamisen
alueella toteutettu erilaisia arkkitehtikilpailuja vuosikymmenten
ajan. Minä jotenkin koen, että suomalainen tietoyhteiskunta
on tullut sellaiseen vaiheeseen, että nyt pitää tämmöisestä ohjelmatehtailusta
ja näpertelystä auttaa asiantuntijat nousemaan
uudenlaisen tietoyhteiskunta-arkkitehtuurin rakentamiseen, ja se
onnistuu vain systeemisillä uudistuksilla, innovaatioilla.
Voisiko ajatella näin, että tätä meidän
terveyshallintoamme aktivoitaisiin jonkin näköisellä tietoyhteiskunta-arkkitehtuurikilpailulla,
johonka varattaisiin riittävät voimavarat ja jolla
saataisiin semmoinen kokonaisvaltaisempi koordinaatio, joka meiltä valitettavasti
edelleen puuttuu? Me olemme vuosia tästä puhuneet,
mutta edelleen joudutaan toteamaan, että tämä perusasia
meiltä ei ole hoitunut sillä tavalla kuin se parhaimmillaan
voitaisiin hoitaa.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa herra puhemies! Myös minä kiitän,
kuten monet muutkin tänä iltana, ministeri Risikkoa
hänen aikaansaannoksistaan ministerinä.
Työkyvyttömyyseläkeläisistä suurin
ryhmä on 113 000 henkilöä, joilla
on mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriöitä.
Noin 37 000 henkilöä on työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen
takia. Heistä 35 000 on ennen eläkettä ollut
työssä. Masennusperusteisten eläkkeiden
menot ovat noin 500 miljoonaa euroa vuodessa. Masennuksen hoitoon
liittyvät tutkimukset tuovat yhdenmukaisesti esille monia
ongelmia: a) hoito aloitetaan liian myöhään;
b) hoitoa ei ole tehty riittävän intensiivisesti;
c) lääkitys ei ole ollut optimaalinen; d) lääkinnällinen
hoito puuttuu usein kokonaan; tai e) hoito keskeytyy liian nopeasti. Vaikka
jokaiseen masennuksesta kärsivään kohdistettaisiin
10 000 euron arvoinen hoito, se tulisi edullisemmaksi kuin
siirtäminen työkyvyttömyyseläkkeelle.
Kysyn ministeri Risikolta: Olisiko syytä antaa uudet
ohjeet terveydenhuoltoyksiköille, että on taloudellisesti
edullisempaa hoitaa masennuksesta kärsivät kuin
siirtää heidät työkyvyttömyyseläkkeelle?
Kari Kärkkäinen /kd:
Arvoisa puhemies! On helppo jatkaa tästä ed.
Laxellin puheenvuorosta siinä suhteessa, että mielenterveyspalveluiden
hoitotakuu ei tällä hetkellä toimi. Laki
ei turvaa oikea-aikaista eikä riittävää ja
asianmukaista hoitoa mielenterveyspotilaille, jos hoitosuunnitelma
on tehty vain joka toiselle mielenterveyspotilaalle eikä hoitojonoon
pääse ilman hoitosuunnitelmaa. Mielestäni
psykiatrian erikoislääkärien vaje kohdistuu
erityisesti avohoidon puolelle. Samalla mielenterveyspalveluiden
kysyntä kasvaa. Joka seitsemännellä nuorella
on mielenterveysongelma, ja kolmasosa työkyvyttömyyseläkkeiden
menoista johtuu nimenomaan mielenterveydellisistä syistä.
Hoitamalla tehokkaasti nuorten ja työikäisten
masennusta voitaisiin välttää varhainen
eläkkeelle jääminen sekä syrjäytyminen.
Tästä syystä kristillisdemokraatit ovat
huomioineet tämän asian muun muassa omassa vaihtoehtobudjetissaan.
Toinen asia, johonka haluaisin kiinnittää lyhyesti
huomiota, on vielä se, mitä Vanhasen kakkosen
hallitusohjelmassa todetaan: terveet ja hyvinvoivat ihmiset ovat
Suomen taloudellisen menestyksen ja kilpailukyvyn perusta. Hallitus
on myös asettanut tavoitteekseen terveydenhuollon vakaan
rahoituksen, palvelujen saatavuuden turvaamisen sekä perusterveydenhuollon
aseman vahvistamisen. Mielestäni hallituksen toimenpiteet
ja taloudelliset panostukset terveyspalveluihin ovat kuitenkin näihin
tavoitteisiin nähden ristiriidassa. Mielestäni
hallitus ei ole varannut riittävästi kuntapalveluihin
rahoitusta, jos katsotaan ensi vuoden budjettia kuntapalvelujen
osalta ja sitä, mitä viestejä eri puolilta
Suomea kunnista on tullut.
Toinen varapuhemies:
Tässä on nyt annettu vähän
näitä vastauspuheenvuoroja, että päästäisiin lista
loppuun. Mutta ed. Vuolanne, ja sitten ed. Kiuru.
Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitos vastauspuheenvuoromahdollisuudesta.
Ed. Kärkkäinen kiinnitti huomiota aivan oikeaan
asiaan. Meillä helposti laitetaan taloudellinen kilpailukyky
ja toisaalta sitten esimerkiksi terveys- ja mielenterveyspalvelut
vastakkain siten kuin näiden palveluiden tuottaminen näkyy julkisen
sektorin tilinpidossa kustannuksina. Mutta todellisuudessa kysymys
on nimenomaan suomalaista kilpailukykyä ja taloudellista
kasvua ylläpitävistä ja edesauttavista
palveluista. Sillä, että pidämme ihmiset
kiinni yhteiskunnassa ja luomme sellaisen turvan, että ihminen
saa esimerkiksi mieleltään sairastuessaan tai
fyysisesti sairastuessaan yhteiskunnalta riittävät
palvelut, luomme sellaista turvaa, joka ylläpitää sitä suomalaista
luottamusta, joka on lähtökohta meidän
taloudelliselle menestyksellemme ja hyvinvoinnillemme.
