Täysistunnon pöytäkirja 13/2011 vp

PTK 13/2011 vp

13. TIISTAINA 7. KESÄKUUTA 2011 kello 14.02

Tarkistettu versio 2.0

3) Laki alkoholilain muuttamisesta

 

Tuula  Väätäinen /sd (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aloitteessa ehdotan muutettavaksi alkoholilakia siten, että alkoholin anniskelu kello 1.30:n jälkeen kielletään ilman mahdollisuutta harkinnanvaraiseen jatkoaikaan, sekä siten, että alkoholin anniskelu lasten ja nuorten suosimissa tiloissa kielletään.

Alkoholi on pysynyt vuosikymmeniä merkittävänä kuolinsyynä Suomessa. Vuosittain alkoholiperäisesti kuolee noin 2 000 suomalaista. Alkoholikuolemat ovat työikäiselle paljon merkittävämpi kuolinsyy kuin esimerkiksi yleisin verenkiertoelimen sairaus sepelvaltimotauti. Valistuksesta ja terveyskasvatuksesta huolimatta alkoholin haitat eivät ole pitkällä aikavälillä tarkastellen Suomessa juurikaan vähentyneet, päinvastoin, alkoholikuolemien määrä on kahdenkymmenen viime vuoden aikana kaksinkertaistunut. Päihdekasvatus, tiedonvälitys ja alkoholismin katkaisuhoito ovat yhä tärkeitä keinoja vaikuttaa alkoholin kysyntään. Tilastojen valossa ne eivät kuitenkaan riitä alkoholihaittojen vähentämiseksi. Siksi on tärkeää vaikuttaa lainsäädännöllä myös alkoholin tarjontaan.

Nykylainsäädännössä pääsääntönä on, että alkoholin anniskelun tulee loppua kello puoli kaksi yöllä. Jatkoanniskeluaikojen myöntäminen kolmeen tai neljään yöllä on kuitenkin tullut maan tavaksi poikkeustapausten sijaan.

Pääsääntönä on myös, että lasten ja nuorten suosimissa tiloissa ei juuri tule tarjoilla alkoholia. Luvan myöntäminen on kuitenkin harkinnanvaraista. Tämän vuoksi alkoholia anniskellaan useissa lasten ja nuorten suosimissa kohteissa ja tilaisuuksissa, kuten huvipuistoissa ja erilaisissa urheilutapahtumissa. Lakia tulee muuttaa siten, ettei anniskeluluvan myöntämisessä ole harkinnanvaraisuutta lasten ja nuorten suosimien tilaisuuksien ja tilojen kohdalla.

Ehdotetut muutokset koskevat alkoholilainsäädännössä jo esiintyvien normien harkinnanvaraisuuden poistamista. Muutokset eivät ole suuria, kun ajatellaan lakitekstin ja viranomaisten velvollisuuksien muutosta. Vaikutus alkoholihaittojen vähentymisessä voisi kuitenkin olla merkittävä, koska muutokset pureutuvat humalahakuiseen juomiseen ja alkoholinkäytön mallioppimiseen. Siksi muutosten vaikutusten voi arvioida olevan suhteessa suurempia kuin kulutetun alkoholin määrän lasku.

Olen saanut tästä lakialoitteesta kaksi sähköpostimeiliä. Niistä molemmissa toivotaan, että vetäisin tämän lakiesityksen pois, ja syy on se, että nämä sähköpostin lähettäjät arvelevat, että ravintoloissa juominen olisi säännösteltyä. No, miksi sitten poliisien työhön kuuluu hyvin olennaisesti tänä aikana, aamuyöstä, valvoa ravintoloitten ulkopuolella ja vahtia, missä kunnossa ihmiset tulevat ravintolasta ulos? Siellä käydään sitten selontekoa, kuka lähtee sairaalaan, kuka lähtee putkaan, kenelle etsitään kaveri, joka voi saattaa kotiin, ja yhä harvempi joukko onnistuu menemään omin jaloin omaan asuntoonsa. Ja kun tämä selvitys on tehty, alkaa kotihälytysten määrä lisääntyä ja puhelin soida, jolloin mennään sitten selvittämään näitten juopuneitten aikuisten riitoja koteihin. Tämän perusteella minun on vaikea uskoa, että meillä ravintoloissa tällä hetkellä juominen on hallittua ja riittävästi seurattua, ja siksi olen esittämässä tätä lakimuutosta.

Merja  Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Vuonna 2010 alkoholijuomien kokonaiskulutus 100-prosenttisena alkoholina oli 10 litraa asukasta kohti. Vaikka kulutus on hivenen vähentynyt viime vuosien aikana, niin siitä huolimatta luku on edelleen korkea. Todellinen kulutuksen kasvuhyppäys tapahtui vuonna 2004 alkoholiveroalennuksen ja tuontirajoitusten poistumisen jälkeen.

Alkoholijuomien kulutuksen rakenne on muuttunut pitkällä aikavälillä mietoja alkoholijuomia suosivaksi. Mallasjuomien eli pääasiassa keskioluen kulutus on kasvanut selvästi, ja se muodostaa lähes puolet kaikesta alkoholin kulutuksesta. Alkoholijuomien käyttö on siirtynyt jo tällä hetkellä anniskeluravintoloista yhä enemmän koteihin sekä muihin tiloihin ja tilaisuuksiin.

Alkoholinkäyttökertojen määrä on myös lisääntynyt koko 2000-luvun ajan. Vuonna 2008 miehistä reilusti yli kolmannes ja naisista lähes viidennes käytti alkoholijuomia useammin kuin kerran viikossa. Myös suurkuluttajien eli yli 24 alkoholiannosta viikossa käyttävien määrä on kasvanut koko 2000-luvun ajan.

Nuorten alkoholinkäytössä on myös tapahtunut muutoksia. Positiivista on se, että täysin raittiiden nuorten määrä on hiukan lisääntynyt ja humala- ja alkoholikielteisyys on nuorten joukossa osittain lisääntynyt. Tilastot ovat kuitenkin edelleen huolestuttavia, sillä 12-vuotiaista 10 prosenttia, 14-vuotiaista 40 prosenttia, 16-vuotiaista 75 prosenttia ja 18-vuotiaista 90 prosenttia kertoi nauttivansa alkoholia ainakin silloin tällöin — siis 12-vuotiaistakin 10 prosenttia. Tosi humalaan vähintään kerran kuukaudessa juo 14—18-vuotiaista pojista 22 prosenttia ja tytöistä 21 prosenttia.

