Lauri   Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Metsästykseen liittyvät rikokset eivät välttämättä kiinnosta niin sanottua suurta yleisöä, eikä niitä kansalaisten keskuudessa pidetä välttämättä edes varsinaisina rikoksina, saati sitten merkityksellisinä. Olen kuitenkin puuttunut tässä lakialoitteessani 7/2002 vp yhteen huolestuttavasti kasvavaan laittomaan rikolliseen liiketoimintaan. Hirvien salakaadoista on tullut joillakin alueilla laajaa ja suunnitelmallista liiketoimintaa. Esimerkiksi Koillis-Savon ja Pielisen Karjalan alueella arvioidaan tapahtuvan vuosittain jopa 200 salakaatoa. Ilmiö ei ole sinänsä uusi, sillä sitä on ollut noin 20 vuotta, mutta viime vuosina se on mennyt erittäin röyhkeäksi. Poliisi, riistanhoitoyhdistykset ja maanomistajat — haluan tässä mainita Metsähallituksen, erityisesti sen erätarkastajat, metsäyhtiöt jne. — sekä metsästysoikeuden haltijat ovat avainasemassa metsästyksen valvonnassa. Kyseessä olevien tahojen yhteistyötä onkin tiivistetty erityisesti viime aikoina.

Kuten lakialoitteen perusteluissa todetaan, kyse tässä ei ole enää satunnaisesta. Aiemmin köyhä mökinisäntä ampui talvessa yhden hirven omiksi ja perheensä tarpeiksi. Nyt ei ole kyse tällaisesta luvattomasta salakaadosta, vaan aivan hyvällä syyllä voidaan puhua järjestäytyneestä rikollisesta toiminnasta, jonka motiivina on tuntuvan taloudellisen hyödyn hankkiminen.

Jokainen voi laskea, mistä summista on kyse jo tämän ketjun alkupäässä, kun yhdestä ruhosta maksetaan noin 670—1 000 euroa eli 4 000—6 000 markkaa. Todennäköisesti myös muun muassa bse-tapaukset entisestään ovat lisänneet riistalihan houkuttelevuutta ja kysyntää. Kyseessä on ammattirikollisuus, kuten aiemmin totesin, ja tottahan toki varsinaisilla päätekijöillä on apuna näissä pimeissä puuhissa myös niin sanottuja käsikassaroita, jotka syystä tai toisesta siis tarvitsevat myös rahaa kipeästi.

Laittomaan, mittavaksi paisuneeseen ongelmaan, salakaatoihin ja hirvenlihojen sekä kanalintujen välittämiseen, liittyy myös uhkailua, kiristystä ja vahingontekoa. Useimmat asiasta jotakin tietävät eivät uskalla puhua suoraan oman paikkakuntansa poliisille. Uhkailu on paljon laajempaa kuin voimme aavistaa. Ne taas, jotka ovat olleet edesauttamassa rikosten selviämistä, ovat joutuneet monenlaisten vahingontekojen kohteeksi. Otan muutamia esimerkkejä ilkivallasta viime ajoilta.

Ensinnäkin, rautavaaralaisen vanhemman konstaapelin kodin ikkunoita rikottiin. Hänen kaksi koiraansa tapettiin, ja kaksi muuta koiraa joutuivat viiltelyn kohteeksi. Kaksi tekijöistä tuomittiin, mutta kolmas, joka sai vapauttavan tuomion, jäi kiinni hiljattain hirven salakaadosta Pielisen Karjalassa. Todennäköisesti tässä on ollut kyseessä kosto virkatoimesta.

Toinen esimerkki: Juukalaisen metsäammattilaisen koira myrkytettiin. Kyseinen henkilö sattui tulemaan juuri sopivasti laittomasti kaadetun hirvenruhon luokse ja sitä myöten sitten kaatajat jäivät kiinni.

Kolmantena sitten Nurmeksen riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajan työkoneet joutuivat ilkivallan kohteeksi. Ensin joutui postilaatikko, mutta sen jälkeen viime heinäkuussa leikkuupuimuri ja kolme traktoria. Koneitten polttoaineen sekaan pantiin happoa — se tapahtui viime elokuussa — ja sitten yhteen traktoriin marras—joulukuussa moottoriin hiekkaa, eli yhteensä yli 40 000 markan vahingot. Soitin muuten hänelle tänä aamuna ja hän sanoi, että nyt sitten riittää, eli hän ei nyt enää eilisestä illasta lähtien jatka kyseisessä riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajan tehtävässä.

Neljäntenä ja viimeisenä, erään metsäyhtiön mailla myöskin vastikään rikottiin kämppä kokonaisuudessaan, metsäkämppä, ja hajotettiin myös laavut. En käy tätä esimerkkiä sen tarkemmin.

Esimerkkini ovat Koillis-Savosta ja Pielisen Karjalasta. Kuitenkin haluan tähdentää ja todeta, että ainakin hirvieläinten salakaatajien osalta mustia alueita löytyy myös Kainuusta ja Lapista.

Metsästyslain 73 § "Laittoman saaliin kätkeminen" kuuluu seuraavasti: "Joka tahallaan kätkee, kuljettaa, välittää tai kauppaa metsästysrikoksella saatua saalista, vaikka tietää, että se on tällä tavalla saatu, on tuomittava laittoman saaliin kätkemisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi." Nykyisen metsästyslain asianomaisen pykälän mukaan laittoman saaliin kätkemisestä voi saada siis enintään kolmen kuukauden tuomion.

Pakkokeinolain mukaan viranomainen voi suorittaa kotietsinnän vain, jos rikoksesta, josta epäillään, säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta. Poliisi ei siis lain mukaan voi suorittaa kotietsintää eli tutkia rakennuksia tai kulkuneuvoja tutkiessaan salakaatorikoksia. Näin ollen poliisin mahdollisuudet selvittää salakaadettujen eläinten lihojen säilytyspaikat ja kuljetuskanavat esimerkiksi ravintoloihin ja jatkojalostukseen ovat hyvin vähäiset, koska kuten edellä totesin, usein ratkaiseva tekijä rikoksen selvittämiseksi eli kotietsinnän toteuttaminen puuttuu keinovalikoimasta.

Lainmuutos mahdollistaisi salametsästyksen tutkintaa oleellisesti vaikeuttavan lainsäädännöllisen epäkohdan poistamisen. Metsästyksen valvonnalla, niin tähdellistä kuin se onkin, asiaa ei voida ratkaista. Metsästysrikokset ovat yleensäkin hyvin vaikeita selvittää. Vasta rikkomusten vieminen poliisitutkinnan kautta käräjille on tehokas lääke tähän touhuun, toivottavasti riittävän tehokas. Aika näyttää.

