Pirkko Mattila /ps:

Herra puhemies! Onkin hyvä jatkaa tästä edellisestä lakiesityksestä ja puhujista Myllykoski ja Autto varsinkin, kun se poro ei sitä byrokratiaa tunne vaan poronhoitoalue on jaettu paliskuntiin ja siellä ovat sitten nämä ikiaikaiset laitumet. Maaseudun yhteistyöryhmähän on nimenomaan jo vuosia ajanut tätä paikkatietoperusteista hallintoa ja paikkatiedon hyödyntämistä. Olisi minun mielestäni ollut aivan mahdollista kaikkien näitten lakien yhteydessä käyttää paikkatietoa, koska tietojärjestelmät ja ammattitaitoista henkilöstöä on siihen olemassa.

Mutta tämä hallituksen esitys Euroopan unionin suorista tuista:

Kun nyt yhteinen maatalouspolitiikka on saatu unionissa maaliin, niin kansallisesti ollaan vääntämässä näitä lakeja. Onhan tämä nyt aivan kohtalaisen käsittämätön paketti, lisää sääntelyä, joka ei kyllä mielestäni tuota enää välttämättä lisäarvoa, sisältää päällekkäistä sääntelyä ja aiheuttaa kyllä kohtuutonta hallinnollista taakkaa viljelijöille. Mutta erityisesti tässä on päällekkäistä sääntelyä niin sanotun luontodirektiivin kohdalla, ja olemme tässä nyt tekstieriävän jättäneet mietintöön. Mutta teen seuraavanlaisen lausumaehdotuksen:

"Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin, että Natura 2000 -alueella luontodirektiivien ehtojen osalta sääntely saatetaan Suomessa sille tasolle, että direktiivin suoma harkintamarginaali hyödynnetään täysimääräisesti."

Perustelen nyt tätä sillä, että kun Suomessa tämä luontodirektiivi on toteutettu korkeamman sääntelyn tasolla, mitä direktiivi edellyttää ja aiheuttaa siinä mielessä esimerkiksi mahdollisesti pysyvien nurmien osalta vaikeuksia viljelijöille, joiden nurmet sijaitsevat tällä Natura 2000 -alueella, niin minun mielestäni olisi kohtuullista, varsinkin kun Suomessa Natura-alueita on todella paljon, miettiä sitä, onko jossakin kohtuullista purkaa sitä luontodirektiivin suojelun tasoa.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy sanoa, että valiokunnassa tuntee itsensä joskus melko avuttomaksi, kyvyttömäksi ja liian myöhään heränneeksi. Mutta tässä kohtaa se myöhäänherännäisyys tälle asialle ei kyllä ollut valiokunnassa olevien kansanedustajien vika.

Näitä asioita tuotiin valiokuntaan siinä vaiheessa, kun ministeri ja virkamiehet olivat ne neuvotelleet EU:ssa jo sille tasolla, että mikäli valiokunta olisi tehnyt radikaaleja tai jonkinnäköisiä muutoksia näihin hallituksen aikaansaamiin neuvotteluihin, niin koko tukijärjestelmän voimaan tuleminen olisi vaarantunut. Oltiin tilanteessa ota taikka jätä. Sellaisessa tilanteessa kansanedustaja, joka haluaa perehtyä aiheeseen, joka on hänelle hieman vieras, on kyllä täysin mahdottomassa tilanteessa.

Kun tätä asiaa lähdettiin pohtimaan, tuli semmoisia erinäisiä ihmeellisiä asioita vastaan. Hehtaarimääriä muutettiin 3:sta 5:een, millä ajateltiin tultavan enemmän hallitusohjelman mukaiselle aktiiviviljelijätasolle. Aivan oikein, meillä passiiviviljelijöitä ei kaivata vaan aktiivisia maankäyttäjiä, jotka harjoittavat elinkeinotoimintaa, tuottavat ruokaa Suomelle, mahdollistavat maatalouden harjoittamisen maaseudulla ja sitä kautta ovat osaltaan tavoitteissaan niitä, jotka elävöittävät ja mahdollistavat maaseudunkin ja maaseudulla elämisen.

