1) Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomus parlamentaarisen
yleiskokouksen toiminnasta vuonna 2010
Antti Kaikkonen /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on Euroopan
neuvoston Suomen valtuuskunnan viime vuoden toimintakertomuksen
keskustelu. Pidän tämän esittelypuheenvuoron
valtuuskunnan viimevuotisen varapuheenjohtajan roolissa. Uutta valtuuskuntaahan
ei ole vielä nimetty, emmekä tiedä, keitä siihen
kuuluu — eipä täällä taida
kovin moni muukaan tietää, mitä tässä talossa
nyt vaikkapa tällä viikolla tai ensi viikolla
tasan tarkkaan muutenkaan tapahtuu. Mutta käsitellään tämä asia
joka tapauksessa.
Arvoisa puhemies! Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan vuoden
2010 vuosikertomus osoittaa, että paljon on tehty mutta
että paljon on kuitenkin vielä tehtävä ihmisoikeuksien,
demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseksi Euroopassa.
Kertomuksessa käsitellään parlamentaarisen
yleiskokouksen viime vuonna hyväksymiä raportteja
järjestön toimintaan liittyvistä aiheista.
Euroopan neuvosto jää usein Euroopan unionin varjoon,
ja joskus käsitteet menevät sekaisinkin, varsinkin
Eurooppa-neuvoston kanssa. Siitä huolimatta Euroopan neuvosto
on tehnyt hyvää ja tärkeää tehtäväänsä ja
pysynyt ajan hermolla.
Euroopan neuvoston vuonna 2010 käsittelemissä raporteissa
pohditaan laajalti yhteiskunnan asenteiden kovenemista ja ääriliikkeiden nousua
Euroopassa, ihmisten eriarvoistumista yhä globalisoituneemmassa
maailmassa ja sananvapauden toteutumista tietoyhteiskunnan mullistuksen
seurauksena. Kertomuksessa todetaankin, että Eurooppa elää murrosvaihetta,
jonka myötä perinteisiä arvoja koetellaan.
Perinteisten demokratiatoimijoiden rinnalle on esimerkiksi tullut
erilaisia lobbausjärjestöjä, joiden toimintaa
ei välttämättä ole rajoitettu
lainsäädännössä. Tämä saattaa
vaarantaa demokratiaperiaatteen toteutumista.
Arvoisa puhemies! Viime vuonna etenkin romanien oikeudet olivat
vahvasti esillä keskusteluissa sekä Euroopan neuvostossa
että myös Suomessa, ja keskustelu jatkuu. Lokakuussa
Euroopan neuvoston pääsihteeri Thorbjørn
Jagland järjesti korkean tason kokouksen romanien
asemasta. Myös yleiskokous pohti aihetta useassa raportissa.
On kuitenkin todettava, että kahdenkymmenen vuoden ponnistelun
tuloksena romanien asema ei ole oleellisesti parantunut Euroopassa
ja romanien kokema syrjintä on jopa lisääntynyt äärimielisten
asenteiden tiukentuessa.
Suomen valtuuskunta on aktiivisesti seurannut Euroopan neuvostossa
käytyä keskustelua, ja Suomen valtio on tukenut
romanien asemaa parantavia erityishankkeita. Vuoden 2010 kesäkuussa
yleiskokous hyväksyi romanien asemaa koskevan raportin,
jonka päätöslauselmassa todetaan kaikilla
jäsenmailla olevan moraalinen ja oikeudellinen velvollisuus
parantaa romanien asemaa ja varmistaa heidän oikeuksiensa
toteutuminen. Romanien heikko asema konkretisoituu Suomessakin,
jonne kerjäämisilmiö on rantautunut.
Ihmiset eivät voi Skandinaviassakaan sulkea silmiään
tämän kansanosan kohtalolta.
Romanien asemaa on parannettava aivan erityisesti heidän
lähtömaissaan. On pyrittävä siihen,
että he käyvät peruskoulunsa loppuun
ja hakeutuvat jatkokoulutukseen tai työhön. Romanien
koulutusta ja työllisyyttä edistävät
projektit ovat tärkeimpiä keinoja romanien tilanteen
kohentamiseksi. On myös kitkettävä ihmiskauppaa,
jota esiintyy romanien kerjäämisilmiön taustalla.
