Leena-Kaisa Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Lähitulevaisuuden suurin haaste on uusien yritysten ja työpaikkojen luominen. Kauppa- ja teollisuusministeriö koordinoikin parhaillaan laajaa Yrittäjyys-hanketta, jonka tavoitteena on vauhdittaa yrittäjyyden kasvua. Kotimaisten ja kansainvälisten tilastovertailujen valossa suomalaisten halukkuus ryhtyä yrittäjäksi on valitettavan pieni, ja se on laskussa. Erityisen huonosti vertailussa pärjäävät suomalaiset naiset, joiden yrittäjyysaktiivisuus on hyvin alhainen.

Suomesta löytyisi valtavasti yrittäjäpotentiaalia. Ristiriita kärjistyy siinä, että meikäläisten asenteet yrittäjyyttä kohtaan ovat myönteisiä, mutta ne eivät toteudu käytännössä. Lisäksi meiltä löytyy innovaatioita ja korkeatasoista koulutusta. Silti olo tavallisena palkansaajana nähdään turvallisena ja houkuttelevana vaihtoehtona. Outoa on myös se, että mitä koulutetumpi henkilö on, sitä haluttomampi hän on yrittäjäksi. Tätä taustaa vasten yrittäjyyden edistämiseksi on todellakin tehtävä konkreettisia toimenpiteitä; pelkkä retoriikka ei riitä lisäämään työllisyyttä ja yritysten määrää.

Kyseessä oleva ed. Karjulan lakialoite osoittaa mielestäni innovatiivisuutta ja todellista halua edistää yrittäjyyden edellytyksiä. Tuen tätä aloitetta, sillä alkutaipaleen rahoituksellisten ongelmien helpottaminen on ensiarvoisen tärkeää.

Syitä yrittäjyyshaluttomuuteen löydetään yleensä taloudellisista syistä. On tärkeää saada nuoret ja nuoret aikuiset kiinnostumaan yrittäjyydestä. Myös yrittäjyyskasvatuksella on merkitystä. Projektit, joissa koulu ja yritykset ovat yhteistyössä tai joissa koululaiset opiskelevat yrittäjyyttä perustaen omia yrityksiä, toimivat varmasti kannustaen, mutta myös terveellä tavalla karsien. Käytännön tasolla kokeileminen ja ohjauksen saaminen oikealta yrittäjältä on hyvä kontaktipinta yrittäjyyden todellisuuteen.

Esittelyssään ed. Karjula sanoi, että yrittäjien ikärakenne on huolestuttava — totta. Lähimmän kymmenen vuoden aikana noin 60 000:lla suomalaisella perheyrityksellä on edessään sukupolvenvaihdos tai omistajan vaihdos. Vaikka sukupolvenvaihdoksia onkin helpotettu jo verotuksellisin toimenpitein, on katsottu tarpeelliseksi etsiä myös muita keinoja. Kuinka todellinen on tarve, ja mikä olisi toimiva ja laajasti hyväksyttävä malli? Nämä ovat kysymyksiä, joihin olisi löydettävä vastaus, kun lakivaliokunta käsittelee hallituksen esitystä perintökaaren muutokseksi.

Kuten sanoin, lakialoite on pääpiirteiltään kannatettava. Näkisin sen hyvänä lisänä nykyisille hankkeille ja jo tehdyille toimenpiteille. Yrityshautomot, uusyrityskeskukset ja varsinkin naisyrittäjyyden saralla käyttöönotettu mentorointityökalu toimivat hyvin ohjaten ja kannustaen aloittelevia yrittäjiä. Näin vältetään ja karsitaan yrityskuolemat jo yrittäjyyden alkutaipaleella.

Seppo Lahtela /kesk:

Rouva puhemies! Yhtyen äskeiseen puhujaan voisi todeta, että tähän ei juuri ole mitään lisättävää, mutta kuitenkin oman sanani tässä asiassa olisin valmis lausumaan, ja siinä mielessä, kun ed. Karjula, joka tunnetaan yrittäjämyönteisenä, tulevaisuuteen katsovana edustajana on rakentanut tällaisen aloitteen, katson, että muutama sana sen puolesta kyllä tässä tarvitaan. Aloitteen perusteet ovat sellaiset, että ellei asia nyt tällä aloitteella lähde liikkeelle ja ellei hallitus siihen tartu myöskin niin, että tämä eduskunta sen toteuttaa, on turha puhua yrittäjyyden ja yrittäjien katoamisesta tästä Suomenmaasta.

Yrittäminen ja yrittäjän asema on sellainen tavallaan elämänmuoto, että se, joka ei ole sitä kokenut, aistinut ja mieleensä imenyt, ei voi siitä puhua, ei ainakaan voi ymmärtää sitä, vaikka puheessaan tuntuisikin ymmärtävän.

Tässä aloitteessa erityisesti, kun todetaan ja painotetaan alkupääoman luomismahdollisuutta, oman pääoman kasvattamis- ja kerryttämismahdollisuutta, on sellainen signaali, mikä pitäisi jokaisen kansalaisen niin omia, miettiä ja aistia, että tähänkin voisi tarttua ja lähteä matkaan. Erityisesti se pitäisi aistia vanhemman jo työssäkäyvän väen, joka jälkikasvullensa hankkii tulevaisuutta ja tulevaisuuden mahdollisuuksia, niin että löytyisi yhtenä toiminta- ja elämäntapana ja elämisen mahdollisuuksia tarjoavana tapana yrittäjyys ja yrittäjän asema.

Valitettavasti yrittäjän asema Suomenmaassa ei ole ollut oikeastaan koskaan riittävän arvostettu. Sitä asemaa on leimannut pitkälti takavuosina, tai paremminkin voisi sanoa takavuosikymmeninä, se että vanhastaan patruunanäköala oli sellainen, että yrittäjä koettiin työntekijän riistäjäksi, pääomien kerääjäksi ja parempiosaiseksi kansalaiseksi kuin työntekijä. Tällä kertaa työntekijäporras on onnistunut hoitamaan asiansa oikein, kaikki kunnia siitä työmarkkinajärjestöille, mutta samassa yhteydessä, kun tämä asia on hoidettu järjestykseen, pienen yksittäisen ja yksinäisen yrittäjän asemasta ei ole oikein kannettu huolta eikä sille ainakaan ole riittävästi annettu sellaista painoarvoa, että yrittäjä pärjäisi riittävän hyvin, pärjäisi niin hyvin, että työntekijäporras haaveilisi yrittäjän asemasta ja pyrkisi sille rintamalle ja siihen riviin mukaan.

