Mikko Kuoppa /vas(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Asunto- ja ympäristöjaoston käsittelyssä nousi kaksi aihetta ylitse muiden: asuminen ja sen hinta sekä ympäristönsuojelutieto. Jaosto käsitteli luonnollisesti myös monia muita asioita ja kuunteli asiantuntijoita, mutta nämä tässä taloustilanteessa nousivat kaikkein keskeisimmiksi.

Valiokunta totesi asuntorakentamisen kääntyneen jyrkkään laskuun. Työ- ja elinkeinoministeriö ennakoi talous- ja työmarkkinaennusteessaan, että rakennusalan työllisyys laskee hieman alle 10 000 hengellä vuonna 2009. Edellä esitetyn ennusteen ajasta ovat talouden ennusteet vielä entisestään heikentyneet.

Valiokunta pitää tässä tilanteessa erittäin tärkeänä, että valtion tukemaa asuntotuotantoa saadaan nopeasti liikkeelle. Valtion tukemalle asuntotuotannolle on tilaa, ja kiinnostus sitä kohtaan on lisääntynyt. Vuokra-asunnoista on useilla paikkakunnilla huutava pula. Pahin pula vaivaa Pääkaupunkiseutua ja muita suuria asutuskeskuksia. Samalla se aiheuttaa entistä enemmän vuokrankorotuspaineita.

Valiokunta pitää myönteisenä, että korkotukilainojen hyväksymisvaltuutta on nostettu 920 miljoonaan euroon. Tämä mahdollistaisi 6 000 asunnon aloittamisen vuonna 2009.

Valiokunta pitää hyvänä, että käynnistysavustukset laajenevat koskemaan koko maata. Tänä vuonna käynnistysavustukset myönnettiin vain Pääkaupunkiseudulle. Pankit ovat lähes kokonaan vetäytyneet korkotukilainoitettujen asuntojen lainoituksesta, ja lainoituksen on hoitanut Kuntarahoitus. Tämän johdosta valiokunta pitää tarpeellisena varmistaa Kuntarahoituksen pääomittamisella sen luotonannon kasvuedellytykset edelleen.

Valiokunta korostaa, että valtion tukeman asuntotuotannon määrää tulee seurata tarkasti ja tarvittaessa etsiä uusia keinoja sen houkuttelevuuden lisäämiseksi. Asiantuntijoiden kuulemisessa nousi esiin muun muassa korkotukilainojen omavastuukoron alentaminen sekä lainaehtojen parantaminen esimerkiksi loiventamalla korkotuen alenemista ja pidentämällä korkotukiaikaa.

Erityisryhmien investointivaltuutta valiokunta korotti 25 miljoonalla eurolla 110 miljoonaan euroon, mikä on erittäin myönteinen asia ja mikä mahdollistaa useiden tuhansien erityisryhmien tarpeisiin rakennettavien asuntojen tuotannon.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan hoitokustannusten ja korkojen nousun aiheuttamat vuokrankorotuspaineet saattavat nousta joissakin kunnissa yli 10 prosenttia vuodessa. Kiinteistöjen ylläpidon kustannusindeksin muutos, 9,9 prosenttia, nostaa yleisesti asumiskustannuksia. Rakennusten lämmitys aiheuttaa noin 30 prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä ja noin 40 prosenttia energiankulutuksesta, joten toimenpiteet ovat tarpeellisia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Valiokunta pitää energiatehokkuuden parantamiseen tähtääviä toimia tarpeellisina ja kiireellisinä. Ympäristötöihin hallitus alun perin esitti 11:tä miljoonaa euroa, mikä on runsaat 3 miljoonaa euroa vähemmän kuin kuluvana vuonna. Alueellisten ympäristökeskusten esitysten perusteella momentin määrärahan tulisi olla yli kaksinkertainen talousarvioesitykseen nähden.

Valiokunta korostaa, että siirtoviemärihankkeella on erityinen tarve vuoden 2013 loppuun saakka, jolloin kiinteistökohtaiset talousvesijärjestelmät tulee saattaa talousjätevesiasetuksen mukaiseksi tai liittää vesihuoltoverkkoon. Valiokunta on useana vuonna lisännyt momentin määrärahaa ja pitää valitettavana, että joutuu jälleen kerran puuttumaan samaan asiaan. Valiokunta lisää momentille 3 450 000 euroa, mikä mahdollistaa myös uusien hankkeiden käynnistämisen ensi vuonna.

Asuntorakentamisella ja ympäristötöillä on merkittävä vaikutus työllisyyteen, ja näillä molemmilla aloilla on runsaasti valmiiksi suunniteltuja kohteita, joten ne ovat nopeasti käynnistettävissä. Niillä on mahdollisuus saavuttaa myös merkittäviä suoria ja välillisiä työllisyysvaikutuksia.

Järjestöavustuksia valiokunta lisäsi 50 000 eurolla. Erityisesti Pidä Saaristo Siistinä ry tekee arvokasta työtä Itämerellä ja sisävesistöissä, muun muassa veneilijöiden jätehuollon edistämiseksi. Valiokunta toteaa, että momentin käyttöalan laajennus ei saa vaikuttaa järjestöjen avustusten tasoon, ja pitää tärkeänä niiden toiminnan turvaamista. Lisäksi valiokunta toteaa, että vesien hyvän tilan saavuttaminen edes vesipuitedirektiivin myöhennetyllä aikataululla, vuoteen 2021 tai 2027 mennessä, edellyttää vesiensuojelutoimien merkittävää tehostamista, johon vaaditaan myös rahallista lisäpanostusta.

Valiokunta pitää myönteisenä esitettyä 600 000 euron lisämäärärahaa öljyntorjuntakeskuksen perustamiseen Porvooseen. On hyvä, että vuoden loppuun mennessä laaditaan kokonaisesitys kustannusarvioineen öljyntorjuntavalmiuden kehittämistarpeista. Selvityksen valmistuttua on tärkeää arvioida, kuinka paljon öljysuojamaksua pitää korottaa, jotta ainakin osa valtion tulevista hankinnoista voidaan korvata öljynsuojarahastosta.

Ympäristöministeriön hallinnonalalla luonnonsuojelualueiden hoidon perusrahoitus on vuosittain ollut noin 24—25 miljoonaa euroa, mistä Metso-ohjelman osuus on 3—4 miljoonaa euroa. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että valtion tulevista suojelualueista on kaksi kolmasosaa perustamatta, niiltä puuttuu siten selkeät rajat ja rauhoitusmääräykset. Valiokunta toteaakin, että kiinteistönmuodostuksen loppuunsaattamiseen tarvitaan tulevina vuosina lisärahoitusta.

Merenkurkun saaristo liitettiin vuonna 2006 Unescon maailmanperintöluetteloon Suomen ensimmäisenä maailmanperintökohteena. Valiokunta pitää tärkeänä, että valtio sitoutuu laajan luonnonperintöalueen kehittämiseen ja tunnetuksi tekemiseen Unescon yleissopimuksen mukaisesti. Maailmanperintöalueen rahoitustarve tuleekin harkita rinnastettavaksi Suomen kansallispuistojen rahoitustarpeeseen. Metsähallitukselle tulee turvata pysyvä määräraha alueen toiminnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Alueen kunnat ovat osaltaan sitoutuneet maailmanperintöolojen kehittämishankkeiden rahoitukseen.

Lopuksi haluan kiittää jaoston jäseniä asiallisesta ja hyvästä käsittelystä ja samoin myöskin valiokuntaneuvosta merkittävästä työstä tämän mietinnön laatimiseksi. Lisäksi myöskin kiitokset ministereille yhteistyöstä asunto- ja ympäristöjaoston kanssa.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Muutama asia vaan tästä pääluokasta, ja itse asiassa sivuaa myös maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaa tämä ensimmäinen asia.

Olen iloinen, että saimme sovittua merkittävän lisäpanostuksen niin vesihuoltoon kuin ympäristötöihinkin. Nämä 8 miljoonaa euroa tukevat etenkin maaseudun vesihankkeita tuolla maakunnissa.

Ongelmia tuli kustannustason noususta tänä vuonna, joten osa tuosta rahasta menee ymmärrykseni mukaan avustuksen euromääräiseen lisäykseen nyt teon alla oleville hankkeille, joita esimerkiksi meillä päin ovat Pertunmaan Kuortti ja Kerimäki—Savonlinna.

Arvoisa puhemies! Ilmasto- ja energiapolitiikan määrärahoja on tarkasteltava vuosittain herkällä mielellä. Esimerkiksi asuntojen energiatehokkuuden parantamiseen tarkoitetut lämmitystapa-avustukset loppuivat alkuvuodesta kesken ja budjettiehdotuksissa summa oli sama, mutta onneksi lisäbudjetilla tämä asia hoidettiin kuntoon. Nythän saatiin kotitalousvähennykseen korotus, joka lisännee kotitalouksien panostusta energiatehokkaisiin valintoihin — toivotaan näin. Ne pienituloiset, joille tukea ei voida ohjata kotitalousvähennyksen kautta, voivat sitten saada energia-avustusta.

Positiivisena asiana on myös uuden korkotukilainamuodon kehittäminen osakeyhtiöiden energiataloudellisiin korjauksiin. Sen enimmäisosuus rakennuskustannuksista on 50 prosenttia. Lisäksi vanhusten ja vammaisten asuntojen korjausavustusten tulorajoja nostetaan keskiarvoltaan noin 15 prosentilla, mikä helpottaa sitten avustuksen saantia.

Arvoisa puhemies! Erityisryhmien asumiseen tarvitaan jatkuvasti lisää rahaa, ikääntyminen lisää omalta osaltaan tarvetta lähivuosina montaa kautta. Siksipä jaos halusikin korottaa 25 miljoonalla eurolla avustusvaltuutta. Korotushan tehtiin viime vuonnakin. Tarpeeseen menee!

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Eilen, kun puhuttiin perusturvasta, totesin omana näkemyksenäni, että perusturva Suomessa on jäänyt orpolapsen asemaan. Siitä on hyvin harva poliittinen ryhmittymä pitänyt huolta 1990-luvun alun jälkeen, ja niinpä se on jäänyt pahasti jälkeen esimerkiksi reaalipalkkojen kehityksestä. Työmarkkinatuen osalta tuo jälkeenjääneisyys on 30 prosenttia ja kansaneläkkeiden osalta yli 20 prosenttia.

Samalla lailla voi todeta, että myös vuokralaiset ovat laajasti ottaen olleet jo pitkään jonkinlainen hylätty kansanosa, jonka asioista ei juurikaan välitellä ja jonka kohtalo jää markkinavoimien armoille. Tähän vaikuttaa varmasti se, että pääosa sekä valtiollisista päättäjistä että kuntapäättäjistä asuu itse omistusasunnoissa ja vuokralaisten huolet ovat kaukaisia. Luulen, että tämäkin vaikuttaa tähän vuokralaisten hankalaan asemaan ja jonkinlaisen unohduksiin joutumisen kohtaloon.

Tilanne on nyt sitten se vuokralaisten osalta, että vuokrat nousevat kautta maan, ja tämä on tietenkin semmoinen kysymys, jota päätöstasolla ja myös ministeriössä täytyy ruveta varmasti paljon enemmän miettimään.

Helsingin seudulla ja muutamissa muissa kasvukeskuksissa vuokria nostaa kova muuttoliike, ja aivan varmaa on, että jos aluepolitiikkaa ei maanlaajuisesti palauteta, niin näillä seuduilla vuokra-asuntojen osalta eikä asuntojen hintojenkaan osalta koskaan ei saada semmoista tilannetta, että hinnat ja vuokrat eivät nousisi. Kyllä siinä tarvitaan myös tätä muuttoliikkeeseen vaikuttavaa politiikkaa, sen hidastamista. Muuten tilanne näillä seuduilla on vaikea jatkossakin niille, jotka koettavat kohtuuhintaista vuokra-asuntoa löytää tai ovat hankkimassa omistusasuntoa. Ne hinnat ovat karanneet pilviin myöskin sillä puolen.

Tietenkin Pääkaupunkiseudulla vaikuttaa tähän vuokra-asuntotilanteen hankaloitumiseen se, että näyttää noitten tilastojen mukaan olevan niin, että vuokra-asuntojen tuotanto on Pääkaupunkiseudulla suurin piirtein romahtanut. 2000-luvun alussa vuokra-asuntoja tuli vielä kymmenisentuhatta vuodessa. Nyt se on näitten minun käytössäni olleiden tilastojen mukaan pudonnut kolmannekseen siitä, siis ihan suoraa pudotusta vuokra-asuntojen rakentamisen osalta.

Mutta myös pohjoisessa vuokrat nousevat. Minulle on tullut tietoon esimerkiksi Inarin vuokrankorotuksia. Kunnan vuokra-asunnoissa, kun on ilmoitettu nuo ensi vuoden korotukset, korotukset ovat jopa 14 prosenttia. Rovaniemellä Kunta-asunnot, kuntien omistama yhtiö, nostaa 10 prosenttia kauttaaltaan vuokria vuoden alussa. Perusteluna on jopa sekin, että on niin paljon tyhjiä asuntoja, että ne, jotka asuvat samojen yhtiöitten vuokra-asunnoissa, joutuvat maksamaan nämä tyhjätkin tilat. Eli tällä lailla tämä muuttoliike vaikuttaa hankalasti molemmissa päissä maata, toisaalla sen vuoksi, että muutetaan pois, ja toisaalta sen vuoksi, että muutetaan niin paljon näille seuduille. Tässä tämä tasaava aluepolitiikka on ollut unohduksissa, ja tämä näkyy sitten hankalana asumiskohtalona.

Mitä sitten pitää tehdä? No, tietenkin pitää yrittää nyt vaikuttaa myöskin siihen, että ne köyhimmätkin pystyvät vuokralla asumaan, ja silloin on kyse asumistuesta. Niitä tulorajoja pitää muuttaa. Se on liian matala se raja, missä se asumistuki loppuu, se on vaan reilut 1 000 euroa kuukaudessa. Asumistukea pitää muutenkin yksinkertaistaa, ja se pitää myös sitoa indeksiin. Tämä on meidän kantamme ja myös vuokralaisjärjestöjen kanta. Asumistuki on tärkeä pienituloisimmille, mutta se on nyt hyvin monimutkainen ja hankala järjestelmä, ja siinä puuttuu tämä indeksisuoja näiltäkin ihmisiltä.

Ja tietenkin pitää rakentaa enemmän. Tämä on päivänselvää. Nyt on myöskin tämä lamauhka semmoinen, jonka pitäisi selvästi kiihdyttää vuokra-asuntojen tuotantoa myös. Tähän pitää löytyä tehokkaampia konsteja kuin ne, mitä tähän saakka on ollut käytössä.

Mutta ihan vielä semmoinen iso linjakin pitäisi vetää. Tässä ällistellään tätä markkinamenoa kautta maailman. Nyt se näkyy, mitä tämä villi kapitalismi on, ja se näkyy myös asuntopuolella. Eli kyllä minä, arvoisa asuntoministeri, ehdottaisin, että rupeaisitte puuhaamaan tähän maahan vuokrasääntelyä, jossa valtio rupeaa lopultakin sanomaan markkinavoimille, miten tulee toimia säädyllisesti vuokralaisia kohtaan.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ympäristöministeriön toimialan merkitys on monessakin mielessä kasvanut. Tämä ilmastopolitiikka on tietysti oma kokonaisuutensa, mutta nyt nämä suhdannetilanteet merkitsevät sitä, että kaiken rakentamisen, on se sitten ympäristörakentamista tai asuntorakentamista, merkitys korostuu. Mielestäni valiokunta on kiinnittänyt oikeisiin asioihin huomiota, muun muassa lisäämällä rahaa ympäristötöihin, siirtoviemärihankkeisiin. Tämäkin määrärahataso on vielä sillä tavalla vaatimaton, että meillä pitäisi kaksinkertaistaa tämä siirtoviemäreitten rahoitukseen tarvittava määräraha tulevina vuosina, jos aiottaisiin päästä niihin tavoitteisiin ja pitää niistä kiinni, mitä meillä on tulevien vuosien osalle asetettu. (Ed. Tiusanen: Miksei ole tehty, teillä on valta?)

Tarvitaan myöskin toimenpiteitä valtion tukeman asuntotuotannon lisäämiseksi, ja tässä on ollut erittäin myönteistä tämä kuntarahoituksen pääomittaminen, Aran toimintaedellytysten vahvistaminen ja kaikki ne muut toimet, joilla halutaan lisätä myöskin valtion asuntotuotantoa. Myönteisenä asiana on energiainvestointien lisääminen ja kotitalousvähennyksen laajentaminen. Ne palvelevat kaikella tavalla tätä energiapolitiikankin oikeaa suuntaa.

Asuntoministerille nostaisin erityiskysymyksenä tämän energiatehokkuuden määritelmän lähinnä hirsitalorakentamisen osalta. Tuolla pohjoisessa on aikamoinen huoli siitä, miten hirsitaloteollisuuden käy näissä uusissa tiukentuneissa määräyksissä, ja toivoisin, että tässä haettaisiin sellainen kompromissi ja ratkaisu, joka pitäisi elävinä kuitenkin nämä hirsitalotehtaat, joilla on iso alueellinen merkitys myöskin Pohjois-Suomen osalta.

Kaiken kaikkiaan kovilla odotuksilla mennään tähän ensi vuoden alun elvytyspakettiin, ja olen aivan varma, että hallitus pystyy tuomaan eduskuntaan kokonaisuuden, joka merkittävällä tavalla kohentaa rakentamisen työllisyyttä. Rakentamisen työpaikathan ovat hyvin arvokkaita. Ne ovat moninkertaisia kerrannaisvaikutuksiltaan ja miljoonarakentamisessa merkitsevät hyvin laajaa työllisyyttä. Tässä mielessä hallituksen linja on viisas, että ei kerralla panna kaikkia panoksia peliin, niin kuin oppositio on halunnut, vaan asteittain järkeviä hankkeita, työllistäviä hankkeita tuodaan myöskin tämän talon päätettäväksi.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan pyytää anteeksi sitä, että joudun parinkymmenen minuutin päästä poistumaan tasavallan presidentin esittelyyn, jossa minulla on useita esiteltäviä asioita, mutta ministeri Lehtomäki jää tänne, ja minä tulen takaisin, jos ja kun toivottavasti debatti jatkuu.

Asuntopolitiikan näkökulmasta keskeiset tavoitteemme niin sanotuissa normaalioloissa, jotka ehkä päättyivät noin kolme kuukautta sitten, olivat toisaalta Pääkaupunkiseudun ja muitten kasvukeskusten asuntomarkkinoitten vakauttaminen, rakennusten energiatehokkuuden parantaminen, yhdyskuntarakenteitten eheyttäminen ja toisaalta korjausvelan vähentäminen olemassa olevassa rakennuskannassa. Sinänsä nämä tavoitteet eivät ole kadonneet mihinkään, mutta kansainvälisen finanssikriisin seurauksena tämä tavoitteenasettelu ja, voisi sanoa, ehkä koko asuntopoliittinen perusviritys väkisinkin muuttuu.

Johtuen tästä finanssikriisistä ja sen vaikutuksista myös Suomeen ennen kaikkea omistusasuntotuotanto tulee hiipumaan lähivuosina ja saattaa hiipua hyvinkin olennaisesti. Sen takia on tärkeätä pyrkiä kompensoimaan niitä tappioita, joita väkisinkin tulee, lisäämällä vastaavasti vuokra-asuntotuotantoa ja peruskorjaustuotantoa. Tässä mielessä asuntopolitiikan keskiöön tulevat kysymykset, jotka liittyvät kansantalouden yleiseen kehitykseen sekä työllisyyskehitykseen. Tästä olemme varmasti täysin samaa mieltä.

Toinen kysymys, joka tähän liittyy, on se, että vaikka osa ihmisistä, jotka esimerkiksi hakevat isompaa asuntoa tai muuten haluavat muuttaa asumistaan, voi lykätä tätä hankintaa, niin varsinkin nuorten osalta, jotka ensimmäistä kertaa tulevat asuntomarkkinoille, ja niitten osalta, jotka työn perässä muuttavat, ei tämmöistä vaihtoehtoa ole. Tämä taas tarkoittaa sitä, että vuokramarkkinoille kohdistuu isompi paine kuin aiemmin, jolloin toinen lähiaikojen tavoite on tietenkin pyrkiä vähentämään niitä häiriötiloja, joita asuntomarkkinoilla väkisinkin syntyy.

Kolmas tavoite, joka on tärkeä ja jota ei pidä vähätellä, on se, että meidän pitää muistaa, että kaikkien laskusuhdanteitten jälkeen tulee jossakin vaiheessa ennemmin tai myöhemmin uusi noususuhdanne, ja tärkeätä olisi se, että menettäisimme mahdollisimman vähän osaamista tämän laskusuhdanteen aikana ja meillä olisi riittävästi kilpailua myös seuraavan noususuhdanteen aikana.

Tämän pohjustuksen jälkeen on helppo sanoa, että yhdyn lämpimästi siihen perusviritykseen, mitä jaoston puheenjohtaja Kuoppa täällä esitti. Ensimmäinen ja iso haasteemme on saada valtion tukema asuntotuotanto liikkeelle. Kuten täällä todettiin, paljon sen tyyppisiä toimenpiteitä on tehty, jotka tätä edistävät. Korkotukivaltuutta on olennaisesti nostettu. Käynnistysavustus tulee kokonaan uutena elementtinä, kaiken lisäksi vielä aiempien päätösten jälkeen valtakunnallistetaan ja sen määrää korotetaan Pääkaupunkiseudulla. Rahoituksen osalta valtiovalta varautuu pääomittamaan Kuntarahoitusta, jotta tämä puoli ei muodostu ongelmaksi. Investointiavustuksia nostettiin ja — kiitoksia eduskunnalle — nostetaan entisestään. Tämän lisäksi osan prosentteja nostetaan.

Näitten jo mainittujen ohella haluaisin todeta muutaman muun seikan, jotka edistävät valtion tukemaa asuntotuotantoa lähiaikoina. Ensinnäkin rakentamiskustannukset tulevat laskemaan ja joltain osin ovat jo laskeneet. (Ed. Tennilä: Ei se kyllä ole valtion ansiota!) — Ei kaikki tässä maailmassa ole valtion ansiota mutta ei myöskään kaikki ole valtion vika. Se on kuitenkin tosiasia, joka edistää valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon edistämistä lähitulevaisuudessa. — Toinen kysymys on se, että meillä ei ole saman tyyppisiä kapasiteettiongelmia, mitä noususuhdanteen aikana oli. Kolmanneksi meillä tonttitilanne helpottuu olennaisesti tältä osin.

Niitten toimenpiteitten osalta, joita vielä ei ole mainittu, haluaisin vielä lisäksi todeta, että ensi vuodeksi tulee käyttöön kokonaan uusi välimalli, joka on tämmöistä kevyempää valtion tukemaa asuntotuotantoa hieman kevyemmin rajoituksin, sekä sitten kiinteistörahastojen Reit-järjestelmä. Olemme myös todenneet Aralle tulosohjauksen muodossa, että niin sanotut neuvottelu-urakat ovat edelleen käytössä. Asetusta on muutettu, mikä mahdollistaa tiettyjen myymättömien asuntojen muuttamisen jälkikäteen Ara-asunnoiksi jne. Paljon toimenpiteitä on tehty. Tietyt olosuhteet ovat muuttuneet suotuisasti siihen nähden, että valtion tukemalla asuntotuotannolla on paremmat edellytykset kuin pitkään pitkään aikaan aiemmin. Silti ei ole täyttä varmuutta siitä, kuinka paljon uutta tuotantoa saadaan aikaiseksi.

Keskeisimmät toimijat tällä hetkellä markkinoilla ovat kunnat. Olen lähettänyt 50 suurimmalle suomalaiselle kaupungille kyselyn siitä, minkälainen kiinnostus heillä ylipäänsä on valtion tukemaa asuntotuotantoa kohtaan. Vastaukset ovat tulleet eilen, ja analysoimme ne pikavauhtia ja katsomme, kumpuaako sieltä joitakin semmoisia toimenpiteitä, joita vielä voisimme tehdä tämän asian edistämiseksi.

Toinen kysymys on se, että meidän pitäisi saada uusia toimijoita tälle sektorille. Siinä mielessä tilanteemme on huonompi kuin esimerkiksi laman aikana tai vuosituhannen vaihteessa, jolloin meillä oli laajemmin yleishyödyllisiä toimijoita, jotka halusivat tuottaa näitä toimintoja. Tässä mielessä uskallan olla ed. Tennilän kanssa eri mieltä siitä, että sääntely tätä asiaa ratkaisisi. Nimenomaan ongelma on se, että kun tiettyjä asioita on säännelty liikaa, on se vähentänyt muitten kuin kuntasektorin toimijoitten kiinnostusta tätä kohtaan. Mutta kaikkinensa, kuten ed. Rantakangaskin täällä totesi, tätä asiaa seurataan hyvin tarkasti ja mietitään koko ajan, josko löytyisi vielä uusia keinoja edistää tätä toimintaa, ja seuraava ratkaisujen paikka on tammi—helmikuun vaihteessa ensi vuoden ensimmäisen lisäbudjetin yhteydessä.

Toinen keskeinen kysymys on peruskorjauksen lisääminen. Se on työvoimavaltaisempaa kuin uudistuotanto, ja tässä mielessä kaikki se työ, mikä siellä saadaan käyntiin, toimii kaikkien niitten tavoitteitten hyväksi, joita täällä yhdessä kannatetaan. Tältä osin kotitalousvähennyksen olennainen korottaminen on merkittävä asia ensi vuonna.

Energia-avustusten lisääminen on myöskin merkittävä asia. Energiataloudellisten korjausten korkotukilainan osuuden nostamisella 50 prosenttiin on myös oma merkityksensä. Merkityksen saa myös sillä asetusmuutoksella, joka viime viikolla saatiin aikaan, jossa luovuttiin korkotuetun perusparannuslainan määrää leikkaavista enimmäismääristä. Merkitystä on silläkin, että kustannukset tälläkin sektorilla alenevat, ja sillä, että saman tyyppisiä kapasiteettiongelmia kuin noususuhdanteessa ei enää ole. Mutta totta kai tälläkin puolella pitää miettiä, josko olisi vielä joitakin muita keinoja, joita käyttämällä saataisiin vielä enemmän vauhtia tähän.

Arvoisa puhemies! Kolmantena kohtana lyhyt vastaus ed. Rantakankaan konkreettiseen kysymykseen. Noin vuoden valmistelun jälkeen tarkoitus on ensi viikon maanantaina antaa muutos rakentamismääräyskokoelmiin, jossa siis rakennusten energiatehokkuutta koskevia määräyksiä kiristetään 30 prosentilla. Aivan loppuvaiheessa Tampereen teknillinen yliopisto teetti tiettyjä selvityksiä, joissa epäiltiin sitä, josko nämä kohtuullisen tiukat kiristykset johtavat uusiin kosteus- ja homevaurioihin. Pyysimme siitä sitten sen jälkeen uuden arvion vielä Vtt:ltä, joka oli itse asiassa varsin eri mieltä Tampereen teknillisen yliopiston kanssa tästä asiasta. Me tulemme pelaamaan tässä jonkin verran varman päälle ja menemään siihen välimaastoon siten, että otamme huomioon, sanotaanko, suurimmat kritiikin aiheet mutta lopputulos on kuitenkin se, että pysymme aiemmin asetetussa raamissa eli näitä määräyksiä kiristetään kutakuinkin tarkkaan 30 prosentilla kuitenkin sillä poikkeuksella, että hirsitaloteollisuuden turvaamiseksi jatkossa hirsitaloteollisuuden osalta tämä kiristysprosentti on hieman alle 20.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia ministerille erittäin hyvästä selvityksestä! Me saimme asunto- ja ympäristöjaostossa nimenomaan noita myöntämisvaltuuksia erityisryhmien asuntotuotantoon 25 miljoonaa euroa ja viime vuonna saimme lisättyä saman summan, elikkä se on 110 miljoonaa euroa. Se ei vieläkään edes vastaa siihen tarpeeseen, mikä meillä olisi, mutta suunta on nyt erittäin hyvä kokonaisuudessaan.

Vuokra-asuntotuotantoon meidän pitää pystyä nyt panostamaan. Omistusasuntotuotanto on tyrehtynyt nollaan, ja nimenomaan, niin kuin ministeri viittasi omassa puheenvuorossaan, meidän pitää ammattitaitoa pitää yllä ja laskusuhdanteessa ennen kaikkea näistä ammatti-ihmisistä pitää kiinni, koska noususuhdanne tulee joka tapauksessa muutaman hetken kuluttua. Se on nähty historiassa, eikä tämä historia tee siinäkään suhteessa poikkeusta.

Korjausrakentaminen on myös se, mihin pitää pystyä nyt lisäämään, koska se on nimenomaan työvaltaista, jonka kautta me pystymme näitä ammatti-ihmisiä pitämään töissä.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ollut todella ilahduttavaa seurata ministeri Vapaavuoren toimintaa koko tämän vuoden aikana. Kysyisin kuitenkin vielä, ovatko nämä energiatehokkuustoimet, mitä asuntojen kohdalla tehdään, riittävät ottaen huomioon nyt EU:n kiristyneet ilmastotavoitteet.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Asuntorakentaminen, korjausrakentaminen ovat olleet tässä huulilla koko syksyn ajan johtuen muun muassa juuri tästä kiristyneestä suhdannetilanteesta. Minun mielestäni, arvoisa ministeri Vapaavuori, vaikka arvostan teidän monia tekojanne, muun muassa ekologista näkökulmaanne ja muuta, täytyy sanoa, että tässä myöskin on hallituksen elvytyspolitiikan yksi suurimmista ongelmista. Nimittäin tähän asiaan ei ole tartuttu kyllin isoilla keinoilla kyllin ajoissa.

Kun tämä finanssikriisi puhkesi, kuulimme jaostossa useita asiantuntijoita, jotka sanoivat, että nyt on aika toimia, nyt on aika merkittävällä tavalla parantaa korkotuen ehtoja, jotta saadaan halpoja, kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ihmisten tarpeisiin ja saadaan estettyä rakennusalan työttömyyden kasvu.

Ministeri, ne toimet, mitä te sitten luettelitte omassa puheessannekin ja mitä oli näissä tiedotteissa, mitä ministeriöltä tuli, olivat niitä toimia, joita ei ollut päätetty tässä suhdannetilanteessa. Täytetakaukset, muut, ne olivat jo talvella teidän asuntopoliittisessa ohjelmassanne. Uudet suhdannepoliittiset tilanteet olivat lähinnä tämä käynnistysavustuksen laajennus, mikä on ihan ok, mutta yksinään tähän tilanteeseen ne eivät riitä käynnistämään riittävää vuokra-asuntotuotantoa. Myöskin korjauspuolen toimet olivat kaikki niitä, mitkä olitte esitelleet jo ennen tätä finanssikriisiä.

Meidän sosialidemokraattien ehdotus on koko ajan ollut se, että ryhdytään toimiin heti jo tämän vuoden puolella, koska muuten ensi vuoden alussa ei rakenneta, jos nyt ei niitä toimia olisi tehty.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin kiitän ministeriä monista ihan hyvistä linjauksista muun muassa kaavoituksen suhteen. Mutta kritiikkini kohdistuu siihen, että te toitte tänne hallituksen esityksen 102, jossa nimenomaan estettiin, hyvin pieneltä osin kylläkin, asemakaavojen valitusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen, ja perusteena on asuntorakentamisen lisääminen — mielestäni hyvin naivistinen lähestymistilanne siihen, että me tarvitsemme todellakin vuokra-asuntoja. Mutta me tarvitsemme tehokkaita toimenpiteitä, ja kysyn teiltä, ministeri Vapaavuori: Mitä mieltä olette siitä, että asunto-osakeyhtiöille voitaisiin suunnata selkeä korjausrakentamisavustus, kuten oli silloin 1990-luvun alkupuolella, jolloinka ne lähtisivät toimenpiteisiin tässä hyvin tärkeässä kysymyksessä?

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Rakennusalan tilanne on huonontunut todella nopeasti RT:n arvion mukaan. Maaliskuussa työttömiä tai irtisanottuja olisi jo 32 000. Määrä on todella huolestuttavan iso, ja hallitus on toki ryhtynyt toimenpiteisiin. Nyt ministeri puhui siitä, että vuokra-asuntotuotannon kautta voitaisiin näitä korvaavia työpaikkoja hakea. Se on hyvä linjaus, mutta en usko, että pelkästään sillä pärjätään. Tarvitaan varmaan myös julkisiin investointeihin panostuksia.

Kysyn kuitenkin vuokratalotuotannon osalta, koska itse näen sen tilanteen niin, että välttämättä näillä eväillä emme pysty kaksinkertaistamaan tai saamaan edes 2 000:ta uutta vuokra-asuntoa lisää. Kun nyt on tämä käynnistämisavustus, 10 000—15 000 euroa, siitä on päätetty, niin kysyn ministeriltä: Voisiko sitä laajentaa koskemaan myös muita kuin yleishyödyllisiä yhtiöitä? Jos sitä laajennettaisiin, mielestäni aivan varmasti sen jälkeen tämä vuokratalotuotanto voitaisiin panna todella reippaasti käyntiin.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rakennusala kärsii ensimmäisten joukossa heikkenevästä taloustilanteesta, mutta se on myös aivan avainasemassa, kun haetaan keinoja torjua lamaa. Aiemmin keskusteluissa on tuotu esille se, että olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen on aivan erityisen haastavaa, paljon vaikeampaa kuin uusien rakennusten energiatehokkuuden parantaminen.

Pitäisikö, ministeri Vapaavuori, nyt tässä uudessa suhdannetilanteessa arvioida uudelleen näitä olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantamiseen käytettäviä keinoja ja miettiä, olisiko siellä löydettävissä ratkaisuja, joilla voidaan samaan aikaan torjua lamaa ja vastata näihin meidän tiukkeneviin energia- ja ilmastotavoitteisiin?

Kysyisin myös molemmilta ministereiltä sitä asiaa, johon valtiovarainvaliokunnan mietinnössäkin kiinnitetään huomiota, nimittäin ympäristöministeriön hallinnonalan tutkimus- ja kehitysmäärärahojen jatkuvasti laskevaa suuntaa. Onko vaarana — onko vaarana, ed. Viitanen — että päädytään tekemään huonosti harkittuja päätöksiä ja sitä kautta itse asiassa nämä säästöt kostautuvat ja tulevat maksamaan myöhemmin moninkertaisesti?

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin täällä salissa usein olemme kuulleet ja tänäänkin sen muun muassa ed. Tiusanen toisti, ministeri Vapaavuorta on kovin paljon kehuttu siitä, että hän on saanut paljon muun muassa asuntorakentamisen puolella aikaan. Tästä yhtenä esimerkkinä on sopimus Helsingin seudun kuntien ja valtion välillä asuntotuotantotavoitteiden lisäämiseksi ja toisaalta myös niissä pysymiseksi. Nyt on tietysti huolestuttavaa johtuen yleisestä tilanteesta se, miten tämä sopimus tulee toteutumaan. Kysynkin näin: Miten ministeri ja ministeriö aikoo yhteistyössä kuntien ja kaupunkien kanssa Helsingin seudulla valvoa, vahtia ja toteuttaa tätä sopimusta? Onko kenties lisätalousarvioon tulossa joitain uusia kannustavia elementtejä, mitkä voisivat auttaa asiassa? Toisaalta kysyn myöskin sitä, minkä ministeri itse totesi, että tarvitaan uusia erilaisia toimenpiteitä: Olisiko nyt kenties aika puuttua myös yleishyödyllisen lainsäädännön sisältöön?

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Vapaavuori ansaitsee kyllä kaikki ne kehut, joita täällä salissa on hänelle esitetty.

Rakennusalan tilanne on muuttunut yhä kriittisemmäksi. Se viesti, mikä sieltä on nyt tullut, on kovin huolissaan oleva, etenkin ministeri Kataisen lausumiin. Katainenhan totesi, ettei mittavampia elvytystoimia rakennusalalle tehdä, koska on syytä odottaa rakennuskustannusten laskua. Kuitenkin rakennusalalla päätöksistä rakentamiseen kuluva aika on pitkä — ensin päätetään, sitten suunnitellaan, sitten rakennetaan — joten jos niitä päätöksiä ei tehdä nyt eikä sitä signaalia anneta sinne rakennusalalle nyt, niin voi hyvin käydä, että ollaan jo vähän myöhässä. Mitä mieltä ministeri Vapaavuori on tästä?

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt pitää todella panostaa kohtuuhintaiseen vuokra-asuntorakentamiseen kahdesta syystä: Ensinnäkin kymmeniätuhansia ihmisiä on jäämässä rakennusalalla työttömäksi. Nyt meidän pitää estää massatyöttömyys, meidän pitää torjua lama. Toisaalta sen vuoksi, että meillä on huutava pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Nyt ne ihmiset, jotka kärvistelevät sen tilanteen kanssa, että joutuvat jopa yli puolet käteenjäävistä tuloista laittamaan vuokraan, he tarvitsevat kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Valtiovarainministeri Katainen on jarrutellut rakentamista, sanonut, että vielä ei ole sen suhteen kiire. Oletteko te, ministeri Vapaavuori, nyt kun teitä on kovasti kehuttu, eri mieltä valtiovarainministeri Kataisen kanssa? Haluatteko te nopeasti rakentamisen liikkeelle? Sitä me ainakin vaadimme.

Toinen kysymys koskee asumisoikeusasuntoja ja osaomistusasuntoja. Ne ovat tämmöinen välimuoto, jota pitäisi saada kasvatettua. Mitä keinoja nyt on lisätä niitä, niin että asukkaiden oikeudet taataan ja asukkaat pääsevät aidosti päättämään tässä asumismuodossa?

Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa edellisellä viikolla oli Poznanin ilmastokokous ja suuri kiitos ministeri Lehtomäelle, joka kokousta veti varsin hyvin Suomen osalta. Tärkeä osa ilmastopolitiikkaa on tietysti infra ja rakentaminen, etenkin asuminen, ja hallitus on tehnyt erittäin hyviä toimenpiteitä sen suhteen, että ihmiset valitsisivat esimerkiksi lämmitysjärjestelmää muuttaessaan uusiutuvaa energiaa käyttäviä lämmitysjärjestelmiä. Eräs toimenpide tähän liittyen on kotitalousvähennyksen laajentaminen ja katon korottaminen, mutta ympäristöministeriön tavoitteena on se, että ihmiset siirtyisivät uusiutuvaan energiaan. Miten voimme olla varmoja, että kansalaiset näin toimivat lämmitysremontteja tehdessään, koska tuon kotitalousvähennyksenhän saa kuitenkin, vaikka sitten vaihtaa vanhan öljykattilan uuteen öljykattilaan?

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön tavoitteena on yhdyskuntajätteen määrän pienentäminen ja kaatopaikoille viedyn jätteen määrän väheneminen. Direktiivin vaikutuksesta kaatopaikkoja on keskitetty harvoihin paikkoihin. Tämä johtaa siihen, että kaatopaikoille viedyn jätteen määrä tosiaan vähenee, kun jätteitä viedään maastoon. Kysyisinkin ministeri Lehtomäeltä, onko mitään mahdollisuutta järkiperäistää tilannetta, ettei jätteitä tarvitsisi kuljettaa epäekologisesti satojen kilometrien päähän.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Kuten totesin, joudun menemään tasavallan presidentin esittelyyn, mutta tulen takaisin sen jälkeen, jos keskustelu jatkuu.

Mutta tässä vaiheessa lyhyesti vastauksia muutamiin.

Ed. Karpelalle: Ei mikään takaa sitä muuta kuin valistus ja ihmisten tietoisuus uusiutuvien hyödyistä. Ikävä kyllä tämä kotitalousvähennysjärjestelmä on sen kaltainen, ettei sen sisään voitu leipoa semmoista elementtiä, joka väkisin edistää pelkästään ympäristöystävällisiä ratkaisuja. Näin se, ikävä kyllä, on.

Ed. Hemming kysyi, ovatko energiatehokkuuden parantamiseksi tehtävät toimenpiteet riittäviä. Ne ovat riittäviä lyhyessä juoksussa mutta eivät pitkässä juoksussa. Mutta tässä ei voida ottaa liian isoja harppauksia kerrallaan, kuten myös tämä TT:n selvitys osoitti. Mutta kuten olen jo aiemmin linjannut, niin vuonna 2012 on tarkoitus tiukentaa uudelleen ja sitten keskustelu käydään siinä yhteydessä, kuinka paljon voidaan tiukentaa edelleen. Mutta uskallan väittää, että tämä on suurin mahdollinen harppaus, joka kertaheitolla voidaan tehdä ja joka nyt otetaan.

Minusta varsinkin edustajat Reijonen ja Mäkinen osuivat täällä naulan kantaan, kun puhutaan valtion tukemasta asuntotuotannosta. Uskaltaisin väittää, että ne kannustimet valtion tukemaan asuntotuotantoon kuntasektorin osalta tällä hetkellä ovat erittäin riittävät ja yksikään valtion tukema asunto ei jää sen takia rakentamatta. Mutta kysymys on siitä, että meidän pitäisi mahdollisesti saada uusia toimijoita mukaan näihin talkoisiin, ettei riitä, että isot kaupungit ja jotkut pienemmistä kaupungeista näitä tekevät. Siinä mielessä meidän pitää ehkä miettiä tätä olemassa olevaa yleishyödyllisyyslainsäädäntöä ja tässä tarkoituksessa olen myös asettanut työryhmän Aran ylijohtajan Hannu Rossilahden johdolla sitä nopeasti selvittämään. Me tarvitsemme lisää toimijoita myös markkinoille, jos me haluamme oikeasti riittävästi lisää asuntoja.

Ed. Viitasella oli tämä SDP:n perusviesti, että toimet ja puheet ovat hyviä mutta ei kyllin isoilla keinoilla eikä kyllin nopeasti. Ensimmäisen osalta en ryhdy vänkäämään, se on — aika näyttää. Jälkimmäisen osalta uskallan kuitenkin olla pikkasen eri mieltä. Kyllä ne toimenpiteet, jotka on tehty, auttavat per heti. Rakennusmarkkinoitten osalta pitää myös muistaa se, että alan työllisyys on tällä hetkellä vielä aika hyvässä kunnossa ja tullee olemaan vielä koko kevään ajan. Se kriittinen ajankohta itse asiassa on tuossa loppukeväästä. Jos sen jälkeen rakennusyhtiöillä ei ole ikään kuin uusia urakoita, niin siinä vaiheessa sitten meillä vasta tämän alan työttömyys räjähtää käsiin. Siinä mielessä kyllä tässä vielä aikaa on, ja varsinkin kun sitten puhutaan isommista peruskorjaushankkeista, niin pitää muistaa, että useimmissa tapauksissa ne vaativat taloyhtiöissä yhtiökokouspäätöksiä, joitten ajankohta on joka tapauksessa vasta maalis—huhtikuussa.

Arvoisa puhemies! Kerran vielä pahoittelut, että joudun poistumaan, mutta palaamme.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnäkin, kun jaosto kuunteli asiantuntijoita, niin yksi keskeisin keino lisätä korkotukilainoitettuja vuokra-asuntoja oli se, että korkotukilainojen ehtoihin puututaan ja omavastuukorkoa alennetaan. (Ed. E. Virtanen: Vuosimaksua varsinkin!) Se oli aivan keskeinen, se ensimmäinen. Sillä saatiin edellisen laman aikana vuokra-asuntotuotanto liikkeelle, ja rakentajat olivat sitä mieltä, että tällä keinolla se lähtee myöskin nyt liikkeelle, ja pitivät osiltaan näitä toimia, mitä on tehty, myönteisinä, mutta eivät riittävinä. Yhden prosentin alennus omavastuukorossa merkitsee 2 euron alennusta neliömetriä kohti kuukaudessa vuokriin. Kun vuokrataso uusissa asunnoissa nousee kohtuuttoman korkeaksi, niin oikeastaan tämä keino on ainoa, millä sitä voidaan todella merkittävästi alentaa, eli omavastuukorko pitäisi puolittaa. Mikä on teidän vastauksenne tähän?

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan korkotukiehdoista, niin on useita eri vaihtoehtoja. Yksi vaihtoehto on se, että alennetaan esimerkiksi omavastuukorkoa, jota joskus aiemmin on tehty. Toinen vaihtoehto on se, että luodaan käynnistysavustus, jonka etu on se, että se tuki tulee heti eikä seuraavan 40 vuoden aikana tipoittain. Ja totta kai on selvää, että osa alan toimijoista haluaisi ne molemmat. Mutta tämä käynnistysavustus on vaikutuksiltaan hyvin saman kaltainen ja itse asiassa hyvin saman tyyppinen kuin korkotukiehtojen keventäminen, (Ed. Kuoppa: 60 senttiä ero!) sillä edulla, että se tulee heti. Se, miten ne vertautuvat toisiinsa riippuu monista asioista, muun muassa rakennuskustannuksista, asunnon koosta ja muusta, ja sen takia tämän tyyppisiä suoria yleistyksiä ei voi tehdä.

