Täysistunnon pöytäkirja 131/2001 vp

PTK 131/2001 vp

131. KESKIVIIKKONA 14. MARRASKUUTA 2001 kello 16

Tarkistettu versio 2.0

17) Laki arvonlisäverolain 85 §:n muuttamisesta

 

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edustajat Aula ja Pekkarinen jo selvittivät näitä kaikkia tärkeitä neljää lakialoitetta, jotka keskustan edustajat ovat jättäneet, ja myöskin sitä taloudellista näkymää, missä tällä hetkellä elämme. Tietenkin tässä täytyy sanoa se, että epävarmuustekijöitä on erittäin paljon. Tämä on avoimesti todettava varmasti kaikkien meidän tässä salissa.

Arvoisa puhemies! Laki arvonlisäverolain 85 §:n muuttamisesta lähtee siitä, että todella asteittain elintarvikkeiden arvonlisäverokantaa alennettaisiin 12 prosenttiin. Ensi vuoden aikana tämä olisi 15 prosenttia. Ed. Pekkarinen äsken puhui 17 prosentista. Hän kyllä tarkoitti varmasti juuri tuota 15:tä prosenttia. (Ed. Mäki-Hakola: Ei tuntenut asiaa!) — Kyllä hän tunsi asian, mutta sattui tulemaan pieni virhe.

Elintarvikkeet ovat todella perushyödykkeitä, joiden hintatasolla on suuri yhteiskuntapoliittinen merkitys. Kaikki me sen tiedämme, että mitä pienituloisemmasta kansalaisesta on kysymys, sitä suuremman osan hän joutuu käyttämään tuloistaan ruokaan. Elintarvikkeiden verotus on pyritty lähes kaikissa eurooppalaisissa maissa asettamaan mahdollisimman alhaiseksi. Euroopan unionin jäsenmaista elintarvikkeiden arvonlisäverokanta on yleisimmin 6—7 prosenttia. EU-maista Suomen 17 prosentin verokantaa korkeampi elintarvikkeiden verokanta on vain Tanskassa tällä hetkellä.

Suomen liittyminen EU:n jäseneksi muutti monella tavalla ja paljon maataloutta sekä elintarvikkeiden hinnanmuodostusta, kuten me hyvin tiedämme. Jäsenyysratkaisuun liittyen todella, niin kuin ed. Pekkarinen totesi, Ahon hallitus, jossa myös kokoomus oli mukana, sopi keväällä 94 erittäin laajasta paketista kansallisista tukitoimista, joilla jäsenyyden vaikutuksia haluttiin pehmentää sekä heti liittymisvaiheessa että myös liittymistä seuraavina erittäin, ainakin maatalouden kannalta, vaikeina vuosina. Ruoan muita EU-maita selvästi korkeamman arvonlisäveron alentaminen sovittiin toteutettavaksi 98 alusta siirtymäkorvausten merkityksen poistuttua. Tältä pohjalta eduskunta myös hyväksyi vuonna 94 arvonlisäverolain elintarvikkeiden verotusta koskevat pykälät. Pysyvään lakiin arvonlisäverokannaksi kirjattiin silloin 12 prosenttia vuoden 98 alusta lukien ja 17 prosenttia siirtymäkauden ajaksi. Siirtymäkausi on nyt mennyt, mutta Lipposen hallitus päätti kuitenkin, ettei sovittua alennusta toteuteta. Näin, arvoisa ed. Kuosmanen, on valitettavasti käynyt.

Arvoisa puhemies! Ruoan korkea arvonlisävero on koko elintarvikesektoria koskettava asia. Sillä on vaikutusta työpaikkoihin sekä alan teollisuudessa että maataloudessa, mutta ruoan arvonlisäverolla on myös vahva oikeudenmukaisuusperustelu. Yksi oikeudenmukaisimmista tavoista keventää verotusta onkin kohdentaa osa kevennysvarasta elintarvikkeiden arvonlisäverotuksen keventämiseen. Perusteltua olisi alentaa samalla myös ruokatarjoilun arvonlisäveroa, mihin ed. Kuosmanen myöskin viittasi. Suomen onkin aktiivisesti toimittava myös EU:ssa niin, että ruokatarjoilun arvonlisäveroa voidaan tulevaisuudessa alentaa.