Valitettavasti usein on niin, että työntekijän asema on lakisääteisesti sekä myöskin muun turvan puitteissa niin turvattu, että työntekijä voi yrityksessä usein paremmin ja tulevaisuuteensa katsoen vahvemmin kuin työnantaja eli yrittäjä. Näin tämä asetelma ei saisi olla olemassa, vaan sen pitäisi olla tasapainoinen, tasapuolinen ja niin vahva, että tämä yrittäjä yrittäjäpanoksensa osalta saisi myöskin siitä yrityksestä tulosta paremmin ja enemmän kuin työtätekevä, jonka sijoitus siinä asiassa on oikeastaan vain työpanos ja ahkeruus. Ilman ahkeruutta niin työtekijän kuin työnantajankaan osalta ei tulla pärjäämään eikä voida toimia.

Jos katsotaan yrittäjien aseman vähenemistä ja oikeastaan yrittäjien lukumäärän kasvun laskemista, yhtenä asiana voisi heittää, onko sillä jotain tekemistä sen kanssa, että kun maaseutu ei enää ole kasvattava osapuoli eikä väestöä lisäävä osapuoli tässä yhteiskunnassa, niin sitä kautta kaupungeissa, tiiviissä asutuksessa, ei ehkä pystytä kasvattamaan sellaista nuorta väkeä, jolla yrittäminen olisi veressä ja hengessä. Tulee mieleen ajatus, että kun maaseudulla väki perinteisesti ennen kasvoi niin, että oltiin työssä mukana, alun perin äidin ja isän mukana, koko kasvu-, kouluikä ja nuoruusikä, niin yrittäminen oli lähempänä tätä ajatusta kuin se on täällä lähiöissä kasvaen. Toivottavasti olen tässä väärässä, mutta näihin johtopäätöksiin olen itse tavallaan syntynyt ja tullut tässä asiassa.

Kun puhutaan, että yrittämisen kautta luodaan työmahdollisuuksia ja työpaikkoja, se pitää erityisesti paikkansa ja näin pitää olla olemassa. Mutta tämän asian puitteissa ei ole syytä unohtaa myöskään sitä asiaa, että nuorisoon ja nuorempaan kansaan pitää luoda myöskin työhaluja. Ellei ole vilpittömiä työhaluja, ei voi menestyä sen paremmin työntekijänä kuin yrittäjänäkään.

Tähän nähden luulen, että tälläkin eduskunnalla on tässä asiassa vielä tavattoman paljon tehtävää, tällä sekä tulevilla, jotta me löytäisimme sellaisen tavan, että työssäolo palkittaisiin paremmin kuin ilman työtä vippaskonstein eläen ja elettäisiin työtä tehden yrittäjänä ollen paremmin kuin ne, jotka työtä karttavat ja elävät joillakin muilla tuilla tai toimeentulomuodoilla — etupäässä heittäisin tässä näkemyksen, että harmaan talouden parissa. Tämä ei voi olla Suomen tasavallan kestävyyden kannalta tulevaisuutta kohentava tapa. Tämä on saatava rehellisen yrittämisen pariin, ja yrittämisen pitää olla kannustavaa ja tuloksia tuottavaa, niin että se myöskin tarttuu jälkipolville.

Yhtenä asiana ottaisin esille sellaisen, että mitä tulee hyvin läheisesti tähän aloitteeseen liittyen, niin on olemassa tavattoman paljon läpikäymättömiä mahdollisuuksia erityisesti uusyrittäjyyskysymyksessä. Me puhumme tuolla kaakkoisessa Suomessa siitä, että alue on savupiipputeollisuuden aluetta ja savupiipputeollisuus saneeraa väkeä aina vähemmäksi, uutta ei synny, väki muuttaa sieltä pois, jopa niin, että siellä on huoli, että yksi kansanedustajan paikka menee väen mukana jonnekin muualle eli valitaan edustajia seuraavissa vaaleissa yksi vähemmän. Luulen, että silloin maakuntien ääni täällä salissa on taas yhtä ääntä vähempänä. Tältä osin pitäisi olla sellaiset mahdollisuudet, että kansa tulisi toimeen siellä ja väen siirtyminen saataisiin ainakin pysäytettyä.

Tällä rintamalla on olemassa lukemattomia mahdollisuuksia löytää uusia toimintatapoja ja uusia yrittämisen mahdollisuuksia myöskin suuren teollisuuden osalta. On olemassa rajattomat mahdollisuudet löytää alihankintatyötä, myöskin sellaista etätyötä, mitä voidaan tehdä maakunnassa, vaikka varsinainen yritys on jossain Ruuhka-Suomessa tai muualla Euroopassa. Tämän osalta yhteiskunnan tulisi panostaa tähän asiaan enemmän ja luoda sellaiset mahdollisuudet, missä tämä asia olisi sellaisten yrittämishaluisten yrittäjien osalta oikein onkeen otettavissa ja kiinni tartuttavissa.

Yhtenä osana on niin, että Euroopan unionin rakennerahastorahat, mitä esimerkiksi Ruotsissa käytetään tavattoman paljon enemmän tähän asiaan kuin Suomessa, olisivat sellaisia, mitkä voisivat palvella myöskin uusyrittäjyyttä ja yritysten kehittämistä sekä luomista. Tältä osin vain pitäisi löytää virkamiestenkin jo sellainen lähtökohta, että näistäkin rahoista osa tähän ohjattaisiin ja että luotaisiin semmoinen tapa, että olisi ideoita, mihin niitä haettaisiin.

Tässä asiassa heittäisin pitkän haasteen myöskin yrittäjäjärjestöille, että on enemmän kannustettava tulevaan ja tuleviin yrittäjiin, uusiin yrittäjiin, eikä vain yksinomaan varjeltava niitä, mitä tällä kertaa periaatteessa pitkässä juoksussa on syntynyt ja tällä kertaa toiminnassa on olemassa.

