Matti Väistö /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensimmäisessä käsittelyssä on tänään hallintovaliokunnasta valmistunut valiokunnan mietintö koskien uutta rakennerahastolakia, jolla on tarkoitus kumota nykyinen rakennerahastolaki, ja samalla tällä hallituksen ehdotuksella muutetaan myös alueiden kehittämislakia ja Kainuun hallintokokeilusta annettua lakia. Ehdotuksen lähtökohtana on sovittaa kansallinen rakennerahastojen hallinnointijärjestelmä yhteen nyt viime kesänä voimaantulleiden Euroopan unionin rakennerahastoja koskevan yleisasetuksen ja muiden rakennerahastoasetusten kanssa.

Edellä mainitun yleisasetuksen monet säännökset yksinkertaistavat rakennerahastojen hallinnointia unionitasolla. Näitä säännöksiä ovat esimerkiksi tavoitteiden lukumäärän vähentäminen, yhden rahaston periaate toimenpideohjelmissa, ohjelmarakenteen yksinkertaistaminen, varojen hallinnointi toimintalinjatasolla sekä mahdollisuus sulkea toimenpideohjelmat osittain jo toimien toteuduttua. Myös tukikelpoisuussääntöjen vähentäminen unionin tasolla sisältyy näihin asetuksiin. Muutoksilla edistetään osaltaan kansallisen järjestelmän yksinkertaistamista.

Arvoisa puhemies! Uudella ohjelmakaudella Suomessa tullaan toteuttamaan kahta tavoitetta. Nämä ovat ensinnäkin alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoite ja toisena Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoite. Näiden tavoitteiden rahoitukseen osallistuvat sekä Euroopan aluekehitysrahasto että Euroopan sosiaalirahasto. Suomen osuus nyt alkavalla ohjelmakaudella 2007—2013 on yhteensä 1 716 miljoonaa euroa. Hallintovaliokunta on pitänyt myönteisenä rakennerahastovarojen keskittämistä valtion talousarviossa sisäasiainministeriön ja työministeriön pääluokkiin. Näin varojen jakoa voidaan yksinkertaistaa ja nopeuttaa ja samalla varat voidaan osoittaa ilman ministeriöiden kautta kierrättämistä suoraan varoja hankkeisiin myöntäville viranomaisille eli pääasiassa aluetasolle.

Tulevalla kaudella meillä toteutetaan neljää suuraluepohjaista Euroopan aluekehitysrahaston osarahoitettavaa toimenpideohjelmaa ja lisäksi yhtä valtakunnallista Esr-toimenpideohjelmaa. Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen osalta on valmistelussa kahdeksan ohjelmaa, joista Suomessa hallinnoidaan yhtä eli keskisen Itämeren ohjelmaa. Muita jäsenvaltioitahan tässä ovat siis Suomen lisäksi Ruotsi, Viro ja Latvia. Edelleen EU:n naapuruusinstrumentin toimeenpanoon liittyen myöhemmin tullaan antamaan hallituksen esitys uudelle eduskunnalle, ja näin ollen se saadun tiedon mukaan tulee voimaan joskus ensi vuoden loppupuolella. Näin olemme ymmärtäneet. Tämä hallituksen esitys ei siis liity EU:n naapuruusinstrumentin toimeenpanoon.

Arvoisa puhemies! Yhtenä keskeisenä uudistuksena ohjelmatyössä on pidettävä strategisen otteen vahvistamista. Kunkin jäsenvaltion tulee laatia strateginen viitekehys eli kansallinen suunnitelma omasta kehittämisstrategiastaan. Näillähän tähdätään Lissabonin strategian mukaisesti kilpailukyvyn ja työllisyyden edistämiseen. Niinpä alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteen menoista kolme neljäsosaa tulee kohdentaa mainittuihin tavoitteisiin. Strategista otetta on tavoitteena vahvistaa koordinointia lisäämällä, ja tähän liittyy rakennerahastoneuvottelukunnan perustaminen sisäasiainministeriön yhteyteen samoin kuin maakunnan yhteistyöryhmien aseman vahvistaminen.

Keskeisiä muutoksia ovat myös ohjelmien hallinnon ja valvonnan hajauttaminen nykyistä enemmän toisaalta jäsenvaltioihin sekä ohjelmien seurannan ja valvonnan ja tarkastuksen vaatimusten lisääntyminen. Tarkastustoiminnan yhtenäisten käytäntöjen voidaan arvioida edistävän myös tarkastushavaintojen ja hallinnon menettelyjen yhtenäisyyttä.

Hallintovaliokunta on mietinnössään todennut, että EU:n rakennerahastoihin perustuva ohjelmatyö täydentää kansallista aluepolitiikkaa tärkeänä osana maassamme harjoitettavan aluepolitiikan kokonaisuutta. Näin ollen kansallisen ja Euroopan unionin rakennepolitiikan ohjelmatyön tulee muodostaa kokonaisuus ja ne liittyvät siis läheisesti toisiinsa.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on päätynyt puoltamaan hallituksen esitystä eräin pykäläkohtaisin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Valiokunta toteaa 17 §:stä, jossa käsitellään maakunnan yhteistyöryhmää, että kokoonpanoa tulee tarkastella maakunnan alueen kehittämisen kannalta ja niin, että mukana on mahdollisimman kattavasti ja tasapuolisesti alueen kehittämiseen nähden tärkeä edustus. Edelleen tähänhän liittyy yleisasetuksen 11 artiklan mukaisesti määräykset, että tulee järjestää eri viranomaisten ja elinten väliset kumppanuudet ainakin niin, että ne tulevat toteutettua ensinnäkin toimivaltaisten alue- ja paikalliskaupunkiviranomaisten ja muiden julkisten viranomaisten osalta, toiseksi talouselämän osapuolten ja työmarkkinaosapuolten osalta ja kolmantena muun kansalaisyhteiskunnan, ympäristökumppaneiden tai valtiosta riippumattomien järjestöjen osalta samalla korostaen myös miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistämistä.

Valiokunta pitää maakunnan yhteistyöryhmän tehtävät huomioon ottaen perusteltuna, että yhteistyöryhmää koottaessa lähtökohtana on maakunnan kehittämisen näkökulma. Tämä ei sinällään sulje pois mitään järjestöä. Toisaalta valiokunta korostaa, että tehokkaan toiminnan kannalta yhteistyöryhmän tulee kuitenkin säilyä kooltaan toimintakykyisenä. Erityisesti yritysten osallistumista hallinnoinnissa tulisi lisätä.

