Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Kuin varas yöllä tuli torstai-aamuna tekstiviesti kello 05.57. Uutistoimisto STT ilmoitti, että EU-maat ovat päässeet sopuun yhteiseurooppalaisesta pankkivalvonnasta. EKP ryhtyy valvomaan pankkeja ensi vuoden lopulla. Viimeaikaiselle uutisoinnille tyypillisesti tämäkin viesti oli virheellinen. Viesti ei kertonut, että kaikki EU-maat eivät suinkaan olleet mukana. Meidän marionetit silti olivat jonon etunenässä.

EY:n perustamissopimuksen 274 (205) artiklassa vaaditaan komissiota toteuttamaan talousarviota moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti. Varainhoito on ollut erittäin leväperäistä, miljardeja on kadonnut, ja tilit ovat olleet täynnä epäselvyyksiä. Tilintarkastajat ovat hylänneet budjetin jo 18 vuotta peräkkäin. Haluammeko antaa tälle porukalle lisää budjettivaltaa, kun heidän omakaan budjettinsa ei kestä päivänvaloa? Rötösherratko laittavat jäsenmaat kuriin? Eikö jäsenmaiden kuuluisi valvoa EU:n toimielimiä eikä päinvastoin? Nämäkö virkamiehet ovat hallituksen mielestä hyviä ja kelvollisia hoitamaan maamme raha-asiat ja talouden? Kyllä siinä meillä täällä Suomessa työtä riittää, kun näiden Brysselin veivikaulojen kanssa taistelemme, olimmepa sitten poliitikkoja, yrittäjiä, virkamiehiä tai tutkijoita.

Voin kertoa esimerkin omakohtaisesta EU-rahoituksen hakuun liittyvästä kokemuksesta vuodelta 2002 Naton Italiassa järjestämässä optiikan ja lasertutkimuksen konferenssissa. Kävelin illalla konferenssiesitysten päätyttyä parin saksalaisen ja kahden valkovenäläisen tutkijan kanssa kohti hotellia. Olimme keskustelleet EU-rahoituksen hakemisesta tutkimukseen. Silloin EU-jäsenmaiden tutkijoiden ohella itäeurooppalaisten tutkijoiden mukanaolo projektissa auttoi raha-anomuksen läpimenoa. Vähitellen kollegat vaihtoivat keskustelukielen englannista saksaksi. Kävelin pohjalaiseen tapaan vaiteliaana porukan jatkona noin puolisen tuntia ja pääsin käsitykseen, että saksalaiset haluaisivatkin tutkimusprojektiin ryhmän Espanjasta sekä valkovenäläiset, koska silloin rahoituksen saanti oli varmempaa. Suomalaiset jäisivät sivuun. Sitten kollegoille tuli ongelma. He pähkäilivät keskenään saksaksi tukihakemuksen ehtoja, joista heillä ei ollut täyttä selvyyttä. Kerroin heille englanniksi, mitä vaadittiin. Tuli hetken hiljaisuus, kaverit katsoivat hämmentyneinä toisiaan. Hetken päästä toinen saksalaisista kysyi minulta saksaksi, puhunko saksaa. Vastasin saksaksi, että en ymmärrä enkä puhu, ja virnistin päälle, vaatimattomaan eteläpohjalaiseen tapaan.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset kannattavat talouskurin tiukentamista mutta eivät halua vahvistaa talousliittoa, jossa Suomen talouspoliittista itsenäisyyttä luovutetaan pois. Hallitukselta kysyn, miten komission talouspoliittisen vallan lisääminen parantaisi Suomen harjoittamaa talouspolitiikkaa. IMF:n WEO-raportin tutkimus on asettanut komission talouspoliittisen ammattitaidon kyseenalaiseksi. Onko tämä hyvä malli Suomelle? Ehdotetut alijäämäsäädökset sopivat paremmin suurille euromaille kuin pienelle Suomelle, koska maamme riippuvuus yksittäisten sektoreiden suhdanteista on erilainen. Suomalainen eläkejärjestelmä lasketaan osaksi julkisen sektorin alijäämää, jota sopimuksessa rajoitetaan. Tämä voi ajaa Suomen tilanteeseen, jossa eläkkeiden täysimääräinen maksaminen voi edellyttää jopa rahastojen purkamista, mikä nostaisi alijäämän sopimuksessa määritetyn rajan yli. Sopimus rajoittaa Suomen julkisen talouden liikkumavaraa. Sopimuksessa on useita kohtia, jotka viittaavat liittovaltiokehityksen vauhdittamiseen ja jäsenmaiden keskinäisen integraation syventämiseen, joka johtaa eduskunnan budjettivallan kaventumiseen. Tätäkö me kansanedustajat haluamme? Sopimuksessa vaadittu velkasuhteen leikkaaminen ei toteudu kaikkien maiden kohdalla, eli sopimus on jo lähtökohtaisesti kelvoton.

Vastalauseessa perussuomalaiset haluavat, että lakiehdotus hylätään. Onko hallituksen talouspolitiikka enää vastuullista? Hallitus ottaa valtiolle lisää lainaa ja lahjoittaa rahat pois. Milloin hallitus järjestää kansanäänestyksen siitä, haluavatko veroja maksavat kansalaisemme enää kuulua EU:n rahaliittoihin?

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Talous- ja rahaliiton yhteensovittamisesta ja ohjauksesta oleva sopimus on jälleen yksi epätoivoinen yritys pelastaa euro. Valiokunta kiinnitti huomion esityksen taustaan: yksi keskeisistä tekijöistä jo neljä vuotta kestäneen talous- ja velkakriisin taustalla on ollut useiden jäsenvaltioiden harjoittama talouspolitiikka, jossa ei ole noudatettu sovittuja sitoumuksia. Uskovatko sopimuksen kannattajat, että esimerkiksi Espanja, Italia tai vaikkapa Ranska pystyisi noudattamaan sopimusta? Tuskin. Perussuomalaisten mielestä talouskriisin tuloksena liittovaltio runnotaan läpi. Suomi luovuttaa budjettivaltaa Brysseliin kiltisti ja vastaan sanomatta. Perussuomalaiset eivät voi hyväksyä talousliitto Emua vahvistavaa sopimusta, sillä siinä Suomen talouspoliittista itsenäisyyttä annetaan talouskurin varjolla tarpeettomasti pois. Suomi ei, toisin kuin kriisimaat, tarvitse EU:ta tai komissiota vahvistamaan markkinoiden luottamusta siihen, että maamme harjoittaa vastuullista talouspolitiikkaa.