Rouva puhemies! Toivon, että tämän keskustelun kautta, mitä täällä salissa käydään ja mitä valiokunnassa asian valmistelun osalta toivottavasti tehdään, myöskin hallitus virkistyy tähän asiaan, luomaan mahdollisuuksia yrittämiselle, toimeentulolle ja vahvemmalle yhteiskunnalle kuin mitä se tänä päivänä on olemassa. Se voi tulla vain yrittäjyyden ja yrittäjien kautta.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Seppo Lahtelan edellä käyttämään puheenvuoroon voisi todeta, kun hän totesi, jotta työntekijäporras on osannut hoitaa asiansa siten, jotta ovat monessa tapauksessa paljon paremmassa asemassa kuin yrittäjät. Minusta tätä kysymystä ei pidä asettaa vastakkain esitetyn lakialoitteen ajatusten kanssa eikä yleensä yrittäjyydenkään kanssa. Kyse on nimittäin työntekijöiden osalta lakisääteisissä asioissa kuten myös työehtosopimuksissa vähimmäisehtojen luomisesta, siitä jotta on olemassa jotkut vähimmäisnormit, koska kyllä se työntekijä kuitenkin on monessa paikassa isännän armoilla, jos on pienyritys, tai isommassa yrityksessä kanssa. Vähimmäisnormitus on hyväksytty Suomessa, ja hyvin pitkälle on jo kansainvälisesti sen tyyppistä ajattelua ja näköalaa, jotta ei ihmisiä voi jättää täysin isännän armoille. Tämä ei tarkoita, että isännät olisivat pahoja sinällään, mutta semmoisiakin löytyy. On hyviä isäntiä ja huonoja isäntiä, ja huonojen isäntien varalle ovat nämä vähimmäisehdot. Ne eivät välttämättä noudata niitä, jos ei joissakin pykälissä ole näin määrätty.

Minusta ed. Karjulan lakialoite on sillä tavalla hyvä, että tässähän lähdetään jo ennen yritystoimintaa ihmisiä kannustamaan, jos on hyvä idea, jotta voisi kartoittaa omarahoitusosuutta ja sieltä kautta saada tukevampaa pohjaa; ei lähdetä ihan tyhjältä pöydältä eikä kaikkea oteta velaksi vaan on olemassa mahdollisuus, että yhteiskunta tulee verohelpotuksen muodossa siihen mukaan. Minusta tämä on hyvä ajattelu. En tiedä, onko tämä malli kopsattu jostakin muualta, mutta toivon mukaan tämä on ihan suomalainen keksintö, koska tästä voisi löytyä niitä ainespuita, millä yrittäjyyttä, jota tänäkin päivänä on puheissa peräänkuulutettu, voisi edesauttaa.

Tässä on ihan hyvin mainittu se, jotta jostain syystä meillä Suomessa kuitenkin yrittäjyys, kun useita maita verrataan, on aika lapsenkengissä. Meillä maan sisällä on hyvin paljon poikkeavuuksia. Kun katsotaan Pohjanmaata, siellähän joka tönössä ja navetan kulmassa on joku lappu, joka kertoo yritystoiminnasta. Sitten kun mennään Itä-Suomeen, se on jollakin tavalla huomattavasti harvempaa. Siellä on isoja firmoja, mutta pienyritystoiminta — onko historiallisista syistä vai mistä, mutta en usko, että se geeniperinnöstä johtuu — siellä on toisen tyyppinen. Ennen kaikkea Itä-Suomeen päin toivoisi pienyrittäjyystoimintaa elvyttävää toimintaa saatavan aikaan.

Joskus jossakin tilaisuudessa sanoin, että pitäisi tehdä siirtoja ja tuoda Pohjanmaalta yrittäjäihmisiä, jotka kylväisivät hyvää uskoa itäiseen Suomeen, taikka sitten päinvastoin itäisestä Suomesta pitäisi mennä oppiin Pohjanmaalle päin, koska on nähty, että siellä on monia alihankintafirmoja, jotka toimittavat kaiken näköisiä tavaroita ja osia itäsuomalaisiin yrityksiin ja tehtaisiin. On harmi, kun niitä ei siellä paikan päällä tehdä. Tämä on jopa hyvin vihreä ajattelu siinä mielessä, kun ed. Pulliainenkin on paikalla, koska silloin säästyttäisiin monista ylimääräisistä polttoainekustannuksista, kun tuotettaisiin lähellä. Siihen pitäisi pyrkiä kaikessa, onpa se elintarvikehuollon osalta tai minkä hyvänsä osalta. Minkä takia tuoda kaukaa, kun voitaisiin tehdä lähelläkin?

Sitten aloitteessa on se toinen hyvä puoli, jotta tässä annetaan myös mahdollisuus katumukseen. Jos tulevat toiset ajatukset mieleen tai elämäntilanne muuttuu, voi peruuttaakin, jolloin tässä on otettu se huomioon hyvin, jotta myös verottaja saa osansa siitä takaisin, kun se talletus puretaan. Silloin tämä ei vahingoita ketään. Tämä kannustaa sinällään yrittäjyyteen ja omarahoitusosuuteen, mutta antaa mahdollisuuden heittää pakkia kanssa siinä ja tulla takaisin siihen tilanteeseen, jos joko yritystoiminnan idea on mennyt vanhaksi tai halutaan muuten jostakin syystä sopimus purkaa, että ollaan siinä turvallisessa palkkatyössä, josta ed. Seppo Lahtela totesi, että siellä on hyvät ehdot.

Yritystoimintaanhan sisältyy tietysti se ongelmatiikka, jotta sitä ei voi samalla tavalla normittaakaan kuin palkkatyötä. Yritystoiminta on vapaata toimintaa. Kuka tahansa voi lähteä yrittäjäksi. Arvioinnissa, onko yritystoiminta kannattavaa, ihmisillä on erinäköinen käsitys siitä, millä tavalla arvioi oman ideansa, oman kykynsä hoitaa sitä, ennen kuin pääsee kahvoihin käsiksi. Voi olla, että semmoisia normeja ei saadakaan, koska eletään vapaassa kilpailuyhteiskunnassa. Se riippuu tuotteesta, palvelusta, tavarasta, mitä se onkin, ja silloin sen normittaminen on vaikeaa.