Arvoisa puhemies! 21 §:ssä käsitellään maakunnan yhteistyöryhmän tehtäviä, joita ovat ensinnäkin kohdentaa ja suunnata rakennerahastovaroja ohjelman mukaisesti maakunnan kehittämisen kannalta keskeisiin kohteisiin. Nämä tehtävät ovat siten luonteeltaan toimintaa ohjaavia ja strategisia. Lakiehdotuksen 21 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan maakunnan yhteistyöryhmä yhteensovittaa myös sosiaalirahastosta osarahoitettavan toimenpideohjelman alueellisen osion rakennerahastovarat. Hallintovaliokunta toteaa, että maakunnan yhteistyöryhmän tehtävien rajaaminen tiukasti hallituksen esityksessä esitetyllä tavalla saattaa vaikeuttaa alueellisten tarpeiden toteuttamista ja toimenpiteiden yhteensovittamista. Tämä ei välttämättä ole myöskään linjassa läheisyysperiaatteen eikä maakunnan yhteistyöryhmälle kaavaillun strategisen roolin kanssa. Valiokunta onkin viitannut myös tulevaisuuden haasteisiin, ennen muuta ikääntymiseen ja työvoiman saatavuuteen, ja todennut, että tässä suhteessa maassamme on huomattaviakin alueellisia eroja. Valiokunta on tähdentänyt Euroopan sosiaalirahaston merkitystä alueiden tasapainoisen kehittämisen kannalta. Tähän liittyen hallintovaliokunta on tehnyt pienen täydennyksen hallituksen esityksen 21 §:n 1 momentin 2 kohtaan, joka kuuluu näin: "- - asianomaiselle hallinnonalalle sovitun rahoituskehyksen mukaan, jollei rahoituskehyksestä poikkeamiseen ole maakunnan kehitykseen liittyviä tai muita painavia syitä - -." Olemme halunneet siis korostaa maakunnan kehityksen näkökulmaa mahdollisissa ja tarpeellisiksi todettavissa rahoituskehyksistä poikkeamisissa.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunnan mietintöön sisältyy kaksi vastalausetta, ja oletan, että ne tulevat täällä kohta esiteltäviksi. Tavoitteena on, että hallituksen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset tulevat voimaan vuoden 2007 alusta.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys 242 näiltä valtiopäiviltä, joka koskee kokonaan uutta rakennerahastolakia sekä alueitten kehittämislain ja Kainuun hallintokokeilulain muuttamista. Tavoitteena on parantaa rakennerahasto-ohjelmien hyödyntämistä alueitten omista lähtökohdista. Tarkoituksena on myös siirtää ohjelmien hallinnointiin liittyviä tehtäviä yhä enemmän alueille. Uudessa lakiesityksessä on huomioitu monia viimeisen kymmenen vuoden aikana havaittuja, kokemukseen pohjautuvia parannuksia sekä järjestelmän yksinkertaistamisia.

Uudella rakennerahastokaudella tavoitteiden rahoitukseen osallistuvat Euroopan aluekehitysrahasto Eakr ja Euroopan sosiaalirahasto Esr. Varojen jakoa yksinkertaistetaan ja maakunnan päätäntävaltaa pyritään lisäämään, mutta valitettavasti vain sisäasiainministeriön hallinnoiman Eakr:n rahojen suhteen. Alueitten kehittämislakiin perustuva alueitten kehittämisen suunnittelu- ja päätöksentekojärjestelmä vahvistaa edelleen kansallisen ja EU:n rakennepolitiikan ohjelmatyön kokonaisuutta ja keskinäisiä kytkentöjä. Tämänkin ajattelen velvoittavan. Erittäin valitettavaa on, että työministeriö itsekkäillä tai muilla syillä perustellen ei luota maakuntien ihmisten omaan arviointikykyyn sen suhteen, mikä heille olisi parasta maakunnan kehittämisessä, vaan työministeriö haluaa pitää tiukasti kiinni keskushallinnon vallasta periaatteella: "Kyllä Helsingissä tiedetään, mikä maakunnille on parasta."

On valitettavaa ja ihmeellistä, että keskusta joutuu kerta toisensa jälkeen perääntymään demareitten keskittämispolitiikan edessä. Kuluneet neljä vuotta ovat osoittaneet, että keskustalle on tärkeämpää pysyä kiltisti hallituksessa kuin ajaa maakuntien ihmisten parasta. Maakunnan yhteistyöryhmän tehtävien rajaaminen esitetyllä tavalla vaikeuttaa olennaisesti alueellisten tarpeiden toteuttamista ja toimenpiteiden yhteensovittamista. Menettely ei ole myöskään linjassa läheisyysperiaatteen eikä maakunnan yhteistyöryhmälle kaavaillun nykyistä strategisemman roolin kanssa. Maakunnan yhteistyöryhmän keskeisenä tehtävänä on kohdentaa ja suunnata rakennerahastovaroja ohjelman mukaisesti maakunnan kehittämisen kannalta keskeisiin kohteisiin. Tehtävät ovat siten luonteeltaan toimintaa ohjaavia ja strategisia.

Hallintovaliokunta on aikaisemmissa yhteyksissä useaan kertaan todennut muun muassa, että Euroopan aluekehitysrahastolla ja Euroopan sosiaalirahastolla on kummallakin tärkeä rooli rakennerahastotehtäviä toteutettaessa maakunnallisesti. Valiokunta on viitannut tulevaisuuden haasteisiin, kuten esimerkiksi ikääntyminen ja työvoiman saatavuus, ja todennut, että tässä suhteessa maassamme on huomattaviakin alueellisia eroja. Valiokunta on tähdentänyt Esr:n merkitystä alueitten tasapainoisen kehittämisen kannalta. Hyväksyessään mietinnön hallituksen esityksen mukaisena ensimmäisen lakiehdotuksen 21 § kohdalla hallintovaliokunnan enemmistö aiheutti käytännössä tilanteen, missä työministeriö voi lyödä seitsemän vuoden Esr-rahat lukkoon, eikä siihen maakunnassa siten enää voida vaikuttaa kuin aivan poikkeustapauksissa. Kuitenkin sekä aluekehitys- että sosiaalirahaston alaisen osion osalta maakunnan yhteistyöryhmän tulisi voida osoittaa varat tarpeellisiksi katsomilleen hallinnonaloille.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella tulen yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään, että eduskunta hyväksyy valiokunnan mietintöön sisältyvän ensimmäisen lakiesityksen muutoin mietinnön mukaisena, paitsi 21 §:n 1 momentin 2 kohdan muutettuna vastalauseessa 1 esitetyllä tavalla.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta pitää mietinnössään maakunnan yhteistyöryhmän työskentelyn lähtökohtana maakunnan kehittämisen näkökulmaa ja sen tehokasta toimintaa. Valitettavasti yhteistyöryhmät eivät kaikissa maakunnissa ole päässeet tehokkaaseen ja dynaamiseen työskentelyyn. Tämä johtunee ensisijaisesti siitä, että 18-jäseninen ja kolmeen pooliin jakautunut ryhmä ei voi olla kovin operatiivinen varsinkaan, kun ryhmän tarkoituksena on tehdä päätökset mahdollisimman yksimielisesti.