Myös niiden henkilöiden käsitys, jotka ovat käytännössä selvittämässä metsästysrikkomuksia, on, että tätä ongelmavyyhteä on lähdettävä selvittämään todella ketjun loppupäästä. Valitettavasti ansiomielessä tehdyt metsästysrikkomukset jatkuvat tehostetusta valvonnasta huolimatta. Viimeisin tapaus, josta kuulin, on pari viikkoa sitten, vajaa kaksi viikkoa sitten, tapahtunut, eli omassa maakunnassa löytyivät kahden hirven veriset jäljet. Niitä oli seurattu lumikengillä kävellen, eli lumimies on varmaan ollut asialla.

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää kaikkia niitä 115:tä edustajaa, jotka allekirjoittivat tämän lakialoitteeni. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että noin 80 edustajalta en enää mennyt kysymään mielipidettä, joten varmasti hyvin moni muukin edustaja olisi aloitteen allekirjoittanut. Rohkenen toivoa, että valiokuntakäsittelyssä tätä asiaa vietäisiin eteenpäin. Tällä tavalla, jos ja kun tämä lainmuutos tulisi sitten aikanaan voimaan, päästäisiin todella ongelman ytimeen eli laittoman lihan välittämiseen ja ostamiseen sekä jalostamiseen. Jos lihalla ei olisi myyntikanavia, saisivat hirvet ja kanalinnut olla mahdollisia yksittäistapauksia lukuun ottamatta rauhassa luvattomilta puuhastelijoilta.

Pekka  Ravi  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kiitokset otetaan tietenkin mielihyvin vastaan, mutta erityinen kiitos minusta kuuluu tietysti aloitteen laatijalle, ensimmäiselle allekirjoittajalle ed. Kähköselle, joka on ottanut tämän mielestäni erittäin tärkeän asian esille lakialoitteen muodossa. Hän ehkä turhankin vaatimattomasti aloitti puheenvuoronsa sillä, että kyseessä on metsästyslain rikkomus, joka ei niin valtavan suurta yleistä huomiota ole saanut osakseen. Kuten hetken kuluttua pyrin todistamaan, tällä on sellaisia lieveilmiöitä, jotka alkavat sitten haitata myöskin ihan tavallisen ihmisen luonnossa liikkumista ja virkistäytymismahdollisuuksia.

Ed. Kähkönen kuvasi minusta erittäin hyvin sen muutoksen, joka salametsästyskulttuurissa on tapahtunut. Monellahan meistä on mielikuva Ryysyrannan Jooseppi -tyyppisestä mökin ukosta, joka perheensä hengenpitimiksi saattoi silloin tällöin hirven kellistää. On tultu aika kauas niistä ajoista, koska minun käsittääkseni nykyisin on kyse toiminnasta, jossa aivan huipputekniikan omaavat ammattilaiset syyllistyvät varsin laajamittaiseen rikolliseen toimintaan. Tämä on minusta syytä ihan voimakkaasti tuoda esille ja tätä alleviivata.

Ed. Kähkönen on aloitteensa perusteluosassa arvioinut myöskin sitä, kuinka laajamittaista tämä toiminta on. Tuon tähän yhden lisänäkökulman. Muistelen moneenkin kertaan lukeneeni lehdestä, että järjestäytynyt salakaato on kohdistunut myöskin Kainuun puolella Kuhmossa rauhoitettuihin hirvieläimiin, metsäpeuroihin, joita on löydetty salametsästäjien jäljiltä. Vain parhaat ruhonosat on irrotettu ja muuten saalis kätketty. Teot ovat sitä kautta sitten aikanaan tulleet ilmi.

Kun tämä toiminta on muodostunut varsin laajamittaiseksi ja kiistatonta näyttöä tämmöisestä toiminnasta on ollut, esimerkiksi metsäyhtiöt ovat joutuneet ikään kuin miettimään, miten tätä voitaisiin rajoittaa. Se on johtanut esimerkiksi Pohjois-Karjalassa ainakin joiltakin osin jopa metsäautoteitten sulkemiseen, jopa siltarakennelmien purkamiseen. Voitte kuvitella, minkälainen haitta tästä muodostuu tavallisille oikealla asialla luonnossa liikkujille. Siltäkin kannalta tämä on erittäin valitettava asia.

Uskon, että ed. Kähkösen esittämä ratkaisumalli tutkinnan tehostamiseksi on aivan oikea, ja mielihyvin olen mukana tässä yhtenä allekirjoittajana.

Arvoisa rouva puhemies! Kun tilaisuus monesti tekee varkaan, niin lopetan hieman lakialoitteen sivusta toteamalla, että mielestäni olisi kyllä syytä vakavasti pohtia sitä, millä tavalla ylitiheitä hirvikantoja voitaisiin kaatolupia lisäämällä säännellä nykyistä paremmin, koska aivan ilmeistä on, että varsinkin talvilaidunalueella metsätaloudelle aiheutuneet tuhot ovat erittäin merkittäviä. Metsänomistajat ovat jatkuvasti olleet yhteydessä siksi, että tämänhetkinen korvaus- ja arviointikäytäntö ei ole kohdallaan.

Muistutan lopuksi, arvoisa puhemies, siitä, että myöskin liikenteelle liian tiheästä hirvikannasta aiheutuneet vahingot ovat edelleen ainakin minun mielestäni liian korkealla tasolla.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan muutama sana uskon vahvistukseksi täältä edestä.

Ed. Lauri Kähkösen tekemä aloite on lähtenyt tarpeesta. Sen näkee jo puhujista, jotka ovat puheenvuoron käyttäneet: kolme maakunnan miestä itäisestä Suomesta, mikä kuvaa sitä, jotta siellä kannetaan todella huolta tästä aiheesta.

En lähde kertaamaan, mitä ed. Kähkönen kävi läpi, näitä elementtejä ja piirteitä, joita salakaatojuttu on saanut. Se on nimittäin vielä huomattavasti laajempaa kuin ed. Kähkönen kuvasi. Minullekin on tullut monia puhelinsoittoja, joissa on kannettu huolta siitä, jotta heitä on uhattu, autonrenkaita on puhkottu parkkipaikoilla, jos he ovat sattuneet näkemään tällaista toimintaa. Heitä on etukäteen peloteltu ja jopa henkeäkin on uhattu. Se kuvaa asian vakavuutta ja hätää, mitä ennen kaikkea ylempänä Karjalassa on, Ylä-Karjalan ja Pielisen Karjalan suunnalla.