Vuonna 2009 sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoilla kirjattiin lähes 25 000 alkoholiin liittyvää hoitojaksoa. Tämän lisäksi alkoholi oli mukana sivudiagnoosina yli 36 000 hoitojaksossa. Tavallisena perjantaina tai perjantain ja lauantain välisenä yönä tavallisessa perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon päivystyksessä voi yli 70 prosentilla potilaista olla päivystykseen hakeutumisen syynä joko suoraan tai välillisesti alkoholin liikakäyttö.

Alkoholinkäyttö lisää myös rikollisuutta. 2000-luvulla poliisin tietoon tulleisiin henkirikoksiin syylliseksi epäillyistä noin 60 prosenttia ja pahoinpitelyyn osallistuneista noin 65 prosenttia oli alkoholin vaikutuksen alaisia. Vuonna 2009 poliisin tietoon tuli 23 000 rattijuoppoustapausta. Samana vuonna liikenneonnettomuuksissa alkoholi oli mukana 80:ssä kuolemaan johtaneessa onnettomuudessa ja yli tuhannessa erilaisiin loukkaantumisiin johtaneessa onnettomuudessa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että alkoholinkäyttö aiheuttaa paljon inhimillistä kärsimystä, varmaan käyttäjälle itselleenkin mutta myös hänen läheisilleen. Samalla se on myös vakava kansantaloudellinen ongelma. Alkoholinkäyttö aiheuttaa vuosittain noin miljardin euron välittömät kustannukset ja jopa 3—6 miljardin euron välilliset kustannukset, jotka liittyvät esimerkiksi rikollisuuteen ja järjestyksen ylläpitämiseen. Meidän kannattaa siis jo talouden tasapainottamisen näkökulmasta tehdä kaikki mahdolliset toimenpiteet alkoholinkäytön vähentämiseksi.

Jotain lainsäädännöllisiä tiukennuksia on viime vuosina toki tehtykin: verotusta on kiristetty ja mainostamista on rajoitettu. Nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan ole olleet riittäviä, ja viime vuosina yhä useammat kansalaisetkin ovat vaatineet alkoholipoliittisten rajoitusten tiukentamista. Alkoholiveron korotus olisi monien tutkijoiden mukaan tehokkain keino vähentää alkoholin kulutusta. Toisaalta kansalaisten asenteisiin vaikuttaminen on myös tärkeää. Yhteiskunnassamme on edelleen huomattava määrä alkoholinkäyttöä ihannoivia viestejä ja signaaleja. Erityisesti nuoriin vaikuttavat mainosten ja idolien antamat mielikuvat. Alkoholin mielikuvamainonta tulisikin kieltää kokonaan. Toisaalta lapsiin vaikuttaa paljon vanhempien antama malli.

Tässä lakiehdotuksessa ehdotetaan alkoholin anniskelusta säädettyjen lakien tarkempaa noudattamista niin, ettei poikkeuslupia myönnettäisi sellaisiin tilaisuuksiin ja paikkoihin, joissa on lapsia ja nuoria. Tämä on erittäin tärkeä ja kannatettava asia. Myös muut lakiesityksessä ehdotetut anniskeluluvan rajoittamista tai myöntämättä jättämistä koskevat ehdotukset ovat perusteltuja. Kuten edustaja Väätäinen toteaa aloitteessaan, nämä ovat pieniä muutoksia, mutta ne ovat varmasti oikeansuuntaisia.

Markku Mäntymaa /kok:

Arvoisa puhemies! Esillä oleva alkoholilain muuttamisesitys on hyvä lähtökohta avata uudelleen keskustelua suomalaiseen kulttuuriin liittyvästä erikoisongelmasta, alkoholinkäytöstä. Aloitteen lähtökohta on mielestäni mahdollisimman hyvä, lapsuuden suojeleminen, mutta mielestäni tämän tapaisilla hyvää tarkoittavilla asioilla, jotka paketoidaan yksittäiseksi lakiesitykseksi, ei päästä korjaamaan varsinaista ongelmien ydintä: vääränlaista, humalahakuista alkoholinkäyttöä. Siitä huolimatta meidän on ilmeisesti syytä ottaa joitain pieniä askeleita ja varsinkin silloin, kun esitykset suojelevat lapsia.

Kaikilla suomalaisilla on hyvin tiedossa ne mittavat haitat, mitä alkoholin väärinkäyttö aiheuttaa. Esityksessä anniskeluajan rajoittamisesta lähdetään siitä olettamuksesta, että sillä voidaan muuttaa suomalainen juomakulttuuri ja ehkäistä sen aiheuttamia haittoja.

Arvoisa puhemies! Huvipuisto on selkeästi lasten alue. Sinne ei alkoholi kuulu. Jokaisella meistä taitaa valitettavasti olla huonoja muistikuvia huvipuistossa rälläävistä aikuisista. Tämä työllistää huvipuistojen henkilökuntaa ja jopa vaarantaa lasten turvallisuutta. Löytyy myös surullisia hetkiä huvipuistoon unohdetuista lapsista — tämänsuuntaisia terveisiä on tullut sosiaaliviranomaisilta. Jos jossakin alkoholinkäyttö on kiellettävä, niin ihan lasten omissa paikoissa, huvipuistoissa. Tämän mahdollistaa jo nykyinen lakikin, tarvitaan vain määrätietoisempaa otetta luvan myöntäviltä virkamiehiltä. Lain henki on kerta kaikkiaan vain ymmärrettävä oikein.

Arvoisa puhemies! Urheilutiloihin on rakennettu ja voidaan edelleen rakentaa ravintolatyyppisiä tiloja, jotka on tarkoitettu vain aikuisille, ja ne eivät ole humalahakuisen juomisen alueita. Meillä on tarvetta hienosäätää muun muassa jäähallin käytävillä tapahtuvaa oluen myyntiä, mutta anniskelualue on rajattavissa sopivalle alueelle jo nykyisen lain pohjalta. Tässäkin viranomaisen on toimittava ja katsottava tiloja lasten näkökulmasta. Näin anniskelutilat löytyvät muualta kuin käytäviltä ja vieläpä kehittyvät viihtyisämmiksi ja siten omalta osaltaan vaikuttavat juomistapoihin.

Arvoisa puhemies! Lakimuutosesitykset olisivat pieniä askeleita lastensuojelussa ja alkoholihaittojen vähentämisessä. Tämän johdosta en ole lakiesitykseen kokonaisuudessaan tyytyväinen. Nykyisen lainkin puitteissa olisi voitu toimia tehokkaammin ja estää lasta näkemästä juomista, mutta on hyvä muistaa, että yleiset anniskelutilat ovat valvottuja ja sillä tavoin turvallisia. Ongelmia aiheuttavat niiden sisällä juomaansa hörppivät suomalaiset.