Joka tapauksessa täällä oli eräälle elinkeinolle ehkä kohtuuttomat haasteet, kun tämä hehtaaritukimääritelmä nostettiin 3:sta 5 hehtaariin ja 850 tilaa putosi tukien piiristä pois — yhdelle elinkeinolle. 480 näistä tiloista, jotka putosivat tukien osalta pois, oli hevostaloutta, eli yli 50 prosenttia tukien menettäjistä harjoitti hevostaloutta.

Jonkinnäköisiä lievennyksiä kuitenkin valiokunta teki omassa mietinnössään, jotka voivat edesauttaa toimintaa: 2 000:n rajan nostamisen 5 000 euroon, joka antaa pientä pelivaraa ja liikkumavaraa tällekin elinkeinolle. Mutta oli oikein, että valiokunta huomioi sen, että esimerkiksi jonkun maneesin sijaitseminen 20 000 hehtaarin viljelyalalla olisi voinut tehdä tästä viljelysmaasta tukikelvottoman. Onneksi ainakin valiokunta heräsi viime metreillä näihin tosiasioihin, joita sitten haluttiin korjata.

Kirjauksena saatiin vähän aikaiseksi, jos ajatellaan, että valiokunta edellyttää hallitukselta toimia hevoselinkeinon kehittämiseksi, kun tukijärjestelmän A- ja B-tukialueiden eläinkohtaiset tuet poistuvat vuonna 2015. Tällä päätöksellä tarkoitetaan sitä, että eduskunnassa nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esitys poistaa suomalaisen sotilassankarin tukien piiristä eli suomenhevosen, joka nyt kuitenkin vielä EU-normien ja hallituksenkin puitteissa mielletään alkuperäisroduksi. Käännämme selkämme sotiemme sankarille ja siitä elinkeinosta itselleen tuloa saaville elinkeinonharjoittajille.

Arvoisa puhemies! Tämä on iso kokonaisuus. On hyvä, että valiokunta pystyi hyvässä yhteisymmärryksessä kuitenkin kirjaamaan sinne selkeyttäviä ja erittäin paljon ohjaavia toimenpiteitä. Valiokunta omassa mietinnössään lähti ohjeistamaan eri osa-alueille, mikä lainsäätäjälle kuuluu, jatkotoimia, kuinka ministeriössä asioita valmistellaan, kuinka asioita jatkossa eteenpäin viedään.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Kannatan tuota edustaja Mattilan tekemää lausumaehdotusta. Nuo Myllykosken esittämät hehtaarimuutokset kolmesta viiteen hehtaariin olivat hallituksen toimesta kyllä erittäin valitettavia. Siellä jotkut pienimuotoista poronhoitoa harrastavat varmaan sitten putosivat pois tuilta. Lapissahan peltoalat eivät ole kovin suuria muutenkaan, ja siellä eivät helposti lisähehtaareita poronhoitajat löydä mistään.

Mutta ehkä hallituksella on tavoitteena saada näistä pienimuotoista maatalouselinkeinotoimintaa harjoittavista ihmisistä muuttajia tänne kaupunkiin ja semmoisia ihmisiä, joita joudutaan sitten elättämään täällä kaupungissa muiden veronmaksajien kustannuksella. Se on tietysti tämä piilopolitiikka, mitä tällä nykyhallituksella on näissä maatalousasioissa ja vähän muissakin ollut, mikä ei ole tätä virallista ohjelmaa sitten ja mistä tässä salissa ei paljon puhuta. Tietysti puhetta aiheuttaa se, jos arvostelee sitä vähän enemmän, taikka hymyä sitten, mutta se on hyvin ikävää, ja se on tietysti tässä EU-Suomessa jatkunut siitä asti, kun sinne liityttiin lähes 20 vuotta sitten.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Kiistän jyrkästi edustaja Heikkilän ajatuksen siitä, että hallituksella olisi jonkinlainen piiloagenda ajaa suomalaista maaseutua heikkoon asemaan. Hallituksella on tavoitteena vahvistaa Suomen kaikkien alueitten elinvoimaisuutta, jotta voimme saada kansantalouden uudelleen kestävälle uralle.