Valtiovarainministeriön laskelmien mukaan yksi prosenttiyksikkö elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamisessa merkitsisi, tämä jota nyt on esitetty, noin 400 miljoonan markan suuruista menetystä valtiolle, kun tämä laki tulisi voimaan 1.7.2002. Toisaalta tällä uudistuksella on myöskin dynaamisia vaikutuksia, niin että fiskaaliset menetykset valtiolle ovat huomattavasti pienemmät kuin 400 miljoonaa markkaa.

Arvoisa puhemies! Euro otetaan käyttöön 1.1.2002. Sen takia ei ole esitetty, että muutos tulisi voimaan silloin, vaan nimenomaan 1.7., jotta tämä voisi kohdentua täysimääräisenä ruoan hintoihin.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensiksikin täytyy todeta, että 90-luvun alkupuoliskolla oltiin todella syvässä lamassa tässä valtakunnassa, niin kuin täällä talossa varsin hyvin tiedetään. Onneksi saimme Lipposen—Niinistön hallituksen, jolla oli riittävästi kanttia ja kovuutta laittaa suunnitelmallisesti valtakunnan taloutta kuntoon. Se on onnistunut aivan erinomaisesti, niin kuin tänä päivänä tiedämme. Olemme maailman kilpailukykyisin valtio tällä hetkellä, ja siinä mielessä täytyy todeta, että nämä hallitukset, jotka ovat laman jälkeen istuneet, ovat tehtävänsä hoitaneet aivan erinomaisella tavalla.

Sinänsä kotikuntani kollegan Jukka Vihriälän lakialoite arvonlisäverolain 25 §:n muuttamisesta koskien elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamista nykyisestä 17 prosentista asteittain 12 prosentin tasolle on ihan oikean suuntainen. Hankaluus tässäkin lakialoitteessa on se, että se vaikuttaa valtion tuloja alentavasti. Kuten aloitteessakin todetaan, valtiovarainministeriö on laskenut yhden prosenttiyksikön merkitsevän noin 400 miljoonan markan välittömiä menetyksiä. Jos sen suhteuttaa esimerkiksi siihen, että kestävän metsätalouden rahoituslakiin tapeltiin 100 miljoonaa markkaa, tässä puhutaan yhdestä prosenttiyksiköstä, 400 miljoonasta markasta, eikä se tässä tilanteessa ole tietenkään ihan hyvä asia. Tällaiseen päätökseen ei voida tietenkään silmät ummessa eikä summittaisesti mennä. Suomi on kuitenkin — se on myönnettävä — EU:n jäsenmaista valitettavan kaukana muista maista. Pääosassa jäsenmaita liikutaan alle 10 prosentin tasolla, niin kuin ed. Vihriälän aloitteessa oikein todetaan.

Näin elintarvikemaakunnasta valittuna kansanedustajana ja asuessani paikalla lähellä ed. Jukka Vihriälää, jossa kymmenen kilometrin ympyrän sisälle osuu Atrian uudenaikainen Lihatalo, Valion kehittyvä Maitojaloste, Suomen Rehun iso Seinäjoen yksikkö, elintarvikealan osaamiskeskus Foodwest ja suuri joukko elinvoimaisia maatiloja jne., tiedän, mikä on elintarviketuotannon merkitys varsinkin maaseudun asujille. Näin ollen kaikki toimenpiteet, joilla edistetään kotimaisten elintarvikkeiden käyttöä, ovat tutkimisen ja selvittämisen arvoisia asioita.