Niin kuin hyvin tiedämme, pahimmat juomisen aiheuttamat ongelmat tapahtuvat kotona neljän seinän sisällä. Sen jos minkä pitäisi olla lapsen turvasatama, mutta niin kuin puolalainen sananlasku sanoo, koti on kohdun laiha korvike. Todelliset juomisen ongelmat näkyvät turvattomissa kodeissa. Jos isä käyttää väärin alkoholia kotona, käyttää hän sitä huvipuistossakin. Estäkäämme edes huvipuistossa juominen. Sitä emme voi estää, että horjuva isä tulee lapsensa kanssa huvipuistoon. Se on yksi suomalaisen lapsen elämän surullisimmista asioista.

Niin kuin lakiesityksessä todetaan ravintoloiden aukioloajoista nykylaissa, tulee alkoholin anniskelun loppua kello puoli kaksi yöllä. Lakialoitteen tekijä on oikeassa siinä, että jatkoajasta anniskelun myöntämisessä puoli neljään on tullut maan tapa poikkeustapausten sijaan. Mielestäni meille on jo ehtinyt muodostua ravintolakäyttäytymisen kulttuuri, jota ei voi kääntää taaksepäin. Poikkeusajan muodostuminen käytännöksi pitää osittain valitettavasti hyväksyä. Ravintolat eivät ole juomakulttuurimme pahan alku. Pahan alku on tuopin tyhjentäjässä, joka juo humalahakuisesti ja rähinäremmi jo valmiiksi liian kireällä.

Arvoisa puhemies! Meillä ei ole muuta tietä kuin kasvatuksen tie. Siinä voivat olla esimerkkinä avoimemmat ovet ja ennen kaikkea valistustyö ja aikuisten käyttäytymismallit. Alkoholinkäyttö voisi olla sallitumpaa ulkona niin sanotuissa valvonnan alaisissa tiloissa ja tapahtumissa. Tähän jos vielä saisimme mietoja suosivan kohtuullisen käytön, niin juomakulttuuri olisi varmaan hallitumpaa.

Tämän johdosta esitänkin keskustelun pohjaksi, että sulkemisaika muuttuisi ravintoloissa pysyvästi puoli kolmeen yöllä. Sen voisivat allekirjoittaa ja hyväksyä asiakkaat, ravintolayrittäjät ja yleistä järjestystä ja turvallisuutta valvova poliisi. Tämän pohjalta vähennettäisiin turhaa paperityötä ja vältyttäisiin lain valvonnan ongelmilta, koska jatkoajan edellytyksenä on ollut tasokas ohjelmatoiminta. Tästä aiheesta jo sinänsä saisi varmasti aikaan hauskaa keskustelua, mutta nyt ei siihen ole hyvä mennä, koska käsittelemme lasten kannalta todella tärkeää asiaa.

Ismo Soukola /ps:

Arvoisa puhemies! Itse Mäntymaan esille tuomassa tilanteessa ja — mihin tässä aikaisemmin viitattiin — ravintolan edustalla aikuisia ihmisiä paimentaneena poliisimiehenä olen taipuvainen tämän lakiesityksen taakse menemään. Mutta toisaalta taas, onko tämmöinen ehdoton takarajakaan ihan täysin välttämätöntä? Meillähän nykyisessä järjestelmässä on ajatuksena ollut, että ravintolat, joilla on ohjelmaa, toimintaa, voisivat jatkoaikaa pitää. Se nyt on vaan sitten mennyt siihen, että teoriassa riittää, että on osoittaa, että yhtenä iltana siellä on ohjelmaa, mutta aukiolo on koko viikon jatkoajan mukaisesti. Siinä mielessä tähän asiaan pitäisi puuttua pikkasen tiukemmin, ja niin me pärjäisimme tällä vanhallakin lainsäädännöllä varsin hyvin.

Mitä tulee suomalaiseen humalahakuiseen ryyppäämiseen, niin siihen ei lainsäädännöllä hirveästi pystytä vaikuttamaan. Tietenkin jos kapakka menee puoli kahdelta kiinni, niin se jengi sinne kerääntyy ehkä pikkasen aikaisemmin kuin nyt, kun otetaan vahvat pohjat kotona ja puolenyön aikoihin mennään sähläämään sinne ravintolaan ja kello neljä ollaan siinä kunnossa, että joko poliisi, ambulanssi tai Mononen on sitten seuraava kuljettaja eteenpäin.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Alkoholimarkkinoilta jos mistä puuttuu mielestäni se paljon puhuttu sijoittajan vastuu. Minä näen tämän lakialoitteen edes pienenä askeleena kohti sitä.

Tämä perusteluosa on tässä sangen synkkä ja kertoo meidän alkoholipolitiikkamme synkkää historiaa osan matkaa. Niin kuin tässä tekstissä mainitaan, on anniskelussa tämmöinen poikkeusaukioloaika muuttunut maan tavaksi. Esimerkiksi markkinavoimien tapa näyttää olevan työntää esiin tämmöisiä hana- ja muita kulutuspakkauksia, joiden kohdalla suurempi pakkauskoko voidaan täysin kyseenalaistaa missä tahansa kaupan portaista.

Elikkä kannatan tämän lakialoitteen hyväksymistä ja toivon keskustelun alkoholihaitoista jatkuvan ja johtavan muihinkin konkreettisiin toimenpiteisiin, esimerkiksi alkoholin mielikuvamainonnan osalta.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! Niin kuin edellisessäkin puheessa täällä tulin maininneeksi, olen ennen tänne eduskuntaan tuloani toiminut kapakanpitäjänä. Nyt olen osuuteni siitä myynyt, joten ei mitään jääviysongelmaa pitäisi tästä muodostua.

Tämä lakialoite, siltä osin kuin tämä koskettaa kello 1.30:n jälkeen tapahtuvaa jatkoaikamyyntiä, on mielestäni vähän epätäydellinen.

Ensinnäkin, näissä perusteluissa kerrotaan jopa muunneltua totuutta. Täällä sanotaan, että jatkoanniskeluajan myöntämisestä kolmeen tai neljään yöllä on kuitenkin tullut maan tapa poikkeustapausten sijaan; ei siitä ole tullut koko maan tapa ainakaan, ja kello neljään asti näitä lupia ei myönnetä ikinä, se on maksimissaan puoli neljään.