Mutta on joitakin asioita, mitä siihen voidaan tehdä ja mitkä pitäisi saada, tietysti sairasturvaan liittyen, vakuutus- ja maksupolitiikkaan liittyen. Niihin voidaan saada yhtäläisyyttä, ja pitääkin olla yhtäläisyyttä erinäköisissä karenssiajoissa tai korvausmäärissä. Sen lisäksi tietysti yhteiskunnan pitäisi pienyritysten osalta, joissa on muutama työntekijä, tai paras esimerkki on se, jos on yksi työntekijä, hoitaa myös sairausajan palkkakysymys, koska totta kai pitää olla sillä tavalla, että työntekijällä on työehtosopimuksen, sairausvakuutuslain tai muun säännöksen mukainen oikeus sairausajan palkkaan. Jos tämä yksi työntekijä sairastuu siinä firmassa, jossa on vain yksi työntekijä, niin hänen tilalleen, jos samaa tuotetta tai palvelua tarjotaan, pitää palkata toinen ihminen, jolloin työnantajalle jonkun aikaa se on kaksinkertainen kustannus, ja hintaa ei voi kaksinkertaisena periä siitä, mitä myydään.

Sen takia minusta näiden pienten yritysten osalta pitäisi luoda järjestelmä, jossa mahdollisesti Kelassa on tämmöinen rahasto, että jos on vain yksi ulkopuolinen ihminen töissä, sairausajan palkkakustannus tulisi kokonaan Kelan rahastosta. Sitä mallia pitää tarkemmin pohtia, mistä tämä rahasto kartutetaan, mutta tämän tyyppinen ajattelu pitää saada pystyyn, koska se on yksi vakava este ja kynnys siinä.

Toinen kysymys, joka ihan hiljattain tuli mieleen, niitä tulee päivittäin, on myös yrittäjien puolisoiden tai lasten oikeus työttömyysturvaan. Nimittäin juuri yhtä asiaa selvitin, ja taas hallitus joutuu vastaamaan kirjalliseen kysymykseen, jonka vastauksen tiedän etukäteen, mutta että saataisiin eteenpäin asiaa, niitäkin kannattaa tehdä.

Palkkatyössä olevan henkilön vaimo jäi työttömäksi kunnasta, vähennettiin porukkaa, ja vaimo ei enää sopinut töihin. Tämä palkkatyössä oleva ihminen perusti taimitarhayrityksen. Kun tiedetään, jotta puun taimet eivät taivasalla kasva kuin kesäaikaan, vaimo oli kesäaikaan siellä töissä parina kesänä, ja kun sattui olemaan oman puolison yrityksessä töissä, hänelle ei kertynyt siltä ajalta työttömyysturvan työssäoloehtoa. Sitten viime syksynä tämä ihminen koki yllätyksen: Hän meni hakemaan työttömyyskorvausta talviajalta, koska pakko jostakin on leipänsä saada, ja todettiin, jotta valitettavasti et saa nyt mitään, kun työssäoloehto ei puolison yrityksessä ole kertynyt.

Minusta tässä tehtiin hyvin: Mies katsoi, että vaimo saa työtä edes joksikin ajaksi. Hän teki hyvän työn siinä, mutta se ei ole yhdenvertainen sen tilanteen kanssa, jos olisi mennyt ulkopuoliseen työhön. Siihen tietysti on se ratkaisu, että pitää sen naapurin kanssa panna taimitarha pystyyn ja vaimoja vaihtaa sitten, jotta toinen on naapurin taimitarhan puolella töissä. Saman verranhan siinä palkkoja maksetaan. Sitten kelpaa työssäoloehto. Mutta onhan ihan pöljä juttu. Eivätkä siinä matkatkaan niin hirveän pitkiksi tule.

Mutta tässä on esimerkki siitä, että pitäisi saada semmoiset loukut pois ja kannustaa. Aina jos tehdään hyvää, sen pitäisi näkyä myös meidän lainsäädännössämme. Kannatan ed. Karjulan aloitetta enkä ihan huonoihin nimeä laitakaan. Tässä minun nimeni on.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Esa Lahtela puheensa lopuksi pohdiskeli erästä erittäin tärkeää ja mielenkiintoista asiaa. Hän puuttui esimerkillä yrittäjien ja palkansaajien yhdenvertaisuuskysymyksiin. Näkisin, että nämä kysymykset, jotka ovat monella muullakin alalla kuin työttömyyskorvausalalla, ovat eräs ainakin henkinen kynnys, joka estää palkansaajia ryhtymästä yrittäjiksi.

Arvoisa puhemies! Kuten tässä salissa useaan kertaan on sanottu, on tunnettua, että Suomessa yrittäjien määrä on selvästi alhaisempi kuin useassa muussa Euroopan unionin maassa. Lisäksi meillä noin 200 000 yrittäjästä lähes 60 prosenttia on yli 45-vuotiaita. Suomessa yritysten sukupolvenvaihdos on koettu monessakin mielessä hankalasti toteutettavaksi asiaksi. Eduskuntakaan ei voi tässä asiassa vetäytyä vastuusta, onhan täällä maannut usean vuoden ajan hallituksen lakiesityksiä, joilla helpotettaisiin joustavaa sukupolvenvaihdosta. Mutta eduskunta ei ole pystynyt käsittelemään loppuun saakka hallituksen hyviä esityksiä.

Tässä tilanteessa huolestuttavaa on, että viime vuoden aikana yrittäjien kokonaismäärä kääntyi laskuun ja erityisesti nuorten yrittäjien suhteellinen osuus on laskenut huomattavasti aikaisemmista vuosista. Pk-yritysten merkitys työllistäjänä ja kansantaloutemme veturina on jatkuvasti kasvanut. Yritysten yksityisen sektorin työpaikoista on jo yli 60 prosenttia pk-yrityksissä. Mikäli haluamme merkittävästi alentaa nykyistä työttömyyttä todellisilla tuottavilla työpaikoilla ja samalla turvata maamme kilpailukyvyn, on meidän tosissaan paneuduttava uusien yrittäjien saamiseen Suomeen.