Tämän vuoksi ihmettelenkin, miksi hallitus esittää ryhmän kokoa lisättäväksi vielä kolmella jäsenellä yhteensä 21 jäseneen. Perusteluna on EU:n yleisasetuksen 11 artiklan vaatimus ottaa kumppaneiksi myös kansalaisjärjestöjä. Mielestäni kumppanuus olisi voitu toteuttaa muullakin tapaa kuin lisäämällä pöydän ympärille kolme pysyvää jäsentä. Asiantuntijoina järjestöt olisivat voineet antaa oman erikoisosaamisensa jäsenyyttä paremmin. Maakuntahallitusten tulisikin ottaa huomioon hallintovaliokunnan tahto siitä, että maakuntien yhteistyöryhmät pidettäisiin toimintakykyisinä, niin että ne pystyisivät toimimaan dynaamisesti maakuntiensa kehittämisen parhaaksi, vaikka hallitus ei niille työministeriön hallinnoiman Esr-rahoituksen päätäntävaltaa uskonutkaan.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Me kaikki tiedämme, että Suomi on harvaanasuttu maa ja meillä on erittäin suuret alueelliset erot monessa mielessä. Meillä on ollut suuria muuttoaaltoja lähinnä 60-luvun alusta saakka, ja edelleen tämä jatkuu niin, että meillä on kohta kuntia, joilla ei ole kerta kaikkiaan elämisen edellytyksiä. Nimittäin meneillään oleva muuttoaalto, vaikka se ei kenties ole väkimäärältään samaa suuruusluokkaa kuin pahimpina vuosina, on kuitenkin suhteellisesti ottaen kaikkien pahimpia muuttoaaltoja. Jää todella suuria alueita, joilta on kerta kaikkiaan lähdettävä pois. Muodostuu kuntia, jotka yksinkertaisesti kaatuvat jonkun toisen kunnan syliin, elleivät sitten ihan valtion avustamiksi.

Meillä ei ole ollut valitettavasti kokemuksieni mukaan punamultahallituksen aikana kunnollista aluepolitiikkaa juuri laisinkaan. Meillä on päinvastoin, jos ajatellaan tuolta periferiasta käsin, investointeja sijoitettu hyvin voimakkaasti Etelä-Suomeen, Kaakkois-Suomeen, hyvä näin, en halua asettaa vastakkain mitään alueita, mutta on suoranaisesti unohdettu Pähkinäsaaren rauhan rajan koillispuolinen alue ja muuttoliike on jatkunut haja-asutusalueilta taajamiin, pohjoisesta etelään, onneksi ei kuitenkaan siinä määrin rajojen yli kuin aikaisempina vuosikymmeninä.

Tässä mielessä käsittelyssä olevalla rakennerahastolailla on merkitystä alueiden kehittämisessä. Sehän on hallintovaliokunnassa ihan yksimielisesti todettu ja voidaan tässäkin todeta. Siinähän on tavoitteena alueellinen kilpailukyky ja parempi työllisyys. Ne ovat keskeisiä asioita tänä päivänä, jos me meinaamme siitä 300 000 työttömän ahdingosta jollakin tavalla pois päästä.

Valitettavasti tuo alueellinen ja maakunnallinen näkökulma kuitenkin sitten unohtui hallintovaliokunnan lopullisessa käsittelyssä ja juuri tänä päivänä. Meillähän kävi sillä tavalla jälleen kerran, että sosialidemokraatit yksinkertaisesti runnoivat keskustapuolueen edustajat, jotka olivat innokkaasti kannattamassa kyllä valiokunnan pohjaesitystä maakunnan yhteistyöryhmän oikeudesta ja yleensä maakuntien oikeudesta päättää asioista, niin kuin sen pitäisi olla. Yleinen linjahan on se, kun on puhuttu valtionhallinnosta, sekä poliittisesta koneistosta että virkamieskoneistosta, että on puhuttu delegoinnista maakuntiin päin, kuntiin päin ja alemmas, ja nyt tämän lain säätämisen osalta yksinkertaisesti on palattu toiseen suuntaan.

Me kaikki tiedämme sosialidemokraattien keskittämislinjan. Se on hyvin raakaotteinen. He laskevat näin, että heillä ei äänestäjiä ole haja-asutusalueilla, periferiassa, siinä määrin, että heidän kannaltaan olisi kohtalokasta unohtaa nämä alueet, mutta niiden alueiden asukkaitten kannalta se on hyvin kohtalokasta. Tämän päivän tapahtumat tämän lain osalta mietinnön laatimisen osalta ovat juuri tällaiset. Työministeriö ja työministeri kävelivät yksinkertaisesti muiden hallituspuolueiden edustajien, jopa omien edustajien, yli ja sanelivat ratkaisun. Tämän sanelun viesti oli, että hallituksen esitystä ei saa muuttaa piiruakaan. Tästä seurasi sitten hallintovaliokunnassa näytelmä, josta en olisi uskonut tämän neljän vuoden kokemuksen pohjalta, että sellaista yleensä voi tapahtua. Kuten sanoin, tässä näytelmässä häviäjän osaan joutui kyllä valitettavasti jälleen keskustapuolue.

Itse tulkitsen tilanteen poliittisesti seuraavasti: Jos Euroopan eräässä porvarillisimmassa maassa eli Suomessa olisi porvarihallitus, niin tätä näytelmää ei tänä päivänä olisi ollut, vaan hallintovaliokunnan mietintö olisi ollut valiokuntaneuvoksen laatiman pohjan mukainen ja erinomainen nimenomaan maakuntien kannalta, maaseudun yhteistyöryhmän kannalta. Olisimme voineet luottaa siihen, että maakuntien kehittämisen kannalta tietoa ja taitoa, päätöksentekoviisautta, siellä on vähintäänkin yhtä paljon kuin Helsingissä. Helsingistä ei tarvitse ohjailla, mihin rahoja käytetään, jos kuvaannollisesti sanotaan, Pähkinäsaaren rauhan rajan koillispuolella Suomessa. Mutta kun suomalaista työllistämis- ja työttömyyspolitiikkaa tarkastellaan, olen jo aikaisemmin sanonut, että se on luutunut sosialidemokraattinen järjestelmä, johon muut eivät saa sormellakaan koskea, ja tämä tämänpäiväinen tapahtumasarja on yksi pahimmista esimerkeistä tästä.

Markus   Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi täytyy ihmetellä tämän asian käsittelyaikataulua, puhutaan kuitenkin rahojen käytöstä seitsemän vuoden ajalta, samaten siitä, kuinka niitä rahoja hallinnoidaan. Olisi suonut, että enemmänkin edustajia olisi ollut näin tärkeästä asiasta keskustelemassa, varsinkin kun muistaa sen, että EU-jäsenyyden myötä kansallinen aluepolitiikka ajettiin alas ja sitä kuoppaa täyttämään eivät missään vaiheessa riitä, eivätkä tule riittämään, nämä EU-ohjelmat.

Tässä vastalauseessa 1 otetaan esille työministeriön rooli, että se voi lyödä, jos niin haluaa, seitsemäksi vuodeksi lukkoon nämä rahat, jotka sen sektorin kautta kulkevat. Se on ihan totta. Valitettavasti työministeriön hallinto on ylhäältä alas saneltua, kankeaa ja autoritääristä ja se ei tunnista, eikä haluakaan tunnistaa, alueellisia erityispiirteitä. Minä kyllä ihmettelen, kuinka keskusta on suostunut tähän hallintomalliin, kun kuitenkin puhutaan niin mielellään alueitten Euroopasta ja keskusta mainostaa olevansa maakuntien puolue. Tässä mallissa se ei kyllä toteudu.