Toisekseen, ei tuo kello 1.30—3.30 tapahtuva alkoholin myynti ravintoloissa ole mikään kuolemantapausten aiheuttaja tai muukaan ongelma. Tämä lakialoite tältä osin toteutuessaan tulisi lisäämään tällaisia epävirallisia jatkoja yksityisasunnoissa, joita poliisin olisi paljon hankalampi valvoa, ja tämmöiset erilaiset häiriöt, mitä sitten tapahtuu, olisivat paljon yleisempiä. Yksityisasunnoissa ei ole koskaan järjestyksenvalvojia, pimeitä pulloja sitäkin useammin.

Kolmanneksi, toteutuessaan tämä lakialoite vähentäisi ravintola-alan myyntiä ja samaten työpaikkoja. Tällaisena työväen asiaa edistävänä kansanedustajana täytyy ajatella tätäkin seikkaa, että tämä ei mitenkään ainakaan meidän työllisyyttämme parantaisi.

Niiltä osin kuin tämä aloite koskettaa lasten ja nuorten suojelemista esimerkiksi huvipuistoissa ja urheilutapahtumissa, tämä on oikein kannatettava ja hyvä, mutta tämä 1.30—3.30 tapahtuva myynti ei todellakaan ole mikään ongelma.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tuula Väätäisen aloite on hengeltään hyvä, mikäli haluamme hillitä alkoholinkäyttöä ja suojella lapsiamme humalahakuisuutta ihannoivalta alkoholikulttuurilta. Alkoholin aiheuttamat yhteiskunnalliset kustannukset ovat mittavat, puhumattakaan sosiaalisista haitoista perheissä ja niiden ulkopuolella. Tämän me tiedämme, mutta koskettaako se meitä myös sydämen tasolla?

Olen huolestuneena vuosien varrella seurannut nuorten kasvavaa päihteidenkäyttöä. Ennalta ehkäisevä työ on lähes nolla, ja siihen puuttumisen kynnys on laskenut johonkin 10—12-vuotiaiden tasolle. Enää vain räikeimpään lasten ja nuorten alkoholinkäyttöön puututaan, muuhun ei kuulemma ole resursseja tai keinoja.

Tässä lakiehdotuksessa parasta on se, että alkoholin anniskelu lasten ja nuorten suosimissa tiloissa kielletään. Ei ole oikein, että lasten suosimissa paikoissa, kuten täälläkin jo aikaisemmin esitetyissä huvipuistoissa tai koko perheen tilaisuuksissa, alkoholin anniskelua suositaan, koska suomalainen voi kyllä iloita lapsensa kanssa myös ilman alkoholia, niin ainakin jokainen suomalainen lapsi toivoisi.

Arvoisa puhemies! Pidän lakiesitystä hyvänä ja siinä mielessä kehittämisen arvoisena.

Markku  Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tuula Väätäisen aloite on sinänsä hyvä, mutta itse näen tämän vähän linjakysymyksenä: menemmekö me kohti kieltolakia vai menemmekö kohti eurooppalaista käytäntöä. Tämä alkoholin suuri kulutus on kansallinen ongelma, vaikka se kolmena perättäisenä vuonna on jo vähentynyt, mikä on hyvä asia. Mutta ehkä yksi ongelma on siinä, että anniskelukulutuksen osuus on vain 14 prosenttia ja ikään kuin kotona juodaan 86 prosenttia. Kysymys on silloin hieman erilainen, ja jos me lähdemme siitä, että me vaikeutamme kontrolloituja tilaisuuksia, että siellä ei alkoholia tarjota, niin se saattaa johtaa siihen, että vaikeutetaan myös yrittämistä ja tilaisuuksien järjestämistä ja yleisön saamista sinne, ja tavallaan me emme itse ongelmaa pysty korjaamaan. Se ikään kuin häviää väärään paikkaan, minne sen ei pitäisi hävitä.

Mitä tulee sitten tähän kansalliseen kulttuuriin, missä liian myöhään mennään ravintolaan, niin ongelma ei varmaankaan aina ole se, missä kunnossa sieltä ravintolasta lähdetään pois, vaan enemmän ongelma on tullut siitä, missä kunnossa sinne mennään.

Eli kun tätä lakialoitetta, joka sinänsä on hyvä, lähdetään käsittelemään, meidän pitäisi arvioida tätä linjakysymyksenä, lähdemmekö me tälle kieltojen tielle vai pyrimmekö jollain tavalla viemään sitä linjaa eteenpäin, jossa on ikään kuin salliminen ja opetetaan tapakulttuurin ja muun kautta. Hyvänä pidän sitä, että kolmena vuonna on menty alaspäin, ja jos tämä suunta jatkuu, silloin tämmöisten lakialoitteiden ei sinänsä välttämättä tarvitsekaan toteutua, vaikka ne hyviä ovatkin.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on edustaja Väätäisen lakialoitteen pohjalta käytetty jo hyviä puheenvuoroja ja kannettu toki aivan oikein huolta muun muassa edustaja Mäkisalo-Ropposen kuvaamista alkoholin aiheuttamista haitoista, ja varmasti meidän tärkeä tavoitteemme on pyrkiä siihen suuntaan, että näitä haittoja vähennetään. Siihen varmasti johtaa se, että alkoholin kokonaiskulutusta vähennetään. Sen kehityskulun aikaansaaminen vaatii sitten varmasti paljon monipuolisempaa tarkastelua kuin mitä tässä lakialoitteessa tehdään.

Tämä lakialoite pitää sisällään hyviä huomioita, mutta sen kaltaisen huomion haluaisin vielä tuoda tähän ravintoloitten jatkoaikojen käsittelyyn, että esimerkiksi Lapin aluehallintoviranomaisen toimialueella ravintolat lähes poikkeuksetta palvelevat kotimaasta ja ulkomailta alueelle lomaa viettämään tulevia ihmisiä. Mikäli sitten ei oteta tätä huomioon, jos ja kun tästä asiasta joskus ollaan päätöksiä tekemässä, niin silloin voidaan olla tilanteessa, jossa esimerkiksi Etelä-Suomesta hiihtoloma-aikaan tämmöinen matkailutoiminta lähteekin suuntautumaan entistä enemmän Baltiaan tai aina tuonne Välimeren rannoille asti. Sen kaltainenhan ei voi tietenkään olla meidän tavoitteenamme, että kotimaista matkailua tällä tavalla vähennetään, Lapin elinkeinojen kehitystä heikennetään, joten tämänkin tyyppistä harkintaa toivon tähän. Päinvastoin juurikin vaikka tätä Baltian matkailua pitäisi pyrkiä vähentämään niin, että tutustuttaisiin siihen, minkä tyyppisiä EU-komission suosituksia on olemassa siitä, voiko tätä kohtuullisen oman käytön tuontia jotenkin rajoittaa, että niin paljon (Puhemies: 2 minuuttia!) ei tuotaisi omaan käyttöön alkoholia Baltiasta.

