Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnassa tehdään kaikenlaisia asioita, monenlaisia matkoja. Tämä lakialoite, laki siviilipalveluslain 23 a §:n muuttamisesta, on erään työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan matkan antia.

Teimme matkan jokin aika sitten Itä-Uudellemaalle ja kävimme myöskin valiokunnan toimesta tutustumassa paikan päällä siviilipalveluskeskukseen Lapinjärvellä ja saimme siellä erittäin tiiviin ja asiallisen esittelyn ja sen lisäksi toiveen siitä, mihin eduskunta keskittyisi, kun se puhuu siviilipalvelusasioista. Toive on, että eduskunta sen sijaan, että kinaa siitä, ollaanko siviilipalveluksessa kuukausi pitempään vai kuukausi lyhyempään, keskittyisi ongelmien ja niiden heikkouksien korjaamiseen, mitä olemassa olevan lain johdosta tänä päivänä on. Lapinjärven johtajan esitys oli selkeä, ja hän toi myöskin epäkohdat meille valiokunnan jäsenille sillä tavalla tietoon, että ne eivät jääneet epäselviksi.

Suuri ongelma on palveluspaikkojen vähäisyys. Toinen suuri ongelma, joka haittaa koko järjestelmää, on yhä lisääntyvät päihdeongelmat. En väitä, että siviilipalvelusmiehistä enemmistö olisi päihdeongelmaisia, ei suinkaan, vaan pieni vähemmistö, mutta riittävä vähemmistö siten, että koko asia, siviilipalvelus ja sen järjestäminen, hankaloituu kaiken aikaa. Työnantajat eivät halua ongelmia työpaikoille, varsinkin jos on epäiltävissä, että siviilipalvelusmiehellä on päihdeongelma, ja työnantajalla ei ole käytännössä keinoja puuttua siihen, ei testauttaa eikä mitään muutakaan.

Sitten kolmas iso ongelma, joka hidastaa koko palveluksen suorittamista tänä päivänä, liittyy asumiseen. Nykyisen lain mukaan siviilipalveluspaikan tavallaan työnantajan, joka ei maksa palkkaa, mutta tämän palvelupaikan järjestää, velvollisuus on löytää asunto ja kustantaa se. Me tiedämme kaikki lehtikirjoittelusta ja monesta muusta, minkälaisia sotkuja tähän liittyy, asumistukiin ja kaikkiin järjestelmiin liittyen. Tällä on melkein tehty jopa bisnestä. Joka tapauksessa siviilipalvelusmiesten asumisasia on hunningolla. Kovin moni siviilipalvelusmies odottaa, että paikka löytyisi, ja odottaa ja odottaa, eikä itse asiassa palvelua kovin paljon tarvitse tehdä, kun ei paikkaa kerran löydy.

Itse en ole mikään siviilipalveluksen kannattaja, mutta kun meillä on sellainen laki, joka edellyttää, että tällainenkin palvelumuoto pitää olla, niin kyllä eduskunnan pitäisi huolehtia, että palvelu on kunnollista ja että se pystytään toteuttamaan. Siinä mielessä tarvitaan pykälämuutos, jossa asumiskustannukset otetaan valtion kustannettaviksi, ihan niin kuin varusmiehilläkin ne palveluksen aikana kustantaa valtiovalta eli kasarmilla asutaan, niin että siviilipalvelusmiehet rinnastettaisiin siinä mielessä samaan asemaan, että palvelukseen liittyvä asuminen tavalla tai toisella järjestyy valtion kustantamana, jotta asumisesta tämä palvelu ei jäisi kiinni.