Arvoisa puhemies! Myös naisten ja miesten välinen
tasa-arvo, lasten ja nuorten oikeudet, vähemmistökielten
asema ja talouskriisin vaikutukset yhteiskuntaan olivat esillä yleiskokouksessa. Sukupuolten
välinen tasa-arvo ja sen toteutuminen on joka vuosi yksi
yleiskokouksen puhutuimmista aiheista. Eurooppa ei kaikista toimenpiteistä huolimatta
ole lähelläkään tasa-arvotavoitteitaan,
ja eri maiden välillä on edelleen suuria eroja.
Vastuu asenteiden, käytäntöjen ja lainsäädännön
muuttamisesta kuuluu kansallisille parlamenteille.
Yleiskokouksen mielestä jäsenmaiden tulisi hyödyntää edistyksellisimpiä tasa-arvonormeja
liittyen
naisiin kohdistuvan väkivallan, ihmiskaupan ja seksististen
stereotypioiden kitkemiseen sekä naisten politiikkaan osallistumisen edistämiseen.
Yleiskokous tulee myös laatimaan kansanedustajille tarkoitetun
käsikirjan, jolla on tarkoitus edistää miesten
ja naisten välistä tasa-arvoa.
Edustaja Krista Kiurun raportti naisten roolista konfliktien
ennaltaehkäisyssä ja jälkihoidossa hyväksyttiin
kesäkuussa. Naisten asema konflikteissa on raportin mukaan
erityisen heikko muun muassa heidän kohtaamansa seksuaalisen
väkivallan vuoksi. Naisilla on miehiä suurempi
riski joutua konfliktien yhteydessä myös pakotetun prostituution
ja ihmiskaupan uhreiksi.
Naisia ei kuitenkaan tulisi nähdä vain uhreina vaan
myös aktiivisina toimijoina niin rauhanneuvotteluissa kuin
yhteiskuntien jälleenrakentamisessa konfliktien jälkeen.
Haluan tässä kohtaa nostaa esille sen, että naiset
olivat poikkeuksellisen näkyvästi esillä Pohjois-Afrikan
ja Lähi-idän menneiden kuukausien poliittisissa
myrskyissä, etenkin Egyptissä. Naiset toimivat
yhteiskuntaluokistaan riippumatta muun muassa Tahririn aukion mielenosoitusten
yhteydessä. Monille naisille aukesi uusi maailma mielenosoitusten
myötä. He tulivat tietoisiksi oikeuksistaan omiin
mielipiteisiinsä ja oikeuteensa äänestää.
Arvoisa puhemies! Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen
Suomen valtuuskunta on yksi yleiskokouksen aktiivisimmista ja osallistuu
järjestön työhön monella eri
tasolla. Vuoden alussa valtuuskunnan puheenjohtaja, edustaja Sinikka
Hurskainen valittiin yleiskokouksen varapresidentiksi kahden vuoden
toimikaudelle, ja hän toimi myös Valko-Venäjän
tilapäiskomitean puheenjohtajana. Myös muut valtuuskunnan
jäsenet olivat vahvasti mukana toiminnassa ja ovat toimineet
esimerkiksi raportoijina.
Oma raporttini Itämeren alueen sosioekonomisesta potentiaalista
käsiteltiin lokakuussa, edustaja Kimmo Sasin raportit Bosnia
ja Hertsegovinasta ja oikeusjärjestelmän korruptiosta tammikuussa,
edustaja Krista Kiurun raportti kesäkuussa ja edustaja
Jaakko Laakson raportti Albaniasta tammikuussa. Valtuuskunnan jäsenet osallistuivat
myös aktiivisesti komiteatyöskentelyyn ja vaalitarkkailuun.
Vuoden aikana edustaja Hurskainen valmisteli Valko-Venäjä-raporttia,
joka hyväksyttiin tämän vuoden ensimmäisessä istunnossa.
Valko-Venäjä on Kosovon lisäksi ainoa
Euroopan neuvoston alueella oleva maa, joka ei ole Euroopan neuvoston
jäsen ja jossa kuolemantuomio on vielä voimassa.