Kun tämä on saanut mafianomaiset piirteet, niin odottaisi, jotta ei suomalaisessa yhteiskunnassa voi tällaista sallia. Se tuntuu järjettömältä ja luo pelon ilmapiiriä. Ihmisten pitää elää pelossa. Kuitenkin meillä pitäisi olla hirveän hyvä järjestelmä, jossa kunnioitetaan lakia, ja viranomaisjärjestelmä, jonka pitäisi turvata yksittäisen kansalaisen oikeudet. Mutta tässä tapauksessa, niin kuin ed. Kähkönen totesi, riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja ei enää halunnut jatkaa tehtävässään. Tämäkin jo kuvaa tilannetta, joka siellä on olemassa.

Sen takia kaikkien toimenpiteiden, mitä voidaan tehdä, pitää olla sen suuntaisia, jotta nämä asiat saataisiin selviksi, ihmiset vastuuseen teoistaan. Minusta on hyvin tärkeää ed. Kähkösen esittämä ajatus siitä, jotta tutkintaa voitaisiin sillä tehostaa, jotta vähimmäisrangaistus olisi määrätty, jolloin päästäisiin tutkimaan myös kotietsintäluvalla sitä, sattuuko pakasteessa tai muualla olemaan laittomasti kaadettujen eläinten lihaa.

Ed. Kähkönen aloitti sillä ja ed. Ravikin puuttui siihen, jotta ennen oli tämmöisiä ryysyrannan jooseppeja, joille periaatteessa sallittiin se, se oli luvallista, tietyllä tavalla sallittua, eikä sitä nyt paljon huudeltu, jos tiedettiin, jotta he nälkäänsä kävi hirven ampumassa. Samaten pontikankeitto, kun olen itsekin Kiteeltä: ei menty käräyttämään kaveria, kun tehtiin omaan tarpeeseen. Vähän tietysti voi naapurille tarjota, mutta myyntitarkoituksiin ei saanut tehdä, silloin se meni liiketoiminnan puolella. Minusta tässä on sama sääntö. Jos joku nyt oikein tiukkaan nälkäänsä metsästää, on ylivelkaantunut ja sattuu, että jostain syystä karenssit ovat iskeneet päälle vielä työttömyyskorvauksen osalta, ja on monta lasta huutamassa nälkäänsä, silloin voisi kuvitella, jotta oltaisiin vähän lempeämpiä rangaistussäännöksissä. Mutta jos on sillä tavalla, jotta tämä on mennyt järjestelmällisen rikollisuuden piikkiin, halutaan tehdä liiketoimintaa, niin kuin tässä nyt näyttää, ulkoapäin ja puhelinsoittojen ja lehtitietojen perusteella voisi päätellä, että siinä on toimintaa, joka on saanut organisoidut piirteet, sen tyyppinen ei ole missään tapauksessa sallittavaa.

Toivoisin, että tämä aloite viedään nyt läpi. Aikaisemmin käytin puheenvuoron, kun oli edellinen, ed. Karjulan, yli sadan nimen lakialoite. Minusta on eduskunnan arvovallan kannalta tärkeää, jotta jos jossakin lakialoitteessa on yli sata nimeä, niin pyydetään valiokuntaan riittävästi asiantuntijoita, todetaan nippelit ja nappelit kohdalleen, jotta ei ole mitään perustuslakikysymyksiä eikä mitään kömmähdystä, ja viedään tämmöinen aloite läpi. Minusta ed. Kähkösen aloite on sen tyyppinen, jotta ainakin kun itse luin tätä, niin en siinä hirveän paljon erityistä ristiriitaa näkisi, että tässä nyt joitain lakiteknisiä juttuja on. Mutta jos meillä on tässä joku sellainen ongelma, niin asiantuntijat sitten sanovat ja kyllä meillä on hyvät valiokuntaneuvokset, jotka osaavat täällä lait vääntää, että ne tulevat oikeisiin mittasuhteisiin ja oikein sanamuodoin. Sen takia minä odotan, että tämä Pohjois-Karjalan pojan aloite viedään läpi ja Lasse saisi yhden sulan hattuun. Koska tämä on metsästysasia, niin sulkia pitää hattuun saada.

Seppo Lahtela /kesk:

Rouva puhemies! Oikeastaan on helppo jatkaa ed. Esa Lahtelan puheenvuoroon, joka minusta oli ansiokas ja pohdiskeleva. Erityisesti jäi lämmittämään se, että lasten hyvinvoinnista, ruuasta ja tulevaisuudesta kannettiin tässäkin asiassa huolta. Se kuvaa sitä, että on osattu erottaa suuret liikemiesjobbarit ja ryysyrannan joosepin perhe. Tältä osin ryysyrannan joosepin perhettä ei olla tässä eikä sen elinmahdollisuuksia tuhoamassa, mutta suuret liikemiehet pitää saada aisoihin.

On hyvä nähdä, että kolme edellistä puhujaa ovat olleet Pohjois-Karjalasta. Kun salissa katsoo, ed. Erkki Kanervakin on paikalla, jolloin Pohjois-Karjalan merkittävimmät edustajat ovat täällä paikalla pohtimassa sikäläistä, paikallista ongelmaa. Taitaa olla niin, että vain ed. Väistö puuttuu täältä. Mutta uskon, että hänkin talossa tätä keskustelua seuraa (Ed. Myllyniemi: Hän on mennyt hirvimetsälle!) ja oman maakuntansa asiaa valvoo ja hoitaa. (Ed. Kähkönen: Tämä ei ole paikallinen ongelma!)

Tältä osalta onpa nähtävissä niin, että tietysti itäinen Suomi on joutunut erityisen ongelman kohteeksi, ongelman, joka ed. Kähkösenkin puheenvuorossa näkyi ja tuntui. Siellä jopa uhkaillaan, jopa terveys on kyseenalainen. Muuta ei puutu kuin että syntyy varsinainen sota salametsästäjien ja oikeitten ihmisten välillä. Tämä asia on pystyttävä torjumaan kaikin keinoin, kaikella tavalla.