Kimmo Kivelä /ps:

Herra puhemies! Edustaja Väätäinen on kiinnittänyt aloitteessaan huomion tärkeään asiaan. Paljon on vettä virrannut ja vettä sakeampaakin on virrannut vuosikymmenten kuluessa. Nyt heiluriliike on ikään kuin heittänyt 180 astetta: kieltolaista on tultu kaiken sallimiseen.

Edustaja Väätäinen perusteluissa puhuu alkoholista syrjäytymisen lisääjänä. Asia voi olla myös, tai onkin pikemminkin, toisinpäin: syrjäytyminen lisää alkoholinkäyttöä, tuhoisaa alkoholinkäyttöä. Näin ollen olisi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota syrjäytymiskehitykseen. Se olkoon pääasia uutta hallitusta muodostettaessa.

Anniskelukulttuuri todellakin on muuttunut maassamme. Ennen mentiin töistä ravintolaan, nyt mennään ravintoloista töihin. Ravintolat ovat todellakin aamutunneille asti auki — tästä kärsivät muusikot, tästä kärsii ravintolahenkilökunta. Asiat ovat kääntyneet päälaelleen, ja se aiheuttaa inhimillisiä tragedioita, holtittomuutta, työllistää virkavaltaa, rikkoo perheitä jne.

Edustaja on kiinnittänyt huomion oikeaan asiaan, mutta keinoista en ole niin varma. Mutta tähän asiaan yhdyn mielelläni, että ravintolat voisivat sulkea ovensa nykyistä aikaisemmin. Ei tämä matkailua vaaranna. Toki joitakin poikkeuksia (Puhemies: 2 minuuttia!) voidaan sallia.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on hyvä jokainen lakialoite, joka aloittaa keskustelun alkoholin ja päihteiden käyttämisestä. Tässä on kuitenkin tullut muutama hyvä puheenvuoro siitä, lähdemmekö kieltolain ja kieltojen kautta tekemään ja muuttamaan kulttuuria. Itse näen ongelmana juuri entisen ravintolayrittäjän puheessaan esille tuoman kotona juopottelun. Eli meillähän on hyvin normaalia, että koska alkoholin hinta ravintoloissa on erityisen korkea — no, joitakin keskikalja- ja olutbaareja lukuun ottamatta — niin meillä mennään ravintolaan vasta sen jälkeen, kun on otettu tukevat pohjat kotona, sitä halvempaa Alkosta ostettua tuotetta. Tämä on luonut semmoisen kierteen, että koska se ravintolayrittäjä pärjää vaan myynnillään, niin on ollut pakko hakea aina sitä anniskeluajan pidentämistä, jotta he pääsevät sinne meidän rahapussillemme täyttääkseen sen liiketaloudellisen tavoitteensa eli yritystoiminnan pyörittämisen ja henkilökunnan työllistämisen siinä sivussa.

Näkisin keinovalikoimassa uutena kyllä tulemisen siihen, että meillä luotaisiin tukkuhinnoittelu ravintoloille, jolloin he saisivat ostaa alkoholia halvemmalla ja meillä olisi tietynlainen hintasäännöstely niin kuin, sanotaan, 25 vuotta sitten, jolloin kirkkaille oli eri ravintolaluokitusten mukaan tietty hintaväli. Luotaisiin uudenlainen kulttuuri niin, että meillä mentäisiin ravintolaan ottamaan ne pohjat ja meillä alkaisi ravintolassa käyminen jo aikaisemmin, ettei meidän tarvitse siellä kotona juopotella ensin niin että meillä sitten mennään myöhemmin illalla niin sanotusti jatkoille ravintolaan. Kyllä meidän pitää se kulttuuri luoda niin, että meillä ravintola on sellainen, jossa valvotuissa olosuhteissa nautitaan se alkoholi, koska se on aina parempi vaihtoehto (Puhemies: 2 minuuttia!) kuin ne kotijatkot.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia, hyvät kollegat, näistä puheenvuoroista! Kun viime kaudella tämän lakiesityksen tein, niin ei tainnut salissa olla ristin sielua kuuntelemassa.

Asiantuntijat sanovat, että hinta, saatavuus, mainonta ja verotus ovat niitä asioita, joilla alkoholinkäyttöä pystytään rajoittamaan. Meidän täytyy nyt tässä salissa vaan miettiä kaikki ne keinot, millä me pystyisimme saattamaan ihmiset alkoholinkäytössä säällisempiin tilanteisiin ja sitä selkeästi vähentämään.

Kustannuksista kun on puhuttu, kun lasketaan vielä sitten rikkoutuneet perheet ja särkyneet mielet ja lasten huostaanotot ja elämän pilalle menemiset, niin ne alkoholihaittojen kustannukset tulevat olemaan paljon suuremmat kuin mitä nyt näissä virallisissa laskelmissa on.

Sitten tästä valvonnasta. Eihän kukaan valvo nytkään sitä etukäteisjuomista ennen ravintolaan menoa. Sinällään minulle kyllä oikein hyvin käy sekin, että ravintolat menevät aikaisemmin kiinni, mutta olen ymmärtänyt, että ravintolat eivät halua tätä aikaisempaa kiinnioloaikaa edes ottaa pieneen mieleensä. Mutta näitä asioita täytyy nyt miettiä.

Sitten tästä työllisyydestä. Se on ihan totta, että jos ravintolat menevät aikaisemmin kiinni tai niitä ei kannata pitää auki, koska alkoholinmyyntiä ei ole, se tietysti vaikuttaa työntekijöitten työaikaan jne. Mutta meillä on paljon esimerkiksi ravintolatyöntekijöitä, jotka sanovat, että voi kun pääsisi vähän aikaisemmin kuin neljän aikaan tai puoli viiden aikaan lähtemään kotiin, koska on pienet lapset ja monet ovat yksinhuoltajia ja tulee näitä lastenhoito-ongelmia. Tässä on niin kuin monia puolia.

Sitten se, kun syytitte minua siitä, että olen vääristellyt asioita: se on ihan totta, että myynti ravintolassa loppuu puoli neljä, puoli kolme, mutta ravintolat menevät kiinni sitten kolmelta, neljältä. Kaikki tiedätte, että ennen valomerkkiä (Puhemies: 2 minuuttia!) joka paikassa vaan kehotetaan, että ottakaa vielä jotakin, kohta tulee valomerkki, niin että käytännössä sitä tarjoilua on kyllä sinne neljäänkin asti.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Kokemukseni on noin 30 vuoden ajalta. Olen seurannut suomalaisten alkoholinkäyttöä, ja viimeisin kokemukseni on viime lauantailta, kun olin keikalla. Todellisuudessa on niin, että kansa tulee ravintoloihin vasta illalla myöhään, lähellä puoltayötä jopa, joten tämä jatkoaika ei ole tämän alkoholinkäytön syy eikä juopumisen syy vaan se, että kansa juo jo valmiiksi kotonaan ennen ravintolaan tuloa.