Ongelmallista on myös se, että Suomen kaltaiselle pienelle, avoimelle taloudelle nyt ehdotetut alijäämäsäännökset eivät sovi lähellekään yhtä hyvin kuin Saksalle ja Ranskalle. Meidän taloutemme pienuus ja riippuvuus yksittäisistä toimialoista kasvattavat suhdanteiden ja julkisen sektorin tasapainon vaihtelua. Niinpä todennäköisyys sille, että Suomi rikkoo jonkun mielivaltaisesti asetetun rajan, on huomattavasti suurempi kuin ison euromaan kohdalla. Niinpä Suomi saattaa tulevaisuudessa olla pakotettu harjoittamaan syvässä taantumassa sitä entisestään pahentavaa talouspolitiikkaa, vaikka maan julkisen sektorin velkataakka ja markkinapaine alijäämän välittömään leikkaukseen olisivatkin alhaiset.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ei käsitellä käytännössä lainkaan sopimuksen ongelmallisuutta Suomen eläkejärjestelmän kannalta. Sopimuksessa rajoitetaan koko julkisen sektorin alijäämää, johon Suomen tapauksessa lasketaan myös eläkerahastot. Näin ollen sopimus kontrolloi myös Suomen eläkejärjestelmää.

No, mitäs sopimuksen demokraattisesta sopivuudesta? Sopimuksen velvoitteet kaventaisivat merkittävästi eduskunnan budjettivaltaa ja siten Suomen täysivaltaisuutta. Sopimus on yritys syventää jäsenmaiden keskinäistä integraatiota merkittävällä tavalla ilman että asiasta käydään kunnolla julkista keskustelua. Eurokriisin varjolla Suomi on jo luovuttanut talouspoliittista valtaa EU-tasolle esimerkiksi EVM:n sopimuksen kautta. Hallituksen esityksen hyväksyminen luovuttaisi sitä lisää.

Arvoisa puhemies! Tähän loppuun haluan vielä muistuttaa, että tällä viikolla eduskunnalle luovutettiin monen maan eturivin tutkijan allekirjoittama vetoomus, jossa allekirjoittajat toivovat, että eduskunta ei ratifioi sopimusta ilman sellaista tapaa, jolla "EU-politiikkamme perustan oikeudellisen hyväksyttävyyden lisäksi sen demokraattinen hyväksyttävyys voidaan taata". Toisin sanoen on järjestettävä joko uudet vaalit tai neuvoa-antava kansanäänestys.

Ismo Soukola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun maassamme järjestettiin äänestys Euroopan unioniin liittymisestä, arveltiin sen johtavan suoraan myös rahaliittoon liittymiseen. Ennen äänestystä silloinen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sauli Niinistö vakuutti äänestäjille ja eduskunnalle, ettei näillä äänestyksillä olla luopumassa markasta eikä olla liittymässä euromaiden joukkoon. Niinistön mukaan asiasta päätettäisiin myöhemmin erikseen oman lakialoitteen muodossa, ja näin siis vuonna 94. Kansa äänesti siten kuin äänesti, ja Suomi liittyi Euroopan unioniin. Sitten oikeusministeriksi noussut Sauli Niinistö perui aikaisemmat lausuntonsa, ilmoitti, että euroon liittymisestä päätettiin itse asiassa jo EU:n liittymislakiäänestyksessä. Mainittakoon, että kyseisessä äänestyksessä hyväksyttiin myös silloisen kansanedustajan Esko Seppäsen ponsi: "Eduskunta edellyttää, että Suomen mahdollisesta liittymisestä rahaliiton kolmanteen vaiheeseen päätetään aikanaan eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen perusteella - -." Tämän ponnen puolesta äänesti myös Niinistö itse.

Tässä hallituksen esityksen käsittelyssä on aika paljon samanlaista palaneen käryä. Onkin erittäin luonteva jatkumo perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sauli Niinistön aloittamalle ja oikeusministeri Sauli Niinistön jatkamalle sumutukselle, että näin merkittävä asia yritetään juosta kiireellä budjettikäsittelyn varjossa, kansalta piilossa. Sopimuksen hyväksyminen merkitsisi Suomen talouspoliittisen itsemääräämisoikeuden tarpeetonta luovuttamista ulkopuoliselle taholle. Taloutensa holtittomasti hoitaneiden maiden takia Suomi määrättäisiin samanlaiseen tarkkailuun, vaikka itse noudattaisimmekin vastuullista talouspolitiikkaa. Monet unionin suoltamat direktiivit ovat osoittaneet, ettei Brysselissä ymmärretä eroa Keski-Euroopan ja Suomen välillä. On kai todettava, etteivät direktiivit olekaan poliitikkojen kirjoittamia vaan erittäin taitavien lobbareiden aikaansaannoksia niissä samoissa vallan ytimen pöydissä, joissa meidän poliitikkojemme pitäisi olla Suomen etuja ajamassa.

Arvoisa puhemies! Rakenteellinen alijäämä, jota sopimuksessa ehdotetaan uudeksi budjettikurin mittariksi, on hyvä lisämittari mutta yksittäisenä numeerisena sääntönä ongelmallinen. Rakenteellinen alijäämä voidaan laskea oikein monin toisistaan poikkeavin eri tavoin. Lisäksi rakenteellinen alijäämä on hyvin herkkä ennusteille tulevasta talouskasvusta. Tarkka arvio alijäämän tasosta saadaankin usein vasta vuosia jälkikäteen. Ennustusvirheet ovat suurimmillaan suhdannekäänteissä eli juuri silloin, kun finanssipolitiikan numeerisia sääntöjä todennäköisimmin rikotaan.