Krista Kiuru /sd:
Arvoisa puhemies! Haluaisin myöskin nostaa kyllä tässä oikeastaan
kaksikin teemaa esiin. Ensinnäkin mitä tulee siihen, mitä ed.
Kärkkäinen tässä edellä sanoi,
on todellakin niin, että valitettavasti kuntapalvelut tulevat
jäämään tässä talousarvioesityksessä liian
alimitoitetuiksi tulevana vuonna ja se varmasti kirpaisee juuri
tämän mielenterveystyön puolella. Olen
itse yhtymässä kyllä siihen kuoroon,
joka täällä on ollut huolissaan siitä,
miten ensi vuonna tullaan ollenkaan pärjäämään.
Tämä on kansantaloudelle tosi suuri uhka, jos
näitä mielenterveysasioita ei hoideta kuntoon.
Tosin uskon, että ministeri kyllä taistelee näiden
asioiden kanssa, mutta resursointi on nyt alimitoitettu.
Sitten lopuksi totean ed. Karjulalle, joka piti muuten hyvän
puheenvuoron mutta teki siinä pienen virheen. Nimittäin
totesitte, että me sosialidemokraatit olemme vastustamassa
sitä, että kolmelapsiset perheet saisivat lapsilisän
korotuksen. Emme me sitä vastusta, mutta me toivoisimme,
että myöskin muut perheet saisivat lapsilisien
korotuksen, se olisi sentään oikeudenmukaista.
Nimittäin juuri ennen vaaleja kaikki suuret poliittiset
ryhmät olivat sitä mieltä, että kaikki lapsiperheet
ansaitsevat lapsilisien korotuksen. Halusin tämän
virheen nyt korjata, ettei pääse tällaista
jäämään pöytäkirjoihin.
Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä nostaa muutaman teeman
esiin liittyen ensi vuoden budjettiin koskien näitä sosiaali-
ja terveydenhuollon asioita.
Ensinnäkin, arvoisa puhemies, olen hyvin huolissani
siitä, miten veteraaneja ja invalideja tullaan nyt kohtelemaan.
Nimittäin kyllä veteraanit ja invalidit ovat heikossa
asemassa. He tarvitsevat ikääntyessään
yhä enemmän hoitoa, kuntoutusta ja muita palveluja.
Tähän tarpeeseen meidän tulee täällä eduskunnassa
vastata. Veteraanien terveydenhuoltoa, eläketurvaa ja asunto-oloja
on parannettava. Nimittäin noin puolella kaikista sotainvalideista
on haitta-asteeltaan 10—15 prosentin invaliditeetti. He
eivät kuitenkaan ole oikeutettuja samoihin palveluihin,
joihin korkeamman haitta-asteen invalideilla on mahdollisuus. Ikääntyneiden
sotainvalidien avohoidon palveluiden haitta-asteraja tulisi laskea 10
prosenttiin. Avohoidon tuen lisääminen ja parantaminen
vähentää tarvetta laitoshoitoon.
Tällä hetkellä, kun laitoshoidon
haitta-asteraja on 25 prosenttia, lähes puolet maamme sotainvalideista
jää sen ulkopuolelle. Siksi tämä raja tulisi
laskea nyt pikaisesti 20 prosenttiin ja sitten tulevaisuudessa vielä sen
alle. Lähitulevaisuudessa saattaa nimittäin käydä niin,
että sotainvalidien sairaskodeissa on samaan aikaan tyhjiä paikkoja,
kun ulkopuolella odottaa kipeästi laitospaikkaa tarvitsevia.
Näiden tavoitteiden toteuttaminen edellyttää riittäviä määrärahoja.
Lisäksi kolmen vuoden takainen linjaus veteraanien
jokavuotisesta kuntoutuksesta on toteutettava. Kun vielä vuonna
2007 veteraaneista 46 prosenttia osallistui kuntoutukseen, on aihe
nyt kysyä, toteutuuko veteraanien kuntoutuksessa todellakin
tämä vaadittava vuosittaisuus. Siksi vuoden 2004
veteraanipoliittiset linjaukset olisikin syytä nostaa uuden
jatkotyön kohteeksi.
Arvoisa puhemies! Kun hallituksen ohjelmassa on erittäin
hyviä kirjauksia koskien sotaveteraanien ja sotainvalidien
asemaa ja heidän turvansa parantamista, niin olen pahoillani
siitä, miksi näitä hyviä linjauksia
ei ole lähdetty ripeästi toteuttamaan Vanhasen
toisessa hallituksessa. Ei edes sosiaali- ja terveysministeriössä ole
riittävän rivakasti puututtu näihin asioihin. Kuitenkin
on kysymys Suomen kunniakansalaisten aseman parantamisesta.
Arvoisa puhemies! Kuntien tehtäviä on lisätty samaan
aikaan, kun resursseja on vähennetty. Normiohjaukseen pyrkiminen
ilman resurssipanostuksia on siis oikeastaan ajanhukkaa. Hyvinvointipalveluiden
toimimisen voi toteuttaa ainoastaan yksikertaisella ja hyvin kaikkien
tiedossa olevalla reseptillä: riittävä tulotaso,
riittävästi henkilöstöä ja
riittävästi muttei liikaa töitä.
Valitettavasti tämä resepti on hukassa tässä talousarvioesityksessä,
sillä kuntien hyvinvointipalveluiden järjestämiseen
on varattu tulevalle vuodelle liian vähän varoja.