Nyt lähetekeskustelussa oleva lakiesitys on yksi taloudellisiin asioihin vaikuttava keino madaltaa nuorten kynnystä valita yrittäjän ura itselleen opiskelun jälkeen. Toivon, että tämä lakiesitys saa valiokunnassa asiaankuuluvan käsittelyn ja eri ministeriöihin lähtee eduskunnan tahdonilmaisu ryhtyä konkreettisiin toimenpiteisiin yrittäjyyden sekä perhe- ja pk-yritysten perustannan vauhdittamiseksi. Toivon, että jokainen ministeri ja ministeriö tuntee vastuunsa tässä kansakunnan tulevaisuutta koskevassa erittäin merkittävässä asiassa.

Kuten usein aikaisemmin olen todennut, valitettavasti Suomessa yrittämiseen ja elinkeinotoimintaan liittyvät tehtävät ovat tällä hetkellä lukuisten eri ministeriöitten sisällä. Onkin ilmeistä, että tämä ei ole voinut olla vaikuttamatta asioitten etenemiseen ja vastuunkantoon. Mielestäni seuraavan hallituksen hallitusneuvotteluissa tulisi sopia, että yrittäjyydelle, sekä pienten että keskisuurten yritysten asioille, tulee selvästi nimetty vastuuministeri, joka keskittyy yritystoiminnan edistämiseen ja kehittämiseen. Tämä ei luonnollisestikaan sulje pois muiden ministeriöitten työtä yrittäjyyden edistämiseen, vaan vastuuministerin tehtäviin kuuluu huolehtia, että kaikkialla toimitaan saman päämäärän saavuttamiseksi.

Timo E. Korva /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Karjula on tehnyt hyvän lakialoitteen, mutta sehän tiedetään, mikä lakialoitteitten kohtalo tässä talossa on. Ne eivät tule valitettavasti hyväksyttyä.

Tässä yhteydessä haluan kuitenkin kiinnittää paitsi tähän huomiota niin ennen kaikkea huomiota siihen, että on hyvin valitettavaa, että me täällä salissa yksittäisissä puheenvuoroissa puolueista riippumatta puhumme hyvin juhlalliseen sävyyn yritystoiminnan edistämisestä, mutta samaan aikaan saatamme tässä samassa salissa syyllistyä siihen, että me asetamme selviä uusia esteitä yritystoiminnalle.

Tästä meidän kaikkien tekemästä työstä uutena esimerkkinä viittaan viime vuoden lopulla tässä salissa yksimielisesti tehtyyn päätökseen, jolla hyväksyimme työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan 7.11. mietinnön pohjalta päätöksen, jolla tämän vuoden alusta on estetty se, että yksittäinen itsenäinen yrittäjä, jonka palveluksessa ei ole työsuhteessa tai virkasuhteessa henkilöitä, saa ottaa työharjoitteluun tai työelämävalmennukseen nuoria henkilöitä. Tällä tavalla olemme sulkeneet käytännössä yli 100 000 pienyrittäjää pois työharjoittelun ja työelämävalmennuksen osalta. Tämä jos mikä vaikeuttaa yrityskentän merkittävän osan yrittäjyyttä. En kyllä parhaalla tahdollakaan näin jälkikäteen itse tähän päätökseen syyllistyneenä löydä minkäänlaisia järkeviä perusteita sille, miksi me olemme tällaisen päätöksen tehneet.

Arvattavaa nyt on, että kun tämä päätös on nyt tehty, tähän tuskin löytyy juhlapuheista huolimatta vuosikausiin mitään ratkaisua, jolla tämä hölmöys kumotaan, mutta näin me täällä toimimme.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Minusta tämä lakialoite on hyvä monessakin suhteessa. Yrittäjyyteen aina liittyy sitä ongelmatiikkaa, että rahastahan se on hyvin paljon kiinni, jos hyväkin idea on olemassa. Tällä tavalla yhteiskunnan yhtenä esimerkkinä pitäisi toimia ja antaa edellytyksiä yrittäjälle, että hän pääsisi alkuun ja jaloilleen.

Ed. Esa Lahtela ihan hymyssä suin heitti, ettei vastakkainasettelua. En käsittänyt, että ed. Seppo Lahtela näitä esittikään vastakkain, yrittäjyyttä ja työntekijöitä, mutta on siinä oleellinen ero. Yrittäjä tarvitsee peruspääomaa, että hän saa yrityksensä pyörimään, ja vielä kun pitäisi leipäkin siitä irrota ja palkka maksaa muille, niin yhteiskunnan pitää lähteä siitä, että näitä edellytyksiä me annamme. Vain sitä kautta me pystymme yhteiskuntaa pyörittämään ja edelleenkehittämään. Tämä asia on meidän käsissämme. Sanoisin, että jos se on eduskunnan käsissä, se on yhtä hyvin hallituksen käsissä, vielä enemmänkin, että sieltä tulisi lakialoitteita ja lakiesityksiä, että tähän saataisiin muutosta aikaan. Siinä mielessä ed. Kurvinenkin voi vaikuttaa varmaan hyvin läheisesti tähän asiaan.

Jari  Leppä  /kesk:

Arvoisa puhemies! On erinomainen asia, että ed. Karjula on lakialoitteellaan lähtenyt kannustamalla suomalaista yrittäjyyttä viemään eteenpäin. Juuri tällaisia uusia avauksia, ideoita, me tarvitsemme monella eri tavalla. Tässä keskustelussa on käynyt ilmi jo moneen otteeseen, että yrittäjien määrä on absoluuttisesti vähentynyt. Tämän viimeistään täytyy meidät kaikki tässä salissa herättää.

Meillä on lukuisia erilaisia rahoitusinstrumentteja tällä hetkellä yritys- ja elinkeinoelämän käytössä, mutta aina sinne kuitenkin tahtoo varsinkin pienyrityspuolella jäädä aukkoja, joita yrittäjä joutuu sitten tavalla taikka toisella paikkaamaan. Tällainen aukon täyttäminen verolla ja verosuunnittelulla on mitä kannatettavinta, ja vielä kun siitä ei myöskään kustannusvaikutuksia valtiontalouteen tule, niin mikä tätä parempi idea voisi olla. Moni muu vapaaehtoinenkin sijoitusturva tai eläke on vähennyskelpoinen, ja näin pystytään tätä asiaa ja ennen kaikkea pienyritysten taloutta vakaalla pohjalla hoitamaan. Miksi ei hyväksyttäisi siis myöskin tällainen vahvasti tulevaisuuteen pohjaava aloite?