Esimerkki ongelmista: Irlanti ja Espanja eivät rikkoneet kasvu- ja vakaussopimusta. Ne eivät olisi rikkoneet myöskään uutta rakenteellisen alijäämän sääntöä. Nykytiedolla tehtyjen laskelmien mukaan esimerkiksi vuonna 2008 ne rikkoivat alijäämäsääntöä selvästi, mutta senaikaiset laskelmat näyttivät toista. Näin ollen sopimuksessa oleva rakenteellisen alijäämän sääntö ei olisi pystynyt estämään nykyisen kriisin syntyä sen enempää kuin kasvu- ja vakaussopimuskaan.

Talouspoliittista valtaa luovutetaan pieni siivu kerrallaan. Ongelmana on silloin, että perustuslakivaliokunta katsoo jokaisen yksittäisen askeleen niin vähäiseksi vallansiirroksi, ettei sen hyväksyminen vaadi eduskunnan määräenemmistöä tai neuvoa antavaa kansanäänestystä.

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten mielestä Suomen ei pidä ratifioida sopimusta talousliiton vahvistamisesta. Sen sijaan, että otamme käyttöön Suomelle epäoptimaalisia EU-tason sääntöjä, voisimme noudattaa finanssipoliittisia sääntöjä käsittelevien tutkimusten neuvoja ja laatia itse paremmin Suomen erityispiirteet huomioon ottavat säännöt sekä perustaa niitä tulkitsemaan vahvan ja itsenäisen, pääasiassa akateemisista piireistä kootun finanssipoliittisen neuvoston. Suomen poisjäänti ei myöskään kaada koko sopimusta, sillä se on hallitusten välinen sopimus eikä perussopimusmuutos. Sopimus voidaan tarvittaessa saattaa voimaan ilman ongelmia pienemmälläkin osallistujajoukolla. Samalla olisi syytä vihdoin aloittaa laaja-alainen kansalaiskeskustelu euroalueen integraatiosta ja ennen kaikkea siitä, miten syvälle olemme valmiit integraatiossa menemään. Kansalaiskeskustelun lopuksi olisi syytä järjestää neuvoa-antava kansanäänestys, sillä vuoden 1994 EU-jäsenyysäänestyksessä ei selvästikään annettu mandaattia laaja-alaiseen talouspoliittisen vallan siirtoon EU:lle.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Eilisessä pitkäksi venyneessä keskustelussa käytettiin muutamia erinomaisia puheenvuoroja, joista yksi oli edustaja Pekkarisen puheenvuoro. Tässä puheenvuorossa hän kävi läpi ja kuvasi hyvin sen pitkän kaaren, jolla tähän tilanteeseen ollaan tultu, siis tilanteeseen, jossa euroalueelle tarvitaan nykyistä tiukempaa talouskuria ja käsittelyssä olevaa sopimusta. (Timo Soini: Kehu vähän meitäkin!)

Suurelta osin Euroopan talousongelmat johtuvatkin siitä, ettei tehtyjä, olemassa olevia sopimuksia ole noudatettu, etenkään kasvu- ja vakaussopimusta. Suomihan näin on tehnyt, mutta muut maat eivät valitettavasti ole, siis kaikki muista maista. Nytkin riskinä on se, että pieniltä mailta vaaditaan tiukkaa noudattamista mutta tiukan paikan tullen suuria maita ei saada välttämättä kuriin. Tämänhetkisen unionin lainsäädännön mukaan jäsenvaltion rakenteellinen eli suhdannevaihteluista korjattu alijäämä saisi olla enintään yksi prosentti jäsenvaltion bruttokansantuotteesta. Nyt käsittelyssä oleva valtiosopimus edellyttää tiukempaa tavoitetta. Rakenteellinen alijäämä saisi valtiosopimuksen perusteella olla enintään 0,5 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Suomen kannalta esitys ei tällä hetkellä ole erityisen ongelmallinen, koska lähtökohtainen julkisen talouden rakenteellinen jäämä on riittävän hyvä ja julkisen talouden velkasuhde on selvästi alle 60 prosenttia. Sopimuksesta voi kuitenkin tulla ongelmallinen, jos taloutemme sukeltaa eikä valtiontaloutta saada kuriin. Tällöin budjettialijäämän rajat tulevat aika nopeasti vastaan, ja eteen voi tulla sopimuksen merkittävin epämääräisyys, joka liittyy siinä käytettyyn rakenteellisen budjettijäämän käsitteeseen. Vaarana ja riskinä on, että komissio tekee oman arvion Suomen rakenteellisesta alijäämästä, joka ei välttämättä kuitenkaan perustu parhaaseen asiantuntemukseen Suomen taloudesta.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta on arvioinut sopimuksen valtiosääntöoikeuden näkökulmasta. Asiantuntijat näkivät, että ero nykyisen oikeustilan ja nyt esitetyn sopimuksen välillä on niin pieni — onhan se vain 0,5 prosenttia bruttokansantuotteesta — ettei se lisäisi sopimuksen käsittelyjärjestykseen vaikuttavalla tavalla eduskunnan budjettivallan ja samalla Suomen täysivaltaisuuden rajoitusta. Muutos ei tunnu suurelta, kun sitä ajattelee prosentteina, mutta absoluuttisena euromääränä se on kuitenkin lähes miljardi euroa. Odotan, että tulevaisuudessa myös asiantuntijat kiinnittäisivät huomiota siihen, että emme voi enää pitkään nakertaa perustuslain mukaista budjettivaltaa tällaisella niin sanotulla hivuttamistekniikalla. Nyt rajat ovat tulossa vastaan.

Arvoisa puhemies! Esitän, että eduskunnan työjärjestyksen 53 §:ään perustuen käsittelyssä oleva asia lähetetään lausunnon antamista varten suureen valiokuntaan, ulkoasiainvaliokuntaan, tarkastusvaliokuntaan, hallintovaliokuntaan, lakivaliokuntaan, liikenne- ja viestintävaliokuntaan, maa- ja metsätalousvaliokuntaan, puolustusvaliokuntaan, sivistysvaliokuntaan, sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, talousvaliokuntaan, tulevaisuusvaliokuntaan, työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan ja ympäristövaliokuntaan eli kaikkiin muihin valiokuntiin paitsi valtiovarainvaliokuntaan ja perustuslakivaliokuntaan. (Eduskunnasta: Hyvä esitys!)