Ja se, mitä jäin kaipaamaan tästä, mitä ei ole yritettykään rakentaa, on semmoinen joustava rahoitustyökalu, global grand -malli, jossa välittäjäorganisaatiolle kerättäisiin eri rahoituslähteistä tämmöinen könttäsumma, joka kohdennettaisiin hankkeille ja lopulliselle edunsaajalle hyvin joustavalla tavalla. Euroopassa tästä global grand -mallista on saatu hyviä kokemuksia, mutta Suomessa siihen ei haluta mennä, koska halutaan turvautua täysin keskitettyyn hallintomalliin. Valitettavasti täytyy todeta, että tämä on kyllä aika iso askel taaksepäin nykyiseen malliin verrattuna.

Lauri  Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallintovaliokunnan puheenjohtaja ed. Matti Väistö täällä selvitti hallintovaliokunnan mietintöä. Käsiteltävä aihepiiri, asia, kuten täällä muun muassa ed. Mustajärvi ja eräät muut ovat todenneet, on erittäin tärkeä asia. Kun Suomi aikoinaan liittyi Euroopan unioniin, silloin nämä kysymykset olivat hyvin keskeisesti esillä silloisissa muodoissaan. Työskentelin tuolloin Keski-Suomen liiton maakuntahallituksessa ja -valtuustossa ja hyvin tiedän, kuinka paljon asetettiin juuri näiden kysymysten osalta odotuksia, joita tänään eduskunnassa käsittelemme, erityisen paljon. Nuo odotukset ovat yhä edelleen olemassa, vaikka käsitteet Eakr, Esr — Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto — ovat jo tuttuja, ne ovat kohta melkein kuluneet maakunnallisissa tehtävissä olevien ihmisten sanavarastossa. Mutta nämä ovat erittäin tärkeitä asioita. Näillä voidaan pitää Suomi kauttaaltaan asuttuna, elinvoimaisena, tai sitten jos toteutus epäonnistuu, tämä tavoite ei tasapuolisesti toteudu. Tämä itse asiassa riippuu hyvin paljon niistä päättäjistä, jotka tekevät päätökset, mihinkä Euroopan aluekehitysrahaston ja Euroopan sosiaalirahaston 1 716 miljoonaa euroa tulevan seitsemän vuoden ohjelmakaudella käytetään.

Maakunnan yhteistyöryhmällä eli myrillä on suuri ratkaisu- ja vaikutusvalta. Itse en ole tuossa toimielimessä ollut, mutta tällainen käsitys minulle on syntynyt niin eduskunnan näkökulmasta kuin myös siltä pohjalta, mikä näkemys minulle maakuntahallinnossa aiemmin mukana olleena on muodostunut.

Tuon tähän keskusteluun erittäin voimakkaasti periferian näkökulmia esille. Helposti käy niin, että maakunnan yhteistyöryhmässä eivät maakunnan reuna-alueet välttämättä kovinkaan paljon saa äänenpainojaan esille. Tämä on sitä käytännön arkielämää, ja se on erityisen suuri vaara. Erityisesti muuttotappioalueilta ei saada helpostikaan maakunnan yhteistyöryhmään edustajia, kun ei tahdota saada maakuntahallitukseenkaan. Silloin vaarana on, että nämä hyvää tarkoittavat rahat palvelevat maakunnassa keskittymistä. Tämä on tästä lainsäädännöstä riippumaton asia; tämä on siellä maakunnassa tapahtuvan toteutuksen ongelma.

Tätä pelkään ja tuon tätä sen takia esille, koska olen kotoisin maakunnan reuna-alueelta. Ja perin juurin vähän oman maakuntamme yhteistyöryhmältä on herunut myötätuntoa muun muassa sille reuna-alueelle, mistä olen kotoisin.Sama pätee valitettavasti moneen muuhunkin reuna-alueeseen. Siksi katson velvollisuudekseni tässä keskustelussa korostaa sitä, että maakuntien on elettävä ja kehityttävä täysipainoisesti myös reunojaan myöten. Nämä reuna-alueet ovat aivan yhtäläisesti Suomea kuin maakuntakeskuksetkin. Ne ovat itse asiassa solmukohtia, ja nämä solmukohtien myönteiset vaikutukset tulisi voida ottaa huomioon. Käytännössä on vaarana, että maakuntarajasta muodostuu toiminnallisesti ja hallinnollisesti jäykempi raja miltei kuin on sanottu valtakunnanrajan, esimerkiksi Tornionjokilaaksossa, olevan.

Elikkä haluan tällä puheenvuorollani juuri korostaa sitä, että meidän on voitava käytännön elämässä elää myös yli maakuntarajojen. Niistä ei saa tulla kahleita, jotka estävät terveen ja luontaisen kehityksen. Periferiassa on voitava elää yhtä täysipainoisesti ja periferian — jos tuota sanaa voin käyttää — on voitava kehittyä yhtä täysipainoisesti kuin maakuntakeskuksen. Esimerkiksi Haapamäki Keuruun kaupungin läntisellä osa-alueella on ollut ennen solmukohta, luontainen solmukohta Keski-Suomen, Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan kesken, vieläpä osin heijastuen Satakuntaan. Nyt tällaisesta entisestä keskuspaikasta ja solmupaikasta on tullut periferian periferiaa. Tätä kehitystä pidän kielteisenä, ja sitä tulee toivon mukaan käytännön ratkaisuissa varoa. Maakuntien on voitava elää täysipainoisesti reunojaan myöten. Vain siten Suomi voi kehittyä tasapuolisesti, vain siten kunnat voivat kehittyä ja palvella kuntalaisiaan, ja siten voidaan myös tasapainottaa järkevällä tavalla maan sisäistä muuttoliikettä.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsittelyssä oleva lakiesitys on mielestäni saanut sen muodon mietinnön muodossa kuin näissä olosuhteissa oli saatavissa.

Ensinnäkin haluan kiittää puheenjohtaja Matti Väistöä erinomaisesti tehdystä työstä ja siitä, että hän kuitenkin pystyi omalla vahvalla panoksellaan ajamaan asiaa vahvasti eteenpäin niin, että saatiin aikaan mietintö. Vaikka se nyt ei napakymppi ehkä olekaan, niin kyllä se kuitenkin hyvä osuma on. (Ed. Väistö: Nykyistä parempi!) — Nimenomaan, ja siinä nimenomaan muutamaan pieneen yksityiskohtaan saatiin parannuksia. Niin kuin sanoin, ihan täydellinen se ei ole, mutta harvoin eduskunnassa tai missään poliittisessa asiassa voi jättipottia saada. On joskus tyytyminen pienempäänkin.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan kiinnittää muutamaan pieneen seikkaan tarkempaa huomiota.

Maakunnan yhteistyöryhmän myrin käsien sitominen etukäteen pitkäksi aikaa, koko rakennerahastokaudeksi, niin että ministeriön päätöksen alla on sen rahoituskehyksen luominen ja siitä päättäminen, ei mielestäni ole ideaalinen ratkaisu, ei vastaa sitä ihannetta, mikä olla pitäisi. On nimittäin niin, että maakunnan yhteistyöryhmään on keskitetty se maakunnallinen, paikallinen asiantuntemus, jota itse arvostan. Olen ollut maakuntahallituksen työskentelyssä mukana, nyt toinen kausi on parhaillaan menossa, ja näen sen ongelman, mikä maakunnissa on. Maakunnista ehkä Pohjois-Karjala edustaa maakuntien tyyppiesimerkkiä siitä, joka on tämän negatiivisen aluekehityksen ikävät hedelmät joutunut nauttimaan viimeisten vuosikymmenten aikana.