Yksi tärkeä näkökohta, joka mielestäni myöskin liittyy tähän asiaan, on se, että otetaan ed. Kähkösen aloitteen perimmäinen lähtökohta liikkeelle, se, että lihalla pitää olla aina ostaja, kun se jostakin pyydystetään. Ostaja on joku ravintola. Usein tulee mieleen, että se varmaan on täällä Pääkaupunkiseudulla. Ravintola, joka toimii rehellisin periaattein ja oikein, ei voi ostaa sellaista lihaa, mitä ei ole missään tuotettukaan, jolloin se ostaa sen ilman kuittia harmaan talouden piirissä. Näin todeten tässä hiljan radiosta kuulin erään tosiperusteisen jutun, jossa kerrottiin, että Helsingissä on vaikea harjoittaa ravintolatoimintaa rehellisin keinoin, kun se on niin harmaata, että rehellisin keinoin ei kykene veroja maksamaan eikä matkassa pysymään. Näin tämäkin liittyy tähän Pääkaupunkiseudun ongelmaan, joka on täällä tiheän asutuksen ja paljon liikkuvien kansalaisten keskellä, harmaaseen talouteen, johon Pohjois-Karjalan salametsästyskin yhtyy saumattomasti näköjään. Voi olla niin, että ostajia on lähempänäkin, mutta ainakin luulisin niin, että se tänne suuriin liikekeskuksiin sieltä suuntautuu.

Mitä tulee tähän lakiin, ottamatta kantaa mihinkään lakitekniseen asiaan, luulen, että se on sellaisenaan niin valmis, että ei ole mikään ongelma saattaa sitä voimaan. Mutta vanhastaan ymmärtäisin niin, että kun esimerkiksi lakivaliokunnassa eräänlainen suvaitsevainen joukko katsoo tätä asiaa, saattaa olla, että tästä löytyy niitä inhimillisiä piirteitä taas ja todetaan, että ei tämä asia olekaan näin, että ei pidä tuomita eikä rangaista eikä tutkia eikä mitään muuta pidä tehdä kuin yleisesti suvaita; ettei vaan tähän sellaista näköalaa tulisi. Siihen nähden pidän valitettavana, että monessa muussakin asiassa tämä on tullut esille, ja varoitan, ettei näin kävisi.

Mutta kun nähtävästi on nähtävä, että varsinainen asiantuntijavaliokunta tässä on maa- ja metsätalousvaliokunta, on ymmärrettävissä, että varmasti tulee oikeudenmukaisempi ratkaisu, kun tätä asiaa pohditaan siellä eikä vaan lakivaliokunta suvaitse kaikkea, mitä voisi hyvin tässä nähdä ja ymmärtää. Mielestäni tässä ei ole kyllä olemassa semmoisia elementtejä, mitä nyt tarkoitan, missä puhutaan tästä kaikkea, tämmöistä tavanomaista katurikollisuuteen ja siihen liittyvää asiaa, vaan tämä on kovan rikollisuuden matkassa. Sen takia luulen, että epäilykseni voi olla jopa turhanpäiväinen.

Sen verran voisi todeta, mistä tämä moinen peli Pohjois-Karjalassa on alkanut ja syntynyt. Valitettava piirre, että salissa ei ole nyt ketään vihreitten edustajaa, enkä näe muutenkaan, että sen rintaman väkeä olisi täällä paikalla, mitkä vihreydellään ja suvaitsevaisuudellaan kovasti elävät ja liikkuvat. Kun oli viime viikolla auditoriossa susiseminaari, mikä oli eduskunnan eräitten ryhmien toimesta sinne järjestetty, siellä jäi semmoinen vaikutelma ja käsitys siitä asiasta sen puolet ajasta, minkä kuuntelin, että mistään muusta ei ole niin väliä, hyvinvointi saa olla sitä ja tätä, kunhan vaan pedoilla ja susilla on mahdollisuus elää ja lisääntyä. Jopa siellä nähtiin sellainenkin näköala, mikä yhtyy kyllä myöskin tähän aloitteeseen, että metsästäjät ovat vähentäneet hirvet turhan vähiin, että sudet tulevat ihmisten ilmoille eivätkä oikein vapaasti lisäänny.

En ole mikään jälkiviisas enkä ennustaja, mutta voisin väittää, että jos susikysymystä ei olisi päästetty Pohjois-Karjalassakaan sillä lailla valloilleen niin, että susia on riesaksi saakka joka pihassa, lainkuuliaisuus olisi siellä paremmalla tasolla ja hirven salametsästäjät eivät olisi näin laajasti tunnettu ilmiö kuin se on siellä olemassa. En tunne asiaa enkä halua siihen niin pitkälti syventyäkään, ovatko nämä mahdolliset suden metsästäjät ja hirvien salametsästäjät samoja henkilöitä, mutta todennäköisesti vähän saman tyyppisiä kantarosvon periaatteita ne tiettävästi mitoiltansa täyttävät ja ovat olemassa.

Rouva puhemies! Toivon, että nämä eri näkökohdat otetaan huomioon ja tämä suurta kannatusta saava lakiesitys mahdollisimman nopeasti saatetaan voimaan ja myöskin järjestys ja kuri palautetuksi Pohjois-Karjalan sekä muunkin Suomen alueelle.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Perusasiallinen pohjoiskarjalainen edustaja Kähkönen on tehnyt lakialoitteen, joka laskujeni mukaan on saanut peräti 116 allekirjoitusta. Se osoittaa suurta eduskunnan enemmistöä kuitenkin tämän lakialoitteen taakse. Vaikka hyvin kriittisesti luin tämän pykälän ja ne perustelut, minun ymmärtääkseni tämä on kuitenkin täysin loppuun asti harkittu ja valmis. Onnittelut vain ed. Kähköselle hyvästä lakialoitteesta. Puhutte yleensä vähän, mutta silloin, kun puhutte, puhutte asiaa ja tartutte sellaisiin ongelmiin, jotka ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä varmasti muuallakin kuin Pohjois-Karjalassa, että ei tämä pelkästään Pohjois-Karjalan lakialoite sinänsä ole. Meillä Pohjanmaallahan on tilanne vain se, että jos joku noin uhkailisi, kuten puheenvuorossanne kerroitte, meillähän tapetaan kylmästi pois.

Muistan erään ruotsalaisen elokuvan pohjoisruotsalaisen jengin toiminnasta. Elokuva oli nimeltään Jägare. Se tuli televisiosta jokunen aika sitten. Siinähän kerrottiin tällaisesta liigasta, joka toimi juuri niin kuin Pohjois-Karjalassa tällä hetkellä toimitaan. Näitäkään herroja ei meinattu saada kuriin, mutta viimein saatiin. Luulen, että tässä lakialoitteessa on kysymys nimenomaan poliisivirkamiehen uskottavuudesta pystyä toimimaan niin kuin ympäröivä yhteiskunta varmasti hyvin suuresti koko Suomessa odottaa. Jo lakialoitteen allekirjoitusten määrä osoittaa, että luultavasti olemme kaikki pitkälle yksimielisiä.