Kävimme täällä eilen keskustelua valtioneuvoston tulevaisuusselonteosta otsikolla "Tasapainoisen kehityksen Suomi 2015". Selonteossa kannetaan huolta alueellisesta kehityksestä eri puolilla valtakuntaa. Erityinen huomio on kohdistettu menossa olevaan muuttoliikkeeseen, jossa väki karkaa maaseudulta kaupunkikeskuksiin, onneksi kuitenkin tässä tapauksessa suurelta osalta valtakunnan sisällä eikä niin kuin silloin, kun oli punamultahallituksia ja maalaisliitto, sosialidemokraatit ja kommunistit hallitsivat valtakuntaa. Silloin lähdettiin pakoon Ruotsiin sitä hirmumenoa, joka silloin vallitsi. Tässä tapauksessa muuttoliike on tietenkin terveellisempää.

Meillä on myös laadittu maaseutupoliittinen strategiaraportti ja maaseudun kehittämisohjelmia. Hyvin luonteva tapa pysyttää ihmisiä myös maaseudulla on luoda kaikin tavoin edellytyksiä elintarvikkeiden tuottamiselle ja metsätalouden harjoittamiselle. Jos elintarvikkeiden arvonlisäveron alennuksella voidaan edistää tätä tavoitetta, asia on ehdottomasti selvittämisen arvoinen.

Ruoan turvallisuus ja puhtaus ovat meille tänä bse-, hullunlehmän-, sekä suu- ja sorkkataudin aikana erinomaisen tärkeitä asioita. Siitä meidän tulee kantaa jatkuvaa huolta, ja eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnassa yksi keskeinen asia on koko tämän eduskuntakauden aikana ollut jatkuvasti se, että tästä asiasta pidetään tässä valtakunnassa erinomaisen hyvä huoli.

Näkisin elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamisen mahdollisesti palvelevan myös edellä mainitsemaani asiaa. Ruoan arvonlisäveron alentaminen tulisi pystyä siirtämään suoraan kuluttajan käyttämän ruoan hintaan, muuten alennuksen merkitys jää merkityksettömäksi. Tässä ongelma arvonlisäveron alennuksien osalta onkin, että on aina suuri vaara, että alennus jää jollekin välille eikä se silloin kohdistu siihen tarpeeseen ja siihen tavoitteeseen, mitä hyvillä asioilla yritetään ajaa. Syödä pitää joka päivä, ja toimenpiteet, joilla voidaan järkevästi alentaa elintarvikkeiden hintaa, palvelevat myös pienituloisten elämisestä tunnettua huolta.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenet ovat julkisuudessa olleet pitkälti sitä mieltä, että ruoan arvonlisäveron alentamiseksi tulisi ryhtyä toimenpiteisiin päästäksemme lähemmäksi yleiseurooppalaista tasoa. Olen sitä mieltä, että kun eduskunnan erikoisvaliokunnan jäsenillä on tästä asiasta hyvin yksimielinen näkemys, asia on ehdottomasti selvittämisen arvoinen.