Käsittääkseni merkittävä osa siviilipalvelusmiehistä saisi paikan palvelua varten nimenomaan Pääkaupunkiseudulta, ja me kaikki tiedämme, mikä täällä on asuntotilanne. Toinen ongelma on tietysti se, että henkilö, joka on insinöörikoulutuksen saanut, vaikkapa atk-spesialisti, ja sitten 25-vuotiaana lähtee palvelukseen, saa paikan aivan varmasti heti. Mutta sitten kun 18 vuotta täyttänyt nuori, jolla ei ole mitään ammattikoulutusta eikä ammattitaitoa, lähtee siviilipalvelukseen, hän ei saa todennäköisesti minkäänlaista paikkaa. Tässä tietysti joku ehdottikin, että miksi emme säädä, että siviilipalveluksen saa suorittaa vasta sitten, kun on jokin ammattitutkinto. Tähän minä en ota tässä kantaa. Olen vain viestinviejänä siihen suuntaan, että meille on ammatti-ihminen, joka johtaa siviilipalvelustointa Lapinjärvellä, kertonut, mikä on tosiasiassa tilanne tämän palvelun suorittamisen suhteen, eli että se on surkea. Yksi syy on se, että nämä miehet eivät pääse mihinkään asumaan.

Kiinnitän vielä lopuksi huomiota siihen, että ajan tässä ihan miesten asiaa. Nainen voi meillä mennä armeijaan, mutta työ- ja tasa-arvoasiain valiokunnan jäsenenä totean, että tietääkseni nainen ei pääse millään siviilipalvelukseen tällä hetkellä. Mutta se nyt ei ole varmaan kuitenkaan varsinainen tasa-arvokysymys. Pidän tätä asiaa sillä tavalla tärkeänä, varsinkin kun tiedän, että ministeriössä on ollut jonkin asteisia suunnitelmia tähän suuntaan, mutta ne ovat johonkin välille ennen hallituksen käsittelyä kaatuneet tai unohtuneet. Pitäisin tärkeänä, että valiokunta muistuttaisi näistäkin asioista, jotka kyseisen valiokunnan toimialaan pakolaisasioiden ja työllisyysasioiden jne. lisäksi kuuluvat, että nämä asiat pitäisi hoitaa kuntoon, jos halutaan, että siviilipalveluksen sisältöä myöskin asiallisesti päästäisiin kehittämään.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Ylä-Monosen ensimmäisenä allekirjoittama aloite on varmaan kaikiltakin osin perusteltu, mutta erityisesti asumisongelman osalta.

Olen jonkun vuoden ollut työyhteisöni siviilipalvelusyhdyshenkilönä. Tarjolla oli useitakin sopivia, osaavia siviilipalvelushenkilöitä. He tarjoutuvat toistamiseen ja olivat toivottomia, kun ei voitu ottaa, kun ei ollut tarjota asuntoa.

Päihdeongelmanäkökulmasta tämä ongelma ei näyttäytynyt, mutta pidän mahdollisena, että sitäkin lajin verran saattaa olla. Mutta asumisen osalta tämä asia olisi järjestettävä juuri niin, kuin lakialoitteessa esitetään.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Herra puhemies! Ed. Ylä-Monosen aloite on minunkin mielestäni perusteltu asumisen osalta. Yleensä kun siviilipalvelusasiasta on eduskunnassa puhuttu, miltei aina on puhuttu pelkästään palvelusajan pituudesta. Mielestäni siviilipalvelun sisällöstä pitäisi todella käydä vakava keskustelu. Siinä olisi aika paljon korjattavaa.