Ed. Kurvinen otti ansiokkaalla tavalla esille myöskin yritysten sukupolvenvaihdokset. Toivonkin, että sen lisäksi, mitä eduskunnassa nyt käsitellään, voitaisiin myöskin ottaa sukupolvenvaihdosten edistämiseen veronhuojennus lahjaveron määräytymisperusteisiin niin, että se olisi nykyisen 50 prosentin sijasta 30. Sillä olisi myöskin erinomaiset positiiviset vaikutukset yrittäjyyden edistämiseen.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Minusta tässä keskustelussa on erinomaisen yksimielisesti todettu se, että yrittäjyysinto on maassamme laskemassa ja todella aktiivisia konkreettisia toimenpiteitä tarvitaan. Omasta puolestani kiitän monista kannustavista puheenvuoroista, joita tässä lähetekeskustelussa on tullut esille.

Siksi haluan erityisesti vedota hallituspuolueiden kansanedustajiin: Eikö ehkä perinteistä poiketen tälle asialle nyt voitaisi yhdessä tehdä konkreettisesti jotakin? Minä olen vakuuttunut vilpittömyydestämme siinä, että tämän suuntaisen asian tarpeellisuus on nähty. Haluan vielä avoimesti sanoa senkin, että ne asiat, jotka tarvitaan parannuksiksi lakiesityksen sisältöön, varmasti voidaan toteuttaa, ja toivonkin, että tähän löytyisi vielä jotain sellaisia ainespuita, jotka alustavasta esityksestä puuttuvat.

Minusta oli erittäin rakentava se ajatus, joka tuli ensimmäisellä kerralla, kun keskustelimme tästä aloitteesta: Voidaanko ikäraja poistaa? Olen itse tykönäni harkinnut asiaa, ja vaikka ensisijaisesti ajattelin, että tämä olisi nimenomaan nuoria kannustava lakialoite, olen silti näkemässä, että ei haittaa, vaikka tämä ikäkatto poistettaisiinkin, kun säilytettäisiin se rajaus, että tällainen säästötilisopimus olisi kerran itse kunkin kansalaisen hyödynnettävissä. Silloin me hyväksyisimme myös sen mahdollisuuden, että nekin, jotka ovat 35 ikävuoden jälkeen valmiit harkitsemaan omakohtaista yritystä, itsensä työllistämistä, olisivat tällaisen kannusteen piirissä.

Minusta, arvoisa puhemies, se kaikkein olennaisin asia, mikä myös useissa puheenvuoroissa on tullut eteen, on se, että jos me yrittäjyyden perimmäisen olemuksen ymmärrämme, niin lainsäätäjinäkin me olemme enemmän hakemassa kannustavia mekanismeja, minä käyttäisin nimikettä katalyyttisia mekanismeja, joilla me pystymme hieman auttamaan ehkä lainsäädännön näkökulmasta, mutta tämän pienen avun jälkeen ehkä käynnistyy hyvinkin merkittäviä prosesseja. Minusta lainsäädännön painopiste edelleenkin on liian usein siinä, millä tavalla me rajaamme, miten me rajoitamme, toimenpiteitä.

Minusta ed. Korva tässä suhteessa käsitteli erästä erittäin tärkeää ja merkittävää ja tässä yhteydessä huomionarvoista asiaa: Mitä tarkoittaa se, että esimerkiksi lainsäädännön osalta meidän pitäisi enemmän hakea laatutekijöitä, joilla me arvioimme lainsäädännön laatua? Olemme monessa yhteydessä todenneet, miten meidän pitäisi jonkin asteinen työllisyysvaikutus pystyä myös eri lakien säätämisen yhteydessä hahmottamaan. Minä ajattelisin, että ei vain työllisyysvaikutus, vaan ehkä myös se vaikutus, millä tavalla tietty laki on vaikuttamassa myönteisesti yrittäjyyteen taikka miten kyseinen laki on hidastamassa ja vaikeuttamassa yrittäjyyden etenemistä.

Tässä suhteessa tämä työmarkkinatukea koskeva lakimuutos, joka tehtiin todella joulun alla, on yksi erittäin murheellinen asia. Joudun tämän, arvoisa puhemies, sanomaan ja jopa itseäni peiliin katsomaan. Vaikka tiedän siellä taustalla olevat tekijät, jotka olivat tämän lain läpiviennin lähtökohtana, minusta on silti murheellista, että eduskunta sääti lain, jossa todella yksinyrittäjät asetetaan eri asemaan muiden yritysten yrittäjien ja työllistävien yritysten kanssa.

Keskustelin tästä ministeri Filatovin kanssa, koska minä halusin itselleni varmistuksen siitä, onko kysymys työtapaturmasta vai onko kysymys tarkoituksellisesta toimenpiteestä. Omaa murhettani lisäsi se, että nimenomaan on kysymys harkitusta ja tarkoituksellisesta toimenpiteestä. Perusteena on kaksi tekijää, toisaalta se, että yksinyrittäjien luona tapahtuvaa työharjoittelua ei voida riittävästi valvoa. Minusta tämä on täysin kestämätön peruste. Toinen peruste on se, että työharjoittelun kautta on vaarana, että nämä pienyrittäjät saavat niin sanotusti halpatyövoimaa käyttöönsä. Tämän minä etupoliittisena asiana ymmärrän suomalaisen työelämän käytännön pohjalta jossain määrin paremmin, mutta ihan samalla tavallahan tämä etu siirtyy työharjoittelun kautta, onpa sitten kysymyksessä pienempi taikka suurempi yritys.