Varmasti myös ed. Erkki Kanerva Pohjois-Karjalan, Joensuun, poikana yhtyy siihen, että tämä lakialoite on hyvin perusteltu ja järkevästi muotoiltu. Se tarjoaa poliisimiehelle mahdollisuudet puuttua tähän vakavaan ongelmaan (Puhemies koputtaa), niin että kotietsintäkin voidaan tarvittaessa suorittaa ja saada rikolliset kaappiin. Toivon menestystä aloitteelle, ja viedään tämä läpi. Kyllä ed. Kähkönen on sen ansainnut, ja hän tekee yleensä ...

... asiallisia aloitteita.

Kari Myllyniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ongelma on varmaan todellinen, ja lakia tulisi muuttaa. Toisaalta on vanha sanonta ollut pitkän aikaa, että hirvenkaadosta saa suuremman rangaistuksen kuin miestaposta, mutta tämä ei ehkä ihan ole siihen sitten verrattava.

Tässä niin sanotussa kätkemispykälässä voidaan kuitenkin rangaistusta huoleti nostaa, koska tosiasiallisesti on tulevien rangaistusten kannalta ihan sama, onko rangaistuksen ylärajana kolme tai kuusi kuukautta vankeutta. Kummassakin tapauksessa todellinen rangaistusmuoto on kuitenkin vain sakkoa. Toisaalta taas itse hirvenkaatorikos on niin ankarasti rangaistava, että silläkin perusteella voidaan tehdä kotietsintä muuallakin kuin varsinaisen syylliseksi epäillyn luona, mutta sitä joudutaan vähän pitemmälle selostamaan ja perustelemaan, joten siinäkin mielessä rangaistuksen tason nostaminen kätkijän osalta on ihan paikallaan.

Toisaalta asia olisi voitu hoitaa niinkin, että pakkokeinolakipykälään olisi tehty poikkeus tästä asiasta, mutta parempi tämä menettely on. Tekisi kyllä mieli pohtia asiaa myös pakkokeinolain muuttamisen kannalta, jolloin asiasta pitäisi pyytää lakivaliokunnan lausunto. (Ed. P. Salo: Ei missään tapauksessa!) En kuitenkaan tee tällä kertaa tämmöistä esitystä. Eiköhän eilinen äänestys riittänyt?

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutamaa kohtaa kommentoisin.

Ed. Ravi ehti poistua salista, mutta hän otti esille tärkeitä asioita, esimerkiksi talvilaidunkokoontumisen. Omalla alueellani on juuri tehty lentolaskennat, ja vaikka ennätysmäiset kaatomäärät viime syksynä on tehty, oikein luvalliset, tähän saakka 450 on ollut pääluku ja nyt laskennassa juuri 900. Hirvikannan määrä sen kun paisuu. Tunnettu asiantuntija kertoi minulle, että tämä on seurausta myöskin niin sanotusta valikoivasta metsästämisestä, jota on aikanaan harrastettu. Itse en ole metsästäjä enkä asiantuntija, mutta näin minulle on kerrottu.

Hirvikanta siis sen kun romistuu. Luultavasti salametsästäjillekin asia on hankalampi, jos on vähemmän hirvikantaa, mutta tämä on nykyään helppoa, kun joka automatkalla, jonka kotikyläänkin menee, hirvi tulee tiellä vastaan. Sen kun siinä kellistäisi.

Ravintolapuoli oli mielenkiintoinen. Siellähän tiedetään, että harmaa työvoima ja pimeä viina ovat selvä ongelma. Tähänhän on ministeri Soininvaarakin kiinnittänyt huomiota. Ihmettelen, jos ei jossain vaiheessa tarkasteta myös sitä, mistä liha ja elintarvikkeet ovat peräisin. Tehdäänkö sitä lainkaan?

Lauri  Kähkönen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ylä-Monoselle hirvien määristä: Näin on todella, että vaikka kaatolupamäärät olivat erittäin korkeat viime syksylle, käsittääkseni niitä tullaan nyt reilusti nostamaan, mikä on aivan oikein. Valiokunta vieraili uuden ministerin ja ministeriön virkamiesten luona, ja muun muassa tästä asiasta keskusteltiin. On aivan oikein, että kaatomääriä lisätään, mutta laillisin konstein on asia hoidettava. Hirvien metsätuhoja olen itsekin nähnyt. Liikenneonnettomuudet ja varsinkin metsätuhot ovat valtavasti lisääntyneet.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Olen johdonmukaisesti yrittänyt pidättäytyä kannanotoista niihin esityksiin, jotka mahdollisesti tulevat omaan valiokuntaani mietinnölle. Sen vuoksi en aikonut puhua tästäkään asiasta, vaikka nimeni tässä esityksessä on toisena heti ed. Kähkösen jälkeen ja vaikka sanamuotoa viimeistelimme pöydän ääressä yhdessä. Kun kuitenkin nyt puhun, toivon, että ed. Esa Lahtela ei ymmärrä asiaa niin, että olisin puhumassa sulkia hattuuni, sillä suurin osa meistä on täällä tekemässä ihan vakavasti työtä eikä keräämässä sulkia.

Kaksi juttua, jotka verrattuina siihen, miten ed. Kähkönen tämän tilanteen kuvasi, kuvaavat sitä, mistä tähän on tultu. Toinen sijoittuu 60-luvun alkuun Ylä-Savoon, ja toinen on ihan oma kokemus maakunnasta, jota en nyt halua nimetä, ei kuitenkaan Pohjois-Karjalasta.

Yläsavolainen nimismies lähti kesälomalle ja tuli niin sanottu kesävallesmanni, oikeustieteen ylioppilas. Poliisipäälliköiden ammatillista koulutusta on ollut vasta 80-luvun alusta alkaen. Siihen saakka toimistosihteerit ja ylikonstaapelit kouluttivat heidät.

Kesävallesmanni sai ilmoituksen, että Onkiveden takana nimetyssä kylässä oli kaadettu hirvi, nimetty mökkiläinen oli sen kaatanut, ja pani ylikonstaapelin asialle. Ylikonstaapeli sanoi, ettei voi pitää paikkaansa, hän tuntee sen ryysyläisperheen niiltä ajoilta, kun veronkanto oli poliisin tehtävä: köyhiä ovat ja kaikesta on puutetta, mutta eivät pyydä kunnan jauhoja eivätkä tee rikoksia. Asia jäi sillä kertaa siihen.

