Hannu Aho /kesk:

Herra puhemies! Minusta tässä salissa pyritään tekemään aina hyviä lakiesityksiä ja hyväksymään sillä tavalla esitykset, että ne olisivat hyvin perusteltuja ja aina asiat menisivät eteenpäin. Mutta valitettavasti meillekin on tullut, sanoisiko näin, pieni moka viime vuoden lopulla, kun hyväksyimme lain työmarkkinatuesta, jossa rajoitetaan yrittämisen mahdollisuuksia ja edellytyksiä.

Hallitushan lähtee hallitusohjelmassaan ihan sanatarkasti siitä, että hallituksen elinkeinopoliittisilla toimenpiteillä vahvistetaan yrittäjyyttä sekä pk-yritysten kasvua ja kilpailukykyä. Uusien työpaikkojen syntymisen edistämiseksi hallitus käynnistää Yrittäjyys-hankkeen, jonka tarkoituksena on poistaa yritystoiminnan esteitä ja kannustaa kaikkia hallinnonaloja uusien yritysten perustamista edistäviin toimenpiteisiin. Nämä ovat erittäin hyviä ja kauniita lauseita ja hyviä tavoitteita, ja näiden mukaan pitäisi sitten toimia.

Lisäksi ohjelmassa todetaan, että työvoima- ja elinkeinokeskusten tehtävänä on tukea maakuntien kehittymistä nimenomaan niiden omien vahvuuksien ja osaamisen pohjalta edistämällä yrittäjyyttä ja yritystoimintaa, tukemalla työvoiman ja työmarkkinoiden kehittymistä sekä tukemalla alueellista kehittymistä maaseutukeskusten ja sitä ympäröivän maaseudun vuorovaikutuksen pohjalta.

Kuten tiedämme, tänäkin päivänä ed. Karjulan aloitteen yhteydessä tätäkin asiaa sivuttiin hyvin voimakkaasti. Meillä pk-sektorin yrityksiä tässä maassa on aika paljon, mutta ne ovat hyvin pitkälti laajalla maaseudulla, ei välttämättä aivan Pääkaupunkiseudulla. Täälläkin on niitä, mutta täällä on enemmän niitä yrityksiä, joissa on useampia työntekijöitä. Meillä on paljon aloja, joilla ei ole vierasta työvoimaa, palkattua työvoimaa. Meillä on hyvin paljon esimerkkejä it-alasta, jolla on useita yrittäjiä, jotka ovat kaikki omistajia ja todella rautaisia ammattilaisia. Heiltäkin viedään nyt edellytyksiä yrittämisen kehittämiselle ja jatkamiselle.

Näkisin, että tässä kohdassa on maininta, joka jostakin syystä työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnassa sen 7.11.2001 jättämän mietinnön pohjalta sinne on tullut, säännös, jolla vaikeutetaan tai tehdään suorastaan mahdottomaksi alle kaksivitosen nuoren työharjoittelu — hänellä ei ole ammattia ja hän haluaa työelämään todelliseksi ammattilaiseksi — ellei yrittäjällä ole vierasta työvoimaa palkattuna. Silloin viedään yli sadaltatuhannelta yrittäjältä pois mahdollisuus auttaa tätä nuorta henkilöä, jotta hän pääsisi työelämän piiriin, jopa omaan ammattiin tai yrittäjäksi.

Kuten tiedämme, meillä on paljon yrityksiä tälläkin hetkellä, joilla ei ole jatkajia omasta perhepiiristä tai siinä vakituisesti olevista. Tälläkin olisi yksi mahdollisuus edesauttaa, jos löytyy kaveri, joka haluaa todella yrittää, oppia ammattitaidon ja ruveta sitten itsenäiseksi yrittäjäksi, mutta se estetään. Jos siinä on vain yksi yrittäjä, joka on samalla työntekijä, hänet katsotaan kelvottomaksi, että hän voisi antaa tätä valmennusta ja työhön oppimista. Minä ymmärrän, että sellaisissa tapauksissa, joissa niin sanottua etätyötä tehdään jossakin kauempana ja sinne palkataan nuori ja yrittäjä itse ei ole valvomassa, ei varmaan tämä ole oikea toimenpide, ja joitakin vastaavia varmaan löytyy. Näkisin, että ei ääritapauksilla puoleen eikä toiseen saisi olla sitä vaikutusta, että niillä tyrmätään kaikkien muidenkin mahdollisuuksia. Jos me emme tätä meidän yhteisesti tekemäämme mokaa pysty korjaamaan, tällä silloin annamme epäluottamuslauseen kaikille suomalaisille yrittäjille, jotka nyt jäävät tämän ulkopuolelle. Minä ainakin uskon, että kukaan edustaja ei haluaisi tätä antaa. Minä pidänkin tätä sellaisena, että on tahattomasti tullut moka, jota ei välttämättä ole sillä tavalla ymmärretty, mitä se todella tarkoittaa, ja minusta nyt meidän tulisi tämä pikaisesti poistaa.

Tämä aloite on lähtenyt siitä, että olen saanut erään yrittäjän, toiminnanjohtajan, viestin, että on käytännössä tullut eteen, että nyt ei voida enää palkata, vaikka halukkaita olisi. Siitä sain kimmokkeen, että teen nyt muutosesityksen, ja toivon, että eduskunta hyväksyisi esityksen ja poistettaisiin työmarkkinatuesta annetun lain 7 §:n 2 momentin 1 kohdassa mainitut lauseet ja se kumottaisiin. Silloin päästäisiin tähän vanhaan käytäntöön, mikä aikaisemmin oli olemassa, ja poistettaisiin pk-sektoria kohtaan tulevat epäkohdat ja mahdollistettaisiin nuorten pääseminen monta kertaa ekaan työpaikkaan. On äärimmäisen tärkeää, että jatkossakin löytyy työtä ja on esimerkki näyttää, jos nuori on sen sorttinen, että hän pystyy yrityksissä toimimaan ja vastaamaan siitä työpaikasta, mitä hänelle mahdollisesti tulevaisuudessa olisi tulossa.

Minusta tässä kysytään nyt tämän talon työmoraalia, voimmeko oman mokamme poistaa yksimielisesti ja korjata, jos johonkin lakiesitykseen tulee semmoinen, jota emme ole tarkoittaneet sinne tulevaksi. Näin ainakin uskoisin, että suurin osa tästä salista on ollut sitä mieltä. Varmaan poikkeuksiakin saattaa löytyä, mutta niistä en ole itse tietoinen. Toivon, että tämä lakiesitys tulee hyväksyttyä aikanaan ja pikaisesti saamme tämän sitten uutena voimaan.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aivan ensimmäiseksi, ennen kuin enempää sanon lakialoitteesta koskien työmarkkinatuen 7 §:n 2 momentin 1 kohtaa, varmistan vain, että kuulin oikein, että herra puhemies sanoi, että sosiaali- ja terveysvaliokuntaan tämä lähetetään. Työmarkkinatukiasiat samoin kuin kyseessä oleva laki on käsitelty marraskuussa nimenomaan työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnassa. Itse en voi hyväksyä, että lakialoite lähetetään sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, koska tämä aloite ei kuulu kyseisen valiokunnan eli sosiaali- ja terveysvaliokunnan työskentelyalaan. Toivon, että minun ei tarvitse tehdä muutosesitystä nyt tai myöhemmin tässä keskustelussa koskien valiokuntaan lähettämistä. Toki sen teen, jos tarvitaan, mutta toivon, että puheenvuoroni aikana asia selviää, ja varmasti puhemies tekee työtä asian varmistamiseksi. Valiokunta on minusta väärä, jos tämä aloite lähtee sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Se ei siellä mihinkään tule liikkumaan, eikä siellä ole substanssia tähän asiaan.

Lakialoitteessa puututaan kiperään kohtaan, josta myös itse olen saanut joulutauon aikana useita yhteydenottoja, erityisesti Pohjanmaalta päin. Sieltä on tullut viestiä ennen kaikkea siitä, että yrittäjä, jolla ei ole muita työntekijöitä yrityksessään, ei voi nyt tämän lainmuutoksen jälkeen enää ottaa työharjoitteluun henkilöä niin kuin tähän saakka. Ed. Hannu Aho luonnehti tilannetta kömmähdykseksi tai yrittäjille annettavaksi epäluottamuslauseeksi. Tässä tilanteessa olisi mieluisaa, jos valiokunnan puheenjohtaja Skinnari tai työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan tuore varapuheenjohtaja Vahasalo olisi paikalla. Mutta koska heitä ei ole, jotain työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan jäsenenä voin asiasta mainita, miksi ollaan tässä pisteessä.