Korostan, hyvät kollegat ja arvoisa rouva puhemies, sitä, että tässä asiassa älköön mikään puolue nostako itseään korkealle pallille tai kiittäkö itseään. Tämä asia olisi pitänyt vuosikymmenten aikana hoitaa paljon paremmin. Me olemme kyllä tässä asiassa, aluekehityksen kuntoon saattamisessa tässä maassa, ikävä kyllä kehitysmaa, koska kun katsotaan niitä toimia, mitä Suomessa on tehty alueiden kehittämisen hyväksi, ne ovat olleet yrityksiä mutta niissä ei ole semmoisia jättimenestyksiä saatu.

Onko sitten tyytyminen huonompaan hyvä ratkaisu? Minun mielestäni se ei ole hyvä ratkaisu, koska lähivuosien haasteet ovat meillä todella, todella isot. Otan esimerkkinä tästä paikallisolosuhteiden tuntemisen paremmasta hyödyntämisestä nimenomaan sen, että kun katsotaan Euroopan unionia, ensinnäkin unioni arvostaa läheisyysperiaatetta eli subsidiariteettiperiaatetta. Korostetaan jokaisessa kirjelmässä ja lausunnossa, että läheisyysperiaate pitää ottaa käyttöön, hyvä näin. Mutta kun mennään valtakunnan tasolle, niin sitten on taas tällainen pieni asia, joka mielestäni on kohtuullisen pieni, että annettaisiin maakunnan yhteistyöryhmälle isompaa painoarvoa. Jonkun verran se painoarvoa saa nyt, en sitä kiellä, mutta jos olisi annettu se täysi painoarvo ja täysi päätäntävalta, mikä ikinä on annettavissa, se olisi ollut ehdottomasti paras mahdollinen ratkaisu.

Suomi itsessään muutamien asutuskeskusten kehittyvänä maana on erinomainen esimerkki, ja se on suurin piirtein pienoiskoossa niin kuin valtakunnan tasolla juuri se sama ratkaisu, mitä meillä on Pohjois-Karjala maakuntana. Meillä kehittyy maakuntakeskus ympäristökuntineen hurjaa vauhtia, kun taas sitten reunakunnat ikävä kyllä kurjistuvat. Väestö vähenee, lapsiperheitä on yhä vähemmän, lapsia syntyy yhä vähemmän, työpaikat katoavat, ja valtiovalta tässä asiassa joutuu kantamaan kyllä nyt sen vastuun, miksi asia on mennyt tällaiseen, koska valtio itse omana toimijanaan on ollut esimerkiksi Pohjois-Karjalan maakunnan alasajajana ehdottomasti toimija numero yksi. Esimerkiksi, kun läänipäätös tehtiin aikanaan, niin siinä meni noin tuhat työpaikkaa Pohjois-Karjalan maakunnasta pois. Arvatkaas, arvoisat kollegat, mistä nämä työpaikat hävisivät. Ne nimenomaan hävisivät sieltä reuna-alueiden kunnista. Tämä on se totuus, jonka kanssa me olemme nieleskelleet jo vuosikymmeniä — arvoisa rouva puhemies, korjaan: vuosia. Läänipäätöksen jälkeen olemme tätä myrkkyä nielleet jo vuosia.

Toivoisin, että tähän asiaan kiinnitettäisiin eduskunnassa nyt vakavaa huomiota, koska aika tiimalasissa on käymässä vähiin. Hiekka tiimalasissa on käymässä vähiin, koska rakennerahastorahat 2007—2013 Euroopan unionin kautta ovat vain pieni hippu siinä, mitä näiden alueiden kehittämiseen tarvittaisiin. Nimenomaan meillä on valtavia mahdollisuuksia maakunnissa koko Suomessa. Niitä on, totta kai, tässäkin Helsingin seudulla, kauniissa pääkaupungissamme, monessa kasvukeskuksessa, mutta myös maakunnissa. Meillä on valtavat bioenergiamahdollisuudet. Metsien käyttömahdollisuudet ovat monin-, moninkertaistuneet viimeisten vuosikymmenien aikana. Meillä on maaperärikkauksia. Ihmettelen esimerkiksi, kun bioenergiasta puhutaan, minkä takia esimerkiksi vesivoiman järkevämmästä käytöstä tässä maassa ei voi edes kunnolla puhua. Jonkun Vuotoksen altaan rakentamisesta on melkein tehty mantra. Sitä kyllä hoetaan, mutta siitä käytetään aina ympäristöarvoja, että se tuhoaa luontoa. No, sitten pitää tyytyä kivihiilen polttoon ja johonkin muuhun, jos kerran ei aluekehitystä haluta tukea.

Mutta nämä olkoot esimerkkejä siitä, miten valtio voisi omatoimisesti aluekehitystä tässä maassa tukea. Ei Euroopan unionin aluekehitysrahoja voi siihen apuun huutaa, jos emme itse omaa rooteliamme hoida kuntoon.

Nyt lähivuosina, arvoisa rouva puhemies, meidän on tässä maassa ihan aidosti otettava oman aluepolitiikkamme keinot näiden Euroopan unionin rakennerahastojen sijasta paljon tehokkaammin käyttöön. Jos haluamme Suomeen tasapuolisempaa kehitystä, meidän on todella rakennettava tähän maahan parempi tiestö, junaradat, bioenergiaa, käytettävä metsätalouden mahdollisuuksia paremmin hyväksi, metsien raaka-ainetta, puuta paljon paremmin hyväksi. On käytettävä maaperän rikkauksia ym., ja nimenomaan aluekehitysrahat ovat vähenevä käyttövara tässä maassa.

Vuoden 2013 jälkeen veikkaan, arvoisa rouva puhemies, että kun Euroopan unioni laajenee nyt, niin vuoden 2013 jälkeen per henkilö tulevat rahat maakuntiin ja Suomeenkin vähenevät koko ajan. Kun pääluku kasvaa ja rahat eivät lisäänny ollenkaan, niin tämä kehitys on meillä vääjäämättä edessä.

Toivon lopuksi, arvoisa rouva puhemies, että Suomen eduskunta ottaa tämän edessä olevan haasteen vakavasti ja tekee asian hyväksi seuraavalla eduskuntakaudella vielä enemmän kuin nykyinen eduskunta ja sitä edelliset eduskunnat.

Hyväksi lopuksi vielä korostan, rouva puhemies, sitä, että älkäämme tässäkään asiassa toisiamme syyttäkö, vaan on tunnustettava, että aikaisempien vuosien virheillä ei kovin pitkälle enää pötkitä vaan meidän on tartuttava härkää sarvista ja yhteisesti pohdittava, mikä on se keino, että saataisiin maakuntien edut ja mahdollisuudet paljon paremmin käyttöön.

Simo  Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja ed. Väistö on täällä minusta ansiokkaasti tuonut esiin käsiteltävänä olevan lain positiivisia puolia. Kun täällä kokoomuksen taholta on voimakkaasti arvosteltu keskustaa ja pyritty osoittamaan, että kokoomus olisi jollakin tavalla periferiapuolue, ainakin Lapin näkökulmasta täytyy se nyt suoraan todeta, että kyllä samaan keskittämispuolueitten kastiin SDP:n kanssa meidän näkökulmastamme kokoomus on aina kuulunut. Markkinat ajavat keskusten kasvua, eikä ole ollut nähtävissä, että kokoomuksen puoleltakaan olisi esitetty ratkaisuja, joilla tätä voimakkaasti vastustettaisiin.