Me sosialidemokraatit olemme reagoineet tähän
haasteeseen ja olemme puuttuneet aliresursointiin omassa vaihtoehtobudjetissamme.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi jatkona tuohon äskeiseen
mielenterveyskeskusteluun haluaisin vielä todeta, että meidän
täällä eduskunnassa pitäisi
puuttua kiireesti myöskin toiseen ongelmaan. Nimittäin
käsi kädessä mielenterveysongelmien kanssa
käyvät myöskin päihdeongelmat.
Valitettavasti tässä tulevassa talousarviossa ei
kuitenkaan päihdehuollon määrärahoja
ole riittävästi. Nimittäin päihdehuollon
määrärahoja leikataan samanaikaisesti,
kun runsaan alkoholinkäytön haittavaikutukset
yhä lisääntyvät. Terveyden ja
toimintakyvyn ylläpitämiseksi tarkoitettu määräraha
on valitettavasti riittämätön.
Hallituksen aloittama politiikkaohjelma on kuitenkin hyvä aloite
asioihin tarttumiseksi, ja siitä haluan kiittää ministeriä,
mutta valitettavasti todellisten toimenpiteiden toteuttaminen edellyttää aitoa
resursointia.
Esko Ahonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Todella ministeri Risikolle suuri kiitos
siitä, että hän on jaksanut istua täällä ja
kuunnella näitä meidän puheenvuorojamme.
Mutta sen verran täytyy tietysti eteläpohjalaisuutta
ja sitkeyttä kehua, että onhan hän entinen
ylihärmäläinen, tulevan Kauhavan kaupunginosasta,
mutta nyt hän asuu Seinäjoella, joten voi sanoa,
että seinäjokilainen ministeri.
Arvoisa herra puhemies! Budjetti sisältää todella
monia myönteisiä asioita, niin kuin täällä on
tänä iltana tullut todettua. Äitiys-,
isyys- ja vanhempainrahaa on korotettu. Erityisen tyytyväinen
olen nuorten mielenterveyspalvelujen saamaan 1,8 miljoonan euron
lisärahaan. Tämä raha menee nimittäin
erittäin kipeään tarpeeseen, ja sen avulla
voidaan säästää tulevaisuudessa,
koska se tulee olemaan varmaan ennalta ehkäisevää rahaa.
Mutta täällä on puhuttu tänä päivänä hyvin paljon
jo kyselytunnilla ja täällä keskusteluissa
ja debatissa myös kuntien taloudesta. Meillähän
on erilaisia kuntatalouksia, mutta hyvin pitkälle se myös
johtuu siitä, että meillä on erilainen
ikärakenne eri kunnissa. Siitä johtuen taas erikoissairaanhoidon
kulut ovat nousseet hyvinkin paljon monissa eri kunnissa. On kuntia,
joissa budjetoidaan seuraavan vuoden talousarvio ja todetaan loppuvuodesta,
että se on ylittynyt monella sadallatuhannella eurolla.
Olen sitä miettinyt monta kertaa ja olen jossakin yhteydessä eri
ministereittenkin kanssa keskustellut, eikö voitaisi ajatella,
että esimerkiksi Alajärven kaupungin erikoissairaanhoidon
kulut laskettaisiin huoltosuhteen mukaan, johon otetaan ikärakenne,
työllisyys, ammattijakauma, ja sen jälkeen budjetoidaan
ensi vuoden talousarvioon, kuinka paljon nämä menot
kokonaisuudessa ovat. Jos se sitten ylittyy, niin valtio tulisi
siihen jollakin lailla mukaan, koska se olisi tällaista
kuntatalouden hallintaa ja toisaalta taas myös valtio voisi
seurata tätä erikoissairaanhoidon kehitystä.
Tätä asiaa tiedustelisin ministeri Risikolta.
Merja Kuusisto /sd:
Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi pitää sanoa,
että ministeri Risikko on tehnyt hirveän paljon
hyvää ministeriaikanaan. Mielestäni vammaisille
tarkoitettu henkilökohtainen apu, mikä nyt tulee
lähiaikoina voimaan, 2009, on erittäin hyvä uudistus,
ja sitä on pitkään odotettu.
Debatin aikana yritin saada puheenvuoroa mutta en saanut, joten
ajattelin esittää nyt näitä kysymyksiä tässä puheen
yhteydessä.
Arvoisa puhemies! Nuorten työttömyys on hyvin
suhdanneherkkää. Luvut kertovat siitä karua
kieltä. Kesäkuussa 2008 alle 25-vuotiaita työnhakijoita
oli 1 700 vähemmän kuin edellisen vuoden
kesäkuussa. Lokakuussa 2008 nuoria työnhakijoita
oli jo tuhat enemmän kuin lokakuussa 2007. Kysyisin: Mitä ministeri
aikoo tehdä, jotta nuorisotyöttömyys
ei pahene ja turvataan yhteiskuntatakuun toteutuminen nuorille?
Lisäksi sitten työttömistä nuorista
lähes puolet on ilman ammatillista koulutusta. Keväällä 2008
ammatilliseen koulutukseen oli ensisijaisia hakijoita lähes
11 000 enemmän kuin oli aloituspaikkoja. Moni
nuori jäi siis ilman haluamaansa koulutuspaikkaa. Heikossa
asemassa ovat myös ne nuoret, jotka keskeyttävät
ammatilliset opintonsa esimerkiksi siksi, että oppilaitoksessa
ei kyetä riittävästi tukemaan opiskeluvaikeuksista kärsiviä opiskelijoita.
Haluaisin tietää, miten hallitus tähän
panostaa, että nämä ammattikoululaiset
pystyisivät suorittamaan opintonsa loppuun asti.
Arvoisa puhemies! Myös päiväkotien
ryhmäkoosta on puhuttu vuosia, mutta mitään
todellisia parannuksia ei ole näköpiirissä.