Valiokunta ei katsonut asiaa yrittäjänäkökulmasta vaan nimenomaan työharjoittelijan näkökulmasta. Erinäisistä syistä on ilmeisesti epäilyjä, että tässä maassa on olemassa yrityksiä, jotka käyttävät tällaisia mahdollisuuksia sillä tavalla hyväkseen, että korvaavat harjoittelijalla nimenomaan sellaista työntekijää, joka voisi olla vakituinen, elikkä harjoittelija toisensa jälkeen on yrityksessä eikä koskaan tällainen harjoittelija sitten etene yrityksessä harjoitteluvaihetta pidemmälle. Itse en tiedä tällaisista tapauksista, eikä niitä ole eteeni tullut, mutta ilmeisesti jotkut muut tietävät.

Sen lisäksi valiokunnassa mielestäni pohdittiin tällä kohdin, minkälaiset kriteerit työharjoittelupaikalle tulisi asettaa. Ei ollut kovin helppoa miettiä, millä mitataan, sopiiko työpaikka nimenomaan työharjoittelupaikaksi, että se täyttää työharjoittelijan näkökulmasta tällaisen kriteeristön, että siitä on hyötyä. Silloin valiokunnassa muistaakseni päädyttiin siihen, että yksi kriteeri on se, että yrityksessä on palkattu vähintään yksi työntekijä, jolloin työntekijän asema on selvä siinä yrityksessä. Siinä ei pohdittu mielestäni sellaisia asioita kuin sitä, monellako suutarilla, joka on yrittäjä, on toinen suutari tai yleensäkään työntekijä yrityksessään, vaan suutari tyypillisesti yrittää yksin, tai monellako kampaajalla on toinen työntekijä yrityksessään, vaan hän yrittää yksin.

Nyt kun ed. Huotari tulee saliin, hänellä on ehkä vielä parempi muistikuva siitä, miksi 7 §:n 2 momentin 1 kohta sai tämän muodon kuin sai. Siinä ei ollut mielestäni varsinaista yrittäjävastaisuutta, vaan ehkä keskusteluissa pääsi korostumaan nimenomaan työharjoittelijan asema ja sen kohentaminen, että laadullisesti työharjoittelussa päästäisiin parempaan ja eteenpäin. Mutta kieltämättä palaute, jota on kentältä tullut, on nimenomaan, että jos on suutari, räätäli tai vastaava, joka ei koskaan yritä muuten kuin yksin, eikä näitä töitä voi oppia kuin vierestä katsomalla, niin tämä pykälä on nyt aika kohtuuton.

Sitä, onko järkevää, jos muutoksiin lähdetään, kumota tämä pykälä vai tehdä siihen poikkeus, en osaa sanoa, koska en ole vielä niin hyvä lainsäädäntötyössä, mutta tämän epäkohdan olen tiedostanut. Toivon, että kun tämä lakialoite tulee sitten toivon mukaan työ- ja tasa-arvoasiainvaliokuntaan, tämä kohta otetaan keskusteltavaksi uudella tavalla. Ehkä on myös niin, että valiokunta ei riittävässä määrin ehtinyt perehtyä siihen, mitä tämä momentin muutos tarkoittaa muiden kuin itse työharjoittelijan näkökulmasta. Tämä on minun ehkä paikoin vajavainenkin muistikuvani siitä, miten ongelma on syntynyt. Uskoisin, että varmasti poliittisiin puolueisiin katsomatta ongelma on tullut tietoon ja korjaushalukkuutta löytyy.

Mutta toivon, että valiokunta-asiaan löytyy vastaus, että muutosesitystä ei tältä osin tarvitsisi tehdä.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Menettelytapaa en tarkkaan tunne tältä osin, mutta itsekin ihmettelin, minkä takia tämä ei tulisi työ- ja tasa-arvovaliokuntaan, koska tämä on siinä valiokunnassa ollut, jossa itsekin olen, eli työ- ja tasa-arvovaliokunnassa. Tämän pitää tulla sinne, koska tämä ei kuulu sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, niin kuin ed. Ylä-Mononen aikaisemmin totesi. Pitääkö tämä nyt äänestykseen viedä, sitä en tiedä, koska puhemies joutuu mykkänä istumaan eikä pysty sanomaan, mitenpäin menettely menee.

Itse ongelmatiikka, mitä ed. Hannu Aho esittää, on sen tyyppinen, että tämä tuli eteen itsellenikin heti tammikuun puolessavälissä. Eräs yrittäjä soitti, jotta minkä takia hän ei saa paikallisesta työvoimatoimistosta henkilöä palkattua, niin kuin viime vuonna sai, työharjoitteluun tai työelämävalmennukseen. Hän sanoi, että hän on itse koko ajan paikalla ja eikö se käy, kun valvonta ja ohjaus on järjestetty. (Ed. Huotari: Ei se olekaan työnantajalle tarkoitettu, vaan työntekijälle!)

En muista tarkkaan sitä ajatusta, kun tätä valiokunnassa käytiin läpi, mutta sehän lähti kuitenkin siitä näkökulmasta, jonka ed. Ylä-Mononen puheenvuorossaan totesi: sen ihmisen, harjoittelijan tai työelämävalmennukseen osallistuvan, näkökulmasta. Sehän on ennen ollut harjoittelurahan nimellä, ja onko se nyt työmarkkinatuen harjoittelutuki tai -raha. Se sanahan jo suoraan kuvaa, jotta siinä ollaan työharjoittelussa. Minusta tätä pitäisi jollakin tavalla ohjeistaa, niin kuin edellinen edustaja puhui, saada juttu sen näköiseksi, jotta ihminen saa riittävän ohjauksen, valvonnan, tuen, koska se ei voi olla itsenäistä työskentelyä. Näin minä ainakin tämän tulkitsen. Sen takia luulen, että tässä ei välttämättä tarvitse koko lakia kumota. Tässä pitäisi ohjeistusta täsmentää.

Olen kyllä ymmärtänytkin sillä tavalla, jotta tällä hetkellä jo jotain työministeriössä tämän osalta on tehty. En tarkkaan paperia tiedä, mutta soitin jo heti tammikuun puolessavälissä työministeriöön, ja sieltä luvattiin, jotta asia käydään palavereissa läpi ja katsotaan ohjeistusta, että edellytys täyttyisi harjoittelijan näkökulman osalta. Kun tämä valiokuntaan tulee, niin me kuulemme asiantuntijoita, ja todennäköisesti tullaan evästämään sillä tavalla, että ohjauksen tarve täyttyy, jolloin ohjeistus olisi sen oloinen, jotta ei tule sellaista tilannetta, että työharjoitteluun tai työelämävalmennukseen tuleva ihminen joutuu yksin työskentelemään joissakin olosuhteissa saamatta tarpeellista turvaa, opastusta ja huolenpitoa.

Minä luotan kyllä siihen, että tämä tulee valiokuntaamme, ja sama asiantuntemus valiokunnassa on kuin nyt tässä salissa, samoja henkilöitä on pöydän ympärillä. Sen takia en lupaa, että ehdottomasti juuri tällä tavalla, kumoamalla tämä esitys, se viedään läpi, mutta myötävaikutetaan ainakin sillä tavalla asian eteenpäinviemiseen, jotta ei tapahdu sellaista kömmähdystä, jotta työelämävalmennukseen meneville ihmisille, jotka tarvitsevat paikkoja, niitä ei olisi sen takia, että on lainsäädännöllinen este, joka estää sen.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin keskustelussa on käynyt ilmi, kyllä työharjoittelu aina yrityksessä tarvitsee työn ohjaajaa, ja kuka voi olla parempi työn ohjaaja kuin yrittäjä itse? Mielestäni silloin tämä asetelma, mestari—kisälli-akseli, mestari—oppipoika-akseli, toimii parhaiten. Jos ajattelen itse yrittäjän asemasta tätä asiaa, niin jos olisin yksinyrittäjä ja olisi tällainen työharjoittelija matkassa, niin tiedän, että varmasti saisi tehokkaamman ja paremman harjoittelun, saisi myöskin syventävämmän työkokemuksen kuin saa siinä yrityksessä, missä on vaikka kymmenkunta henkilöä töissä, missä harjoittelija joutuu tekemään niin sanottua toisarvoista työtä, pääsee varmaan helpolla, mutta saa todella huonon kokemuksen työelämästä. Tältä osin katson aika ihmeenä, että näin on päässyt syntymään ja tulemaan, mutta onhan tämä eduskunta semmoinen laitos, että tämä voi myöskin virheensä korjata.