Haluan todeta, että tämä rahoitusinstrumentti on erittäin tarpeellinen, että voitaisiin näitä periferia-alueitakin kehittää. Suomen etu on se, että koko maa kehittyy. Tässä laissa on tietysti yllättävä näkökulma tämä, että erityisesti Esr-rahojen osalta on sitten päädytty tähän päätöksenteon keskittämiseen ministeriölle. Maakunnissa on ollut ja on perusteltuja toiveita siitä, että päätöksenteko saataisiin näissä lähemmäksi itse päätöksenteon kohteita.

Tuula  Väätäinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Politiikan tekeminen on joskus sitä, että etsitään yhteisiä näkökulmia ja kun riittävästi on neuvoteltu, päästään myös yhteiseen sopimukseen, ja niin tässäkin hallituksen esityksessä on tapahtunut.

Kahteen asiaan, ennen kuin puhun tästä varsinaisesta ajatuksesta tähän liittyen, haluaisin puuttua. Kun on puhuttu myrin vahvasta roolista, niin se osittain pitää paikkansa, mutta itse näen, että myrin sihteeristön rooli on vielä voimakkaampi ja vahvempi. Siinä mielessä, jos ajatellaan, että sihteeristössä tehdään yksimielisiä päätöksiä hankkeitten näkökulmasta, niin ne harvoin myrissä sitten muuttuvat, joten sinällään tämä sihteeristön rooli on syytä nostaa esille.

Myrin toiminta on eri alueilla muodostunut alueidensa näköiseksi, ja alueen etua katsotaan hyvin monesta näkökulmasta, jopa myrin kokouksen sisällä jäsenten viitekehykset näkyvät hyvin selvästi siinä, millä tavalla katsotaan, mikä alueella olisi parasta. Oman kokemukseni mukaan tarvitaan kovaa työtä siihen, että maakunnan yhteinen tahto kirkastuisi ja löydettäisiin ne yhteiset tavoitteet puhumattakaan sitten, löydetäänkö maakuntien välisiä yhteisiä hankkeita ja yhteisiä näkökulmia.

Näitten hankkeitten puuttuminen nykyisellä rahastokaudella on ollut ongelma, ja ajattelen, että tulevaisuudessa tarvitaan ehkä myös ohjausta siihen, että maakuntien välille syntyisi yhteisten hankkeitten tulva, josta olisi mahdollista valita parhaat päältä. On ollut helppo päättää yhteisymmärryksessä muun muassa yritystoimintaan tulevista hankkeista, mutta sitten kun etsitään keinoja vaikeasti työllistettävien työllistymiseen, syrjäytymisen ehkäisyyn tai muuten arjen turvallisuuden vahvistamiseen, yhteisen sävelen löytäminen onkin ollut paljon vaikeampaa.

Minusta nämä aihiot ovat niitä, joihin tarvitaan myös keskitettyä ohjausta, jotta näiden ihmisten elämä ja asiat eivät jäisi tämän rakennerahastokauden ulkopuolelle. Minusta on ennenaikaista sanoa, että keskitetty ohjaus tarkoittaisi sitä, että tulisi äkkikuolema seitsemäksi vuodeksi, niin kuin täällä on puhuttu. Enemmänkin ajattelen niin, että silloin, kun maakunnan tahto on riittävän vahva ja viesti sitten tänne keskushallintoon tulee yhdensuuntaisesti, on tavattoman paljon paremmat mahdollisuudet saada asioita eteenpäin.

Minusta meillä maakunnissa on ihan liian paljon ristiriitaista käsitystä ja ajatusta asioitten hoitamisesta, ja se osaltaan vaikuttaa sitten myös rahoittavien tahojen päätöksissä silloin, kun ne rahoituksesta päättävät. Minä ajattelen, että tämän hallituksen esityksen kanssa on mahdollista elää. Me näemme ehkä ensimmäisten kahden vuoden aikana, miltä tämä tilanne alkaa näyttää, ja toki eduskunta on sellainen paikka, että jos asiat rupeavat menemään kovasti huonosti, me voimme palata asiaan, mutta minä en usko sitä. Kyllä minä luulen, että keskushallinnolla on myös vahva tahto ja halu saada Suomessa olevat alueet kehittymään ja sillä tavalla ei ole ajatus, että täytyisi ikään kuin joittenkin alueitten kuihtua ja köyhtyä.

Markus  Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunnan puheenjohtaja ed. Väistö totesi, että EU-tasolla hallintoa ja rahanjakoa ja niiden valvontaa yksinkertaistetaan. Se varmaan pitää paikkansa, mutta Suomessa se sama yksinkertaistaminen tarkoittaa keskittämistä, keskitettyä vallankäyttöä, ja silloin se tarkoittaa myös sitä, että sitä valtaa viedään alueelta pois, ja sama pätee sekä sisä- että työministeriön hallinnonalaan. Sillä on valta, jolla on rahat, se on nähty niin monessa asiassa.

Olennainen kysymys on se, kuka määrittelee tämän strategisen otteen, strategisen näkemyksen, tekevätkö sen alueet vai tehdäänkö se sitten ministeriöissä. Aivan samalla lailla voidaan kysyä, mitä tarkoittaa se, kun sanotaan, että koordinointi tehostuu. Se tässä kehyksessä voi tarkoittaa aivan hyvin sitä, että se on suoraa käskytystä alueelle.

Ed. Vielma kysyi ihan hyvin ja viittasi siihen, kuinka kansallinen aluepolitiikka ja EU-ohjelmat yhteensovitetaan. Minun mielestäni kahta semmoista, jos toista asiaa ei ole olemassakaan enää eli kansallista aluepolitiikkaa, ei voi mihinkään yhteensovittaakaan. Me elämme valitettavasti nyt näiden EU-ohjelmien rahojen varassa.

Aivan perustellusti voidaan kysyä, onko kansallista aluepolitiikkaa. Mitä uusia avauksia on, mitä uusia työkaluja aluepolitiikassa on tämän neljän vuoden aikana tullut? Se lista on aika lailla lyhyt, varsinkin kun muistaa, että perusasiat pettävät. Liikenneyhteydet rapautuvat, joita paikkaamaan huudetaan myöskin EU-rahoja. Kuntatalous on sitä, mitä on, ja kunnat ovat olleet erittäin aktiivisia elinkeinopolitiikan edistäjiä reuna-alueitten kunnissa. Elinkeinopolitiikka ja tuet ovat aivan riittämättömät, samoin kuin työministeriön määrärahat. Elikkä kun tämä aluepolitiikan perusta pettää, niin silloin ei pystytä EU-ohjelmillakaan tuomaan sitä lisää, mitä niillä alun perin haettiin.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan puuttua sekä edustaja Väätäisen että edustaja Mustajärven kommentteihin. Ed. Väätäinen peräänkuulutti sitä, että maakunnissa ei ole yhtenäistä näkemystä kehittää maakuntia ja sen takia tarvitaan keskushallintoa, joka sitten sanoo yhden linjan. Tosi on näin, että jos maakunta ei pysty yhteiseen päätöksentekoon, niin silloin mennään sinne, kenellä on rahat. Niin kuin Mustajärvi sanoi, niin valta on rahojen kanssa.