Maassa tapahtuneen ajoittain myönteisen kehityksen myötä Euroopan
neuvosto on viime vuosina lähestynyt maata erityisvieraan aseman
myöntämisen toivossa, mutta 2010 tapahtuneiden
teloitusten jälkeen Valko-Venäjän ihmisoikeustilanne
on taas huonontunut, eikä erityisvieraan asema ole tällä hetkellä ajankohtainen.
Viimevuotisten presidentinvaalien jälkeen Valko-Venäjällä pidätettiin
ihmisoikeusaktivisteja ja journalisteja ja presidentti Lukašenkan vastustajia
pahoinpideltiin. Media on täysin maan hallituksen kourissa
ja kontrollissa. On tärkeää, että Euroopan
neuvoston jäsenmaat pitävät suhteita
yllä erityisesti Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan
kanssa.
Arvoisa puhemies! Yksi Euroopan neuvoston tärkeimmistä tehtävistä on
jäsenmaiden demokratiatilanteen monitorointi. Kymmenen
jäsenmaata — Albania, Armenia, Azerbaidzhan, Bosnia
ja Hertsegovina, Georgia, Moldova, Montenegro, Serbia, Ukraina ja
Venäjä — on edelleen monitorointikomitean
listalla, ja näistä maista raportoidaan säännöllisin
väliajoin. On huolestuttavaa, että osa näistä maista
on ollut monitoroinnin kohteena yli kymmenen vuotta. Euroopan neuvostossa
pohditaankin, miten jäsensitoumusten ja -velvoitteiden
täyttymistä voisi parantaa. Euroopan neuvoston
peruskirjaan ja ihmisoikeussopimukseen on kirjattu maiden jäsenvelvoitteet
ja -sitoumukset. Näin ollen monitoroitavien maiden
puutteet liittyvät näiden sitoumusten noudattamiseen.
Suurimpia puutteita näissä maissa löytyy
muun muassa riippumattoman oikeusjärjestelmän
toimivuudessa, vaalilainsäädännössä ja -toimituksissa
sekä kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten turvaamisessa.
Haluaisin kuitenkin, arvoisa puhemies, korostaa, että Euroopan
neuvosto edistää ihmisoikeuksia ja demokratiaa
Euroopassa tarkkailemalla kaikkia jäsenmaitaan. Uusia jäsenmaita
autetaan ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen
toteutumisen kannalta tärkeiden uudistusten implementoinnissa.
Euroopan valtiot kohtaavat globalisaation myötä uusia
ilmiöitä esimerkiksi maailmanlaajuisen talouskriisin
ja ääriliikkeiden suosion kasvun muodossa. Valtiot ovat
enenevässä määrin riippuvaisia
toisistaan. Uusiin haasteisiin valmistautuessaan ja niihin vastatessaan
valtioiden täytyy kuitenkin kunnioittaa ihmisoikeussitoumuksiaan
ja oikeusvaltioperiaatetta. Täytyy myös muistaa,
että Euroopan neuvoston eri toimielinten raportit auttavat
myös Suomea kehittämään omaa
lainsäädäntöään
tarjoamalla ulkopuolisen näkemystä käytäntöihin
ja muistuttamalla kansainvälisistä sitoumuksista.
2010 oli poikkeuksellinen vuosi siinä mielessä,
että Suomessa vierailivat sekä Euroopan neuvoston
pääsihteeri Thorbjørn Jagland että EN:n parlamentaarisen
yleiskokouksen puheenjohtaja Mevlüt Cavusoglu. Jagland
kävi Suomessa keskustelemassa etenkin Euroopan neuvostossa
vaadittavista uudistuksista. Reformien tavoitteena on järkeistää järjestön
toimintaa sen perusarvojen ympärille sekä lisätä Euroopan
neuvoston poliittista painoarvoa. Kahden viikon päästä pidettävässä täysistunnossa
yleiskokous käsittelee Euroopan neuvoston uudistamista
pohtivan raportin. Cavusoglu puhui Upin seminaarissa Euroopan neuvoston
roolista ihmisoikeuksien puolustajana.
Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä lopuksi tässä erikseen
mainita, että 2010 oli merkittävä vuosi
myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kannalta, kun Venäjän
duuma tammikuussa vihdoinkin ratifioi Eit:n työtä ja
oikeustapaustaakkaa helpottavan 14. pöytäkirjan.