Jonkun päivän perästä nimismies sanoi, että kyllähän se nyt kuitenkin kuulustella pitää, kun hän sai samalta soittajalta jo toisen puhelun. Kuulustelu kävi siihen tapaan, että ylikonstaapeli kysyi, että ethän ole tappanut hirveä, ethän. Kuulusteltava vastasi, että en, ja perhe pelkäsi ja vapisi vieressä. Ylikonstaapeli palasi kaatuvalta kuistilta takaisin ja sanoi, että se navetan seinään naulattu vasikannahka saattaa olla jo kuiva, sen joutaisi ottaa pois.

Näin oli tilanne 60-luvun alussa, mutta tilanne tänään on se, minkä ed. Kähkönen täällä kuvasi, ja muuallakin kuin Pohjois-Karjalassa, ed. Seppo Lahtela.

Toinen juttu: 98 syksyllä harrastuksiini kuuluvana ajoin turistibussia ja vein ryhmän koskenlaskuun. Oli myöhäissyksy. Kysyin koskenlaskijalta, mitä hän tekee, kun tämä koskenlasku kohta loppuu. Hän sanoi, että hän järjestää moottorikelkkasafareja. Totesin, että tässä tulee sitten varmaan tämmöinen luppoaika. Hän sanoi, että onhan niitä tietysti dollarihirviä luppoajaksi. Ravintolan baaritiskillä kysyin, mitä tarkoittaa dollarihirvi. Hän sanoi, että se tarkoittaa sitä, että kun etelän salakaataja johdattaa kaatoon, siitä saa tuhat markkaa ja itse ei tarvitse osallistua koko tekoon. Tällä tasolla tämä on muuallakin kuin Pohjois-Karjalassa.

Minusta tämä säädöstaso myöskin kertoo siitä, että tässä on tapahtunut 90-luvun lopulla ja tämän vuosikymmenen alussa merkittävä muutos. Nimittäin pakkokeinolaki kirjoitettiin 89 ja on minusta noin lähtökohtaisesti kunnossa. Metsästyslaki tehtiin 93 ja silloin ei vielä tiedetty ottaa huomioon, että tästä tulee näin suuri ongelma, ja tämä salakaatolihan kätkijän rangaistusmaksimi asettui niin alas, että lähtökohtaisesti pakkokeinot eivät ole mahdollisia. Toisin sanoen tämä ilmiö on syntynyt vuoden 93 jälkeen, todennäköisesti se on syntynyt aivan tässä vuosituhannen vaihtuessa ja joku vuosi sitä ennen.

Tämä on erittäin tarpeellinen muutos. Olen lukenut huolellisesti tämän esityksen aineellisen sisällön, ja minusta siinä ei ole mitään rikosprosessiteknisiä tai lainsäädäntöteknisiä ongelmia. Minusta voi varsin hyvin maa- ja metsätalousvaliokunta mietinnön tehdä kuulematta ketään.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Laki metsästyslain 73 §:n muuttamisesta on synnyttämässä vilkasta keskustelua, ja paljonpa ovat ajat muuttuneet, jos tällainen salaa kaadetun lihan bisnes on muodostunut, siitä mitä aikoinaan tilanne on ollut. Minä uskon, että vanhastaan sille vähätuloiselle, syrjässä asuvalle pieneläjälle on ollut myötätuntoa kansan joukossa, jos hän on sieltä hirven pari kaatanut, ja joustavat poliisimiehet ovat toimineet sillä tavalla kuin ed. Kanerva kertoi ylikonstaapelin toimineen.

Tällä tavalla siellä kyläyhteisössä on toimittu ja eletty, mutta jos alkaa tulla tämmöinen toiminta, niin kuin ed. Lauri Kähkönen kertoi, silloin tilanne on kyllä ryöstäytynyt yhteiskunnan käsistä ja sietäisi harkita, mitä tässä tilanteessa tulisi tehdä. Olisiko siinä tarkasteltava sitä, onko hirvenkaatoluvat myönnetty liian vähäisessä määrin, pitäisikö nähdä se, että hirviä riittää metsästettäväksi enemmän ja aivan kuten monessa muussakin asiassa muuttaa sitten lainsäädäntöä vallitsevien olosuhteiden mukaisesti? En tunne tilannetta tarkkaan, mutta jos niin on, että hirvikantaa riittää, niin silloinhan voitaisiin tuossa suhteessa muuttaa lainsäädäntö siten, että laittomuuteen ei tarvitsisi mennä ja vältyttäisiin niiltä ikäviltä tapauksilta, joista lakialoitteen tekijä on myöskin maininnut, että sitten tapahtuu ilmiantoja ja ilmiantajat joutuvat sitten kokemaan sitä kielteistä, mitä täällä mainittiin. Tämä olisi kyllä kysymys, mikä pitäisi selvittää.

Samalla kun maassa on päästetty pedot vapaiksi, niin tässäkin on tullut tietty asia, jolla kansan oikeustaju on kadonnut, että petoa ei saa enää ampua. Kyllä kansan syvä oikeustaju hyväksyy sen, että pedot saadaan ampua riippumatta siitä, millaisia susiseminaareja kaupunkilaiset täällä kivitaloissa järjestävät.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että asia synnyttää valiokunnassa keskustelun ja päästään järkevään, toimivaan käytäntöön.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Oinonen onnistuu aina puhumaan juuri ennen minua ja tekee kaikkensa provosoidakseen minut sanailun virtuoosimaisiin hengentuotteisiin.

Arvoisa ed. Oinonen, sen verran nyt kuitenkin provosoiduin tälläkin kertaa, että minä sanon teille yhden hyvin merkittävän asian, joka teidän olisi syytä muistaa nyt tästä eteenpäin. Se on se, että kun niissä teidän mainitsemissanne susiseminaareissa, graniittitaloissa ja muista rakennusmateriaaleista tehdyissä taloissa, ajetaan suurpetojen suojelua, niin niissä niillä, jotka tällaisia järjestävät, on ideana suurpetojen rauhoittaminen luonnonsuojelulailla. Täällä taas koko se porukka, joka on paikalla, lienee sitä mieltä, niin kuin se eduskunta vuonna 1993, joka päätti metsästyslaista, että metsästyslaki on se oikea laki, jolla säädellään näiden eläinten kohtelua Suomessa ja joka mahdollistaa myöskin metsästyksen ihan normaalilla tavalla riistaeläimiin nähden kestävän käytön periaatteella.

