Olli Nepponen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainministeriön hallinnonalan asioista muutama tässä ensiksi aluksi. Kaiken kaikkiaan hallinnonalan budjetti on 1 miljardi 257 tuhatta 442 euroa, ja siitä noin 200 miljoonaa on ulkoasiainhallinnon toimintamenoista.

Valiokunta on perinteisesti oikeastaan käsitellyt edustustoverkostoa, josta täytyy myöskin todeta, että ulkoasiainhallinnon sisällä on vahvasti paneuduttu kehitystyöhön. Tämä on äärimmäisen tärkeää siksi, että toimintamenoista noin kaksi kolmasosaa kohdistuu edustustoverkkoon, joka kattaa 98 toimipistettä, ja lisäksi Helsingistä käsin toimii neljä kiertävää suurlähettilästä. Ja vielä edustustoverkoston toimintamenoista kiinteiden menojen osuus on yli 70 prosenttia. Silloin kaiken kaikkiaan nähdään, kuinka äärimmäisen tärkeää on paneutua tämän kiinteistömassan omistamiseen tai vuokraamiseen, ja valiokunta on halunnut nostaa esille omistamisen tai vuokraamisen näkökulman.

Erityisesti nyt, kun jatkossa tehdään ratkaisuja siitä, missä me pysymme, niissä on nähty, että ehkä sittenkin pitäisi suuremmassa määrin pyrkiä löytämään omistusratkaisu, ja niissä, mistä joko ollaan luopumassa taikka missä sitten ei kovin pitkään enää olla, vuokrausvaihtoehto on yksi harkittava vaihtoehto. Totta kai, näitä kun on pitkällä aikavälillä hankittu, aina ei ole pystytty tekemään parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta niin kuin totesin, kiinteistöjen omistusjärjestelyt ovat tärkeä osa, jossa on mahdollisuus saada myöskin säästöjä samaan aikaan, kun katsotaan, miten ulkoasiainhallinnon kehityssuunta on mennä itään päin ja uusia edustustoja ollaan avaamassa näissä idän maissa.

Sitten yksi asia, joka on noussut vahvasti esiin, on turvallisuus, josta nyt saimme juuri konkreettisia näyttöjä Tukholmasta, lähialueilta. Mutta meillä on kaksi suurlähetystöä, joissa tämä on erittäin akuutti, ja ne ovat Kabul sekä Islamabad Pakistanissa. Tämä oli lähtökohta sille, että valiokunta lisäsi miljoona euroa, joilla turvallisuutta voidaan parantaa sekä kiinteistöjen että kaluston osalta. Näin nähdään, että kun kerran tuolla Kabulissakin pysytään, missä on vireillä Ruotsin kanssa yhteistoimintaa, niin on myöskin tärkeää osoittaa varoja siihen, että henkilöstö voi turvallisesti siellä toimia, niin turvallisesti kuin yleensä näillä alueilla voidaan toimia.

Niin kuin totesin, tulevaisuudessa kiinteistöjen omistamiseen pitää kiinnittää huomiota — ja samoin siihen, että mahdollisimman paljon löydetään yhteistyötä joko Pohjoismaiden kanssa tai jonkun muun kanssa mutta myöskin muiden suomalaisten toimintojen kanssa. Tällainen ajatus House of Finlandista, joka meille esiteltiin, tuntui aivan hyvältä, ja sitä kohti varmasti edetään.

Lähialueyhteistyö on noussut keskusteluun kriittisestikin viime kesän myötä, kun on ollut erilaisia luetteloita siitä, mihin rahaa menee. On pyritty siihen, että tasavertaisen kehityksen suunta olisi se, mitä kohti edetään, ja myöskin Venäjän osallistumista vahvasti toivotaan. Tässähän on määrärahoja vähennetty 4 miljoonaa euroa tämän vuoden rahoista. Samanaikaisesti on noussut keskustelu esiin muun muassa ydinturvallisuuden ongelmista ja haasteista, eräiden oikeusvaltiohankkeiden jatkumisesta, ja siksi valiokunta päätyi siihen, että lisäämme tälle momentille 500 000 euroa, jotta sitten nämä tärkeät asiat voisivat saada määrärahaa.

Kehitysyhteistyövaroihin Suomi suuntaa reilun miljardin, joka on 0,58 prosenttia bkt:stä. Lisäystä on viime vuodesta 100 miljoonaa euroa, kun varsinaiset kehitysyhteistyörahat ovat vajaat 850 miljoonaa euroa. Niihin sisältyy muun muassa ilmastopuitesopimuksen toteuttamiseen rahoja 40 miljoonaa euroa, ja näin me olemme vahvasti etenemässä kohti sitä tavoitetta, 0,7 prosenttia vuoteen 2015 mennessä, ja näin olemme pitäneet kiinni näistä tavoitteista.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edelleen tosiaan olemme niitä harvoja maita maailmassa, jotka pystyvät kasvattamaan kehitysyhteistyömäärärahoja, näin sekä suhteellisesti että absoluuttisina euroina taloudellisen turbulenssinkin aikana. Tätä olemme ulkoasiainvaliokunnassa pitäneet tärkeänä, ja siksi olemme siihen tyytyväisiä. Jatkossa täytyy edelleen pyrkiä kohti tuota 0,7 prosentin bkt-tavoitetta vuoteen 2015 mennessä.

Tehokkuutta kehitysyhteystyövarojen käytössä tarvitaan edelleen. Panostaminen maaseutuun ja maatalouden kehittämiseen, naisten osaamiseen ja yrittäjyyteen jne. ovat oikeita tavoitteita. Yhdestä YK-pilottimaista on saatu positiivista kokemusta. Parlamenttien osallisuus on hyvin tärkeää tässäkin, ja toivon, että tätä toimintamallia jatkossa myös kehitetään ja levitetään pilottimaiden ulkopuolellekin.

Ipun YK-kuulemisessa YK:ssa New Yorkissa toissa viikolla otin kantaa erityisesti kestävän kehityksen puolesta ja korostin ruokaturvallisuuden merkitystä. Näihin haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan sekä globaaleja että alueellisia toimia. Kun ministeri Väyrynen on täällä paikalla, tiedän, että hän on myös tehnyt monia aloitteita Euroopan laajuisesti, ja toivon yhteistyötä myös Yhdysvaltojen kanssa näissä asioissa.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden tavoitteista YK:ssa pidetään erittäin tärkeänä ponnistelua vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä sekä tietenkin ilmastonmuutoksen vastaista työtä. Cancún ei tosin antanut kovin lupaavia merkkejä tästä. Naisten aseman parantaminen nähdään ensiarvoisen tärkeänä. Se on keskeisessä osassa myös muiden kehitystavoitteiden saavuttamisessa.

Laajan turvallisuus käsite on myös YK:n agendalla. Siihen sisältyvät muun muassa ydinturvallisuuskysymykset, konfliktien torjunta ja aktiivisempi rooli konfliktin lopettamisessa. Tämä käsittää yhtäältä vahvemman rauhanturvatoiminnan mutta toisaalta myös lisäpanostusta siviilikriisinhallintaan ja rauhanvälitykseen. Mutta se tietenkin vaatii osapuolten yhteistä tahtoa, että yleensä joku voi sitä välittää.

YK myös vaati itseltään nopeampaa ja vahvempaa toimintaa luonnonkatastrofien hoitamisessa, mikä ei liene huono asia.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aivan totta, Suomi on ainut maa maailmassa, käsittääkseni, jolla on varaa nostaa kehitysapumäärärahoja. Ne nousevat 108 miljoonaa euroa. Ei uskoisi, kun kuunteli edellistä debattia, jossa sanottiin, että suomalaiset lapsiperheet kuolevat viluun ja nälkään ja paleltuvat pakkaseen, kun ei ole rahaa. Meillä näköjään on rahaa.