Venäjän pitkään odotettu sitoumus
lähetti tärkeän viestin myös
ihmisoikeustuomioistuimen tulevaisuutta pohtivalle Interlakenin
kokoukselle, joka järjestettiin kuukautta myöhemmin.
Eit on pitkään kärsinyt tehottomuudesta
ja liiallisesta työtaakasta, mikä on vahingoittanut
sen mainetta ihmisoikeuksien toteuttamisen takaajana. Eit:n uudistamisprosessia
jatketaan myös tänä vuonna.
Eit:n viimevuotisten tilastojen mukaan myös Suomella
olisi peiliin katsomisen paikka, sillä esimerkiksi pohjoismaisessa
vertailussa Suomi on tällä hetkellä Eit-valitusten
kärkimaa. Suurin osa Suomen langettavista tuomioista on
koskenut oikeudenkäynnin kohtuutonta kestoa, mutta myös
sananvapauden toteutumisen puutteet olivat esillä viime
vuonna. Eurooppalaisella tai kansainvälisellä tasolla
vertaillen olemme varmasti parhaasta päästä monessa
asiassa, mutta, arvoisa puhemies, ei pidä kuvitella, että yhteiskuntamme
olisi tästäkään näkökulmasta,
ihmisoikeuksien, demokratian tai oikeusvaltion näkökulmasta, täydellinen.
Vaikka paljon on tehty, on paljon vielä tehtävää,
opittavaa ja parannettavaa.
Krista Kiuru /sd:
Arvoisa puhemies! Työskentely Euroopan neuvostossa
on ollut erittäin avartavaa, se on ollut näköalapaikka
eurooppalaiseen kehitykseen. Isoja kysymyksiä olemme päässet
pohdiskelemaan aina istuntoviikon ajankohtaisessa osuudessa, ja
niistä jo varapuheenjohtaja Kaikkonen hyvin kertoi. Suomen
valtuuskunta on ollut erittäin aktiivinen kuluneella kaudella,
ja olemme osallistuneet aktiivisesti myös valiokuntatyöskentelyyn
ja vaalitarkkailuun.
Olen tyytyväinen siitä, että Euroopan
neuvosto on olemassa, sillä sille on tilausta. Meidän
jäsenmaiden tilanne on oikeastaan aika huolestuttava, sillä meillä on
vielä 10 maata, jotka ovat jatkuvan tarkkailun alla. Oikeusvaltiokehitys,
ihmisoikeudet ja demokratia ja niiden valvonta Euroopassa ovat osoittaneet,
että sille on kysyntää, koska puutteita
ja ilmeisiä puutteita on. Suomikaan ei ole päässyt
puhtain paperein, vaan ihmisoikeustuomioistuimessa pärjäämme
pohjoismaisesti kaikkein huonoiten. On aivan selvää,
että erityisesti pitkät oikeuskäsittelyajat
ovat meille kaikkein isoin puute ja ongelma oikeusvaltiokehityksen
kannalta. Tästä on myös tässä salissa paljon
puhuttu.
Arvoisa puhemies! Ihmisoikeustuomioistuimen toiminta, sen roolin
vahvistaminen ja sen riittävä resursointi ovat
varmasti myös tulevaisuudessa isoja Euroopan neuvoston
alaan liittyviä kysymyksiä. Myös muita
kysymyksiä tulee nousemaan jatkossakin esiin: miten me
paremmin vielä kehittäisimme Euroopan neuvoston työtä uudistuksen
ja reformin kautta — tätä raporttia käsitellään
nyt tulevalla istuntoviikolla. On selvää, että painoarvoa
tulee poliittisesti lisätä entisestään
ja pidättäytyä perustehtävien
hoitamisesta. Se osoittaa sen, että myös valiokuntatyöskentelyn
arviointi on jatkossa tärkeää.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Euroopan neuvosto on ainoa todella yleiseurooppalainen
organisaatio. Siihen kuuluvat kaikki muut eurooppalaiset maat paitsi
Valko-Venäjä, Valko-Venäjä siitä syystä,
että se ei täytä ihmisoikeusstandardeja
tällä hetkellä eikä ilmeisesti
ihan lähiaikoinakaan tule täyttämään.