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin jatkanut hiukan samalla linjalla, mitä ed. Tennilä aloitti. Suomessahan alueellisesta ja nopeasta rakennemuutoksesta on ollut yhteiskuntapoliittisesti ajateltuna aika suurtakin haittaa, eli keskittyminen on luonut valtavasti ylimääräisiä kustannuksia sekä muuttoliikkeen lähtö- että tuloalueilla. Olen nähnyt jossakin sellaisen laskelman, että uuden perheen aiheuttamat infrakustannukset esimerkiksi täällä Pääkaupunkiseudulla ovat luokkaa yli 500 000 euroa. Kun näin on, niin tietysti kysymys kuuluisi, eikö sittenkin olisi järkevämpää pyrkiä estämään väestön keskittyminen tässä yhteiskunnassa ja sitä kautta hyödyntää sekä muuttoliikkeen kohdealuetta että lähtöaluetta.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esitän kysymykseni ympäristöministeri Lehtomäelle.

Haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen toteuttaminen on herättänyt Suomessa ja myös meillä Lapissa hämmennystä, ja onneksi tiedottamisella tämän asian osalta ollaan päästy hyvinkin eteenpäin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että näiden toteutettavien investointien osalta valtion tuki hankkeelle saattaa hyvinkin jäädä pieneksi. Onko kaavailtu, millä tavalla tässä asiassa 2014:ään mennessä tullaan rahoituksen osalta toimimaan?

Tiedottamisen osalta on myös tärkeää huolehtia siitä, että kunnat käyttävät sitä mahdollisuutta hyväksi, jonka asetus suo tiettyjen alueiden vapauttamiseen tämän asetuksen toimeenpanosta. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että monet kunnat edelleen ovat joko tietämättömiä tai tekemättömiä tämän asian suhteen. Millä tavalla ympäristöministeriö aikoo toimia, jotta kunnat aktiivisesti mahdollisimman nopeasti, jotta voidaan ennakoida mahdolliset investoinnit, tulevat toimimaan niin, että ne alueet, jotka voidaan vapauttaa tämän asetuksen toimeenpanosta, myös vapautetaan?

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! YK:n ilmastoneuvottelujen tuloksena Suomelle saattaa tulla uusia velvoitteita osallistua ilmastotalkoiden rahoittamiseen globaalisti. Kysyisinkin ministeri Lehtomäeltä, millaisia budjettivaikutuksia kansainvälisten neuvottelujen tuloksella voi olla Suomen budjettiin ja mikä hallinnonala voisi lähinnä tulla silloin maksajaksi.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Tässä on muutama suora kysymys tullut minulle tässä vaiheessa, vaikka ajattelin, että vastaan vähän perusteellisemmin sitten, kun on menty puhujalistaa eteenpäin.

Ensinnäkin rakennuspuolella todella näiden energiatehokkuusmääräysten lisäksi on varsinkin pidemmällä aikavälillä tärkeää katsoa myöskin rakennusmateriaalien hiilijalanjälkeä. Eli ei pelkästään sillä rakennuksella ja sen energian käytöllä, vaan myös sillä, mistä materiaalista rakennukset on tehty, on tietysti kokonaisuudessaan merkitystä.

Jätevesiasetuksessa on hyvin tärkeää — ensinnäkin siirtymäajan mahdollisuus on kiinteistökohtainen — että kunnat tässä määrittelevät ne alueet, joilla vähempi puhdistusteho riittää, ja sitten, että yhteistyössä kuntien kanssa katsotaan, kun siirtymäaika lähenee loppuaan, minkälaisin ehdoin pääsee lisäsiirtymäajan piiriin. Me olemme pyrkineet siihen, että kun vuosittain ympäristökeskukset käyvät tulosneuvotteluja kuntien kanssa, niin tänä syksynä tämän ainakin olisi pitänyt olla yksi prioriteettikysymyksistä juuri sen vuoksi, että kunnat olisivat paitsi tietoisia myös halukkaita ja aktiivisia toimimaan siltä osin kuin vastuu kunnilla näissä on.

Meidän täytyy myöskin yhteensovittaa nämä määräykset siirtoviemärihankkeiden kanssa. Eli on hyvin tärkeää mahdollisimman pian kartoittaa, minne kannattaa tehdä yhteisiä järjestelmiä, minne tehdään suunnitelmia siirtoviemäreistä, jotta kiinteistönomistajat eivät tekisi ensin kiinteistökohtaista investointia ja sitten kohta tulisi yhteinen viemäri siihen päälle. Näin pyritään välttämään näitä tuplainvestointeja.

Osuuskuntia myöskin tuetaan. Itse asiassa meillä on ollut niin, että Aran kautta kun tuetaan näitä kiinteistökohtaisia, niin tulorajat ovat olleet niin alhaalla, että on aika paljon jäänyt rahaa käyttämättä. Nyt pyrimme kyllä aktiivisemmin siihen, että kotitalousvähennystä hyödynnetään ja että korkeammilla tulorajoilla pystytään myöskin näitä tukimuotoja hyödyntämään.

Ilmastorahoitukseen liittyen haarukka on vielä erittäin laaja, minkälaisista summista tulee olemaan kysymys, kymmenistä tai sadoista miljoonista myös julkisen budjettitalouden kautta. Samoin on täysin auki, minkä hallinnonalan kautta tämä tulee, sen vuoksi, että neuvottelujen täysin kesken oleva kysymys on, tapahtuuko se YK:n nykyisten ympäristörahastojen kautta vai luodaanko ilmastorahoitukseen joitakin uusia rahoitusmekanismeja. Tästä tietysti riippuu myös se, millä tavalla Suomessa tätä kysymystä hallinnoidaan.

Nyt, kun hallitus valmistautuu kehysriiheen ensi keväälle, jossa on jo vuosi 2013 mukana, niin ympäristöministeriön näkökulmasta on hyvin tärkeää, että kiinnitetään huomiota siihen, että 2013 meillä voi kehyksessä olla uusi, erittäin tuntuva menoerä.

Reijo Paajanen /kok:

Herra puhemies! Hallituksen ilmasto- ja energiastrategia pyrkii vastaamaan EU-lainsäädännön asettamiin haasteisiin. Se antaa suuntaviivat toimille ilmastonmuutosta vastaan, ja nyt on vain saatava koko yhteiskunta mukaan talkoisiin. Talouden laskusuhdanne on joissain EU-maissa nostanut esiin mahdollisuuden lipsua tiukoista ilmastotavoitteista. Toivon, että Suomessa kuitenkin pysytään ilmasto- ja energiastrategian linjoilla.

Suomen kannalta on erityisen tärkeää ohjata resursseja vesistöjen suojeluun. Maamme tunnetaan tuhansista kauniista järvistään, ja niiden soisi olevan tulevienkin sukupolvien ilona. Tilanne esimerkiksi eteläisellä Saimaalla ja siellä Pien-Saimaan vesistöalueella on todella hälyttävä. Sinilevähavaintoja on tehty useita vuosia ja joka vuosi aiempaa enemmän. EU:n vesipolitiikka sisältää tavoitteen, että vesien tila sen alueella on hyvä viimeistään vuonna 2015. Tämä tavoite on otettava huomioon, kun jaetaan ympäristöministeriön rahoja myös suomalaisten vesistöjen suojeluun. Vesien hyvän tilanteen saavuttaminen edes vuoteen 2020 tai 2025 mennessä vaatii huomattavasti lisärahoitusta.

Arvoisa puhemies! Kuten tiedämme, asuntorakentaminen on kääntynyt talouskriisin myötä jyrkkään laskuun. Nyt tuo valtion tukema asuntotuotanto pitää saada nopeasti liikkeelle auttamaan rakennusalan vaikeaa työllisyystilannetta. Vuokra-asuntojen rakentamista on hallituksen toimesta ryhdytty tukemaan, mutta myös kuntien on tärkeää toimia vastuullisesti ja taata, että saatavilla on tarvittava määrä kohtuuhintaisia tontteja. Kokonaan uusien asuntojen rakentamisen ohella pitää edistää korjausrakentamista, siksi on tärkeää varata riittävästi rahaa myös korjaustoiminnan tukiin. Rakennuskanta on saatava vastaamaan asetettuihin energiatavoitteisiin talojen energiakorjauksilla sekä lämmitysmuotojen uudelleenvalinnalla.

Arvoisa puhemies! Ydinvoiman lisärakentamista tarvitaan kasvavan energiatarpeen tyydyttämiseksi, mutta ensisijaisesti on edistettävä uusiutuvan energian käyttöä. Bioenergian, vesi- ja tuulivoiman, rakennusten maalämpöpumppujen käyttöönotto vaatii investointeja, mutta pitemmän päälle ne kannattavat. Energiansäästöön ja energiatehokkuuteen tähtääviin toimiin on varattava asianmukainen tuki ja rahoitus. Monista haasteista huolimatta näen uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämisessä useita positiivisia puolia. Yrittäjätaustan omaavana henkilönä minusta on erinomainen asia, että tätä kautta aukeaa arvokas mahdollisuus sekä olemassa oleville että uusille yrityksille kehittää aivan uudenlaista ympäristöteknologiaa.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön hallinnonalalla suunta ja tavoitteet ovat konkreettisia ja toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi etenkin juuri asumisen ja rakentamisen osalta osuvat oikein kohdalleen. Maailmantalouden tilanne on ehtinyt jo pysäyttää rakennushankkeita, niin kuin tänäänkin olemme täällä kuulleet. Mutta samaan aikaan kunnille etenkin Helsingin seudulla on jo jätetty uusia hakemuksia vuokra- ja asumisoikeusasuntojen rakentamiseksi, ja näin hallituksen toimenpiteet osoittautuvatkin jo nyt toimiviksi.

Hyvää tilannetajua osoittaa myös se, että ministeri Vapaavuori on perustanut, kuten tänään kuulimme, työryhmän yleishyödyllisyyslain tarkastelemiseen. (Ed. Kangas: Tarvitaan rahaa, ei työryhmiä!) Erityisen tärkeää on, että kotitalouksia kannustetaan ja pystytään korjausrakentamisen kautta työllistämään alan yrityksiä ja myös panostamaan energiatehokkuuden ja ympäristöystävällisyyden parantamiseen. Kotitalousvähennyksen korottaminen ja kerros- ja rivitaloyhtiöiden energia-avustusten kaksinkertaistaminen auttavat meitä kaikkia osallistumaan talkoisiin sekä taloustaantumaa että ilmastonmuutosta vastaan.

Yhdyskuntarakenteen eheytyminen ja valtion kanssa tehdyn aiesopimuksen toteutuminen on otettu Helsingin seudun sopimuskunnissa tosissaan. On kuitenkin tarkoituksenmukaista, että valtio myös toteuttaa osuutensa ja tulee vastaan infraan ja liikenteeseen liittyvissä rakentamistarpeissa. Kasvu ei onnistu ilman toimivaa infraa ja rakennetta palvelevia liikenneyhteyksiä, enkä tarkoita yksin valtaväyliä. Tärkeää on myös, että kevyen liikenteen väyliin ja vanhojen teiden kunnostukseen on saatavilla rahaa.

Riittävä vuokra-asuntojen määrä on tällä hetkellä varmasti se suurin haaste, mutta varautumista ja ennakointia tarvitaan myös ikääntyvän väestön asumisolosuhteiden osalta etenkin kotien varustelussa, jotta kotona asuminen voidaan turvata mahdollisimman pitkään. Korjaus- ja terveyshaitta-avustuksiin kohdennettu 46,5 miljoonan euron summa on hyvä alku oikeaan suuntaan.

Jätevesiasioiden osalta oli hyvä kuulla ministeri Lehtomäen selvitys näistä tukiratkaisuista ja aikatauluista. Koska tässä asiassa on erittäin paljon epäselvyyttä ja jopa väärää tietoa, olisi tärkeää, että ministeriö informoi tämän budjetin linjauksista ja tähän liittyvistä asioista jatkossakin mahdollisimman monipuolisesti eri kanavien kautta.

Lopulta ehkä kaiken kaikkiaan voi olla tyytyväinen etenkin tämän hallinnonalan osalta siihen, miten oikea-aikaisesti hallitus on nyt ryhtynyt elvyttäviin toimiin.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön osalta ensi vuoden talousarviossa on ilahduttavan paljon sellaisia elvyttäviä toimenpiteitä, joilla voidaan paitsi piristää taloutta ja ehkäistä työttömyyden kasvua, myös edistää sosiaalisesti ja ilmastopolitiikan kannalta hyviä tavoitteita.

Valtion tukeman asuntotuotannon korkotukilainavakuutta nostettiin 670 miljoonasta 920 miljoonaan euroon. Tällä saadaan rakennettua vuokra-asuntoja erityisesti kasvukeskuksiin, joissa niistä on huutava pula. Tavallisten ja sosiaalisten vuokra-asuntojen väliin sijoittuva uusi asuntotuotantomuoto sai 250 miljoonan euron takausvaltuuden. Nämä ovat tärkeitä elvyttäviä toimia rakennussektorille, jonka näkymät muuten näyttävät heikoilta.

Sosiaalisesta näkökulmasta nyt budjettiin tuleva uusi 85 miljoonan euron investointiavustus nimenomaan erityisten ryhmien kuten opiskelijoiden, asunnottomien ja vanhusten asumiseen on hyvä. Asuinrakennusten energiaremontteihin tarkoitettu 8 miljoonan euron lisäraha taas osoittaa sen, etteivät talouden elvyttäminen ja kunnianhimoinen ilmastopolitiikka ole keskenään ristiriitaisia tavoitteita, vaan uusia viherkaulustyöpaikkoja synnyttämällä voidaan sekä avittaa työllisyyttä että estää ilmaston lämpenemistä.

Arvoisa puhemies! Vihreiden perustavoite on huolehtia siitä, että ympäristönsuojelun tasosta ei tingitä. Näinä aikoina sen luulisi olevan myös kaikkien yhteinen tavoite. Ympäristöhallinnon tehtävät eivät ole vähenemään päin, vaan päinvastoin lisääntymässä, kun ilmastokatastrofi etenee. Niinpä nyt meneillään olevissa aluehallinnon uudistamishankkeessa ja valtionhallinnon tuottavuusohjelmassa on ensisijaisen tärkeää varmistaa, etteivät ympäristöhallinnon resurssit pienene tavalla, joka tekee sen tehtävien hoitamisen mahdottomaksi.

Alkuhankkeissa on viime aikoina tehty järkeviä päätöksiä, esimerkiksi se, että ympäristökeskusten määrää ei pudoteta 13:sta. Huolta aiheuttaa kuitenkin esimerkiksi se, että uudessa aluehallintomallissa ympäristön ja luonnonvarojen hallinto koottaisiin samaan virastoon. Halu lähentää luonnonvarojen hallintaa ja ympäristönsuojelua toisiinsa on mielestäni vaarallinen, koska suojelunäkökulma jää yleensä tällöin alakynteen. Tuottavuusohjelma uhkaa syödä ympäristöhallinnosta 274 henkilötyövuotta vuosien 2010—2015 välisenä aikana. Suomen luonnonsuojeluliitto on tähdentänyt, että jo nyt resurssipula heikentää ympäristölupien valvontaa eikä tämä ole ainut valtionhallinnon ala.

Vielä kerran vetoan hallitukseen, että tämä tuottavuusohjelman soveltaminen tehtäisiin niin, että sillä ei tosiasiallisesti estettäisi julkisten tehtävien tehokasta hoitoa.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kuten täällä äsken debatissakin todettiin, niin kyllähän nämä asuntorakentaminen ja korjausrakentaminen ovat nyt niitä toimia, joiden pitäisi olla kaikkien huulilla paitsi puheissa myös teoissa konkreettisesti.

Olen vahvasti sitä mieltä yhdessä oikeastaan kaikkien rakennusalan asiantuntijoiden kanssa, että silloin kun finanssikriisi puhkesi alkusyksystä, asuntorakentamisen jouduttamiseksi olisi tarvittu välittömästi toimia, nimenomaan uusia toimia, uuteen suhdannetilanteeseen reagoivia toimia. En tiedä, mihin ministeri Vapaavuori viittasi, kun hän sanoi, että aikaa vielä on. Nimittäin ainakin silloin alkusyksystä, kun tämä tilanne tuli käsiin, jaoston kuulemat asiantuntijat sanoivat, että nyt olisi se aika toimia. Nyt pitäisi korjata esimerkiksi korkotuen ehtoja, jos halutaan, että keväällä rakennetaan. Kerta kaikkiaan se ei riitä, että ruvetaan siinä tammi—helmikuun vaihteessa askartelemaan jotakin. Minä haluan myös korostaa tässä puheenvuorossani ja vedota hallituspuolueen edustajiin, että olkaa jämäriä hallitusta kohtaan. Itse kun olen ollut hallituspuolueen edustaja, niin aina muistan sen, että kyllä me ministerimme koville pistettiin.

Nyt kun täällä hallitus omissa tiedotteissaan kertoo siitä, että uusia toimia tehdään vuokra-asuntotuotannon jouduttamiseksi, niin raapaiskaapa pikkusen sitä paperia pintaa syvemmältä ja katsokaa, mitä ne uudet toimet ovat. Asuntotuotannon jouduttamiseksi ne toimet, joita markkinoidaan suhdannetilanteeseen reagoivilla toimilla, päätettiin viime talvena hallituksen asuntopoliittisessa ohjelmassa. Uusia toimia on ollut kuntarahoituksen pääomittaminen, hyvä näin. Sitäkin pitäisi puolet lisätä sitä summaa, koska rahoituksen saatavuus on tosiasiallinen ongelma. Toinen uusi toimi on käynnistysavustuksen laajentaminen kaikkiin kasvukeskuksiin ja pienesti sen hinnan nostaminen tai määrän nostaminen täällä Pääkaupunkiseudulla. Siinä ovat uudet toimet. (Ed. Korkeaoja: Ne ovat tärkeitä ja vaikuttavia toimia!) Kukaan asiantuntija ei kuulemisissa priorisoinut käynnistysavustusta, vaan priorisoi korkotuen ehtojen nopean parantamisen.

Sosialidemokraattien ehdotuksessa omavastuukorko puolitetaan, ja olemme luoneet mallin, jolla myöskin tehtäisiin hyvää sosiaalipolitiikkaa eli asuntoihin tulisi kohtuuhinta: 10 euroa per neliö Pääkaupunkiseudulla. Sillä mallilla on laskettu saavan se, mitä sosialidemokraatit ovat koko syksyn esittäneet. Kun täällä ministeri Katainen sanoi eilen, että ei täällä kukaan ole esittänyt, että talousarviota niin kuin nopeutettaisiin, niin kylläpä vaan on esittänyt. Jos hän olisi malttanut kuunnella oppositiota, mitä olisin toivonut, niin kyllä me jo lisätalousarvion yhteydessä vaadimme, että nämä toimet pitää pistää käytäntöön nyt tämän vuoden aikana, piste. Tilanne on vakava, ja en olisi toivonut tätä viivyttelyä.

Mitä tulee hallituksen uusiin toimiin tässä korjausrakentamisen osalta, niitäkään ei ole yhtäkään esitetty tässä uudessa suhdannetilanteessa. Energia-avustusten valtuuden nosto esiteltiin jo kesän budjettiriihen yhteydessä: "Tulemme antamaan lisätalousarvion, jossa sitten nostetaan tätä valtuutta jonkin verran." Se tiedettiin jo ennen suhdannetilannetta. Kotitalousvähennyksen laajennus päätettiin ennen suhdannetilannetta. Mitä uusia korjausrakentamisen tukimuotoja hallitus on tuonut tähän suhdannetilanteeseen? Pyydän, että hallituspuolueiden edustajat, jotka täällä äsken sanoivat, että hyvin on elvytetty nimenomaan tällä alalla, luettelisivat nämä uudet tässä suhdannetilanteessa tehdyt päätökset tältä alueelta. Minun mielestäni niitä ei ole.

Me sosialidemokraatit olemme myös tästä esittäneet oman mallimme, joka on hyvin ekologinen. Käytetään hyväksi tilannetta, peruskorjataan, perusparannetaan ja tehdään se kaikki ekologisesti.

Kotitalousvähennyksen osalta minun on aivan pakko sanoa, että minä järkytyin siitä tiedosta, joka täällä salissa tuli muutama päivä sitten esille: Ministeri Pekkarinen ei tiennyt, että tätä kotitalousvähennystä ei ole rajattu ekologisiin parantamisiin. Eli siis se ongelmahan on ollut tiedossa jo Helsingin Sanomien pääkirjoitusta myöten tai sosialidemokraattien vastalauseessa tai meidän puheissamme täällä useaan kertaan, että tällä kotitalousvähennyksellä pientalo voidaan muuttaa ympärivuotiseen käyttöön ja lämmittää se sähköllä. (Ed. Tiusasen välihuuto) — Ja vasemmistoliittokin on puhunut, kyllä, ed. Tiusanen, ja vahvasti olemme puhuneet.

Tämä tuli ministerille yllätyksenä. Meille on jaostossa kerrottu, että tässä esimerkiksi sanottiin, että kun valtiovarainministeriön vero-osasto kertoi, että ei tätä voi rajata tai on vaikea rajata, niin tekee mieli kysyä, onko tässä salissa se, kuka määrittelee politiikan suunnan tai sen ekologisuuden, onko se hallitus, eduskunta, puolueet vai onko se valtiovarainministeriön vero-osaston virkamiehet. Jos heille on mahdotonta laskea näitä ekologisia rajauksia, niin täytyykö meidän tyytyä siihen? Minun mielestäni ei pidä, ja ihmettelen hyvin paljon, että hallituspuolueet ovat niin tehneet. Etenkin ihmettelen ed. Tynkkystä ja vihreitä täällä — kun me äskenkin puhuimme energiatehokkuuden parantamisesta — kuinka te voitte hyväksyä tämän mallin, josta muun muassa (Puhemies: 5 minuuttia!) teidän meppinne Satu Hassi laittoi hyvin kriittisen tiedotteen silloin, kun tämä tuli esiin, että tämä ei ole ekologisesti rajattu.

Me sosialidemokraatit olemme myös pitäneet ongelmana sitä, että tämä ei kohdistu tasapuolisesti eri tuloluokan ihmisille eikä eri asumismuotojen ihmisille. Meidän vaihtoehdossamme esitetään uutta tukimallia, kotitalousvähennyksen laajentamista kerrostaloihin tai vastaavan tukimallin luomista, jolla saataisiin kunnolla näitä putkiremontteja liikkeelle tässä suhdannetilanteessa.

Arvoisa puhemies! Asiaa riittäisi, mutta huomaan ajan jo ylittyneen, joten jatketaan myöhemmissä puheenvuoroissa.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Viitanen peräsi, että energia-avustukset ja kotitalousvähennykset on muun muassa päätetty jo kesällä riihessä, eikä niillä ole näin ollen mitään elvyttävää vaikutusta. Minusta tämä on hyvin käsittämätöntä ajatuslogiikkaa ylipäätään, kun muistaa sen, että nämä toki on päätetty kesällä riihessä, mutta ne alkavat vaikuttaa kaikkein voimakkaimmin nyt vuodenvaihteen jälkeen, jolloin suhdanne on ehdottomasti päällä. Se on minusta osoitus pelkästään siitä, että hallitus on ollut kaukaa viisas, on nähnyt, mikä tilanne on.

Siitä huolimatta, että sosialidemokraatit koko syksyn ovat huutaneet, että näin ei ole, hallitus on osoittanut, että se on täysin tiennyt, missä mennään, ja on nähnyt, että nyt vuodenvaihteen jälkeen on syytä saada toiminta täysillä käyntiin. Kotitalousvähennyksien käyttö taikka näitten remonttivähennysten hyödyntäminen olisi toki voitu aloittaa jo tämän vuoden puolella nyt joulun alla ja siirtää laskutus vuodenvaihteen yli, jolloin saadaan täydet kotitalousvähennykset vuodenvaihteessa. (Puhemies: Minuutti on täysi!) Silti se on osoitus, että hallitus on toiminut oikea-aikaisesti.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelin hieman sitä, että sosialidemokraattien suunnalta samaan hengenvetoon ollaan huolissaan kotitalousvähennyksen laajuudesta ja siitä, että hallitus ei suuntaa riittävästi toimia rakentamisen elvyttämiseen ja vauhdittamiseen. Kotitalousvähennys parantaa aivan olennaisesti kotitalouksien edellytyksiä tehdä energiaremontteja ja lämmitystapamuutoksia, mutta sen ohella se mahdollistaa myös monia muita työllistäviä, rakentamista elvyttäviä remontteja kotona, enkä näe sitä tässä suhdannetilanteessa ollenkaan huonona vaan päinvastoin hyvänä.

Siitä olemme todennäköisesti samaa mieltä sosialidemokraattien kanssa, että tulee huolehtia, että varmasti saadaan energiaremontit ja lämmitystapamuutokset riittävän vahvasti liikkeelle. Sitä voidaan taas vauhdittaa kotitalousvähennyksen ohella esimerkiksi veroratkaisuilla ja monilla muilla, muun muassa informaatio-ohjauksella, mutta kotitalousvähennyksen laajentaminen sinänsä on erittäin hyvä ja tervetullut toimenpide.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Viitaselle: Hallituksen tehtävä on ennakoida, ja sitä ennakointia hallitus on tehnyt. On hyvä, että hallitus on nähnyt talouden heikentymisen vähän aikaisemmin kuin oppositio, hyvä näin. Totta kai sitä tilannetta täytyy seurata ja muuttaa sitten toimenpiteitä. Mutta juuri se, että kotitalousvähennystä laajennetaan noin tuntuvasti, on työllistävää korjausrakentamista, jos mikä. Rivi- ja kerrostaloasuntojen korjaus- ja energia-avustuksia korotetaan noin 20 miljoonalla. Ette voi sitä kieltää, etteikö näin tehtäisi. Itse luettelittekin ne suhdannetilanteessa tehdyt viimeiset muutokset, ja lisää sitten tulee ensi vuoden puolella.

Se, mihin kotitalousvähennystä käytetään: Uskoisin, että joka ikisessä talossa, jonka energiatehokkuutta ja eristystä parannetaan, se on oikeansuuntainen toimenpide riippumatta siitä, millä se tölli lämpiää. Jos sitten joku tässä maailmantilanteessa on (Puhemies: Minuutti!) niin epätietoinen, että ei ymmärrä käyttää lämmitystapamuutoksia kohti uusiutuvia, niin mitä näille ihmisille voidaan.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kotitalousvähennys on noin parisataa miljoonaa euroa. Pienituloisille on varattu käytettäväksi näihin energiainvestointeihin 2 miljoonaa euroa, ja kun on tutkittu kenelle se menee, niin se hyödyttää erittäin hyvätuloisia ihmisiä.

Minä muistutan, että kotitalousvähennyksen käytössä ei ole sellaisia rajauksia, jotka edellyttäisivät, että ne ovat energiatehokkaita tai energiaa säästäviä. Otan esimerkin: Kesämökkiin, joka ei ole talviasuttavaksi tehty, voidaan laittaa sähkölämmitys ja työkustannukset maksaa tällä kotitalousvähennyksellä. Siis tämä on täysin mahdollista, ja väitänpä, että myöskin tämmöisiä varmasti tulee tapahtumaan.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikki sellaiset toimenpiteet, jotka vähentävät hiilidioksidipäästöjä, ovat tietysti tervetulleita, mutta niiden pitäisi nimenomaan — siihen viitaten, mitä ministeri Katainen täällä sanoi — olla mahdollisimman tehokkaita, ja silloin tämä kotitalousvähennyksen löysyys tässä energiapuolella on ongelma. Mielestäni siihen ei ole kylliksi kiinnitetty huomiota.

Mitä tulee energiainvestointiavustukseen, niin se on 25 prosenttia. Se on se 2 miljoonaa, jonka ed. Kuoppa mainitsi. Se on aivan liian vähän prosentuaalisesti pienituloisten ihmisten kannalta. Ne rajat, jotka siihen on määritelty, ovat erittäin tiukat. Näin ollen sitä olisi pitänyt nostaa, mitä esitimmekin, mutta emme saaneet siihen riittävää kannatusta. Joka tapauksessa (Puhemies: Minuutti!) enemmän toimenpiteitä.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tästä elvytyspaketista pitäisi nyt saada rahaa näihin investointeihin ja putkiremontteihin ja saada laajennettua ne kerrostaloihin ja kerrostaloissakin vielä vuokrataloihin. Ne todella tuovat lisää työtä niin paljon, että se vaikuttaa. Näissä kerrostaloissa usein asuu pienituloisia ihmisiä, joilla on vaikeuksia näitä suuria putkiremontteja tehdä. Moni joutuu muuttamaan sen takia pois. Tässä monensuuntaista apua tulisi, kun tätä laajennettaisiin tänne. Ihmettelen, että hallitus ei ole näihin toimenpiteisiin ryhtynyt.

Itse asun Helsingissä talossa, jossa parhaillaan tehdään putkiremonttia. Se kestää sellaisen lähes vuoden, kun pistetään se prosessi käyntiin, ennen kuin se putkiremontti rupeaa konkretisoitumaan. Nyt pitäisi tehdä päätöksiä, että vuoden päästä saataisiin sitten työntekijöitä sinne.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta kotitalousvähennys on ihan hyvä asia, mutta se koskee vaan pientä osaa ihmisiä, joilla on tarve näihin järjestelmien muutoksiin, koska suurimmalta osalta puuttuu sitten resurssit sen oman panostuksen laittamiseen.

Arvoisa puhemies! Kyllä minusta nyt hallituksen pitäisi sellainen kansallinen ohjelma saada aikaiseksi siinä, että kunnat nyt eivät madaltaisi omia investointejaan, vaan kunnat panostaisivat nimenomaan energiaremontteihin ja perusparannuksiin päiväkodeissa, vanhusten hoitolaitoksissa ja kouluissa. Nyt kunnilla on rahoitusongelmat, eli kyllä valtion pitäisi tulla tässä jollakin suhdannejärjestelmällä vastaan. Sama koskee sitten asuntorakentamista, esimerkiksi Helsingissä tavoite oli 5 000 asuntoa, jää alle 2 500:n. Eli nämä keinot, jotka nyt on otettu käyttöön, eivät riitä.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on hyvä jatkaa tähän ed. Hiltusen puheenvuoroon, että SDP:n pelastusrenkaassa, meidän elvytyspaketissamme, on hallitukselle vinkiksi jo valmis toimi. Tähän esitämme kuntien investointien tukemista 10 prosentilla: korjausrakennetaan homekouluja, sairaaloita, kaikkea mahdollista ja pidetään ihmisistä huolta.

Mutta täällä nyt hallituspuolen edustajat kertovat, että jo kesällä tai jo viime vuonna hallitus tiesi, että lama tulee. Tietääkö hallitus nyt vai ei, koska viime aikoina talous on tullut niin jyrkästi alas, että edes ennusteita ei ole kyetty tekemään sen suhteen, mitä tuleman pitää. Koska niin jyrkkä muutos on tullut, niin kyllä minä ihmettelen ihan aidosti, että hallitus asuntorakentamisen ja peruskorjauksen osalta ei ole esittänyt tässä suhdannetilanteessa juurikaan uusia elvytystoimia. Tämän suhdannetilanteen aikana esitetyt toimet ovat sitä pingispalloelvytystä; ne ovat pieniä, kun se pitäisi olla se rantapallo eli erittäin isoja toimia. Erityisesti korjausrakentamisen puolella pyytäisin edelleen vastausta siihen, mikä on tässä suhdannetilanteessa esitetty uusi toimi.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jo hallitusohjelmaa laadittaessa todettiin, että kuluvan kauden ensimmäiset vuodet ovat vahvan talouskasvun aikaa, minkä jälkeen kasvu oleellisesti hiipuu. Se hiipuminen on ollut paljon oletettua jyrkempää, se on aivan totta, mutta suunta on ollut selvillä jo silloin, kun ensi vuoden budjettia on valmisteltu.

Siihen, ovatko hallituksen elvyttävät toimet pingispalloja: EU-jäsenmaat linjasivat viikko pari sitten yleistä elvytystarvetta ehkä 2 prosenttia bruttokansantuotteesta parin vuoden kuluessa. Ensi vuoden budjettiin sisältyvät, tällä tavoin elvyttäväksi laskettavat, toimet ovat jo 1,5 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Siellä todellakin on niitä elvyttäviä toimia. Elvyttäviä toimia ovat kansalaisten kulutusmahdollisuuksia ja ostovoimaa parantavat toimet, (Puhemies: Minuutti!) rakentamistoimet ja monet muut toimet.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asunnottomien määrä kasvaa, vaikka hallitusohjelmassa on tavoitteena, että asunnottomien määrä saadaan laskemaan ja periaatteessa saataisiin kaikille asunto. On ikävää, että uutena piirteenä asunnottomuudessa on se, että on uusia nuoria asunnottomia. Ihan tällä hetkellä asuntopoliittinen ohjelma ei toteudu, kun ei rakenneta uusia vuokra-asuntoja eikä opiskelija-asuntoja eikä erityisryhmille asuntoja. Tämä on erittäin hankala tilanne. Tarvitaan asuntoja, mutta hallitus ei ole löytänyt riittäviä toimenpiteitä, jotta tämä asuntopoliittinen ohjelma saataisiin toteutettua ja rakennettua lisää asuntoja niin asunnottomille kuin muille asunnon tarvitsijoille.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä oikeasti olen aika pettynyt siihen, jos ed. Tiilikainen ja hallituspuolueet ovat nyt sitä mieltä, että esimerkiksi tässä suhdannetilanteessa ne toimet, joita korjausrakentamiseen, asuntojen perusparannukseen on tähän mennessä esitetty, ovat riittäviä. Sitten minä olen todella järkyttynyt, jos tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi teidän lisäelvytyspaketissanne, joka on vasta tuloillaan, jota on odoteltu kuin kuuta nousevaa, jos siinäkään sitten näitä toimia ei ole sisällä, jos ne ovat kerta niin riittävät.

Nyt jos koskaan on aika isoille putkiremonteille, isoille remonttitöille, isoille ekologisille remonteille myös kerrostaloissa. Me sosialidemokraatitkin sinänsä kannatamme kyllä kotitalousvähennystä, mutta me olemme olleet erittäin huolestuneita, mitä sanoo se kerrostaloasukas, kun hän huomaa, että hänelläpä ei ole oikeutta minkäänlaiseen vastaavaan valtiontukeen kuin sitten taas pientaloissa, mikä sinänsä on hyvä asia, mikäli sekin olisi voitu rajata ekologisesti, mutta sitä ei ole valitettavasti rajattu. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Eli siis tässä on monia ongelmia, ja minä olen todella pettynyt, jos hallitus ei aio näihin millään tavalla vastata.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on kävijämäärältään maamme suosituin kansallispuisto. (Ed. Kanerva: Mikä?) — No, Pallas-Yllästunturi. — Noin 300 000 vuosittaisesta vierailijasta arviolta 80 000 käy Pallastunturin matkailukeskuksessa.

Kuluvan vuoden alussa vahvistetussa kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelmassa on varauduttu lähivuosina kävijämäärän huomattavaan kasvuun. Myös matkailukeskuksen lähimaastossa retkeilevien määrän on arvioitu nousevan.

Pallastunturin matkailukeskuksen alueelle kohdistuu huomattava määrä päiväretkeilyä lähiseudun isoista matkailukeskuksista. Matkailukeskuksen palvelut ja tilat ovat riittämättömät. Huoltotoiminnan puutteiden vuoksi alueen kunnossapito on heikentynyt. Muun muassa hotellirakennusten ja hissirinteiden korjaaminen on tullut ajankohtaiseksi. Sekä hotellia että opastuskeskusta on tarpeen laajentaa.

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan rakentaminen kansallispuistossa on lähtökohtaisesti kielletty. (Ed. Pulliainen: Se on aivan oikein!) Siten esimerkiksi rakennuslupaa edellyttävät hotellirakennusten kunnostus- ja laajentamistarpeet eivät ole mahdollisia ilman lainmuutosta. (Ed. Pulliainen: Eikä lakia pidä muuttaa!)

Kansallispuistojen tarkoituksena on luonnon suojeleminen sekä ihmisten virkistäytyminen. Kansallispuistoista luonnonrauhaa hakevien kävijöiden määrä onkin suuri. Pallas-Yllästunturin kansallispuiston alueella olevan Pallas-hotellin kohdalla on kyllä todettava, että se ei tällä hetkellä täytä ajanmukaisia vaatimuksia.

Ympäristöministeriössä onkin valmisteltu lakia Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa koskevan lain muuttamiseksi siten, että olisi sallittua kunnostaa ja rakentaa kansallispuiston matkailua palvelevan hotellin majoitus-, ravintola- ja muita palvelutiloja sekä laskettelurakennelmia. Tämän hankkeen toivonkin etenevän ja samalla kysyisinkin ministeri Lehtomäeltä, mitä tälle esitykselle kuuluu. Toivoisin teidän valottavan (Ed. Ahde: Ei kannata kysyä!) puheenvuorossanne sitä.

Hanke on herättänyt paljon vastustusta, mutta kansallispuiston lähialueilla asuvien ihmisten suhtautuminen on pääosin myönteistä. Laajennushankkeen sijaan paikkakuntalaisia kuohuttaakin käynnissä oleva yksityismaiden pakkolunastusmenettely juuri tuolla Pallas-Yllästunturin kansallispuiston alueella, valtio kun on lunastamassa metsäpalstoja, jotka ovat vuosisatoja kulkeneet perintönä suvun jäseneltä toiselle. Ei tunnukaan oikealta, että tällä viime vaalikaudella hyväksytyllä lainmuutoksella puututaan perintöoikeuteen ja näiden palstojen perimysoikeus katkeaa. Toivonkin vielä harkintaa tässä asiassa.

Pallas-Ounastunturin kansallispuisto on perustettu jo 70 vuotta sitten. Suosituksi matkailualueeksi Pallastunturin alue oli kehittynyt jo sitä ennen. Alueelle rakennettiinkin Suomen ensimmäinen tunturihotelli. Alkuperäinen hotelli valitettavasti tuhoutui toisen maailmansodan aikana, mutta uusi hotelli valmistui pian sodan jälkeen vuonna 1948. Joka tapauksessa alueella on ollut hotelli jo ennen kansallispuiston perustamista samaan tapaan kuin Kolilla, ja Kolillahan tämä asia on jo laitettu kuntoon. Siksi alueella tulee huomioida erilaiset ristiriitaisetkin tarpeet alueen kehittämisessä. Siten kunnostamis- ja rakentamistöiden mahdollistamista alueella ei voi pitää ennakkotapauksena, joka mahdollistaisi vastaavan toiminnan myös muissa kansallispuistoissa.

Arvoisa puhemies! Toinen lappilaisia kuohuttanut asia on haja-asutusalueiden tiukentuneet vaatimukset jätevesien käsittelylle. Arviolta noin 300 000 asuintalon omistajaa joutuu vuoteen 2014 mennessä uusimaan jätevesijärjestelmänsä. Uudistus koskettaa jopa noin miljoonaa suomalaista. Tiukentuneiden vaatimusten taustalla on tieto siitä, että puutteet haja-asutusalueiden jätevesien puhdistuksessa ovat suurempia ongelmia vesiensuojelussamme tällä hetkellä. Siksi vaatimukset ovatkin perusteltuja. Kyseessä on kuitenkin iso taloudellinen kysymys, joka koskettaa suurta joukkoa kotitalouksia, eikä tavallisia ihmisiä voi yksin jättää maksumiehiksi, kun uudistuksen taustalla on yhteinen etu. Siksi asetuksen toimeenpanossa tuleekin huolehtia riittävistä tukimuodoista tarvittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ojala-Niemelän puheenvuoroon haluaisin kohteliaimmin todeta, että kellään tuskin on mitään sitä vastaan, että siellä oleva hotelli voidaan kunnostaa ja säilyttää sen toimivuus. Mutta ne hankkeet, jotka ovat olleet julkisuudessa esillä, ovat mittasuhteeltaan käsittämättömän suuria, kun ajattelemme tuon kansallispuiston luonnetta.

Epätarkkuus, mikä oli ed. Ojala-Niemelän puheenvuorossa, on se, että Koliin ei tätä hotellia voi verrata. Kolin hotelli on ollut yhteiskunnallisessa valtion omistuksessa. Tässä on yksityisestä hotellihankkeesta kysymys. Kehottaisin edustajaa tutustumaan myös ympäristövaikutusarviointiin, mikä on tästä hankkeesta tehty.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ymmärrän, että Lappi tarvitsee matkailutuloja ja Lapin matkailua tulee kehittää mahdollisimman hallitusti ja sopusoinnussa ympäristöarvojen kanssa. Aivan niin kuin ed. Tiusanen sanoi, ymmärrän senkin, että olemassa olevaa rakennuskantaa peruskorjataan määräajoin.

Sen sijaan skeptinen ja epäileväinen olen sen suhteen, mitenkä massiivisia laajennuksia tehdään neitseelliselle alueelle, ja tässä mielessä asiaa täytyy voida vielä tarkistaa. Omalta osaltani en ainakaan ole valmis antamaan avointa valtakirjaa sille, että oleellisesti laajennetaan. Pidetään nykyisestä toiminnasta hyvää huolta ja tosiaan Lapin matkailulle kaikki sympatia. Siellä on edellytyksiä kehittää sitä vähän muillakin tuntureilla.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy todeta, että edustajakollega Ojala-Niemelä kyllä erinomaisen perusteellisesti kävi läpi tätä hotellihanketta Pallastunturille. Ei ole siihen mitään lisättävää. Totean myös sen, että kansallispuistot tarvitsevat myös palveluita, joihin tukeutua. Ne palvelut, jotka tuolla kansallispuiston alueella tuon hotelliyksikön ja siinä olevien muiden palveluiden osalta ovat, eivät ole kyllä ajanmukaisessa kunnossa, ja asialle tarvitsee todella tehdä jotakin.

Tässä on turha alkaa väitellä mitoituksesta ja mittakaavoista. Ne asiat varmasti tulevat myöhemmin varsinaisessa esityksessä, joka ministeriöstä eduskuntaan tulee, ja eduskunta pääsee myös aikanaan siihen sitten tarkemmin ottamaan kantaa.

Mitä tulee tähän pakkolunastusmenettelyyn, niin siinä toteaisin, että kun lunastetaan tai yritetään lunastaa, niin kyllä valtiolla pitäisi olla erityisen reilun pelin henki näissä lunastustilanteissa, (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) että vähintään vastaavat vaihtomaat tai riittävät kunnolliset korvaukset niistä maksetaan eikä niissä sitten aleta pihistää, niin kuin nyt näyttää kyllä joissakin menettelyissä olevan takana.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen vajaat 40 vuotta käynyt tuolla Pallaksella sekä hiihdonopettajana että myös viihdetaiteilijana ja tiedän, että yleisömäärä, ihmismäärä, mikä sinne tulee, kasvaa vuosittain. Ainoastaan sillä tavalla me voisimme estää ihmisiä sinne tulemasta, että laitetaan portit kokonaan sinne eteen, että sinne pääsee vaan maksusta sisään. Kun näin emme voi tehdä, on järkevää, että siellä on kunnollinen infrastruktuuri, niin kuin edustaja sanoi, että ihmiset eivät niitä nakkipapereita levittelisi sinne tunturiin, vaan nimenomaan siellä on kunnollinen hotelli, jossa ihmiset syövät ja nauttivat ja sitten menevät luontoon.

On aivan järjetöntä vastustaa tällaista hanketta, joka säästää luontoa. Sitä paitsi tämä hotellihankehan ei ole itse tunturissa, vaan se on aika paljon tännempänä sieltä. (Ed. Tiusanen: Se on kansallispuisto!) Itse asiassa edustajat eivät monetkaan tiedä sitä, että siellä tunturissa on aikoinaan ollut Aulangon kokoinen funkkishotelli, jonka saksalaiset räjäyttivät. Pitää muistaa tämä realismi, mikä tässä asiassa on. Minun mielestäni edustaja erittäin hyvin (Puhemies: Minuutti on mennyt!) tämän perusteet selvitti, miksi sinne pitää rakentaa kunnollinen hotelli ihmisille, että he voivat siellä käydä ja nauttia luonnosta.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Syntyperäisenä muoniolaisena kyllä tunnen faktat, ed. Tiusasellekin vain tiedoksi tämä asia. Olen vieraillut viimeksi nyt syksyllä paikan päällä, ja eivät nämä hotellihuoneet, joissa on suihku ja vessa käytävällä, enää kyllä vastaa tämän päivän haasteisiin. Meistä kukaan ei halua semmoiseen paikkaan yhteisiin käymälöihin. (Ed. Ahde: Mutta ed. Alatalo sanoi, että siellä käy paljon ihmisiä!)