Herra puhemies! Tässä, niin kuin keskustelussa aikaisemminkin kävi ilmi, ed. Ylä-Mononen esitti, näin ainakin tulkitsin, että tämän oikea paikka olisi työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta, ja kannatan ed. Ylä-Monosen ajatusta tältä näköalalta, että paikka on siellä oikeampi kuin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Puhemiehen tulkinta on nimenomaan oikea. Koetin sanoa tarpeeksi selvästi, että on oltava aikaa selvittää tämä asia, ettei mennä turhiin äänestyksiin, koska asia pitää joka tapauksessa oikaista. Mutta jos se ei muutoin oikene, niin sitten äänestetään. En ole siis tehnyt toistaiseksi esitystä, mutta seuraan keskustelun loppuun saakka.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun näin asia selvitettiin, niin teen sellaisen ehdotuksen, että tämä asia lähetetään työ- ja tasa-arvoasiainvaliokuntaan.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Toivon, että ed. Seppo Lahtela miettii nyt kaksi kertaa, pitääkö tämän ehdotuksensa voimassa.

Olen sitä mieltä, että ehdottomasti tämä laki kuuluu työ- ja tasa-arvoasiainvaliokuntaan, koska tässä on nimenomaan yritysten välisestä kilpailusta kysymys eikä niinkään tämä ole työmarkkinatukeen liittyvä asia. Siitä tässä ei ole kysymys — työmarkkinatukiasiat joissakin tapauksissa käsitellään sosiaali- ja terveysvaliokunnassa — vaan nimenomaan on työmarkkinoiden kilpailuun liittyvä kysymys. Toivon, että asia selvitetään ja siihen pystyttäisiin tekemään muutos ilman äänestyksiä. En tiedä, onko se mahdollista.

Olen vuodesta 1983 lähtien ollut tekemisissä erilaisen tuetun työllistämisen kanssa aikaisemman työni kautta. Silloin oli käytössä työllistämistuki. Se oli mahdollista 90-luvulle saakka saada määräaikaisiin työsuhteisiin. Silloin esimerkiksi minuun ottivat monet yrittäjät yhteyttä työpaikalleni ja yleisönosastoissakin oli siitä, että ne työnantajat, joilla oli niin sanotulla kovalla rahalla palkattuja työntekijöitä, eivät pystyneet pärjäämään kilpailussa näille työnantajille, joilla oli tuettuja työntekijöitä. Työllistämistukihan ei ole tarkoitettu siihen. Sitä pitää nimenomaan varoa, ettei synny sellaista tilannetta, että tuettu työllistäminen vääristäisi kilpailua. Tästä syystä siihen aikaan oli säännöksiä, että yrityksessä tai työpaikassa piti olla vähintään viisi normaalissa palkkasuhteessa olevaa työntekijää. Yhden voi ottaa tällaisen tuetun työntekijän. Sillä pyrittiin takaamaan se, että suhde tuettujen työntekijöiden ja niin sanottujen kovanrahan työntekijöiden välillä pysyisi oikeana.

Vuodesta 1994 alkaen, kun työmarkkinatuen työharjoittelu tuli voimaan, tämä oli nimenomaan lähinnä nuorille tarkoitettu, mutta sen saivat myöskin kaikki työnantajat. Mutta yhä edelleen työvoimatoimiston pitää hyvin tarkkaan katsoa, ettei kilpailunvääristymää synny. Muutoinhan käy niin, että työnantaja, jolla on niin sanotut kovanrahan työntekijät, vakituisessa työsuhteessa olevat työntekijät, joutuu irtisanomaan ja lomauttamaan heitä. Pahimmassa tapauksessa yritys menee konkurssiin, jos ei pysty kilpailemaan laisinkaan semmoisten yritysten kanssa, joissa on tuettuja työntekijöitä. Työllistämistuki on yksi, työmarkkinatuen työharjoittelu on yksi, työelämävalmennus tuli uutena, mutta myös oppisopimustyöntekijä voi olla sellainen tuettu työntekijä, joka vaikuttaa siihen, että samalla alalla kilpailevat työnantajat eivät ole tasavertaisessa asemassa. Siis tämä on se syy, minkä vuoksi nyt tähän ratkaisuun on käsittääkseni tultu.

Jos on sellainen yritys, jossa ei ole siis kuin yksi henkilö, siis yrittäjä, ja siihen tulee tuettu työntekijä, olipa hän työharjoittelija tai työelämävalmennuksessa oleva henkilö, se voi olla jossakin tapauksessa jopa 50 prosenttia työvoimasta. Työharjoittelun tarkoitushan ei missään nimessä ole olla lisätyövoimana yrittäjälle. Sen takia ihmettelen kyllä, jos yrittäjät ovat sitä mieltä, että he eivät ole saaneet työharjoittelijoita.

Silloin olisin enemmän huolissani, jos työharjoittelija on pahoillaan siitä, että hän ei ole päässyt juuri kyseiseen yritykseen työharjoitteluun. Mutta silloin pitää katsoa, onko olemassa yrityksiä, jotka ovat samalla alalla ja joissa työharjoittelijat voivat suorittaa harjoittelunsa, sellaisia työnantajia, joissa on enemmän työntekijöitä, jolloin kilpailun vääristymistä ei niin herkästi synny. Minusta tässä asiassa pitää olla erittäin varovainen, koska sehän johtaa muuten siihen, että joudutaan kieltämään kokonaan harjoittelijoiden käyttö.

Tiedän elävästä elämästä tapauksia, että esimerkiksi pikkujoulujen aikaan on käytetty kokkikurssilta työvoimaa ravintoloissa. Tämä tapahtui muutama vuosi sitten. Työntekijä, joka oli tällaisella kurssilla, ilmainen työntekijä, sanoi, että pikkujoulujen aikaan tähän ravintolaan ei palkattu yhtään lisää työvoimaa, vaan kurssilaiset tekivät ylimääräiset työt. Se on tietysti aika kohtuutonta. Miksi työnantaja palkkaisi henkilöitä palkkatyösuhteeseen, jos saa samat henkilöt ilmaiseksi työhön? Ei meidän pidä luoda sellaisia markkinoita varsinkaan, jos on kysymys työttömistä henkilöistä, jotka voisivat työllistyä. Ei meidän pidä luoda sellaisia markkinoita, että pyöritetään aina vain uutta ja uutta ilmaista työntekijää siinä paikassa. Ed. Esa Lahtela sanoi, että aikaisempana vuonna tämä sama yrittäjä oli saanut työharjoittelijan. Miksi hän ei palkannut sitä työharjoittelijaa sinne osa-aikaiseen tai kokoaikaiseen työhön? Jos jatkuvasti esimerkiksi sama yritys käyttää työharjoittelijoita, sehän alkaa olla lähestulkoon kokonainen työpanos tai ainakin 50 prosenttia normaalista työpanoksesta.

Olen sitä mieltä, että kyllä tässä maassa pitää yritysten pyrkiä pärjäämään ilman halpatyövoimamarkkinaa tai ilmaistyövoimamarkkinaa. Minä ainakin, jos olisin yrittäjä, pyrkisin siihen, että kävisin rehtiä kilpailua enkä menettelisi niin, että rupeaisin eduskunnasta hakemaan oikeutta saada työharjoittelijoita.

Petri  Salo  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuuntelin ed. Huotarin hyvää analyysia tilanteesta ja pidin sitä hyvin asiantuntevana. Annan kyllä todella arvoa kainuulaiselle edustajalle siitä, että hänen markkinataloudelliset oppinsa tässä asiassa olivat hyvin puhtaat: reilu kilpailu, reilu yrittäminen ilman tukea. Se oli jotakin aivan positiivista kuulla nimenomaan siltä suunnalta. On aika vaikea järjestää työpaikkoja niin, että osa, joka saa jonkinlaista piilotukea yrittämiseen, ja toinen osa, joka ei saa, pystyisivät samalla viivalla kilpailemaan. Se saattaa johtaa juuri siihen, mitä aprikoittekin, että tukiviidakko on niin vaikea, että se tekee enemmän vahinkoa kuin hyötyä.