Ei siinä mitään, nostetaan vaan kehitysapua, mutta siitä huolimatta haluaisin kyllä selkeän muutoksen, ministeri Väyrynen, tähän kehitysapuvarojen jakoon. Rahat pitäisi minun mielestäni kyllä kohdentaa luotetuille järjestöille, ei korruptoituneille hallituksille sellaisissa maissa, joiden johtajista ei tiedä, kuinka monta dollaritiliä heillä on Sveitsin pankeissa. Suomesta ei riitä niin paljon tarkkailijoita paikan päälle, että rahojen väärinkäyttö voitaisiin ehkäistä. Elikkä tällaista muutosta toivoisin: enemmän näille kansalaisjärjestöille, tukijärjestöille, jotka auttavat paikan päällä ihmisiä, ei hallituksille.

Toinen asia. Etenkin vasemmistopuolue riekkui kesällä Kataisen kannanotosta, lausunnosta, jonka mukaan Venäjä ei ole taloudellinen suurvalta. Jos Venäjä sitten on taloudellinen suurvalta, elikkä hyväksytään tosiasiana tämä, niin miksi ihmeessä köyhän Suomen pitäisi auttaa Venäjää, taloudellista suurvaltaa? Tätä minä vaan ihmettelen. Ensi vuoden budjetissa osoitetaan Suomen ja Venäjän väliseen lähiyhteistyöhön 15,5 miljoonaa euroa, mikä on noin 4 miljoonaa euroa vähemmän kuin tänä vuonna. Venäjän odotetaan lisäävän omaa rahoitusosuuttaan siten, että toiminnan taso säilyy ennallaan. Lähialueyhteistyössä tietenkin on hyvä, että tuetaan Pietarin jätevesien käsittelyä, mikä vaikuttaa Itämeren tilaan, mutta voi kysyä, eikö nyt taloudellinen suurvalta pysty hoitamaan jätevetensä itse. Pitäähän Suomessa mökin mummonkin laittaa rahaa kymmeniätuhansia euroja maksavaan jätevesijärjestelmään.

Herra puhemies! Saako puhua politiikkaa eikä pelkästään budjettipolitiikkaa?

Kiitoksia. (Ed. Nepponen: Kaikkea saa, mitä suusta tulee!) — Ai jaa, kiitos.

Voisi sanoa, että on surullinen asia, että Suomi ei liittynyt Natoon silloin, kun siihen oli tilaisuus, kun maassa oli Nato-myönteiset päättäjät ja kun Suomen kansaa ei vielä ollut peloteltu puolikuoliaaksi. Tarja Halosen, nykyisen presidenttimme, aikana tähän ei ole ollut mitään mahdollisuutta eikä ole, niin kauan kuin Tarja Halonen on presidentti.

Puheenjohtaja Katainen analysoi muutama päivä sitten Atlantti-seuran kokouksessa Venäjän käännettä elikkä suhteiden lämpenemistä Natoon. Nato—Venäjä-neuvosto, jonka ulkopuolella Suomi Natoon kuulumattomana maana on, vahvistuu eurooppalaisena turvallisuusfoorumina. Suomi on siten jäämässä ulos kaikesta siitä tiedosta, koska kumppanuusmaita ei informoida. Kataisen sanoin: "Suomi on tästä foorumista — ellei nyt kokonaan pihalla kuin lumiukko — niin vaivaisukon tavoin porstuan pielessä."

On kiistaton tosiasia Lissabonin kokouksen jälkeen, että Nato on Euroopan tärkein turvallisuuspoliittinen foorumi ja myös Euroopan ja Suomen turvallisuuden kannalta Nato—Venäjä-neuvosto on elintärkeä. EU on tietenkin yrittänyt rakentaa omaa ulko- ja puolustuspolitiikkaansa. Työ ei missään nimessä ole edennyt toivottuun tahtiin, ja syykin on selvä: 27 EU-maasta 21 kuuluu Natoon. Miksi ihmeessä nämä maat uhraisivat voimavarojaan kahden päällekkäisen organisaation rakentamiseen? Mutta ehkä työtä ei kuitenkaan kannata kesken jättää, vaan etenkin EU:n yhteistä ulkopolitiikkaa tulee vahvistaa. Voi olla, että EU:ta tarvitaan sovittelijaksi, jos Naton ja Venäjän suhteet eivät kaikesta toiveikkuudesta huolimatta etene.

Arvoisa puhemies! Olisi toivottavaa, että sekä poliitikkojen että kansalaisten silmät avautuisivat ja Suomi voisi liittyä Natoon. Halosen mentyä siihen on jonkinmoiset mahdollisuudet, mutta kuten me tiedämme, sitä ei voi tapahtua, ellei ole kolmen suuren puolueen välillä yhteisymmärrystä, ja ehkä se syntyy, kun tietyt esteet poistuvat.

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! Puutun puheenvuorossani neljään asiaan: rauhanvälitykseen, kriisinhallintaan, kehitysyhteistyöhön ja muutamalla sanalla vielä lähetystöverkostoomme.

Aloitan rauhanvälityskysymyksellä. Kun Suomi-brändiä on viime aikoina mietitty ja katsottu, mitkä olisivat ne asiat, mistä Suomi voisi maailmalla olla tunnettu, niin rauhankysymykset ovat siellä nousseet voimakkaasti esille. Uskon, että asia on hyvä. Meillä on presidentti Ahtisaaren jäljiltä erittäin hyvä maine, hyvä perintö, maailmalla; on myöskin Elisabeth Rehnin työ, joka on tunnettu, ja tämän pohjalle voi rakentaa. Olen itse hyvin tyytyväinen siihen, että kuluneen vuoden aikana ulkoministeriössä on tätä painotusta edistetty, ja tällä on merkitystä myöskin meidän YK:n turvaneuvostokampanjaamme ajatellen.

Mietin tätä asiaa myöskin aivan viime päivinä, kun oli tämä isku Tukholmassa — surullinen tapahtuma — ja radikalismin nousua Euroopassa, jota on nähty. Ajattelen itse sillä tavalla, että sellainen maa, joka on aktiivinen rauhanproses-sien edistämisessä tai rauhanprosessien tukemisessa, on vähemmän todennäköinen kohde myöskin tällaiselle pettyneelle tai turhautuneelle radikalismille, jota olemme nähneet nyt myöskin Euroopassa.

Arvoisa puhemies! Toinen asia: kriisinhallinta- ja rauhanturvakysymykset. Budjetissahan ulkoministeriön pääluokassa on myöskin tähän osoitetut varat. Tässä yhteydessä on todettava se asia, joka on tullut useissa yhteyksissä, myöskin puolustusvaliokunnassa ja ulkoasiainvaliokunnassa, esille, että Suomella on huolestuttavan alhainen osallistuminen rauhanturvaoperaatioihin yleensä ja YK:n johtamiin operaatioihin erityisesti. Taidamme lähentyä sijaa numero 90 YK:n rauhanturvatilastoissa, ja kun ajattelee Suomen perinteistä vahvuutta rauhanturvatoiminnassa ja kriisinhallintatoiminnassa, niin tämä on huono sijaluku. Siinä mielessä ne suunnitelmat, joita on esitetty, että ensi vuoden aikana voitaisiin esimerkiksi Libanoniin Unifiliin lisätä suomalaista osallistumista, ovat tervetulleita.

Arvoisa puhemies! Sitten kehitysyhteistyökysymyksiin. Ensinnäkin täytyy taas kerran onnitella ministeri Väyrystä siitä, että hän on aika tuulisina aikoina pystynyt pitämään tämän kehitysyhteistyölaivan kurssissa nimenomaan määrällisesti ja saamaan aikaan tätä kasvua kehitysyhteistyöhön sekä prosentuaalisesti että euromääräisesti tilanteessa, jossa tämä ei välttämättä ole pääsääntö myöskään EU-maissa ja Euroopassa.