Ja mielestäni on ihan hyvä, että silloin
jos se ei täytä niitä alkuunkaan, on
turha tulla Euroopan neuvostoon, ja vaikka järjestö sinänsä ohjaakin
ja pyrkii ohjaamaan demokraattista kehitystä, niin Valko-Venäjällä sillä ei
ole tällä hetkellä näkymiä.
Ehkä kaikkein tärkein tehtävä,
joka Euroopan neuvostolla on, on nimenomaan uusien jäsenmaitten
demokraattisen ja ihmisoikeusjärjestelmän kehittäminen,
ja tätä varten meillä on monitorointiprosessi
Euroopan neuvostossa. Eli kaksi ihmistä arvioi kunkin maan
osalta, mitä toimenpiteitä pitäisi maassa
tehdä, jotta se panisi täytäntöön
kaikki ihmisoikeussopimukset, jotta tässä maassa
tehokkaasti noudatettaisiin demokraattisia periaatteita ja ihmisoikeussopimusta.
Osa maista ottaa varsin tehokkaasti huomioon nämä annetut
suositukset, joissakin maissa, useimmiten poliittisista syistä,
tuo edistyminen on varsin hidasta, valitettavasti.
Kuitenkin kaikkein tärkein elin Euroopan neuvoston
piirissä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Täytyy
sanoa, että sillä on tietysti merkitystä oikeuskulttuurin
kehittämisessä uusissa jäsenmaissa, mutta
sillä on myöskin merkitystä nykyisten
jäsenmaitten kannalta. Jos Suomea ajatellaan, niin olemme
saaneet runsaasti ratkaisuja, jotka ovat olleet Suomea vastaan,
siitä, että oikeudenkäynnit ovat venyneet
meillä kohtuuttoman pitkään. Mutta yksi
aivan äskettäin annettu tärkeä ratkaisu
on se, että samasta asiasta ei saa antaa kahta rangaistusta,
mikä meillä verotuksessa esiintyy siten, että voi
saada veropetoksesta rangaistuksen mutta myöskin veronkorotuksen, ja
tältä osin joudumme muuttamaan omaa järjestelmäämme.
Mielenkiintoista on se, kuinka tiukasti ihmisoikeustuomioistuimen
pitää puuttua eri maitten oikeuskäytäntöön.
Meillä on kaksi mielenkiintoista tapausta: Toinen koskee
vapausrangaistuksiin pitkäksi ajaksi tuomittuja henkilöitä Britanniassa,
voidaanko heiltä ottaa kansalaisoikeudet pois eli (Puhemies:
2 minuuttia!) oikeus äänestää vaaleissa,
ja tältä osin on todettu, että se ei
ole mahdollista. Toinen on niin sanottu Lautsin tapaus Italiassa,
jossa todettiin lopulta kuitenkin, että krusifiksia saattoi
traditioitten perusteella pitää italialaisissa
luokkahuoneissa.
Jouko Skinnari /sd:
Herra puhemies! Varmasti lähiaikoina ja tietysti jo
nyt Pohjois-Afrikan tilanne asettaa Euroopan neuvostollekin suuria
haasteita, ja ne demokratiatavoitteet, jotka siellä ovat,
ovat varmasti yhtä tärkeitä kuin ne ovat
olleet nyt näissä monissa maissa, jotka tässä ansiokkaasti
ovat näitten valtuuskunnan jäsenten puheenvuoroissa
tulleet esille. Kun nyt olen ensimmäinen, joka ei ole kuulunut
tähän valtuuskuntaan, niin täytyy kiittää valtuuskunnan
jäseniä siitä työstä.
Ainakin tuo Antti Kaikkosen puheenvuoro osoitti laajuudessaan, että töitä on
tehty.
Kun Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen kertomuksen
yhteydessä olen näihin kertomuksiin kiinnittänyt
huomiota, koska ne ovat demokratian kannalta tärkeitä,
ja arvostelin sitä suppeudesta ja informaation puutteesta,
niin täytyy taas tässä yhteydessä kiittää valtuuskuntaa
ja varmasti samalla myös sen virkamiehistöä siitä,
että tämä kertomus on mielenkiintoisesti
laadittu ja informatiivinen ja siinä mielessä hyvin
tehty, mistä muitten kertomusten tekijöitten kannattaisi
ottaa opiksi.