Tässä laissa on kysymys EU:n yhteisen maa-talouspolitiikan uudistuksen kansallisesta toimeenpanosta. Tämähän on tietysti EU:n toiminnasta hyvin suuri osa tämä maatalouden kokonaisuus, ja sitä myötä koko tämä CAP-reformin nimellä kulkeva uudistus on tietysti ollut EU:n viime vuosien suurimpia asiakokonaisuuksia. Tämä on ollut jo edellisen komission valmistelema uudistus, joten siten nykyistä komission puheenjohtajaa ei voi siitä tietenkään syyttää, mutta kyllä Junckerille voi lähettää täältä Suomen eduskunnasta sellaiset terveiset, että kun kaikkien uudistusten lähtökohtainen tavoite on vähentää byrokratiaa, selkeyttää hallintoa, yksinkertaistaa menettelyjä ja sitä kautta luoda eurooppalaisille elinkeinoille paremmat toimintaedellytykset, niin jokainen uudistus, mitä tehdään, aina lisää byrokratiaa, ja näin ei voi olla. Näin ei voi jatkua, ja nämä terveiset Junckerille täytyy tänä iltana täältä Suomen eduskunnastakin lähettää.

Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että myös tähän kansalliseen lainsäädäntöön oltaisiin voitu ja pitää voida sorvata vyöhykeajattelua samaan tapaan kuin vaikkapa tuossa edellä Kemera-laissa keskustelimme ja sitä kautta oltaisiin voitu vähentää niitä ongelmia, mitä edustaja Heikkilä tuossa kuvasi. Mutta haluan kiittää samalla myös ministeri Orpoa siitä, että esimerkiksi petopolitiikkaan tullaan tuomaan uusia keinoja, joilla sitten vaikkapa näihin porotalouden kannattavuusongelmiin vielä puututaan.

Mutta arvoisa puhemies! Aivan lopuksi sanon historiankirjoitusta varten, että valiokunnassahan on hallituksella vähemmistö. Haluan kiittää kyllä taitavasta työstä edustajakollega Sankeloa siinä mielessä, että näitä isoja uudistushankkeita saadaan vietyä hyvin eteenpäin valiokunnassa huolimatta siitä, että hallituspuolueilla on siellä todella vähemmistö.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä on mukava jatkaa. Eli kiitoksia edustaja Autolle vaan kauniista sanoista.

Muutama huomio. Näitä yksityiskohtia on käyty jo ensimmäisen käsittelyn yhteydessä läpi, mutta joka tapauksessa kun tässä puhutaan nyt Euroopan yhteisestä maatalouspolitiikasta, niin tälle isolle kokonaisuudellehan Suomessa on laaja hyväksyttävyys. Kun me nyt tässä vähän murisemme ja marisemme, niin muistetaan kuitenkin se, että suomalaiset maataloustuottajat haluavat olla osa tätä yhteistä maatalouspolitiikkaa. Mutta pakko todeta vähän niin kuin tuohon metsäpolitiikkaan liittyen, että aina tulee sellaisia pieniä yksityiskohtia, joidenka johdosta sitten sen uskon asiaan joutuu rakentamaan uudestaan. Esimerkiksi näitten pysyvien nurmien osalta tämä ongelma, joka syntyi tässä syksyn aikana, koettelee mutta ei hylkää, koska meillä on hyvä lausumaehdotus asiasta.