Toivon tosiaan tämän kunnostettavan, jotta nämä matkailijat saavat siitä palveluja ja siitä voi sitten lähteä retkeilemään. Siitä ei montaa sataa metriä tarvitse mennä, kun on jo tunturin takana, ja tämä hotellirakennelma ei kyllä sieltä silmiin näy. Luotan kyllä ministeriin siinä, että hän ottaa nämä liikenne- ja viemärijärjestelyt huomioon riittävän hyvin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aikaisemmin ympäristöministerit yleensä suojelivat luontoa, nykyisin on näköjään vähän toisella tavalla. Kyllä kai se sillä tavalla on, että luonnonsuojelusta kun on kysymys, niin sitä luontoa suojellaan, ja jos sinne tällaisia fasiliteetteja luodaan, niin silloin säädellään sitä joukkoa, joka sillä määrätyllä alueella kulkee. Näin on kaikissa Pohjois-Amerikan luonnonpuistoissa ja kansallispuistoissa — olen siellä käynyt ja olen tutkijana pyörinyt siellä. Meikäläinen tarvitsee lisenssin ovella kouraan, ja jos siellä on yksikin henkilö liikaa, sinne ei mennä; sinä odotat siinä trailerisi luona, ja sitten sinä pääset sinne. Täällä pitäisi olla jonkunlaista kulttuuria arvoisalla ministerilläkin. — Välihuutoihin vastaan tässä, en muuhun, muuten ette ole vielä puhunut.

Arvoisa puhemies! Täällä on arvioinnissa lyhyesti ollut tämä ilmasto-osaratkaisu. Totean, että sillä ei ole mitään muuta merkitystä kuin se, että prosessi pysyy käynnissä, ja se on arvokas tulos. Kaikki suuret päätökset, joilla on jotakin maapallon ilmaston kanssa tekemistä, odottavat tulevaisuudessa — toivottavasti niitä tulee. Asiat pitää panna oikeisiin mittasuhteisiin. Mutta se, mikä merkitys sillä on, on ollut juuri se, että sellaiset asiat, joista äsken käytiin debattia, ovat jääneet aivan ulkopuolelle keskustelun. Ilmasto vain, ilmasto vain, ja kaikki ympäristönsuojeluasiat, alkuperäisen luonnon suojelun asiat ovat jääneet agendalta pois. Tässä katsannossa se hinta voi olla todella suuri, ja ympäristöministerin asenne näihin muihin, oikeisiin ympäristönsuojelu- ja luonnonsuojeluasioihin on ollut todella negatiivinen. Olen äärimmäisen pettynyt ja pahoillani, siis suorastaan järkyttynyt.

Otan muutaman esimerkin siitä, mitä on päässyt tapahtumaan, mihinkä ei ole kiinnitetty huomiota. Aivan tämän saman ilmastokeskustelun aikana happosateet edelleen vaivaavat Pohjois-Euroopan luontoa, se koskee rikkidioksidipäästöjä yhdessä kasvavan liikenteen typenoksidipäästöjen kanssa, happamoitumiskehitys etenee. Kukaan ei siitä puhu yhtään mitään, ei minkäänlaista kannanottoa ole ympäristöministeriltäkään näihin asioihin tullut.

Samanaikaisesti on oltu äärimmäisen tarkkaan rajoittuneita siitä, mitä ympäristömyrkkyjä luonnosta seurataan ja tutkitaan. On aika jännittävää katsoa, mitä sitten yhtäkkiä paljastuu. Yksi on tämä tributyylitina, tbt. Kun Vuosaaren sataman tekemisen, sen projektin, alkuvaiheessa yhtäkkiä tultiin havainneeksi, että siellä pohjassa ja kuivalla maalla onkin tätä tributyylitinaa, niin sitten havahduttiin sitä tutkimaan ja sitä sieltä käsittelemään ja eliminoimaan. Mutta samassa yhteydessä ei suin surminkaan otettu selvitykselle sitä, mikä se tilanne muualla on. Nyt paljastuu yhtäkkiä Varkaudessa se, että aivan oikein, selluteollisuudessa käytettiin aikaisemmin tbt:tä ja nyt siellä luonnossa on sitä vaikka kuinka paljon tällä hetkellä. Mutta tästä ei seuraa, niin kuin pitäisi normaalisti ympäristönsuojelullisesti seurata, että välittömästi käynnistetään kaikilla sellutehdasalueilla ympäristöministerin ja -ministeriön johdolla selvitystyö, missä sitä tbt:tä on käytetty, minkä verran sitä luonnossa on ja mihinkä toimenpiteisiin se johtaa. Kaikki tällainen on nyt pois agendalta sen takia, että ilmastopolitiikka hallitsee kaikkea keskustelua.

Sama koskee kemikalisoitumista. Ei edes luonnonsuojelujärjestöiltä tule minkäänlaista reaktiota siihen, kun Vornamo vaatii, että Reach-asetuksen käytäntöön soveltamisesta luovutaan sen takia, että nyt on kemikaaleja tuottavalla teollisuudella vähän ongelmia. Elikkä siis toisin sanoen kaikki olennainen, kaikki keskeinen, se mitä on muutaman vuosikymmenen aikana saatu aikaiseksi, kaikki, on yhtäkkiä menettänyt merkityksensä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erinomainen puheenvuoro asiantuntijalta, kansanedustaja Erkki Pulliaiselta. Hän ehkä käyttää selkokieltä vielä enemmän — itsekään en nyt oikein aina haluaisi käyttää noin vahvoja sanontoja — mutta tuon kyllä esiin ministerille nimenomaan sen huolen, että luonnon monimuotoisuus esimerkiksi on asia, joka jää helposti näiden ilmastonmuutospäätösten ja esimerkiksi metsäteollisuuden tavoitteiden alle, hukkuu ja tuhoutuu. Mutta kysyisin samalla ympäristöministeriltä: Missä on Itämeri-selonteko? Milloin eduskunta saa sen?

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Minä voin kyllä myös yhtyä ed. Pulliaisen viestiin tässä ja myös siihen järkytykseen siitä, kuinka kuitenkin toisella kädellä ikään kuin niin perustavaa laatua olevia asioita kuin luonnon monimuotoisuuden suojelu ja ympäristönsuojelu noin laajasti otettuna on nykypäivänä meillä agendalla. Ehkä juuri tätä tarkoitti muun muassa Luonto-Liiton metsävastaava, joka kirjoitti jokin aika sitten — no, on siitä jo useampia kuukausia — Helsingin Sanomissa näyttävästi, että tämä on epäekologisin hallitus, minkä hän tietää. Tässä yksi asia, minkä minä haluaisin nyt sanoa vakavana varoituksena juuri tästä näkökulmasta tulevaisuuteen, mihin täällä jossain aikaisemmassa puheenvuorossa viitattiin, on hallinnon uudistaminen. Jos todellakin päästetään nyt käymään niin, että nämä ympäristöarvot ja nämä luontoarvot tosiasiassa alistuvat elinkeinoelämän näkemyksille ja arvoille, jos tosiasiassa tulee käymään niin, niin kuin minä pahasti pelkään, niin se on todella, todella huono tie. Myöskin jo pelkästään sellaiset puheet, kun maa- ja metsätalousministeriössä pohdittiin, pitäisikö ympäristöministeriö lakkauttaa, minusta ovat niin pöyristyttäviä tänä päivänä, kun tiedämme, (Puhemies: Minuutti!) mikä haaste kaiken kaikkiaan meillä ympäristöasioiden osalta on edessämme.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En suostu näkemään ilmastostrategiaa ja ympäristönsuojelua toisilleen vastakkaisina, mutta totta on, että ympäristönsuojelun puolellakin on paljon ongelmia. Tänä syksynä on ollut poikkeuksellisen paljon erilaisia ympäristörikoksia niin tributyylitinan kuin monen muunkin osalta, öljytuotteita on kaadettu sadevesiviemäreihin jne. Siitä olen erityisen huolissani, millaisin voimavaroin paikallisesti tällaisten ongelmien kimpussa taistellaan. Vaikka on erinomainen asia, että ympäristökeskukset saivat jatkaa täysivaltaisina myös Itä-Suomessa, niin monessa kunnassa on puolikas henkilö hoitamassa ympäristöasioita ja ympäristönsuojelua. Kysyisinkin ministeriltä: Miten paikallista ympäristövalvontaa aiotaan tehostaa?

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen ansiokkaasti muistutti meitä ympäristönsuojelun ja luonnonsuojelun tärkeydestä. On aivan totta, että ilmastonsuojelun ohella pitää muistaa myös nämä muut ympäristönsuojelun elementit. Onneksi aika usein ne kulkevat myös käsi kädessä. Jos ajatellaan vaikka energiatehokkuuden parantamista tai materiaalitehokkuuden parantamista, jätteensynnyn ennaltaehkäisyä, kierrätyksen edistämistä, niillä tyypillisesti samaan aikaan edistetään ilmastonmuutoksen torjumista ja vähennetään muuta ympäristökuormitusta. Samalla tavalla, jos vähennetään fossiilisten polttoaineiden käyttöä, silloin pystytään torjumaan ilmastonmuutosta ja samalla vähentämään happamoittavia päästöjä. Liikenteessä joukko- ja kevyen liikenteen edistäminen vähentää sekä ilmastoa lämmittäviä päästöjä että rehevöittäviä typenoksidipäästöjä. Eli siinä mielessä kyllä usein löytyy paljon synergiaetuja. Mutta on myös sellaisia valintatilanteita, win/loose-tilanteita, joissa ilmastopäästöjen vähentäminen saattaa johtaa vaikka luonnon monimuotoisuuden kannalta haitallisiin ratkaisuihin, (Puhemies: Minuutti täyttyy!) ja niissä pitää olla hyvin tarkkana.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Pulliainen toi täällä erittäin hyvin esille sen, että tässä ilmastokeskustelussa ja globaalissa ympäristöhaasteessa on jäänyt todella lapsipuolen asemaan alkuperäisluonnon suojelu Suomessa. Minä odotan todella toimenpiteitä, mitä tämä hallitus aikoo tehdä alkuperäisluonnon suojelemiseksi. Viime vuonna eduskunta kävi erityisen keskustelun Itämeren suojelusta ja me edellytimme, eduskunta edellytti, että hallitus tuo tänne selonteon tänä vuonna. Sitä ei ole tuotu. (Ed. Ahde: Onhan tässä vielä aikaa!) Me kuitenkin tarvitsemme välttämättä pikaisesti kotimaisia toimenpiteitä. Maatalouden ympäristötuet eivät tuota mitään hyötyä ympäristölle, miljoonia markkoja menee sinne, jopa sata miljoonaa markkaa (Ed. Ahde: Euroa!) — Anteeksi, euroja, niin. — Koska nämä toimenpiteet alkavat vaikuttaa, ja milloin hallitus tuo todella merkittäviä toimia kotimaisen alkuperäisluonnon suojelemiseksi? Huomioikaa muun muassa vanhat metsät Etelä- ja Keski-Suomessa, Itämeri ja lopettakaa tämä vouhotus näistä Pohjois-Suomen vapaasti virtaavista vesistöistä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tynkkynen oli sinänsä aivan oikeassa, mutta hänenkin puheenvuoroonsa asiantuntijana — hänet on julistettu asiantuntijaksi kaikissa asioissa — sisältyy peitetysti se, että ei seurata niitä todellisia ympäristöongelmia, jotka vaikuttavat meidän päivittäisen ruokamme ja elinympäristömme myrkkyinä meihin ja luontoon. Ja tämähän se pointti on, nämähän ovat hävinneet agendalta aivan kokonaan pois. Koska muistatte sellaisia tänä vuonna käsitellyn? En minä ainakaan muista yhtään uutista esimerkiksi Hesarista nähneeni.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Salolaiselle: Lopettakaa tuo vouhotus maatalouden ympäristötuesta ja sen toimimattomuudesta. Te tiedätte ihan yhtä hyvin sen taustan kuin minäkin, miksi maatalouden ympäristötukivaroja joudutaan käyttämään myöskin tuloelementtinä. Itse olitte neuvottelemassa EU-sopimukseen tätä maataloussopimusta, ja se jäi pahasti keskeneräiseksi, minkä johdosta tätä maatalouden ympäristötukea on myöskin jouduttu käyttämään tulotukena. Se on kuitenkin saavuttanut kaikki ne tavoitteet, mitkä sille on asetettu: ravinteiden käyttö maataloudessa on vähentynyt, siellä on erittäin monipuolisesti käytetty toimenpiteitä, joilla on suojeltu vesistöjä suojakaistoin ja erilaisin muin toimenpitein. Ei pidä syyllistää sellaisesta, mitä on tehty ja missä mennään eteenpäin hyvin hitaasti.

Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta on kuitenkin myös syytä antaa tunnustusta ministerille erittäin hyvin vedetystä Poznanin ilmastokokouksesta ja myös hyvistä linjauksista, joita ministeriössä on tehty ilmasto- ja energiastrategian suhteen. Tehtävänne ei varmasti ole helppo, mutta siitä huolimatta niin Metsoon kuin myöskin ympäristötöihin on saatu lisää panostusta. Kysyisinkin ministeriltä, kun tiedän, että ympäristöministeriö on varsin aktiivisesti ajanut muun muassa kansallispuistohankkeita ja tulevissa kehysneuvotteluissa ja budjettineuvotteluissa nämä asiat lienevät jälleen kerran esillä: Onko valtiovarainministeriön suunnasta tullut minkäänlaista vihreää valoa, jotta esimerkiksi kansallispuistohankkeissa päästäisiin eteenpäin?

Tommy Tabermann /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On hyvä kuulla tämä sana Itämeri, joka näköjään on unohtunut kaiken tämän muun finanssihässäkän keskellä. Sehän konkretisoituu ensi viikolla, Itämeren surkea tila, kun me istahdamme joulupöytään. Tällä hetkellä kotimaisen kalan tarpeesta ja kysynnästä pystytään tyydyttämään vain kolmannes. Suurin syy on Itämeren surkea tila. Kysynkin ministeriltä, mitä hallitus aikoo tehdä, että tulevaisuudenkin joulupöydästä löytyy kotimaista lohta, siikaa, kotimaista silakkaakin, koska tällä tavalla tulemme sellaiseen Suomeen, jossa ei ole kotimaista kalaa eikä kotimaisia kalastajiakaan. Syy on Itämeren surkea tila.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen nyt varmaan jo kolmatta kertaa järkyttynyt tänään, nimittäin tällä kertaa olen järkyttynyt siitä, että Suomen eduskunnasta tänä päivänä vuonna 2008 löytyy sellaista asennetta, että täällä kysymyksiä esimerkiksi Itämeren suojelusta ja maatalouden ympäristötuen tosiasiallisista vaikutuksista ympäristönsuojeluun nimitetään vouhotukseksi. Se oli ehkä ed. Kaunistolta olevinaan retoriikkaa, mutta se ei ollut oikein osuvaa sellaista, koska huolemme pitäisi olla aika iso. Se ei ole vouhotusta, vaan se on tutkimustulos, että tähän mennessä ympäristötuki ei ole osoittautunut riittävän ympäristötehokkaaksi. Siitä ollaan useaan kertaan puhuttu ja useasti ollaan todettu, että se on suurin syy, miksi esimerkiksi kotimaassa me emme pääse niihin tavoitteisiin, mistä aikanaan palkittu Itämeren suojeluohjelma puhuu. Me emme pääse omiin tavoitteisiimme juuri tämän takia. Siksi olisi äärimmäisen kiireistä tehdä ne eduskunnan edellyttämät toimet eli tuoda tänne selontekoa ja selvitystä (Puhemies: Minuutti on täysi!) ja sitä, miten tästä asiasta pääsemme eteenpäin.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Totean täällä, että en ole vouhotuksesta puhunut suinkaan maatalouden tukien osalta vaan Pohjois-Suomen vesistöjen suojelun osalta, Vuotos—Kollaja—Ounasjoki, ja siinä tämä vouhotus saisi loppua.

Mitä tulee näihin maatalouden tukiin ympäristön kannalta, niin jos kerran näitä tukia ei voida käyttää ja ne ovat riittäviä, silloin olisi jonkun verran pitänyt ainakin käyttää muita varoja sitten näitten suojakaistojen aikaansaamiseen ja näitten valumien pienentämiseen. Ei ole hyvä asia se, että me suomalaiset olemme suurin Itämeren saastuttaja per capita. Se ei ole oikein hyvää mainetta. Silloin täytyy, jos eivät tietyt keinot riitä, ottaa käyttöön muita keinoja. Kysymykseni todellakin on Itämerestä: Miksi eduskunnan edellyttämää Itämeri-selontekoa ei tuotu sinä vuonna tänne, jolloin eduskunta sitä edellytti?

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Viitaselle: Kannattaa todella tutustua siihen, mitä viljelijät ovat tehneet ja mitä heiltä on edellytetty tämän ympäristösuojeluohjelman mukaan tehtäväksi. Tutustukaa niihin hyvin tarkkaan. Meillä on esimerkiksi juuri valmistumassa vesiensuojelun hoito-ohjelma Länsi-Suomen vesistöön, jossa maataloudella ja hajakuormituksella on erittäin merkittävä osuus. Se on kommentoitavana netissä. Voitte käydä tutustumassa siihen. Siellä hyvin selkeästi myönnetään se, että maatalous on todellakin toiminut, niin kuin siltä on edellytetty. Olin itse puhumassa sadalle ammattilaiselle, jotka tätä vesienhuolto-ohjelmaa käsittelivät, ja he tunnustivat sen tässä keskustelussa, että maatalous on todellakin puuttunut tähän ongelmaan, niin kuin sen on kuulunut puuttua ja kuten siltä on edellytetty. Ongelma on vain se, että maataloutta ei voi harrastaa pullossa, jossa olosuhteet kuitenkin koko ajan nyt muuttuvat. Meillä sadanta kasvaa ja ympäristöhaasteet tulevat tätä kautta koko ajan vaikeammiksi. (Puhemies: Minuutti täyttynyt!) Muutokset ovat hyvin hitaita ja pellon muisti on pitkä.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Siirryn tästä kiivaasta keskustelusta vähän rauhallisempaan elikkä erityisryhmien asumiseen. Valiokunta on aiheellisesti kiinnittänyt huomiota erityisryhmien investointiavustusten määrään ja erityisryhmien asumiseen liittyvien ongelmien tunnistamiseen. Investointiavustuksia on haettu tulevalle vuodelle yli 200 miljoonan edestä. Haettu avustussumma on kuitenkin suurempi kuin kuluvana vuonna, joten hankkeet ovat keskimääräistä raskaampia ja painottuvat entistä enemmän palveluasuntoihin. Huonokuntoisten ja muistihäiriöisten vanhusten määrän kasvamisen myötä laitoshoitopaikkojen korvaaminen tuetulla asumisella asettaa paineita tälle sektorille entistä enemmän. Hallitus pyrkiikin vahvistamaan useilla eri toimenpiteillä muun muassa ikäihmisten ja vaikeavammaisten mahdollisuutta asua omassa kodissaan entistä pidempään.

Kaikkien erityisryhmien kohdalla asuminen eri palveluin tai tuettu palveluasuminenkaan ei ole toimivaa, vaan laitoshoito jää ainoaksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi. Kehitysvammaisia on laitoshoidossa tällä hetkellä noin 2 300 henkilöä, joista vain 100—200:n arvioidaan tarvitsevan erityisen vaativaa, toisin sanoen laitoshoidon tasoista hoitoa. Laitoksissa asuu tällä hetkellä paljon sellaisia kehitysvammaisia, jotka pystyisivät asumaan tavallisissa asunnoissa tai kehitysvammaisten ryhmäkodeissa, kun riittävä tuki ja palvelut ovat saatavilla. Kehitysvammaisille tarvitaan vuosittain noin 600 uutta asuntoa laitoshoidon korvaamiseksi ja muihin asumistarpeisiin vastaamiseksi. Ensi syksynä voimaan tulevan henkilökohtaisen avun järjestäminen on omiaan auttamaan vaikeavammaisten tuettua, mutta itsenäistä asumista.

Lisäksi valiokunta on mietinnössään aiheellisesti nostanut esille erityisryhmien asunto-olojen parantamisen etenkin paloturvallisuuden osalta. Palokuolemat ovat lisääntyneet hälyttävästi, ja paloturvallisuuden varmistaminen erityisryhmien, esimerkiksi huonosti liikkuvien vanhusten, osalta on tärkeää. Parhaillaan Asumispalvelusäätiö kartoittaa hoitolaitosten ja erityisryhmien asumisyksiköiden tämänhetkistä paloturvallisuutta, ja tähän viitatenkin valiokunnan tekemä 25 miljoonan euron korotus avustusvaltuutukseen on täysin perusteltua.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kiinnittää huomiota siihen, että valiokunta mietinnössään on maininnut Pidä Saaristo Siistinä ry:n arvokkaan työn Itämeren ja sisävesistöjemme eteen. Momentin määrärahaa valiokunta on lisännyt 50 000 eurolla ja kertonut pitävänsä tärkeänä eri ympäristöjärjestöjen toiminnan turvaamista. Tämän summan riittävyydestä voimme olla montaa eri mieltä, ja viitaten äsken käytyyn kiivaaseen keskusteluun liityn niiden edustajien joukkoon, jotka todellakin odottavat Itämeri-selontekoa, tuleeko se sitten ensi keväänä vai milloin tuleekaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Virolaisen puheenvuorossa käsiteltiin aivan mainiosti tätä erityisryhmien asuntotilannetta ja olen täsmälleen hänen havaintonsa kanssa ihan samaa mieltä. Mutta uskaltaisin vielä täydentää sitä havaintoa sen merkittävyyttä lisäävällä havainnolla, nimittäin sillä, se näkyy aivan erikoisesti muun muassa Oulussa, että näihin erityisryhmiin liittyvät taloudet ovat kovassa muuttoliikkeessä tällä hetkellä. Esimerkiksi Oulussa on jo rekisteröity 767 kehitysvammaista henkilöä. Suhteessa asukasmäärään se on erittäin korkea määrä. Tämä merkitsee juuri sitä, mitä te sanoitte, että tarvitaan nyt erittäin pikaisesti erityisryhmien asuntotuotantoa.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Asumisasiasta palaan takaisin siihen jo lämpimäksikin käyneeseen keskusteluun, joka äskeistä puheenvuoroa edelsi.

Tämän keskustelun aikana on usein viitattu suhdannetilanteeseen, ja on tietysti tärkeää muistaa, että ympäristönsuojelu ei voi odottaa, vesiensuojelu ei voi odottaa ja ilmastokysymykset eivät voi odottaa sitä, että suhdannetilanne saadaan käännettyä parempaan päin. On kyllä todettava tähän, ovatko kaikki muut asiat jääneet ilmastopolitiikan alle, että tällainen kuva saattaa hyvinkin julkisesta keskustelusta syntyä, mutta toki eduskunnassa tiedetään paremmin kuin missään muualla, että aina julkinen kuva ei vastaa aivan koko todellisuutta, eli kyllä myös nämä muut asiat ovat olleet agendalla, niitä viedään eteenpäin. Mutta toki on myönnettävä ed. Pulliaiselle, että jos katsoo tätä kulunutta syntyä taaksepäin, niin kyllä ministerin henkilökohtaistakin aikaa ja energiaa erittäin paljon ilmasto- ja energiapolitiikkaan on mennyt.

Ajattelin kuitenkin tässä puheenvuorossa puhua ennen kaikkea vesiensuojelusta, luonnonsuojelusta ja sitten ehkä muutaman sanan aluehallinnosta.

Vesiensuojelukysymykset ovat tietysti erittäin tärkeä osa ympäristötoimialaa kaiken kaikkiaan, mutta erityisesti ensi vuosi ja lähivuodet sen vuoksi, että me olemme päättäneet vesiensuojelutavoitteesta 2015 mennessä. Minulla on jotenkin vähän sellainen tuntu, että meillä on noin ylipäätään Suomessa liian ruusuinen kuva siitä, mikä vesiensuojelun tarve meillä on.

Itämereen yleensä keskittyy tämä keskustelu vesiensuojelun osalta, mutta on muistettava, että myös sisävesistöissä on runsaasti vesistöjä, joiden tila on kaikkea muuta kuin hyvä. Mitä tulee Itämeri-toimenpiteisiin, niin selonteko on hallitukselta tulossa tänne eduskuntaan keväällä ja sitä valmistellaan valtioneuvoston kansliassa ministeri Thorsin johdolla. Ennen kaikkea tämä aikataulutus ja valmistelu on sen vuoksi, että Itämeri-selonteossa haetaan vahvaa linkitystä Euroopan unionin Itämeri-strategian kanssa. Eli siellä tullaan käsittelemään Itämeren suojelukysymyksiä mutta ei pelkästään niitä.

Maatalouden vesiensuojelussa on tehty jo paljon, ja uskon, että viljelijätkin varmaan ovat vähän turhautuneita, kun ravinteiden käyttöä on paljon vähennetty, mutta lopputulemassa se ei ole niin hyvin näkynyt. Mutta on aivan selvä asia, että kun tämä maatalouden ympäristötuen kausi loppuu ja ehtoja voidaan perusteellisemmin uudelleen katsoa, niin meidän täytyy pystyä parantamaan ympäristötuen osumistarkkuutta vesiensuojelun näkökulmasta. On muistettava, että ympäristötuella on muitakin tavoitteita kuin vesiensuojelu, mutta sen osumistarkkuutta vesiensuojelun näkökulmasta pitää pystyä parantamaan.

Toinen olennainen vesiensuojeluasia on jätevesien käsittely, joka meillä asutuskeskuksissa on kohtuullisella tolalla, mutta haja-asutusalueilla on parantamisen tarvetta. Me ministeriössä pyrimme tekemään kaikkemme, jotta kunnissa tiedettäisiin, mikä niiden velvollisuus haja-asutusalueitten jätevesimääräysten toteuttamisessa on, ja että pääsisimme tilanteeseen, jossa yksittäinen kiinteistönomistaja tietää, mitä häneltä vaaditaan juuri tällä tontilla, tällä kiinteistöllä, tällä jätevesimäärällä ja tuleeko hänen tontilleen yhteisviemäröintiä vai eikö tule.

Minä haluan esittää eduskunnalle jälleen kerran kiitoksen siitä, että se on myös rahapuolella kiinnittänyt vakavaa huomiota siirtoviemäreiden rakentamistarpeeseen. Niitä pyritään kyllä viemään tässä nyt tehostetusti eteenpäin.

On toki muistettava, että samalta ympäristötöiden momentilta meidän pitäisi pystyä rahoittamaan myöskin pilaantuneiden maa-alueiden puhdistusta ja siihenkin on runsaasti tarpeita olemassa.

Luonnonsuojelu on myöskin alue ja sektori, jolla pyrimme pääsemään harppauksia eteenpäin myös tämän hallituksen vuosien aikana. Siinä tietysti erittäin tärkeä väline on Etelä-Suomen metsien suojeluohjelma Metso, joka viime kevään kehyspäätöksessä on kuitenkin aika kohtuulliselle rahoitustasolle tullut ja joka suurella volyymilla käynnistyy vuonna 2010, eli vielä alkavan vuoden aikana luonnonsuojelualueiden hankintamenoista iso osa menee vanhojen "häntien" hoitamiseen, joihin sitten sisältyy myös näitä monella tavalla ongelmallisia pakkolunastuksia, jotka kuitenkin, täytyy kaikkien muistaa, ovat lopputulema aika pitkästä neuvotteluprosessista. Pakkolunastukseen mennään vain silloin, kun suojelutavoitteiden saavuttamiseksi on välttämätöntä, että se alue hankitaan valtion omistukseen, ja kun maanomistajien kanssa ei syystä, toisesta tai kolmannesta ole päästy yhteiseen näkemykseen siitä, millä vastikkeella tuo maa-alue voisi siirtyä. Pakkolunastustoimitukseen liittyy aina ulkopuolisen maanmittaustoimituksen arviointi tuon alueen arvosta, joten siinä kyllä kirkko pannaan keskelle kylää eli kummankaan osapuolen oma näkemys tässä ei voita.

Mutta yhtä kaikki, pyrimme nyt saamaan sitten nämä vanhat "hännät" hyvin pitkälle hoidetuksi, jotta päästään sitten toteuttamaan Metson uusien alueiden hankintaa täysimittaisesti. Tärkeä yksityiskohta budjetissa Metsoon liittyen on se, että meille tulee mahdollisuus nyt sitten maksaa tämmöistä ikään kuin konsulttipalkkiota tai välityspalkkiota myös muille asiantuntijaorganisaatioille, kun niiden ehdotusten pohjalta alue tulee Metso-ohjelmaan hyväksytyksi, tästä työstä, eli pyrimme hyödyntämään myös muita asiantuntijaorganisaatioita kuin ympäristöhallintoa yksistään.

On ollut huomattavissa, että kiinnostus tähän vapaaehtoiseen, alhaalta ylöspäin etenevään Metso-suojeluun on aika vireää, mutta vaihtelee vähän alueittain, ja tämä on varmasti myöskin tiedotusasia, eli pyritään siihen, että kaikkialla tiedettäisiin, että arvokkaita alueita kannattaa tarjota nyt myös suojeluun.

Valiokunta on kiinnittänyt mietinnössään huomiota siihen, että luonnonsuojelualueita on iso kasa, jotka odottavat varsinaista perustamispäätöstä. Tämä johtuu siitä, että meillä on edelleen kesken valmistelut luonnonsuojelulain muutoksesta, johon liittyy muutamia aika hankalan valmistelun takana olleita pykäliä koskien rauhoitussäännöksiä, eli esimerkiksi minkälaisin metsästysmääräyksin näitä luonnonsuojelualueita perustetaan. Meillä on vakaa aikomus, tarkoitus, tuoda eduskuntaan kevätkaudella tämä luonnonsuojelulain muutos. Se on hyvin pitkällä, ja uskon, että siihen päästään pureutumaan täällä keväällä.

Sama koskee myöskin tätä jo äsken keskustelussa ollutta lainsäädäntöä Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta. Me olemme hyvin paljon nyt viime keväisen lausuntokierroksen jälkeen työstäneet tuota lakiehdotusta. Siihen liittyen on teetetty tarkempi, alustava ympäristövaikutusten arviointi pohjautuen siihen, minkälaisia vaikutuksia minkäkinlaisella kapasiteettiratkaisulla, siis tämän hotellin osalta, olisi. Uskon, että meillä on nyt mahdollisuus päästä sellaiseen ratkaisuun, että eduskunta pääsee hyvin yksityiskohtaisesti tästä asiasta keskustelemaan.

Uusien kansallispuistojen osalta myöskin tällainen selvittelytyö on käynnissä. On todettava, että varsinkin Sipoonkorven osalta, joka on eduskuntaa useissa yhteyksissä kiinnostanut kovasti, me olemme erilaisia teitä pitkin edenneet ihan mukavasti siihen suuntaan, että saisimme arvokkaimmat alueet tuolla alueella turvattua suojelun piiriin. Nyt myös paikalliset yksityiset maanomistajat ovat juuri eilen pidetystä kokouksestaan lähettäneet minun mielestäni hyvin myönteisen viestin, että Metso-ohjelmaa halutaan hyödyntää, jotta yksityiset maanomistajatkin tulevat tähän mukaan. Todettakoon, että Helsingin kaupunki on maanomistajana äärimmäisen merkittävässä asemassa ja myös näitä keskusteluja Helsingin kaupungin kanssa on käyty. Ensisijainen lähestymiskulma tällä hetkellä Sipoonkorven osalta ei tässä vaiheessa ole kuitenkaan kansallispuisto, vaan näiden alueiden suojelun toteuttaminen muilla tavoilla.

Toinen hallitusohjelmassa mainittu kansallispuistoselvityshän koskee Selkämerta, ja siellä ovat myöskin Selkämeren kansallispuiston osalta paikalliset päätökset syntyneet, ja ensi vuoden aikana katsotaan sitten, löytyykö valtiovallan puolelta valmiuksia siihen, että Selkämeren kansallispuisto saataisiin perustettua. Niin kuin täällä on tullut esille, kysymys on paitsi halusta myöskin euroista eli se vaatii resursointia jonkun verran.

Puhemies! Aivan lopuksi pari sanaa aluehallinnosta. Me olemme keskustelleet kyselytunninkin yhteydessä tästä. Se on mielestäni valmistelussa nyt edennyt ympäristöhallinnon kannalta hyvin myönteiseen suuntaan. Meillä on vahva alueellinen organisaatio jatkossakin. Lähtökohtaisesti ei ole huono asia, jos elinkeinopolitiikkaa luodattaessa paikallistasolla jo varhaisemmassa vaiheessa myös ympäristönäkökulma on mukana, eikä ole huono asia sekään, että ympäristöpolitiikkaa paikallistasolla luodattaessa myös elinkeinonäkökulma on mukana. On muistettava, että lait, määräykset, asetukset, ohjeistukset ja muut tällaiset koskevat hallintoa edelleen, vaikka se yhteistyössä aluetasolla toimii, myöskin jatkossa. Olemme nyt löytäneet ratkaisun, joka turvaa myös sen, että ympäristöministeriöllä on jatkossakin täysi mahdollisuus vaikuttaa myös resurssien allokoitumiseen aluehallinnossa.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Näihin ympäristötöihin. Viime vuonna valtiovarainvaliokunnan päätöksellä oli rahaa 14,2 miljoonaa euroa. Ensi vuoden valtion budjettiin esitettiin ympäristöministeriön taholta 11 miljoonaa euroa, ja se olisi merkinnyt sitä, että vain kolme uutta kohdetta olisi voitu aloittaa ensi vuonna. Valiokunta lisäsi siihen runsaan 3,5 miljoonaa euroa, ja se merkitsee tietenkin sitä, että voidaan aloittaa useampia kohteita. Miksi tätä sahataan jatkuvasti? Kyllä valtiovarainvaliokunta vakavasti harkitsi sen ja oli sitä mieltä, että tätä määrärahaa pitää, myöskin perustetta, korottaa eikä joka vuosi vähentää. Sitä on aina vuosittain lisätty valiokunnassa. Tarve olisi noin kaksinkertainen määrä tähän alkuperäiseen rahaan, jotta nämä suunnitellut työt voitaisiin viedä siinä aikataulussa läpi, mikä on olemassa.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri kiinnitti huomiota maatalouden vesiensuojeluun ja totesi, että ympäristöohjelmaa tulee seuraavalla kaudella täsmentää, niin että se osuu paremmin niille alueille, joista ongelmat syntyvät. Tiedetään, että vesiensuojeluongelmat kohdistuvat ehkä 10—20 prosenttiin pinta-alasta, josta tulee sitten lähes koko ravinnekuormitus.

Taustaa siihen, miksi tämmöistä kohdentamista ei ole tehty, ei ole oikein ymmärretty. Lähtökohtahan on se, että meillä on ollut tarve turvata maatalouden kannattavuus, niin että ylipäätään maatalouden harjoittaminen Suomessa on mahdollista, niin ettei maataloustuotanto pääse rapautumaan, mikä on ympäristön kannalta tietysti oleellinen tekijä. Kun yhteisessä maatalouspolitiikassa ei ole ollut riittävästi työvälineitä, esimerkiksi (Puhemies: Minuutti on mennyt!) luonnonhaittakorvausta tai capin piirissä, niin ei ole voitu tätä kohdentamista tehdä, mutta toivottavasti tässä suhteessa päästään eteenpäin, niin että jatkossa ympäristötuki voidaan painottaa ja muilla keinoilla turvata tämä yleinen kannattavuus.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suhdanteesta ei nyt päästä kyllä minnekään. Yhdysvalloissa tuleva presidentti Obama suunnittelee käyttävänsä 150 miljardia dollaria seuraavan kymmenen vuoden aikana energialähteisiin, niitten kehittämiseen ja kaupallistamiseen. Tällä tuleva presidentti Obama uskoo luovansa viisi miljoonaa uutta työpaikkaa. Kysynkin:

Näkeekö ympäristöministeri, että Suomessa uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen sijoittamalla voitaisiin elvyttää taloutta ja synnyttää uusia työpaikkoja juuri nyt tulevina lähivuosina?

Heli  Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu aikaisemmin kahdesta eri asiasta: kotitalousvähennyksestä ja haja-asutusalueitten jätevesistä. Yhdistetäänpä nämä kaksi. Asunto- ja ympäristöjaostossa kuultiin ministeriä ja sitä, että kun kotitalousvähennystä nyt laajennettiin, niin se tulisi saada ulottumaan myös nimenomaan kiinteistöillä tehtäviin jätevesijärjestelmien huolto- ja korjaustöihin ja myös suunnitteluun.

Kävimme verojaostossa vähän epävirallista keskustelua tästä, kuuluuko tämä kotitalousvähennyksen piiriin vai ei. Kotitalousvähennyksen sääntöjen mukaan sen piiriin kuuluu silloin, kun toiminta tapahtuu itse kiinteistöllä. Kun tällaista suunnittelutyötä tullaan tekemään näissä jätevesijärjestelmissä, ovatko ympäristöministeri ja ympäristöministeriö miettineet, miten tätä tietoa tullaan levittämään, jotta nimenomaan ne ihmiset, jotka tätä apua tarvitsevat, tulevat tietoisiksi siitä, ja jotta myös verohallinto tulee ohjeistamaan kyseistä asiaa niin, että sana leviää ympäri Suomen myös sitä kautta?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Elvytyksestä on puhuttu tänään paljon, ja yksi tapa elvyttää on tietenkin infran rakentaminen, tässä tapauksessa vesi- ja viemäri-infran rakentaminen. Täällä on monesta suusta todettu tarve ympäristötöiden määrärahojen lisäämiseen, ja kiitoksia valtiovarainvaliokunnalle, että se taas tätä tilannetta korjasi.

Kysynkin ministeriltä: Miten on nyt, kun hallitus tulevaa elvytyspakettia raapii kasalle: eivätkö nimenomaan vesi- ja viemäröintihankkeet ole suhteessa jopa paremmin työllistäviä kuin vastaavan rahan käyttö esimerkiksi tierakentamiseen, koska kyllä se putkien asentaminen vaatii ehkä myös ihmistyötä enemmän kuin tierakentaminen, joka voidaan koneistaa?

Toinen näkökulma työllistävyyteen on se, että jos ympäristötyörahoja lisätään, niin osa niistä voidaan suunnata osuuskuntien (Puhemies: Minuutti!) hankkeitten tukemiseen, joissa taas ne osuuskunnan jäsenet panevat huomattavan oman siivun, jolloin elvyttävä vaikutus on entistä suurempi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos elect president Obama olisi kuullut ed. Hemmingin äskeisen puheenvuoron, hän olisi sanonut jenkkityyliin "bingo". Se oli niin nappiin, tuo äskeinen kannanotto uusiutuvasta energiasta ja elvytyksestä.

Arvoisa puhemies! Tähän keskusteluun vaan se, mikä koskee Itämerta ja maatalouden päästöjä, että tästähän valmistui juuri tarkastusvaliokunnan Vtv-mietintö, jossa me kävimme syvällisesti tämän läpi. Siinä ovat myöskin nämä fiskaaliset elementit mukana analysoituna, aivan niin kuin ed. Kaunisto aikaisemmin täällä totesi.

Ed. Tabermann kiinnitti huomiota dioksiiniin, silakoihin ja loheen. Aikaisemmin me olimme siitä aivan yksimielisiä, että ympäristöministeriön tehtävään kuuluu muitten Itämeren rantavaltioitten kanssa pyrkiä siihen, että nämä dioksiinin joutumiset mereen lopetettaisiin. Jos ei niitä päästöjä lopeteta, niin ei siinä sitten mitään. Niitä dioksiineja sitten pureskellaan ruuassa.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä valiokunnan mietinnössä todetaan, että "vesien hyvän tilan saavuttaminen edes vesipuitedirektiivin myöhennetyllä aikataululla, vuoteen 2021 tai 2027 mennessä, edellyttää vesiensuojelutoimien merkittävää tehostamista". Tämä on aika huolestuttavaa luettavaa, että näin pessimistisesti nähdään, että vielä menee jopa kaksi vuosikymmentä, ennen kuin päästään tuohon tavoitteeseen, ja tässä todetaan, että EU:n rahoitusmekanismit pitäisi ottaa tehokkaaseen käyttöön. Kysyn: Miten tässä suhteessa aiotaan menetellä, ja onko tavoitteena saada niitä mekanismeja laajemmin käyttöön?

Lisäksi totean näistä ympäristötöistä, että yhdyn siihen, että ne ovat hyvin työllistäviä ja toisaalta ympäristön kannalta tärkeitä. Eikö niihin todella nyt kannattaisi tässä elvytyspaketissa edelleen lisätä? On tietysti hyvin myönteistä, että valtiovarainvaliokunta lisäsi tuon summan, (Ed. Uotila: Hallitus leikkasi ympäristötukea!) joka nosti tämän vuoden tasosta pikkuisen tätä kokonaismäärärahaa, (Puhemies: Minuutti täyttyy nyt!) vaikka hallituksen esitys oli puutteellinen tältä osin.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille esityksestä ja selvityksestä. Todella tulen tuohon ympäristötöitten kohtaan, mistä meidän jaostomme puheenjohtaja ed. Kuoppa äsken omassa debattipuheessaan totesi. Se on harmittavaa, että me todella joudumme jaostossa nostamaan tätä määrärahaa vuosi vuodelta. Toivoisinkin, että kun näitä valmistellaan, niin ministeriön virkamiehet eivät punakynää käyttäisi, koska tämä on tarpeellinen raha jatkossakin ja ennen kaikkea haja-asutusalueen kannalta näiden siirtoviemäreitten osalta.

Olisin kysynyt arvoisalta ministeriltä haja-asutusalueen jätevesijärjestelmästä. Silloin kun te olitte äitiyslomalla ja ministeri Tiilikainen oli viimeistä päivää töissä, tuli tällainen siirtymäsäännös haja-asutusalueen vanhojen pikkuisten mökkien, mummonmökkien, jätevesijärjestelmään, mutta nyt kuitenkin tuntuu koko ajan olevan kunnissa (Puhemies: Minuutti täyttyy!) epätietoisuus siitä, kuinka menetellään. Miten ministeriö on tiedottanut tästä asiasta?

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pari nopeata kommenttia ministerin puheenvuoron johdosta.

Ensinnäkin siinä oli muutama myönteinen asia. Ymmärrän, että on tiettyjä vaikeuksia tässä Sipoonkorven alueitten järjestämisessä ja toivotan menestystä niihin neuvotteluihin. Selkämeren kansallispuiston tilanne oli hyvä uutinen, kiitos siitä.

Mutta sitten Metson tilanne ei ole hyvä, se ei ole hyvä. Metsähallituksen olisi pitänyt antaa paljon enemmän kuin ne 10 000 hehtaaria vanhojen metsien suojeluun. Siihen nähden jäi valtava aukko, mitä olisi ollut tarve. Se on liian hidas, ja siinä on liian vähän varoja.

Itämerestä: Ei olisi ollut tarpeellista jäädä odottamaan EU:n Itämeri-strategiaa, koska se tulee aikanaan ja se on ihan eri savotta sitten taas. Olisi pitänyt kiinnittää huomiota näihin kotimaisiin toimiin, mitä täällä voitaisiin tehdä vesistöjen tilan hyväksi.

Viimeisenä kommenttina se, että missään tapauksessa ei tule sallia normaalia metsästystä missään luonnonsuojelualueella tai kansallispuistoissa. Ainoa, mitä voidaan hyväksyä, on hirvien- tai peurojenajo, mutta mitään muuta metsästystä siellä tule sallia.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Luonto ja ympäristö ovat todellakin itseisarvo, että tietenkään niistä ei voi puhua pelkästään elvytysmielessä. Mutta sinänsä olen kyllä siitä hyvin ylpeä, että esimerkiksi meidän sosialidemokraattien pelastusrenkaassa meidän elvytystoimemme ovat hyvin ympäristöystävällisiä ja nämä asiat sopivat hyvin yhteen. Muun muassa elvytyssyistäkin ja muutenkin olemme panostamassa ympäristötöihin, vesiensuojelurakentamiseen ja muuhun, ja bingo: Meidän pelastusrenkaassamme on mukana myös merkittävät satsaukset uusiutuviin energialähteisiin, ja lisäksi rakentaisimme raiteita ja ekologisia koteja.

Arvoisa puhemies! Kun olette, ministeri, mielestäni ansiokkaasti ottanut kantaa windfall-veron puolesta ja esimerkiksi meidän vaihtoehtobudjetissamme lisäisimme merkittävällä tavalla ympäristöveroja — niin windfall-veroa kuin laajentaisimme jäteveron yksityisille kaatopaikoille kuin sitten ottaisimme käyttöön myös pakkausveron — toivoisin ministeriltä kantaa tähän verotuspuoleen, ympäristöverotuksen vahvistamiseen, (Puhemies: Minuutti täyttyy!) koska myös ympäristöasiat ovat niin kokonaisvaltaisia, että niitä pitää pystyä katsomaan poikkihallinnollisesti.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta toteaa, että "Selvityksen valmistuttua on tärkeää arvioida, kuinka paljon öljysuojamaksua pitää korottaa, jotta ainakin osa valtion tulevista hankinnoista voidaan korvata öljynsuojarahastosta". Arvoisa ministeri, toivoisin teidän kantaanne tähän korotusasiaan. Tässä on selvitys menossa, mutta sen pitäisi valmistua tuota pikaa.