Mutta, arvoisa puhemies, minä haluaisin nostaa tässä yhteydessä esille rakennerahastolain 4 §:n, jota hallintovaliokuntakaan ei mietinnössään sen kummemmin kommentoinut. Sillä pykälällähän annetaan valtuutus valtioneuvostolle laatia kansallinen rakennerahasto-ohjelma ja hyväksyttää se sitten EU-komissiolla, ja velvoitteeksi kyllä tässä pykälässä annetaan, että yhteistyötä pitäisi tehdä niin ministeriöitten kuin muittenkin tahojen kesken. Nyt ollaankin tekemässä, istuva hallitus, tätä ohjelmaa, mutta kunnista päin ja jopa kuntien etujärjestöstä päin on tullut tietoa, että ei ole paljon yhteistyötä harrastettu Kuntaliiton eikä kuntien kanssa. Kuitenkin ensi vuoden valtion talousarvioehdotuksessa, jota huomenna rupeamme käsittelemään, siirretään kuntien maksettavaksi noin 200 miljoonaa euroa kansallista kompensointirahaa. Se oli siinä kehyspäätöksessä, jonka keväällä hyväksyimme tässä salissa. Valtio vetäytyi rahoitusosuuksista saman verran kuin EU:n aluevarat pienenivät, mikä tosiasiassa tarkoitti sitä, että kuntia kuulematta niille siirrettiin maksuvelvoitetta, ja elleivät kunnat tähän osallistu, niin on suuri vaara siitä, että emme pysty hyödyntämään näitä EU-varojakaan.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Keskustapuolueen edustajat Hoskonen ja Rundgren puhuivat kauniita sanoja koko maan asuttuna pitämisestä ja maamme alueellisesta kehittämisestä, aluepolitiikasta, ja hyvä näin. Mutta nuo kauniit sanat eivät valitettavasti ole riittäneet menneinä vuosina eivätkä riitä tästä eteenpäin. Tämä käsittelyssä oleva rakennerahastolaki on yksi mahdollisuus toimia maakuntien hyväksi, mutta siihen eivät keskustapuolueen voimat riittäneet sosialidemokraattien edessä, kyllä se on tunnustettava, kun katsotaan mitä on tapahtunut.

Sosialidemokraateilla on selvä, pitkäjänteinen suunnitelma. Sitä kai todistaa se, että jo 12 vuotta tässä maassa on ollut sosialidemokraateilla työministeriö hallussaan. He ovat jokaisessa hallitusneuvottelussa halunneet pitää tuon salkun kainalossaan, ja he todennäköisesti suunnittelevat tai kuvittelevat kantavansa tuota salkkua myös seuraavassa hallituksessa. Lait tehdään sen mukaisesti, että mietitään, että työministerinä on sosialidemokraatti, ja tämänkin asian pitää olla sosialidemokraattien näpeissä tästäkin eteenpäin. Siksi lakiin ei saanut kajota. Perjantaina meidän kuvamme hallintovaliokunnassa oli aivan toinen. Se oli hyvin yksimielinen, yksituumainen kuva, mutta jollakin tavalla viikonvaihteen aikana työministeri on ilmeisestikin puuttunut asiaan ja pistänyt omansa järjestykseen. Nyt on seuraavissa hallitusneuvotteluissa, toistan vielä sen, pidettävä huoli siitä, että tämä 12 vuoden putki sosialidemokraattisen johdon osalta työministeriössä riittää. Siellä on pikkusen tuulen käytävä ja verta tältä osin vaihdettava ja puoluettakin.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Pari asiaa vain ed. Väätäisen puheenvuoron kirvoittamana.

On muistettava se tosiasia, kun ed. Väätäinen viittasi siihen, että rakentaminen lisääntyisi tai sitten vaikeasti työllistettäville ihmisille voitaisiin hankkia työtä näiden rakennerahastojen kautta, että sehän ei voi pitää paikkansa, koska rakentamiseen näitä rahoja ei saa käyttää. Niillä ei rakenneta yhtään seinää eikä yhtään ikkunaa eikä yhtään ovea. Se on fakta, jolle emme mahda mitään. Toisaalta sitten, mitä tulee näihin vaikeasti työllistettävien ihmisten kohtaloon, niin nämä rakennerahastorahathan ovat niitä rahoja, joita pääasiassa käytetään kehittämisprojekteihin. Ne yleensä ovat erittäin hallintopainotteisia, äärimmäistä, kovaa byrokratian osaamista vaativia tehtäviä. Sitä tehtävätasoa ei löydy yhdeltäkään pitkäaikaistyöttömältä, saatikka nuorelta, joka on juuri esimerkiksi ammattikoulusta valmistunut ja kaipaa ihan sitä samaa perustyötä, millä suuri osa suomalaisista elää, esimerkiksi vaikka autonkuljettajan töitä tai metallitöitä. Elikkä siihen hätään näistä rahoista ei ole tipankaan apua.

Mitä tulee sitten näihin ed. Väätäisen mainitsemiin maakunnallisiin ristiriitoihin, että jos sitten ei maakunnissa pystytä hoitamaan asioita, niin hoitakoon se ministeriö: Tällä mallillahan on yritetty mennä eteenpäin jo vaikka kuinka pitkään, ja tulokset ovat tässä. Elikkä kyllä maakunnan osaamiseen pitää vihdoin ja viimein luottaa. Kyllä se paikallinen asiaintuntemus on siellä, aivan niin kuin jossakin länsimetroasiassa se osaaminen on tässä kaupungissa ja Espoon kaupungissa. Se on nimenomaan täällä, ja kukaan ei sitä maakunnissa kiistä. Tässä on se kultainen ajatus, joka pitäisi hyväksyä myös maakuntien osalta. Minä en ainakaan lähde jonkun länsimetron asiantuntijaksi, kun en sitä ole. Asiantuntijat löytyvät paikan päältä, tästä ja naapurikaupungista.

Yksi asia vielä, arvoisa rouva puhemies: Mitä tulee sitten näihin aluepoliittisiin tavoitteisiin, niin nämä EU-rahat, niin kuin sanoin, ovat vähenevä luonnonvara meille varmasti. Sitten, mitä tulee seuraavien vuosien budjetteihin, mitä eduskunta tulee hyväksymään, niin niissä pitää (Puhemies koputtaa) huomioida tarkemmin alueelliset tarpeet kansallisista lähtökohdista. Älkäämme luottako tässäkään asiassa vieraan apuun.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on ollut hyviä puheenvuoroja, ja on helppo kannattaa ed. Kurvisen tekemää vastalausetta. Suomi, niin kuin on todettu monessa yhteydessä, on iso pieni maa, jolla on kovat haasteet jo tänä päivänä mutta ennen kaikkea tulevaisuudessa. Siihen meiltä vaaditaan yhteistuumaisuutta koko valtakunnan tasolla niin poliittisessa päätöksenteossa kuin muussakin elämässä, jotta tämä maa voi hyvin ja tässä maassa on hyvä elää. Minua samoin suuresti hämmästyttää se, että alueellinen päätöksenteko halutaan unohtaa ja viedä ne asiantuntijat omilta alueilta pois siitä, mihinkä ja mitä kyseisellä alueella pitää tehdä. Toivottavasti tämä ei johda sellaiseen suureen virheeseen, että se koskettaa taloudellisesti joitakin alueita. Esimerkiksi Itä-Suomen osalta totean, että meillä sekä Eskr:n että Esr-rahojen suhteen ollaan tekemässä sellaista päätöstä, joka ei palvele meidän maakuntaamme.