Sitten pari sanaa vielä. Edustaja Heikkilä siinä loihe lausumaan monia sanoja hallitusta kohtaan. Siis pitää paikkansa, että tällä 3 hehtaarista 5 hehtaariin tapahtuvalla muutoksella on joitakin kielteisiä vaikutuksia, mutta jos mietitään, minkä takia se tehtiin, niin se synkronin pitäminen muihin lainsäädännön kohtiin oli varmastikin se keskeinen elementti. Minä näkisin, että kyllä tämä asia kestetään.

Sitten vielä lopuksi, arvoisa puhemies, vielä tästä maatilojen lukumäärästä, joka kaadettiin vähän niin kuin saavilla tänne hallituksen suuntaan, että me olemme sitä tehneet. Kyllähän vuodesta 1995 alkaen, kun EU:n jäseneksi on tultu, meillä oli 105 000 maatilaa. Silloin... — Minäpä tulen jatkamaan sinne. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)

Niin, arvoisa puhemies! Muutama luennonomainen sana maatilojen määrästä. Kun EU:hun liityttiin vuonna 1995, niin meillä oli noin 105 000 maatilaa, jotka tulivat näihin EU-järjestelmiin mukaan. Riippumatta siitä — eikä oteta tästä mitään niin kuin poliittista kärhämöintiä — meidän maatilojemme lukumäärä on laskenut sieltä tähän päivään noin 58 000:een. Ja siitä kun katsotaan eteenpäin, niin vaikka me haluaisimme toisin nähdä, niin meillä on kuitenkin tulevaisuudessa vielä vähemmän maatiloja.

Mutta se mitalin puoli on se, että tuotannon määrä on pysynyt ennallaan, tilat ovat tehostaneet tuotantoa ja kasvattaneet monilla tavoilla sitten osaamistaan, jolla tulevaisuudessa pitää pärjätä. Tämä on se iso haaste. Meillä on nyt aika pitkä CAP-uudistuskausi, kun nämä toimeenpanolait saadaan kuntoon 2015—2020. Tämä on aika pitkä jakso. Kun pyydetään sitä pitkäjänteisyyttä maatalouspolitiikkaan, niin nyt voisi sanoa, että olkaa hyvä, tämä on nyt niin pitkä pätkä, kuin pystytään näissä oloissa tekemään. Ja tänä aikana meidän tulee keskittyä nyt erityisesti siihen — kun tukijärjestelmässä on tietty taso, siihen nyt ei lisää saada — millä tuotteesta saatavaa hintaa turvataan, sitä osuutta, mikä tuottajille tulee. Se on nyt keskeistä, millä sitä maataloustuotantoa turvataan tulevaisuudessa. Niille maatiloille, tehokkaille sellaisille, jotka tulevaisuudessa jatkavat työtä suomalaisen elintarviketuotannon, suomalaisen ruuan puolesta, meillä on sijansa.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä Suomen maatalous on melko poliittinen kysymys, ja edustaja Sankelo kuvasi tuossa juuri tapauksen, millä on saatu Suomeen 100 000 työtöntä lisää: jos 50 000 avioparia on lopettanut maanviljelyn. Tokihan osa on mennyt sitten eläkkeelle, etteivät kaikki ole työttömiä.

Mutta se on ikävää, että Suomessa maataloudessa on EU-aikana yritetty saada sitä tilojen kannattavuutta ja kasvua siitä, että valtion ja EU:n tuella on tuettu niitä suurempia ja tavallaan pakotettu pienemmät lopettamaan, mutta silti ei ole saatu maatiloja kannattaviksi. Ne suuremmatkaan eivät ole kannattavia ilman tukia, koska Suomessa on Euroopan unionin halvimmat tuottajahinnat monissa tapauksissa.