Hallitusohjelmassa on vain maininta siitä, että varhaiskasvatuspalveluja
kehitetään monimuotoisemmiksi lisäämällä osa-aikaisen
hoidon mahdollisuuksia sekä avoimia päiväkoteja
ja kerhotoimintaa.
Arvoisa ministeri, onko suunnitteilla toimenpiteitä,
jotta päivähoidon ryhmäkokoja pienennetään
ja uudet määräykset ryhmien koosta olisivat
nykyistä sitovampia kasvatustehtävissä olevan
henkilökunnan määrän suhteessa
lasten määrään?
Sosiaali- ja terveysministeriön varhaiskasvatuksen
neuvottelukunta on esittänyt visiossaan, että henkilökuntaa
lisätään ja ryhmäkokoja pienennetään
vuoteen 2020 mennessä. Onko niin, että hallitus
toteuttaa tämän tärkeän uudistuksen?
Lisäksi vielä olisin kiinnittänyt
huomiota siihen, että tällä hetkellä terveyskeskukset
eivät toimi riittävän hyvin. Niissä on
erittäin paljon hyvää, mutta yleensä se
negatiivinen palaute kulminoituu siihen, kun ei saada aikaa lääkärin
vastaanotolle. Tosin lääkärit tekevät
terveyskeskuksen hoitotyöstä vajaat puolet. Muu
terveydenhuollon hoitohenkilökunta hoitaa lopun osuuden.
Lääkärit valittavat, että heillä on
liian paljon hoidettavia potilaita. Väestövastuun
pitäisi olla noin 1 700 asukasta per lääkäri,
ja tällä hetkellä se on keskimäärin
noin 2 000. Lääkärit valittavat myös
siitä, että on liian paljon toimistotyötä ja joudutaan
kirjoittamaan paljon erilaisia todistuksia esimerkiksi siitä,
että lapsi ei voi harrastaa liikuntaa ym. ym.
He ovat puuttuneet myös siihen, että terveyskeskusten
johto ei ole toimiva. Sitä olen jäänyt miettimään,
että useasti kumminkin terveyskeskuksissa sitä lääkärin
työtä johtaa lääkäri,
mikä siinä voi olla ongelma. Onko niin, että lääkäreitten
pitää tehdä sitä lääkärintyötä ja
sitten terveyskeskuksissa pitää yksinkertaisesti
olla kunnon johtaja, joka pystyy organisoimaan sen työn?
Minä olen erittäin tyytyväinen meidän
kansanterveystyöstä ja kansanterveyslaista, mikä 1972
laadittiin. Se on kumminkin taannut koko Suomeen hyvän
perusterveydenhuollon kaikille ja erikoissairaanhoidon. Se on niin
tärkeä asia, että siihen kannattaa panostaa
ja sitä täytyy kehittää, ja
nämä olemassa olevat ongelmat täytyy poistaa.
Kari Kärkkäinen /kd:
Arvoisa puhemies! On helppo jatkaa ed. Merja Kuusiston puheenvuoron
jälkeen.
Jos tällä viikolla on luettu uutisia, 15.
päivä joulukuuta teki varsin moni kunnanvaltuusto päätöksiä ensi
vuoden talousarviotaan koskien. Jos on katsonut eri puolilta Suomea
lehtiä, on huomannut sen, että kuntapäättäjät
tuskailevat vuosittain varsinkin kohoavien erikoissairaanhoidon
kustannusten vuoksi. Nämä kulut kasvavat, koska
perusterveydenhuolto ei tällä hetkellä eri
puolilla Suomea toimi. Paine kasaantuu kalliimpaan erikoissairaanhoitoon,
ja kyse ei ole niinkään kuntapäättäjien
ymmärtämättömyydestä,
vaan kuntien osittaisesta resurssipulasta, jota pahentaa väestön
ikärakenteen nopea muutos ja toisaalta kohonneet kustannukset.
Oppositioryhmät vaativat vuosi sitten budjettiin 600
miljoonan euron lisäystä, jotta terveys- ja sosiaalipuolen
haasteisiin voitaisiin vastata. Hallituksella ei tuolloin ollut
mahdollisuuksia lisätä määrärahoja,
eikä myöskään parhaillaan käsittelyssä olevassa
valtion talousarvioesityksessä ole helpotusta tilanteeseen.
Hallitus haluaa priorisoida mieluummin veronkevennykset keskeisten
peruspalvelujen turvaamisen edelle.
Onkin kysyttävä, onko Vanhasen hallitus ymmärtänyt,
millaisessa kriisitilanteessa perusterveydenhuoltomme perusta, terveyskeskukset,
on tai minkälainen uhka siellä on syntymässä tällä hetkellä.
Työkuorma on käynyt monissa terveyskeskuksissa
lähes ylivoimaiseksi. Reilusti yli puolet terveyskeskuslääkäreistä sanoo,
että heillä ei ole riittävästi
aikaa varsinaiseen vastaanottotyöhön eli potilaan
kohtaamiseen tai hoidon tarpeen määrittelyyn.
Arvoisa puhemies! Jopa puolet terveyskeskuslääkäreistä on
valmis vaihtamaan työpaikkaa, ja terveyskeskuspalvelujen
saatavuus on monin paikoin heikko. Monessa kunnassa hoitotakuu ei ole
nopeuttanut kiireettömään hoitoon pääsyä lainkaan
ja pääsy terveyskeskuslääkärin
luo on entisestään vaikeutunut ja terveyskeskusten
vetovoima vähentynyt.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Kärkkäinen toi tärkeän
asian esille, terveyskeskusten palvelut. Eräs ongelma on
krooninen ja yhä paheneva lääkäripula
terveyskeskuksissa. Kotipaikkakunnallani Haapamäellä ei
ole vakinaista terveyskeskuslääkäriä ollut
pitkään aikaan ja sijaisiakaan ei ole käytännössä ollut.