Sitä vain jäin miettimään tässä lakiesityksessä, että kun tämä on näin tuoretta lainsäädäntöä, niin uskoisin kuitenkin, että valiokuntakäsittelyssä on kuultu asiantuntijoita varmasti myöskin työnantajan puolelta. En ainakaan muista, että tässä salissa tai valiokunnassa pykälästä olisi esimerkiksi jätetty vastalausetta tai äänestetty, mikä viittaa siihen, että tämä on tieten tahtoen haluttu jostakin syystä näin säätää. Mutta joka paremmin muistaa, mikä tähän lainsäädäntöön, joka on vain muutaman kuukauden vanha, johti, kertokoon. Jos tässä on jokin tietty tarkoitus, korjatahan se pitää.

Anne   Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä asiasta nimenomaan ei äänestetty valiokunnassa, mutta toisesta asiasta eli ponnesta, jossa jo nykyisen, voimassa olevan lainsäädännön epäiltiin vääristävän kilpailua. Emme tainneet loppujen lopuksi äänestää, vaan taisimme päästä yhteisymmärrykseen siitä, että laitettiin tämä ponsi, jossa kilpailun vääristämistekijöitä työministeriön pitää koko ajan tutkia. Se oli nimenomaan yhdistelmätuen kohdalla, joka on myös tämmöinen tuettu asia.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Aion juuri yhdistelmätuesta sanoa muutaman sanan, koska siinä yhteydessä, kun valiokunnassa käsiteltiin näitä tukimuotoja, jotkut edustajat myös arvuuttelivat sitä, onko tämä oikein. Kun yhdistelmätuki tehtiin sen oloiseksi, että se on myös mahdollinen saada määräaikaisena yrityksissä, joissa aikaisemmin ei sitä ole ollut, oli joku asiantuntija, taisi olla aseseppä, joka totesi, että hänen mielestään sitä ei pitäisi tehdä määräaikaiseksi, koska se antaa sen mahdollisuuden, jotta ihmistä voidaan pompottaa, ottaa vähäksi aikaa ja sitten ottaa toinen ihminen tilalle, käyttää maksimihyöty hyväksi, mikä on aika hyvä näkökulma yrittäjän osalta, jos sitä miettii.

Aloitteessa on sinällään kaksi eri osapuolta, myös harjoittelupaikan saajan näkökulma, jotta tuleeko nyt tilanne, mitä ed. Hannu Aho pelkää, jotta paikkoja ei avaudu niin paljon, koska kyse on lyhytaikaisesta harjoittelusta. Käykö siinä niin, että kun nuoret tarvitsisivat harjoittelupaikan, paikkoja ei löydy sillä perusteella? Sekin vaara on olemassa. Kyllä valiokunnassa joudutaan käymään molemmat puolet läpi myös sillä tavalla, mitä ed. Huotari totesi, ettei vääristetä kilpailua.

Joissakin tilanteissa joudutaan kaltevalle pinnalle ja ollaan aika tarkalla, vääristääkö vai eikö vääristä. Me joudumme tietysti kansanedustajina arvioimaan, mihin mittaan se sallitaan, koska kyse on siitä joissakin tapauksissa, syrjäytyykö ihminen vai pääseekö työelämän syrjään kiinni ja oppii joitakin taitoja.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Näytti alkuun, että tämä asia olisi lähes läpihuutojuttu, mutta tässä tuntuu olevan isompiakin asioita pohdittavina ja laajempiakin näkökohtia olemassa.

Kun äsken kuuntelin kahta puheenvuoroa, ed. Huotarin ja ed. Petri Salon puheenvuoroja, jotka tulivat salin eri laidoilta ja päätyivät samaan lopputulokseen ja samaan kilpailun vääristymiseen, en voi käsittää, että tällä asialla olisi mitään muuta yhteistä tekijää ja nimittäjää kuin että tämä on laajapohjaisen hallituksen hallitusyhteistyön nimissä tapahtuva asia. Luulen, että osittain tässä voi olla myöskin väärinkäsitys kysymyksessä, niin kuin hallituksen toiminnassa on ollut aikaisemminkin havaittavissa joskus, vaikkei tämä hallituksen asia olekaan.

Tältä osin voisi todeta, että kun ed. Huotarin puheenvuorossa todetaan, että työharjoittelussa oleva työntekijä, olkoon hän millä tuella tahansa, vääristää kilpailua ... (Ed. Huotari: Voi vääristää!) — Tämä, ed. Huotari, oli hyvä tarkennus: voi vääristää. Näin saattaa olla olemassa ja tätä en käy kiistämään. — Mutta se asia, että se vääristäisi yleisesti ottaen kilpailua, ei voi pitää mitenkään paikkaansa, koska niin kuin aikaisemmin yritin todistella, kun työnantaja tähän työhön ottaa työharjoittelijan, oli niitä yksi tai useampia, yksi harjoittelija periaatteessa tarvitsee yhden ohjaajan, joko yrittäjän yksin tai jonkun esimiestasoisen tai muuten kokeneen työntekijän taaksensa, jolloin alkuvaiheessa opetettaessa menee ikään kuin yhden palkatun ihmisen aika hukkaan hänen ohjatessaan työharjoittelijaa tulevaan. (Ed. E. Lahtela: Ei se hukkaan mene!) Tämä sen takia, ed. Esa Lahtela, että lyhyessä ajassa, niin kuin pikkujouluaika on, siinä vaiheessa, kun työntekijä on oppinut olemaan kaatamatta tarjottimia, laseja, kahvia, jouluaika on mennyt ohi ja siltä osin koko työntekijää ei enää tarvita, jos näin tätä asiaa katsotaan. Siinä mielessä, edustajakollega Lahtela, voi todeta, että se ei ole hukkaan mennyt, jos työntekijä on oppinut tekemään ja toteuttamaan tämän asian; silloin tämä käy ja sattuu.

Ihmettelen kyllä sitä ed. Huotarin tuomaa termiä, jota en ole ennen kuullut, vaikka yrittäjänä asiaa katsonkin, eli ilmainen työntekijä. Tällaista ei tietääkseni ole ennen esiintynyt eikä tullut vastaan, enkä ainakaan tiedä sellaista olevankaan. Jos jostakin syystä työharjoitteluluonteinen työntekijä ei maksa mitään, tässä voi sanoa niin, että markan seppä tekee kympin tai satasen vahingon. Sen osalta ilmaista työvoimaa ei ole olemassakaan. Se maksaa tavalla taikka toisella.

Mitä tulee toisen rintaman näkemykseen, jonka ed. Salo toi julki, että tämä vääristää kilpailua ja tapahtuu ikään kuin ilmaisella tavalla, niin kun otan edustajan ammattikunnan takaa tällaisen poliisin näköalan, voisin todeta, että jos ed. Salo miettii tätä asiaa niin, että otetaan ilmaisia harjoittelijoita tekemään kovaa, raakaa työtä, luulen, että vakinaisen väen ja päällystön aika menee seuraavat viikot ja kuukaudet oiottaessa tehtyjä virheitä ja vääriä sakkoja. Tämä on vähän karkea esimerkki, mutta näin myöskin yrityselämässä tämä asia on olemassa.

Siinä mielessä, vaikka tuntuukin, että osa valiokunnan jäsenistä kovasti vastustaa tämän asian oikaisemista ja kuntoonsaattamista, katson kyllä, että suomalainen yrityselämä tarvitsee ja on oikeutettu saamaan oikeudenmukaisen käsittelyn ja kohtelun tällaisessakin asiassa riippumatta siitä, onko yrityksessä sata työntekijää, kymmenen vai ei yhtään ennen sen harjoittelijan tuloa, ja tämä asia, mistä on lähdetty liikkeelle, tämä harjoittelumahdollisuus, pitää suoraan toteuttaa ja tehdä. Yrittäjän asema ei kuitenkaan ole tässä asiassa niin helppo ja yksinkertainen eikä se työntekijä koskaan missään vaiheessa ole ilmainen. Työntekijä on sen jälkeen vasta ilmainen ja palkkansa tuonut, kun hän on oppinut ja vakinaistunut siinä asiassa ja tuo sellaisen leivän, että yrittäjäkin elää yrityksen panoksella vähemmällä työmäärällä kuin harjoittelun alkuvaiheessa on tarvittu.