Tavallaan se on osoitus siitä, että ei ole saatu sitä maatilaa kannattavaksi, vaikka tilan koko on suurentunut. Koneet ovat tietysti parantuneet, mutta isännän ja emännän työtaakka siellä isommalla tilalla on tullut vaan suuremmaksi. Ehkä sitten, jos korot lähtevät muuttumaan, velat ovat suurempia, suuremmat tilat menevät konkurssiin, ja sitten ne tilat tietysti pienenevät, elleivät ulkomaalaiset osta niitä, koska Suomesta ei välttämättä löydy maksukykyisiä ostajia sitten niille tiloille.

Tämä on loppujen lopuksi semmoinen aika vakava ja pitkällinen kysymys. Siinä ei semmoista yhtä totuutta ole. Sen, mistä päin ruvetaan sitä kelaamaan, voi kuvata monella tavalla, ja sanoisin, ettei välttämättä minunkaan kertomani ole totuus, se on vaan yksi näkökulma siihen asiaan. Sankelo kertoo toisen näkökulman ja Autto ehkä kolmannen, mikä voi olla lähempänä Sankelon näkökulmaa, mutta kumminkin ongelma on se, että Suomessa maatalous ei ole riittävän tuottavaa. Tuotantomäärät ovat tietysti korkeat, ja nyt ei puhuta EU:ssa ylituotannosta, mutta markkinajärjestelyjä on tehty sitä varten, että saataisiin myytyä EU:n ulkopuolelle tavaraa. EU:ssahan on ylituotantoa, vaikka muualla ihmiset kuolevat nälkään.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Peruutin jo puheenvuoroni, kun ajattelin, että nyt pirttiviljelykseen voitaisiin siirtyä pikkuhiljaa illan tässä vaiheessa, mutta pysytään vielä siinä mielessä aiheessa, että nyt kyllä edustaja Sankelo hieman vähätteli sitä problematiikkaa, mikä liittyy 3:sta 5 hehtaariin siirtymiseen. Hallitusohjelmassa kyllä aikanaan nimenomaan tarkoitettiin sitä, että passiivipellon omistajat suuntaavat niin peltoviljelyksensä, että ne tulevat aktiiviviljelijöiden käyttöön. Tarkoituksena hallitusohjelmalla oli edistää nuorten viljelijöiden mahdollisuutta saada peltoja enemmän käyttöönsä. Mutta tämä ei nyt toteuta kyllä sitä ajatusta muuten kuin puoliksi: tukia maksetaan vain aktiiviviljelijöille.

Ja nyt on se vaara, missä pitää tulevan hallituksen varmistaa, kun tämän CAP-uudistuksen seuraamuksia tehdään, että nyt ei tapahdu niin, että nämä tukia ilman jäävät peltolohkot pusikoituvat sen vuoksi, kun ne eivät ole enää tukijärjestelmien piirissä. Siinä vaiheessa tässä otetaan nyt semmoinen rohkea askel ilman, että meillä on minkäänlaisia välineitä huolehtia siitä, että meillä ei tosiaan ole semmoisia neljän hehtaarin pusikoita jatkossa, vaan nyt pitää sitten keskittyä. Se on tavallaan valitettavaa, että meidän mietinnössämme ei terävämmin puututtu siihen, että tätä pitää ehdottomasti valvoa ja antaa eväät tulevillekin hallituksille, että jo mieluummin ennen puolivälitarkastelua, jos sellaista yleensä tuleekaan, tehdään niitä toimenpiteitä, millä varmistetaan, että se hyötykäytössä oleva peltomaa, mikä tällä hetkellä on, pysyy myös viljelyskuntoisena.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton maatalousasiantuntija edustaja Myllykoski puhui tästä 3—5 hehtaarin problematiikasta niin viisaasti, että minulla ei ole oikeastaan siihen mitään lisättävää, mutta kun nyt sain puheenvuoron, niin totean sen, että tämä se nimenomaan on: mikä takaa sen, että nämä pienet hehtaarit pysyvät aktiiviviljelyksessä? Tämä on juuri oikea asia, ja arvostan Myllykoskea hienosta näkemyksestä.