Elikkä tämä on yksi esimerkki monen muun
tapauksen ohella siitä, että terveysasemat eivät
voi palvella täysitehoisesti, kun on lääkärivajetta.
Haluan kantaa huolta myös lääkärien
yöpäivystyksistä ja viikonloppupäivystyksistä.
Meillä on nyt maassa paljon sellaista suuntausta, että ne keskittyvät
jopa maakuntakeskustasolle. Tämä on minusta liian
kauas tapahtuvaa keskittymistä. Kun samaan aikaan pienemmillä paikkakunnilla myös
ambulanssitoiminta uhkaa kannattamattomana loppua, niin tilanne
on ongelmallinen. On sanottu, että lääkärien
yöpäivystykset voivat etääntyä,
kun on sairaankuljetus, mutta jos sairaankuljetuskin keskittyy liiaksi
eikä yöaikaan ole tavoitettavissa sieltä läheltä omasta
kotikunnasta edes ambulanssia, niin silloin on todella ongelma.
Samoin näkisin, että ambulansseja pitäisi
olla myös yöaikaan riittävästi.
Se tuntemus, mitä minulla on, osoittaa sen, että muun
muassa Keski-Suomessa kotiseudullani, mistä myöskin
kuljetetaan potilaita Pirkanmaan puolelle, aamuyön tunteina
kaikki ambulanssit ovat yleensä menossa. Sillä voi
olla haittavaikutus nopealle saatavuudelle. Haluan korostaa sitä,
että ambulanssien pitäisi olla aina nopeasti saatavissa.
Vaikka tämä maksaa, niin kyllä on niin
arvokkaasta, välttämättömästä asiasta
kyse, että siihen pitää voida panostaa.
Tuon esille myös sen, että hallituksen budjetissa
hoito- ja hoivatyöhön on haluttu panostaa, mutta
on yhä lisääntyvämmästä,
haastavammasta asiasta kyse, johonka tarvitaan myöskin
jatkossa lisää voimavaroja. Omaishoitajat ovat
se voimavara, jota ilman ei hyvää hoitoa olisi
tässä määrin saatavissa. Siksi
arvostan omaishoitajien työtä, ja siihen pitäisi
myöskin yhteiskunnan osoittaa riittävää taloudellista
panostusta mutta myöskin kantaa huolta siitä,
että omaishoitajat jaksavat tehtävässään.
Täällä tuotiin edellä puheessa
myös esille mielenterveysongelmat. Pitäisi voida
vaikuttaa ennalta ehkäisevästi niin paljon kuin
voidaan. Ed. Kuusisto toi juuri nämä nuorten kysymykset, nuorten
syrjäytymisen estämisen, esille. Sivistysvaliokuntahan
tämän vuoden aikana on tehnyt paljon töitä nuorten
syrjäytymisen estämiseksi, mutta tähän
tulisi voida kaikki panostukset jatkossakin tehdä.
Huoli viime sotien veteraanien asioista ei saa vaieta eduskunnassa
niin kauan kuin yksikin viime sotien veteraani on vielä keskuudessamme, samoin
sotainvalidit, lotat, myös kotirintamalotat. On muistettava,
että aikanaan nuoret naiset, kuten oma äitinikin,
olivat vuosikausia kotirintamalottana isänmaan eteen, mutta
näistä ei ole minkäänlaista
eläkettä tullut. Ei hän tietysti sitä kaipaakaan,
mutta hyvä olisi, että yhteiskunta arvostaisi
tuota naisten erittäin arvokasta ja viime sotien aikana
välttämätöntä työtä myös näin
jälkikäteen, kenellekä se vielä voidaan
tehdä.
Samoin lukuisat kerrat on tuotu esille sitä, että on
vielä heitä, jotka eivät ole saaneet
veteraanitunnusta ja kokevat, että heille tämä kuuluisi. Toivon,
että voitaisiin avata veteraanitunnusten myöntäminen,
selvittää kysymys, onko niille ihmisille, jotka
haluavat saada veteraanitunnuksen, perusteita myöntää,
jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi,
mitenkä oikeus hänen kohdallaan voisi toteutua.
Jari Leppä /kesk:
Puhemies! Pidän erittäin hyvänä asiana,
että valiokunta esittää veteraanien kuntoutukseen
1,8 miljoonaa euroa. He ovat sen toden totta ansainneet. Samoin
pidän hyvänä sitä, että valiokunta
niin kuin myös sosiaali- ja terveysvaliokunta on esittänyt
useampaan otteeseen, että nämä invalidien
haitta-asterajat alentuisivat. Nyt kun ministeri Risikko on täällä paikalla
tähän aikaan illasta, mikä on hieno asia, meillä on
hyvä tilaisuus myöskin kysyä, onko nyt vihdoin
viimein jossakin aikataulussa etenemässä tämä haitta-asteasia
ja milloin siinä päästään sille
tahtotila-asteelle, mikä eduskunnassa on, myöskin
lakiehdotusten osalta.
Puhemies! Toinen kysymykseni ministerille koskee maatalouslomitusta
ja sitä, että hallitusohjelmassa on erinomaiset
kirjaukset lomapäivien lisäämisestä,
mutta ongelmaksi maataloudessa on muodostunut lomittajapula. Miten
te olette asiaa pohtinut, minkälaisia toimenpiteitä pitäisi tehdä?
Pitäisikö työmarkkinajärjestöille
palkkauksen osalta vähän vinkata asiasta, vai
mitkä olisivat ne keinot, jotta lomittajapula hieman heltiäisi
nykyisestä? Tarvetta sille selkeästi on.
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Täällä tuli
muutamia kysymyksiä. Osa edustajista on jo poistunut paikalta,
mutta muutamaan kysymykseen tässä ehdin vastata.