Mutta olen samaa mieltä niiden puhujien kanssa, jotka kannattavat kehitysyhteistyön tehokkuuden tarkempaa mittaamista. Ruotsissa ovat nimenomaan kehitysyhteistyön puolustajat vaatineet sitä, että jokainen kruunu siellä tai euro täällä lasketaan ja katsotaan, mihin se menee, mikä on sen käytön tehokkuus. Myöskin tällainen läpinäkyvyyden ja avoimuuden vaatimus on yhä enemmän tullut kehitysyhteistyössä esille. Voisiko kehitysyhteistyön seuranta olla jopa reaaliaikaista, niin että ihmiset voisivat netinkin kautta katsoa projektien etenemistä ja sitä, miten raha käytetään, minne se menee? Uskon, että nykyaikana tällaisia tehokkaampia seuraamismuotoja voisi olla yhä enemmän.

Myöskin kehitysyhteistyö ja nämä rauhanvälityskysymykset liittyvät toisiinsa sillä tavalla, että jos haluamme olla aktiivisia rauhanprosessien tuessa jollakin alueella, olisi hyvä, että meillä olisi käytössä tällaisia liikkuvia kehitysyhteistyökomponentteja ja voisimme suunnata nimenomaan hauraisiin valtioihin tai konfliktista toipuneisiin valtioihin nopeastikin rahaa. Kuten aikaisemminkin sanoin, pienen valtion kannattaisi olla nopea liikkeissään, ei liian byrokraattinen tällaisissa tilanteissa. Uskon, että veronmaksajatkin ymmärtävät, että se on tietynlaista riskirahoitusta, jos pyrimme saamaan konfliktista toipuvan maan nopeasti jaloilleen. Monet rauhanprosessithan epäonnistuvat, niissä tulee takapakkia, mutta olisi kuitenkin kaikkien etu, että näitä rauhanprosesseja, kehitystä yhdessä voitaisiin tukea näissä hauraissa valtioissa.

Sitten aivan lopuksi, puhemies: Tiedän, että trendinä on nykyään sulkea lähetystöjä tai supistaa lähetystöverkostoa ajatellen, että mehän olemme Euroopan unionin jäseniä ja Euroopan unioni meitä edustaa. Minä olen tullut yhä skeptisemmäksi sen suhteen, edustaako Euroopan unioni meitä aina kaikissa suhteissa, niin poliittisissa pyrkimyksissämme, taloudellisissa pyrkimyksissämme kuin kehitysyhteistyössä. Itse näkisin hyvänä, että vaikka hyvin tällaisena kevennettynäkin olisimme läsnä myöskin Suomena kehitysmaissa eri puolilla ja oma edustuksemme olisi siellä. Afrikassakin on monia suuria, poliittisesti vaikuttavia maita, joista olemme vähentäneet väkeä ja poistuneet, ja en usko, että se on Suomen etu myöskään taloudellisessa mielessä.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen ja Venäjän väliseen lähialueyhteistyöhön osoitetaan 15,5 miljoonaa euroa, mikä on 4 miljoonaa euroa vähemmän kuin tänä vuonna. Kehitys on huolestuttava, mutta pienikin lisä, kuten tuossa edellä todettiin, on hyvä lisä.

Arktisten alueiden merkitys on noussut viime vuosina kaiken aikaa. Myös Suomen on syytä tähdätä Barentsin alueen markkinoille, ja suomalaisille yrityksille on mahdollista luoda pohjaa, jotta ne voisivat sijoittua paremmin kilpailussa pohjoisilla alueilla. Norja on panostanut vahvasti pohjoiseen ja suunnannut elinkeinokehityksensä niille alueille, ja tuloksia myös näkyy. Ne ovat sijoittuneet hyvin siellä. Meilläkin voisi olla syytä tehdä kansallisen tason strategia eri elinkeinojen yhteensovittamisesta pohjoisessa, jotta pystyisimme täysipainoisemmin hyödyntämään osaamistamme Barentsin alueella. Maakuntatason suunnitelmat voisivat olla hyvänä pohjana tällaisessa strategiassa.

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan ensimmäisenä puhun lähialueyhteistyöstä. Hallinto- ja turvallisuusjaosto paikkasi onneksi tätä lähiyhteistyömäärärahojen leikkausta lisäämällä momentille 500 000 euroa. Ja kun ministeri on nyt paikalla, niin esittäisinkin toivomuksen, että lisäpanostusta kohdennettaisiin erityisesti suomalaistenkin turvallisuutta edistäviin ympäristö- ja ydinturvahankkeisiin samoin kuin tartuntatautien leviämisen ehkäisemiseen. Vaikka toki taloudellinenkin yhteistyö on tärkeää, toivoisin lisäpanostusta erityisesti näihin, koska leikkaus kohdistuu erityisen pahasti näihin sektoreihin.

Kehitysyhteistyöstä voi todeta, että vaikka emme ole saavuttaneet edelleenkään kehitysyhteistyössä YK:n suosittamaa määrärahatasoa, olemme kuitenkin yksi niistä harvoista EU-maista, jotka ovat pysyneet kasvu-uralla, ja tästä sitoumuksesta on kuitenkin pidettävä jatkossakin kiinni. Samoin — kuten ed. Haavistokin mainitsi jo — itsekin korostaisin sitä, että jatkossa on kiinnitettävä huomiota myös erityisesti kehitysavun laatuun ja tuloksellisuuteen, myös siitä raportoimiseen ja sen käsittelemiseen täällä eduskunnassa, että saamme siitä parempaa tietoa.

Sitten vielä lopuksi siviilikriisinhallinnasta, jonka poliittinen ohjaus ja operaatioista päättäminen kuuluu ulkoasiainministeriön vastuulle. Nythän tässä budjetissa lisäsimme sisäministeriön puolella 200 000 euroa siviilikriisinhallinnan EU-asiantuntijan lähettämiseen. Se on hienoa, ja se on hyvä askel hyvään suuntaan, mutta se ei ole vielä riittävästi. Toivonkin, että jatkossa siviilikriisinhallinnan resursseja ja valmiutta nostetaan pikkuhiljaa balanssiin sotilaallisen kriisinhallinnan kanssa, koska siviilikriisinhallinta tulee nähdä ensisijaisena kriisinhallinnan muotona, koska siihen sisältyy myös ennalta ehkäisevä komponentti, joskin toki myös jälleenrakennus kuuluu siihen. Mutta kuitenkin siviilikriisinhallinnan resurssit tulee nostaa vertailukelpoisiksi sotilaallisen kriisinhallinnan kanssa ja niin, että Suomi voisi jatkossa lähettää enemmän asiantuntijoita (Puhemies: 2 minuuttia!) erilaisiin operaatioihin ja saavuttaa ne tavoitteet, joita siviilikriisinhallinnan strategiassa on Suomelle määritelty.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Finland ses som en föregångare i jämställdhetsfrågor, speciellt inom det internationella samarbetet och biståndspolitiken. Jag tänker då särskilt på Unifem, FN:s utvecklingsfond för kvinnor, som grundades av Helvi Sipilä. Unifem har nu upphört att existera.

Förenta nationerna har i år inrättat ett nytt starkare och mera dynamiskt jämställdhetsorgan, UN Women. Finland har visserligen förlorat den finska babyn, Unifem, men Finland har varit en aktiv part i utarbetandet av den nya jämställdhetsarkitekturen inom FN. I den nypublicerade jämställdhetsutredningen konstateras att Finlands målsättning är att den nya jämställhetsenheten får möjlighet att påverka i FN-systemet samt tillräckliga resurser och självständighet för att främja verksällandet av jämställdhet på alla nivåer.

Vi har alltså förbundit oss till att se till att UN Women får tillräckliga resurser, vilket betyder att vi nu måste budgetera ett tillräckligt anslag för att möjliggöra enhetens dynamiska och självständiga agerande. UN Women beräknas ha en årsbudget på 500 miljoner dollar för att kunna förverkliga sina mål. I jämförelse hade Unifem 180 miljoner dollar 2009. Finland har under de gångna åren budgeterat cirka 1 miljon till Unifem medan till exempel Holland har beviljat drygt 3 miljoner och Norge 11,7.

Det finns nu uppgifter om att det i nästa års budget skulle finnas endast 1 miljon reserverat för hela UN Women trots att behovet för den nya enheten är dubbelt eller tre gånger större än förr. Jag hade gärna sett att utrikesministern hade funnits på plats här för att svara på om det här verkligen stämmer.