Petteri Orpo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Lohen tekemä esitys oli hyvin poikkeuksellinen, mutta niin on ollut poikkeuksellista myöskin tämän asian tähänastinen käsittely. Mutta koska tämän asian käsittelyn yhteydessä on ollut kiistaa erityisesti menettelytavoista, olisi syytä katsoa täällä eduskunnassa, onko salissa enemmistö, joka haluaa lähettää asian vielä valiokuntakierrokselle. Mielestäni, ja kokoomuksen ryhmän mielestä, tämä kierros ei enää ole tarpeellinen, mutta äänestämällä asiasta saisimme tästä selvää.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Lohen tekemää esitystä.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä mainitaan, että "sopimuksen tarkoituksena on vahvistaa osapuolten julkisen talouden hoitamisen kurinalaisuutta ja talouspolitiikkojen yhteensovittamista sekä parantaa talouden ohjausta ja hallintaa Euroopan unionissa ja euroalueella".

Me kannatamme myös talouskurin tiukentamista, mutta emme kuitenkaan voi hyväksyä talousliittoa vahvistavaa sopimusta, jossa Suomen talouspoliittista itsenäisyyttä annetaan talouskurin varjolla tarpeettomasti pois. Suomi ei tarvitse kriisimaiden tavoin EU:ta tai komissiota vahvistamaan markkinoiden luottamusta siihen, että maamme harjoittaa vastuullista talouspolitiikkaa. On erittäin vaikea nähdä, miten komission talouspoliittisen vallan lisääminen parantaisi Suomen harjoittamaa talouspolitiikkaa.

Edelleen: Sopimuksen artiklan 3.1 velvoite Suomen julkisen sektorin alijäämän enimmäismäärästä kaventaisi merkittävästi eduskunnan budjettivaltaa ja siten Suomen täysivaltaisuutta. — Enkä käy tästä enempää puhumaan, koska täällä meidän edustajamme ovat hyvin perinpohjaisesti näitä asioita tuoneet esille. Emme tosiaan hyväksy tätä ja olemme sitä mieltä, että Suomen ei pidä ratifioida tätä sopimusta. Ja monella suulla on jo puhuttu, että pitäisi järjestää neuvoa-antava kansanäänestys koko asiasta.

Mutta tämä on tietysti, arvoisat edustajat, vasta alkusoittoa sille, mitä tästä eteenpäin Suomen hallitus tekee ja mitä EU:ssa tapahtuu. Näin lehtitietojenkin valossa tämän viikon lopulla piti EU-johtajien kokoontua Brysseliin, ja aiheena oli tietysti kriisien hoito mutta myös niin sanottu tiekartta. Kyseessä olisivat esitykset, jotka sitoisivat euromaat sekä taloudellisesti että poliittisesti paljon nykyistä tiiviimmin toisiinsa. Ja sanoma on selvä: euroalueen pitää edetä kohti aitoa liittovaltiota. Tavoitteena on pankkivalvonnan yhdistäminen ja pankkikriisin ratkaisua helpottavan mekanismin rakentaminen. Komission mielestä euroalue tarvitsee pikaisesti myös lähentymis- ja kilpailuvälineen, jolla voidaan tukea jäsenmaiden rakenneuudistuksia.

Käytännössä tämä tarkoittaa etenemistä kohti euroalueen yhteistä budjettia. Vero- ja työllisyyspolitiikat pitäisi myös nivoa tiukemmin yhteen. Yhteiset menot pitäisi rahoittaa omilla varoilla, joita euroalue voisi kerätä esimerkiksi tullimaksuilla ja veroilla. Mutta kaiken pitää tapahtua askel askeleelta, nyt saavutettu yhteiseurooppalainen pankkivalvonta on siitä hyvänä esimerkkinä.

Mihin Suomen hallitus on meitä viemässä, se nähdään vuosien varrella. Jos meno näin jatkuu, muutaman vuoden kuluttua viimeistään olisikin yhteinen eurobudjetti, johon otamme osaa jos otamme, ja millä tavalla. Jollei tämä ole liittovaltiokehitystä, niin mitä tämä on?

Lopuksi, arvoisat edustajat: Mielenkiintoista joululuettavaa, ja oikein harkiten, on Van Rompuyn Emu-raportti, jonka loppusanoissa mainitaan muun muassa seuraavaa: "On tärkeää vahvistaa EU:n valmiuksia tehdä Emua koskevia toimeenpanevia talouspoliittisia päätöksiä. Lisäksi Emun kehittyessä kohti pankki-, finanssi- ja talousunionia sen ulkoinen edustus olisi myös yhdistettävä."

Lopuksi toivon, että en koskaan näe sitä aikaa, kun me suomalaisetkin äänestämme aikanansa EU:lle yhteistä presidenttiä.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Tämän päivän aikana oppositiota on syytelty kahvipöydissä ja kulisseissa talouskurisopimuksen eduskuntakäsittelyn pitkittämisestä. Syytökset tuntuvat kohtuuttomilta.

Pääministeri Jyrki Katainen sai talouskurisopimuksen hyväksymiseen hallituksen ja eduskunnan suuren valiokunnan enemmistön valtakirjan yli yhdeksän kuukautta sitten — yli yhdeksän kuukautta sitten. Sen jälkeen asia haudattiin: haudattiin julkisuudelta, haudattiin kansalaiskeskustelulta. Hallitus varoi visusti sopimuksen käsittelyn kytkemistä yhteen kriisipakettipäätösten kanssa.

Sitten oltiinkin jo syksyssä ja kuntavaalit houkuttivat hallituspuolueita lykkäämään käsittelyä entisestään. Hallitus antoi lopulta esityksensä 9. marraskuuta. Eduskunta kävi lähetekeskustelun 13. marraskuuta. Lopulta eilen, tasan kuukausi lähetekeskustelusta, koitti ensimmäisen käsittelyn hetki budjettikäsittelyn painaessa päälle. Valiokuntakäsittely oli sujunut ennätysajassa. Ensimmäisen käsittelyn työjärjestys oli hiottua työtä: iltaistunto kyselytunnin jälkeen ja varmuus siitä, että medialehteri oli tyhjä kuin Jeesuksen hauta pääsiäisaamuna.