Sosiaalityöntekijöiden määrästä kysyi
ed. Anneli Kiljunen, ja se on todella sellainen vakava kysymys tietysti,
miten heitä riittää, kun esimerkiksi
lainsäädäntö edellyttää yliopistososiaalityöntekijöitten
palkkaamista jne. Me olemme nyt ministeriössä pohtineet
nimenomaan näitä tehtäväkuvia
ja antaneet niistä suosituksia kunnille ja sen lisäksi
opetusministeriön kanssa keskustelleet siitä,
voitaisiinko lisätä sosiaalityöntekijöiden
koulutusta muun muassa muuntokoulutuksella sosionomeista.
Täällä muun muassa edustajat Laxell,
Kärkkäinen ja monet muut, muun muassa ed. Kiurukin,
ottivat puheeksi mielenterveyspalvelut. Ministeri Hyssälä on
tehnyt hyvää työtä tämän
Masto-hankkeen kautta nimenomaan edistääkseen
sitä, että työkyvyttömyyseläkkeiden
määrä ei olisi niin valtava kuin se tällä hetkellä on,
koska todellakin mielenterveys on meillä suurin työkyvyttömyyseläkkeiden
syy.
Mieli 2009 on tällainen mielenterveysohjelma, joka
meillä nyt valmistuu tämän vuoden loppuun
mennessä tai ainakin tammikuun loppuun mennessä.
Silloin esitellään ihan julkisuuteenkin tämä Mieli
2009. Siellä nimenomaan ovat mielenterveys ja päihde
yhdessä, ja se on minun mielestäni tosi iso askel,
että me saisimme nämä yhteen, koska monesti
näillä ihmisillä on molemmat ongelmat
eikä heitä luukutettaisi sitten paikasta toiseen.
Sitten ed. Kuusisto nosti erittäin tärkeän
asian täällä esille, nuorten syrjäytymisen
ja sen, miten sitä voidaan ehkäistä.
Nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä on varmasti
hyvin monia eri keinoja ja siinä ei yksi keino riitä,
mutta tässä on muutamia, muun muassa se, että työllisyyttä lisättäisiin ja
mahdollistettaisiin myöskin kannustavalla sosiaaliturvalla.
On myöskin tärkeää, että mielenterveyspalvelut
ovat kunnossa, ja siihen me pyrimme myöskin, koska sillä yhtenäistetään
näitten nuorten mielenterveysikärajoja. Tällä Kaste-ohjelmalla
yritetään saada nimenomaan apua sille koko yhteisölle
ja perheelle, että sitten nuoret pystyisivät pääsemään
siitä mahdollisesta kierteestä pois.
Keskeyttämisen vähentäminen on tosi
tärkeä asia oppilashuollon menetelmin, ja oppisopimuskoulutus
on tärkeä metodi tähän ja kaiken
kaikkiaan se, että kiinnitämme erityistä huomiota
kasi- ja ysiluokkalaisiin, koska nämä ovat sellaisia
riskiryhmiä. Sitten tietysti koulupudokkaat pitää pysyttää eräällä lailla
haavissa. Itse 15 vuotta koulutuspuolella olleena sanon, että jos
koulupudokkaita kovin paljon tulee, niin se on erittäin huono
merkki, koska heidät pitäisi saada kiinni, mutta
nyt voi käydä niin, että he katoavat
jopa tilastoista, ja tämä on surullinen juttu.
Varhaiskasvatuksen neuvottelukunta tekee hyvää työtä,
pohtii nimenomaan, mitä erityismuutoksia päivähoitolakiin
pitäisi tehdä, mutta sitten lähtee rakentamaan
myös lakia varhaiskasvatuksesta. Siellä kuvataan
jatkumo sieltä päivähoidosta
ihan sinne kouluun asti. Myöskin nämä monimuotoiset
varhaiskasvatuspalvelut ovat siellä luupin alla.
Toimiva terveyskeskus -ohjelma vastaa terveyskeskuksen ongelmiin,
ja täällä toitte, ed. Kuusisto, esille
niitä probleemeja, mitä terveyskeskuksissa tällä hetkellä on.
Toimiva terveyskeskus -ohjelma ja terveydenhuoltolaki ovat niitä keinoja,
joilla me nyt tähän yritämme sitten saada
jotain apua. Mutta pitää muistaa se, että tässä nyt
ei rahakaan ole se riittävä apuväline vaan
tarvitaan myös toimintojen muutoksia, työnjaon
muutosta. Nimittäin on paikkoja, joissa se toimii hyvin,
ja paikkoja, jossa se ei toimi, ja siellä ei raha olekaan
se ratkaiseva asia.
Sitten täällä nostettiin esiin veteraanikuntoutusasiat,
tärkeä asia sekin on. Nyt me olemme Valtiokonttorin
kanssa tehneet hyvää yhteistyötä ja
käynnistäneet tällaisen keskustelun siitä,
mitkä ovat tulevien vuosien toimenpiteet. Nimittäin edellisellä kaudella
tehtiin tämä hyvä veteraanipaketti ja
sitä on viety hissun kissun eteenpäin, mutta nyt
se on hyvä päivittää ja katsoa,
mitä nyt sitten tarvitaan.
Maatalouslomituksesta. Olen itsekin sitä mieltä,
että on hienoa, että on saatu lomapäiviä lisää maatalousyrittäjille
ihan jaksamisenkin tähden, mutta nyt on sitten se probleema,
mistäs lomittajat. Tämä on nyt palkkauskysymys
ja työaikakysymys ja yleensäkin kaiken kaikkiaan
työehtosopimuskysymys, jossa tarvitaan sitten muitakin kuin
sosiaali- ja terveydenhuoltoa.
Ensihoito ja sairaankuljetus nousivat myös puheeksi.