Mutta koko yhteiskunnan kannalta kuinka paljon isompi kysymys on se, että me luomme sellaisia toimintaympäristöjä, joissa ihmiset ja erityisesti nuoret voivat todella perehtyä todelliseen työhön ja toimintaan? En malta olla esiin nostamatta sitä, kuinka monessa yhteydessä on puhuttu siitä, miten tällainen mestari—kisälli-malli ja -yhteys on parhainta työssäoppimisen käytäntöä. Nyt periaatteessa kyseisellä päätöksellä eliminoitiin tällaisen mestari—kisälli-käytännön toteutuminen nimenomaan pienissä yrityksissä.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi haluan toiseen ristiriitaan puuttua. Nimittäin eilen julkaistiin suomalaisen työllisyyspolitiikan arviointi. Euroopan unionin puitteissahan on harjoitettu nyt jo seitsemän vuotta yhteistä työllisyyspolitiikkaa. Nyt usean tutkimushankkeen avulla on arvioitu suomalaista työllisyyspolitiikkaa. Tämän osana oli ainoastaan ohut maininta siitä, että suomalainen yrittämiseen liittyvä byrokratia ei ole merkittävä este yritystoiminnalle ja yritystoiminnan lisääntymiselle. Kaiken kaikkiaan olisin toivonut sitä, että tässä arvioinnissa olisi saanut myös yrittäjyys huomattavasti merkittävämmän painoarvon osin senkin vuoksi, että meillä nykyisessä työllisyyspolitiikassa on erittäin vähän nimenomaan pienyritystoimintaa ja yrittäjyyttä aktivoivia mekanismeja. Yksi niistä on starttiraha.

Menneiden vuosien aikana on hyvin monessa yhteydessä arvioitu kielteisesti starttirahan merkitystä. Ehkä näistä monista työllisyystoimenpiteistä starttiraha on ollut kaikkein suurimman kritiikin kohteena. Nyt jo useissa arvioinneissa on kuitenkin jouduttu yksinkertaisesti toteamaan, että starttiraha, joka suunnataan itsensä työllistäville ihmisille, pienyritystä käynnistäville ihmisille, on kaikkein tuloksellisin toimenpide suomalaisessa työllisyyspolitiikassa. Minusta tämä kuvastaa myös sitä, mitä merkitsee se, että me todella tuemme ja kannustamme ihmisten aktiivisuutta.

Aivan viimeisenä asiana haluan vielä vedota todella hallituspuolueen edustajiin, jotka olette olleet myös tukemassa tätä lakialoitetta, että yhdessä toimien meillä on vielä, voisi sanoa näin, hieman vajaa vuosi aikaa vaikuttaa siihen, että tämä lakiesitys viedään lävitse. Minä ajattelen, että jopa valtiovarainministeriön näkökulmasta tälle asialle olisi löydettävissä tukea jo senkin vuoksi, että lakiesityksen toteuttaminen pitää sisällään mieluummin valtiontalouden kannalta positiivisia kuin kielteisiä vaikutuksia.

Raimo   Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Hyvin harvoin edustajan lakialoite saa sellaista myönteistä palautetta kuin ed. Karjulan lakialoite on saanut. Voin sanoa näin, että yllättäen yli puoluerajojen yrittäjillä on nyt ystäviä. Mutta käytännön toimenpiteet valitettavasti eivät ole tämänkään hallituksen aikana olleet sen suuntaisia, että olisivat riittävästi olleet tukemassa nimenomaan uusyrittäjyyttä.

Itse näkisin aika läheltäkin seuranneena ja lähellä mukana olleena sen, että yksi suuri ongelma tässä on: Vaikka me kannustamme yrittäjyyteen, monta kertaa kuitenkin tilanne on se, että kun me säädämme uutta lainsäädäntöä, tavallinen kansalainen ei pysty sisäistämään niitä mahdollisuuksia, mitä esimerkiksi uusi lainsäädäntö antaa. Eli tässä siirtäisin vastuuta hyvin pitkälle myös kuntien elinkeinoasiamiehille, joilla pitäisi olla tiedossaan ne uudet säännökset ja mahdollisuudet, mitä yritystoiminnan käynnistäminen edellyttäisi.

Arvoisa puhemies! Niin kuin me tiedämme, lakialoitteet varsin harvoin johtavat tulokseen. 16 vuoden aikana, minkä olen tässä talossa ollut, lienee kerran näin tapahtunut. Mutta toivoisin — niin kuin monta kertaa lakialoitteitten tarkoitus on ollut ja mihin ne johtavat — että ministerin kehotuksesta asianomaisen ministeriön virkamiehet valmistelevat aloitteen pohjalta edes suurin piirtein saman suuntaisen hallituksen esityksen kuin edustajan aloite on ollut. Tältä osin minun mielestäni olisi hyvä, että nyt ainakin hallituspuolueitten edustajat viestittäisivät asianomaiselle ministerille, että hän panisi ainakin jonkinlaisen valmistelutyön omassa ministeriössään käyntiin.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni ajatus sattuu sopivaksi jatkoksi ed. Vistbackan juuri lopettamalle puheenvuorolle sen takia, että mielestäni tämän hyvän suuntaisen asian edistämiseksi pitäisi ryhtyä erityisesti sellaisiin toimenpiteisiin, jotka tähtäävät vuoden päästä oleviin hallitusneuvotteluihin, niin että niissä olisi jollakin tavalla valmisteltuna sellainen, niin kuin huonosti sanotaan, kokonaisvaltainen paketti, jolla tässä tarkoitettua uusyrittäjyyttä elikkä myöskin suosiolahjamielessä yrittäjyyden säilymistä edesautettaisiin. Sillä kai totuus on, että jonkin arvioinnin mukaan viitisenkymmentätuhatta yrittäjää on luopumassa yritystoiminnasta, jonkin arvion mukaan jopa 80 000 lähivuosien aikana. Minkäänlainen hallitus, oli se minkä värinen tahansa, ei voi sulkea silmiään ja korviaan ja ajatteluaan tältä tosiasialta. Tämän H-hetki on reipas vuosi tästä eteenpäin: hallitusneuvottelut.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Karjula toivoi, jotta lakialoite käsiteltäisiin nopeasti ja saisi suoraan käsittelyn. Minä olen sitä mieltä, että meidän pitäisi itse katsoa koko eduskunnassa, että jos meillä on semmoisia lakialoitteita, missä on yli sata nimeä, yli puolet kansanedustajista on jotain mieltä ja laittanut nimensä paperiin, niitä viedään myös eteenpäin. Jos yksittäinen kansalainen katsoo tätä, tässähän ei ole mitään mieltä. Ajatellaan, että totta kai ed. Karjulan lakialoite menee läpi täällä, koska enemmistö kansanedustajista on sitä mieltä. Mutta useimmiten käy, niin kuin ed. Vistbacka totesi, että hänen muistissaan on yksi aloite, joka on mennyt läpi. En tiedä, mitä ed. Vistbacka tarkoitti, mutta ed. Rajamäki ainakin sai aikanaan viehekorttilakinsa läpi täällä. Minä luulen, että muutama muukin on, joka on saattanut mennä läpi.