Arvoisa herra puhemies! Yksittäisten kansanedustajien aloitteet eivät tässä talossa tahdo mennä läpi, ja nytkin, kun aloitteen allekirjoittajina näkyy olevan vain kahdeksan oppositiopuolue keskustan kansanedustajaa, voi ennustaa, että tuloksia ei tämän suhteen tule. Näin ollen toivonkin, että asia lähtee liikkeelle siltä tasolta, josta tuloksia tulee, eli maan hallitus tai maa- ja metsätalousministeri ryhtyy toimenpiteisiin sen selvittämiseksi, mitä tosiasiallisia vaikutuksia elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamisella olisi. Mielestäni hallituksen viimeaikaiset linjaukset aluepolitiikan saralla antaisivat aihetta selvityksen tekemiseen ja toimenpiteisiin ryhtymiseen. Pidän ed. Jukka Vihriälän, ensimmäisen allekirjoittajan, tekemää aloitetta todella ihan oikean suuntaisena ja toivon, että tässä lähdetään järkevällä pohjalla eteenpäin. Tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa tänä päivänä ollaan, suin päin tehdä päätös siitä, että tällaiseen prosenttialennukseen mennään, ilman että tosiasialliset vaikutukset ovat selvillä, ei varmastikaan ole järkevää, mutta oikealla tavalla valmisteltuna ja asiantila kartoitettuna asiasta voidaan päästä järkevään lopputulokseen.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Mäki-Hakolalle vain toteaisin, että meillä on olemassa tästä asiasta ihan riittävästi selvityksiä. Ei siinä selvityksiä tarvita. Kun ed. Mäki-Hakola ihan asiallisessa puheenvuorossaan kuitenkin alkuun kehui Lipposen—Niinistön hallituksen niin erinomaiseksi, sehän pystyisi tämän toteuttamaan, kun antaa lakiesityksen. Selvityksiä on aivan riittävästi. Tällä voitaisiin todella kotimaisten elintarvikkeitten käyttöä lisätä. Meillä on tästä tietoa, aivan samoin kuin maatalouden strategioita on tehty monenlaisia, mutta niistä vain puuttuu yksi asia, raha. Sitä, ed. Mäki-Hakola, nyt tarvitaan. Tässä on myöskin rahasta ja arvostuksesta kysymys, eli halutaanko tämä tehdä vai ei. Tähän on mahdollisuus. En ollenkaan pidä pahana, vaikka hallitus tuo tämän lakiesityksen; olen sen mukana. Ei minun aloitettani tarvitse käsitellä, jos hallitus tuo samansisältöisen aloitteen.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vihriälä on tehnyt todella hyvän lakialoitteen. Hänen lakialoitteensa on saman suuntainen kuin minä edellisessä puheenvuorossani puhuin, eli toisin sanoen arvonlisävero ruoan kohdalta pitäisi ehdottomasti pudottaa eurooppalaiselle tasolle eli 12 prosenttiin. Toinen asia todella, minkä toistan, on että ravintolaruoan arvonlisävero täytyisi ehdottomasti pudottaa 22 prosentista 12 prosenttiin, koska sillä tavalla me tuemme työllisyyttä.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok:

Arvoisa puhemies! Se oli positiivista ed. Jukka Vihriälän puheenvuorossa, että hän selkeästi myöskin totesi, että jos tämä asia halutaan saada järjestykseen, niin hallituksen on ryhdyttävä tässä asiassa toimenpiteisiin. Minä uskon, että hallituspuolueen kansanedustajat ovat valmiit viemään tätä asiaa siltä pohjalta eteenpäin. Tässä on turha kerätä poliittisia irtopisteitä, vaan tässä pitää päästä liikkeelle, ja minä olen edelleen sitä mieltä, että tässä pitää olla riittävän tarkat selvitykset. Ed. Jukka Vihriälä myöskin varmaan ihan hyvin tietää sen, että tässä on aina uhka ja riski se, että se alennus ei todellakaan kohdistu siihen joukkoon, johon se halutaan kohdistaa, vaan on valitettavasti tapana ollut se ja vaarana se, että se jää kaupan portaisiin tai johonkin väliportaisiin.

Kysymys on todella rahasta, 400 miljoonaa markkaa 1 prosenttiyksikkö. Se on iso määrä rahaa tänä päivänä, kun ollaan kuitenkin jonkinasteisessa taloudellisessa taantumassa. Uskon kyllä, että hallitus Lipposen ja Niinistön johdolla saa tämän taloustilanteen kääntymään positiiviseen suuntaan jo ensi vuoden aikana, mutta tässä vaiheessa, kun kerran eletään epävarmoja aikoja ja maailmantilanne meihin vaikuttaa, niin kyllä meidän on myöskin kannettava huolta siitä, että meidän taloutemme pysyy tasapainossa ja menot pysyvät järjestyksessä, mutta ehdottomasti selvittämisen arvoinen asia.

Keskustelu päättyy.