Herr talman! Jag vill påpeka att förstärkandet av kvinnornas ekonomiska självständighet, främjandet av kvinnors politiska deltagande och motarbetandet av kvinnovåld är centrala frågor i vår strävan att nå de globala utvecklingsmålen, millenniemålen. Våra förpliktelser gentemot utvecklingsländerna och jämställdhetsarbetet kräver ett konsekvent och långsiktigt agerande. Vi måste öka stödet till UN Women av både etiska skäl och för att behålla vår trovärdighet inom jämställdhetsarbetet.

Herr talman! För 2011 har det budgeterats drygt 1 miljard euro till det internationella utvecklingsarbetet. Summan motsvarar 0,58 procent av vår bni och är en ökning på cirka 100 miljoner från förra året, men vi ligger långt ifrån målet på 0,7 procent som vi ska uppnå 2015. Jag vill påminna om att de svåra ekonomiska tider vi går igenom här i Finland påverkar utvecklingsländerna mest. Vi ska inte glömma att det är de som har drabbats hårdast av den ekonomiska krisen. Det är bra att vi höjt anslaget för det internationella biståndet i år men vi kan göra mer, och det har utrikesutskottet alltid varit eniga om.

Så, herr talman, till slut några ord om den civila krishanteringen. Stora delar av anslaget hör hemma under inrikesministeriets kapitelrubrik och alla inblandade brukar samstämmigt säga att konstruktionen som den är nu fungerar väl, och det måste man naturligtvis vara nöjd med. Samtidigt finns det hela tiden ett behov av att poängtera vikten av att våra civila och militära krisinsatser följer vår utrikespolitik.

Våra militära krisinsatser handlar ofta om försvarets kompatibilitet men det är minst lika viktigt att det går hand i hand med de civila insatserna. När vi satsar resurser på att jaga sjörövare gör vi det för att säkra livsmedelstransporter. Enligt min åsikt är det viktigt att utrikesministeriet tar större ansvar när vi drar upp strategin för vår medverkan.

Raimo  Piirainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee tätä keskustelua, niin täällä hallituspuolueiden edustajat esittävät hurskaita toiveita. Minulla on semmoinen käsitys, että he olisivat hallituksessa voineet hoitaa näitä asioita eikä täällä tarvitsisi nyt sitten kurnuttaa.

Mutta ihan tähän Suomen ja Venäjän lähiyhteistyöhön täytyy tietysti yhtyä siinä mielessä, että sinne tarvittaisiin lisää rahaa. Se olisi tarpeeseen, ja sillä olisi hyötyjä niin Suomelle kuin myös Venäjälle. Molemmat maat hyötyisivät tästä yhteistyöstä. Se olisi erittäin tärkeätä, koska lähiyhteistyötä olisi mahdollista kaupankäynnin ja yritystoiminnan kautta kehittää huomattavasti. Niin kuin tiedämme, ei tahdo Moskovan suunnasta rahaa tuohon rajan pintaan löytyä, ja sen takia meidänkin täytyy ottaa siitä vastuuta omalta osaltamme.

Ed. Ukkola nosti tämän Nato-kysymyksen täällä esille. Minä kyllä omana kantanani esitän, että meillä ei ole mitään tarvetta tällä hetkellä liittyä Natoon. Tämänhetkinen yhteistoiminta Naton kanssa on aivan riittävää, ja se antaa meille turvatakuut tällä hetkellä.

Näihin rauhanturvajoukkoihin ja -operaatioihin osallistuminen on vähän kaksipiippuista, ja ennen kaikkea painopistettä minun mielestäni pitäisi siirtää siviilikriisinhallintapuolelle ja sitä kautta koulutusta ja opetusta. Tietysti on sillä tavalla merkitystä kaikella rauhanturvatoiminnalla, että pakolaisuutta pystyttäisiin hillitsemään ja pakolaisia ei tulisi Suomeen ja pystyttäisiin näitä kriisejä sillä tavalla turvaamaan ja ennalta ehkäisemään. Ennalta ehkäisevään pitäisi painottaa enemmän. Sen takia siinä olisi Suomen valtiollekin säästöjä. Veronmaksajien rahojahan siellä käytetään näihin kaikkiin edellä mainittuihin asioihin.

Olli  Nepponen  /kok:

Arvoisa puhemies! Tähän lähialueyhteistyöhön ed. Piiraisen puheenvuoron jälkeen peräänkuulutan kyllä Venäjän vastuuta ja roolia myöskin. Sitä on peräänkuulutettu, ja se on ehdottoman välttämätöntä. Ei voi olla niin, että me vain hoidamme niitä, vaikka se olisi kuinka tärkeätä. Se on kyllä esimerkki huonosti menneistä hankkeista, jotka eivät ole tuottaneet mitään, kun sinne on koneita viety ja farmareita yritetty kasvattaa, mutta muuten kaiken kaikkiaan sillä on oma roolinsa. Mutta niin kuin täällä mietinnössäkin todetaan, peräänkuulutetaan myöskin Venäjän osuutta ja vastuuta näistä.

Tämän määrärahalisäyksen tarpeet tulivat erityisesti ydinturvallisuudesta ja siitä, että Itä-Suomen yliopiston hankkeissa, jotka liittyvät oikeushallinnon kehittämiseen, on määrärahaongelmia. Nämä kaksi olivat ne keskeiset perusteet määrärahan lisäämiselle. Muista ei sellaisia viestejä ole tullut.

Ed. Haavisto nosti esille Euroopan ulkosuhdehallinnon verkoston rakentamisen. Niin kuin täällä mietinnössä todetaan, Suomi lähtee siitä, että tämän verkoston rakentaminen "nähdään tässä vaiheessa rakentuvan Suomen oman edustustoverkon rinnalle ja täydentävän merkittävällä tavalla omaa ulkosuhdehallintoamme. Sillä ei katsota olevan vaikutusta lähitulevaisuudessa itse edustustoverkostoomme - -", mikäli ei ole resursseja sitten pitää, mutta tässä vaiheessa se on oma verkostonsa, Suomi ylläpitää omaansa, mutta niin kuin käytin alkupuheenvuoron, erittäin kovat haasteet ovat meillä edustustoverkon ylläpitämisessä nimenomaan kiinteistökustannusten osalta.

Yhtenä asiana vielä nostan esiin pohjoiseen ulottuvuuteen liittyvän hankkeen, josta mietittiin, mihinkä menokohtaan tuo lisättäisiin. Kysymys on arktisesta informaatiokeskuksesta, jolle myönnettiin 100 000 euroa. Se sijoitettiin Rovaniemelle Lapin yliopiston yhteyteen, jossa tämän hankkeen alkukartoitus tehtäisiin, koska sitä on peräänkuulutettu kaikissa niissä kansainvälisissä yhteyksissä, missä pohjoisesta ulottuvuudesta on puhuttu. Arktisten alueiden merkitys vain kasvaa, ja Suomelta odotetaan tällä alueella kehittämistä. Nuo 100 000 euroa antavat nyt sitten alkupaukun tämän hankkeen eteenpäin viemiselle, ja siinä Lapin yliopistolla on se keskeinen rooli. Näin tämäkin tavoite on saatu lähtemään liikkeelle.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Suomen turvallisuus ja turvallisuuspolitiikka ei tarvitse Nato-jäsenyyttä.

Ed. Ukkola haikaili Suomen Nato-jäsenyyden perään käyttämässään puheenvuorossa. Ilmeisesti ed. Ukkola haluaa Suomen mukaan entistä tiiviimmin USA:n sotaseikkailuihin. Onneksi Suomen kansan yleinen mielipide on selvästi Nato-jäsenyyttä vastaan. Samoin myöskin tasavallan presidentti Tarja Halonen on suhtautunut kriittisesti Nato-jäsenyyteen, ja mielestäni tämä on varsin hyvä ja oikea linja.