Terveydenhuoltolaki ottaa nyt asian myöskin tällaiseksi
tärkeäksi kehittämisen alueeksi. Ensihoidosta
ja sairaankuljetuksesta meillä on hyvä selvitys
tehtynä, mutta se pitää vaan laittaa
käytäntöön. Kun Paras-hanke
etenee, niin ensihoidolla ja sairaankuljetuksella tulee olemaan
suurempi rooli, koska nyt kun terveyskeskuksia ja päivystyksiä keskitetään,
se tarkoittaa sitä, että pitää olla
hyvä kuljetus ja ensihoito pitää varmistaa.
Kari Kärkkäinen /kd:
Arvoisa puhemies! Kiitän ministeri Risikkoa siitä,
että puhuitte nimenomaan mielenterveyspalveluiden hoitotakuusta.
Toivon, että onnistutte omalla ministerikaudellanne viemään
sen loppuun.
Toinen asia, mihin kiinnititte huomiota, oli nimenomaan kouluterveydenhuolto
ja oppilashuolto, jotka ovat tällä hetkellä suurissa
vaikeuksissa. Kunnat ovat vähentäneet kouluterveydenhuoltohenkilöstön
virkoja ja kouluterveydenhuollon vastaanottokäyntejä huomattavasti.
Ja niin kuin tämän viikon budjettikirjoituksista
kuntien valtuustojen päätöksistä viime
maanantailta voi lukea, kouluterveydenhuollon oppilasmäärät ovat
kohtuuttoman suuria suosituksiin verrattuna ja yhdenkään
läänin alueella ei enää tehdä suositusten
mukaisia laajoja terveystarkastuksia. Ja jos tällä viikolla
luki tarkasti läänien tarinoita, niin vain puolessa
kunnista terveydenhuollon hoitajien mitoitus on suosituksen mukainen
tai lähellä sitä ja joissakin kunnissa
suositusten mukainen oppilaiden enimmäismäärä ylitetään
yli kaksinkertaisesti.
Myöskään koulukuraattoreita ja koulupsykologeja
ei ole riittävästi, ja toivon, että ministerinä kiinnitätte
varsin paljon huomiota siihen, että kiritätte
erityisesti valtiovarainministeri Kataista siihen, että hän
näkisi painopisteenä myöskin tämän
tulevina vuosina.
Eero Reijonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Terveydenhuollon ongelmat kulminoituvat
lääkäripulaan ja hoidon porrastukseen,
ja nyt kun tämä terveydenhuoltolaki etenee ja
ilmeisesti on niin, että lausuntokierros on pikkuhiljaa käyty
loppuun — valitettavasti ministeri on lähdössä — olisin
kysynyt siitä, onko se työ, jota on tehty tämän
Paras-hankkeen tiimoilta, kun on tehty näitä yhteistoiminta-alueita
terveydenhuollon osalta, mennyt hukkaan. Ja onko varmaa se, että tulee
terveyspiirimalli, vai mikä se tämänhetkinen
tilanne on?
Kyllä jotenkin tuntuu siltä välillä,
että hyvä hallitus etenee niin nopeasti, että peruskunnissa emme
oikein ehdi mukaan näissä asioissa. Kun kotikunnassanikin
tämä Paras-hankkeen mukainen yhteistoiminta-alue
on nyt muodostettu ja se ensi vuonna alkaa, niin toivon tietysti,
että niitä kokemuksia, joita tästä kokeilusta
saadaan, pystyttäisiin sitten hyödyntämään
laajemmin. Aika näyttää varmaan, onko
tämä terveyspiirimalli hyvä vai huono.
Siinähän ongelmat ovat hyvin pitkälti
siinä, että hallinto on aika raskas, ja kun on
isosta yksiköstä kysymys, niin kuuluuko peruskuntien ääni
sitten tässä terveyspiirimallissa riittävästi?
Krista Kiuru /sd:
Arvoisa puhemies! Väestön ikääntyminen
ja kuntien heikentyneet laitoshoivapalvelut johtavat pitkällä aikavälillä siihen,
että omaishoito
ja sen tarve tulee kasvamaan räjähdysmäisesti.
Omaishoidon kehittämisen toimenpideohjelmassa vuodelta
2004 arvioidaan, että omaishoitajien tarvetta olisi yli
300 000 ihmiselle. Kuitenkin tiedämme, että esimerkiksi tänä vuonna
noin 33 000 omaishoitajaa sai kunnallista omaishoidon tukea.
Valitettavasti omaishoidon tuki on vieläkin kovin harkinnanvaraista, se
on kuntien harkinnanvarainen etuus, joka kohdentuu kunnista
riippuen hyvin eri tavalla. Näin seurauksena on sitten
se, että omaishoitajat ja -hoidettavat ovat hyvin eriarvoisessa
asemassa riippuen siitä, millä asuinpaikalla asutaan.
Valitettavasti myöskin monissa kunnissa omaishoidon tuki
ja sen tarve alibudjetoidaan, jolloin määrärahat
voivat loppua kesken vuoden tai ainakaan sopimuksia loppuvuodelle
ei taloudellisten paineitten vuoksi tulla tekemään.
Arvoisa puhemies! Omaishoito on kuitenkin hyvin taloudellinen
tapa hoitaa ikääntyvien suomalaisten turvaa ja
tulevaisuuden hoitoa. On selvää, että hoidon
tukea ja tuensaajien määrää pitää jatkossa
laajentaa ja tulee huolehtia siitä, että omaishoitajien
fyysinen ja henkinen jaksaminen riittää tulevaisuudessakin.
Se vaatii kuntoutusta omaishoitajille. Olenkin sillä kannalla,
että neljä vapaapäivää pitää jatkossa
sisällyttää omaishoidon määrärahojen
budjettiin tulevilla budjettikausilla ja lisäksi vapaapäivistä pitää tehdä maksuttomia.
