9) Laki sairausvakuutuslain 23 c §:n
muuttamisesta
Mari Kiviniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Erityishoitorahaa saa tällä hetkellä sellainen
lastaan hoitava henkilö, joka on estynyt tekemästä työtään
eikä saa tämän poissaolon ajalta palkkaa.
Tämä nimenomainen etuus on tarkoitettu korvaamaan
lyhytaikaisesta lapsen sairaudesta tai vammasta johtuvaa ansionmenetystä.
Hoitorahaa voi saada lapsen vanhempi, joka osallistuu lapsensa hoitoon
tai kuntoutukseen sairaalassa, sairaalan poliklinikalla, kuntoutus-
tai sopeutumisvalmennuskurssilla tai sairaalahoitoon tai sairaalan
poliklinikkahoitoon liittyvässä kotihoidossa.
Edellytyksenä on, että lapsen sairaus on vaikea.
Näihin vaikeisiin sairauksiin lukeutuvat muun muassa leukemiat
ja muut pahanlaatuiset kasvaimet, vaikeat sydänviat, vaikeat
mielenterveyden häiriöt ja vaikea kehitysvammaisuus.
Nykyisen lainsäädännön mukaan
vain alle 16-vuotiaan sairaan lapsen huoltaja on oikeutettu saamaan
tätä erityishoitorahaa. Tämän
lakialoitteen tavoite on muuttaa lainsäädäntöä siten,
että erityishoitorahaa maksettaisiin kaikille alle 18-vuotiaiden
lasten vanhemmille. Vanhempien osallistumista lapsensa sairauden
hoitoon ja kuntoutukseen olisi tuettava aina täysi-ikäisyyteen saakka
nykyisen alle 16 vuoden iän sijasta. Vanhempien edellytykset
hoitaa ja kontrolloida lapsensa sairautta sekä tukea sairasta
lastaan paranevat, jos heille on taloudellisesti taattu mahdollisuus
olla mukana lapsensa lääkärikäynneillä.
Poissaolo työstä lapsen sairauden takia tarkoittaa
joillekin vanhemmille isoa ansionmenetystä, joka voi horjuttaa
perheen taloudellista tilannetta hyvinkin paljon. Pahimmassa tapauksessa
tämä voi johtaa ikäviin valintatilanteisiin, joissa
lapsen sairaudesta johtuvat lääkärikäynnit ja
perheen elannonsaanti kilpailevat toistensa kanssa kohtuuttomalla
tavalla. Minulle kerrotun mukaan tälläkin hetkellä nykyistä lakia
kierretään siten, että lääkäri
antaa sairauslomaa ja todistuksen myös lapsen vanhemmalle,
jolle ei muussa tapauksessa olisi käytännössä taloudellisesti
mahdollista olla lapsen mukana hoidoissa. Jotta tällaista
kiertoa ei tarvittaisi, tällainen lainmuutos olisi tarpeen.
Tämä pieni epäkohta on hyvä osoitus
myös siitä, miten lapsia koskeva ja myös
sosiaaliturvaa koskeva lainsäädäntö on
usein hyvinkin repaleista. Näin ei tietenkään
pidä olla. Ei sosiaaliturvassa tarvita mitään
aukkokohtia. Näitä aukkokohtia on tällä hetkellä hyvin
paljon, esimerkiksi 16—18 vuoden iässä lapsilisissä,
josta asiasta tein lakialoitteen viime vuonna. Senkin osalta pitäisi
päästä siihen tilanteeseen, että lapsilisää maksettaisiin
siihen saakka, kunnes lapsi täyttää 18
vuotta.
Hannu Aho /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Minusta tämä lakialoite
on hyvä, mutta yksi ongelmakohta siinä varmasti
on, jota kehottaisin miettimään. Onko välttämättä kaikissa
tapauksissa oltava jokin määrätty ikäraja,
kuten täysi-ikäisyyteen saakka? Tiedän
erään sairauden, jota sairastavia on muutamia
kymmeniä Suomessa ja joka välttämättä vaatii
vanhemman mukaan myöskin sairaalaan potilasta hoitamaan.