Arvoisa puhemies! Tämä eräänlaisena vastauspuheenvuorona puhujakorokkeelta pidettynä. Oli vielä vastauspuheenvuoron rajoissakin pituudeltaan.

Sitten tästä esityksestä. Tässä ed. E. Kanerva kuvasi aivan oikein historiallisen kehityksen. Siinä kuitenkin voitaisiin vielä ehkä todeta sillä tavalla, että kun otetaan Itä- ja Pohjois-Suomi, meillä oli eräällä tavalla sellainen kulttuurivaihe 60- ja 70-luvuilla. Minäkin muistan sellaista tapausta olleeni aika läheltä näkemässä ja todistamassakin, ei oikeudellisesti eikä tuomioistuimessa vaan havaintona, että yksi lappilainen ampui lähes parikymmentä hirveä miltei yhteen paikkaan talvehtimisalueella. Siihen suhtauduttiin, paitsi että hän nyt tietysti siitä tuomion sai, tavallaan hyväntahoisesti ymmärtäen niissä erämaaolosuhteissa, joka ei johtanut siihen tulokseen, että olisi lainkäytöllisesti oltu huolissaan lainkuuliaisuudesta. Eräällä tavalla kulttuuri-ilmiönä se hyväksyttiin.

Se kulttuuri on ollut aivan kokonaan muu kulttuuri kuin se kulttuuri, mikä nyt on tosiasia, minkä te, ed. E. Kanerva, kuvasitte äsken meille. Nimittäin nyt on tullut järjestäytynyt rikollisuus aivan äärimmäisyyksiin saakka vietynä, joka on niin ammattimaista, että sen enemmän ammattimaista se ei enää voi juuri ollakaan.

Kun olin Kanadassa tutkimassa valtioitten välisen rajan Kanadan puolella elukoita, minut vietiin kerran paikallisen maakuntahallinnon riistanvartijan autossa katsomaan, millä tavalla siellä salametsästys toimii. Se oli todella professionaalia, ammattimaista, hommaa. Me olimme siellä väijytyksessä katsomassa, miten se tapahtui. Valkohäntäpeuroja ja muulipeuroja siinä tapettiin ja heitettiin suoraan auton kyytiin, ja ne lähtivät markkinoille ja sillä siisti. Auton rekisteri oli tiedossa ja tekijät jäivät sitten kiinni tietysti, koska siinä oli se järjestetty, mutta joka tapauksessa se oli siis ammattimaista toimeliaisuutta.

Meillä on tällä hetkellä Itä- ja Pohjois-Suomessa aivan samanlaista ammattimaista toimeliaisuutta. Äärimmilleen vietynä on sillä tavalla, että kyläkunta on tavallaan otettu siihen mukaan, jaetaan vähän ilmaista lihaa jne. ja sillä tavalla saadaan kyläyhteisökin vaikenemaan tästä. Tämä on siis aivan kokonaan muuta kuin todellakin se aikaisempi kulttuuri. Vielä todettakoon tässä sellainenkin havainto, että silloin kun meillä oli vielä vallesmanneja, kun tämä kulttuuri oli tulossa, eräs vallesmanni soitteli, joka oli tutun tuttu. Hän sanoi, että hän oli varastetun tavaran kätkemisjuttua selvittämässä ja meni erääseen taloon ja, kun etsi varastettua tavaraa, aukaisi pari pakastearkkua ja ne olivat aivan täynnä laittomasti tapettuja elukoita, siis riistaeläimiä. Hän sanoi, että siinä sitten aukeni todellakin tämmöinen ihan ammattimainen salametsästystoimeliaisuus, josta sitten aikanaan kuulemma tuomiotkin tuli.

Lakialoite, joka on käsittelyssä, sattuu nyt juuri tähän saumaan. Olen kuulunut, arvoisa puhemies, edustajien siihen joukkoon, jotka ovat sitä mieltä, että metsästyslain 73 §:n muutos pitäisi hoitaa niin, että se on voimassa kun uusi jahtikausi alkaa tämän vuoden elokuun alusta.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa puhemies! Tähän lakialoitteeseen liittyen toteaisin, että varmasti näitä edellytyksiä tämän tyyppiselle toiminnalle luodaan, koska hyvin tiedetään, että hirvikeskittymiä on aika paljon, sanotaan, että vaivaksi asti. Samaten on peurakanta lisääntynyt yllättävänkin nopeasti. Jos ei kantaa normaalilla metsästyksellä pienennetä, se antaa vähän viitteitä siihen, että ihmisillä tulee niin sanotusti mitta täyteen ja siellä alkaa myöskin tämän tyyppinen toiminta.

Toivoisin, että siihen kiinnitettäisiin enempi huomiota, etteivät kannat sillä tavalla ylikehity, vaan ne pidettäisiin normaalimetsästyksellä kurissa ja sitä kautta hoidettaisiin, ettei edesauteta tämän tyyppistä toimintaa. Se on yksi hyvin merkittävä asia määrätyillä alueilla, varsinkin missä meri on toisella puolella, etteivät ne pääse menemään eteenpäin. Mutta ei meillä salametsästystä ole, en minä sitä tarkoita, mutta kuitenkin tämä on vaaratekijä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Useassa puheenvuorossa on tullut ilmi hirvikantojen voimakas kehittyminen. Tavallaan on ylisuuret kannat, samat ongelmat hirvillä niin kuin Lapissa poroilla, että kannan verotusta ei suoriteta riittävästi. Se, että hirvikannat ovat päässeet siihen suuruuteen, kuin ne nyt ovat olemassa, on kyllä järkevän metsästyspolitiikan ansiota, politiikan, jossa on otettu oikean tyyppisellä verotuksella tuottamaton osa pois ja tuottava kanta on jäänyt niin, että tuottoperusteet ovat pettäneet paljon positiiviseen suuntaan. Tämä on nyt todettu joka paikassa, että näin on käynyt. Viime vuonna asian piti tulla hoidettua järjestykseen, mutta valitettavasti laskelmat siltäkin osin taas pettivät. Luulen, että vuoden kahden sisällä tämä asia on hoidossa ja sitä ongelmaa ei ole enää olemassa.