Toinen asia: Siis minun mielestäni on hyvä, että maatalouden tulevaisuutta lähestytään eri näkökulmista. Edustaja Heikkilän näkökulmahan, kun hän totesi, että no niin, siellä on nyt Sankelon mielestä 50 000 tilaa lähtenyt ja ei tunnu missään, ei pidä paikkaansa. Mutta elämä nyt on vain mennyt siihen, että se 70-luvun malli — harmaa Ferkku, 10 hehtaaria peltoa ja 5 lehmää — ei ole enää 2010-luvulla tätä päivää. Meidän pitää pyrkiä huolehtimaan siitä, että meidän maatilat tulevaisuudessa näitten CAP-uudistusten toimeenpanolakienkin hyväksymisen jälkeen ovat sellaisessa mallissa, että meillä riittää kotimaista tuotantoa, meillä on viljelijöitä, jotka viitsivät sinne panostaa, ja siinä kokonaisuudessa on kyllä huolehdittava siitä, että se iskukyky on kunnossa.

Kun me vertaamme suomalaisia maatiloja esimerkiksi Pohjoismaiden tasolla, niin meillä on edelleenkin varaa kyllä tehostaa. Meillä oli muutamia vierailijoita tuolla Etelä-Pohjanmaalla pari kesää sitten Pohjoismaiden neuvoston ympäristövaliokunnan puitteissa. Taisipa olla edustaja Heikkiläkin siellä, kun tässä muistan. Tanskalaiset katsoivat sitä suurta härmäläistä tilaa siellä ja totesivat, että missäs se isompi tila on, että olisi kivempi nähdä sitten vielä niitä suurempia. Eteläpohjalaista harmitti tietysti kovasti, mutta se kuvaa sen, minkälaisessa kilpailutilanteessa ollaan.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Suomalainen ruoka on maailman parasta. Suomalainen ruoka on terveellistä ja turvallista. Meillä on puhdas maaperä, meillä on puhtaat vedet. Suomalainen ilmanlaatu on Euroopan paras, meidän ankara ilmastomme tekee selvää useimmista taudinaiheuttajista. Meidän eläintemme hyvinvointi on todella korkealla tasolla, ja esimerkiksi tällaisia multiresistenttejä bakteerikantoja, jotka jo vaikkapa niinkin lähellä kuin Tanskassa vaivaavat lihantuotantoa, meillä ei esiinny. Meillä eläimiä lääkitään vain sairauteen, ei ennalta ehkäisevästi. Nämä ovat täysin objektiivisia asioita, jotka tekevät todella suomalaisesta ruoasta maailman parhaan.

On aivan selvää, että näin hyvälle tuotteelle tulee olemaan kysyntää. On enemmänkin kysymys vain siitä, osaammeko me oikealla tavalla tuotteemme tuonne maailmalle markkinoida. Mutta joka tapauksessa tarvitaan elinvoimainen maaseutu, tarvitaan elinvoimaiset tilat näitä maailman parhaita tuotteita tekemään, ja siksi on tärkeää, että tässäkin nyt pystytään suomalainen tukipolitiikka muotoilemaan näitten EU:n tasolla päätettyjen yhteisen maatalouspolitiikan puitteitten mukaan sellaiseksi, että tilat ovat tulevaisuudessakin elinvoimaisia Suomessa.

Arvoisa puhemies! Haluan tämän liittää vielä näihin tänä iltana käsiteltyihin muihin lainsäädäntöihin sillä, että hyvin usein ne ovat ne aktiiviset tilat, jotka myös aktiivisesti hoitavat niitä metsiä, joista tulee sen tavaraviennin kaikkein suurin arvonlisä Suomelle. Elikkä siinäkin mielessä tämä, että pidämme tilojen puolta, edistää myöskin suomalaisen metsäteollisuuden ja siten koko kansantaloutemme etua montaa, montaa kautta, ei vain sen ruoan tuotannon vaan myös esimerkiksi metsäteollisuuden kautta.