Ed. Salolainen viittasi Etelä-Suomen pieniin kansallispuistoihin ja sinne tuotavaan metsästykseen, joka on ollut ministeri Anttilan mielihanke; tämä pitäisi pystyä torjumaan. Edellisen hallituksen aikana se pystyttiin torjumaan. Toivon, että ministeri jaksaa tässä edelleenkin, kuten edellinen ympäristöministeri.

Mikä liittyy vielä Pallaksen rakentamiseen, niin todella sen ympäristövaikutusarviointi on hyvin tärkeä asiakirja. Toivon, että ministeri suhtautuu siihen hyvin vakavasti. Nollavaihtoehtokin, joka merkitsee vaan tätä kunnostamista, (Puhemies: Minuutti!) on olemassa.

Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni ed. Salolainen käytti erinomaisen hyvän puheenvuoron. Siihen voinen yhtyä täysin.

Mutta kysyisin ministeriltä: Te puhuitte varsin hyvin Itämeren suojelusta, ja nyt kun odotamme Itämeri-selontekoa ensi keväänä, niin sellainen pieni, mutta tärkeä yksityiskohta ovat sellaiset merenkulkijat, jotka harjoittavat liiketoimintaa. Osa heistä noudattaa sääntöjä ja tyhjentää jätteensä satamassa, niin kuin pitää, mutta osa tekee valitettavan usein ympäristörikoksia ja laskee jätteensä mereen. Voisiko vaikkapa tämän selonteon yhteydessä selvittää sellaista järjestelmää, että kaikki merenkulkijat suorittaisivat jätemaksun septitankkiensa tyhjentämisestä riippumatta siitä, käyttävätkö he tätä mahdollisuutta vai ei. Tällöin ei olisi liiketaloudellisesti kannattavaa enää tehdä ympäristörikoksia ja laskea jätteitä mereen.

Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Alusliikenne Itämerellä on monen hallinnonalan asia. Reippaasti lisääntyvä liikenne kasvattaa onnettomuusriskiä, näin ollen myös ympäristöriskiä. Johtopäätöksenä tästä meriliikenteen turvallisuuteen tulisi panostaa entistä enemmän, ja näin tietysti tullaan tekemäänkin, selvitystyöt ovat käynnissä.

Tosiasia on kuitenkin se, että pieni säästö liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla voi aiheuttaa ympäristöministeriön hallinnonalalla isot kustannukset. Kysymys on nimittäin alusliikenteen telematiikasta, reititys-, ilmoittautumis- ja valvontajärjestelmistä. Osa on vanhentunut ja tullut näin ollen tiensä päähän. Miten ympäristöministeriössä suhtaudutaan tähän asiaan? Kuinka paljon pystytte vaikuttamaan ja haluatte vaikuttaa siihen, että (Puhemies: Minuutti!) tällainen pieni yksityiskohta saataisiin kuntoon?

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ympäristöministeriön määrärahat ovat todella alamittaisia, todellinen tarve on kaksinkertainen. Kysyn ministeriltä: Aiotteko taistella lisää rahaa tähän hallituksen valmistelemaan elvytysbudjettiin? Kiinnitän myöskin ministerin huomiota siihen, että näitten rahojen osalta on suuria tarpeita myös eteläisessä Suomessa, on Sammatin kunnassa, on Hormajärvellä ja vaikka missä. Saamme tietysti tässä yhteydessä pikkasen katsoa myös peiliin, etenkin hallituspuolueitten edustajat, kun valittelemme tämän menokohdan määrärahan pienuutta. Kynä on ollut hallituspuolueitten edustajilla. Miksi ette laita enemmän rahaa siihen?

Sitten tämä tärkein lausuma: Kun Suomen kolme tärkeintä asiaa on lausumaan linjattu, niin siellä ovat Maatalousmuseon tarpeet, Metsätalousmuseon tarpeet ja 4H-toiminnan tarpeet. Näistäkin määrärahoista ympäristötöitten osalta eduskunta on vuodesta toiseen lausunut, että hallituksen pitää laittaa ne pohjiin. Mikseivät hallituspuolueet laita kolmen kärkeen ympäristöpuolen määrärahoja?

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haja-asutusalueiden jätevesihuollon järjestäminen on erittäin haastava tehtävä. Tärkeää tässä tilanteessa olisi, että kunnissa saataisiin jätevesisuunnitelmat nopeasti valmiiksi, että jokainen nyt omaa kiinteistökohtaista ratkaisuaan suunnitteleva tietäisi, millä alueella on mahdollisuus liittyä kunnalliseen viemäriverkostoon, joka on paras vaihtoehto. Kyse kunnissa on rahanpuutteesta. Kysyisinkin ministeriltä:

Onko ministeriössä suunnitteilla jonkinlaista väliseurantaa tai niin sanottua peräänkatsomista siltä osin, että suunnitelmat ja rakentaminen kunnissa etenisivät niin, että yksityiset kuntalaiset välttyisivät turhilta kiinteistökohtaisilta ratkaisuilta ja investoinneilta?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä ympäristötyömäärärahoilla pelleily ei ole muuttunut oman "vuorotteluvapaani" eikä myöskään ministerin äitiysloman aikana miksikään. Hallitus leikkaa budjetista, jonka eduskunta on hyväksynyt, monta miljoonaa. Sitten se laskee sen varaan, että kyllä valtiovarainvaliokunta jälleen muutamalla miljoonalla sitä nostaa, jotta päästään suurin piirtein siihen, mikä on kulloisenkin vuoden pohjissa. Tämä on ihan eduskunnan arvovallan murentamista.

Täällä aamulla ensimmäisissä puheenvuoroissa keskustan varapuheenjohtaja Rantakangas totesi, että ympäristötöihin pitäisi saada yli puolet lisää, niin kuin valiokuntakin toteaa. Ministeri, joka on myöskin keskustan varapuheenjohtaja, toteaa täällä, että ympäristötöihin pitäisi saada lisää rahaa, ja kiittää eduskuntaa siitä, että valiokunta on jälleen lisännyt, niin kuin joka vuosi tähänkin asti.

Mikseivät ministerin ja pääministerin puolueen kansanedustajat huolehdi siitä, että näihin ympäristötöihin tulee kerralla (Puhemies: Minuutti on mennyt!) kunnon korotus?

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Lehtomäki paalutti oikeaan suuntaan äsken, kun hän kertoi niistä tehtävistä, mitä tullaan tekemään, mitä on tehty maatalouden ja haja-asutuksen osalta. Juuri tähän suuntaan pitää mennä.

Edeltävä keskustelu oli vähän sen suuntaista, että kun me lopetamme haja-asutuksen ja koko maatalouden, niin ympäristö on pelastettu tässä maassa. Ystävät, kollegat hyvät, vaikka me lopetamme nämä äsken mainitut kokonaan, meidän ympäristömme tila ei muutu yhtään miksikään. Siksi meidän on tehtävä kaikkialla kaikkia toimia näiden asioiden eteen. Se on yhteinen tehtävämme, ja näin tullaan tekemään. Mutta toivon, että me lopetamme yhden ainoan asian syyllistämisen ja maaseudulla asujien syyllistämisen tämän tyyppisistä asioista. Se on edesvastuutonta kaikilta tahoilta. Toivon, että tämä nyt vihdoin viimein loppuu.

Puhemies! Uusiutuva energia ja siihen liittyvät toimenpiteet ovat erittäin hyvää talouspolitiikkaa, elvyttämispolitiikkaa ja ilmastopolitiikkaa, ja niihin (Puhemies: Minuutti täyttyy!) paukkuja varmasti löytyy.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja jätevesijärjestelmäongelmista, ja omanikin liittyy niihin. Haja-asutusalueiden kiinteistönomistajien on pistettävä omat talousjätevesiasiansa kuntoon vuoteen 2014 mennessä, ja jo nyt on käynyt ilmi, että monella kiinteistönomistajalla on ongelmia joko suhteessa omiin rahamääriinsä tai sitten esimerkiksi siihen, että kiinteistöä käytetään hyvin vähän ja ratkaisut ovat usein kalliita. Monella tontilla on myös liian pieniä korkeuseroja, jotta riittävä matka pohjaveteen saavutettaisiin. Haluaisinkin kysyä ministeriltä:

Mitä suunnitelmia, kannusteita ja sitten lopulta tietysti myös sanktioita on suunniteltu niille kiinteistönomistajille, jotka eivät tahdo hoitaa tai pysty hoitamaan omaa jätevesihuoltoaan asianmukaiseen kuntoon vuoteen 2014 mennessä?

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monet suurten kaupunkien lähellä olevat kehyskunnat ovat suuressa muutostilassa. Haja-asutusalue muuttuu nopeasti kaupunkimaiseksi. Tällainen esimerkki on Ylöjärven kaupunki, ja siihenhän ovat liittyneet myös Kuru ja Viljakkala. Tälle uudelle Pohjois-Ylöjärven alueelle rakennetaan voimakkaasti, ja jätevesiongelma on suuri. Vieressä on ainutlaatuinen Näsijärven vesistö, jolla on suuri virkistysarvo, ja totta kai se tulevaisuudessa tulee olemaan ilmeisesti myös vedenottoalue. Jotta tuo vesistö ei pilaannu, me tarvitsemme nopeasti siirtoviemärin. Kysyisin ministeriltä:

Mitkä ovat nyt yleisesti mahdollisuudet näissä tapauksissa? Olen ymmärtänyt, että tukimäärä on 30—40 prosentin luokkaa ministeriön taholta, jos kunta ja osuuskunnat maksavat loput.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuonna 2014 tammikuun 1. päivä pitäisi olla tosiaan tämä jätevesiverkosto kunnossa. On paljon tullu vanhoolta ihimisiltä eli mummonmökiistä kyselyjä. Ne aivan täräjää siitä, jotta pitääkö heiränkin laittaa. Siellä ollahan hissun kissun, vanhat ihmiset. Ne saastuttaa erittäin vähän, käyttävät ulukuhuusia jnp. Se on kohtuutonta, jos näiltäkin vaaritaan. Jos tähän tuloo pieniä lievennyksiä, niin olis hyvä, jotta tämä tuotaas selvästi esille, että kaikki tietääs.

Tässä on 18 sekunttia aikaa, niin haluan ottaa myös Pallakseen kantaa. Pallas on Suomen tunturien helemi, mutta pitää muistaa: sitä säästäen piretähän, varpailla astotaan, annetahan rakentaa, otetahan matkailusta (Puhemies: Minuutti!) kaikki irti, mitä lähtöö.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä budjetissa, itse asiassa valtiovarain kehyksissä, tulevalle nelivuotiskaudelle on varattu uusien alueiden suojeluun 94,5 miljoonaa euroa rahaa, ja suojelutoiminta tietysti Metso kakkosen kautta painottuu Etelä-Suomeen. Pidän sitä tietysti hyvänä näkökulmana pohjoisen osalta, koska meillä Lapissa esimerkiksi suojelutaso on kyllä reilusti riittävä ja olemme tässä tehneet oman osamme ja vieläpä valtiolle hyvin edullisella tavalla.

Tästä huolimatta Lapissakin viritellään erilaisia suojeluhankkeita ja jopa tässä talossa niitä suojeluhankkeita ollaan viemässä eteenpäin. Ihan varmuuden vuoksi nyt kysyn kuitenkin ministeri Lehtomäeltä: Onhan näin, että ministeriön suunnalla ei ole Lapin suhteen uusia suojeluhankeajatuksia (Puhemies: Minuutti täyttyy!) ja nykyinen suojelutaso Lapissa on ministeriönkin mukaan riittävä?

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeri totesi Suomenmaa-lehdessä jokin aika sitten, että haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen tiedotuksessa on epäonnistuttu ja tämä epäonnistuminen on saanut liikkeelle myös hieman kyseenalaisin tavoin toimivia tekijöitä, jopa huijareita, ja ihmiset ovat ostaneet kalliita, huonolaatuisiakin järjestelmiä ja osin toimivia järjestelmiä taasen turhaan. Ympäristöministerinä Kimmo Tiilikainen totesi, että ohjeistusta tarvitaan ja jätevesiasetukseen kuuluu myös tuo mahdollisuus saada lykkäystä tehostamistoimille kohtuuttomissa tapauksissa. Tiilikainen puhui silloin nyrkkisääntötulkinnoista. Voisiko ympäristöministeri Lehtomäki nyt puolestaan kertoa yksiselitteisesti, missä tilanteessa lykkäystä voi saada, että kunnissa toimittaisiin yhdenmukaisesti?

Vielä nostaisin tuon lempilapseni, hevosenlannan polton, esille. Kysyisin ministeriltä: onko Vtt käynnistänyt nyt nuo koepoltot?

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on erittäin paljon kehuttu tätä EU:n ilmasto- ja energiapakettia. Siinä on paljon hyvää, mutta siinä on kaksi valuvikaa minun mielestäni. Ensimmäinen on se, että näitä ilmaisia päästöoikeuksia jaettiin päästöjä tuottavalle teollisuudelle. Täällä on kilvan kehuttu sitä, että hienoa, että Suomen teollisuus säilyttää kilpailukyvyn, mutta ideahan on, arvoisa ministeri, se, että päästöä tuottavaa teollisuutta pitää siitä rangaista, ja sen takia tämä oli selkeä valuvika, johon ei olisi nyt tässä vaiheessa enää pitänyt lähteä.

Toinen on sitten tämä windfall-verotus. Tässähän on nyt käynyt näin, että EU:ssa windfall-voittojen lähteenä pidetään fossiilisia polttoaineita käyttäville ilmaiseksi annettavia päästöoikeuksia. Sitten on tämä tämmöinen kummallinen malli, tämä Pekkarisen malli, jota demarit tukevat, ed. Viitanen — ei hän edes kuuntele — että meillä pidetään päästöttömän tuotannon päästökaupasta saamaa hyötyä, joka johtaa sitten tietenkin sähkönhinnan nousuun. Minkä takia, arvoisa ministeri, pitää rakentaa vielä veromalli, joka rokottaa päästötöntä tuotantoa? (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Tämä on minusta keskeinen valuvika, ja siksi se raha pitäisi jättää yrityksille sillä ehdolla, että se investoidaan päästöttömään, uutta teknologiaa käyttävään energiantuotantoon.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ministeri Vapaavuori tuli tänne, en tiedä, aikooko hän poistua, niin palataan asuntopolitiikkaan. Me tarvitsemme uusia aravavuokra-asuntoja nyt, mutta tämä suuri innostus rakentaa niitä aivan kaikkialle ja täydellä höyryllä — se ei onnistu niin. Siihen tarvitaan ensiksi sitä, että löytyy halukkaita rakennuttajia, toisekseen, että ne asunnot pystytään suunnittelemaan ja kilpailuttamaan kunnolla, jotta ne pystytään myöskin kohtuukustannuksin rakentamaan.

Minusta tämä asuntopolitiikan ongelma on niin kauan, kuin minä nyt yli 30 vuotta sen kanssa olen ollut jonkin näköisissä tekemisissä, ollut se, että julkista vuokra-asuntotuotantoa on koko ajan kohdeltu residuaalina. Sitä on tarvittu aina laskusuhdanteessa, mutta sitten kun tulee noususuhdanne, niin sitä ei yllättäen tarvitakaan. (Puhemies: Minuutti täyttyy!) Paras esimerkki on tämä, kun aravarakentaminen lopetettiin viime korkeasuhdanteessa, ikään kuin sitä ei nyt tarvita. Nyt nähdään, mikä on seuraus.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ympäristöministeriö on paljon vartijana tänä päivänä. On ilmastonmuutosta, on siihen liittyviä energiansäästöohjeita, rakentamismääräyksiä, on rakentamisen ongelmat käsissä, mutta onneksi on hyvät ministerit, jotka ovat tunnistaneet nämä haasteet. Täällä on avattu aivan oikein näitä ympäristötyömomentteja ja niitten määrärahoja, mutta toteaisin vaan sen verran vasemmalle laidalle, että olisihan näitä asioita toki voinut hoitaa edellisen ja sitä edellistenkin hallitusten aikana parempaan muotoon, niin olisimme nyt paremmassa tilanteessa. Jaoston osalta totean sen, että sen jakovaran puitteissa saimme varsin hyvän lisäyksen sinne, että olen sikäli tyytyväinen puheenjohtaja Kuopan johdolla tehtyihin linjauksiin. Mutta onko jätevesiasetuksen ja yleensä ympäristötöitten osalta ministeriössä kartoitettu sitä, miten laajasti kunnissa yleensä on tehty koko kuntaa kattavaa tämmöistä kartoitussuunnitelmaa? (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Sillä tavalla päästäisiin oikeasti eteenpäin.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä, ed. Laukkanen, teitä kuuntelen ja olen kyllä teidän kanssanne eri mieltä tästä windfall-veron tarpeellisuudesta. Nimittäin kyllähän tässä nyt selvästi, mikä eilenkin tuli hyvin kyselytunnilla ilmi, on kyse myös siitä, kun näitä ansiottomia arvonnousuja tulee, eikö ole oikeudenmukaista ja reilua se, että niitä ansiottomia arvonnousuja kerätään yhteiseen hyvään, yhteiseen käyttöön ja edistetään muun muassa niillä näitä ympäristötavoitteita. Minä haluaisin, itse asiassa toivon todella, että ministeri omassa vastauksessaan ottaa kantaa tähän windfall-verokysymykseen, koska eilen kyselytunnilla valitettavasti se hyvin alkanut keskustelu jäi mielestäni hieman lyhyeksi.

Olisin halunnut aidosti vielä tiedustella hallitukselta, mikä on se aikataulu, koska nythän on, ed. Laukkanen, käynyt niin, että yhteisiä verotuloja olemme menettäneet aika lailla tämän viivästelyn seurauksena. Varovaistenkin arvioiden mukaan yli 300 miljoonaa per vuosi voitaisiin tällä kerätä.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on useissa puheenvuoroissa viitattu noihin jätevesiasioihin ja myös siihen aikaan, kun itselläni oli kunnia tätä ympäristöministerin tehtävää hoitaa. Haluan tässä todeta, että ministeri Lehtomäki on täysin johdonmukaisesti ja entistä ponnekkaammin samaan suuntaan asioita vienyt. Tiedotusta todellakin paljon tarvitaan ja sitä on ministeri Lehtomäen voimin eteenpäin runnottu. Haluan verrata tätä, että kun nyt eduskunta käy täällä tätä oppositio—hallitus-väittelyä, niin 25 prosenttia Suomen kansalaisista tietää, ketkä ovat hallituksessa ja ketkä oppositiossa, joten kyllä se tiedotustehtävä on valtava myös tässä jätevesiasetuksessa, ennen kun se oikea tieto on jokaisen mökin mummolla ja papalla käsissä. Sitä varten meillä on ministerin johdolla tiedotusta tehostettu. Siinä on ympäristökeskuksilla ja kunnilla erittäin iso vastuu.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Aloitan tästä elvytyksestä. Kyllä, ympäristötöillä on minunkin mielestäni erittäin merkittävä elvyttävä vaikutus. Kyllä, aiomme niitä esittää tähän elvytyspakettiin, toivottavasti saadaan niitä sinne myös läpi. Kyllä, se on myönnettävä, että kehysluku ja siitä tuleva luku, mikä talousarvion pohjalla on, on liian alhainen.

Senkin tunnustan, että meidän on hirveän vaikea ministeriön sisäisellä siirrolla saada sitä lukua korjattua, kun yli 75 prosenttia meidän rahoista on toimintamäärärahoja. Meillä on niin vähän näitä investointiluonteisia rahoja, että oikeastaan heti tulee mieleen luonnonsuojelualueiden hankinta, josta voitaisiin tähän siirtää, enkä usko, että oikein eduskunta on sitäkään kannustamassa.

Mutta me olemme kyllä elvytyspakettiin näitä esittämässä ja sen lisäksi olemme esittämässä investointihankkeita eräiden luonnonsuojelualueiden tai kansallispuistojen varustelutason kohentamiseen. (Ed. Saarinen: Tuemme ministeriä, täysi tuki!) Molemmat ovat semmoisia investointisektoreita, joissa nopeasti saisi äksöniä aikaan niin sanotusti.

Sitten toinen asia koskee tätä Itämeri-kokonaisuutta, jota aika monet tässä käsittelivät. Nämä merenkulkuun liittyvät kysymyksethän kuuluvat kansainvälisille merenkulkuorganisaatioille, ja sen takia niissä eteneminen on niin hidasta, koska siellä ovat nämä globaalit merivaltiot kaikki mukana. Mutta me olemme etenemässä siltä osin, että Itämerellä, kun se on tämmöinen erityisen herkkä merialue, saataisiin kiellettyä esimerkiksi septitankkien tyhjentäminen tuolla merellä, joka ei kyllä ole millään tavalla tätä päivää. Yhteistyötä tehdään liikennesektorin osalta, koska asia on juuri niin, että pieni fiba näitten laivojen ohjauksessa voi aiheuttaa ison katastrofinkin merialueella. Tässä tietysti yhteistyö Itämeren muiden valtioiden kanssa on hyvin keskeisessä roolissa.

Öljyntorjuntavalmiutta pitää meillä kansallisesti koko ajan korottaa, ja perustuen eduskunnan mainintaan siitä, että pitää tarkastella, kuinka paljon öljynsuojamaksua korotetaan, tätä valmistelutyötä me nyt sitten eduskunnan tahdon mukaisesti käynnistämme. Tässä on erittäin tärkeää, ja olen sen henkilökohtaisesti ottanut korkealle agendalle, että joka kerta, kun itänaapurin eli Venäjän edustajia tapaan, öljyntorjunta-asia on keskeisesti agendalla esillä, koska öljynkuljetusvolyymiin nähden avomeritorjuntakalusto on Venäjällä aivan liian heikko ja pitää saada myös heidät parantamaan omaa kapasiteettiaan.

Sitten haja-asutusalueiden jätevesiasiasta. Siinä on, kerta vielä, säädökset vuonna 2003 hyväksytty, eli mistään uusista määräyksistä ei ole kysymys. Mutta on erittäin kiinteistökohtaista, mitä toimenpiteitä kiinteistöllä näitten määräysten täyttäminen vaatii, ja siksi on niin tärkeää, että tätä suunnittelua harjoitettaisiin. Täälläkin on esillä ollut kysymys siitä, että kun paikan päälle tulee suunnittelija, sen pitäisi kuulua kotitalousvähennyksen piiriin, mutta ainakin tähän asti minun on annettu ymmärtää, että Verohallitus ei uskalla tätä ohjeistaa, jollei sitä jossain riittävän painavasti ääneen sanota. Yritämme tässä VM:ääkin kannustaa. Se edellyttää tietysti myös sitä, että suunnittelufirmat eriyttävät laskussa sen, mikä oli paikan päällä suunnittelua, mikä on tehty firmassa työpöydän äärellä, koska se työpöytäsuunnittelu ei sitten taas kuulu tähän.

Ympäristönsuojelulaki sanoo selkeästi, että jos kuormitusta on pidettävä vähäisenä ja vaatimuksia on pidettävä kokonaisuutena arvioiden kohtuuttomina, on mahdollisuus saada viisi vuotta lisää siirtymäaikaa. Mutta kun me emme ole vielä sen soveltamisalan loppuvuosissa, niin olemme ajatelleet näin, että ei vielä ruveta myöntämään näitä lisäsiirtymäaikoja, vaan minä toivon, että nyt erityisen aktiivisesti ovat liikkeellä ne kiinteistönomistajat, joilla on paljon jätevettä, kaikki mahdolliset vesitalousvempaimet ja kristallinkirkas tilanne, että meillä tarvitsee tehdä uudistuksia. Mummojen ja pappojen pitäisi nyt olla vielä aika rauhassa. Jos on vähäiset päästöt, ei ole niitä kaikkia mahdollisia pesuvempeleitä, siis astianpesukonetta, pesukonetta ym., saatikka jos ei ole vesivessaa, niin tässä pääsee huomattavasti vähemmällä kuin on ehkä pelännyt.

Sitten seuraavaksi hevosenlannasta. Kyllä, meillä on siis tämmöinen koepolttoprojekti yhteistyössä hevosalan toimijoiden kanssa käynnissä tarkoituksena nimenomaan, kun Euroopan unionissa uudistetaan nyt näihin jätteisiin liittyvää direktiiviä, että saisimme — komission tahdon vastaisesti mutta saisimme kuitenkin — avattua myös jätteidenpolttodirektiivin soveltamisalan, koska meidän näkemyksemme mukaan tämän luonteinen jäte, joka on sinänsä täysin vaaratonta, ei kuulu samojen määräysten piirin kuin jätteenpoltto. Nyt se kuuluu mutta sen ei pitäisi kuulua, ja tarvitsemme tähän myös tieteellistä evidenssiä vahvistamaan tätä vaikutustyötä.

Sitten viimeiseksi EU:n päästökaupasta. Sinänsähän tämä mekanismi toimii oikein. Kun päästöoikeuksia on annettavana jatkossa 20 prosenttia vähemmän kuin niitä on nyt, kun eurooppalaisittain tehdään vertailuja, otan esimerkin, joka jollakin tavalla tunnetaan: Jos Torniossa tehdään terästonni vaikka x-määrällä hiilidioksidia, jos se on Euroopan paras, niin silloin se x otetaan vertailuksi ja päästöoikeuksia myönnetään siihen x:ään verraten. Jos joku kolmen x:n verran tuottaa samalla tonnimäärällä hiilidioksidia, niin sillähän jää hirveä gäppi siitä tarpeeseen nähden. Tämä eurooppalainen benchmarkkaus kannustaa niihin hyviin investointeihin. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Viimeiseksi, puhemies, kyllä minä kannatan tätä windfall-verotusta, koska tässä on riskinä, että uusi päästökauppajärjestelmä vain suurentaa näitten vanhojen ydinvoima- ja vesivoimatuotantojen windfall-verotusta. Ongelmahan on se, että hintamekanismi ei toimi. Yrityksen saama hinta ei ole missään suhteessa siihen, mikä on tuotantokustannus. Minun järkeni ei suoraan sano, jos tuotantokustannuksiin tulee pieni siivu päälle, miten se voi siihen hintaan vaikuttaa, kun hinta on nytkin taivaissa verrattuna tuotantokustannuksiin. Ehkä se voi.

Mutta on muistettava, että kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa tulemme tarvitsemaan kosolti uutta rahoitusrahaa kehitysmaiden ilmastotoimenpiteiden rahoittamiseen. Jos kaikki veromuodot, huutokauppa tyrmätään, windfall tyrmätään, jos kaikki rahalähteet tyrmätään, niin mistä se raha otetaan?

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Yhdyskunnat, rakentaminen ja asuminen vievät ympäristöministeriön hallinnonalan 340 miljoonan kokonaispotista ensi vuonna noin 96 miljoonaa euroa eli reilun neljäsosan. Talouden suhdannetilanne on kuluvan syksyn aikana muuttunut nopeasti. Erityisesti asuntorakentaminen on kääntynyt jyrkkään laskuun. Työ- ja elinkeinoministeriö ennakoi talous- ja työmarkkinaennusteessaan, että rakennusalan työllisyys laskee hieman alle 10 000 hengellä vuonna 2009. Arviota voidaan pitää tämän päivän valossa optimistisena.

Tässä tilanteessa on erittäin tärkeää, että valtion tukemaa asuntotuotantoa saadaan nopeasti liikkeelle. Valtion tukemalle asuntotuotannolle on jälleen tilaa ja kiinnostusta sitä kohtaan on varmasti eri puolilla Suomea. Kiinteistöjen hoitokustannusten ja korkojen nousun aiheuttamat vuokrankorotuspaineet saattavat joissakin kunnissa nousta jopa yli 10 prosenttiin ensi vuonna, kuten täällä on jo todistettu. Kiinteistön ylläpidon kustannusindeksivuosimuutos, 9,9 prosenttia, nostaa yleisesti asumisen kustannuksia. Kuluttajahintaindeksin voimakas nousu vaikuttaa lisäksi kustannuksiin erityisesti 1990-luvun vuosimaksujärjestelmän mukaisilla aravalainoilla rahoitettujen kohteiden osalta, joita on eri puolilla maata.

Kuluttajahintaindeksin mukaan määräytyvällä vuosimaksulla katetaan aravalainan korot ja lyhennykset. Vuokra-asuntojen uustuotantoon otettujen aravalainojen vuosimaksu on 2,6 prosenttia pääomamenoista vuonna 2008, mutta vuonna 2009 se kohoaa lähes puolella 4,4 prosenttiin. Perusparannusten aravalainoituksessa vastaavat luvut ovat 4,1 prosenttia ja 5,9 prosenttia. Korotuspaineet ovat siis suuria, minkä lisäksi on syytä muistaa, että noin yleensä kohtuuhintaisen asumisen mahdollistaminen ennalta ehkäisee myös asunnottomuutta. Korjausrakentamisen ylläpitäminen ja tarkoitukseen myönnettävien korkotukilainojen ehtojen edullisuus on tässä tilanteessa erittäin tärkeää. Peruskorjausten tekeminen ajallaan varmistaa asuntojen hyvän kunnon ja säilymisen kohtuuhintaisessa vuokrakäytössä myös tulevaisuudessa.

Myönteisenä voidaan erityisesti pitää rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Rakennusten lämmitys aiheuttaa noin 30 prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä ja noin 40 prosenttia energiankulutuksesta, joten toimenpiteet ovat oleellisia myös ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Kerros- ja rivitalojen energiataloudellisiin korjauksiin osoitetaan tukea 20 miljoonaa euroa ja pientalojen tarveharkintaisiin energia-avustuksiin 2 miljoonaa euroa. Lisäksi hyvin perusteltuina voidaan pitää asunto-osakeyhtiöiden energiataloudellisten korjausten edistämiseksi käyttöön otettavaa korkotukilainaa sekä ympäristöministeriön toimintamenoihin varattua 2 miljoonan euron määrärahaa ilmasto- ja energiastrategian toimeenpanon edellyttämiin selvityksiin ja viestintää rakennuksista aiheutuvien päästöjen vähentämiseksi sekä rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi.

Arvoisa puhemies! EU:n huippukokous onnistui kuin onnistuikin saavuttamaan Ranskan johdolla tuloksen ilmastotavoitteissa, jonka myös parlamentti tällä viikolla vahvisti. Suomi saavutti neuvotteluissa keskeiset tavoitteensa, mistä on syytä lausua kiitokset pääministeri Matti Vanhaselle ja elinkeinoministeri Mauri Pekkariselle.

Suomea koskevat kansalliset tavoitteet vuodelle 2020 ovat päästövähennysten osalta erittäin haastavat, ja niiden toteuttamisen hinta tulee olemaan kova. Uusiutuvien energialähteiden osuus on nostettava 38 prosenttiin nykyisestä 28,5 prosentista ja kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä 16 prosenttia. Ilmastonmuutoksen hillintä ja muutokseen sopeutuminen vuoteen 2020 ulottuvien EU:ssa hyväksyttyjen ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi samoin kuin muiden ympäristöongelmien ratkaiseminen vaativat uusia keinoja tuottaa energiaa ympäristöystävällisesti ja tehokkaasti. Kyseeseen tulevatkin vesivoiman lisärakentaminen, bioenergian osuuden kasvattaminen sekä tuulivoiman ja aurinkoenergian käytön merkittävä lisääminen. Myös ydinvoima kuuluu toistaiseksi ainoana uskottavana perusvoimaratkaisuna tähän kokonaisuuteen.

Jotta asetettuihin kansallisiin tavoitteisiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi päästäisiin, haluan ottaa esille vielä yhden haasteen, johon meidän on vastattava, ja se on energiankulutus. Energiatehokkuutta ja energiansäästöä tulee jatkossa lisätä ja se tulee ottaa huomioon aiempaa paljon vakavammin. Yhtenä tulevaisuuden suurimmista haasteista on energiankulutuksen jatkuvan nousun taittaminen. Tässä motivoivammaksi tavaksi tehdä ympäristötekoja on saatava energian säästäminen ja energiatehokkuuden nostaminen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ensiksi kiitokset puhemiesneuvostolle ja puhemiehille siitä, että tämä keskustelu on päiväsaikaan. Meistä monet muistavat sen, miten ympäristöpääluokan keskustelu käytiin aamuyöstä yleensä. Täällä on ollut tosi hyvä debatti, paikalla paljon kansanedustajia. On hienoa, että molemmat ministerit ympäristöministeriöstä ovat nyt paikalla. Mikä ei ole paikalla, on tuo media, siis ystävämme orrella, heitä ei ole nyt näkynyt tänään täällä. Toivon mukaan tämä kiinnostus leviää myös sinne, ja voihan näitä puheita kuunnella siellä työhuoneessakin, (Ed. Pulliainen: Kirjoittavat ed. Tiusasen poliittisesta historiasta muistiota parastaikaa!) niin kuin monet kansanedustajat tekevät.

Puhemies! Tämä on tietysti myöskin vertailu, näkyykö heitä vai ei, millä tavalla yleensä ollaan kiinnostuneita asiasta, myös kansanedustajien osalta. (Ed. Pulliainen: Katsokaapa, kuka sieltä tuli, ed. Tiusanen!) — Ai niin, sieltä saapui Helsingin Sanomat. Tämä on ystävällinen avaus.

Puhemies! Tässä haluaisin lähteä tästä ilmastokriisistä ja ilmastonmuutoksesta, joka on edelleenkin planeettamme suurin ongelma ja joka on todellakin tähän taloudelliseen kriisiin nähden paljon suurempi ongelma. Sen ratkaiseminen on tietysti ensisijaista, mutta niitä voidaan ratkaista käsi kädessä, niin kuin täällä on todettu. Haluan viitata siihen, mitä esimerkiksi ed. Perkiö aikaisemmin täällä salissa mainitsi: Meillä on kaksi kriisiä, ilmaston ja talouden kriisi, ja niitä voidaan ratkaista yhdessä. Eli silloin tämä budjettikirja olisi tietysti myös keino tähän. Työllistäminen tapahtuu niin, että me käytämme rahoja korjausrakentamiseen mahdollisimman nopealla aikataululla ja käytämme tehokkaita toimenpiteitä, kuten esimerkiksi korkokannan aitoa alentamista niin, että hankkeet lähtevät liikkeelle. Nykyrakennuskanta on tietysti ensisijaisesti kohteena silloin, kun olemme ratkaisemassa myös tätä tämänhetkistä taloudellista kriisiä, missä Suomi on mukana.

Energiatalouden ja hiilidioksidipäästöjen vähentämisen tulee tietysti olla oleellinen osa aina näissä hankkeissa, ja sitten näitä sisäänrakennettuja ongelmia on esimerkiksi se, että kotitalousvähennys ei pysty kontrolloimaan asioita. Voimmeko uskoa vaan siihen, että ei tehdä sellaisia hankkeita, joissa ei ole ilmastonäkökulmaa positiivisella tavalla mukana? En usko, että näin yksinkertaisesti tietoisuus on vielä lisääntynyt tässä maassa. Paineita muun muassa öljylämmityksen säilyttämiseen ja jatkamiseen on olemassa.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin tavoite on edelleen kahden asteen tavoite eli se, että ilmakehän keskilämpö ei tule nousemaan enempää kuin kaksi astetta esiteollisesta ajasta. Tähän nähden ilmastotieteen tulokset osoittavat valitettavasti maapallon keskilämpötilan nousevan huomattavasti ennakoituja laskelmia, myöskin Ipcc:n laskelmia, nopeammin. Tämä vaatii silloin hiilidioksidin pitoisuustavoitteen tarkistamista 350 ppm:n tasolle, ja tässä haluaisin viitata siihen, että ympäristövaliokunta on ainakin kahdessa lausunnossaan tähän jo viitannut ja tähän sitoutunut. Ilmastohaasteemme tiukkenee, tarvitsee entistä enemmän nopeita vaikuttavia toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Erittäin tärkeä asia: Mitä tapahtui Brysselissä? Kun kävimme tästä keskustelua täällä kyselytunnilla tai muuten ministeri Pekkarisen kanssa, hän vakuuttaa, että EU:n taso säilyy. Mutta mikä muuttuu? EU on luopunut johtoasemastaan, puhemies. Minusta tämä on se suuri ongelma, ja miksi? Sen takia, että se on ottanut avukseen mekanismit cdm ja joint implementation, siis tämä yhteishanke ja kestävän kehityksen mekanismit, nimenomaan sillä tavalla, että nyt laskelmien mukaan EU käyttäisi hiilidioksiditason alentamisessa 72 prosenttia näitä ulkoisia mekanismeja ja ainoastaan siis 28 prosenttia vähennyksistä tapahtuisi EU:n sisällä.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on todennut, että vesien hyvän tilan saavuttaminen edellyttää vesiensuojelutoimien merkittävää tehostamista ja siihen vaaditaan rahallista lisäpanostusta. Haja-asutuksen jätevesihuollossa on tarpeen tehostaa kiinteistökohtaista jäteveden puhdistusta, mutta tämä ei ole tietenkään ilmaista. Keskitetyn viemäröinnin lisääminen on tärkeää, ja valtion vesihuoltohankkeella on tässä suuri merkitys.

Äsken mainitsin kysymyksessäni muun muassa Ylöjärven kaupungin, joka on nopeasti muuttumassa. Nyt myös kuntaliitosten myötä sinne tulee Viljakkalan ja Kurun kunnat. (Ed. Ollila: Viljakkala on jo!) Ne ovat tosiaankin semmoisia alueita, joissa muututaan nopeasti kaupunkimaiseen asumiseen, ja vieressä on kuitenkin Näsijärven vesistö, jonka virkistysarvo on mittaamaton. Olen ymmärtänyt, että tukimäärä on 30—40 prosentin luokkaa ministeriön taholta, osuuskunnat maksavat loput. Tätä ei voi jättää pelkästään osuuskuntien ja yksityistalouksien hoidettavaksi. Omakotikohtaisesti viemäröintiliittymä saattaa nousta jopa 15 000 euroon. Tämä asia täytyisi ratkaista. Näitä kohteita on tietysti lukuisa määrä nyt ympäri Suomea.

Rakennuskustannusten kallistuminen on vaivannut erilaisia ympäristötöitä. Toivottavasti tilanne nyt vähän helpottuisi. Maanrakennusindeksi on kohonnut kuluneen vuoden aikana 10 prosenttia. Momentin määrärahan tulisi olla kaksinkertainen talousarvioesitykseen nähden, koska näitä hankkeita on tosiaan 40 vuoteen 2013 saakka. Nämä rakennushankkeet tietysti, niin täällä on puhuttu, toimivat taloudellisena elvytyksenä, jos niitä päästään vaan mittavasti tekemään. Valtiovarainvaliokunta toteaa, että useassa keskeneräisessä hankkeessa on tosiaankin hinnannousu jo mukana, mutta tosiaan toivotaan siinä suhteessa, että kustannukset eivät ainakaan nousisi.

Pirkanmaalla on uusi Kihniö—Parkano-siirtoviemärihanke. Se tarvitsisi 300 000 euroa; Lounais- ja Luoteis-Pirkanmaan kakkosvaihe vielä 0,9 miljoonaa euroa; Kangasala—Rusko vielä miljoonan, kuten ed. Ollila tietää. Virtain vesihuoltohanke ei ole päässyt vielä edes ympäristöministeriön listalle. Näillä hankkeilla on kiire, koska kyse on tuhansien ihmisten vedestä. Vuoden 2013 loppuun mennessä täytyisi kiinteistökohtaiset jätevesijärjestelmät saada asetuksen mukaisiksi. Niin kuin täällä on todettu, tosiaan tällaisia pieniä mummonmökkejähän tämä nyt ei koske, mutta suuri osa talouksista kuitenkin tähän joutuu siirtymään. Kiitokset valiokunnalle, että momentille tuli kuitenkin lisää rahaa.

Täällä on puhuttu myös muuttoliikkeestä. Täytyy sanoa, kun olen tätä asia vuosikymmeniä agendalla pitänyt, että muuttoliike on ollut todella traaginen ilmiö. Ihmisten keskittyminen suurkaupunkeihin on ongelma niin muuttotappioalueilla kuin toisaalta ruuhkaantuneissa betonikaupungeissa. Sitten itketään tosiaan asumisen kalleutta suurkaupungeissa. Eikö olisi tosiaan parempi, että ihmiset voisivat tehdä työtä ja asua siellä kotimaakunnissaan ja omilla koti- ja syntymäpaikkakunnillaan. Viedään työpaikkoja sinne vaikka uusiutuvan energian muodossa. Kun olen Suomea kiertänyt, niin kyllä se ihmisten vastaus on kuitenkin, että he haluavat asua kotiseudullaan, jos vain leipää riittäisi. Eivät he halua puolta Suomea tyhjäksi.

No, nyt kun vahinko on päässyt tapahtumaan, niin suurkaupungeissa on ongelmia, ja niihin täytyy tietysti puuttua. Täällä on myös ministeri Vapaavuori puhunut siitä, että vuokra-asuntotuotantoa täytyy nimenomaan kohentaa. Toivottavasti tosiaankin me saamme sitä lisääntymään. Valtion tukemalle asuntotuotannolle on tilaa ja kiinnostus sitä kohtaan on lisääntynyt. Korkotukilainalla pelkästään pystytään rakentamaan ensi vuonna 6 000 asuntoa ja vuokra-asuntojen takauslainalla 2 000 asuntoa. Tämän tyyppiset asunnot eivät saisi sitten lopulta päätyä kenenkään keinottelun kohteeksi. Sekin on totta, että toimivia rakennuttajia ei ole ehkä tarpeeksi. Tässä mielessä on hyvä, että on esimerkiksi tällaisia Eteran tyyppisiä rahoittajia, jotka omalta osaltaan esimerkiksi vanhusten taloja rakennuttavat. Toivotaan, että rakennusliikkeitä on vielä pystyssä tämän tulevan taantuman jälkeen, että niitä pystytään myös sitten rakentamaan.

Omakotitontteja peräänkuuluttaisin varsinkin Tampereen seudulla. Siellähän on ollut pitkään se perinne, että on rakennettu lähinnä betonilähiöitä. Kyllä siellä voi moni silti taantumankin aikana hartiapankilla rakentaa perheelleen kodin, jos vain rahoitus järjestyy ja omakotitontin hinta ei muodostu liian kovaksi. Valiokunnan esittämät ajatukset korkotukilainojen omavastuukoron alentamisesta sekä lainaehtojen parantamisesta loiventamalla korkotuen alentamista ja (Puhemies: 5 minuuttia!) pidentämällä korkotukiaikaa ovat hyviä asioita.

Täällä oikeastaan ed. Seurujärvi jo puhui energiatehokkuudesta rakennusten osalta, niin en viitsi sitä enää toistaa. Mutta sehän on itsestäänselvä asia, että sitä meidän täytyy tulevaisuudessa tukea.

Ylipäänsä sanoisin niin, että tämä tuleva taantuma — vaikka ympäristönsuojelu ja tämä koko ilmastopolitiikka on tärkeää — tulee kyllä aika paljon muuttamaan myös keskustelun sävyä, miten ylipäänsä ihmisille leipää ja työtä löytyy, ja sitten hoidetaan myös ympäristöä, totta kai.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Monessa puheenvuorossa on tänään todettu ympäristöministeriön toimialan laajuus ja ympäristöpolitiikan vaikutukset monille elämänalueille. Itse asiassa tuosta laajasta ympäristöpolitiikasta voisin mainita, kun täällä on peräänkuulutettu, että ilmastopolitiikan ohella täytyisi myös muista ympäristöasioista puhua, että Sitra on käynnistänyt tämmöisen luonnonvarastrategian laadintaprosessin, jonka tähtäimenä on katsella tulevaisuutta ja sitä, millä tavalla Suomelle ammennetaan hyvinvointia luonnonvaroja kestävästi hyödyntäen, tällä tavalla kiteytettynä.

Oikeastaan kun ympäristöstä puhutaan, niin samaan aikaan täytyisi aina puhua taloudesta. Eli kysehän on ympäristön ja talouden yhteensovittamisesta. Kun pohditaan sitä, onko meidän talous sitten kestävällä pohjalla, niin siinä tarvitaan vähän apukäsitteitä ja mittareita. Itse asiassa kun taloutta ja ympäristöä tarkastellaan yhtä aikaa, niin ensimmäinen mittari on materiaalitehokkuus: saadaanko käyttöön otetuista raaka-aineista — olkoon nyt sitten kuutiopuuta tai tonnimalmia tai mitä tahansa raaka-ainetta — mahdollisimman paljon sitä bruttokansantuotetta irti, siitähän materiaalitehokkuudessa on kyse. Paitsi että tässä on kyse raaka-aineitten jalostusasteen nostosta, niin mitä suurimmassa määrin tässä on kyse myös jätteitten hyötykäytöstä. Itse asiassa siellä kestävän kehityksen maailmassa sanaa "jäte" ei ole, on vain käyttötarkoitustaan odottavia raaka-aineita.

Toinen mittari kestävälle taloudelle on energiatehokkuus, mistä nyt sitten ilmasto- ja energiapolitiikan aikana paljon puhutaan. Itse asiassa tuo energiatehokkuuden parantaminen on ilmasto- ja energiapolitiikan kulmakivi, koska ellei siinä onnistuta, on aika turha kuvitella, että päästöjä pystytään pitkällä tähtäimellä kestävästi vähentämään.