Mutta sitä ennen tietysti metsänomistajapiirien edustajana katsoisin, että tilanne on talvehtimisalueilla kestämätön ja metsätuhot ovat suorastaan mahdottomat. Jos vielä ajatellaan tätä asiaa, kun metsätuhot ovat mahdottomat, se kertautuu myös metsästäjäpuolelle, niin että kaatolupamaksuilla joudutaan keräämään entistä suuremmat rahavarat, millä saadaan rahoitettua nämä tuhot. Tältä osin tämä ei liity mitenkään salametsästykseen, mutta kyllä tietysti hyvät ja laajat hirvikannat edistävät myös salametsästystä. Tältä osin toivoisin, että lakiesitys nopeasti toteutuisi ja tulisi järjestykseen.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Edellinen puhuja jo tavallaan analysoi ed. Hannu Ahon puheenvuoroa. Itsekään en oikein näitä johtopäätöksiä voinut ymmärtää. Olen vajaa kuukausi sitten nähnyt erään hirvien talvehtimisalueen. Tuhot olivat todella melkoiset, mutta siitä syy-yhteyttä vetää tähän en näe millään tavalla. Totesin jo aiemmin ja uskon, kun valiokuntamme on ministeriön virkamiesten kanssa vasta pari viikkoa sitten käynyt keskusteluja ja tätäkin asiaa siellä sivuttiin, eli ylisuuria hirvimääriä ja hirvikantoja, että kaatolupamäärät varmasti ensi syksynä nousevat reippaasti, mikä on syytä sitten toteuttaakin.

Ihan lopuksi: Tässä on puhuttu eniten hirvistä. Tavallaan tähän lakialoitteeseen ja problematiikkaan liittyvät myös riistalinnut, mutta ennen kaikkea suuremmassa määrin varmasti se koskettaa juuri hirvieläimiä. Minusta kaikki puheenvuorot, jotka täällä on käytetty, ovat olleet lakialoitetta tukevia. Uskon, että aikanaan, ja toivottavasti vielä tänä keväänä, esitys saa virallisen lain voiman.

Petri  Salo  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin edustaja sanoi, täällä ovat varmasti kaikki olleet samaa mieltä tästä lakialoitteesta. Mutta minä pahasti pelkään, että tietyt hyysääjäpiirit, joita tässä eduskunnassa myöskin riittää, tulevat varmasti siihen johtotulokseen nyt, kun tässä kerralla nostetaan puolella rangaistusmaksimia, että tämä on aivan liian voimakasta lainsäädäntöä maa- ja metsätalousvaliokunnan suoritettavaksi ja tämä asia pitää varmasti saattaa kohta lakivaliokunnan käsittelyyn.

Meistä jokainen tietää kyllä, mitä tapahtuu sille lakialoitteelle, joka tämän ruuhkan aikana joutuu yleensä lakivaliokuntaan, ja millaista kohtelua se siellä saa. Sitä lausuntoa ei varmasti tule näiden valtiopäivien aikana. Tässä kiristetään selvästi lainsäädäntöä, ja kuten tiedämme, myöskin autovarkauskysymykset ja kaikki muut kysymykset, jotka nyt ovat olleet ajankohtaisia, jotka ovat saaneet runsaasti huomiota ja edustajia, jämähtävät sinne. Minä vain pyytäisin maa- ja metsätalousvaliokunnan jäseniä, että olkaa tässä nyt tarkkana, kuinka hoidatte tämän asian niin, että tätä ei saada kurmoutettua kumoon.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ehkä ed. Salo sanoi vähän liikaa, ettei lakivaliokunta nyt jotakin saisi aikaan. Kyllä me kuitenkin, jos tästä lausunto pyydettäisiin, saisimme tästä asiasta lausunnon kohtuullisen nopeasti annettua. Mutta jos asianomainen valiokunta, mihin tämä nyt menee, tulee todellakin siihen päätökseen, että tämän esityksen hyväksyy, turha tätä silloin on käyttää lakivaliokunnassa. Mutta sitä kautta, jos pakkokeinolakiin tehtäisiin poikkeuspykälä, ei tarvitsisi tässä rangaistusylärajaa nostaa laisinkaan. Mutta tällainen poikkeustapaus on aika huonoa lainsäädäntöä, joten pidettäköön asianomaisessa valiokunnassa tämä asia.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Varmasti on ihan oikein tähän lainsäädäntöön tarttua. Olen yksi aloitteen allekirjoittajista mutta näen, että saattaisi olla kevyempiäkin keinoja. Todellakin, jos hirvikanta olisi semmoinen, että se ei antaisi kiihoketta tällaiseen laajaan salametsästykseen, se jo osaltaan eliminoisi.

Ed. Ylä-Mononen toi esille muun muassa ravintoloihin ja kauppaan tulevan lihan tarkastuksen. Silloin pitäisi voida olla jollakin tavalla tieto siitä, että eläin on oikein teurastettu, hygieenisesti säilytetty jne. Näillä monilla muillakin kysymyksillä voidaan olla tätä ongelmaa myös vähentämässä.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Kolme asiaa vielä lopuksi:

Kun päätin oman puheenvuoroni siihen, ettei tarvitse kuulla, tarkoitin nimenomaan sitä, ettei tarvitse kuulla mitään toista valiokuntaa tässä asiassa.

Toinen asia on se, että ed. Salo voi tarkistaa eduskunnan tiedostoista, että tämä lakivaliokunta on tehnyt mietintöjä ja lausuntoja enemmän kuin yksikään historian tuntema lakivaliokunta tähän saakka.

Kolmas asia, ed. Oinonen: Ei tämä asia ratkea sillä hirvikannan määrällä. Metsästäjät etsivät nimenomaan salakaadettavan hirven bisnestarkoituksessa. Jos on hyvä hirvikanta, sitä enemmän juuri tätä metsästystä on.

Petri Salo /kok:

Arvoisa puhemies! En tarkoita millään muotoa sitä, ettei lakivaliokunta toimi ahkerasti, mutta kyllähän sinne tiettyjä lakiesityksiä on myös jämähtänyt hyvin pitkäksi aikaa. Joskus olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, että en ole aina ollut kovin tyytyväinen niihin muutoksiin, mitä lakivaliokunta on lähtenyt tekemään, myöskään yksimielisesti tehtyihin hallituksen esityksiin, viitaten ihan niihin lausuntoihin, mitä on tullut muun muassa poliisilaissa, jonka me ed. Erkki Kanervan kanssa tunnemme oikein hyvin, ja ulkomaalaislaissa jne. Ne ovat antaneet minulle sellaisen kuvan, että melkein olisi parempi, kun sieltä ihan kaikkia lausuntoja ei edes pyydettäisi, kun työtä riittää jo omasta takaa aivan tarpeeksi.