Kuka tässä on taktikoinut ja pelannut aikaa? Moitteet kuuluvat hallitukselle. Se on tehnyt Euroopan ennätyksen talouskurisopimuksen pimittämisessä omalta kansaltaan. Yhdessäkään sopimuksessa mukana olevassa maassa kansalaiskeskustelua talouskurisopimuksesta ja asian mittasuhteisiin kuuluvaa mediajulkisuutta ei ole kyetty minimoimaan yhtä tehokkaasti kuin meillä Suomessa. Monissa maissa sopimus on ollut tiukan perustuslakiseulonnan kohteena ja Irlannissa jopa kansanäänestyksessä.

Puhemies! Kun kuunteli eilen perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaa, edustaja Sasia ja varapuheenjohtajaa, edustaja Koskista ja heidän polveilevia selityksiään, vakuuttui entisestään siitä, että lausunnoissaan perustuslakivaliokunta oli ponnistellut tosissaan perustuslain rikkomisen peittelemiseksi. Kiitos tästä perustuslakiamme rikkovasta ja eduskunnan budjettivaltaa riisuvasta pimeyden työstä kuuluu kuuden puolueen hallitukselle. Kuten hallituspuolueet laidasta laitaan ovat todenneet, hallitusta ei yhdistä yhteinen ideologia. Mutta jokin sitä sentään yhdistää: sitä yhdistää salaamisen, vaikenemisen ja omien kannattajien uunottamisen yhteinen missio. Suomessa sopimus on päätetty ujuttaa läpi eduskuntakäsittelyn ilman laajempaa kansalaiskeskustelua, tavallisena kansainvälisen sopimuksen hyväksymisenä ja voimaantulolakina ilman perustuslain mukaista vaikeutettua menettelyä ja kahden kolmasosan enemmistövaatimusta, vaikka sopimus loukkaa kiistatta Suomen perustuslakia.

Suomen perustuslaki sanoo, että lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta, 3 §, ja että eduskunta päättää varainhoitovuodeksi kerrallaan valtion talousarvion, joka julkaistaan Suomen säädöskokoelmassa, 83 §. Sen lisäksi perustuslain mukaan valtion lainanoton tulee perustua eduskunnan suostumukseen, josta ilmenee uuden lainanoton tai valtionvelan enimmäismäärä, 82 §.

Talouskurisopimusta täydennetään vakaussopimuksilla, joilla valvotaan muun muassa julkisen sektorin rahoitusasemaa ja Emu-alueen palkkakehitystä sekä luodaan kahleita ammattiyhdistysliikkeen sopimusoikeuksille. Euroopan ammattiyhdistysten yhteisjärjestö EAY on arvostellut tiukasti talouskurisopimuksen kahleita ay-liikkeelle. EAY:n mukaan nykyiset säästötoimenpiteet raahaavat Eurooppaa taantumaan ja lamaan. Jatkuvat hyvinvointiyhteiskunnan purkamiseen tähtäävät säästöohjelmat ainoastaan pahentavat epävakautta ja iskevät pahiten heikoimmassa asemassa oleviin. EAY:n pääsihteeri Bernadette Ségol ja puheenjohtaja Ignacio Toxo kutsuvat nykypolitiikkaa järjestelmälliseksi pyrkimykseksi hävittää työväenliikkeen Euroopassa rakentama yhteiskuntamalli.

Säästötoimet eivät ainoastaan johda yhteiskunnalliseen hätätilaan, vaan ne ovat lisäksi selkeästi epäonnistuneet. Säästötoimilla ei pystytä ratkaisemaan ylisuuria velkataakkoja eikä palauttamaan markkinoiden luottamusta. Vaikka Kreikka ja Espanja saisivat alijäämänsä nollatasolle, niiden velkasuhde olisi kuitenkin valtava, kun bruttokansantuote romahtaa ja talouselämän toimintaedellytykset vaikeutuvat rahamarkkinoiden vaatimien kestämättömien korkojen takia. Jopa Kansainvälinen valuuttarahasto IMF myönsi lokakuussa julkistetussa katsauksessaan ensimmäisen kerran virallisesti, että se teki järkyttävän virheen arvioidessaan vyönkiristyspolitiikan vaikutuksia. Pääjohtaja Lagarde joutui myöntämään rahaston Tokiossa järjestetyssä vuosikokouksessa, että leikkaukset ovat selvästi heikentäneet Euroopan taloutta ja monin paikoin jopa pahentaneet talouden tasapaino-ongelmia.

Tuolla väärällä politiikalla on ollut mittaamattoman suuria seuraamuksia työläisten ja kansalaisten arkielämässä. Euroopan 25 miljoonalle työttömälle euroalueen kriisipolitiikka on ollut katastrofi. Keinottelijat, banksterit, ovat varastaneet heidän tulevaisuutensa, heidän elämänsä. Erityisesti nuorten tilanne on aivan kestämätön. Nuorten työttömyysaste lähestyy lukuisissa euroalueen maissa 50 prosentin tasoa tai on noussut jo yli sen muun muassa Etelä-Euroopan maissa. Samanaikaisesti kaikkialla Euroopassa kasvaa massatyöttömyys ja työehtoja murennetaan halpatyövoimaa, työttömyysuhkaa ja yleistä epävarmuutta hyväksi käyttämällä. Meillä Elinkeinoelämän keskusliiton ja kokoomuksen kyyniset korpit ovat nousseet lentoon ja vaativat palkkojen alentamista ja eläkeiän korottamista. EK:n infoissa tuota kaikkea kutsutaan kriisitietoisuuden vahvistamiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Oma puolueparkani, vasemmistoliitto, on yhdessä SDP:n kanssa nyt kauppaamassa ay-liikkeelle ja kannattajilleen talouskurisopimusta. Vasemmistoliiton viidennessä puoluekokouksessa 2007 periaateohjelman linjaukset EU:n liittovaltioitumisesta ja unionin perusluonteesta olivat selväjärkisiä. Oikeiston johtama Euroopan unioni on keskittynyt avaamaan markkinoita, alentamaan veroja, vähentämään sääntelyä ja lisäämään työmarkkinajoustoja. Tällä uusliberaalilla politiikalla EU ei voi saada eurooppalaisten ihmisten luottamusta. Samassa periaateohjelmassa vaaditaan myös neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämistä EU:ta ja jäsenmaita koskevien keskeisten sopimusten uudistamisessa ja hyväksymisessä. Miksi puolueeni ja sen johtoelimet ja eduskuntaryhmä eivät vaadi kansanäänestystä, vaan ovat mukana uunottamassa kannattajiaan?