Herra puhemies! Näillä muutamilla täsmennyksillä halusin tuoda tähän vähän myöskin yrittäjänäkökulmaa.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En minä täällä poliisimiehenä puhu, kyllä minä kansanedustajana puhun, mutta semmoisena kansanedustajana, jolla on kotona ollut 25 vuotta oma yritys, joten pystyy yrittäjän poikanakin tarkastelemaan näitä asioita.

Sen minä vain sanon, ed. Lahtela, että meillä on yksi valtiollinen poliisi, sillä ei ole mitään kilpailua yhteiskunnassa. Tämä on aivan olennainen asia silloin, kun puhutaan harjoittelijoista, ovatko he nimenomaan virkasuhteessa, jossa ei ole aitoa kilpailua. Meillä ei ole toista poliisia Suomessa, vain yksi poliisi. Ei näitä näin voi verrata, ed. Lahtela.

Totean sen, että tätähän tämä hallitusyhteistyö myös on. Jos me löydämme hyvän lakiesityksen, niin kyllä kai me hallituspuolueet tuemme sitä niin oikealta kuin vasemmalta, mutta jos keskustalla olisi ollut vaihtoehto tässä, kun tämä on tuoretta lainsäädäntöä, niin kyllä minä ymmärrän, että tästä olisi vastalause jätetty ja siitä äänestetty, kun aikaa on mennyt vasta kaksi kuukautta ja nyt ollaan jo korjaamassa. Te olette itse olleet hyväksymässä tätä pykälää, ja nyt tätä sanotaan tämän pahan hallituksen teoksi. Ei se ihan näinkään voi olla.

Tero  Rönni  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Seppo Lahtela syytti tätä hallituspolitiikaksi, voisi kenties yhtä hyvin syyttää, että tämä ed. Hannu Ahon esitys on keskustan oppositiopolitiikkaa. Sanoisin myöskin toisessakin kohtaa ed. Lahtelalle, että kyllä me tässä varmaan suojelemme teidän mukaanne myöskin yrittäjää. Jos kerran harjoittelijan tuloksesta ei jää yhtään mitään, vaan siihen menee yrittäjän aika ja asia kokonaisuudessaan, niin täytyyhän meidän varoa maata konkursseilta, jotka uhkaavat silloin, jos yrittäjän aika menee kokonaan harjoittelijoiden paimentamiseen. Eihän tämä ole mistään kotoisin. Jos te olette tätä mieltä, niin meillähän on tässä suojeltavaa ilman muuta.

Sanoisin kyllä, että kun olen itsekin tutustunut näihin työharjoittelijoihin, niitä on ollut omastakin perheestä, niin kyllä se tulos kuitenkin ainakin joidenkin kohdalla on ihan täyden työmiehen tai työnaisen tulos muutaman viikon tai muutaman kuukauden jälkeen, jolloin kyllä se on täysin ilmaista työvoimaa. Kyllä minä sanon, että jos esimerkiksi ed. Lahtelan yritykseen laitettaisiin työharjoittelija, niin kyllä se aika yksisilmäisen näkemyksen saisi työnteosta ja siitä, mitä työ on tänä päivänä Suomessa. Jos pelkän yrittäjän varassa on ja niillä eväillä, niin luulen, että aika moni kenties harkitsisi jopa maasta muuttoa.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtelalle sanoisin, että eivät kaikki työharjoittelussa tai työelämävalmennuksessa ole untuvikkoja. Siellä voi olla esimerkiksi entisen työpaikkansa menettänyt henkilö. Kun hän on ollut työttömänä riittävän kauan, hän voi tulla tähän työelämävalmennukseen ja ilmaisena työntekijänä, harjoittelijana, mennä tekemään entistä työtään. Sekin voi olla mahdollista. Jopa niin voi käydä joissakin tapauksissa, että sitten maksetaan pimeänä palkka sinne plakkariin eikä puhuta mitään. En kerro, missä tämmöistä olisi tapahtunut, mutta näinkin voi tapahtua. Sen takia ei ole kysymys ihan siitä, että koko työaika menisi.

Ed. Salolle voin sanoa sen, että jos tuetaan, niin ollaan sitten tasapuolisia ja tuki on tasapuolinen, mutta työvoimatoimisto joutuu nimenomaan valvomaan näitä asioita. Ei kai tämä minun mielipiteeni mitenkään erikoinen ole, koska olen nähnyt tätä asiaa molemmilta puolin, sillä isäni oli ja kolme sisarustani on yrittäjiä.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta tuntuu siltä, että tässä vähän kärjistetään näitä asioita tarpeettomasti. Tämä on värikäs keskustelu, kiva kuunnellakin, mutta näkisin, että lähtökohta tässä on, että se, joka menee työharjoitteluun, on vapaaehtoinen. (Ed. Huotari: Eihän työmarkkinatuella oleva ole vapaaehtoinen!) Hän itse pyrkii yrittäjälle, että oppisi työn. Työvoimaviranomaisten kanssa tehdään sopimus, jota myöskin yrittäjä joutuu noudattamaan. Mikäli tämmöisiä yrittäjiä on, jotka käyttävät näitä väärin, eivät anna tarpeellista oppia ja tietoa, tämä varmaan tulee työvoimaviranomaisten tietoon, eikä yrittäjän kanssa varmaan sopimuksia sitten jatketa, jos näin on. Uskoisin, että näin se toimii käytännössä.

Onko tämä lakiteksti sitten puhtaasti näin, että pitää kumota; tässä vain yksi kohta kumotaan, ei koko lakia. Jos löytyy jokin muu ratkaisu, jolla tämä ongelma poistetaan, se on silloin järjestyksessä. Mutta tämä (Puhemies koputtaa) ravintolaesimerkki oli minusta aika kaukaa haettu.

Timo E. Korva  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu kuulosti tuonne työhuoneeseenkin niin vilkkaalta, että olivat mennä sekaisin naisten pujottelun olympiatulokset, mutta voin ilmoittaa, että Tanja Poutiainen on ensimmäisen kierroksen jälkeen kolmannella tilalla pujottelussa.

Tähän esillä olevaan asiaan haluaisin ensinnäkin lähtökohdaksi todeta, että pitäisi muistaa kaiken aikaa, että maassa on edelleenkin noin 250 000 työtöntä, joista noin neljäsosa, viimeisimpien tilastojen mukaan kuitenkin noin viidennes, on alle 25-vuotiaita. Se tarkoittaa noin 50 000—60 000:ta työtöntä nuorta. Tässä on erityisiä ongelmia alueellisesti kasvukeskusten ulkopuolella. Kun tällaisesta asiasta tässä salissa lainsäädäntömielessä puhutaan, niin kyllä näkisi näkökulmaksi sen, mikä on nuoren ja myöskin aikuisemman työnetsijän vaihtoehto: Onko hänellä muita vaihtoehtoja kuin automaattisesti pyrkiä päivärahalle ja niin sanottuun sisäruokintaan, vai onko aktiivisempia vaihtoehtoja, joita työharjoittelu ja työhönvalmennusjärjestelmät sellaisenaan ovat? Siis yhteiskunnan näkökulmasta, maksajan näkökulmasta, tässä on kysymys juuri siitä, suvaitaanko se, että ensinnäkin ihmisillä on valtakunnassa tällainen aktiivinen lisävaihtoehto, jota tämä tarkoittaa; halutaanko sitten vielä, että tämän aktiivisuuden kautta tuleva työpanos tulisi yhteiskunnan käyttöön, niin kuin väistämättä jollakin tavalla tulee; ja halutaanko vielä sen lisäksi, että tämä ihminen, joka järjestelmään pääsee tätäkin kautta sisälle, säilyisi työkykyisenä ja -haluisena ja tuottavana kansalaisena, mikä meidän kaikkien tavoite on.

En ole huomannut, että tätä lakialoitetta käsiteltäessä tämä minun mielestäni tärkein seikka olisi saanut minkäänlaista huomiota. Toivoisi, että kun tätä käsitellään valiokunnassa, nimenomaan siinä valiokunnassa, joka tämän ongelman alun perin on synnyttänyt, tätä näkökulmaa mietittäisiin tärkeimpänä eikä ryhdyttäisi vitsailemaan siitä, mahtaako joku yrittäjä tästä hyötyä vai ei.