Suomen tulee keskittyä YK-johtoisiin kriisinhallintatehtäviin. Se on mielestäni se oikea linja, ja sitä tulee tukea. Ehkä ed. Ukkolaa harmittaa se, että Suomi ei osallistunut USA:n liittolaisena Irakin sotaan, jossa olivat todella myöskin monet Nato-maat, kaikki uudet Nato-maat mukana, ja se oli todella suuri seikkailu ja suuri katastrofi sekä amerikkalaisille että irakilaisille. Nyt ed. Ukkolaa voi lohduttaa sillä, että onhan Suomi Afganistanissa. Se on todella hankala tilanne. Tiedä, kuinka kauan siellä joudutaan olemaan ennen kuin sieltä voidaan tulla pois. Toivottavasti mahdollisimman pian ilman suuria tappioita.

Mutta edelleenkin haluan korostaa sitä, että Suomen turvallisuus ei parane siitä, että Suomi liittyy Naton jäseneksi. Meillä ei ole semmoisia ulkopoliittisia ja turvallisuuspoliittisia uhkia, jotka edellyttäisivät Nato-jäsenyyttä, ja vasemmisto ei voi missään tapauksessa kannattaa sellaisia linjauksia, joissa lähdetään yhä tiiviimpään Nato-yhteistyöhön.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eiväthän kaikki Nato-jäsenet olleet Irakissa. Ranska esimerkiksi sanoi "Kiitos ei" eikä mennyt sinne. (Ed. Kuoppa: Uudet Nato-jäsenet oli!) Mutta jokainen maa päättää niistä asioista itsekseen omine ehtoineen, niin kuin täälläkin päätetään, mennäänkö tekemään rauhanturvatoimintaa tai mitä toimintaa ulkomaille.

Toinen asia on, että ei kannata nyt enää jatkaa tätä Nato-pelottelua. Se nyt on ollut ja mennyt, ja se ei enää toimi. Näin se on. Me emme ole EU:n Nato-neuvostossa. Siellä on 21 EU-maata. Onko se nyt paha asia, että keskustellaan turvallisuuspolitiikasta? Suomi on niistä ulkona kuin lumiukko, koska ei ole Naton jäsen.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Minä haluan tuoda yhden pienen pikantin ja konkreettisen esimerkin lähiyhteistyöstä.

Olen juuri osallistunut Allegro-junan matkaan Pietariin ja takaisin. Varmaan olette lehdistä saaneet lukea täällä, minkälainen tämä tapahtuma on ollut. Se oli erittäin positiivinen. Siinähän olivat tietyn määrän mukana myöskin Venäjän pääministeri Putin ja meidän Suomen Halonen. Koko matka kestää 3 tuntia 36 minuuttia täältä Pietariin. Sillä alueella, johon tämä kaikki vaikuttaa, asuu 9 miljoonaa ihmistä. Nämä ovat seikkoja, jotka kannattaa meidän nyt aivan erityisesti kyllä Suomessa huomioida. Tämä on pitkän, määrätietoisen valmistelun tulos. Toiset puhuvat 15 vuodesta joka tapauksessa, mutta lopullinen eteneminenhän tapahtui, kun molempien maiden presidentit yhteisesti päättivät, että tämä yhteys rakennetaan. Siinä on rataa parannettu, ja sen seurauksena on aivan toisenlainen mahdollisuus meidän liike-elämällä, myös poliittisella ja yhteiskunnallisella elämällä, ottaa yhteyttä näiden kaupunkien välillä.

Minä pyydän, että tämä erityisesti muistetaan tämmöisenä konkreettisena yhteistyömuotona, joka on nyt tullut pysyäkseen ja jatkuakseen.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan vielä lähialueyhteistyöhön sanoa sen verran, että meillähän on Kainuuna erittäin paljon tekemistä Kostamuksen kanssa ja Karjalan tasavallan kanssa. Heidän kanssaan tämä yhteistyö on ollut erittäin hyvää. Mutta sitten tässä on se ongelma, että Moskova tahtoo määräillä aina näistä asioista, mitenkä siellä toimitaan, ja ennen kaikkea lähialueyhteistyörahoista. Ei Karjalan tasavallalla kovin paljon ole päätettävää siinä, ohjaus tulee Moskovasta. Siihen suuntaan pitäisi toimia, että Moskovastakin ymmärretään tämä lähialueyhteistyö, ja kun on ministeri paikalla, niin toivon, että ministeri vähän kävisi läpi tätä, mitenkä tämä rahoitus toimii.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Otan tämän kyllä huomioon. Halusin vain todeta ääneen ulkoministeriön uloskirjaaman strategian "Suomen etu — globaali vastuu". Tämä kuvaa erittäin oikealla ja hyvällä tavalla meidän ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusajattelua tänä päivänä, ja siihen tämä hallitus on pystynyt hyvin vastaamaan. On hyvä kuitenkin nähdä globaalin kehityksen moninapaisuus, että samaan aikaan, kun me kuitenkin osallistumme yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamiseen Euroopan yhteisön puitteissa, meidän on myöskin globaalit vastuun haasteet tunnistettava ja niihin täytyy olla myöskin vastauksia olemassa. Silloin me puhumme laaja-alaisesta kriisinhallintapolitiikasta, kehityspolitiikasta. Me puhumme silloin myöskin rauhanvälitystoiminnasta, josta ed. Haavisto on täällä puhunut. Ja sillä tavalla me kannamme myöskin sitä globaalia vastuuta aktiivisella tavalla.

On hyvin tärkeätä, että me tunnistamme myöskin Lissabonin sopimuksen toimeenpanon välttämättömyyden. Mutta tässä yhteydessä haluan korostaa myöskin sitä, että — viime viikolla kävimme Venäjä-keskustelua — meille on erityisen tärkeätä se, että me profiloidumme aktiivisena kahdenvälisten suhteiden vaalijana, mutta samalla haluan muistuttaa siitä, että meidän ei pidä tuudittautua siihen, että me olisimme jotenkin parempia Venäjä-osaajia kuin muut. Meillä on valtava määrä tekemistä siinä asiassa. Täällä on paljon uusia EU:n jäsenmaita, joilla on lähtökohtaisesti aivan erilainen suhde Venäjään kuin meillä on ollut, myöskin kielen kautta, ja tässä suhteessa meidän täytyy tehdä paljon töitä. Tämä uusi junayhteys on erinomainen esimerkki, kuten ed. Akaan-Penttilä täällä toteaa, ensimmäinen suora, nopea junayhteys ylipäätään Euroopan unionin ja Venäjän välillä. Ja jos me näemme, että lähes 7 miljoonan asukkaan taajama Pietari (Ed. Akaan-Penttilä: Yhdeksän!) on tuossa kolmen tunnin päässä, valtava alue, metropoli — nyt voimme puhua metropolista — niin se tarkoittaa totta kai sitä, että koko Itämeren alue muodostaa meille ulko- ja turvallisuuspolitiikassa sen lähimmän alueen, josta meidän täytyy kantaa huolta. Siksi on tavattoman tärkeätä, että me tunnistamme lähialuepolitiikan haasteet ja sisällön ja sen, että siitä ei tule luopua.

Minusta ovat hyvin tärkeitä olleet ne ratkaisut, joita ministeri Väyrysen aikana on tehty, että me olemme luopuneet siitä vastikkeettomasta lähialuetuesta ja menneet vastikkeellisiin yhteisiin hankkeisiin. Sillä tavalla täytyy pystyä aktiivista lähialuepolitiikkaa harjoittamaan ja näkemään myöskin kansalaisjärjestöjen rooli siinä. Kansalaisjärjestöt voivat viedä myöskin Venäjälle tavallaan sen toimintamallin siitä, miten kansalaisyhteiskunta toimii, ja sen kautta me olemme edistämässä Venäjän modernisaatiota ja tuloa myöskin oikeusvaltioita kunnioittavaksi demok-ratiaksi.