Kolmas mittari, mistä täällä on tänäänkin huolta kannettu, on sitten haitallisten aineitten päästöt ympäristöön. Jos taloutemme on kestävällä pohjalla, talous kasvaa vähenevien päästöjen vallitessa ilmaan, veteen ja maahan. Tämä on hyvä mittari myös pitää mielessä.

Neljäs mittari on sitten hyvin toisen tyyppinen. Se on se, että pystytäänkö talouskasvusta huolimatta luonnon monimuotoisuus turvaamaan. Kun ympäristöä ja taloutta tarkastellaan yhtä aikaa, niitä täytyy tarkastella yhtä aikaa, niin sieltä löytyy sitten avaimia myös tulevien kasvumahdollisuuksien tunnistamiseen. On mahdollista, että esimerkiksi ilmasto-, energia- ja ympäristöystävällisestä tekniikasta, teknologiasta, tulee Suomen talouden kulmakivi tulevaisuudessa, jos nyt siihen riittävästi panostetaan. Heikon talouden aikana on juuri mahdollisuus tehdä niitä rakenteellisia muutoksia, jotka vaikuttavat pitkälle. On hienoa, että hallitus on itse asiassa lisännyt tutkimus- ja tuotekehityspanostusta nimenomaan ympäristö- ja energiateknologian alalle.

Puhemies! Täällä on paljon puhuttu siitä, onko nyt sitten tuo ilmastonmuutos todellakin syrjäyttänyt kaikki muut asiat. Ilmastonmuutos ja hiilidioksidipäästöjen suitsiminen on siinä mielessä hyvin fundamentaalinen kysymys, että ellei siinä onnistuta, niin oikeastaan sellaisilta asioilta kuin luonnon monimuotoisuus tai puhtaan ruuan ja veden säilyttäminen menee pohja pois. Sen takia ilmastonmuutoksen hillitseminen on asia numero yksi.

Kun nyt ministeri Vapaavuori saapui jälleen meitä ilahduttamaan, kiitos siitä, niin ilmasto- ja energiapolitiikasta haluaisin ottaa semmoisen näkökohdan, että ilmasto- ja energiastrategiassa nyt vahvasti pyritään vähentämään asumisen tai lämmittämisen ja liikenteen päästöjä ja kasvattamaan uusiutuvan energian osuutta, ja esittelitte jo aamulla koko joukon toimenpiteitä tähän suuntaan, mihin hallitus on hyvin ryhtynyt. Nyt vaan tuo öljyn markkinahinnan tippuminen aiheuttaa täysin toiseen suuntaan vaikuttavan elementin. Kysynkin ministeriltä, että eikö nyt, kun inflaatiopaineet ensi vuonna joka tapauksessa ovat hellittämässä, olisi oikea aika ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteitten tukemiseksi nostaa öljyn verotusta ainakin lämmityksissä, koska muuten voi olla, että nämä hallituksen hyvät toimenpiteet, kotitalousvähennys, (Puhemies: 5 minuuttia!) investointiavustukset, valuvat osittain hukkaan.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ilmastonmuutoksen hillintä ja muutokseen sopeutuminen EU:ssa hyväksyttyjen ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi samoin kuin muiden ympäristöongelmien ratkaiseminen vaativat teknologisia innovaatioita ja kasvattavat uuden teknologian ja osaamisen kysyntää.

Suomen ilmasto- ja energiapoliittisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää rakennusten käytöstä ja asumisesta aiheutuvien päästöjen vähentämistä. Alueiden käytön, yhdyskuntien ja rakentamisen suunnittelulla, luonnon monimuotoisuuden turvaamisella ja ympäristön suojelulla luodaan edellytyksiä ilmastonmuutokseen sopeutumiselle.

Väestön keskittyminen Helsingin seudulle ja kasvukeskuksiin vaikuttaa ratkaisevasti asuntokysyntään näillä alueilla. Kun yksityisen asuntorakentamisen ja omistusasumisen määrä vähenee ja vuokra-asuntojen tarve ei vastaa kysyntää, vaarana on vuokrien hintojen kohoaminen entisestään Pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa. Tähän pitäisi pystyä vastaamaan riittävällä valtion tuetulla vuokra-asuntojen rakentamisella.

Erityisryhmien asuntojen tarvetta lisäävät heikkokuntoisten ja muistihäiriöisten vanhusten määrän nopea kasvu ja erityisryhmien vähenevät laitoshoitopaikat. Hissien rakentamista vanhoihin hissittömiin kerrostaloihin ja vanhusten ja vammaisten kotona asumista mahdollistavia toimenpiteitä avustamalla tulee huomattavia säästöjä kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksiin samoin kuin kosteus- ja homevauriokiinteistöjen korjaamisella ja paloturvallisuuden lisäämisellä.

Asuinrakennuksissa pientalojen energiatehokkuutta parantavia investointeja ja ympäristöystävällisiä lämmitystapamuutoksia tuetaan pääasiassa kotitalousvähennyksellä, jonka ehtoja parannetaan nostamalla kotitalousvähennyksen enimmäismääriä 3 000 euroon ja poistamalla käyttötarkoituksen sisällä olevat rajat. Myös kerros- ja rivitalojen energia-avustuksia lisätään.

Hallitus varautuu epävarmoihin suhdanteisiin elvyttämällä. Hallitus tukee asuntojen uudis- ja korjausrakentamista. Varsinkin haja-asutusalueiden jäteveden huollon järjestäminen on erittäin haastava tehtävä. Tärkeää on, että kunnissa saataisiin suunnitelmat tehtyä mahdollisimman nopealla aikataululla ja jokainen nyt omaa kiinteistökohtaista ratkaisuaan suunnitteleva tietäisi, millä alueella on mahdollisuus liittyä kunnalliseen järjestelmään, mikä olisi kaikkein paras, tehokkain ja järkevin ratkaisu. Kaiken kaikkiaan tämä työ on käynnistynyt liian hitaasti ja taloudellista kannustusta tarvitaan valtion osalta entistä enemmän.

Arvoisa puhemies! Koko Suomen asuttuna pitäminen on tärkeää. Sinne, missä nyt on jo valmiina asunnot, hyvät palvelut ja monipuolinen infra, tulee valtionkin toimesta suunnata entistä enemmän työllisyyttä ylläpitäviä toimia, ettei ihmisten tarvitse muuttaa työn perässä suuriin kasvukeskuksiin, joissa jo nyt on asunnoista ja palveluista pulaa.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Täällä aiemmin ed. Tennilä haikaili vuokrasääntelyn perään — niinpä tietenkin. Sääntelyhän purettiin 1990-luvun alkupuolella ministeri Rusasen aikana, ja seurauksena oli tarjonnan selkeä lisääntyminen. Tässäkin asiassa sosialistissävytteinen sääntely toimii tarkoitustaan vastaan, niin kuin se on tehnyt ja tekee joka asiassa. (Ed.Tiusanen: Entäs finanssimaailmassa?)

Asuntoasiat ovat tuskin koskaan olleet siinä määrin esillä budjetissa kuin nyt. Elvytyksen tarve toisaalta ja ilmastonmuutoksen vaatimukset toisaalta ovat tähän syynä. Kannustamisella ja porkkanoilla voidaan lisätä rakentamista, joka muutoin on maassa hiipumassa. Otan tähän asiaan liittyvän yhden erinomaisen elvytysesimerkin tähän budjettiin liittyen: valiokunnassa päätettiin lisätä myöntämisvaltuutta erityisryhmien asumiseen 25 miljoonaa. Kunnissahan on runsaasti vireillä hyviä hankkeita, jotka ovat myös nopeasti käynnistettävissä ja joilla on hyvin perusteltu tarve. Samalla tuetaan työllisyyttä ja hyödynnetään alentuvia rakennuskustannuksia.

Tuli tuossa mieleeni, että niin kuin ehkä ministeri Vapaavuori salissa olevista ainakin muistaa, viime vuonnakin jaostossa oli hankkeita nostaa tätä myöntämisvaltuutta — sitä korotettiinkin hallituksen esityksestä, mutta oli hanke korottaa vieläkin enemmän. Nyt voi jälkiviisaasti todeta, että oli aika hyvä, että sitä ei viime vuonna korotettu, koska tänä vuonnahan rakentaminen on ollut tuntuvasti kalliimpaa ja työvoimapulakin on ajoittain vaivannut. Herra puhemies! Ehkä on hyvä, että tällainen itsekriittinen toteamus, joka on varmaan aika harvinainen tältä paikalta, tulee pöytäkirjoihin merkityksi.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ollila käytti puheenvuoron sääntelystä. Hän totesi niin, että sääntely on joka asiassa huono ratkaisu, ainakin tällaisen käsityksen sain edustajan puheenvuorosta. Kysyisin kuitenkin, eivätkö nämä finanssimaailman globaalit tapahtumat Yhdysvalloissa ja muualla puhu kuitenkin jonkinlaisen sääntelyn puolesta. Nyt liberalismi on johtanut, tällainen sääntelemättömyys, todellisiin suuriin ongelmiin.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totesin, että sosialistinen sääntely ei koskaan johda mihinkään, ja tämähän on tällaista vastuulliseen kapitalismiin kuuluvaa hienosäätöä, mitä tässä nyt tehdään näillä toimenpiteillä.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön hallinnonalan supistuva menokehys paikoitellen ei ole kansainvälisten kotimaisten ja lähialueen ympäristönsuojelullisten haasteiden mittakaavassa ajateltuna oikein mitoitettu.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen, Itämeren suojelu, luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen, hajakuormituksen vähentäminen, pilaantuneiden maa-alueiden kunnostaminen sekä erityisryhmien asunto-olojen kohentaminen ja ikääntyvän väestön kotona asumisen mahdollistaminen vaativatkin tulevana vuonna huomiota ja taloudellisia resursseja.

Kotimainen ja kansainvälinen yhteistyö edellyttävät lisääntyvää rahoitusta ilmastonmuutoksen kasvatus- ja valistustyöhön. Heikoimmassakin taloustilanteessa on pidettävä kiinni vahvoista ympäristötavoitteista, sillä ilmastonmuutokseen reagoimatta jättäminen riittämättömin toimenpitein on pahinta, mitä politiikan etulinjassa voidaan tehdä tuleville sukupolville. Hallituksen ilmasto- ja energiastrategia pitää myös rahoittaa selkeästi. Lisäksi uutta rahoitusta saattaa löytyä muun muassa windfall-verotuksen käyttöönotolla. Toivonkin, että tässä asiassa hallitus edistyisi pikaisesti.

Arvoisa puhemies! Hallitus perui vasta voimakkaan yhteiskunnallisen kritiikin vuoksi budjettiriihen yhteydessä suunnittelemansa leikkaukset avustusmäärärahoihin koskien ympäristöjärjestöjä ja ympäristönhoitoa. Olen tästä päätöksestä erityisen mielissäni. Nimittäin ympäristöjärjestöjen toimintakyvystä huolehtiminen on tärkeää, sillä järjestöjen työ kansalaisten valistajana sekä toimiminen asiantuntijoina ja niin sanottuina ladunavaajina ympäristökeskustelussa on kullanarvoista. Meidän pitää täällä eduskunnassa olla tukemassa tällaista työtä.

Valitettavasti kehysriihessä kuitenkin ilmaantui tälle niukalle tukijaolle muitakin ottajia, sillä hallitus lisäsi tukea jakamaan kuntien virkistysalueiden hankintaa varten perustetut yhteisöt ilman määrärahojen kasvattamista. Siksi pidänkin perusteltuna, että tälle momentille pitää lisätä 450 000 euroa lisäavustusta.

Arvoisa puhemies! Metso 2 -toimenpideohjelmassa pyritään pysäyttämään metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen vuoteen 2016 mennessä. Valitettavasti tämän hyvän hankkeen rahoitus on yhä epävakaalla pohjalla. Valtion rahoituksen rajallisuus tulevana vuonna ei mahdollista metsäluonnon turvaamista, ja tällä on vaikutuksensa myös suojelun tavoitemitoitukseen. Valitettavasti myös suurten omistajaryhmien vapaamatkustajuus metsiensuojelussa haittaa ekologisin faktoin perusteltua suunnitelmallista ja kustannustehokasta metsiensuojelua. Suomessa on jo yli tuhat vähenevää metsälajia, eikä tämänsuuntaisen kehityksen jatkumiseen ole meillä enää varaa.

Arvoisa puhemies! Itämeri on tullut yhä haavoittuvammaksi. Ihmisten aiheuttamien muutosten kautta Itämeren moninaisuus on 50 vuodessa kutistunut jopa 21 vesilajilla. Itämeren tilanteen huonontuessa ympäristötöiden merkitys on kasvanut, mutta niiden määrärahoja hallitus oli leikkaamassa kokonaiset 3,2 miljoonaa euroa, vaikka ne sisältävät ympäristönsuojelun kannalta olennaisia vesihuoltohankkeita sekä pilaantuneiden alueiden parannuksia. Arvioiden mukaan pilaantuneita kohteita on noin 20 000, ja rahoituksen summat liikkuvat sukupolven aikajänteellä miljardissa eurossa, joista julkisin varoin rahoitettava osuus jää noin 300—400 miljoonaan euroon. Jopa kymmenet viemärihankkeet odottavat alkamistaan. Säästäminen ei nyt kannattaisi, sillä pohjaveden pilaantumisesta aiheutuu säästöihin nähden moninkertainen vahinko. Myös haja-asutuksen jätevesikuormitusten pienentäminen vähentää Itämeren kuormitusta. Taloussuhdanteiden heiketessä pitäisi elvytystoimia kohdentaa ympäristötöihin sosialidemokraattisen elvytyspaketin mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Ympäristön- ja vesistönsuojelu kulkevat Itämeren suojelussa käsi kädessä. Kuitenkin hallitus on leikkaamassa yhdyskuntien talousvesien käsittelyn ja ravinteiden poiston määrärahaa. Määrärahaa tulisi päinvastoin lisätä, eikä tähän ole vähäisimpänä syynä näiden työllisyysvaikutus. Ympäristötöiden myönteiset vaikutukset ulottuvat itse asiassa työllistävyydestä jopa paikalliseen matkailuelinkeinoon, ja tätä todella tarvitaan tulevaisuudessa. Hallituksen säästöt tulevat kalliiksi, joten niiden korjaamiseksi esitimme alkusyksystä 3,2 miljoonan lisärahaa ympäristötöiden määrärahoihin. Näitä rahoja kyllä tarvitaan.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön pääluokan alueella ei niin hirvittävästi ole budjettirahoja jaossa, mutta on kuitenkin monia toimia, lainsäädäntöä, joka vaikuttaa hyvin monella tavalla meidän elämäämme, niin kuin tästäkin debatista, jota täällä on käyty, ja keskustelusta on ilmennyt. Puutun ja kiinnitän huomiota vain pariin asiaan.

Ensinnäkin tuo jätevesien käsittely, siirtoviemärit, niihin liittyvät työt. On erinomainen asia, että valtiovarainvaliokunta on lisännyt tähän määrärahoja, mutta olen aivan samaa mieltä monen muun puhujan kanssa siitä, että mitoitus on vieläkin varsin vaatimaton siihen tarpeeseen nähden. Tässä on kyllä kohennettavaa, varsinkin nyt, kun maansiirtotöiden hinnat ovat laskusuunnassa ja haemme sellaisia kohteita, jotka on välttämätöntä tehdä ja jotka kuitenkin työllistävät myöskin tuolla maakunnissa. Eli katson, että tähän pitäisi saada töitä liikkeelle, ja painopistehän on tuolla lounaisessa ja eteläisessä Suomessa muun muassa Saaristomeren tilanteen johdosta.

Sitten toinen asia kohdistuu tähän öljyntorjuntaan. Meillä on rakenteilla öljyntorjunnan monitoimialus Uudessakaupungissa. Siinä on myös uutta siellä kehiteltyä tekniikkaa, ja sen torjuntavalmius muun muassa jäissä on huomattavasti nykyisiä aluksia parempi. Mutta on arvioitu, että meillä kuitenkin Suomenlahdella ja Itämeren sillä alueella, joka meitä koskettaa, on noin viiden suuren torjunta-aluksen vajaus edelleenkin olemassa. Tähän joudumme satsaamaan tulevina vuosina ja mielellään vielä etupainotteisesti. Olisikin hyvä, että saisimme toisen tällaisen monitoimialuksen liikkeelle mahdollisimman pian. Se myöskin auttaisi telakkaelinkeinoa, joka kovasti odottaa uusia tilauksia lounaisen Suomen suunnalla tässäkin tilanteessa.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Asumisen korkeaa hintaa pidetään suurena yhteiskunnallisena ongelmana. Silti meillä Suomessa, jossa rakentaminen on tiukasti ja tarkasti säänneltyä ja ohjattua, ei ole yhtään sen paremmin rakentamis- kuin kaavamääräystäkään, jossa määrättäisiin rakentamaan halvalla tai edes kohtuuhintaisesti.

Ympäristöministeri käynnisti viime keväänä Rakentamisen normitalkoot -hankkeen, ja tästä suuri kiitos ministeriölle. Hankkeen tarkoituksena on ensinnäkin perata pohjamutia myöten, missä määrin kuntien laatimissa kaavoissa ja Suomen rakentamismääräyskokoelmassa on tarpeettomasti rakennuskustannuksia kohottavia määräyksiä, ja toiseksi, millaiset määräykset asuntorakentamisen rakennuskustannuksia tarpeettomasti kohottavat. Hankkeessa myös tarkastellaan sekä uudistuotantoa että korjausrakentamista. Selvityshanke koskee asuntotuotantoa kasvavilla kaupunkiseuduilla, joilla rakentamisen hintaan kohdistuvat paineet ovat tunnetusti suurimmat. Tämä Rakentamisen normitalkoot -hanke perustuu laajaan eri tahojen kuulemiseen, jota on tehty tämän kuluvan vuoden aikana. Siinä on kuultu rakentajia, urakoitsijoita ja rakennuttajia ja ennen kaikkea myös kertarakentajia. Tämä kertarakentajien kuuleminen käynnistyi tuolla Vaasan asuntomessuilla. Se on suoritettu internet-kyselyllä ja syvähaastattelulla. Ja nyt, kun nämä tulokset on saatu ja kokemukset kerätty ja ennen lopullisten johtopäätösten tekoa vielä syväanalyysi tehdään, niin olisinkin ministeriltä kysynyt: Missä vaiheessa tämä Rakentamisen normitalkoot -hanke on tällä hetkellä menossa? Onko se tuomassa niitä tuloksia, mitä tälle hankkeelle aikanansa asetettiin?

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että korjaus- ja terveyshaitta-avustuksiin on esitetty 46,5 miljoonaa euroa vuodelle 2009. Nimittäin jos haluamme, että ikäihmiset selviytyvät omassa kodissaan mahdollisimman pitkälle, on myös oltava keinoja auttaa kodin ylläpitoa muun muassa korjaustoimilla. (Ed. Tiusanen: Kaikki muutkin!) — Kaikki muutkin. — Tämä koskee myös vammaisväestöä luonnollisesti. Siihen liittyen olen kuitenkin pettynyt erityisryhmien investointiavustusvaltuuden pitämiseen 85 miljoonan euron tasolla. Se ei suinkaan ole riittävä, kun tiedetään, että muun muassa muistihäiriöisten vanhusten määrä on suuresti lisääntynyt ja tuetun asumisen palveluja ollaan myös lisäämässä. Muistihäiriöisten määrän kasvaessa niinkin rajusti kuin tällä hetkellä on asumisen tukemiseen ja muun muassa korjausavustukseen satsattava huomattavasti enemmän.

Samoin kuntien investointimahdollisuuksia tulisi tukea enemmän kuin nykyinen talousarvio lupaa. Talouden taantuessa eräs nopeimmin vaikuttavista taloutta elvyttävistä toimista on rakentamisen ja varsinkin peruskorjaamisen tukeminen. Jos nyt heti satsaisimme lisärahaa kunnille rakentamisen käynnistämiseen, se elvyttäisi kotimaista kysyntää ja toisi myös työtä alueellisesti tasapainoisesti. Me tiedämme kyllä hyvin, miten paljon kunnissa on homeessa olevia rakennuksia, joissa työskentelevät ihmiset ja opiskelevat koululaiset sairastuvat pahimmassa tapauksessa loppuiäkseen. Eikö olisi edes kohtuullista nyt satsata näiden rakennusten korjaamiseen ja suunnata investointitukea kunnille? Sosialidemokraatit ovat nähneet tämän ongelman paremmin kuin hallitus, ja olemme esittäneet, että hallitus valmistelisi kiireellisesti esityksen, jolla parannetaan kuntien rakennusinvestointimahdollisuuksia ottamalla käyttöön määräaikainen kunnille suunnattu investointituki. Mielestämme avustuksen tulisi olla 10 prosenttia investoinnin kokonaiskustannuksista, jolloin vuoden 2009 rahoitustarve on 100 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Yksityiselle taholle hallitus on esittänyt kotitalousvähennyksen laajentamista remonttien lisäämiseksi. Esitystä ei ole kuitenkaan rajattu koskemaan vain ekologiset kriteerit täyttäviä remontteja, joten se saattaa hyvinkin kannustaa ihmisiä ehkä energiankulutusta lisääviin korjausremontteihin. Esitykseen sisältyy lisäksi selkeä yhdenvertaisuusongelma eri ihmisryhmien ja asumismuotojen välillä. Hallitus on lisännyt tukea nimenomaan pientalojen omistajille ja heidän remonttiensa tukemiseen, mutta kotitalousvähennyksen ylärajan nostaminen hyödyttää todella hyvätuloisia, joilla on mahdollisuus remonttien toteuttamiseen.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit ovat esittäneet mallia, jossa myös vuokra-asuntojen ekologisesta korjausrakentamisesta on huolehdittu. Tämä edellyttää luonnollisesti korkotuen omavastuun puolittamista, jotta hinnat pysyisivät kohtuullisina. Myöskään siitä, mihin remonttiapua käytetään, ei ole mitään määräyksiä energiatehokkuuden suuntaan. Sosialidemokraattien esityksessä onkin, että energiaremonteille suunnattu verovähennysoikeus laajennettaisiin koskemaan myös asunto-osakeyhtiön asukkaita. Tällöin ulotettaisiin tämä mahdollisuus myös kerros- ja rivitaloasukkaille.

Rakentamisen ongelmia poistaaksemme ja kestävää rakentamista kehittääksemme on varmasti tärkeätä, että rakennusvalvontaan ja määräyksiin kiinnitetään erityistä huomiota. Onhan todella kummallista, että meillä tällä hetkellä on räjähtänyt niin sanottu sisäilmaongelmapommi, joka sulkee koulujen ja päiväkotien ovia kovalla vauhdilla. Rakennusvalvonnan resursointiin soisi siis kiinnitettävän huomiota yhä enemmän, jotta virherakentamiselta vältyttäisiin tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi, ympäristön suojelemiseksi ja joukkoliikenteen hyväksi tehdyt sijoitukset ovat ensiarvoisen tärkeitä. Suomessa käytetään ratojen kunnossapitoon vuosittain vain puolet siitä rahasta, jota tarvittaisiin, jotta ratojen kuluminen voitaisiin hoitaa kuntoon. Ekologisesti kestävien liikenneratkaisujen turvaaminen edellyttää hallitukselta enemmän satsausta muun muassa perusradanpitoon ja uusien ratojen rakentamiseen. Sosialidemokraatit ovat esittäneet hallituksen talousarviossa esittämän määrärahan lisäksi 70 miljoonan euron lisäpanostusta perusradanpitoon ekologisuutta ajatellen.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Peltonen käsitteli hyvin omassa puheenvuorossaan tärkeitä asioita ja yksi, minkä hän otti esille, oli tämä kotitalousvähennys ja ongelma muun muassa tämän ekologisuuden suhteen. Meillä oli täällä, silloin, kun arvoisa ministeri oli käymässä ihan oikeutetusti presidentin esittelyssä, aika terävääkin keskustelua nimenomaan tästä kotitalousvähennyksestä. Tässä salissa debatoitiin pitkään. Nyt kun ministeri on paikalla, niin toivoisin, että te voisitte ottaa kantaa siihen, miten olisi mahdollista rajata tämä kotitalousvähennys ekologisiin tarkoitusperiin näissä pientaloissa. Itse sanoin, että se ei voi olla kiinni siitä, että valtiovarainministeriön vero-osasto määrittelee meidän yhteiskuntapolitiikkaamme ja meidän ympäristöpolitiikkaamme, niinhän se ei saa olla. Toisaalta kuuluu myös kritiikkiä siitä, että tämä hallituksen esitys ei kohtele reilulla tavalla niitä ihmisiä, jotka asuvat kerrostaloissa ja rivitaloissa, koska siellä jos missä, tässä suhdannetilanteessa, on remontin paikkaa, peruskorjaamisen paikkaa. Aikooko ministeri kehitellä mallin, jolla tämä kotitalousvähennys laajennettaisiin myös kerros- ja rivitaloja koskevaksi tai tuoda vastaavan ison jyräyksen tukipaketiksi peruskorjaukseen, jotta saisimme ihan tosissaan näitä remontteja liikkeelle?

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä on käyty monta kertaa keskustelua, että mikä tämä kotitalousvähennyksen merkitys on. Sen on tarkoitus auttaa kotitalouksia, yksityisiä ihmisiä. Se ei kiistämättä poista sitä ongelmaa, että paljon olisi varmasti tehtävissä energiatalouden ja remonttien suhteen elvyttämisessä ja työpaikkojen luomisessa myös rivitaloissa ja kerrostaloissa. Mutta tuntuu hyvin vaikealta, että tätä ollaan väkisin ammentamassa juuri kotitalousvähennyksen yhteyteen. Varmasti on tarpeen yhdessä lähteä miettimään niitä ratkaisuja, joilla kerros- ja omakotitalojen energiaongelmat ratkaistaan ja putkiremontteihin löydetään rahaa. Kuitenkin siellä on erilainen rahoituspohja käytettävissä ylipäätäänkin, sikäli tuntuu hieman kohtuuttomalta, että juuri nyt vaaditaan rahoitustoimenpiteitä näin kärkkäästi.

Samoin muistutan yhä edelleen, että hallitus on toiminut erittäin oikea-aikaisesti näitten kotitalousvähennysten lisäysten suhteen ja vastuullisuudesta täytyy muistuttaa jokaista kuluttajaa. Vastuullisuuteen ei kuulu se, että kesäasuntoja nyt tässä tilanteessa kotitalousvähennyksellä muutetaan talviasuttaviksi.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Viitanen otti esiin näiden kerrostalojen putkiremonttien saamisen kotitalousvähennyksen piiriin, niin mielestäni se todellakin olisi hyvin oikeudenmukaista. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on ed. Bjarne Kalliksen ensimmäisellä allekirjoituksella tehnyt mielestäni erittäin hyvän lakialoitteen tästä ja ihan nyt kysyn ministeri Vapaavuorelta, oletteko tutustunut tähän lakialoitteeseen ja mitä mieltä olette siitä. Olisiko se hyvä pohja hallitukselle?

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin, kun Lahteen tuli tämä Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus elikkä entinen Ara, niin mitä suunnitelmia nyt on sen kehittämiseen? Kun tässä on kuunnellut näitä epäkohtia, niin onko tällä mitään toimintaa, miten tulevaisuudessa energiasäästö ja kaikki edullisimmat rakennusratkaisut huomioidaan? Siis onko siinä joitakin suunnitelmia, koska sinnehän ollaan nyt palkkaamassa kumminkin väkeä jonkin verran lisää projektitehtäviin?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minunkin mielestäni kaikkia ihmisiä asumismuodosta riippumatta pitää verotuksessa kohdella tasavertaisesti, ja se on kotitalousvähennyksen ongelma. Kaikilla ihmisillä ei ole välttämättä edes verotettavaa tuloa, mistä sen vähentää, ja silloin sitä ei saa. Minusta kuitenkin tässä katsannossa esimerkiksi kerrostalon putkiremonttien osalta saattaisi olla jopa parempi, että mentäisiin suoriin avustuksiin. Se, mitä myöskin pitäisi tehdä, on ennen kaikkea turvata se, että rakennuttaminen asunto-osakeyhtiöissä peruskorjausten osalta saataisiin jollekin edes vähän laadulliselle tasolle, koska siinä säästettäisiin paljon enemmän kuin mitä kotitalousvähennyksellä on saatavilla, ja eihän sillä vähennyksellä niitä kustannuksia minnekään vähennetä. On yhteiskunnan kannalta paljon hyödyllisempää, jos ne remontit pystytään tekemään halvemmalla kuin että maksajien tilaa helpotetaan sillä, että (Puhemies: Minuutti kulunut!) siirretään verot valtion maksettaviksi.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisella velvoitetaan Pääkaupunkiseudun kuntia yhteistyöhön maankäytön suunnittelussa. Nyt kun arvoisa ministeri on paikalla, niin kysyisin häneltä, onko niin, että lainmuutoksesta huolimatta hyvä yhteistyö jatkuu myös laajasti koko Helsingin seudun 14 kunnan alueella?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelemme kotitalousvähennyksestä ja kaikki tiedämme, että se koskee vain niitä henkilöitä, joilla on valtionverotuksessa tuloja.

Tämä toinen puolihan on tämä avustuspuoli. Hallitushan toi eduskuntaan tällaisen avustusesityksen, joka käsittää 25 prosenttia niistä laitteista, joita hankintojen yhteydessä toteutetaan esimerkiksi energiatehokkuuden parantamiseksi. Kuitenkaan tässä tapauksessa, joka kohdistuu kaikkein pienituloisimpiin ihmisiin, työtä ei korvata ollenkaan, ei avusteta sitä, ainoastaan laitteistoa. Se 25 prosenttia on todellakin vähän, kun ajatellaan, että 75 prosenttia jää niiden köyhien ihmisten omalle pussille, koska tämä koskee nimenomaan kaikkein pienituloisimpia. Kysyisin: Voitaisiinko ensi vuonna parantaa tätä prosenttia?

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Hallitus on asettanut ensi vuoden talousarviossa tavoitteekseen ympäristöministeriön yhteiskunnallisessa vaikuttavuudessa muun muassa ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja luonnon monimuotoisuuden suojelun sekä kestävän yhdyskuntakehityksen rakentamisen ja asumisen.

Ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen edellyttää uusia energiaratkaisuja, uudenlaisia ratkaisuja jätteiden käsittelyyn ja hyödyntämiseen, energian kulutuksen vähentämistä, yhdyskuntarakenteen tiivistämistä ja hyviä joukkoliikenneyhteyksiä. Kyllä ryhmämme mielestä hallituksen ympäristö- ja energiastrategian heikkous kokonaisuudessaan on hintalappujen puuttuminen. Tavoitteet eivät toteudu markkinaehtoisesti ilman riittäviä investointitukia, jotka olisivat juuri tänä aikana erityisen sopivia ja ajanmukaisia. Hallitus on tyytymässä uusien ilmastoteknologioiden kehittämisen ja kaupallistamisen sijaan aika lailla minimitavoitteisiin.

Ilmastonmuutoksen hillintä ja keskustelu siitä on jäänyt tämän vakavan finanssikriisin jalkoihin. Tuntuu siltä, että poliittiseen keskusteluun niin Suomessa kuin muissakin kehittyneissä mahtuu aina vain yksi asia kerrallaan. Ympäristö- ja energiapolitiikan ykköstavoitteena tulee kuitenkin edelleen olla ilmastonmuutoksen ja sen vakavien uhkakuvien hillitsemisen. Mutta samalla tulee turvata kotien, julkisen sektorin ja yritysten energian saanti soveltamalla korkeatasoista tekniikkaa sekä energian tuotantoon että energiatehokkuuden kasvattamiseen. Uuden energiatekniikan lisääntyvä käyttöönotto kotimaassa lisää sen vientimahdollisuuksia.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on tehnyt oman ympäristö- ja energiapoliittisen ohjelman. Visiossamme Suomi täyttää EU-tavoitteet energiatehokkuuden kasvusta ja uusiutuvien energiamuotojen lisäyksestä 38 prosentin osuuteen energian loppukäytöstä sekä 10 prosentin osuuteen liikennepolttoaineesta. Näin Suomen hiilidioksidipäästöt vuonna 2020 alenisivat jopa enemmän kuin 20 prosenttia vuoden 1990 päästötasosta eivätkä jää kauaksi mahdollisesta tiukemmasta 30 prosentin tavoitetasosta.

Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi tavoitteemme on puolittaa Suomessa kivihiilen ja öljyn käyttö energian lähteenä vuoteen 2020 mennessä. Osalle jäljelle jäävästä hiilen käytöstä kehitettäisiin Suomeen sopiva hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikka.

Öljyn käyttöä tulee liikenteessä määrätietoisesti vähentää, kun toivottavasti pääsemme siirtymään hybridi- ja sähköautoihin ja biopolttoaineisiin. Tähän liittyen tulemme esittämään myös pontta, jossa nimenomaan verohelpotuksia suunnattaisiin hybridi- ja sähköautoihin. Korostamme toimia, joihin jokainen kansalainen voi ryhtyä, kuten kotitalouksien energian säästöä ja uusiutuvien energiamuotojen käytön lisäämistä lämmitysjärjestelmissä.

Kaatopaikkasijoittamisesta ja kaatopaikoista tulisi mielestämme päästä kokonaan eroon vuoteen 2020 mennessä. Täällä ed. Tiilikainen käytti hyvän puheenvuoron tänään, kun hän totesi, että kestävässä kehityksessä ei jätteistä pitäisi lainkaan puhua, sellaista käsitettä ei edes pitäisi olla. Jätteiden lajittelu olisi tehtävä velvoittavaksi jätteen kerääjäyhtiöille. Ensisijaisesti jätteet tulisi kierrättää raaka-aineeksi uusiin tuotteisiin. Jätteen polttaminen siten, että pystytään korvaamaan fossiilisia polttoaineita sähkön ja lämmön yhteistuotannossa, on kestävä tapa hyödyntää jätteitä energiana.

Meillä Riihimäellä on kyllä erittäin hyviä kokemuksia Ekokemin jätteenpolttolaitoksesta, joka tuottaa kaukolämmön niin Riihimäen kuin Hyvinkäänkin alueelle lähes täysin. Olemme päässeet eroon kaatopaikoista lähistöllä, mikä on esimerkiksi vähentänyt aivan merkittävästi lokkiongelmaa, mikä häiritsi aikaisemmin eräitä alueita.

Biojätteiden hyödyntämiseksi tulee rakentaa biokaasuvoimaloita, jotka tuottavat lämpöä, sähköä ja mahdollisesti myös kaasua autoihin ja käsitellystä jätteestä multaa. (Puhemies: 5 minuuttia!) Lajitteluun sopimatonta sekajätettä varten tulee rakentaa yhdyskuntajätteiden polttolaitoksia paikkakunnille, joilla jätemäärä on riittävä.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Niin tärkeätä kuin nykyisen suhdannetilanteen pohtiminen onkin ja niin paljon kuin se leimaakin asuntopolitiikkaa, haluan kiittää eduskuntaa siitä, että tässä keskustelussa on haluttu ottaa esille myös monia muita asumiseen liittyviä kysymyksiä, joita toki riittää. Pyrin nyt ainakin osaan niistä tässä vastaamaan.

Ed. Kuusisto kysyi, jatkuuko yhteistyö Helsingin seudulla laajemmin 14 kunnan kesken. Voisin vastata näin, että se riippuu kyllä ehkä valtiota enemmän Helsingin seudun 14 kaupungista ja kunnasta itsestään. Ei ole mitään syytä, mitään estettä sille, miksi ei jatkuisi. Päinvastoin monet valtiovallan erilaiset toimet ja hankkeet Paras-hankkeesta alkaen pyrkivät vauhdittamaan tätä yhteistyötä. Kyllä minua pikkasen ihmetyttää tämä keskustelu, kun yhtä paljon tulee semmoista valitusta, minkä takia valtio puuttuu, kuin sitten sitä, minkä takia valtio ei puutu. Kyllä kysymys on ennen kaikkea siitä, että kuntien itsessään pitää ymmärtää tämän arvo ja tehdä sitä yhteistyötä. Epäilykseen siitä, etteikö valtio siinä olisi omalta osaltaan mukana, ei ole aihetta.

Täällä on aiemmin puhuttu paljon haja-asutusalueitten kiinteistökohtaisista jätevesijärjestelmistä. Tätä koskeva lainsäädäntö kuuluu ministeri Lehtomäen alaisuuteen, mutta sitä koskevat tuet kuuluvat minun hallinnonalalleni ja Aran puolelle. Siinähän on käynyt niin, että me olimme näistä korjausavustuksista henkisesti varanneet jopa pari kolme miljoonaa vuositasolla tähän käyttöön, mutta sitä kului viime vuonna muistaakseni vain 300 000, jolloin kysymys oli ennen kaikkea siitä, että tulorajat olivat liian ahtaat. (Ed. Tiusanen: Kyllä, niin on!) Nyt näitä tulorajoja on nostettu, itse asiassa niitä on nostettu kahteen eri otteeseen, linjattu, että kahteen eri otteeseen nostetaan, ja totta kai lähdemme siitä liikkeelle, että tämä mahdollistaa näitten tukien saamisen useammalle ja sitä kautta kiihdyttäisi myös näiden järjestelmien kuntoon laittamista ja valtio tällä lailla omalta osaltaan olisi tätä tukemassa.

Ed. Ahonen otti esille kysymyksen normitalkoista. Kiitän kiitoksista. Asia etenee, tulemme tekemään muutamia kansainvälisiä vertailuja siitä, mitä meille ennen kaikkea jää käteen, ja myös käymään keskusteluja muitten sektoriviranomaisten kesken ja kanssa sen takia, että nämä asiat eivät kaikilta osin kuulu minun vastuualueeseeni.

Otan esimerkin: Normitalkoissa kaikkein vahvimmin esille nousi kritiikin kohteena meidän väestönsuojien rakentamisvelvoitteemme. Ennakkotietoni on, että Suomen kaltaista väestönsuojan rakentamisvelvoitetta ei länsimaissa ole muualla kuin Sveitsissä ja Israelissa, ilmeisesti ei missään muussa maassa. Mutta tämä on kysymys, joka kuuluu ennen kaikkea sisäministeriön toimialaan, ja olemme aloittaneet keskustelun siitä heidän kanssaan, onko heillä mahdollisuus lähteä tässä joustamaan, tulemaan vastaan, jollain lailla keventämään näitä velvoitteita, millä olisi oikeasti olennainen vaikutus rakentamisen hintaan, (Ed. Ahde: Näin on!) asuntotuotannon hintaan, varsinkin isommissa kaupungeissa.

Tämän tyyppistä keskustelua olemme halunneet virittää. Ne ovat vaikeita kysymyksiä, ne ovat herkkiä kysymyksiä. Ne eivät kaikilta osin edes kuulu meidän vastuualueeseemme, mutta olen nyt jo sitä mieltä, että tämä normitalkooharjoitus on ollut erinomaisen onnistunut sen takia, että olemme pystyneet nostamaan esille tämän tyyppisiä kysymyksiä, joista nyt sitten käymme keskustelua ja katsomme, miten pääsemme eteenpäin.

On hyvä, että asumisen ilmastoulottuvuus on täällä tullut vahvasti esille. Niin kuin moneen kertaan on todettu, rakennuskanta vastaa peräti 40 prosentista energiankulutusta Suomessa ja peräti 30 prosentista kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. On itsestäänselvää, että emme pysty näissä ilmastotalkoissa vahvasti etenemään emmekä pysty selviytymään kansainvälisistä velvoitteistamme ilman, että rakennuskannan puolella tapahtuu olennaista paranemista. Tässä on kyse kolmesta eri asiasta.

Ensinnäkin on kysymys rakennusten energiatehokkuudesta sinänsä. Kuten jo aamupäivällä totesin, tulen maanantaina antamaan uudet rakentamisen energiatehokkuutta koskevat määräykset, joilla tätä määräystasoa kiristetään 30 prosentilla, joka on varsin paljon. Olen myös ilmoittanut, että vuonna 2012 tulee seuraava kiristys. Tämä vie asiaa olennaisesti eteenpäin.

Toinen kysymys on se, että kun energiaa kuitenkin kuluu, mitä se energia on, kuinka ympäristöystävällistä se on, eli niin sanotut lämmitystapajärjestelmät. Tästä on täällä paljon käyty keskustelua. Jos ihan konkreettisesti ensin vastaan ed. Tiilikaiselle, joka kysyi, onko ongelma, että öljyn hinta on nyt laskenut. Lyhyessä juoksussa varmasti on, mutta ainakin minun ennusteeni on se, että pitkässä juoksussa tämä lasku on tilapäistä ja valistuneet pientalojen rakentajat eivät nyt liiaksi innostu siitä, että öljyn hinta juuri nyt sattuu olemaan kovin alhainen. Mutta tällä puolella on hieman vaikeampaa vaikuttaa siihen, minkälaisia lämmitystapajärjestelmiä otetaan käyttöön.

Mutta kuten tiedossa on, että kun vuonna 2012 tulemme uudelleen kiristämään energiatehokkuusmääräyksiä, tarkoitus on, että osaksi rakentamisen energiatehokkuusmääräyksiä tulee myös lämmitystapajärjestelmä. Mitä ympäristöystävällisempi lämmitystapajärjestelmä on, sen ikään kuin kevyemmät ovat muutoin vaatimukset, ja mitä epäympäristöystävällisempi lämmitystapa on, sitä enemmän asetetaan, vielä tiukempia, vaatimuksia itse rakentamisen ja rakennuksen energiatehokkuudelle. Uskon, että ainakin uudistuotannon osalta tällä tullaan saavuttamaan hyviä lopputuloksia.

Kolmas kysymys liittyy kuluttajien, ihmisten ja perheitten, kulutustottumuksiin. Ottaakseni vain yhden esimerkin siitä, (Puhemies: 6 minuuttia!) mihin tällä sektorilla voidaan vaikuttaa, niin meillä pientaloissa veden kulutus on kutakuinkin luokkaa 100 litraa per henki, kun se on kerrostalokannassa noin 150 litraa per henki. (Ed. Korkeaoja: Aivan!) Erona on se, että pientalokannassa on huoneistokohtainen vedenmittaus. Yksi asia, jota olen asettanut oman työryhmänsä selvittämään, on se, pitäisikö määrätä huoneistokohtaiset vesimittarit pakollisiksi myös kerrostalokannassa, (Ed. Korkeaoja: Pitää!) millä aidosti voisi olla isoja merkityksiä ja vaikutuksia.

Arvoisa puhemies! Koska käytin jo aikani, niin vastaan tähän kotitalousvähennyskysymykseen seuraavassa puheenvuorossani, jos sellainen vielä myönnetään.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jään odottamaan mielenkiinnolla tätä kotitalousvähennysvastausta. Nimittäin todellakin se tärkein kysymys on se, että tässä suhdannetilanteessa me tarvitsemme ison kannustimen, ison mittaluokan toimia, jotta korjausrakentaminen lähtee kaiken kaikkiaan käyntiin. Mutta tästä päästään siihen toiseen kysymykseen, joka on aivan olennainen, eli siihen, että myös uusien asuntojen rakentamisen on tosiasiassa lähdettävä käyntiin. Se minusta on tärkeää, että ministeri on nyt ottanut yhteyttä kuntiin ja kysynyt kuntien todellista valmiutta rakentaa.

Mutta sen lisäksi olisi äärimmäisen tärkeää, että me saisimme ministeriltä nyt signaalin ja tiedon siitä, mitkä ovat ne toimenpiteet, joilla me tulemme turvaamaan sen, että tätä asumisrakentamista lähtee käyntiin ja kohtuuhinnalla. Kaikki asiantuntijat, joita itse olen kuunnellut ja joiden kommentteja lehdestä lukenut jnp., ovat sitä mieltä, että ehdottomasti me tarvitsisimme korkotuen ehtoihin muutoksen, selkeän parannuksen. Meidän sosialidemokraattien mallihan on ollut investointituki yhdistettynä omavastuukoron puolittamiseen, (Puhemies: Minuutti kulunut!) jolla pääsisimme Pääkaupunkiseudulla vuokratasoon 10 euroa per neliö. Aikooko ministeri ottaa tämän kohtuuhintaisuuden huomioon näissä toimissaan?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yleensä eduskunta kysyy ja ministeri vastaa. Mutta äsken ministeri esitti hyvän kysymyksen siitä, pitäisikö siirtyä huoneistokohtaiseen lämpimän veden tai yleensä käyttöveden mittaukseen, ja eduskunta lähes kuorossa vastasi, että pitäisi, joten tämä lienee selvä saate. Ministerillä on vahva selkänoja edetä tässä.