Tässä lakialoitteessa on paljon hyvää. Paikassa, jossa lapset varsinkin käyvät, voisi ajatella hyvin, että alkoholin anniskelua rajoitetaan, mutta ravintoloiden anniskeluun ei pitäisi kajota, koska tosiaan tämä on se todellinen syy: ihmiset tulevat myöhään ja ovat jo tarpeeksi kännissä silloin, suoraan sanottuna.

Tärkeää olisi korostaa sitä, että asenteet ja syrjäytyminen ovat ne syyt, miksi ihmiset usein juovat, ja niihin puuttuminen olisi tärkeintä. Jos alkoholiveroa korotetaan, rumba Tallinnaan ja takaisin kiihtyy. Se ei varsinaisesti ongelmaa ratkaise.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä edustaja Väätäisen kanssa siltä osin, että näissä tilaisuuksissa, jotka ovat lasten tilaisuuksia, ehdottomasti pitää rajoittaa alkoholin anniskelua, mutta tämä ravintoloiden sulkeminen ei ole mikään ratkaisu siihen, että saisimme tilannetta alkoholin kulutuksen suhteen paremmalle mallille. Aikaisemmin, kun olen lähes 30 vuotta minäkin seurannut tätä alkoholikulttuuria hyvinkin läheltä, ongelmat tulivat paria tuntia aikaisemmin kuin nyt.

Kyllä minä sanoisin, että ei kannata sotkea tähän alkoholikuolemia ja ravintoloiden aukioloaikoja. Myrkytyskuolemat johtuvat useimmiten viinan, lääkkeiden ja huumeiden sekakäytöstä, ja ne eivät liity mitenkään ravintoloiden aukioloaikoihin. Ikävä kyllä sekakäyttöä on ihmisillä, joilla on sosiaalisia ongelmia ja jotka ovat syrjäytyneitä. Eli siinä mielessä pitäisi enemmän panostaa tämmöisen syrjäytymisen, eriarvoistumisen ehkäisemiseen ja toki tämmöiseen alkoholin mielikuvien luomiseen, etenkin nuorille esitetään alkoholi hyvinkin myönteisessä merkityksessä.

Mutta kuten sanoin, en näe mitään syytä siihen, että ravintoloiden aukioloaikaa pitäisi lyhentää. Vaikka se sinänsä saattaisi olla yksittäinen keino, se ei ratkaise missään tapauksessa tässä ketjussa tätä suomalaisten humalahakuista juomista.

Peter Östman /kd:

Arvoisa puhemies! Suomalainen alkoholilainsäädäntö on vanhentunut, ja edustaja Väätäisen aloite on siinä mielessä aiheellinen. Valtioneuvosto on sisäisen turvallisuuden ohjelmassa asettanut tavoitteeksi, että Suomi on maailman turvallisin maa vuoteen 2015 mennessä. Tämä ei voi toteutua, ellei alkoholinkäytöstä aiheutuvaa väkivaltaa ja syrjäytymiskehitystä saada torjuttua.

Kun alkoholilainsäädäntöä uusitaan, paikallinen näkökulma tulee ottaa huomioon. Kunnissa tehdään hienoa viranomaisyhteistyötä päihteidenkäytön ehkäisemiseksi, ja lainsäädännön tulee luoda mahdollisuuksia tälle yhteistyölle.

Päihdehaittojen estämisen kannalta parasta on, että anniskelupaikkojen avoinnaolo olisi täysin yhtenäistä Suomessa — tätä mieltä ovat eri päihdetyöntekijätkin — ja paikat voisivat sulkeutua esimerkiksi viimeistään kello kaksi. Siis anniskeluaikojen yhtenäistäminen on ensimmäinen askel uudistuksessa, ja jatkossa anniskelulupien myöntämisessä kuntien lausunnoille tulisi antaa suurempi painoarvo.

Jussi Halla-aho /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Mäntymaa totesi, ongelma on se humalahakuinen alkoholinkäyttäjä. Alkoholikulttuurimme varjopuoliin on ollut tapana reagoida kielloilla ja rajoituksilla, mutta voi kuitenkin olla, että pitkällä tähtäyksellä juuri isovelimäinen ja holhoava suhtautuminen aikuisten ihmisten alkoholinkäyttöön pahentaa ja ylläpitää ongelmaa, koska se siirtää vastuun alkoholinkäytöstä tältä aikuiselta ihmiseltä itseltään viranomaiselle tai ravintolahenkilökunnalle. Me kärsimme varmaankin edelleen kieltolain perinnöstä. Ravintola-asiakkaan tehtävä on Suomessa juoda kahdella kädellä niin paljon kuin ehtii, ennen kuin tarjoilija ja vahtimestari toteavat, että herra on nyt ottanut riittävästi.

Alkoholin väärinkäyttö on etenkin lasten ja perhe-elämän kannalta suuri tragedia, tätä ei kukaan kiistä. On kuitenkin kyseenalaista, miten paljon alkoholikulttuuriin voidaan uusilla ravintoloiden anniskeluun kohdistuvilla kielloilla ja rajoituksilla vaikuttaa. Sen sijaan alkoholin mielikuvamainontaan onkin syytä puuttua. Mutta rajoituksiin ei yleisesti ottaen pidä ryhtyä vain siksi, että tehtäisiin jotakin.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on tärkeä asia ja hyvin ajankohtainenkin, kuten näkyy näitten puheenvuorojen määrästä. Silti mielestäni tässä haetaan aika monimutkaiseen ongelmavyyhtiin suhteellisen yksinkertaista ratkaisua, ja monesti nämä monimutkaisten asioitten ratkaisut yksinkertaisilla lakimuutoksilla eivät kuitenkaan ole kovin tehokkaita.

Tässä keskustelussa, mitä olen nyt kuunnellut, ehkä hieman häiritsee jonkinnäköinen yleistäminen tyyliin, että kun huvipuistossa tarjotaan alkoholia, niin ihmiset unohtavat sitten lapsiaan sinne. Voi olla, että tietty osa unohtaa, mutta minä voin myöntää, että olen minäkin Linnanmäellä juonut oluen hampurilaisen kanssa, ja ei minun lapseni mihinkään unohtunut, eikä varmaan 95 prosentilla eikä enemmälläkään lapset sinne unohdu, niin että ei pitäisi kuitenkaan lähteä yksittäistapausten perusteella yleistämään koko joukon käyttäytymistä.