Tänä päivänä sairaalassa
on niin tiukka aikataulu, että henkilöstö ei
pysty olemaan jatkuvasti jokaisen luona. Olisi yhteiskunnalle paljon
halvempaa, jos näissä harkinnan perusteella ratkaistavissa
tapauksissa pystyttäisiin maksamaan myös vanhemmalle,
kun hän joutuu olemaan työstä poissa,
että lapsi saadaan hoidettua, eikä välttämättä lapsi, vaan
ihan aikuisikään saakka. Silloin yhteiskunnan
kannalta olisi paljon halvempi ratkaisu, että harkinnan
perusteella voitaisiin katsoa ilman ikärajaa, että sairaus
vaatii huoltajan mukanaolon sairaalassa. Sitä kautta tulisi
homma paremmin hoidettua.
Petri Salo /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Hannu Aho sanoi juuri sen asian, mitä halusin
sanoa, kun puheenvuoron pyysin. Ajattelin myös, että kiinteät
ikärajat ovat joskus myöskin vähän
kankeita eivätkä sovellu aina kaikkiin tilanteisiin
samalla tavalla. Kun otettaisiin kokonaisuutena huomioon perheen
kokonaisarviointi, taloudellinen tilanne, sairauden laatu, muut
huoltajat ym., voisi löytyä parempikin malli.
18 vuoden ikä saattaa tässä tapauksessa
olla kustannusvaikutuksiltaan sellainen, että jos siitä tulee
tavallaan absoluuttinen oikeus, niin sen katsotaan muodostuvan valtiolle
liian kalliiksi ja hyväkin asia jää menemättä eteenpäin.
Luultavasti ed. Mari Kiviniemi, joka on lakiesityksen tehnyt,
on laskenutkin kustannusvaikutukset, ja kuulemme kohta, paljonko
tällainen maksaa vuositasolla, ja myös, millä tavalla
tämä on ajateltu rahoittaa.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Ilmeisesti edelliset puhujat jostain
syystä heräsivät ihan samaan asiaan.
Minä kanssa mietin, että tätä lakialoitetta
pitäisi kehittää siihen suuntaan, jotta
ikärajakysymys voisi olla joustavampi siten, jotta tarve
määrittäisi sen, ei pelkästään
ikäraja. Ikäraja ei kerro, niin kuin edellä on
todettu, oikeastaan mitään.
Kun tätä aloitetta toivon mukaan valiokunnassa
käsitellään, ja jos ei käsitellä,
mutta hallitus tältä pohjalta lähtee
tätä asiaa valmistelemaan sitten aikanaan, niin
tämä pitäisi ottaa huomioon. Eri tilanteissa
voidaan eri sairauksien ja vammaisuuksien kanssa olla eri näköisessä asemassa,
ja sen takia pitäisi ottaa huomioon lähinnä,
mikä ihmisen kannalta on tarpeellista, vaikka olisi yli
kaksikymppinenkin ihminen. Jos on järkeä siinä,
että mahdollisesti vanhempi olisi mukana, ja jos tämmöinen
ihminen on kotona, niin onhan se fiksumpaa, että vanhempi
on mukana kuin että joku viranhaltija otetaan hoivaamaan. Sen
takia minusta tätä pitäisi pohtia enemmän.
Sinällään, ilta kun pimenee, niin
aloitteet paranevat. Tässä on yksi hyvä aloite.
Mari Kiviniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Aloitteessa lähdetään
nimenomaan lapsen näkökulmasta ja lapsi on lapsi
siihen 18 vuoden ikään asti, kunnes täysi-ikäisyys
koittaa, monelle vanhemmalle vielä monta kymmentä vuotta
sen jälkeenkin. Mielestäni olisi järkevää,
että olisi selkeä ikäraja, jollainen
18 vuoden ikäraja on, jolloin täysi-ikäisyys
koittaa, ja raja olisi yhdenmukainen koko sosiaaliturvalainsäädännössä.
En tiedä markkamääräisesti,
paljonko tämä tulisi maksamaan, ja sitä on
myöskin vaikea arvioida, koska tällä hetkellä jo
joissain tapauksissa pystytään järjestämään
sukulaisten ja vanhempien kesken asia niin, ettei tarvitse olla
poissa töistä. Mutta suurista rahasummista tässä ei
missään tapauksessa puhuta. Nimenomaan kyse on
siitä, että olisi yhdenmukainen, aukoton sosiaaliturvajärjestelmä,
joka koskee lapsia, ja päättyy 18 vuoden iässä.
Keskustelu päättyy.