Puhemies! Vasenryhmä pitäytyy 27 eurooppalaisen vasemmistopuolueen ja Euroopan ammattiyhdistysten yhteisjärjestön EAY:n linjassa vastustaa talouskurisopimuksen hyväksymistä. EAY edustaa 60 miljoonaa eurooppalaista palkansaajaa ja 85 kansallista keskusjärjestöä Suomen ay-keskusjärjestöt mukaan lukien. Vasenryhmä nojaa vasemmistoliiton periaateohjelmaan ja puolustaa puolueemme ohjelmallista päälinjaa horjumatta, hoipertelematta. Tulemme esittämään sopimuksen hylkäämistä ja äänestämään hylkäämisen puolesta.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Kyseessä oleva valtiosopimus olisi kohtalokas askel Suomen itsemääräämisoikeudelle, koska kyseessä olevat säännökset sopimuksessa olisivat sitovia ja pysyviä. Tällä sopimuksella ajettaisiin Suomen perustuslain yli, eli EU:n tuomioistuin vie ja hallituksemme vain vikisee. Sopimustekstissä käytetään sanontaa "poikkeuksellisissa taloudellisissa olosuhteissa" alijäämärajoista puhuttaessa, ja kuinka ollakaan näistä olosuhteista päättää EU-komissio ja -neuvosto. Suomen kaltaiselle pienelle, avoimelle taloudelle eivät ehdotetut alijäämäsäännökset sovi samalla tavoin kuin suurille talousmaille. Sopimus tulisi mahdollisesti vaikuttamaan jopa eläkejärjestelmäämme eli eläkerahastojen purkamiseen ja sitä kautta eläkkeiden leikkaamiseen.

Edellä olleissa perussuomalaisten ja vasemmistoliiton oppositiosiiven edustajien puheissa on jo tuotu esille ne lukuisat toimenpiteet, joilla EU:n todelliset johtohahmot vauhdittavat liittovaltiokehitystä. Nyt on kyseessä todella vakava ja tärkeä asia maamme itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden kannalta. Kansalaiskeskustelua tästä asiasta ei ole juurikaan käyty. Silti pitäisi kovalla kiireellä tehdä päätös, joka tulee vaikuttamaan jokaisen suomalaisen elämään tulevaisuudessa.

Hallituksemme on todennut, että Suomi haluaa olla EU:n päätöksenteon ytimessä. Ytimessä ja kärjessä ollaan, mutta vain maksumiehinä. Tämä on sen luokan sopimus, että kansanäänestys olisi paikallaan, ja ennen äänestystä tulisi järjestää rehellinen info siitä, mitä tämä sopimus merkitsee käytännössä.

Täällä on esitetty varsin ansiokkaita mielipiteitä siitä, miksi Suomen ei missään tapauksessa pidä allekirjoittaa tätä esitystä. Haluan lähestyä asiaa nyt toiselta kannalta. Lainaan Suomen perustuslain 29 §:ää, joka käsittelee kansanedustajien riippumattomuutta: "Kansanedustaja on velvollinen - - noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset." Imperatiivisen mandaatin kielto on periaate, jonka mukaan kansanedustaja on velvollinen vastaamaan poliittisista päätöksistään äänestäjille. Näin ollen kansanedustajan päätöksentekoa ei hänen toimissaan voi sanella esimerkiksi puolue tai eduskuntaryhmä. Perustuslain 29 § velvoittaa yksiselitteisesti kansanedustajaa noudattamaan totuutta äänestäjiään kohtaan, joten kaikenlainen valehtelu ja äänestäjien huijaaminen on Suomen perustuslaissa kielletty.

Tässä kohden heitän pallon hallituspuolueiden edustajille. Lupaukset äänestäjille näyttävät unohtuneen. En usko, että kaikki hallituspuolueiden edustajat voivat tätä esitystä hyväksyä puhtaalla omallatunnolla, sillä tämän sopimuksen hyväksyjiä voidaan pitää liittovaltion esitaistelijoina. Eri asia on sitten, kiittävätkö vai kiroavatko tulevat sukupolvet heitä.

Hallituspuolueet ovat olleet EU:hun niin sanotusti kallellaan aina ja myöntyneet sieltä tuleviin vaatimuksiin mukisematta. Mutta se, että keskustapuolue lähtee tähän kelkkaan mukaan, on kyllä aika erikoista, sillä täällä salissa voi aina puhua, mutta äänestysnappi on se, joka ratkaisee.

Jussi Halla-aho /ps:

Arvoisa herra puhemies! Talouskurisopimuksilla on kaksi ongelmaa. Ensinnäkin ne toteuttavat jo aiemmissa puheissa mainitulla salamitaktiikalla sellaista federalistista projektia, jolle suomalaiset eivät missään vaiheessa ole antaneet hyväksyntäänsä. Kun äänestin EU-kansanäänestyksessä vuonna 1994, ei minulta kysytty edes sitä, haluanko Suomen luopuvan omasta valuutastaan ja itsenäisestä talouspolitiikastaan. Varsinkaan minulta ei kysytty, haluanko Suomen luopuvan määräysvallasta omaan budjettiinsa, jotta yhteisvaluutta voitaisiin pelastaa sen itsensä luomasta kriisistä. Itse asiassa erikseen vakuutettiin, että näin ei ole asia.

Niin sosialidemokraattien, keskustan kuin kokoomuksenkin johtamat hallitukset ovat Suomen taloudellista ja poliittista itsenäisyyttä tuhotessaan vedonneet siihen, että suomalaiset olisivat antaneet niiden toimille mandaatin yleisissä vaaleissa. Tämä on höpöpuhetta. Kun vettä kattilassa kuumennetaan aste kerrallaan, siellä oleva sammakko ei huomaa, mitä on tapahtumassa. Kun itsenäisyyden kivijalkaa nakerretaan yksi kivi kerrallaan, ei tavallinen, omaa arkeaan elävä kansalainen huomaa, mitä on tapahtumassa. Ei sitä huomaa edes kansanedustaja, joka säännönmukaisesti saa illalla käsiinsä puhelinluetteloa muistuttavan nipun kapulakielistä tekstiä ja jonka pitäisi seuraavana aamuna tehdä sen suhteen valistuneita ratkaisuja. Kun ratkaisut on tehty, alkaakin keskustelu siitä, että mistä oikeastaan päätettiin. Luuletteko te, että suomalaiset olisivat vuonna 1994 äänestäneet "kyllä", jos heille olisi tarjottu roolia Pohjolan vauraana hölmölänä, joka maksaa eurooppalaisten pankkien sijoitustappioita?