Tämän tyyppiset aloitteet meidän pitäisi ottaa käsittelyyn ihan vakavasti, koska onhan se pöljä homma, jotta täällä laitetaan ed. Karjulan lakialoitteeseen nimiä, mutta kun mennään valiokuntaan, ei ollakaan sitä mieltä. Valiokunnassa pitäisi viedä asia johdonmukaisesti läpi ja kateuskäsitys unohtaa kokonaan. Vaikka joku on oppositiopuolueesta taikka hallituspuolueen kansanedustaja, ei saa olla semmoista ajattelua, että kun aloite sattuu olemaan tuon henkilön tekemä, ei sitä lakialoitetta voi viedä läpi, vaan pitäisi toimia ihan neutraalisti. Jos asia on hyvä, se viedään läpi täällä ja sillä sipuli, eikä yhtään ajatella, jotta ed. Karjula tässä saa irtopisteitä mahdollisesti ja voi hyötyä vaalissa. Minusta tämmöistä ei pitäisi ajatella ollenkaan, vaan asia tässä on tärkeä.

Tässä lakialoitteessa on erittäin hyvä asia. Minä kannatan, että tämä viedään tällaisena läpi. Toivon mukaan valiokunta ottaa sen näin käsittelyynsä.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! En missään tapauksessa halua väheksyä ed. Karjulan tekemää aloitetta. Minusta on hyvä, että yrittäjyydestä keskustellaan. Muistuttaisin kuitenkin kansanedustajien mieleen joitakin päiviä sitten Helsingin Sanomissa olleen artikkelin, jossa keskusteltiin yrittäjyydestä. Siellä TT:n edustaja, Pitkänen nimeltään, totesi, että Suomessa hänen mielestään yrittämisen mahdollisuudet ovat kuitenkin erinomaiset. Huomatkaa, että hän oli TT:n edustaja. Hän sanoi, että meillä on erittäin vähän byrokratiaa. Meillä on erittäin hyvät rahoitusmahdollisuudet. Meillä on ennen kaikkea ammattitaitoista työvoimaa.

Meillä on, niin kuin artikkelissa todettiin, 50 000—80 000 yritystä vähemmän kuin ehkä pitäisi olla. On tietysti hyvin mielenkiintoinen kysymys, mistä se johtuu. Maataloushan lasketaan yritystoiminnaksi. Maatalousyritykset vähenevät koko ajan. Me tiedämme EU:n vaikutuksen siihen. Toinen asia: Yrityksiä ei synny, jos yrityksellä ei ole riittävää osaamista, ei ole riittävästi kilpailukykyistä tarjontaa.

Puhemies! Ennen kaikkea pitää olla myöskin ostokykyisiä ihmisiä. Kun me nyt pystymme entistä paremmin vertaamaan asioita eurooppalaisella tasolla, me havaitsemme, että monta kertaa suomalaisten ostovoima sittenkin on heikompi kuin keskiverto-EU-maissa. Tässä suhteessa tietysti esimerkiksi palveluammatteihin ei synny, ed. Karjula, niin vain työpaikkoja ja yrityksiä, jos ei todellista ostovoimaa ole olemassa. Ei niitä synny tyhjästä.

Ja kerran vielä: TT:n edustajan mukaan meillä on erinomaiset mahdollisuudet yrittämiseen, eikä TT ole yksin. Meillähän on yritysilmapiiri maailman paras tällä hetkellä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jos puhemies sallii, kommentoin tätä sadan sääntöä, koska se liittyy olennaisesti tämän lakialoitteen eteenpäinviemiseen.

Puhemiehenä oli aikoinansa Ilkka Suominen -niminen kansanedustaja, ja muistaakseni juuri hän toi tämän sadan säännön, että jos on sata allekirjoitusta, niin, huom., se lakialoite käsitellään valiokunnassa. Se otetaan käsittelyyn heti, kun vain hallitusten esitysten, jotka ovat ensisijaisia, jälkeen on aikaa ottaa se käsittelyyn.

Arvoisa puhemies! Toivon, että tästä periaatteesta ei luovuta. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että se automaattisesti johtaisi hyväksyntään isossa salissa, sen takia, että joissakin tapauksissa on osoittautunut, että on loistava idea, mutta sattuu olemaan perustuslain kanssa ristiriidassa tai jotain muuta hauskaa on taustalla, jolloin sitä ei voi toteuttaa muuten kuin hyvin paljon laajemmalla lainsäädännöllä.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva lakialoite on mielestäni erittäin tärkeä. Tarvitaan uusyrittäjyyttä, tarvitaan olemassa olevien yritysten kehittämistä. Suuri kysymys on sukupolvenvaihdosten toteuttaminen pienten ja keskisuurten yritysten osalta. Valitettavasti, arvoisa puhemies, meillä eri järjestelmät ovat suosineet ja suosivat suuria yrityksiä. Ymmärrän hyvin, että TT:n näkökulmasta asiat ovat melko lailla kohdallaan. Kun mennään pienyrittäjien pariin, paljon enemmän löytyy asioita, jotka nostavat yrittäjän kynnystä, ovat esteinä lisätyövoiman ottamiselle, ja kuitenkin yhteiskunnan kipein ongelma on edelleen työttömyys, vakava työttömyys. Tässä mielessä työllisyyden hoidon näkökulmasta aivan olennaisin kysymys on se, että saamme työvaltaisia, pieniä yrityksiä vahvistettua ja niiden toimintaedellytyksiä parannettua.

Onneton sattuma on ollut se, mihin ed. Karjula puheenvuorossaan ansiokkaasti viittasi. Työmarkkinatuen muutos yksinyrittäjien kohdalla on osaltaan viemässä uskoa pois siitä, että yrittäjyyshanketta ylipäätänsä laajasti ymmärrettynä nykyisen hallituksen toimin olisi viety tai oltaisiin viemässä merkittävämmin eteenpäin.

Mielestäni ed. Pulliaisen esille nostama näkemys siitä, että pitäisi valmistautua seuraavan hallituksen ohjelmaneuvotteluihin vakavasti, tulisi ottaa vakavasti.