Mutta kysyisin lämpimään käyttöveteen liittyen sitä, että kun aika paljonhan tästä fossiilisesta energiasta kesäaikaan kuluu nimenomaan veden lämmityksen, minkälaisia selvityksiä on tekeillä siitä, voitaisiinko myös kaukolämpöverkoissa käyttää aurinkolämpökerääjiä hyödyksi, koska jossain päin maailmaa suurten rakennusten kattopinta-alat on suorastaan vuokrattu sitä tarkoitusta varten, että siellä voi tämmöisiä lämpimän veden kerääjiä olla, joista lämpöä sitten syötetään kaukolämpöjärjestelmiin. Olisikohan tämmöinen Suomessa mahdollista?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerin puheenvuoro normien uudelleenarvioinnista oli todella tervetullut. Pitää tosiaan miettiä, onko todella maailman tilanne sellainen, että meillä pitää väestönsuojiin satsata sillä tavalla kuin tällä hetkellä satsataan ja maksaa niistä kohtuuttomasti jokaisen asumiskustannuksina niin omistus- kuin vuokra-asuntopuolellakin. Sama koskee tietysti myös muita normeja. Ajatelkaa vaikka autopaikkanormitusta. Jos metrojuna tulee kolmen minuutin välein asunnon kulmalle, niin tarvitseeko niitä autopaikkoja olla niin paljon kuin sellaisessa paikassa, missä ei joukkoliikennettä ole kolmen minuutin välein. Varmasti muitakin on.

Myöskin asuntojen varustelutaso asuntojen sisällä vaikuttaa. Euroopassa on hyvin yleistä myöskin omistusasunnoissa, että käytännössä ostetaan vain pelkkä runko. Tietenkin nämä energiatehokkuudet ja muut on otettava huomioon, mutta sitten se varustelutaso, tapetoinnit, maalaukset, parketoinnit ja muut, voisi aivan hyvin osassa rakentamista jättää asukkaan harteille.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ollut todella ilahduttavaa kuunnella näitä puheita, millä lailla asuntojen energiatehokkuuteen on puututtu nyt jo ja miten vuonna 2012 tullaan puuttumaan edelleen uusilla täsmätoimenpiteillä. Valitettavasti tällä hetkellä kuitenkin uusista omakotitaloista yli kolmannes käyttää sähköenergiaa tai rakentaa sähköenergian varaan lämmitysjärjestelmänsä ja toimenpiteet, mitä nyt tehdään, pureutuvat lähinnä vanhempaan asuntokantaan ja lämmitysjärjestelmämuutoksiin. Kysyisinkin:

Onko tässä tehtävissä jotain kansalaisten opastamiseksi jo nyt, kun näkemyksemme mukaan energiatehokkuusvaatimukset tulevat kiristymään jatkossa? Riittävätkö tiedotustoimenpiteet, vai tarvitaanko budjettitoimenpiteitä, että myöskään uusiin rakennettaviin asuntoihin sähkölämmitys ei enää olisi näin kannattava vaihtoehto?

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Vapaavuori on selvästi myös itse sen huomannut, että hänellä on yksi tärkeimmistä tehtävistä juuri nyt, sillä rakennusalahan on se ala, joka on jompaakumpaa: ylikuumentunut tai sitten umpijäässä, ja jos jossain tarvitaan toimenpiteitä ja keyneiläisyytä, niin se on juuri tällä alueella. Elikkä tässä on politiikalla erittäin paljon painoarvoa, jos verrataan muihin ministeriöihin.

Kaikkiin muihin alueisiin olen jotenkuten tyytyväinen, mutta olen vielä huolissani siitä, että jos rakentaminen nyt tulee halvemmaksi ja saadaan hyviä ihmisiä töihin, niin ovatko kunnat nyt tietoisia ja halukkaita ja pystyvätkö ne oikeasti korjaamaan kaikki, mitä pitäisi korjata, sillä juuri nyt pitäisi homekoulut ja päiväkodit ja vanhainkodit korjata, ja voidaanko olla aivan varmoja siitä tahtotilasta, että se oikeasti tehdään? Millä se voidaan varmistaa? Kun näitä kyselyjä on tehty kunnille, niin miten voidaan olla ihan varmoja, että ne oikeasti käyttäytyvät nyt älykkäästi eikä odoteta joitakin vuosia?

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri on kiinnittänyt huomiota täällä siihen, että rakentamismääräyksiä tullaan muuttamaan. Tietysti on myös paineita siihen, että rakentamisen kustannukset eivät saisi kasvaa tai ne pitäisi pitää kurissa. Yksi tällainen alue, joka ehkä helposti tulee säästön kohteeksi, ovat esteettömän liikkumisen turvaamisratkaisut. Toivoisin kuitenkin — ihan omakin tilanne on saanut minut oivaltamaan, kuinka tärkeätä on rakentamisessa ottaa huomioon esteetön liikkuminen — ettei säästöjä kohdistettaisi tälle alueelle.

Päinvastoin on löydettävä ratkaisuja ja on löydettävissä ratkaisuja, jotka aika pienellä kustannuksella, vain hyvällä suunnittelulla, parantavat liikkumismahdollisuuksia. Julkisessa rakentamisessa tämä jo otetaan tänä päivänä hyvin huomioon, mutta asuntorakentamisessa on vielä paljon puutteita, ja siinä varmasti törmätään sitten, kun väestö ikääntyy, yhä suurempiin ongelmiin. Toivon, että ministeri pitää kiinni siitä, että (Puhemies: Minuutti on kulunut!) esteettömän liikkumisen suunnittelu otetaan huomioon.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaupunkipaikoissahan ei pidä muuta hyväksyä kuin kaukolämpö lämmitysmuodoksi ja haja-asutusalueilla sitten muuta. Tämähän on ihan itsestäänselvä asia.

Mutta täällä puhuttiin, että muu Suomi tyhjenee ja kasvukeskuksiin tulee väkeä. Se pitää paikkansa. Muun muassa tänä vuonna Jyväskyläänkin tulee yli 1 500 ihmistä asumaan. Tämä aiheuttaa asumiskustannuksiin suuria paineita. Muun muassa vuokrat nousevat, kun ei kysyntä ja tarjonta asunnoissa ole tasapainossa. Eli nyt pitäisi estää, etteivät vuokrat ja asumiskustannukset tämän takia nouse.

Tästä aravarakentamisesta ja elvytyspaketista. Nyt pitäisi elvytyspaketissa osoittaa, että aravarakennus elvytetään ja nämä peruskorjaukset kerrostaloihin ulotetaan vuokrataloja myöten. Se työllistää paljon, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) kun kerrostaloihin tehdään putkiremontteja.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmastokriisi ja talouskriisi yhdessä ohjaavat ajatuksiamme raiteille, joiden risteyksestä löytyy ratkaisuja, jotka hyödyttävät sekä ilmastoa että taloutta. Olen tänään jättänyt lakialoitteen, jonka mukaan energiatehokkuusinvestoinnit voitaisiin poistaa kertapoistona sekä verotuksessa että kirjanpidossa. Kysyisinkin ministeri Vapaavuorelta, miltä tällainen lakialoite kuulostaa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Enpäs nyt kommentoi tuota, mitä äsken kuulin.

Arvoisa ministeri, tässä kun olitte siellä tp:n esittelyssä, niin sinä aikana kommentoin tätä erityisryhmien asunnontarvetta. Aikaisemmin ei täällä keskustelussa eikä ilmeisesti viime hetkinäkään ole tullut esille se, että muuttoliike on varsin huikea erityisryhmissä. Otan esimerkiksi Oulun, jossa kaikkien suureksi yllätykseksi noteerattiin 767 kehitysvammaista henkilöä, mikä merkitsee, että kaupunkiin on lyhyessä ajassa muutettu näitten erityisryhmien kohdalla ja paljon, mikä merkitsee sitä, että asunnon tarve on aivan huikea. Se merkitsee uustuotantoa ja muutostöitä olevassa asuntokannassa ja korjausrakentamista siinä ohessa. Toisin sanoen sitä rahaa siihen erityisryhmien asuntotuotantoon nyt ehkä soveltuvasti tarvitaan oikein hyvin.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri puheenvuorossaan äsken viittasi ihan oikein energiatehokkuuteen. Siihen sisältyy kuitenkin monia mutkia, kuten tässä aamupäivän keskustelussa todettiin. Yksi näistä ovat esimerkiksi terveyshaitat, joita syntyy liian tiiviin rakentamisen seurauksena. Peräisinkin tässä keskustelussa ja erityisesti ministerin kannanotoissa myös tämmöistä kokonaistaloudellista tarkastelua, josta me olemme saaneet tänä päivänä jo hyviä ja huonoja esimerkkejä. Kysymykseni ministerille: Aiotaanko tällaista suorittaa, ettemme rakentaisi liian tiiviisti emmekä myöskään tuhlaisi energiaa koneellisen ilmastoinnin ym. seurauksena?

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen kyllä hämmästyksekseni huomannut, miten vanhakantaista, jäykkää maapolitiikkaa ja asuntopolitiikkaa täällä harrastetaan. Jo kymmenen vuotta sitten Oulussa oli huoneistokohtaiset lämpimän veden mittaukset, ja täällä ei vielä edes viime vuonna rakennetuissa kerrostaloasunnoissa ole tällaista.

Toinen asia on, että maapolitiikka Oulussa on erinomaista mutta siihen kyllä nyt käytetään aika voimakasta keinoa elikkä pakkolunastusta ja sitähän täällä Helsingissä vältetään kuin hirttotuomiota.

Olisin myös semmoista ihmetellyt, että hehkulamputko nyt vaaditaan vaihdettavaksi energiansäästölamppuihin. Energiansäästölamppuja olen yrittänyt käyttää jo 15 vuotta. Aina ne jonkin ajan kuluttua pimenevät, ja niitä saa odottaa, milloin ne syttyvät. Toinen, mikä hehkulampuissa on: ne lämmittävät huushollia. Kun hehkulamput palavat, niin ei tarvitse niin paljon käyttää energiaa lämmitykseen. Minä en kyllä muuta energiansäästölamppuihin ennen kuin pakosta.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun annetaan velvoittavaa lainsäädäntöä liittymään kaukolämpöön, niin silloin pitää tarkastaa myös sitä, millä tavalla kaukolämpö tuotetaan. Pääkaupunkiseudulla käytetään paljon kivihiiltä ja monessa paikassa muualla turvetta. Nimenomaan pitäisi pystyä tähän ongelmaan myös puuttumaan, ja tämä onkin yksi sellainen haaste, joka kuuluu ministereille mielestäni.

Toinen kysymys liittyy nimenomaan rakennetun asuntokannan energiataseeseen. Toivoisin todella, että ministeri pystyisi aloittamaan sellaisen lainvalmistelun, että ne kaikkein köyhimmät ihmiset, jotka eivät nauti tästä kotitalousvähennyksestä, saisivat selvästi paremman mahdollisuuden hakea investointitukea, että se olisi enemmän kuin 25 prosenttia, mieluummin lähellä 50:tä prosenttia.

Hannu  Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun tässä puhutaan yhdyskuntarakenteen tiivistämisestä, mikä kuuluu tietenkin rakentamisesta ja asuntorakentamisesta vastaavan ministerin toimialaan, niin en jaksa ymmärtää sitä ideologiaa, kun täällä Pääkaupunkiseudulla asuntoja lämmitetään kivihiilellä ja maakaasulla, täysin fossiilisilla, mitähän ilmastonsuojelua se on, kun esimerkiksi uusiutuvilla energianlähteillä lämmitettävien asuntojen ääreltä muutatetaan tänne Helsinkiin, jossa kivihiilellä kaikki lämmitetään. Ratikkakaan ei taida maailmaa pelastaa, kun sinnekin tuotettu sähkö on tuota kivihiilisähköä.

Mutta sitten varsinainen kysymys ministerille on se, kun mainitsitte edellisessä puheenvuorossanne asuntorakentamismääräyksiä, joita tiukennetaan energianormien takia, niin miten aiotte pitää huolen siitä, että nyt ei luoda uutta valtavaa homeasunto-ongelmaa, joka vääjäämättä on edessä. Muistamme edellisen energiakriisin ajat, jolloin pistettiin räppänöitä pienemmälle ja sitten on asunnot homeessa. Nyt kun lyödään eristeitä lisää ja ilmankiertoa vähennetään tai sitten hienot ilmastointijärjestelmät rakennetaan mutta niitä ei osata käyttää, niin miten aiotte hoitaa tämän valtavan uhkan? Hometaloja meille tässä maassa on rakennettu aivan riittävästi, uusia ei tarvita.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi tärkeä elementti tietysti on liikennepolitiikan ja asuntopolitiikan tiivistäminen ja yhdistäminen. Esimerkiksi Tampereen kaupunkiseudulla keskustellaan hyvin paljon raideliikenteestä ja asumisesta siihen liittyen, että olisimme sekä ympäristöystävällisiä että myöskin nopeasti saavutettavissa. Olisin ministeriltä kysynyt, mitenkä tiivistä yhteistyötä liikenneministerin kanssa tämän osalta tehdään. Yksi ideahan voisi olla se, että kun on liikennepoliittisia investointeja, kun väittävät esimerkiksi Ratahallintokeskuksen osalta, että junia ei enää mahdu, niin alettaisiin esimerkiksi raideliikenteen uudet investoinnit vaikka kaupunkiseudulta uusien raiteiden osalta, niin sitä kautta saataisiin kombinoitua sekä liikenne- että asuntopolitiikka.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun omaa sellaisen taustan, että on joutunut joskus oikein niitten vuokralaisten kanssa elämäänkin ja miettimään, mitkä ne vuokrat ovat, niin minua hieman tämä keskustelu näistä vesimittareista, sanoisinko, riemastutti. Me nimittäin tutkimme, miten käy, me asensimme yhteen vanhaan taloon vesimittarit. Kulutus, joka oli muilla toimin saatu jo kohtuullisen alas 148 litraan, laski 142 litraan vuorokaudessa, säästö oli minimaalinen. Sen sijaan mittareitten asentamiskustannukset, niitten lukukustannukset ym. syntyneet kustannukset aiheuttivat sen, että takaisinmaksuaika meni noin neljäksitoista vuodeksi, ja ne vuokralaiset eivät siellä neljäätoista vuotta asu.

En tarkoita tällä sitä, ettei pitäisi panostaa kerrostaloasumisessakin energiansäästöön, mutta silloin pitää miettiä, minkälaista tukea kenties siihen tarvitaan, ettei se kohdistu pelkästään joihinkin ryhmiin, pahimmassa tapauksessa kaikkein vähiten maksukykyisiin ryhmiin, ja ennen kaikkea, mitä muita keinoja on käytettävissä. Kyllä nämä rakentamiskustannuksetkin maksetaan näissä julkisesti tuetun rakentamisen omakustannusvuokrissa, tämä kannattaa aina tietysti pitää myöskin mielessä.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri listasi kolme asumisen ja energian säästöjen kannalta keskeistä lähtökohtaa. Ensimmäinen on tämä energiatehokkuus, toinen oli lämmitystapajärjestelmä, eli millä lämmitetään, ja kolmas oli kuluttajatottumukset.

Ministeri, neljäs unohtui, se, mistä talot rakennetaan. Nimittäin rakennusaineteollisuus tuottaa 5 prosenttia Suomen päästöistä. Se on ihan yhtä paljon kuin metsäteollisuus tuottaa päästöjä. Se päästö syntyy nimenomaan betoni-, teräs- ja kivirakentamisen rakennusaineteollisuuden päästöinä, jotka tuottavat massiivisen määrän päästöjä, siinä, missä esimerkiksi puurakentaminen toimii hiilinieluna. Sen takia tämä puurakentaminen voitaisiin nyt ottaa jälleen kerran samalla tavalla julkisen vallan tukemana ohjelmahankkeena, kuten meillä oli 1990-luvun puolivälissä Puu-Suomi-hanke, Puu-Eurooppa-hanke. Meillä on erittäin uutta modernia teknologiaa, esimerkiksi matalaenergiatalot, jotka ovat puurakenteisia. Meillä on moderneja puukaupunkihankkeita, joita Oulun yliopistossa on kehitetty, täällä Teknillinen korkeakoulu, uutta merkittävää vientiteollisuudelle kelpaavaa teknologiaa. Tässä on erittäin mielenkiintoinen hieno teollisuudenhaara kehitettävänä ja (Puhemies: Minuutti on kulunut!) samalla sen ekologinen kilpailukyky huomioon ottaen se vastaa parhaiten myöskin niihin tavoitteisiin, mitä asumisen energiasäästö asettaa.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin täytyy todeta, että ed. Perkiön lakialoite kuulosti minusta erinomaiselta, ja haluaisinkin mielelläni kuulla, mitä mieltä ministeri siitä on.

Eduskunta uudisti jokin aika sitten maankäyttö- ja rakennuslakia, ja siinä yhteydessä Pääkaupunkiseudun kaupungit, Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, velvoitettiin yhteiseen kaavatyöhön. Haluaisin kysyä ministeriltä: Onko tässä tätä hyvää tavoitetta tarkoitus edistää myöskin muilla kaupunkiseuduilla, jotta päästään eteenpäin kaupunkiseuduilla nimenomaan taloudellisuudessa, toiminnallisuudessa ja ilmastonmuutoksen torjunnassa?

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keväällä jostain syystä Vihrin Ideaparkki -ajatus kaatu ku kananlento, katkes kerralla, mutta sillon ei tiettykään tästä taantumasta ja lamasta mitää. Entäs jos nyt tuntuu siltä, että löytyy joku sellaanen pellepeloton, jolla on hönkää ja rahaa, ja se pistää sen tuotantoon, käytäntöhön, niin onko ministeri valamis muuttamahan omia mielipiteitänsä Vihrin Ideaparkin suhteen? Nimittäin Kurikan entinen kaupunginjohtaja on valittu Vihrin kunnanjohtajaksi, joka on sanonut, että hän ajaa tätä asiaa etehenpäin.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on ed. Andersson nostanut politiikan merkityksen esille silloin, kun rakennusala on niin sanotusti pakkasella. On totta, että varmasti politiikalla voimme tehdä paljon. Mutta on tietysti rakentamisessa toimialueita, joihin politiikalla ei välttämättä ei voida niin vahvasti vaikuttaa, ja se on vapaarahoitteinen asuntotuotanto. Markkinat ohjaavat siellä kuitenkin erittäin paljon ja markkinat määräävät, miten kulutuskysyntää on.

Täällä on noussut valtiovarainministeri Kataisen puheenvuorossa varsin usein esille tämä rakentamisen hinta ja hän on todennut, että veromarkoilla ei tueta kallista rakentamista. Tämä on tietysti rakentajan sydämeen koskenut aika kovasti, (Ed. Zyskowicz: Ja lompakkoon!) ihan oikeasti, mutta minä kysyn, mikä on asuntoministerin kanta. Onko parempi odottaa, että työttömiä on riittävästi ennen kuin lähdetään tukemaan rakentamista, vuokratalotuotantoa ja julkista rakentamista, niin että jossakin vaiheessa tämä kulminaatiopiste tulee?

On muistettava kuitenkin, että hintaa korottavana tekijänä on ollut nimenomaan kovan rahan tuotanto, eivät urakkakilpailun kautta olleet kohteet.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puurakentamista on monin eri keinoin maassamme pyritty edistämään. Myös energiatehokkuutta pyritään lisäämään, mikä sinänsä on ihan hyvä asia. Puusta voidaan rakentaa lämpimiä ja tehokkaita taloja, mutta järkevälle hirsirakentamiselle tämä kehityssuunta on tulossa uhkakuvaksi. Mehän tiedämme, että meillä on maassamme kymmeniä hirsirakentamiseen erikoistuneita yrityksiä, joilla on hyvät tuotteet ja hyvät markkinat.

Arvoisa ministeri, miten näiden hirsirakentamiseen erikoistuneiden yritysten toimintaedellytykset pystytään turvaamaan lähitulevaisuudessa?

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! En edes yritä vastata niihin kysymyksiin, jotka kuuluvat yleiseen energiapolitiikkaan ja ministeri Pekkariselle, enkä niihin, jotka kuuluvat ministeri Kataiselle, lukuun ottamatta tietenkin ed. Perkiön kysymystä, josta voin sanoa näin, että se kuulostaa hyvältä, mutta en ymmärrä riittävästi siitä, että osaisin sanoa, onko se hyvä, mutta siitä te varmaan keskustelette valtiovarainministerin kanssa.

Hirsirakentamisen osalta, kun tulen maanantaina hyväksymään uudet rakentamismääräykset, joissa kiristetään energiatehokkuusnormeja 30 prosentilla, hirsiteollisuuden osalta se tulee olemaan noin 18 se prosentti. Se tarkoittaa sitä, että toimintaedellytykset jatkossa tulevat olemaan ihan hyvät, mutta se tarkoittaa toki myös sitä, että myös hirsitaloteollisuuden puolella pitää osata varautua tähän tulevaan maailmaan ja myös siellä pitää tapahtua edistystä, mutta kuitenkin se vaatimus on selvästi kevyempi kuin mitä se on muussa rakentamisessa.

Vihdin Ideaparkin osalta ed. Miedolle sanottakoon, että oli suhdanne tämä tai tuo, niin linja ei muutu. Myöskään lainsäädäntö ei mahdollista sitä, että taloudellisten suhdanteitten mukaan määritellään sitä, miten suhtaudutaan kauppakeskusten ympäristövaikutuksiin.

Ed. Orpolle todettakoon näin, että tietäen, kuinka vaikeata oli saada pakollinen yhteinen yleiskaava Pääkaupunkiseudulle, ei ole konkreettisia suunnitelmia ulottaa sitä myöskään Turun seudulle tai muille, ainakaan lähiaikoina.

Ed. Reijonen kyseli rakentamisen hinnasta. Tästä saa hieman eri vastauksia, kun kyselee alan toimijoilta. Minulla on se käsitys, että rakentamisen hinta on jo jonkun verran tullut alas, varsinkin rakennusmateriaalien osalta. Tonttipuolella tämä viive on vähän pitempi. Tiettyjen urakkatarjousten osalta tämä on pikkasen pitempi. Mutta myös edellisen laman aikana opittiin se, että nämä rakentamiskustannukset eivät per heti tule alas, vaan että siinä on pieni viive, ja on ihan selvää, että valtion pitää omissa tukitoimissaan ottaa tämä tietyllä tavalla huomioon. Tämä ajoitus on kysymys, joka on valtavan vaikea, johon ei varmasti ole olemassa mitään kamalan helppoa vastausta.

Ed. Laukkanen oli oikeassa, osin. Rakennukset vastaavat 39 prosentista energiankulutusta ja 44:stä, jos otetaan huomioon koko rakentamisprosessi. Eli siinä on se 5 prosenttia lisää, se pitää paikkansa. Mutta se 5 prosenttia selittyy muillakin tekijöillä kuin rakennusmateriaaleilla. Se koskee sitä koko rakentamisajan proseduuria ja prosessia ja kaikkea siihen liittyvää.

Meillä on jo pitkän aikaa sitten omaksuttu linja, jonka mukaan rakentamismääräykset ovat materiaalineutraaleja. Jos tuetaan sitten jotain tiettyä rakennusmateriaalia, niin se tapahtuu muin toimenpitein, ja sitä varten meillä on ollut puurakentamisen edistämisohjelmia edellisen hallituksen aikana ja taisi olla sitäkin edellisen hallituksen aikana, joita nytkin parhaillaan jatketaan.

Yhteistyö liikenneministeriön ja ympäristöministeriön välillä on ollut luvattoman heikkoa, mistä syystä varmasti molemmat ministeriöt saavat katsoa itseään peiliin, mutta kyllä tässä jotain edistystä on tapahtunut, ja itse asiassa viime viikolla perustimme ministeri Vehviläisen kanssa yhteisen foorumin edistämään tätä asiaa ja tätä kanssakäymistä tällä puolella.

Ed. Hoskoselle todettakoon, että asuntopoliittisin toimenpitein ei pyritä vaikuttamaan muuttoliikkeeseen, vaan reagoimaan siihen, että muuttoliikettä tapahtuu joka tapauksessa. Ne ovat muitten ministeriöitten toimenpiteitten kohteena, onko muuttoliikettä vai ei.

Tämä homeongelma on tärkeä kysymys. Vastasin siihen jo aamupäivällä, mutta vastaan uudelleen.

Me olemme teettäneet useita eri selvityksiä useilla eri tahoilla siitä, uhkaavatko nämä tiukentuvat energiamääräykset johtaa uuteen kosteus- ja homeongelmaan? Tampereen teknillinen yliopisto epäili, että saattavat johtaa. Vtt lähti siitä, että eivät johda. Mutta me pelaamme pikkasen varman päälle ja tulemme, määräykset kun tulevat maanantaina, olemaan lähempänä sitä Tampereen teknillisen yliopiston rajaa. Mutta on ihan selvää, että ei tämä poista sitä, että jos tapahtuu suunnitteluvirheitä, rakennusvirheitä, niin kyllä niitä kosteus- ja homevaurioita voi tulla jatkossakin (Ed. Hoskonen: Tai käyttövirheitä!) — tai käyttövirheitä, aivan oikein — mutta eivät ne näistä rakentamismääräyksistä suoraan tule.

Muun muassa ed. Kerola ja eräät muutkin kiinnittivät huomiota tähän kokonaistaloudelliseen arviointiin. Meillä on tapana puhua elinkaariajattelusta, rakennuksen elinkaaren mukanaan tuomista kustannuksista. Nämä tiukentuvat rakennusten energiatehokkuusnormit laskennallisesti nostavat rakentamisen hintaa 2—6 prosenttia. Meillä on kuitenkin sellainen arvio, että kun niistä tulee normaalikäytäntö, niin tämä korotus on pienempi kuin tämä. Mutta tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että niitten takaisinmaksuaika vähän rakennuksesta ja rakennustyypistä riippuen on 5—10 vuotta. Ja kun rakennukset rakennetaan 50 tai 100 vuoden käyttötarkoitusta varten, niin on kokonaistaloudellisesti tarkasteltuna erinomaisen järkevää parantaa rakentamisen energiatehokkuutta.

Ed. Andersson kysyi, miten varat riittävät ja miten kunnat osaavat panostaa oikeisiin kohteisiin ja miten se voidaan taata. Asia ei kuulu minulle, mutta voin sanoa: ei millään. Korjaustarpeita on jumalaton määrä, eikä minun käytettävissäni ole, enkä tiedä, onko muittenkaan ministereitten käytettävissä, semmoisia välineitä, jotka pakottavat kuntia käyttämään vaikeissa taloudellisissa oloissa rahansa oikein.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Uusien asuntojen rakentamisen tarve ei ole poistunut tämän nykyisen vallalla olevan talouskriisin, mahdollisen laman, seurauksena, vaan uuden rakentaminen on hanke, joka kestää vuoden, kaksi, kolme vuotta, ja niinpä meidän vastuullisten toimijoiden pitääkin nähdä pidemmälle kuin vain tämän päivän eteen.

Pääkaupunkiseudun rakentamiseen liittyy ongelma, mikä on ollut vallalla, mihinkä ministeri on ansiokkaasti jo paneutunutkin tekemällä yhteistyösopimuksen valtiovallan ja Helsingin seudun kuntien välillä, että asuntotuotannon tavoitteet tuplataan käytännöllisesti katsoen nyt vallalla olevasta, nykyisestä tilanteesta. Tietysti suuri haaste meillä on, ottaen huomioon tilanne, jossa elämme, että toimijoilla, jotka niitä asuntoja rakentavat, on sama ongelma kuin kaikilla muillakin yrityksillä Suomessa sen pankeista saatavan rahan suhteen. Vuokra-asuntojen rakentaminen on ollut käytännöllisesti katsoen loppu usean vuoden ajan. Niinpä tämä tarve ei ole mihinkään poistunut, vaan tämä suhdannetilanne pitäisi vuokra-asuntojen rakentamisen puolesta nähdä nyt sitten mahdollisuutena. Tältä osin onkin tärkeää, että ministeriössä yhdessä valtiovarainministeriön kanssa valmistellaan vielä lisää uusia kannustimia niille toimijoille, jotka vuokra-asuntorakentamisen parissa työskentelevät ja löytävät edellytyksiä vuokra-asuntorakentamisen lisäämiseksi. Helsingin seudulla vuokra-asuntojen tarve ei ole poistunut mihinkään, päinvastoin.

Sen verran ed. Miedolle voisin sanoa tässä yhteydessä, kun hän viittasi Vihdin uuteen kunnanjohtajaan, että Vihdin uusi kunnanjohtaja priorisoi tänä päivänä ehkä tärkeämmäksi kuitenkin myöskin radan rakentamisen. Nythän hyvin tiedämme, että Pääkaupunkiseutu on erinomaisen hyvin hallituksen ja nytten myöskin eduskunnan päätöksien mukaan saamassa uusia ratoja, Kehäradan ja Länsimetron, on erinomaisen hyvää asuntopolitiikkaa, ilmastopolitiikkaa. Mutta ratojen rakentamisen tarve ei ole poistunut, niin itään kuin länteenkin suuntautuu tarpeita tältä osin.

Arvoisa herra puhemies! Asuntorakentamiseen voidaan vaikuttaa myöskin merkittävästi, kannustavasti normitalkoilla, jotka ovat käynnissä ympäristöministeriössä. Niinpä tässä yhteydessä suhdanne huomioiden kannustan ministeriä ja ministeriötä kiirehtimään normitalkoiden tulosten aikaansaannissa. Normitalkoot tarkoittavat, niin halutessamme, merkittävää määrää rakentamiseen liittyvien vaatimusten lieventämisessä, ja tältä osin ei mentäisi mihinkään muualle kuin ehkä muiden Pohjoismaiden tasolle suhteessa asuntojen rakentamisen vaatimuksiin.

Arvoisa herra puhemies! Perusparannukset ovat merkittävä työllistävä tekijä, ja niinpä perusparannuksiin myöskin tulee kiinnittää huomiota. Erinomaisen hyviä ovat tietysti verotukselliset keinot, mitä nyt on toteutettukin yksityisten osalta, mutta niin ovat myöskin kannustimet kunnille perusparannuksien käynnistämiseen. Kunnissa on merkittävä määrä julkista omaisuutta, joka on lohduttoman huonossa kunnossa, ja niinpä kuntien taloutta tältäkin osin, investointien puolelta, tulee tukea.

Yleishyödyllinen lainsäädäntö asuntomaailmassa on tällä hetkellä mielestäni tullut tiensä päähän. Meillä on merkittävä määrä taseissa olevaa omaisuutta, jota on yleishyödyllisten yhtiöiden taseissa, jota eivät nykyiset lainsäädännön pykälät kannusta purkamaan. Yleishyödyllinen lainsäädäntö tällä hetkellä tarkoittaa sitä, että kun käynnistetään yksi uusi yleishyödyllinen kohde, se sitoo kaikki muut kohteet myöskin taas uudelleen vuosikymmeniksi eteenpäin kiinni. Tämä ei ole minkäänlainen kannustin yleishyödylliselle yhtiölle enää tällä hetkellä, nykyisessä vallitsevassa tilanteessa, käynnistämään yleishyödyllisiä kohteita. Niinpä tämä lainsäädäntö tulee ehdottomasti ottaa tarkastelun kohteeksi.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön hallinnonala on moninainen. Tämän hetken talousongelmien lisäksi hallinnonalaan heijastavat vahvan leimansa ilmasto- ja energia-asiat. EU:n vaatimukset Suomen energiatavoitteiksi ovat haasteelliset. Näihin haasteisiin Suomi on tunnollisesti laatinut suunnitelmia.

Kuten tänään on jälleen kuultu, herättävät ympäristöasiat moninaisia näkemyksiä. Täällä on taas oltu hanakasti suojelemassa Lappia. Täältä löytyy niin sanottuja Lapin asioiden asiantuntijoita, joiden tavoitteena on saada Lappi tyhjennettyä. Lappilaisten tavoitteena on pystyä saamaan elantonsa omasta maakunnasta. Se pystytään tekemään sopusoinnussa ympäristötavoitteiden kanssa. Maakuntaa on suojeltu jo riittävästi.

Energiatavoitteiden saavuttamiseksi on kaikki uusiutuvien energialähteiden käyttö punnittava. Vesivoima on päästötöntä energiaa, eikä se tarvitse yhteiskunnan tukia. Kemihaaran alueelle suunniteltu allas palvelisi monia tavoitteita. EU:n tuleva direktiivi edellyttää toimenpiteitä, ja allasta ei voida sulkea pois laskuista. Aiemmin on jo keskusteltu Pallastunturin kehittämisestä, ja täytyy toivoa ja uskoa, että asia etenee lappilaisittain myönteisesti. Kaikkien edun mukaista on, että palvelut toimivat alueella, mutta niitä ei voida tuottaa tappiollisesti yksityisten voimin. Kiitos ministeri Lehtomäelle avoimesta ja rakentavasta suhtautumisesta alueen kehittämiseksi!

Arvoisa puhemies! Hallinnonalalla on huomioitu paljon myönteisiä asioita, ja yksi niistä on ympäristötöiden rahoitus. Tietysti aina voitaisiin haluta enemmän rahaa kuhunkin tarkoitukseen, mutta rahaa on rajallinen määrä. Syrjäseuduilla tällä rahoituksella on työllisyyspoliittisiakin merkityksiä.

En lähde toistamaan kaikkia hyviä toimenpiteitä, joita on nostettu tänään esille, mutta haluan viimeiseksi korostaa rakennusten energiatehokkuuden tärkeyttä. Energiankulutuksesta lämmitys vie noin 40 prosenttia, joten on kysymys erittäin tärkeästä alueesta. Korjaustoimintaan kohdennetut avustukset sekä kotitalousvähennyksen korotus ovat oikeita toimenpiteitä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Hyvään vanhuuteen kuuluvat turvallinen ja viihtyisä asuinpaikka, mielekäs tekeminen, hoiva ja huolenpito, toimivat yhteydet läheisiin sekä oma rauha. Ikäihmisten kotona asumista ja arjessa selviytymistä on tuettava mahdollisimman pitkään, ja myös niille ikäihmisille, jotka eivät enää kotona pysty olemaan, tulee yhteiskunnan myötävaikutuksella tarjota pysyviä asumisratkaisuja, vanhuuden koteja. Näissä ratkaisuissa tulee aina pyrkiä kodinomaisuuteen. Vaikka laitoshoitoakin tarvitaan, se on aina viimeinen vaihtoehto sekä ihmisen itsensä että yhteiskunnan kannalta.

Malli, jossa vanhuksia jatkuvasti pisteytetään heidän kuntonsa perusteella ja sitten siirretään paikasta toiseen sen mukaan, on täysin epäinhimillinen. Nuorellekin ihmiselle voi olla stressaavaa, jos asuinpaikka vaihtuu liian tiuhaan. Vanhukselle tämä on usein täysin kestämätöntä. Alati vaihtuva ympäristö hämmentää ja luo turvattomuuden tunnetta. Kotona asuminen kotipalveluiden tukemanakin on mahdollista vain niin kauan kuin ihminen on suhteellisen hyvässä kunnossa. Pitkään kotona asumisen tavoitteita tukisivatkin hyvin erityisesti vanhusväestölle suunnatut erilaiset vanhuuden kodit, erilaiset asumismuodot palveluineen, jotka olisivat kaikkien ikäihmisten ulottuvilla sekä taloudellisesti että maantieteellisesti.

Arvoisa puhemies! Kaupan kansainvälistyessä on pidettävä huolta elintarvikkeiden turvallisuudesta. Maailmalla on ollut viime aikoina ikäviä tapauksia, joissa ruoka on sisältänyt terveydelle haitallisia ainesosia. Esimerkkeinä mainittakoon Kiinan melamiiniskandaali ja pilaantuneen juustoaineksen käyttäminen juuston valmistukseen Italiassa sekä Saksassa. Suomalaiset kuluttajat luottavat vielä pääosin kotimaisen ruuan puhtauteen ja terveellisyyteen. On tärkeää, että tämä luottamus on jatkossakin ansaittua ja elintarvikkeet täyttävät niille asetetut laatukriteerit. Henkilöstön ammattitaito ja riittävä valvonta ovat avainasemassa. Tämä tuli erityisesti mieleeni, kun pari viikkoa sitten sain kaupasta pussillinen hyvännäköisiä mutta täysin homeen makuisia tomaatteja. Viranomaisten mukaan kaikki tällaiset standardit kuitenkin täyttyivät näitten tomaattien osalta.

Luomutuotteiden kysyntä on kasvanut Suomessa, mikä kertonee ihmisten epäluuloisesta suhtautumisesta maataloustuotannon keskittymiseen, tilakokojen kasvuun ja tehotuotantoon. Huoli tuotantoeläinten hyvinvoinnista sekä tehotuotannon ympäristövaikutuksista on monelle kuluttajalle syy ostaa luomua. Luomutuotantoa pitäisikin tulevaisuudessa tukea entistä enemmän.

Arvoisa puhemies! Elintason nousu maailmalla on muuttanut ihmisten ruokavaliota lihapainotteisemmaksi, ja lihantuotanto puolestaan kuormittaa ympäristöä merkittävästi. Kasvissyönnin lisääminen on hyvä tapa edistää ympäristön hyvinvointia ja hillitä ruokakriisiä. Ruuantuotannossa on pyrittävä ympäristöystävällisyyden ohella eettisyyteen. Biopolttoaineiden tehtailu ei ole eettisesti kestävä ratkaisu ympäristöongelmiin. Se on osaltaan vaikuttanut ruokakriisin syntyyn ja syvenemiseen. Kun maailmassa on miljoonia nälkää näkeviä ihmisiä, ei viljelykasveja yksinkertaisesti ole varaa käyttää polttoainetuotantoon.

Puhdas luonto ei ole itsestäänselvyys, vaan sen säilyttämiseksi tulisi jokaisen kantaa kortensa kekoon. Itämeren huolestuttava nykytila ja Etelä-Suomen mustat talvet ovat eläviä esimerkkejä siitä, mitä ihmisen välinpitämättömyys ja ahneus voivat saada aikaan. Omissa elintavoissani pyrin ostamaan ja kuluttamaan mahdollisimman vähän, jotta myös tulevat sukupolvet saisivat nauttia mahdollisimman puhtaasta luonnosta. Kestävän kehityksen edistäminen ei ole vaikeaa, kun ottaa pienet ympäristöteot osaksi arjen rutiineja. Esimerkiksi jätteiden kierrättäminen on helppoa ja hauskaakin. Itse olen erityisen innostunut kompostoinnista, ja suosittelen näitä pieniä ympäristötekoja kaikille kansalaisille.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Olen erittäin iloinen siitä, että ensi vuoden alusta kotitalousvähennyksen enimmäismäärää korotetaan 3 000 euroon. On kiistämättä aivan totta, että kotitalousvähennyksen hyödyntäminen edellyttää kohtuullisia tuloja. Yhden hengen talouksissa tämä vähennys, taikka maksimimäärä, on jatkossakin 3 000 euroa, mutta kahden aikuisen taloudessa se on 6 000 euroa, ja luonnollisesti sen käyttömahdollisuudet ovat silloin aivan toiset. Kotitalousvähennys on erinomainen työkalu kannustamaan talouksia energiaremontteihin ja lämmitystavan muutoksiin.

Täällä on kovasti puhuttu siitä, että kotitalousvähennys on epäreilu kerrostalo- ja rivitaloasuntoasukkaita kohtaan näissä energiaremonteissa. Muistutan kuitenkin, että eilen valtioneuvosto esitti Tasavallan presidentille, että vahvistetaan lainmuutos, joka parantaa asunto-osakeyhtiötalolainojen korkotukea. Tämä tapahtuu kohdistetusti niin, että korkotukilainan enimmäisosuus nostetaan 40 prosentista 50 prosenttiin, jos perusparantamisen yhteydessä tehtävillä toimenpiteillä lisätään asunto-osakeyhtiötalon energiatehokkuutta, vähennetään energiankäytöstä aiheutuvia päästöjä tai otetaan käyttöön uusiutuvia energialähteitä. Tämä korkotuki on 28 prosenttia korkotukilainasta vuosittain peritystä korosta, ja tämä tukimuoto vastaavasti ei ole yksityiskotitalouksien käytössä tällaisessa muodossaan. Siis mitä tarkoitan tällä, on, että kaikille täysin soveltuvia tukia me emme pysty millään rakentamaan Suomessa.

Muistutan samalla, että suhdanteitten muuttuessa maailma muuttuu aika kovaa vauhtia. Tein itse kuluneen vuoden alussa tammikuussa kirjallisen kysymyksen, jossa kysyin erityisesti mahdollisuutta laajentaa kotitalousvähennys koskemaan energiaremontteja ja energiatavan muutoksia yksityistalouksissa. Silloin katsottiin, että tähän ei ollut mahdollisuutta, koska rakennusalalla vallitsi niin suuri ylikuumentumisen tila, mutta jo elokuuhun mennessä hallitus oli havainnut tilanteen aivan oikein ja lähtenyt oikea-aikaisesti muuttamaan kotitalousvähennystä ja korottamaan enimmäismäärää.

Jatkossa kuitenkin työtä riittää, sillä sähkölämmityksellä yhden normaalikokoisen omakotitalon hiilidioksidipäästöt ovat noin 5 800 kiloa. Maalämpöpumpulla tästä määrästä voitaisiin säästää kaksi kolmasosaa. Tämä vastaa tavallisen henkilöauton kaikkia hiilidioksidipäästöjä noin 24 000 kilometrin ajomatkalla, joka vastaa helposti vuosittaista ajelua. Suomessa on kuitenkin edelleen lähes miljoona pientaloa, jotka lämmitetään öljyllä tai suoralla sähköllä. Olen erittäin huolissani siitä, että vuosittain rakennettavista uusista taloista edelleen yli kolmannekseen tulee sähkölämmitys. Tähän ongelmaan on jatkossa puututtava vaikkapa budjettipoliittisin keinoin, jos muuta ei löydy.

Kannan huolta Itämerestä. Se on meidän yhteinen ongelmamme. On tarpeetonta, että lähdemme asettamaan vastakkain maaseudun asukkaita ja kaupungin asukkaita. Jokainen on syyllinen Itämeren tilaan. On kiistämätöntä, että valumavedet pelloista ovat suurin Itämeren saastuttaja tällä hetkellä, mutta emme voi antaa synninpäästöä kenellekään kaupunkilaisillekaan, sillä kaupunkien jätevesistä yhä edelleen liian huonosti puhdistetaan nämä vedet. Erityisesti varakkaampien kaupunkien olisi oltava suorastaan edistyksellisiä siinä, että ne tekisivät jopa enemmän kuin mitä laki vaatii, sillä laki ei vaadi kuitenkaan täyttä puhdistusta.

Ympäristötietoisuudessa ajat ovat heikot. Ympäristön tilaan puuttuminen vaatii tiettyä tulotasoa. Hyvien aikojen aikana on helppo tehdä luksukselta tuntuvia ekotekoja. Nyt ollaan menossa toiseen suuntaan. Kannan huolta siitä, tarkoittaako syvä taantuma tai peräti lama sitä, että ympäristön tilaan keskeisesti vaikuttavat hankkeet lykätään hamaan tulevaisuuteen. Tästä meidän eduskunnassa täytyy pitää huolta, että näin ei pääse tapahtumaan.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten lordi Keynes on nostettu haudastaan tuomaan edes jotakin lohtua ja toivoa tähän uhkaavaan lamaan tai taantumaan, aivan samoin yhteiskunnan tukema vuokra-asunto jälleen kerran on nostettu residuaalista pelastamaan Suomen taloutta ja työllisyyttä, ja se on aivan oikein. Mutta voitaisiinko nyt yhdessä saman tien sopia siitä, että pidetään se vuokra-asuntotuotanto poissa sieltä residuaalista tuomaan sitä jatkuvuutta ja vakautta suomalaiseen asuntopolitiikkaan ja sitä kautta koko Suomen kansantalouteen? Sitä paitsi ei nyt myöskään unohdeta sitä vuokralaista, joka yleensä aina näissä hyvissä pyrkimyksissä on joutunut näitten hyvien pyrkimysten maksumieheksi.

Arvoisa puhemies! Tämän pyrkimyksen helpottamiseksi ajattelin esittää tässä vision, mission ja strategian kodissa asumiseksi. Se on vapaasti lainattavissa, jos joku tuntee kiinnostusta. Visio kuuluu siten, että jokaisella suomalaisella on oma koti, jossa hänen on hyvä asua. Se koti on aivan yhtä hyvä riippumatta siitä, asuuko siinä omistaja vai vuokralainen.

Missio menee seuraavasti: Ensinnäkin, koti kaikille. Suomi korjaa vanhoja ja rakentaa uusia asuntoja niin, että suomalainen löytää halutessaan kolmessa kuukaudessa itselleen tarpeidensa ja toiveidensa mukaisen kodin, ja se koti ei ole kullan kallis. Toiseksi, hyvä asuminen: Suomalainen asuu turvallisesti, terveellisesti omassa kodissaan. Hänellä on oikeus ja mahdollisuus mutta ei velvollisuutta vaikuttaa kaikkeen omaa asumista koskevaan päätöksentekoon niin kodissaan, asuinyhteisössään kuin ympäristössäkin. Kolmanneksi: Avartuvat asuinalueet. Suomalainen asuu yhtä mukavasti missä tahansa, koska eri asuinalueiden houkuttelevuuserot ja sen myötä myös asuntojen hintaerot pienenevät. Asuinalueiden asukasrakenteet monimuotoistuvat mutta säilyvät silti tasapainoisina.