Talouskurisopimusten toinen ongelma on, ettei niistä ole mitään hyötyä. Miten niiden rikkojia muka rangaistaan? Miten niiden rikkojia on tähän asti rangaistu? Suuret voivat rikkoa ja rikkovat sääntöjä kaikessa rauhassa, koska niillä on mahti muuttaa pelin sääntöjä kesken pelin. Jo ahdingossa olevia maita taas ei voida sanktioida, koska sanktiot vain syventäisivät niiden ahdinkoa. Talouskurisopimuksia noudattavat vain Suomen kaltaiset maat, jotka eivät niitä edes tarvitse.

Keskustelu taloudellisen ja poliittisen itsemääräämisoikeuden asteittaisesta menettämisestä on jäänyt jumittamaan siihen, että EU-kriittisten mielestä se tai tämä tai tuo toimenpide on askel kohti liittovaltiota EU-uskovaisten vakuuttaessa, että näin ei ole asia. Ei kyse ole siitä, olemmeko me menossa kohti liittovaltiota vai emme. Me olemme jo siellä. Kyse on nyt vain siitä, mikä on osavaltioiden ja imperiumin työnjako. Federalismi on poliittinen aate, eikä siinä ole mitään pahaa. Nyt näitä toimenpiteitä ei kuitenkaan ajeta poliittisena projektina vaan taloudellisena pragmatismina. Integraatiota lisäävät toimenpiteet toteutetaan reaktiona integraation itsensä synnyttämiin kriiseihin. Kaikki tietävät, että tälläkään sopimuksella ei ratkaista yli varojen elämisen, vastuuttoman talouspolitiikan ja yhteensovittamattomien kansantalouksien yhteen runnomisen aiheuttamia ongelmia.

Juha Väätäinen /ps:

Herra puhemies! Eilen illalla eräs kansanedustaja lähestyi minua närkästyneenä siitä, että tässä salissa käydään liian pitkää keskustelua tärkeästä asiasta eikä palauttamisehdotusta tehdä kuin vasta jonon lopulla yömyöhällä. Tuolloin kello oli keskieurooppalaisittain, Euroopan ytimessä, vasta päivällisaikaa kello yhdeksän, meillä kello kymmenen. Eilen koin kumminkin tässä salissa pitkästä aikaa poliittista keskustelua. Tarvitsemme lisää sitä. Kunnioitan vastustajani mielipidettä kuin omaani. Sallikaa minun ja muidenkin perussuomalaisten tuoda omamme kuuluvasti esille ja ajoissa, ennen hätiköityjä, Suomen itsenäistä päätösvaltaa rajoittavia toimia. Siten säilytätte oman itsekunnioituksenne muilta mahdollisesti tulevan lisäksi. Olin muuten kotonani jo ihan normaaliaikaan sängyssä ja unessa kello 24 ja aamulla jälleen töissä kello 7.

Mutta nyt, herra puhemies, asiaan. Kun pirulle antaa pikkusormen, se vie koko käden. Niin on käymässä tämänkin hallituksen esityksen kautta Suomen itsemääräämisoikeudelle. Suomi-neidolta amputoitiin toinen käsivarsi laittomasti aikoinaan. Jos se olisi hänellä, niin kuin Pariisin rauhansopimus määrittää, Suomi olisi Barentsin meren kaasussa ja öljyssä kiinni siinä kuin Venäjä ja Norja. Vaurautta riittäisi jaettavaksi silloin jopa eteläisen Euroopan maihin. Nyt ei niin ole. Kuka tässä pelissä on piru, kuka kynittävä, päätelköön jokainen itse, mutta enpä pahasti erehdy, jos vihtahäntäinen löytyy komissiosta, EU-eliitistä presidentteineen.

Herra puhemies! Esillä oleva hallituksen esitys vaatii perustuslain mukaisen käsittelyn. Tältä eduskunnalta, sinulta, kansanedustaja, ollaan viemässä perin pikaisesti perustuslaillinen oikeus täyteen budjettivaltaan tämän maan, itsenäisen Suomen taloudesta. Mitä kansanedustaja tässä sellissä tekee ilman budjettivaltaa? Jorottaa joutavia, toimii tyhjäntoimittajana tai ei tee mitään tai luistelee perässähiihtäjänä lumilla tai rullilla vapaalla tyylillä Brysselin veijarin vedellessä keulilla.

Olen karttanut kansanedustajan toimessani sortumista vahvaan eurooppalaiseen menneisyyteeni 40 vuoden takaa. Nyt teen tämän ainutkertaisen poikkeuksen. Minulle toitotettiin vuosia 1960-luvulla, ettei suomalainen pärjää eurooppalaisten mahtajien jaloissa enää koskaan kansainvälisillä juoksuradoilla. Jos olisin uskonut suomalaisen kyvyn vähättelijöitä, niin kympin olisi voittanut jälleen saksalainen ja vitosen ranskalainen. Toisin kävi. Itsekunnioituksen säilytti suomalainen, niin minä kuin koko kansa, miehet ja naiset Sallasta Savonlinnaan ja Kilpisjärvestä Kotkaan. Eurooppalaisuuttamme edustamme suoraselkäisinä, emme nöyristelijöinä. Menestys syntyy omasta itsekunnioituksestamme.

Herra puhemies! EU-komissio ja EU-eliitti käyttäytyvät holistisesti. Juovalle alkoholistille yksi ryyppy on liikaa. Hän juopuu siitä, mutta lopulta hänelle ei riitä ämpärillinen. Tämän esityksen voimaan saattajat ovat rahan ja käskytysvallan juoppoja. Mikään ei tule riittämään. Suomen kansalta viedään tärkein, itsemääräämisen oikeus omassa asiassaan. Meistä ollaan tekemässä federalistisen mammuttivaltion pikkiriikkinen, sanaton ja vallaton maksumies, siis: pieni kyykkyyn.