Tuula  Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kurvinen on siinä ihan oikeassa, että silloin jos yhteiset päämäärät ja sopimukset eivät millään tavalla kirjaudu tai täyty, siihen tarvitaan silloin ulkopuolista ohjausta, tulipa se sitten vähän lähempää tai kauempaa. Mutta en usko, että tässä laissa on ajateltu sillä tavalla, että maakunnissa ei todella mitään osata tehdä, vaan on varmaan niin, että maassa tarvitaan tämmöistä yhteistä linjausta joissakin asioissa.

Ed. Vielmaa lohduttaisin, että vaalit ovat tulossa ja kaikki paikat ovat jaossa, myös ed. Vielmalle päin tuo työministerin paikka.

Ed. Hoskoselle: En sanallakaan puhunut rakennuksista mitään vaan puhuin hankkeista, joilla nämä vaikeasti työllistettävät ihmiset voisivat myös työllistyä, eli kannattaa kuunnella vähän tarkemmin.

Markus  Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Väätäiselle haluan kertoa yhden hyvän esimerkin siitä, mitä on keskitetty ministeriöjohtoinen vallankäyttö. Meillä on budjettikirjassa talousarvioesityksessä ensi vuodellekin, niin kuin on ollut jo kymmenen vuotta, maininta siitä, kuinka työministeriön rahoja pitäisi käyttää. Täällä on hyvin selvä teksti: "Julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 7 luvun 6 §:n 1 momentti edellyttää huolehdittavan siitä, ettei minkään työmarkkina-alueen työttömyys olennaisesti ylitä maan keskimääräistä työttömyyden tasoa. Työministeriön määritelmän mukaisesti tämä tarkoittaa vuositasolla työmarkkina-alueen työttömyyden ylittymistä 80 prosentilla maan keskimääräisestä tasosta." Tämä on siis kirjattu työministeriön tahtona tänne työministeriön pääluokkaan selvitysosaan, se on siis eduskunnankin tahto, koska se on hyväksytty täällä. Kuitenkin Suomesta löytyy työmarkkina-alueita, joissa 80 prosentin rajan yli on oltu jo yli kymmenen vuoden ajan, ja työministeriö ei vain kohdenna sinne niitä rahoja, joita työvoimapalvelulaki, työministeriön oma ohjeistus ja eduskunnan tahto edellyttävät. Siinä näkee sen, mihinkä riittää maakunnan yksimielinen tahto tällaista ministeriötä vastaan, ja valitettavasti se ei riitä mihinkään.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Myrin jäsenistön laajentamista on perusteltu sillä, että erinäköiset kansalaisjärjestöt, ympäristö- ja tasa-arvojärjestöt, saavat tulla enemmän vaikuttamaan mukaan. Minä puolestani nostaisin esille elinkeinoelämän ja yritysten näkökulman. Me puhuimme siitä valiokunnassa jonkin verran, ja mietinnössäkin on muistaakseni yksi lause tästä. Mutta useat asiantuntijat toivat sitä esille, ja jopa niin pitkälle useat halusivat mennä, että kun tehdään tämmöinen ympäristövaikutusselvitys, niin samanaikaisesti ja samalla periaatteella tehtäisiin elinkeinoelämän arviointi siitä, mitä todellisuudessa ne hankkeet merkitsevät työpaikkojen suhteen, maakunnan dynaamisen toiminnan suhteen jne., että ne eivät jää vain semmoisiksi hankkeiksi, niin kuin valitettavasti tällä rakennerahastokaudella muutamia on jäänyt, että sen jälkeen, kun hanke loppuu, loppuu myös siihen hankkeeseen kohdistunut kehitys. Työpaikat ovat sen ajan, kun hanke on pystyssä, ja sitten ne loppuvat. Ei varmaan olisi pahitteeksi, jos maakunnissa tehtäisiin vapaaehtoisesti, vaikka laki ei sitä säädäkään, tämmöinen elinkeinovaikutusten arviointi.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kurvinen kiinnitti aivan oikeaan asiaan huomiota, kun muistetaan, että meillä työllistäjiä ovat valtio, kunnat ja elinkeinoelämä, niin käytännössä tilanne on sellainen, että työllistämismielessä tämän tilanteen pelastavat nimenomaan yritykset, pienet ja keskisuuret yritykset.

Haluaisin esimerkkinä vain kertoa, että Keski-Suomessa voitti tällainen idea: yrittäminen ylös yhteiskunnassa yhteistyöllä. Se sai Euroopan mittaisen palkinnon, ykköspalkinnon, kansainvälisessä kilpailussa ja on maakunnasta lähtenyt idea, yrittäjien omasta keskuudesta lähtenyt idea, jota siellä on kehitelty ja kehitellään edelleen. Se on lähtenyt sellaisten henkilöiden taholta, jotka itse ovat menestyneet yrittäjinä. Tämä on vain yksi esimerkki, kun puhutaan rakennerahastolaista ja pelätään sitä, annetaanko ohjaksia työministeriöltä maakuntiin ja maakuntien yhteistyöryhmälle vai ei, annetaanko niitä yksityisille yrittäjille vai ei. Niitä pitäisi antaa huomattavasti enemmän ja luottaa heihin. Sieltä ne ideat tulevat, sieltä ne työpaikat tulevat, ja sillä tavalla myöskin työttömyys vähenee.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyllähän on tietysti realiteetti se, että näillä rahoituslähteillä, joista meillä nyt tässä on kysymys, ei ratkaista näitä suuria kehitysongelmia. Siinä mielessä tässä äskettäin käytetyt puheenvuorot sekä ed. Kurvisen että ed. Vielman taholta ovat minusta kyllä ihan oikean suuntaisia. Se on päivänselvää, että myöskin meidän maakunnissamme ja tuolla periferiassa ovat yritykset ne, jotka näitä työpaikkoja loppujen lopuksi luovat.

Mutta näillä erilaisilla aluekehitysrahoilla, ja tietysti jos me saisimme vielä aikaan kehittyneen kansallisen aluepolitiikan, niillä luodaan sitten edellytyksiä näille yrityksille toimia siellä. Luodaan sitä infraa, joka on valtion tehtävä, yhteiskunnan tehtävä. Kyllä nämä yritykset sitten siellä monella tasolla pystyvät toimimaan ja aktiivisesti luomaan näitä työpaikkoja, mutta yhteiskunnallakin on oma tehtävänsä ja siinä mielessä näillä erilaisilla rahoituslähteillä on todella merkitystä. Mutta on totta, että kestävää elinkeinopolitiikkaa ja työllisyyspolitiikkaa luodaan juuri yritystoiminnan kautta.