Sitten haluan vielä sen sanoa, että Suomihan on perinteisesti ollut aina vahva YK-maa. Siksi tämä jäsenyyskampanja, jota nyt on käyty turvallisuusneuvoston kiertävästä jäsenyydestä, on ollut perusteltua. Siihen suunnatut varat ovat olleet perusteltuja. On tärkeää, että se kampanja viedään määrätietoisella tavalla läpi. Onhan se aivan selvää, että hyvin huolella ne maat ovat myöskin seuranneet meidän kehitysapupanostuksiamme ja meidän kehityspoliittisia painotuksiamme. Ja tässä mielestäni, ministeri Väyrynen, kun olette nyt läsnä, haluan teille sanoa, että se tietynlainen linjan täsmennys tai ehkä pieni reivauskin, on ollut kyllä paikallaan. Ja ne aloitteet, joita olette YK-ympäristössä selkeästi tehnyt, jotka liittyvät myös Millenium-tavoitteisiin, köyhyyden poistamistavoitteisiin, ovat Suomelle sopivia tavoitteita. Suomen kaltaiselle maalle on erityisen sopivaa, että me olemme auttamassa kehitysmaita ja köyhiä maita heidän omien elinkeinojensa nostamisessa. Siihen liittyvät metsityshankkeet, siihen liittyvät naisyrittäjyyshankkeet, koulutushankkeet. Nämä ovat juuri niitä hankkeita, jotka voivat kasvaa myös siviilikriisinhallinnan keinoiksi silloin, kun me puhumme kriisinhallinnan kokonaisuudesta.

Rauhanturvaamisen osaltahan on selvää, että perinteisiä rauhanturvaamistehtäviä ei enää ole kovin paljon tarjolla. Siksi on hyvin tärkeätä, että tämä hallitus vielä pystyisi rakentamaan tällaisen kriisinhallinnan kokonaissuunnitelman tuleville vuosille, että me katsomme, missä ne painopisteet ovat. Sille on selkeää tarvetta, ja sitten me näemme myöskin tämän rahapuolen, mihin me olemme valmiit satsaamaan, missä määrin tarvitaan sotilaalliseen kriisinhallintaan, siviilikriisinhallintaan muistaen kuitenkin sen, että sotilaallisen kriisinhallinnan välttämättömyys turvaa sen, että saadaan myös humanitäärinen apu perille. Siksi siitä ei voida luopua.

Lopuksi, herra puhemies, totean vain sen, että lähetystöverkoston tarkastelussa ei riitä pelkästään taloudellinen näkökulma vaan siinä pitää olla myöskin poliittinen ja tarkoituksenmukaisuusnäkökulma vahvasti mukana.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Akaan-Penttilä nosti esiin tuon Allegron, niin tässä yhteydessä täytyy todeta, että toivotaan, että ensi kesänä myös tuolta Kuopio—Mikkelin suunnasta tulevilta junilta tulevat asiakkaat siihen ehtivät. Nyt siinä on kurja muutaman minuutin moka, jos niin sanotaan, eli sieltäpäin tulevat asiakkaat eivät ehdi tuohon junaan. Mutta toivotaan, että muutos menee läpi ja ensi kesänä sitten jo sieltäkin tulevat asiakkaat ja toisaalta sinnepäin menevät asiakkaat pääsevät noita junia käyttämään, koska myös meillä Etelä-Savossa on paljon vierailijoita sieltäpäin, ja toivotaan, että turismi jatkossa lisääntyy.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana tuosta edustustoverkosta. Nämä kiinteät menot, mitä ulkoasiainhallinnolla on, ovat aika isot. Harva on huomannutkaan, että edustustoverkon osalta kiinteitä menoja on jo yli 70 prosenttia. Eli käytetään jo näihin puitteisiin paljon enemmän rahaa kuin itse siihen tekemiseen, mitä edustustot tekevät, miten he pystyvät Suomen asiaa maailmalla edistämään. Mutta jatkuvasti myös, kun me kansanedustajat vierailemme tuolla maailmalla ja tapaamme edustustojen henkilöstöä, he kertovat, miten siellä henkilöstön lisäämispaineita tai kauppapolitiikan edistämispaineita tai kansalaispalveluiden kysyntään liittyviä tarpeita yhä enemmän olisi.

Mutta näyttää nyt siltä, että joitakin edustustoja lähitulevaisuudessa joudutaan todennäköisesti sulkemaan, jos halutaan uusilla alueilla, kehittyvillä, Suomelle yhä tärkeämmiksi tulevilla alueilla uusia edustustoja avata tai niitä vahvistaa.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä syksyn mittaan on sekä Helsingissä että Moskovassa vietetty Suomen Venäjän-diplomaattisuhteiden 90-vuotisjuhlia, sanotaan näin, seminaarien muodossa. Viime torstaina oli myöskin meidän ystävyysryhmämme delegaatio duumassa tästä puhumassa. On äärimmäisen tärkeää, että eri tasoilla ja tahoilla olemme yhteistyössä. Ystävyysryhmän puheenjohtajana peräänkuulutan sitä, että myös parlamenttien välisiä suhteita tiivistetään, kehitetään niin, että se olisi eduskuntakausittain ainakin tärkeimpien valiokuntien osalta säännönmukaista, koska näin voidaan sitten keskustella yhteisistä asioista ja sitä luottamusta rakentaa, mitä on vuosien varrella viety eteenpäin, ja voidaan tarttua myöskin kipeisiin kysymyksiin, niin kuin täällä seminaarissakin tapahtui. Viestit sieltä olivat erittäin hyviä. Itse en pystynyt olemaan viime viikolla Moskovassa, mutta viestit sieltä olivat vastaavan tyyppisiä kuin mitä täällä saimme.

Sen verran rauhoittelisin ed. Kuoppaa, ettei tässä nyt Nato-jäsenyyttä olla hakemassa eikä se ole esilläkään. (Ed. Kuoppa: Ed. Ukkola harmitteli sitä!) — No, ed. Ukkola. Niin kuin sanotaan, totta kai meillä pitää olla oikeus puhua, mutta ei meidän puolueen piirissä ole tällaisia haihatteluja. Sen myöskin puheenjohtajamme selkeästi totesi tuossa puheenvuorossaan, minkä hän viime viikolla käytti. — Ne ajat ovat sitten mahdollisesti edessäpäin. Ei ole edes tiedossa, milloin ovat edessäpäin, mutta aika ei ole sille kypsä.

Mitä tulee vielä tuohon edustustoverkkoon, juuri nämä kiinteät kulut ovat äärimmäisen raskaat, mutta samalla tietenkin palvelutarvetta on lisääntyvässä määrin niillä alueilla, missä me toimimme, ja sekin pitää ottaa huomioon. Siksi on äärimmäisen tärkeä löytää keinot tasapainottaa tätä kiinteiden menojen ja muiden toimintamenojen suhdetta, että toimintaan voitaisiin saada enemmän rahaa. Mikä on se oikea tapa, jonkin verran sitä on tuossa mietinnössä käsitelty.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllähän kokoomuksen pitkän tähtäimen tavoite on Nato-jäsenyys. Ei sitä nyt kannata peitellä. (Ed. Kuoppa: Kuunnelkaa nyt, ed. Nepponen!) Se on tullut monta kertaa esille.

Sellaista olisin halunnut kysyä, että paljonko tämä nopea rata Pietarin ja Helsingin välillä maksoi. Paljonko se maksoi, ja miten se jakautui eri maiden osalle: paljonko maksoi Venäjä, ja paljonko maksoi Suomi? Minä toivoisin, että Suomeenkin tulisi tämmöisiä nopeita ratoja. Oulu—Helsinki-väli on 7,5 tuntia, kitkuttaa, niin että ei siinä kyllä viitsi junalla matkustaa, mutta jos se menisi edes 4 tuntiin, niin jopa matkustaisi.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Eiköhän siinä kumpikin osapuoli vastannut kuluista omalla alueellaan, ja se oli mitä tervetullein hanke niin Suomelle, Venäjälle kuin, katson näin, EU:llekin, koska Suomi on tässä katsannossa myöskin Euroopan unionin kannalta katsottuna kaikkein tärkein tämmöinen gateway-maa: se palvelee matkailua, se palvelee kauppaa, kanssakäymistä jne.