Annatko sinä, kansanedustaja, lompakkosi vieraalle vapaasti valvottavaksi ja käytettäväksi vieraan holtittomasti hoitamien velkojen maksamiseen? Pidätkö menettelyäsi viisaana? Jos pidät, olet pian holhouksen alainen, tarvitset edunvalvojan. Onko Suomi ajautumassa holhouksen alaiseksi omasta aloitteestaan, ilman omaa syytä? Kyllä, jos tämä hallituksen esitys otetaan käyttöön.

Herra puhemies! Vapaus vai orjuus maamme, siihen vastatkaamme. Olen itse suomalainen, perustuslakiemme mukainen kansanedustaja. Haluan päättää Suomen perustuslain budjettivallalla Suomen omasta budjetista. Budjettivalta kokonaisuudessaan kuuluu meille täällä, ei Brysselille, ei Berliinille, ei EKP:lle, ei barrosoille eikä rehneille. Kansa äänestämään tästä asiasta! Odotin, että edustaja Rajamäki vasemmalta, edustaja Kalli keskeltä ja edustaja Kanerva oikealta olisivat täällä, kysyäkseni heiltä, ovatko he isänmaallisuus- ja laillisuusmiehiä vai erehdynkö minä heistä. Kannattavatko he todella tätä hallituksen esitystä? Heidän uskottavuutensa suomalaisina päättäjinä taitaa maakunnissa murentua. Eikö olisi viisasta heidän itsensäkin kannalta ryhdistäytyä ja palauttaa tämä esitys takaisin perusteellisempaan tarkasteluun, ettei tarvitsisi katua asiantilaa myöhemmin. Vetoan vieläkin heihin: älkää pilatko omaa perustuslaillisen, suomalaiskansallisen miehen mainettanne.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Kettusen tekemää hylkyesitystä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kun nyt näiden kommervenkkien jälkeen päästiin varsinaiseen asiaan, niin voisin myöskin sanoa muutaman sanan.

Pidän tätä talouskurisopimusta lähtökohtaisesti hyvin järkevänä. Se on totta, että niitä sääntöjä, mitä Euroopan talous- ja vakaussopimukseen on jo aiemmin kuulunut, ei ole riittävästi noudatettu, ja se riski oli olemassa silloin, kun tähän Emu-järjestelmään mentiin. Nyt jos pääsemme siihen, että tarkemmin noudatetaan näitä sääntöjä, pidetään niistä kiinni, se on varmasti pienen valtion etu, koska koskaan näitä sääntöjä ei muuteta silloin, kun se on pienelle valtiolle edullista, vaan silloin, kun se on jollekin isolle valtiolle edullista, jos niin käy.

Ihmettelen sitä puhetta, että tässä nyt Suomen budjettivalta menisi. Ei sellaisen valta mene mihinkään, joka omat asiansa hoitaa. Tämähän koskee vain sitä tilannetta, että me emme täytä tätä alijäämäkriteeriä, menemme siitä ylitse. Sen jälkeen meille annetaan suosituksia. Sen jälkeenkin me voimme vielä päättää asioista eri tavalla, mutta toki meidän pitää tehdä ne tarvittavat toimenpiteet.

Täällä on vastuullista talouspolitiikkaa harjoitettu, ja pidän sitä Suomen kansan edun nimissä tärkeänä, että sitä harjoitetaan myöskin jatkossa, ja olisi erittäin tärkeää, että tätä vastuullista talouspolitiikkaa harjoitettaisiin myöskin muualla Euroopassa. Tämä on yksi askel oikeaan suuntaan, jossa viedään tätä vastuullisuuden teemaa eteenpäin, joten on erittäin hyvä asia, että tällainen ratkaisu on saatu aikaan.

Lasse Männistö /kok:

Arvoisa puhemies! On erittäin hienoa, että tämä hallitus hoitaa EU-politiikkaa vastuullisesti. Me todella tarvitsemme sitovat pelisäännöt, niiden noudattamisen valvontaa ja edelleen sanktiot noudattamatta jättämisestä, ja niistä nyt tällä sopimuksella osaltaan sovitaan. On Suomen etu vastuullisena taloudenpitäjänä, että nyt tämä sopimus hyväksytään.

Tämä kriisi, joka on koettu ja joka yhä valitettavasti jatkuu, nimittäin johtuu siitä, että yhteisiä pelisääntöjä ei ole noudatettu. Tuntui erikoiselta, että perussuomalaisten edustaja Saarakkala maanantaina radiossa totesi, että hänen mielestään kyllä näiden kriisimaiden tulisi sopimukseen sitoutua ja sääntöjä noudattaa, mutta meidän, Suomen — tai muiden taloudeltaan vahvojen maiden — sitten vastaavasti välttämättä ei. Itse näen, että kyllä sopimukset solmitaan aina yhdessä, emmekä voi ennustaa tulevaa, sitä, mitkä olisivat tulevaisuudessa kenties niitä maita, jotka säännöistä lipsuisivat.

Todella toivon, että nyt sopimus saadaan voimaan. Se on suomalaisten etu.

Jussi Halla-aho /ps:

Arvoisa puhemies! Edustajille Männistö ja Satonen: Kuten tuossa varsinaisessa puheenvuorossani sanoin, niin ongelmahan tässä on se, että vaikka me laatisimme kuinka hienoja sääntöjä taloudenpitoa koskien, niin niistä ei ole mitään hyötyä, jos meillä ei käytännössä ole mahdollisuutta sanktioida sääntöjen rikkojia. Suuria maita me emme käytännössä voi sanktioida, koska ne päättävät pelin säännöistä ja niillä on valta muuttaa pelin sääntöjä kesken pelin, niin kuin me olemme nähneet jo aiemmin historiassa, ja ahdingossa olevia maita on mahdotonta sanktioida millään mielekkäällä tavalla, koska sanktiot vain pahentaisivat niiden tilannetta.

Tilanne on hiukan sama kuin se, jos meillä ajetaan moottoritiellä sataaviittäkymppiä autolla ja reagoidaan siihen laskemalla nopeusrajoitus sataan kilometriin tunnissa.