Tämä ongelma vaatii paljon syvällisemmän analyysin ja paljon monipuolisemmat ratkaisuvaihtoehdot, jotta pystytään puuttumaan todella näihin ongelmaryhmiin. Tämmöinen koko kansalle tarkoitettu yksinkertainen lakimuutos ei välttämättä pysty ollenkaan puuttumaan, niin kuin tässä puheenvuoroissa on kuultu, niihin ongelmaryhmiin, jotka pakenevat omiin asuntoihinsa, jotka juovat jo päivällä, kantavat mäyräkoiria jo aamusta lähtien, sen ongelmaryhmän asioihin. Sitä kautta tarvitaan syvällisempi ja monipuolisempi analyysi, ennen kuin päästään tämän ongelman ytimeen kunnolla kiinni.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä kai tässä suomalaisessa juomissavotassa tarvitaan kaikki keinot ja konstit, jotta päästäisiin eteenpäin. Valitettavasti kyse ei ole vain siitä ryhmästä, joka mäyräkoiria kantaa, vaan on myös niitä perheitä, joissa on pieniä lapsia, joitten vanhempien alkoholinkäyttö ei pysy aisoissa. Elikkä en ole ajatellutkaan, että tällä yhdellä lakialoitteella koko ongelma ratkaistaan, vaan tarkoitus on vastata siihen huutoon, että kaikki kivet on käännettävä ja keinot keksittävä, miten me onnistuisimme paremmin meidän alkoholipolitiikassamme suomalaisten ihmisten ja erityisesti lasten turvallisuuden lisäämiseksi.

Tämä on aika mielenkiintoinen keskustelu siinä mielessä, kun on sanottu, että veroja ei voi nostaa, koska se lisää tuontia, ravintoloitten anniskeluoikeuteen ei saa puuttua. Mitkä ovat sitten ne viranomaisen keinot puuttua asioihin, kun me emme oikein perheitten sisälle kovin pitkälle voi mennä muuta kuin sosiaalipoliittisin toimin? Olen itse hoitanut näitä ihmisiä mielenterveyskeskuksissa kaksikymmentä vuotta, ja kyllä se kuulkaa vaan on niin, että joskus joutuu ihmiselle sanomaan aika tiukastikin siitä juomisesta. Se ei nyt riitä pelkästään, että ihmiselle sanotaan, että olisitko ystävällinen ja joisit vähemmän. Kyllä me joudumme viranomaisverkostossa puuttumaan joskus hyvinkin tiukasti ihmisten toimintaan.

Olen iloinen siitä, että tästä on syntynyt näin iso keskustelu, ja siitä, että kun sitten tämäkin asia on niitten kaikkien muitten asioitten rinnalla, jotka alkoholipolitiikkaa koskevat, niin varmaan se iso keskustelu syntyy sitten siitä ja löydetään sitten tavallaan niitä vaihtoehtoja, millä tavalla edetään. Kyllä me erilaisin laillisin keinoin joudumme puuttumaan hintaan, saatavuuteen ja verotukseen.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiinnittää huomiota moneenkin asiaan, mutta en nyt tässä halua pitkittää keskustelua muuten kuin sanoa liittyen tähän viimeiseen Väätäisen kommenttiin, että hänellä ei ole ainakaan ongelmaa unohtaa lasta Linnanmäelle, jos hän juo yhden oluen siellä, ja se varmasti pitää paikkansa. (Tuula Väätäinen: Se en ollut minä!) — Anteeksi, se oli Kalliorinteen maininta. — Elikkä se ei varmaan olekaan pääongelma suomalaisella perheellä, kun he menevät huvipuistoon, vaan ongelma on tämä mielikuva, mikä lapselle luodaan, menivät he sitten urheilutapahtumaan tai mihin tahansa tilaisuuteen, missä on lapsia. Minä kysyn sitä, eikö suomalainen voi olla juomatta sitä yhtä olutta siellä, kun hän menee lapsen kanssa jonnekin, missä on paljon lapsia tai lapsille suunnattu tapahtuma, eli onko tämä Suomen alkoholikulttuuri semmoinen, että ilman viinaa ei ole hauskaa ja ilman alkoholia, yhtä ruokaoluttakaan, ei voida elää missään tilanteessa.

Elikkä kysymyshän on arvovalinnoista eikä siitä, mitä minä haluan ja mitä minulle kuuluu ja mitkä ovat minun oikeuteni. Nythän me puhumme tässä lasten oikeuksista, lasten hyvinvoinnista ja perheitten hyvinvoinnista. Ei tässä ole kysymys minusta, vaan lapsista. Toivoisinkin, että me päättäjät, jotka teemme näitä lakimuutoksia, ottaisimme huomioon yhä enemmän ne, jotka kärsivät näistä haitoista. Kieltolakia ei toki kukaan täällä halua eikä ajakaan, mutta toivoisin, että otettaisiin huomioon ne tärkeät pienet teot, millä me voimme estää suomalaisten humalahakuista juomakulttuuria. Siinä mielessä Väätäisen aloite on hyvä, että tämä on askel oikeaan suuntaan, että ruvetaan keskustelemaan avoimesti ja luomaan niitä keinoja ja pieniä tekoja, joilla me voimme omalta osaltamme edistää tätä asiaa.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Myös minä kiitän edustaja Väätäistä tästä hyvästä lakialoitteesta, ja jopa ajattelisin siltä kannalta, että anniskelun lopettaminen kello 1.30 ainakin edesauttaisi sitä, että vanhemmat menisivät vähän selvempinä kotiin. Tosiasia on, että ne, jotka juovat, juovat siihen asti, kun sitä alkoholia on tarjolla. Kiitos myös edustaja Mäkisalo-Ropposelle hyvästä puheenvuorosta, ja yhdyn täysin tuohon edustaja Niikon puheenvuoroon.

Suomessa on myös paljon perheitä, jotka eivät käytä lainkaan alkoholia, jotka eivät tunne tarvetta siihen yhteenkään olueen. Minä toivoisin, että yhtenä keinona alkoholittomaan tai ainakin vähemmän alkoholia kuluttavaan Suomeen olisi myös se, että meillä olisi tarjolla alkoholivapaita paikkoja. Itseäni kyllä häiritsee kovasti lähettää lapseni jääkiekko-otteluun, josta tiedän, että osa menee sinne juomaan. Nykyisin myös häiritsee lähteä Lapin hiihtokeskuksiin, koska tietää, että ne ovat aikamoisia ryyppypaikkoja näinä päivinä. Eli vanhempana toivoisi, että olisi ihan selkeästi alkoholittomia paikkoja.