Sitä ihmettelen, miksi valiokunta ja sittemmin eduskunta, minut mukaan lukien, oli hyväksymässä tähän rajaa, että yksittäinen itsenäinen yrittäjä ilman palkallisia ei kuitenkaan tätä saa, mutta heti kun on yksi palkallinen yrityksessä, tätä järjestelmää voi käyttää. Eivätkö, ed. Huotari, epäilyt kilpailun vääristymisestä ynnä muusta pidäkään enää suuremmissa yrityksissä paikkaansa? (Ed. Huotari: Kyllä pitävät!) Eli miksi sitten tämä potentiaalinen, ympäri maata ja myöskin maaseudulle jakautunut yritysmuoto tästä pitää puhdistaa pois? Minun mielestäni sille ei ole perusteita, jos aiotaan ihmisiä ja yrittäjiä ja myöskin työnetsijöitä kohdella tasapuolisesti eri puolilla maata niin kuin pitäisi. Asiassa pitäisi työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan todellakin ottaa nämä työnhakijan näkökulmat paremmin esille.

Vielä puheenvuoroni lopuksi haluaisin ed. Rönnille ja muille todeta, että älkää vitsailko näin tärkeällä asialla, että tämä on erityisesti oppositiopolitiikkaa, että sitä varten täällä nyt tällaisia asioita näin nopeasti käsitellään. Ei varmasti ole näin, vaan yhteydenotot, joita tässä asiassa on ympäri maata tullut, lähtevät vain kerta kaikkiaan siitä huolesta, että on aktiivisia nuoria ja myöskin vanhempia uudelleen kouluttautuvia ihmisiä, jotka haluavat työpaikkaa. Kun sitä ei ole, työharjoittelun ja muiden siihen liittyvien kaikkien kanavien pitäisi olla käytettävissä.

Meillä on järjestelmiä työvoimatoimistojen kautta ja muuten, joilla väärinkäytöksiä kyllä voidaan riittävästi valvoa, mutta ei oteta sitä nyt pääasiaksi, vaan otetaan pääasiaksi se, että ihmisille pitää saada aktiivisia vaihtoehtoja. Sovitaan yhteisesti tässä salissa siitä, että sen jälkeen, kun työttömyys on kappalemääräisesti laskenut alle 100 000:n, palataan näihin rajoitusasioihin ja mietitään rajoittavia pykäliä uusiksi, mutta ei ennen sitä.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edellisen puheenvuoron jälkeen on todella ikävä sanoa se, mitä nyt sanon. Se on se asia, että meille on myöskin valiokunnassa käynyt tavalla tai toisella selväksi, että työvoimatoimen eri työllistämistoimenpiteet saattavat jopa hidastaa työttömän kunnollisen työpaikan löytymistä. Kun on oikein hyvin työllistymisrumbassa sisällä, putoaakin sellaiselta kunnon työpaikalta, ei pääse siihen koskaan kiinnikään. Tämä on myöskin ongelma.

Minä peräänkuulutan tavallisia työpaikkoja, ja niiden eteen pitää tehdä toimenpiteitä. Henkilö, joka toistamiseen ja toistamiseen on tänä päivänä työharjoittelussa tai oppisopimuksessa, joka kesken katkeaa tai muuta vastaavaa, pitäisi saada tavalliseen työpaikkaan, ja valtiovallan pitäisi tulla mieluummin vastaan alentuneina sosiaaliturvakuluina ja portaittain nostaa niitä sen jälkeen, kun työntekijä on työtaitonsa saanut sille tasolle, että hän tekee myös tulosta yrityksessä.

Voi sanoa, että en itsekään opposition edustajana valiokunnassa vastustanut muutosta, joka siellä tehtiin, koska tarkasteltiin nimenomaan työharjoittelijan näkökulmasta tätä tilannetta. Missä olivat yrittäjät? Siellä olivat asiantuntijoina yrittäjien edustajat, niin kuin kuuluu. Eivät he erityisiä mainintoja tehneet, minulle ei ainakaan sellaista mielikuvaa jäänyt. Nyt jälkeenpäin on tämä asia näin vaikeaksi havaittu. En ole kyllä sillä mielellä, että tämä pykälän kumoamisella hoituu. Tämän täytyy olla ministeriön kautta jotenkin muutoin hoidettavissa. Jos kyseessä on suutari, ei suutari palkkaa toista suutaria firmaansa. Sellaisissa yrityksissä, joissa työn luonne on se, että tehdään ja yritetään yksin, täytyy olla mahdollista ottaa paikalle työharjoittelija.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutama seikka.

Ed. Hannu Aho totesi, jotta tämähän on vapaaehtoinen juttu: harjoittelun tarpeessa oleva henkilö sopii työnantajan kanssa. Ei se niin ole. Kyse on siitä, jotta työnhakusuunnitelma tehdään ja jos henkilö kieltäytyy menemästä paikkaan, joka avautuu, niin karenssia siinä pätkähtää päälle. Se on sillä tavalla. Ei siinä ole paljon vaihtoehtoja.

Toisaalta, mitä ihminen saa siitä korvausta työnantajalta? Työnantaja ei maksa mitään. Eli ihminen on työnantajalle maksuton sillä tavalla, että hän saa työmarkkinatuen ja tietyissä tapauksissa ylläpitokorvausta ja mahdollisesti joissakin harkinnanvaraisissa jutuissa voi matkakorvausta saada riippuen siitä, mistä tulee. Siinä se palkka on, ja siitä verot pois. Siinä mielessä, kun ed. Seppo Lahtela totesi, että he eivät ole ilmaisia, niin sinällään tämä ei työnantajalle maksa mitään. Mutta totta kai jossakin vaiheessa huolenpito, jota työ edellyttää, voi hidastaa sen työtahtia, joka on siinä opastamassa.

Minulla on esimerkki ihan oikeasta elämästä: 52-vuotias naisihminen, joka oli ikänsä ollut kaupassa töissä, meni kaksi vuotta sitten joensuulaiseen kauppaan työharjoitteluun. Hän oli kaupassa harjoittelemassa vuoden, joka oli maksimiaika, ja odotti, että hän nyt varmasti sinne kauppaan sijoittuu. Mutta eikö mitä, yrittäjä meni työvoimatoimistosta hakemaan uutta työntekijää, jolloin tämä nainen soitti minulle, miten voi näin olla. Tosin se firma ei saanut uutta harjoittelijaa. Tässä pitäisi työvoimatoimistojen katsoa nyt tarkkaan, että tämän tyyppistä kierrätystä ei voisi olla jatkuvasti, koska tässähän käytettiin hyväksi ihan ilmaista työvoimaa.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Ylä-Mononen minusta hyvin jo esittikin sen ongelman, joka kaikkeen tuettuun työllistämiseen liittyy ja erityisesti palkattomaan työhön. Kun työnantajalla ei ole velvollisuutta osallistua laisinkaan palkanmaksuun, suurella todennäköisyydellä tämä henkilö ei saa jatkossa työtä tässä yrityksessä. Se on se suurin ongelma nimenomaan työnhakijoiden kannalta.

Ed. Hannu Aho pohtikin työharjoittelijan ohjausta yrityksissä. Kysymys ei mielestäni ole niinkään siitä, vaan siitä, kuinka suuri osa palkattomasta työstä tulee suhteessa palkkatyöhön. Tässä se voi olla maksimissaan 50 prosenttia, ja niin suuri se suhde minun mielestäni ei voi olla. Tämä tarkoittaisi sitä, että jos olisi kymmenen hengen yritys, että siellä voisi olla kymmenen palkatonta työntekijää. Varmasti silloin jo toiset yrittäjät sanoisivat, että nyt ei ole enää kaikki kunnossa. Tämä suhde on siinä se olennainen. Sen yhden henkilön yrityksessä se suhde on liian suuri.

Vielä minun mielestäni silloinkin, jos on yrittäjä, jolla on yksi palkkatyöntekijä, työvoimatoimiston pitää arvioida, onko suhde liian suuri. Siinäkin se on todennäköisesti liian suuri. Kun aikaisemmin piti olla — saattaa olla vieläkin, en ole varma tämän päivän tilanteesta — viisi palkattua työntekijää, että sai yhden palkattoman työntekijän, työharjoittelijan tai jonkun muun, niin siinä minusta alkoi olla se suhde oikein, se ei niin paljon vääristä kilpailua.