Antti Vuolanne /sd:
Arvostettu puhemies! Hyvät kansanedustajat! Haluaisin
tässä vielä illan päätteeksi
ja loppukeskustelussa nostaa muutaman asian esiin, jotka minun mielestäni
ovat tärkeitä erityisesti terveydenhuollon tason
turvaamisessa.
Arvoisa ministeri, teillä on ollut hyviä näkökantoja.
Toivon, että viette niitä eteenpäin,
ja sitä mukaa kuin tuotte niitä tänne
eduskuntasaliin päätettäväksi,
arvoisa ministeri, me kyllä oppositiosta niitä kannatamme.
Eräs keskeinen asia on se, että meillä eri
väestöryhmien terveyserot ovat kasvamassa. Tämä on
hyvin merkittävä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden
muoto. Se, saadaanko tasavertaisesti ja samanlaisilla, yhdenvertaisilla
sosiaalisilla ja terveydellisellä oikeuksilla perustarpeet
tyydytetyiksi, on yksi kysymys, johon jokaisen yhteiskunnan pitää vastata,
ja mielestäni Suomessa vastauksen pitää olla
"kyllä": yhdenvertaiset terveyspalvelut kuuluvat jokaiselle.
Nyt kuitenkin tämän hallituksen aikana ollaan menossa
kehityksessä väärään
suuntaan ja hyvin vaaralliseen suuntaan. Meillä hyvätuloiset
käyttävät lähinnä yksityisiä palveluita,
sitten toisaalta työssä olevat käyttävät
työterveyspalveluita ja sitten kaikkein pienituloisimmat
terveyskeskuspalveluita. Tämä on hyvin merkittävä eriarvoistumiskehitys,
joka tulee ottaa erityisen tarkastelun piiriin. Meillä korkeat
terveydenhuoltokustannukset jopa saattavat estää kaikkein
pienituloisimpia saamasta perusterveydenhuoltoa ja niitä oikeuksia,
jotka jokaiselle Suomen kansalaiselle minun mielestäni
kuuluisivat.
Terveydenhuollon asiakasmaksut ja lääkkeiden
omavastuuosuudet, kuten on täällä monissa paikoissa
todettu, ovat kuitenkin maailman huippuluokkaa, ja meillä terveydenhuollon
kustannukset, jotka tulevat sairastuneelle, ovat eurooppalaisittain
verrattuna korkeat. Tätä taustaa vasten en pidä oikeana
sitä, että hallitus on lähtenyt tielle,
jolla nostetaan terveydenhuollon maksuja, enkä ymmärrä niitä perusteluja,
joita hallitus on tälle tielle lähtiessään
käyttänyt. Meillä tämä saattaa
johtaa myös eneneviin terveydenhuollon kustannuksiin koko
kansantalouden mittakaavassa. Kun hoito viivästyy, niin
myös hoidon kokonaiskustannukset kasvavat.
Kari Kärkkäinen /kd:
Arvoisa puhemies! Ed. Vuolanne perustuslakivaliokunnan jäsenenä kiinnitti
varsin oikeaan asiaan huomiota. Suomalaisen potilaan omakustannusosuus
terveydenhuollon kustannuksista on lähes kaksinkertainen eurooppalaiseen
keskitasoon verrattuna, ja jos katsotaan potilaiden omakustannusosuutta,
niin sitä tulisi ryhtyä pienentämään.
Tämä alkaa olla kohta jo yhdenvertaisuuskysymys
suomalaisessa yhteiskunnassa.
Mutta kiinnitän lopuksi omassa puheenvuorossani huomiota
niihin muutamaan aloitteeseen, joita kristillisdemokraatit ovat
tehneet huomiseen käsittelyyn sosiaali- ja terveysministeriön
hallinnonalalle.
Ensimmäinen on se, että haluamme kiinnittää vielä huomiota
siihen, että omaishoitajien asema kaipaa pikaista helpotusta.
Ennen vaaleja useimpien poliittisten puolueiden ohjelmissa tämä kysymys
nostettiin merkittävästi esille, sillä merkittävä osa
omaishoitajista jää tällä hetkellä kokonaan
omaishoidon tuen ulkopuolelle varojen puuttuessa. Erityisesti tämä korostuu,
voi sanoa, meidän roopelandiassamme, jossa on niin eriarvoisia
kuntia. On 16 prosentin Maarianhamina ja Kauniainen, ja sitten on
näitä 21 prosentin kuntia, joissa omaishoidon
tukea ei makseta edes sitä tasoa, mitä esimerkiksi
Kauniaisissa ja Espoossa maksetaan.
Vaikeavammaisten mahdollisuuksia henkilökohtaisen avustajan
palkkaamisen on myös parannettava heti vuoden alusta ja
annettava siihen riittävät määrärahat,
joita en havainnut hallituksen ensi vuoden esityksessä.
Antti Vuolanne /sd:
Arvoisa puhemies! Lyhyesti vielä ed. Kärkkäiselle
haluan vastata, että on aivan oikein, kun otatte tähän
keskusteluun mukaan nimenomaan valtiosääntöoikeudellisenkin
tarkastelun. Se, että me olemme Suomen perustuslain viime
uudistuksessa lisänneet painoa nimenomaan sosiaalisten
oikeuksien ja kansalaisoikeuksien toteutumiselle, on äärettömän
tärkeä näkökulma, ja mikä on
sen perusteellisempi tarve ihmiselle kuin terveyden säilyttäminen
ja hyvän hoidon saaminen ajallaan. Jos me ajattelemme ihmisen
elämäntilanteiden haavoittuvuutta, juuri nimenomaan
terveydenhuollon saamattomuus loukkaa ihmisen perusoikeuksia kaikkein
arimmalla alueella.
Yleiskeskustelu pääluokasta 33 päättyi.