Sitten strategia. Tämä visio ja siitä johdettu missio vaativat toteutuakseen seuraavan näköisen strategian: Ensinnäkin, koti kaikille. Suomen asuntopolitiikka lopetetaan — jos sitä nyt on ollutkaan, no, ehkä ihan viime aikoina, kiitos ministeri Vapaavuoren ja osittain Manninenkin sitä on esittänyt — ja siirrytään asumisen politiikkaan. Ne seinät eivät nimittäin ole ensisijaisia vaan se, mitä siellä seinien sisällä tapahtuu. Suomeen synnytetään kouluttamalla ja asennekasvatuksella lähes ennen kokematon erityisryhmä: asiansa osaava, asukkaidensa edut ensisijaistava rakennuttaja. Tämä rakennuttaja ohjaa asuntosuunnittelijat ajoissa ymmärtämään, etteivät he suunnittele monumenttia itselleen vaan kotia sen asukkaille, eikä ensisijaisena pyrkimyksenä ole asunnon korkea hinta vaan asumisen edullisuus. Pidetään huoli myös siitä, että urakoitsijat eivät enää pääse yli siitä, missä aita on matalin, vaikka se olisikin historiallinen maan tapa. Ihmisten koteja ei hoideta kuin Pispalan likka tavaraansa, vaan ajoissa, huolella ja suunnitelmallisesti, ei kuitenkaan milloin tahansa ja mihin hintaan tahansa. Kunnat eivät kaavoita yksityistä maata asuntotonteiksi.

Sitten toinen kohta strategiassa, hyvä asuminen: Suomi lopettaa sosiaalisen vuokra-asuntotuotannon, koska siinä asuminen latistetaan sosiaalipolitiikan osaksi ja asunnot sen välineiksi. Sen sijaan rakennamme koteja kaikille ja ymmärrämme, että aravavuokra-asunto ja vuokra-asunto yleensäkin on vuokralaisen koti eikä kuntakonsernin rahoituslähde, valtiontalouden vakauttaja tai asuntopolitiikan aputyökalu. Jos emme tätä ymmärrä, ei meillä ole paljon toiveita paremmasta asumisestakaan. Kaikkien suomalaisten mahdollisuuksia asua oman toiveensa mukaisesti omassa kodissaan mahdollisimman pitkään parannetaan. Asumisen fyysisiä ja psyykkisiä esteitä vähennetään ja poistetaan, asumisen tukea lisätään ja eri toimijoiden yhteistyötä parannetaan.

Onnellisen kodin toiseksi pahin uhka ovat asukkaiden maksukyvyltä karkaavat asumiskustannukset. Siksi aravakorkoja alennetaan, korkotuen ehtoja parannetaan sekä omavastuukorkoa alentamalla mutta myöskin vuosimaksua alentamalla, koska muuten vuokrat eivät alene. Kuntia ei pakoteta korottamaan maksujaan, taksojaan ja kiinteistöveroaan.

Asukasdemokratia on vuokratalonpidon paras keksintö. Se on vuokralaisen ja vuokranantajan yhteistä tahtoa ja toimintaa. Se ei ole hallinnointia eikä integrointia vaan aitoa pyrkimystä parempaan asumiseen. Asukkaiden aito vaikutusvalta omiin (Puhemies: 5 minuuttia on kulunut!) koteihinsa edellyttää, että vuokratalojen päätöksentekoelimissä on enemmistö asukkailla.

Arvoisa puhemies! Ihmiset ja heidän asumisen tarpeensa ovat erilaisia. Me tarvitsemme urbaaneja kivimuureja cityjen sydämiin, omakotitaloja järven rannalle keskelle kaupunkia ja mummonmökkejä mansikkamaan laidoille. Me tarvitsemme asunnon omistajia ja vuokranmaksajia, mutta myös kaikkea tarkoituksenmukaista ja järjellistä siltä väliltä. Tarvitsemme sekä kallista että halpaa, pientä ja suurta, yhteisöjä ja yksityisyyttä, tuttua ja turvallista, uutta ja ennakkoluulottomasti kokeilevaa. Tärkeintä ei ole hallinnan muoto vaan hyvä asuminen.

Arvoisa puhemies! On annettava tuhansien asuntojen kukkien kukkia mutta samalla ihmisten itse päättää omista asioistaan.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Rakennusala on joutunut tämän taloustaantuman myrskyn silmään. Vielä viime keväänä puhuttiin työvoimapulasta, ja tällä hetkellä tilanne on kääntynyt lähes päinvastaiseksi, eli muutokset ovat olleet ennalta arvaamattomia ja todella nopeita. Ajassa on kuitenkin tehtävä myös päätöksiä tämän työttömyyden torjumiseksi, ja olen tietoinen ja iloinen siitä, että hallitus on valmistelemassa ensimmäistä lisäbudjettia heti tuohon helmikuun alkuun, kun tänne palaamme.

Muutamia omia näkemyksiä siitä, mitä tähän pakettiin tulisi sisältyä. Me kaikki tiedämme sen, että kaiken kaikkiaan rakentamista riittää yhteiskunnassa. Tarpeita on todella paljon. Tiedämme sen myös, että kunnissa on valmiita hankkeita käynnistää kohtuullisen nopeasti, ja kun tämä taantuma on nyt käsin kosketeltava rakennusalalla, niin tulisi keskittyä niihin kohteisiin, jotka saadaan nopeasti liikkeelle, jotka ovat nopeakestoisia, ja tukitoimienkin tulee olla määräaikaisia. Esitän, että perustamishankkeisiin osoitetaan rakennusaikaista valtion tukea, nimenomaan rakennusaikaista valtion tukea, ja laajennetaan sitä kouluista myös terveys- ja päiväkeskuksiin. Se vaatii varmaan sosiaali- ja terveysministeriön puolella momenttien avaamista, mutta ei liene iso ongelma kaiken kaikkiaan. Tulisi myös harkita sitä, että ainakin niihin peruskorjaushankkeisiin taloyhtiössä, jotka keskittyvät energiatehokkuuden lisäämiseen, avustusta osoitettaisiin.

Täällä on tämän pääluokan osalta keskusteltu vahvasti myös vesihuoltotöitten työllistämisvaikutuksista, ja me kaikki tiedämme, että ympäristökeskuksissa on valmiita hankkeita tällä hetkellä yli 200 miljoonan euron edestä. Hankkeita on kyllä riittävästi, suunnitelmia on olemassa, ja nämä saadaan nopeasti liikkeelle.

Se on erittäin hyvä, että suunnitteluvalmiutta on olemassa. Infrahankkeet ovat hyvin tärkeä osa tätä elvytyspakettia. Minusta pitäisi pyrkiä siihen, että ne olisivat tämmöisiä lyhytkestoisia, työllistäviä kevyen liikenteen väyliä, siltaratkaisuja, perustienpitoratkaisuja. Itse näen tärkeäksi sen, että nämä infrahankkeet työllistäisivät myös pieniä maarakennusalan yrittäjiä. Ovat tietysti luku sinänsä nämä isot hankkeet. Niitä varmasti ministeriö esittää, mutta toivon, että tähän pakettiin tulee näitä pienempiäkin hankkeita ja näin mahdollistuu se, että myös pienemmät maarakennusalan yrittäjät saavat oman siivunsa tästä.

Me olemme tänään keskustelleet tästä vuokratalotuotannon käynnistämisestä, miten sitä saataisiin liikkeelle entistä enempi. Itse jo aiemmin nostin esille sen, että tätä käynnistämisavustusta, joka on erinomainen, josta kiitos ministeri Vapaavuorelle, tulisi kyllä laajentaa koskemaan myös muita kuin yleishyödyllisiä yhtiöitä. Kaikki tiedämme sen, että rakennusliikkeillä on tiettyä tonttivarantoa, ja uskon, että tämä laajentaminen mahdollistaisi sen, että näitä lähtisi oikeasti liikkeelle.

Mehän elämme eri ajassa kuin 1990-luvun vaihteessa. Silloin 1990-luvun laman aikana vuokratalotuotantoa saatiin ripeästi paljon liikkeelle, mutta tänä päivänä tilanne on se, että vuokrataloja ei enää tarvita maaseutukuntiin. Ne keskittyvät Pääkaupunkiseudulle ja suuriin asutuskeskuksiin, ja uskon, että tätä kautta tämä työ lähtisi liikkeelle. On myös keskusteltu siitä, tulisiko korkotuen omavastuuosuutta pienentää. Vaikutukset ovat marginaalisia. Ne ovat enempi minusta täällä mielikuvissa kuin todellisuudessa, että se nyt auttaisi jotenkin taloudellisesti, mutta mielikuvien maailmassahan me elämme. Se on tosiasia, ja siitä emme varmasti pääse minnekään.

Homeongelma on täällä puhuttanut, ja on saatu erinomaisia vastauksia. Itse näen tämän asian kansantalouden kannalta erittäin isona. Tämän aamun lehdestä luin, että Joensuun poliisi- ja oikeustalo suljetaan tammikuussa, koko rakennus, ja tiedämme, mitkä vaikutukset sillä on, että yhteiskunnan, valtion budjettirahoilla tehdään uutta ilman, että selvitetään perinpohjaisesti, mistä nämä ongelmat johtuvat. Täytyy löytyä poikkihallinnollista tutkimusta, että tämä ongelma selvitetään. Ei ole mitään järkeä panna 30 miljoonaa koulujen homekorjauksiin, jos samat koulut ovat 5—10 vuoden päästä samassa tilassa. Täytyyhän Suomen tapaisessa valtiossa olla yhteiskunnassa osaajia, jotka tämän ongelman avaavat ja ratkaisevat. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Arvoisa puhemies! Kello käy, ja näyttää siltä, että se on pykälässä. Toivottavasti nämä terveiset menevät valtioneuvoston tiedoksi.

Tuomo Puumala /kesk:

Herra puhemies! Ed. Reijosen esityksiä on erittäin helppo tukea. Siinä oli tukku erinomaisen hyviä esityksiä. Kuten kaikki tiedämme, ympäristöministeriön koko hallinnonala on itse asiassa tulevana vuonna erittäin suurten haasteiden edessä, yksi niistä kaikista keskeisimmistä hallinnonaloista.

Ilmastonmuutoksen torjuminen ja toisaalta taloudellisen taantuman taltuttaminen ovat esillä ensi vuonna erittäin vahvasti. Esimerkiksi kotitalousvähennyksen laajentaminen energiansäästöremontteihin tukee ensimmäistä tavoitetta, ja työllisyystilanteen heikentyessä rakennussektoria täytyy niin ikään tukea voimakkaasti. Tähän hallitus esittääkin lukuisia keinoja vuodelle 2009. Se on valmis laittamaan melkoisen potin rahaa sosiaalisen asuntotuotannon korkotukilainoihin ja erityisasuminen investointiavustuksiin, hyvä näin, erittäin hyvää toimintaa.

Olisin ottanut esille, kun ministeri Vapaavuorikin on paikalla, yhden yksityiskohdan, jossa toivoisin vielä ripeää edistymistä ja ripeää etenemistä. Mehän tarvitsemme vuokra-asuntoja kipeästi lisää, siitä olemme kaikki samaa meiltä. Tässä suhdannetilanteessa niitä kannattaa myös rakentaa. Hallitus on tehnytkin jo paljon. Kiinteistörahastomalli Reit on järjestelmänä erittäin hyvä. Monta muuta saman suuntaista tointa toteutetaan koko ajan. Paljon on panostettu myös sosiaaliseen asuntotuotantoon. Korkotukilainavaltuus kasvaa 520 miljoonaan euroon. Asuntoja rakennetaan vanhuksille, vammaisille, työttömille, anteeksi: kodittomille ja opiskelijoille (Ed. Tiusanen: Voisi niitä työttömillekin rakentaa!) tulevana vuonna lisää.

Olisiko löydettävissä vielä, ministeri, lisää keinoja vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen rakentamiseen? Tässä tilanteessa siihen mielestäni olisi erittäin suuri tarve. Voisiko korkotukilainaelementti olla käytössä myös vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa tulevana vuonna? Näinhän toimittiin silloin noin 15 vuotta sitten, kun Suomessa oli lama. Voisiko täältä löytyä ratkaisu?

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Ensimmäisenä haluan kannattaa ed. Erkki Virtasen missiota, visiota ja strategiaa hyvästä asumisesta ja toivon sen näin symbolisesti ainakin tulevan istunnon kannaksi, jollei sitä nyt joku rupea täällä ehdoin tahdoin vastustamaan. (Ed. Ahde: Äänestykseen!)

Mutta, arvoisa puhemies, ensin näistä ympäristötöistä, joista täällä päivän mittaan on aika paljon puhuttu. Arvostelin aika kovastikin debatissa keskustapuolueen varapuheenjohtajia siitä, että he eivät ole pystyneet saamaan ympäristötöihin mitään tasokorotusta ja tämä veivaus vuodesta jatkuu. Eihän se tietysti pelkästään keskustan vika ole, vaan vastuun kantaa koko hallitus, niin kokoomus kuin vihreätkin, jotka tällä hetkellä näyttävät loistavan poissaolollaan salista.

Tämän vuoden budjetissa on 14,2 miljoonaa ympäristötöihin rahaa, ja sitten hallitus esittää 11, ja sitten eduskunta saa 3,5 ja risat lisää, ja tätä veivausta on tapahtunut noin kymmenen vuotta, jo edellisen ja sitä edellisenkin hallituksen aikana. Ja kaikki täällä salissa vuoron perään tunnustavat, kuinka merkittävää sekä ympäristön että työllisyyden että et cetera kannalta on riittävä satsaaminen ympäristötöihin, ja vaje ja tarve on yli kaksinkertainen ympäristökeskustenkin mukaan siihen nähden, mitä nytkin eduskunnan lisäyksen jälkeen voidaan laittaa.

Sitten on tämä ponsi, jonka valiokunta tänne laittoi ja jossa mainitaan muutama museo ja se, että on ikävää, kun niitä joudutaan toistamaan ja niitä ei saada pysyviin pohjiin, mutta kyllähän siellä ympäristötyöt olisi pitänyt mainita. Nehän ovat olleet oikeastaan törkeimpiä esimerkkejä siitä, millä tavalla eduskunnan tahtotila aina ohitetaan, kun seuraavaa budjettia valmistellaan.

Ministeri Lehtomäki tuossa totesi, että helmikuun alussa tulevaan lisäbudjettiin yritetään myöskin ympäristötöihin saada lisäystä. Mutta jos se lisäbudjetti tehdään kehyksen puitteissa, niin jos ei kehyksen puitteissa ole pystytty tähän varsinaiseen budjettiin saamaan yhtään lisää, ei edes sitä, mitä eduskunta lisäsi viime vuonna, vuosi sitten jouluna, niin miten ihmeessä siihen kehykseen nyt sitten helmikuun alussa saa? Eli kyllä nämä kehykset ovat aikamoinen kahle elvytystoimenpiteiden ja myöskin ympäristön puolesta tehtävien toimenpiteiden ja myöskin osittain asumisen puolesta tehtävien toimenpiteiden aikaansaamisessa.

Jos tämä lisäbudjetti, jota nyt ... Kun tämä on ensimmäinen puheenvuoro, mitä koko tässä budjettikeskustelussa käytän, niin ehkä pari lausetta tästä elvytystarpeesta muutenkin. Kyllä nyt vähintään pitäisi helmikuun alun lisäbudjetissa täräyttää kaikki 300 miljoonaa, tämä lisäbudjettivaraus, käyttöön, ja sitten kun hallitus lähestyy puolivälintaivalta ja arvioi varmasti hallitusohjelmaa ja myöskin siinä mielessä koko kehysarviota uudelleen, siinä vaiheessa hallituksen pitäisi todella tehdä politiikkaa ajassa ja todeta, että maailma on jonkin verran muuttunut siitä puolentoista vuoden takaisesta tilanteesta, kun hallitusohjelma ja hallituskauden kehykset lyötiin kiinni. Pitäisi tehdä todella rohkeita uusia linjauksia vielä tänä talvena tämän budjettitalouden ja ennen kaikkea menotalouden osalta.

Asumisesta sen verran, että vuokrien nousu on hälyttävä viesti. Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos edelleen vahvisti suurin piirtein sen suunnan, että ensi vuonna ja seuraavana vuonna vuokrat vaan uhkaavat nousta 10 prosenttia vapaarahoitteisella puolella ja 5—10 prosenttia myöskin yhteiskunnan tukeman asumisen puolella. Tämä on erittäin hälyttävää tilanteessa, jossa muutoinkin ahdinko syvenee. Toivottavasti asuntoministeri todella miettii myös sitä, millä saataisiin hillittyä tätä vuokrankorotuskehitystä. Minkä takia vuokranantajien pitää olla ahneita siinä tilanteessa, kun koko yhteiskunta ja koko maa on painumassa taantumaan? Elikkä malttia vuokrankorotuspyyntöihin myös sillä puolella.

Jotta pystyttäisiin saamaan aikaan vuokra-asuntotuotannossa se hieno tulos, joka 1990-luvun alussa saatiin aikaan, kun kovanrahan tuotanto pysähtyi ja yhteiskunnan tukema asunto korvasi sen ja asuntoja tuotettiin tosi paljon, se vaatii varmasti muutakin kuin mitä ministeri luetteli pitkän luettelon aamupäivällä ja totesi, että silti ei ole varmuutta, paljonko saadaan aikaan. Koko ajan pitää olla tarkkana lisätoimenpiteistä, ja silloin vuosimaksun alentaminen, omavastuukoron alentaminen ja muut toimenpiteet ovat varmaan tarpeen. Ei ole mitenkään mahdollista se, että jätettäisiin eräällä tavalla hyödyntämättä se mahdollisuus toisaalta, mitä nyt sitten rakennusmarkkinoilla on syntymässä yhteiskunnan tukeman vuokra-asuntotuotannon aikaansaamiselle, mutta samalla jätettäisiin vastaamatta myöskin kansalaisten hätään. Heitä on kuitenkin Pääkaupunkiseudullakin 30 000 vuokra-asuntojonossa tällä hetkellä, ja kun kovanrahan tuotanto on täysin pysähdyksissä, asuntopula pahenee, ellei muuta tuotantoa saada aikaan.

Matti Ahde /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyt kommentti asuntopolitiikasta. Näin opposition kansanedustajana, entisenä asuntoasioista vastaavana ministerinä, minä olen iloinnut ministeri Vapaavuoren otteista asuntopolitiikassa (Ed. Pulliainen: Niin me ollaan kaikki muutkin! — Ed. Kerola: Samaa mieltä! — Vasemmalta: Niin mekin ollaan!) ja aloitteellisuudesta ja toivon menestystä hallituksen sisällä, ja eduskunnasta, niin kuin täällä moni puhuja on vakuuttanut, noille ajatuksille tukea löytyy.

Tietenkin samalla tavalla kuin ed. Viitanen on monta kertaa tässä ministeriltä kysynyt, palaisin minäkin kerrostalojen putkiremonttiin. Se on eräs suomalaisen asuntopolitiikan pommi, joka tikittää, ja nyt kun meillä on rakennusalalla työttömyys kova, niin tähän täytyisi nyt löytää joku kotitalousvähennyksen tyyppinen ratkaisumalli, jolla päästäisiin nyt nopeasti tätä uhkaavaa ongelmaa purkamaan.

Sitten toinen asia liittyy ympäristöhallintoon. Olin varannut nämä sanat tietenkin ministeri Lehtomäelle ja ministeri Anttilalle. Jotenkin on merkillistä, että ikään kuin säännönmukaisesti aika ajoin aina joku keskustan merkittävä poliittinen johtaja palaa ympäristöhallintoon ja niin kuin vähän revanssimielessä, kun tämä ministeriö aikoinaan saatiin aikaan.

Esimerkiksi viimeksi ministeri Anttilan ehdotus siitä, että pitäisi harkita, että ympäristöministeriö sijoitettaisiin luonnonvarojen takia maatalousministeriön sisään, on ihan käsittämätön ehdotus. Jos haluttaisiin, että jotakin ministeriöuudistuksia tehdään, niin enemmän pitäisi harkita sitä, että maatalousministeriö siirrettäisiin elinkeinoministeriön sisään, (Ed. Saarinen: Ympäristöasiat ympäristöministeriöön!) koska se on kuitenkin eräällä tavalla elinkeinotoimintaa. Mutta haluan nyt vaan sanoa, että tämän kaltaista tämän hallinnon pitämistä koko ajan levottomana ei kannattaisi kuitenkaan ainakaan korkealta tasolta jatkaa.

Lopuksi haluan sanoa muutaman sanan omasta lempiaiheestani vesien rakentamisesta ja vesistöjen energiataloudellisesta tai luonnontaloudellisesta merkityksestä. Tässä olen hämmästyneenä seurannut tätäkin keskustelua, mutta myös sitä keskustelua, jota ministeri toisensa perään väläyttelee ihan säännöllisesti vuodesta toiseen ja jossa lähdetään siitä, että Vuotoksen ja Kollajan altaiden rakentaminen on tärkeä asia ja että se ratkaisisi eräällä tavalla suomalaisen energiatalouden tulevaisuuden. Näinhän asia ei todellakaan ole.

Tämä hämmästys johtuu siitä, että kuitenkin Kollaja on suojeltu koskiensuojelulailla jo 20 vuotta sitten. Keskusta oli silloin mukana hallituksessa, kun tämä koskiensuojelulaki tehtiin, ja voimayhtiöt saivat suojelusta korvausta muistaakseni noin 70 miljoonaa euroa. Siis tämäkin asia on hoidettu, ja tällä tavalla asian pitäisi olla eräällä tavalla loppuun käsitelty.

Vuotos puolestaan on liitetty Natura-alueeseen, ja keskustakin oli hallituksessa, kun tämä yksimielinen päätös tehtiin. Korkein hallinto-oikeus on päättänyt, että vesilaki ei anna mahdollisuutta Vuotoksen rakentamiseen. Kuitenkin hallituksessa on jatkuva halu ja jatkuva pyrkimys pitää tämä keskustelu jotenkin minusta epämiellyttävällä ja epäterveellä tavalla esillä. Tämä tuomioistuimen päätös on olemassa ja sen kunnioittaminen ... Kun se on vielä hallitusohjelmaankin käsitykseni mukaan kirjoitettu, näin se pitää tulkita, niin on hämmästyttävää.

Nämä rakentamisen halut eivät myöskään mielestäni voi johtua pyrkimyksestä ilmastonmuutoksen torjuntaan. En malta olla tässäkin toteamatta sitä, että tuo uusi tekoallas, jos se tehtäisiin, aiheuttaa myös suuren määrän ilmastonmuutoksen kannalta erittäin haitallisia metaanikaasuja. Tämän takia vielä on syytä todeta, että myös monen asiantuntijan ja luonnonsuojelujärjestöjen kommenttien mukaan allasalueen alle jäisi hyvin merkittävä määrä päästötöntä, bioenergiatuotantoon sopivaa maa-aluetta.

Myöskään energiatarpeen kannalta, ja sen haluan lopuksi vielä, puhemies, todeta, rakentamista on tosi vaikea perustella. Teknillisen korkeakoulun professori Peter Lund on todennut, että uusiutuvista energialähteistä merituulen potentiaali meillä on noin 1 000, metsien noin 800, mutta kaikkien koskien vain 60—90 megajoulea. Ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen mukaan — siis hän oli hetken ympäristöministerinä ja vahinko, että vain niin pienen hetken — Vuotoksen altaasta saataisiin katettua vain noin 1 prosentti Suomen uusiutuvan energian lisäämistavoitteesta. Energiateollisuuden laskujen mukaan Suomessa rakennettavissa olevasta vesivoimasta yli puolet voidaan saada uusimalla koneistoja ja rakennuksia jo olemassa olevissa vesivoimaloissa.

Vapaana virtaavien koskien valjastaminen ei ole Suomen energiatalouden kannalta merkittävää. Sen sijaan koskiensuojelulain purkamisella menetettäisiin merkittävä matkailu- ja virkistysarvo. On myös siis todettava, että Vuotoksen tuottama energiamäärä on erittäin vähäinen.

Lopuksi minäkin yhdyn niiden edustajien joukkoon, joita ehkä äänekkäimmin ja selkeimmin ed. Pulliainen on tässä keskustelussa edustanut, joiden mielestä vähintä, mitä Suomen hallinto voi toivoa, on, että meidän ympäristöministerimme ymmärtää myös sen, että luontoa pitää suojella. Siis luonnonsuojelu on kuitenkin yksi ihan keskeinen osa tämän ministeriön toimialaa, ja se on nyt vähintä, (Taiveaho: Aivan, juuri niin!) että se ministeri, joka tuota ruutua hoitaa, tässä suhteessa on voimakkaasti äänessä, koska tätä tärkeää asiaa ei voi koskaan liian paljon korostaa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En puhu pitkään. Minä vaan totean yhden asian, joka ed. Ahteen äskeisen puheenvuoron jälkeen sopii lyhyesti kommenttina. Minä koen tämän politiikan niin, että tämä on dynamiikkaa. Se tarkoittaa sitä, että kun niin monen ministeriön hallitsijan, ministerin, tehtävähän on edistää elinkeinoelämää kaikin mahdollisin pyrkimyksin, niin se tarvitsee vastavoiman myöskin sen hallituksen sisälle, mutta jos hänkin on pois, jos hänkin toimii kaikkien muiden tavoin, niin sen jälkeen kaikki on menetetty.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin ed. Ahteelta vaan kysynyt tarkennukseksi, kun tästä vesivoimakeskustelusta käydään tätä omaa debattia, mitenkä ed. Ahde näkisi tämän säätövoimaratkaisun sitten, millä keinoilla saataisiin säätövoimaa Suomeen, jota välttämättä kuitenkin tarvitaan silloin, kun tuulivoimaa halutaan lisätä? Mitkä olisivat nämä vaihtoehtoiset keinot? Tämä on nyt lähinnä ideointikeskustelu.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myös ed. Ahteen puheenvuoroon viitaten. Suomessa oli pitkään ympäristönsuojelu yksinomaan luonnonsuojelua. Olen kanssanne samaa mieltä, että luonnonsuojelua ei saa unohtaa tässä ilmastonmuutoksen tuoksinassa, mutta kyllä meillä on ollut enemmänkin päinvastaista ongelmaa: ympäristöä ei nähdä niin laajasti kuin pitäisi.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Me kaikki ymmärrämme, että vedestä voidaan saada säätöenergiaa, ja sillähän tätä hanketta monet ydinvoiman kannattajat, joihin itsekin lukeudun, perustelevat, mutta tämä peruste on täysin tarpeeton. Tässä ei ole mahdollisuutta ryhtyä kertomaan säätövoiman moninaisista mahdollisuuksista Suomessa, mutta minä en suhtaudukaan nyt näihin vielä muutamaan vapaana virtaavaan suomalaiseen koskeen energiatalouden näkökulmasta, vaan virkistystalouden, luonnontalouden, matkailun näkökulmasta, koska Lapille ja pohjoiselle Suomelle näillä vapaana virtaavilla koskilla, tietyillä kansallispuistoilla, sillä luonnolla, joka tuolla pohjoisessa on, on paljon suurempi taloudellinen merkitys sekä tuolle alueelle että koko Suomelle kuin sillä, että nämä kosket otettaisiin pienten energialisäysten alttarille ja uhrattaisiin ne. Lapin mahdollisuudet ovat ihan muussa kuin energiataloudessa.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Perkiön puheenvuoro yllytti minut puhumaan vähän tästä luonnon monimuotoisuudesta, koska olemme sitoutuneet pysäyttämään monimuotoisuuden heikkenemisen vuoteen 2010 mennessä. Se hetki on hyvin pian läsnä. Tämä edellyttäisi todella tehostettuja ja nopeita suojelutoimia ja niiden vahvistamista, joten kyllä minun mielestäni ed. Ahteen esiin tuoma näkökulma siitä, että tämän luonnonsuojelun pitäisi olla yhä hyvin vahvasti mukana tai nykyistä vahvemmin, oli oikean suuntainen.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun nyt olen kavunnut ja päässyt nämä portaat ylös tänne puhujakorokkeelle, niin haluan vielä kiinnittää arvoisan ministerin — joka on täällä ansiosta saanut paljon kiitosta ja voin yhtyä näihin kiitoksiin — huomiota esteettömän liikkumisen turvaamiseen. Ennen kaikkea tämän asian huomioon ottaminen on tärkeää jo suunnitteluvaiheessa, koska suunnitteluvaiheessa itse asiassa aika pienillä lisäkustannuksilla voidaan varmistaa se, että henkilöt, joilla on erilaisia liikkumisesteitä, pääsevät liikkumaan. Tämä asia tulee entistä ajankohtaisemmaksi, kun väestö ikääntyy ja keskuudessamme on yhä enemmän henkilöitä, joille tämä asia on ongelma. Tällaisilla aika pienillä ratkaisuilla tilannetta voidaan parantaa. Erityisesti, niin kuin sanoin jo keskustelun alkuvaiheessa, julkinen rakentaminen tänä päivänä täyttää aika hyvin nämä vaatimukset. Sen sijaan asuntorakentamisen puolella on vielä aika lailla toivomisen varaa.

Arvoisa puhemies! Sitten haluan palata myös muutamalla sanalla maatalouden ympäristöohjelmaan. On aika usein sanottu, että maatalouden ympäristöohjelma on epäonnistunut, kun vesistöjen tila ei ole lähtenyt riittävän nopeasti paranemaan. Tämä tietysti on totta, mutta on pidettävä mielessä se lähtökohta, mikä asetettiin tavoitteeksi silloin, kun ensimmäinen ympäristöohjelma tehtiin. Lähdettiin liikkeelle siitä, että mahdollisimman moni tila olisi mukana, mahdollisimman moni tila ottaisi käyttöön nimenomaan ravinteiden käytön perustasot, joilla turvattaisiin pitkällä tähtäyksellä, että erityisesti fosforin liikakäyttö loppuisi. Tähän on oikeastaan päästy.

Mutta samallahan tässä oli tavoitteena, että osana tukijärjestelmän kokonaisuutta myöskin ympäristötuella turvataan se, että maataloudella ylipäätään on toimintaedellytykset Suomessa. Tämäkin on nähtävä ympäristön kannalta tärkeänä asiana. Jos meidän maataloutemme olisi lähtenyt rappeutumaan EU-jäsenyyden myötä, sillä olisi ollut hyvin kielteiset ympäristövaikutukset. Siinä mielessä, kun maataloustuotanto on kaikista ongelmista huolimatta jatkunut, ja jatkuu edelleen Suomessa, niin tämä tavoite, joka oli osittain myöskin ympäristötuen tavoitteena, on saavutettu.

Tosiasia tietysti on, että tämä tavoite olisi paremmin hoidettavissa EU:n luonnonhaittakorvausjärjestelmän kautta tai yhteisen maatalouspolitiikan yleisten säädösten kautta, mutta kun niissä ei ole tähän asti ollut riittäviä työkaluja Suomen pohjoisen aseman eikä korkeimpien tuotantokustannusten huomioon ottamiseksi, niin ei niitä ole voitu käyttää, vaan on tarvinnut käyttää myös ympäristötukijärjestelmää tämän yleisen tavoitteen saavuttamiseksi. Mutta nyt on näkyvissä, että sekä luonnonhaittakorvausjärjestelmä että yhteisen maatalouspolitiikan yleiset säädökset kehittyvät ainakin vähitellen siihen suuntaan, että sieltä ehkä saadaan välineitä tämän yleisen kilpailukyvyn säilyttämiseen. Näin tulee tilaa ympäristöohjelmalle keskittyä vain ja ainoastaan pahimpien ympäristökysymysten hoitamiseen.

Haluaisin sitten tulla toiseen aiheeseen, joka liittyy ilmasto- ja energiapolitiikkaamme. Turpeen käyttö polttoaineena näyttää herättävän hyvin ristiriitaisia kannanottoja myös tässä salissa. Itse näkisin tärkeänä asiana, että turpeen käyttö erilaisin toimin turvattaisiin. Meillä on turveteollisuus pystynyt parantamaan ympäristökuvaansa, ympäristövaikutuksiaan hyvin huomattavalla tavalla. Puoli prosenttia ravinnepäästöistä tulee enää (Puhemies: 5 minuuttia!) turvetuotannosta. Se tarkoittaa siis sitä, että sillä ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Sen sijaan puupolttoaineen ja muiden ympäristöystävällisten polttoaineiden käytön turvaamisessa turpeella on keskeinen osa. Turvetta tarvitaan tasapainottamaan kiinteiden polttoaineiden varastoja ja kiinteiden polttoaineiden käyttöä.

Vielä lopuksi sanoisin yhtyen arvioon siitä, mitä täällä on jo aikaisemmin todettu, että ehkä nyt pitäisi miettiä lämmitysöljyn veron korotusta, ja samalla käyttää toimenpiteitä muun muassa pelletin käytön lisäämiseen. On vähän kummallista, että suurin osa suomalaisesta pelletistä myydään Ruotsiin ja muualle, emmekä käytä tätä kotimaista ympäristöystävällistä polttoainetta riittävässä määrin täällä kotona Suomessa.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Korkeaoja otti tärkeän asian esille eli tämän esteettömän liikkumisen, joka on itse asiassa kaikille meille vain eduksi. Siinä on muutamia seikkoja, jotka ovat Suomessa edelleen outoja. Ministeri saattaa tietää sen, että rakennusmääräyskokoelmissa olivat jo 1950-luvun lopulla tästä ensimmäiset kommentit. Edelleen meillä on aika paljon vaikeuksia.

Se on totta, että suunnittelua voidaan parantaa, mutta se ei riitä. Käytännössä usein nämä kynnykset ja ovien leveydet ovat sen suuntaisia asioita, ettei niitä voi suunnittelussa tähdentää tai tarkentaa, vaan ne pitää vasta toteutusvaiheessa katsoa. Tiedän monia asioita, joissa on menty pieleen vasta tässä vaiheessa.

Julkisissa rakennuksissakin on paljon parantamisen varaa. Suomessa on ihan tehty tarkastuksia esimerkiksi Kelan, valtion ja muihin konttoreihin ja niissä eivät liuskat, portaat eivätkä muut ole kunnossa. Kyllä siinä on oivallista työmaata ministerillekin.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Korkeaoja käytti monin tavoin hyvän puheenvuoron.

Mutta tuohon turpeeseen haluaisin todeta, että Vtt:n tutkimuksen mukaan turve parhaimmillaankin pääsee suunnilleen samaan kuin kivihiili, mutta vain silloin, kun se otetaan niin sanotuista turvepelloista ja jos sen elinkaarena on noin 300 vuotta tai pitempi aika. Kuitenkin päätösten ja toimenpiteiden nimenomaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi pitää tapahtua sadan vuoden sisällä kaiken kaikkiaan ja nopeimpien päätösten jo ennen vuotta 2020. Näin ollen näin pitkää elinkaarta ei voida tarkastella. Tässä mielessä turve energiapohjana esimerkiksi energiantuotannossa ei ole mahdollinen ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusaselle: Turvetta tarvitaan kuitenkin aivan välttämättä, jos haluamme ylläpitää muun muassa puun polttoa siinä laajuudessa tai päästä puun poltossa siihen laajuuteen kuin on ohjelmiin otettu, koska, niin kuin tiedetään, seospolttoaineena ja varapolttoaineena turve on aivan välttämätön. Nyt on kuitenkin kysymys kotimaisesta polttoaineesta, ja niin kuin totesitte, niin meillähän turve otetaan soista, jotka on ojitettu ja joissa mätänemisprosessi koko ajan tuottaa hiilidioksidipäästöjä jo sinänsä. Eli kyllä näissä tapauksissa turpeen käyttö on perusteltua.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nähdäkseni sekä ed. Korkeaoja että ed. Tiusanen ovat aivan oikeilla jäljillä. Turpeella on ja voi tulevaisuudessakin näköpiirissä olevassa ajassa ainakin olla rooli Suomen energiataloudessa. Sitä puoltavat ennen kaikkea aluepoliittiset huoltovarmuussyyt ja myös työllisyyssyyt. Toisaalta ed. Tiusanen aivan oikein muistutti, että turpeen ilmastopäästöt ovat fossiilisiin polttoaineisiin verrattavat. Eli kun turpeen energiakäyttöä puolustetaan, niin sitä nähdäkseni kannattaa puolustaa nimenomaan erilaisilla taloudellisilla, työllisyys- ja aluesyillä, mutta ilmasto- ja ympäristösyillä sitä ei juurikaan voida perustella.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen toi aivan oikein esille tämän Vtt:n tutkimuksen. Mutta täytyy myöskin muistaa, että turvetutkimuskin elää ja sieltä tulee koko ajan uutta tietoa. Turvemaatkaan eivät ole kaikki samanlaisia eivätkä aivan samanlaisia päästölähteiltään. On selvää, että ojitetut suot, aivan niin kuin ed. Korkeaoja toi tässä esille, ovat ne kohteet, joista turvetta pitää jatkossa käyttää, mutta myöskin erilaista turvemaastoa voidaan mahdollisesti tässä hyödyntää. Se on aivan oikein, että tuon kriteeristön pitää olla yhdenmukainen Ipcc:n kanssa, eli sen aikavälin pitää olla samanlainen.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa puhemies! Olen ed. Tynkkysen kanssa samaa mieltä, että turvetta ei voi luokitella uusiutuvaksi luonnonvaraksi.

Mitä tähän luonnonsuojelukeskusteluun tulee, olen sitä mieltä, että koskiensuojelun tasoa ja luonnonsuojelun tasoa ei saa heikentää vesivoimahankkeilla ja ainoa mahdollisuus on lisätä koskiensuojelua ja lisätä luonnonsuojelua. Jos näitä suuria vesiallashankkeita avattaisiin, niin silloin pitää näiden asioiden parantua samalla. Siis voidaan tehdä vaihtokauppoja, jos vaihdettavaa löytyy. Valitettavasti näitä koskia kuitenkaan ei taida olla sellaisessa vapaassa tilassa, että niitä voitaisiin edelleen kovin paljon suojella enää lisää.

Luonnonsuojelua uhkaa myös runsaasti lisääntyvä metsien hyötykäyttö. Siellä sitä biodiversiteettiä tuhoutuu massoittain tulevaisuudessa.

Sitten talouteen. Taloudella ei ole tällä hetkellä minkäänlaisia näkymiä. Suhdannenäkymät ovat erittäin sumeat. Tärkeintä, mitä valtio voi tehdä, on elvyttää ja yrittää pitää työllisyys mahdollisimman hyvällä tasolla.

Merkkinä taantumasta on asuntorakentamisen kääntyminen jyrkkään laskuun ja työttömyyden lisääntyminen alalla ensi vuonna. Asuntojen hinnat ovat Helsingissä kohonneet vuosien mittaan tähtitieteellisiin lukemiin. Toivottavasti hintojen laskua olisi edessä. Taantuman johdosta kiinnostus valtion tukemaa asuntotuotantoa kohtaan on lisääntynyt, ja budjetilla vauhditetaan uustuotantoa korkotukilainojen hyväksymisvaltuutusta nostamalla. Lisäksi uudella vuokra-asuntojen takauslainalla varaudutaan tukemaan asuntojen rakentamista. Tässä on hyviä toimenpiteitä. Tilanteeseen on siis reagoitu ripeästi.

Mutta näin joulun alla tärkeää on myös se, mitä me kansalaiset teemme. Nyt on myös suuri merkitys sillä, että tuemme ostoksillamme suomalaista työtä, eli suosikaa suomalaista työtä, kun käymme jouluostoksilla.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Ensinnäkin yleisesti, kyllä tässä budjettikeskustelussa on hämmästyttänyt se, että ministeri Katainen mainostaa, että hallituksen tiedossa oli jo tätä budjettia tehtäessä, että tarvitaan pari miljardia elvytystä vuoden 2009 budjettiin, ja hän on täällä sitä sitten kehua retostellut, mitenkä hallitus oli kaukaa viisas ja tiesi ja tunsi tulevan. (Ed. Salo: Juuri niin!) Nyt kuitenkin tässä ajassa hallitus sen paremmin kuin ministeri Katainen tai kukaan hallituksesta pysty antamaan ennustetta edes huomisesta päivästä, mitä huomenna tai ylihuomenna tulee tapahtumaan. (Ed. Salo: Ed. Saarinen, antakaa te!) Jompikumpi näistä on totta, ja minä uskon nyt tähän viimeksi mainittuun, tähän minä uskon, että on ollut vaikea ennustaa. Se on sitten tuurin päällä, mitenkä budjetti muuten sattuu elvyttämään, ja pyydän jälleen kerran, kertokaa hyvät kollegat, sitä ei ministeri Katainen ole suostunut täältä avaamaan, millä tavalla 500 miljoonaa ruuan arvonlisäveroon käytettynä elvyttää. 3 000 työpaikkaa arvio, työpaikan hinta 166 000 euroa. Meidän vaihtoehtobudjetissa työpaikan hinta on 33 000 euroa, ja sitä ministeri Katainen on moittinut kovin kalliiksi.

Sitten pikkasen, ettei menisi ihan 6—0 hallituksen arvosteluksi, täytyy kyllä hattua nostaa ja mahdollisimman hyvää joulua toivottaa ministeri Vapaavuorelle. Hän on ensinnäkin täällä paikalla, hän on koko syksyn asiallisesti vastannut, tuntee asiat, ja hän kerta kaikkiaan on monella tavalla toiminut myöskin meitä sosialidemokraatteja tyydyttävällä tavalla. Kannustan häntä valitsemallaan tiellä, että vielä on varaa parantaa. Niin kuin jääkiekkovalmentaja Curre Lindström sanoi, "ännu lite bättre". Esimerkiksi vuokra-asuntojen korkotuen ehtoja on vielä voitava lieventää, jotta se naula lähtee vetämään. Asuntojen energia- ja korjausavustuksia on voitava lisätä, jotta työllisyys paranee.

Sitten, herra puhemies, ympäristöministeriön hallinnonalasta vielä yleisesti: Onhan se ihan epäloogista, että niitä on siroteltu kahteen eri pääluokkaan. Ympäristöön liittyvät rahat pitää hallinnoida ympäristöministeriön kautta. Se on ollut historiallinen kompromissi, että ministeriö on saatu ylipäänsä synnytetyksi, mutta nyt on nähty, missä Jallu luuraa, on kokemuksia. Siksi niiden pitäisi olla ympäristöministeriön hallinnoitavia määrärahoja. Sieltä jäisi monta painetekijää, kitkatekijää ja eräänlainen suhmurointi myöskin pois.

Sitten ympäristötöistä: Kun tarve on kaksinkertainen, niin viittaan siihen, että näitä tarpeita on myös Etelä-Suomessa, esimerkiksi Sammatin kunnan siirtoviemäri, Hormajärven kunnostus, Hiidenveden vesistön kunnostus, ja näiden tulisi olla sillä tavalla läpinäkyviä, että ne ovat todellisia ympäristötukia, jotka ympäristöpoliittisin perustein myönnetään. Niissä ei saisi olla sellaista elementtiä, että ne ovat jollakin tavalla kuntien harkinnanvaraista piilotukea, niin kuin tällaisiakin myöntöperusteita olen kuullut, että myönnetään vähävaraisille kunnille, kun niitten talous on muuten niin kuralla.

Lopuksi, herra puhemies: Kun täällä on koko päivä valitettu sitä, miten ympäristöministeriön pääluokan menot ovat alamittaisia, mitenkä nimenomaan ympäristötöiden määrärahat ovat vain puolet siitä, mikä on käytännön tarve, niin hallituspuolueitten edustajat olisivat voineet tämän homman hoitaa. Mutta millä tavalla asia on hoidettu? Täytyy hämmästellä sitä lausumaa. Lukekaa, hyvät kollegat. Siellä on hallituspuolueitten toimesta listattu Suomen tärkeimmät asiat. Siellä on viisi asiaa, joista kolmen kärki on seuraavanlainen: määrärahatarpeina tärkeimpinä nostetaan esille maatalousmuseon, metsämuseon ja 4H-järjestön avustamisen tarve. Mihin näistä eduskunnan toistuvasti budjettiin esittämistä asioista, mihin ovat unohtuneet ympäristömäärärahat — ne olisi nyt voitu hoitaa — veteraanien kuntoutuksen määrärahat, liikenteen perusväylänpidon määrärahat ja esimerkiksi nuorison psykiatristen palvelujen määrärahat. Mielestäni tässä olisi ollut prioriteettia ihan eri lailla kuin parin museon ja yhden järjestön valtionavun pönkittäminen.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! EU:n ilmastoneuvotteluissa on juuri päästy astetta eteenpäin ja sovittu joistakin yksityiskohdista. Valitettavasti 95 prosenttia teollisuudesta sai haluamansa ilmaiset päästöoikeudet. Tätä suuremmalla syyllä on talouden laskusuhdanteesta huolimatta huolehdittava ilmastotavoitteiden toteutumisesta. Pitkässä juoksussa se myös parantaa työllisyyttä, kun uusiutuvan energian ympärille syntyy uusia työpaikkoja. Irrottautuminen öljyriippuvuudesta myös vakauttaa omaa talouttamme.