Ed. Korva puhui siitä, suvaitaanko aktiivisuutta. Kyllä, totta kai, mutta eikö ole näiden ihmisten kannalta parempi, että he saavat siitä työstä jotakin palkkaa? Luulen, että sellainen aktiivisuus, että he kerta toisensa jälkeen ovat palkattomassa työssä, johtaa yhteiskuntavastaisuuteen, ja siihenkin minä olen törmännyt. (Ed. Korva: Ei ole siitä kysymys!) Jos syntyy sellainen tilanne, niin kuin monta kertaa juuri niillä alueilla, mistä minä ja ed. Korvakin olemme, että on vain niin sanotusti temppu tempun perään ja siinä välissä työttömyyttä, niin se ei kyllä johda kovinkaan pitkälle tämän ihmisen työllistymisessä, siinä todellisessa päämäärässä, joka niillä ihmisillä on, nimenomaan työllistyminen.

Olen juuri tänään ollut nuorison syrjäytymisen ehkäisemistä käsittelevässä seminaarissa Kajaanissa. Siellä puhuttiin juuri tästä asiasta. Pitää olla päämäärä, ja päämäärän pitää olla työ. Sen polun pitää johtaa työhön. Tällä hetkellä, ikävä kyllä, monen nuoren kohdalla työnhakusuunnitelmassa ei ole sitä viimeistä päämäärää. Siellä on työharjoitteluja, milloin kuntouttavaa työtoimintaa tai kursseja tai muuta, mutta se todellinen palkkatyö puuttuu sieltä lopusta, joka motivoisi kulkemaan sen polun ja käymään ne koulutukset ja muut. Tämä on se kaikista suurin ongelma, ja sitä ei ratkaista näillä työharjoitteluilla.

Työharjoittelu voi olla hyvinkin tärkeä ja hyvä jollekin nuorelle, tai varmasti suurimmallekin osalle nuorisoa jossakin vaiheessa, mutta se ei saa olla työnantajan väline käyttää työvoimaa. En väitä, että kaikki yrittäjät, joilla ei ole palkattua työvoimaa, tietoisesti haluaisivat nimenomaan niin sanotusti väärinkäyttää tätä. He käyttävät sitä oikeutta, mikä heille on aikaisemmin annettu. Siitä he ovat nyt pettyneitä, kun tällaista mahdollisuutta ei enää ole. Saattaa olla, että saman alan yrittäjä on puinut nyrkkiä omassa taskussaan eikä ole viitsinyt pienellä kylällä esimerkiksi puuttua asiaan aikaisemmin. Näin se voi olla, että siltä toiselta yrittäjältä ei ole välttämättä tullut yhteydenottoja, mutta minulle niitä on tullut nimenomaan siitä, että tämä vääristää kilpailua. Joku sanoi täällä, että pikkujouluesimerkki on huono esimerkki. Minusta se on erittäin hyvä esimerkki, sillä nimenomaan siitä syntyi se julkinen keskustelu, kuinka paljon näitä tuettuja työntekijöitä voi olla toisella yrityksellä, ettei se vääristä kilpailua. Monta muutakin esimerkkiä tästä asiasta on.

Toivon, että työvoimatoimistot voisivat arvioida näitä asioita. Mutta mikäli se uudistus toteutetaan, mikä työministeriössä on suunnitteilla, että työvoimatoimistojen määrää vähennetään ja pienimmille paikkakunnille jää vain ilmoittautumispaikka, niin ei siellä ole enää sitä asiantuntemusta, millä arvioidaan näitä asioita. Se ei ole enää niin lähellä kuin se tällä hetkellä on. Sen vuoksi on erittäin tärkeä myöskin työvoimatoimikuntien rooli, joissa on sekä työnantajien että työntekijöiden edustajat. Siellä myös pitäisi käydä tätä keskustelua ja tehdä tavallaan omat pelisäännöt, pitääkö olla vielä tiukempi kuin lainsäädäntö määrittelee. Kysymyshän ei ole työnantajan oikeudesta vaan työnhakijan oikeudesta työharjoitteluun.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni tämä lakiesitys on hyvin perusteltu. En ymmärrä, että tässä nyt rajattaisiin niin, että on yksi vieras työntekijä tai yrittäjä yksin. Kyllä työharjoitteluoikeuden pitää olla yhtäläinen.

Oikeastaan sen takia pyysin puheenvuoron, kun täällä todettiin, että tämä on nyt oppositiopolitiikan tekoa. Meihin on otettu yhteyttä yrittäjien taholta. Varmaan ed. Salokin on saanut niin kuin minäkin olen saanut oman maakuntamme yrittäjäjärjestön toiminnanjohtajalta tätä ihmettelevän sähköpostiviestin. Toivon, että tämä asia korjaantuu.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä pari kolme kohtaa.

Tämä on lähtöisin nimenomaan yrittäjiltä. Oli sillä tavalla, että nuori kaveri, alle kaksivitonen, olisi halunnut tulla oppiin, mutta todettiin, että tie on pystyssä. Työvoimatoimisto olisi antanut tälle yrittäjälle, mitään ongelmaa ei ollut, mutta laki esti tämän. Minusta se on huonoa. (Ed. P. Salo: Ei ole mahdollista! Työvoimatoimistot johtuvat noudattamaan lakia!) — Nimenomaan, laki on tämä. (Ed. Ranta-Muotio: Lakia on muutettu!) — Lakia on muutettu.

Sitten voin sanoa, että omakohtaista kokemusta on myöskin työvoimatoimikunnassa istumisesta. Siellä järjen käyttö oli meillä sallittua, vaikka se ensin meinattiin suorastaan kieltää joltakin taholta. Kun otettiin ohjat oikein käsiin, hyvinpä pelasi sen jälkeen ja voitiin järjellä tehdä ratkaisuja.

Sitten toteaisin sen, että aina kun lähdetään oppia hakemaan, palkka on sivuasia. Itse olen ollut valtion koulutilalla harjoittelijana. Sain 170 markkaa kuukaudessa. Olin kesän siinä töissä enkä yhtään moittinut palkkaa, kun sain teoriaa ruveta laittamaan käytäntöön. Sain opin siitä, eikä vääristänyt kilpailua millään tavalla. Valtio oli palkanmaksaja siinä. Hyvin toimi ja sain, mitä halusin.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rönni poistui jo salista, mutta ed. Huotari on vielä paikalla. Tässä asiassa on otettu sellainen näkökohta esille, että tämä olisi ikään kuin ilmaisen työvoiman käyttöä, ilmaisen työvoiman juoksuttamista, ja sillä pohjalla tämä keskustelu on käynyt tässä pitkän aikaa jo.

Niin kuin sanoin aikaisemminkin, niin sanottu ilmainenkaan työvoima ei ole ilmaista, vaan sen asian osalta on monta tekijää yrityksen kannalta, miten se sijoitetaan, miten se tehdään, kuka sen työn ohjaa ja johtaa. Jotta tämä jotenkin konkretisoituisi myöskin niin, että tiedettäisiin, mitä tämä on olemassa: Omalta osaltani yrityksessä on kahdeksasta kymmeneen työntekijää, joskus vähän enemmänkin. Muutaman kerran työvoimaviranomainen tai joku muu on esittänyt, että heillä olisi tarjota tällainen ja tällainen eikä maksa mitään. Mutta kyllä siinä meidän tyyppisessä yrityksessä ei ole varaa ottaa ketään sellaista töihin, joka on siellä niin sanotussa ohjauksessa oleva eikä aio alalle eikä ole motivoitunut tekemään sitä työtä. Niin kuin sanoin aikaisemminkin, markan seppä tekee kympin vahingon ja niitä ei ole varaa ottaa.

Siinä mielessä työnantajana arvostan sellaista työntekijää, joka on aktiivinen, kouluttautuu, hakee työtä. Jokainen kansalainen, joka on todella aktiivinen, löytää työtä etelästä taikka pohjoisesta ja työllistyy ajastansa. Tilapäisiä ilmiöitähän on tietysti olemassa, että töitä ei yksinkertaisesti ole tarjolla, mutta enempi väittäisin, että tähän suureen työttömyyteen lääkkeeksi olisi se, että olisi paljon enemmän työhaluja kuin nyt on olemassa. Työmahdollisuudet löytyvät sitten siinä sivussa vielä matkassa.

Timo E. Korva /kesk:

Herra puhemies! Lähinnä ed. Huotarin puheenvuoron johdosta vastauksena.