Ja sen takia tämä viisumikysymys, joka tämän junahankkeen myötä nyt on noussut esille, että voisi tulla tämmöinen 72 tunnin viisumivapaa matkustusmahdollisuus, on äärimmäisen tervetullut. Ja toivonkin, että hallitus tässä kysymyksessä voisi ryhtyä tällaisiin valmisteleviin toimiin ja selvittelemään sitä mahdollisuutta, voitaisiinko ottaa se käyttöön samalla tavoin kuin laivamatkoissa se on käytössä. Ja silloin kuitenkin voitaisiin välttää ne ongelmat, mitä tämmöinen pysyvä viisumioikeus Venäjältä toisi, kun siellä se data, aineisto, ei ole vielä samalla tasolla kuin se meillä on.

Tätä Nato-keskustelua minun on tämän budjettikeskustelun yhteydessä nyt vähän vaikea ymmärtää. Se ei taida liittyä ensi vuoden talousarvioon, mutta periaatteellisella tasolla tietysti on, ed. Kuoppa, hyvä aina sitä treenata, treenata sitäkin aihetta, vaikka näköpiirissä ei ole tarpeita nykyisen hallitusohjelmakirjauksen muuttamiseenkaan.

Mutta erittäin tärkeä asia on tämä, että me osallistumme jatkossa aktiivisella tavalla kriisinhallintaan EU:n, Naton ja YK:n puitteissa, olkoon sitten se varsinaisen missio kenen lipun alla tahansa. Meille on ollut aina olennaista vain se, että sille on hankittu YK-mandaatti. Se johtajan rooli voi olla sitten kenellä tahansa. Meidän täytyy varautua siihen, että asiantuntijoiden määrää pystytään siviilikriisinhallintatehtäviin lisäämään, ja meidän täytyy myös ymmärtää tämä kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan merkitys, ja siksi on hyvin tärkeä asia, että me pystymme sitten lisäämään Suomen kannalta sopiviin kohteisiin myöskin näiden operaatiotehtäviin soveltuvien joukkojen määrää, ja se on tietysti rahakysymys.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Näistä kustannuksista, mistä ed. Ukkola kysyi koskien tätä Allegro-junaa. Molemmat maat maksoivat omat radanparannuskustannuksensa, aivan niin kuin ed. Laukkanen sanoi, ja ne olivat aika työläät kuulema itärajan puolella, siis Venäjän alueella, mutta ne ovat erittäin toimivat nyt. Tämä junatekniikkahan Allegrossa on ihan samanlainen kuin Pendolinoissa, että siinä ei ole mitään semmoista uutta, outoa, odotuksellista, joka voisi jotenkin yllättää huonolla tavalla. Ei siitä mitään merkkejä nytkään ollut.

Sitten tästä viisumivapaudesta vielä sen verran, että nythän näyttää siltä, että on hyvin myötätuulessa se, että täältä saataisiin tämmöisiä lyhyen matkan viisumeita Suomesta Venäjälle päin. Se on aivan eri asia, miten sitten venäläiset saavat viisumeita Suomeen päin. Siihen on oma metodinsa tällä hetkellä, ja siitä vapautumisesta ei voida pelkästään Suomen ja Venäjän välillä sopia. Se on EU:n ja Venäjän välinen asia, jolloin siinä on pitkä prosessi edessä kaikkinensa, ja ehkä meidän ulkoministerimmekin tätä samaa asiaa vielä jollain lailla valottaa.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilältä tuli aika hyvä selvitys tästä, mitenkä nämä kustannukset ovat jakaantuneet tuossa radan rakentamisessa.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti jatkaisin vielä tätä viisumikeskustelua. Minäkin toivon, että arvoisa ulkomaankauppaministeri voisi tätä vähän arvioida, miten tiukka Venäjän linja on tässä vastavuoroisuuskysymyksessä. Sehän tässä on nyt se aivan avainasia. Me totta kai haluamme, että suomalaiset pääsevät kahdeksi kolmeksi vuorokaudeksi ilman viisumia Pietariin, mutta tarkoit-taako se sitä, että meidän täytyy myöskin tämä vastavuoroisuus sitten toteuttaa? Jos näin on, silloin tietysti se tarkoittaa sitä, että meidän täytyy Venäjältä sitten edellyttää modernia tietojärjestelmää, mikä tarkoittaa sitä, että on sitten sellaiset asiakirjat, joilla on mahdollista tulla Suomeen, sen kautta koko Schengen-alueelle. Me kannamme tässä asiassa tietysti aika suuren vastuun.

Mutta ehkä on hyvä kuulla vielä ministerin näkökulma siihen, miten tätä kysymystä aiotaan viedä eteenpäin.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen

Puhemies! Ensin haluan kiittää ulkoasiainvaliokuntaa hyvästä työstä ja hyvästä mietinnöstä (Ed. Nepponen: Se on kyllä valtiovarainvaliokunta!) — anteeksi, valtiovarainvaliokuntaa ja sen asianomaista jaostoa hyvästä mietinnöstä.

Kolme kommenttia siihen. Todellakin kehitysyhteistyömäärärahat kasvavat erittäin hyvin. Me ylitämme sitoumukset ja kykenemme hoitamaan myöskin lyhytaikaiseen ilmastorahoitukseen liittyvät velvoitteet. Täytyy muistaa, että vuonna 2015 meille ei riitä 0,7 prosenttia vaan sen päälle täytyy tulla se, mitä ilmastorahoitukseen tarvitaan. Arvio, mitä valiokunnan mietinnössä pyydetään, toimitetaan ehkä tämän vuoden kehitysyhteistyökertomuksen yhteydessä.

Lähialueyhteistyön osalta on hyvä, että määrärahaa hieman lisättiin. Tekeillä on evaluaatio, josta on alustavasti kerrottu jo ulkoasiainvaliokunnalle. Eduskuntaa informoidaan sitten, kun tämä evaluaatio on valmis.

Edelleen on hyvä, että valiokunta on kiinnittänyt huomiota hallinnon tarpeisiin, että riittävästi määrärahoja voidaan osoittaa. Tällä turvataan hyvä kehitysyhteistyön laatu.

Käyty keskustelu on ollut monipuolista, ja edustajat ovat osittain keskustelleet keskenään, mikä on hyvä asia. Tähän keskusteluun haluan kuitenkin esittää pari kommenttia.

Ed. Haavisto ja monet muutkin puhuivat täällä rauhantyön merkityksestä. Se on suuri. Voin kertoa teille, että kun nyt voimassa olevan kehityspoliittisen ohjelman ja hallitusohjelman mukaan painotetaan konfliktien ennaltaehkäisyä ja rauhanprosessien tukemista, niin me käytämme vuositasolla nyt yli 50 miljoonaa euroa näihin tarkoituksiin. Tämä on varsin tuntuva summa. Nyt kun määrärahat kasvavat, niin varmaankin nämäkin määrärahat lisääntyvät.

Toinen kommentti, jonka haluan esittää, liittyy siviilikriisinhallintaan. Siinä näyttää olevan jonkin verran käsitteellistä epäselvyyttä. Valtaosa siviilikriisinhallinnasta on luonteeltaan enemmänkin kehitysyhteistyötä kuin kriisitoimintaa. Meidän suurimmat siviilikriisinhallinnan yksikkömme ovat Kosovossa ja Bosnia-Hertsegovinassa, missä ne tekevät aivan kehitysyhteistyön tyyppistä toimintaa valtaosin. Sitten on poliisiyksiköitä ja joitakin muita, jotka ovat enemmän kriisitoimintaan liittyviä. Tässä on myöskin kysymys, jota on syytä pohtia, miten hallinnollisesti ja menettelytapojen puolesta kehitysyhteistyö ja siviilikriisinhallinta tulevaisuudessa saadaan kytketyksi toisiinsa.