Lopuksi haluaisin kiinnittää huomiota nimenomaan
tähän ihmisoikeustuomioistuimen toimintaan ja
siihen, että Suomestakin yllättävän paljon
joudutaan valituksia tekemään. Ja ei se mitään,
jos valituksia tehdään, mutta yllättävän paljon
ihmisoikeustuomioistuin myös joutuu puuttumaan Suomen,
joka itse pitää itseänsä edistyksellisenä oikeusvaltiona,
tuomioistuinten tekemiin ratkaisuihin. Tämä olkoon
nyt hallitusohjelman tekijöille yksi tällainen
suuri haaste, miten näissä asioissa päästään
eteenpäin, niin että Suomi saisi paremman aseman
ihmisoikeustuomioistuimen päätösten valossa.
Mika Niikko /ps:
Arvoisa puhemies! Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomus kiinnittää huomiota
hyvin tärkeään asiaan, nimittäin
lasten hyväksikäyttöön ja uhrien
täyteen suojelemiseen. Kuten kertomuksessa sanotaan, aihe
liittyy viime vuosina julkisuuteen tulleisiin tapauksiin, joissa
lapsia on käytetty seksuaalisesti, psykologisesti tai fyysisesti
hyväksi normaalisti turvallisiksi määritellyissä instituutioissa, kuten
sisäoppilaitoksissa tai nuorisoseuroissa. Yleiskokous muistuttaa,
että lasten ja nuorten oikeuksia voi turvata vain lainsäädäntöä kiristämällä.
Arvoisa puhemies! Toivoisinkin, että tuleva hallitus
muodosta tai väristä riippumatta tuleekin parantamaan
lainsäädäntöä lasten
suojelemiseksi yleiskokouksen kehotuksen mukaisesti. Nyt on aika
ryhtyä sanoista tekoihin, koska siihen on oikeastaan meidät
myös haastettu.
Antti Kaikkonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Hyviä huomioita näissä edustaja
Kiurun, Sasin, Skinnarin ja Niikon puheenvuoroissa. Tässä on ainakin
kaksi semmoista isompaa linja-asiaa, missä Suomen on määriteltävä linjansa
myös valtiona lähitulevaisuudessa.
Tämä Valko-Venäjä, siinä on
kokeiltu erilaisia lähestymistapoja. Pitkään
harrastettiin eristämispolitiikkaa: eristettiin Valko-Venäjä omiin oloihinsa
ja odotettiin, että he parantavat standardejaan, ihmisoikeustilannettaan.
Mitään ei tapahtunut. Sitten on koetettu vähän
lähentyä tätä valtiota ja sitouttaa
heitä eurooppalaisiin käytäntöihin.
Sekään tie ei ole johtanut parempaan suuntaan,
ja nyt täytyy kyllä huolella Suomessakin pohtia,
mikä on linjamme jatkossa, millä saamme Valko-Venäjän
toimivamman demokratian tielle.
Toiseksi tuo Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Suomessa vieraili
juuri, taitaa olla tälläkin hetkellä vielä,
Euroopan neuvoston yleiskokouksen pääsihteeri
Sawicki. Hän kertoi, että Strasbourgin istuimessa
on noin 140 000 tapausta jonossa tällä hetkellä.
Se on aivan huikea määrä, jonot ovat
pitkät. Kuitenkin hänen mukaansa suuri osa näistä tapauksista
on siinä mielessä turhia, että ne eivät
kuulu tuon tuomioistuimen toimialaan. Voisi miettiä käytäntöjä,
millä jotenkin voitaisiin heti päältä pois
katsoa, mitkä eivät kuulu edes toimialan käsiteltäviksi
asioiksi, se voisi purkaa tuota jonoa siinä päässä.
Tietysti meidän ilman muuta Suomessa pitää miettiä,
miten me korjaamme niitä asioita, mihin Eit on suomalaisessa
oikeuskäytännössä kiinnittänyt
huomiota.
Keskustelu päättyi.