Koska ihmiset asuvat ja toimivat kunnissa, ovat kunnat keskeisessä roolissa ilmastotavoitteiden toteuttajina. Jokaisen kunnan tai seutukunnan tulisi laatia oma ilmasto-ohjelma. Tämä on erittäin tärkeää, koska kuntapolitiikan ratkaisut vaikuttavat merkittävästi ihmisten mahdollisuuksiin vähentää hiilijalanjälkeään. Kaavoituksella vaikutetaan yhdyskuntarakenteeseen, mikä vaikuttaa muun muassa joukkoliikenteen järjestämismahdollisuuksiin ja lähipalveluiden säilymiseen. Jättimäisiä kaupan suuryksiköitä ei tule sijoittaa keskustojen ulkopuolelle.

Kunnat vastaavat myös jätehuollosta ja kierrätyksen tehokkuudesta. Helsingin seudullakin on paljon tehtävää kierrätyksen edistämiseksi, sillä vertailussa vastaavan kokoisiin eurooppalaisiin seutukuntiin Pääkaupunkiseudun kierrätystehokkuus on heikko. Tähän ja moniin muihin haasteisiin vastataan toteuttamalla määrätietoisesti Ytv-alueen yhteistä ilmastostrategiaa.

Positiivista ilmastonmuutoksen hillinnässä valtion budjetissa on rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävät toimenpiteet. Rakennusten lämmitys aiheuttaa noin 30 prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä ja noin 40 prosenttia energiankulutuksesta. Energian säästö ja energiatehokkuus ovat avainasemassa ilmastoponnisteluissa.

Arvoisa puhemies! Itämeri kiittää siitä, että Porvoon uusi öljyntorjuntakeskus sai rahoituksen, mutta valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että vesien hyvän tilan saavuttaminen edes vesipuitedirektiivin myöhennetyllä aikataululla vuoteen 2021 tai 2027 mennessä edellyttää vesiensuojelutoimien merkittävää tehostamista, johon vaaditaan myös rahallista lisäpanostusta. Omien sisä- ja rannikkovesiemme laatuun vaikuttavat ratkaisevasti haja-asutuksen jätevesien käsittely sekä maatalouden vesiensuojelua edistävät toimenpiteet.

Lopuksi vielä muutama sana metsiensuojelusta. Uusien alueiden suojeluun on varattu valtiontalouden kehyksissä 94,5 miljoonaa euroa vuosien 2008—2012 aikana siten, että vuosittainen määrärahan taso selvästi nousee vuodesta 2010 alkaen. Määrärahat mahdollistavat alueiden hintatasosta ja suojelutavasta riippuen 15 000—30 000 hehtaarin suojelupinta-alan lisäyksen. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että valtion tulevista suojelualueista on kaksi kolmasosaa perustamatta ja niiltä puuttuvat siten selkeät rajat ja rauhoitusmääräykset. Suojelualueiden toteuttaminen tarvitsee vahvempaa tahtoa ja enemmän rahoitusta. Luontomme monimuotoisuus on häviämässä, eivätkä liian pienet ja pirstaleiset suojelualueet riitä pelastamaan tilannetta. Tarvitaan enemmän laajoja, yhtenäisiä suojelualueita, ja rahoitusta on tarpeen mukaan lisättävä arvokkaiden kohteiden suojeluun.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen asuntopoliittisessa toimenpideohjelmassa määritellään hallituskauden keskeiset asuntopoliittiset toimenpiteet. On hyvä, että painopisteeksi on valittu kasvukeskusten asuntotarjonnan ja asumisen kohtuuhintaisuuden toteutumisen edistäminen. Tällä hetkellä perheiden tuloista menee kohtuuttoman suuri osa asuntokuluihin. On valitettavaa, että sosiaaliturvauudistuksen valmistelu pitkittyy ja asumistuen korotuksesta ei ole vielä hallituksella esitystä. Asumismenojen kalleus on ongelma Helsingin seudulla ja suurimmissa kasvukeskuksissa. Pieniä asuntoja ja vuokra-asuntoja ei ole riittävästi tarjolla. Nyt asumistarpeet ja asuntojen tarjonta eivät ole kohdanneet. Nyt on suuri tarve lisätä julkista rakentamista ja erityisesti valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa niin Helsingin seudun kunnissa kuin Pääkaupunkiseudun alueella.

Asuntotonttitarjonnan riittävyys ja monipuolisuus ovat edellytyksiä, jotta asuntotuotantoa voidaan lisätä. Pidän erittäin hyvänä asiana sitä, että Helsingin seudun kunnat ovat asettaneet yhdessä tavoitteen rakentaa 12 000—13 000 uutta asuntoa, josta 20 prosenttia on kohtuuhintaista valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa. Uusi asuntorakentaminen on syytä toteuttaa siten, että se eheyttää yhdyskuntarakennetta ja sijoittuu hyvien joukkoliikenneyhteyksien läheisyyteen. Näin toimien tuetaan myös ilmastopoliittisia tavoitteita.

Arvoisa puhemies! Vielä on pitkä matka kuljettava, jotta ihmiset voivat muuttaa uusiin asuntoihin. Nyt asuntorakentaminen on pysähtynyt kuin seinään. Nyt on oikeus edellyttää hallitukselta ripeitä toimia, jotta rakennusteollisuus elpyy ja rakennusmiehille riittää työtä ja toimeentuloa.

Arvoisa puhemies! Jotta vuokra-asuntotuotannolle asetetut tavoitteet toteutuisivat, se edellyttää korkotukilainoituksen ehtojen korjaamista. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on jättänyt asiasta talousarvioaloitteen. Toivottavasti hallituksen piirissä on hyvää tahtoa ja tukea ryhmämme aloitteelle, (Ed. Salo: Ilman muuta!) jotta asuntorakentamisen tavoite voidaan yhdessä saavuttaa.

Arvoisa puhemies! Haluan myös kiittää ministeriä siitä, että hän vastasi kysymykseeni. On erittäin hyvä tietää, että uudistettu maankäyttö- ja rakennuslaki ei aiheuta sitä, että Helsinki, Vantaa, Espoo ja Kauniainen keskittyvät vain yhteisen alueensa maankäytön suunnitteluun.

Lisäksi ottaisin esille talousarvioaloitteeni numero 32, missä esitetään määrärahoja pilaantuneiden maiden puhdistamiseen 2,5 miljoonaa euroa, Kellokosken ruukin alue, ja maksajaa ei löydy. Pilaajaa ei saada selville, eli tämä jää kunnan kontolle kokonaisuudessaan, mikäli valtio ei tue tätä maanpuhdistustoimenpidettä. Mikäli valtiolta tulee tukea, sinne saadaan entisöityä kaunis Ruukin alue ja myös lisää vuokra- ja omistusasuntoja ja teollisuuskiinteistöjä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Koko syksyn täällä eduskunta ja valiokunnat ovat käsitelleet asuntopolitiikan puolella ainoastaan sellaisia hankkeita, jotka liittyvät hallituksen asuntopoliittiseen ohjelmaan, joka lähti vuoden 2008 alusta. Mitään uutta sellaista ei ollut tarjolla, joka olisi nopeasti vaikuttanut lainsäädännön keinoin ilmastonmuutoksen hillintään ja työllisyyden parantamiseen, siis tähän tällä hetkellä menossa olevan kriisin hoitamiseen.

Esimerkkinä otan hallituksen esityksen 141, joka on eduskunnalle laki asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista annetun lain muuttamisesta. Siinä ainoastaan 25 prosentilla esitetään nimenomaan energia-avustusta myönnettäväksi niille ihmisille, joidenka tulotaso on alhainen ja jotka eivät pysty hyödyntämään tätä kotitalousvähennystä, ainoastaan 25 prosentilla.

Tämä on selkeä tilanne. Pienituloiset ihmiset eivät pysty myöskään tätä avustusta ottamaan vastaan, koska 75 prosenttia pitää hankkia muualta ja työhön ei saa minkään näköistä tukea. Tämä esimerkkinä: tässä olisi pitänyt olla selvästi suurempi prosentti. Ongelma, kun tästä asiasta äänestettiin — vaikka äänestystulos tietysti aina tiedetään etukäteen — oli se, että oppositiosta ainoastaan vasemmistoliitto ja yksi sosialidemokraatti, nimittäin ed. Lahtela, olivat tämän vaihtoehtoisen esityksen takana: 50 prosenttia korjausavustusta, energia-avustusta siis. Tässä on kysymys nimenomaan korjausavustuksesta, jolla voidaan parantaa energiatasetta, tai suorasta energia-avustuksesta, jolla voidaan muuttaa esimerkiksi öljylämmityksestä pellettiin.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, joka on ollut viime aikoina, viime viikkoina, ehkä jo kuukausi sittenkin, esillä, on hallituksen ohjelman kirjaus "Marjan- ja hedelmäntuotannon esteet selvitetään pohjavesialueilla". Tämä on herättänyt epäilyn siitä, että hallituksessa väljennettäisiin niitä ohjeita, jotka liittyvät esimerkiksi pestisidien käyttöön pohjavesialueilla. Tämä on asia, josta olisin mielellään kysynyt vielä ympäristöministeriltä, mutta hän nyt ei ole tällä hetkellä paikalla.

Lopuksi, puhemies, huomio vielä tähän Poznanin sopimukseen ja Brysselin Eurooppa-neuvoston päätöksiin. Minkä takia Eurooppa-neuvoston päätökset ovat kielteisiä? Sen takia, että nimenomaan mekanismien käyttö tulee laajenemaan, se on mahdollisuus laajentaa aina 72 prosenttiin kaikista päästövähenemisistä. Vaikka se katto siellä pysyykin laskennallisesti, niin toimenpiteet suoritetaan muualla, muilla mantereilla kuin Euroopan unionin alueella, ja vielä niin, että ne saattavat olla pitkälti näennäisiä, tai niin, että ne joka tapauksessa suoritettaisiin. Kun Kiinassa hiilivoimala muutetaan ehkä tehokkaammaksi, niin muutoksessa mukana oleva taho, vaikkapa Ruotsin valtio, voi laskea sieltä itselleen päästöoikeuksia hyödyksi. Tämä on keinotekoista hyvin pitkälti. Aikaisemmin EU:n linja oli se, että vähintään puolet hiilidioksidivähenemistä pitää tehdä EU:n alueella. Se on terve, se on hallittu, tiedetään mitä tehdään, se on haasteellinen. Niin kuin täällä ed. Laukkanen totesi omassa puheenvuorossaan, niin tässä jätetään nämä omat insentiivit, omat toimet, vähemmälle, ei EU:n sisällä mennä parempaan suuntaan. Hyvä esimerkki tästä on se, että Puolan kivihiilienergiatuotanto sai varsin paljon huomiota ja ymmärtämystä Brysselissä. Tämän vuoksi EU on nyt menettämässä johtoasemaansa ilmastonmuutoksen hillinnässä. Kööpenhaminan kokous tulee olemaan entistä vaikeampi. Myöskin Yhdysvaltojen päästökauppa voi joutua arvioimaan näitä asioita uudelleen, ja niin sanottua tiekarttaa Poznanista Kööpenhaminaan on entistä vaikeampaa lukea ja tie on entistä kivisempi.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti haja-asutusalueiden talousveden käsittelyyn, koska siitä on täällä aikaisemminkin puhuttu. Nimittäin kun täysimääräisenä tulee voimaan vuonna 2014 valtioneuvoston asetus, siis ei edes laki vaan asetus, haja-asutusalueiden jätevesien käsittelystä, niin siitä aiheutuu turhia kustannuksia haja-asutusalueilla tuottamatta asetuksen tarkoittamia hyötyjä. Näin olen kuullut asiantuntijoilta, ja tältä pohjalta tein kirjallisen kysymyksenkin ja osan siitä haluan kertoa teille täällä, koska näitä varmaan ei liian paljon käsitellä, mutta ei tähän kauan aikaa mene. Muutama esimerkki näistä ihan todetuista asioista.

Ensinnäkin, mikäli nelihenkinen perhe käyttää kesämökkiä kolme kuukautta vuodessa, sekin on aika pitkä aika jo muuten, vastaa sakokaivoista purkautuva fosforimäärä 0,75 hehtaarin suuruiselta peltoalalta huuhtoutuvaa fosforimäärää, siis ei kovin suurta määrää. Tai jos kesämökillä, joka on siis aika iso bisnes ja vapaa-ajanviettotapa Suomessa, on kuivakäymälä, voidaan virtsa kerätä helposti eri astiaan ja käyttää kasvuston lannoitteena. Taloudesta syntyvät niin sanotut harmaat vedet sisältävät fosforia henkeä kohti vain noin 0,08 grammaa vuodessa. Nelihenkisen perheen talouden harmaiden vesien fosforimäärä on siis 0,1 grammaa kolmessa kuukaudessa. Tämä aloitteen teksti jatkuu vielä eteenpäin. Te voitte kaiken sen lukea kirjallisesta kysymyksestä 775. Siinä todetaan, että jos tämä nyt voimaan tuleva asetus toteutetaan tiukasti näillä seuduilla, se tulee maksamaan 3 miljardia euroa, ja siitä saatavat hyödyt ovat paljon vähäisempiä.

Tältä pohjalta ministeriön vastaus minusta oli kyllä aika tyly, koska ministeri ilmoitti aivan selvästi, että entisellä pohjalla edetään ja mitään erityisen selkeätä järjenkäyttöä tässä ei näköjään nähdä. Minusta tämä on sillä lailla huolestuttavaa, että meillä on aika paljon huvila- ja kesämökkiasutusta, jossa näitä pehmeitä vanhanaikaisia hyviä keinoja voitaisiin käyttää ja joustaa tarpeen mukaan.

Sitten vielä, arvoisa puhemies, ihan toinen asia. Kun tästä finanssikriisistä täällä muut ovat puhuneet, niin sehän on myrsky, joka iskee joka tapauksessa meille Suomeen. Me emme sille mitään mahda. Se tulee koko voimallaan ja ravistelee tätä meidän omaa rakasta isänmaatamme, mutta ei kaikkia samalla lailla. Meidän puhemiehemme Sauli Niinistö sanoi pari päivää sitten televisiossa, että 15 prosenttia väestöstä on se osa, jota se kohtelee tosi kaltoin, ehkä 80 prosenttia pääsee paljon vähemmällä.

Minä tavallaan pistin tämän luvun mieleeni, ja kun hän sanoi, että näitä 15:tä prosenttia pitää monipuolisesti meidän turvaverkoilla hoitaa, mikä on varmaan aivan oikein, niin mitä minä tässä nyt erityisesti joulun alla haluaisin sanoa teille kaikille ja toivottavasti median edustajille, jos kuuntelevat näitä asioita, niin pyytäisin, että joku meidän isokenkäisistä tässä maassa, joko tasavallan presidentti, pääministeri tai eduskunnan puhemies, pitäisi puheen Suomen kansalle tai kirjoittaisi tavalla tai toisella ajatuksensa niin, että se kohdistuisi tähän 80 prosentin osuuteen meistä suomalaisista, joille nyt joka päivä kerrotaan pelkästään negatiivisia asioita, toinen toistaan musertavampia lukuja eri puolilta maailmaa seikoista, joille me emme mahda yhtään mitään. Meillä on erittäin hyvät valmiudet tässä maassa, jos me saamme oikean hengen päälle. Se henki pitää puhaltaa jonkun meidän ehkä näistä kolmesta vaikutusvaltaisimmasta henkilöstämme, ja toivottavasti tämä pyyntöni jossain kuullaan ja seuraukset sitten aikanaan näemme.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun varasin puheenvuoron, ajattelin, että minäkin jonkun sanan maatalouden ravinnepäästöistä vielä nostaisin esille ja myös näiden siirtoviemärihankkeiden rahoituksesta, joka useissa puheenvuoroissa on todettu niukaksi, mutta kun täällä ed. Tiusanen nosti esille tämän hedelmän- ja marjanviljelyn esteitten selvittämisen pohjavesialueilla, niin siitä aiheesta haluan jonkun sanan sanoa.

Helsingin Sanomat uutisoi aika räväkästi, että hallitus on helpottamassa kiellettyjen aineiden käyttöä pohjavesialueilla, ja minä pidin tätä uutisointia kyllä erittäin vastuuttomana. Minä näen, että kysymys on paljosta muusta kuin kiellettyjen aineiden käytön helpottamisesta. Siis pohjavesialueilla on ongelmia torjunta-aineitten käyttövalikoimien suhteen. Alkaa olla niin, että niitä ei juurikaan enää ole. Siis määräykset ovat kiristyneet. En sano, että se olisi huono asia, mutta se johtuu monasti siitä, että näitä vaikutuksia ei ole Suomessa tutkittu riittävästi ja ei ole hyväksyntää joillekin torjunta-aineille hankittu.

Mutta suuri ongelma johtuu siitä, että näitten pohjavesialueitten rajaukset ovat epämääräisiä. Niitä ei ole tarkkaan selvitetty. Ei ole ehkä ollut tarvettakaan, mutta tänä päivänä näitten rajausten merkitys on käymässä viljelijöille taloudellisesti aivan sietämättömäksi.

Voin vaan kertoa esimerkin omalta alueeltani. Meillä oman kylän alue on merkitty pohjavesialue kakkoseksi. Alueelle vedettiin 1980-luvun alussa kunnallinen vesijohto sen takia, ettei ollut riittävästi hyvälaatuista vettä tarjolla. Ei ole kunnalla minkäänlaisia suunnitelmiakaan rakentaa alueelle vedenottamoa. Sitä ei ole osayleiskaavassa merkitty tärkeäksi pohjavedenottoalueeksi, ja siitä huolimatta se kuitenkin tämmöinen pohjavesialue kakkonen on, missä on aivan samat rajoitukset kuin varsinaisilla pohjavedenottoalueilla. Minusta pitäisi selvittää, onko mitään järkeä tämmöisten alueiden pitämisessä varauksessa.

Tämä alue on joskus jo 1970-luvulla todettu kunnan osayleiskaavassa ja sitten myöhemmin maakuntakaavassakin erikoisviljelyyn sopivaksi alueeksi. Osayleiskaavassa se on varattu nimenomaan tähän tarkoitukseen, kun se aikoinaan 1970-luvulla, kun tehtiin maatalouden kehittämisselvitys, todettiin tähän viljelyyn sopivaksi alueeksi ja vielä kaavaan merkittiin, että suojeltava muulta maankäytöltä. Nyt se viljely on käymässä mahdottomaksi näitten lisääntyneitten määräysten takia. Minusta on tärkeää, että selvitetään, ovatko ne rajat paikallaan.

Joskus 1990-luvun alussa kun tehtiin ympäristöselvityksiä, niin pohjavesialueen rajat olivat erilaiset kuin tänä päivänä. Silloin todettiin, että hedelmän- ja marjanviljelylle ei ole esteitä. Sillä alueella on viljelty tietojeni mukaan liki sata vuotta monella tilalla hedelmiä ja marjoja ja erikoiskasveja. Valtakunnan hedelmän- ja marjanviljelyalueista minun ymmärtääkseni noin puolet sijaitsee joko ykkös- tai kakkospohjavesialueella, niin että siinä mielessä on tärkeää selvittää näitä rajauksia ja todellisia pohjavesivirtauksia. Tämä on näitten elinkeinojen kannalta tärkeä asia. Meilläkin Hämeenkyrössä on rakennettu sen jälkeen useita pohjavedenottamoalueita, joista saadaan merkittävästi pohjavettä, hyviä alueita, ja minusta olisi järkevää selvittää, onko tämmöisiä varauksia ylipäätään tarvetta pitää, kun ei ole näköpiirissäkään, että vettä otettaisiin.

Tässä on monenlaisia selvitettäviä asioita, ja ongelmat eivät koske läheskään pelkästään hedelmän- ja marjanviljelyä, vaan kaikkea erikoisviljelyä ja kotieläintaloutta, luomutaloutta, niin että tärkeää olisi saada selvitettyä näitten rajojen oikeat paikat ja se, onko ylipäätään meillä tarpeettomia varauksia keskellä kyläaluetta, keskellä asuntoalueita, kun meillä on hyviä metsäisillä kankailla sijaitsevia vedenottamoalueitakin, ja kun näitä haja-alueitten vesihankkeita toteutetaan yhteiskunnan varoin, voitaisiin ottaa nämäkin asiat huomioon tässä keskustelussa. Minusta on hyvä, että tämä asia selvitetään. En tiedä, mitä kaikkea tähän pilottiohjelmaan tulee sisältymään, mutta jos siinä sitten etsitään keinoja, joilla nämä todelliset pohjavesialuerajaukset voidaan selvittää, niin pidän sitä erittäin hyvänä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitos ed. Pentille hänen puheenvuorostaan. Viittasin vain hallituksen ohjelman sivulla 52 olevaan mainintaan enkä mihinkään tiettyyn paikkaan Suomessa. Painottaisin sitä, että riippumatta siitä, onko kysymys ykkösluokan vai kakkosluokan pohjavedenottoalueesta, pohjaveden pilaamisen kiellon periaatteen tulee olla voimassa kaikissa tapauksissa. Myös EU:n suuntaan meillä on siinä aika kova puolustustaistelu, koska siellä tietynlaisia suhteellisia pilaamismahdollisuuksia tuppaa tulemaan direktiiviin.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan voisi edellistä vastauspuheenvuoroa kommentoida. Ed. Akaan-Penttilä äsken puhui joulun kunniaksikin inhimillistämisestä sen suhteen, miten vanhoja kesämökkejä ja muuta verotetaan ja kuinka niitä laitetaan kuntoon.

Tämä on todellakin vähän säälittävä piirre tässä nykyvihreyden kovuudessa, että samalla kun ilmastotavoitteiden perusteella tykätään maaemosta ja luonnosta ja kaikesta muusta, ollaan kaikista pienimmille ihmisille hirvittävän julmia, kovia, lähes fasistisen oloisia. Vaikka Suomi on iso maa, isot välimatkat ja erilainen luonto, niin silti kehdataan väittää, että täällä jotkut kesämökkien omistajat tai pienet ihmiset, jotka asuvat pienillä tiloillaan, jotenkin saastuttaisivat, olisivat vaarallisia ja täytyisi hirvittävällä rahasummalla ottaa tämän tasaveron piiriin.

Tästähän siis säälittävin esimerkki on justiin tämä koko Fortum-koplaus. Eli ministeritasolla eilenkin kehdattiin väittää, että Suomi ei voi näille asioille mitään, ja syytettiin EU:ta. Jos, arvoisat kansanedustajat, ette tiedä sitä, niin EU määrittää valtiolle verotusrajat, kuinka paljon voi ottaa esimerkiksi kevyestä polttoöljystä, kun me olemme täällä, kun Suomi on harvinaisen kylmä paikka, mutta ministerit eivät koskaan myönnä sitä vaan syyllistävät aina EU:n. Mutta todellisuudessa Suomi ylittää jopa sen EU:n määrittämän maksimin selkeästi ja ottaa suurempaa veroa kuin on sallittu. Se löytyy, kun menette netistä katsomaan. Näihin hintoihin, mitä meillä verotetaan polttoaineista, bensasta ja muusta vastaavasta, on sitten suhteutettu kaikki sähköt ja muut.

Eilen vahingossa ministeri Vapaavuori myönsikin, että hallitus tai valtio hyötyy eniten tästä, kun verotetaan tämmöisellä tasaverolla kaikkia yhtä kovaa, on se sitten kulutusta tai vedetään kaikkia mittariveroja ja johtoveroja ja kaikkia, eli tiedätte, mistä nämä Vattenfallit ja Fortumit ne voittonsa osakkeenomistajilleen kantavat. Täällä sitten kehdataan vielä toivoa, että osakkeenomistajat tulisivat näihin talkoisiin mukaan. Nyt kun on vielä ympäristöstä kyse ja siitä, että meidän pitäisi pelastaa maapallo, niin tämän kaltaiset firmat näyttävät pilkkaavan koko tätä ideaa: Ympäristönsuojelun nimissä muka Fortum saa vetää tämmöisiä jättivoittoja välistä, ja huomatkaa: Helsingissä ei ole kuin reilu kymmenen vuotta siitä — pitäisi Helsingin kansanedustajien ainakin tietää — kun yritettiin saada teidät kuluttamaan vähemmän vettä, ja sitten kun aloitte kuluttaa selkeästi vähemmän vettä, niin seuraavan kerran kunnanvaltuusto jo budjetoi paljon isommat verot, koska eivät tuotot olleet niin hyviä, kun ihmiset olivat ruvenneet säästämään vedenkulutuksessa.

Suomessa on tämmöinen täysin, voisi sanoa, jos käyttäisi psykologian kieltä, skitsofreeninen tai sairas, mädännäinen ammattijohtajien joukko, ettei tarvitse ministerien itse liata käsiään. Kielenkäytössä muka pelastetaan maapalloa ja jotain ilmastotavoitteita saavutetaan sillä, että pistetään kaikista köyhimmät, pienituloisimmat kaikki tasaveron piiriin sen takia, että muutaman osakkeenomistajan voitot pysyisivät suunnilleen samoina, ettei niihin vaan mitkään lamat tai muut koskisi ja että se prosentti koko kasvaa, niin kuin olette nähneet, kuinka paljon se kasvaa (Ed. Mieto: Halavin sähkö!) — Mitä? (Ed. Mieto: Halavin sähkö!)

Sitten on tämä ministeri Pekkarisen äärimmäisen epämiellyttävä juttu, että Suomessa on Euroopan halvin sähkö. Aina yleensä täällä suhteutetaan jutut johonkin, mutta menkää sinne Italiaan vaikka. Minä muistan, että minä laitoin kai patterin päälle viimeksi joskus joulukuun alussa Italiassa, eli aina unohdetaan sanoa, että suurin sähkönkulutus on sattumalta Euroopan tai EU:n kylmimmässä maassa ja isoimmat välimatkat. Ajatelkaa, jos meillä olisi yhtä kova sähkön hinta kuin Keski-Euroopassa ja sitten me kuluttaisimme näin paljon: tyhmin teistäkin jo huomaisi sen, että tämähän on ihan päin mäntyä.

Tässä vielä kerran EU on mahdollistanut — lukee niissä samoissa papereissa, joissa määritetään nämä minimit ja maksimit — EU on sallinut Suomen poiketa näistä normeista justiin meidän poikkeusolosuhteidemme takia. Koskaan nämä ministeriaitiossa olevat tyypit eivät sano meille ääneen sitä, että meillä olisi mahdollisuus verottaa paljon vähemmän näistä asioista, vaan vetoavat EU:hun ja jonkun Liliuksen takana olevaan näkymättömään windfalliin ja vanhaan Tor-jumalaan varmaan, joka varmaan tuulen pudottamana siellä vielä vasaroi sitten äijän päähän tämmöistä korkeampaa järkeä tai äijänä, ettei ketään loukkaisi.

Eli näissä asioissa ympäristöön valitettavasti yhtyy ikävällä tavalla semmoinen kirkasotsainen vihreä ajattelu siitä, että ihminen ei ole paljon mitään ja mitä surkeampi ihmisenä on, mitä säälittävämpi, niin voi mennä (Puhemies: 5 minuuttia!) luonnon mukana. Ja sitten on tämmöinen äärimmäinen, nyt kun ollaan lamaan menossa vielä, viimeinen tavallaan kassanpohjankin putsaaminen, että otetaan nyt kaikki osakevoitot ja kaikki muut vastaavat talteen, mitä mahdollista on saada. Eli näissä asioissa pitäisi saada hallituskin järkiinsä.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön budjettialalta haluan ottaa muutaman asian aivan erityisesti esiin.

Erityisesti olen huolissani luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta. Suomi on sitoutunut luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseen vuoteen 2010 mennessä, mutta tästä on luovuttu. Tarvitaan tehostettuja ja nopeita suojelutoimia luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Luonnonsuojelualueet ovat jakautuneet maassamme epätasaisesti. Pohjoisessa niitä on etelään verrattuna huomattavasti enemmän. Etelä-Suomen nykyinen metsiensuojeluverkko on aivan liian harva uhanalaisimpien metsälajien suojelemiseksi. Vain noin prosentti maan eteläosan metsistä on suojeltu. Etelä-Suomen metsät ovat kuitenkin kaikista lajirikkaimpia, ja myös virkistyspaineet ovat Etelä-Suomessa suurimmat.

Puun myynnin verohelpotus metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaamiseksi lisää omalta osaltaan puun myyntiä ja nostaa sen hintaa. Tämä edellyttää kasvavaa suojelurahojen varaamista metsiensuojeluun luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi, jotta suojelu ei jäisi heikoille näiden muiden tavoitteiden painottuessa. Valtion budjettiesitys ei huomioi tätä tarvetta riittävästi. Etelä-Suomen metsien suojelemiseksi laaditulta niin sanotulta Metso-ohjelmalta putoaa tavallaan pohja, mikäli riittävää rahoitusta ohjelman mukaisille vapaaehtoisille suojelutoimille ei budjettiin varata.

Lisäksi tarvitaan muita uusia suojelualueita, kuten kansallispuistojen perustamista Etelä-Suomeen. On hyvä, että Sipoonkorven kansallispuisto on vireillä, mutta myös muita tarvittaisiin, kuten esimerkiksi Evolle. Evo voisi olla tällainen vaihtoehto.

Toinen asia, minkä haluan ottaa esiin, on vesiensuojelu, mikä oli onneksi vahvasti esillä myös valtiovarainvaliokunnan mietinnössä. Suomi on sitoutunut turvaamaan vesien hyvän tilan vuoteen 2015 mennessä, mutta tämä tavoite on valitettavasti karkaamassa. Tässä tulisi edetä ripeästi. Kaikki tiedämme Itämeren vakavan huonon tilan, mikä vaatii yhä tehokkaampia toimia. Huomio tulisi kiinnittää myös pienvesistöihin ja järvien suojeluun.

Maa- ja metsätalouden päästöjä tulee voida vähentää ja kehittää maatalouden ympäristötukea yhä vaikuttavampaan suuntaan. Myös haja-asutusalueiden päästöt tulee saada kuriin. Haja-asutuksen jätevesiasetuksen toteuttaminen on lähtenyt valitettavasti varsin hitaasti liikkeelle. Tätä tulisi vauhdittaa ja varata riittävät resurssit sosiaalisin perustein tarjottavaan tukeen kansalaisille, jotteivät toimet kohtuuttomasti vaikeuttaisi pienituloisimpien asemaa ja tilanteita. Eduskuntakäsittelyn aikana on lisätty taas oikealla tavalla ympäristötöiden rahoitusta, mutta merkillistä on kuitenkin tämä ilmiö, että tarkoitukseen aina lähtökohtaisesti varataan budjetin valmistelussa aivan liian vähän määrärahoja.

EU:n energia- ja ilmastopaketista on täällä tänään puhuttu varsin paljon. Ilmasto- ja energiapakettia on ympäristöjärjestöjen taholta luonnehdittu muun muassa kunnianhimottomaksi, ja itsekin ajattelen, että joiltakin osin olisi voitu tarttua vahvempiin toimiin. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli on todennut, että teollisuusmaiden on vähennettävä päästöjään 25—40 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, mikäli halutaan estää lämpötilan nousu yli kriittisenä pidetyn 2 asteen.

Energiapaketti lähtee tässä vaiheessa kuitenkin vain 20 prosentin päästövähennystavoitteesta, vaikkakin on sitoutunut 30 prosentin vähennyksiin, mikäli kattava kansainvälinen sopimus syntyy. Erikoista on myös se, että valtaosa päästövähennyksistä on mahdollista tehdä EU:n ulkopuolella, kuten ed. Tiusanen täällä aikaisemmin toi esiin.

Kasvihuonekaasujen vähentäminen vuoteen 1990 verrattuna 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, uusiutuvien energialähteiden osuuden nostaminen 20 prosenttiin keskimäärin EU:ssa ja energiatehokkuuden lisääminen perusuraan verrattuna 20 prosentilla ovat toki hyvin tärkeitä askelia, mutta vielä suurempia askelia tarvitaan jatkossa.

EU ei saa luopua veturin roolista ilmastonpolitiikassa. Tulee myös tehdä kaikki voitava kattavan kansainvälisen sopimuksen aikaansaamiseksi. Puolan kokous antaa hyvän pohjan työohjelman laatimiselle kohti ensi vuoden Kööpenhaminan kokousta. Erityistä painetta liittynee Kiinan ja Intian mukaan saantiin, ja tärkeää on, että myös kehitysmaiden tarpeet tulevat riittävällä tavalla huomioitua tässä prosessissa. Me teollisuusmaat käytämme eniten energiaa henkeä kohden, joten meillä tulee olla aivan erityinen vastuu myös globaalisti ilmastonmuutoksesta. Tarvitaan ennen kaikkea tämän yhteiskunnan kehittämistä entistä energiapihimpään suuntaan ja panostamista energian säästöön.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön hallinnonalalla valtiovarainvaliokunnan mietinnössä päähuomio kiinnitetään asuntotuotannon vauhdittamiseen. Tässä budjettikeskustelussa on erittäin paljon pohdittu sitä, millä tavalla me elvytämme. Ehkä aivan olennaisimmaksi kysymykseksi tulee nousemaan tulevan vuoden aikana se, miten me varmistamme asuntotuotannon säilymisen ja vahvistumisen.

Sen vuoksi kun paikalla on myös arvoisa ministeri Vapaavuori, rohkenen esittää käytäntöä, jossa joudutaan ottamaan uudella tavalla huomioon se, mitenkä luodaan Suomeen tässä vaativassa taloustilanteessa myös yksityiselle sijoitustoiminnalle nykyistä paremmat mahdollisuudet. Esitän harkittavaksi sitä mahdollisuutta, että me annamme mahdollisuuden yksityisille sijoittajille, yksityisille osakeyhtiöille, vuokra-asuntotuotantoon. Annetaan tämä mahdollisuus esimerkiksi rajatuksi pariksi vuodeksi ja niin, että ainoana kannustimena käytetään tätä liipaisinmekanismia, joka on nyt varattu yhteisöille, jotka saavat 10 000—15 000 euron tuen asuntoa kohden.

Jos tämä sama mahdollisuus vapautetaan, velvoitetaan vuokrakäyttöön nämä asunnot esimerkiksi kymmeneksi vuodeksi, on varsin todennäköistä, että suuruusluokkaa 1 000—2 000 uutta vuokra-asuntoa saadaan tulevan vuoden aikana, ja se on sellainen muoto, joka on otettavissa varmuudella käyttöön, ja pystytään eliminoimaan se ongelma, joka monta kertaa tällä hetkellä on niissä hankkeissa, jotka ovat esillä, kun joudutaan kysymään, millä tavalla hankitaan loppujen lopuksi se pääoma, jolla rakennushanke käynnistetään. Tällä menettelyllä me varmistamme varman pääoman käyttöön saannin tässäkin vaativassa tilanteessa.

Arvoisa puhemies! Haluan lyhyesti puuttua toiseen asiaan. Olemme paljon puhuneet Euroopan unionin yhteisestä ilmasto- ja energiapolitiikasta, sen tavoitteista. Ministeri Vapaavuori esitteli sitä, millä tavalla tämä tulee haastamaan myös rakentamisen energiatehokkuuden. Me olemme joissakin puheenvuoroissa nostaneet esille myös suomalaisen puun merkityksen. Me puhumme yleensä metsistä hiilinieluna, mutta tässä vaiheessa olisi äärimmäisen tärkeää, että me saisimme riittävän selvyyden, riittävän tarkkuuden siihen, mitä puu rakennusmateriaalina todella merkitsee hiilen sidonnan näkökulmasta.

Minä toivon, että tulevan vuoden aikana saadaan aikaan riittävän perusteellinen selvitys eri rakennusmateriaalien osalta, nimenomaan eri rakennusmateriaalien osalta nämä pitkäjänteiset vaikutukset, jota kautta suomalainen puu saa nykyistä vahvemman sijan sekä kansallisesti mutta ennen kaikkea kansainvälisesti erittäin ilmastoystävällisenä rakennusmateriaalina.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Mielelläni jatkan vielä tätä puutematiikkaa, koska se liittyy erittäin olennaisella tavalla paitsi asuntopolitiikan, rakentamispolitiikan linjauksiin myöskin näihin energia- ja ilmastotavoitteisiin erityisesti sen vuoksi, että puumateriaalin ekologinen kilpailukyky verrattuna muihin rakennusmateriaaleihin on ylivoimainen, verrattuna esimerkiksi teräs-, betoni-, tiili-, lekaharkkorakentamiseen, jotka kaikki tuottavat erittäin paljon päästöjä rakennusaineteollisuuden kautta ja myös itse rakennusprosessissa. On arvioitu, että rakennusaineteollisuus tuottaa päästöistä noin 5 prosenttia, joka sattumalta on sama määrä kuin paperi- ja selluteollisuuden päästömäärä. Siis puhutaan todella merkittävästä määrästä. Ja samaan aikaan, kuten ed. Karjula täällä osoitti, puu toimii hiilinieluna.

Sen takia on aivan selvä asia, että puun käyttöä modernissa puurakentamisessa täytyy merkittävällä tavalla lisätä. Tällä ei, arvoisa ministeri, ole tietenkään mitään tekemistä sen hirsirakentamisen kanssa, joka taas on ihan oma polkunsa. Minä puhun modernista puurakentamisesta, jollaisella on toteutettu esimerkiksi Sibeliustalo Lahdessa, moderni puukaupunkihanke Oulussa, Porvoossa, Joensuussa Areena, Metlan pääkonttori jne. Tällaisia hankkeita löytyy meillä erittäin paljon.

Siksi, arvoisa ministeri, haluan ensinnäkin kannustaa, että viette nämä asumiseen liittyvät energiatavoitteenne läpi. Siinä kolmen kohdan ohjelmassa energiatehokkuuden kasvattaminen, lämmitystapajärjestelmien kehittäminen ja kuluttajien käyttäytyminen ovat kaikki erittäin kannatettavia. Siellä energiatehokkuudessa tullaan myös siihen, että voidaan matalaenergiataloja rakentaa merkittävästi enemmän, ja se on suomalaista modernia teknologiaa. Tällaisia hankkeita me tarvitsemme nyt uusia; niitä käynnistettiin 1990-luvun puolivälissä: Oli Puun aika, Puu-Suomi, Puu-Eurooppa. Ja mitä sen jälkeen on tapahtunut? Suomessa on puun käyttö rakentamisessa tavallaan pysähtynyt sille tasolle, mihin tuolloin voimakkaan kasvubuumin jälkeen jäimme.

Me tarvitsemme matalaa ja tiivistä rakentamista. Tästä käytiin jo täällä aikaisemminkin debattia, matalaa ja tiivistä rakentamista, joka sopii myös kaupunkikuvaan, sopii Pääkaupunkiseudulle. Siksi, arvoisa ministeri, olisi hyvä, jos me saisimme täällä joitakin mittavia rakennusaluehankkeita liikkeelle.

Siksi tulen siihen neljänteen kohtaan eli rakennusaineteollisuuden rooliin myöskin sen pienen ekologisen jalanjäljen takia. Minä hyväksyn lähtökohdan, että regulaatiopuolella pitää olla neutraali suhtautuminen rakennusaineisiin. Se on selvää. Mutta näiden ohjelmien, Tekes-ohjelmien ja muiden tämän kaltaisten, korkeakouluhankkeiden, kautta me voimme tätä kysymystä väkevästi viedä eteenpäin.

Puhemies! Muutama sana vielä sitten näistä EU:n syntyneestä energia- ja ilmastopaketista. Minusta tämä ilmaisten päästöoikeuksien jakaminen on kyllä problemaattinen. Siis pääsääntönä ehdottomasti olisi pitänyt olla sen, lähtökohtana, että ilmaisia päästöoikeuksia ei jaeta. No, nyt syntyi kompromissi, niitä jaetaan, ja niistä joka tapauksessa on viimeistään vuoteen 2013 päästävä eroon. Se on aivan selvää.

Sama ongelmallisuus koskee windfall-käsitettä, josta täällä on tämän viikon aikana useassa kohdassa puhuttu. Suomessahan windfall-voittoina pidetään päästöttömän tuotannon päästökaupasta saamaa hyötyä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että sähkön hinta nousee, vaikka kustannukset eivät nouse, kun on siis vanhaa vesivoimatuotantoa ja puhdasta ydinvoimatuotantoa. Tämä on ainoa maa, joka tulkitsee windfall-käsitettä tällä tavoin. Muualla Euroopan unionin maissa windfall-voittojen lähteenä pidetään fossiilisia polttoaineita käyttäville ilmaiseksi annettavia päästöoikeuksia. Eli kun päästöoikeudet saadaan ilmaiseksi, ne menevät kuitenkin vaihtoehtoiskustannuksina osittain sitten hintoihin.

Siksi on hyvä ja on tärkeää, että hallitus nyt pohtii näitä kysymyksiä. Rankaiseeko windfall päästötöntä tuotantoa, jota kuitenkin päästökaupalla on tarkoitus kannustaa, elikkä tämä toimiikin vastoin ilmastopoliittisia tavoitteita? Toimiiko windfall-vero vastoin markkinoiden toimintaperiaatetta eli yritetään määrätä ikään kuin tuotteelle yksi hinta, joka määräytyy markkinoilla? Nythän on hyvä huomata, että se hinta, mikä määräytyy fossiilisella polttoaineella, tällä päästökaupalla nostetaan ylös, ja se on se rankaisuvero. Mutta pitääkö sen takia rangaista myöskin sitä puhdasta energiaa? Tämä on erittäin vakava kysymys, ja silloin pitää miettiä myös niitä vaihtoehtoisia rakenteita eli sitä, voisiko tämä veroerä jäädä esimerkiksi teollisuuden käyttöön, ja sillä se pakotetaan investoimaan uuteen puhtaaseen energiaan ja teollisuus saa laskea sen hyödyksi, jos se käyttää sen siihen.

Puhemies! EU:n energiaverodirektiivin mukaanhan sähköä verotetaan sisämarkkinoiden toiminnan turvaamiseksi silloin, kun se kulutetaan, ei siis tuotannon yhteydessä. Eli avoimilla sähkömarkkinoilla tämä suomalainen windfall-vero asettaisi suomalaiset tuottajat ulkomaisia selkeästi heikompaan asemaan. Tämä on vakava kysymys, jos pohjoismaiset sähkömarkkinat laajenevat Baltian maihin, ja niin kun nähdään, aikanaan myöskin Euroopan maihin. Meillä tulee yhteinen eurooppalainen sähkömarkkina ennemmin tai myöhemmin. Toiseksi, windfall-vero tullaan määrittämään täysin harkinnanvaraisesti, sillä tällaista voittoa ei ole mahdollista määrittää millään objektiivisella tavalla. Tämä on toinen ongelma tässä ja kolmas on se, että tämä vero ei ainakaan tule laskemaan sähkön hintaa. Kaikki lisäkustannukset tulevat siirtymään lopulta aina asiakkaiden maksettavaksi.

Puhemies! Puhuminen tämmöisestä ansiottomasta arvonnoususta tässä kysymyksessä on hyvin problemaattinen, ja sen takia — valitettavasti ministeri Pekkarinen ei nyt ole paikalla — haluaisin antaa hänelle vielä kotiläksyksi pohtia tämän rakenteen ...

Puhemies! Täällä on nyt aika paljon tätä hälyä, on vaikea kuulla edes omaa puhetta.

Sitä minäkin ihmettelen. (Ed. Ahde: Joulusiivous odottaa!) Puhemies, ei minulla ole mikään kiire. — Mutta, puhemies, ihan lopuksi yksi asia vielä tähän liittyen, ja se on se, ennen kuin toivotan hyvää joulua kaikille, että myöskin tämä energiataseen hyötykriteeri pitäisi tuulivoimatuotannon osalta miettiä uudelleen. Miksi suomalaisen Fortumin pitäisi investoida vaikkapa Suomen rannikolle, kun paljon parempi hyötysuhde saadaan sillä, että se investoisi Norjan rannikolle tai Pohjanmerelle, kuten Vattenfall tekee tällä hetkellä Englantiin. Mutta ongelma on se, että se hyödyttää sen laitoksen sijaintimaata eikä sen investoivan yrityksen kotipaikkaa.

Siksi tämä on EU:n ilmasto- ja energiapolitiikkapaketin osalta se kolmas asia, jota tulisi vielä arvioida vakavalla tavalla uudelleen. Näen, että ed. Järvinen pyörittelee päätä. Mikä merkitys teille on sillä, että se vähempi tuuli tulee täältä Suomesta, jos ei talvella tuule, sen sijaan että ne samat investointieurot laitettaisiin sinne, missä tuulee? Me saisimme paljon enemmän hyötyä, koska joudutaan käyttämään myöskin veronmaksajien euroja näiden investointien tukemiseen. (Eduskunnasta: Hyvää joulua!) — Niin, aivan oikein: Kollegoille ja puhemiehelle oikein hyvää, rauhallista joulua!