Omana kantanani haluaisin ensinnä todeta, että olen kaikkien niiden toimenpiteitten takana, mitä tämä hallitus on tehnyt työvoimapolitiikan aktiivistamiseksi, eli muun muassa alle 25-vuotiaitten nuorten aktivoiminen erilaisilla toimenpiteillä on ilman muuta ollut oikeanlaista politiikkaa. Sellaisia mahdollisuuksia pitää edelleenkin olla, mutta ei tässä ole nyt kysymys ollenkaan tästä, vaan tässä on kysymys siitä, kohdellaanko erilaisia työnantajia tasapuolisesti, annetaanko tämän tyyppinen mahdollisuus käyttää työharjoittelijoita ja työelämävalmennuksessa olevia.

Olen näitä asioita yhteistyössä työvoimatoimiston kanssa monella tasolla seurannut vuosikymmenen. Minä en omien kokemusteni perusteella pidä ollenkaan ongelmana sitä, etteikö työvoimatoimistossa pystytä tätä asiaa hoitamaan sillä tavalla, että ei tule temputusta temputuksen perään, vaan että on työnhakijasta käsin lähtevää aktiivista työuran suunnittelua koulutuksineen, työharjoitteluineen jne.

Ed. Esa Lahtelahan jo esitti todistuksen sieltä teiltä päin, että työvoimatoimisto ei enää antanutkaan sitten harjoittelijaa, kun yrittäjällä, kauppiaalla, oli tarkoitus pitää harjoittelija harjoittelijan perään. Näinhän tämä toimii. Tässä se pääasia on ja sellaisena se pitäisi ymmärtää, että kohdellaan erilaisia yritystyyppejä tasapuolisesti ja ennen kaikkea annetaan eri puolilla maata sille yhdelle ainoallekin, jolla muuta mahdollisuutta ei ole, tämä aktiivinen mahdollisuus luoda itselleen työuraa.

Eikö meillä pitäisi siitäkin olla huolta, että passiivisesti eri paikkoihin haluamme näitä työvoimatukia ynnä muita maksaa? Tässä väärinkäytön mahdollisuus otetaan pääasiaksi ja suljetaan kaikki ovet.

Petri  Salo  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minä palaan vielä jonkin aikaa sitten kuultuun ed. Ylä-Monosen puheenvuoroon, jossa tuotiin selkeästi esiin, kuinka moneen asiaan vaikutuksia tämän tyyppisellä lainsäädännöllä on, myöskin negatiivisia vaikutuksia. Luulen, että ei tässä varmasti käydä kilpajuoksua siitä, kuka on yrittäjäystävällinen tai kuka on työharjoitteluystävällinen, vaan yksinkertaisesti siitä pitkäjännitteisestä politiikasta, onko oikein, että valtion varoilla tehdään myöskin semmoista tukipolitiikkaa, joka vääristää kilpailua ja aiheuttaa ongelmia.

Muistan kotikylästäni erään tapauksen, kun starttirahaa jaettiin aikoinaan vaikean työttömyyden aikana. Kun tuli kylään uusi yrittäjä, joka sai starttirahan, niin olemassa oleva yrittäjä lakkautti toimintansa kannattamattomana. Ei tämmöinen kilpajuoksu voi olla kannattavaa pitkässä juoksussa, että samalla kun saadaan valtion tuella yritys pelaamaan paremmin, kilpailija vähentää työntekijöitä tai lakkauttaa oman toimintansa. Ei se johda siihen lisäarvoon, mitä näillä haetaan, vaan meidän pitää koko ajan ajatella, kuinka yhteiskunta toimii niin, että lisäarvoa syntyy ja sitä kautta aitoa työtä.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa puhemies! Jos tämä nyt vielä on menossa sosiaali- ja terveysvaliokuntaan eikä työ- ja tasa-arvoasiainvaliokuntaan, silloin kannatan ehdotusta, että se menisi työ- ja tasa-arvoasiainvaliokuntaan, mitä ed. Seppo Lahtela esitti, koska sieltä tämä ongelma on lähtöisin ja se palaisi sinne.

Kannatti ed. Lahtelaa.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Olen aika hämmentynyt tästä tilanteesta, täytyy sanoa, että täällä järjestetään nyt äänestys tästä asiasta.

Olen sitä mieltä, että täysin ilmaisia työntekijöitä ei pidä olla. Silloin ei ole tarpeeksi motivaatiota työnantajalla, jos hänen ei tarvitse ollenkaan osallistua työntekijän kustannuksiin. On lukuisia esimerkkejä siitä.

Viimeksi viime viikolla kuulin siitä, että eräs tällainen projekti — en viitsi sanoa, minkä tahon rahoituksella — oli saanut eräältä isolta organisaatiolta työtehtävät, jotka aiemmin teki pienyrittäjä. Nyt tämä pienyrittäjä joutuu lomauttamaan väkeä, ja tämä projekti käyttää ihmisiä työmarkkinatuella, jos he ovat nuoria, ja yhdistelmätuella, jos he ovat yhdistelmätukikelpoisia, eikä maksa ollenkaan palkkaa näille, vaan kaikki ovat tuettuja työntekijöitä tässä projektissa.

Olen joutunut puuttumaan erään kunnan järjestämään toimintaan, jossa se oli lopettanut nuorisotoiminnan alueella, mutta kunnan johdon alaisena järjestö teetti samaa työtä nuorisotalossa. Ei voi olla näin. Pitää olla jotkut rajat siihen, mitä ilmaisella työvoimalla tehdään. Muutenhan täällä ei ole kohta ketään muita työntekijöitä enää kuin ilmaisia työntekijöitä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! En pitänyt tuosta ilmaisusta, että työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta on aiheuttanut tämän ongelman. Tämähän ei sinällään ole hirveä ongelma, mutta toivon, että se tulee työ- ja tasa-arvoasiainvaliokuntaan ratkaistavaksi sillä tavalla, miten saadaan tästä semmoinen paketti, jotta välttämättä ei koko hommelia kaadeta vaan etsitään ratkaisu, miten tämä sovitetaan yhteen, jotta ei vääristetä kilpailua.

Ed. Korva totesi sillä tavalla, kohdellaanko työnantajia tasapuolisesti. Minusta ei ole kyse siitä, vaan pitää lähteä nimenomaan, niin kuin me valiokunnassakin lähdimme, harjoittelijan, työelämävalmennukseen tulevan henkilön, näkökulmasta. Työnantajan pitää pystyä tarjoamaan riittävä ohjaus ja valvonta. Sitä pitäisi katsoa sieltä kautta, jos semmoinen on olemassa. Mutta jos ei sitä olisi, siinä tapauksessa työnantaja ei olisi kelvollinen saamaan myöskään sitä henkilöä, koska ei työnantaja tarvitse harjoittelua, vaan se henkilö tarvitsee harjoittelun. Se näkökulma, jotta työnantajat tasapuoliseen asemaan, pitää sisällään sen näkökulman, jota ed. Huotari on tivannut koko ajan, jotta saadaan jokin etu, saadaan ilmaista työvoimaa. Se ei saa pelkästään olla semmoinen näkökulma.

Veijo Puhjo /vas:

Arvoisa puhemies! Varasin puheenvuoron, kun pitkän keskustelun aikana ei tullut kantaa, että lähetettäisiin asia työ- ja tasa-arvoasiainvaliokuntaan. Nyt kuitenkin sosiaali- ja terveysvaliokunnan toimintaa tuntevat ja samalla työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan jäsenet olivat sitä mieltä, että asia kuuluu nimenomaan työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan käsittelyyn. Minun mielestäni asia pitää sinne lähettää, ja kannatan esitystä.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä tuntuu, että tässä keskustelussa paikoin menevät harjoittelu ja harjoittelu sekaisin. Jos puhutaan työmarkkinatukilain mukaisesta harjoittelusta, puhutaan todella pitkäaikaistyöttömistä ja heidän tietystä vaiheestaan, jossa he työvoimaviranomaisten kustannuksella jne. jne. osana tiettyä portaittaista kulkua käyvät työharjoittelussa. Täällä paikoin puhuttiin oppisopimuksesta ja vaikka mistä. Se on eri asia, jos toisen asteen koulutuksessa ollaan, opiskeluun liittyen velvoitetaan olemaan työharjoittelussa. Tässä ei ole siitä kysymys. Tämä on aivan eri asia. Se on tärkeätä mielestäni havaita.

Olin ymmärtävinäni, että asian käsittely keskeytyy ilmeisesti tässä vaiheessa ja varsinaisiin äänestyksiin ei tarvinne mennä. Toivon todellakin, että oikea valiokunta eli työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta pääsee työstämään tätä vaikeaa asiaa eteenpäin.