Ed. Laukkanen avasi vähän laajempia kehityspoliittisia näköaloja, mikä oli aivan hyvä asia. Suomihan on todella ahkeroinut muun muassa transatlanttisen kestävän kehityksen kumppanuuden aikaansaamiseksi. Se etenee hyvin. Jälleen marraskuussa EU:n ja Yhdysvaltain huippukokouksessa asiasta keskusteltiin, ja molemmat osapuolet antavat tälle hyvin voimakkaan tuen.

Juuri nyt hyvin ajankohtainen kysymys on Euroopan unionin globaalistrategian luominen. Euroopan unionihan ei ole poliittisesti kääpiö, niin kuin monta kertaa sanotaan, vaan me olemme kauppapolitiikassa, ympäristö- ja ilmastoasioissa ja kehityspolitiikassa johtava voima maailmassa, ja näiden ympärille meidän täytyy rakentaa mielestäni vahva EU:n vaikuttamisjärjestelmä. Tästä on ulkoasiainvaliokunnan kanssa keskusteltu, ja siellä tämä ajatus on saanut vahvaa tukea. Meillä oli juuri kehitysministereitten kokous torstaina Brysselissä, ja siellä tästä aihepiiristä jälleen keskusteltiin.

Sitten tämä viisumikysymys. Ed. Akaan-Penttilä minusta tämän asian aivan oikein jo selvitti. Venäjähän voi yksipuolisesti myöntää helpotuksia viisumikäytäntöihin, niin kuin nyt näiden risteilyjen osalta on tehty, mutta Suomi on Schen-gen-alueessa, ja me olemme sidottuja Schengen-järjestelyihin. Sen vuoksi me emme voi vastavuoroisesti tämän tyyppisiä järjestelyjä toteuttaa, mutta tulevaisuudessa ehkä avautuu tähän joitakin mahdollisuuksia. Venäjä ei ole edellyttänyt täyttä vastavuoroisuutta, ja sen takia on ehkä mahdollista, että myös junamatkustajat voisivat tällaisen vapaamman matkustamismahdollisuuden saada.

Itse viisumivapauteen pääsemiseksi tarvitaan todella vielä paljon työtä ja ponnisteluja. On kuitenkin huomattava, että jo tällä hetkellä Suomi myöntää Venäjällä lähes miljoona viisumia vuodessa. Niistä 80 prosenttia on monikertaviisumeita, niin että ei tämä viisumijärjestelmä ole mikään este venäläisten tulolle Suomeen. Toivomme tietysti, että Venäjä vastaavasti helpottaisi viisumin saantia Suomesta käsin ja helpottaisi rekisteröitymiskäytäntöjä, jotka tällä hetkellä aika pitkälle mitätöivät sen, mitä täällä viisumipuolella on saatu aikaan. Näistäkin asioista on venäläisten kanssa äskettäin keskusteltu, ja näitä keskusteluja jatketaan.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tuossa osittain ministeri vastasikin kysymykseen viisumikäytännöstä. Meillä on ollut myös Kainuusta sen suuntaisia esityksiä, että voitaisiin tätä 48—72 tunnin viisumivapautta myöntää Kostamuksen ja Kainuun välillä.

Sitten tämmöinen kysymys: kun ainakin meillä on semmoinen tieto, että Venäjän suurlähetystö suunnittelee tällä hetkellä toimiston avaamista Pohjois-Suomeen — ihan tarkkaan ottaen en tiedä, minne päin — niin onko tässä asiassa minkään näköistä perää ja onko tästä käyty keskusteluja?

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä Sopimusten Venäjä 2030 -raportissa, minkä tulevaisuusvaliokunta on julkaissut — ohjausryhmän puheenjohtajana toimi kansanedustaja Päivi Lipponen — on nostettu esille se, että yhteistyökohteeksi pitäisi nostaa suomalaisen terveydenhuollon, neuvolatoiminnan ja koulutuksen hyvien käytäntöjen ja yleensä sosiaalisten innovaatioiden hyödyntäminen Venäjällä. Olisin kysynyt: onko tarkoitus lisätä tätä yhteistyötä? Suomessa on paljon osaamista, tietoa ja taitoa esimerkiksi tartuntatautien ehkäisystä ja hoidosta, niin että olisi varmasti todella kannattavaa tämä yhteistyö ja sen tiedon ja taidon lisääminen.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aivan lyhyesti vaan ministeri Väyrysen mainitsemasta EU:n globaalistrategiasta. Tämä on äärimmäisen kannatettava hanke. Toivon, että Suomen hallitus sitä on omalta osaltaan viemässä myöskin eteenpäin. Totean vaan, että sehän tukee myöskin niitä Suomen hallituksen linjauksia, myöskin esimerkiksi tämän transatlanttisen yhteistyöavauksen suhteen, joista kerroitte meille. Nyt on vaan tärkeää pitää huoli siitä, että kun EU:n ulkosuhdehallintoa rakennetaan — tätä keskustelua me UaV:ssä olemme juuri käyneet — niin siinä hallinnossa myöskin kehityspoliittiset painotukset tulevat riittävällä asiantuntemuksella ja osaamisella otetuiksi huomioon. Muutenhan käy niin, että tämä tulee tavallaan jäämään vähän varjoon, varsinaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan jalkoihin.

Tämäkin linja oli hyvä täsmentää, että siviilikriisinhallinnassa on paljon tavallaan kehitysyhteistyön piirteitä. Näinhän se on. Sen takia on hyvin tärkeätä, että me hyvin tarkalla silmällä huolehdimme myöskin siitä, että esimerkiksi oda-kriteerit ovat riittävän väljiä ja voimme näitä hankkeita sitten kattavalla tavalla toteuttaa, koska tässähän on tavallaan myöskin ne suurimmat mahdollisuudet, mitä suomalaiseen osaamiseen perinteisesti siviilikriisinhallinnan alueella tulee. Silloin on äärimmäisen mielekästä löytää siviilikriisinhallinnan ja kehitysyhteistyöpolitiikan välillä se synergia, mikä on saavutettavissa.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Utrikesutskottet var, som har sagts här, nyligen i New York och besökte även International Peace Institute. Finland har samarbetat med det här institutet vad gäller flera projekt och institutet anser att de förslag de nu har väl följer Finlands intentioner för arbetet med kandidaturen till en plats i FN:s säkerhetsråd.

På institutet rådde en viss osäkerhet om hur Finland i fortsättningen kommer att ställa sig till deras verksamhet, och jag skulle vilja passa på att fråga minister Väyrynen hur han ser på det här, och om det finns medel för ändamålet i det kommande årets budget.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen

Arvoisa puhemies! Meillä on Schengen-järjestelmän puitteissa mahdollisuus siihen, että raja-alueella pysyvästi asuvien ihmisten liikkuvuutta helpotetaan enemmän kuin mitä viisumisäännökset antavat myöten. Se on käytettävissä tietysti myöskin Suomen ulkorajoilla.

Toinen kysymys liittyi näihin terveydenhuollon kysymyksiin. Lähialueyhteistyövaroilla rahoitetaan myös sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä ja juuri siinä tarkoituksessa, että tarttuvien tautien leviämistä Suomeen voitaisiin ehkäistä.

Ed. Laukkanen otti puheeksi tämän ulkoasiainhallinnon kehittämisen. Se on nyt aika pitkälti saatu jo liikkeelle, mutta toiminnan sisällöstä on kysymys, miten sitä painotetaan. Siinä on hyvin selvä näkemysero, pyritäänkö kaikki toiminta alistamaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan sateenvarjon alle vai tulevatko kehityspoliittiset painotukset riittävästi esille. Minun mielestäni kehityspolitiikan osuudesta on huolehdittava. Siviilikriisinhallinnan menoista nykyään noin 90 prosenttia on odaa, ja osa tästä siviilikriisinhallinnan toiminnasta on 100-prosenttisesti odaa, ja juuri siltä osin minusta tarvittaisiin pohdintaa, miten tämä hallinto järjestetään.

Tässä ed. Nauclérin kysymyksessä tarkoitettiin ilmeisesti rauhanrakentamisen rahastoa. Suomi on ollut mukana sen hallinnossa, ja olemme sitä tukeneet, ja varmasti jatkossakin voimme tätä toimintaa avustaa.