Jokin aika sitten oli Helsingin Sanomissa kirjoitus Saksan siviilipalvelusmiehistä. Siellä se on hoidettu niin, että siviilipalvelun täytyy palvella tavallaan kriisitilannetta. Kriisitilanteessahan tarvitaan kotirintamalla, sairaanhoidossa ja näissä tehtävissä aikamoinen määrä väkeä. Kun meilläkin hoitoalalla on pulaa, niin mielestäni valtaosa pitäisi sijoittaa sairaanhoidon palvelukseen. Siinä tulisi koulutus kriisiajan tilannettakin varten. Nyt koko siviilipalvelusasia on aika lailla sekava ja mielestäni hunningolla.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Ylä-Monosen aloite puuttuu erääseen tärkeään ongelmaan, johon työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta on ottanut kantaa jo aiemmin, mutta ikävä kyllä asia ei ole korjaantunut eli hallitukselta ei ole tullut sellaista esitystä, joka olisi korjannut kyseessä olevat ongelmat. Sen vuoksi varmaan nyt valiokunnassa huolehdimme, että ainakin kirjelmöimme ministeriöön päin tai kuulemme asiantuntijajäseniltä, mikä on se todellinen syy, miksi nämä asiat eivät etene. Jos kaikkea ei saada kerralla kuntoon, ainakin asumisasia pitäisi saada pikaisesti kuntoon. Se ei voi olla taloudellisesti niin suuri kysymys, että se olisi se syy tässä, minkä takia asia on vielä kesken.

Kari Myllyniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyllä kai tässä asiassa on aivan oikea periaate, tämä asia siis. Kun olemme hyväksyneet sen, että siviilipalvelu on aivan oikea tapa hoitaa asepalvelusta vastaava velvollisuus, lienee luotava myös kohtuulliset olosuhteet. Jos tämä johtaa siihen, että siviilipalvelu lisääntyy, silloin en voi kannattaa esitystä.

Ed. Ylä-Monosen vertaus siihen, että asepalveluksen suorittamiseen luonnostaan kuuluu majoitus, on huono vertaus. Jos puhutaan tasavertaisuudesta, silloin siviilipalvelusmiesten pitäisi olla myöskin 60 yötä teltassa majoitettuina. Liekö ollut huono vertaus tämäkin, mutta näin joka tapauksessa varusmiehet saavat olla. Toisaalta siviilipalvelu on huomattavasti helpompaa kuin varusmiespalvelu, mutta kaiken kaikkiaan tämä asia on kuitenkin tutkimisen arvoinen.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitän siitä, että tämä lakialoite on saanut kannatusta istunnossa. Totean, että meille kerrottujen lukujen mukaan noin 2 000 nuorta miestä vuosittain hakeutuu siviilipalvelukseen ja noin 500 heistä, muistaakseni, palaa takaisin asepalvelukseen, kun he toteavat, että siviilipalvelus ei kerta kaikkiaan tästä etene, kun ei saa asuntoa eikä saa sitä paikkaakaan. Elikkä moni sitten punnitsee vakaumuksensa uudelleen ja palaa asepalveluksen puolelle, kun toteaa, että siellä on kämppä, siellä on peti ja siellä homma hoituu.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Myllyniemi taisikin osua asian ytimeen. Eli ehkä se voikin olla se syy, minkä takia asioita ei ole hoidettu, esimerkiksi tätä asumisasiaa, koska pelätään, että sen jälkeen useammat henkilöt voisivat hakeutua siviilipalvelukseen, kun se olisi silloin tasa-arvoisempi kuin tällä hetkellä. Eiväthän nuoret ihmiset voi odottaa vuosikausia, milloin he saavat tämän, nyt kun siviilipalvelusaika on vielä niin pitkä, suoritettua, että voivat lähteä opiskelemaan ja hoitamaan omia töitänsä. Tämä on kyllä todellinen ongelma, että siviilipalvelukseen hakeutuvat eivät voi sitä suorittaa juuri silloin, kun sen aika olisi.

Kari Myllyniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuskin ed. Huotari kuitenkaan tarkoittaa, että tieten tahtoen, tahallansa, olisi eduskunnassa tehty sellainen päätös, että ei asuntoja hankita. Ei kai tämmöistä ilkeyttä täällä ole ajateltu. Mutta jos tämä johtaa todellakin siihen, että siviilipalvelus merkittävästi lisääntyy, en voi kyllä asiaa kannattaa. Mutta joka tapauksessa asia on tutkimisen arvoinen.