Yksi asia, mihin meidän täytyy myöskin kiinnittää huomiota, on alkoholin myyminen. Ihminen saattaa olla aika lailla humalassa ja huonossa kunnossa, silti taksinkuljettajat kuljettavat hänet paikkaan, missä varmasti on alkoholia myytävänä, oli se sitten kauppa, huoltoasema tai R-kioski. Myös tähän asiaan meidän pitää puuttua ja yhdessä hakea kaikki keinot alkoholinkäytön vähentämiseksi ja nimenomaan, niin kuin edustaja Niikko sanoi, katsoa tätä asiaa ainoastaan ja pelkästään lapsen ja nuoren näkökulmasta.

Merja  Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan sanoa edustaja Niikolle, että kiitos puheenvuorosta. Minun mielestäni tämä on hirmuisen tärkeä asia katsoa nimenomaan lapsipoliittisesta näkökulmasta. Eli yksi semmoinen keskeinen asia on, että lapset tulkitsevat vanhempien käyttäytymisestä, mikä on sallittua, toivottavaa ja hyvää käyttäytymistä, ja jos lapset näkevät esimerkiksi huvipuistoissa tai tämmöisissä paikoissa, että on ihan tavallista ottaa olutta, juoda ja olla jopa juopuneena — sitäkin valitettavasti näkee — niin silloin siitä saattaa tulla semmoinen käsitys lapselle, että tämä on ihan tavallista olemista, että ollaan alkoholin vaikutuksen alaisena.

Niin kuin minä sanoin tuossa puheenvuorossani jo edellä, 12-vuotiaista 10 prosenttia on käyttänyt jo alkoholia ja 14-vuotiaista 40 prosenttia on jo käyttänyt alkoholia. Siinä on kyllä haaste meidän yhteiskunnallemme. Sitten kun katselin noita tilastoja, niin alle 18-vuotiaista suomalaisista lapsista iso porukka on jo suurkuluttajia. Me tiedämme, mitä se tarkoittaa yhteiskunnan kustannuksina tulevaisuudessa, kun ei ole aikuisikään vielä edetty ja ollaan alkoholin suurkuluttajia. Toivoisin, että eduskunnassa käytäisiin ihan perusteellista keskustelua tämän alkoholiasian ympärillä vähän laajemmastakin näkökulmasta.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Kun keskustelun aikana minunkin puheenvuorojani kommentoitiin, niin haluaisin tuoda esille, että itsellänikin on viidentoista vuoden historia lastensuojelussa ja olen kyllä nähnyt kaikki ne rajuimmat tapaukset, jotka alkoholinkäyttöön voivat liittyä, ja aika pieni osa niistä liittyy jatkoaika-anniskeluun. Kyllä ne liittyvät tämmöiseen paljon monimutkaisempaan syrjäytymiskehitykseen ja suomalaiseen humalahakuiseen juomatapaan, jolla on pitkä kulttuurinenkin perimä ja aika ikävä sellainen.

Toin esille tämän huvipuistoesimerkin vain siinä mielessä, että en pitänyt siitä yleistämisestä. On yleensä vaarallista, että kun minkä tahansa ihmisryhmän asioita käsitellään, aletaan yleistää yksittäisten tapausten perusteella kokonaisia paikkoja ja ilmiöitä. Itse näkisin, että syy on yksilökäyttäytymisessä ja meidän humalahakuisessa juomatavassamme. En tiedä, kuinka paljon joissakin eurooppalaisissa yhteiskunnissa, vaikka Ranskassa tai Saksassa, pidetään kummallisena sitä, että esimerkiksi lounaan yhteydessä nautitaan viiniä tai olutta, mutta Suomessa se tahtoo ryöstäytyä liian monella ihmisellä heti humalahakuiseksi juomiseksi eikä jää siihen yhteen. Tämä on varmasti se ongelma.

Aika pitkälti tämä kaartuu kuitenkin yhteiskunnan toimenpiteiden lisäksi myös yksilön vastuuseen omasta käyttäytymisestään. Me emme tässä salissa varmaan pysty määrittämään yksilön käyttäytymistä mutta pystymme luomaan monipuolisella keinovalikoimalla tähän yhteiskuntaan semmoisen laajan alkoholipoliittisen ohjelman, jolla nimenomaan näitten ongelmaryhmien käyttäytymiseen voidaan paljon paremmin paneutua.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua alkoholilain muuttamisesta käydään erittäin mielenkiintoiseen aikaan. Kaikki tiedämme, että kesä on täällä ja suomalaisten kesälomat edessä. Varmaa on, että kesälomien jälkeen yhä useammassa suomalaisessa perheessä joudutaan havahtumaan siihen tosiasiaan, että viinaa on taas tullut otettua ja töihinpaluu ei ilman ammattiapua onnistu. Lomien jälkeen hoitoihin hakeutuu joka vuosi yhä huonommassa kunnossa olevia asiakkaita. Kyse ei kuitenkaan ole kausiluontoisesta ongelmasta vaan aina meidän arjessamme läsnä olevasta vakavasta sairaudesta.

Joka kymmenes suomalainen on kasvanut kodissa, jossa vanhempien liiallinen alkoholinkäyttö on aiheuttanut ongelmia, ja tämä tarkoittaa noin puolta miljoonaa alkoholin varjossa elänyttä lasta. On erittäin tärkeää, että me keskustelemme tästä aihepiiristä. En itse kuitenkaan usko kellonaikojen ja piilottelun millään tavalla auttavan tätä ongelmaa. Mutta kuten täällä ovat monet muutkin toivoneet, myös minä toivoisin, että kävisimme aihepiiristä laajempaa keskustelua tulevaisuudessa.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Täytyy vielä ottaa kantaa näihin yksittäistapauksiin.

Tosiasia on, että humalahakuisten vanhempien huonosti kohtelemat lapset ja heitteillejätöt eivät ole yksittäistapauksia, vaan niitä tapauksia on tuhottoman paljon ja ne lisääntyvät koko ajan. Ne näkyvät meillä lastensuojelutilastoissa ja sosiaalityön ongelmissa ja vaikeuksissa. Eli kannattaa nyt tutustua ihan näihin tilastoihin lasten ja nuorten näkökulmasta, miten tämä alkoholi siellä näyttäytyy, ja sitten ajatella, mitä kaikkea me voisimme tehdä, jotta saisimme lasten elämän tulevaisuudessa turvallisemmaksi Suomessa ja pystyisimme paikkaamaan niitä virheitä, joita nyt on jo tapahtunut.

Keskustelu päättyi.